7.1
Laki eräiden suurten ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointien verohyvityksestä
1 luku
Yleiset säännökset
1 §.Soveltamisala
. Pykälässä todettaisiin lain yleinen soveltamisala. Pykälässä todettaisiin, että laissa säädetään yhtiön oikeudesta eräiden suurten ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointien kustannuksiin perustuvaan hyvitykseen, josta käytettäisiin laissa termiä investointihyvitys. Investointihyvitys vähennettäisiin yhtiölle laskettavasta yhteisöveron määrästä ennen yhteisöveron maksuunpanoa. Vähennys tehtäisiin vain tuloverolain nojalla määrättävästä yhteisön tuloverosta, eikä sitä voisi vähentää yhteisön yleisradioverosta taikka Ahvenanmaan mediamaksusta. Vähennettävä määrä rajautuisi maksuunpantavan yhteisöveron määrään, eikä yhtiöllä olisi oikeutta laskennalliseen palautukseen tilanteessa, jossa verovuonna vähennettävä investointihyvityksen enimmäismäärä ylittäisi yhtiölle maksuunpantavan yhteisöveron määrän.
2. §.Määritelmät
. Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin suuren investoinnin määritelmästä. Suurella investoinnilla tarkoitettaisiin sellaista investointihanketta, jonka kustannukset ovat vähintään 50 miljoonaa euroa. Tämän 50 miljoonan euron kynnysarvon laskennassa otettaisiin määritelmän mukaisesti huomioon vain sellaiset kustannukset, jotka luettaisiin investointihyvityksen laskentaperusteeseen. Rajaa tarkasteltaisiin investointihankekohtaisesti. Vaikka ehdotettu investoinnin kokoa koskeva 50 miljoonan euron vähimmäisvaatimus on kansallinen rajaus, voidaan investoinnin käsitteeseen hakea johtoa kriisi- ja siirtymäpuitteista ja investoinneille siellä asetetuista vaatimuksista. Tarkoituksena on, että kriisi- ja siirtymäpuitteiden soveltamisedellytysten ja 50 miljoonan kynnysarvon tarkastelu tapahtuisi samalla tasolla. Ehdotetun 50 miljoonan euron täyttymisessä huomioitaisiin sama investointi, jonka osalta kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaisia ehdotettuun lakiin sisältyviä soveltamisedellytyksiä arvioitaisiin. Esimerkiksi kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.5.1 77 kohdan d alakohdan mukaan investoinnilla rahoitettavan
laitoksen
on oltava valmiina 36 kuukaudessa. Vastaava vaatimus
laitoksen
tai
laitteiston
valmistumisesta sisältyy jaksoa 2.6 koskien 81 kohdan j alakohtaan. Jakson 2.6 81 kohdan d alakohdan i alakohdassa vaaditaan investoinnin osalta
teollisuuslaitoksen
kasvihuonepäästöjen vähentymistä 40 prosentilla. Jakson 2.8 85 kohdan i alakohdassa edellytetään investoinnin säilyttämistä kyseisellä alueella, joka ei kuitenkaan estäisi vanhentuneen tai rikkoutuneen
tuotantolaitoksen
tai
laitteen
korvaamista. Kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaisten vaatimusten tarkastelutaso on siten pääsääntöisesti laajimmillaan yksi tuotantolaitos. Vastaavasti myös ehdotettua 50 miljoonaan euron soveltamiskynnystä tarkasteltaisiin siten, että huomioon otettaisiin maantieteellisesti yhteen paikkaan eli yhteen tuotantolaitokseen toteutettu investointi ja laajimmillaan tarkastelun kohteena voisi olla tuotantolaitos.
Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin yhtiön määritelmästä. Yhtiöllä tarkoitettaisiin Suomessa yleisesti verovelvollista osakeyhtiötä tai osuuskuntaa sekä Suomessa rajoitetusti verovelvollista yhteisöä, jolla on Suomessa elinkeinon harjoittamista varten kiinteä toimipaikka.
Pykälän 3 kohta sisältäisi konsernin määritelmän. Konsernin määritelmä kattaisi yhtiöt, jotka ovat toisiinsa etuyhteydessä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Pykälän 4, 5 ja 6 kohdassa määriteltäisiin sähkön varastointi, lämmön varastointi ja uusiutuvasta vedystä tuotettu polttoaine. Määritelmät perustuisivat kriisi- ja siirtymäpuitteissa esitettyihin määritelmiin.
Pykälän 7 kohdassa säädettäisiin ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen määritelmästä. Koska kyseessä on tekninen ja monitahoinen määritelmä, jota ei olisi tarkoituksenmukaista määritellä yksityiskohtaisesti ehdotetun lain pykälissä, ehdotettuun lakiin otettaisiin viittaus EU-lainsäädäntöön, jonka kautta ei merkittävää haittaa -periaate, määritellään. Ei merkittävää haittaa -periaatteesta käytetään yleisesti myös englanninkielisen termin ”Do No Significant Harm” mukaista DNSH-lyhennettä, joten vastaavaa lyhennettä käytetään myös tässä esityksessä.
Ehdotetussa 7 kohdassa viitattaisiin DNSH-periaatteen osalta elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241, jäljempänä
elpymisasetus
, 2 artiklan 6 kohtaan. Elpymisasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa puolestaan viitataan kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2020/852, jäljempänä
luokitusjärjestelmäasetus
, jossa tarkemmin listataan ympäristötavoitekohtaisesti, milloin kyseessä voi olla DNSH-periaatteen mukaisesti kielletty merkittävä haitta.
Viitatussa elpymisasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa säädetään, että ei merkittävää haittaa -periaatteella tarkoitetaan sitä, että ei harjoiteta tai tueta sellaista taloudellista toimintaa, joka aiheuttaa luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklassa tarkoitettua merkittävää haittaa mille tahansa kulloisessakin artiklassa listatussa tapauksessa tarkoitetulle ympäristötavoitteelle. Luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklassa puolestaan määritellään, mitä merkittävällä haitalla tarkoitetaan kuuden eri ympäristötavoitteen kannalta. Artiklassa listatut ympäristötavoitteet ovat:
1. ilmastonmuutoksen hillintä;
2. ilmastonmuutoksen sopeutuminen;
3. vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu;
4. kiertotalous, mukaan lukien jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys;
5. ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä
6. biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.
Luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklassa on esitetty kriteerit sen arvioimiselle, milloin kunkin ympäristötavoitteen osalta on katsottava aiheutuvan merkittävää haittaa. Esimerkiksi artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan taloudellisen toiminnan katsotaan aiheuttavan merkittävää haittaa ilmastonmuutoksen hillinnälle, jos kyseinen toiminta aiheuttaa merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä.
Pykälän 8 kohdassa määriteltäisiin käsite töiden alkaminen. Määritelmä perustuisi kriisi- ja siirtymäpuitteiden alaviitteessä 145 olevaan töiden alkamisen määritelmään. Töiden alkamisella tarkoitettaisiin investointiin liittyvien rakennustöiden alkamista tai ensimmäistä laillisesti velvoittavaa laitetilaussitoumusta tai muuta sellaista sitoumusta, joka tekee investoinnista peruuttamattoman, sen mukaan, kumpi tapahtuu aikaisemmin. Maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä ei kuitenkaan katsottaisi töiden alkamiseksi.
Kriisi- ja siirtymäpuitteiden osalta ei ole vielä nimenomaista oikeus- tai muuta tulkintakäytäntöä töiden alkamisen käsitteestä. Vastaava vaatimus tuen hakemisesta ennen töiden alkamista sisältyy kuitenkin muihinkin komission valtiontukisääntelyihin, esimerkiksi yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen ja energiasuuntaviivoihin, joiden töiden alkamisen käsitteet vastaavat sanamuodoltaan hyvin pitkällä kriisi- ja siirtymäpuitteiden töiden alkamisen määritelmää.
Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 23 kohdan mukaan ’töiden alkamisella’ tarkoitetaan joko investointiin liittyvien rakennustöiden alkamista tai ensimmäistä laillisesti velvoittavaa sitoumusta tilata laitteita tai muuta sitoumusta, joka tekee investoinnista peruuttamattoman, riippuen siitä, kumpi tapahtuu aikaisemmin. Maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden alkamiseksi. Energiasuuntaviivojen 2.4. jakson 19 kohdan 82) alakohdassa ’töiden aloittamisella’ tarkoitetaan ensimmäistä sitovaa sitoumusta (esim. tilata laitteita tai aloittaa rakentaminen), joka tekee investoinnista peruuttamattoman. Maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden alkamiseksi.
Pitkälti yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen perustuvaa töiden alkamisen käsitettä sovelletaan kotimaisesti esimerkiksi energiatuissa.
Ks. esim. Valtioneuvoston asetus energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista vuosina 2018–2022 (voimassa 1.1.2018–31.12.2022) 28.12.2017/1098. Energiatuen osalta vaatimus on kuitenkin osittain yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ja kriisi- ja siirtymäpuitteiden vaatimusta tiukempi, sillä tuen edellytyksenä on, että tuki on myönnettynä ennen hankkeen töiden alkamista.
Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännössä töiden alkamisen käsitettä on käsitelty tapauksessa C-11/22 Est Wind Power Oü v. Elering AS. Tapauksessa oikeusperustana oli vuoden 2014 ympäristönsuojelun ja energia-alan suuntaviivat.
Komission tiedonanto, Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020, 2014/C 200/01.
EUT totesi tapauksessa, että investointihankkeen käynnistämisen kannalta tarpeelliset rakennustyöt, kuten pääasiassa mittausmastojen rakentaminen ja tuulipuiston sähköliittymien toteuttaminen, eivät ole valmistelutöitä, ja ne voivat siis kuulua töiden alkamisen käsitteen piiriin.
EUT:n ratkaisussa C-349/17 (Eesti Pagar) otettiin kantaa siihen, mitä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen töiden alkamisen käsitteeseen sisältyvällä laillisesti velvoittavalla sitoumuksella tarkoitetaan. Ratkaisun perusteella töiden katsotaan alkaneen, jos hanketta tai toimintaa koskeva laitetilaus on tehty tekemällä ehdoton ja oikeudellisesti velvoittava sitoumus ennen tukihakemuksen jättämistä, riippumatta tästä sitoumuksesta irtautumisesta mahdollisesti aiheutuvista kustannuksista. Ratkaisussa todetaan lisäksi, että laitehankintaa koskevaa sopimusta, joka edellyttää haettavan tuen myöntämistä, ei pidettäisi töiden alkamisena.
Komissio on yleistä ryhmäpoikkeusasetusta koskevissa ei-sitovissa epävirallisissa kannanotoissa kommentoinut kysymystä siitä, koska kyse on sellaisesta sitoumuksesta, joka tekee investoinnista peruuttamattoman. Komissio on todennut, että tällä tarkoitetaan sitovaa oikeudellista sitoumusta, johon tuensaaja on vapaaehtoisesti sitoutunut ja jota se ei voisi perua yksipuolisesti ilman, että sillä syntyy jonkinlainen vahingonkorvausvelvollisuus. Tällaisen sitovan sopimuksen allekirjoittaminen ennen tuen hakemista osoittaa komission mukaan sijoituksen tavoittelua ilman tukea ja kyseenalaistaa siten tuen kannustinvaikutuksen. Komissio on epävirallisissa, ei-sitovissa kannanotoissaan myös todennut, että oikeus sopimuksen yksipuoliseen irtisanomiseen ei voi olla ratkaiseva tekijä, kun arvioidaan, onko kyseessä peruuttamaton investointi, sillä lähes kaikkiin sopimuksiin sisältyy tietyin ehdoin oikeus sopimuksen irtisanomiseen. Jos sopimuksen irtisanomisesta aiheutuu tuensaajalle huomattavia taloudellisia tappioita, sopimusta voidaan silti pitää vakaana sitoumuksena jatkaa investointia ilman valtiontukea.
Komission epävirallisten ei-sitovien kannanottojen mukaan maan ostaminen, jota ei pidetä töiden alkamisena, voi sisältää myös rakennetun maan hankinnan. Sen sijaan kaikkia rakennustöitä, jotka koostuvat rakennusten ja maa-alueiden muokkauksesta ja mukauttamisesta valtiontukea saavaa investointia varten, pidetään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen määritelmän mukaisena töiden alkuna. Komission mukaan myös rakennettujen maa-alueiden hankintaa pidetään töiden alkamisena, jos rakennettujen maa-alueiden kustannukset sisältyvät hankkeen tukikelpoisiin kustannuksiin. Näistä kannanotoista voitaneen johtaa tulkinta, että kaikkia maanrakennustöitä (esimerkiksi tontin tasoitus ja paalutus) tulisi pitää sellaisina rakennustöinä, jotka katsottaisiin investoinnin töiden aloittamiseksi.
Tulkinta-apua kriisi- ja siirtymäpuitteiden töiden alkamisen käsitteeseen voitaneen hakea yllä kuvatuista muihin valtiontukisäännöksiin sisältyvistä töiden alkamisen käsitteistä ja niitä koskevista tulkinnoista.
Pykälän 9 kohta sisältäisi kriittisten raaka-aineiden määritelmän. Määritelmä kattaisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä 4 listatut raaka-aineet.
Pykälän 10 kohdassa määriteltäisiin laitos. Päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien toimintojen osalta laitoksen käsite olisi yhteneväinen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, jäljempänä
päästökauppadirektiivi
, laitoksen käsitteen kanssa. Sellaisten toimintojen osalta, jotka eivät kuulu päästökauppajärjestelmän piiriin, laitoksena pidettäisiin sellaista kiinteää teknistä kokonaisuutta, joka olisi verrannollinen päästökauppadirektiivin mukaiseen laitokseen.
Pykälän 11 kohdassa määriteltäisiin teollisuuslaitos laitokseksi, jossa suoritettava pääasiallinen toiminta on teollinen prosessi.
3 §.Investointihyvitykseen oikeuttavat investoinnit
. Pykälässä säädettäisiin niistä investoinneista, joiden investointikustannukset oikeuttavat hyvitykseen. Pykälässä säädettäisiin, että investointihyvitys myönnettäisiin hakemuksesta yhtiölle, joka toteuttaa Suomessa ehdotetussa laissa määritellyt edellytykset täyttävän suuren ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävän investoinnin. Investointi voisi koskea kolmea erilaista hanketyyppiä, jotka perustuisivat kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksojen 2.5.1, 2.6 ja 2.8 mukaisiin ja mahdollistamiin tuettaviin hankkeisiin, ja jotka määriteltäisiin pykälän kohdissa. Kohdassa 1 säädettäisiin hyvityksen ensimmäisenä mahdollisena vaihtoehtoisena perusteena investointihankkeet, jotka kohdistuvat energian tuotantoon uusiutuvista lähteistä tai energian varastointiin. Kohta perustuisi kriisi- ja siirtymäpuitteiden jaksossa 2.5.1 esitettyihin hanketyyppeihin, joiden erityisistä edellytyksistä säädettäisiin ehdotetun lain 2 luvussa. Kohdassa 2 mainittaisiin toisena vaihtoehtoisena perusteena investoinnit teollisuuden tuotantoprosessien vähähiilistämiseen ja energiatehokkuustoimenpiteisiin. Kyseiset investoinnit olisivat kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.6 mukaisia, ja niiden erityisistä edellytyksistä säädettäisiin ehdotetun lain 3 luvussa. Kohdassa 3 mainittaisiin kolmantena mahdollisena hyvityksen perusteena kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.8 mukaiset investoinnit, jotka kohdistuvat ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategisille aloille, ja joihin liittyvistä erityisistä edellytyksistä säädettäisiin tarkemmin ehdotetun lain 4 luvussa.
4 §.Rajoitukset investointihyvityksen soveltamisalaan
. Pykälässä säädettäisiin rajoituksista investointihyvityksen soveltamisalaan. Rajoituksia arvioitaisiin konsernitasolla silloin kun yhtiö kuuluisi konserniin. Pykälän 1 kohdan mukaisesti hyvitystä ei voitaisi myöntää vaikeuksissa olevalle yritykselle. Vaikeuksissa olevalla yrityksellä tarkoitettaisiin Euroopan komission valtiontukea rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen koskevista suuntaviivoista antamassa tiedonannossa (2014/C 249/01) tarkoitettua vaikeuksissa olevaa yritystä. Kyseisen tiedonannon 20 kohdan mukaan yrityksen katsotaan olevan vaikeuksissa, jos a) se on menettänyt yli puolet osakepääomastaan kertyneiden tappioiden vuoksi (yhtiöt, jonka osakkaiden vastuu on rajoitettu), b) se on menettänyt yli puolet tilinpäätöksen mukaisista omista varoistaan kertyneiden tappioiden vuoksi (yhtiöt, joissa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta yhtiön velasta ei ole rajattu), c) yritys on yleistäytäntöönpanomenettelyn kohteena, d) muun kuin pk-yrityksen velkaantumisaste on kahden viime vuoden ajan ollut yli 7,5 ja käyttökatteen suhde nettorahoituskuluihin ollut alle 1,0.
Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin, ettei investointihyvitystä voitaisi myöntää yritykselle, jolle on annettu sellaiseen Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa valtiontuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Komissio edellyttää, että jäsenvaltion viranomaiset sitoutuvat lykkäämään valtiontuen maksamista kaikille sellaisille yrityksille, jotka ovat saaneet aikaisemmin komission päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi määriteltyä sääntöjenvastaista tukea, kunnes kyseinen yritys on maksanut takaisin koko sääntöjenvastaisen tuen sekä siitä perittävän koron (ks. komission tiedonanto sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnästä C/2019/5396). Eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä säädetään kansallisesta menettelystä Suomessa, kun komissio tekee päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen maksamisen keskeyttämisestä tai takaisinperimisestä. Komission päätös on pantava Suomessa viipymättä täytäntöön takaisinperinnästä vastuussa olevan viranomaisen päätöksellä.
Pykälän 3 kohdan perusteella investointihyvitystä ei voitaisi myöntää luottolaitokselle eikä muulle rahoituslaitokselle.
Pykälän 4 kohdassa säädettäisiin kriisi- ja siirtymäpuitteiden 52 kohdan edellyttämällä tavalla, että investointihyvitystä ei voisi myöntää yritykselle, jos joko yritys tai siinä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä omistaja on Euroopan unionin pakotelistalla.
5 §.Investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäviä investointikustannuksia koskevat yleiset edellytykset
. Pykälässä säädettäisiin kaikkia investointihyvitykseen oikeuttavia investointeja koskien periaatteista, joiden nojalla investointikustannukset otettaisiin huomioon investointihyvityksen perusteessa. Yleisten edellytysten lisäksi jokaista investointihanketyyppiä koskevassa luvussa säädettäisiin erityisistä edellytyksistä kustannusten hyväksymiseksi investointihyvityksen perusteeseen kyseisen luvun mukaisen investointihankkeen osalta. Tässä pykälässä säädettyjä yleisiä edellytyksiä sovellettaisiin lukukohtaisten erityisten edellytysten lisäksi.
Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että investointihyvityksen perusteeksi voisi tulla vain hyvitykseen oikeutetun yhtiön itse maksamat ja kyseisen yhtiön kirjapitoon kirjatut kohtuulliset investointikustannukset. Näitä hyväksyttäviä investointikustannuksia voisivat olla hanketyypistä riippuen esimerkiksi:
— koneiden ja laitteiden hankinnasta ja asennuksesta aiheutuvat kustannukset;
— rakennusten kustannukset;
— rakennusteknisistä töistä ja rakennustöiden valvonnasta aiheutuvat kustannukset;
— välittömästi investointiin liittyvien maa-alueiden hankinnasta aiheutuvat kustannukset sekä raivaus- ja maanrakennustöistä aiheutuvat kustannukset;
— investointihankkeen valmistelu- ja suunnittelukustannukset (kun kyse ostopalveluina hankituista töistä johtuvista kustannuksista);
— käyttöönotosta ja käyttöönoton edellyttämästä käyttöhenkilökunnan koulutuksesta aiheutuvat kustannukset.
Lisäksi edellytettäisiin, että kustannusten on tullut syntyä investoinnista sen kestoaikana. Investointihyvityksen piiriin voisi siten tulla vain sellaisia kustannuksia, jotka liittyvät suoriteperusteisesti siihen aikaan, kun investointia toteutetaan, eivätkä investoinnin valmistumisen jälkeiset laitoksen toiminta-aikaiset kustannukset oikeuttaisi investointihyvitykseen. Lisäksi kustannusten tulisi liittyä käyttöomaisuuden hankintaan eli esimerkiksi vaihto-omaisuuden hankintaan liittyvät kustannukset eivät voisi tulla huomioiduksi investointihyvityksen perusteessa. Kustannusten tulisi lisäksi olla sellaisia, että ne aktivoidaan käyttöomaisuushyödykkeen hankintamenoon, joten projektiaikaisia juokseviksi kuluiksi kirjattavia toimintakuluja ei voitaisi lukea investointihyvityksen kustannuspohjaan.
Investointihyvityksen vaikuttavuuden varmistamiseksi 2 momentissa säädettäisiin, että hyvityksen perusteeseen voitaisiin hyväksyä vain hankintoja ja työtä, joiden kirjallinen tilaus tai sopimus on tehty investointihyvityshakemuksen jättämisen jälkeen. Poikkeuksellisesti hyvityksen perusteeseen voitaisiin kuitenkin hyväksyä myös sellaisia kustannuksia, joiden tilaus tai sopimus on tehty ennen hakemuksen jättämistä. Tämä edellyttäisi, että kyseinen hankinta olisi ehdollinen investointihyvityksen saamiselle siten, että sopimukseen sisältyisi oikeus hankinnan peruuttamiseen, jos investointihyvitystä ei myönnetä. Tällöinkin investointihyvityksen perusteeseen voitaisiin hyväksyä hyvityksen hakemisen jälkeen syntyneet kustannukset.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin investointihyvityksen saajaan etuyhteydessä olevalta taholta tehtyjen hankintojen kustannusten hyväksyttävyyden edellytyksistä. Tällaiset hankinnat eivät olisi kiellettyjä, mutta niiden kustannuksia voitaisiin hyväksyä investointihyvityksen laskentapohjaan ainoastaan se osa, jonka yhtiö osoittaisi vastaavan omakustannehintaa. Hyväksyttävät kustannukset rajautuisivat samoihin kustannuksiin kuin hyvityksen saajan osalta. Näin ollen esimerkiksi hyvityksen saajaan etuyhteydessä olevan tahon palkkakustannuksia ei voitaisi hyväksyä. Etuyhteyden määritelmä perustuisi verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 4 momentin etuyhteysmääritelmään.
6 §.Investointihyvityksen perusteeksi kelpaamattomat investointikustannukset
. Pykälä sisältäisi investointituille tavanomaisen luettelon kustannuksista, joita ei voitaisi lukea investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäviin kustannuksiin. Luettelo olisi vastaava kuin esimerkiksi energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista vuosina 2023–2027 annetussa valtioneuvoston asetuksessa (262/2023) ja investointihyvityksen kanssa samanaikaisesti valmistellussa suoran tuen tukiohjelmassa. Hyväksyttäviä kustannuksia eivät olisi investointihyvityksen saajan maksamat palkat, yleiskustannukset, edustusmenot, korot ja muut rahoituskustannukset, valtion maksuperustelakiin (150/1992) perustuvat maksut (esim. ympäristöluvasta perittävä maksu), kustannusvaraukset eivätkä investointihyvityksen saajan matkakustannukset eivätkä investointihyvityksen saajan osana tavaroiden tai palvelujen hankintahintaa maksamat arvonlisäverot. Investointihyvityksen ensisijaisena tarkoituksena on tukea investointeja ja siten tuki kohdistettaisiin ensi sijassa investointikustannuksiin eli koneiden ja laitteiden sekä rakennusten hankintaan. Investointihyvityksellä tuetaan kokoluokaltaan melko suuria investointeja ja siten palkkakustannusten osuus investoinnin kokonaiskustannuksista jäänee kokonaisuudessaan melko vähäiseksi. Palkkojen hyväksyminen edellyttäisi muun muassa tuntitason seurantaa ja erittelyä hankekohtaisesti. Jättämällä nämä kustannukset hyväksyttävien kustannusten ulkopuolelle, voidaan vähentää hallinnollista taakkaa niin hyvityksen saajien kuin viranomaistenkin osalta.
7 §.Investointihyvityksen määrä
. Pykälässä säädettäisiin investointihyvityksen määrästä. Pykälän 1 momentin mukaan investointihyvityksen määrä olisi 20 prosenttia investoinnin hyvityksen perusteeksi hyväksyttävistä kustannuksista.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin investointihyvityksen euromääräisestä enimmäisrajasta. Investointihyvityksen yhtiökohtainen enimmäismäärä olisi 150 miljoonaa euroa. Ehdotettu 150 miljoonan euron enimmäismäärä johtuu kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.8 mukaisista vaatimuksista ja rajaa sovellettaisiin kaikkiin investointeihin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että yhtiön kuuluessa konserniin, investointihyvityksen enimmäismäärä laskettaisiin konsernikohtaisesti. Tämä johtuu valtiontukioikeudellisesta arvioinnista, jossa tuettavana yrityksenä lähtökohtaisesti pidetään koko konsernia kokonaisuutena. Valtiontuen käsitetiedonannon 2.1. jakson 11 kohdan mukaan useaa erillistä oikeushenkilöä voidaan pitää yhtenä taloudellisena yksikkönä valtiontukisääntöjä sovellettaessa. Kyseinen taloudellinen yksikkö muodostaa tällöin tarkasteltavan yrityksen. Unionin tuomioistuin on katsonut oikeuskäytännössään, että taloudellisen yksikön muodostumisen arvioinnissa olennaisia ovat olemassa olevat määräysvaltaan oikeuttavat omistusosuudet ja muut toiminnalliset, taloudelliset tai hallinnolliset yhteydet. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että yksikön, joka omistaa määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia yhtiöstä ja joka käyttää tosiasiallisesti tätä määräysvaltaa osallistumalla välittömästi tai välillisesti yhtiön hallinnointiin, on katsottava osallistuvan määräysvallassaan olevan yhtiön taloudellisen toiminnan harjoittamiseen.
Rajan konsernikohtaisuus tarkoittaisi sitä, että jos sama konserni toteuttaisi useamman verohyvitykseen oikeuttavan investoinnin, voisi konserni saada investointihyvitystä enimmillään yhteensä 150 miljoonaa euroa. Tilanteessa, jossa useampi saman konsernin yhtiö toteuttaisi verohyvitykseen oikeuttavan investoinnin, tulisi investointihyvitystä hakevien yhtiöiden ensisijaisesti hakemusvaiheessa määrittää, mihin hankkeeseen ja mille yhtiölle investointihyvitystä kohdistetaan tilanteessa, jossa 150 miljoonan euron yläraja ylittyisi konsernitasolla.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin investointihyvityksen määrästä tilanteessa, jossa investointihyvityksen kohteena olevaan investointiin on saatu muuta julkista tukea ja tämä muu julkinen tuki yhdessä investointihyvityksen kanssa voisi johtaa kriisi- ja siirtymäpuitteissa säädettyjen valtiontukien kasautumisrajojen ylittymiseen. Tällöin investointihyvitys myönnettäisiin 20 prosentin ja 150 miljoonan enimmäismääriä pienempänä.
8 §.Toimivaltainen viranomainen
. Pykälässä säädettäisiin investointihyvityksen toimivaltaisista viranomaisista ja näiden tehtävänjaosta. Rahoituskeskus toimisi investointihyvityksen osalta hyvityksen myöntävänä viranomaisena. Rahoituskeskus käsittelisi hyvityshakemuksen ja vastaisi myös hankkeiden jälkiseurannasta hyvityksen myöntämisen jälkeen. Tältä osin tehtävänkuva vastaisi tyypillisiä Rahoituskeskuksen myöntämien valtionavustusten menettelyä. Itse investointihyvityksen käytön tekninen toteutus tapahtuisi yhteisöveromenettelyn yhteydessä ja sen osalta toimivaltainen viranomainen olisi Verohallinto.
2 luku
Investoinnit energian tuotantoon uusiutuvista lähteistä ja energian varastointiin
Luvussa 2 säädettäisiin EU:n kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.5.1 mahdollistamasta investointihyvityksestä koskien energian tuotantoa uusiutuvista lähteistä ja energian varastointia.
9 §.Investointihyvitykseen oikeuttava energian tuotannon tai energian varastoinnin investointihanke
. Pykälässä säädettäisiin edellytykset investointihyvitykseen oikeuttaville uusiutuvan energian tuotannon ja energian varastoinnin investoinneille. Hyväksyttävien investointihankkeiden luonnehdinnat vastaisivat tietyin rajauksin kriisi- ja siirtymäpuitteiden 2.5.1 jakson 77 kohdan a alakohdassa yksilöityjä tilanteita.
Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin, että investointihyvitykseen oikeuttaisi investointihanke koskien energian tuotantoa uusiutuvista lähteistä. Ehdotettu sanamuoto vastaisi pääosin kriisi- ja siirtymäpuitteiden 77 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaista määritelmää, mutta poikkeukseksi puitteiden mahdollistamaan verrattuna kansalliseksi rajaukseksi ehdotetaan, että soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin uusiutuvan sähkön tuotantoa koskevat investoinnit. Näin ollen kriisi- ja siirtymäpuitteiden 77 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut ”investoinnit energian tuotantoon uusiutuvista lähteistä”, tarkoittaa kansallisen lain rajauksilla esimerkiksi lämpöenergian tuotantoa uusiutuvista lähteistä, uusiutuvan vedyn ja uusiutuvaan vetyyn perustuvien polttoaineiden tuotantoa samoin kuin biopolttoaineiden ja biokaasun tuotantoa. Hyvitys voisi kohdistua vain energian tuotantoon uusiutuvista lähteistä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa tuotantolaitoksessa tuotettaisiin uusiutuvan energian (mukaan lukien laissa mainitut polttoaineet) lisäksi muita tuotteita, voisi hyvitys kohdistua vain siihen osaan investointikustannuksista, jotka kohdistuvat energian tuotantoon uusiutuvista lähteistä.
Pykälän 2 ja 3 kohdissa säädettäisiin kriisi- ja siirtymäpuitteiden sanamuotoja vastaavasti investointihyvitykseen oikeuttaviksi myös investoinnit sähkön varastointiin tai lämmön varastointiin, sekä investoinnit uusiutuvan vedyn, biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun, biometaanin, ja biomassapolttoaineiden varastointiin, kun varastoitavasta sisällöstä saadaan vuositasolla vähintään 75 prosenttia suoraan varastoon liitetystä uusiutuvan vedyn, biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun tai biomassapolttoaineiden tuotantolaitoksesta.
10 §.Uusiutuvan energian tuotannon tai energian varastoinnin investoinnin investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttävät kustannukset
. Pykälässä säädettäisiin uusiutuvan energian tai energian varastoinnin investointihankkeeseen perustuvan investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttävistä kustannuksista. Kriisi- ja siirtymäpuitteet eivät jakson 2.5.1 osalta edellytä nimenomaisia rajauksia tukikelpoisten kustannusten tyypille tai laadulle, mutta puitteiden 77 kohdan l alakohdan mukaisesti tuen on kohdistuttava uuden kapasiteetin rakentamiseen tai voimalaitoksen kapasiteetin päivittämiseen. Puitteiden alaviitteessä täsmennetään, että päivittämisellä tarkoitetaan uusiutuvaa energiaa tuottavien voimalaitosten uusimista, mukaan lukien laitosten tai toimintajärjestelmien ja laitteistojen korvaaminen kokonaan tai osittain kapasiteetin korvaamiseksi tai laitoksen tehokkuuden tai kapasiteetin lisäämiseksi. Vaikka voimalaitos terminä viittaa yleiskielessä erityisesti sähköä tuottavaan laitokseen, voidaan kriisi- ja siirtymäpuitteita tulkita siten, että tukea voidaan myöntää myös lämpöenergiaa tuottavan laitoksen kapasiteetin päivittämiseen. Koska ehdotetun investointihyvityksen ulkopuolelle on kansallisesti rajattu uusiutuvan sähkön tuotanto, voisivat kapasiteetin päivittämiseen liittyvät kustannukset olla investointihyvitykseen oikeuttavia silloin, kun on kyse lämpöä tuottavien laitosten uusintainvestoinneista.
Edelleen puitteissa todetaan, että kapasiteetin päivittämisen tapauksessa tukikelpoisia ovat ainoastaan lisäkustannukset, jotka liittyvät päivitettyyn kapasiteettiin. Näin ollen pykälässä säädettäisiin, että investointihyvityksen perusteeksi voitaisiin hyväksyä vain kustannuksia, jotka kohdistuvat uuden kapasiteetin rakentamiseen tai nykyisen kapasiteetin päivittämiseen.
11 §.Uusiutuvan energian tuotannon tai energian varastoinnin investointiin perustuvan investointihyvityksen erityiset edellytykset
. Pykälässä säädettäisiin uusiutuvan energian investointihyvityksen erityisistä edellytyksistä siten, kuin kriisi- ja siirtymäpuitteet edellyttävät.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että investointihyvitys voidaan myöntää vain sellaiselle investointihankkeelle, jota yhtiö ei toteuttaisi lainkaan, tai jonka se toteuttaisi rajoitetusti tai eri tavalla ilman hyvitystä. Kyse on kriisi- ja siirtymäpuitteiden 77 kohdan p alakohdan mukaisesta vaatimuksesta, joka heijastaa valtiontukioikeudellista perusperiaatetta tuen kannustavuuden vaatimuksesta. Yhtiön tulisi investointihyvitystä koskevalla hakemuksellaan osoittaa tämän vaatimuksen täyttyminen investointihankkeen kannattavuuslaskelmilla ilman investointihyvitystä ja sen kanssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kriisi- ja siirtymäpuitteiden edellyttämällä tavalla, että investointihyvityksellä rahoitettavan laitoksen tai laitteiston olisi oltava valmis ja toiminnassa 36 kuukauden kuluessa investointihyvityksen myöntämispäivästä. Kyse on nimenomaisesti kriisi- ja siirtymäpuitteiden 77 kohdan d alakohdassa esitetystä edellytyksestä, jonka asettamiselle ei ole ollut kansallista liikkumavaraa. Sitä, koska laitoksen tai laitteiston katsotaan olevan valmis ja toiminnassa, ei ole määritelty kriisi- ja siirtymäpuitteissa, joten sen tarkempi määrittely on jätetty kansallisesti ratkaistavaksi. Esitystä valmisteltaessa on arvioitu, että investointihyvityksen melko laajan soveltamisalan takia ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista määritellä yksityiskohtaisesti sitä, mitä laitoksen tai laitteiston valmiina ja toiminnassa olemisella investointihyvityksen osalta tarkoitetaan. Tuettavat hankkeet voivat olla siinä määrin erilaisia, että olisi tapauskohtaisesti määriteltävä, koska investointi on sellaisessa vaiheessa, että sen voidaan katsoa olevan valmis ja toiminnassa. Esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeen osalta ratkaiseva voisi olla hetki, jolloin laitos alkaa tuottaa lämpöä kaukolämpöverkkoon tai biokaasua kaasuverkkoon. Myös käyttöomaisuuden kirjanpitokäsittelylle voidaan antaa painoarvoa, kun arvioidaan, onko laitos valmis ja toiminnassa. Laitos olisi valmis ja toiminnassa viimeistään siinä vaiheessa, kun käyttöomaisuudesta, jonka kustannusten perusteella investointihyvitys on myönnetty, aletaan tehdä kirjanpidossa suunnitelman mukaisia poistoja.
Suunnitelman mukaiset poistot aloitetaan lähtökohtaisesti hyödykkeen käyttöönottohetkestä lähtien, ks. Leppiniemi, Jarmo & Kykkänen, Tapani, Kirjanpito, tilinpäätös ja tilinpäätöksen tulkinta, 2023, s. 117. Myös elinkeinoverotuksessa käyttöomaisuuden poistot aloitetaan hyödykkeen käyttöönottovuonna. Ks. Andersson, Edward & Penttilä, Seppo, Elinkeinoverolain kommentaari, 2014, s. 563.
Puitteissa lisäksi edellytetään, että tukiohjelmassa on oltava vaikuttava seuraamusjärjestely siltä varalta, että tätä määräaikaa ei noudateta. Tästä seuraamusjärjestelmästä säädettäisiin momentin toisessa virkkeessä. Toisen virkkeen mukaan, mikäli 36 kuukauden määräaikaa ei noudateta, vähennettäisiin investointihyvityksen määrästä yksi prosentti jokaista 36 kuukauden aikarajan ylittävää täyttä kalenterikuukautta kohden. Vähennystä ei kuitenkaan tehtäisi, jos investoinnin valmistumisen viivästyminen on johtunut yhtiöstä riippumattomista odottamattomista syistä. Lisäksi edellytettäisiin, että viivästyminen on sellainen, jota yhtiö ei olisi voinut välttää, vaikka se olisi noudattanut asianmukaista huolellisuutta. Tällaisina syinä voitaisiin pitää sellaisia olosuhteiden merkittäviä muutoksia, joihin yhtiö ei ole voinut tavanomaisella huolellisella toiminnallaan vaikuttaa, ja joita se ei ole voinut kohtuudella ennakoida investointihanketta suunnitellessaan. Viivästyksen ei kuitenkaan voitaisi katsoa johtuvan yhtiöstä riippumattomista odottamattomista syistä tilanteissa, joissa jo hankkeen aikataulua suunniteltaessa on ollut tiedossa, ettei investointi ole toteutettavissa vaaditussa 36 kuukauden määräajassa.
Komissio edellyttää seuraamusjärjestelyn olevan vaikuttava, ja vaikuttavuuden yhtenä perusteluna voidaan pitää sitä, että seuraamusten määrä ja vaikutukset kasvavat viivästyksen jatkuessa. Seuraamusjärjestelyn muotoilulle on kriisi- ja siirtymäpuitteissa jätetty kansallista liikkumavaraa, ja ehdotetun lain valmistelussa on siten pyritty kohtuulliseen, mutta kuitenkin johdonmukaiseen ja tarpeeksi vaikuttavaan järjestelyyn.
Investointihyvityksen käytön alkaessa vasta siinä vaiheessa, kun investointi on valmistunut, verotusta toimitettaessa lähtökohtaisesti tiedettäisiin jo, onko säädetyssä määräajassa pysytty vaiko ei. Näin ollen seuraamusjärjestelmää olisi suhteellisen selkeä soveltaa siten, että verotuksessa huomioitavan investointihyvityksen määrä pienenisi aina sanktion määrällä, eikä esimerkiksi tulisi tilannetta, jossa yhtiön pitäisi maksaa jo saatua tukea takaisin viivästyksen takia.
Pykälän 3 momentissa säädetäisiin niin ikään kriisi- ja siirtymäpuitteiden edellyttämällä tavalla siitä, että investoinnissa tulee noudattaa ei merkittävää haittaa -periaatetta. Ei merkittävää haittaa -periaatetta tulisi soveltaa noudattaen komission tiedonantoa Tekniset ohjeet ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen soveltamiseksi elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen mukaisesti (2021/C 58/01). Suomessa Suomen ympäristökeskus on kehittänyt DNSH-arviointien ohjeistusta ja arviointien toteutuskaavioita erilaisten kestävän kasvun ohjelmasta rahoitettavien hankehakujen tueksi ja taustamateriaaliksi rahoitusohjelmien vastuutahoille. Hankekohtaisella DNSH-arvioinnilla varmistetaan, että hankkeet eivät heikennä esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintää, kiertotalouteen siirtymistä tai biologisen monimuotoisuuden suojelua. Kehitettyjä arviointimenetelmiä voidaan Suomen ympäristökeskuksen verkkosivujen
.
https://www.ymparisto.fi/fi/osallistu-ja-vaikuta/ei-merkittavaa-haittaa-periaate
mukaan käyttää Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hankkeiden lisäksi soveltaen myös muihin hankkeisiin, joilta edellytetään DNSH-arviointeja.
12 §.Uusiutuvaa vetyä koskevat erityiset edellytykset
. Pykälässä säädettäisiin erityiset edellytykset tilanteille, joissa yhtiön investointi koskee uusiutuvan vedyn tuotantoa tai uusiutuvasta vedystä tuotettujen polttoaineiden tuotantoa. Tällöin verovelvollisen olisi osoitettava, kriisi- ja siirtymäpuitteiden 77 kohdan j alakohdassa edellytetyn mukaisesti, että vety ja vedystä tuotetut polttoaineet tuotetaan uusiutuvista energialähteistä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (
uusiutuvan energian direktiivi
), sen täytäntöönpanosäädöksissä tai delegoiduissa säädöksissä säädettyjen muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita koskevien menetelmien mukaisesti.
13 §.Biopolttoaineita koskevat erityiset edellytykset
. Pykälässä säädettäisiin kriisi- ja siirtymäpuitteiden 77 kohdan k alakohdan mukaiset erityiset edellytykset tilanteille, joissa investointi koskee biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun, biometaanin tai biomassapolttoaineiden tuotantoa. Tällöin investointihyvityksen myöntäminen edellyttäisi, että tuotetut polttoaineet olisivat uusiutuvan energian direktiivissä sekä sen täytäntöönpanosäädöksissä tai delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerien mukaisia.
3 luku
Investoinnit teollisuuden tuotantoprosessien vähähiilistämiseen ja energiatehokkuustoimenpiteisiin
14 §.Investointihyvitykseen oikeuttava vähähiilistämis- tai energiatehokkuusinvestointi
. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan d alakohdan mukaisesti, että investointihyvitykseen oikeuttaisi ensinnäkin investointi, joka mahdollistaa sen, että suorat kasvihuonekaasupäästöt yhtiön fossiilisia polttoaineita energialähteenä tai raaka-aineena käyttävästä teollisuuslaitoksesta vähenevät vähintään 40 prosenttia verrattuna investointia edeltäneeseen tilanteeseen tuotantoprosessien sähköistämisen avulla tai siirtymällä käyttämään uusiutuvaa vetyä tai uusiutuvasta vedystä tuotettuja polttoaineita fossiilisten polttoaineiden asemesta. Hyvityksen voisi saada siten vain sellaisiin hankkeisiin, joissa kasvihuonepäästöjen pieneneminen saavutetaan sähköistämisen avulla tai siirtymällä käyttämään uusiutuvaa vetyä tai uusiutuvasta vedystä tuotettuja polttoaineita. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi investointihanke, jossa kasvihuonepäästöjen vähentäminen saavutetaan hiilidioksidin talteenoton avulla, ei olisi sellainen vähähiilistämishanke, johon investointihyvitystä voitaisiin myöntää. Kun kyse on teollisuuden vähähiilistämisestä vedyn tai vetypohjaisten polttoaineiden avulla, ehdotettu 3 luku koskisi vain sitä osaa investointia, jossa on kyse tuotantoprosessin mukauttamisesta vedyn tai vetypolttoaineiden käyttöön. Jos osa investoinnista muodostuisi siitä, että yhtiö itse valmistaisi tuotantoprosessissa käyttämänsä vedyn, tämä osa investoinnista ei kuuluisi kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.6 ja ehdotetun lain 3 luvun soveltamisalaan. Itse vedyn tuotantoinvestointi voisi kuitenkin olla hyvitykseen oikeuttava kriisi- ja siirtymäpuitteiden jakson 2.5.1 ja ehdotetun lain 2 luvun perusteella, kunhan kyseisessä luvussa investoinnille asetetut edellytykset täyttyvät. Toiseksi investointihyvityksen voisi saada investointiin, joka mahdollistaa yhtiön teollisuuslaitoksen energiankulutuksen vähenemisen tuetun toiminnan osalta vähintään 20 prosenttia verrattuna tukea edeltäneeseen tilanteeseen.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että laitoksen investointia edeltävinä kasvihuonepäästöinä otettaisiin huomioon keskimääräiset kasvihuonepäästöt investointihyvityksen hakemista edeltävältä viideltä kalenterivuodelta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi täsmentävästi ja kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan d alakohdan i alakohdan viimeisessä virkkeessä edellytetysti, että tarkasteltaessa 1 momentin 1 kohdan mukaista kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä otetaan huomioon myös biomassan poltosta aiheutuvat todelliset kasvihuonepäästöt.
Pykälän 3 momentissa täsmennettäisiin puolestaan, että energiankulutuksen vähenemistä arvioitaessa investointia edeltävänä energiankulutuksena otettaisiin huomioon investointihyvitystä koskevaa hakemusta edeltävän viiden kalenterivuoden energiankulutuksen keskiarvo.
Pykälän 4 momentissa lisäksi täsmennettäisiin, kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan e alakohdan mukaisesti, että päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvaan toimintaan liittyvien investointien osalta investoinnin on johdettava siihen, että yhtiön laitoksen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät tarkistettujen vertailuarvojen määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 2 kohdan mukaisesti päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta kaudella 2021–2025 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/447 vahvistettuja ilmaisjaon viitearvoja pienemmiksi.
15 §.Vähähiilistämis- ja energiatehokkuusinvestoinnin investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttävät kustannukset
. Pykälässä säädettäisiin, että investointihyvityksen hyväksyttäviä kustannuksia ovat 14 §:ssä tarkoitettuun investointiin liittyvät sähköistämiseen, vetyyn tai vetypohjaisiin polttoaineisiin siirtymiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen tarvittavien laitteiden, koneiden ja laitosten kustannukset sekä muut investointikustannukset. Investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäviä kustannuksia koskeva säännös perustuu kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan p alakohtaan. Kyseessä on yksi puitteiden 81 kohdan n, o ja p alakohtien mahdollistamista määrittelytavoista hyväksyttäville kustannuksille. Kyseiseen laskentavaihtoehtoon on valmistelussa päädytty erityisesti sen täytäntöönpanon selkeyden vuoksi.
16 §.Vähähiilistämis- ja energiatehokkuusinvestoinnin investointihyvityksen erityiset edellytykset
. Pykälässä säädettäisiin vähähiilistämis- ja energiatehokkuusinvestointeja koskevista erityisistä edellytyksistä investointihyvityksen myöntämiselle. Erityiset edellytykset vastaisivat 1 ja 2 momentin osalta 11 §:ssä uusiutuvan energian tuotannon ja varastoinnin investoinneille ehdotettuja edellytyksiä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin investointihyvityksen myöntämisestä vain kannustavissa tilanteissa samoin kuin ehdotetussa 11 §:n 1 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin aikarajasta investointihankkeen valmistumiselle sekä sanktiojärjestelmästä myöhästymisen varalle vastaavasti kuin ehdotetussa uusiutuvan energian tuotannon ja varastoinnin investointeja koskevassa 11 §:n 2 momentissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan f alakohdan edellyttämällä tavalla, että investointihyvitys ei saisi kohdistua yhtiön kokonaistuotantokapasiteetin lisäämiseen. Toisessa virkkeessä täsmennettäisiin, mainitun kriisi- ja siirtymäpuitteiden kohdan mukaisesti, että tällaiseksi investointihyvityksen saamisen estäväksi kokonaistuotantokapasiteetin lisäämiseksi ei kuitenkaan luettaisi teknisistä syistä välttämätöntä kapasiteetin lisäämistä enintään kahdella prosentilla verrattuna investointia edeltäneeseen tilanteeseen. Mainitun kriisi- ja siirtymäpuitteiden säännöksen tarkoituksena on estää kokonaistuotantokapasiteetin lisääntyminen tuen seurauksena. Tilanteissa, joissa yhtiön tuotantokapasiteetti lisääntyy investointihankkeen seurauksena enemmän kuin toisessa virkkeessä mainittu 2 prosenttia, ei hyvitystä ei voitaisi myöntää. Ehdotettu momentti ei siten mahdollistaisi hyvityksen myöntämistä vain siihen suhteelliseen osaan kustannuksia, jotka liittyvät olemassa olevaan kapasiteetin vähähiilistämiseen tai energiatehokkuuden parantamiseen. Säännös ei kuitenkaan estäisi sitä, että yhtiö toteuttaisi hyvitykseen oikeutetun investoinnin kanssa samanaikaisesti siitä kokonaan erillisen esimerkiksi tuotantotilojen laajennusinvestoinnin.
Kapasiteetin lisääminen voisi olla säännöksen vaatimalla tavalla teknisistä syistä välttämätöntä esimerkiksi tilanteessa, jossa mukautettavia laitteita ei olisi olemassa sellaisessa koossa, että se mahdollistaisi täsmälleen saman tuotantokapasiteetin säilyttämisen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan l alakohdan edellyttämällä tavalla, että investointihyvitystä ei saisi sellaisen investointihankkeen perusteella, jossa on kyse pelkästään sovellettavien Euroopan unionin normien täyttämisestä. Kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaan tässä yhteydessä unionin normilla tarkoitetaan: a) velvoittavaa unionin ympäristönormia, jossa vahvistetaan tasot, jotka yksittäisten yritysten on saavutettava, lukuun ottamatta unionin tasolla asetettuja normeja tai tavoitteita, jotka sitovat jäsenvaltioita mutta eivät yksittäisiä yrityksiä; b) velvoitetta käyttää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT), siten kuin se on määritelty direktiivissä 2010/75/EU, ja varmistaa, että päästötasot eivät ylitä tasoa, joka saavutettaisiin soveltamalla parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa; jos parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot on määritelty direktiivin 2010/75/EU tai muiden sovellettavien direktiivien nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, kyseisiä tasoja sovelletaan tässä tiedonannossa; jos kyseiset tasot ilmaistaan vaihteluvälinä, sovelletaan sitä raja-arvoa, jonka kyseinen yritys saavuttaa parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla ensimmäisen kerran. Vastaava unionin normin määritelmä sisältyy yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen ja lainsäädäntöteknisesti on katsottu tarkoituksenmukaiseksi viitata määritelmän osalta yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen määritelmään.
17 §.Erityiset edellytykset uusiutuvan vedyn käytölle
. Pykälässä säädettäisiin, että yhtiön hakiessa investointihyvitystä tässä luvussa tarkoitettuun teollisuuden vähähiilistämistä koskevaan investointihankkeeseen, johon liittyy uusiutuvan vedyn käyttöä, yhtiön olisi osoitettava, että käytettävä vety tuotetaan uusiutuvista energialähteistä uusiutuvan energian direktiivissä ja sen täytäntöönpanosäädöksissä tai delegoiduissa säädöksissä säädettyjen muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita koskevien menetelmien mukaisesti. Edellytys vastaisi kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan g alakohdassa asetettuja edellytyksiä.
18 §.Erityiset edellytykset uusiutuvasta vedystä tuotettujen polttoaineiden käytölle
. Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä yhtiön hakiessa investointihyvitystä teollisuuden vähähiilistämisinvestointiin, johon liittyy uusiutuvien vedystä tuotettujen polttoaineiden käyttöä. Tällöin kyseisten polttoaineiden tulisi kriisi- ja siirtymäpuitteiden 81 kohdan h alakohdan edellyttämällä tavalla täyttää seuraavat vaatimukset: 1) ne ovat nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, jotka on tuotettu uusiutuvasta vedystä, jonka energiasisältö on peräisin muista uusiutuvista lähteistä kuin biomassasta, 2) niillä saavutetaan elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästövähennykset, jotka ovat vähintään 70 prosenttia verrattuna fossiiliseen vertailukohtaan 94 g CO2eq/MJ ja 3) ne on tuotettu muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville nestemäisille ja kaasumaisille liikenteen polttoaineille uusiutuvan energian direktiivissä ja sen täytäntöönpanosäädöksissä tai delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen menetelmien mukaisesti.
4 luku
Investoinnit ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategisille aloille
19 §.Investointihyvitykseen oikeuttava ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategista alaa koskeva investointi
. Pykälässä säädettäisiin kriisi- ja siirtymäpuitteiden 85 kohdan a alakohtaa vastaavasti niistä ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategista alaa koskevista investoinneista, joille investointihyvitystä voitaisiin myöntää. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan investointihyvitystä voitaisiin myöntää investoinneille ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta olennaisten laitteistojen tuotantoon. Näillä laitteistolla tarkoitettaisiin pykälän 2 momentin perusteella akkuja, aurinkopaneeleita, tuuliturbiineita, lämpöpumppuja, elektrolyysilaitteita ja hiilidioksidin talteenotto-, hyödyntämis- ja varastointilaitteita. Kriisi- ja siirtymäpuitteiden suomenkielisen version 85 kohdan a alakohdan sanamuodossa puhutaan nettonollatalouteen siirtymisen kannalta olennaisten laitteistojen, varsinkin akkujen, aurinkopaneelien, tuuliturbiinien, lämpöpumppujen, elektrolyysilaitteiden ja hiilidioksidin talteenotto-, hyödyntämis- ja varastointilaitteiden tuotannosta. Käytettyä sanamuotoa
varsinkin
voisi tulkita siten, että kyseessä ei ole täydentävä lista vaan esimerkkilista. Kuitenkin kriisi- ja siirtymäpuitteiden englanninkielisen version sanamuoto (”namely”) viittaa tyhjentävään listaan. Myös muut kieliversiot vahvistavat, että lista on tarkoitettu tyhjentäväksi (esimerkiksi ruotsi: ”det vill säga”). Komissio on myös epävirallisesti vahvistanut, että kriisi- ja siirtymäpuitteiden lista on tarkoitettu tyhjentäväksi tuettavien laitteistojen osalta. Tämän vuoksi myös 2 momentissa ehdotettu luettelo tuettavista laitteistoista olisi tyhjentävä, eikä investointihyvitystä voisi saada muiden laitteistojen tuotantoon.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaisesti investointihyvitystä voitaisiin myöntää myös sellaisten keskeisten komponenttien tuotantoon, jotka on suoraan tarkoitettu ja käytetään ensisijaisesti 1 kohdan mukaisten olennaisten laitteistojen valmistuksessa. Edellytyksenä ei olisi, että koko laitoksen tuotannon tulisi muodostua kyseisten keskeisten komponenttien valmistuksesta, mutta investointihyvitys voisi kohdistua vain siihen osaan investointikustannuksista, jotka kohdistuvat näiden keskeisten komponenttien tuotantoon. Keskeisillä komponenteilla tarkoitettaisiin pykälän 3 momentin perusteella lain liitteessä listattuja komponentteja. Liitteen lista olisi tyhjentävä. Pykälän 1 momentin 3 kohdan nojalla investointihyvitystä voitaisiin myöntää myös olennaisten laitteiden ja keskeisten komponenttien tuotannossa tarvittavien kriittisten raaka-aineiden tuotantoon tai talteenottoon. Kriittisten raaka-aineiden talteenotolla tarkoitettaisiin myös kriittisten raaka-aineiden talteenottamista kierrätyksen avulla. Vastaavasti kuin keskeisten komponenttien osalta, edellytyksenä ei olisi, että tuetussa laitoksessa tuotetaan tai otetaan talteen yksinomaan kriittisiä raaka-aineita, mutta investointihyvitys voisi kohdistua vain siihen osaan investointikustannuksista, jotka liittyvät kriittisten raaka-aineiden tuotantoon tai talteenottoon.
20 §.Investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttävät kustannukset ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategista alaa koskevassa investointihankkeessa
. Pykälässä säädettäisiin kriisi- ja siirtymäpuitteiden 85 kohdan f alakohtaa vastaavasti siitä, mitkä investointihankkeen kustannukset voitaisiin tämän luvun mukaisissa hankkeissa hyväksyä investointihyvityksen perusteeseen.
Pykälän 1 momentin mukaisesti investointihyvityksen perusteeksi hyväksyttäisiin olennaisten laitteistojen, keskeisten komponenttien ja kriittisten raaka-aineiden valmistamiseen ja talteenottoon tarvittavaan aineelliseen omaisuuteen ja aineettomaan omaisuuteen kohdistuvat kustannukset. Hyväksyttävää aineellista omaisuutta olisi erityisesti maa-alueet, rakennukset, tehtaat, laitteistot ja koneet. Aineettomalla omaisuudella tarkoitettaisiin erityisesti patenttioikeuksia, lisenssejä, tietotaitoa ja muuta vastaavaa henkistä omaisuutta. Aineettoman omaisuuden tulisi täyttää lisäksi 2 momentissa säädetyt tarkemmat edellytykset, jotta siihen kohdistuvat kustannukset voitaisiin hyväksyä investointihyvityksen perusteeksi.
21 §.Ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategista alaa koskevaan investointiin perustuvan investointihyvityksen erityiset edellytykset
. Pykälässä säädettäisiin erityisistä edellytyksistä investointihyvityksen myöntämisestä 4 luvun mukaisille investoinneille. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että yhtiön olisi sitouduttava säilyttämään investointi investoinnin sijaintipaikalla vähintään viiden vuoden ajan investoinnin valmistumisen jälkeen. Vaatimus perustuu kriisi- ja siirtymäpuitteiden 85 kohdan i alakohtaan. Investoinnin säilyttämisaikaa koskeva viiden vuoden aikaraja koskisi kaikkia yhtiöitä niiden koosta riippumatta, eikä siten otettaisi käyttöön kriisi- ja siirtymäpuitteiden pk-yrityksiin sovellettavaa lievempää kolmen vuoden aikarajaa. Kriisi- ja siirtymäpuitteiden sallimalla tavalla vaatimus investoinnin säilyttämisestä ei kuitenkaan estäisi sellaisen tuotantolaitoksen tai laitteen korvaamista, joka on vanhentunut tai rikkoutunut tämän ajanjakson aikana. Tällöin kuitenkin edellytettäisiin, että sitä taloudellista toimintaa, johon investointihyvitys on myönnetty, jatketaan investointihankkeen sijaintipaikalla vähintään vaaditun viiden vuoden ajanjakson. Tuotantolaitoksen tai laitteiston korvaamiseen ei voitaisi kuitenkaan myöntää lisää tukea.
Kriisi- ja siirtymäpuitteiden 85 kohdan j alakohdan perusteella tukiviranomaisen on ennen tuen myöntämistä todennettava konkreettinen riski, että tuotannollinen investointi ei toteudu ETA-alueella. Tämän edellytyksen vuoksi 1 momentin 2 kohdassa asetettaisiin investointihyvityksen myöntämisen edellytykseksi yhtiölle vaatimus osoittaa, että tällainen konkreettinen riski on olemassa. Käytännössä yhtiö voisi osoittaa tämän riskin olemassaolon esittämällä kriisi- ja siirtymäpuitteiden liitteessä II vaaditun selvityksen tuen tarpeesta ja sen vaikutuksesta investointia ja sen sijaintipaikkaa koskevaan päätökseen.
Investointihyvityksellä ei myöskään saisi helpottaa tuotantotoiminnan siirtämistä Euroopan talousalueen jäsenvaltioiden välillä. Tästä syystä 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin investointihyvityksen myöntämisen edellytykseksi, että yhtiö sitoutuu olemaan siirtämättä toisesta ETA-valtiosta Suomeen samoja tai vastaavia toimintoja, joiden perusteella investointihyvitystä haetaan. Vastaavasti pykälän 2 momentissa säädettäisiin, ettei investointihyvitystä voitaisi myöntää, jos toimintoja olisi siirretty Suomeen toisesta ETA-valtiosta kahden investointihyvityksen hakemista edeltäneen vuoden aikana. Näitä vaatimuksia arvioitaisiin koko konsernin tasolla. Säännökset perustuvat kriisi- ja siirtymäpuitteiden 85 kohdan k alakohtaan.
5 luku
Investointihyvityksen myöntäminen ja investointihyvityksen perusteena olevien investointihankkeiden valvonta
22 §.Investointihyvityksen hakeminen
. Pykälässä säädettäisiin investointihyvityksen hakumenettelystä, ja tiedoista, jotka hakemukseen tulee liittää. Pykälän 1 momentin mukaisesti investointihyvitystä haettaisiin Rahoituskeskukselle tehtävällä hakemuksella ja hakemus olisi tehtävä ennen investointihankkeen töiden alkamista. Hakemus tulisi tehdä Rahoituskeskuksen vahvistamalle lomakkeelle. Lisäksi Rahoituskeskukselle säädettäisiin mahdollisuus pyytää muita asian ratkaisemiseksi tarvittavia tietoja. Rahoituskeskukselle annettaisiin myös toimivalta antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä hyvitystä koskevan hakemuksen määräajasta, hakemuksella annettavista tiedoista ja tietojen antamisen tavasta.
23 §.Investointihyvitystä koskevan hakemuksen hyväksyminen
. Pykälässä säädettäisiin investointihyvitystä koskevan hakemuksen hyväksymisestä sekä asian käsittelyn määräajasta. Päätös olisi tehtävä kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaisesti viimeistään 31.12.2025.
24 §.Investointihyvityksen myöntämistä koskeva päätös
. Pykälässä säädettäisiin investointihyvityksen myöntämistä koskevan päätöksen sisällöstä. Pykälän 1 momentin mukaan investointihyvityksen myöntämistä koskevaan päätöksen voitaisiin ottaa ehdotetussa laissa säädettyjen investointihanketta koskevien edellytysten toteutumisen varmistamiseksi välttämättömiä investointihankkeen toteuttamista koskevia rajoituksia.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä seikoista, joita tulisi vähintään ottaa investointihyvityksen myöntämistä koskevaan päätökseen. Luettelo vastaa harkinnanvaraiselle valtionavustuspäätökselle valtionavustuslain (688/2001) 11 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia. Momentin luetteloa ei ole siten tarkoitettu tyhjentäväksi vaan päätöksen sisältö voi riippua tuettavan investointihankkeen luonteesta, sillä erilaisia hankkeita koskevat soveltamisedellytykset poikkeavat toisistaan.
25 §.Investointihyvitykseen oikeutetun yhtiön tiedonantovelvollisuus
. Pykälässä säädettäisiin investointihyvitykseen oikeutetun yhtiön tiedonantovelvollisuudesta. Pykälän 1 momentin perusteella investointihyvitykseen oikeutetun yhtiön olisi toimitettava Rahoituskeskukselle lain edellytysten ja investointihyvityksen myöntämistä koskevan päätöksen ehtojen valvontaa varten oikeat ja riittävät tiedot.
Pykälän 2 momentin mukaan investointihyvitykseen oikeutetun yhtiön tulisi viipymättä ilmoittaa Rahoituskeskukselle hyvityksen perusteena olevan investointihankkeen toteuttamiseen vaikuttavasta muutoksesta tai muusta hyvityksen määrään vaikuttavasta muutoksesta. Ilmoitusvelvollisuus käsittäisi investointihyvityksen ehtojen noudattamisen kannalta merkityksellisellä tavalla vaikuttavat olosuhteiden muutokset. Näitä voisivat olla muun ohessa muutokset investointihankkeen laadussa ja laajuudessa, investointihankkeen toteuttamisaikataulussa ja hankkeen kustannuksissa. Hyvityksen määrään vaikuttavia muutoksia voisivat olla myös muutokset hankkeen rahoituksessa, esimerkiksi hankkeelle investointihyvityksen myöntämisen jälkeen myönnetyt muut julkiset tuet.
26 §.Rahoituskeskuksen valvontatehtävät ja investointihyvityksen myöntämistä koskevan päätöksen muuttaminen
. Pykälässä säädettäisiin Rahoituskeskuksen valvontatehtävistä hakemuksen hyväksymisen jälkeen. Pykälän 1 momentin mukaisesti Rahoituskeskus vastaisi sen valvonnasta, että investointihanke toteutetaan siten, että se täyttää ne edellytykset, joita ehdotetussa laissa ja investointihyvityksen myöntämistä koskevassa päätöksessä investointihankkeelta edellytetään. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rahoituskeskuksen oikeudesta suorittaa tarkastuksia, jotka olisivat tarpeen investointihankkeiden valvonnassa. Tarkastusoikeuden sisältö vastaisi valtionavustuslaissa säädettyä valtionapuviranomaisen tarkastusoikeuden sisältöä, sillä pykälässä viitattaisiin valtionavustuslain tarkastusta koskeviin säännöksiin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa Rahoituskeskuksen tulisi keskeyttää päätöksen soveltaminen ja tehdä investointihyvityksen muuttamista koskeva päätös. Rahoituskeskus tekisi investointihyvityksen muuttamista koskevan päätöksen ehdotetun momentin mukaan neljässä tilanteessa. Momentin ensimmäinen kohta koskisi tilanteita, jossa yhtiö siirtää ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta strategista alaa koskevan investoinnin pois sen sijaintipaikasta ennen kuin on kulunut viisi vuotta investoinnin valmistumisesta. Momentin toinen kohta koskisi tilannetta, jossa yhtiö siirtää strategista alaa koskevan investoinnin sijaintipaikkaan toisesta ETA-valtiosta samoja tai vastaavia toimintoja kuin toiminnot, joiden perusteella investointihyvitys on myönnetty ennen kuin on kulunut kaksi vuotta investoinnin valmistumisesta. Momentin 3 kohdassa säädettäisiin tilanteesta, jossa yhtiö rikkoo tässä laissa investointihyvitykseen perusteena olevalle investointihankkeelle asetettuja ehtoja tai investointihyvityksen myöntämistä koskevaa päätöstä tai päätöksen ehtoja. Tällaisen rikkomuksen tulisi olla olennainen, jotta se johtaisi velvollisuuteen muuttaa investointihyvityspäätöstä. Momentin viimeisen kohdan mukaan Rahoituskeskus tekisi lisäksi investointihyvityksen muuttamista koskevan päätöksen, jos investointihyvityksen perusteena olevassa investointihankkeessa tapahtuu muu investointihyvityksen määrään tai käyttöön vaikuttava muutos.
Investointihyvityksen muuttamista koskeva päätös voisi tarkoittaa sitä, että oikeus investointihyvitykseen poistetaan. Tämä olisi tilanne silloin, jos investointihankkeen toteutuksessa tapahtuisi sellainen muutos, että laissa säädetyt hyvityksen myöntämisedellytykset eivät täyttyisi. Kyse voisi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa investointihankkeen laajuudessa tapahtuneen muutoksen seurauksena hankkeen lopulliset investointihyvityksen perusteeksi luettavat kustannukset jäisivät alle vaaditun 50 miljoonan euron soveltamisrajan. Hyvityksen menettämiseen voisi johtaa myös se, että kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaiset investoinnin pysyvyyttä koskevat edellytykset eivät täyttyisi. Investointihyvityksen muuttamista koskeva päätös voisi vaihtoehtoisesti tarkoittaa investointihyvityksen määrän alentamista. Tämä olisi tilanne esimerkiksi silloin, jos uusiutuvan energian tai teollisuuden vähähiilistämis- tai energiatehokkuushanke viivästyy 36 kuukauden valmistumisaikataulusta tai jos lopulliset hyväksyttävät investointikustannukset jäävät hakemusvaiheessa arvioitua pienemmäksi. Investointihyvityksen määrä vahvistettaisiin siten lopullisesti vasta siinä vaiheessa, kun hanke on valmistunut ja lopulliset hyväksyttävät kustannukset ovat selvillä. Tilanteessa, jossa hyväksyttävät kustannukset ylittävät hakemusvaiheessa esitetyt ja hyvityksen myöntöpäätöksen mukaiset hyväksytyt kustannukset, näitä kustannusten ylityksiä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon investointihyvityksen määrää kasvattavana tekijänä vaan investointihyvityksen enimmäismäärä on sidottu hyvityksen myöntämispäätöksellä hyväksyttyihin investointikustannuksiin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin määräajasta, jonka aikana investointihyvityksen muuttamista koskeva päätös olisi tehtävä. Koska hyvityksen vähentäminen verotuksessa voi ulottua hyvinkin pitkälle ajalle, ei ole tarkoituksenmukaista, että investointihankkeiden jälkiseuranta kattaisi koko sen ajan, jolle investointihyvityksen vähentäminen verotuksessa voisi jaksottua. Tämän vuoksi ehdotetaan, että investointihyvityksen muuttamista koskeva päätös olisi tehtävä kuuden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden lopusta lukien, jonka aikana investointihanke on valmistunut. Valmistelun yhteydessä on arvioitu, että käytännössä Rahoituskeskuksella olisi mahdollisiin muutospäätöksiin vaikuttava tieto hallussa tämän ajanjakson aikana.
27 §.Tietojen luovuttaminen Verohallinnolle
. Pykälässä säädettäisiin Rahoituskeskuksen velvollisuudesta toimittaa Verohallinnolle investointihyvityksen määrään vaikuttavat tiedot hyvityksen vähentämiseen ja sen mahdolliseen jälkikäteiseen oikaisuun liittyen. Rahoituskeskus toimittaisi Verohallinnolle yhtiökohtaiset tiedot myöntämästään investointihyvityksestä, sen enimmäismäärästä, hyväksyttyjen ja toteutuneiden investointihankkeen kustannusten määrästä sekä investointihyvitystä koskevan päätöksen muutoksesta ja muista investointihyvityksen lopulliseen määrään ja vähentämiseen vaikuttavista seikoista, kuten esimerkiksi hankkeen valmistumisesta ja mahdollisesta myöhästymisestä ja sen vaikutuksista hyvityksen määrään. Tiedot toimitettaisiin yhtiökohtaisesti eli yhtiön kuuluessa konserniin, Rahoituskeskus vahvistaisi Verohallinnolle, kuinka suureen vähennykseen yksittäiset konserniyhtiöt ovat oikeutettuja.
28 §.Rahoituskeskuksen oikeus saada tietoja viranomaisilta
. Pykälässä säädettäisiin Rahoituskeskuksen oikeudesta saada tietoja muilta viranomaisilta. Rahoituskeskuksella olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada muilta viranomaisilta tietoja sille tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Rahoituskeskuksen tiedonsaantioikeudet on rajattu tietoihin, jotka ovat välttämättömiä Rahoituskeskuksen tehtävien hoitamiseksi. Pykälä sisältäisi luettelon niistä salassa pidettävistä tiedoista, joita Rahoituskeskuksella olisi oikeus saada. Ehdotetun 1 kohdan mukaan Rahoituskeskuksella olisi oikeus saada investointihyvityksen hakijan ja saajan taloudellista asemaa koskevia tietoja. Ehdotetun 2 kohdan mukaan Rahoituskeskuksella olisi oikeus saada tietoja investointihyvityksen hakijan ja saajan hakemista tai saamista muista julkisista tuista. Kohta on tarpeellinen, jotta Rahoituskeskus voisi valvoa tukien kasautumista. Ehdotetussa 3 kohdassa säädettäisiin Rahoituskeskuksen tietojensaantioikeuden piiriin ne muut seikat, joilla on olennaista merkitystä tämän lain noudattamisen varmistamiseksi investointihyvityksen myöntämisessä ja investointihyvityksen perusteena olevien investointihankkeiden valvonnassa.
29 §.Investointihyvityksen kasautuminen muun valtiontuen kanssa
. Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä, joilla investointihyvitystä voitaisiin käyttää sellaisiin hankkeisiin, joille on myönnetty muuta valtiontukea. Investointihyvityksen kasautumista muun valtiontuen kanssa ei olisi tarkoitus kokonaan estää vaan kasautuminen olisi mahdollista kriisi- ja siirtymäpuitteiden sallimissa rajoissa. Valtiontuen kasautuminen ei saisi johtaa minkään sovellettavan säännöksen mukaisen tukimäärän tai enimmäistuki-intensiteetin ylittymiseen. Valtiontukien yhdistetty kokonaismäärä ei saisi missään olosuhteissa olla yli 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Lisäksi säädettäisiin yhtiön velvollisuudesta ilmoittaa investointihyvitystä koskevan hakemuksensa yhteydessä saamistaan muista samaan hankkeeseen kohdistuvista valtiontuista.
30 §.Rahoituskeskuksen päätöstä koskeva muutoksenhaku
. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Rahoituskeskuksen päätökseen. Ensisijainen muutoksenhakukeino olisi pykälän 1 momentin perusteella oikaisuvaatimus. Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen siihen, että muutoksenhakuun hallintotuomioistuimeen soveltuisi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki (808/2019).
Kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaisesti tuen tulee olla myönnettynä vuoden 2025 loppuun mennessä. Valtiontukioikeudellisesti tuki voidaan katsoa myönnetyksi sinä päivänä, jona tuensaajalla on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan syntynyt laillinen oikeus sen saamiseen. Investointihyvitys katsotaan myönnetyksi lähtökohtaisesti sinä päivänä, kun Rahoituskeskus tekee päätöksen, jolla se myöntää yhtiölle investointihyvityksen. Jos taas Rahoituskeskus hylkää yhtiön tukihakemuksen, koska se arvioi, etteivät edellytykset investointihyvityksen myöntämiselle täyty, yhtiöllä olisi oikeus hakea muutosta tähän päätökseen. On hyvin todennäköistä, että muutoksenhakua ei ehdittäisi saattaa loppuun vuoden 2025 aikana, vaan päätös tulisi vasta myöhemmin. Tämän tyyppisessä tilanteessa voitaneen ajatella, että yhtiöllä olisi ollut laillinen oikeus investointihyvitykseen viimeistään silloin, kun alkuperäinen tukipäätös tehtiin, riippumatta siitä, koska varsinainen asian vahvistava muutoksenhakupäätös annetaan. Koska kyse on merkittävästi yhtiön tehokkaaseen muutoksenhakumahdollisuuteen vaikuttavasta asiasta, on asiasta katsottu tarpeen säätää nimenomaisesti.
Tämän vuoksi pykälän 3 ja 4 momentissa säädettäisiin muutoksenhaun vaikutuksesta investointihyvityksen myöntämishetkeen tilanteessa, jossa Rahoituskeskus on hylännyt yhtiön investointihyvitystä koskevan hakemuksen tai investointihyvitystä on myönnetty yhtiön vaatimusta pienempi määrä, ja päätös muuttuu oikaisuvaatimuksen tai muutoksenhaun seurauksena yhtiön eduksi. Tällöin investointihyvitys katsottaisiin myönnetyksi sinä päivänä, kun Rahoituskeskus on tehnyt oikaisuvaatimuksen tai muutoksenhaun kohteena olleen päätöksen. Samaa periaatetta noudatettaisiin sekä tilanteessa, jossa alkuperäistä päätöstä muutettaisiin muutoksenhaun seurauksena suoraan että tilanteessa, jossa muutoksenhakuviranomainen kumoaisi alkuperäisen päätöksen ja palauttaisi asian uudelleenkäsiteltäväksi.
6 luku
Investointihyvityksen vähentäminen verotuksessa
31 §.Investointihyvityksen vähentäminen ja jaksottaminen
. Pykälässä säädettäisiin investointihyvityksen vähentämisen määräajasta. Nopeimmillaan investointihyvityksen voisi käyttää kymmenen vuoden aikana investoinnin valmistumisesta, sillä investointihyvitystä voisi käyttää yhtenä verovuotena enimmillään 10 prosenttia investointihyvityksen kokonaismäärästä. Aikaa hyvityksen käyttämiselle olisi enintään 20 vuotta, minkä jälkeen investointihyvitystä ei voisi enää käyttää. Ehdotettu 20 vuoden käyttöaika laskettaisiin ensimmäisestä yhtiön kalenterivuoden 2028 aikana alkavasta verovuodesta. Jos investointi valmistuisi vasta tämän verovuoden jälkeen, saisi investointivähennystä kuitenkin vähentää ensimmäisen kerran sen verovuoden aikana, jona investointi valmistuu. Tällöin kokonaisaika investointihyvityksen käytölle olisi mainittua 20 vuotta lyhyempi, sillä tämä aika laskettaisiin joka tapauksessa ensimmäisestä kalenterivuoden 2028 aikana lasketusta verovuodesta. Investointihyvitystä voisi siten käyttää joka tapauksessa viimeisen kerran kalenterivuoden 2047 aikana alkavana verovuotena. Investointihyvitys vähennettäisiin yhtiölle maksuunpantavasta yhteisöverosta ulkomaisen veron hyvitysten jälkeen. Vähentäminen edellyttäisi yhtiön euromääräistä vaatimusta, koska tietyissä tilanteissa yhtiö saattaisi joutua maksamaan minimiverolain mukaista täydennysveroa hyvityksen vähentämisen takia. Kyseessä ei siten olisi automaattisesti viran puolesta tehtävä vähennys verosta vaan vähennys perustuisi aina yhtiön tahdonvaltaiseen vaatimukseen.
32 §.Investointihyvityksen vähentämiseen liittyvä verotusmenettely
. Pykälässä säädettäisiin investointihyvityksen vähentämiseen liittyvästä verotusmenettelystä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että investointihyvityksen vähentämistä on vaadittava kirjallisesti. Vaatimuksen jättämiselle ei pykälässä ehdotettaisi asetettavaksi nimenomaista määräaikaa, vaan vaatimuksen voisi esittää veroilmoituksella tai vasta verotuksen oikaisuvaatimuksella verotusmenettelyssä yleisesti noudatettavien määräaikojen puitteissa. Jos yhtiön verotusta myöhemmin oikaistaisiin siten, että yhtiön veron määrä kasvaisi, olisi yhtiöllä tällöin mahdollisuus myös vaatia oikaisuvaatimuksella investointihyvitystä vähennettäväksi suurempi määrä, kuin mitä yhtiö on alun perin vaatinut. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että investointihyvityksen käsittelyyn Verohallinnossa sovellettaisiin verotusmenettelystä annettua lakia. Pykälän 3 momentissa puolestaan säädettäisiin, että Verohallinto oikaisee yhtiön verotusta Rahoituskeskuksen tekemän investointihyvityksen määrän jälkikäteiseen muuttumiseen johtavan päätöksen perusteella. Itse Rahoituskeskuksen investointihyvityksen muutosta koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta siten kuin muihinkin tämän lain nojalla annettuihin Rahoituskeskuksen päätöksiin. Verotuksen oikaisupäätöstä koskeva muutoksenhaku voisi siten koskea vain toimeenpanon oikeellisuutta verotuksessa, ei itse Rahoituskeskuksen tekemän päätöksen oikeellisuutta. Oikaisupäätös voitaisiin tehdä verotusmenettelystä annetun lain 55 §:n 2 momentin ja 56 §:n 2 momentin määräaikojen estämättä vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana Rahoituskeskus teki kyseisen investointihyvityksen muuttamista koskevan päätöksen. Oikaisupäätös voitaisiin tehdä Rahoituskeskuksen päätöstä koskevasta muutoksenhausta huolimatta. Investointihyvityksen lähtökohtana on, että sen määrä rajautuu yhtiön yhteisöveron määrään. Tämän periaatteen varmistamiseksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa yhtiön verotuksen muutoksen seurauksena yhtiön tuloveron määrä alenee. Tällöin Verohallinto oikaisisi yhtiön verotusta siten, että vähennetyn investointihyvityksen enimmäismäärä vastaisi enintään yhtiön tuloveron määrää.
7 luku
Erinäiset säännökset
33 §. Investointihyvityksestä kirjattu laskennallinen verosaaminen suurten konsernien vähimmäisverotuksessa
. Pykälässä selvennettäisiin myönnetystä hyvityksestä mahdollisesti kirjattavan laskennallisen veron kohtelua suurten konsernien vähimmäisverosta annetun lain mukaisessa verotuksessa. Vähimmäisverolain 9 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vähimmäisveron piiriin siirryttäessä kaikki laskennalliset verosaamiset yleensä voidaan ottaa huomioon, vaikka kyseessä olisi erä, joka vähimmäisverosääntöjen mukaan yleensä tulisi rajata laskennan ulkopuolelle. Saman pykälän 6 momentin mukaan 2 momenttia ei kuitenkaan sovelleta eräistä liiketoimista johtuviin saamisiin. Ehdotetulla säännöksellä täsmennettäisiin, että tämän lain mukaisesta investointihyvityksestä mahdollisesti kirjattua laskennallista verosaamista pidettäisiin 6 momentin mukaisena saamisena, jota ei voisi huomioida vähimmäisverotuksessa.
34 §.Voimaantulo
. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana komission hyväksyttyä valtiontuen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lakia voitaisiin soveltaa jo hallituksen esityksen antamispäivänä 19.12.2024 tai sen jälkeen tehtyihin investointihyvitystä koskeviin hakemuksiin. Kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaisesti investointihyvitys olisi myönnettävä vuoden 2025 loppuun mennessä, joten hakemusten jättämiselle ja käsittelylle jäävä aika olisi lyhyt. Tämän vuoksi tarkoituksena olisi, että investointihyvitystä voisi hakea mahdollisimman pian hallituksen esityksen antamisen jälkeen. Koska tukea haettaisiin Rahoituskeskuksen vahvistamalla lomakkeella, hyvityksen hakeminen kuitenkin edellyttäisi, että Rahoituskeskus on avannut verohyvitystä koskevan haun. On kuitenkin syytä huomioida, että tätä hallituksen esitystä annettaessa keskustelut komission kanssa valtiontuen hyväksyttävyydestä ovat vielä kesken. On mahdollista, että keskustelujen seurauksena komissio edellyttää vielä muutoksia investointihyvitystä koskevaan lakiin. Näillä muutoksilla voi olla vaikutuksia myös tuen myöntämisen edellytyksiin. Investointihyvitystä koskevaa päätöstä ei voi tehdä ennen kuin komissio on hyväksynyt valtiontuen ja lait ovat tulleet voimaan.
Liite.
Lain liitteessä säädettäisiin tyhjentävästi ne komponentit, joita pidettäisiin ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen kannalta olennaisten laitteistojen tuotannon kannalta keskeisinä komponentteina.