7.1
Laki kotoutumisen edistämisestä
1 luku Yleiset säännökset
Luvussa säädettäisiin voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti lain yleisistä säännöksistä, kuten lain tarkoituksesta, soveltamisalasta ja määritelmistä. Lisäksi luvussa säädettäisiin lain soveltamisesta lapseen sekä tulkitsemista ja kääntämisestä, kuten voimassa olevassa laissa. Luvussa säädettäisiin myös uusi, informatiivinen 7 § oikeudesta työttömyysetuuteen ja toimeentulotukeen, uusi 8 § kuntien yhteistyön mahdollisuuksista sekä uusi 9 § yhteydenotosta.
1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan lain tarkoituksena olisi edistää maahanmuuttajien kotoutumista. Kotoutuminen määriteltäisiin ehdotetussa 5 §:ssä. Lain tarkoituksena olisi 1 momentin 2–5 kohtien mukaan edistää maahanmuuttajan työllisyyttä tai yrittäjyyttä, osaamista ja työelämävalmiuksia, yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja tasa-arvon toteutumista sekä hyvinvointia ja terveyttä. Näiden tekijöiden voidaan katsoa olevan kotoutumisen eri osa-alueita.
Voimassa olevan kotoutumisen edistämisestä annetun lain (jatkossa kotoutumislaki) tarkoituksena on tukea ja edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Nämä tekijät säilytettäisiin ehdotetussa pykälässä, mutta niiden lisäksi korostettaisiin maahanmuuttajan työllisyyttä, yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia ja osaamista. Muissa Pohjoismaissa kotoutumislakia vastaavien lakien tavoitteistossa työelämälähtöisyys on vahvemmin ilmaistu kuin Suomen voimassa olevassa kotoutumislaissa. Myös ehdotetussa pykälässä on syytä korostaa työllistymisen tai yrittäjyyden tavoitetta aiempaa vahvemmin.
Osallisuudella tarkoitettaisiin voimassa olevan kotoutumislain mukaista maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan, mukaan lukien kolmannen sektorin toimintaan, esimerkiksi järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan. Edistämällä maahanmuuttajien osallisuutta voidaan tukea heidän taitojensa ja tietojensa hyödyntämistä sekä maahanmuuttajien itsensä että koko yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tasa-arvolla tarkoitettaisiin tasa-arvoa maahanmuuttajamiesten ja -naisten sekä muun sukupuolisten maahanmuuttajien välillä. Lain yleisenä tarkoituksena on, että laissa esitetyillä kotoutumista edistävillä palveluilla edistettäisiin maahanmuuttajien mahdollisuutta saavuttaa muun väestön kanssa yhdenvertainen asema yhteiskunnassa sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta. Aktiiviseen toimimiseen yhteiskunnassa tarvitaan tietoja ja taitoja, mutta myös maahanmuuttajan omatoimisuutta ja tavoitteellista osallistumista erilaisiin kotoutumista edistäviin palveluihin.
Vuoden 2023 alusta alkaen hyvinvointialueiden vastuulla on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. On keskeistä, että maahanmuuttaja ohjataan tarpeen mukaan myös hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja niitä koskeviin palvelutarpeen arviointeihin. Laissa säädettäisiin erityisen haavoittuville ryhmille tehtävistä uusista monialaisista osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinneista ja monialaisista kotoutumissuunnitelmista, joissa kunta yhdessä hyvinvointialueen ja maahanmuuttajan kanssa arvioisi maahanmuuttajan palvelutarvetta laaja-alaisemmin ja sopisi hänelle tarkoituksenmukaisista palveluista. Laissa säädettäisiin myös hyvinvointialueen tehtävästä huomioida suunnittelussaan myös maahanmuuttajien palvelutarpeet. Myös kuntien on suunnittelussaan huomioitava kuntien vastuulla olevat maahanmuuttajien hyvinvointia ja terveyttä edistävät näkökulmat. Erityisesti näillä säännöksillä edistettäisiin kotoutumislaissa maahanmuuttajan hyvinvointia ja terveyttä.
Lain tarkoituksena olisi 1 momentin 6 kohdan edistää hyviä väestösuhteita ja yhteiskunnan vastaanottavuutta. Hyvät väestösuhteet määriteltäisiin ehdotetussa 5 §:ssä. Euroopan unionin yhteisen kotouttamispolitiikan periaatteiden mukaan kotoutuminen on dynaaminen, kaksisuuntainen vuorovaikutusprosessi, joka edellyttää paitsi kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimia, myös vastaanottavan yhteisön ja maahanmuuttajan entistä suurempaa sitoutumista. Tavoitteena onkin, että kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen palveluilla tuettaisiin maahanmuuttajien osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia sekä kaksisuuntaista kotoutumista. Maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskunnan eri aloille lisää maahanmuuttajien ja kantaväestön keskinäistä vuorovaikutusta ja osaltaan edistää suomalaisen yhteiskunnan tapojen ja kulttuurin tuntemusta. Hyvät väestösuhteet on laajempi käsite kuin voimassa olevan kotoutumislain käsite etniset suhteet. Hyviin väestösuhteisiin liittyy myös esimerkiksi vammaisten ja muiden väliset suhteet, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja muiden väliset suhteet sekä muita eri väestöryhmien välisiä suhteita.
Lain tarkoituksena olisi 1 momentin 7 kohdan mukaan edistää tarpeellisten ja laadukkaiden kotoutumista edistävien palveluiden saatavuutta. Ehdotetussa 5 §:ssä määriteltäisiin kotoutumista edistävät palvelut kahdella eri määritelmällä sen perusteella, kuuluisivatko ne kunnan kotoutumisohjelmaan vai eivät. Kotoutumisohjelman ulkopuolisilla muilla kotoutumista edistävillä palveluilla tarkoitetaan muita, yleisen palvelujärjestelmän palveluita, joita järjestetään esimerkiksi osana kunnan koulutus- ja työllisyyspalveluita taikka hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluita. Lakiehdotuksen mukaisten palvelujen tarkoituksena olisi tukea erityisesti maahanmuuttajan kotoutumista, työllistymistä ja yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia ja osaamista.
Lisäksi lain tarkoituksena olisi 1 momentin 9 kohdan mukaan edistää kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja kehittämisen yhteensovittamista valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen muun suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Edellä kuvattiin palvelujen yhteensovittamistarvetta, mutta sen lisäksi on tarpeen yhteensovittaa myös kotoutumisen edistämisen suunnittelua ja kehittämistä muun suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Monialaisen yhteistyön ja kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja palveluiden yhteensovittamisella eri politiikka-alojen kanssa edistettäisiin kotoutumisen edistämisen läpivirtausta ja täsmennettäisiin kaikkien viranomaisten velvoitetta ottaa maahanmuuttajaväestö huomioon palveluita suunniteltaessa ja tarjottaessa. Koko väestön, mukaan lukien maahanmuuttajien, tarpeet huomioimalla voidaan parantaa palveluiden soveltuvuutta erilaisiin tarpeisiin ja täten palveluiden vaikuttavuutta. Valtakunnallisella tasolla tarkoitettaisiin erityisesti valtioneuvostoa sekä kehittämis- ja hallintokeskusta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen nimi muuttuu työvoimapalvelu-uudistuksessa hallituksen esityksellä työvoimapalveluiden järjestämisestä (HE xx/2022) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskukseksi. Tässä esityksessä viranomaisesta käytetään jatkossa lyhytnimeä kehittämis- ja hallintokeskus. Alueellisella tasolla tarkoitettaisiin erityisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sekä hyvinvointialueita. Paikallistasolla tarkoitettaisiin kuntia tai kuntien välisenä yhteistyönä toteutettua toimintaa. Yhteensovittaminen koskisi kunkin viranomaisen omaa suunnittelua. Tarkoitus ei kuitenkaan olisi luoda esimerkiksi kunnille roolia itsehallinnollisten hyvinvointialueiden suunnittelussa tai kehittämisessä. Valtakunnallisessa suunnittelussa asetetut tavoitteet on kuitenkin huomioitava alue- ja paikallistason suunnittelussa, kehittämisessä ja seurannassa.
Lähtökohtana lain tarkoituksen toteuttamisessa olisi ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen.
2 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Ehdotetun 1 momentin mukaan lain soveltamisala koskisi kaikkia henkilöitä, joilla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassa oleva oleskelulupa tai joiden oleskeluoikeus on rekisteröity tai joille on myönnetty oleskelukortti ulkomaalaislain mukaisesti. Lain soveltamisala koskisi siis myös EU:n ja Pohjoismaiden kansalaisia sekä heidän perheenjäseniään. Ulkomaalaislain 157 §:n 3 momentin mukaan muussa kuin lyhytaikaisessa tarkoituksessa maahan tulevan Pohjoismaan kansalaisen on rekisteröitävä oleskelunsa siten kuin Pohjoismaiden välillä väestön rekisteröinnistä on sovittu. Voimassa olevan kotoutumislain nojalla myös rekisteröityneen Pohjoismaan kansalaisen on katsottu kuuluvan lain soveltamisalaan käytännössä, vaikka lakiteknisesti sanatarkka ilmaus viittasi, että oleskeluoikeus tulisi olla rekisteröity ulkomaalaislain mukaisesti. Selkeyden vuoksi onkin syytä lisätä 1 momenttiin, että lakia sovelletaan myös Pohjoismaan kansalaiseen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity siten kuin Pohjoismaiden välillä väestön rekisteröinnistä on sovittu. Pohjoismaiden välillä väestön rekisteröinnistä on sovittu Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välisessä väestön rekisteröintiä koskevassa sopimuksessa (Sops 96/2006). Tältä osin voimassaolevaa soveltamisalan henkilöpiiriä ei olisi tarkoitusta muuttaa nykyiseen soveltamiskäytäntöön nähden.
Oleskeluluvan luonteella ei olisi lain soveltamisalan kannalta merkitystä, sillä myös esimerkiksi tilapäisesti maahan muuttavilla henkilöillä kuten opiskelijoilla ja tilapäisen oleskeluluvan työn perusteella saaneilla olisi mahdollisuus saada laissa mainittuja palveluita, mikäli laissa ei erikseen tästä säädetä tai mikäli se ei olisi ilmeisen tarpeetonta. Lakia voitaisiin soveltaa myös niissä tapauksissa, joissa oleskeluluvan voimassaolo on päättynyt, mutta henkilöllä on vireillä jatkolupaa koskeva hakemus tai hän on valittanut jatkolupaa koskevasta kielteisestä päätöksestä, eikä asiaa ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu.
Lakia ei siten sovellettaisi kansainvälistä suojelua hakeviin eikä maassa viisumilla tai viisumivapaasti oleskeleviin henkilöihin. Lakia ei sovellettaisi myöskään ensimmäistä oleskelulupaa tai ensimmäistä oleskeluoikeuden rekisteröintiä hakeviin henkilöihin ennen oleskeluluvan tai rekisteröinnin myöntämistä.
Lakia ei myöskään sovellettaisi henkilöön, jolla on Suomen kansalaisuus, paitsi erikseen säädettävien poikkeusten osalta. Käytännössä voi esiintyä tapauksia, joissa Suomen kansalaisella olisi tarvetta päästä kotoutumista edistäviä palveluita vastaavien palveluiden piiriin. Näin voi olla esimerkiksi, jos Suomen kansalainen tai monikansalainen, joka on myös Suomen kansalainen, on esimerkiksi asunut koko elämänsä ulkomailla, eikä Suomeen muuttaessaan osaa suomen tai ruotsin kieltä tai kielitaito on heikko. On kuitenkin kotoutumisen määritelmän mukaista ja siten tarkoituksenmukaisempaa, että Suomeen muuttavalle Suomen kansalaiselle järjestettäisiin hänen tarvitsemiaan mahdollisia tukitoimenpiteitä lähinnä osana yleisiä peruspalveluja. Kotoutumislain tarkoituksena on kohdistua maahanmuuton ja kotoutumisen alkuvaiheeseen. Suomen kansalaisuuden saamisen voidaan pikemminkin katsoa olevan osa maahanmuuttajan kotoutumispolkua, vaikka kansalaisuuden saaminen ei välttämättä aina tarkoita sitä, että kotoutumisprosessi olisi lopullisesti päättynyt.
Tässä laissa määriteltyjä kotoutumista edistäviä ja tukevia palveluita tarjottaisiin maahanmuuttajalle, joka täyttää toimenpiteen ja palvelun saamisen edellytykset siten kuin tässä laissa tarkemmin säädetään. Kaikki laissa tarkoitetut toimenpiteet eivät toisin sanoen koske kaikkia maahanmuuttajia, vaikka heillä olisi 1 momentissa tarkoitettu oleskelulupa, oleskeluoikeus tai oleskelukortti. Tässä laissa säädettyjen kotoutumista edistävien palveluiden tarkoitus on tukea maahanmuuttajan kotoutumista erityisesti maahanmuuton ja kotoutumisen alkuvaiheessa.
Pykälän 2 momentin mukaan edellä kuvatusta soveltamisalasta poiketen laissa olisi yksi pykälä, jota sovellettaisiin kaikkiin Suomessa oleskeleviin maahanmuuttajiin. Kyseessä olisi ohjausta ja neuvontaa koskeva 10 §. Jo nykyisin ohjausta ja neuvontaa on käytännössä voitu tarjota kyselemättä tarkemmin maahanmuuttajien oleskeluluvan tilanteesta tai muista edellytyksistä, sillä ohjausta ja neuvontaa on pidetty viranomaisten yleiseen neuvontavelvoitteeseen rinnastettavana palveluna, jota tulisi tarjota matalalla kynnyksellä. Ehdotetaankin, että tilannetta selkeytetään säätämällä ehdotettuun lakiin oma momentti, joka yksiselitteisesti toteaisi, että ohjausta ja neuvontaa koskevaa pykälää sovelletaan ja siten sen mukaisia ohjaus- ja neuvontapalveluja tarjotaan myös muulle maahanmuuttajalle. Tällöin myös edellä 1 momentin perusteluissa mainitut maahanmuuttajat, joihin laki ei muuten sovellu, voisivat saada ohjausta ja neuvontaa siten kuin 10 §:ssä säädetään.
On kuitenkin huomioitava, että valtion, kunnan ja hyvinvointialueen tehtävät esimerkiksi kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja yhteensovittamisessa hyödyttäisivät osin kaikkia maahanmuuttajia esimerkiksi maahanmuuton syystä riippumatta.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin toisesta soveltamisalaa koskevasta poikkeuksesta. Esitettyä 68 §:ää, joka koskisi ihmiskaupan uhreista maksettavia korvauksia, sovellettaisiin myös Suomen kansalaiseen, joka on kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu ihmiskaupan uhri. Jo voimassa olevan kotoutumislain perusteluissa on tehty tämä poikkeus ja sitä on sovellettu käytännössä ihmiskaupan uhreista maksettavien korvausten osalta. On kuitenkin selkeämpää säätää poikkeuksesta erikseen 2 §:ssä. Jäljempänä ehdotetussa 5 momentissa tullaan ehdottamaan vielä kolmatta soveltamisalaa koskevaa poikkeusta.
Pykälän 3 momentin mukaan lain 4 luvun säännöksiä kuntaan ohjaamisesta ja 61–66 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta sovellettaisiinkin kyseisessä momentissa lueteltuihin henkilöihin. Näiden henkilöiden erityinen haavoittuvuus on tarkoitus huomioida voimassa olevaa lakia vastaavasti. Moni kansainvälistä suojelua saava on kokenut lähtömaassa, matkalla tai Suomessa traumatisoivia tilanteita, joiden seurauksena heidän palveluntarpeensa, muun muassa mielenterveyspalveluiden ja kuntoutuksen tarve, voi olla muita maahanmuuttajia laajempaa. Kotoutumislaissa tarkoituksena on turvata tämän haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän palveluita sillä, että valtio kantaa vastuuta kustannuksista.
Korvauspykälät koskisivat kunnalle ja hyvinvointialueelle maksettavia laskennallisia korvauksia sekä seuraavia erikseen haettavia korvauksia: korvaus toimeentulotuesta, vastaanottoon varautumisesta, erityiskustannuksista sekä paluumuuttoavustuksesta. Kyseinen momentti vastaa voimassa olevan kotoutumislain vastaavaa säännöstä muilta osin, mutta ehdotettu muutos nykytilaan olisi se, että valtion korvauksia voisi jatkossa kunnan lisäksi saada hyvinvointialue. Tätä esitetään myös hallituksen esityksessä 84/2022 vp.
Momentin 1 kohta koskee henkilöä, joka on vastaanotettu ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä tai haettuaan kansainvälistä suojelua myönnetty turvapaikka ulkomaalaislain 87 §:n perusteella tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella ulkomaalaislain 88 §:n perusteella.
Momentin 2 kohta koskee henkilöä, jolle on hänen haettuaan kansainvälistä suojelua myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 51 (oleskeluluvan myöntäminen maasta poistumisen estymisen vuoksi), 52 (oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä) tai 89 §:n (oleskeluluvan myöntäminen poissulkemislausekkeita sovellettaessa) perusteella.
Momentin 3 kohta koskee henkilöä, joka on otettu Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi ulkomaalaislain 93 §:n (muu humanitaarinen maahanmuutto) perusteella.
Momentin 4 kohta koskee henkilöä, jolle on myönnetty jatkuva oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin (erityisen haavoittuvassa asemassa oleva ihmiskaupan uhri) tai 54 §:n 5 momentin (ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen oleskelulupa 51 §:n nojalla maasta poistamisen estymisen vuoksi, ihmiskaupan uhrille, jolle on myönnetty tilapäinen oleskelulupa, ja 52 d §:ssä tarkoitetulle laittomasti maassa oleskelleelle ja työskennelleelle kolmannen maan kansalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen oleskelulupa) perusteella.
Momentin 5 kohta koskee henkilöä, jolle on myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 110 §:n nojalla ja joka täyttää kotikuntalain (201/1994) 4 §:ssä tarkoitetut edellytykset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että henkilö voi hakea ja saada kotikunnan. Kuntaan ohjaaminen edeltää kotikuntamerkintää. Sen sijaan valtion korvausten edellytyksenä on 59 §:n mukaan, että henkilön kotikunta on rekisteröity väestötietojärjestelmään. Esitys vastaa hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta (HE 135/2022 vp) esitettyä muutosta kotoutumislakiin.
Jos henkilön oleskelulupaperuste muuttuu jatkoluvan saatuaan muuksi kuin tässä momentissa mainitut perusteet, ei henkilöstä voitaisi maksaa enää kunnalle tai hyvinvointialueelle korvauksia.
Pykälän 4 momentin mukaan kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 4 luvun ja 61–66 §:n säännöksiä sovellettaisiin myös 3 momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäseneen tai muuhun omaiseen, jos perheside on ollut olemassa ennen Suomeen tuloa. Momentti vastaa voimassa olevan kotoutumislain vastaavaa säännöstä.
Pykälän 5 momentin mukaan lain 61–62 ja 65 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta kunnalle tai hyvinvointialueelle sovelletaan 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön Suomessa syntyneeseen lapseen.
Pykälän 6 momentin mukaan kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 3 lukua ja 69 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta sovellettaisiin alle 25-vuotiaaseen, joka on tullut Suomeen alaikäisenä ilman huoltajaa ja jolle on myönnetty oleskelulupa hänen haettuaan alaikäisenä kansainvälistä suojelua tai joka on otettu Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä taikka joka on osoitettu Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä ollessaan alaikäinen ja ilman huoltajaa ja joka on täysi-ikäistynyt ennen Suomeen saapumistaan taikka joka on otettu alaikäisenä ilman huoltajaa Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi ulkomaalaislain 93 §:n perusteella sekä alaikäiseen, joka on tullut 1–3 kohdassa tarkoitetun henkilön perheenjäsenenä tai muuna omaisena Suomeen. Voimassa olevan kotoutumislain soveltamisalapykälässä tällaista momenttia ei ole, mutta alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleita koskevissa säännöksissä ja alaikäisten edustajia koskevassa luvussa vastaavat rajaukset on tehty. Selkeyden vuoksi tämäkin erityisryhmä, jolla on oma lukunsa ja oma korvauspykälänsä, nostettaisiin soveltamisalaa koskevaan pykälään omaksi momentikseen. Lisäksi tämän lain 3 lukua ja 69 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta sovellettaisiin edellä 1–4 kohdassa tarkoitettuun henkilöön, joka on saanut Suomen kansalaisuuden.
Alaikäisellä ja lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta ja nuorella 18–24-vuotiasta. Ikärajat vastaavat voimassa olevaa kotoutumislakia, jonka mukaan alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle tarjotaan tukea siihen asti, että hän täyttää 25 vuotta tai kunnes hänellä on huoltaja Suomessa. Tässä laissa käytetään käsitettä alaikäisenä ilman huoltajaa tullut lapsi tai nuori, silloin kun kyseessä on sekä lapset että nuoret riippumatta siitä, onko hänen huoltajansa myöhemmin saapunut Suomeen. Esimerkiksi aikuistuvien nuorien tuki koskee näitä lapsia ja nuoria. Lisäksi käytetään käsitettä ilman huoltajaa oleva lapsi silloin kun kyse on alaikäisenä ilman huoltajaa tulleesta, edelleen alle 18-vuotiaasta lapsesta, jolla ei ole huoltajaa. Esimerkiksi edustajan nimeäminen koskee näitä lapsia.
Ehdotetussa 2 kohdassa huomioitaisiin se, että joskus on tilanteita, joissa alaikäinen ilman huoltajaa on osoitettu Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä ollessaan alaikäinen ja ilman huoltajaa, mutta hän on ehtinyt täyttää 18 vuotta ennen Suomeen saapumistaan. Hän on kuitenkin verrattavissa alaikäisenä Suomeen tulleeseen ja 18 vuotta täyttäneeseen nuoreen, joille 3 luvun palvelut tarjotaan 25 ikävuoteen asti.
Ehdotetussa 3 kohdassa huomioitaisiin myös ne alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleet, jotka on otettu Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi ulkomaalaislain 93 §:n perusteella. Viime vuosina ulkomaalaislain 93 §:n perusteella on otettu Suomeen henkilöitä esimerkiksi Afganistanista ja heidän joukossaan on myös alaikäisiä, joista osa voi olla ilman huoltajaa. Yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on tarpeen säätää, että myös tälle ryhmälle taataan samat alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren kotoutumislain mukaiset palvelut.
Ehdotetussa 4 kohdassa huomioitaisiin tilapäistä suojelua saavat, joilla on kotikunta. Esitys vastaa sisällöllisesti sitä, mitä hallituksen esityksellä eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta (HE 135/2022 vp) esitetään eli mahdollistaa sen, että myös tilapäistä suojelua saava, alaikäisenä ilman huoltajaa tullut lapsi tai nuori saisi samat palvelut kuin esimerkiksi kansainvälistä suojelua saava lapsi tai nuori.
Ehdotetussa 5 kohdassa huomioitaisiin tilanteet, jossa esimerkiksi kansainvälistä suojelua hakenut lapsi on alaikäisenä saapunut Suomeen huoltajan tai huoltajiensa kanssa, mutta turvapaikanhakuprosessin aikana huoltaja on syystä tai toisesta poistunut maasta tai esimerkiksi menehtynyt, minkä vuoksi lapsi jää Suomeen alaikäisenä ilman huoltajaa.
Ehdotetussa 6 kohdassa tarkoitetulla alaikäisellä perheenjäsenellä viitattaisiin ulkomaalaislain 37 §:n mukaisesti puolisoon, huoltajaan tai lapseen. Perheenjäsen voisi siten olla alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen henkilön alaikäinen vanhempi tai hänen alaikäinen lapsensa. Muu omainen voisi olla esimerkiksi ilman huoltajaa maassa olevan lapsen tai nuoren alaikäinen sisarus tilanteessa, joissa perheenyhdistämisprosessissa ei ole mukana vanhempia.
Lisäksi ehdotetussa 7 kohdassa säädettäisiin poikkeus kotoutumislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun soveltamisalaan. Ehdotetun 4 kohdan mukaan 3 lukua sekä 69 §:n säännöksiä sovellettaisiin myös edellä kohdissa 1–6 tarkoitettuun henkilöön, joka on saanut Suomen kansalaisuuden. Kyseessä olisi muutos nykytilanteeseen. Muutos koskisi marginaalista ryhmää.
Nykyisin alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren osalta kansalaisuuden saaminen on lain mukaan tarkoittanut sitä, ettei hänellä olisi enää oikeutta kotoutumislaissa säädettyihin palveluihin eikä kunnalla olisi oikeutta saada niiden järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista korvauksia. Tällöin ei aina olisi ollut lapsen edun mukaista hakea lapselle Suomen kansalaisuutta, vaikka kansalaisuuden saaminen muuten olisi lapsen edun mukaista. Nykytilanne on myös johtanut korvausten takaisin perintään tilanteissa, joissa kansalaisuus on haettu, mutta palveluiden tarjoamista on jatkettu. Muutos asettaisi myös yhdenvertaiseen asemaan nuorempana lapsena Suomeen tulleet niiden kanssa, jotka tulevat Suomeen vasta teini-iässä. Kansalaisuuden saamisessa on tiettyjä edellytyksiä, joiden tulee täyttyä, kuten riittävä maassa-asumisaika. Näistä edellytyksistä säädetään kansalaisuuslaissa (359/2003). On syytä huomata, että alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren kansalaisuuden saaminen tarkoittaisi sitä, että hänellä olisi jatkossa oikeus 3 luvussa säädettyyn tukeen ja asumiseen, ja hänestä voitaisiin maksaa korvauksia hyvinvointialueille. Kansalaisuuden saaminen kuitenkin tarkoittaisi sitä, että hänelle ei esimerkiksi laadittaisi 2 luvussa tarkoitettua osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia tai kotoutumissuunnitelmaa eikä häntä ohjattaisi niiden pohjalta kotoutumislain mukaisiin palveluihin.
3 §. Lain soveltaminen työnhakijaan. Pykälän tarkoituksena on varmistaa kotoutumisen edistämisen työelämälähtöisyys kytkemällä kotoutumisen edistämisen palvelut työvoimapalveluihin niiltä osin kuin kyse olisi työnhakijoista. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettävän, että tämän lain 12–32 §:ssä kunnan tehtäväksi säädettyjen toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä vastaisi työnhakijoiden osalta työllisyyspalveluiden järjestämisestä annetun lain mukainen työvoimaviranomainen ellei tästä tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu. Kyseistä lakia koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle käsiteltäväksi samanaikaisesti tämän esityksen kanssa.
Pykälän 1 momentti vastaisi nykytilaa järjestämisvastuiden osalta siten, että voimassa olevan kotoutumislain mukaisesti työnhakijaksi rekisteröityneen maahanmuuttajan alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman järjestämisestä vastaa työ- ja elinkeinotoimisto. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen hankkimisesta vastaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Palveluiden järjestämisvastuu kuitenkin muuttuisi suhteessa nykytilaan siksi, että työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen myötä julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaisi jatkossa työvoimaviranomainen, joka olisi kunnan tai kuntayhtymän viranomainen. Työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirto kunnille parantaisi kuntien mahdollisuuksia yhteensovittaa kotoutumispalveluita, työvoimapalveluita, kansallisen koulutusjärjestelmän palveluita ja muita kunnan peruspalveluita kotoutuja-asiakkaiden ja työnantajien tarpeisiin vastaaviksi kokonaisuuksiksi. Säännös olisi merkittävä myös siksi, että nykytilaa vastaten voidaan arvioida kotoutumispalveluihin osallistuvien olevan pääosin työnhakijaksi ilmoittautuneita maahanmuuttajia. Esityksessä on arvioitu, että vuosittain 8 000 työnhakijalle ja 1 000 muulle maahanmuuttajalle tehtäisiin ensimmäinen kotoutumissuunnitelma. Työvoimapalveluiden rahoitus siirrettäisiin kunnille pääosin valtionosuusjärjestelmän kautta, ja myös työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden ja muiden maahanmuuttajien palvelut rahoitettaisiin, kuten työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettävän. Työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen rahoitus siirrettäisiin kunnille pääosin peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kautta vieraskielisyyskriteerillä jaettuna, mutta kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta kotoutumiskoulutuksen rahoitus jyvitettäisiin osaksi kunnalle maksettavaa laskennallista korvausta. Kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa tarkoitettu 25 §:n mukainen monikielinen yhteiskuntaorientaatio rahoitettaisiin myös valtionosuuksien ja laskennallisen korvauksen kautta, kuten 60 ja 61 §:ssä ehdotetaan säädettävän.
Pykälän 1 momentista seuraisi, että tässä laissa kunnan vastuulle säädettyjä palveluita voisi järjestää kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen säännösten mukaisesti, joihin kotoutumislaissa ehdotetaan monelta osin viitattavan. Kyseisen esityksen mukaan kunta voisi järjestää työvoimapalvelut itse, jos kunnan työvoiman määrä on vähintään 20 000 henkilöä. Jos kunnan työvoiman määrä alittaa 20 000 henkilön rajan, kunnan tulisi muodostaa yhden tai useamman muun kunnan kanssa työllisyyden hoidon yhteistoiminta-alue työvoimapalveluiden järjestämiseksi. Tällä tavoin muodostettavalla työllisyysalueella siihen kuuluvien kuntien yhteenlasketun työvoiman määrän tulisi olla vähintään 20 000 henkilöä. Kyseisessä lakiehdotuksessa säädettäisiin kuitenkin myös tilanteesta, jossa tuon yhteistoiminta-alueen vaatimuksista (mukaan lukien 20 000 henkilön työvoiman määrä) voisi poiketa.
Tässä lakiehdotuksessa pyritään välttämään se, että toistettaisiin kussakin pykälässä erikseen, onko kyseessä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työvoimaviranomainen vai kunnan muu viranomainen. Selkeyden vuoksi säädetään vain kunnasta, ja silloin, kun kyse on työnhakijaksi rekisteröityneen maahanmuuttajan palveluista, kunta tarkoittaa työvoimaviranomaista ja riippuu alueesta, onko kyseessä kunnan vai kuntayhtymän viranomainen. Pykälässä ehdotettava ”jollei tästä tai muusta lainsäädännöstä johdu muuta” viittaa siihen, että tiettyjen kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä on säädetty muussa lainsäädännössä.
Muiden kuin työnhakijana olevien maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden osalta kunta päättäisi, mikä kunnan viranomainen vastaisi kotoutumisohjelman järjestämisestä. Tämän kohderyhmän palvelut rahoitettaisiin, kuten luvussa 8 ehdotetaan säädettävän. Kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kotoutumisohjelman mukaisia palveluita rahoitettaisiin pääosin osana kunnille maksettavaa laskennallista korvausta. Muiden kuin kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden, jotka eivät ole työnhakijoita, palveluiden rahoitus toteutetaan osana peruspalvelujen valtionosuutta, kuten 60 §:ssä ehdotetaan säädettävän.
Pykälän 2 momentin mukaan työnhakijaksi rekisteröityneen kotoutuja-asiakkaan 14—24 §:ssä tarkoitettujen palveluiden järjestämisessä ja toteuttamisessa noudatettaisiin kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen säännösten lisäksi julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen säännöksiä, ellei tässä tai muussa lainsäädännössä säädetystä muuta johdu. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 4 luvussa säädettävää työnhakijan palveluprosessia ja 5 luvussa säädettävää työnhakuvelvollisuutta sovellettaisiin täten pääsääntöisesti myös kotoutuja-asiakkaisiin, jotka ovat rekisteröityneet työnhakijoiksi. Esimerkiksi tämä kattaa erilaiset aikarajat, joita mainitussa laissa säädetään. Lisäksi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 19 §:ssä säädettäisiin, että kotoutuja-asiakkaiden osalta työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaisesta työnhakuvelvollisuudesta sovittaisiin kotoutumissuunnitelmassa ja 24 §:ssä kotoutumissuunnitelman toteuttamiseen liittyvästä kotoutuja-asiakkaan velvollisuudesta ilmoittaa suunnitelman toteuttamisesta. Säännösten tarkoituksena on selkeyttää näitä kotoutuja-asiakkaan velvollisuuksia lain tasolla. Päällekkäisten toimenpiteiden välttämiseksi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 14 ja 15 §:ssä säädettäisiin poikkeuksesta, jonka mukaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukaisten täydentävien työnhakukeskustelujen sijasta voitaisiin järjestää osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin kuuluvia toimia.
Myös kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen säädökset työttömyysetuudella tuettavasta omaehtoisesta opiskelusta eroaisivat osin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen säädöksistä työttömyysetuudella tuettavasta omaehtoisesta opiskelusta. Omaehtoisten opintojen tukemisesta kotoutumislain nojalla säädettäisiin lakiehdotuksen 28–32 §:ssä.
4 §.Lain soveltaminen lapseen. Pykälä sisältäisi säännökset lain soveltamisesta lapseen. Pykälän 1 momentin mukaan sovellettaessa lakia alle 18-vuotiaaseen, olisi ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa olisi sovelletaan, mitä siitä lastensuojelulain (417/2007) 4 §:n 2 momentissa säädetään. Lapsen etu tulisi huomioida läpäisyperiaatteella kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluita suunniteltaessa, järjestettäessä ja toimeenpantaessa. Lapsen edun huomioiminen tulisi olla myös osa ohjausta, tiedotusta, neuvontaa sekä yhteiskuntaan ja sen toimintaan perehdyttämistä.
YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991; jatkossa LOS) 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta heidän omasta tai vanhempiensa taustasta tai ominaisuuksista (LOS artikla 2). Lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti (LOS artikla 12).
Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa (LOS artikla 12). Vähemmistöryhmään kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään (LOS artikla 30). Lapsella on oikeus koulutuksen ohella myös lepoon, leikkiin ja virkistykseen sekä taide- ja kulttuurielämään tutustumiseen (LOS artikla 31). Erityisesti näiden oikeuksien käytännön toimeenpanon kannalta on tärkeä varmistaa kotoutumisen eri tilanteissa alaikäisten maahanmuuttajien mahdollisuudet osallistua ja kertoa mielipiteensä esimerkiksi omasta tai perheensä kotoutumissuunnitelmasta.
Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Velvollisuudesta selvittää ja ottaa huomioon alaikäisen toivomukset ja mielipide hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla säädetään myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 10 §:n 1 momentissa.
Lastensuojelulain 4 §:n 2 momentin mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että toteutettaessa tässä laissa säädettyjä palveluja on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Säännöksessä ilmaistaisiin selkeä velvollisuus selvittää ja huomioida lapsen etu ja selvittää lapsen mielipide lapsen iästä riippumatta. Lapsen mielipiteet ja näkemykset otettaisiin huomioon sen mukaan kuin tämän ikä ja kehitystaso edellyttävät. Lapsen mielipiteen selvittämisen ja kuulemisen tulee tapahtua hänen ymmärtämällään kielellä. Lasta olisi esimerkiksi kuultava, kun hänelle laaditaan monialainen kotoutumissuunnitelma. Lasta olisi kuultava myös esimerkiksi kuntaan ohjaamisessa taikka perheryhmäkotiin, muuhun asuinyksikköön tai perhehoitoon sijoittamisesta päätettäessä.
Lapsen mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta säädetään esimerkiksi lastensuojelulain 20 §:ssä. Samat periaatteet on hyvä huomioida kotoutumislain mukaisessa lapsen mielipiteen selvittämisessä. Lastensuojelua toteutettaessa on kyseisen lainkohdan mukaan selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Samoin on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukainen valmius itsensä ilmaisemiseen. Käytettävät menetelmät ja välineet sekä lapsen tarvitsema tuki ja apu määräytyvät sen mukaan.
Pienen lapsen ollessa kyseessä voidaan muun muassa havainnoida lapsen käyttäytymistä ja hänen suhdettaan läheisiin ihmisiin. Varsinkin hyvin pienen lapsen toivomuksia ja mielipidettä voidaan selvittää myös välillisesti esimerkiksi lapselle läheisten henkilöiden, päiväkodin henkilöstön tai muiden asiantuntijoiden avulla kuulemalla heitä tai hankkimalla heiltä muuta selvitystä. Kouluikää lähestyvien ja sitä vanhempien lasten mielipiteiden ja toivomusten selvittäminen tapahtuu pääsääntöisesti keskustelemalla ja apuna voidaan käyttää lasten kanssa työskentelyyn erikseen kehitettyjä välineitä. Lapsen mielipidettä selvitettäessä on varmistuttava siitä, että lapsi voi aidosti ja vapaasti ilmaista käsityksensä asiasta. Lapsen täytyy tietää, miksi ja missä asiassa häntä kuullaan sekä mihin tarkoitukseen kuulemisessa kerättyjä tietoja käytetään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi niistä tilanteista, joissa lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä. Säännös vastaisi lastensuojelulain 20 §:n 3 momentin säännöstä. Säännöksen tarkoituksena on korostaa mielipiteen selvittämisen pääsääntöisyyttä ja sitä, että se voidaan jättää tekemättä vain poikkeuksellisesti. Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Selvittäminen saattaa vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä esimerkiksi silloin, kun lapsen henkinen tila on sellainen, että mielipiteen selvittäminen järkyttäisi häntä tai rasittaisi häntä muuten kohtuuttomasti. Lapsen psyykkinen suojelu menisi tällöin mielipiteen selvittämisen edelle.
5 §.Määritelmät. Tässä pykälässä säädettäisiin lain kannalta keskeisistä määritelmistä. Yhteiskunnallisissa näkemyksissä tapahtuneiden muutosten johdosta työ- ja elinkeinoministeriön johdolla on laadittu Kotoutumisen sanasto Kotoutumisen sanasto. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:54., joka huomioitaisiin osin myös lain määritelmissä.
Käsite kotoutuminen määriteltäisiin 1 kohdan mukaan maahanmuuttajan yksilöllisenä prosessina, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja jonka aikana maahanmuuttajan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo yhteiskunnassa sekä osallisuus työ- ja elinkeinoelämässä, koulutuksessa, järjestötoiminnassa tai muussa yhteiskunnan toiminnassa syvenee ja monipuolistuu. Käsitteellä korostettaisiin maahanmuuttajan yksilöllistä kotoutumisprossia, ja tunnustettaisiin edelleen sen vuorovaikutteisuus yhteiskunnan kanssa. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon osalta on syytä huomioida, että perustuslain 6 §:ssä säädetään yhdenvertaisuudesta. Yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) säädetään viranomaisen velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta sekä laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Voimassa olevassa kotoutumislaissa on käytetty käsitettä kotoutuminen tarkoittaen maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen.
Käsite kotoutumisen edistäminen määriteltäisiin 2 kohdan mukaan tarkoittavan kotoutumisen tukemista tarjoamalla maahanmuuttajalle kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa tarkoitettuja palveluja, tukemalla hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja edistämällä yhteiskunnan vastaanottavuutta. Voimassa olevassa kotoutumislaissa kotouttaminen tarkoittaa niitä toimenpiteitä ja palveluita, joilla viranomainen tai muu taho tukee kotoutumista. Termiä kotouttaminen ei suositella käytettäväksi, koska sen voi tulkita niin, että maahanmuuttajalla ei ole aktiivista omaa roolia kotoutumisessa. Kotoutumisen edistäminen painottuu maahanmuuton alkuvaiheeseen, usein kuitenkin Suomessa asumisen ensimmäisiin vuosiin. Kotoutumista edistäviä ja tukevia palveluita järjestäisivät pääasiassa alue- tai paikallistason viranomaiset kuten esimerkiksi kuntien työvoimaviranomaiset ja opetusviranomaiset, hyvinvointialueiden terveys- ja sosiaaliviranomaiset tai Kansaneläkelaitos ja muut toimijat kuten vapaan sivistystyön oppilaitokset ja eri järjestöt. Perustuslain 17 §:n 3 momentti takaa oikeuden Suomessa asuville ryhmille ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.
Käsitepari kotoutuminen ja yhteiskunnan vastaanottavuus kuvaavat kotoutumisen kaksisuuntaisuutta. Varsinainen kotoutuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa suomalaisen yhteiskunnan kanssa, keskeisimmin arkipäivän tilanteissa ja lähiyhteisöissä kuten päiväkodeissa, kouluissa, harrastuksissa ja työpaikoilla. Kotoutuminen ja yhteiskunnan vastaanottavuus ovat siis kaksisuuntainen keskinäisen mukautumisen prosessi, jossa yhteiskunta muuttuu väestön monimuotoistuessa. Maahanmuuttajan kotoutuminen on pitkäaikainen prosessi, mutta kyse ei ole pelkästään maahanmuuttajan henkilökohtaisesta kotoutumisprosessista. Kyse on muun muassa uusien valmiuksien ja taitojen hankkimisesta, josta on hyötyä muillekin kuin sille, joka on niitä hankkinut. Esimerkiksi organisaatiot voivat toimintakentästään riippumatta edistää kotoutumista kehittämällä toimintatapojaan maahanmuuttajaväestön tarpeet huomioivaksi.
Kohdan 3 mukaan asettautumisen edistämisellä tarkoitettaisiin toimia, joilla tuetaan erityisesti työ- tai opiskeluperusteisesti kuntaan muuttavan maahanmuuttajan tai hänen puolisonsa tai perheenjäsenensä kotoutumista kunnan kotoutumisohjelman ulkopuolella. Asettautumisen edistäminen olisi osa kotoutumisen edistämistä, joka nostettaisiin selvyyden vuoksi lain tasolle. Asettautumisella viitataan tässä niihin toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat muihin kuin 4 luvun mukaisen kuntaan ohjaamisen kohderyhmään. Näin ollen asettautumista tukevien toimien kohderyhmää ovat erityisesti työn ja opiskelun perusteella kuntaan muuttavat ja heidän perheenjäsenensä. Asettautumista tukevilla toimilla helpotetaan työn tai opintojen perusteella Suomeen muuttaneen maahanmuuttajan Suomeen ja kuntaan asettautumista, esimerkiksi maahanmuuton alkuvaiheessa tarvittavaa asiointia eri viranomaisissa ja antamalla muuta tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja palvelujärjestelmästä. Osassa kaupunkeja palvelut on koottu yhden luukun palvelupisteeksi International House- tai Talent Hub-toiminnan alle.
Asettautumisen edistämisen määritelmän lisäämisellä lakiin ei ole tarkoituksena luoda uusia palveluita, vaan vahvistaa työn ja opiskelun perusteella muuttavien asettautumista tukevien palveluiden huomioimista osana kotoutumisen edistämisen alueellista suunnittelua, yhteensovittamista ja seurantaa. Asettautumisen edistäminen voi muodostua myös kotoutumisen edistämisen palveluista, ja yleisen palvelujärjestelmän palveluita voidaan käyttää asettautumisen edistämisessä siten kuin tarkoituksenmukaiseksi alueella katsotaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asettautumisen edistämisen tehtävää on kuvattu tarkemmin 55 §:n perusteluissa.
Lakiehdotuksen 10 §:n mukaiset ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat avoimia kaikille maahanmuuttajille maahanmuuton syistä riippumatta ja myös esimerkiksi työ- ja opiskeluperusteisesti muuttavat hyötyisivät niiden toiminnasta. Kunnissa ohjaus- ja neuvontapalvelut ovat tehneet yhteistyötä myös asettautumista edistävien palveluiden, kuten jäljempänä kuvatun Talent Hub-toiminnan kanssa. Yksi tapa järjestää esimerkiksi kielikoulutusta työpaikalla on yrityskohtaisesti räätälöitävä Työpaikkasuomi tai -ruotsi -kielikoulutus. Työn ja perhesiteen kuten puolisona maahan muuttavien osalta asettautumista voivat tukea ja sujuvoittaa työnantajat, kunta, oppilaitokset tai muut palveluntuottajat. Kunnat, joissa asuu vähintään 15 000 vieraskielistä asukasta, ovat voineet hakea valtionavustusta Talent Hub-toiminnan edistämiseksi vuodesta 2020 alkaen. Talent Hubeilla tarkoitetaan alueellisia yhteistyömalleja, jotka tarjoavat asiakaslähtöisiä organisaatiorajat ylittäviä palvelupolkuja mukaan lukien asettautumisen ja kotoutumisen tukeminen.
Kohdan 4 mukaan maahanmuuttajalla tarkoitettaisiin tässä laissa Suomeen muuttanutta henkilöä, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyllä luvalla. Kyse olisi maahanmuuttajasta, jolle olisi myönnetty Suomeen ulkomaalaislaissa tarkoitettu oleskelulupa, oleskelukortti tai jonka oleskeluoikeus Suomessa olisi rekisteröity. Maahanmuuttaja-käsitteen ulkopuolelle jäisi siten tässä laissa ulkomaalainen, jolle olisi myönnetty viisumi Suomeen tai joka oleskelee Suomessa viisumivapaasti sekä kansainvälistä suojelua hakevat ja ensimmäistä oleskelulupaa hakevat henkilöt ennen oleskeluluvan myöntämistä. Määritelmä vastaa voimassa olevan lain vastaavaa määritelmää.
Kohdan 5 mukaan kotoutuja-asiakkaalla tarkoitettaisiin maahanmuuttajaa, jolla on voimassa oleva kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma. Määritelmä olisi uusi verrattuna voimassa olevaan kotoutumislakiin. Kotoutumissuunnitelma määriteltäisiin kohdassa 13 ja monialainen kotoutumissuunnitelma kohdassa 14. Niistä säädettäisiin 16—24 §:ssä. Käsitteen tarkoitus on selkeyttää sitä, mitkä palvelut ovat kotoutuja-asiakkaille, eivät kaikille maahanmuuttajille. Määritelmä olisikin tarpeen, jotta siihen vedoten voitaisiin säätää, ketä jäljempänä tulevat pykälät koskevat.
Kohdan 6 mukaan työnhakijalla tarkoitettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettua henkilöä.
Kohdan 7 mukaan työttömällä työnhakijalla tarkoitettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettujen työttömän ja työnhakijan määritelmät täyttävää henkilöä.
Kohdan 8 mukaan ihmiskaupan uhrilla tarkoitettaisiin kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettua henkilöä.
Kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettävän kahdenlaisista kotoutumista edistävistä palveluista. Palvelut jaettaisiin terminologisesti kotoutumisohjelmaan sisältyviin ja muihin kotoutumista edistäviin palveluihin. Nämä käsitteet määriteltäisiin alla kohdissa 9-11.
Kohdan 9 mukaan kotoutumisohjelmalla tarkoitettaisiin kunnan järjestämää maahanmuuttajan kotoutumisen alkuvaiheen palvelukokonaisuutta. Kyseessä olisi uusi käsite, josta säädettäisiin tarkemmin lain 13 §:ssä. Kotoutumisohjelma ja sen palveluiden järjestäminen olisi kunnan vastuulla. Kunnan järjestämisvastuusta säädettäisiin tarkemmin lain 3 §:ssä, jonka mukaisesti työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työvoimaviranomainen vastaisi kunnan kotoutumisohjelman järjestämisestä työnhakijana olevien henkilöiden osalta, ellei muusta lainsäädännöstä muuta johdu. Muiden kuin työnhakijana olevien maahanmuuttajien osalta kunta päättäisi, mikä kunnan viranomainen vastaisi kotoutumisohjelman järjestämisestä. Lain 8 §:n mukaisesti kunta voisi järjestää kotoutumisohjelman myös kuntien välisenä yhteistyönä. Kotoutumisen alkuvaihe tarkoittaisi tässä laissa aikaa oleskeluluvan saamisesta kotoutumissuunnitelman keston päättymiseen. Kohdan 1 mukaisesti kotoutuminen itsessään olisi maahanmuuttajan yksilöllinen prosessi, ja täten myös sen kesto voi vaihdella.
Kohdan 10 mukaan kotoutumisohjelmaan sisältyvillä palveluilla tarkoitettaisiin kotoutumisen alkuvaiheen palveluja, joiden tavoitteena on edistää maahanmuuttajan kotoutumista, työllisyyttä tai yrittäjyyttä, osaamista ja työelämävalmiuksia, yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja tasa-arvon toteutumista, terveyttä ja hyvinvointia, arjen kansalaistaitoja sekä osallistumista järjestötoimintaan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Kotoutumisohjelmaan sisältyisivät 13 §:ssä tarkemmin kuvatut palvelut. Tavoitteet vastaavat kotoutumislain 1 §:ssä esitettyjä lain tavoitteita. Lisäksi mukana olisi arjen kansalaistaidot, joka on yksi osa kotoutumista sekä osallistuminen järjestötoimintaan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan, joka on yksi osa osallisuudesta, mutta jota pyritään korostamaan vielä tässä. Koska työllistymisen tukeminen olisi keskeinen osa kotoutumisen edistämistä, myös yhteistyö työnantajien kanssa on keskeistä palveluiden järjestämisessä.
Kohdan 11 mukaan muilla kotoutumista edistävillä palveluilla tarkoitettaisiin kotoutumista edistäviä palveluita, jotka eivät sisälly kotoutumisohjemaan ja joita järjestettäisiin osana työvoimapalveluita, muita kunnallisia peruspalveluita, kansallista koulutusjärjestelmää, hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluita, Kansaneläkelaitoksen palveluita sekä järjestöjen, yhdistysten tai yhteisöjen toimintaa. Näitä muita kotoutumista edistäviä palveluita tarjoaisivat siis ainakin kunta, hyvinvointialue, Kansaneläkelaitos, oppilaitokset sekä erilaiset järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt. Näistä muista kotoutumista edistävistä palveluista säädetään niitä koskevassa erityislainsäädännössä.
Kansallisella koulutusjärjestelmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä muun muassa varhaiskasvatusta, perusopetusta, lukiokoulutusta, ammatillista koulutusta ja korkea-asteen koulutusta.
Kunnallisiin peruspalveluihin sisältyvät kulttuuri-, liikunta-, vapaa-aika- ja nuorisopalvelut. Kansaneläkelaitoksen palveluilla tarkoitetaan erityisesti kuntoutusta sekä etuuksiin liittyvää ohjausta ja neuvontaa.
Kohdassa 12 määriteltäisiin yhteiskuntaorientaatio, jolla tarkoitettaisiin kotoutumisohjelmaan sisältyviä opintoja, jotka vahvistavat kotoutuja-asiakkaan ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja arjen kansalaistaidoista sekä omista oikeuksista ja velvollisuuksista, ja jota järjestetään kotoutuja-asiakkaan omalla tai hyvin tuntemalla kielellä. Käsite ja palvelu olisivat uusia verrattuna voimassa olevaan kotoutumislakiin. Yhteiskuntaorientaatio tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan kotoutuja-asiakkaan omalla äidinkielellä tai muulla kielellä, jota hän ymmärtää hyvin. Tarvittaessa esimerkiksi harvinaisen kielen osalta, jos opetusryhmää ei saataisi järjestettyä, voitaisiin hyödyntää tulkkausta tai audio- tai muuta materiaalia itseopiskeluna siten kuin valtioneuvoston asetuksessa tarkemmin säädettäisiin yhteiskuntaorientaation toteutuksesta. Sen tarkoituksena olisi lisätä tietoutta suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen osana toimimisesta. Yhteiskuntaorientaatiosta säädettäisiin tarkemmin 25 §:ssä.
Kohdan 13 mukaan kotoutumissuunnitelmalla tarkoitettaisiin yksilöllistä kotoutumisen edistämiseksi laadittavaa suunnitelmaa, jossa kunta sopii yhdessä maahanmuuttajan kanssa yksilöllisistä kotoutumista ja työllistymistä edistävistä tavoitteista sekä kotoutumista edistäviin palveluihin tai muuhun kotoutumista edistävään toimintaan osallistumisesta. Lisäksi työnhakijana olevan kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelmaan sisällytettäisiin työllisyyspalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työnhakuvelvollisuus, jollei kyseisestä laista muuta johdu. Kotoutumissuunnitelmasta säädettäisiin tarkemmin lain 16 §:ssä sekä sen tavoitteista, sisällöstä ja laatimisesta 18—20 §:ssä ja tarkistamisesta 22 §:ssä. Kotoutumissuunnitelmaa ei tule sekoittaa muihin asiakassuunnitelmiin, kuten hyvinvointialueen laatimiin sosiaalihuollon asiakassuunnitelmiin tai työvoimaviranomaisen laatimiin työllistymissuunnitelmiin. Kotoutumissuunnitelma on työllistymissuunnitelman korvaava suunnitelma siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädetään. Henkilöllä voi olla samanaikaisesti esimerkiksi kotoutumissuunnitelma sekä sosiaalihuollon asiakassuunnitelma, jos hänellä on tarve molemmille.
Kohdan 14 mukaan monialaisella kotoutumissuunnitelmalla tarkoitettaisiin yksilöllistä kotoutumisen edistämiseksi laadittavaa suunnitelmaa, jossa kunta sopii yhdessä hyvinvointialueen ja maahanmuuttajan kanssa yksilöllisistä kotoutumista ja työllistymistä edistävistä tavoitteista sekä kotoutumista edistäviin palveluihin ja muuhun kotoutumista edistävään toimintaan osallistumisesta. Lisäksi työnhakijana olevan kotoutuja-asiakkaan monialaiseen kotoutumissuunnitelmaan sisällytettäisiin työllisyyspalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työnhakuvelvollisuus, jollei kyseisestä laista muuta johdu. Monialaisesta kotoutumissuunnitelmasta säädettäisiin tarkemmin 17 §:ssä. Sen tavoitteista, sisällöstä ja laatimisesta säädettäisiin tarkemmin 18—20 §:ssä ja tarkistamisesta 22 §:ssä. Henkilöllä voisi olla vain 13 kohdassa tarkoitettu kotoutumissuunnitelma tai 14 kohdassa tarkoitettu monialainen kotoutumissuunnitelma. Tarkemmissa säännöksissä kuvattaisiin, milloin tulisi laatia kotoutumissuunnitelma ja milloin monialainen kotoutumissuunnitelma.
Kohdan 15 mukaan palveluntuottajalla tarkoitettaisiin tahoa, joka pääosin hankintasopimuksen tai kunnan päätöksen perusteella tuottaa kunnalle 10 §:ssä tai 13 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuja palveluita. Kyseessä voisi olla myös oppilaitos, joka tuottaisi koulutuspalveluita ilman, että kyseessä olisi hankinta tai muu kunnan päätös.
Palveluntuottajalle voitaisiin ulkoistaa kunnan järjestämän yleisen ohjauksen ja neuvonnan sekä kunnan kotoutumisohjelmaan sisältyvien monikielisen yhteiskuntaorientaation, kotoutumiskoulutuksen tai muun koulutuksen ja palveluiden sekä kielitaidon päättötestauksen toteuttaminen. Järjestämisvastuu olisi aina kunnalla, mutta näiden tehtävien osalta kunta voisi ulkoistaa niiden toteutusta.
Palveluntuottaja voisi tarkoittaa järjestöä, yhdistystä, yhteisöä, säätiötä, yksityistä elinkeinonharjoittajaa taikka koulutuksen järjestäjää tai oppilaitosta. On syytä huomata, että erityisesti järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt voivat edistää kotoutumista myös kolmannen sektorin roolissaan ilman kunnan kotoutumisohjelmaan sisältymistä tai tässä tarkoitettua palveluntuottajan roolia.
Kohdan 16 mukaan kuntapaikalla tarkoitettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan 42 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen perustuvaa kunnan ilmoitusta valmiudesta järjestää asunto, vastaanotto ja palvelut sekä ottaa 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettu maahanmuuttaja vastaan 4 luvussa tarkoitetussa kuntaan ohjaamisen menettelyssä. Määritelmän tarkoituksena on selkeyttää kuntaan ohjaamista koskevan menettelyn edellytyksiä.
Kohdan 17 mukaan kuntaan ohjaamisella tarkoitettaisiin menettelyä, jossa 43 §:ssä määritellyllä tavalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön kunnan myöntämälle kuntapaikalle taikka henkilö muuttaa vastaanottokeskuksesta kuntaan vastaanottokeskuksen tukitoimia hyväksi-käyttäen tai itsenäisesti. Käsite korvaisi voimassa olevan kotoutumislain käsitteen kuntaan osoittamisesta. Voimassa olevan kotoutumislain nojalla kuntaan osoittaminen on menettely, jolla kiintiöpakolaisena Suomeen tuleva osoitetaan kuntaan tai kansainvälisen suojelun hakemuksen perusteella oleskeluluvan saanut henkilö siirtyy vastaanottokeskuksesta kuntaan. Tarkemmin sanottuna kuntaan osoittamisella tarkoitetaan voimassa olevan kotoutumislain mukaan sitä menettelyä, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus osoittaa henkilön kuntaan, jonka kanssa kuntapaikkoja koskeva sopimus on tehty. Kuntaan osoittamisen kohderyhmänä on voimassa olevan lain mukaan 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut henkilöt, jotka vastaavat tämän lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja henkilöitä. Käytännössä kuitenkin moni oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija siirtyy kuntaan vastaanottokeskuksen ohjaamana tai itsenäisesti, eikä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan sopimuksen ja kuntaan osoittamisen kautta. Tarkoitus on muuttaa kotoutumislain käsitteistö kuvaamaan paremmin käytäntöä. Tällä esityksellä ehdotetaan, että kuntaan osoittamista vastaava kuntapaikalle ohjaaminen kohdistuisi nimenomaan niihin 2 §:n 3 tai 4 momentin mukaisiin henkilöihin, jotka ovat kiintiöpakolaisia tai erityisen haavoittuvassa asemassa ja tarvittaessa myös muihin. Kuntaan ja kuntapaikalle ohjaamisesta säädettäisiin tarkemmin 4 luvussa.
Kohdan 18 mukaan monialaisella yhteistyöllä tarkoitettaisiin eri toimialojen viranomaisten, järjestöjen, yhdistysten, yhteisöjen, säätiöiden, koulutuksen toteuttajien, oppilaitosten, palveluntuottajien ja muiden tahojen yhteistyötä. Viranomaisilla tarkoitettaisiin erityisesti kuntaa, hyvinvointialuetta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta ja Kansaneläkelaitosta. On syytä huomata, että oppilaitokset ja järjestöt voivat olla myös palveluntuottajan roolissa siten kuin edellä kohdassa 15 tarkoitetaan. Järjestöillä tarkoitettaisiin muun muassa kansalais- ja työmarkkinajärjestöjä. Yhteisöihin kuuluisivat myös eri uskonnolliset yhteisöt.
Kohdan 19 mukaan hyvillä väestösuhteilla tarkoitettaisiin väestöryhmien välisiä suhteita, jotka perustuvat myönteisiin asenteisiin, toimivaan vuorovaikutukseen, turvallisuuden tunteeseen ja osallistumiseen yhteiskunnassa. Asenteet ja vuorovaikutussuhteet vaikuttavat turvallisuudentunteeseen sekä kykyyn ja haluun osallistua yhteiskuntaan. Edistämällä hyviä väestösuhteita kokonaisvaltaisesti näiden neljän ulottuvuuden, asenteiden, vuorovaikutuksen, osallisuuden ja turvallisuuden kautta, voidaan paremmin vaikuttaa niiden keskinäisiin suhteisiin ja suunnata toimenpiteitä vaikuttavammin. Esimerkiksi syrjimättömyys ja yhdenvertaisuuden toteutuminen ovat avainasemassa osallisuuden tunteen kehittymisessä.
6 §.Tulkitseminen ja kääntäminen. Pykälässä säädettäisiin viranomaisen velvollisuudesta huolehtia asian tulkitsemisesta tai kääntämisestä. Säännös olisi informatiivinen ja sen soveltaminen vastaisi tarkoitukseltaan voimassaolevan kotoutumislain mukaista sääntelyä, joka on epätarkoituksenmukaisen yksityiskohtaista. Pääsääntönä on viitata hallinnon yleislakeihin. Ehdotetun 1 momentin mukaan viranomaisen velvollisuudesta huolehtia asian tulkitsemisesta tai kääntämisestä säädetään hallintolain 26 §:ssä. Viranomaisella tarkoitettaisiin tässä yhteydessä erityisesti kuntaa ja hyvinvointialuetta, mutta myös muita viranomaisia, kuten Kansaneläkelaitosta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kielestä ja mahdollisuudesta tulkitsemiseen säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 5 §:ssä. Pykälässä säädettäisiin, milloin maahanmuuttajalla olisi oikeus käyttää tulkkia tämän lain tarkoittamien toimenpiteiden ja palvelujen yhteydessä. Jos maahanmuuttaja ei osaa suomen tai ruotsin kieltä, hän tarvitsee monissa asioissa avukseen ammattitaitoista tulkkia. Näistä asioista esimerkkeinä voidaan mainita terveydenhuollon palvelut, sosiaalipalvelut ja lastensuojelu. Erityisesti olisi huolehdittava siitä, etteivät lapset joudu toimimaan tulkkeina vanhemmilleen. Tulkitsemisen voisi suorittaa muukin kuin tulkin tutkinnon tai vastaavat kelpoisuusvaatimukset muutoin täyttävä henkilö. Viranomaisen tulee kuitenkin mahdollisuuksien mukaan varmistaa tulkkauksen laadukkuus ja ensisijaisesti olisi käytettävä kaikkien osapuolten silmissä puolueetonta ja asiansa osaavaa ammattitulkkia.
Viranomainen voisi asian selvittämiseksi tai asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi huolehtia mahdollisuuksien mukaan tulkitsemisesta tai kääntämisestä muussakin asiassa, erityisesti, jos kyseessä olisi asianosainen, joka tarvitsee erityisiä toimenpiteitä. Ohjauksessa, neuvonnassa ja muissa asiakaskontakteissa on harkittava, milloin tulkin käyttö on aiheellista asian molemminpuolisen ymmärtämisen sekä asiakkaan tai viranomaisen oikeusturvan kannalta. Lasten, nuorten ja perheiden asioissa tehdään usein kauaskantoisia ratkaisuja, joten tulkin käyttöä on erityisesti syytä harkita. Hallintolain yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan asianosaisaloitteisessa asiassa maksuttoman tulkitsemis- ja käännösavun saamisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun kysymys on henkilön perustoimeentuloa koskevasta asiasta.
Hallintolain 26 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, jos romani- tai viittomakieltä taikka muuta kieltä käyttävä asianosainen ei osaa viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä; tai asianosainen ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi. Voimassa olevan kotoutumislain 1 momentti sisältää vastaavat säännökset.
Hallintolain 26 §:n mukainen velvollisuus tulkita tai kääntää koskee myös maahanmuuttajien käyttämiä kieliä. Hallintolaissa ei ole kyse virallisesta tulkkauksesta. Siinä käytetyt termit tulkitseminen ja kääntäminen viittaavat asioiden joustavaan hoitoon. Viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta itse tai turvautua ulkopuoliseen apuun. Tulkitseminen ja kääntäminen eivät edellytä, että ne suoritetaan asianomaisen äidinkielellä. Ne voidaan tehdä kielellä, jota asianomaisen voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän. Erityisesti harvinaisille tai vähän esiintyville kielille ei tulkkeja ole vaikeuksitta saatavilla kaikkialla Suomessa. Tulkkaus ei edellyttäisi sitä, että tulkki olisi samassa tilassa asianosaisen kanssa, vaan tarpeen mukaan voitaisiin käyttää myös etätulkkausta puhelimen tai videon välityksellä. Etätulkkauksella saavutetaan säästöjä matkakustannuksissa ja matkustamiseen kuluvassa ajassa. Myös anonyymi puhelintulkkaus voi olla hyvä vaihtoehto arkaluontoisia asioita käsiteltäessä. Etätulkkausta käytettäessä on kuitenkin huolehdittava tulkkauksen riittävästä laadukkuudesta sekä teknisten ratkaisujen laadusta ja tietoturvallisuudesta.
Hallintolain 26 §:n 2 momentin mukaan asia voitaisiin tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota maahanmuuttajan voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän. Tarkoituksena on edistää asioiden joustavaa hoitoa, kuitenkin siten, että maahanmuuttajan oikeusturvasta huolehdittaisiin asianmukaisesti ja turvattaisiin perustuslain 21 §:n mukaisesti asioiden asianmukainen käsittely. Voimassa olevan kotoutumislain 5 §:n 2 momentti sisältää vastaavat säännökset.
7 §.Oikeus työttömyysetuuteen ja toimeentulotukeen. Ehdotetun pykälän mukaan maahanmuuttajan oikeudesta saada työttömyysetuutta säädetään työttömyysturvalaissa (1290/2002) ja oikeudesta saada toimeentulotukea säädetään toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997).
Ehdotettu säännös olisi informatiivinen eikä maahanmuuttajalla olisi ehdotetun pykälän perusteella oikeutta toimeentulotukeen tai työttömyysetuuteen eli työttömyyskassan maksamaan ansiopäivärahaan taikka Kansaneläkelaitoksen maksamaan peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen. Etuuksien saamisen edellytykset ratkaistaisiin työttömyysturvalain ja toimeentulotuesta annetun lain perusteella.
8 §.Kuntien yhteistyö. Kunnalle tässä laissa säädetyt tehtävät voitaisiin toteuttaa kuntalain (410/2025) mukaisesti mainitun lain 49 §:ssä tarkoitettuna kuntien välisenä yhteistyönä. Tässä laissa ei tarvitse toistaa kuntalain säännöstä, sillä se soveltuu suoraan.
Tässä laissa esitetään kuitenkin, että tässä laissa kunnalle säädetyt tehtävät voitaisiin toteuttaa myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetun työvoimaviranomaisen toimesta. Pykälän tarkoituksena olisi mahdollistaa kunnille erilaiset yhteistyömallit, sillä eri kuntien tilanne vaihtelee merkittävästi niin väestömäärän kuin maahanmuuttaja- ja kotoutuja-asiakkaiden lukumäärän ja palvelutarpeen suhteen. Erityisesti pienen kunnan voisi olla haastavaa järjestää esimerkiksi yhteiskuntaorientaatiota tai kotoutumiskoulutusta, mikäli kunnassa asuisi vain yksittäisiä kotoutuja-asiakkaita, jolloin voisi olla kannattavampaa hankkia tai järjestää koulutus yhteistyössä muiden kuntien kanssa joko alueellisena, useamman alueen yhteisenä tai valtakunnallisena toteutuksena. Kuntalain 49 § sisältää muun muassa kuntayhtymät yhteistyön muotona. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa puolestaan säädettäisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaavasta työvoimaviranomaisesta, joka tarkoittaa kunnan tai kuntayhtymän viranomaista. Kuntien välisillä yhteistyömalleilla voitaisiin edistää myös sitä, että palveluita olisi saatavilla ilman pitkiä odotusaikoja ja sitä, että niitä voitaisiin räätälöidä eri kohderyhmille. Kuntien on esimerkiksi mahdollista tehdä yhteistyötä, jolla saadaan järjestettyä ylialueellisia tai valtakunnallisia ruotsinkielisiä palveluita nykyistä paremmin.
Koska lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentissa säädettäisiin palveluiden järjestämisestä ja toteuttamisesta työnhakijoiden osalta, koskisi tämä pykälä muiden kuin työnhakijaksi rekisteröityneiden maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden palveluiden toteuttamista. On syytä huomata, että kunta itse päättäisi oman hallinnollisen rakenteensa huomioiden sen, miten erityisesti muiden kuin työnhakijana olevien henkilöiden kotoutumispalvelut kunnassa organisoitaisiin. Kun kunta olisi määritellyt, minkä kunnan viranomaisen alaisuudessa kunnan kotoutumisen edistämisen palvelut olisivat, sen tulisi ilmoittaa siitä viestinnässään tavoilla, jotka edistäisivät kotoutuja-asiakkaiden hakeutumista ja ohjautumista palveluihin ja palveluiden tunnistettavuutta myös yhteistyötahoille.
Tässä lakiehdotuksessa pyritään välttämään se, että toistettaisiin kussakin pykälässä erikseen, onko kyseessä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työvoimaviranomainen vai voiko kyseessä olla myös muu kunnan viranomainen. Selkeyden vuoksi säädetään vain kunnasta, ja silloin, kun kyse on tämän lakiehdotuksen 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla työnhakijaksi rekisteröityneen maahanmuuttajan palveluista, kunta tarkoittaa työvoimapalveluviranomaista ja riippuu alueesta, onko kyseessä kunnan vai kuntayhtymän viranomainen.
9 §. Yhteydenotto kotoutumista edistävien palveluiden tarpeen arvioimiseksi. Esitetään, että jos viranomainen on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jolla arvioidaan olevan tarve tässä laissa tarkoitetuille kotoutumista edistäville palveluille ja jonka ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä tai oleskeluoikeuden rekisteröimisestä on kulunut enintään kolme vuotta, viranomaisen on ohjattava henkilö kotoutumista edistävien palveluiden piiriin tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä kunnan kotoutumista edistävistä palveluista vastaavaan viranomaiseen, jotta kotoutumista edistävien palveluiden tarve arvioitaisiin. Viranomainen voi tarkoittaa esimerkiksi hyvinvointialuetta, kunnan muuta viranomaista, Kansaneläkelaitosta tai poliisia taikka niiden palveluksessa olevaa virkailijaa. Myös alakohtaisessa lainsäädännössä, kuten sosiaalihuoltolain 40 §:ssä, on omia ohjauspykäliä.
Yhteydenoton olisi sisällettävä maahanmuuttajan yksilöinti- ja yhteystiedot. Nämä tiedot ovat välttämättömiä kunnalle, jotta se saa tavoitettua maahanmuuttajan 14 §:ssä tarkoitettuun osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin. Yksilöintitiedot tarkoittavat esimerkiksi nimeä ja henkilötunnusta ja yhteystiedot osoitetta, puhelinnumeroa ja sähköpostiosoitetta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan olisi nimettävä yhteydenoton vastaanottava taho, otettava sille osoitettu yhteydenotto käsittelyyn viivytyksettä sekä käynnistettävä 2 luvussa tarkoitetut toimenpiteet tarpeen mukaisesti.
Esityksen tavoitteena on saada kunnan kotoutumispalveluihin tavoitettua erityisesti niitä maahanmuuttajia, joilla olisi kotoutumispalveluiden tarve. Jäljempänä lakiehdotuksen 2 luvussa säädettäisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinneista, joihin maahanmuuttaja, johon sovelletaan tätä lakia, ohjattaisiin. Arvioinnin pohjalta hänelle voitaisiin laatia kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma. Lakiehdotuksen 9 luvussa säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä ja kunnan tiedonsaantioikeuksista, joiden kautta kunta saisi tiedon näistä henkilöistä. Näiden kohderyhmien lisäksi myös muille maahanmuuttajille voitaisiin maahanmuuton alkuvaiheessa tehdä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi sekä kotoutumissuunnitelma, jos hänellä on sille tarvetta.
Pykälässä ehdotettava yhteydenotto koskisi erityisesti tilanteita, joissa viranomainen arvioi, että maahanmuuttajan mahdollisuus edistää omaa tai perheensä hyvinvointia on vaarantunut kotoutumiseen liittyvien puutteiden vuoksi ja että henkilön tilannetta voitaisiin parantaa tämän lain mukaisilla kotoutumisen edistämisen palveluilla. Salassapitosäännöksistä poikkeaminen on tarpeen, sillä viranomainen on voinut saada tiedon henkilöstä omassa toiminnassaan, eikä ilman tällaista säännöstä voisi antaa kunnalle kyseisen henkilön tietoja. Esityksen tavoitteena on tavoittaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia, kotoutumispalveluiden ulkopuolelle jääneitä maahanmuuttajia ja myös muun muassa ehkäistä ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Mikäli viranomainen saisi tiedon tällaisesta tilanteesta, hän voisi ilmoittaa kunnalle, joka tavoittaisi henkilön kotoutumista edistäviin palveluihin.
Kunnan vastuulla olevien kotoutumista edistävien palveluiden lisäksi on tärkeää, että tarvittaessa asiakkaan tuen arvetta arvioidaan monialaisesti. Yhteydenotto ei voi korvata sosiaalihuoltolain 35 §:ssä säädettyä yhteydenottoa tuen tarpeen arvioimiseksi. Sosiaalihuoltolain 35 §:n mukaisesti esimerkiksi, jos opetustoimen, liikuntatoimen, lasten päivähoidon, työ- ja elinkeinoviranomaisen tai Kansaneläkelaitoksen palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin. Alaikäisten lasten osalta on huomioitava sosiaalihuoltolain 35 §:n velvoitteen ohella myös lastensuojelulain 25 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus, mikäli lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Yhteydenoton käsittelyssä on varmistettava, että asiakkaan tuen tarvetta selvitetään tarpeen mukaan monialaisesti, eikä tuen saanti esimerkiksi sosiaalihuollosta tarpeettomasti viivästy.
2 luku Kotoutumista edistävät palvelut
Luvussa säädettäisiin voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti kotoutumista edistävistä palveluista, niihin liittyvistä viranomaisvastuista ja maahanmuuttajan velvollisuuksista. Kotoutumista edistävien palveluiden riittävän ja tarvelähtöisen tarjonnan ohella maahanmuuttajan oma aktiivisuus olisi keskeistä ja palveluiden keskeisenä lähtökohtana olisi maahanmuuttajan oman toimijuuden vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla.
Luvussa säädettäisiin matalan kynnyksen ohjauksesta ja neuvonnasta sekä siitä, mitä kotoutumista edistävät palvelut ovat. Lisäksi luvussa säädettäisiin uudesta kunnan kotoutumisohjelmasta ja siihen sisältyvistä palveluista. Kunnan roolilla kotoutumisohjelman järjestäjänä tavoiteltaisiin kotoutumisen edistämisen työelämälähtöisyyden vahvistamista tilanteessa, jossa työvoimapalveluiden järjestämisvastuusta annetun lakiehdotuksen myötä julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyisi työvoimaviranomaiselle, joka olisi kunnan tai kuntayhtymän viranomainen. Esityksen tavoitteena olisi vahvistaa kunnan mahdollisuuksia yhteensovittaa kotoutumispalveluita, työvoimapalveluita, kansallisen koulutusjärjestelmän palveluita ja kunnan muita peruspalveluita sekä työnhakijaksi rekisteröityneiden että työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi. Työllistymisen ja osaamisen kehittämisen palveluiden voidaan nykytilaa vastaten arvioida olevan keskeisiä kotoutumisen edistämisen alkuvaiheessa pääosalle niistä maahanmuuttajista, jotka osallistuvat kotoutumispalveluihin. Lisäksi kotoutumisohjelmaan sisältyvillä toimenpiteillä, neuvonnalla ja ohjauksella varmistettaisiin myös tarvelähtöinen ohjautuminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.
Voimassa olevan kotoutumislain alkukartoitus korvattaisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnilla sekä sen monialaisella toteutuksella. Myös kotoutumissuunnitelmasta säädettäisiin monialainen toteutus. Voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti säädettäisiin myös perheen kotoutumissuunnitelmasta, mutta erillisestä alaikäisen kotoutumissuunnitelmasta luovuttaisiin, sillä sen nykyiselle kohderyhmälle tehtäisiin monialainen kotoutumissuunnitelma. Luvussa säädettäisiin myös kotoutumiskoulutuksesta, työttömyysetuudella tuettavista omaehtoisista opinnoista sekä lakiin uutena sisällytettäväksi esitettävästä monikielisestä yhteiskuntaorientaatiosta. Säädettäväksi esitettävillä palveluilla vastattaisiin hyvin heterogeenisen maahanmuuttajaryhmän tarpeisiin, minkä vuoksi säädöksissä korostuisi monialainen yhteistyö ja eri palveluiden yhteensovittaminen. Palveluilla edistettäisiin työllisyyttä ja osallisuutta, ja palveluiden työelämälähtöisyys ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö olisivatkin keskeisiä palveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa.
On syytä huomioida, että kunnalla olisi tässä luvussa säädettyjen palveluiden osalta järjestämisvastuu, mutta sen olisi mahdollista sopia palveluiden toteuttamisesta myös palveluntuottajan kanssa 10 §:ssä tarkoitetun ohjauksen ja neuvonnan, 25 §:ssä tarkoitetun yhteiskuntaorientaation sekä 26 §:ssä tarkoitetun kotoutumiskoulutuksen osalta.
10 §.Ohjaus ja neuvonta. Pykälässä säädettäisiin erityisesti kotoutumisen alkuvaihetta tukevasta yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta. Säännös vastaisi pääosin sisällöllisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta sillä tarkennettaisiin kunnan vastuuta varmistaa matalan kynnyksen ohjauksen ja neuvonnan saatavuus kunnassa tunnistettua tarvetta vastaavasti kotoutumislain varsinaista soveltamisalaa laajemmalle kohderyhmälle. Myös neuvonnan sisältöjä avattaisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä yksityiskohtaisemmin tuoden esiin yleisneuvonnan laaja-alaisuutta.
Lisäksi pykälässä täsmennettäisiin ohjauksen ja neuvonnan kohderyhmää siten, että tarvittavaa neuvontaa tulisi olla saatavissa riippumatta maahanmuuton syystä, työmarkkina-asemasta tai Suomessa asutun ajan kestosta. Tällä pyrittäisiin varmistamaan, että tarvittavaa neuvontaa asettautumisen ja kotoutumisen tueksi sekä tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä olisi tarjolla myös esimerkiksi työn tai perhesuhteiden vuoksi Suomeen muuttaneille, joilla saattaa etenkin maahantulon alkuvaiheessa olla samankaltaisia tiedon- ja palvelutarpeita kuin kotoutumislain soveltamisalan pääasiallisiin kohderyhmiin kuuluvilla. Matalan kynnyksen neuvonnan ja ohjauksen saatavuutta parantamalla voitaisiin myös osaltaan ennalta ehkäistä esimerkiksi työperusteisen hyväksikäytön ilmenemistä, kun tietoa, neuvontaa ja ohjausta olisi tarjolla riippumatta maahantulon syystä ja mahdollisuuksien mukaan myös monikielisesti. Ohjauksella ja neuvonnalla edistettäisiin myös maahanmuuttajien ohjaamista tarvetta vastaavasti osaamisen ja kotoutumisen palvelutarvearvioon sekä kotoutumista edistäviin ja muihin palveluihin.
Vaikka pykälässä säädettäisiin erityisesti kunnan vastuulla olevasta matalan kynnyksen ohjauksen ja neuvonnan järjestämisestä, koskisi yleinen ohjaus- ja neuvontavelvoite hallintolain mukaisesti kaikkia viranomaisia. Hallintolain mukaisesti myös muilla kuin kunnan viranomaisella olisi velvollisuus antaa neuvontaa vastuualueensa palveluista ja tarvittaessa ohjata maahanmuuttaja eteenpäin muiden viranomaisten palveluihin. Kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa ei kuitenkaan erikseen säädettäisi tästä velvollisuudesta, sillä yleislaki soveltuu myös muihin kotoutumista edistäviin viranomaisiin, kuten hyvinvointialueisiin, Maahanmuuttovirastoon, Kansaneläkelaitokseen ja Digi- ja väestötietovirastoon. Samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää, että kukin maahanmuuttajille neuvontaa antava viranomaistaho pyrkii jatkuvasti kehittämään vastuualueellaan olevista palveluista annettavaa neuvontaa huomioiden myös maahanmuuttajien tarpeet. Kotoutumislaissa ehdotetaan säädettäväksi lähinnä kunnan ohjausvelvoitteista selkeyden vuoksi. Esimerkiksi ohjausta ja neuvontaa antaessaan tai osaamisen ja palvelutarpeen arvioinnin perusteella kunnan olisi ohjattava henkilö tarvittaessa myös muiden viranomaisten palveluihin. Ohjaus- ja neuvontapalveluiden järjestämisessä olisi myös mahdollista tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa esimerkiksi sopimalla asettautumiseen ja kotoutumisen alkuvaiheeseen usein liittyvien neuvontapalveluiden keskittämisestä yhteiseen palvelupisteeseen International House -konseptin mukaisesti tai etäyhteyksin toteutettavasta neuvontayhteistyöstä.
Hallintolaissa säädetään viranomaisten yleisistä velvoitteista ohjauksen ja neuvonnan järjestämisessä. Hallintolain mukaan viranomaisten toiminnan lähtökohtana tulisi olla hyvä hallintotapa kaikkien asiakkaiden, myös maahanmuuttajien asioiden hoitamisessa. Hallintolain 8 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, lain 8 §:n 2 momentin mukaan sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Ohjaus- ja neuvontavelvollisuus koskee myös turvapaikanhakija-asiakkaita. Niin kunnan kuin muidenkin viranomaisten tulee kyetä ohjaamaan asiakas tarvittaessa vastaanottolain mukaisiin palveluihin. Neuvonta liittyy myös hallintolain 7 §:ssä säädettyyn palveluperiaatteeseen, jonka mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluja.
Pykälällä olisi liittymäkohta lakiehdotukseen työvoimapalveluiden järjestämisestä, jossa säädettäisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä ja kuntien yhteistyöstä sekä työvoimapalveluihin liittyvistä tieto- ja neuvontapalveluista sekä esitykseen laiksi työllistymistä edistäväksi monialaiseksi yhteistoiminnaksi, jossa säädettäisiin työllistymistä edistävän monialaisen tuen yhteistoimintamallin järjestämisestä sekä nuorten monialaisen matalan kynnyksen tuen tarjoamisesta. Tämän lakiehdotuksen mukaiset matalan kynnyksen ohjauksen ja neuvonnan toimipisteet ja palvelumallit voisivat soveltuvin osin toimia yhteistyössä tai yhteensovitettuina edellä mainittujen palveluiden kanssa huomioiden kuitenkin saavutettavuus eri maahanmuuttajaryhmille.
Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin kunnan vastuusta järjestää yleistä neuvontaa ja ohjausta. Säännöksellä korostettaisiin erityisesti kunnan roolia kotoutumiseen liittyvän ohjauksen ja neuvonnan järjestämisessä kunnalle esitetyn kotoutumisen edistämisen kokonaisvastuun mukaisesti. Tarjolla olevan matalan kynnyksen ohjauksen ja neuvonnan kautta kunnalla olisi myös mahdollisuus tavoittaa nykyistä kattavammin alueellaan asuvia maahanmuuttajia ja tätä kautta myös edistää maahanmuuttajien ohjautumista tarvittaessa kotoutumista edistäviin ja muihin palveluihin. Kotoutumista ja työllistymistä edistäviin palveluihin ohjautumista edistäisi ohjauksen ja neuvonnan tiivis yhteistyö kunnan kotoutumispalveluiden tai työvoimapalveluiden kanssa.
Ohjauksen ja neuvonnan saatavuuden parantamiseksi kunnalle säädettäisiin vastuu siitä, että henkilökohtaista yleistä ohjausta ja neuvontaa on saatavilla kunnan alueella siten kuin alueen palvelutarve edellyttää. Matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa voitaisiin tarjota erillisessä palvelupisteessä tai osana muita kunnan palveluita, esimerkiksi muun yleisneuvonnan yhteydessä. Kunnat voisivat sopia myös erilaisin yhteistyöjärjestelyin ohjauksen ja neuvonnan tarjoamisesta yksittäistä kuntaa laajemmalla alueella. Koska monessa kunnassa toimii vakiintuneita ohjauksen ja neuvonnan toimipisteitä ja palvelumalleja, säännöksellä mahdollistettaisiin kunnille sekä muille toimijoille alueen kuntien ja maahanmuuttajien tarpeisiin joustavasti vastaavien mallien luominen. Henkilökohtaisen, kasvokkain tapahtuvan palvelun lisäksi ohjauksessa ja neuvonnassa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi ryhmämuotoista neuvontaa, monikanavaisuutta sekä erilaisia kiertäviä ja verkostomaisia toteutusmalleja. Neuvonnan tarjoamisessa voitaisiin myös hyödyntää esimerkiksi järjestöjen ja yhdistysten osaamista ja eri kieli- ja kohderyhmien tuntemusta. Ohjaus- ja neuvontapalveluiden organisoimisessa ja palveluiden tarjoamisessa tulisi huomioida maahanmuuttajien tarpeet, muun muassa matalan kynnyksen periaate, monikielisyys ja yhteistyö muiden viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien kanssa.
Momentissa esitetyn mukaisesti ohjaus ja neuvonta olisi julkinen hallintotehtävä, mutta kunta voisi sen toteuttamisessa hyödyntää palveluntuottajaa. Hyödyntäessään tehtävässä palveluntuottajaa kunnan vastuulla olisi varmistaa ja seurata säännöllisesti maahanmuuttajille tarjottavan ohjauksen ja neuvonnan laatua ja saavutettavuutta eri maahanmuuttajaryhmille. Palveluntuottajana voisi toimia esimerkiksi järjestö, yhdistys tai yhteisö, joka kunnan kanssa sopien tuottaisi ohjausta ja neuvontaa. Kunta voisi myös 8 §:ssä säädetyllä tavalla toteuttaa tehtävää yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle käsitellään tarkemmin luvussa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
Ohjausta ja neuvontaa vahvistaisi viranomaisten välinen, verkostomainen yhteistyö. Esimerkkinä palvelujen yhteensovittamisesta voidaan mainita alle 30-vuotiaiden nuorten monialainen Ohjaamo-toimintamalli, jolla edistetään nuorten elämänhallintaa sekä kouluttautumista ja työllistymistä eri hallinnonalojen viranomaisten sekä kolmannen ja yksityisen sektorin yhteistyössä. Ohjaamoiden asiakkaina on myös maahanmuuttajanuoria ja monet maahanmuuttajanuoret hyötyvät Ohjaamoiden kokonaisvaltaisesta toimintamallista. Ohjaamo-toiminnassa monialaisuus perustuu eri tahojen sopimukselliseen yhteistyöhön, jolloin toimintaan osallistuvat tahot sijoittavat työntekijöitään yhteiseen toimipisteeseen vastaten kyseenomaisten henkilöiden palkkauskustannuksista. Työllistymistä edistävän monialaisen yhteistoiminnan lakiehdotuksessa säädettäisiin jatkossa nuorten monialaisen matalan kynnyksen tuen tarjoamisesta. Myös ohjaus- ja neuvontapalveluiden toteuttamisessa voitaisiin hyötyä vastaavasta monialaisesta synergiasta, jolla vastattaisiin asiakaslähtöisesti neuvonnan tarpeisiin.
Ohjauksen ja neuvonnan sisältöjä määriteltäisiin pykälän 2 momentissa. Kunta antaisi tarvittaessa maahanmuuttajille tietoa, neuvontaa ja ohjausta suomalaisesta yhteiskunnasta, palvelu- ja koulutusjärjestelmästä, työelämästä sekä maahanmuuttajan oikeuksista ja velvollisuuksista Suomessa. Tällä pyrittäisiin varmistamaan, että eri syistä maahan muuttaneilla on yhdenvertainen mahdollisuus saada tietoa ja neuvontaa vähintään keskeisimmistä asettautumiseen, kotoutumiseen ja suomalaiseen työelämään liittyvistä aihealueista. Ohjauksessa ja neuvonnassa huomioitaisiin myös kansalaisyhteiskunnan, järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen tarjoama toiminta.
Lisäksi momentissa esitetään, että kunnan olisi tarvittaessa ohjattava maahanmuuttaja osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin, kunnan, hyvinvointialueen, muun viranomaisen, oppilaitoksen, korkeakoulun, järjestön, yhdistyksen, yhteisön tai muun kotoutumista edistävän toimijan kotoutumista tai asettautumista edistävään palveluun tai toimintaan. Ohjaus- ja neuvontapalvelu voisi esimerkiksi ohjata työn tai opiskelun vuoksi paikkakunnalle muuttaneita kotoutumista edistäviin palveluihin, kuten esimerkiksi erilaisille osa-aikaisille kielikursseille tai järjestö- ja vapaa-ajan toimintaan. Tämä koskisi erityisesti tilanteita, joissa maahanmuuttajalle ei laadittaisi kotoutumissuunnitelmaa, joissa näihin palveluihin osallistumisesta voitaisiin sopia tai jos maahanmuuttajan asioimistarve koskee toisen viranomaisen neuvontavastuulla olevaa asiaa.
Valtioneuvoston kansalliskielistrategiaa koskevan periaatepäätöksen mukaan Suomeen asettuville ulkomaalaisille tulee antaa kotoutumislain mukaisissa palveluissa järjestelmällisesti tietoa Suomen kaksikielisyydestä ja suomen- ja ruotsin kielen kurssitarjonnasta sekä kaksikielisyyden merkityksestä työmarkkinoilla. Ohjauksella ja neuvonnalla turvattaisiin, että maahanmuuttajat saisivat asianmukaista neuvontaa tämän lain 2 luvun mukaisista kotoutumista edistävistä palveluista ja työelämästä. Suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää sekä maahanmuuttajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva tieto edistää maahanmuuttajan mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan ja työelämän toimintaan sekä vahvistaa omatoimisuutta. Ohjauksella ja neuvonnalla edistettäisiin ohjautumista tarpeita vastaaviin palveluihin sekä ennaltaehkäistäisiin kielteisiä ilmiöitä, jotka liittyvät esimerkiksi kielitaidottomuuteen ja yhteiskunnan ja työelämän heikkoon tuntemukseen.
11 §. Perustieto suomalaisesta yhteiskunnasta.Pykälässä säädettäisiin maahanmuuttajille annettavasta suomalaista yhteiskuntaa koskevasta perustiedosta voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti. Perustieto olisi maahanmuuttajille tarjottavan neuvonnan ensivaihe ja sen avulla maahanmuuttajat saisivat heti Suomeen muuton alkuvaiheessa tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta. Pykälän 1 momentin mukaisesti tietoa jakaisivat ensisijaisesti Suomen edustustot ulkomailla, Maahanmuuttovirasto ja Digi- ja väestötietovirasto oleskelulupapäätöksen tiedoksiannon, oleskeluoikeuden rekisteröinnin, oleskelukortin myöntämisen tai kotikunta- ja väestörekisteröinnin yhteydessä. Näillä viranomaisilla olisi velvollisuus jakaa vähintään linkki perustietosisältöön. Tämä tehostaisi jakelua ja lisäisi todennäköisyyttä, että tieto tavoittaisi suuremman osan maahanmuuttajista. Perustieto sisältäisi nykytilaa vastaavasti tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä. Perustietoa tarjotaan useilla kielillä. Tieto annettaisiin maahanmuuttajalle sillä kielellä, jota hän parhaiten ymmärtää.
Pykälän 2 momentin mukaisesti kukin viranomainen vastaisi oman toimialansa osalta perustietosisällön tuottamisesta sekä päivittämisestä. Sisällön tuottamisesta ja päivityksestä vastaavia viranomaisia olisivat muun muassa ulkoministeriö, ympäristöministeriö, Maahanmuuttovirasto, Kansaneläkelaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opetushallitus, Digi- ja väestötietovirasto, poliisi sekä muutama edustaja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista, kunnista ja jatkossa myös hyvinvointialueilta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi perustietoaineiston yhteensovittamisesta, käännösten ajantasaisuudesta ja jakelusta viranomaisten käyttöön. Perustietoa ja sen tarjoamisen muotoja uudistettaisiin ja kehitettäisiin siten, että varmistettaisiin tiedon saavutettavuus huomioiden myös haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tarpeita, monipuolisuus, laaja-alaisuus ja ajantasaisuus.
Perustiedon lisäksi monikielistä tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä sekä eri viranomaisten palveluista on tarjolla verkkopohjaisesti esimerkiksi infoFinland.fi-sivuston kautta ja eri viranomaiset, kunnat ja järjestöt ovat tuottaneet runsaasti monikielistä materiaalia eri tilanteisiin. Monikielisyyden ja selkokielen käytön lisääminen erityisesti viranomaisviestinnässä edistäisi maahanmuuttajien mahdollisuutta toimia aktiivisesti osana yhteiskuntaa ja vahvistaisi luotettavan tiedon saavutettavuutta.
12 §.Kotoutumista edistävien palveluiden järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin kotoutumista edistävistä palveluista. Pykälän tarkoituksena olisi kuvata, että kotoutumista edistäviä palveluita on kahdenlaisia. Ensinnäkin kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestetään osana 13 §:ssä tarkoitettua kunnan kotoutumisohjelmaa. Muut kotoutumista edistävät palvelut ovat yleisen palvelujärjestelmän palveluita eli työvoimapalveluita, kunnan peruspalveluita (mukaan lukien kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajan palveluita), kansallisen koulutusjärjestelmän palveluita, hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluita, Kansaneläkelaitoksen palveluita taikka järjestöjen, yhdistysten tai yhteisöjen toimintaa. Kansallisella koulutusjärjestelmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä muun muassa varhaiskasvatusta, esi- ja perusopetusta, lukiokoulutusta, ammatillista koulutusta ja korkea-asteen koulutusta. Käsitteet on määritelty 5 §:ssä tarkemmin.
On syytä huomioida, että Helsingin kaupunki ei kuulu hyvinvointialueeseen. Ehdotetun 99 §:n mukaan, mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueesta, sovellettaisiin myös Helsingin kaupunkiin. Täten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen osalta tarkoitetaan myös Helsingin kaupunkia. Vastaava soveltuu myös jäljempänä laissa niihin pykäliin, joissa säädetään hyvinvointialueista. Myöskään Ahvenmaan maakunnassa ei ole hyvinvointialueita. Ahvenanmaalla on oma maakuntalakinsa kotoutumisen edistämisestä. Kun kotoutumislaissa viitataan valtakunnan viranomaisiin, Ahvenanmaan lainsäädäntö määrittelee, mikä viranomainen tai viranomaiset Ahvenanmaalla vastaavat vastaavista tehtävistä. Kotoutumislaissa Ahvenanmaan maakunnan osalta keskeisiä ovat 8 luvun säännökset, joilla säädetään korvauksista myös Ahvenanmaan kunnille ja muille viranomaisille. Myös 4 luvun säännökset kuntaan ohjaamisesta ja 9 luvun säännökset tietojen saannista ovat keskeisiä Ahvenanmaan kannalta.
13 §.Kunnan kotoutumisohjelman sisältö. Pykälässä säädettäisiin kunnan kotoutumisohjelman sisällöstä. Kotoutumisohjelma olisi uusi elementti kotoutumisen edistämisessä. Kotoutumisohjelman tarkoituksena on selkeyttää kotoutumisen alkuvaiheen palvelukokonaisuutta maahanmuuttajalle sekä kotoutumisen toimijoille. Lisäksi tarkoituksena on varmistaa kotoutumista edistävien palveluiden yhdenmukainen tarjoaminen Suomessa. Kotoutumisohjelma ei vastaisi voimassa olevan kotoutumislain 32 §:n mukaista kunnan kotouttamisohjelmaa, joka on kotoutumisen edistämisen suunnittelua koskeva asiakirja. Kotoutumisohjelman tarkoitus olisi muodostaa yksittäisistä palveluista selkeä ja tarvelähtöinen kokonaisuus. Kotoutumisohjelma olisi palvelukokonaisuus, josta kunta yhdessä maahanmuuttajan kanssa 16 §:n mukaisessa kotoutumissuunnitelmaa tai sen 17 §:ssä tarkoitettua monialaista toteutusta laadittaessa valitsisivat maahanmuuttajan yksilöllistä tarvetta ja kotoutumisen tavoitteita vastaavat toimenpiteet ja palvelut. Kotoutumisohjelma eräänlaisena palvelutarjottimena selkeyttäisi kotoutumisen edistämisen tavoitteita sekä kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palveluiden tarjontaa ja merkitystä myös kohderyhmille. Kotoutumisohjelman viestinnässä kunnan tulisikin kiinnittää huomiota kokonaisuuden saavutettavuuteen ja kohderyhmien osallisuuteen. Kotoutumisohjelmassa tulisi myös huomioida ja tehdä näkyväksi kotoutumista edistävä palvelutarjonta ja muu toiminta molemmilla kansalliskielillä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kotoutumisohjelman vähimmäissisällöstä. Momentin mukaan kunnan olisi järjestettävä kotoutumisohjelma, jonka on sisällettävä ainakin maahanmuuttajan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin ja kotoutumissuunnitelman sekä niiden monialaisten versioiden laatiminen, monikielinen yhteiskuntaorientaatio, koulutusta ja palveluita, ohjelman aikaista ohjausta ja neuvontaa sekä kielitaidon päättötestaus. Maahanmuuttajan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnista ja sen monialaisesta versiosta säädettäisiin tarkemmin 14—15 §:ssä. Tätä seuraisi kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman laadinta, josta säädettäisiin 16—24 §:ssä, sekä monikielinen yhteiskuntaorientaatio, josta säädettäisiin 25 §:ssä. Yhteiskuntaorientaatiolla on tarkoitus vahvistaa maahanmuuttajan arjen kansalaistaitoja ja ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta, työelämästä sekä omista oikeuksista ja velvollisuuksista.
Kunnat voisivat toteuttaa kotoutumisohjelmaan kuuluvia palveluita koko kohderyhmälle yhteisenä johdantojaksona, jonka osana tunnistettaisiin maahanmuuttajan osaamista, suunniteltaisiin koulutus- ja työllistymispolkuja ja järjestettäisiin monikielinen yhteiskuntaorientaatio. Lisäksi johdantojaksoon voisi kuulua tuen tarpeiden laaja-alainen tunnistaminen (esimerkiksi sote-palvelut) ja tähän liittyen ohjaus tarvittaviin palveluihin sekä järjestötoimintaan. Johdantojakson yhtenäisellä toteutuksella työnhakijoille ja työvoiman ulkopuolella oleville vahvistettaisiin myös työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistämisen työelämälähtöisyyttä.
Kotoutumisohjelman olisi myös sisällettävä koulutusta ja palveluita, jotka edistävät suomen ja ruotsin kielen osaamista, luku- ja kirjoitustaidon osaamista, yhteiskunta- ja työelämävalmiuksia sekä työllistymistä ja yrittäjyyttä. Kunnan tilanteesta riippuen voisi olla riittävää tarjota kotoutumiskoulutusta, josta säädettäisiin 26—27 §:ssä sekä omaehtoisten opintojen tukemista, josta säädettäisiin 28—32 §:ssä. Kunnassa tulisi olla myös tarjolla esimerkiksi lastenhoidolla tuettua koulutustarjontaa. Osana kotoutumiskoulutusta kotoutuja-asiakkaan suomen tai ruotsin kielitaidosta tulisi järjestää päättötestaus, kuten 26 §:ssä säädettäisiin.
Kotoutumisohjelman aikainen ohjaus ja neuvonta olisi myös osa kotoutumisohjelmaa. Ohjausta ja neuvontaa tarjottaisiin luonnollisesti myös ehdotetun 10 §:n nojalla. Kotoutumisohjelman aikainen ohjaus ja neuvonta keskittyisi kuitenkin erityisesti kotoutumisohjelman mukaisiin palveluihin ja toimenpiteisiin liittyvään ohjaukseen ja neuvontaan sekä kotoutuja-asiakkaan yksilöllisen kotoutumis- ja työllistymisprosessin suunnitelmallisen etenemisen tukemiseen ja eroaisi siten yleisemmästä, 10 §:ssä tarkoitetusta matalan kynnyksen ohjauksesta ja neuvonnasta.
Kotoutumissuunnitelman päättyessä arvioitaisiin kotoutuja-asiakkaan tilannetta ja ohjattaisiin hänet viipymättä hakeutumaan työ- ja elinkeinoelämään, koulutukseen tai hänelle tarpeellisiin palveluihin riippuen hänen yksilöllisistä tavoitteistaan ja tarpeistaan. On syytä huomata, että mikäli kotoutuja-asiakas on työnhakija, voitaisiin tilannetta ja palvelutarvetta kotoutumissuunnitelman päättyessä arvioida esimerkiksi työnhakukeskustelussa. Sen sijaan erityisesti työvoiman ulkopuolella olevalle kotoutuja-asiakkaalle voisi olla tarpeen, että kotoutumissuunnitelman päättyessä hänen tilanteensa ja palvelutarpeensa käytäisiin läpi ja ohjattaisiin hänet ilmoittautumaan työvoimapalveluiden asiakkaaksi tai muihin hänelle tarkoituksenmukaisiin palveluihin tai toimintaan.
Pykälän 2 momentin mukaan kotoutumisohjelma voisi lisäksi sisältää muita kotoutuja-asiakkaan työllisyyttä, yrittäjyyttä, työ- ja toimintakykyä, kunnan järjestämisvastuulla olevia maahanmuuttajien hyvinvointia ja terveyttä tai kotoutumista edistäviä palveluita sekä järjestö-, yhdistys- tai yhteisötoimintaan tai muuhun yhteiskunnan taikka kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaan tutustumista ja osallistumista. Koska kyseessä olisi kunnan ohjelma, kunta voisi sisällyttää siihen myös muita järjestämiään palveluita.
Kunnilla voi olla erilainen tilanne maahanmuuttajaväestön määrän ja palvelutarpeen osalta, ja kuntien tulisi tarjota tätä palvelutarvetta vastaavia palveluita kotoutuja-asiakkaille. Voimassa olevan kotoutumislain 26 §:ssä säädetään muista kotoutumista tukevista ja edistävistä toimenpiteistä ja palveluista. Sen mukaan kunta voi järjestää myös esimerkiksi maahanmuuttajalapsen ja -nuoren kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja. Jatkossakin kunta voisi järjestää lapsille, nuorille ja perheille kohdistettuja kotoutumista edistäviä palveluita. Lasten ja nuorten huomioiminen on erityisen tärkeää, koska alaikäisille ei lähtökohtaisesti laadita omia kotoutumissuunnitelmia, ellei kyseessä ole alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullut lapsi tai ellei lapsen oma tilanne sitä edellytä. Kotoutumislakia koskevalla lakiehdotuksella on tarkoitus myös tavoittaa aiempaa laajemmin työvoiman ulkopuolella olevia maahanmuuttajia, kuten kotona lapsia hoitavia vanhempia. Voidakseen osallistua kotoutumispalveluihin esimerkiksi hoitovapaan aikana, tulisi kunnan tarjota maahanmuuttajalle soveltuvia palveluita, esimerkiksi lastenhoidolla tuettuja koulutuksia.
Työelämälähtöisyys ja työmarkkioiden tarpeiden huomioiminen olisi keskeistä kotoutumisohjelman sisältöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Myös eduskunta on kotoutumisen selonteosta antamassaan mietinnössä (HaVM 10/2022 vp) pitänyt tärkeänä, että kotoutumisen työelämälähtöisyyttä vahvistetaan kotoutumisen alkuvaiheesta alkaen. Kunta voisi myös sopia alueellaan sijaitsevien järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa yhteisen toiminnan järjestämisestä kotoutumisen edistämisessä. Järjestöjen toteuttaman toiminnan rahoitusmahdollisuuksia kuvataan tarkemmin nykytilan kuvauksessa kohdassa ”järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen rooli kotoutumisen edistämisessä”. Kunnalla on vastuu myös kulttuuri-, nuoriso-, kirjasto- ja liikuntapalvelujen järjestämisestä, ja myös tällaista voisi sisällyttää kotoutumisohjelmaan.
Kulttuuri- ja muuhun vapaa-ajan toimintaan tutustumisella ja osallistumisella tarkoitetaan erilaisia toimenpiteitä, joilla kotoutuja-asiakas tutustuu tai osallistuu näihin toimintoihin. Esimerkiksi kirjastot ja museot ovat jo pitkään palvelleet aktiivisesti turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia tarjoamalla matalan kynnyksen toiminta- ja kohtaamispaikkoja sekä paikallistietoa ja tietoa alueen historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Lisäksi kirjastot ja museot järjestävät erilaisia kulttuuritapahtumia ja toteuttavat räätälöityjä kotoutumista edistäviä hankkeita yhteistyössä maahanmuuttajien kanssa. Kirjastojen tarjoamat aineistot maahanmuuttajien omalla äidinkielellä tukevat maahanmuuttajien tiedonsaantia sekä oman kielen ja kulttuurin ylläpitoa.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan on laadittava kotoutumisohjelma asiakirjaksi, jossa kuvataan kotoutumisen alkuvaiheen palvelut, palveluiden vastuutahot sekä palveluihin liittyvä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Kirjallisen muodon tarkoituksena olisi helpottaa kotoutumisohjelmien seurantaa sekä selkeyttää eri toimijoiden vastuita ja yhteistyön järjestämistä eri palveluiden järjestämisessä. Kotoutumisohjelmaa tulisi päivittää palvelutarjonnan muuttuessa ja kehittyessä. Kotoutumisohjelma olisi työkalu kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa. Kotoutumisohjelmaa kirjatessaan kunnan olisi tärkeää kiinnittää erityistä huomiota kotoutumisohjelman saavutettavuuteen alueensa kohderyhmille.
Kuntalain 22 §:ssä säädetään kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Kunnat voivat kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä hyödyntää sen mukaisia keinoja kunnan asukkaiden kuulemiseen ja vuoropuhelun järjestämiseen. Erityisesti maahanmuuttajien näkemysten ja omien kokemusten huomiointi kunnan suunnittelussa olisi kannatettavaa samoin kuin hyviä väestösuhteita edistävä vuoropuhelu.
14 §.Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Pykälässä säädettäisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin viranomaisvastuusta, ensisijaisista kohderyhmistä ja arvioinnin keskeisimmistä sisällöistä. Pykälä korvaisi voimassa olevan lain alkukartoitusta ja sen järjestämistä koskevat pykälät. Ehdotetun pykälän mukaisesti alkukartoitus-termistä luovuttaisiin ja jatkossa kohderyhmään kuuluvalle maahanmuuttajalle tehtäisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Terminologian päivityksellä selkiytettäisiin kotoutumisen alkuvaiheessa tehtävän arvioinnin tarkoitusta ja osaltaan suunnattaisiin sitä sisällöllisesti keskittymään etenkin maahanmuuttajan olemassa olevan osaamisen tunnistamisen käynnistämiseen ja kotoutumiseen liittyvien palvelutarpeiden arviointiin. Käsite olisi myös osin yhdenmukainen työvoimapalveluita koskevan sääntelyn kanssa, jossa käytetään käsitettä palvelutarpeen arvioiminen. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia ei kuitenkaan tule sekoittaa työvoimapalveluiden, sosiaalihuollon tai muun lainsäädännön mukaiseen palvelutarpeen arviointiin.
Pykälän 1 momentin mukaan edellytyksenä pykälässä tarkoitetun arvioinnin laatimiselle olisi, että maahanmuuttajan ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä tai oleskeluoikeuden rekisteröimisestä on kulunut enintään kolme vuotta. Kunnan tulisi 1 momentin 1 kohdan mukaan laatia osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi aina työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitetuille työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneille maahanmuuttajille. Maahanmuuttajan, joka on työtön työnhakija, osaamisen ja palvelutarpeen arvioinnista vastaisi 3 §:n mukaisesti työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukainen työvoimaviranomainen. Jo nykyisin tälle kohderyhmälle laaditaan arviointia vastaava alkukartoitus. Työnhakija, työtön sekä työtön työnhakija on määritelty 5 §:ssä.
Kohdan 2 mukaan arviointi tulisi laatia kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momenteissa tarkoitetuille aikuisille maahanmuuttajille eli esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaville henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen. Kohdan 3 mukaan arviointi tehtäisiin lasten kotihoidontukea saaville maahanmuuttajille. Lisäksi kohdan 4 mukaan arviointi tehtäisiin sellaiselle maahanmuuttajalle, joka on joko pyytänyt arviointia tai josta on tehty 9 §:ssä tarkoitettu yhteydenotto sekä jonka arvioidaan sitä tarvitsevan. Esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytön uhrille tulisi laatia arviointi, jos hän pyytää tai hänestä tehdään 9 §:ssä tarkoitettu yhteydenotto ja hänen arvioidaan tarvitsevan sitä.
Kohdissa 2–4 tarkoitetut kohderyhmät olisivat uusia ja niiden lisäämisen myötä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin pyrittäisiin tavoittamaan kaikki aikuiset kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen muuttavat sekä vanhempainvapaan jälkeen lastaan kotona hoitavat vanhemmat, joilla kotoutumisprosessi on joko keskeytynyt vanhempainvapaaseen tai jotka ovat olleet hoitovapaalla Suomeen muutosta alkaen. Edellä mainittujen kohderyhmien lisäämisen tavoitteena on tukea erityisesti maahanmuuttajanaisten kotoutumista, kun henkilöille tarjottaisiin aiempaa systemaattisemmin palvelutarpeen arviointia sekä siihen liittyen ohjausta ja neuvontaa kotoutumista ja työllistymistä edistävistä koulutuksista ja palveluista sekä muusta paikallisyhteisöön ja yhteiskuntaan mukaan pääsyä lisäävästä toiminnasta.
Hoitovapaa ei olisi jatkossakaan kotoutumissuunnitelman pidennysperuste toisin kuin raskaus- ja vanhempainrahapäivä, joista säädettäisiin kotoutumissuunnitelman kestoa koskevassa säännöksessä. Tästä syystä olisi keskeistä, että maahanmuuton alkuvaiheessa saataisiin kattavasti tavoitettua erityisesti maahanmuuttajanaisia elämäntilanteeseen soveltuviin kotoutumispalveluihin, kuten lastenhoidolla tuettuihin kielikoulutuksiin. Perheiden kotoutumisen kannalta on tärkeää, että perheen kaikkien jäsenten kotoutumisen edellytyksiä tuetaan. Vahvistamalla vanhempien pääsyä kotoutumispalveluiden piiriin voitaisiin tukea myös lasten ja nuorten kotoutumista ja hyvinvointia.
Mikäli maahanmuuttajalla on huollettavanaan lapsia, tulee osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa huomioida myös lasten tilanne. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa tulee selvittää, osallistuvatko maahanmuuttajan lapset varhaiskasvatukseen tai perusopetukseen. Kaikilla lapsilla, joilla on kotikunta Suomessa, on varhaiskasvatuslain 12 §:ssä tarkoitettu subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja kunnilla on varhaiskasvatuslain 5 §:ssä tarkoitettu velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan. Lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen myös edistää vanhemman mahdollisuuksia työssä käymiseen tai esimerkiksi kotoutumislain mukaisiin palveluihin osallistumiseen. Jos maahanmuuttajalla on huollettavanaan lapsia, arvioinnissa voidaan lisäksi harkita tarvetta 21 §:ssä tarkoitettuun perheen kotoutumissuunnitelmaan. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin saatavuutta parantamalla voitaisiin myös edistää väliaikaisesti työvoiman ulkopuolella olevien henkilöiden siirtymistä takaisin työnhakijoiksi tai työelämään. Momentissa myös rajattaisiin osaamisen ja palvelutarpeen arvioinnin laatimisen aikarajaa maahanmuuton ensimmäisiin vuosiin, mikä korostaisi arvioinnin merkitystä nimenomaan kotoutumisen alkuvaiheen toimenpiteenä. Tämä vastaisi voimassa olevassa kotoutumislaissa ensimmäisen kotoutumissuunnitelman laatimiselle asetettua aikarajaa ja tukisi kotoutumisen nopeaa käynnistymistä. Myös eduskunta on kotoutumisen selonteosta antamassaan mietinnössä (HaVM 10/2022 vp) pitänyt tärkeänä, että kotoutuminen käynnistyy mahdollisimman pian maahantulon jälkeen.
Hallitusohjelman tavoitteena on nopeuttaa ja tehostaa maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Hallitusohjelman työllisyystavoitteiden osalta on arvioitu, että suurin potentiaali työllisyyden lisäämiseksi on tällä hetkellä työvoiman ulkopuolella olevissa ryhmissä, kuten esimerkiksi maahanmuuttajataustaisissa. Työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien työllisyyspotentiaalin hyödyntäminen edellyttää kuitenkin, että heidät pystytään tavoittamaan entistä paremmin ja ohjaamaan potentiaaliset henkilöt kotoutumista ja työllistymistä edistävien palvelujen piiriin. Kohderyhmän kattava tavoittaminen edellyttää rekisteripohjaista ratkaisua. Kunnalla olisi jatkossa 84 §:ssä esitetyn mukaisesti oikeus saada Kansaneläkelaitokselta, Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta välttämättömät tiedot kohdissa 2-3 tarkoitetuista maahanmuuttajista osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin laatimista varten. Tällä pyritään edistämään kunnan mahdollisuuksia tavoittaa etenkin niitä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin kohderyhmään kuuluvia maahanmuuttajia, joiden arvioidaan eniten hyötyvän arvioinnista.
Työllisyyspotentiaalin tarkempi arvioiminen edellyttäisi työvoiman ulkopuolella eri syistä olevien ryhmien tarkempaa tarkastelua. Vuonna 2018 ulkomaalaistaustaisia oli Suomessa yli 400 000. Näistä työvoiman ulkopuolella oli noin 50 prosenttia, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli 53 prosenttia. Suomalaistaustaisista työvoiman ulkopuolella olevista valtaosa oli eläkeläisiä, kun taas ulkomaalaistaustaisten kohdalla huomattavasti useampi oli työikäinen. Suurin osa työvoiman ulkopuolisista ei kuitenkaan ole potentiaalista työvoimaa, sillä kategoriaan kuuluvat esimerkiksi 0–14-vuotiaat, eläkeläiset ja koululaiset. Työvoimapotentiaalia on kuitenkin opiskelijoiden lisäksi erityisesti ”kaatoluokassa” muut työvoiman ulkopuolella olevat. Tilastoja on kuvattu tarkemmin luvun 2 Nykytila ja sen arviointi alaluvussa Kotoutumisen kohderyhmät.
Maahanmuuttajien työllisyyttä pyritään kasvattamaan muun muassa parantamalla Suomeen muuttaneiden työllistymisvalmiuksia. Tilastoja sekä maahanmuuttajamiesten ja –naisten työllistymisen eroja on kuvattu tarkemmin luvun 2 Nykytila ja sen arviointi alaluvussa Maahanmuuttajien työmarkkina-asema. Maahanmuuttajanaisten heikompaan työllisyyteen on arvioitu olevan useita syitä, mutta kotiin jäämisen todennäköisyyttä voi osaltaan lisätä se, ettei naisia tavoiteta ja heidän kotoutumisen palvelutarpeitaan kartoiteta systemaattisesti. Myös elämäntilanteeseen soveltuvien joustavien kotoutumispalveluiden tarjonnassa on katveita. Tähän liittyen hallitusohjelmassa on erikseen asetettu tavoitteeksi maahanmuuttajanaisten kotoutumis- ja kielikoulutukseen osallistumisen varmistaminen.
Myös OECD kiinnitti vuonna 2018 toteutetussa Suomen kotoutumispolitiikkaa koskeneessa arvioinnissa huomiota muun muassa maahanmuuttajataustaisten muuta väestöä matalampaan työllisyysasteeseen ja työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutumispalveluiden etäisyyteen työelämästä. OECD:n Suomen kotoutumisjärjestelmää koskeneessa kritiikissä on erityisesti nostettu esiin tarve kehittää maahanmuuttajanaisten kotoutumisen työelämälähtöisyyttä. OECD (2018), Working Together: Skills and Labour Market Integration of Immigrants and their Children in.Finland, OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/9789264305250-en. Kansainvälisen vertailun perusteella pakolaistaustaiset eivät työllisty Suomessa yhtä hyvin kuin muualla, vaan 10 vuoden maassaolon jälkeen pakolaistaustaisten työllisyys Suomessa on 35–40 prosenttiyksikköä matalampi kuin Ruotsissa ja Norjassa. Brell. C. & Dustmann, C. & Preston, I. 2020. The Labour Market Integration of Refugee Migrants in High-Income Countries. Journal of Economic Perspectives. Vol 34:1. S. 94–121. Kymmenen vuoden maassa olon jälkeen Suomessa pakolaistaustaisista oli työllistynyt 25 %, Norjassa 60 % ja Ruotsissa 63 %. On kuitenkin syytä huomata, etteivät Pohjoismaiset vertailut perustu täysin samaan dataan: kohderyhmissä, tarkasteluvuosissa ja työllisyyden määritelmissä on eroja.
Erityisesti kotona lapsia hoitavien vanhempien tavoittamista ja osallistumista palveluihin on välttämätöntä lisätä, jotta maahanmuuttajanaisten osallisuutta ja työllisyyttä sekä koko perheen kotoutumista voidaan tukea nykyistä paremmin. Maahanmuuttajanaisten kotoutumisen ja työllistymisen tehostamisella on sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia myös muun muassa maahanmuuttajien lasten ja nuorten kotoutumiseen. Tutkimustulosten pohjalta on arvioitu, että ulkomaalaistaustaisten lasten kotoutumisen edellytyksiä voitaisiin parantaa lisäämällä heidän vanhempiensa työllisyyttä ja kehittämällä kielitaitoa. Maahanmuuttajanaisten heikko kotoutuminen ja työllistyminen sekä heidän lastensa suomalaistaustaisia lapsia matalampi varhaiskasvatukseen osallistumisaste vaikuttavat myös lasten kotoutumiseen. Varhaiskasvatukseen osallistumisella on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa maahanmuuttajataustaisten lasten lukutaidon kehittymiseen: varhaiskasvatukseen osallistuneiden lasten lukutaito on merkittävästi parempi toisella luokalla kuin niiden, jotka eivät osallistuneet varhaiskasvatukseen. Espoon kaupungin sisäinen selvitys (2022): Varhaiskasvatuksen vaikutus toisen luokan oppilaiden lukutaitoon väestöryhmittäin. Edellä mainituista syistä esitetään, että lapsen kotihoidon tukea saavien vanhempien tavoittamista systematisoitaisiin sekä ohjausta kotoutumispalveluihin ja lastenhoidolla tuettua koulutustarjontaa kehitettäisiin, jotta kotoutumisen käynnistyminen ei viivästy perhevapaiden vuoksi ja sulje hoitovapaalla olevia kotoutumispalveluiden ulkopuolelle joissakin tapauksissa jopa useiksi vuosiksi. Myös kuntakohtaisten kotihoidon tuen kuntalisien maksamisen ehtojen uudelleen tarkastelulla voitaisiin vaikuttaa maahanmuuttajataustaisten lasten varhaiskasvatukseen osallistumiseen myönteisesti. Joissakin kunnissa kuntalisän maksamisen ehdoksi on asetettu, että perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona.
On myös syytä huomioida, että mikäli lapsen kotihoidon tukea saava henkilö ei osallistu kotoutumissuunnitelmaan, ei siitä seuraa etuuksien menetystä. Kotihoidon tuen tarkoitus on antaa perheelle mahdollisuus alle kolmevuotiaiden lasten ja heidän alle kouluikäisten sisarustensa kotihoitoon vaihtoehtona kunnan järjestämälle varhaiskasvatukselle. Kotihoidon tukea saavalla ei näin ollen ole velvoitetta osallistua samanaikaisesti palveluihin tai koulutukseen. Kunnat voisivat jatkossa hyödyntää 84 §:n mukaisesti Kansaneläkelaitoksen kotihoidontukea saavista toimittamia tietoja osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin kohderyhmään kuuluvien henkilöiden tavoittamiseen, mikä lisää todennäköisesti myös näille maahanmuuttajille laadittavien arviointien määrää ja ohjausta heille soveltuviin palveluihin ja siten myös kohderyhmälle soveltuvien kotoutumispalveluiden tarvetta. Kehittämällä ja lisäämällä kotona lapsiaan hoitavien vanhempien elämäntilanteeseen soveltuvaa kotoutumispalveluiden tarjontaa voitaisiin edistää mahdollisuuksia osallistua vähintään osa-aikaisesti kotoutumista edistävään toimintaan ja tukea kotoutumisen käynnistymistä. Työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien tavoittaminen on toistaiseksi ollut haastavaa. Voimassa olevan kotoutumislain 87 a §:n nojalla kunta saa Kansaneläkelaitokselta tiedon muuten kuin tilapäisesti toimeentulotukea saavista maahanmuuttajista, ja sitä kautta toteuttaa heille alkukartoituksen. Heistä huomioidaan 18 vuotta täyttäneet maahanmuuttajat, jotka ovat saaneet muuten kuin tilapäisesti (2 kk tai pidempään) toimeentulotukea. Tarkoitus ei ole ilmoittaa kunnille kohtuullista ansiotuloa saavia, jo aktiivisia työnhakijoita tai opiskelijoita.
Ilmoitukset toimitetaan nykyään viikoittain, mutta ilmoitus lähtee samasta henkilöstä vain kerran. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan kotoutumislain kyseisen säännöksen nojalla koko maassa on tehty vain noin 800–900 ilmoitusta vuodessa. Kyseinen säännös ei siis ole vastannut sen tavoitteeseen, joka sitä koskevan hallituksen esityksen perusteluiden Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta, HE 217/2017 vp. mukaan oli tavoittaa laajemmin työvoiman ulkopuolella olevia henkilöitä: ”Käytännössä tietojen luovutus koskisi henkilöitä, jotka eivät ole työttöminä työnhakijoina työmarkkinoiden käytettävissä ja ovat työvoimahallinnon toimenpiteiden ulkopuolella. Näitä ovat esimerkiksi sairauden tai lastenhoidon takia kotona olevat henkilöt.”
Monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnista säädettäisiin 15 §:ssä. Se laadittaisiin erityisen haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille, kuten kiintiöpakolaisille, alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleille lapsille ja nuorille, ihmiskaupan uhreille sekä toimeentulotukea muuten kuin tilapäisesti saaville maahanmuuttajille. Arviointeja koskevien 14 ja 15 §:ien kohderyhmiä laajennettaisiin verrattuna voimassa olevaan kotoutumislakiin, millä pyritään tavoittamaan työvoiman ulkopuolella olevia maahanmuuttajia kotoutumispalveluihin nykyistä kattavammin.
Voimassa olevan kotoutumislain nojalla alkukartoitus on voitu järjestää pyynnöstä myös muulle maahanmuuttajalle, jonka arvioidaan sitä tarvitsevan ja kotoutumissuunnitelma sellaiselle muulle maahanmuuttajalle, jonka on alkukartoituksen perusteella arvioitu sitä tarvitsevan. Kotoutumislaissa tarkoitettuja muita maahanmuuttajia voivat olla esimerkiksi Suomeen puolisoina tai työn vuoksi muuttavat, työssä olevat, kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja ikääntyneet maahanmuuttajat sekä maahanmuuttajalapset ja -nuoret. Jatkossa tämä ryhmä kuuluisi kohdan 4 alle.
Kunta voisi myös aktiivisesti tiedottaa palvelutarpeen arvioinnin mahdollisuudesta maahanmuuttajille kuntaan asettautumista tukevana, matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa syventävänä toimenpiteenä. Arvioinnin yhteydessä kunnalla olisi mahdollisuus antaa maahanmuuttajalle kattavammin tietoa esimerkiksi kunnan koulutuspalveluista, asumis-, kulttuuri- ja liikuntapalveluista sekä hyvinvointia ja terveyttä ja osallisuutta edistävistä palveluista. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin tarvetta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, voitaisiinko arvioinnilla edistää maahanmuuttajan pääsyä kotoutumista edistäviin palveluihin tai työelämään. Maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin ei saisi rajoittaa oleskeluluvan myöntämisen peruste tai sen pituus, koska arvioinnin voidaan katsoa olevan tärkeä kotoutumisprosessin käynnistävä toimenpide.
Arviointi voitaisiin jättää laatimatta, jos sen arvioitaisiin olevan ilmeisen tarpeeton ottaen huomioon esimerkiksi omatoiminen hakeutuminen kotoutumista tukevaan toimintaan tai Suomessa asutun ajan myötä saavutettu kielitaito ja muut yhteiskunnassa tarvittavat valmiudet.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sisältöjä voimassa olevan kotoutumislain alkukartoituksen sisältöjä vastaavasti. Kunnan tulisi arvioida maahanmuuttajan osaamista, työllistymis-, opiskelu- ja muita kotoutumisvalmiuksia sekä koulutustarpeita ja muiden kunnan tai palveluntuottajan tarjoamien kotoutumista edistävien palveluiden tarpeita taikka järjestön, yhdistyksen tai yhteisön toimintaan osallistumisen tarpeita. Arvioinnin aikana käytäisiin läpi maahanmuuttajan kotoutumiseen ja työllistymiseen liittyviä alustavia tavoitteita ja toiveita, koulutus- ja työhistoria ja kielitaito. Lisäksi selvitettäisiin muita työllistymiseen ja kotoutumiseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä, kuten kotoutumisen ja työllistymisen edellytyksiin vaikuttavaa työ- ja toimintakykyä tai perhetilannetta. Kunnassa, jossa kotoutuminen on mahdollista suomeksi ja ruotsiksi, tulisi myös arvioida, kummalla kielellä kotoutuminen vastaisi maahanmuuttajan tarpeisiin paremmin ja huomioida maahanmuuttajan mahdollinen tarve ja kiinnostus kehittää samanaikaisesti kummankin kielen osaamista.
Kunta voisi käyttää arvioinnin osa-alueissa, kuten kielitaidon ja opiskeluvalmiuksien tai työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa, tukena myös esimerkiksi yksityisen tai kolmannen sektorin palveluntuottajien tuottamia asiantuntija-arviointeja tai tutkimuksia. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi ja siihen sisältyvä keskustelu sekä ohjaus olisi kunnalle kuuluvaa julkisen vallan käyttöä sisältävä viranomaistehtävä. Tällöin arviointeja tulee olla laatimassa virkavastuullinen viranhaltija. Kunnalla olisi kokonaisvastuu palvelutarpeen arvioinnista, vaikka arvioinnin täydentämiseksi hankittaisiin ulkopuoliselta palveluntuottajalta tai muilta viranomaisilta erillisiä tausta-arviointeja tai tutkimuksia. Julkisen vallan käyttöä on arvioitu ja kuvattu tarkemmin kappaleessa 12.9 Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle.
Jos arvioinnin aikana tunnistettaisiin, että maahanmuuttajalla olisi monialaisen tuen tarpeita siten, että hänelle tulisi laatia 15 §:ssä tarkoitettu monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, kunnan tulisi kutsua hyvinvointialue mukaan arviointiin ja se tulisi toteuttaa loppuun monialaisesti siten kuin 15 §:n 2 momentissa säädettäisiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin käynnistämisestä. Työttömänä työnhakijana olevien maahanmuuttajien osalta arviointi käynnistettäisiin kuitenkin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukaisesti. Maahanmuuttajalle tehtävä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi korvaisi edellä mainitussa laissa tarkoitetun alkuhaastattelun.
Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen työvoiman ulkopuolella olevien sekä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen arviointia pyytävien tai yhteydenoton kohteena olevien maahanmuuttajien osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi tulisi käynnistää viipymättä kunnan saadessa tiedon maahanmuuttajasta tai maahanmuuttajan itse hakeutuessa arviointiin. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan alkukartoitus käynnistetään kahden kuukauden kuluessa asiakkuuden alkamisesta tai alkukartoitusta koskevasta pyynnöstä. Voimassa olevasta kotoutumislaista tiivistetyn määräajan tavoitteena on varmistaa, että maahanmuuttajan osaaminen ja kotoutumisen palvelutarpeet olisivat selvitettyinä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta kotoutumisprosessi käynnistyisi nopeasti ja myös kotoutumissuunnitelma voitaisiin laatia viiveettä.
Pykälän 3 momentin mukaisesti osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin kuuluvia toimia, kuten esimerkiksi edellä 2 momentissa tarkoitettuja palveluntuottajan tai muun viranomaisen toteuttamia palvelutarvetta tarkentavia asiantuntija-arviointeja voitaisiin järjestää työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettujen täydentävien työnhakukeskustelujen sijasta.
Ehdotetun 4 momentin mukaan kunnalla olisi velvollisuus ohjata maahanmuuttaja hänelle tehdyn arvioinnin perusteella tarvittaessa myös muiden viranomaisten palveluihin, kuten sosiaali- ja terveyspalveluihin, jos arvioinnin yhteydessä havaitaan tälle olevan tarvetta. Kunta voisi ohjata maahanmuuttajan tarvittaessa myös palveluntuottajan tai esimerkiksi järjestön tai yhdistyksen tarjoamaan kotoutumista edistävään palveluun tai toimintaan. Ohjaamisessa olisi tehtävä yhteistyötä palvelusta vastaavan tahon kanssa.
Kotoutuminen tapahtuu myös arjessa ja arkielämän kohtaamisissa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Monet eri järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt järjestävät maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta edistävää toimintaa. Osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä maahanmuuttajalle tulisi antaa tietoa ja tarvittaessa ohjata myös kolmannen sektorin järjestämiin kotoutumista edistäviin toimiin arvioinnissa esiin tulleet seikat huomioiden. Mikäli maahanmuuttajalle ei tehtäisi kotoutumissuunnitelmaa sen tarpeettomuuden vuoksi, hänet voitaisiin kuitenkin ohjata esimerkiksi järjestötoimintaan.
Pykälän 5 momentissa esitetään lisäksi, että osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sisältöä ja toteuttamista voitaisiin täsmentää valtioneuvoston asetuksella voimassa olevan kotoutumislain alkukartoitusta koskevaa valtioneuvoston asetusta vastaavasti.
15 §.Monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin viranomaisvastuista, kohderyhmistä, arvioinnin sisällöistä sekä poikkeuksista edellytyksiin laatia pykälässä esitetyn mukainen palvelutarpeen arviointi. Säännöksellä varmistettaisiin, että haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien tarpeisiin vastattaisiin tarvittaessa monialaisen yhteistyön avulla ja tarpeen mukaiset palvelut sovitettaisiin yhteen monialaisessa yhteistyössä.
Käytännössä monialaisen tuen tarpeet voisivat tarkoittaa sitä, että henkilöllä olisi tarve kotoutumisohjelman mukaisten palveluiden lisäksi hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluille. Monialainen arviointi olisi tarpeen, kun kunnan ja hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia palveluita tarvitsisi yhteen sovittaa.
Jotta maahanmuuttajan palvelutarve voitaisiin arvioida kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti, tulisi kunnan huolehtia siitä, että arvioinnissa on käytettävissä riittävästi asiantuntemusta ja osaamista henkilön tarpeisiin nähden. Monialaisen arvioinnin pohjalta maahanmuuttajalle voitaisiin laatia myös 17 §:n mukainen monialainen kotoutumissuunnitelma. Mikäli monialaisessa arvioinnissa tunnistettaisiin, että maahanmuuttajan palvelutarpeeseen saataisiin riittävästi vastattua 16 §:ssä tarkoitetulla kotoutumissuunnitelmalla, kunta voisi laatia maahanmuuttajan kanssa sellaisen siten kuin 16 §:ssä säädetään. Monialaisesti laaditun arvioinnin perusteella maahanmuuttaja voitaisiin ohjata kotoutumista edistäviin palveluihin yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Edellä 14 §:n määräaikoja vastaavasti arviointi tulisi 1 momentin mukaan tehdä ennen kuin maahanmuuttajan ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä tai oleskeluoikeuden rekisteröimisestä on kulunut enintään kolme vuotta. Määräajasta voitaisiin kuitenkin poiketa ihmiskaupan uhrien osalta 4 momentissa esitetyn mukaisesti, sillä ihmiskaupan uhri ei välttämättä ole asemansa vuoksi voinut osallistua kotoutumista edistäviin palveluihin maahanmuuton alkuvaiheessa. Tällöin kunnan ja hyvinvointialueen on arvioitava, onko henkilön tilanteen kannalta monialainen kotoutumissuunnitelma sopiva väline hänen palvelutarpeisiinsa vastaamiseen.
Ehdotetussa 1 momentissa on tunnistettu ne kohderyhmät, joiden voidaan haavoittuvan asemansa vuoksi arvioida hyötyvän monialaisesti laaditusta osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnista ja tarvitsevan usein työllistymisen, osaamisen kehittämisen, kotoutumisen edistämisen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kunnan muita palveluita. Kunta laatisi yhdessä hyvinvointialueen kanssa monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin kiintiöpakolaisille, alaikäisinä ilman huoltajaa saapuneille lapsille ja nuorille, ihmiskaupan uhreille sekä muutoin kuin tilapäisesti toimeentulotukea saaville maahanmuuttajille. Lisäksi monialainen arviointi laadittaisiin muulle kuin edellä mainitulle maahanmuuttajalle, jonka palvelutarve edellyttää kunnan ja hyvinvointialueen palveluiden yhteensovittamista tai jonka arvioidaan esimerkiksi haastavan elämäntilanteen vuoksi tarvitsevan monialaista palvelutarpeen arviointia.
Lähtökohtana on, että erityisen haavoittuvassa asemassa olevien kiintiöpakolaisten, alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten sekä ihmiskaupan uhrien palvelutarpeisiin vastaaminen edellyttäisi monialaista palvelutarpeiden arviointia. Lisäksi toimeentulotukea saavilla voi lähtökohtaisesti olla kotoutumispalveluiden lisäksi tarvetta myös sosiaalihuollon palveluille. Sen sijaan 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut kansainvälistä suojelua saavat ja muut määritellyt henkilöt sekä muut maahanmuuttajat ovat varsin laaja, heterogeeninen joukko, jolla kaikilla ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeita siinä mittakaavassa, että olisi resurssinäkökulmasta tarkoituksenmukaista laatia kaikille heille monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Tämän vuoksi muiden maahanmuuttajien osalta monialaisen arvioinnin laatimisen edellytyksenä olisi, että maahanmuuttajan kotoutumisen edistäminen edellyttää kunnan ja hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen yhteensovittamista. Jos monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi laaditaan alaikäiselle, tulee arviointiin sisällyttää myös arvio alaikäisen tarpeesta perhekeskusten palveluihin, varhaiskasvatukseen, koulunkäyntiin tai opiskeluun sekä vapaa-ajan, nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntapalveluihin.
Toimeentulotukea muutoin kuin tilapäisesti saavien voidaan katsoa myös olevan sellainen kohderyhmä, joka hyötyisi kotoutumislain mukaisista palveluista. On kuitenkin syytä huomioida, että kotoutumissuunnitelman laadintaan ja siinä sovittuihin palveluihin osallistuminen on toimeentulotuen saajalle, samoin kuin työmarkkinatukea saavalle, velvoittavaa. Toimeentulotukilain 10 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu maahanmuuttaja on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt kotoutumissuunnitelman laatimisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuihin, työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin taikka jos hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei kotoutumissuunnitelmaa ole voitu laatia. Tämä vastaa nykytilaa.
Pykälän 2 momentissa esitetään, että kunta ja hyvinvointialue laatisivat monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin, jos maahanmuuttajalle käynnistetyssä 14 §:n mukaisessa palvelutarpeen arvioinnissa todetaan hänen palvelutarpeensa edellyttävän kunnan ja hyvinvointialueen palveluiden yhteensovittamista. On keskeistä, että maahanmuuttajalle laaditaan sellainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi ja sellainen kotoutumissuunnitelma, jolla saadaan parhaiten vastattua hänen palvelutarpeeseensa. Näiden eri suunnitelmatyyppien välillä olisi myös myöhemmin mahdollista vaihtaa, mikäli palvelutarve muuttuu, siten kuin jäljempänä 22 §:ssä säädettäisiin.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että kunta voisi laatia 1 momentissa tarkoitetuille maahanmuuttajille tarvittaessa 14 §:n mukaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin, jos maahanmuuttajan ei todeta tarvitsevan monialaista arviointia tai eri hallinnonalojen palveluiden yhteensovittamista kotoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi. Perustelluista, esimerkiksi käytettävissä oleviin henkilöstöresursseihin liittyvistä syistä, alueella voitaisiin myös päättää pääsääntöisesti 14 §:n mukaisten palvelutarpeen arviointien laatimisesta monialaisten arviointien sijaan, mikäli todetaan, ettei monialaisia osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointeja olisi mahdollista järjestää. Tällöin kunnan tulisi kuitenkin varmistaa, että maahanmuuttajan palvelutarpeet tulevat muutoin arvioiduksi riittävällä laajuudella, ja että maahanmuuttaja ohjattaisiin tarvittaessa viipymättä myös sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointiin. Myös laajamittaisen maahantulon tilanteissa monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointien laatimisesta voitaisiin tilapäisesti luopua maahanmuuttajien kotoutumisen viiveettömän käynnistymisen varmistamiseksi, mikäli alueella näin päätettäisiin.
Voimassa olevassa kotoutumislaissa säädetään erillisestä alaikäisen kotoutumissuunnitelmasta, josta luovuttaisiin. Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle laadittaisiin lähtökohtaisesti monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi ja sen pohjalta monialainen kotoutumissuunnitelma. Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle voitaisiin kuitenkin jättää laatimatta monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, jos hänen palvelutarpeisiinsa saadaan vastattua muulla asiakassuunnitelmalla. Tällaiseen ratkaisuun voitaisiin päätyä esimerkiksi silloin, kun lapselle oltaisiin laadittu monialaisesti sosiaalihuoltolain 36 §:ssä tarkoitettu sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi ja 39 § mukainen asiakassuunnitelma, jossa olisi riittävällä tavalla huomioitu osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa tarkoitetut seikat. Alle kouluikäiselle lapselle puolestaan voisi riittää varhaiskasvatussuunnitelma.
Ehdotetun 4 momentin mukaan esitetään, että 1 momentissa kuvatusta kolmen vuoden määrärajasta liittyen ensimmäisen oleskeluvan tai oleskelukortin myöntämiseen taikka oleskeluoikeuden rekisteröimiseen voisi olla tarpeellista voida poiketa ihmiskaupan uhrin osalta. Tällainen tarve voi johtua esimerkiksi siitä, että henkilö on ollut ihmiskaupan uhrina maahantulon alkuvaiheessa eikä ole voinut osallistua kotoutumispalveluihin asemastaan johtuen.
Ehdotetun 5 momentin mukaan kunnan ja hyvinvointialueen tulisi yhteistyössä selvittää monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa maahanmuuttajan osaamista, työllistymis-, opiskelu- ja muita kotoutumisvalmiuksia sekä työllisyys-, koulutus-, sosiaali-, terveys- ja muiden kotoutumista edistävien palveluiden tarpeet. Arvioinnin aikana käytäisiin läpi maahanmuuttajan kotoutumiseen ja työllistymiseen liittyviä alustavia tavoitteita ja toiveita, koulutus- ja työhistoria ja kielitaito. Lisäksi selvitettäisiin muita työllistymiseen ja kotoutumiseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä, kuten perhetilannetta. Arviointiin voitaisiin sisällyttää myös työ- ja toimintakyvyn arviointia. Monialaisessa osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa olisi tärkeä pyrkiä alustavasti tunnistamaan myös esimerkiksi traumataustasta aiheutuvat mielenterveyspalveluiden tarpeet. Edellisessä 14 §:ssä kuvattua vastaavasti arvioinnissa tulisi myös arvioida kotoutumisen kieli tai tarvittaessa kaksikielisen kotoutumisen edellytyksiä. Arvioinnin osa-alueissa voitaisiin 14 §:n 2 momentissa esitettyä vastaavasti hyödyntää tukena ulkopuolisia asiantuntija-arviointeja tai tutkimuksia. Myös monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi olisi julkisen vallan käyttöä sisältävä viranomaistehtävä ja kuten edellä 14 §:n 2 momentin perusteluissa todetaan, kunnalla olisi kokonaisvastuu arvioinnista myös täydennettäessä arviointia esimerkiksi ulkopuolisen palveluntuottajan tai muun viranomaisen arvioinnilla tai tutkimuksella.
Kunta ja hyvinvointialue käynnistäisivät monialaisen arvioinnin viiveettä, kun kunta on saanut tiedon 1 momentissa tarkoitetusta maahanmuuttajasta. Kuten edellä 14 §:n perusteluissa on kuvattu, kunnan mahdollisuuksia saada rekisteripohjaisesti tietoa osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin kohderyhmien tavoittamiseen pyritään parantamaan 84 §:ssä esitetyn mukaisesti. Edellä 14 §:ssä esitettyä vastaavasti monialaiseen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin kuuluvia toimia voitaisiin järjestää työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettujen täydentävien työnhakukeskustelujen sijasta.
Ehdotetun 6 momentin mukaan arvioinnin perusteella kunnan ja hyvinvointialueen olisi ohjattava henkilö tarvittaessa myös muiden viranomaisten palveluihin. Kunta tai hyvinvointialue voisi ohjata henkilön tarvittaessa myös palveluntuottajan kotoutumista edistävään palveluun taikka järjestön, yhdistyksen tai yhteisön toimintaan. Kirjaus on vastaava kuin edellä 14 §:n 4 momentissa on esitetty. Pykälän 7 momentissa esitetään lisäksi, että monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sisältöä voitaisiin täsmentää valtioneuvoston asetuksella.
On syytä huomioida, että Helsingin kaupunki ei kuulu hyvinvointialueeseen. Ehdotetun 99 §:n mukaan, mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueesta, sovellettaisiin myös Helsingin kaupunkiin. Täten Helsingin kaupungin osalta monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi tulisi järjestää kaupungin sisällä monialaisesti siten, että mukana arvioinnissa olisi sekä kotoutumisen, koulutuksen ja työllistymisen ammattilainen että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen. Vastaava pätisi myös monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen ja sen tarkistamiseen. Vaihtoehtoisesti Helsingin kaupunki voisi hyödyntää edellä 3 momentissa tarkoitettua poikkeusta, jos sitä pidettäisiin tarkoituksenmukaisempana.
Monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi tallennetaan valtakunnalliseen kotoutumisen edistämisen tietovarantoon kuten kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 75 §:ssä säädettäisiin. Kunta voisi antaa hyvinvointialueen työntekijälle käyttöoikeuden valtakunnalliseen kotoutumisen asiakastietojärjestelmään, kuten lakiehdotuksen 80 §:ssä säädettäisiin.
16 §.Kotoutumissuunnitelma. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmasta. Pykälän mukaan kunta laatisi maahanmuuttajan kanssa kotoutumissuunnitelman 14 §:n mukaisesti tehdyn osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin tai sen 15 §:ssä tarkoitetun monialaisen toteutuksen tietojen pohjalta, jos hänen arvioidaan tarvitsevan perusmuotoista kotoutumissuunnitelmaa kotoutumisen edistämiseksi. Siten perusmuotoinen kotoutumissuunnitelma voitaisiin laatia myös monialaisen arvioinnin perusteella, mikäli arvioinnissa on todettu, etteivät maahanmuuttajan kotoutumisen ja työllistymisen palvelutarpeet edellytä monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimista yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa taikka hänelle tarjottavien palveluiden yhteensovittamista. Vastaavasti myös 14 §:n mukaisessa perusmuotoisessa arvioinnissa voitaisiin erityisen perustellusta syystä tulla siihen lopputulokseen, ettei kotoutumissuunnitelmasta ole maahanmuuttajalle hyötyä siinä tilanteessa, esimerkiksi johtuen pienen lapsen täysipäiväisestä hoidosta. Tällöin tulisi huomioida, että kotoutumissuunnitelma on kuitenkin laadittava kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä oleskeluluvasta, -kortista tai -oikeudesta. Lisäksi on syytä huomioida, että 23 §:ssä säädettäisiin kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston pidennyksestä, mikäli maahanmuuttaja on kotihoidon tukea saadessaan osallistunut osa-aikaisesti kotoutumissuunnitelmaan tai sen monialaiseen toteutukseen. Lähtökohtana tulisikin pitää, että myös kotihoidon tukea saavalle vanhemmalle laadittaisiin kotoutumissuunnitelma jo maahantulon alkuvaiheessa ja hän voisi osallistua kotoutumista edistäviin palveluihin ja toimintaan siinä määrin, kun se olisi mahdollista.
17 §.Monialainen kotoutumissuunnitelma. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja sillä pyrittäisiin vahvistamaan kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja kotoutumisprosessin monialaisuutta niiden kotoutuja-asiakkaiden osalta, joilla on monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella tai muutoin ilmenneitä monialaisia palvelutarpeita. Monialaisen kotoutumissuunnitelman tavoitteena olisi rakentaa useiden eri hallinnonalojen palveluita tarvitsevalle maahanmuuttajalle monialainen kotoutumista edistävä palvelukokonaisuus useiden rinnakkaisten, erillisten palvelujen sijasta. Yhteistyössä laadittavalla monialaisella suunnitelmalla voitaisiin myös edistää viranomaisresurssien tehokasta käyttöä. Pykälä korvaisi myös voimassa olevan lain mukaisen alaikäiselle ilman huoltajaa tulleelle laadittavan kotoutumissuunnitelman.
Pykälän 1 momentin mukaan kunta, hyvinvointialue ja maahanmuuttaja laatisivat monialaisen kotoutumissuunnitelman yhteistyössä. Monialainen suunnitelma laadittaisiin etenkin maahanmuuttajille, joilla on 15 §:n mukaisen palvelutarpeen arvioinnin pohjalta todettu olevan monialaista yhteistyötä tai esimerkiksi työllisyys- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittamista vaativa palvelutarve. Monialaisen kotoutumissuunnitelman tarve voitaisiin kuitenkin todeta myös kunnan 14 §:n mukaisesti laatimassa arvioinnissa tai se voisi ilmetä muutoin kotoutumisprosessin käynnistyttyä ja kotoutuja-asiakkaan osallistuessa kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin, jolloin henkilölle tulisi laatia 15 §ssä tarkoitettu monialainen arviointi tai tarkistaa suunnitelmaa 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Pykälän 2 momentin mukaan kunta voisi perustellusta syystä kuitenkin laatia maahanmuuttajan kanssa 16 §:n mukaisen kotoutumissuunnitelman. Perustellut syyt monialaisen suunnitelman laatimisesta poikkeamiseen voisivat olla vastaavia kuin 15 §:n 3 momentin perusteluissa todetaan.
Monialainen kotoutumissuunnitelma tallennetaan valtakunnalliseen kotoutumisen edistämisen tietovarantoon, kuten ehdotetun lain 76 §:ssä säädettäisiin. Kunta voisi antaa hyvinvointialueen työntekijälle käyttöoikeuden valtakunnalliseen kotoutumisen asiakastietojärjestelmään, kuten ehdotetun lain 80 §:ssä säädettäisiin.
18 §.Kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassasovittavat tavoitteet. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja sillä pyrittäisiin vahvistamaan kotoutumisen ja työllistymisen tai yrittäjyyden edistämisen tavoitteellisuutta. Pykälässä säädettäisiin yksilöllisessä kotoutumissuunnitelmassa sovittavista ja suunnitelmaan kirjattavista tavoitteista. Asetettavilla tavoitteilla lisättäisiin kotoutumisen työelämälähtöisyyttä, ura- ja koulutuspolkujen suunnitelmallisuutta ja tuettaisiin kotoutuja-asiakkaan etenemistä tarvittaessa välitavoitteiden kautta kotoutumiselle, työllistymiselle tai yrittäjyydelle asetettuja tavoitteita kohti.
Pykälän 1 momentin mukaan kunnan tulisi yhdessä maahanmuuttajan kanssa sopia kotoutumissuunnitelmassa taikka kunnan, hyvinvointialueen ja maahanmuuttajan tulisi yhdessä sopia monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa yksilöllisistä kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteista kotoutumisohjelman ajalle, mutta myös pidemmälle aikavälille. Tavoitteita asetettaessa huomioitaisiin maahanmuuttajalle 14 tai 15 §:ssä tehdyssä arvioinnissa selvitetyt asiat, kuten osaaminen ja työ- ja koulutushistoria, valmiudet, toiveet, motivaatio ja elämäntilanne. Maahanmuuttajan kanssa käytävä keskustelu kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteiden asettamisesta olisi tärkeä osa kotoutumissuunnitelman aikaista osaamisen tunnistamisen ja urasuunnittelun jatkumoa. Kotoutumissuunnitelman laatimisen ja tarkistamisen yhteydessä käytävillä ohjauskeskusteluilla tuettaisiin myös työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien työelämäorientaatiota sekä koulutus- ja uravaihtoehtojen hahmottamista.
Pykälän 2 momentissa esitetään, ettätyövoimapalveluiden asiakkaana olevalle maahanmuuttajalle, joka on työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettu työnhakija, tulisi kotoutumissuunnitelmassa asettaa kotoutumisen päätavoitteeksi työllistyminen tai yrittäjyys. Tavoitteeseen etenemisen edistämiseksi suunnitelmassa asetettaisiin välitavoitteita, jotka voisivat liittyä esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen taidon tai ammatillisten tai muiden työelämävalmiuksien kehittämiseen. Tämän lisäksi asetettaisiin muita kotoutumista edistäviä tavoitteita. Tavoitteiden asettamisella vahvistettaisiin kotoutumisen työelämäorientaatiota ja suunnitelmallista etenemistä työelämään. Tavoitteiden aikajänteessä huomioitaisiin yksilöllinen tilanne ja tavoitteiden saavuttamisen edellyttämät koulutus- ja muut palvelutarpeet.
Kun kotoutumissuunnitelma laaditaan muulle kuin edellä ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetulle työnhakijalle, esitetään 3 momentissa, että tavoitteeksi asetettaisiin pääsääntöisesti kotoutumista edistävien tavoitteiden ohella työelämävalmiuksien ja -orientaation vahvistuminen ja pidemmällä aikavälillä työllistyminen tai yrittäjyys. Tällä pyrittäisiin vahvistamaan siirtymistä työvoimaan ja kohti työelämää myös työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutumisessa huomioiden kuitenkin yksilöllisesti elämäntilanne ja tavoitteiden saavuttamisen edellyttämät koulutus-, palvelu- ja mahdolliset tuen tarpeet. Mikäli henkilön, jolle suunnitelma laaditaan, arvioidaan olevan pysyvästi työvoiman ulkopuolella esimerkiksi ikänsä, vamman tai sairauden vuoksi, voitaisiin kotoutumissuunnitelmassa sopia kotoutumista, hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta tukevista tavoitteista ja niitä tukevasta toiminnasta.
Kun kotoutumissuunnitelma laaditaan alle 25-vuotiaalle, esitetään 4 momentissa 2 ja 3 momentista poiketen, että kotoutumisen tavoitteeksi asetettaisiin pääsääntöisesti vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaminen. Tällä pyrittäisiin tukemaan suomalaisessa työelämässä tarvittavan osaamisen ja ammatillisen pätevyyden hankkimista, mikä edistäisi myös pidemmällä aikavälillä henkilön työllistymistä ja urapolkua. Tavoitteesta voitaisiin kuitenkin poiketa, mikäli henkilöllä jo on työllistymiseen tarvittava ammatillinen tutkinto, jos hän ei ole motivoitunut pidempään opintopolkuun tai jos muusta esimerkiksi terveydentilaan liittyvästä syystä arvioidaan, ettei tutkinnon suorittaminen ole mahdollista. Tällöin tavoitteita asetettaisiin muuhun kotoutumiseen, työllistymiseen, hyvinvointiin ja terveyteen sekä osallisuuteen liittyen yksilön tilanne huomioiden.
19 §.Kotoutumissuunnitelmanja monialaisen kotoutumissuunnitelman sisältö. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja sillä eriytettäisiin kotoutumissuunnitelman sisällöistä säätäminen määritelmäpykälästä. Pykälällä tarkennettaisiin yksilöllisessä kotoutumissuunnitelmassa sovittavia sisältöjä. Sisältöjen määrittelyn tavoitteena on parantaa kotoutumisen edistämisen suunnittelun yksilöllisyyttä ja laadittavien kotoutumissuunnitelmien laatua.
Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovittaisiin maahanmuuttajalle tehdyn osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin edellyttämässä laajuudessa sekä yksilölliset kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteet huomioiden asiakkaalle soveltuvista kotoutumista, työllistymistä tai yrittäjyyttä, terveyttä ja hyvinvointia, yhteiskunnallisia valmiuksia edistävistä palveluista, suomen tai ruotsin kielen opinnoista sekä ohjauksesta ja neuvonnasta. Ohjauksesta ja neuvonnasta sopiminen voi tarkoittaa esimerkiksi sopimista jatkotapaamisista. Suunnitelma voisi sisältää myös sekä suomen että ruotsin kielen rinnakkaisia opintoja, jos se olisi maahanmuuttajan tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista. Kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovittaisiin niistä palveluista, joiden arvioidaan olevan maahanmuuttajan kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen kannalta tarkoituksenmukaisia suhteessa yksilölliseen tarpeeseen ja tavoitteeseen. Alaikäiselle ilman huoltajaa tulleelle maahanmuuttajalle laadittava monialainen kotoutumissuunnitelma olisi alaikäisen kotoutuja-asiakkaan yksilöllinen suunnitelma niistä palveluista, joiden tarkoituksena on tukea alaikäisen kasvua, kehitystä, ja hyvinvointia sekä oppimisvalmiuksia ja oman äidinkielen ja suomen ja ruotsin taikka suomen tai ruotsin kielen taidon kehittymistä. Kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma laadittaisiin yhteistyössä maahanmuuttajan kanssa tukien asiakkaan osallistumista kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen suunnitteluun alusta lähtien.
Kotoutumissuunnitelmassa olisi keskeistä sopia monikielisestä yhteiskuntaorientaatiosta sekä suomen tai ruotsin kielen taidon ja ammatillisten ja työelämävalmiuksien kehittämisestä kotoutumiskoulutuksessa tai omaehtoisesti suoritettavissa opinnoissa, kuten esimerkiksi lukutaitokoulutuksessa tai aikuisten perusopetuksessa tai muissa tarvetta vastaavissa kieliopinnoissa. Kotoutumissuunnitelmaan voisi sisältyä myös esimerkiksi valmentavaa tai ammatillista koulutusta, pätevöitymiskoulutusta ja tutkintojen tunnustamisen prosessin käynnistäminen ja tarvittaessa oman äidinkielen opiskelua. Myös työssä tai arjessa esimerkiksi kaksikielisessä ympäristössä tarvittavan muun kielitaidon kehittäminen voitaisiin huomioida kotoutumissuunnitelmassa kuitenkin siten, että kieliopintoja tulisi kotoutumissuunnitelman aikana suorittaa pääsääntöisesti suomeksi tai ruotsiksi. Ohjattaessa maahanmuuttaja kehittämään suomen tai ruotsin kielen taitoaan pyrittäisiin lähtökohtaisesti varmistamaan perheenjäsenten kotoutuminen samalla kielellä tai mahdollisuuksien mukaan huomioimaan Suomessa jo asuvan perheenjäsenen käyttämä kieli. Lisäksi kotoutumissuunnitelmassa sovittaisiin muista kotoutumista edistävistä palveluista tarvittaessa sovittaen palveluita yhteen monialaiseksi palvelukokonaisuudeksi. Lähtökohtana olisi, että suunnitelmaan sisällytetyistä palveluista muodostuisi tarkoituksenmukaisia ja tarvelähtöisiä palvelukokonaisuuksia.
Kotoutumissuunnitelman sisällöiksi voitaisiin edellä mainittujen sisältöjen lisäksi sopia myös erilaisia nuoriso-, liikunta-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluita tai muuta esimerkiksi järjestöjen tai yhdistysten matalan kynnyksen toimintaa, jonka arvioidaan edistävän mukaan pääsyä paikallisyhteisöön, ammatillisiin verkostoihin tai yhteiskunnan toimintaan ja tätä kautta osallisuutta, kotoutumista ja työllistymistä.
Kotoutumisen etenemisen ohjausta ja työelämälähtöisyyttä lisää myös toukokuussa 2022 voimaan tullut työnhakijan palveluprosessi, jonka myötä työnhakijaksi rekisteröityneiden maahanmuuttajien kanssa kotoutumissuunnitelmassa sovitaan lisäksi työnhakuvelvollisuudesta ja muista työnhakua tai työllistymistä edistävistä toimista, siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa 44–48 §:ssä säädetään. Kyseisen lain 44 §:ssä säädetään työnhakuvelvollisuudesta ja 45–48 §:ssä tarkemmin esimerkiksi poikkeuksista. Työnhakuvelvoite koskisi jatkossa myös muita työnhakijoita kuin työttömiä työnhakijoita siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa säädettäisiin. Työllistymistä tukevien palveluiden ohella tarjottaisiin myös yrittäjyyttä edistäviä palveluita, mikäli se olisi tarkoituksenmukaista maahanmuuttajan tausta ja toiveet huomioiden.
Työelämää lähellä olevien palveluiden, kuten palkkatuetun työn ja työkokeilun, on tutkimusten mukaan todettu olevan myös maahanmuuttajien työllistymisen edistämisen kannalta vaikuttavimpia palveluja. Näiden palveluiden käytön lisääminen myös kotoutuja-asiakkaille olisi kannatettavaa. Palvelumalleja voitaisiin myös kehittää edistämään samanaikaisesti työllistymistä ja kielitaidon kehittymistä yhdistämällä työllistymistä edistävään palveluun kieliopintoja tai muita työelämävalmiuksia tukevia elementtejä. Kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa tulisi huomioida myös haavoittuvassa asemassa olevien tai erityisiä toimenpiteitä tarvitsevien maahanmuuttajien tarpeet. Samoin mahdollinen tarve Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalveluille tulisi huomioida suunnitelmaa laadittaessa.
Lisäksi kotoutumissuunnitelmassa tulisi sopia siitä, miten suunnitelman ja siihen kirjattujen palveluiden toteuttamista seurataan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetun mukaisesti kunnalla olisi kokonaisvastuu siitä, että maahanmuuttajan kanssa kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovituista palveluista muodostuu selkeä kotoutumista ja työllistymistä edistävä kokonaisuus. Kotoutumista ja työllistymistä edistäviä kokonaisuuksia muodostettaisiin hyödyntämällä ja yhdistelemällä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa eri palveluita, esimerkiksi kotoutumiskoulutusta, omaehtoista opiskelua ja muita työllistymistä ja osallisuutta edistäviä palveluita. Kunta tekisi tarvittaessa yhteistyötä maahanmuuttajan tilanteen ja kotoutumisen ja työllistymisen edistämiseksi tarvittavista palveluista vastaavien tahojen kanssa kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa. Kotoutumissuunnitelmaan tai monialaiseen kotoutumissuunnitelmaan olisi aina sisällytettävä yksilöllisen tarpeen mukaan vähintään kunnan kotoutumisohjelman palveluita tai muita kotoutumista ja työllistymistä edistäviä palveluita. Kunta voi sopia kotoutumissuunnitelmassa kunnan palveluihin osallistumisesta, monialaisessa suunnitelmassa voidaan sopia myös hyvinvointialueen palveluihin osallistumisesta. Lisäksi maahanmuuttaja tulee ohjata myös muun viranomaisen tai muiden toimijoiden järjestämiin palveluihin tai toimintaan, jos hänellä on niille tarve.
Pykälän 3 momentissa esitetään, että kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovittujen palvelujen tarkoituksenmukaisuus maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmaan kirjatun tavoitteen saavuttamisen kannalta tulisi perustella suunnitelmassa. Tällä vahvistettaisiin kotoutumisen edistämisen suunnitelmallisuutta ja yksilöllisyyttä. Suunnitelman laatimisen ja tarkistamisen yhteydessä maahanmuuttajan kanssa käytäisiin keskustelu siitä, miten sovitut palvelut ja mahdollinen muu toiminta tukevat kotoutumista, työllistymistä tai yrittäjyyttä. Tällä pyrittäisiin vahvistamaan maahanmuuttajan ymmärrystä kotoutumisesta prosessina, sovittujen palveluiden tarkoituksesta sekä omaa toimijuutta kotoutumisen ja työllistymisen edistämisessä.
20 §.Kotoutumissuunnitelmantai monialaisen kotoutumissuunnitelman laatiminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimisesta ja määriteltäisiin kotoutumissuunnitelmaa koskevat määräajat. Esitetyillä määräajoilla vastattaisiin kotoutumisen nopeuttamista koskeviin edellytyksiin ja varmistettaisiin, että kotoutumisprosessi käynnistyy ja kotoutuja-asiakas ohjattaisiin tarvittaviin palveluihin viiveettä. Määräajoista voitaisiin poiketa perustellusta syystä esimerkiksi tarvittavan tulkkauksen järjestämiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan kunta laatisi maahanmuuttajan kanssa kotoutumissuunnitelman viipymättä, kun maahanmuuttajalle on tehty 14 §:n mukainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi tai 15 §:ssä tarkoitettu monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, jonka pohjalta on todettu, ettei maahanmuuttajalla ole tarvetta monialaiselle kotoutumissuunnitelmalle. Kotoutumissuunnitelman laatiminen voitaisiin tehdä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä, mikäli se olisi perusteltua esimerkiksi ohjausresurssien tehokkaan käytön näkökulmasta.
Pykälän 2 momentin mukaan kunnan ja hyvinvointialueen olisi laadittava 17 §:ssä tarkoitettu monialainen kotoutumissuunnitelma viipymättä sen jälkeen, kun maahanmuuttajalle on tehty 15 §:ssä tarkoitettu monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin ja kotoutumissuunnitelman laatiminen edellyttäisi useamman viranomaistahon aikataulujen yhteensovittamista, jolloin sekä palvelutarpeen arviointiin kuuluva alkuhaastattelu että kotoutumissuunnitelma voitaisiin harkinnan mukaan toteuttaa saman tapaamisen yhteydessä.
Pykälän 3 momentin mukaan kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma tulisi laatia viimeistään kolmen vuoden kuluttua oleskeluluvan myöntämisestä tai oleskeluoikeiden rekisteröinnistä. Määräaika vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Lähtökohtana on kuitenkin, että kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma tulisi laatia mahdollisimman nopeasti maahantulon jälkeen. Tämä tukisi viiveetöntä ohjautumista tarkoituksenmukaisiin, erityisesti kotoutumisen alkuvaiheeseen suunnattuihin palveluihin sekä kotoutumisprosessin käynnistymistä. Kolmen vuoden kuluttua maahanmuutosta voidaan katsoa olevan sen verran pitkä aika, ettei kotoutumissuunnitelmaa olisi tarkoituksenmukaista enää laatia. Aikarajan asettamisen taustaoletuksena on, että maahanmuuttaja olisi kolmen vuoden maassa oleskelunsa aikana oppinut riittävässä määrin kieltä ja saanut yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Määräaika vastaa voimassaolevan lain määräaikaa ja pyrkii siihen, että kotoutumispalveluihin osallistuttaisiin maahantulonalkuvaiheessa. Tästäkolmen vuoden määräajasta voitaisiin kuitenkin 4 momentin mukaan poiketa tarvittaessa ihmiskaupan uhrin osalta. Tarve määräajasta poikkeamiselle voisi ilmetä esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmiskaupan uhri on tavoitettu ja ohjattu kotoutumispalveluihin vasta kolmen vuoden määräajan kuluttua ja hänellä on tarve kotoutumista edistäville palveluille.
Pykälän 5 momentissa esitetään, että kotoutuja-asiakas on ohjattava hakeutumaan kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa sovittuun koulutukseen, kuten kotoutumiskoulutukseen tai omaehtoiseen koulutukseen taikka muihin kotoutumista ja työllistymistä edistäviin palveluihin välittömästi, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa suunnitelman laatimisen jälkeen. Tällä pyrittäisiin varmistamaan, ettei kotoutumisprosessiin synny palveluihin ja koulutukseen pääsyn mahdollisten odotusaikojen lisäksi tarpeettomia viiveitä. Aikaraja ei kuitenkaan tarkoita, että palvelun tulisi alkaa kuukauden kuluessa.
Lisäksi edellytettäisiin, että kunta tekee kotoutuja-asiakkaita ohjatessaan kotoutumisprosessin sujuvuuden varmistamiseksi yhteistyötä koulutusta ja palveluita tuottavien ja järjestävien tahojen, kuten koulutuksen järjestäjien, hyvinvointialueen ja järjestöjen kanssa. Ohjauksessa tulee huomioida osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin perustuva kotoutuja-asiakkaan palvelutarve sekä varmistaa ohjauksen pitkäjänteisyys, jotta ohjaus työelämään sekä kotoutumiskoulutukseen ja muuhun kotoutumisen ja työllistymisen tukeen sekä koulutuksiin etenkin koulutusten tai palveluiden nivelvaiheissa toteutuu tarkoituksenmukaisella tavalla sekä kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa että myöhemmin tarkistettaessa. Pitkäjänteisempää osaamisen kehittämistä tai monialaista kotoutumisen tukea tarvitsevien kotoutuja-asiakkaiden osalta myös palveluiden yhteensovittaminen etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa on keskeistä. Ohjauksen pitkäjänteisyys edellyttää viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja muiden palveluita tuottavien tiivistä yhteistyötä kotoutumisprosessin eri vaiheissa. Kuten edellä ohjauksen ja neuvonnan sekä palvelutarpeen arviointien yhteydessä on todettu, monet eri yhteisöt ja järjestöt, maahanmuuttajien omat järjestöt mukaan lukien, järjestävät maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskunnallista osallisuutta edistävää matalan kynnyksen toimintaa ja palveluja joustavasti julkisten palvelujen rinnalla ja täydentäjänä. Kotoutumissuunnitelmassa tulisi huomioida ohjaus myös näihin palveluihin.
21 §.Perheen kotoutumissuunnitelma. Ehdotetun pykälän mukaan kunta laatisi perheen ja tarvittaessa muiden perheen tilanteen kannalta keskeisten viranomaisten kanssa yhteistyössä perheen kotoutumissuunnitelman, jos perheen kokonaistilanteen arvioidaan sitä edellyttävän. Perheen kotoutumissuunnitelma sovitettaisiin yhteen yksilöllisten kotoutumissuunnitelmien ja perheenjäsenille laadittujen muiden suunnitelmien kanssa. Perheelle laadittava yhteinen kotoutumissuunnitelma täydentää perheenjäsenten yksilöllisiä kotoutumissuunnitelmia, joihin on kirjattu yksilön kotoutumisen tavoitteet ja tarvittaviin palveluihin osallistuminen. Perheen kotoutumissuunnitelma olisi voimassa enintään siihen asti, että kenelläkään perheenjäsenellä ei ole voimassa olevaa yksilöllistä kotoutumissuunnitelmaa huomioiden, että perheenjäsenten yksilöllisten suunnitelmien kestot voivat vaihdella. Perheen kotoutumissuunnitelman tarvetta arvioitaessa kiinnitettäisiin perheen kokonaistilanteen lisäksi erityistä huomiota perheen ja sen jäsenten hyvinvoinnin, terveyden ja osallisuuden edistämiseen ja tätä tavoitetta tukeviin kunnan toimintoihin ja palveluihin sekä vanhempien koulutuksen ja monialaisen tuen tarpeisiin. Lisäksi perheen kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa kotoutumissuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että koko perheen kotoutumista edistettäisiin samalla kielellä.
Perheen kotoutumissuunnitelma voidaan tarvittaessa tehdä monialaisesti kunnan, hyvinvointialueen ja perheen kanssa. Tähän vaikuttaisi se, kummassa osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa tarve olisi havaittu sekä se, millaisia tarpeita perheellä olisi. Monialainen suunnitelma yhteistyössä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa on tärkeää etenkin niissä tilanteissa, joissa on havaittu monialaisen tuen tarpeita lapsen kasvuun ja kehitykseen tai vanhemmuuteen sekä kotoutumisen edistämiseen liittyen. Myös varhaiskasvatus tai perusopetus voisivat osallistua tarvittaessa perheen kotoutumissuunnitelman laatimiseen. Suunnitelmassa voitaisiin huomioida esimerkiksi lasten varhaiskasvatukseen osallistuminen, kunnassa toimivat harrastus- ja kerhotoiminta, nuorisotyö sekä perheille ja vanhemmille suunnatut toiminnot. Suunnitelman laatimiseen edellytettäisiin 1 momentin mukaan sitä, että 14 tai 15 §:ssä tarkoitetun arvioinnin mukaan perheen kokonaistilanne edellyttäisi suunnitelman laadintaa ja perheen huoltajan tai huoltajien suostumusta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan ja mahdollisesti monialaisessa yhteistyössä tehtävän perheen kotoutumissuunnitelman osalta myös esimerkiksi hyvinvointialueen olisi perheen kotoutumissuunnitelman tarvetta arvioitaessa kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen, nuoren ja perheen hyvinvoinnin, terveyden ja osallisuuden edistämiseen sekä vanhempien kotoutumiseen liittyvän monialaisen tuen ja koulutuksen tarpeisiin. Lisäksi voitaisiin tarvittaessa kiinnittää huomiota perheyhteyksien ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Perheen kotoutumissuunnitelmalla tuettaisiin jokaisen perheenjäsenen kotoutumista ja osallisuutta. Etenkin suunnitelma voisi olla tarpeen silloin, kun arvioidaan olevan tarve selvittää koko perheen näkemyksiä perheen kotoutumisen edistämiseksi. Perheen kotoutumissuunnitelman tavoitteena olisi tukea koko perhettä kotoutumisen alkuvaiheessa huomioiden esimerkiksi puutteellisen suomen tai ruotsin kielen taidon ja yhteiskunnan ja sen palvelurakenteen tuntemuksen sekä sosiaalisten verkostojen vähäisyyden vaikutukset perheen tilanteeseen ja dynamiikkaan.
Perheen kotoutumissuunnitelmalla voidaan ehkäistä perheenjäsenten eritahtisesta kotoutumisesta aiheutuvia ristiriitoja perheessä, edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tukea vanhempia kasvatustehtävässä sekä lasten ja nuorten koulunkäynnin ja opiskelun ja muun kotoutumisen tukemisessa. Maahanmuuttajaperheen tarpeet saattavat koskea muun muassa kotona lapsia hoitavien vanhempien pääsyä palveluihin, alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatuksen järjestämistä, lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja opiskelua ja asumiseen liittyviä järjestelyjä. Myös mielekkään vapaa-ajan vieton mahdollisuudet, kuten sopivan harrastus- tai yhdistystoiminnan löytäminen eri-ikäisille perheenjäsenille voisivat olla osa suunnitelman yhteydessä käytävää keskustelua.
Perheen kotoutumissuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota kaikkien perheenjäsenten pääsyyn palveluihin. Erityisesti kotona alle kouluikäisiä lapsiaan hoitavat maahanmuuttajanaiset jäävät helposti kotoutumispalveluiden ulkopuolelle, sillä tieto tarjolla olevista palveluista ei tavoita heitä kattavasti ja toisaalta elämäntilanteeseen sopivien palveluiden hajanaisen tarjonnan vuoksi. Myös perheen sisäinen roolijako voi vaikuttaa erityisesti naisten mahdollisuuksiin osallistua palveluihin tai muuhun kodin ulkopuoliseen toimintaan. Vanhemman jääminen kotoutumista edistävien toimien ulkopuolelle hidastaa kielen oppimista, lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan mukaan pääsyä ja vaikeuttaa tätä kautta perheen asioiden hoitamista, lasten kotoutumisen tukemista ja omien jatkosuunnitelmien toteuttamista. Myös lasten kotoutumista ja koulussa tarvittavien valmiuksien kehittymistä tukisi varhaiskasvatukseen osallistuminen. Myös erityistä koulun ja perheen yhteistyötä tarvitsevat lapset tulisi tunnistaa perheen suunnitelmassa. Hyvinvointialueen kanssa tehtävä yhteistyö suunnitelman laatimisessa ja palveluiden yhteensovittamisessa korostuu etenkin tilanteissa, joissa perheen arvioidaan tarvitsevan useita eri sosiaali- ja terveyspalveluita. Yhteistyötä on tehtävä myös mahdollisen perheväkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa.
Koko perheen kotoutumista tukevien ennaltaehkäisevien ja hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta vahvistavien toimien ja palveluiden tarjoaminen olisi tärkeä osa perheen kotoutumissuunnitelmaa. Perheen kotoutumissuunnitelmalla voitaisiin sovittaa yhteen perheelle annettavaa tukea kunnan eri toimialojen ja hyvinvointialueen palveluiden monialaisena yhteistyönä huomioiden myös kolmannen sektorin palvelutarjonta ja toiminta. Suunnitelmassa huomioitaisiin myös alaikäisten tarpeiden vaatimia palveluja. Perheen kotoutumissuunnitelmassa määriteltyjen tukitoimien toteutuksessa esimerkiksi perhekeskusten palveluilla, varhaiskasvatuksella, koululla ja nuoriso- ja liikuntatoimella on keskeinen rooli.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin vastaava ohjaus- ja yhteistyövelvoite kunnalle kuin 20 §:ssä säädettäisiin.
22 §.Kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman tarkistaminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kunnan olisi seurattava kotoutumissuunnitelman toteutumista. Etenkin seurattaisiin, miten sovitut toimenpiteet ja palvelut edistävät kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä tarvittaessa sovittaisiin muutoksista kotoutumissuunnitelmaan.
Työvoimapalveluissa laadittava kotoutumissuunnitelma tarkistettaisiin työnhakijana olevalle järjestettävien työnhakukeskustelujen ja täydentävien työnhakukeskustelujen yhteydessä siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 32 §:ssä säädetään. Lakiehdotuksen 3 §:ssä säädetään, että työnhakijoiksi rekisteröityneiden maahanmuuttajien palveluissa sovelletaan tämän lain lisäksi myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia, ja tällaiset säännökset ovat esimerkkejä siitä. Muille kuin työnhakijana oleville kotoutuja-asiakkaille laadittava kotoutumissuunnitelma tarkistettaisiin palvelutarpeen mukaisesti tai vähintään kuuden kuukauden välein. Kotoutumissuunnitelman päivittämistarpeita tulisi tarkastella kunnan aloitteesta pääsääntöisesti aina, mikäli kotoutuja-asiakkaan palvelutarve tai elämäntilanne olennaisesti muuttuu siitä tilanteesta, jossa kotoutumissuunnitelmaan sovitut toimenpiteet ja palvelut on asetettu. Kotoutumissuunnitelma tulisi myös tarkistaa kotoutuja-asiakkaan itse sitä pyytäessä. Kotoutumissuunnitelmaa olisi tarpeen tarkistaa myös kotoutuja-asiakkaan muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Tällöin tarkistamisesta vastaisi uusi kotikunta ja erityisesti keskiössä olisi päivittää kotoutumissuunnitelma suhteessa kyseisen kunnan kotoutumisohjelman ja muuhun alueen palvelutarjontaan. Uuden kotikunnan kotoutumisen edistämisestä vastaava viranomainen saisi tiedon kuntaan muuttavasta kotoutuja-asiakkaasta 85 §:n mukaan edelliseltä kotikunnalta, jos asiakas on antanut suostumuksensa tietojen välittämiseen.
Jos kotoutuja-asiakkaalla ilmenee kotoutumissuunnitelman voimassaolon aikana sellaisia monialaisia palvelutarpeita, joihin ei yksinomaan kunnan ja kotoutuja-asiakkaan kesken laaditun kotoutumissuunnitelman palveluilla pystytä vastaamaan, tulisi suunnitelmaa tarvittaessa päivittää monialaiseksi kotoutumissuunnitelmaksi yhteistyössä tarvittavien viranomaistahojen kanssa sovittaen muita palveluita ja kotoutumisen edistämisen palveluita yhteen. Tällöin myös tarkistettaisiin tarvittaessa suunnitelmassa sovittuja kotoutumiselle ja työllistymiselle asetettuja tavoitteita.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnan ja hyvinvointialueen olisi seurattava monialaisen kotoutumissuunnitelman toteutumista ja tarkastettava sitä vastaavista syistä kuin edellä 1 momentissa muille kuin työnhakijoille tehtyjen suunnitelmien tarkastamisesta säädettäisiin. Monialaisen kotoutumissuunnitelman tarkastuksen suorittaisi kunta yhdessä hyvinvointialueen ja kotoutuja-asiakkaan kanssa. Ehdotetun 3 momentin mukaan kunta tai hyvinvointialue voisi kuitenkin suorittaa tarkistuksen kotoutuja-asiakkaan kanssa keskenään, jos suunnitelmaa tarkistetaan ja muutetaan vain kyseessä olevan viranomaisen järjestämisvastuulla olevan palvelun osalta. Tällöin toiselle, suunnitelman laatimiseen osallistuneelle viranomaiselle tulisi ilmoittaa suunnitelman päivittämisestä.
Ehdotetun 4 momentin mukaan, jos tarkastuksen yhteydessä todettaisiin, että kotoutuja-asiakkaan tilanne on muuttunut edellisestä kerrasta tai suunnitelman laatimisesta, voitaisiin monialainen kotoutumissuunnitelma korvata kotoutumissuunnitelmalla tai päinvastoin. Tarkoituksena on, että kotoutuja-asiakkaan suunnitelma vastaisi hänen tarpeisiinsa. On mahdollista, että henkilön palvelutarve muuttuu tai että aiemmin olemassa olleita tarpeita paljastuu vasta myöhemmässä vaiheessa. Esimerkiksi henkilön asema ihmiskaupan uhrina voi ilmetä vasta myöhemmin.
Mikäli hyvinvointialue tarkistaa kotoutumissuunnitelman kotoutuja-asiakkaan kanssa keskenään, hyvinvointialueen työntekijän on huolehdittava siitä, että tarkistettu suunnitelma tallennetaan valtakunnalliseen kotoutumisen edistämisen tietovarantoon. Kunta voi antaa hyvinvointialueen työntekijälle käyttöoikeuden valtakunnalliseen kotoutumisen asiakastietojärjestelmään, kuten ehdotetun lain 80 §:ssä säädettäisiin.
23 §.Kotoutumissuunnitelmantai monialaisen kotoutumissuunnitelman kesto ja päättyminen. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman kesto määräytyisi yksilöllisesti kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelmassa sovittujen tavoitteiden, työ- ja koulutushistorian ja muun osaamisen sekä hänelle suunniteltujen ja tarjottujen palvelujen perusteella.
Ehdotetun 2 momentin mukaan ensimmäinen kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma laadittaisiin enintään yhden vuoden ajaksi. Suunnitelma voitaisiin laatia myös yhtä vuotta lyhyemmäksi ajaksi. Suunnitelmaa ei tulisi laatia kaavamaisesti pitemmäksi aikaa kuin on tosiasiallisesti tarvetta ottaen huomioon kotoutuja-asiakkaan yksilöllinen lähtötilanne ja kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen tarpeet. Maahanmuuttajat ovat maahan tullessaan erilaisissa tilanteissa ja heidän tarpeensa, osaamis- ja koulutustasonsa, perhetilanteensa ja muut näihin rinnastettavat seikat vaihtelevat hyvin paljon. Toisilla maahanmuuttajilla voi olla koulutuksensa ja osaamisensa puolesta edellytykset nopeaan työllistymiseen, kielenoppimiseen ja osallistua paikallisyhteisöön ja yhteiskuntaan. Osa maahanmuuttajista taas tarvitsee tehostetumpia kotoutumispalveluita. Kotoutumissuunnitelmat eivät siten voi olla sisällöltään eivätkä kestoltaan kaavamaisia.
Erityisiä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon opetusta tarvitsevalla kotoutuja-asiakkaalla on todennäköisesti pidempikestoisia kotoutumista edistävien toimien ja palveluiden tarpeita kuin nopeasti työmarkkinoille pyrkivällä kotoutuja-asiakkaalla. Erityisten toimenpiteiden ja palveluiden tarpeet olisi perusteltua ottaa huomioon kotoutumissuunnitelman kestossa.
Kotoutumissuunnitelman enimmäiskesto olisi kaksi vuotta ensimmäisen kotoutumissuunnitelman allekirjoittamisesta. Esitys lyhentäisi voimassa olevan kotoutumislain mukaista enimmäisaikaa vuodella ja vastaisi kotoutumisen nopeuttamiselle asetettuihin edellytyksiin. Kotoutumissuunnitelman jatkamisen yhteydessä tulisi aina arvioida sen tarpeellisuutta suhteessa kotoutuja-asiakkaan kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen palvelutarpeisiin sekä tarjolla oleviin palveluihin. Mikäli kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä voidaan edistää tehokkaasti yleisen palvelujärjestelmän palveluilla, tulisi kotoutumissuunnitelman keston jatkamisen tarvetta lähtökohtaisesti arvioida, vaikka jatkaminen enimmäiskeston puitteissa olisi mahdollista. Selvitysten mukaan kotoutumisen edistämisen tuloksellisuus näyttäisi kotoutumissuunnitelman keston sijaan riippuvan enemmän siitä, kuinka pian maahanmuuttajalla on mahdollisuus päästä kotoutumista edistäviin palveluihin ja miten hyvin palvelut vastaavat hänen palvelutarpeeseensa. Kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston lyhentyessä onkin keskeistä, että kotoutumista edistäviin palveluihin pääsy on sujuvaa ja että yleistä palvelu- ja koulutusjärjestelmää kehitetään jatkuvasti vastaamaan myös maahanmuuttajien tarpeisiin. Myös eduskunta on kotoutumisen selonteosta antamassaan mietinnössä (HaVM 10/2022 vp) edellyttänyt, että kotoutumisen edistämisen toimenpiteitä suunniteltaessa lähtökohtana tulee olla palveluihin pääsyn ja osallistumisen oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus.
Ehdotetussa 3 momentissa on esitetty perusteet, joilla kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman voimassaoloa voitaisiin pidentää edellisessä momentissa esitetyn kahden vuoden enimmäiskeston tultua täyteen. Momentin mukaan kotoutumissuunnitelman kestoa voitaisiin pidentää enintään kahdella vuodella, jos se on perusteltua kotoutuja-asiakkaan vähäisen koulutustaustan tai monialaisen palvelutarpeen vuoksi ja kotoutuja-asiakkaan kotoutumisen ja työllistymisen edistäminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä. Erityisiksi toimenpiteiksi voitaisiin katsoa esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen tai kuntoutukseen osallistuminen. Lisäksi kotihoidon tukea saavan kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelman kestoa voitaisiin pidentää, mikäli asiakas on osallistunut kotihoidon tuen saamisen aikana osa-aikaisesti kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman toteuttamiseen ja kotoutumissuunnitelman keston pidentämisen katsotaan myös muutoin olevan perusteltua kotoutuja-asiakkaan palvelutarpeisiin vastaamiseksi. Kotoutumissuunnitelman kestoa jatkettaessa olisi tarkoituksenmukaista, että suunnitelman jatkamisen kestoa arvioitaisiin yksilöllisesti. Lähtökohtaisesti suunnitelman kestoa ei tulisi automaattisesti jatkaa kahdella vuodella.
Lisäksi kotoutumissuunnitelman enimmäiskestoa voitaisiin pidentää 4 momentin mukaan kotoutumissuunnitelman toteuttamisen keskeytyessä tilapäisesti vamman, sairauden taikka sairausvakuutuslain (1224/2004) 9 luvussa säädettyjen raskaus- tai vanhempainrahapäivien käyttämisen vuoksi tai näihin verrattavan syyn vuoksi näiden keskeytysten kestoa vastaavaksi ajaksi. Edellä mainituksi muuksi syyksi voitaisiin katsoa esimerkiksi omaishoitajana toimiminen. Edellä mainitut pidentämisperusteet vastaavat voimassa olevan lain perusteita.
Kotoutumisprosessin kannalta olisi kohtuutonta, jos edellä mainittuja syitä ei otettaisi huomioon kotoutumissuunnitelman voimassaolon enimmäisajassa. Vamman tai sairauden tulisi haitata tosiasiallisesti kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin osallistumista ja siitä tulisi esittää esimerkiksi lääkärinlausunto, jossa tähän otettaisiin kantaa. Kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman mahdollinen pidentäminen ei koskisi kuitenkaan hoitovapaata, ellei kotoutuja-asiakas olisi osallistunut osa-aikaisesti kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin toimenpiteisiin. Sisällyttämällä osa-aikaisesti hoitovapaan aikana palveluihin osallistuminen pidennysperusteisiin pyrittäisiin kannustamaan kotihoidon tukea saavia kotoutuja-asiakkaita hakeutumaan ja osallistumaan kotoutumispalveluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja toisaalta kuntia laatimaan kotoutumissuunnitelmia myös kotihoidon tuen ajalle ja lisäämään vanhempien elämäntilanteeseen sopivien palveluiden tarjoamista. Tällä hetkellä kotoutumissuunnitelmia ei ole kunnissa laadittu systemaattisesti kotihoidon tukea saaville tai hoitovapaalla oleville, sillä tämän on nähty kuluttavan vanhemman oikeutta kotoutumissuunnitelmaan. Kohderyhmälle soveltuvien kotoutumista edistävien palveluiden vähäinen tarjonta tai puuttuminen ovat myös osaltaan vaikuttaneet siihen, ettei kotoutumissuunnitelmia ole välttämättä nähty tarkoituksenmukaiseksi laatia. Jatkossa kotihoidon tukea saaville tulisi tarjolla soveltuvia palveluita ja edellä kuvatusti osa-aikainen osallistuminen voisi oikeuttaa kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston pidennykseen. Hoitovapaan lisäämistä kotoutumissuunnitelman pidentämisperusteeksi raskaus- ja vanhempainrahapäivien rinnalle on arvioitu kohdassa 5 Muut toteuttamisvaihtoehdot.
Pidentämisenkin osalta sovellettaisiin 2 momentissa säädettyä, että suunnitelma tulisi laatia kerrallaan enintään vuodeksi.
Pykälän 5 momentti on uusi ja sen tavoitteena on edistää kotoutuja-asiakkaiden mahdollisuuksia jatkaa kotoutumissuunnitelmassa sovitun kotoutumista ja työllistymistä edistävän omaehtoisen opintokokonaisuuden suorittamista tilanteessa, jossa kotoutumissuunnitelman enimmäiskesto täyttyisi kesken työttömyysetuudella tuettavan omaehtoisen opintokokonaisuuden. Työnhakijana olevan kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelman kestoa voitaisiin perustellusta syystä pidentää (alle 25-vuotiaat) tai jatkaa (25 vuotta täyttäneet) 31 §:ssä esitetysti enintään yhdellä vuodella omaehtoisten opintojen suorittamiseksi, jos kotoutuja-asiakas on kotoutumissuunnitelman kahden tai neljän vuoden enimmäiskeston tullessa täyteen tukemisen edellytykset täyttyvät. Pidentämisen ja jatkamisen eroa on kuvattu tarkemmin 31 §:n perusteluissa.
Pykälän 6 momentti on uusi ja sillä pyrittäisiin vahvistamaan kotoutumisen ja työllistymisen edistämisen suunnitelmallista jatkumoa kotoutumissuunnitelman voimassaolon päättyessä. Työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden työllistymistä edistävistä palveluista, kuten kielitaidon jatkokehittämisestä ja työllistymisvalmiuksien vahvistamisesta, voitaisiin sopia työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukaisesti.
24 §.Kotoutuja-asiakkaan velvollisuus noudattaa kotoutumissuunnitelmaatai monialaista kotoutumissuunnitelmaa. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin kotoutuja-asiakkaan velvollisuudesta noudattaa kotoutumissuunnitelmaa tai monialaista kotoutumissuunnitelmaa, ja suunnitelman noudattamatta jättämisen seurauksista. Pykälä vastaisi pääsääntöisesti sisällöltään voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa kunnalla olisi 1 momentin mukaan velvollisuus selvittää kotoutuja-asiakkaalle suunnitelmasta ja siihen liittyvistä palveluista aiheutuvat oikeudet ja velvollisuudet siten, että hän ymmärtää ne. Selvittäminen tehtäisiin yleensä suullisesti, mutta kirjallisella dokumentoinnilla voitaisiin välttää myöhempiä epäselvyyksiä.
Pykälän 2 momentin mukaan kotoutuja-asiakkaalla olisi velvollisuus osallistua kotoutumissuunnitelmansa laatimiseen ja tarkistamiseen, toteuttaa hänelle yhteistyössä laadittua suunnitelmaa, hakeutua ja osallistua säännöllisesti kotoutumissuunnitelmassa sovittuihin palveluihin ja ilmoittaa kunnalle suunnitelman toteuttamisesta sekä sellaisista palvelutarpeeseen tai elämäntilanteeseen liittyvistä tai muista muutoksista, joilla on mahdollisesti vaikutusta suunnitelmassa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseen ja palveluihin osallistumiseen.
Kotoutuminen edistyy paremmin, kun kotoutuja-asiakas itse aktiivisesti sitoutuu kotoutumisprosessiin hankkimalla yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia taitoja ja valmiuksia osallistumalla viranomaisten tai muiden tahojen järjestämiin kotoutumista edistäviin palveluihin. Tämän vuoksi kotoutuja-asiakas olisi velvollinen noudattamaan suunnitelmaansa sekä hakeutumaan ja osallistumaan suunnitelmassa sovittuihin palveluihin, jotka tukevat hänen kotoutumistaan ja työllistymistään. Momentin kohdan neljä ilmoitusvelvollisuus olisi uusi ja sillä parannettaisiin erityisesti kunnan mahdollisuutta seurata kotoutumissuunnitelman toteuttamista ja ennakoida kotoutuja-asiakkaan palvelutarpeessa tapahtuvia muutoksia.
Pykälän 3 momentti on uusi ja sen mukaisesti työnhakijana olevaa kotoutuja-asiakasta koskisivat työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 39 §:n mukaiset työnhakijan velvollisuudet.
Lisäksi pykälän 4 momentin mukaan velvollisuuksien laiminlyömisen vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta säädettäisiin työttömyysturvalaissa ja vaikutuksesta toimeentulotukeen toimeentulotuesta annetusta laissa. Mikäli maahanmuuttaja kieltäytyisi esimerkiksi ilman pätevää syytä kotoutumissuunnitelman laatimisesta, sen tarkistamisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa sovittuun palveluun, hänen oikeuttaan työttömyysetuuteen voidaan rajoittaa siten kuin työttömyysturvalaissa säädetään tai toimeentulotukea alentaa siten kuin toimeentulotuesta annetussa laissa säädetään. Eduskunta on mietinnössään kotoutumisen selontekoon (HaVM 10/2022 vp) pitänyt tärkeänä, että kotoutumissuunnitelman noudattaminen olisi kotoutuja-asiakkaalle aidosti velvoittavaa ja edellyttänyt, että toimenpiteisiin osallistumisen velvoittavuuden tueksi säädettyjä toimia käytetään tarvittaessa. Lasten ja nuorten osalta velvollisuus liittyisi lähinnä oppivelvollisuuden suorittamiseen. Muiden kuin työnhakijoina olevien osalta kotoutumissuunnitelman velvoittavuus määrittyisi heidän muiden sitoumustensa perusteella ja lähtökohtaisesti kotoutumissuunnitelman noudattamatta jättämisestä ei voitaisi asettaa samalla tavoin etuuksien menettämiseen liittyviä sanktioita. Esimerkiksi hoitovapaalla olevan kotoutuja-asiakkaan oikeutta perhe-etuuksiin ei voida rajoittaa, mikäli hän laiminlyö kotoutumissuunnitelmansa toteuttamista. Luvussa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys on arvioitu osaltaan myös kotoutumissuunnitelman velvoittavuutta tarkemmin.
25 §.Monikielinen yhteiskuntaorientaatio. Pykälässä säädettäisiin uudesta kotoutumisen edistämisen palvelusta, jonka tarkoituksena on lisätä maahanmuuttajien tietoisuutta muun muassa suomalaisesta yhteiskunnasta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista. Yhteiskuntaorientaatio olisi määritelty 5 §:ssä.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnan olisi järjestettävä kotoutuja-asiakkaille yhteiskuntaorientaatio mahdollisuuksien mukaan heidän äidinkielillään tai muutoin hyvin osaamilla kielillä kotoutuja-asiakkaiden kunnassa esiintyvät palvelu- ja kielelliset tarpeet huomioiden. Omalla äidinkielellä tarjottava ja opetusmuotoinen yhteiskuntaorientaatio takaisi jatkossa paremmin tiedon välittämisen maahanmuuttajille. Opetusmuotoinen orientaatio lisännee todennäköisyyttä, että tieto välittyy maahanmuuttajalle paremmin kuin kirjallisen materiaalin välittäminen. Opetusmuotoinen orientaatio lisää interaktiivisuutta ja myös tarjoaa maahanmuuttajalle mahdollisuuden kysyä lisätietojen saamiseksi matalammalla kynnyksellä. Yhteiskuntaorientaatio voidaan toteuttaa erillisenä palveluna taikka kotoutumiskoulutuksen tai muun palvelun yhteydessä maahanmuuton alkuvaiheessa.
Yhteiskuntaorientaatio voitaisiin jättää järjestämättä yksittäiselle henkilölle, mikäli palvelutarpeen arvioinnin pohjalta on selvää, ettei kotoutuja-asiakkaalla ole tarvetta orientaation sisällöille. Myös tällöin kotoutuja-asiakkaalle tulisi mahdollisuuksien mukaan tarjota yhteiskuntaorientaation kirjallinen materiaali omatoimista tutustumista varten. Kunkin asiakkaan osalta olisi myös arvioitava, minkä muotoisena ja -laajuisena orientaatio olisi tarpeellista toteuttaa. Lähiopetusmuotoisena toteutettu yhteiskuntaorientaatio tukisi erityisesti esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomien sekä digitaidoiltaan heikompien kotoutuja-asiakkaiden mahdollisuuksia osallistua palveluun ja omaksua orientaation sisällöt.
Koska monikielisen yhteiskuntaorientaation kohderyhmään kuuluisi todennäköisesti laajasti eri kieliä äidinkielenään puhuvia kotoutuja-asiakkaita, mukaan lukien harvinaisiin kieliryhmiin kuuluvia, voitaisiin yhteiskuntaorientaatio tarjota äidinkielen sijaan myös sellaisella kielellä, jota kotoutuja-asiakas muutoin hyvin osaa. Riippuen maahanmuuttajien määrästä kunnassa ja kielen harvinaisuudesta, täysin äidinkielinen opetus voisi osoittautua haastavaksi toteuttaa. Kuntien yhteistyömahdollisuuksia ja myös etäopetusta hyödyntäen voitaisiin lisätä orientaation opetuksen tarjontaa ja kielivalikoimaa yhteiskuntaorientaation toteuttamisessa. Palvelun toteuttaminen todennäköisesti tulee edellyttämään myös kuntien yhteistyössä järjestämää valtakunnallista etäopetuksena tuotettua palvelua. Kielivaatimuksen täyttämiseksi tarvittaessa voitaisiin hyödyntää myös tulkitsemista. Kunnassa esiintyvä tarve ja kunnan tosiallinen yhteiskuntaorientaation järjestämismahdollisuus huomioiden, voitaisiin yhteiskuntaorientaation toteuttamisessa hyödyntää myös eri kielillä tuotettua audio- tai kirjallista materiaalia, jos se katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi kyseisessä tilanteessa. Valtakunnallisesti tasalaatuisen ja yhtenäisen materiaalin tarjoaminen vähintään yleisimmillä kotoutuja-asiakkaiden puhumilla kielillä edellyttää todennäköisesti yhteiskuntaorientaation opetuksessa käytettävän valtakunnallisen materiaalin tuottamista, ylläpitoa ja käännättämistä. Vastuu materiaalin tuottamisesta voisi soveltua valtion valtakunnalliseksi tehtäväksi. Keskeistä olisi, että kotoutuja-asiakkaalle saataisiin välitettyä tieto vähintään yhteiskuntaorientaation keskeisten osa-alueiden osalta. Kunta voisi toteuttaa yhteiskuntaorientaation itse tai ulkoistaa sen palveluntuottajan toteutettavaksi. Kunta voisi harkintansa mukaan tarjota yhteiskuntaorientaatiota kotoutuja-asiakkaiden lisäksi myös muille maahanmuuttajille, joiden arvioi hyötyvän orientaation sisällöistä. Kunta voisi myös järjestää yhteiskuntaorientaation yhteisesti eri työmarkkina-asemassa oleville kotoutuja-asiakkaille.
Ehdotetun 2 momentin mukaan yhteiskuntaorientaation on vähintään sisällettävä tietoa Suomessa asumisesta, elämisestä ja työskentelemisestä, suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista. Nämä ovat vastaavia tietoja kuin mitä voimassa olevan kotoutumislain 7 §:ssä tarkoitettuun perustietoaineistoon on sisältynyt ja niitä on pidetty keskeisinä tietoina Suomessa asumisen ja Suomeen kotoutumisen kannalta. Myös yhteiskuntaorientaation sisältöjen tuottamisen osalta olisi keskeistä tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.
Ehdotettu 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä monikielisen yhteiskuntaorientaation sisällöstä ja toteuttamisesta.
26 §.Kotoutumiskoulutuksen sisältö. Pykälässä säädettäisiin kotoutuja-asiakkaalle, joka ei olisi oppivelvollisuuslain (1214/2020) mukainen oppivelvollinen, järjestettävän kotoutumiskoulutuksen sisällöistä ja koulutuksen kielellisestä tavoitteesta. Oppivelvollisuudella tarkoitettaisiin Suomen koulutusjärjestelmän mukaista oppivelvollisuutta. Oppivelvollisuuslain mukaisesti oppivelvollisia ovat Suomessa vakinaisesti asuvat lapset. Oppivelvollisuus päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon. Kotoutuja-asiakkaina voi myös olla sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole oppivelvollisuuden piirissä johtuen esimerkiksi oleskeluluvan tilapäisyydestä. Tästä johtuen sanamuodoksi esitetään ”joka ei ole oppivelvollinen”.
Säädetyn mukaisesti lähinnä täysi-ikäiset kotoutuja-asiakkaat muodostaisivat kotoutumiskoulutuksen pääasiallisen kohderyhmän. Pykälällä ei kuitenkaan rajattaisi mahdollisuutta kotoutumiskoulutusta yksistään kotoutuja-asiakkaille, vaan kotoutumiskoulutusta voitaisiin nykyistä vastaavasti järjestää yksilön tarpeen niin edellyttäessä myös maahanmuuttajalle, jolla ei ole voimassa olevaa kotoutumissuunnitelmaa.
Oppivelvollisille tarjottavasta kotoutumista edistävästä koulutuksesta säädetään oppivelvollisuuslaissa, jonka mukaisesti oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun perusopetuksen ja jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voi suorittaa oppivelvollisuutta kansanopistossa järjestettävässä sellaisessa koulutuksessa, jossa noudatetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuja aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteita tai Opetushallituksen laatimaa maahanmuuttajille tarkoitetun koulutuksen opetussuunnitelmasuositusta. Lisäksi oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavat opinnot mutta jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voi suorittaa oppivelvollisuutta osallistumalla aikuisten perusopetukseen.
Pykälän 1 momentin mukaan kotoutumiskoulutuksena järjestettäisiin kotoutuja-asiakkaalle suomen tai ruotsin kielen opetusta sekä ammatillisten ja muiden työelämässä tarvittavien valmiuksien opetusta, ammatillista suunnittelua ja ohjausta jatko-opintoihin, muihin palveluihin tai työmarkkinoille. Koulutuksella edistettäisiin kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelmassa asettuja tavoitteita.
Kotoutumiskoulutuksena järjestettäisiin myös muuta opetusta, joka edistää yhteiskunnallisia ja kulttuurisia valmiuksia sekä arjen kansalaistaitoja. Koulutus kehittäisi sellaisia kielellisiä, kirjallisia, ammatillisia, yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja elämänhallintaan liittyviä valmiuksia, joiden avulla maahanmuuttaja selviytyy jokapäiväisen elämän tilanteissa uudessa ympäristössään, voi toimia työelämässä ja hakeutua jatko-opintoihin. Kotoutumiskoulutus muodostuisi opintokokonaisuuksista, joiden sisällöt ja laajuus räätälöitäisiin kotoutuja-asiakkaan pohjakoulutus, taidot ja tavoitteet huomioiden.
Kotoutumiskoulutusta voidaan järjestää suomen tai ruotsin kielellä, minkä lisäksi kotoutumiskoulutukseen voi sisältyä valinnaisia opintoja, esimerkiksi toisen kansalliskielen opiskelua, mikä mahdollistaa suomen ja ruotsin kielen rinnakkaisen opiskelun tarvittaessa. Valtioneuvoston kansalliskielistrategian Nationalspråkstrategin, Kansalliskielistrategia: Statsrådets principbeslut, Valtioneuvoston periaatepäätös. 2021. Statsrådets publikationer 2021:87. mukaan tulee varmistaa sujuva kotoutumispolku molemmilla kansalliskielellä. Lisäksi periaatepäätöksessä mukaan ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen tarjontaa tulee kasvattaa, jotta maahanmuuttajille on tosiasialliset mahdollisuudet valita kotoutumiskielekseen myös ruotsi. Kotoutumiskoulutuksessa olisi mahdollista vahvistaa myös latinalaisten kirjainten osaamista. Edellytyksenä on, että henkilöllä on sellaiset oppimisvalmiudet ja osaaminen, että lyhyehkö moduuli riittää ja että osallistuminen kotoutumiskoulutukseen on muutoin hänelle tarkoituksenmukaisinta.
Pykälän 2 momentti olisi osittain uusi, ja sen mukaan kotoutumiskoulutuksen tulisi sisältää myös työssäoppimisjakso tai työ- ja toimintakykyä edistävää toimintaa. Työssäoppimisjakso on tälläkin hetkellä osa työvoimakoulutuksena tarjottavaa kotoutumiskoulutusta, joten säädöksellä varmistettaisiin työssäoppimisjakson rooli koulutuksen keskeisenä osana jatkossakin. Lisäksi säännös mahdollistaisi työssäoppimisjakson korvaamisen työ- ja toimintakykyä edistävällä toiminnalla, esimerkiksi kuntoutuksella, mikäli henkilöllä on tarve kuntoutukselliseen tukeen.
Kotoutumiskoulutukseen tulisi sisältyä myös aiemman osaamisen tunnistamista. Koulutukseen sisältyvällä osaamisen tunnistamisella tuettaisiin kotoutumiskoulutuksen yksilöllistämistä maahanmuuttajan tarpeisiin, mukaan lukien ammatillinen kotoutumiskoulutus sekä kotoutumiskoulutuksen jälkeistä ohjautumista maahanmuuttajalle parhaiten sopivalle koulutuspolulle, mukaan lukien ammatillinen koulutus, pätevöitymiskoulutus ja muut mahdolliset koulutusta ja työllistymistä yhdistävät mallit. Säädöstä toimeenpantaisiin työvoimapalveluiden, koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten sekä muiden keskeisten viranomaisten ja toimijoiden yhteistyössä. Erityisesti mikäli opiskelijan työllistymisen kannalta on olennaista saada pätevyys Suomessa säänneltyyn ammattiin, opiskelija ohjataan tutkinnon tunnustamiseen toimivaltaiselle viranomaiselle, esimerkiksi Opetushallitukseen tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon. Koulutuksen aikana neuvotaan opiskelijaa tutkinnon tunnustamisprosessin käynnistämisessä sekä siihen liittyvissä mahdollisissa jatkotoimissa osana urasuunnittelua ja ohjausta.
Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin kotoutumiskoulutuksen kielellinen tavoite. Voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti kotoutumiskoulutuksen kielellisenä tavoitteena olisi, että maahanmuuttaja saavuttaa suomen tai ruotsin kielessä toimivan peruskielitaidon eli keskimäärin yleisten kielitutkintojen tasoa B1.1. vastaavan kielenhallinnan. Tällöin edellytettäisiin, että maahanmuuttaja pystyy seuraamaan yhteiseen kokemukseen tai yleistietoon perustuvaa puhetta ja ymmärtää puheen pääajatukset ja keskeiset yksityiskohdat. Puheessa hänen tulisi osata viestiä itselleen tärkeistä asioista myös hieman vaativammissa tilanteissa ja selviytyä arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Luetun ymmärtämisen tavoitteena on pystyä lukemaan monenlaisia, muutaman sivun pituisia tekstejä ja ymmärtää tekstin pääajatukset, avainsanat ja tärkeät yksityiskohdat. Kirjoittamisessa pyrittäisiin selväpiirteisen, sidosteisen tekstin kirjoittamiseen ja tutun tiedon välittämiseen tehokkaasti tavallisimmissa kirjallisen viestinnän muodoissa. Kotoutuja-asiakkaan kielitaitotavoite voitaisiin asettaa myös B1.1. tasoa korkeammalle tasolle eikä B1.1. tason saavuttaminen olisi este kotoutumiskoulutukseen osallistumiselle.
Kotoutumissuunnitelmassa voitaisiin sopia kielellisen tavoitteen asettamisesta alemmalle tasolle, mikäli sille olisi erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voisivat olla esimerkiksi maahanmuuttajan ikä, sairaus tai vamma. Perusteena voisi olla myös työvoiman ulkopuolella olevan maahanmuuttajan kohdalla osa-aikainen osallistuminen koulutukseen. Alentamista ei kuitenkaan tulisi esimerkiksi vamman vuoksi tehdä kategorisesti vaan etsittävä yksilöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat kielellisen osaamisen kehittymistä. Kotoutumiskoulutuksella olisi myös muita tavoitteita. Kotoutumiskoulutuksella edistettäisiin lain 1 §:ssä määriteltyjä tavoitteita, erityisesti maahanmuuttajien työllisyyttä tai yrittäjyyttä, työelämävalmiuksia ja osaamista, yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja tasa-arvoa sekä hyvinvointia ja terveyttä.
Ehdotettava säännös kotoutumiskoulutuksen osana järjestettävästä suomen tai ruotsin kielitaidon päättötestauksesta olisi uusi. Kotoutumiskoulutuksen osana arvioidaan opiskelijoiden kielitaitoa myös tällä hetkellä, ja kielitaidon ja muun oppimisen arvioinnin toteuttamista ohjataan kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteilla.
Esityksellä luotaisiin säädöspohja valtakunnallisesti yhtenäiselle suomen ja ruotsin kielitaidonpäättötestaukselle ja varmistettaisiin kotoutumiskoulutuksessa kielitaidon päättötestauksen yhdenmukainen toteuttaminen osana järjestettäviä kotoutumiskoulutuksia. Päättötestauksen avulla pyrittäisiin parantamaan kielitaidon tavoitteiden toteutumisen seuraamista, testauksen yhteismitallisuutta eri järjestäjien kesken sekä tukemaan jatko-ohjausta muihin palveluihin tai koulutuksiin kotoutuja-asiakkaan kielitaitotasoa vastaavasti. Kielitaitotasoja koskevan tiedon kerääntyminen ja seuranta mahdollistaisi myös yhteiskunnallisen keskustelun tietoon perustuen.
Opetushallitukselle ehdotetaan säädettävän vastuu kotoutumiskoulutuksen kielitaidon päättötestauksen valtakunnallisesta kehittämisestä ja ylläpidosta. Tehtävä muodostaisi Opetushallitukselle johdonmukaisen tehtäväkokonaisuuden, sillä Opetushallitus vastaisi myös kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden laatimisesta. Opetushallitus vastaa myös yleisten kielitutkintojen järjestämisestä, ja kotoutumiskoulutuksen päättötestausta on perusteltua kehittää rinnakkain yleisten kielitutkintojen kanssa.
Pykälän 4 momentin mukaan kotoutumiskoulutusta annettaisiin lähtökohtaisesti Opetushallituksen laatimien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Säädöksessä tarkennettaisiin sitä, mistä opetussuunnitelman perusteissa määrättäisiin. Opetussuunnitelman perusteista voitaisiin kuitenkin poiketa perustelluista syistä. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa koulutuksen toteuttamisen joustavasti muulla tavalla voitaisiin katsoa olevan maahanmuuttajan tai maahanmuuttajaryhmän edun mukaista. Esimerkiksi työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien, kuten kotona lapsia hoitavien vanhempien osalta voisi olla perusteltua poikea opetussuunnitelman perusteista, mikäli koulutusta toteutettaisiin opiskelijan elämäntilanteen vuoksi osa-aikaisesti.
Lisäksi momentin mukaan Opetushallitus määräisi suomen tai ruotsin kielitaidon päättötestauksen toteuttamisesta, kuten edellä on kuvattu. Opetushallituksen antamassa määräyksessä täsmennettäisiin ainakin päättötestauksen toteuttamistapoja, sisältöjä ja vastuita. Kielitaidon päättötestauksen kehittämisessä ja toteuttamisessa huomioitaisiin maahanmuuttajien yksilölliset lähtökohdat ja kiinnitettäisiin erityistä huomiota yhdenvertaisuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseen.
Pykälän 5 momentin mukaan ja pykälän 1–4 momenteista poiketen kotoutumiskoulutusta voitaisiin toteuttaa myös luku- ja kirjoitustaidon koulutuksena taikka aikuisten perusopetuksena, mikäli tämä olisi perusteltua kotoutuja-asiakkaan luku- ja kirjoitustaidon puutteiden tai heikkojen perustaitojen vuoksi. Luku- ja kirjoitustaidon koulutusta toteutettaisiin Opetushallituksen Vapaan sivistystyön opetussuunnitelmasuosituksen mukaisesti. Luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen jälkeen kotoutuja-asiakas voitaisiin tarvittaessa ohjata esimerkiksi työvoimakoulutuksena järjestettävään kotoutumiskoulutukseen.
Kotoutuja-asiakas voisi osallistua aikuisten perusopetukseen esimerkiksi työvoimakoulutuksena toteutettavan kotoutumiskoulutuksen sijasta. Aikuisten perusopetuksen kohderyhmään kuuluvat erityisesti perusopetuksen loppuvaiheessa Suomeen tulleet nuoret, jotka eivät ole ehtineet saada perusopetuksen päättötodistusta valmiiksi oppivelvollisuusikäisinä tai joiden valmiudet ovat jääneet heikoiksi perusopetuksen aikana, ja 17–25-vuotiaat maahanmuuttajataustaiset, jotka tarvitsevat perusopetuksen päättötodistusta ja opiskeluvalmiuksia jatkaakseen opintoja toisella asteella. Kohderyhmää ovat myös muut maahanmuuttajataustaiset aikuiset, jotka heikon peruskoulutuksensa takia tarvitsevat erityisesti perusopetuksen alkuvaiheessa annettavia taitoja tai jotka tarvitsevat päättötodistusta päästäkseen jatko-opintoihin. Perusopetus sisältää alkuvaiheen osana järjestettävän erityisen lukutaitovaiheen, perusopetuksen alkuvaiheen opetuksen ja perusopetuksen päättövaiheen opetuksen. Koko perusopetusta ei ole pakko suorittaa.
27 §.Kotoutumiskoulutuksen järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä ja kotoutuja-asiakkaan ohjaamisesta koulutukseen. Säännöstä muutettaisiin vastaamaan työvoimapalveluiden järjestämistä koskevaa lakiehdotusta, jonka mukaan kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen vastaisi jatkossa työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä. Työvoimakoulutuksesta säädettäisiin kyseisen lakiehdotuksen 7 luvussa. Säännöksellä olisi liittymäpintoja myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 4 §:ään, jonka mukaan työvoimapalveluita järjestettäessä tulisi ottaa huomioon, että ne vastaavat sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan eri asiakasryhmien palvelutarpeisiin.
Lisäksi esitetty säännös selkeyttäisi kunnan vastuuta työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä. Tällä hetkellä työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumiskoulutuksen saatavuus vaihtelee alueittain ja kunnittain. Kunnan kotoutumiskoulutuksen tarjontaa tulisi tarpeen mukaan kehittää myös työssä oleville kotoutuja-asiakkaille.
Pykälän 1 momentin mukaan kunta vastaisi siitä, että kunnassa olisi tarjolla kotoutumiskoulutusta kunnassa asuvien kotoutuja-asiakkaiden tarvetta vastaavasti. Kunta voisi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 8 §:n mukaisesti järjestää palveluita myös yhteistyössä muiden kuntien kanssa.
Koulutus järjestettäisiin kunnassa asuvien kotoutuja-asiakkaiden määrää sekä kotoutumisen ja työllistymisen tarpeita vastaavasti. Koulutuksen tavoitteena on edistää polkuja työelämään ja jatko-opintoihin, mikä edellyttää koulutukselta monipuolisia toteuttamistapoja, jotka huomioivat sekä suoraan työelämään suuntaavien että ammatilliseen tai korkeakoulutukseen suuntaavien kotoutuja-asiakkaiden tarpeet. Lisäksi kotoutumiskoulutuksen toteuttamisessa tulisi huomioida työ- ja toimintakyvyn vahvistamista, esimerkiksi kuntoutuksellista tukea tarvitsevien kotoutuja-asiakkaiden tarpeet. Koulutukseen voi sisältyä kohderyhmittäin moduuleita, jotka edistävät jatkopolkuja esimerkiksi ammatillisiin tai korkeakouluopintoihin ja yrittäjyyteen. Koulutusmoduulien sisällä ja välillä voi olla esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaa oppimista, työelämään tutustumisjaksoja, työkokeiluja, palkkatuettua työtä sekä kolmannen sektorin palveluja ja vapaaehtoistyötä. Lisäksi kunnan tulisi kotoutumiskoulutuksen järjestämisessä huomioida mahdollisuudet ruotsinkieliseen kotoutumiseen kunnassa asuvien kotoutuja-asiakkaiden tarvetta vastaavasti.
Työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden erityiset tarpeet saattavat liittyä esimerkiksi varhaiskasvatuslain mukaisella varhaiskasvatuksella tai muulla lastenhoidolla tuetun koulutuksen järjestämiseen, jotta voitaisiin nopeuttaa heidän pääsyään koulutukseen ja tätä kautta edistää myös heidän myöhempää työllistymistään. Kotona lapsia hoitavien vanhempien koulutusta voitaisiin toteuttaa esimerkiksi vapaan sivistystyön koulutusta ja kunnallista varhaiskasvatusta yhdistämällä. Työssä olevien kotoutuja-asiakkaiden mahdollisuuksia osallistua koulutukseen edistäisivät muun muassa iltaisin toteutettavat koulutukset. Työssä olevien maahanmuuttajien kielikoulutuksen tarpeisiin voitaisiin vastata myös työvoimapalveluiden yhteishankintakoulutuksena järjestettävällä Työpaikka suomi-/ruotsi- palvelulla. Kotoutumiskoulutuksen toteuttamisessa tulisi huomioida myös ne ryhmät, joilla on terveydentilan vuoksi erilainen tilanne opiskelun suhteen.
Ehdotettu säännös ei rajaisi kotoutumiskoulutuksen kohderyhmää yksinomaan kotoutuja-asiakkaisiin vaan työvoimakoulutuksena järjestettävää kotoutumiskoulutusta voitaisiin järjestää myös maahanmuuttajille, jotka eivät olisi enää oikeutettuja kotoutumissuunnitelmaan, mutta joiden työllistymisen edistäminen edellyttäisi kotoutumiskoulutusta. Lisäksi maahanmuuttajien, joilla ei enää olisi oikeutta kotoutumissuunnitelmaan, olisi muita työnhakijoita vastaavasti mahdollista opiskella työttömyysetuudella tuettuna omaehtoisesti työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa säädetyn mukaisesti sekä työttömyysturvalain mukaisina lyhytkestoisina opintoina ja sivutoimisesti.
Kunnan olisi ohjattava kotoutuja-asiakas, jonka oppivelvollisuus on päättynyt, osallistumaan kunnan tai muun tahon toteuttamaan kotoutumiskoulutukseen. Kunta voisi siis toteuttaa itse kotoutumiskoulutusta tai ohjata kotoutuja-asiakkaan osallistumaan muun toimijan toteuttamaan kotoutumiskoulutukseen, mikäli se olisi kotoutuja-asiakkaan tarpeiden näkökulmasta perusteltua. Kuntapohjaisten toteuttamistapojen lisäksi kotoutumiskoulutuksen toteuttamisessa voidaan kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 8 §:n mukaisesti hyödyntää alueellisia ja valtakunnallisia toteutustapoja kuntien yhteistyössä. Eduskunta (HaVM 10/2022 vp) on lausunut, että koulutuksia hankkivien tahojen tulee painottaa laatua ja vaikuttavuutta hankinnan kriteereinä.
Pykälän 2 momentin mukaan kotoutuja-asiakkaan, joka on rekisteröitynyt työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuksi työnhakijaksi, kotoutumiskoulutusta järjestettäisiin pääsääntöisesti työvoimakoulutuksena siten kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa säädettäisiin. Työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen osalta sovellettaisiin mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 2 luvussa säädettäisiin kunnan järjestämisvastuusta.
Työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen opiskelijavalintaan, opiskelijan oikeuksiin ja velvollisuuksiin, koulutuksen keskeyttämiseen sekä koulutukseen liittyvään työssä oppimiseen ja koulutuksen yhteishankintaan sovelletaan mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 7 luvussa säädettäisiin.
Kotoutumiskoulutusta voitaisiin toteuttaa kotoutuja-asiakkaalle myös omaehtoisena opiskeluna. Tämä koskee erityisesti työvoiman ulkopuolisia kotoutuja-asiakkaita, jotka eivät ole työvoimakoulutuksen ensisijaista kohderyhmää. Myös työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden kotoutumiskoulutusta voidaan toteuttaa omaehtoisena opiskeluna. Näiltä osin keskeisiä olisivat erityisesti vapaan sivistystyön lukutaitokoulutukset ja aikuisten perusopetus, minkä lisäksi omaehtoinen koulutustarjonta täydentäisi työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen tarjontaa.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan vastuulle kuuluisi lisäksi kotoutumiskoulutuksen yhteensovittaminen kotoutumisohjelman muiden palveluiden (esimerkiksi monikielisen yhteiskuntaorientaation), työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa säädettävien työvoimapalveluiden samoin kuin kansallisen koulutusjärjestelmän kanssa siten, että maahanmuuttajien käytössä on yhteensovitettuja työllistymistä ja ammatillista osaamista ja pätevöitymistä edistäviä palvelukokonaisuuksia. Eri palveluiden suunnittelun ja toteuttamisen yhteensovittamisella varmistettaisiin, että maahanmuuttajalla olisi tarjolla tarkoituksenmukaisia osaamisen kehittämisen palvelukokonaisuuksia, jotka vastaisivat sekä eri kotoutuja-asiakkaiden että alueen työmarkkinoiden tarpeisiin. Tehokas yhteensovittaminen kansallisen koulutusjärjestelmän kanssa olisi oleellista maahanmuuttajien aiemman osaaminen tunnistamisessa ja yhteistyössä oppilaitosten kanssa oikealle koulutuspolulle ohjaamiseksi.
28 §.Omaehtoisen opiskelun tukeminen. Ehdotettu pykälä omaehtoisen opiskelun tukemisesta vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan kotoutumislain säädöstä. Omaehtoisen opiskelun tulisi edistää kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä. Ehdotetun 1 momentin mukaan kotoutuja-asiakkaalla, joka opiskelisi omaehtoisesti, olisi oikeus työttömyysetuuteen tässä laissa ja työttömyysturvalaissa säädetyin edellytyksin, jos maahanmuuttajalla on koulutustarve, jonka työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettu kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen toteaa ja arvioi, että omaehtoinen opiskelu tukee kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä. Lisäksi opiskelusta tulisi olla sovittu kotoutumissuunnitelmassa ja muiden tässä luvussa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä.
Kotoutumista edistävästä omaehtoisesta opiskelusta olisi ennen opiskelun aloittamista sovittava kotoutumissuunnitelmassa tai monialaisessa kotoutumissuunnitelmassa. Tämä vastaa sitä, mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 75 §:ssä säädettäisiin. Kotoutuja-asiakkaan kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma voi korvata työllistymissuunnitelman. Painavasta syystä omaehtoisen opiskelun tukemisesta voitaisiin päättää opintojen alkamisen jälkeen. Maahanmuuttajalla tällainen painava syy voisi olla myös esimerkiksi opiskelun aloittaminen ennen kuin maahanmuuttajalle on myönnetty oleskelulupa, joka oikeuttaa rekisteröitymään työnhakijaksi. Paivana syynä voitaisiin jatkossa pitää myös esimerkiksi sitä, että maahanmuuttaja on aloittanut opinnot 17-vuotiaana aikuisten perusopetuksessa tai hän on saapunut maahan turvapaikanhakijana ilman huoltajaa, ja aloittanut opinnot oppivelvollisena. Tällä vastattaisiin tarpeeseen täsmentää 17-vuotiaiden kotoutujanuorten osalta niitä tilanteita, joissa oppivelvollisena aloitettujen opintojen tukemista voitaisiin jatkaa työttömyysetuudella kotoutuja-asiakkaan täyttäessä 18 vuotta. Täsmennyksellä vastattaisiin oppivelvollisuuden uudistamisen myötä tulleisiin muutoksiin, joiden myötä oikeutta työttömyysetuuteen ei ole alle 18-vuotiaalla, joka ei ole suorittanut oppivelvollisuutta.
Omaehtoisen opiskelun tukiaika olisi sama kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 76 §:ssä säädettäisiin. Säännöksen 1 momentin mukaan opintojen muodostamaa kokonaisuutta voitaisiin tukea enintään 24 kuukauden ajan ja 2 momentin mukaan aikuisten perusopetuksen osalta enintään 48 kuukauden ajan. Jos työnhakija esittää työvoimaviranomaiselle koulutuspalvelujen tuottajan antaman selvityksen opintojen tilapäisestä keskeyttämisestä ja keskeyttämiseen on pätevä syy, 1 momentin mukainen enimmäisaika ei kuluisi keskeytysaikana. Selvitys olisi esitettävä viipymättä keskeytyksen alkamisen jälkeen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan oikeudesta opiskelun ajalta maksettavaan kulukorvaukseen säädettäisiin 32 §:ssä sekä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 11 luvussa.
29 §.Omaehtoisen opiskelun tukemisen yleiset edellytykset. Pykälässä säädettäisiin kotoutuja-asiakkaiden työttömyysetuuksilla tuettavista omaehtoisista opinnoista ja se vastaisi sisällöllisesti pääosin voimassa olevan kotoutumislain säädöstä. Ehdotetun 1 momentin mukaan kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä edistävän omaehtoisen opiskelun tukeminen työttömyysetuudella edellyttäisi, että kyse olisi suomen tai ruotsin kielen opiskelusta taikka opiskelu tapahtuisi pääasiassa suomen tai ruotsin kielellä. Omaehtoinen opiskelu voisi tapahtua myös suomenkielisellä viittomakielellä tai bliss-symbolein tapahtuvana suomen kielen opiskeluna.
Pääasiassa muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä tapahtuvan opiskelun ei voida katsoa tukevan riittävästi maahanmuuttajan kotoutumista ja työllistymistä. Pääasiallisuus viittaa siihen, että esimerkiksi lyhyet englanninkieliset opintojaksot olisivat mahdollisia. Pykälään sisällytettäisiin uutena elementtinä kuitenkin 2 momentti, jonka mukaan työttömyysetuudella voitaisiin tukea myös muulla kielellä tapahtuvaa opiskelua, jos se sisältyy 25 §:ssä tarkoitettuun yhteiskuntaorientaatioon.
Pykälän 3 momentin mukaan tuettavaan omaehtoiseen opiskeluun voi opintojen lisäksi sisältyä työssäoppimisjaksoja taikka kansalaisjärjestö- tai muuta vapaaehtoistoimintaa. Tuettavan omaehtoisen opiskelun kestosta vähintään puolet tulisi olla opintoja. Voimassa olevan lain mukaan tuettavan omaehtoisen opiskelun kestosta vähintään puolet tulee olla opintoja tai niihin liittyvien tehtävien suorittamista. Esitetään kuitenkin vahvistettavan opetusmuotoisten opintojen osuutta verrattuna itsenäisesti suoritettaviin tehtäviin.
30 §.Omaehtoisia opintoja koskevat edellytykset. Ehdotetussa pykälässä lueteltaisiin, millaisia opintoja voitaisiin tukea omaehtoisena opiskeluna. Ehdotetun 1 momentin luettelo omaehtoisia opintoja koskevista edellytyksistä vastaisi pääosin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 74 §:n mukaista luetteloa ja voimassa olevan kotoutumislain säännöstä. Lisäksi luetteloa täydennettäisiin ja päivitettäisiin vastaamaan koulutusjärjestelmää koskevassa lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia.
Omaehtoisena opiskeluna voitaisiin 28 ja 29 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä tukea opintoja, joista säädetään perusopetuslaissa, jos maahanmuuttajalla ei ole perusopetuksessa saatavia tietoja ja taitoja tai lukiolaissa, jos koulutuksen puuttuminen on ammatillisen kehittymisen esteenä. Omaehtoisena opiskeluna voitaisiin tukea myös opintoja, joista säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017), ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tai yliopistolaissa (558/2009) ja jotka johtavat ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon, erikoisammattitutkintoon tai yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa suoritettavaan alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon taikka joiden tavoitteena on mainittujen tutkintojen osien suorittaminen sekä mainittujen lakien mukainen lisä- ja täydennyskoulutus ja avoin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetus. Lisäksi mahdollistettaisiin erikoistumiskoulutusten ja ammattikorkeakoulutukseen valmentavan koulutuksen tukeminen omaehtoisesti työttömyysetuudella.
Luetteloon lisättäisiin 1.8.2021 voimaan tullut laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta (1215/2020), joka mahdollistaisi muun muassa ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen valmentavan koulutuksen tukemisen omaehtoisesti työttömyysetuudella 1.8.2022 alkaen. Tutkintoon valmentavia koulutuksia on voitu tukea myös voimassa olevan kotoutumislain perusteella, joten kyse olisi säännöksen päivittämisestä.
Vapaan sivistystyön opintojen osalta säännöstä päivitettäisiin lisäämällä mahdollisuus tukea työttömyysetuudella luku- ja kirjoitustaidon opintoja. Muutoksella vastattaisiin aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen järjestämisvastuissa tapahtuneisiin muutoksiin, joiden myötä aiemmin työvoimakoulutuksena järjestettynä luku- ja kirjoitustaidon koulutus siirrettiin osaksi vapaan sivistystyön koulutusta ja aikuisten perusopetusta. Lisäksi voitaisiin tukea 26 §:n mukaista kotoutumiskoulutusta ja opintoja, joista säädetään vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998), jos koulutus on ammatillista osaamista ja pätevyyttä lisäävää ja opinnoista esitetään koulutus- tai opintosuunnitelma. Jos maahanmuuttaja opiskelisi omaehtoisesti opinnoissa, jotka pätevöittävät hänet toimimaan ammatissaan Suomessa, opintoja voitaisiin niin ikään tukea. Tämä parantaisi muun muassa korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien mahdollisuuksia pätevöityä ammattiinsa Suomessa ja tukisi näin ollen työllistymismahdollisuuksia.
Omaehtoisen opiskelun tukeminen olisi ehdotetun 2 momentin mukaan mahdollista myös muun koulutuksen kuin 1 momentissa tarkoitettujen opintojen osalta, jos se täyttäisi 28 ja 29 §:ssä säädetyt edellytykset. Pykälän 2 momentti olisi voimassa olevaa kotoutumislakia vastaava, mutta säännöksen perusteluita täydennettäisiin vastaamaan koulutustarjonnan monipuolistumista. Säännös mahdollistaisi 1 momenttia laajemmat mahdollisuudet esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opiskeluun ja ammatillisen osaamisen kehittämiseen omaehtoisesti työttömyysetuudella tuettuna, Lisäksi momentti mahdollistaisi esimerkiksi monikielisen yhteiskuntaorientaation ja maahanmuuttaja- tai muiden järjestöjen järjestämän perehdytyskoulutuksen tukemisen.
31 §.Omaehtoisten opintojen jatkaminen kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston täyttyessä. Pykälä olisi uusi ja se mahdollistettaisi tämän lain 28 §:n mukaan työttömyysetuudella tuettavan omaehtoisen opintokokonaisuuden suorittamisen loppuun tilanteissa, joissa kotoutumissuunnitelman 23 §:ssä säädetty enimmäiskesto täyttyy kesken tuettavan omaehtoisen opintokokonaisuuden. Säännöksen avulla poistettaisiin kotoutumislain ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nivelpinnassa syntyneet väliinputoajatilanteet, joissa kotoutuja-asiakas on menettänyt oikeutensa työttömyysetuuteen kokonaan, kun kotoutumissuunnitelman voimassaolo on päättynyt kotoutumislaissa tarkoitetulla tavalla työttömyysetuudella tuettujen päätoimisten opintojen ollessa vielä kesken. Kotoutumislain mukaan tuettujen omaehtoisten opintojen tukemista ei voitaisi myöskään suoraan jatkaa työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen perusteella, koska aiemmin harjoitettuja opintoja voitaisiin tukea työttömyysetuudella kyseisen lakiehdotuksen nojalla lähtökohtaisesti vain silloin, kun opinnot olisivat olleet keskeytyneenä vähintään vuoden. Säännöksellä edistettäisiin jo aloitettujen opintojen saattamista loppuun ja poistettaisiin kotoutumissuunnitelman voimassaolon päättymisestä aiheutuvat opintojen keskeyttämiset.
Ehdotettua 1 momenttia sovellettaisiin kotoutuja-asiakkaisiin, jotka eivät ole täyttäneet 25 vuotta 23 §:ssä säädetyn kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman 2 tai 4 vuoden enimmäiskeston puitteissa. Säädöksellä turvattaisiin nuorten kotoutuja-asiakkaiden osaamisen kehittämismahdollisuudet ja edistettäisiin erityisesti matalasti koulutettujen, alle 25-vuotiaiden kotoutuja-asiakkaiden toiseen asteen ja korkea-asteen opintojen suorittamista.
Alle 25-vuotiaiden kotoutuja-asiakkaiden kotoutumissuunnitelman kestoa voitaisiin pidentää enintään yhdellä vuodella kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen perusteella työttömyysetuudella tuettavien omaehtoisten opintojen jatkamiseksi. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 32 §:ssä tarkoitetut työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen 73-76 §:ssä säädetyt edellytykset sekä kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 28 ja 29 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyisivät edelleen. Kotoutumissuunnitelman pidentäminen omaehtoisten opintojen jatkamiseksi edellyttäisi näin ollen myös, että työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen omaehtoisen opintojen tukiaikaa olisi jäljellä. Opintojen jatkamiseen sovellettaisiin 1 momentin tilanteissa myös mitä työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen 104 §:ssä säädetään oikeudesta kulukorvaukseen ja mitä työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetään oikeudesta työttömyysetuuteen. Työttömyysturvalain 2 a luku koskee työvoimapoliittisesti moitittavaa menettelyä.
Ehdotettu 2 momentti koskisi kotoutuja-asiakkaita, jotka olisivat täyttäneet vähintään 25 vuotta 23 §:ssä säädetyn kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman voimassaolon 2 tai 4 vuoden enimmäiskeston täyttyessä. Heidän olisi mahdollista jatkaa tämän lain perusteella työttömyysetuudella tuettuja omaehtoisia opintoja kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman 2 tai 4 vuoden enimmäiskeston täyttyessä, vaikka suunnitelman kesto päättyisi. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että opiskelun tukemisen muut edellytykset täyttyvät edelleen ja muun muassa opiskelun tukemisen enimmäisaikaa olisi jäljellä. Tuettava opintokokonaisuus ei voisi kokonaisuudessaan ylittää 24 kuukautta tai aikuisten perusopetuksen osalta 48 kuukautta. Säännöksen nojalla ei voitaisi tukea työttömyysetuudella enää uuden opintokokonaisuuden aloittamista kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston täytyttyä.
Jäljempänä 32 §:n 2 momentissa säädettäisiin oikeudesta kulukorvaukseen ja oikeudesta työttömyysetuuteen 31 §:n 2 momentin tilanteissa. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin siitä, että henkilön kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma olisi 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa voimassa omaehtoisten opintojen tukemisen osalta, kunnes hänelle laadittaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettu työllistymissuunnitelma tai sitä vastaava, muu kuin kotoutumissuunnitelma tai monialainen kotoutumissuunnitelma, jotta suunnitelman vaihtumisesta ei aiheutuisi tilannetta, jossa henkilöllä ei väliaikaisesti olisi mitään työvoimaviranomaisen laatimaa voimassaolevaa suunnitelmaa. Säädöksen mukaisesti kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman päättymisen jälkeen tulisi ilman aiheetonta viivästystä laatia työllistymissuunnitelma tai sitä vastaava suunnitelma.
32 §.Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain soveltaminen omaehtoiseen opiskeluun. Kotoutumissuunnitelmaan, monialaiseen kotoutumissuunnitelmaan ja 31 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa muuhun suunnitelmaan sisältyvästä omaehtoisesta opiskelusta sopimiseen, tukiaikaan, kotoutuja-asiakkaan velvollisuuksiin, opintojen seurantaan ja keskeytymiseen sekä kotoutuja-asiakkaan ja koulutuspalvelujen tuottajan tietojenantovelvollisuuteen sovellettaisiin, mitä työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 9 luvussa säädetään. Kirjaus vastaa voimassa olevan kotoutumislain säännöstä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tuettaessa kotoutuja-asiakkaan omaehtoista opiskelua työttömyysetuudella 31§:n 2 momentin perusteella ei sovelleta, mitä työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen 104 §:ssä säädetään oikeudesta kulukorvaukseen, eikä näihin opintoihin sovelleta, mitä työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetään oikeudesta työttömyysetuuteen. Työttömyysturvalain 2 a luku koskee työvoimapoliittisesti moitittavaa menettelyä. Henkilöllä ei täten olisi oikeutta kulukorvaukseen eikä omaehtoisista opinnoista kieltäytyminen tai niiden keskeyttäminen myöskään johtaisi korvauksettoman ajan asettamiseen. Muulta osin työttömyysturvalain 2 a lukua sovellettaisiin myös opintojen aikana. Säännös koskisi vain yli 25-vuotiaita siten kuin 29 §:ssä on säädetty.
3 luku Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullutta lasta tai nuorta koskevat säännökset
Luvussa säädettäisiin voimassa olevan kotoutumislain 27–28 §:ien mukaisista alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestämisestä sekä 7 luvun mukaisista alaikäisten edustajista. Luku liittyisi hallituksen esityksen lakiehdotukseen sosiaalihuoltolain muuttamisesta, jossa säädettäisiin perheryhmäkotitoiminnasta ja perheryhmäkotitoiminnan järjestämisestä laajamittaisen maahantulon tilanteessa sekä rajoitustoimenpiteiden käytöstä perheryhmäkodeissa.
33 §.Ilman huoltajaa maassa olevan lapsen asumisen järjestäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hyvinvointialueen tehtäväksi järjestää alueellaan olevan 2 §:n 6 momentissa tarkoitetun lapsen hoiva, huolenpito ja kasvatus perheryhmäkodissa, perhehoitona tai muuten tarkoituksenmukaisella tavalla sosiaalihuoltolain 14 §:ssä tarkoitettuna palveluna. Järjestämisvelvoitteen mukaisia palveluita tulisi järjestää 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulle alaikäiselle, joka on maassa ilman huoltajaa. Nykyisin hoivan, huolenpidon ja kasvatuksen järjestämisestä vastaa kunta. Tehtävää esitettäisiin vuoden 2023 alusta hyvinvointialueelle hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp). Kyseisellä esityksellä toiminnasta ei kuitenkaan vielä esitetä tehtävän sosiaalihuoltolain mukaista toimintaa, vaan sitä esitetään käsillä olevassa esityksessä.
Pykälän mukaan hyvinvointialueen olisi järjestettävä hoiva, huolenpito ja kasvatus alueellaan olevalle 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulle lapselle. Esitettyjen muutosten tavoitteena on turvata kohderyhmälle yhdenvertaiset palvelut suhteessa muihin sosiaalihuoltolain mukaan erityistä tukea tarvitseviin ryhmiin. Muutoksen avulla korjattaisiin eduskunnan oikeusasiamiehen, Valtiontalouden tarkastusviraston ja lapsiasiainvaltuutetun esiin nostamia puutteita kotoutumislain perusteella järjestettävien ympärivuorokautisen palveluiden järjestämisen sääntelyssä verrattuna vastaavaan sääntelyyn sosiaalihuollon toimintayksiköiden osalta. Edellä mainittuja viranomaisten näkemyksiä on kuvattu tarkemmin luvussa 2 Nykytilan kuvaus ja arviointi.
Voimassa oleva kotoutumislaki ei ota kantaa siihen, minkä kunnan tulee järjestää yksittäisen lapsen hoiva, huolenpito ja kasvatus. Näin ollen lapsia on joissain tilanteissa jouduttu siirtämään oleskeluluvan myöntämisen jälkeen eri kuntaan sen mukaan, miten asuminen on ollut järjestettävissä. Esitettyjen muutosten myötä hyvinvointialueen vastuu järjestää lapsen hoiva, huolenpito ja kasvatus hänen yksilöllistä tarvettaan ja etuaan vastaavalla tavalla vahvistuisi. Muutoksen tavoitteena olisi turvata alaikäisen asuminen sellaisessa asumismuodossa ja paikkakunnalla, jossa hänen tarpeisiinsa voidaan vastata mahdollisimman hyvin. Monissa tapauksissa lapsen kehitystä tukee mahdollisuus jäädä samalle paikkakunnalle, jossa hän on ollut turvapaikanhakuajan ja jossa hänen kotoutumisensa ja opiskelunsa on käynnistynyt.
Perheryhmäkodista ja perhehoidosta säädetään tarkemmin sosiaalihuoltolakia koskevassa lakiehdotuksessa (2. lakiehdotus) sekä perhehoitolaissa (263/2015). Perheryhmäkotien ohjausta ja valvontaa käsitellään sosiaalihuoltolakia koskevan lakiehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa sekä tämän esityksen vaikutusten arvioinnin kohdassa vaikutukset viranomaisiin. Perheryhmäkotien osalta on syytä huomioida myös hybridiyksiköt, eli yksiköt joissa on sekä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain että kotoutumislain mukaisia alaikäisiä ilman huoltajaa, eli sekä oleskelulupaa hakeneita että luvan saaneita alaikäisiä. Vastaanottovaiheen ryhmäkodit ja hybridiyksikön vastaanottovaiheen puoli ovat Maahanmuuttoviraston ohjauksessa ja valvonnassa, joten hybridiyksikön kohdalla hyvinvointialueen, Maahanmuuttoviraston, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, aluehallintoviraston sekä Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontaviraston välinen yhteistyö on tärkeää.
On syytä huomioida, että sekä ilman huoltajaa maassa asuvan lapsen että myös 18–24-vuotiaan nuoren perhehoitoon sovellettaisiin perhehoitolain säädöksiä. Pykälän tarkoitus olisi selkeyttää kotoutumislain epäselvää tuetun perhesijoituksen käsitettä sosiaalihuollon lainsäädännön piiriin siirryttäessä, mutta vaikka pykälä koskee vain lapsia, soveltuu perhehoitolaki myös nuoriin.
Sosiaalihuollossa lapsen hoidon, huolenpidon ja kasvatuksen järjestäminen perheessä toteutetaan sosiaalihuoltolain 14 §:n 2 momentin 17 kohdan perusteella perhehoitona. Sosiaalihuoltolain 14 §:n 3 momentin mukaisesti hyvinvointialueen on perhehoitoa järjestäessään toimittava sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään perhehoitolaissa. Tarkoituksena olisi turvata ilman huoltajaa maassa olevalle lapselle yhtäläinen oikeus kasvaa perheessä. Etenkin pienten lasten osalta perhehoito voi olla perusteltu palvelumuoto. Perhehoito olisi mahdollista lasten lisäksi myös nuorille, sillä perhehoitolaki koskee myös täysi-ikäisiä. Päätös perhehoitoon sijoittamisesta tehtäisiin sosiaalihuoltolain nojalla. Ehdotettu muutos selkeyttäisi perhehoitoon liittyviä lakisääteisiä periaatteita, jotka koskevat esimerkiksi perhehoitajan kelpoisuutta sekä perhehoitajan saamaa koulutusta ja tukea.
Täysi-ikäisten nuorten osalta palvelutarvetta tulisi arvioida asumisen osalta yksilöllisesti. Osa nuorista kykenee asumaan itsenäisesti, mutta osalla voi olla tarvetta esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaiseen tuettuun asumiseen. Tuetulla asumisella tarkoitetaan asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla. Täysi-ikäisen voi myös olla tarve asua perheryhmäkodissa jonkin aikaa täysi-ikäistyttyään kun häntä valmistellaan itsenäiseen tai tuettuun asumiseen siirtymiseen.
Perhehoidossa olevien ilman huoltajaa maassa olevien kotikunnan osalta on nykytilanteessa ollut epäselvyyttä. Tarkoitus on, että kohderyhmän osalta toimitaan kotikuntalain 2 §:n mukaisen pääsäännön mukaan, jonka mukaan kotikunta määräytyy henkilön tosiasiallisen asumisen mukaisesti. Ilman huoltajaa maassa olevien asumiseen perhehoidossa taikka perheryhmäkodissa ei sovelleta kotikuntalain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista tilannetta, että henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta perhehoidossa tai laitoshoidossa taikka asumisesta asumispalvelujen avulla. Kun on kyse ilman huoltajaa maassa asuvasta lapsesta tai nuoresta, hänellä ei ole sellaista lähtöasuntoa, joka säilyisi hänen kotikuntansa perustana 3 §:n 1 mom. 2 kohdan poikkeussäännöksen vuoksi, vaan perhehoidon tai perheryhmäkodin toimintayksikön sijaintikunta merkittäisiin pääsääntöisesti hänen kotikunnakseen.
Kuntaan ohjaamisesta säädettäisiin 4 luvussa. Sen 43 §:n 5 momentissa säädettäisiin poikkeus kuntapaikkasopimusta koskevaan säännökseen perhehoitoon ohjautuvien lasten ja nuorten osalta helpottamaan perhehoidon järjestämistä myös sellaiseen kuntaan, jolla ei ole 42 §:ssä tarkoitettua kuntapaikkasopimusta.
Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueen olisi tehtävä sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella päätös lapsen asumisen järjestämisestä perheryhmäkodissa, perhehoidossa tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla lapsen yksilöllinen tilanne ja etu huomioiden. Säännös olisi uusi, sillä voimassa olevassa kotoutumislaissa ei oteta kantaa siihen millä perusteella päätös lapsen asumismuodosta tehdään. Palvelutarpeen arviointi aloitetaan jo ennen kuin lapsella on kotikunta. Sosiaalihuoltolain 36 §:ssä säädetään, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen kiireellisen avun tarve tulee arvioida välittömästi ja että arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun yhteydenotto sosiaalipalveluista vastaavan hyvinvointialueen viranomaiseen palvelujen saamiseksi on tullut. Arviointi tehdään lapsen elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa ja yhteistyössä lapsen arjen kannalta keskeisten toimijoiden kanssa. Ilman huoltajaa maassa olevien lasten näkökulmasta hyvinvointialueen ja kunnan yhteistyö arvioinnissa on tärkeää. Mikäli lapsi on asunut ryhmäkodissa, myös ryhmäkodilla voi olla lasta koskevaa olennaista tietoa. Tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin 87 §:ssä.
Sosiaalihuoltolain mukainen päätös tulisi tehdä myös, mikäli lapsi olisi asunut vastaanottovaiheessa yksityismajoituksessa. Tässä yhteydessä voitaisiin arvioida yksityismajoitusperheen mahdollisuuksia siirtyä perhehoitoperheeksi tai perheen tarvetta saada tukea sosiaalihuoltolain nojalla. Erityistä huomiota on sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaisesti kiinnitettävä lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Sosiaalihuoltolaissa säädetään myös itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta. Palvelutarpeen arvioinnista vastaa sosiaalihuollon ammattihenkilö, jollei muualla laissa toisin säädetä. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaa virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.
Ilman huoltajaa maassa olevilla lapsilla on oikeus tarvittaessa myös lastensuojelulain mukaiseen tukeen, mikäli sosiaalityöntekijä toteaa, lastensuojelulain 27 §:n mukaisesti palvelutarpeen arvioinnin perusteella, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, taikka lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään ja lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia. Lapsi voi tarvita kasvun ja kehityksen tueksi lastensuojelun avohuollon palveluita ja tarvittaessa myös sijaishuollossa tarjottavaa tukea. Lastensuojelutarpeen selvittämisestä palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä säädetään lastensuojelulaissa.
Palvelutarpeen arvioinnin sisältö määritetään sosiaalihuoltolain 37 §:ssä. Palvelutarpeen arviointia on sosiaalihuoltolain 39 § mukaisesti täydennettävä asiakassuunnitelmalla tai muulla vastaavalla suunnitelmalla, ellei suunnitelman laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta.
Sosiaalihuollon järjestämisen tulee sosiaalihuollon asiakaslain (812/2000) 6 §:n mukaisesti perustua viranomaisen tekemään päätökseen. Asiakkaalla on sosiaalihuoltolain 45 §:n mukaisesti oikeus saada kirjallinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä. Sosiaalihuoltoa koskeviin päätöksiin on oikeus hakea muutosta tekemällä oikaisuvaatimus hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kotoutumislain mukaisessa toiminnassa lapsella ei ole ollut mahdollisuutta hakea muutosta hänen asumiseensa liittyvään ratkaisuun. Ehdotettu muutos ja siirtymä sosiaalihuollon lainsäädännön piiriin näin ollen vahvistaisi lapsen oikeusturvakeinoja hänen arkensa ja elämänsä kannalta keskeisessä asiassa. Hyvinvointialue voisi tehdä päätöksen vasta sen jälkeen, kun 43 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla kunta, hyvinvointialue ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus olisivat sopineet alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren kuntaan ohjaamisesta. Tilanteissa, joissa lapsi kuntaan siirtyessään muuttaisi paikkakunnalta toiselle esimerkiksi siksi, että on ilmeistä, ettei ryhmäkodin sijaintikunnassa olisi valmiuksia vastaanottaa kaikkia ryhmäkodin asukkaita, voisi palvelutarpeen arvioinnin ja siihen perustuvan päätöksen lapsen asumisen järjestämisestä tehdä vastaanottava hyvinvointialue.
Pykälän 3 momentin mukaan hyvinvointialueen olisi sovittava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa perheryhmäkodin perustamisesta, jos alueen palvelutarve niin edellyttää. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan kunta sopii asumisyksiköiden perustamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Hyvinvointialueen olisi ennen sopimuksen tekemistä kuultava kuntaa, johon yksikkö halutaan perustaa. Kuulemisen tavoitteena olisi varmistaa, että perheryhmäkoteja ja muita asuinyksiköitä perustetaan sellaisiin kuntiin, joissa on valmius tukea alaikäisten kotoutumista ja turvata heille asianmukainen koulutus ja muu tuki. Kuuleminen on tärkeä osa kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyötä palvelujen yhteensovittamiseksi. Kunta ja hyvinvointialue voivat sopia kuulemiselle käytännöt ja yhteyshenkilöt, joiden välillä kuuleminen tapahtuu. Kuulemisen tarkoitus on tukea kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyötä perheryhmäkodissa asuvien lasten palveluiden järjestämisessä. Tarkoituksena on varmistaa, että kunnassa on riittävät palvelut yksikköön muuttaville lapsille ja että suunniteltu sijainti olisi tarkoituksenmukainen huomioiden yhteydet esimerkiksi kouluun ja harrastusmahdollisuuksiin. Kuulemisesta säädetään hallintolaissa. Hyvinvointialueen tulisi perustamispäätöksen yhteydessä tuoda esiin kunnan kanta yksikön perustamiseen sekä tietoa niistä palveluista, joita kunnassa on tarjolla ilman huoltajaa tulleille lapsille ja nuorille. Palveluiden soveltuvuutta arvioidaan yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa säädetyn luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa.
Perheryhmäkodeissa käytössä olevien rajoitustoimenpiteiden osalta pykälän 4 momentiksi esitetään, että aineiden ja esineiden haltuunottoon ja asiakkaan käytössä olevien tilojen tarkastamiseen perheryhmäkodissa sovellettaisiin vastaanottolain 60—62 §:n ja 63 §:n 1—3 momentin sääntelyä. Kyseisessä säännöksessä säädetään aineiden ja esineiden haltuunottoon ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamiseen liittyvistä asioista ryhmäkodissa. Aineiden ja esineiden haltuun ottamisesta ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamisesta tehdystä pöytäkirjasta toimitetaan jäljennös hyvinvointialueelle ja toimintaa valvovalle aluehallintovirastolle. Ratkaisu olisi muutoin voimassa olevan kotoutumislain perheryhmäkoteja koskevan 28 §:n 3 momentin mukainen, mutta jatkossa kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan mainittu pöytäkirjan jäljennös toimitettaisiin hyvinvointialueelle ja aluehallintovirastolle.
Vastaanottolain 60 §:n mukaan asumisyksikön haltuun on otettava asukkaalta sellaiset aineet ja esineet: 1) joilla voidaan aiheuttaa vaaraa asukkaan tai toisen henkilön hengelle, terveydelle tai turvallisuudelle taikka vahingoittaa omaisuutta, jos on todennäköistä, että ainetta tai esinettä käytetään edellä mainitulla tavalla; tai 2) joiden hallussapito on muun lain nojalla kielletty. Omaisuus on majoittumisen päättyessä palautettava sille, jolta se on otettu haltuun, jollei omaisuuden palauttamisesta, luovuttamisesta tai hävittämisestä muualla laissa toisin säädetä. Haltuunotosta päättää ja haltuunoton tekee yksikön johtaja taikka hänen määräämänsä sosiaalihuollon ammattihenkilö. Kiireellisessä tapauksessa haltuunoton voi tehdä myös muu yksikön sosiaalihuollon ammattihenkilö. Haltuunotosta on tällöin viipymättä ilmoitettava johtajalle taikka hänen määräämälleen sosiaalihuollon ammattihenkilölle, jonka tulee tehdä haltuunotosta päätös, jollei omaisuutta palauteta.
Vastaanottolain 61 §:n mukaan asukkaan käytössä olevat tilat voidaan tarkastaa, jos on perusteltua syytä epäillä, että asukkaalla on siellä 60 §:ssä tarkoitettuja aineita tai esineitä. Tarkastamisesta päättää ja tarkastamisen suorittaa keskuksen johtaja taikka hänen määräämänsä yksikön sosiaalihuollon ammattihenkilö. Tarkastaminen on tehtävä toisen työntekijän, ja jos mahdollista, asukkaan läsnä ollessa. Vastaanottolain 62 §:n mukaan aineiden ja esineiden haltuunotto ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastaminen ovat sallittuja vain, jos asukkaan oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus tai omaisuuden suojaaminen sitä välttämättä vaatii. Toimenpiteet on suoritettava turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen, eikä niistä saa aiheutua tarpeetonta haittaa asukkaalle tai vahinkoa omaisuudelle.
Vastaanottolain 63 § 1 momentin mukaan yksikön on tehtävä pöytäkirja aineiden ja esineiden haltuun ottamisesta ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamisesta. Pöytäkirjan allekirjoittaa toimenpiteen suorittaja, läsnä ollut toinen työntekijä ja henkilö, jolta omaisuus on otettu haltuun tai jonka käytössä olevat tilat on tarkastettu. Pykälän 2 momentin mukaan pöytäkirjaan merkitään toimenpiteen kuvaus, peruste, ajankohta sekä siitä päättäneen, sen toteuttaneen, läsnä olleen toisen työntekijän ja toimenpiteen kohteena olleen asukkaan nimi. Pöytäkirjassa luetellaan haltuun otetut aineet ja esineet ja kuvataan niiden kunto haltuunoton hetkellä. Pykälän 3 momentin mukaan toimenpiteen kohteena olevalle asukkaalle kerrotaan äidinkielellä tai kielellä, jota hänen voidaan perustellusti olettaa ymmärtävän, pöytäkirjan sisältö ja mahdollisuudesta hakea muutosta. Hänelle annetaan pöytäkirjasta jäljennös.
Voimassa oleva kotoutumislain rajoitustoimenpiteitä koskeva säännös lisättiin lakiin eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 26/2010 vp) todetaan, että vaikka perheryhmäkotia koskeva 28 § sisältää viittauksen lastensuojelulakiin, yksiköt eivät kuitenkaan ole lastensuojelulain mukaisia yksiköitä, vaikka toiminnallinen säädöspohja onkin ilmaistu lastensuojelulaissa. Lastensuojelulain 49 §:ssä säädetään sijaishuollosta. Lain 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia voidaan käyttää vain 49 §:n mukaisen sijoituksen aikana. Koska perheryhmäkodissa asuvia lapsia ja nuoria ei ole sijoitettu lastensuojelulain 49 §:n nojalla, eivät myöskään 11 luvun rajoitukset tule heidän osaltaan kysymykseen. Näin ollen hallintovaliokunta ehdotti, että kotoutumislain 28 §:ään lisätään uusi 3 momentti, jossa viitataan perheryhmäkodissa tai muussa asuinyksikössä sovellettavien rajoitustoimenpiteiden osalta kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettavaan lakiin.
Perheryhmäkotien toiminta perustuisi jatkossa sosiaalihuoltolakiin, eikä niihin edelleenkään voitaisi soveltaa lastensuojelulain 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia, koska ne eivät olisi lastensuojelulaitoksia. Vastaanottolain 60–63 § viittaukseen on päädytty kotoutumislain uudistamisen valmistelun kiireiseen aikatauluun liittyvistä syistä. Rajoitustoimenpiteissä on kyseessä lapsen perusoikeuksiin liittyvien toimintaperiaatteiden lainsäädännöstä ja mikäli voimassa olevaan lainsäädäntöön ehdotetaan muutoksia, on valmistelutyöhön varattava riittävästi aikaa. Eduskunnan tahtona on kotoutumislain edellisen uudistuksen yhteydessä vuonna 2010 ollut säätää lailla rajoitustoimenpiteiden käytöstä perheryhmäkodeissa. Ehdotettu muotoilu säilyttäisi lainsäädännön nykytilan tämän ratkaisun osalta. Muutoksena ehdotetaan ainoastaan, että rajoitustoimenpiteistä laadittava pöytäkirja toimitettaisiin nykyisen kunnan sijaan hyvinvointialueelle, jotta lapsen omatyöntekijä saisi tiedon perheryhmäkodissa tehdyistä toimenpiteistä. Lisäksi pöytäkirja olisi toimitettava sen alueen aluehallintovirastoon, jonka alueella perheryhmäkoti toimii. Näin voitaisiin saada kattavaa ja koottua tietoa toimintayksiköiden arjesta ja toiminnasta.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnissä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistus (STM081:00/2021). Tavoitteena on uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä niin, että asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoittamisesta on säädetty kattavasti. Eduskunnan tahtotilana on ollut, että tässä prosessissa arvioidaan kokonaisvaltaisesti myös lapsia koskevaa lainsäädäntöä. Siksi on perusteltua, että myös perheryhmäkotien toiminnassa sovellettavien rajoitustoimenpiteiden tarve ja säännöspohja arvioitaisiin osana tätä kokonaisuutta. Tässä prosessissa arvioidaan muun muassa lastensuojelulain 11 luvussa tarkoitettujen sijaishuollon rajoituksien muutostarpeita. Ehdotetulla perheryhmäkoteja koskevalla sääntelyllä turvattaisiin voimassa olevan lainsäädännön mukainen tilanne, kunnes lainsäädännön muutostarpeet ja niiden soveltamisen tarve perheryhmäkodeissa on huolellisesti selvitetty. Mikäli perheryhmäkotitoimintaa koskevasta rajoitustoimenpiteiden lainsäädännöstä luovuttaisiin kokonaan väliaikaisesti, riskinä olisi, että perheryhmäkotien kasvatuskäytännöistä tulisi lapsen perusoikeuksien näkökulmasta epäasianmukaisia, eikä toiminnalla olisi asianmukaista lainsäädäntöpohjaa.
Sosiaalihuollon asiakkaiden palvelut perustuvat pääsääntöisesti vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen. Tätä periaatetta tulisi noudattaa myös perheryhmäkodissa ja pyrkiä kaikin keinoin rakentamaan lasten kanssa keskustellen toimintayksikön yhteisiä toimintaperiaatteita. Lainvalmistelun yhteydessä perheryhmäkodeilta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta pyydettiin tietoa rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Saatujen tietojen perusteella rajoitustoimenpiteitä sovelletaan perheryhmäkodeissa harvoin, yksittäisessä perheryhmäkodissa arviolta muutaman kerran vuodessa ja joissakin perheryhmäkodeissa ei ollenkaan. Niissä perheryhmäkodeissa, joissa toimenpiteitä on käytetty, tavaroiden ja aineiden haltuunotot ovat koskeneet lähinnä tupakkatuotteita, teräaseita ja K-18-luokituksen pelejä. Esimerkiksi puhelimen käytöstä on pystytty sopimaan lapsen kanssa keskustellen. Rajoitustoimenpiteille on ollut laajempaa tarvetta vuosina 2016–2019, kun Suomessa oli huomattavasti suurempi määrä ilman huoltajaa tulleita alaikäisiä. Vuonna 2019 laaditussa selvityksessä Martiskainen & Toivonen. 2019. Kotoutumisen polku Ilman huoltajaa tulleiden lasten oikeudet, tarpeet ja palvelut. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 6/2019 (https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Kotoutumisen_polku_.pdf). rajoitustoimenpiteitä oli vuoden aikana jouduttu käyttämään useita kymmeniä kertoja. Rajoitustoimenpiteiden käytön tavoitteena on niiden kohteena olevan lapsen tai yksikön muiden lasten tai aikuisten taikka omaisuuden suojaaminen. Osa perheryhmäkodeista on kuitenkin muissa yhteyksissä esittänyt, että lainsäädännön pitäisi mahdollistaa laajempien rajoitustoimenpiteiden käyttö. Asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistuksen valmistelussa tulisi arvioida esimerkiksi sitä, mitkä rajoitustoimenpiteet perheryhmäkodeissa olisivat lapsen edun näkökulmasta välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Lisäksi tulisi määrittää myös eri tahojen toimivalta rajoitustoimenpiteisiin liittyvissä prosesseissa.
Tarvetta täsmentää perheryhmäkodeissa käytössä olevista rajoitustoimenpiteistä annettua sääntelyä arvioitaisiin myös osana sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistusta.
Lisäksi momentissa säädettäisiin siitä, että jos perheryhmäkotipalvelua tuottaa yksityinen palveluntuottaja, hänellä on laissa säädetty toimivalta rajoitustoimenpiteisiin, mutta myös tällöin tähän sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Muutoksenhausta aineiden ja esineiden haltuunottoa tai tilojen tarkastamista koskevaan päätökseen säädetään 95 §:ssä.
34 §. Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen ja nuoren tuki. Pykälä olisi uusi ja sen aiheena olisi alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneille lapsille ja 18–24-vuotiaille nuorille tarjottu tuki.
Pykälän 1 momentti sisältää informatiivisia viittauksia siihen, että myös ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren tuki järjestetään hyvinvointialueen ja kunnan yleisen palvelujärjestelmän palveluiden piirissä riippuen siitä, millaisiin palveluihin lapsella tai nuorella on tarvetta. Pykälän 1 momentissa todetaan, että hyvinvointialueen on järjestettävä tukea yksilöllisen tarpeen mukaisesti siten kuin sosiaalihuoltolaissa säädetään. Kunnan on järjestettävä kotoutumista edistäviä palveluita yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Sekä hyvinvointialueella että kunnalla on velvoite järjestää alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleille nuorille heidän tarvitsemiaan palveluita. Kirjauksen tavoitteena on lisätä oikea-aikaisten ja tarvittavien palveluiden saatavuutta sekä vähentää kuntien ja alueiden välisiä eroja palveluiden järjestämisessä ja toteuttamisessa.
Momentin mukaan hyvinvointialueen ja kunnan olisi yhteensovitettava ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle järjestämiään palveluita. Hyvinvointialueella on palveluiden yhteensovittamista koskeva velvoite myös sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä annetun lain 10 §:n perusteella. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 10 §:n mukaisesti hyvinvointialueen on muun muassa huolehdittava yhteensovitettuja palveluja laaja-alaisesti tarvitsevien asiakasryhmien ja asiakkaiden tunnistamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta hyvinvointialueen muiden palvelujen kanssa. Lisäksi hyvinvointialueen on osaltaan yhteensovitettava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujaan kunnallisten, valtion palvelujen ja muiden toimijoiden kanssa.
Hyvinvointialue järjestäisi lasten ja nuorten sosiaali- ja terveydenhuollot palvelut. Kunta järjestäisi varhaiskasvatuksen, koulutuksen, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajan palvelut. Lisäksi kunta järjestäisi tämän lain 2 luvussa tarkoitetut kotoutumista edistävät palvelut. Myös kunnan vastuulle työvoimapalvelu-uudistuksessa siirtyvät työllistymistä edistävät palvelut ovat tärkeitä nuorten tukemisessa. Kunta ja hyvinvointialue laatisivat yhdessä nuorelle monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sekä monialaisen kotoutumissuunnitelman. Ilman huoltajaa maassa olevilla lapsilla ja nuorilla on usein monialaisia palvelutarpeita ja suurin osa heistä on sosiaalihuoltolain mukaisesti erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, joille tulee nimetä sosiaalihuoltolain 42 §:ssä tarkoitettu omatyöntekijä, jonka tehtävänä on osaltaan koordinoida ja yhteensovittaa palveluita.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulla lapsella tai nuorella on oikeus 1 momentissa tarkoitettuun tukeen, kunnes hän täyttää 25 vuotta. Kyseessä olisi subjektiivinen oikeus tukeen, jos lapsella tai nuorella on sille tarvetta.
Myös voimassa olevassa kotoutumislaissa on rajaus 25 ikävuoteen ja lisäksi rajauksena huoltajan saapuminen Suomeen, joka koskee niin lapsia kuin nuoria. Täysi-ikäisillä ei kuitenkaan ole huoltajaa, joten rajaus voidaan tämän ryhmän osalta poistaa. Tukea on mahdollista tarjota tarvittaessa lapselle myös sen jälkeen, kuin hänen huoltajansa on saapunut Suomeen, sillä huoltajalla ei aina ole maahantultuaan välitöntä kykyä tukea lastaan riittävästi.
Nuorille tulisi tarjota tukea yksilöllisen palveluntarpeen nojalla. Hyvinvointialue ja kunta vastaavat pykälän mukaan tuen ja palveluiden tarjoamisesta sekä tarjoamiensa palveluiden yhteensovittamisesta keskenään. Nuoren näkökulmasta on tärkeää, että tuki toteutuu konkreettisena ja matalalla kynnyksellä tarjottavana aikuistumisen tukena, jota on saatavissa nuoren arjessa myös virka-ajan ulkopuolella.
Tuella tarkoitetaan kokonaisvaltaista tukea 18–24-vuotiaalle nuorelle. Tuen tarkoituksena on auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle. Tuki voitaisiin toteuttaa viranomaisen omana toimintana tai ostettuna palveluntuottajilta. Nuoren saaman tuen laajuuteen ja sisältöön vaikuttaisivat ensisijaisesti nuoren yksilöllinen tuen tarve, arjessa selviämisen taidot sekä psyykkinen ja fyysinen terveys. Moniammatillisesti tehty palvelutarpeen arviointi olisi tuen suunnittelun pohjana. Yksilöllinen tuki voisi sisältää esimerkiksi sosiaalihuoltolain ja kotoutumislain nojalla tarjottavia palveluita, jotka tukevat nuoren kotoutumista ja itsenäistymistä. Tuki voisi kattaa perhetyöntekijän, sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan työpanoksen. Nuorta tuettaisiin itsenäisessä asumisessa ja häntä ohjattaisiin koulutukseen tai työelämään sekä harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan. Lisäksi harjoiteltaisiin virallisten asioiden hoitamista ja nuorille annettaisiin tukea psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä huolehtimiseen. Nuorta tuettaisiin myös elämänhallinnassa, kotoutumisessa, lupa-asioissa ja yhteydenpidossa perheeseen sekä tarvittaessa perheenyhdistämisprosessissa. Koska alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneen nuoren sosiaalinen verkosto koostuu pääasiassa samassa tilanteessa olevista nuorista, olisi olennaista tarjota hänelle pysyviä aikuiskontakteja. Tuki voisi sisältää myös taloudellisen tuen. Tuen piirissä olevat nuoret on nykyisellään vapautettu opintolainan nostamisvelvoitteesta vastaavalla tavalla kuin lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevat nuoret.
35 §.Edustajan määrääminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oleskeluluvan saaneelle kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulle lapselle, joka on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, on määrättävä edustaja viivytyksettä. Kohderyhmää selkiytettäisiin nykyisestä. Voimassa olevassa laissa säädetään edustajan määräämisestä pakolaiskiintiössä saapuneille, sekä ihmiskaupan uhreille, joilla on oleskelulupa ja jotka ovat maassa ilman huoltajaa tai muuta edustajaa. Voimassa olevassa laissa säädetään, että myös muulle oleskeluluvan saaneelle lapselle, joka on maassa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, voidaan määrätä edustaja. Kyse on esimerkiksi lapsista, joille on vastaanottolain nojalla määrätty edustaja, mutta muuton vuoksi edustajan on vaikea hoitaa tehtäväänsä tai tilanteista, joissa edustaja on muusta syystä tarpeen vaihtaa. Pykälän muotoilua muutetaan nyt selkeämpään suuntaan siten, että luovutaan kirjauksesta ”voidaan määrätä” ja muutetaan sitä velvoittavampaan suuntaan niin, että edustaja on määrättävä, jos lapsi on saanut oleskeluluvan eikä hänellä ole huoltajaa tai muuta laillista edustajaa.
Kotoutumislain mukainen edustaja olisi tarpeen määrätä myös, vaikka lapsella olisi muu laillinen edustaja määrättynä johonkin lakiehdotusta suppeampaan tehtävään, esimerkkinä lastensuojelulain nojalla tiettyä rajattua tehtävää hoitamaan määrätty edunvalvoja. Lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle voidaan lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa. Edunvalvojan määräämiseen huoltajan sijaan sovelletaan mainitun 22 §:n mukaan holhoustoimilakia. Tuomioistuin voi näin ollen määrätä edunvalvojan vain esimerkiksi tiettyä tehtävää tai oikeudenkäyntiä varten. Sisällyttämällä viittaus kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 6 momenttiin suljettaisiin pois muut Suomessa ilman huoltajaa olevat, esimerkiksi alaikäiset vaihto-opiskelijat.
Edustajan nimeämistä edellyttävät kansallisen lainsäädännön lisäksi Suomea velvoittavat YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 59-60/1991) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (2013/33/EU, 24 artikla) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (2013/32/EU).
Käytännössä edustaja voi olla sama henkilö, joka on nimetty alaikäiselle vastaanottovaiheessa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain nojalla. Edustajien tiedot kirjattaisiin ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään siten kuin henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetun lain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa säädettäisiin.
Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueen olisi tehtävä hakemus edustajan määräämisestä kuultuaan lasta ja otettuaan huomioon lapsen etu 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan hakemuksen edustajan määräämisestä tekee lapsen oleskelukunnan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä vastaavat viittaukset sosiaalihuollosta vastaaviin toimielimiin on muutettu viittauksiksi hyvinvointialueeseen. Hyvinvointialueella tehtävää hoitaisi käytännössä hyvinvointialueen viranhaltija, pääasiassa sosiaalityöntekijä. Hakemusta tehdessään hyvinvointialueen viranhaltija arvioisi edustajan kelpoisuutta ja sitä, onko edustajalla käytettävissä edustajatoiminnan hoitamisen kannalta olennaiset tiedot ja taidot. Työ- ja elinkeinoministeriö on luonut edustajille sähköisen koulutuksen, jonka suorittamalla edustaja saa tehtävän edellyttämät perustiedot.
Pykälän 3 momentin mukaan edustajan määräisi käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä lapsen kotikunta sijaitsee. Voimassa olevassa kotoutumislaissa on tältä osin viittaus vastaanottolakiin, jonka mukaan päätöksen tekee se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä sijaitsevan vastaanottokeskuksen asiakkaaksi lapsi on rekisteröity. Kotoutumislaissa ei kuitenkaan ole syytä olla viittausta vastaanottokeskuspaikkakuntaan vaan päätöksen tulisi se tehdä se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä lapsen kotikunta sijaitsee. Muutoin sääntely jäisi sisällöltään nykyisenkaltaiseksi mutta sen sijaan, että viitattaisiin vastaanottolakiin, sisältö tuotaisiin kotoutumislakia koskevaan ehdotukseen. Käräjäoikeuden tekemään päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hovioikeuteen siten kuin oikeudenkäymiskaaressa säädetään. Edustajan määräämistä koskevaa päätöstä on noudatettava, vaikka päätös ei ole saanut lainvoimaa.
Pykälän 4 momentin mukaan käräjäoikeuden olisi ilmoitettava hyvinvointialueelle, kunnalle, Maahanmuuttovirastolle ja väestötietojärjestelmään lapsen edustajan määräämistä tai tehtävästä vapauttamista koskevista päätöksistä. Säännös olisi nykysääntelyn mukainen muutoin, mutta käräjäoikeuden ilmoitusvelvollisuutta laajennettaisiin, niin että ilmoitus tulisi tehdä nykyisten kunnan, Maahanmuuttoviraston ja väestötietojärjestelmän lisäksi hyvinvointialueelle. Hyvinvointialueen tehtävä olisi kirjata tieto edustajasta edellä mainittuun ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään,
Pykälän 5 momentin mukaan, jos lapsella on edustajan hoidettavana olevaa omaisuutta holhoustoimesta annetun lain 66 §:ssä säädetyllä tavalla, käräjäoikeuden on ilmoitettava edustajan määräämisestä holhousviranomaiselle edustajan tehtävän merkitsemiseksi holhousasioiden rekisteriin. Sääntely olisi voimassa olevan kotoutumislain sääntelyn mukaista. Nämä tilanteet ovat harvinaisia, sillä ilman huoltajaa maassa olevalla alaikäisellä on tällaista omaisuutta vain hyvin harvoin.
36 §.Edustajatoiminnan ohjaus, suunnittelu ja valvonta. Pykälä olisi uusi. Voimassa olevassa kotoutumislaissa oleskeluluvan saaneiden edustajatoiminnan ohjausta, suunnittelua ja valvontaa ei ole säädetty minkään viranomaisen tehtäväksi. Vastaavasta tehtävästä turvapaikanhakijoiden edustajien osalta on säädetty laissa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta, joka 39 §:n 4 momentin nojalla edustajatoiminnan ohjaus, suunnittelu ja valvonta kuuluvat Maahanmuuttovirastolle. Lisäksi lain henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa (615/2020) nojalla rekisterinpitäjä, eli Maahanmuuttovirasto ja vastaanottokeskus, voivat käyttää muun muassa edustajan yksilöinti- ja yhteystietoja edustajatoiminnan ohjaukseen, suunnitteluun ja valvontaan.
Oleskeluluvan saaneiden edustajatoiminnan osalta toiminnan ojauksesta, suunnittelusta ja valvonnasta vastaisi ehdotuksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ohjaustehtävä pitäisi sisällään esimerkiksi edustajien koulutuksen järjestämistä ja edustajille suunnatun ohjeistuksen laatimista sekä edustajien neuvomista. Suunnittelutehtävä pitäisi sisällään esimerkiksi sen seuraamista, että alueella on riittävästi osaavia edustajia tarpeeseen nähden ja tarvittaessa uusien edustajien rekrytoimista. Valvontatehtävä kattaisi muun muassa sen seuraamista, että edustajat osallistuvat koulutuksiin asianmukaisesti ja ettei edustajalla ole liian montaa edustettavaa hänen resursseihinsa nähden. Valvontatehtävä kattaisi ainakin edustajia koskevien valitusten vastaanottamisen ja puuttumisen edustajien toiminnassa ilmeneviin puutteisiin. Mikäli edustajatoiminta olisi puutteellista, lapsen edun vastaista tai edustaja laiminlöisi tehtäviään, eikä tilanne paranisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ohjauksesta huolimatta, tulisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen esittää hyvinvointialueelle, että se tekee edustajan tehtävästä vapauttamista koskevan hakemuksen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi ohjaus-, suunnittelu- ja valvontatehtävässään yhteistyötä Maahanmuuttoviraston, hyvinvointialueiden ja perheryhmäkotien sekä muiden tarvittavien viranomaisten kanssa.
37 §.Edustajan kelpoisuus ja tehtävät. Pykälässä säädettäisiin edustajan kelpoisuudesta ja tehtävistä. Samansisältöinen säännös on myös voimassa olevassa laissa. Edustajan kelpoisuuteen ja tehtäviin sovellettaisiin, mitä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 40 ja 41 §:ssä säädetään. Vastaanottolain 40 §:n mukaan edustajaksi määrättäisiin tehtävään sopiva täysivaltainen henkilö, joka antaa siihen suostumuksensa ja joka kykenee hoitamaan tehtävänsä moitteettomasti. Edustajaksi ei voitaisi määrätä henkilöä, jolla on tai voisi olla eturistiriita lapsen kanssa. Edustajaksi määräämisen edellytyksenä olisi, että henkilö on toimittanut käräjäoikeuden nähtäväksi otteen rikosrekisteristä.
Vastaanottolain 41 §:n mukaan edustaja käyttäisi huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa lapsen henkilöä ja varallisuutta koskevissa asioissa. Vaikka edustaja olisi nimetty vastaanottolain nojalla käyttäisi hän kuitenkin puhevaltaa kaikissa lapsen henkilöä ja varallisuutta koskevissa asioissa, myös oleskeluluvan saamisen jälkeen olennaisissa kysymyksissä, kuten perheenyhdistämisen edistämisessä tai alaikäisen jatkolupien hakemisessa. Edustajan tehtäviin ei kuuluisi lapsen päivittäinen hoito, kasvatus tai muu huolenpito. Edustaja käyttäisi huoltajan puhevaltaa lapsen kotoutumiseen, koulutukseen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja muihin asioihin liittyvissä keskeisisissä kysymyksissä. Edustajan olisi tarvittaessa avustettava lasta yhteyden pitämisessä lapsen Suomessa tai muualla oleviin sukulaisiin. Edustaja voisi käynnistää lapsen perheen jäljittämisen Suomen Punaisen Ristin henkilötiedustelun kautta, jos lapsella ei ole tarkkaa tietoa perheensä olinpaikasta eikä yhteystietoja perheen tavoittamiseksi. Hänen tulisi mahdollisuuksien mukaan neuvotella lapsen tulevaisuudesta lapsen sukulaisten tai sen yhteisön edustajien kanssa, johon lapsi tuntee kuuluvansa. Edustajalla on läsnäolo-oikeus kaikissa suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseissa, mukaan lukien valitusasioiden käsittelyissä, hoitojärjestelyissä ja kaikissa toimissa, joissa pyritään etsimään pysyvää ratkaisua lapsen tilanteeseen. Tässä yhteydessä edustajan tulee varmistaa lapsen edun turvaaminen ja se, että lapsen oikeudelliset, sosiaaliset, terveydelliset, henkiset, aineelliset ja koulutukselliset tarpeet katetaan asianmukaisesti muun muassa siten, että edustaja toimii yhteyshenkilönä lapsen ja lapsen tarvitsemaa hoidon jatkuvuutta tarjoavien erityisvirastojen tai henkilöiden välillä. Edustajan tiedonsaannista säädettäisiin tarkemmin 9 luvussa.
38 §.Edustajan vapauttaminen tehtävästään ja edustajan tehtävän lakkaaminen. Pykälän 1 momentin mukaan, jos edustajan määräämisen jälkeen ilmenee, että lapsella on Suomessa huoltaja, edustaja olisi vapautettava tehtävästään, jollei vapauttaminen ole lapsen edun vastaista. Edustaja voitaisiin vapauttaa tehtävästään, jos hän sitä pyytää tai on sairauden tai muun syyn vuoksi estynyt tai kykenemätön hoitamaan tehtäväänsä taikka jos siihen on muu erityinen syy. Momentti olisi voimassa olevan kotoutumislain mukainen sisällöllisesti, mutta sen sijaan, että asiassa viitattaisiin vastaanottolakiin, sama sisältö tuotaisiin lakiehdotukseen. Edustajan vapauttaminen tehtävästään lapsen huoltajan saavuttua voisi olla lapsen edun vastaista tilanteissa, joissa huoltajaa ei ole vielä merkitty lapsen huoltajaksi väestötietojärjestelmään esimerkiksi riittävän asiakirjanäytön puuttumisen vuoksi tai jos huoltaja ei pystyisi välittömästi maahan tultuaan hoitamaan lapsen asioita riittävällä tavalla. Näissä tilanteissa on lapsen edun mukaista, että edustaja voi hoitaa lapsen asioita, kunnes huoltaja on merkitty järjestelmään ja hänellä on tosiasiassa mahdollisuus hoitaa lapsen asioita tai kunnes hänellä on tehtävien hoitamiseen riittävä kyky. Edustajan olisi kuitenkin näissä tilanteissa tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä huoltajien kanssa heidän näkemyksensä selvittämiseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan edustajan tehtävästä vapauttamista koskevan hakemuksen käräjäoikeuteen voisi tehdä edustaja, 15 vuotta täyttänyt lapsi itse, hyvinvointialue tai lapsen huoltaja tai muu laillinen edustaja. Momenttiin tuotaisiin vastaava sisältö, jonka osalta voimassa olevassa kotoutumislaissa viitataan vastaanottolakiin. Vastaanottolaissa säädetään kuitenkin, että hakemuksen voi tehdä Maahanmuuttovirasto eikä hyvinvointialue, joka on kotoutumislaissa oikea viranomainen tehtävään. Koska edustajuus ei pääty automaattisesti esimerkiksi perheenyhdistämistapauksissa, hyvinvointialueen tulisi tehdä vapauttamista koskeva hakemus käräjäoikeudelle.
Pykälän 3 momentin mukaan edustajan vapauttaisi tehtävästään käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä lapsen kotikunta sijaitsee. Säännöstä olisi täsmennetty siten, että käräjäoikeus olisi se, jonka tuomiopiirissä lapsen kotikunta sijaitsee, ei se, jonka tuomiopiirissä sijaitsevan vastaanottokeskuksen asiakkaaksi lapsi on rekisteröity. Samoin kuin voimassa olevassa kotoutumislaissa, käräjäoikeuden tekemään päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hovioikeuteen siten kuin oikeudenkäymiskaaressa säädetään. Edustajan tehtävästään vapauttamista koskevaa päätöstä olisi noudatettava, vaikka päätös ei olisi saanut lainvoimaa.
Pykälän 4 momentin mukaan käräjäoikeuden ilmoitusvelvollisuuteen sovellettaisiin, mitä 35 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään.
Pykälän 5 momentin mukaan edustajan tehtävän lakkaamiseen sovellettaisiin, mitä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 43 §:ssä säädetään. Sen mukaan edustajan tehtävä lakkaa, kun 1) edustettava tulee täysi-ikäiseksi; 2) edustettava muuttaa pysyvästi pois Suomesta; tai 3) edustettavalle määrätään Suomessa huoltaja tai muu laillinen edustaja. Kyseisen lain 43 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan edustajan tehtävä lakkaa, kun edustettavalle määrätään Suomessa huoltaja tai muu laillinen edustaja. Muulla laillisella edustajalla voidaan tarkoittaa esimerkiksi lastensuojelulain 22 §:n nojalla määrättyä edunvalvojaa. Tehtävän lakkaamisen osalta olisi kuitenkin olennaista huomioida, että vastaanotto- tai kotoutumislain nojalla määrätyn edustajan tehtävä on yleensä laajempi kuin lastensuojelulain nojalla määrätyn edunvalvojan tehtävä. Lastensuojelulain nojalla määrätty edunvalvojan tehtävä voi rajoittua esimerkiksi vain tietyn asian hoitamiseen. Rajatun tehtävän määrääminen edunvalvojalle ei siten lakkauttaisi kokonaan edustajan tehtävää, ainoastaan sen tehtävän osalta, mihin edunvalvoja on määrätty.
39 §.Edustajalle maksettava palkkio ja kulut. Pykälä olisi voimassa olevan kotoutumislain mukainen ja sen perusteella Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus maksaisi valtion varoista hakemuksesta lapselle määrätyn edustajan palkkion. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä. Nykyisin niistä säädetään valtioneuvoston asetuksessa ilman huoltajaa olevan lapsen edustajalle maksettavasta palkkiosta ja kulukorvauksesta (115/2012), joka esitetään myöhemmin valmisteltavalla asetuksella kumottavaksi ja annettavaksi uudelleen tämän lakiehdotuksen ja edellä mainitun kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain nojalla.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen nimi muuttuu työvoimapalvelu-uudistuksessa hallituksen esityksellä työvoimapalveluiden järjestämisestä (HE xx/2022) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskukseksi. Tässä esityksessä viranomaisesta käytetään jatkossa lyhytnimeä kehittämis- ja hallintokeskus.
4 luku Kuntaan ohjaaminen
Luvussa säädettäisiin kuntaan ohjaamisesta ja kuntapaikoista. Nämä käsitteet olisi määritelty 5 §:ssä. Lisäksi luvussa säädettäisiin kunnan kuntapaikalle ohjattavien vastaanottoon liittyvistä tehtävistä. Pakolaisten vastaanottaminen Suomeen ja kuntaan ohjaamiseen liittyvät asiat ovat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 2 ja 26 kohdan nojalla, jotka koskevat oikeutta oleskella maassa ja ulkomaalaislainsäädäntöä, valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia. Sen vuoksi nämä asiat ovat itsehallintolain 30 §:n nojalla myös Ahvenanmaalla valtakunnan viranomaisille kuuluvia tehtäviä. Asiaa on kuvattu tarkemmin hallituksen esityksen HE 100/2014 vp perusteluissa.
40 §.Kuntaan ohjaamisen valtakunnallinen suunnittelu ja kehittäminen. Ehdotettu pykälä olisi uusi, mutta vastaisi nykytilaa. Sen 1 momentin mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi kuntaan ohjaamisen valtakunnallisesta suunnittelusta ja kehittämisestä sekä kuntapaikkojen valtakunnallisesta koordinoinnista. Työ- ja elinkeinoministeriö koordinoisi valtakunnallista kuntaan ohjaamisen suunnittelua ja kehittämistä osana valtion kotoutumista edistäviä toimia, asettaisi vuosittain valtakunnalliset kuntapaikkatavoitteet ja seuraisi niiden toteutumista. Kuntapaikkatavoitteiden asettaminen perustuisi arvioihin seuraavana vuonna kuntapaikoille ohjattavien henkilöiden määristä. Valtakunnallisen suunnittelun tavoitteena olisi tukea alueellista suunnittelua ja kehittämistä sekä poikkihallinnollista yhteistyötä ja valtakunnallisten tavoitteiden toimeenpanoa. Kuntapaikkatavoitteet toimisivat pohjana kuntaan ohjaamisen alueelliselle strategiselle suunnittelulle ja alueellisille kuntapaikkaneuvotteluille.
Valtakunnallista suunnittelua ja kehittämistä tehtäisiin tarvittaessa yhteistyössä kuntaanohjaamisen kannalta keskeisten ministeriöiden ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, Maahanmuuttoviraston ja muiden viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Kuntaanohjaamisen suunnittelussa ja kehittämisessä huomioitaisiin valtakunnallisten kotoutumisen tavoitteiden lisäksi liittymäpinnat muun muassa työllisyys-, alue- ja kaupunkipolitiikan tavoitteisiin. Valtakunnallisen kuntaanohjaamisen suunnittelussa olisi huomioitava myös alueilla olevien vastaanottokeskusten sijoittuminen ja vastaanottokeskuksissa olevien paikkojen määrä, ilman huoltajaa maassa olevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden asuinyksiköiden määrä sekä se, että käytännössä vastaanottokeskukset pystyvät tukemaan itsenäisesti kuntaan muuttavien luvansaaneiden turvapaikanhakijoiden muuttoa vastaanottokeskuksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueelle.
41 §.Kuntaan ohjaamisen alueellinen suunnittelu, kehittäminen ja toimeenpano. Ehdotettu pykälä olisi uusi, mutta sisältäisi elementtejä, joita voimassa olevan kotoutumislain 37 §:ssä on esitetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävinä. Pykälä tarkentaisi kuntaan ohjaamisen viranomaisvastuita ja tavoitteita, mutta vastaisi nykytilaa. Pykälän 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaisivat kuntaan ohjaamisen alueellisesta suunnittelusta ja kehittämisestä ja varautumisesta, erityisesti kuntapaikkojen osalta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten olisi tuettava alueellaan kuntia ja hyvinvointialueita kuntapaikalle muuttavien sekä vastaanottokeskuksen tukitoimin ja itsenäisesti muuttavien henkilöiden vastaanottoon varautumisessa, mitä kuvataan jäljempänä 42, 43 ja 55 §:n perusteluissa tarkemmin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset tekevät kuntaanohjaamisessa yhteistyötä Maahanmuuttoviraston ja vastaanottokeskusten kanssa. Vastaanottokeskusten toimintaa ohjaa Maahanmuuttovirasto.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset laatisivat 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan ohjaamisen alueellisen strategian ja vastaisivat sen toimeenpanosta. Alueellisen suunnittelun tavoitteena olisi varmistaa, että alueilta löytyy valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti kuntapaikkoja ja valmiutta vastaanottaa myös muita kuin kuntapaikoille vastaanottokeskuksesta muuttavia luvansaaneita turvapaikanhakijoita sekä koordinoida ja tukea viranomaisyhteistyötä ja kuntien ja hyvinvointialueiden varautumista 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottoon. Myös kuntaanohjaamisen alueellisessa suunnittelussa ja kehittämisessä tulisi huomioida kotoutumisen tavoitteiden lisäksi liittymäpinnat muun muassa työllisyys-, alue- ja kaupunkipolitiikan tavoitteisiin.
Alueellinen strategia, johon vastaanoton alueella tulisi perustua, tukisi kuntaan ohjaamisen poikkihallinnollista yhteistyötä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, Maahanmuuttoviraston, vastaanottokeskusten ja kuntien sekä hyvinvointialueiden välillä. Strategia olisi lähtökohtaisesti monivuotinen, mutta sitä tulisi tarkistaa vuosittain.
Pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulisi tehdä alueellista suunnittelua yhteistyössä kuntaan ohjaamisen kannalta keskeisten viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Keskeisiä toimijoita ovat kunnat, hyvinvointialueet, Maahanmuuttovirasto, alueella sijaitsevat vastaanottokeskukset ja perheryhmäkodit sekä muut viranomaiset, joiden toiminnalla on vaikutusta kuntaan siirtymisen ja asettautumisen sujuvuuteen, esimerkiksi Digi- ja väestötietovirasto, Kansaneläkelaitos ja poliisi. Suunnittelua tulisi tehdä yhteistyössä myös alueella toimivien kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Säännöllisellä viranomaisten, kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden välisellä yhteistyöllä ja tiedonvaihdolla tuettaisiin kuntaan ohjaamisen sujuvuutta, vastaanottoon varautumista ja varmistettaisiin vastaanottoprosessien sujuvuus ja riittävä tuki alkuvaiheen kotoutumiseen kunnissa.
Kuntaan ohjaamisen toimeenpanossa alueellisella strategisella suunnittelulla ja poikkihallinnollisella viranomaisten, kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöllä edistettäisiin myös 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden alueellista sijoittumista eri puolille maata. Alueellista hajasijoittumista edistettäisiin ennen muuta varmistamalla kuntapaikkojen saatavuus eri alueilta.
42 §.Sopimus kuntaan ohjaamisesta ja kotoutumisen edistämisestä. Pykälä vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan kotoutumislain 41 §:ssä tarkoitettua sopimusta kuntaan osoittamisesta ja kotoutumisen edistämisestä. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kunta voisi laatia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa sopimuksen kuntaan ohjaamisesta ja kotoutumisen edistämisestä. Sopimuksella kunta sopii varautumisesta 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottoon. Sopimuksen osana on sovittava kuntapaikoista, joille 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettu henkilö voitaisiin 43 §:n mukaisesti ohjata. Sopimuksilla varmistettaisiin erityisesti kiintiöpakolaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien luvansaavien turvapaikanhakijoiden ja tilapäistä suojelua saaneiden kuntaan sijoittuminen.
Tällä ei muutettaisi sopimusprosessia, vaan sopimuksessa tulisi jatkossakin huomioida kunnan varautumisen ottaa vastaan kaikki 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut henkilöt. Sopimuksessa tulee sopia varautumisesta kuntapaikalle sekä vastaanottokeskuksen tukitoimia hyödyntäen tai niitä ilman kuntaan muuttavien vastaanottoon, kotoutumisohjelman- toteuttamisesta, yhteistyöstä hyvinvointialueen kanssa ja erityistä tukea tarvitsevien palvelutarpeiden huomioimisesta.
Kuntaan ohjaamisesta ja kotoutumisen edistämisestä tehty sopimus olisi edellytys 59 §:ssä säädetysti valtion korvauksille.
Sopimuksen tekoprosessin yhteydessä voitaisiin keskustella kunnan edustajan osallistumisesta kiintiöpakolaisten vastaanoton ja kotoutumisen edellytysten arviointiin kiintiöpakolaisten valinnoissa, joiden kokonaiskoordinaatiosta vastaa Maahanmuuttovirasto. Suomeen tulevat kiintiöpakolaiset valitaan pääosin henkilökohtaisesti haastattelemalla ennen oleskeluluvan myöntämistä. Haastattelut tekee valintadelegaatio, joka koostuu Maahanmuuttoviraston ja Suojelupoliisin edustajista sekä kotoutumisen asiantuntijoista, jotka tulevat kunnista tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ja jatkossa voivat tulla myös hyvinvointialueilta. Kotoutumisen asiantuntija kerää haastatteluissa myös tietoa kotoutumisen tueksi, kuten pakolaisen koulu- ja työhistoria, kielitaito, luku- ja kirjoitustaito, terveydentila, perhetilanne ja muut keskeiset asiat. Nämä tiedot toimitetaan valintaprosessin edetessä pakolaisten tulevaan kotikuntaan ja hyvinvointialueelle mahdollisia ennakkojärjestelyjä ja kotoutumisen alkuvaiheen nopeuttamista varten. Valintamenettelyssä tapahtuva vastaanoton ja kotoutumisen arviointi perustuu ulkomaalaislain 92 §:ään.
Ehdotetun pykälän mukaisesti muun kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvan kunnan tulisi kuulla hyvinvointialuetta ennen kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välisen sopimuksen laatimista. Pakolaisten vastaanottoa ja kotoutumista tuetaan myös hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevilla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla, joita erityisesti kuntapaikalle ohjattavat henkilöt usein tarvitsevat kotoutumisensa tueksi. Kuulemisen tarkoituksena olisi välittää hyvinvointialueelle tieto valmisteilla olevasta kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välillä tehtävästä sopimuksesta sekä varmistaa hyvinvointialueen varautuminen ja tarvittaessa osallistuminen sopimuksen perusteella tapahtuvaan vastaanottoon. Kunnan tulisi pitää hyvinvointialue informoituna ja osallisena vastaanoton käytännön suunnittelussa. Viranomaisten välistä kuulemista on kuvattu tarkemmin 33 §:n ja 43 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvan kunnan olisi vastaavassa tilanteessa kuultava Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaista.
Pykälän 2 momentin mukaan kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välinen sopimus olisi lähtökohtaisesti monivuotinen ja sitä olisi tarkistettava vähintään neljän vuoden välein. Siihen voitaisiin kirjata kunnan vuotuinen vastaanotettavien pakolaisten määrä, jota elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi hyödyntää kuntapaikalle ohjaamisessa. Sopimukseen kirjattaisiin myös kunnan valmius vastaanottaa kiireellistä uudelleensijoittamista tarvitsevia ja alaikäisiä ilman huoltajaa tulevia henkilöitä. Sopimus voitaisiin tehdä myös monivuotisena avoimena sopimuksena. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus varmistaisi vuosittain kuntaan vastaanotettavien kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saavien turvapaikanhakijoiden määrän ja tiedon kunnan valmiudesta vastaanottaa kiireellistä uudelleensijoittamista tarvitsevia kiintiöpakolaisia ja alaikäisiä ilman huoltajaa tulevia henkilöitä. Sopimus voitaisiin tehdä avoimena sopimuksena myös silloin, jos kunta varautuu sopimuksella vain vastaanottokeskuksen tukitoimin tai itsenäisesti kuntaan muuttavien oleskeluluvansaaneiden turvapaikanhakijoiden vastaanottoon ja palveluiden järjestämiseen. Kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi mahdollista tehdä sopimus myös yksivuotisena, mikä voisi olla tarpeen esimerkiksi tilanteessa, jossa kuntaan ohjattavien henkilöiden määrä kasvaisi nopeasti tai tilapäisesti, jolloin pakolaisia vastaanottavien kuntien verkostoa olisi tarve vastaavasti laajentaa. Kunta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tarkistaisivat sopimuksen vuosittain valtakunnallisten kuntapaikkatavoitteiden pohjalta ja pitäisivät hyvinvointialueen informoituna.
43 §.Kuntaan ohjaaminen. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan kotoutumislain mukaista kuntaan osoittamista viranomaistehtävien osalta. Ehdotuksella kuitenkin selkeytettäisiin näitä tehtäviä sekä kuntapaikalle ohjaamisen pääasiallista kohderyhmää. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaisi kuntapaikalle kuntaan, jonka kanssa se on tehnyt 42 §:ssä tarkoitetun sopimuksen, Maahanmuuttoviraston esityksestä ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetun henkilön sekä vastaanottokeskuksen esityksestä muun haavoittuvassa asemassa olevan 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilön. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi ohjata Maahanmuuttoviraston tai vastaanottokeskuksen esityksestä kuntapaikalle myös muun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilön. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi ohjata kuntapaikalle myös 2 §:n 4 momentissa tarkoitetun henkilön. Perheenjäseninä tulevat hakevat perheenyhdistämistä itsenäisesti ulkomailta käsin eikä Maahanmuuttovirasto tai vastaanottokeskus tee heistä esitystä kuntaan sijoittamiseksi. He saattavat kuitenkin tarvita kunnalta esimerkiksi asuntoa tai muita erityisiä palveluita, joiden vuoksi kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen voi olla tarpeen sopia kunnan kanssa kuntapaikasta. Tämä voisi olla tarpeen esimerkiksi alaikäisen ilman huoltajaa olevan perheenkokoajan perheenjäsenen kuntaan saapumisen ja vastaanoton valmistelussa. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi sopia kunnan kanssa kuntapaikalle ohjaamisesta ilman Maahanmuuttoviraston tai vastaanottokeskuksen tekemää esitystä, kun kyse on henkilöstä, jonka ottamisesta Suomeen valtioneuvosto on tehnyt päätöksen ulkomaalaislain 93 §:n perusteella ja joka ei oleskele vastaanottokeskuksessa Suomeen saavuttuaan, vaan saapuu suoraan kuntaan.
Esityksen mukaan kuntaan osoittaminen koskisi lähtökohtaisesti vain haavoittuvassa asemassa olevia, jotka tarvitsevat erityistä tukea, mutta kuntapaikkaa olisi edelleen mahdollista hakea myös muille. Kuntapaikoille ohjattaisiin siis erityisesti suoraan kuntiin saapuvat kiintiöpakolaiset ja haavoittuvassa asemassa olevat oleskeluluvansaaneet turvapaikanhakijat ja tilapäistä suojelua saavat, jotka eivät pysty siirtymään vastaanottokeskuksesta kuntaan vastaanottokeskuksen tukitoimia hyödyntäen tai niitä ilman, vaan tarvitsevat enemmän tukea ja kunnan järjestämän asunnon. Haavoittuvassa asemassa olevina voidaan pitää erityisesti alaikäisiä, ilman huoltajaa tulleita luvansaaneita turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia, sairaita ja mielenterveyden häiriöistä kärsiviä, vammaisia, ikääntyneitä, raskaana olevia naisia, yksinhuoltajaperheitä sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneita, ja sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä sekä ihmiskaupan uhreja. Luettelo ei ole tyhjentävä, ja henkilön haavoittuva asema ja siitä johtuvien sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen ja tuen tarve täytyy aina arvioida yksilöllisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön toimesta vastaanottokeskuksessa tai kuntaan siirtymisen jälkeen.
Pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi tarvittaessa Maahanmuuttoviraston tai vastaanottokeskuksen esityksestä ohjata kuntapaikalle myös muun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilön. Esimerkiksi turvapaikan tai tilapäisen suojelun hakijamäärien kasvaessa huomattavasti, voisi olla tarpeen ohjata myös muiden kuin kiintiöpakolaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien luvansaaneiden turvapaikanhakijoiden ja tilapäistä suojelua saaneiden muuttoa alueellisesti viranomaisyhteistyönä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi ohjata kuntaan myös 2 §:n 4 momentissa tarkoitetun henkilön, vaikka Maahanmuuttovirasto tai vastaanottokeskus ei tee heistä esitystä kuntapaikalle ohjaamisesta. Perhesiteen perusteella tuleva henkilö järjestää muuttonsa Suomeen itsenäisesti ja muuttaa yleensä siihen kuntaan, jossa hänen perheenjäsenensä jo asuu.
Pykälän 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulisi sopia kuntapaikalle ohjaamisesta kunnan kanssa. Muun kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvan kunnan tulisi ennen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tekemää kuntaan ohjaamista kuulla hyvinvointialuetta, jos kuntapaikalle ohjattavalla henkilöllä on ilmeisiä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden tarpeita. Vastaavasti Ahvenanmaan maakunnan kunnan tulisi kuulla Ahvenanmaan terveyden- ja sairaanhoitoviranomaista, jos henkilöllä on ilmeisiä terveydenhuoltopalveluiden tarpeita. Kuuleminen valintapäätöksenteon yhteydessä olisi tärkeä osa kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden varmistamiseksi, palvelujen yhteensovittamiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi. Kuntapaikalle ohjattavat, esimerkiksi pakolaiskiintiössä valittavat, ovat usein haavoittuvassa asemassa, ja heillä voi olla sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden tarpeita, joihin voidaan vastata hyvinvointialueen palveluilla. Kunta ja hyvinvointialue voisivat sopia kuulemiselle käytännöt ja yhteyshenkilöt, joiden välillä kuuleminen tapahtuu. Valintapäätöksen yhteydessä tapahtuva kuulemisen tarkoituksena olisi kunnan ja hyvinvointialueen viranomaisten välinen yhteydenpito, jolla varmistettaisiin yhteistyö ja palveluihin varautuminen. Kuulemisen tarkoitus ei olisi neuvotella kunnan ja hyvinvointialueen välillä kunnalle esitetyn henkilön kuntapaikalle vastaanotosta, vaan tukea kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyötä henkilön vastaanottoon varautumisessa. Kuulemisesta säädetään hallintolaissa. Viranomaisten välistä kuulemista on kuvattu myös33 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
Erityinen ryhmä, jonka vastaanoton toimeenpanossa hyvinvointialueen kuuleminen olisi tarpeen jo ennen kunnan valintapäätöksen tekemistä, on kiireellistä uudelleensijoitusta tarvitsevat kiintiöpakolaiset. Heidän uudelleensijoittamisensa kiireellisyyteen on usein vakava terveydellinen syy, johon vastaanottavan kunnan ja erityisesti sen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavan hyvinvointialueen on pystyttävä vastaamaan kiireelliselläkin aikataululla, jopa heti vastaanottovaiheessa. Kunnan ja hyvinvointialueen olisi tehtävä yhteistyötä jo ennen kuntaan saapumista vastaanottotoimien suunnittelemiseksi ja yhteensovittamiseksi.
Pykälän 4 momentin mukaan 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettu henkilö voisi muuttaa kuntaan myös vastaanottokeskuksen tukitoimia hyödyntäen tai niitä ilman, jos henkilö pitää sitä tarkoituksenmukaisena. Tällöin vastaanottokeskus nykykäytännön mukaisesti tukisi henkilön kuntaan siirtymistä vastaanottolain 3 luvun mukaisilla palveluilla ja tukitoimilla, esimerkiksi antamalla tietoa kuntaan muuttamiseen liittyvistä asioista, kotoutumispalveluista ja -viranomaisista sekä avustamalla asunnon etsimisessä vastaanottokeskuksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueelta. Oleskeluluvan saaneella turvapaikanhakijalla on oikeus valita asuinpaikkansa, ja suurin osa vastaanottokeskuksista kuntaan muuttavista ei muuta kuntapaikoille, vaan järjestää asumisensa itsenäisesti haluamaansa kuntaan. Kaikki itsenäisesti muuttavista eivät koe vastaanottokeskuksen tukitoimia tarkoituksenmukaisiksi. Käytännössä osa luvansaaneista turvapaikanhakijoista asuu yksityismajoituksessa vastaanottokeskuksen ulkopuolella jo hakemusvaiheessa.
Kunnan ja hyvinvointialueen tulisi voida varautua järjestämään kotoutumista, toimeentuloa ja hyvinvointia edistäviä palveluita myös muille kuin kuntapaikalle ohjattaville 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuille henkilöille siten kuin tässä lakiehdotuksessa säädettäisiin.
Pykälällä ei pääosin muutettaisi nykytilaa, vaan selkeytettäisiin viranomaisvastuita ja saatettaisiin lainsäädäntö vastaamaan nykytilaa, jossa vastaanottokeskus ohjauksella, neuvonnalla ja muilla tukitoimilla tukee suurinta osaa kuntaan muuttavista oleskeluluvan saavista turvapaikanhakijoista. Kuntapaikoille on nykytilanteessa käytännössä voitu osoittaa kiintiöpakolaiset ja haavoittuvassa asemassa olevat luvansaaneet turvapaikanhakijat, joten esitetty kuntapaikkojen kohdentaminen ensisijaisesti kiintiöpakolaisille ja muille haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille vähentäisi ylimääräistä työtä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa ja kunnissa kuntapaikoista neuvottelemisen osalta.
Poikkeuksena olisi ehdotettu 5 momentti, jolla muutettaisiin nykytilaa sen osalta, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi sovittava kunnan lisäksi hyvinvointialueen kanssa 2 §:n 6 momentissa tarkoitetun lapsen tai nuoren ohjaamisesta 42 §:ssä tarkoitetulla sopimuksella sovitulle kuntapaikalle. Lain 2 §:n 6 momentissa tarkoitettu lapsi ei voi siirtyä vastaanottokeskuksesta kuntaan ilman kuntapaikalle ohjaamista. Täysi-ikäistyneelle nuorelle voidaan hakea kuntapaikkaa tai hän voi sen sijaan muuttaa vastaanottokeskuksesta sen tukitoimia hyödyntäen tai itsenäisesti. Perustellusta syystä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunta ja hyvinvointialue voisivat sopia edellä tarkoitetun lapsen tai nuoren sijoittamisesta 33 §:ssä tarkoitettuun perhehoitoon myös ilman 42 §:ssä tarkoitettua sopimusta.
Muutos nykytilaan ehdotetussa 4 momentissa johtuisi siitä, että vastuu alaikäisten ilman huoltajaa tulleiden hoivan ja huolenpidon ja kasvatuksen järjestämisestä perheryhmäkodissa, perhehoitona tai muuten tarkoituksenmukaisella tavalla sosiaalihuoltolain mukaisina palveluina esitetään siirtyvän hyvinvointialueiden vastuulle, ja päätöksen alaikäisen ilman huoltajaa tulleen henkilön sijoittamisesta perheryhmäkotiin tekisi hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä sen jälkeen, kun kunta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja hyvinvointialue ovat sopineet alaikäisen sijoittamisesta.
Poikkeus nykytilaan olisi myös säännös mahdollisuudesta sijoittaa alaikäisenä ilman huoltajaa tullut oleskeluluvan saanut lapsi tai nuori perhehoitoon kuntaan, jolla ei ole 42 §:ssä tarkoitettua sopimusta kuntapaikoista. Tämä edistäisi lapsen etua, jos perhehoitoon sijoittamisen katsottaisiin olevan lapsen kannalta suositeltavin asumisvaihtoehto, vaikka kunta ei muuten olisikaan sitoutunut 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottoon sopimusperusteisesti. Kunnan tulisi silti järjestää perhehoitoon sijoitetulle alaikäiselle 2 luvun mukaiset kotoutumista edistävät ja muut kunnan palvelut.
44 §.Kunnan kuntapaikalle ohjattavan vastaanottoon liittyvät tehtävät. Ehdotettu pykälä olisi uusi, ja sillä säädettäisiin muun kuin Ahvenmaan maakuntaan kuuluvan kunnan tehtävistä kuntapaikalle ohjattavien vastaanottoon liittyen. Tehtävistä on tarpeellista säätää, koska kotoutumista tukevien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy vuoden 2023 alusta muualla Suomessa paitsi Ahvenanmaalla kunnilta hyvinvointialueille, mikä aiheuttaa muutoksia kunnan tehtävien organisoinnissa. Siirron myötä kunnat, joissa pakolaisten vastaanotto ja maahanmuuttajien kotoutumista edistävät palvelut on organisoitu sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalle, joutuvat järjestämään tehtäviä uudelleen, sillä vastuu pakolaisten vastaanotosta ja sen organisoinnista jää kunnalle.
Pykälän 1 momentin mukaan kunta vastaisi 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön vastaanottamiseen liittyvistä tehtävistä siltä osin, kun ne eivät ole sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä, joista vastaa hyvinvointialue. Tätä on tarkennettu jäljempänä. Kunnan tulisi nimetä kunnassa pakolaisten vastaanottamisesta vastaava taho, joka koordinoisi vastaanottoa hyvinvointialueen toimivaltaisen viranomaisen ja muiden vastaanottoprosessin toimijoiden kanssa.
Kunta vastaisi päätöksestä vastaanottaa edellä 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuntapaikalle ohjattu 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettu henkilö tai ulkomaalaislain 93 §:n perusteella Suomeen otettava henkilö ja kuulisi päätöksenteossa hyvinvointialuetta. Kuntapaikalle ohjattavat ovat usein haavoittuvassa asemassa ja tarvitsevat erityistä tukea ja hyvinvointialueen palveluita maahantulon tai vastaanottokeskuksesta kuntaan siirtymisen alkuvaiheessa, minkä vuoksi vastaanottoprosessi edellyttää jatkossa tiivistä kunnan ja hyvinvointialueen välistä yhteistyötä jo valintapäätöksen tekemisestä lähtien. Kunnan ja hyvinvointialueen on rakennettava toimiva yhteistyömalli kuntapaikalle vastaanotettavien vastaanoton alkuvaiheen toimintojen ja palvelujen yhteensovittamiseen monitoimijaisen, poikkihallinnollisen prosessin ja yhteistyön sujuvuuden ja vastaanotettavien henkilöiden kotoutumisen alkamisen varmistamiseksi.
Kunta koordinoisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Maahanmuuttoviraston tai vastaanottokeskuksen sekä hyvinvointialueen kanssa vastaanoton aikataulutuksen ja siihen liittyvät käytännön valmistelut huomioiden myös tarvittaessa prosessissa mukana olevien järjestötoimijoiden roolit erityisesti kiintiöpakolaisten vastaanotossa. Kunnan vastuulla olisi vastaanottaa kiintiöpakolaiset kuntaan tehden tarvittavassa laajuudessa yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin kunnan vastuista. Sovittuaan 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön vastaanotosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa kunta varaisi 2 momentin 1 kohdan mukaisesti asunnon ja kiintiöpakolaisen osalta vastaisi myös sähkö-, vesi- ym. sopimusten tekemisestä valmiiksi ennen maahantuloa. Tuetun asumisen tai muun asumispalvelun tarpeen arvioi ja palvelujen järjestämisestä vastaa 1.1.2023 alkaen hyvinvointialue. Jos kuntapaikalle vastaanotettavan henkilön tiedetään jo ennen maahantuloa tai kuntaan saapumista tarvitsevan esimerkiksi sosiaalihuolto- tai muun lainsäädännön mukaista tuetun asumisen palvelua, jonka on oltava valmiina henkilön maahan tai kuntaan saapuessa, ei kunnan tarvitsisi järjestää henkilölle erillistä asuntoa, vaan hyvinvointialue järjestäisi asumisen ja siihen liittyvät palvelut. Kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyö olisi tältäkin osin keskeistä henkilön palvelujen järjestämisessä.
Kiintiöpakolaisen maahantulo yleensä kestää kuukausia ja myös vastaanottokeskuksesta kuntaan siirtymisessä voi kestää, ja asunnon varaamisesta syntyneitä kustannuksia voitaisiin korvata kunnalle siten kuin jäljempänä vastaanottoon varautumisen korvauksista 8 luvussa säädettäisiin. Ehdotetussa 64 §:ssä säädettäisiin korvauksesta vastaanottoon varautumisesta. Ehdotetun 64 §:n 1 momentin mukaan kunnalle voitaisiin korvata kuntapaikalle ohjatun henkilön vastaanottoon varautumisesta aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia enintään neljän kuukauden ajalta ennen henkilön Suomeen tuloa tai kuntaan muuttoa. Perustellusta syystä kustannukset voitaisiin korvata enintään kahdeksalta kuukaudelta. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi kunnan asuntotilanne tai henkilön maahantulon viivästyminen hänestä itsestään riippumattomista tai ennalta arvaamattomista syistä. Kunta voisi kalustaa asunnon välttämättömiltä osin ennen kiintiöpakolaisen maahantuloa ja hakea siihen valtiolta korvausta 64 §:n nojalla. Pykälä vastaa hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022vp) kotoutumislakiin ehdotettua 47 a §:ää.
Kunnan nimissä oleva vuokra- ja muut sopimukset siirrettäisiin henkilön nimiin tämän muuttaessa kuntaan. Sen jälkeen henkilö vastaisi vuokrakustannuksista.
Kunnan ja hyvinvointialueen niin sopiessa, voitaisiin asuntoa vaihtoehtoisesti kalustaa etukäteen myös henkilölle haettavalla etuudella henkilön puolesta. Mikäli henkilö ei olisi vielä Suomessa, kun etuuksilla tulisi tehdä hankintoja, vastaisi hyvinvointialue henkilön puolesta asioinnista. Tällöin hyvinvointialue voisi hankkia asuntoon ensimmäisten päivien välttämättömiä tarvikkeita. Tällä hetkellä kunta vastaa ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen myöntämisestä. Toimeentulotukilakiin valmistellaan kuitenkin muutosta, jonka myötä vastuu olisi hyvinvointialueella (HE 127/2022 vp). Perustoimeentulotuen myöntää Kansaneläkelaitos. Jatkossa, jos ennakoiva toimeentulotuki olisi tarpeen, sen hakisi kiintiöpakolaiselle tai muulle kuntaan ohjattavalle henkilölle hyvinvointialue.
Lähtökohtana on jatkossakin, että asunnon kalusteiden ja käyttötavaroiden hankinta toteutettaisiin pääasiassa sen jälkeen, kun henkilö on kunnassa ja voi itse osallistua näihin hankintoihin. Kunnan tulisikin jatkossa avustaa henkilöä muiden kalusteiden, käyttötavaroiden ja elintarvikkeiden ostossa, mikäli sille on tarvetta. Tällöin kunnan työntekijä, esimerkiksi maahanmuutto-ohjaaja, voisi osallistua henkilön kanssa asiointiin. Nämä hankinnat voitaisiin rahoittaa perustoimeentulotuen tai täydentävän toimeentulotuen maksusitoumuksella. Kunta voisi myös tehdä yhteistyötä tässä esimerkiksi paikallisten järjestöjen kanssa, ja kalusteita voitaisiin hankkia myös lahjoituksilla, kuten nykyisinkin. Kunnan tulisi myös avustaa henkilöä asuntoon ja kuntaan tutustumisessa, ellei henkilöllä ole erityistä tuen tarvetta, jonka vuoksi hän tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon tukea arjessa selviytymiseen. On keskeistä, että kiintiöpakolaiselle tai muulle kuntapaikalle ohjattavalle henkilölle järjestetään ensimmäisinä päivinä tapaamisia sosiaalityöntekijän kanssa myös suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmään ja etuuksiin liittyvän neuvonnan ja ohjauksen varmistamiseksi. On hyvinvointialueen vastuulla tarjota etuuksiin liittyvä ohjaus ja neuvonta sekä dokumentoida käydyt keskustelut siten kuin laissa säädetään. Sosiaalihuollon keskeiset lakisääteiset tehtävät ja palvelut liittyvät kyseisen neuvonnan ja ohjauksen lisäksi pääasiassa yksilön, perheen ja yhteisön toimintakykyä, sosiaalista hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta edistävien ja ylläpitävien toimien ja palvelujen järjestämiseen. Sosiaalihuollon tehtäviin kuuluu sosiaalihuoltolain 11 §:ssä määriteltyihin tuen tarpeisiin vastaaminen. Kunnan ja hyvinvointialueen on varmistettava hyvällä yhteistyöllä, että asiakkaiden palvelutarpeet tulevat arvioiduksi ja että niihin vastataan riittävin, oikea-aikaisin ja tarkoituksenmukaisin toimin ja päällekkäistä työtä välttäen.
Kuntapaikalle vastaanoton osalta kunta vastaisi poikkihallinnollisesta prosessista ja yhteistyöstä Maahanmuuttoviraston ja muiden vastaanottovaiheen toimijoiden kanssa. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan kunnan tulisi tehdä yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa vastaanottoprosessin suunnittelussa ja vastaanoton toteutuksessa niin, että vastaanotettavan henkilön kuntaan saapuminen ja asettautuminen tapahtuisi sujuvasti ja että hän saisi tarvitsemansa palvelut kunnalta ja hyvinvointialueelta. Kunta vastaisi lähtökohtaisesti kiintiöpakolaisen vastaanottamisesta esimerkiksi lento- tai juna-asemalta. Mikäli henkilöllä olisi merkittäviä sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeita, joista johtuen vastaanottotilanteessa olisi oltava hyvinvointialueen sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä, kunnan tulisi yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa varmistaa, että tällainen henkilö on mukana vastaanottamassa henkilöä. Kunnan tulisi tarvittaessa ohjata vastaanotettava henkilö muiden viranomaisten palveluihin, esimerkiksi hyvinvointialueen tekemään sosiaalipalveluiden tarpeen arviointiin. Kunnan tulisi varmistaa, että vastaanotettavat henkilöt saavat riittävästi tukea, ohjausta ja neuvontaa kuntaan ja uuteen tilanteeseen asettautumisessa maahantulon alkuvaiheessa. Jos vastaanotettu henkilö tarvitsee erityistä tukea ja hyvinvointialue nimeää hänelle sosiaalihuollon omatyöntekijän, tämä vastaa henkilölle annettavasta sosiaaliohjauksesta ja muusta arjen tuesta ja ohjauksesta palvelutarpeen mukaisiin palveluihin. Kunnan tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa ja olisi sovittava yhteistyökäytännöistä, joilla vastaanottoprosessin sujuvuus ja vastaanotettavien henkilöiden riittävä tuki ja palveluiden saanti varmistetaan sekä vältetään päällekkäistä työtä.
Kunta vastaisi vastaanoton koordinoinnista ja sen tulisi aloittaa vastaanoton suunnittelu yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa heti, kun Maahanmuuttoviraston sijoitusesitys kiintiöpakolaisesta tai vastaanottokeskuksen esitys oleskeluluvan saaneesta turvapaikanhakijasta tulee kuntaan. Nykytilanteessa Maahanmuuttovirasto tekee kiintiöpakolaista koskevan sijoitusesityksen ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä, ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus jakaa esityksen kuntaan. Järjestelmässä olevien esitystä koskevien tietojen perusteella kunta voi päättää vastaanotosta. Kunta saa vastaanottopäätöksen jälkeen tarkemmat tiedot vastaanotettavista henkilöistä ja voi suunnitella palveluita ja niiden yhteensovittamista. Vastaavasti vastaanottokeskus toimittaa kuntapaikalle ohjattavasta henkilöstä vastaanottoprosessin aikana kertyneet kotoutumista edistävien palveluiden kannalta olennaiset tiedot kuntaan. Jatkossakin kunta ja hyvinvointialue saisivat vastaavat tiedot vastaanottopäätöksen tekemiseksi sekä vastaanoton ja palveluiden järjestämiseksi. Tiedonsaannista säädettäisiin 9 luvussa.
Kuntapaikalle vastaanotettavat henkilöt ovat usein haavoittuvassa asemassa olevia ja tarvitsevat muita maahanmuuttajaryhmiä enemmän tukea arjessa selviytymiseen, toimeentulon varmistamiseen ja kotoutumiseen. Arjessa selviytymistä ja toimeentulon varmistamista tuetaan sosiaalihuoltolain 14 §:n mukaisilla palveluilla, joiden järjestämisestä vastaa 1.1.2023 alkaen hyvinvointialue. Kuntapaikalle vastaanotettavien osalta kunnan ja hyvinvointialueen olisi organisoitava yhteistyö siten, että vastaanotettavien henkilöiden palvelutarpeet tulisivat heti kuntaan tulon alkuvaiheessa arvioiduiksi ja palvelut varmistetuiksi sekä yhteensovitetuiksi. Kunnan tulisi ohjata tarvittaessa hyvinvointialueen palvelutarpeen arviointiin myös vastaanottokeskuksentukitoimia hyödyntäen tai niitä ilman kuntaan muuttavia. Kunnan tulisi 2 momentin 3 kohdan mukaan antaa kuntapaikalle vastaanotettaville ohjausta ja neuvontaa ja ohjata heidät tarvittaessa muiden viranomaisten tai toimijoiden palveluihin. Tällaisia ovat muun muassa kiintiöpakolaisten alkuterveystarkastukset, henkilötunnuksen ja kotikunnan rekisteröinnit, työnhakijaksi rekisteröityminen, sosiaaliturvan piiriin pääsy, ulkomaalaisen henkilökortin ja matkustusasiakirjojen hankkiminen sekä pankkitilin avaaminen.
Kunnan olisi myös tarjottava maahanmuuttajille kotoutumislain 10 §:n mukaista ohjausta ja neuvontaa. Maahanmuuttajalle annetaan asianmukaista ohjausta ja neuvontaa kotoutumista edistävistä toimenpiteistä ja palveluista sekä työelämästä. Kunta voi neuvoa myös perheenyhdistämiseen liittyvissä asioissa.
Lisäksi kunnan tehtävä on 2 momentin 4 kohdan mukaan vastata lain 2 luvussa tarkoitettujen kunnan kotoutumista edistävien tehtävien soveltumisesta ja järjestämisestä kuntapaikalle vastaanottaville samoin kuin muille kuntiin muuttaville 2 §:n 3 ja 4 momenteissa tarkoitetuille henkilöille. Kyseessä on informatiivinen viittaus.
Lisäksi kunta vastaisi 12 §:ssä säädetysti muun muassa varhaiskasvatuksen, koulutuksen, liikunta-, nuoriso-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden järjestämisestä. Hyvinvointialue vastaisi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja niihin liittyvien tarpeiden arvioimisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta. Kunnan ja hyvinvointialueen välinen yhteistyö ja käytäntöjen määrittely olisi edellä kuvatusta johtuen keskeistä. Esimerkiksi osallisuuden edistäminen olisi sekä kotoutumis- että sosiaalihuoltolain mukainen tavoite, jonka edistämiseen liittyvien toimien ja palvelujen järjestämisessä ja yhteensovittamisessa olisi tehtävä yhteistyötä kolmannen sektorin tarjoamat palvelut ja mahdollisuudet huomioiden.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta 2 momenttiin. Sen mukaisesti kunnan ei tarvitsisi järjestää asuntoa 2 §:n 6 momentissa tarkoitetulle lapselle tai nuorelle, jos hänen asumisensa on järjestetty yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella hyvinvointialueen toimesta 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla perheryhmäkodissa, perhehoidossa tai muussa tarkoituksenmukaisessa sosiaalipalvelussa, joka sisältää asumisen. Esimerkiksi lähes täysi-ikäinen tai jo 18 vuotta täyttänyt nuori voi olla kykenevä muuttamaan itsenäisesti omaan asuntoon, eikä tarvitse asumiseen liittyviä sosiaalipalveluita. Kunnan on järjestettävä 2 luvun mukaisesti kotoutumista edistäviä ja muita palveluita ilman huoltajaa maassa oleville lapsille ja nuorille.
5 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa
Luvussa säädettäisiin kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelusta, kehittämisestä, seurannasta sekä palveluiden järjestämisestä ja yhteensovittamisesta. Luku vastaisi osittain voimassa olevan kotoutumislain 3 lukua.
45 §.Kotoutumisen edistämisen suunnittelu, kehittäminen ja seuranta kunnassa. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kunnalla olisi yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden kotoutumisen edistämisen suunnittelusta, kehittämisestä ja seurannasta kunnan tehtäviin kuuluvissa palveluissa ja muissa toimenpiteissä. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan kotoutumislain 30 §:ää. Kunnan on kehitettävä kotoutumisen edistämistä monialaisena yhteistyönä. Monialainen yhteistyö olisi määritelty 5 §:ssä.
Lisäksi kunnan olisi huolehdittava kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja kehittämisen yhteensovittamisesta hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevien palveluiden suunnittelun ja kehittämisen kanssa. Hyvinvointialueiden suunnittelusta säädettäisiin 6 luvussa. Kunnat ja hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, mutta niiden välinen yhteistyö on keskeistä kotoutumisen edistämisessä.
Pykälän 2 momentin mukaan kunnan olisi kotoutumisen edistämisen suunnittelussa asetettava vähintään maahanmuuttajien työllisyyttä, koulutusta, hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, asumista, osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, oman kielen ja kulttuurin ylläpitämisen mahdollisuuksia sekä hyvien väestösuhteiden edistämistä koskevat tavoitteet sekä määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet, vastuutahot, yhteistyö ja seuranta. Kunta voi asettaa muitakin tavoitteita kotoutumisen edistämiselle. On tärkeää, että kunkin tavoitteen toteutumiselle on asetettu toimenpiteitä, joilla on vastuutaho ja että tavoitteiden toteutumista seurataan. Lisäksi tavoitteiden toteutuminen voi vaatia eri tahojen välistä yhteistyötä, jolloin sekin on syytä tunnistaa ja määritellä jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on useiden viranomaisten tehtävä, joten on tärkeää, että kunnan suunnittelussa huomioidaan monialainen ja poikkihallinnollinen yhteistyö muiden toimijoiden, etenkin hyvinvointialueen kanssa.
Kotoutumisen edistämisen suunnittelun tulisi kattaa kunnassa asuvien, eri syistä maahan muuttaneiden erilaiset elämäntilanteet ja palvelutarpeet huomioiden sekä työvoimaan kuuluvat että työvoiman ulkopuolella olevat maahanmuuttajat, mukaan lukien lapset. Kotoutumisen edistämisen suunnittelussa tulisi huomioida tarvittaessa myös 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden eli esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien vastaanoton suunnittelu. Luonnollisesti kuntapaikalle ohjattavien vastaanottoa ei ole tarpeen suunnitella, jos kunta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus eivät ole sopineet kuntapaikoista eikä ole muutenkaan oletettavaa, että tällaisia henkilöitä ohjattaisiin kuntaan. Kunnan tulee kuitenkin suunnittelussaan varautua siihen, että kuntaan voi muuttaa myös 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettuja henkilöitä. Edellä mainittujen ryhmien lisäksi suunnittelussa on huomioitava eri syistä muuttaneet ja elämäntilanteissa olevat sekä ihmiskaupan uhrit ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön uhrit. Kotoutumistoimien tarpeita ja ohjautumista kotoutumista edistäviin toimiin tulee tarkastella myös väestöllisesti merkittävästi kasvavan työperäisen maahanmuuttajaväestön näkökulmasta. Lisäksi seurattaisiin kotoutumiskoulutuksen tuloksia, mukaan lukien koulutuksessa saavutetut suomen tai ruotsin kielen taitotasot ja kielitaidon kehitys. Seurantatietoa hyödynnettäisiin kotoutumiskoulutuksen kehittämisessä.
Kunnan on kirjattava edellä kuvatut asiat erilliseen toimenpideohjelmaan tai sisällytettävä ne muuhun kunnan suunnitteluasiakirjaan. Seurannan toteuttamiseksi tavoitteille tulee asettaa mittarit. Kunnan olisi raportoitava vähintään kahden vuoden välein kotoutumisen edistämisen tavoitteiden saavuttamisesta ja toimenpiteiden toteutumisesta alueelliselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, mukaan lukien 53 §:ssä tarkoitetut palveluiden saatavuuteen ja kustannuskehitykseen liittyvät tiedot. Tämä tukisi kotoutumisen kokonaisuuden sekä kotoutumisen edistämisen alueellisen ja valtakunnallisen tilannekuvan muodostamista sekä niiden seurantaa.
Voimassa olevan kotoutumislain mukaisista kunnan kotouttamisohjelmista ehdotetaan luovuttavan sellaisenaan. Sen sijaan olisi tarkoituksenmukaista, että kunta voisi valita suunnitteleeko se kotoutumisen edistämistä osana muuta suunnitteluaan, jolloin maahanmuuttajat ja kotoutuminen tulisi paremmin huomioitua kunnan yleisessä suunnittelussa, vai suunnitteleeko se kotoutumisen edistämistä myös erikseen, jolloin voi olla helpompi seurata tavoitteiden etenemistä erillisestä asiakirjasta. Johonkin kunnan suunnitteluasiakirjaan edellä mainitut tavoitteet, toimenpiteet, vastuutahot, yhteistyö ja seuranta on kuitenkin selkeästi kirjattava. Tämän tiedon on myös oltava saatavilla kuntalaisille siten kuin julkisuuslaissa säädetään.
Kunnat ovat väestörakenteeltaan varsin erilaisia ja osassa kuntia maahanmuutto- ja kotoutumispolitiikkaa on tehty jo useita vuosia, kun taas joihinkin kuntiin on vasta viime aikoina muuttanut ensimmäisiä maahanmuuttajia tai maahanmuuttajien määrä kunnassa on alkanut kasvaa. Myös kunnan voimavarat, maahanmuuttoa ja kotouttamista koskeva osaaminen sekä maahanmuuttajien palvelutarve kunnassa ovat ohjanneet kotoutumista edistävien palveluiden kehittämistä. Kunnan on seurattava kotoutumisen edistämistä voimassaolevan lain mukaisesti ja ehdotuksella on tarkoitus vahvistaa tätä velvoitetta kytkemällä seuranta tavoitteiden ja toimenpiteiden asettamiseen.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan on suunnittelussaan otettava huomioon kotoutumisen edistämisen valtakunnalliset tavoitteet, työllisyyden edistämisen valtakunnalliset tavoitteet kotoutuja-asiakkaiden osalta sekä kunnan elinvoiman edistäminen. Valtakunnallisista tavoitteista säädettäisiin 7 luvussa. Siellä säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi kotoutumisen edistämisen valtakunnallisesta kehittämisestä ja suunnittelusta ja että kotoutumisen edistämisen kannalta keskeiset ministeriöt määrittelisivät valtion kotoutumisen edistämisohjelmaan sisällytettävät hallinnonalansa kotoutumisen kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet osana hallinnonalansa toiminnan ja talouden suunnittelua. Kunnan elinvoiman edistämisellä on yhteys elinkeinopolitiikkaan ja siihen, että maahanmuuttajista voisi tulla työvoimaa alueelle, jolla siitä on puutetta. Lisäksi maahanmuuttajilla on myös yrittäjyyspotentiaalia. Tavoitteena olisi saada elinkeinoelämän toimijoita mukaan myös kotoutumisen edistämiseen paikallistasolla.
Lisäksi kunnan olisi huomioitava kotoutumisen edistämisen suunnittelussaan yhteistyömahdollisuudet elinkeinoelämän toimijoiden sekä järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa. Monialaisella yhteistyöllä ja lisäämällä esimerkiksi järjestöjen roolia kunnan kotoutumisen edistämisessä, riippuen paikallistason järjestötoiminnasta, voidaan edistää kotoutumista.
Pykälän 4 momentin mukaan kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelu, kehittäminen ja seuranta olisi otettava huomioon kuntalain (410/2015) 37 §:ssä tarkoitettua kuntastrategiaa sekä kuntalain 110 §:ssä tarkoitettua kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 6 §:n mukaista kunnan hyvinvointikertomusta ja -suunnitelmaa sekä kunnan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun 15 §:n 4 momentissa tarkoitettua suunnitelmaa työvoimapalveluiden järjestämisestä ja sekä kunnan muuta suunnittelua laadittaessa ja seurattaessa.
Kuntalain 37 §:n mukaan kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Kuntastrategiassa tulee ottaa huomioon muun muassa kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, palvelujen järjestäminen ja tuottaminen, henkilöstöpolitiikka, kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, elinympäristön ja alueen elinvoiman kehittäminen. Kuntastrategian tulee perustua arvioon kunnan nykytilanteesta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista kunnan tehtävien toteuttamiseen. Kuntastrategiassa tulee määritellä myös sen toteutumisen arviointi ja seuranta. Kuntastrategiaa koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan kuntastrategiaa koskevan pykälän tavoitteena on vahvistaa kunnan toiminnan ohjaamista kokonaisuutena sekä liittää kunnan strateginen suunnittelu ja taloussuunnittelu nykyistä tiukemmin yhteen. Lisäksi perusteluissa todetaan, että kuntastrategiaa koskevan pykälän yhtenä tavoitteena on, että kunnassa olisi mahdollista laatia vain yksi strategia, johon koottaisiin mahdollisimman laajasti myös erityislainsäädännössä edellytettyjä suunnitelmia.
Kotoutumisen laaja-alaiseksi edistämiseksi kuntastrategiassa voitaisiin asettaa tavoitteeksi maahanmuuttaja-asukkaiden huomioiminen kuntastrategian ja hyvinvointikertomuksen eri osa-alueilla, mukaan lukien maahanmuuttajien hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja kunnan elinvoimaisuuden kehittäminen. Tavoitteita voitaisiin edistää esimerkiksi kehittämällä monimuotoista kaupunki- ja palvelurakennetta, kannustamalla maahanmuuttajien mukaan ottamista voimavarana monimuotoistamaan kunnan ja sen alueella olevien yritysten, muun elinkeinoelämän ja yhteisöjen toimintaa, tarjoamalla kotoutumista tukevalla toiminnalle sopivia toimintatiloja sekä ehkäisemällä maahanmuuttajien eriytymistä omille asuinalueille. Maahanmuuttajien osallisuudella ja yhteiskunnallisella yhteenkuuluvuudella edistettäisiin kunnan eri väestöryhmien vuoropuhelua ja hyvinvointia. Samalla kunnan elinkeinoelämän kehittämispalveluiden tulisi aktiivisesti hyödyntää kasvavaa maahanmuuttoa kunnan alueella olevien yritysten kasvussa ja kansainvälistymisessä ja innovaatiotoiminnassa. Maahanmuutolla, monimuotoisuudella ja kansainvälisellä osaamisella on kasvava merkitys alueiden ja kuntien elinvoiman kehittämisessä, ja kansainvälisten osaajien kytkemisellä osaksi elinkeinoelämän kasvun ja kansainvälistymisen palveluita voidaan merkittävästi edistää alueiden ja kuntien kilpailukykyä ja houkuttelevuutta erilaiselle yritys- ja innovaatiotoiminnalle.
Pykälän yleistavoitteena olisi kotoutumisen suunnittelun valtavirtaistaminen osaksi kunnan eri toimialojen suunnittelua ja kehittämistä. Kotoutumisen edistämisen kehittäminen kuntastrategiassa tai erillisessä nykyistä kotouttamisohjelmaa vastaavassa asiakirjassa tulisi sisältää suunnitelma siitä, miten kunnan eri palvelut toteutetaan maahanmuuttajille soveltuvina sekä tarveanalyysi ja suunnitelma kotoutumista edistävistä palveluista sekä eri maahanmuuttajaryhmille kotoutumisen, osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 6 §:n mukaan kunnan edistäessä asukkaittensa hyvinvointia kuntalain 1 §:n mukaisesti, sen on seurattava asukkaittensa elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava kunnanvaltuustolle vuosittain. Lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava hyvinvointikertomus. Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet. Lisäksi sen tulee määritellä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Päätösten vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen on arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon kunnan eri toimialojen päätöksenteossa. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Lisäksi kunnan on nimettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutaho ja tehtävä yhteistyötä kunnan sekä muiden kunnassa toimivien julkisten toimijoiden sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.
Niin ikään kotoutumisen edistämisen yhteensovittamisen varmistamiseksi tulisi nimetä yhteensovittamisesta vastaava kunnan viranomainen sekä eri kotoutumista edistävistä palveluista vastaavat tahot, joista kunnan eri toimialat samoin kuin muut kotoutumisen edistämiseen osallistuvat toimijat ovat tietoisia. Vastuutahon ja eri toiminnoista vastaavien kunnan toimijoiden määrittely tehostaisi myös kotoutumisen edistämisen suunnittelua ja hallinnointia kunnassa sekä parantaisi maahanmuuttajan ohjausta ja ohjautumista tarkoituksenmukaisiin kunnan palveluihin. Lisäksi kehittämiseen tulisi sisällyttää suunnitelma hyvien väestösuhteiden ja eri väestöryhmien välisen vuoropuhelun edistämiseksi sekä suunnitelma kotoutumisen seurannasta.
Kuntien roolissa ja tehtäväkentässä tapahtuu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen johdosta muutoksia, jotka tulee ottaa huomioon kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelussa. Uudistusten myötä kunnalla ei olisi enää lakisääteisiä tehtäviä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Kunnat vastaavat kuitenkin jatkossa työvoimapalvelu-uudistuksen johdosta työllisyyden hoidosta ja edistämisestä sekä nykyisen lainsäädännön periaatteiden mukaisesti osaamisen ja sivistyksen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista, nuorisotoimesta, paikallisesta elinkeinopolitiikasta, maankäytöstä, rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta ja pääosin asuntopolitiikasta.
Kuntalain 22 §:ssä säädetään kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Kunnat voivat kotoutumisen edistämisen suunnittelussa ja kehittämisessä hyödyntää sen mukaisia keinoja kunnan asukkaiden kuulemiseen ja vuoropuhelun järjestämiseen. Erityisesti maahanmuuttajien näkemysten ja omien kokemusten huomiointi kunnan suunnittelussa olisi kannatettavaa samoin kuin hyviä väestösuhteita edistävä vuoropuhelu.
46 §.Kunnan kotoutumista edistävien palveluiden järjestäminen. Pykälän 1 momentin mukaan kunnan olisi huolehdittava siitä, että kunnan kotoutumisohjelma järjestetään käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä maahanmuuttajien palvelutarve edellyttää. Kotoutumisohjelmasta säädettäisiin tarkemmin 13 §:ssä.
Kunta vastaisi siitä, että kotoutumisohjelmaan sisältyvät ja muut kunnan kotoutumista edistävät palvelut muodostaisivat kotoutumista edistävän tarkoituksenmukaisen ja tarvittaessa monialaisen palvelukokonaisuuden. Kunnan yhteensovittamisvastuu kotoutumista edistävien palveluiden osalta tarkoittaisi kunnan työllisyys- ja peruspalvelujen sekä kotoutumisohjelmaan sisältyvien palveluiden yhteensovittamista siten, että kunnan kotoutumista edistävät palvelut ovat laadukkaita, maahanmuuttajien tarpeisiin oikea-aikaisesti ja riittävästi vastaavia sekä vaikuttavia. Tarkoituksenmukaisuutta arvioitaisiin kunnassa asuvien maahanmuuttajien määrään ja palvelutarpeeseen perustuen. Monialaisessa yhteistyössä kunnan tulisi tehdä yhteistyötä myös muiden viranomaisten, järjestöjen ja toimijoiden kanssa. Muita kuin kotoutumisohjelmaan sisältyviä kunnan kotoutumista edistäviä palveluita järjestetään osana kunnallisia peruspalveluita. Maahanmuuttajaväestön tarpeet ja kotoutumisen edistäminen olisi otettava huomioon kunnan eri toimialojen kuten varhaiskasvatus-, perusopetus-, koulutus-, työllisyys-, asumis-, sivistys-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen palvelujen yleisessä suunnittelussa, toiminnassa ja seurannassa. Peruspalveluja täydentäisivät tarvittaessa maahanmuuttajille kohdennetut luvun 2 palvelut ja muut kunnan kotoutumista edistävät toimenpiteet ja palvelut.
Pykälän 2 momentin mukaan kunnan olisi huomioitava kotoutumisohjelmaan sisältyvien palvelujen toteuttamisessa ja seurannassa monialainen yhteistyö. Monialainen yhteistyö on määritelty 5 §:ssä. Tämä tarkoittaisi, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, hyvinvointialue, Kansaneläkelaitos ja muut kunnan alueella toimivat viranomaiset, palveluntuottajat sekä paikalliset maahanmuuttaja-, kansalais-, työntekijä- ja työnantajajärjestöt, yhdistykset sekä uskonnolliset yhteisöt voivat tarvittavassa laajuudessa osallistua kotoutumisohjelman järjestämiseen ja seurantaan.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan olisi huolehdittava siitä, että sen palvelut soveltuvat myös maahanmuuttajille. Tämä tarkoittaisi siis erityisesti yleisen palvelujärjestelmän palveluita, joita edellä on kuvattu. Niiden suunnittelussa, kehittämisessä ja seurannassa on kiinnitettävä siten huomiota siihen, miten ne soveltuvat myös maahanmuuttajille ja miten maahanmuuttajien erityistarpeet, esimerkiksi liittyen suomen tai ruotsin kielen opetukseen tai tulkkaukseen, on huomioitu. Kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden valtavirtaistaminen eri sektoreilla edistäisi kotoutumista ja täsmentäisi kaikkien viranomaisten velvoitetta ottaa maahanmuuttajaväestö huomioon palveluja järjestettäessä.
Lasten ja nuorten perusopetuksesta ja muusta koulutuksesta huolehtiminen on oleellinen kotoutumisen lähtökohta. Kunta voi esimerkiksi järjestää perusopetukseen valmistavaa opetusta, jos kunnassa on sitä tarvitsevia maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Maahanmuuttajanuorten kielitaito vaihtelee ja huonosti kotimaisia kieliä osaavilla nuorilla on kantaväestön nuoria suurempi riski jäädä koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Myös peruskoulun, ammatillisten opintojen ja lukion keskeyttäminen on maahanmuuttajanuorilla kantaväestöä yleisempää. Tämä koskee erityisesti lapsia ja nuoria, jotka muuttavat Suomeen peruskouluikäisenä tai tämän iän ylittäneinä.
Kunnan kotoutumista edistävien toimien ja kotoutumisohjelman oleellinen kohderyhmä ovat työvoimapalveluiden asiakkaiden lisäksi myös työvoiman ulkopuolella olevat, kuten kotona lapsia hoitavat vanhemmat, ikääntyneet tai pitkäaikaissairaat, jotka jäävät usein kotiin ja siten kotoutumista edistävien palvelujen ulkopuolelle. Kunnan tulisi huolehtia siitä, että sen alueella järjestetään eritasoisia kielitaitoa ja kotoutumista edistäviä kursseja ja muuta koulutusta tukemaan työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien mahdollisuuksia opiskella suomen tai ruotsin kieltä ja suomalaisen yhteiskunnan toimintaa elämäntilanteestaan huolimatta. Esimerkiksi vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutus ja sen aikana tarjottava mahdollisuus lastenhoitoon on oleellinen koulutusväylä monelle kotona lapsia hoitavalle maahanmuuttajalle. Kotivanhempien tavoittaminen kotoutumissuunnitelmien ja koulutuksen piiriin tarjoaisi mahdollisuuden antaa vanhemmille tietoa myös suomalaisesta varhaiskasvatusjärjestelmästä sekä varhaiskasvatuksen mahdollisuuksista tukea lasten kasvua ja kehitystä.
Lisäksi kunnan tulisi erityisesti huomioida 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden, esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaneiden ja heidän perheenjäsentensä, mahdollinen erityisen tuen tarve ja palvelut. Kunnan tulisi myös huolehtia siitä, että 2 luvun mukaisia kotoutumista edistäviä palveluita hoitamaan on nimetty kunnassa vastuutahot, mukaan lukien kunnan tehtävät maahanmuuttajan osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa ja kotoutumissuunnitelman laatimisessa.
Lisäksi kunnan tulisi huolehtia oman henkilöstön riittävästä osaamisesta maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvissä asioista ja että se osaisi tunnistaa muun muassa maahanmuuttajien erityiset tarpeet ja vastata niihin sekä ohjata tarvittaessa muihin maahanmuuttajan tarvetta vastaaviin palveluihin. Kotoutumisen edistäminen eri maahanmuuttajaryhmien ja maahanmuuttajien yksilöllisiin tarpeisiin vastaten sekä kotoutumisen edistämisen valtavirtaistaminen osaksi kaikkia kunnan palveluita edellyttää osaavaa henkilöstöä.
47 §.Kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittaminen. Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnan olisi tarvittaessa yhteistyössä hyvinvointialueen, muun viranomaisen ja tässä laissa tarkoitetun palveluntuottajan kanssa huolehdittava 12 §:ssä tarkoitettujen kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittamisesta siten, että yhteensovitettuja palveluita tarvitsevat kotoutuja-asiakkaat, maahanmuuttajat ja maahanmuuttajaryhmät tunnistetaan ja heidän tarvitsemansa palvelukokonaisuudet määritetään. Ehdotus vastaa edellä 46 §:ssä kuvattua yhteensovittamista kunnan itse järjestämien palveluiden osalta, mutta koskee yhteensovittamista muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa. Kotoutumisen edistäminen vaatii monialaista yhteistyötä, josta kunta vastaa. Yhteensovittamisessa on määriteltävä ainakin edellä kuvatut palveluita tarvitsevat henkilöt ja ryhmät sekä palvelukokonaisuudet.
48 §.Kunnan maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmä. Pykälän 1 momentin mukaan kunnan olisi asettava kunnan maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen suunnittelun ja toimeenpanon kehittämistä sekä hyvien väestösuhteiden edistämistä varten paikallistason monialainen yhteistyöryhmä, jos kunnassa esiintyvä maahanmuuttajien palvelutarve sitä edellyttää. Tarve tässä pykälässä tarkoitetulle yhteistyöryhmälle arvioidaan muun muassa kunnassa olevien kotoutuja-asiakkaiden ja maahanmuuttajien lukumäärän, palvelutarpeen ja palveluiden yhteensovittamisen perusteella. Tarvetta tässä pykälässä tarkoitetulla yhteistyöryhmälle ei välttämättä ole, jos kunnan alueella toimii 58 §:ssä tarkoitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asettama alueellisen maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmä tai muu ryhmä maahanmuuton ja kotoutumisen edistämiseksi. Myös tämän ryhmän perustamisessa voitaisiin tehdä paikallistasolla yhteistyötä kuntien kesken, kuten edellä 8 §:ssä ehdotetaan säädettävän.
Yhteistyöryhmään voivat osallistua kunnan lisäksi hyvinvointialue, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, muu alueen kunta, poliisi, vastaanotto- tai järjestelykeskus, muu viranomainen, järjestö, yhdistys ja yhteisö, elinkeinoelämän edustaja sekä kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja toteuttava palveluntuottaja.
Vastaavanlainen säännös on voimassaolevan kotoutumislain 31 §:n 2 momentissa. Ainakin pienissä kunnissa yhteistyöryhmän kokoaminen voisi olla tarkoituksenmukaista kuntien välisenä yhteistyönä. Useiden kuntien yhteinen yhteistyöryhmä helpottaisi myös maahanmuuttajajärjestöjen osallistumista verkostotyöhön, koska kaikissa kunnissa ei välttämättä toimi maahanmuuttajajärjestöjä. Paikallistason yhteistyö eri toimijoiden kanssa luo puitteet sille, että eri viranomaisten ja muiden tahojen palveluista voidaan rakentaa maahanmuuttajien yksilöllisiä tarpeita vastaavia palvelukokonaisuuksia. Lisäksi paikallistason yhteistyö voi hyödyntää maahanmuuttajien osaamista kunnan elinvoiman rakentajana maahanmuuttajia itseään ja kuntaa hyödyttävällä tavalla.
Pykälän 2 momentin mukaan yhteistyöryhmän tehtävänä olisi tukea kunnan kotoutumisen edistämisen suunnittelua, kehittämistä ja toimeenpanoa sekä kotoutumisen edistämisen yhteensovittamista kunnan muun suunnittelun sekä eri viranomaisten muun suunnittelun kanssa. Lisäksi yhteistyöryhmän olisi koordinoitava kansainvälistä suojelua saavien ja muiden 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanoton toimeenpanoa sekä edistettävä yhdenvertaisuutta ja hyviä väestösuhteita kunnassa. Erityisesti nämä tehtävät on tunnistettu sellaisiksi, joissa paikallistason yhteistyötä on tarpeen edistää. Tiivistä yhteistyötä ja koordinaatiota varsinkin kunnan ja hyvinvointialueen välillä tarvitaan erityisesti kansainvälistä suojelua saavien vastaanoton järjestelyissä.
Pykälän 3 momentin mukaan yhteistyöryhmällä voisi olla muitakin maahanmuuttoon ja kotoutumisen edistämiseen liittyviä tehtäviä. Yhteistyöryhmä voisi kokoontua tarpeen mukaisesti. Kunta kutsuisi yhteistyöryhmän kokoon omasta tai siihen kuuluvan tahon aloitteesta. Ensimmäinen järjestäytymiskokous tulisi järjestää mahdollisimman pian tämän lain voimaantulon jälkeen.
6 luku Kotoutumisen edistäminen hyvinvointialueella
Luvussa säädettäisiin hyvinvointialueen kotoutumisen edistämiseen liittyvästä suunnittelusta ja tehtävistä. Hyvinvointialueen tehtävät perustuisivat pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön sekä osin edellä 2–4 luvuissa säädettyihin tehtäviin.
49 §.Kotoutumisen edistämisen huomioiminen hyvinvointialueen toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten hyvinvointialueen on huomioitava kotoutumisen edistäminen toimintansa suunnittelussa ja kehittämisessä. Lain 12 §:n mukaan myös hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalvelut edistävät kotoutumisen edistämistä, joten niiden järjestämisessä on huomioitava myös kotoutujien ja muiden maahanmuuttajien tarpeet.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä hyvinvointialueella säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 7 §:ssä. Kyseisen lain 7 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Hyvinvointialueella on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyy hyvinvointialueen muihin lakisääteisiin tehtäviin. Kyseisen lain 7 §:n 2 momentin mukaan hyvinvointialueen on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet ja määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Sen on otettava päätöksenteossaan huomioon päätöstensä arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin. Hyvinvointialueen on nimettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutaho. Tätä esitetään tarkennettavan alla esitetyllä sääntelyllä keskittyen maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden huomiointiin tässä hyvinvointialueen suunnittelussa
Ehdotetun 1 momentin mukaan hyvinvointialueen olisi suunnittelussaan asetettava maahanmuuttajien hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta edistävät tavoitteet ja tavoitteita tukevat toimenpiteet ja vastuutahot. Kirjaus olisi samansuuntainen kuin kunnan kotoutumisen edistämistä koskevan suunnittelun osalta esitetty. Tavoitteiden ja toimenpiteiden kohteet on kuitenkin rajattu hyvinvointialueen vastuulla oleviin asioihin eli hyvinvointiin, terveyteen ja osallisuuteen. Vastuutahojen asettamisessa riittäisi todeta, että onko hyvinvointialueella esimerkiksi kotoutumista edistävään sosiaalityöhön taikka kiintiöpakolaisten palveluihin erikoistuneita yksiköitä vai hoidetaanko maahanmuuttajien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita täysin samoin vastuutahoin kuin valtaväestön osalta, esimerkiksi asuinalueen perusteella.
Lisäksi hyvinvointialueen olisi suunnittelussaan otettava huomioon hyvinvointialueella olevien maahanmuuttajien määrä ja tarpeet samoin kuin kotoutumisen edistämisen valtakunnalliset tavoitteet. Tällä tarkoitetaan muun muassa sitä, että hyvinvointialueen on suunnittelussaan huomioitava maahanmuuttajien palveluiden järjestämiseen liittyvät tulkkauksen järjestäminen ja työntekijöiden osaamisen vahvistaminen maahanmuuttajiin liittyvissä erityiserityiskysymyksissä, kuten esimerkiksi erilaisten traumojen taikka tyttöjen ja naisten sukupuolielinten silvonnan tilanteiden tunnistamisessa, niihin suhtautumisessa, niiden aiheuttamien tarpeiden tunnistamisessa, palvelujen kehittämisessä sekä tarvittaviin muihin palveluihin ohjaamisessa. Lisäksi suunnittelussa on huomioitava haavoittuvien ryhmien tarpeet. Maahanmuuttajista erityisen haavoittuvia ryhmiä ovat esimerkiksi kiintiöpakolaiset, ilman huoltajaa maassa olevat lapset ja nuoret, ihmiskaupan uhrit sekä ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön uhrit.
Koska hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on useiden viranomaisten tehtävä, on tärkeää, että hyvinvointialueen suunnittelussa huomioidaan myös monialainen ja poikkihallinnollinen yhteistyö muiden toimijoiden, etenkin kuntien kanssa.
Valtakunnallisten tavoitteiden huomioimisella viitataan 7 luvussa tarkoitetun valtakunnallisen kotoutumisen edistämisohjelman tavoitteita. Hyvinvointialue voi tehdä tarpeelliseksi katsoessaan myös kattavampaa kotoutumisen edistämisen suunnittelua ja kehittämistä, esimerkiksi erillisen hyvinvointialueen kotoutumisen edistämisohjelman. Alueet voisivat tehdä edistämisohjelman yksin tai yhdessä kuntien kanssa, mikäli arvioivat tämän tarpeelliseksi.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kotoutumisen edistäminen olisi huomioitava hyvinvointialueen muuta toimintaa koskevan kehittämisen kanssa. Vastaavasti kuin 1 momentti koskee suunnittelua, myös toiminnan kehittämisessä olisi huomioitava maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden määrä ja tarpeet ja mietittävä kehittämisen vaikutuksia näihin ryhmiin.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 7 §:n 3 momentin mukaan hyvinvointialueen on seurattava asukkaittensa elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Hyvinvointialueella on raportoitava asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä, niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä aluevaltuustolle vuosittain. Lisäksi hyvinvointialueella on valmisteltava aluevaltuustolle valtuustokausittain alueellinen hyvinvointikertomus ja -suunnitelma edellä mainituista asioista. Hyvinvointialue laatii hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman yhteistyössä alueensa kuntien kanssa. Hyvinvointialueen asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman laadinnassa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 29 §:ssä. Täten ei ole tarpeen säätää kotoutumislaissa hyvinvointialueille erillistä kotoutumisen edistämisen kehittämis- tai seurantatehtävää, kun ne on katettu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain säännöksillä.
Kotoutumisen edistämisessä tehtävään kuntien ja hyvinvointialueiden väliseen yhteistyöhön liittyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 7 §:n 4 momentti, jonka mukaan hyvinvointialueen on toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä alueensa kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan.
50 §.Hyvinvointialueen kotoutumista edistävät tehtävät. Esitetään informatiivista pykälää, jossa tuotaisiin selvästi esiin, mitkä olisivat hyvinvointialueen kotoutumista edistäviä palveluita ja tehtäviä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 7 §:n 1 momentti säätää jo hyvinvointialueiden tehtäväksi edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Ehdotetun 1 momentin mukaan hyvinvointialueen olisi huolehdittava siitä, että sen palvelut soveltuvat myös maahanmuuttajille. Kyseessä on yhdenvertaisten palveluiden tarjoaminen, jolla on linkkejä perustuslain 6 §:ään. Hyvinvointialueen olisi myös huolehdittava oman henkilöstönsä osaamisen kehittämisestä kotoutumisen edistämisessä. Kirjaus olisi vastaava kuin edellä 5 luvussa säädettäisiin kunnan henkilöstön osaamisesta. Tarkoituksena on varmistaa, että hyvinvointialueen henkilöstö osaa tunnistaa kotoutuja-asiakkaiden ja muiden maahanmuuttajien mahdollisia erityisiä palvelutarpeita ja tarjota yksilöllisten tarpeiden edellyttämiä palveluja. Esimerkkejä erityisistä palvelutarpeista on kuvattu tarkemmin 49 §:n perusteluissa.
Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueen vastuulla olisivat toimialueellaan maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen liittyvät tehtävät, jotka liittyisivät sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen. Se, että sosiaali- ja terveyspalvelut edistävät kotoutumista tuotaisiin esiin 12 §:ssä, ja olisi tässä vain informatiivisena, selkeyttä tuotavana toistona. Lisäksi esitetään hyvinvointialueille uusia tehtäviä 15 §:ssä tarkoitetun monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sekä 17 §:ssä tarkoitettuun monialaisen kotoutumissuunnitelman laadinnassa ja seurannassa yhteistyössä kunnan ja maahanmuuttajan kanssa. Esitetään myös näiden 22 §:ssä tarkoitettua seurantaa. Lisäksi esitetään, että hyvinvointialueen vastuulla olisivat edellä 2 §:n 6 momentissa tarkoitettujen lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestäminen 33—34 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Asumisesta ja tuesta säädettäisiin kotoutumislain lisäksi liitelakina olevassa lakiehdotuksessa sosiaalihuoltolain muuttamiseksi. Lapsella tarkoitettaisiin alaikäistä ja nuorella 18–24-vuotiasta. Lisäksi hyvinvointialueen vastuulla olisi ilman huoltajaa olevien alaikäisten edustajia koskevat kotoutumislain 35 §:ssä tarkoitetut tehtävät.
Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden asumisen ja tuen järjestämisvastuu esitetään siirrettävän hyvinvointialueille jo vuoden 2023 alusta lukien hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp). Täten järjestämisvastuuseen ei esitettäisi muutosta. Käsillä olevalla hallituksen esityksellä vahvistettaisiin kuitenkin sosiaalihuollon viitekehystä säätämällä muun muassa alaikäisten asuminen perheryhmäkodeissa sosiaalihuollon toiminnaksi, mitä on kuvattu tarkemmin luvun 3 sekä liitelakina olevan sosiaalihuoltolain muuttamista koskevan lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Lisäksi kohdan 5 mukaan hyvinvointialueen vastuulle kuuluisivat myös muut tässä laissa sille säädetyt tehtävät. Esimerkkinä 21 §:ssä tarkoitettuun perheen kotoutumissuunnitelmaan osallistuminen, 4 luvussa tarkoitettu yhteistyö kunnan kanssa kuntapaikalle ohjattujen henkilöiden vastaanotossa sekä, 5 ja 7 luvuissa tarkoitettuihin yhteistyöryhmiin osallistuminen.
Sosiaalihuoltolain 40 §:ssä säädetään ilmoituksesta muulle viranomaiselle asiakkaan tuen tarpeesta. Sen mukaan, jos asiakkaan tarpeisiin ei voida vastata vain sosiaalihuollon toimin, asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista vastaavan sosiaalihuollon ammattihenkilön, omatyöntekijän tai muun asiakkaan palveluista vastaavan työntekijän on asiakkaan suostumuksella otettava yhteyttä siihen viranomaiseen, jonka vastuulle tarvittavien toimien järjestäminen ensisijaisesti kuuluu. Tämä koskee myös kunnan kotoutumista edistäviä palveluita.
7 luku Valtion kotoutumista edistävät toimet
Luvussa säädettäisiin voimassa olevan kotoutumislain 4 lukua vastaavasti valtion kotoutumista edistävistä toimista liittyen erityisesti valtakunnallisen tason suunnitteluun, kehittämiseen ja ohjaukseen sekä valtion viranomaisten tehtäviin.
51 §.Kotoutumisen edistämisen valtakunnallinen suunnittelu, kehittäminen ja ohjaus. Pykälässä säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön vastuista ja tehtävistä kotoutumisen edistämisessä. Ehdotetun 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi kotoutumisen edistämistä koskevan politiikan valtakunnallisesta suunnittelusta, kehittämistä ja ohjauksesta sekä yhteensovittamisesta muiden politiikka-alojen ja hyvien väestösuhteiden edistämisen kanssa sekä kotoutumisen edistämistä koskevan politiikan seurannasta ja arvioinnista. Yhteensovittamisvastuu koskisi eri ministeriöiden toimintaa kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palvelujen, kuten esimerkiksi koulutus-, työllistymis-, asumis- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta.
Säännös vastaisi osin nykyistä lainsäädäntöä, mutta työ- ja elinkeinoministeriön vastuita pyrittäisiin selkeyttämään. Käsitteellistä selkeyttä lisää kotouttaminen sanan korvaaminen sanalla kotoutumisen edistäminen, etnisten suhteiden korvaaminen laajemmalla käsitteellä hyvien väestösuhteiden edistäminen sekä korostamalla ministeriön tehtävän valtakunnallisuutta. Hyvien väestösuhteiden edistäminen on oikeusministeriön tehtävä. Myös hyvien etnisten suhteiden edistämisen on oikeusministeriön asettaman valtakunnallisen etnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO) tehtävä sekä alueellisten ETNOjen tehtävä.
Ehdotetun 1 momentin 2 kohdan mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi kotoutumisen kokonaisuuden sekä kotoutumisen edistämistä koskevan politiikan seurannasta ja arvioinnista. Kotoutumisen kokonaisuudella tarkoitettaisiin valtakunnallista tilannekuvaa siitä, miten maahanmuuttajat ja eri maahanmuuttajaryhmät kotoutuvat Suomessa. Kotoutumisen tilannekuvaa tarkastellaan muun muassa sukupuolen, maahanmuuton syyn, taustamaaryhmien ja alueellisten erojen suhteen. Valtakunnallisessa suunnittelussa tulisi huomioida myös erilaiset haavoittuvat maahanmuuttajaryhmät, kuten kiintiöpakolaiset, alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleet lapset ja nuoret, ihmiskaupan uhrit ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön uhrit. Työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumisen osaamiskeskuksessa seurataan kotoutumista laaja-alaisesti valtakunnallisen kotoutumisen seurantajärjestelmän ja erillisselvitysten avulla. Lisäksi ministeriön vastuulla olisi kotoutumisen edistämistä koskevan politiikan seuranta ja arviointi. Tällä tarkoitettaisiin lainsäädännön, valtion kotoutumisen edistämisohjelman ja muuhun eri ministeriöiden hallinnonalojen kotoutumista edistävän politiikan seurantaa ja arviointia.
Työ- ja elinkeinoministeriö antaisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja kunnille sisällöllisiä linjauksia arvioinnin ja seurannan toteuttamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö osallistuisi tilasto- ja rekisteritietoja tuottavien toimijoiden yhteistyöhön kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden arvioinnin ja seurannan toteuttamiseksi. Tällaisia toimijoita olisivat esimerkiksi sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, ympäristöministeriö, oikeusministeriö, Tilastokeskus, Maahanmuuttovirasto, Opetushallitus sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Ehdotettu 2 momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan kotoutumislain vastaavaa säännöstä, joka koskee työ- ja elinkeinoministeriön ohjausta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia kotoutumisen ja asettautumisen edistämiseen ja hyvien väestösuhteiden edistämiseen liittyvissä tehtävissä. Lisäksi ministeriö ohjaisi kehittämis- ja hallintokeskusta näissä tehtävissä.Oikeusministeriö vastaa hyvien väestösuhteiden edistämisestä ja tekee yhteistyötä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa viranomaisten ohjaamisessa näiltä osin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen nimi muuttuu työvoimapalvelu-uudistuksessa hallituksen esityksellä työvoimapalveluiden järjestämisestä (HE xx/2022) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskukseksi. Tässä esityksessä viranomaisesta käytetään jatkossa lyhytnimeä kehittämis- ja hallintokeskus.
52 §.Valtion kotoutumisen edistämisohjelma. Pykälä vastaisi voimassa olevan kotoutumislain säännöstä pääosin. Sen tavoitteena olisi edelleen asettaa valtakunnalliset tavoitteet ja taloudelliset puitteet huomioiden valtiontalouden valmisteluprosessit. Sen lisäksi kotoutumista edistävät tavoitteet tulisi ottaa läpäisyperiaatteella huomioon eri hallinnonalojen puiteohjelmissa ja strategioissa, kuten työllistymis-, asettautumis-, koulutus-, asumis- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen yleisessä suunnittelussa, toteuttamisessa, seurannassa ja arvioinnissa. Käsite valtion kotouttamisohjelma muutettaisiin valtion kotoutumisen edistämisohjelmaksi linjassa muun esityksen käsitteistön kanssa.
Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto päättäisi jatkossakin valtakunnallisesta kotoutumisen edistämisen kehittämisestä laatimalla kotoutumisen edistämisen tavoitteet sisältävän valtion kotoutumisen edistämisohjelman neljäksi vuodeksi kerrallaan. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi jatkossakin ohjelman valmistelusta. Kotoutumisen edistämisen kehittämisen kannalta keskeiset ministeriöt määrittelisivät jatkossakin valtion kotoutumisen edistämisohjelmaan sisällytettävät hallinnonalansa kotoutumisen edistämisen kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet, jotka on huomioitava osana kunkin hallinnonalan toiminnan ja talouden suunnittelua. Momentin sanamuotoa on pyritty hieman selkeyttämään.
Pykälän 2 momentin mukaan valtion kotoutumisen edistämisohjelmassa huomioitaisiin kotoutumista edistävien palveluiden yhdenvertaisen ja riittävän saatavuuden edistäminen kunnissa ja hyvinvointialueilla, työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetut työllisyyden edistämisen valtakunnalliset tavoitteet sekä 40§:ssä tarkoitetut kuntaan ohjaamisen valtakunnalliset tavoitteet. Tarkoitus on varmistaa, että kotoutumista edistäviä palveluita olisi tarjolla väestö- ja maahanmuuttajamäärältään eri kokoisissa kunnissa. Pykälän 3 momentin mukaan valtion kotoutumisen edistämisohjelman toteuttaminen rahoitettaisiin valtion talousarvion rajoissa. Säännös vastaa voimassa olevan kotoutumislain vastaavaa säännöstä.
Edellinen valtion kotouttamisohjelma on laadittu vuosille 2016–2019. Sen valmisteluun osallistuivat eri ministeriöt ja muut kotoutumisen edistämisen kannalta keskeisiä tahoja, kuten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, työvoimaviranomaiset, kunnat, oppilaitokset, maahanmuuttajien omia järjestöjä, työmarkkinajärjestöt sekä uskonnolliset yhteisöt. Vuonna 2021 eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista korvasi poikkeuksellisesti valtion kotouttamisohjelman.
Pykälä liittyisi myös työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen 20—23 §:iin, joissa säädettäisiin julkisiin työvoimapalveluihin liittyvästä ohjauksesta.
53 §.Palveluiden saatavuuden ja kustannuskehityksen seuranta. Ehdotetun 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö seuraisi yhdessä muiden keskeisten ministeriöiden kanssa kunnan järjestämisvastuulla olevien 2 luvussa säädettyjen kotoutumista edistävien palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, rahoituksen tason riittävyyden ja vaikuttavuuden toteutumista. Kun työttöminä työnhakijoina olevien maahanmuuttajien kotoutumispalveluiden järjestämisvastuu siirtyy elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta ja työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille, on seurattava sitä, että palveluita on yhdenvertaisesti saatavissa eri kunnissa. Työvoimapalvelu-uudistuksessa säädettäisiin tarkemmin työvoimapalveluiden seurannasta. Kotoutumislain mukaisen seurannan kohteena ovat myös työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutumispalvelut. Merkittävien viranomaistehtävien siirron myötä on myös syytä seurata palveluiden kustannuskehitystä. Lisäksi seurattaisiin kotoutumiskoulutuksen tuloksia, mukaan lukien koulutuksessa saavutetut suomen tai ruotsin kielen taitotasot ja kielitaidon kehitys. Seurantatietoa hyödynnettäisiin kotoutumiskoulutuksen kehittämisessä.
Jäljempänä 55 §:ssä säädettäisiin, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus seuraisi toimialueellaan 2 luvussa tarkoitettujen palvelujen saatavuutta ja laatua työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien osalta. Edellä 51 §:ssä on kuvattu, että työ- ja elinkeinoministeriö ohjaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sen kotoutumista edistävissä tehtävissä, mukaan lukien tässä.
Työvoimapalveluiden järjestämistä koskevassa lakiehdotuksessa säädettäisiin säännöllisesti käytävistä alueellisista työllisyydenhoidon yhteistyö- ja seurantakeskusteluista työvoimapalveluiden järjestämisvastuussa olevien kuntien ja työllisyyden yhteistoiminta-alueiden kanssa. Valtion edustajana keskustelut kutsuu koolle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Keskustelujen tarkoituksena on tukea kuntien ja työllisyysalueiden työllisyydenhoitoa. Nämä keskustelut olisivat osa myös maahanmuuttajien työllisyyden ja palveluiden seurantaa julkisina työvoimapalveluina tarjottavien kotoutumispalveluiden osalta.
54 §.Ministeriöiden välinen yhteistyöelin. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan kotoutumislain säännöstä vastaavasti ministeriöiden välisestä yhteistyöelimestä. Yhteistyöelin toimisi kuten nykyisinkin, kotoutumisen edistämisen yhteistyön ja tiedonkulun sekä toimenpiteiden edistämiseksi. Yhteistyöelin toimisi nykyistä käytäntöä vastaavasti myös työ- ja elinkeinoministeriön apuna valtion kotoutumisen edistämisohjelman valmistelussa keräten, arvioiden ja analysoiden tietoa maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen kehittämiseksi. Yhteistyöelimessä tuotaisiin yhteiseen käsittelyyn hallinnonalojen kotoutumispoliittisia linjauksia. Ministeriöiden välinen yhteistyöelin voi tarvittaessa kuulla asiantuntijoita, kuten esimerkiksi viranomaisia tai kolmannen sektorin toimijoita.
55 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät. Pykälässä säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävistä kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistämisessä. Osa tehtävistä vastaisi nykyisen kotoutumislain mukaisia tehtäviä, osa olisi uusia ja osa nykyisistä tehtävistä siirtyisi muualle. Pykälässä säädetyt tehtävät olisivat kunkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vastuulla sen toimialueella. Valtioneuvoston asetuksella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista säädetään, mikäli tehtäviä keskitetään tietyille keskuksille.
Ehdotetun 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäväksi kotoutumisen ja asettautumisen edistämisen alueellinen kehittäminen, yhteistyö, yhteensovittaminen ja seuranta sekä kunnan muille kotoutuja-asiakkaille kuin työnhakijaksi rekisteröityneille järjestettävien 2 luvussa tarkoitettujen palveluiden saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden valvonta. Kotoutumisen edistämisen yhteensovittamisessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota maahanmuuttajien tarpeiden huomioimiseen toimenpiteitä ja palveluja suunniteltaessa sekä maahanmuutto-ohjelmien ja -strategioiden yhteensovittamiseen alueen muiden strategioiden ja ohjelmien kanssa.
Asettautumisen edistäminen olisi osa kotoutumisen edistämistä, ja se nostettaisiin selvyyden vuoksi lain tasolle. Käsite määriteltäisiin 5 §:n 3 kohdassa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulisi kotoutumisen edistämistehtävissä huomioida myös työperusteisen maahanmuuton kautta alueelle muuttavien henkilöiden asettautumis- ja kotoutumispalvelut sekä niiden kehittäminen ja seuranta yhteistyössä alueen muiden viranomaisten ja työnantajien kanssa. Tästä tehtäväkokonaisuudesta säädetään myös laissa elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksista (897/2009).
Asettautumistoimenpiteiden lisäys elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäviin juontuu erityisesti koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekarttaan (2021), johon on asetettu työperusteisen maahanmuuton vähintään kaksinkertaistamista nykytasosta vuoteen 2030 mennessä siten, että vähintään 50 000 työperusteisen maahanmuuttajan kokonaislisäys toteutuu. Vuoden 2030 jälkeen vuosikohtaiseksi lisäystavoitteeksi on asetettu vähintään 10 000 työperusteista maahanmuuttajaa. Työvoiman maahanmuuton suunnitelmallinen lisäys eri toimenpitein tarkoittaa myös sitä, että kotoutumistoimien tarpeita ja ohjautumista kotoutumista edistäviin toimiin tulee tarkastella väestöllisesti merkittävästi kasvavan työperusteisen maahanmuuttajaväestön näkökulmasta.
Seurannan osana elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tuottaisi tietoa kotoutumisen edistämisestä ja siihen sisältyvistä palveluista ja niiden laadusta, saatavuudesta ja vaikuttavuudesta alueellisesti. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimittaisi tietoa kehittämis- ja hallintokeskukselle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle siten kuin ne ohjeistavat.
Tähän liittyisi 2 luvussa tarkoitettujen palvelujen saatavuuden ja laadun seuranta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi tarvittaessa pyytää yhdeltä tai useammalta kunnalta selvityksen, jossa tarkastellaan kotoutumista edistävien palveluiden tarvetta, saatavuuden ja laadun toteutunutta sekä arvioitua tulevaa kehitystä kunnissa. Lisäksi selvityksessä voidaan pyytää arvioimaan kunnassa toteutettavia kustannusten hallinnan kannalta välttämättömiä toimenpiteitä ja mahdollisia muita toimenpiteitä, joilla palveluiden yhdenvertainen saatavuus ja laatu voidaan valtionrahoituksella ja muulla tulorahoituksella turvata.
Uutena elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle säädettäisiin tehtäväksi seurannan lisäksi myös kotoutumisen edistämisen valvonta. Jos kunta ei toteuttaisi kotoutumisen edistämiseen liittyviä palveluita tai kotoutumiskoulutusta tarpeiden mukaisesti, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kävisi kunnan kanssa keskustelua epäkohdista tilanteen parantamiseksi. On elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävä myös tukea 2 kohdan mukaisesti kuntaa toimimaan kotoutumislain mukaisesti. Mikäli yhteisymmärrykseen ei päästä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi tehtävä ilmoitus sellaiselle viranomaiselle, joka valvoo kunnan kyseistä toimintaa. Valvova viranomainen olisi aluehallintovirasto, jos kyseessä on sen valvonnan kohteena olevat palvelut eli esimerkiksi varhaiskasvatus ja opetustoimi tai viranomaisten digipalveluiden saavutettavuus. Kantelu voidaan tehdä myös oikeusasiamiehelle, jos asia kuuluu sen toimialaan. Eduskunnan oikeusasiamies valvoo ja edistää laillisuutta ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien yksityisten toiminnassa.
Viranomaisen valvonta on tarpeen täydentämään kunnan omavalvontaa mahdolliseen haastavaan tilanteeseen puuttumiseksi, jotta maahanmuuttajille saadaan tarjottua kotoutumislain mukaiset palvelut ja palveluita on riittävästi saatavilla eri kunnissa. Kyseinen tehtävä voitaisiin hoitaa viranomaisen olemassa olevilla resursseilla.
Selvyyden vuoksi todetaan, että opetustoimen osalta aluehallintovirastolle ei ole säädetty oma-aloitteista tai ilmoitukseen perustuvaa valvontatoimivaltaa, vaan toimivalta perustuu kuntalain 10 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan aluehallintovirasto voi kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut voimassa olevien lakien mukaan. Aluehallintovirasto voi siis ainoastaan kantelun perusteella tutkia, onko kunta opetusta järjestäessään toiminut säännösten ja määräysten mukaisesti. Aluehallintovirasto ei näin ollen voi myöskään antaa kunnalle opetuksen järjestämistä koskevia määräyksiä vaan ainoastaan hallintolain 53 c §:ssä tarkoitettua hallintokantelun johdosta annettavaa hallinnollista ohjausta. Aluehallintovirastojen valvontatoimivalta on opetustoimen osalta rajoitetumpaa kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa,
On myös syytä huomioida, että työvoimapalveluiden järjestämistä koskevassa esityksessä esitetään omat valtion ohjaukseen ja valvontaan liittyvät säännöksensä, jotka koskevat myös työnhakijana olevien maahanmuuttajien palveluita.
Momentin 2 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi kuntien ja hyvinvointialueiden tukeminen ja neuvonta kotoutumisen edistämisessä. Valtio ohjaa hyvinvointialueita sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun osalta siten kuin säädetään niitä koskevassa lainsäädännössä. Kunnat ja hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, joiden laillisuusvalvonnasta säädetään niitä koskevissa lainsäädännöissä.
Edellä 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävissä kotoutumisen ja asettautumisen edistämisessä sekä kuntien ja hyvinvointialueiden tukemisessa keskuksen tulisi huomioida myös erilaiset haavoittuvat maahanmuuttajaryhmät. Esimerkkejä näistä ryhmistä ovat kiintiöpakolaiset, alaikäiset ilman huoltajaa maahan tulleet lapset ja nuoret, ihmiskaupan uhrit ja ulkomaalaiset työvoiman hyväksikäytön uhrit. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi myös tukea kuntia ruotsinkielisen kotoutumisen edistämisen tukemisessa.
Momentin 3 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi 41 §:ssä tarkoitetun 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan ohjaamisen alueellisen strategian laatiminen ja toimeenpano, voimassa olevaa kotoutumislakia vastaavasti. Kuntaan ohjaamisesta säädettäisiin tarkemmin luvussa 4.
Momentin 4 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 6 momentissa tarkoitetuille lapsille tarkoitettujen perheryhmäkotien perustamisesta sopiminen hyvinvointialueen kanssa. Perheryhmäkodeista säädettäisiin tarkemmin 3 luvussa ja niihin liittyvien kustannusten korvaamisesta hyvinvointialueelle säädettäisiin 69 §:ssä. Myös voimassa olevan kotoutumislain nojalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla on roolinsa perheryhmäkotien perustamisessa ja kustannuksista sopimisessa. Lisäksi kohta sisältäisi informatiivisen viittauksen 4 luvussa säädettyihin kuntaan ohjaamisen tehtäviin.
Ehdotetun 5 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 6 momentissa tarkoitetuille lapsille tarkoitettujen perheryhmäkotien ja muiden asuinyksiköiden ohjaus ja valvonta yhdessä hyvinvointialueen, aluehallintoviraston, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja tarvittaessa Maahanmuuttoviraston kanssa. Voimassa olevan kotoutumislain nojalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on rooli lisäksi yhdessä aluehallintoviraston kanssa valvoa perheryhmäkoteja. Aiemmin perheryhmäkotitoiminta ei ole ollut sosiaalihuoltoa, mikä on puoltanut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen pääasiallista valvontaroolia, ja aluehallintovirasto on valvonut toimintaa lastensuojelulakiin liittyvien velvoitteiden näkökulmasta.
Esitetään, että perheryhmäkotitoiminnasta tulisi sosiaalihuoltoa, jolloin hyvinvointialueen, aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston rooli valvonnassa kasvaisi ja tarkentuisi. Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:n mukaisesti hyvinvointialueen tulee ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Hyvinvointialueen tulee myös varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla muulla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävänä on sosiaalihuollon laillisuusvalvonta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille jäisi kuitenkin kotoutumisen edistämisen näkökulmasta valvova rooli. Nykyisin Suomessa on kolme ryhmäkoti- ja perheryhmäkotitoimintaa yhdistävää hybridiyksikköä, joissa asuu sekä oleskelulupaa hakeneita että luvan saaneita alaikäisiä. Oleskelulupaa hakevien osalta ryhmäkotipalvelun järjestämis-, ohjaamis- ja valvontavastuu on Maahanmuuttovirastolla. Maahanmuuttoviraston ja sosiaalihuollon palveluiden ohjaamisesta ja valvonnasta vastaavien tahojen yhteistyö on tarkoitus tuoda esiin lain tasolla.
Esityksen lausuntokierroksella nousi esiin huomioita siitä, että perheryhmäkotien ja erityisesti hybridiyksiköiden ohjaus ja valvonta on poikkeuksellisen monen viranomaisen yhteistyötä vaativa tehtävä. Perheryhmäkotien ja hybridiyksiköiden ohjausta ja valvontaa on tarkoitus selvittää tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä sisäministeriön välisessä yhteistyössä tai hankkeissa 2022–2023 aikana.
Momentin 6 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi 35 §:ssä tarkoitettujen edustajien toiminnan ohjaus ja valvonta. Voimassa olevassa kotoutumislaissa ei säädetä alaikäisten edustajien ohjauksesta, neuvonnasta tai valvonnasta. Vastaanottolain mukaisten alaikäisten edustajien valvontatehtävä on Maahanmuuttovirastolla. Esitetään vastaavaa tehtävää oleskeluluvan saaneiden alaikäisten edustajien osalta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, joilla on vahva osaaminen kotoutumisen edistämisessä. Esityksen 3. lakiehdotuksessa esitetään säädettävän kotoutumislain mukaisten alaikäisten edustajien rekisteristä osana maahanmuuttohallinnon UMA-asiakastietojärjestelmää, jossa myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat rekisterinpitäjiä jo nykyisin.
Esityksen lausuntokierroksella nousi esiin huomioita siitä, että sekä kotoutumislain että vastaanottolain mukaisten alaikäisten edustajien tehtäviä ja kelpoisuuksia tulisi tarkastella tarkemmin kokonaisuutena. Alaikäisten edustajia koskevaa sääntelyä on tarkoitus selvittää tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön sekä sisäministeriön välisessä yhteistyössä tai hankkeissa 2022-2023 aikana.
Momentin 7 kohta olisi informatiivinen viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäviin, joista säädetään 8 luvussa. Momentin 8 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi hyvien väestösuhteiden ja eri väestöryhmien välisen vuoropuhelun edistäminen. Voimassa olevassa laissa vastaava tehtävä on kapeampi, etnisten suhteiden edistäminen. Eri väestöryhmien välistä vuoropuhelua voitaisiin edistää esimerkiksi tukemalla maahanmuuttajien omaa aktiivista roolia ja osallistumista suomalaisen yhteiskunnan toimintaan sekä tukemalla maahanmuuttajien järjestötoimintaa tiedollisesti ja rahallisesti.
Momentin 9 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisivat muut sille tässä laissa erikseen säädetyt tehtävät. Kyseisen kirjauksen tehtävänä on selkeyttää, etteivät kaikki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät ole koottu tähän pykälään, vaan niitä on myös muissa säännöksissä erityisesti 8 luvussa säädettyihin kustannusten korvaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi pyytää lausunto liittyen ihmiskaupan uhrien palveluista maksettaviin korvauksiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille uusi tehtävä toimia valtionavustuslain (688/2001) 4 §:ssä tarkoitettuna valtionapuviranomaisena kotoutumisen edistämiseen liittyvien tehtävien osalta. Tehtävä koskisi valtionavustuslain 9 ja 11 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä tiedottamiseen sekä valtionavustuspäätöksen tekemiseen. Tällä vahvistettaisiin juridista pohjaa kyseisen tehtävän hoitamiselle. Jo nykyisin valtioneuvoston asetuksessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista säädetään Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tiettyihin aihepiireihin liittyviä valtionavustustehtäviä. Tähän liittyen toista valtionapuviranomaisen tehtävää esitettäisiin kehittämis- ja hallintokeskukselle jäljempänä 55§:ssä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi päätöksen valtionavustuksen myöntämisestä, mutta kehittämis- ja hallintokeskus maksaisi sen.
Asiantuntemus kotoutumisen edistämisen, kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistämiseen liittyvissä tehtävissä jakautuu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja aluehallintovirastoille. Tämä edellyttää kiinteää yhteistyötä alueen viranomaisten välillä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 21 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten on valtion aluehallintoa koskevissa asioissa toimittava yhteistyössä toimialueensa aluehallintoviraston kanssa. Pykälän 3 momentin säännöksellä tätä yhteistyövelvoitetta vahvistettaisiin.
56 §.Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävät. Ehdotetaan säädettävän uusi pykälä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (viranomaisen nimi muuttuu työvoimapalvelu-uudistuksessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskukseksi. Tässä esityksessä viranomaisesta käytetään jatkossa lyhytnimeä kehittämis- ja hallintokeskus) tehtävistä kotoutumisen edistämisessä ja asettautumisessa. Kehittämiskeskuksen tehtävistä työvoimapalveluiden osalta esitetään säädettävän tarkemmin työvoimapalvelu-uudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE xx/2022 vp) sisältämissä lakiehdotuksissa.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä olisi kotoutumisen edistämisen seuranta ja arviointi ja sitä koskeva tiedontuotanto. Tehtävä sisältäisi kotoutumista edistävien palveluiden seurantaa ja arviointia sekä siihen liittyvää tiedontuotantoa. Lisäksi tehtävä voisi sisältää kotoutumisen edistämisen laajempaa ilmiötason seurantaa ja arviointia, esimerkiksi indikaattoriseurantaa, sekä siihen liittyvää tiedontuotantoa.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus seuraa kotoutumisen edistämistä alueellisesti ja työ- ja elinkeinoministeriö valtakunnallisesti. Sekä KEHA-keskuksen että ELY-keskusten tietoa tuotettaisiin työ- ja elinkeinoministeriölle ministeriön oman analyysitoiminnon ja politiikkavalmistelun tueksi. Tukeakseen työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumisen kokonaisuuden ja kotoutumisen edistämisen politiikan seurantaa kehittämis- ja hallintokeskus tuottaisi tietoa siten myös muun muassa palveluiden laadusta, yhdenvertaisesta saatavuudesta ja vaikuttavuudesta valtakunnallisesti ja alueellisesti kuin ministeriö on ohjeistanut. Lisäksi kunnat ja muut kotoutumisen edistämisen toimijat voisivat hyödyntää KEHA-keskuksen tuottamaa tietoa kotoutumisen edistämisestä. Ajantasaisen ja vertailukelpoisen tiedon sekä sen pohjalta tehtyjen analyysien avulla kunnat voisivat verrata kotoutumista edistävien palveluiden toimivuutta sekä vaikuttavuutta suhteessa toisiin alueisiin sekä kehittää palveluja yhteistyössä KEHA-keskuksen kanssa.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä olisi tukea kotoutumisen ja asettautumisen edistämisen osaamisen ja palveluiden kehittämistä sekä palveluiden yhteensovittamista valtakunnallisesti. Tuella tarkoitettaisiin kuntien ja muiden kotoutumisen edistämisen toimijoiden osaamisen tukemista sekä kotoutumista edistävien palveluiden kehittämisen ja palveluiden yhteensovittamisen tukemista kotoutumislain mukaisten tehtävien toteuttamisessa.
On syytä huomata, että kunnilla on erilaisia tilanteita liittyen esimerkiksi maahanmuuttajien määrään, tarjolla oleviin palveluihin sekä resursseihin. Tehtävän tarkoitus onkin tukea erityisesti kuntia ja muita kotoutumisen edistämisen toimijoita niiden kotoutumislain mukaisten tehtävien toteuttamisessa sekä esimerkiksi kotoutumisen edistämisen suunnittelun, tietopohjan ja palvelujärjestelmän kehittämisessä. Esimerkiksi kehittämis- ja hallintokeskus voisi myös tuottaa valtakunnallisia ratkaisuja poikkihallinnollisen kotoutumisen suunnittelun ja palvelujärjestelmän sekä kotoutumisohjelman ja siihen sisältyvän monikielisen yhteiskuntaorientaation toteuttamisen tukemiseksi, kuten koulutuksia, suosituksia tai muita aineistoja, ja ruotsinkielisen kotoutumisen edistämisen toteuttamisen tukemiseksi. Lisäksi KEHA-keskuksen tehtäviin kuuluisi valtakunnallisen monikielisen viranomaisasioinnin, materiaalin ja viestinnän tuottaminen muun muassa työvoimaviranomaisten ja kuntien muiden viranomaisten käyttöön. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävää toteutettaisiin yhteistyössä muiden valtakunnallisten toimijoiden kanssa.
Momentin 3 ja 4 kohdat ovat informatiivisia viittauksia kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa säädettyihin tehtäviin liittyen 8 ja 9 luvuissa säädettyihin tehtäviin. Luvussa 8 keskukselle säädettäisiin tehtäviä valtion korvausten maksamisesta ja 9 luvussa tehtäviä toimia rekisterinpitäjänä uudessa kotoutumisen asiakastietojärjestelmässä.
Pykälän 2 momentti säätäisi, että kehittämis- ja hallintokeskus, voi toimia valtionavustuslain 12 §:ssä tarkoitetussa tehtävässä valtionapuviranomaisena kotoutumisen edistämiseen liittyvien tehtävien osalta. Kyseinen tehtävä liittyy valtionavustuksen maksamiseen. Edellä 55 §:n perusteluissa on kuvattu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen roolia valtionapuviranomaisena, joka tekee päätökset valtionavustuksista.
57 §.Aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan kotoutumislain vastaavan säännöksen kaltaisesti aluehallintovirastojen tehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintovirasto vastaisi toimialaansa kuuluvissa asioissa maahanmuuttajien kotoutumista edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palvelujen suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta sekä huolehtii, että maahanmuuttajien tarpeet otetaan huomioon muita aluehallintoviraston toimialaan kuuluvia toimenpiteitä ja palveluja suunniteltaessa ja järjestettäessä.
Julkisista työvoimapalveluista annetun lakiehdotuksen 6 §:ssä säädettyjä, aluehallintoviraston laillisuusvalvontatehtäviä sovellettaisiin myös kotoutumislakia koskevassa lakiehdotuksessa säädettäviin kotoutumispalveluihin, kun niitä järjestetään työvoimapalveluna.
Maahanmuuttajien erityistarpeet tulisivat lähinnä käsiteltäviksi sosiaali- ja terveydenhuollossa, koulutus- ja muussa sivistystoimessa sekä arvioitaessa kuntien vastuulla olevien palvelujen saatavuutta ja laatua. Aluehallintoviraston seuranta ja arviointi kohdistuisi siihen, miten maahanmuuttajat on otettu huomioon toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisessä ja miten he tosiasiallisesti ovat voineet käyttää niitä tai osallistua niihin. Palvelujen käytön ja osallistumisen esteet saattavat olla kielellisiä ja kulttuurisia, tiedon puuttumista ja jopa syrjiviä.
Aluehallintoviraston rooli kotoutumisen edistämisessä kasvaisi, kun vastuita siirrettäisiin kunnille ja alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden tuen ja asumisen järjestämisvastuu siirtyisi hyvinvointialueille osaksi sosiaalihuoltoa. Aluehallintovirasto harjoittaa laillisuusvalvontaa kuntalain (410/2015) 10 §:n nojalla kuntien suhteen ja hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 11 §:n nojalla hyvinvointialueiden suhteen.
Pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaisivat ja valvoisivat tämän lain 33 §:ssä tarkoitettujen perheryhmäkotien ja muiden asumisyksiköiden toimintaa yhdessä hyvinvointialueen ja elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen kanssa sekä 18–24-vuotiaille nuorille annettuja sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja. Perheryhmäkotitoiminnasta säädettäisiin myös sosiaalihuoltolain muuttamisesta koskevan lakiehdotuksen 22 a §:ssä.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskusvirasto, jonka toimialana on sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain (669/2008) mukaan edistää ohjauksen ja valvonnan keinoin oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä elinympäristön ja väestön terveysriskien hallintaa. Viraston tehtävänä on huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä sille säädetystä lupahallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaa aluehallintovirastojen toimintaa sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen ohjauksessa ja valvonnassa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirastojen työnjaosta ohjauksessa ja valvonnassa säädetään useissa julkista ja yksityistä sosiaalihuoltoa koskevissa laeissa. Sosiaalihuollon palveluiden valvonnasta säädetään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä annetun lain 42–49 §:ssä.
Aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 17 §:n mukaan aluehallintovirastojen on valtion aluehallintoa koskevissa asioissa toimittava yhteistyössä toimialueensa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa. Pykälän 3 momentin säännöksellä tätä yhteistyövelvoitetta vahvistettaisiin.
58 §.Alueellinen maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmä. Pykälässä säädettäisiin uudesta alueellisesta maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmästä, joka vastaisi voimassa olevan kotoutumislain mukaista alueellisen maahanmuuttoasiain toimikuntaa. Yhteistyöryhmä voidaan asettaa tarpeeseen perustuen.
Pykälän 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi asettaa alueellisen maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmän. Osa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista on perustanut alueellisia toimikuntia. Tehtävä voidaan hoitaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten olemassa olevilla resursseilla.
Yhteistyöryhmän tehtävänä on tukea elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 55 §:ssä tarkoitettujen tehtävien toteuttamisessa. Yhteistyöryhmällä voi olla muitakin maahanmuuttoon ja kotoutumisen edistämiseen liittyviä tehtäviä. Yhteistyöryhmässä voitaisiin keskustella myös muista näihin aiheisiin liittyvistä kysymyksistä sen mukaan, miten alueella tarve olisi ja miten paikallistason yhteistyöryhmien jälkeen tarvetta alueelliseen yhteistyöhön olisi. Esimerkiksi ulkomaalaisten työvoiman hyväksikäytön epäilytilanteet voisivat aiheuttaa tarvetta keskustelulle ja toimenpiteille keskeisten tahojen välillä. Yhteistyöryhmä voisi hoitaa myös niitä tehtäviä, joita alueelliset toimikunnat ovat hoitaneet. Yhteistyöryhmään voi kuulua alueen kuntia, hyvinvointialueita, poliisi, vastaanotto- ja järjestelykeskuksia, muita viranomaisia, elinkeinoelämän edustajia sekä järjestöjä, yhdistyksiä, yhteisöjä ja kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja toteuttavia palveluntuottajia, kuten oppilaitoksia.
Ehdotettu muotoilu on nykyisiä maahanmuuttoasiain toimikuntien tehtäviä täsmällisemmin muotoiltu ja kattavampi. Alueellisen kotoutumisen edistämisen suunnittelulla voisi olla yhtymäpintaa 41 §:ssä esitettyyn elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueelliseen strategiaan tai muuhun suunnitteluun, sekä vaikutusta kuntien ja hyvinvointialueiden omaan suunnitteluun. Kehittämisellä voitaisiin tarkoittaa esimerkiksi alueella tapahtuvia yhteistyöjärjestelyjä kotoutumisen edistämisen palveluiden järjestämisessä tai vaikka hyvien käytäntöjen jakamista alueellisesti. Seuranta on 54 §:n mukaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille esitettävä tehtävä, ja yhteistyöryhmässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi tuoda esiin havaintojaan ja kehittämisehdotuksiaan, ja niistä voitaisiin käydä keskustelua. Alueellisella maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmällä voisi olla tehtäviä myös 4 luvussa tarkoitetun kuntaan ohjaamisen edistämisessä ja erityisesti kuntapaikalle ohjattavien vastaanoton alueellisessa koordinoinnissa. Yhteistyöryhmässä voitaisiin keskustella esimerkiksi kunnan ja hyvinvointialueen välisestä yhteistyöstä kuntapaikalle ohjattavien vastaanotossa ja kehittää toimivampia käytäntöjä ja tiedonkulkua.
Yhteistyöryhmän tehtävänä voisi olla myös yhdenvertaisuuden ja hyvien väestösuhteiden edistäminen. Nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla on seitsemän alueellista etnisten suhteiden neuvottelukuntaa. Tämän pykälän nojalla tällainen toiminta olisi mahdollista jatkossakin. Yhteistyöryhmä voi myös muulla tavoin suunnitella, kehittää ja seurata eri väestöryhmien välistä vuoropuhelua ja edistää hyviä väestösuhteita sekä yhteiskunnan vastaanottavuutta erityisesti eri maahanmuuttajaryhmien näkökulmasta. Yhteistyöryhmässä voidaan keskustella myös paikallistason suunnittelusta, ja siitä, miten hyvien väestösuhteiden edistäminen ja yhteiskunnan vastaanottavuuden lisääminen toteutettaisiin paikallistasolla.
8 luku Kustannusten korvaaminen
Tämän lain mukaisten palvelujen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta kunnille ja hyvinvointialueille ehdotetaan säädettäväksi lain 8 luvussa voimassa olevan kotoutumislain 6 lukua vastaavasti. Voimassa olevan kotoutumislain mukaisia korvauksia on kuitenkin maksettu pääosin lain 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanotosta ja kotoutumisen edistämisestä. Koska kotoutumista koskevassa lakiehdotuksessa esitetään kunnalle vastuita myös muiden kuin edellä mainittujen henkilöiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä aiempaa laajemmin, esitetään kunnille korvattavan tästä aiheutuvia kustannuksia osana peruspalvelujen valtionosuutta siten kuin peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa (618/2021) säädettäisiin. Korvausjärjestelmää pyrittäisiin myös joltain osin yksinkertaistamaan.
Kuntien ja kuntayhtymien rahoitus muodostuu useista eri lähteistä. Maahanmuuttajat ovat kuntalaisina mukana sekä kuntien että hyvinvointialueiden valtion rahoituksen laskentaperusteissa, joten kotoutumislain nojalla maksettavat laskennalliset tai erikseen haettavat korvaukset ovat pieni osa kotoutumista edistävien palveluiden rahoitusta. Lisäksi on syytä huomioida, etteivät laskennalliset korvaukset eikä muu yleiskatteellinen ja laskennallinen rahoitus ole ”korvamerkittyä” johonkin tiettyyn tarkoitukseen, vaan on kunnan tai hyvinvointialueen päätettävissä, miten niiden kaikki eri lähteistä tulevat kokonaistulot kohdennetaan niiden lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen. Tarkemmin kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitusta on kuvattu luvussa 2 Nykytilan arviointi ja sen alaluvussa 2.8 Kotoutumisen edistämisen rahoitus.
Voimassa olevan kotoutumislain mukaisten korvausten lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö on tukenut pakolaisia vastaanottavia kuntia EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) uudelleen sijoittamisen määrärahasta rahoitetuin lisätuin AMIF-ohjelmakauden 2014–2020 ajan. Kuntien tukemista pakolaisten vastaanotossa ja kotoutumisen edistämisessä AMIF-rahaston uudelleensijoittamisen määrärahalla jatketaan myös uudella ohjelmakaudella 2021–2027.
Voimassa olevan kotoutumislain mukaan valtion korvauksia maksetaan kunnille. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirretään kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen. Tämän johdosta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannusten nykyisenkaltaisesta korvaamisesta kunnille voitaisiin luopua ja korvaukset maksettaisiin tältä osin hyvinvointialueille. Myös toimeentulotukeen liittyvät korvaukset maksettaisiin jatkossa hyvinvointialueelle. Nämä muutokset esitetään tehtäväksi hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp).
Ahvenanmaan maakunnan kuntien ja Helsingin kaupungin osalta esitetään kuitenkin poikkeuksia, sillä ne eivät kuulu hyvinvointialueisiin. Luvussa viitataan kuntiin kolmenlaisessa merkityksessä. Muulla kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalla kunnalla tarkoitetaan Manner-Suomen kuntia. Ahvenanmaan maakunnan kunnalla tarkoitetaan vain Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvia kuntia. Kunnalla tarkoitetaan kaikkia Suomen valtakunnan kuntia eli sekä Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvia kuntia että Manner-Suomen kuntia.
59 §.Valtion korvaus kunnalle ja hyvinvointialueelle. Ehdotettu pykälä sisältäisi nykyistä sääntelyä vastaavasti yleissäännöksen lain mukaisten palveluiden järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä kustannuksia korvattaisiin kuntien lisäksi hyvinvointialueille. Pykälän 1 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskus korvaisi kunnalle ja hyvinvointialueelle valtion talousarvion rajoissa palveluiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen nimi muuttuu työvoimapalvelu-uudistuksessa hallituksen esityksellä työvoimapalveluiden järjestämisestä (HE xx/2022) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskukseksi. Tässä esityksessä viranomaisesta käytetään jatkossa lyhytnimeä kehittämis- ja hallintokeskus.
Pykälän 1 momentin mukaan muulle kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle maksettavien korvausten edellytyksenä olisi, että kunnassa on laadittu 13 §:ssä tarkoitettu kotoutumisohjelma. Ahvenanmaan maakunnan kunnan korvausten edellytyksenä olisi, että kunnassa on laadittu kotoutumisen edistämisestä annetun maakuntalain (Ålands författningssamling 2012/74) 26 §:ssä tarkoitettu kunnan kotouttamisohjelma.
Voimassa olevan kotoutumislain mukaan korvausten maksamisen edellytyksenä on, että kunta on laatinut kotoutumisen edistämisestä annetun lain 32 §:ssä tai kotoutumisen edistämisestä annetun maakuntalain 26 §:ssä tarkoitetun kunnan kotouttamisohjelman ja tehnyt lain 41 §:ssä tarkoitetun sopimuksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Kunnan kotouttamisohjelman laatimista koskevasta pykälästä luovuttaisiin, mutta kunnalla olisi edelleen yleis- ja yhteensovittamisvastuu kotoutumisen edistämisen suunnittelusta, kehittämisestä ja seurannasta paikallistasolla. Kunnan olisi kuitenkin järjestettävä kotoutumisohjelma kotoutuja-asiakkaan kotoutumista ja työllistymistä edistävistä 13 §:n 1 ja 2 momentin mukaisista palveluista ja toimenpiteistä. Kotoutumisohjelma olisi kirjattava asiakirjaksi, jossa kuvataan kotoutumisen alkuvaiheen palvelut, palveluiden vastuutahot sekä palveluihin liittyvä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Tämä asiakirja korvaisi voimassa olevan lain mukaisen kunnan kotouttamisohjelman kunnalle maksettavien korvauksien edellytyksenä.
Lisäksi kunnalle maksettavien korvausten edellytyksenä olisi, että kunta on tehnyt 42 §:ssä tarkoitetun sopimuksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Kiintiöpakolaisten vastaanotosta ja muista kuntapaikoista päätetään kunnissa poliittisella tasolla, ja sopimus on konkreettinen väline päätöksenteon perusteeksi. Sopimusprosessin aikana elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunta keskustelevat pakolaisten vastaanoton ja kotoutumisen edistämisen yleisistä edellytyksistä, samoin kuin vastaanottoon kytkeytyvistä välttämättömistä palveluista. Sopimuksen myötä kunnan katsotaan olevan valmistautunut pakolaisten vastaanottoon, ja oikeus pakolaisista maksettaviin valtionkorvauksiin syntyy.
Pykälän 1 momentissa muulle kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle, Ahvenanmaan maakunnan kunnalle sekä kunnalle asetetut edellytykset korvauksen saamiseksi eivät koskisi hyvinvointialuetta. Hyvinvointialueelle ei siis asetettaisi kyseisiä edellytyksiä sille maksettavien korvausten saamiseksi.
Korvausta maksettaisiin 2 momentin mukaan siitä alkaen, kun henkilölle, jonka kunnassa asumisen tai hyvinvointialueelta palvelujen saamisen perusteella korvaus maksetaan, on rekisteröity ensimmäinen kotikunta väestötietojärjestelmään. Jos henkilöllä, jonka kunnassa asumisen tai hyvinvointialueelta palvelujen saamisen perusteella korvaus maksetaan, ei ole oleskelulupaa maahan tullessaan eikä hän oleskeluluvan saatuaan täytä kotikuntalain (201/1994) 4 §:n edellytyksiä, korvausta maksettaisiin kuitenkin 3 momentin mukaan siitä alkaen, kun hänelle on myönnetty oleskelulupa.
Tällaisia henkilöitä voisivat olla esimerkiksi ulkomaalaislain 51 tai 89 §:n perusteella oleskeluluvan saaneet henkilöt. Tilapäistä suojelua saavien osalta korvauksia maksetaan kuitenkin vasta kotikuntamerkinnän rekisteröinnistä. Momentit 2 ja 3 vastaavat pääosin nykytilaa ja sanamuotoa, jota esitetään hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta (HE 135/2022 vp). Niitä tarkennetaan hyvinvointialueen korvausajankohdan määrittymisellä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selkeyden vuoksi siitä, mihin pykäliin edellä 2 ja 3 momenteissa tarkoitettua korvauksen maksamisen aloittamisajankohtaa ei sovellettaisi. Ensinnäkin 60 §:ssä tarkoitettuihin valtionosuuksiin ajankohtaa ei sovellettaisi, sillä valtionosuudet maksetaan siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa säädetään. Toiseksi, 63 §:ssä tai 67 §:ssä tarkoitetusta toimeentulotuesta voi syntyä korvauksia jo ennen henkilön maahan tai kuntaan muuttoa. Toimeentulotukipäätös voidaan tehdä henkilölle ennakollisesti. Lakiehdotuksen 64 §:ssä säädetyn vastaanoton varautumisen kustannukset syntyvät ennen henkilön kuntaan tai maahan tuloa, ja niiden ajankohdasta säädettäisiin kyseisessä pykälässä erikseen. Lakiehdotuksen 67 §:n mukaan korvausta maksetaan henkilön maassa asumisen ajalta, eikä siinä ole edellytyksenä kotikuntamerkintää.
Lisäksi 68 §:ssä tarkoitetuista ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvauksia voidaan maksaa myös Suomen kansalaisesta, minkä vuoksi on tarpeen säätää, että ihmiskaupan uhrin osalta 68 §:n mukaisia korvauksia voidaan maksaa siitä alkaen, kun hän on kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa tarkoitetun auttamisjärjestelmän piirissä.
60 §.Valtionosuus. Pykälä olisi uusi. Pykälä ei koskisi Ahvenanmaan maakunnan kuntia, koska kuntien valtionosuusjärjestelmä koskee vain Manner-Suomen kuntia. Tämän lain 10 §:ssä tarkoitetun ohjauksen ja neuvonnan järjestäminen muodostaisi kunnille uuden valtionosuustehtävän. Lisäksi 14 tai 15 §:ssä tarkoitettu arviointi sekä 16, 17 ja 21 §:ssä tarkoitettu suunnitelman laatiminen ja 22 §:ssä tarkoitettu tarkistaminen muulle kuin 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetulle henkilölle taikka työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitetulle työnhakijalle olisivat kunnille uusia valtionosuustehtäviä. Myös 25 §:ssä tarkoitetun monikielisen yhteiskuntaorientaation järjestäminen muulle kuin 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetulle henkilölle olisi uusi valtionosuustehtävä kunnalle. Kotoutumista edistävällä monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan esimerkiksi osaamiskeskustyyppistä toimintaa.
Voimassa olevan lain mukaan kunnalle maksetaan laskennallista korvausta alkukartoituksen järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista. Laskennallinen korvaus alkukartoituksen järjestämisestä on 700 euroa henkilöä kohti. Kunnat ovat lain voimassaolon ajan tehneet alkukartoituksia varsin vähän. Viime vuosina 200–400 alkukartoituksesta on haettu vuosittain valtiolta korvausta kotoutumislain perusteella. Voimassa olevan kotoutumislain mukainen alkukartoitus korvattaisiin kotoutumisen ja osaamisen palvelutarpeen arvioinnilla, josta aiheutuvat kustannukset korvattaisiin kunnille hallinnollisen työn vähentämiseksi valtionosuustehtävänä muiden kuin 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden taikka työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetun työnhakijan osalta. 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta korvaus sisältyisi 61 §:ssä tarkoitettuun laskennalliseen korvaukseen ja työnhakijaksi rekisteröityneen osalta rahoitus olisi osana työvoimapalveluiden rahoitusta.
Kotoutumisen ja osaamisen palvelutarpeen arvion pohjalta henkilölle laadittaisiin kotoutumissuunnitelma ja hänet ohjattaisiin tarpeen mukaisiin palveluihin. Myös kotoutumissuunnitelman laatimisesta ja seurannasta sekä suunnitelman mukaisiin palveluihin ohjaamisesta aiheutuneet kustannukset korvattaisiin kunnille valtionosuustehtävänä muiden kuin 2 §:ssä 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden ja työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa tarkoitettujen työnhakijoiden osalta. Jotta myös monikielisen yhteiskuntaorientaation järjestämisen kustannukset kohdistuisivat erityisesti niihin kuntiin, joihin otetaan 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettuja henkilöitä, olisi tarkoituksenmukaista, että senkin kustannukset olisivat laskennallisen korvauksen osana heidän osaltaan. Lisäksi laskennallinen korvaus maksettaisiin oikea-aikaisemmin eikä viiveellä, kuten valtionosuus. Pykälässä viitattaisiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin, jossa säädettäisiin valtionosuudesta ja sen määräytymisen perusteista.
Lain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, kotoutumissuunnitelman laadinta, seuranta ja palveluohjaus sisältyisivät kunnalle maksettavaan laskennalliseen korvaukseen. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettujen työnhakijoiden osalta osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi, kotoutumissuunnitelman laadinta, seuranta, palveluohjaus sekä työvoimakoulutuksena järjestettävän 26 §:ssä tarkoitetun kotoutumiskoulutuksen rahoitus määräytyy siten, kuin työvoimapalvelu-uudistuksen osalta päätetään ja säädetään.
61 §.Laskennallinen korvaus kunnalle. Pykälän 1 momentin mukaan muulle kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle maksettaisiin valtion varoista laskennallista korvausta 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön vastaanottamisesta, osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnista, kotoutumissuunnitelman laatimisesta, ohjauksesta ja neuvonnasta sekä monikielisen yhteiskuntaorientaation, työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen, tulkitsemisen ja muun kotoutumista edistävän toiminnan järjestämisestä. Laskennallista korvausta on viime vuosina maksettu siten, että 7 vuotta täyttäneen henkilön osalta maksetaan 2 300 euroa vuodessa ja alle 7-vuotiaan henkilön osalta maksetaan 6 845 euroa vuodessa. Korvauksen määrästä on säädetty valtioneuvoston asetuksella kotoutumisen edistämiseen liittyvien kunnan kustannusten korvaamisesta valtion varoista (1393/2011). Laskennallisen korvauksen kokonaismäärästä on tarkemmin kohdassa 4.2.1 Taloudelliset vaikutukset.
Edellä 15 §:n mukaiseen monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin, 17 §:n mukaisen monilaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen osallistumisen sekä muiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämiseksi osa nykyisin kunnalle maksettavasta laskennallisesta korvauksesta maksettaisiin hyvinvointialueille 62 §:n mukaisesti.
Laskennallisen korvauksen jakoa esitetään hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp). Tämä ei kuitenkaan koskisi Helsingin kaupunkia. Helsingin kaupungille maksettaisiin erikseen tämän pykälän sekä 62 §:n mukainen laskennallinen korvaus, jotta Helsingin kaupunki voi eriyttää taloudenpidossa muun kotoutumista edistävän toiminnan sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta.
Pykälä 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnan kunnalle maksettaisiin valtion varoista laskennallista korvausta 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun henkilön vastaanottamisesta sekä kotoutumisen edistämisestä annetussa maakuntalaissa tarkoitettujen tehtävien ja tulkitsemisen järjestämisestä. Voimassa olevan kotoutumislain mukaisesti 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden vastaanotosta aiheutuvia kustannuksia korvataan myös Ahvenanmaan maakunnan kunnille. Hyvinvointialueiden perustaminen ja niitä koskeva rahoituslaki ei koske Ahvenanmaan maakuntaa, mutta Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomainen järjestää maakunnan terveyspalvelut. Ahvenanmaan maakunnassa laskennallinen korvaus jaettaisiin Ahvenanmaan kuntien ja Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen kesken.
Arvion mukaan 95 prosenttia alle 7-vuotiaan osalta maksettavasta nykyisestä laskennallisesta korvauksesta kohdentuisi kunnan järjestämiin kotoutumista edistäviin palveluihin, kuten varhaiskasvatuksen ja muiden lasten palveluiden järjestämiseen. Arvion mukaan 85 prosenttia 7 vuotta täyttäneen osalta maksettavasta nykyisestä laskennallisesta korvauksesta kohdistuisi kunnan järjestämiin kotoutumista edistäviin palveluihin, kuten osaamisen ja palvelutarpeen arviointiin, kotoutumissuunnitelman laadintaan ja seurantaan, ohjaukseen ja neuvontaan sekä muiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen. Laskennallinen korvaus kattaisi 2 §:n 3 ja 4 momentin mukaisten henkilöiden kotoutumista edistävinä palveluina myös muun muassa sivistys-, kulttuuri- liikunta- ja vapaa-ajan palveluja, lasten ja nuorten palveluja, hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä osallisuutta edistäviä ja rasismin ehkäisyyn ja hyvien väestösuhteiden edistämiseen liittyviä toimenpiteitä ja palveluja. Maahanmuuttaja, jolla on voimassa oleva oleskelulupa ja kotikunta Suomessa, on oikeutettu kaikkiin kunnan palveluihin yhdenvertaisesti, jolloin myös maahanmuuttajien kunnan peruspalvelut järjestetään kunnassa ja rahoitetaan osana peruspalvelujen rahoitusta. Vieraskielisyys on osa peruspalvelujen valtionosuuden laskennallista kustannusta.
Ahvenanmaan maakunnassa alle 7-vuotiaan laskennallinen korvaus jaettaisiin maakunnan kuntien ja Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen kesken samassa suhteessa kuin Manner-Suomessa. Sen sijaan 7 vuotta täyttäneen osalta laskennallisesta korvauksesta kohdennettaisiin Ahvenanmaan maakunnan kunnalle 93 prosenttia ja Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle 7 prosenttia. Ahvenanmaalla sosiaalihuollon palveluista vastaa kuntien Kommunernas socialtjänst k.f., joten sosiaalihuollon osuus maksettaisiin osana Ahvenanmaan maakunnan kuntien saamaa laskennallista korvausta.
Voimassa olevan kotoutumislain 48 §:n mukaan kunnalle voidaan korvata 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuille henkilöille järjestetystä tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset todellisten kustannusten mukaisesti ja erikseen haettavina korvauksina. Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annetun työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annettu työ- ja elinkeinoministeriön ohje (01.04.2021 VN/9190/2021-TEM-1). mukaan kustannukset korvataan kunnalle, kun käytettävät tulkitsemispalvelut liittyvät kotoutumislain 2 §:n 2 ja 3 momentin mukaiselle henkilölle järjestettyihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, kotoutumissuunnitelman laatimiseen, maahantulon alkuvaiheen kotoutumispalvelujen käyttöön, perehdyttämiseen kunnassa (esimerkiksi asioiminen kaupassa, postissa ja viranomaisissa, julkisen liikenteen käyttö) sekä koulun tai päiväkodin ja kodin väliseen yhteistyöhön. Vuonna 2021 laskennallisia korvauksia maksettiin kunnille noin 36,5 miljoonaa euroa, ja tulkitsemisesta haettuja korvauksia noin 14,8 miljoonaa euroa.
Korvausjärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen työn vähentämiseksi tulkitsemisen järjestämisestä aiheutuneet kustannukset jyvitettäisiin osaksi kunnalle ja hyvinvointialueelle maksettavaa laskennallista korvausta. Tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset jaettaisiin kunnalle ja hyvinvointialueelle kuitenkin eri suhteessa kuin laskennallinen korvaus johtuen siitä, että tulkitsemisen kustannusten arvioidaan painottuvan enemmän sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tulkitsemisen osalta esitetään, että kunnille maksettaisiin 40 prosenttia ja hyvinvointialueille 60 prosenttia. Jakoa arvioidaan kuitenkin vuoden 2023 aikana toteuman pohjalta.
Tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset sisällytettäisiin myös Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan maakunnan kunnille ja Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen laskennalliseen korvaukseen. Ahvenanmaan maakunnassa jako poikkeaisi kuitenkin Manner-Suomen jaosta, koska Ahvenanmaalla sosiaalihuollon palveluista vastaa kuntien Kommunernas socialtjänst k.f. Tulkitsemisen osalta esitetään, että Ahvenanmaan maakunnan kunnille maksettaisiin 70 prosenttia ja Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle 30 prosenttia.
Voimassa olevan lain mukaan tulkitsemisen korvauksissa ei ole aikarajaa. Esityksen mukaisissa laskennallisissa korvauksissa olisi. On kuitenkin syytä huomioida, ettei tämä vaikuttaisi tulkitsemisesta maksettavien korvausten kokonaismäärään, sillä tulkitsemisesta aiheutuva laskennallisen korvauksen lisäys perustuisi kunnille nykyisin maksettuihin korvauksiin jakamalla tulkitsemisesta maksettujen korvausten kokonaismäärä laskennallisten korvausten piirissä olevien henkilöiden määrällä. Yksilön tulkitsemisen tarve voi vaihdella; osa maahanmuuttajista voi tarvita käännösapua pidempään ja osa lyhyemmän aikaa. Kunta tai hyvinvointialue voisi rahoittaa tulkitsemisen kustannukset saamastaan laskennallisesta korvauksesta tai muusta edellä kuvatusta rahoituksestaan, sillä laskennallinen korvaus ei ole korvamerkittyä, kuten edellä on kuvattu. Lisäksi kunnalle ja hyvinvointialueelle koituisi säästöjä hallinnollisen taakan vähentyessä, kun tulkitsemisen korvauksia ei tulisi enää hakea erikseen.
Lisäksi kunta voi vaikuttaa tulkitsemisen tarpeeseen järjestämällä maahanmuuttajille kielikoulutusta, esimerkiksi kotoutumiskoulutuksena tai lastenhoidolla tuetusti, kunnan kotoutumisohjelmaan sisältyen. Tulkitsemisen tarpeeseen voidaan vaikuttaa myös sillä, jos kunnan tai hyvinvointialueen henkilöstössä on kielitaitoa, jonka myötä asiakkaat voivat saada palvelua äidinkielellään tai muulla hyvin osaamallaan kielellä myös ilman tulkkia.
Kunnan ja hyvinvointialueen tulee kuitenkin huolehtia, että maahanmuuttajat ja kotoutuja-asiakkaat saavat palvelua ymmärtämällään kielellä. Kääntämisestä ja tulkitsemisestä säädettäisiin tarkemmin 6 §:ssä.
Korvausjärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen työn vähentämiseksi voimassa olevan kotoutumislain mukainen kunnalle hakemuksesta maksettava laskennallinen korvaus alkukartoituksesta sisällytettäisiin myös kunnalle maksettavaan laskennalliseen korvaukseen. Kustannus jyvitettäisiin 18 vuotta täyttäneen henkilön ensimmäisen vuoden laskennalliseen korvaukseen osaamisen ja kotoutumisen monialaisen arvioinnin toteuttamiseksi kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden, jotka eivät ole rekisteröityneet työnhakijoiksi, osalta.
Työvoimapalvelu-uudistuksessa linjatun mukaisesti työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumiskoulutuksen rahoitus siirretään kunnille 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta jyvitettynä osaksi laskennallista korvausta. Tällöin laskennallisen korvauksen maksamiseen muodostettaisiin 18 vuotta täyttäneistä henkilöistä uusi maksukategoria, sillä korvauksen määrä olisi suurempi kuin 7–17-vuotiailla, vaikka jakoprosentti olisikin yhdenmukainen. Kotoutumiskoulutuksen rahoitus jyvitettäisiin osaksi ensimmäisen vuoden ajalta maksettavaa laskennallista korvausta, koska tavoitteena on ohjata kotoutuja-asiakkaat mahdollisimman nopeasti kotoutumista edistäviin palveluihin. Samasta syystä monikielisen yhteiskuntaorientaation rahoitus lisättäisiin 18 vuotta täyttäneiden henkilöiden ensimmäisen vuoden ajalta maksettavaan laskennalliseen korvaukseen.
Pykälän 3 momentin mukaan laskennallista korvausta maksettaisiin kolmen vuoden ajan siitä alkaen, kun henkilölle, jonka kunnassa asumisen perusteella korvaus maksetaan, on rekisteröity ensimmäinen kotikunta väestötietojärjestelmään. Jos henkilöllä, jonka kunnassa asumisen perusteella korvaus maksetaan, ei ole oleskelulupaa maahan tullessaan eikä hän voi oleskeluluvan saatuaan saada kotikuntalain mukaista kotikuntaa, korvausta maksettaisiin siitä alkaen, kun hänelle on myönnetty oleskelulupa. Ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetusta henkilöstä laskennallista korvausta maksettaisiin kuitenkin neljän vuoden ajalta. Korvausta ei voitaisi maksaa kolmea tai neljää vuotta pidemmältä ajalta, vaikka viranomaiset jatkaisivat 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kotoutumissuunnitelman enimmäiskestoa yli kolmen vuoden. Koska lakia ei sovellettaisi Suomen kansalaisiin (pois lukien 2 §:ssä säädetyt poikkeukset), laskennallista korvausta ei maksettaisi sen jälkeen, kun henkilö on saanut Suomen kansalaisuuden. Laskennallinen korvaus voitaisiin maksaa kunnalle ilman erillistä hakemusta.
Pykälän 4 momentin mukaan 2 §:n 5 momentissa tarkoitetusta lapsesta maksetaan laskennallista korvausta enintään siihen asti, kun hänen 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun vanhempansa 3 momentissa tarkoitettua korvausaikaa on jäljellä. Mikäli molemmilla vanhemmilla on 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettu oleskelulupa, korvausaika katsotaan sen vanhemman korvausajan mukaan, jota on enemmän jäljellä.
Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä laskennallisen korvauksen perusteista ja maksatuksesta. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin muun muassa laskennallisen korvauksen määrästä sekä maksamisesta ilman erillistä hakemusta. Nykytilaa ei näiltä osin muutettaisi.
62 §.Laskennallinen korvaus hyvinvointialueelle ja Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin hyvinvointialueelle maksettavasta laskennallisesta korvauksesta 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun henkilön monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin ja monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen osallistumisesta, tulkitsemisen järjestämisestä sekä muiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämisestä, jota ei rahoiteta osana hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta tai tämän lain mukaisia muita korvauksia. Pykälä vastaisi hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp) ehdotettua uutta 45 a §:ää. Lisäksi pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle maksettavasta laskennallisesta korvauksesta 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun henkilön vastaanottamisesta sekä kotoutumisen edistämisestä annetussa maakuntalaissa tarkoitettujen Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen tehtäväalaan kuuluvien palvelujen ja tulkitsemisen järjestämisestä. Laskennallisen korvauksen kokonaismäärästä on tarkemmin kohdassa 4.2.1 Taloudelliset vaikutukset.
Hyvinvointialueiden rahoitukseen liittyy koko Suomen tasolla täysimääräinen kustannustenjaon tarkistus, kun esimerkiksi vuoden 2023 nettokustannukset tarkistetaan vuoden 2025 rahoituksessa. Vuoden 2023 viimeisen päivän väestötiedot vaikuttavat vuoden 2025 hyvinvointialueiden rahoitukseen. Kustannustenjaon tarkistus ja mahdollinen väestömäärän kasvu, mukaan lukien vieraskielisten määrän kasvu tulevat kompensoimaan kustannuksia jälkikäteen. Kustannusten erilliskompensaatio otetaan huomioon kyseiseen vuoteen liittyvässä kustannustenjaon tarkistuksessa. Hyvinvointialueille maksettava laskennallinen korvaus kohdistuu monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin ja monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen osallistumiseen ja tulkitsemisen järjestämiseen sekä muiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämiseen, jota ei rahoiteta osana hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta tai tämän lain mukaisia muita korvauksia.
Helsingin kaupungille maksettaisiin erikseen tämän pykälän sekä 61 §:n mukainen laskennallinen korvaus, jotta Helsingin kaupunki voi eriyttää taloudenpidossa muun toiminnan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen rahoituksesta.
Koska maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen ei ole hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) mukaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla oleva tehtävä, olisi sille tässä hallituksen esityksessä ehdotetut kotoutumisen edistämisen tehtävät korvattava tämän lain säädösten mukaisesti. Arvion mukaan 5 prosenttia alle 7-vuotiaan osalta ja 15 prosenttia 7 vuotta täyttäneen osalta maksettavasta nykyisestä laskennallisesta korvauksesta kohdentuisi hyvinvointialueen järjestämiin kotoutumislain mukaisiin hyvinvointialueiden palveluihin, joita ei rahoiteta osana hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta. Maahanmuuttaja, jolla on voimassa oleva oleskelulupa ja kotikunta Suomessa, on oikeutettu kaikkiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin yhdenvertaisesti, jolloin myös maahanmuuttajien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään hyvinvointialueella ja rahoitetaan hyvinvointialueiden rahoituslain mukaisesti. Hyvinvointialueiden rahoitukseen sisältyy erillinen vieraskielisyyden lisä.
Voimassa olevan lain mukaan kunnalle voidaan korvata 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuille henkilölle järjestetystä tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset todellisten kustannusten mukaisesti ja erikseen haettavina korvauksina. Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annetun työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annettu työ- ja elinkeinoministeriön ohje (01.04.2021 VN/9190/2021-TEM-1). mukaan kustannukset korvataan kunnalle esimerkiksi silloin, kun käytettävät tulkitsemispalvelut liittyvät kotoutumislain 2 §:n 2 ja 3 momentin mukaiselle henkilölle järjestettyihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Korvausjärjestelmän yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen työn vähentämiseksi tulkitsemisen järjestämisestä aiheutuneet kustannukset jyvitettäisiin osaksi hyvinvointialueelle maksettavaa laskennallista korvausta. Tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset jaettaisiin kunnalle ja hyvinvointialueelle kuitenkin eri suhteessa kuin laskennallinen korvaus, sillä sosiaali- ja terveydenhuollossa tulkitsemisen osuuden arvioidaan olevansuurempi kuin laskennallisen korvauksen. Laskennallinen korvaus, mukaan lukien tulkitsemisen osuus, voitaisiin maksaa myös hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille ilman erillistä hakemusta. Luvussa taloudellisten vaikutusten arviointia koskevassa luvussa 4.2.1 on kuvattu laskennallisten korvausten jakoa tarkemmin.
Pykälän 2 momentin mukaan Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle maksettaisiin laskennallista korvausta sen järjestämistä palveluista 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun henkilön vastaanottamiseksi sekä kotoutumista edistävien palvelujen ja tulkitsemisen järjestämiseksi. Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomainen järjestää maakunnan terveyspalvelut, joihin kuuluu muun muassa terveyskeskuspalvelut, erikoissairaanhoito, terveyskasvatus, odottavien äitien ja vastasyntyneiden lasten neuvolatoiminta, kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto, opiskelijaterveydenhuolto, hammashoito, mielenterveyspalvelut, kuntoutus ja ympäristöterveydenhuolto. Esitetäänkin, että sille voitaisiin korvata suoraan laskennallisesta korvauksesta se osuus, joka liittyy terveydenhuoltoon. Ahvenanmaalla sosiaalihuollon palveluista vastaa kuntien Kommunernas socialtjänst k.f., joten sosiaalihuollon osuus maksettaisiin osana Ahvenanmaan maakunnan kuntien saamaa laskennallista korvausta.
Nykyisestä laskennallisesta korvauksesta Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen järjestämiin kotoutumista edistäviin palveluihin kohdennettaisiin 5 prosenttia ja 7 vuotta täyttäneen osalta 7 prosenttia. Sosiaalihuollon osuus maksettaisiin osana Ahvenanmaan maakunnan kuntien saamaa laskennallista korvausta
Pykälän 3 momentin mukaan laskennallista korvausta maksettaisiin kolmen tai neljän vuoden ajan siitä alkaen, kun henkilölle, jonka hyvinvointialueelta palvelujen saamisen perusteella korvaus maksetaan, on rekisteröity ensimmäinen kotikunta väestötietojärjestelmään. Säännös olisi vastaava kuin 61 §:n 3 momentti ja sen perustelut soveltuisivat tähänkin.
Pykälän 4 momentin mukaan 2 §:n 5 momentissa tarkoitetusta lapsesta maksetaan laskennallista korvausta enintään siihen asti, kun hänen 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun vanhempansa 2 momentissa tarkoitettua korvausaikaa on jäljellä. Mikäli molemmilla vanhemmilla on 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettu oleskelulupa, korvausaika katsotaan sen vanhemman korvausajan mukaan, jota on enemmän jäljellä.
Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä laskennallisen korvauksen perusteista ja maksatuksesta. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin muun muassa laskennallisen korvauksen määrästä sekä maksamisesta hyvinvointialueelle, Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle ja Helsingin kaupungille ilman erillistä hakemusta.
63 §.Korvaus toimeentulotuesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valtion varoista maksettavasta korvauksesta niihin kustannuksiin, jotka hyvinvointialueelle on aiheutunut 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuille henkilöille maksetusta toimeentulotuesta. Toimeentulotuesta aiheutuneet kustannukset korvattaisiin 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta enintään kolmen vuoden ajalta. Enimmäiskesto ei kuitenkaan koskisi toimeentulotukena myönnettävää 66 §:n mukaista korvausta paluumuuttoavustuksesta. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan toimeentulotuen maksamisesta aiheutuneet kustannukset korvataan kunnalle, mutta toimeentulotuen maksaminen siirtyy Manner-Suomen kunnilta hyvinvointialueen tehtäväksi 1.1.2023 lukien sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) mukaisesti. Tämän momentin mukainen toimeentulotuki olisi ehkäisevää ja täydentävää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtion varoista maksettavasta korvauksesta niihin kustannuksiin, jotka Ahvenanmaan maakunnan kunnalle on aiheutunut 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuille henkilöille maksetusta toimeentulotuesta. Toimeentulotuesta aiheutuneet kustannukset korvattaisiin 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta enintään kolmen vuoden ajalta. Enimmäiskesto ei kuitenkaan koskisi toimeentulotukena myönnettävää 66 §:n mukaista korvausta paluumuuttoavustuksesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtion korvauksista Kansaneläkelaitokselle. Säännös vastaisi voimassa olevan kotoutumislain 55 a §:ää. Tämän momentin mukainen toimeentulotuki olisi Kansaneläkelaitoksen maksamaa perustoimeentulotukea. Momentin mukaan mitä 59 §:n 2 ja 3 momenteissa ja tämän pykälän 1 momentissa säädettäisiin korvausten maksamisesta hyvinvointialueelle, koskisi myös Kansaneläkelaitosta sen maksaman perustoimeentulotuen osalta. Ehdotetun 59 §:n 2 ja 3 momentit koskevat korvausten maksamisen alkamisajankohtaa eli henkilön kotikuntamerkintää tai ensimmäistä oleskelulupaa. Ehdotetun 63 §:n 1 momentissa säädettäisiin korvausten enimmäiskestosta eli enintään kolmesta vuodesta.
Viittaukset toimeentulotukilain säännöksiin vastaavat hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 127/2022 vp) esitettyjä säännösnumeroita, sillä kyseisen esityksen lakien on tarkoitus tulla voimaan ennen tämän esityksen lakiehdotuksia.
64 §.Korvaus vastaanottoon varautumisesta. Ehdotettu pykälä vastaisi hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp) esitettyä uutta säännöstä 47 a §. Pykälän mukaan maksettavat korvaukset ovat kuitenkin olleet mahdollisia jo voimassa olevan kotoutumislain nojalla osana erityiskustannuskorvauksia, kuten jäljempänä kuvataan.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnalle voitaisiin korvata 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuntapaikalle ohjatun 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön vastaanottoon varautumisesta aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia enintään neljän kuukauden ajalta ennen henkilön Suomeen tuloa tai kuntaan muuttoa. Perustellusta syystä kustannukset voitaisiin korvata enintään kahdeksalta kuukaudelta. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi kunnan asuntotilanne tai henkilön maahantulon viivästyminen ennalta arvaamattomista syistä.
Voimassa olevan kotoutumislain 49 §:n 1 momentin kohdan 3 mukaan kunnalle voidaan korvata erityisistä syistä muut kunnalle aiheutuneet kustannukset. Voimassa oleva kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annetun työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annettu työ- ja elinkeinoministeriön ohje (01.04.2021 VN/9190/2021-TEM-1). mukaan tällaisia kuluja voisivat olla esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaville varattavien asuntojen odotusajan välttämättömiä kustannuksia, esimerkiksi vuokria tai sähkölaskuja tai välttämättömiä asunnon kalustamiskuluja silloin, kun asunnon varaamista ennen henkilön tai perheen Suomeen tuloa tai kuntaan muuttoa ei ole voitu välttää. Vaikka voimassa olevan kotoutumislain mukaisten erityiskustannusten korvausten järjestelmää yksinkertaistetaan, on ehdotettu säännös tärkeä erityisesti kiintiöpakolaisten kuntiin muuton varmistamiseksi. Lakiehdotuksen 44 §:n perusteluissa on kuvattu tarkemmin kunnan tehtäviä kuntapaikalle ohjattavan vastaanottoon liittyen.
Pykälän 2 momentin mukaan korvaamisen edellytyksenä olisi lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös korvausten maksamisesta. Nykyisin edellytetään sopimusta kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen välillä. Käytännössä prosessi kuitenkin vastaa joltain osin enemmän päätösmenettelyä, sillä kunta tekee hakemuksen, jonka jälkeen kyseiset viranomaiset keskustelevat keskenään ja sen jälkeen päädytään usein sopimukseen ja jossain tapauksessa ei. Kun sopimukseen ei päädytä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on laatinut kielteisiä päätöksiä ministeriön ohjeistuksen mukaisesti, vaikkei siitä laissa säädetäkään. Viranomaisen tekemä hallintopäätös on hallintolain nojalla oikaisu- ja valituskelpoinen. Oikeustilan selkeyttämiseksi on syytä säätää, että kyseessä olisi aina elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös korvausten maksamisesta. Viranomaisten olisi kuitenkin mahdollista nykyistä sopimusmenettelyä vastaavasti keskustella siitä, mitä päätökseen kirjattaisiin ja päätyä sitä kautta myönteiseen päätökseen. Muutos säästäisi hallinnollista taakkaa niissä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa, joissa sopimuksia laaditaan paljon. Lisäksi muutos lisäisi oikeusturva tuomalla esiin päätöksen oikaisu- ja valitusmahdollisuuden nykyistä sopimusmenettelyä selvemmin.
65 §.Valtion korvaus erityiskustannuksista. Pykälässä säädettäisiin hyvinvointialueelle tai Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle taikka Ahvenanmaan maakunnan kunnalle korvattavista sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannuksista.Koska 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä voi maahan saapuessaan olla erilaisia pitkäaikaisia sairauden tai vamman aiheuttamia sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeita, on tarkoituksenmukaista korvata näistä aiheutuvat kustannukset hyvinvointialueille. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirretään Manner-Suomessa kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen. Tällöin kunnalle ei enää synny näitä kustannuksia. Hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp) voimassa olevaa kotoutumislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että hyvinvointialueet voisivat hakea sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä aiheutuneiden erityiskustannusten korvauksia 1.1.2023 alusta alkaen.
Koska hyvinvointialueiden perustaminen ja niitä koskeva rahoituslaki ei koske Ahvenanmaan maakuntaa, myös Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle tai Ahvenanmaan maakuntien kunnille korvattaisiin pykälän mukaisia erityiskustannuksia. Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomainen järjestää maakunnan terveyspalvelut ja Ahvenanmaan kuntien yhteinen sosiaalipalvelu järjestää sosiaalipalvelut, joten on tarkoituksenmukaista, että korvaukset maksetaan palvelut järjestäville viranomaisille eli Ahvenanmaan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle ja Ahvenanmaan maakunnan kunnille.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta hyvinvointialueelle tai Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle tai Ahvenanmaan maakunnan kunnalle korvattavista vamman tai sairauden edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä hyvinvointialueelle tai Ahvenanmaan maakunnan kunnalle aiheutuneista huomattavista kustannuksista, jos henkilö on ollut huollon tai hoidon tarpeessa Suomeen saapuessaan, taikka erityisistä syistä muista hyvinvointialueelle tai Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle taikka Ahvenanmaan maakunnan kunnalle aiheutuneista huomattavista kustannuksista. Erityisistä syistä muut hyvinvointialueelle tai Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle taikka Ahvenanmaan maakunnan kunnalle aiheutuneet kustannukset ovat yleensä ennalta arvaamattomia ja aiheutuvat näiden henkilöiden sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeesta. Erityisinä syinä voidaan ottaa huomioon myös kustannusten huomattavuus. Hyvinvointialueen tai Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen tai Ahvenanmaan maakunnan kunnan tulee toimittaa korvaushakemuksen tueksi lääkärin tai sosiaalihuollon asiantuntijan antama todistus tai lausunto. Erityisistä syistä korvattavina kustannuksina voidaan pitää esimerkiksi lastensuojelun kustannuksia sekä Suomessa syntyneen vammaisen tai sairaan lapsen huomattavia hoitokustannuksia.
Pykälän 2 momentin mukaan valtion varoista muulle kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalle kunnalle korvattaisiin 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta varhaiskasvatuslain 15 a § 3 momentissa tai perusopetuslain 17 §:ssä tarkoitetun erityisen tuen kustannuksia. Kustannuksia korvattaisiin siltä osin kuin niitä ei korvata muun lain nojalla. Ahvenanmaan maakunnan kunnalle korvattaisiin valtion varoista 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun henkilön osalta lastenhoidosta ja peruskoulusta annetun maakuntalain II osan 41 §:ssä tai III osan 19 §:ssä tarkoitetun erityisen tuen kustannuksia, jollei kustannuksia korvata muun lain nojalla. Voimassa olevan kotoutumislain 49 §:n 1 momentin kohdan 3 mukaan kunnalle voidaan korvata erityisistä syistä muut kunnalle aiheutuneet kustannukset, jotka voivat olla myös muita kuin sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannuksia. Voimassa olevan kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annetun työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen Kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annettu työ- ja elinkeinoministeriön ohje (01.04.2021 VN/9190/2021-TEM-1). mukaan tällaisia kuluja voisivat olla esimerkiksi erityispäivähoidon kustannuksia peruspäivähoidon ylittävältä osalta, mikäli tarve perustuu esimerkiksi vammaan tai sairauteen. Koska korvauksen myöntämisen ja erityisten syiden olemassaolon arvioinnin on perustuttava kokonaisharkintaan, jossa huomioon otetaan muun muassa kustannusten syntymisen peruste, sen laatu, aiheutuneiden ja aiheutuvien kustannusten määrä ja muut seikat kyseessä olevassa asiassa, on kustannusten korvaamisessa myös alueellista vaihtelua. Kunnille maksetut muut kuin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat hyvin pieni osa kaikista kunnalle maksettavista korvauksista. Korvausten tarkoituksenmukaisen jakautumisen vuoksi tämä säännös säilytettäisiin.
Pykälän 3 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnan kunnalle maksettaisiin hakemuksesta laskennallista korvausta 60 §:ssä tarkoitettuja palveluita vastaavista palveluista, koska kuntien valtionosuusjärjestelmä koskee vain Manner-Suomen kuntia. Valtionosuutta maksettaisiin 60 §:n mukaan kotoutumislain mukaisesta ohjauksesta ja neuvonnasta, perusmuotoisen tai monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sekä perusmuotoisen, monialaisen tai ja perheen kotoutumissuunnitelman laatimista tai tarkistamisesta sekä monikielisen yhteiskuntaorientaation järjestämisestä. Arvioinnit ja suunnitelmat korvattaisiin vain muun kuin 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun henkilön tai työnhakijan osalta, sillä kansainvälistä suojelua saavien osalta kustannukset korvattaisiin osana 61 §:ssä tarkoitettua laskennallista korvausta ja työnhakijoiden palveluiden rahoitus järjestetään erikseen. Monikielisen yhteiskuntaorientaation järjestäminen korvattaisiin myös vain muun kuin 2 §:ssä 3 ja 4 momentissa tarkoitetun henkilön osalta, sillä laskennallinen korvaus kattaa myös tämän palvelun heidän osaltaan.
Ahvenanmaan maakunnan kunnille ei makseta valtionosuuksia, joten tällä momentilla korvataan vastaavat kustannukset laskennallisesti. Edellytyksenä on, että Ahvenanmaan maakunnan kunta järjestää kyseisiä palveluita ja hakee korvauksia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Korvausta voisi hakea samasta henkilöstä vain kerran. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin laskennallisen korvauksen määrästä. Tämän esityksen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on kuvattu kyseisten palveluiden rahoitusta tarkemmin.
Pykälän 4 momentin mukaan korvaamisen edellytyksenä olisi lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös. Hyvinvointialue, Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomainen tai kunta tekisi hakemuksen, josta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi päätöksen. Tarkemmin päätösmenettelyä on kuvattu 64 §:n perusteluissa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetut kustannukset korvattaisiin enintään kymmeneltä vuodelta henkilön ensimmäisestä kotikuntamerkinnästä tai siitä alkaen, kun henkilölle on myönnetty oleskelulupa, jos hänellä ei ole oleskelulupaa maahan tullessaan eikä hän voi oleskeluluvan saatuaan saada kotikuntaa. Mikäli henkilö Suomessa asuttuaan palaisi esimerkiksi takaisin kotimaahansa ja sen jälkeen takaisin Suomeen, korvauksia ei maksettaisi toistamiseen.
66 §.Korvaus paluumuuttoavustuksesta. Pykälän mukaan hyvinvointialueelle tai Ahvenanmaan maakunnan kunnalle korvattaisiin 97 §:ssä tarkoitetun paluumuuton tukemisesta aiheutuneet kustannukset. Hyvinvointialue voisi 97 §:n mukaan korvata 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetulle henkilölle, joka palaa vapaaehtoisesti koti- tai lähtömaahansa muuten kuin tilapäisessä tarkoituksessa, kohtuulliset matka- ja muuttokustannukset. Hyvinvointialue voisi mainitun lainkohdan mukaan tukea paluumuuttoa myös maksamalla paluumuuttoavustusta, joka olisi yhdelle henkilölle enintään kahden kuukauden ja perheelle enintään neljän kuukauden toimeentulotuen perusosan määrää vastaava summa. Voimassa olevan kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaan korvaus maksetaan kunnalle. Koska korvaus paluumuuttoavustuksesta voidaan maksaa toimeentulotukena, korvaus maksettaisiin muun kuin Ahvenanmaan maakunnan kunnan sijasta hyvinvointialueelle. Hyvinvointialueen tai Ahvenanmaan maakunnan kunnan tulisi toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle pyydettäessä luettelo 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä, joiden paluumuuttoavustuksesta aiheutuneista kustannuksista hyvinvointialue tai Ahvenanmaan maakunnan kunta hakee korvausta. Edellä 63 §:ssä säädetty enimmäiskesto ei koskisi toimeentulotukena myönnettävää korvausta paluumuuttoavustuksesta.
67 §.Sodissa vapaaehtoisina palvelleista henkilöistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Pykälän mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja hyvinvointialue voisivat sopia Suomen sodissa vuosina 1939–1945 vapaaehtoisina palvelleiden entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevien henkilöiden ja heidän aviopuolisoidensa terveydentilan tulotarkastuksesta, asumisesta, toimeentulon turvaamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Pykälä vastaisi korvausten osalta voimassa olevaa kotoutumislakia, mutta kustannuksia voisivat hakea kuntien sijasta hyvinvointialueet, joille siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu 1.1.2023 lukien. Tämän pykälän mukaisia henkilöitä on Suomessa tällä hetkellä enää alle 10.
Pykälän 2 momentin mukaan kustannukset korvattaisiin koko siltä ajalta, jonka 1 momentissa tarkoitetut henkilöt asuvat Suomessa. Tältä osin nykytilaan ei esitetä muutosta.
68 §.Ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Pykälä vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan kotoutumislain 53 §:ää, ja siinä säädettäisiin sellaisten kustannusten korvaamisesta hyvinvointialueelle, jotka aiheutuvat kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 4 luvussa tarkoitetulle ihmiskaupan uhrille tämän asemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävästä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelusta, tulkitsemisesta, henkilön turvallisuuden takaamisesta sekä muusta uhriasemaan liittyvän erityistarpeen vuoksi järjestettävästä toimenpiteestä ja palvelusta. Tältä osin nykytilaan ei esitetä muutosta.
Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 4 luvussa säädetään auttamisjärjestelmästä, joka toimii Maahanmuuttoviraston yhteydessä ja jonka asiakkaaksi ihmiskaupan uhri voidaan ottaa. Ehdotetun pykälän mukaiset korvaukset koskisivat jatkossakin vain auttamisjärjestelmän asiakkaita. Sisäministeriössä valmisteilla olevan hallituksen esityksen kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain muuttamisesta mukaan on tarkoitus esittää, että kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 38 b §:n nojalla hyvinvointialue järjestää palveluja vain sellaiselle auttamisjärjestelmän asiakkaalle, jolla on kotikunta Suomessa. Kyseinen hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022 ja lakiehdotuksen tulla voimaan 1.1.2023. Jos taas hyvinvointialue järjestää palveluja sellaiselle ihmiskaupan uhrille, joka ei ole auttamisjärjestelmän asiakas, kustannukset jäisivät nykyiseen tapaan hyvinvointialueen vastuulle.
Pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi pyydettävä ihmiskaupan uhrien auttamisesta huolehtivan vastaanottokeskuksen johtajan tai hänen määräämänsä virkamiehen lausunto siitä, ovatko korvattaviksi haetut kustannukset voineet aiheutua ihmiskaupan uhrin uhriasemasta johtuvien toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan kotoutumislain 53 §:ää, joka koskee myös ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaamista. Säännöstä on kuitenkin sanamuodoltaan selkeytetty vastaamaan nykykäytäntöä ja sitä, mitä lakiehdotuksella on tarkoitettu. Ensinnäkin käytännön prosessien yksinkertaistamisen vuoksi mahdollistettaisiin, että myös vastaanottokeskuksen johtajan määräämä virkamies voisi toimittaa lausunnon. Toisekseen lausunto koskisi sitä, ovatko korvattavaksi haetut kustannukset voineet aiheutua ihmiskaupan uhrin uhriasemasta.
Voimassa olevan kotoutumislain sanamuodon mukaan lausunto koskee sitä, ovatko korvattaviksi haetut kustannukset aiheutuneet ihmiskaupan uhrin asemasta johtuvien toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä. Käytännössä jälkikäteen haettavien korvausten maksamiseen liittyvässä lausunnossa on otettu kantaa juuri siihen, ovatko kustannuksen kohteena olevat palvelut yleisesti katsottuna sellaisia, että niillä voi olla liittymiä ihmiskaupan uhriuteen, esimerkiksi erilaiset terapiapalvelut. Lausunnoissa ei ole nykyisinkään voitu tehdä jälkikäteistä palvelutarpeen arviointia tai ottaa kantaa yksittäisen ihmiskaupan uhrin arkaluonteisiin tietoihin sillä tarkkuudella, että vastaanottokeskuksen johtaja olisi voinut ottaa kantaa siihen, onko juuri jokin tietty palvelu juuri tälle henkilölle liittynyt juuri hänen ihmiskaupan uhriasemansa aiheuttamiin tarpeisiin.
Ihmiskauppaerityisiä palveluja ei ole olemassa, mutta tyypillisesti esimerkiksi psykologinen tuki sekä asumiseen ja majoittamiseen sekä niiden turvallisuuteen liittyvät erityisjärjestelyt ovat palveluja, joita ihmiskaupan uhrit voivat tarvita. Tarve näihin palveluihin voi kuitenkin syntyä myös muusta syystä kuin ihmiskaupan uhriksi joutumisesta. Auttamisjärjestelmä lausuisi siis nykyiseen tapaan siitä, onko uhri auttamisjärjestelmän asiakas ja ovatko kustannukset voineet aiheutua sellaisesta toimenpiteestä tai palvelusta, jonka taustalla on ihmiskaupan uhriksi joutuminen.
69 §.Korvaus alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren asumisen tai tuen järjestämisestä. Pykälässä säädettäisiin alaikäisenä ilman huoltajaa Suomeen tulleelle lapselle tai nuorelle 33 ja 34 §:ssä tarkoitetuista asumisen ja tuen järjestämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta hyvinvointialueelle. Pykälässä säädettäisiin myös vastaavista alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle järjestetyistä palveluista aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta Ahvenanmaan maakunnan kunnalle. Voimassa olevan kotoutumislain 49 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnalle korvataan 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta ilman huoltajaa olevan alaikäisen sijoittamisesta 28 §:n mukaiseen perheryhmäkotiin tai muuhun asuinyksikköön sekä perhehoidosta, asumisen tukipalveluista, sosiaalihuollon palveluista sekä muista tukipalveluista kunnalle aiheutuneet kustannukset siihen saakka, kunnes nuori täyttää 25 vuotta. Edellä 33 §:ssä sekä hallituksen esityksellä eduskunnalle laeiksi työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain, kotoutumisen edistämisestä annetun lain sekä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 84/2022 vp) esitetään tehtävän siirtoa kunnalta hyvinvointialueelle.
Pykälän 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnan kunnalle korvattaisiin 1 momentissa tarkoitettuja kustannuksia vastaavista alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle tai nuorelle järjestetyistä palveluista aiheutuneet kustannukset. Itsehallintolain 18 §:n 13 kohdan mukaan sosiaalihuolto kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan, eikä maakunnan kunnalle korvattavien kustannusten osalta siksi voida viitata kotoutumislain 33 ja 34 §:ssä säädettyyn asumisen ja tuen järjestämiseen. Maakunnassa vastaavista palveluista säädetään Ahvenanmaan sosiaalihuoltoa koskevassa maakuntalaissa (2020:12), jonka 14 §:ssä säädetään tuen tarpeisiin vastaavista sosiaalipalveluista, 21 §:ssä asumispalveluista ja 22 §:ssä laitospalveluista. Palvelutarpeen arvioinnista säädetään sosiaalihuollon ammattihenkilöitä koskevan maakuntalain (2020:24) 36 §:ssä. Ahvenanmaan maakunnan kunnalle ei korvattaisi 69 §:n nojalla 34 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja kunnan vastuulla olevia palveluita, vaan ainoastaan vastaavat korvaukset kuin mitä 69 §:n 1 momentin nojalla maksettaisiin hyvinvointialueelle.
Pykälän 3 momentin mukaan kustannukset korvattaisiin siihen saakka, kunnes henkilö täyttää 25 vuotta. Voimassa olevan lain 49 §:n 3 momentissa säädetään, että kustannuksia voidaan korvata enintään kymmeneltä vuodelta. Tältä osin säädöstä muutettaisiin ja kustannusten korvaamisen enimmäisajasta esitetään luovuttavan. Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annetun työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaisten kustannusten korvaamisesta kunnille annettu työ- ja elinkeinoministeriön ohje (01.04.2021 VN/9190/2021-TEM-1). mukaan kustannuksia ei korvata kunnalle, mikäli korvausten piiriin kuulunut henkilö on Suomen kansalainen paitsi, jos kyseessä on ihmiskaupan uhri. Myös tältä osin säädöstä muutettaisiin, ja 2 §:n 6 momentin mukaan korvausta voitaisiin maksaa ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren 33–34 §:ssä tarkoitettujen palvelujen osalta myös silloin, jos lapsi tai nuori on saanut Suomen kansalaisuuden.
Pykälän 4 momentin mukaan hyvinvointialueelle maksettavien korvausten edellytyksenä olisi lisäksi elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen päätös. Hyvinvointialue tai Ahvenanmaan maakunnan kunta tekisi hakemuksen, josta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi päätöksen. Tarkemmin päätösmenettelyä on kuvattu 64 §:n perusteluissa.
70 §.Korvausten maksaminen. Kunnan tai hyvinvointialueen tulisi 1 momentin mukaan hakea tässä laissa säädettyä korvausta sille aiheutuneista kustannuksista kehittämis- ja hallintokeskukselle osoitetulla hakemuksella. Kustannusten korvaamista olisi haettava viimeistään kahden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tapahtuneesta toiminnasta korvausta haetaan. Kustannuksia ei korvattaisi, jos niiden korvaamista haettaisiin myöhemmin kuin kahden vuoden kuluttua tästä määräajasta.
Jotta korvaus voitaisiin maksaa, olisi hakemus yksilöitävä erittelemällä kustannukset, joista korvausta haetaan. Korvaushakemukseen tulisi myös liittää kustannuksiin liittyvät tositteet aina, kun se on mahdollista. Kehittämis- ja hallintokeskus voisi tarvittaessa tehdä tarkastuksia kustannusten todenmukaisuuden varmistamiseksi esimerkiksi pistokokein. Kustannukset korvattaisiin kunnalle ja hyvinvointialueelle arvonlisäveroineen, jos kunta ja hyvinvointialue hakisivat korvausta myös arvonlisäveron osuudesta. Jos arvonlisäveron korvaamista haetaan, kunnan ja hyvinvointialueen olisi hakemuksessaan esitettävä selvitys palvelun arvonlisäverollisuudesta. Niissä tapauksissa, joissa kunta ja hyvinvointialue ovat jo saaneet palvelun arvonlisäverollisesta osuudesta valtiolta laskennallisen palautuksen, kunnan ja hyvinvointialueen on vähennettävä kuluistaan arvonlisäveron osuus ennen korvauksen hakemista. Tarkoituksena ei luonnollisestikaan ole maksaa valtion varoista kahdesti arvonlisäveron osuutta, tämän pykälän mukaisena korvauksena sekä laskennallisena veron palautuksena. Muutoksenhausta säädettäisiin 10 luvussa.
Pykälän 2 momentin mukaan laskennallinen korvaus voitaisiin maksaa myös ilman erillistä hakemusta. Laskennalliset korvaukset on maksettu kunnille pääsääntöisesti ilman erillistä hakemusta keväästä 2016 alkaen. Laskennallisten korvausten maksatukset kunnille automatisoitiin työ- ja elinkeinoministeriössä ajalla 1.6.2015–31.3.2017 toimineen AMIF-rahoitteisen laskennallista korvausta koskevan niin sanotun LAKO-AUTO-hankkeen kehittämistyönä. Hankkeessa Maahanmuuttoviraston ylläpitämään Ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään luotiin toiminto, jolla se yhdistää kotoutumislain mukaisten korvausten maksatuspiiriin kuuluvien henkilöiden asiakastiedot väestötietojärjestelmästä saataviin kotikuntatietoihin ja muodostaa tästä laskennallisen korvauksen maksatusehdotelman, jonka perusteella nykyisin kehittämis- ja hallintokeskus maksaa kunnille kuukausittain automaattisesti laskennallisen korvauksen ilman kunnan erillistä hakemusta. Niiden maksatusten henkilöpiiriin kuuluvien henkilöiden osalta, joiden tiedot eivät automaattisesti kirjaudu järjestelmiin ja jotka eivät näin ollen listaudu automaattisiin maksatusehdotelmiin (esimerkiksi henkilöt, joilla on turvakielto väestötietojärjestelmässä), tiedot käsitellään manuaalisesti Maahanmuuttoviraston toimesta. Tämän jälkeen kunta voi saada näitäkin henkilöitä koskevat maksatukset automaattisesti. Laskennallisen korvauksen automaattista maksatusjärjestelmää kehitetään niin, että myös hyvinvointialueelle maksettava laskennallinen korvaus voitaisiin maksaa automaattisesti.
71 §.Maksetun korvauksen palautusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin kunnalle ja hyvinvointialueelle maksetun korvauksen palautusvelvollisuudesta. Kehittämis- ja hallintokeskus voisi säännöksen mukaan määrätä kunnan, hyvinvointialueen tai Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen palauttamaan valtion maksaman korvauksen tai osan siitä, jos korvauksen suorittamista varten on annettu virheellisiä tai erehdyttäviä tietoja taikka muutoin käy selville, että korvaus on suoritettu perusteettomasti. Palautettavalle määrälle olisi 2 momentin mukaan suoritettava korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän korkokannan suuruinen viivästyskorko.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kehittämis- ja hallintokeskuksen päätös kunnalle, hyvinvointialueelle tai Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle perusteettomasti maksetun korvauksen palauttamisesta on tehtävä viimeistään viidentenä kalenterivuonna sen toimintavuoden päättymisestä, jolta korvaus on maksettu. Päätökseen saisi hakea muutosta siten kuin tämän lain 10 luvussa säädettäisiin muutoksenhausta.
9 Luku Henkilötietojen käsittely ja kotoutumisen edistämisen valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
Kotoutumislakia koskevaan lakiehdotukseen esitetään säädettävän oma lukunsa, joka koskee asiakastietojen käsittelyä sekä kotoutumisen edistämisen valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluita. Nykyisin ei ole olemassa valtakunnallista kotoutumisen edistämisen asiakastietojärjestelmää eikä tietovarantoa.
Työvoimapalveluiden asiakkaiden tietoja käsitellään nykyisin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvussa tarkoitetussa valtakunnallisesta tietojärjestelmästä. Tämä koskee myös maahanmuuttajia ja kotoutuja-asiakkaita, jotka ovat ilmoittautuneet työnhakijoiksi. Työvoimapalvelu-uudistuksessa esitetään, että työvoimapalvelut siirtyisivät kunnille ja kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen vastaisi tuon järjestelmän käytöstä. Kyseisellä uudistuksella edellä mainittujulkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettu laki uudistettaisiin ja lakiehdotuksen nimeksi esitettäisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia. Työvoimapalveluiden järjestämistä koskevaan lakiehdotukseen sisällytettäisiin vastaavat tietojärjestelmää ja tietovarantoa koskevat säännökset kuin voimassa olevassa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa. Työnhakijaksi rekisteröityneen kotoutuja-asiakkaiden asiakastietoja käsiteltäisiin ja ne tallennettaisiin siten nykyistä vastaavasti, työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen mukaisesti jatkossakin työpalveluissa käytössä oleviin tietojärjestelmiin. Jäljempänä viitataan uuteen lakiehdotukseen selvyyden vuoksi.
Käsillä olevalla hallituksen esityksellä esitetään säädettäväksi uudesta kotoutumisen valtakunnallisesta asiakastietojärjestelmästä ja tietovarannosta. Kunnille esitetään velvollisuutta käyttää valtakunnallista asiakastietojärjestelmää kotoutumisen edistämisessä. Laissa säädettäisiin asiakastietojärjestelmän ja tietotovarannon käyttötarkoituksista, käsiteltävistä tiedoista, tallennettavista tiedoista, rekisterinpitäjistä sekä käyttöoikeuksien lisäämisestä, muuttamisesta ja poistamisesta. Esitys sujuvoittaisi tiedonkulkua eri viranomaisten välillä sekä esimerkiksi kuntien välillä tilanteessa, kun kotoutuja-asiakas muuttaa kunnasta toiseen. Lisäksi tarkoituksena on kehittää palveluiden seurantaa ja tiedolla johtamista paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla, mitä uusi tietojärjestelmäkokonaisuus osaltaan edistäisi. Esitetään, että asiakastietojen käsittelystä ja valtakunnallisesta tietojärjestelmäpalvelusta säädettäisiin 72–81 §:ssä.
Lisäksi esitetään säädettäväksi jatkossakin kotoutumisen edistämiseen liittyvistä tiedonsaantioikeuksista. Voimassa olevassa kotoutumislaissa säädetään 87 ja 87 a §:ssä tiedonsaantioikeuksista. Erityisesti 87 § on varsin lavea eikä rajaa käyttötarkoituksia kovinkaan täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tässä esityksessä käyttötarkoituksen perusteella tiedonsaantioikeuksista ehdotetaan säädettävän 82–94 §:ssä, joita on kuvattu jäljempänä tarkemmin. Kussakin näissä säännöksissä säädettäisiin, että tiedot tulisi saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä. Maksuttomuus on usein lähtökohtana viranomaisten välisessä tiedonvaihdossa, mutta siitä on asianmukaista säätää, sillä tietyissä viranomaistoimissa tietopyyntöihin vastaamisesta voidaan myös veloittaa. Salassapitosäännöksillä viitattaisiin erityisesti julkisuuslakiin, jonka mukaan monet käsiteltävistä tiedoista olisivat salassa pidettäviä erityisesti julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 tai 25 kohdan mukaisesti. Ei ole tarpeen säätää erikseen, että tiedot on toimitettava viipymättä, sillä hallintolain (434/2003) 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) ja tietosuojalaissa (1050/2018). Luvussa säädettävään tiedon käsittelyyn sovelletaan hallinnon yleislakeja, kuten julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua lakia (906/2019) sekä EU:n tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia. Oikeudesta saada tietoja ja muusta henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä säädetään laissa viranomaisen toiminnan julkisuudesta. Lisäksi on olemassa hallinnonalakohtaista, kuten sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koskevaa lainsäädäntöä, kuten laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2020).
Henkilötietojen käsittelyn ja tiedonsaantioikeuksien perusoikeusliityntöjä käsitellään tarkemmin luvussa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
72 §.Asiakastietojen käsittelytarkoitukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maahanmuuttajien ja kotoutuja-asiakkaiden tietojen käsittelytarkoituksista. Pykälä sisältäisi käsittelytarkoituskuvauksia, jotka vastaisivat tosiasiallisia asiakastietojärjestelmän ja tietovarannon käsittelytarkoituksia. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelyä koskevista periaatteista ja 6 artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelyn edellytyksistä. Näitä on kuvattu tarkemmin luvussa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
Ehdotetun 1 momentin ensimmäisen kohdan mukaisesti tietoja voitaisiin käsitellä lakiehdotuksessa tarkoitettujen palvelujen ja tehtävien järjestämisessä ja tuottamisessa. Tällä tarkoitettaisiin erityisesti kunnan ja hyvinvointialueen 2–4 luvuissa säädettäväksi esitettyjä tehtäviä. Erityisesti tämä koskisi 14 ja 15 §:ssä tarkoitettuja perusmuotoisia ja monialaisia osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointeja, lakiehdotuksen 16 ja 17 §:ssä tarkoitettuja perusmuotoisia ja monialaisia kotoutumissuunnitelmia ja 21 §:ssä tarkoitettua perheen kotoutumissuunnitelmaa, suunnitelmiin liittyvää palveluihin ohjausta sekä näiden suunnitelmien laatimista ja tarkistamista siten kuin 20 ja 22 §:ssä säädetään. Tämä kattaisi myös ulkoistetut tehtävät, kuten kotoutumiskoulutuksen järjestämisen. Myös 10 §:ssä tarkoitetuissa ohjaus- ja neuvontapalveluissa pitäisi olla mahdollisuus kirjata asiakkaan asioimisesta tarvittavia tietoja tietovarantoon juuri tilanteissa, jos asiakas käy toistuvasti tai saa syvällisempää yksilöohjausta. Tällöin asiakkaalla on olemassa asiakassuhde ja tietojärjestelmään kirjataan tietoja esimerkiksi siitä, miten asiakkaan tilannetta on edistetty ja mitä sovittu. Asiakastietoja voitaisiin käsitellä myös kuntaan ohjaamisessa, josta säädetään tämän lain 4 luvussa.
Kohdan 2 mukaan asiakkaiden tietoja voitaisiin käsitellä voimassa olevassa kotoutumislaissa mainitussa valvonnassa, kehittämisessä, seurannassa, ennakoinnissa ja ohjauksessa sekä arvioinnissa. Erityisesti palvelujen ja niiden vaikuttavuuden arviointi on käytännössä olennainen osa kotoutumisen edistämisen toimeenpanon seurantaa ja kehittämistä. Ehdotetussa 2 kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin liittyvää seurantaa ja kehittämistä ei voi toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla ilman tietoa tehtyjen toimien ja niiden vaikuttavuuden arviointia. Kohdalla tarkoitettaisiin erityisesti 7 luvussa tarkoitettua elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston valvontatehtäviä, sekä 5 ja 6 luvuissa tarkoitettuja kunnan ja hyvinvointialueen suunnittelun, kehittämisen ja seurannan tehtäviä. Kohdan 3 mukaan tietoja voitaisiin käsitellä myös kotoutumisen edistämisen tehtäviä koskevassa tilastoinnissa ja tiedolla johtamisessa.
Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen työvoimapalveluiden järjestämisestä annettuun lakiin. Kotoutuja-asiakkaan, joka on myös työnhakija, tietoja voitaisiinkin käsitellä sekä tämän lakiehdotuksen, että työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen nojalla ja mukaisissa tietovarannoissa.
73 §.Käsiteltävät tiedot. Pykälässä säädettäisiin siitä, mitä tietoja henkilöasiakkaasta saadaan käsitellä. Käsiteltävät tiedot vastaisivat osittain työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvussa säädettyä, mutta painopiste olisi kotoutuja-asiakkaiden kannalta oleellisista tiedoista, minkä vuoksi mukana olisi myös esimerkiksi oleskelulupaan liittyvät tiedot.
Ehdotetun 1 momentin 1 kohdalla on liittymiä henkilötunnusta koskevaan uudistukseen, mutta tieto on informatiivisesti mukana selvyyden vuoksi. Henkilötunnus on keskeinen tieto kotoutuja-asiakkaan yksilöinnissä. Oleskeluluvan saanut maahanmuuttaja saa henkilötunnuksen melko nopeasti, ja sitä tietoa voidaan käsitellä, kun se on saatu.
Ehdotetun 1 momentin 2 kohdan mukaan henkilöasiakkaan nimi- ja yhteystietoja voidaan käsitellä myös. Nämä ovat erityisen tärkeitä henkilöiden tavoittamisen kannalta. Yhteystiedot kattavat myös sähköpostiosoitteen, mikäli kotoutuja-asiakkaalla sellainen on.
Ehdotetun 1 momentin 3 kohdan mukaan voitaisiin käsitellä oleskelulupaan liittyviä tietoja. Tällä tarkoitetaan oleskeluluvan muotoa, antamisajankohtaa ja muita tietoja, joilla on merkitystä sille, mitä kotoutumislain mukaisia palveluita kotoutuja-asiakas saa. Esimerkiksi osaamisen ja kotoutumisen alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma laadittaisiin vain ensimmäisten vuosien aikana siten kuin niitä koskevissa pykälissä esitetään. Lisäksi oleskelulupatiedoilla on merkitystä siinä, onko henkilö kiintiöpakolainen tai muu kotoutumislain ehdotetun 2 §:n 3 tai 4 momentin henkilö, ja koskeeko häntä esimerkiksi kuntapaikalle ohjaaminen tai 8 luvussa säädetyt tietyt korvaukset.
Ehdotetun 1 momentin 4 kohdan mukaan voitaisiin käsitellä kunnan viranomaisen kanssa asiointiin sekä asioinnin mahdollisesti edellyttämiin erityisjärjestelyihin liittyviä tietoja. Tällä voitaisiin tarkoittaa esimerkiksi tulkin järjestämistarvetta ja asiointikieltä.
Ehdotetun 1 momentin 5 kohdan mukaan voitaisiin käsitellä koulutusta, työhistoriaa ja ammatillista osaamista koskevia tietoja sekä muita kotoutumisen edistämisessä käytettäviä tietoja. Kyseessä olevat tiedot ovat osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa selvitettäviä tietoja.
Ehdotetun 1 momentin 6 kohdan mukaan voitaisiin käsitellä osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointia, kotoutumis- ja muita suunnitelmia palvelusisältöineen ja kestoineen sekä suunnitelmien toteuttamista koskevia tietoja. Tämä kirjaus kattaisi muun muassa tiedot siitä, onko henkilöllä tarve monialaiselle osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnille taikka monialaiselle kotoutumissuunnitelmalle. Kirjaus kattaisi myös tiedot siitä, milloin maahanmuuttajalle on laadittu palvelutarpeen arviointeja taikka kotoutumis- tai muita suunnitelmia, joilla on merkitystä kotoutumisen edistämisessä. Lisäksi kirjaus kattaisi tietoja, mihin palveluihin osallistumisesta suunnitelmassa on sovittu, jotta myöhemmin voidaan 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarkistaa suunnitelmaa ja arvioida jatko-ohjauksen tarvetta.
Ehdotetun 1 momentin 7 kohdan mukaan voitaisiin käsitellä tietoja kotoutumista edistävistä palveluista ja jatko-ohjauksesta muihin palveluihin. Kirjaus kattaisi muun muassa sen, että tietovaranto sisältäisi maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman, josta näkisi, mihin palveluihin ja toimenpiteisiin maahanmuuttajan on sovittu osallistuvan ja millä aikavälillä.
Ehdotetun 1 momentin 8 kohdan mukaan voitaisiin käsitellä terveydentilaa sekä työ- ja toimintakykyä koskevia tietoja ja arviota, joilla on vaikutusta henkilön kotoutumiseen ja jotka ovat välttämättömiä palvelujen tarjoamiseksi hänelle.
Ehdotetun 1 momentin 9 kohdan mukaan voitaisiin käsitellä kuntaan ohjaamista koskevia tietoja.
Ehdotetun 1 momentin 10 kohdan mukaan voitaisiin käsitellä tämän lain perusteella valtion kunnille ja hyvinvointialueille maksamien korvausten tietoja.
Kotoutumisen valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin voidaan rakentaa järjestelmätukea myös kuntaan ohjaamisen prosessille ja korvausten maksamiselle, mikäli järjestelmäkehitys arvioidaan kustannustehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot voisivat pohjautua maahanmuuttajan omaan ilmoitukseen tai ne voivat olla vahvistettuja. Ehdotetun 2 momentin mukaan, jos käsiteltävä henkilötieto on saatu muualta kuin rekisteröidyltä itseltään, henkilön tietoihin tulee merkitä, mistä tieto on saatu ja kuka tiedon on merkinnyt.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että rekisteröidyllä ei olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklassa säädettyä oikeutta 1 momentissa tarkoitettujen tietojen käsittelyn rajoittamiseen. Vastaava säännös on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvussa. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklassa säädetään rekisteröidyn oikeudesta käsittelyn rajoittamiseen ja 23 artiklan 1 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus lainsäädännöllä rajoittaa muun muassa 18 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja -vapauksia ja rajoitus on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide. Tätä koskeva arviointi kuvataan tarkemmin luvussa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
74 §.Kotoutumisen edistämisen valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut. Pykälässä säädettäisiin uudesta asiakastietojärjestelmästä, joka koskisi muuten kuin työvoimapalvelujen piirissä tarjottavia kotoutumista edistäviä palveluja, ja tietovarannosta, joka koskisi kaikkia kotoutumista edistäviä palveluja.
Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvussa säädettäisiin työvoimapalvelujen valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista, joita kunnan työvoimapalvelut käyttäisivät työnhakijaksi ilmoittautuneiden kotoutuja-asiakkaiden kohdalla. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa säädetään työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä, jota käytetään julkisten työvoimapalvelujen asiakastietojen käsittelyssä. Parhaillaan ovat käynnissä työllisyyden edistämisen kuntakokeilut, joihin osallistuvilla kunnilla on työllisyyden edistämisen kuntakokeiluista annetun lain (1269/2020) 14 §:n mukaan velvollisuus käyttää työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmää mainitussa laissa tarkoitettujen tehtävien järjestämisessä ja tuottamisessa. Vastaavaa valtion tarjoaman asiakastietojärjestelmän käyttövelvoitetta esitetään tässä laissa. Valtio tarjoaisi asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden, jota kunnilla olisi velvollisuus käyttää. Halutessaan kunnat voisivat täydentää asiakastietojärjestelmäkokonaisuutta itse hankkimillaan lisäosilla. Asiakastietojärjestelmäratkaisu sekä kuntien ja valtion tehtävät ja velvollisuudet asiakastietojärjestelmän ja tietovarannon kehittämisessä, ylläpidossa ja käyttämisessä ovat vastaava kuin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi kotoutumisen edistämisen valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvien valtakunnallisen tietovarannon ja asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämisestä ja ylläpidosta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen nimi muuttuu työvoimapalvelu-uudistuksessa hallituksen esityksellä työvoimapalveluiden järjestämisestä (HE xx/2022) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskukseksi. Tässä esityksessä viranomaisesta käytetään jatkossa lyhytnimeä kehittämis- ja hallintokeskus.
Valtakunnallinen tietovaranto sisältäisi sekä operatiivisen toiminnan tietoaineistot että raportoinnin ja tilastoinnin tietoaineistot. Tietovaranto koskisi kaikkia maahanmuuttajia, mutta asiakastietojärjestelmä ei. Työnhakijoiden osalta sovellettaisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvun mukaista asiakastietojärjestelmää, ja muiden maahanmuuttajien osalta tämän luvun mukaista asiakastietojärjestelmää. Tietovarantoon tallennettavista tiedoista säädettäisiin tarkemmin ehdotetussa 76 §:ssä, käyttöoikeuksista valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen ehdotetuissa 79–81 §:ssä ja kunnan asiakastietojärjestelmän lisäosasta ehdotetussa 75 §:ssä.
Kotoutumisen edistämisen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen ylläpitäjänä kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvien tietovarannon ja asiakastietojärjestelmän teknisistä määrittelyistä. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) 22 §:n 3 momentin nojalla kehittämis- ja hallintokeskus määrittelisi valtakunnallisesta tietovarannosta teknisen rajapinnan avulla luovutettavien tietojen tietorakenteen kuvauksen ja ylläpitäisi sitä.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittämiseen liittyvästä yhteistyöstä kehittämis- ja hallintokeskuksen ja tietojärjestelmäpalveluja käyttävien kuntien välillä. Yhteistyö kehittämis- ja hallintokeskuksen ja tietojärjestelmäpalveluja käyttävien kuntien välillä olisi tärkeää, sillä kotoutumisen edistämisen valtakunnallista tietojärjestelmää ei tällä hetkellä ole, mutta jatkossa sen käyttäjistä suurin osa olisi kunnan palveluksessa. Tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäkokemukset ovat yksi keskeinen lähde selvitettäessä ja arvioitaessa kotoutumisen edistämisen asiakastietojärjestelmän kehittämistarpeita. Jatkossa myös tietojärjestelmäkehittämisessä tarvittava kotoutumisen edistämisen asiakaspalveluosaaminen olisi pääosin kunnilla, joten kunnille kertyisi kotoutumispalvelujen toimeenpanossa myös paljon tietojärjestelmäpalveluiden kehittämistyössä hyödyllistä tietoa.
Kehittämis- ja hallintokeskuksen tulisi huolehtia siitä, että toteutettavista kehittämistoimenpiteistä informoitaisiin kuntia ennen toimenpiteiden suorittamista siten, että kunnilla olisi riittävästi aikaa valmistautua muutostoimenpiteisiin ja sopeutua muutoksiin. Yhteistyö tietojärjestelmäpalvelujen kehittämisessä sisältäisi myös yhteistyön järjestelmämuutoksista aiheutuvien käyttäjäkoulutusten järjestämiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös kunnan velvollisuudesta käyttää valtakunnallista tietovarantoa ja asiakastietojärjestelmää kotoutumisen edistämisen toimeenpanossa. Tiedoista, jotka kunnilla tai muilla viranomaisilla olisi velvollisuus tallentaa valtakunnalliseen tietovarantoon säädettäisiin ehdotetussa 76 §:ssä.
Valtakunnallisen kotoutumisen asiakastietojärjestelmän käyttövelvoitteen tarkoituksena on varmistaa kotoutumispalveluista kertyvän tiedon yhteismitallisuus ja edistää tietojen hyödyntämistä. Yhtenäiset tietorakenteet ja tietojen kirjaamistavat sujuvoittavat kotoutujien asiakastietojen siirtämistä työvoimaviranomaisten ja muiden kunnan viranomaisten välillä. Kun käytetään yhtä valtakunnallista asiakastietojärjestelmäkokonaisuutta eri järjestelmien välisten rajapintojen ja integraatioiden rakentamisen tarve on todennäköisesti vähäisempi kuin siinä tapauksessa, että useammista eri asiakastietojärjestelmistä rakennettaisiin yhteys valtakunnalliseen kotoutumisen tietovarantoon, jolla on yhteys myös työvoimapalvelujen tietovarantoon.
75 §. Kunnan lisäosa kotoutumisen valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmään. Pykälässä säädettäisiin valtakunnallisen kotoutumisen asiakastietojärjestelmän lisäosista, joita kunnat voivat hankkia omaan käyttöönsä täydentämään valtakunnallista asiakastietojärjestelmää.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kunnat vastaisivat lisäosien hankkimiseen ja käyttämiseen liittyvistä velvoitteista. Kunnalla tarkoitetaan tässäkin pykälässä esitetyn 8 §:n mukaisesti kuntaa tai kuntien yhteistyötä, esimerkiksi kuntayhtymää. Tiedonhallintalain 4 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdan mukaan laissa tarkoitettuja tiedonhallintayksiköitä ovat kunnat ja kuntayhtymät. Kuntien ja kuntayhtymien tulee näin ollen noudattaa tiedonhallintalain säännöksiä, kun ne käyttävät kotoutumisen edistämisen täytäntöönpanossa asiakastietojärjestelmää täydentävää lisäosaa. Kunta vastaisi siten tiedonhallintalain 16 §:n nojalla käyttämänsä lisäosan käyttöoikeuksien hallinnasta ja tiedonhallintalain 17 §:ssä tarkoitetusta lokitietojen keräämisestä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kunnan käyttämän lisäosan tulisi olla yhteensopiva valtakunnallisen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kanssa. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävä on määritellä tekniset ja tietoturvaan liittyvät vaatimukset, jotka lisäosan on täytettävä, jotta se voidaan liittää 74 § 2 momentissa tarkoitettuun asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen. Valtionhallinto vastaisi valtakunnallisen asiakastietojärjestelmän rajapintojen rakentamisesta ja rajapintojen kustannuksista varakunnan tasolla. Kunnat vastaisivat mahdollisista lisäosista sekä lisäosien integraatioista ja integraatioista syntyvistä kustannuksista kunnassa.
Pykälän 3 momentissa on informatiivinen viittaus tiedonhallinnasta annetun lain 16 §:ään, jossa säädetään tietojärjestelmien käyttöoikeuksien hallinnasta. Lisäksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että mikäli kunnan oman järjestelmän käyttöoikeus koskee 73 §:ssä tarkoitettuja tietoja, kunnan on järjestelmän käyttöoikeuksia myöntäessään noudatettava, mitä 78 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.
76 §.Kotoutumisen valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettavat tiedot. Pykälässä säädettäisiin tietojen tallentamisesta valtakunnalliseen tietovarantoon. Valtakunnallisen asiakastietovarannon tarkoituksena olisi koota yhteen kotoutuja-asiakkaita koskevat tiedot siten kuin laissa säädetään.
Pykälän 1 momentin mukaan kunnan ja kehittämis- ja hallintokeskuksen olisi tallennettava valtakunnalliseen tietovarantoon tiedot, jotka ovat tarpeen 72 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien toteuttamiseen. Näitä tietoja olisivat 73 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Kunnan olisi tallennettava tiedot jokaisesta kotoutuja-asiakkaasta ja maahanmuuttajasta, jolle toteutetaan 14 tai 15 §:ssä tarkoitettu arviointi. Kunta tallentaisi myös erillisillä asiantuntijoilla laaditut arvioit, jotka ovat osa palvelutarpeen arviointia tai kotoutumissuunnitelmaa. Lisäksi kunnalla olisi velvollisuus tallentaa tietovarantoon myös maahanmuuttajan kielikoulutuksen päättötestauksen tulos. Tietojen tallentamisvelvollisuus koskisi myös työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettuja työnhakijoina olevia kotoutuja-asiakkaita. Kyseessä on selkeyttävä kirjaus siitä, että kotoutumisen asiakastietojärjestelmässä käsitellään sekä työnhakija-asemassa olevien että työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden tietoja.
Koska kunnat käyttäisivät valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettuja tietoja päivittäisessä asiakastyössä, tiedot tulisi tallentaa tietovarantoon reaaliaikaisesti. Vastaavasti tietovarannon kotoutumisen edistämisen operatiivisen toiminnan tietoaineistot olisivat reaaliaikaisesti kunnan käytettävissä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hyvinvointialueen velvollisuudesta tallentaa tietoja kotoutumisen tietovarantoon. 22 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa, jolloin hyvinvointialue tarkistaa monialaista kotoutumissuunnitelmaa maahanmuuttajan kanssa keskenään, hyvinvointialueen olisi tallennettava valtakunnalliseen tietovarantoon tiedot, jotka ovat tarpeen 72 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien toteuttamiseen. Tämä tarkoittaisi niitä todettuja muutoksia elämäntilanteessa, palveluiden etenemisessä tai palvelutarpeessa sekä sovittuja muutoksia palveluihin osallistumisessa, joita tarkistuksessa tehtäisiin. Kuntaa tulisi informoida siitä, jos hyvinvointialue päivittää monialaista kotoutumissuunnitelmaa kotoutuja-asiakkaan kanssa keskenään.
Valtakunnalliseen tietovarantoon olisi tallennettava tiedot, jotka ovat tarpeen kotoutumislaissa säädettyjen palveluiden järjestämiseksi ja tuottamiseksi. Näillä tiedoilla tarkoitettaisiin tietoja, jotka ovat tarpeen esimerkiksi asiakkaan palveluprosessin ja asiakaspalvelun sujuvaksi toteuttamiseksi. Kotoutumispalveluiden asiakkaan olisi mahdollista osallistua myös muun kuin kotipaikkansa kunnan järjestämään palveluun, jolloin olisi tarkoituksenmukaista, että asiakkaan tiedot tallennettaisiin valtakunnalliseen tietovarantoon, jossa ne olisivat tietojen käsittelyyn oikeutettujen kunnan käytettävissä. Myös kunnasta toiseen muuttamisen tai oppilaitoksen vaihtamisen myötä olisi syytä, että tiedot olisivat valtakunnallisessa järjestelmässä uuden kotikunnan tai oppilaitoksen saatavilla. Kotoutumisen valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin voidaan rakentaa järjestelmätukea myös kuntaan ohjaamisen poikkihallinnolliselle prosessille ja kunnille kotoutumisen edistämisestä maksettavien korvausten maksamiselle, mikäli järjestelmäkehitys arvioidaan kustannustehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi.
Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettavista tiedoista.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 13 artiklassa säädetään rekisterinpitäjän velvollisuudesta toimittaa rekisteröidylle tietoja hänen henkilötietojensa käsittelystä silloin kun tietoja kerätään rekisteröidyltä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 14 artiklassa säädetään rekisterinpitäjän velvollisuudesta toimittaa rekisteröidylle tietoja hänen henkilötietojensa käsittelystä silloin kun tiedot saadaan jostain muualta. Ei siten ole tarpeen säätää erikseen, että tietojen tallettamisesta järjestelmään on kerrottava henkilöasiakkaalle.
77 §.Valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettujen tietojen poistaminen ja arkistointi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kehittämis- ja hallintokeskuksen velvollisuudesta poistaa valtakunnallisesta tietovarannosta kaikki asiakasta tai tässä laissa tarkoitettua palveluntuottajaa koskevat tiedot, kun asiakkuuden tai sopimussuhteen päättymisestä on kulunut neljä vuotta. Tietoa ei kuitenkaan tarvitse poistaa, jos se on tarpeen säännöksiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi tai vireillä olevan asian johdosta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetyn säilytyksen rajoittamisperiaatteen mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan kansallinen lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Tällaiset erityiset säännökset voivat koskea muun muassa säilytysaikoja.
Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvun vastaavan säännöksen mukaan kaikki asiakasta tai palveluntuottajaa koskevat tiedot poistetaan, kun asiakkuuden tai sopimussuhteen päättymisestä on kulunut neljä vuotta. Tietoa ei kuitenkaan poisteta, jos se on tarpeen säännöksiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi tai vireillä olevan asian johdosta. Käsillä olevassa pykälässä ehdotetaan säilytysaikojen yhtenäistämisen vuoksi vastaavaa sääntelyä. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä olisi poistaa asiakastiedot, koska teknisesti asiakastietojärjestelmää ylläpitävänä kehittämis- ja hallintokeskus on ainoa taho, joka voi sen käytännössä tehdä.
Asiakastiedon eheyden kannalta olisi olennaista, että asiakastiedoista ei tehtäisi osittaisia poistoja ennen lopullista säilyttämisajan päättymistä. Asiakkaan prosessien turvaamiseksi keskeiset tiedot tulisi olla saatavilla yhtenäisessä muodossa ja poistot tulisi tehdä kokonaisuutena säädetyn ajan puitteissa. Kotoutumista edistävien palveluiden turvaamiseksi olisi olennaisen tärkeää, ettei asiakastiedoista poistettaisi tietoja ennen kuin asiakkuuden jälkeiset mahdolliset prosessit olisi ratkaistu ja saatu päätökseen. Koska asiakkaan tiedot jatkossa ehdotetaan säilytettävän kokonaisuutena, voidaan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista rekisteröidyn oikeutta säilytyksen rajoittamiseen toteuttaa rajaamalla se neljään vuoteen asiakkuuden päättymisestä, mitä voidaan pitää asiakkaan prosesseihin kohdistuvien toimien kannalta pääsääntöisesti riittävänä.
Esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksella järjestettyä palvelua koskevaa tietoa ja muita tähän liittyviä asiakkaan tietoja ei poistettaisi, koska säännökset edellyttävät tietojen säilyttämistä 10 vuoden ajan rahoituspäätöksessä vahvistetusta hankkeen päättymispäivästä (valtioneuvoston asetus rakennerahastoista osarahoitettavien kustannusten tukikelpoisuudesta (358/2014), 30 §). Asiakkaan tietoja ei tarvitsisi poistaa myöskään, jos vireillä on keskeneräinen muutoksenhakuprosessi.
Tietojen arkistoinnista säädetään arkistolaissa (831/1994).
78 §.Kotoutumisen edistämisen valtakunnallisen tietovarannon rekisterinpitäjät. Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaan, jos vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ne ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaan yhteisrekisterinpitäjiä. Yhteisrekisterinpitäjien vastuualueet voidaan määritellä yhteisrekisterinpitäjien keskinäisellä järjestelyllä tai osittain tai kokonaan jäsenvaltion lainsäädännössä. Järjestelystä tai lainsäädännöstä on käytävä asianmukaisesti ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden. Rekisteröity voi käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksia suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan riippumatta yhteisrekisterinpitäjien vastuunjaosta.
Yleisessä tietosuoja-asetuksessa henkilötietojen käsittelijällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskus ja kunnat olisivat ehdotetussa 74 §:ssä tarkoitetun valtakunnallisen tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä. Yhteisrekisterinpitäjinä toimivien kehittämis- ja hallintokeskuksen ja kuntien vastuualueet määriteltäisiin lainsäädännössä.
Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin ne yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyt rekisterinpitäjän tehtävät, joista kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi. Ehdotetun 2 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi yleisen tietosuoja-asetuksen:
12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista;
25 artiklassa tarkoitetusta sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta;
32 artiklassa tarkoitetusta käsittelyn turvallisuudesta;
35 artiklassa tarkoitetusta tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista;
36 artiklassa tarkoitetusta ennakkokuulemisesta ja muista sellaisista yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista, jotka koskevat käytettävän tietojärjestelmän tietoturvallisuutta.
Kehittämis- ja hallintokeskuksen vastuulle 2 momentin mukaan kuuluvat tehtävät vastaisivat työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 13 luvun vastaavassa säännöksessä säädettyjä rekisterinpitäjän tehtäviä.
Kunnat vastaisivat ehdotetun 3 momentin mukaan muista kuin ehdotetun 2 momentissa tarkoitetuista yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista. Kunnat ovat asiakastietojärjestelmän pääasiallisia käyttäjiä ja tiedontuottajia. Näin ollen on perusteltua, että ne vastaisivat yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä muista kuin tietojärjestelmään suoraan liittyvistä rekisterinpitäjän tehtävistä. Kuntien keskinäisen vastuunjaon perusteena olisi rekisteröidyn asiakkuus. Kukin kunta vastaisi rekisterinpitäjän tehtävistä kotoutuja-asiakkaidensa osalta.
Yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä rekisterinpitäjän tehtäviä, joista kunnat vastaisivat, olisivat esimerkiksi 28 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus käyttää vain sellaisia henkilötietojen käsittelijöitä, jotka toteuttavat riittävät suojatoimet asianmukaisten teknisten ja organisatoristen toimien täytäntöönpanemiseksi niin, että asetuksen vaatimukset täyttyvät. Myös rekisteröidyn oikeuksien toteuttamiseen liittyvät rekisterinpitäjän tehtävät, lukuun ottamatta 2 momentissa kehittämis- ja hallintokeskukselle ehdotettuja tehtäviä, kuuluisivat kunnille. Kuntien välinen vastuu rekisterinpitäjän tehtävistä määräytyisi rekisteröidyn asiakkuuden perusteella.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 3 kohdan mukaan rekisteröity voi käyttää asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan riippumatta yhteisrekisterinpitäjien keskinäisestä vastuunjaosta. Tällä tarkoitetaan sitä, että rekisteröity saa asian vireille riippumatta siitä, mille rekisterinpitäjistä hän pyyntönsä esittää. Rekisteröidyn oikeuksien toteuttaminen edellyttää, että jollekin rekisterinpitäjistä esitetty pyyntö tai tiedustelu välitetään tarvittaessa sille rekisterinpitäjälle, joka rekisterinpitäjien keskinäisen vastuualuejaon mukaan vastaa asiasta. Jos rekisteröity esimerkiksi esittäisi kehittämis- ja hallintokeskukselle vaatimuksen tietojensa oikaisemisesta, virasto voisi hallintolain (434/2003) mukaisesti siirtää asian sille kunnalle, jonka asiakkaana rekisteröity on.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin vastuunjaosta valtakunnallisesta tietovarannosta luovutettavien tietojen osalta. Kotoutuja-asiakkaita koskevia tietoja valtakunnallisesta tietovarannosta luovuttaisivat kehittämis- ja hallintokeskus tai kunta asiakkaidensa osalta. kehittämis- ja hallintokeskus voisi luovuttaa valtakunnallisesta tietovarannosta tietoja tiedonsaantiin oikeutetulle taholle riippumatta siitä, minkä kunnan asiakkaasta on kyse. Säännöksen tarkoituksen on, että KEHA-keskus vastaisi ensisijassa tietojen luovuttamisesta sekundäärisiin käyttötarkoituksiin eli niille työvoimapalvelujen ulkopuolisille tahoille, joille on laissa säädetty oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tietoja kotoutuja-asiakkaista. Tiedonsaantiin oikeutettu taho voisi esittää tietopyynnön kehittämis- ja hallintokeskukselle, joka luovuttaisi tiedot riippumatta siitä, minkä työvoimaviranomaisen asiakkaan tiedoista on kyse sekä esimerkiksi tilanteissa, joissa tietopyyntö koskee useamman kuin yhden viranomaisen asiakkaita. Edellä mainitun tietojen luovuttamisen keskittäminen yhdelle taholle olisi tietosuojan ja tietoturvan kannalta tarkoituksenmukaista. Tehtävän keskittäminen kehittämis- ja hallintokeskukselle olisi tarkoituksenmukaista, koska kehittämis- ja hallintokeskus vastaa valtakunnallisen tietovarannon ylläpidosta. Ehdotetussa 117 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että kehittämis- ja hallintokeskus päättäisi julkisuuslain 28 §:ssä tarkoitetun luvan antamisesta valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettujen tietojen osalta.
Jos tietopyyntö esitettäisiin esimerkiksi jollekin kunnalle, jolla ei ehdotetun sääntelyn mukaan ole toimivaltaa tietojen luovuttamiseen, tulee kunnan siirtää esitetty pyyntö hallintolain mukaisesti kehittämis- ja hallintokeskuksen käsiteltäväksi.
79 §.Valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvan asiakastietojärjestelmän käyttöoikeudet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvun sääntelyä vastaavasti, että valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen kuuluvan asiakastietojärjestelmän käyttö edellyttäisi henkilökohtaista käyttöoikeutta.
Ehdotettu 1 momentti sisältäisi lisäksi informatiivisen viittauksen tiedonhallintalain 16 ja 17 §:ään. Tiedonhallintalain 16 §:n mukaan tietojärjestelmästä vastuussa olevan viranomaisen on määriteltävä tietojärjestelmän käyttöoikeudet. Lisäksi tiedonhallintalain 16 §:ssä säädetään, että käyttöoikeudet on määriteltävä käyttäjän tehtäviin liittyvien käyttötarpeiden mukaan, ja ne on pidettävä ajantasaisina. Kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi ehdotetun 7 §:n mukaisesti valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittämisestä ja ylläpidosta ja keskusta olisi pidettävä tiedonhallintalain 16 §:ssä tarkoitettuna tietojärjestelmästä vastuussa olevana viranomaisena. Näin ollen kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi tietojärjestelmän käyttöoikeuksien määrittelystä.
Tiedonhallintalain 17 §:ssä säädetään lokitietojen keräämisestä. Mainitun pykälän mukaan viranomaisen on huolehdittava, että sen tietojärjestelmien käytöstä ja niistä tehtävistä tietojen luovutuksista kerätään tarpeelliset lokitiedot, jos tietojärjestelmän käyttö edellyttää tunnistautumista tai muuta kirjautumista. Lokitietojen käyttötarkoituksena on tietojärjestelmissä olevien tietojen käytön ja luovutuksen seuranta sekä tietojärjestelmän teknisten virheiden selvittäminen. Koska kehittämis- ja hallintokeskus vastaa valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvasta asiakastietojärjestelmästä, kuuluisi järjestelmän lokitietojen kerääminen kehittämis- ja hallintokeskuksen vastuulle tiedonhallintalain 17 §:n mukaisesti. Tiedot voimassa olevista käyttöoikeuksista on pidettävä ajan tasalla.
Pykälän 2 ja 3 momentit vastaisivat työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvun vastaavaa sääntelyä. Ehdotetun 2 momentin mukaan käyttöoikeus olisi rajattava sisällöltään, laajuudeltaan, valtuuksiltaan ja kestoltaan henkilön tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömään. Ehdotettu 2 momentti täydentäisi tiedonhallintalain 16 §:n säännöstä käyttöoikeuksien määrittelystä käyttäjän tehtäviin liittyvien käyttötarpeiden mukaan.
Tiedonhallintalain 17 §:n mukaan lokitietojen käyttötarkoituksena on tietojärjestelmissä olevien tietojen käytön ja luovutuksen seuranta sekä tietojärjestelmän teknisten virheiden selvittäminen. Tiedonhallintalain 17 §:ää koskevien hallituksen esityksen (HE 248/2018 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lokitietojen keräämisen tarkoituksena ja perusteena on toteuttaa viranomaisten tietojärjestelmien tietoturvallisuutta siten, että lokitietojen perusteella voidaan selvittää virhetilanteita ja valvoa tietojärjestelmien käyttöä muun muassa oikeusturvan toteuttamiseksi ja virkavastuun todentamiseksi. Lokitietojen tarkoituksena on myös dokumentoida tietojärjestelmistä tehtävät luovutukset ja samalla osaltaan varmistaa, että luovutuksille on ollut olemassa lainmukainen peruste. Näistä syntyvät tietojärjestelmien käyttölokit ja luovutuslokit. Koska kehittämis- ja hallintokeskus olisi vastuussa valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvan asiakastietojärjestelmän lokitietojen keräämisestä, se vastaisi myös tietojärjestelmässä olevien tietojen käytön ja luovutuksen seurannasta sekä tietojärjestelmän teknisten virheiden selvittämisestä tiedonhallintalain 17 §:ssä säädetyllä tavalla.
Ehdotetun 3 momentin mukaan henkilö, jolle on myönnetty käyttöoikeus, saa käsitellä vain sellaisia 73 §:ssä tarkoitettuja tietoja, jotka ovat välttämättömiä hänen tehtäviensä hoitamiseksi, ja vain siten kuin hänen tehtäviensä hoitamiseksi on välttämätöntä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kehittämis- ja hallintokeskuksen velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä kunnalle asiakastietojärjestelmän lokitiedoista havaituista poikkeamista. Jos poikkeamassa ei olisi kyse tietojärjestelmän teknisestä virheestä, kunnan tulisi viipymättä selvittää syy havaittuun poikkeamaan. Jos poikkeama olisi seurausta virheellisestä tai lainvastaisesta menettelystä, kuten henkilötietojen käsittelystä tai salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta ilman laissa säädettyä perustetta, tulisi kunnan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta mahdollinen virheellinen menettely ei jatkuisi tai toistuisi. Lisäksi kunnan tulisi huolehtia mahdollisten tietosuojaloukkausten asianmukaisesta käsittelystä tarvittaessa yhdessä kehittämis- ja hallintokeskuksen kanssa.
80 §.Käyttöoikeuden myöntäminen valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvaan asiakastietojärjestelmään. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viranomaisista, joiden palveluksessa oleville henkilöille käyttöoikeus valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen kuuluvaan asiakastietojärjestelmään voitaisiin myöntää sekä tehtävistä, joiden hoitamista varten käyttöoikeus voitaisiin myöntää. Ehdotetun 1 momentin mukaan käyttöoikeus voitaisiin myöntää kuntien, hyvinvointialueiden, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, kehittämis- ja hallintokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön palveluksessa oleville henkilöille.
Käyttöoikeuden valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen kuuluvaan asiakastietojärjestelmään myöntäisi joko kunta tai kehittämis- ja hallintokeskus. Kunta myöntäisi käyttöoikeudet valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin palveluksessaan oleville henkilöille sekä ulkopuolisten tahojen palveluksessa oleville henkilöille hankkimansa palvelun osalta. Kunta myöntäisi käyttöoikeuden myös hyvinvointialueen palveluksessa oleville henkilöille, jotka osallistuvat 15 §:ssä tarkoitetun monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin laatimiseentai 17 §:ssä tarkoitetun monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen tai sen 22 §:ssä tarkoitettuun tarkistamiseen.
Kehittämis- ja hallintokeskus puolestaan myöntäisi käyttöoikeudet palveluksessaan oleville henkilöille sekä työ- ja elinkeinoministeriön tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen palveluksessa oleville henkilöille. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus myöntää käyttöoikeudet ulkopuolisten tahojen palveluksessa oleville henkilöille, kun kyse on kehittämis- ja hallintokeskuksen tai työ- ja elinkeinoministeriön tekemästä toimeksiannosta tai hankkimasta palvelusta.
Käyttöoikeuksien myöntäminen olisi tarkoituksenmukaista antaa kehittämis- ja hallintokeskuksen lisäksi kuntien tehtäväksi, koska kunnilla on parhaimmat mahdollisuudet varmistua siitä, että käyttöoikeudet myönnetään kunnan palveluksessa oleville henkilöille oikean laajuisina huomioiden henkilön tehtävät, joiden hoitamiseksi käyttöoikeuden myöntäminen on välttämätöntä. Lisäksi käyttöoikeuksien myöntäminen yksinomaan kehittämis- ja hallintokeskuksen toimesta kaikille valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvan asiakastietojärjestelmän käyttäjille vaatisi nykyistä enemmän resursseja käyttöoikeuksien myöntämiseen, jos yksinomaan kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävänä olisi käyttöoikeuksien myöntäminen kaikille asiakastietojärjestelmää käyttäville kunnan, hyvinvointialueiden ja valtion viranomaisten palveluksessa oleville henkilöille. Kirjaus vastaisi työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvun sääntelyä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan käyttöoikeus voitaisiin myöntää, jos henkilö hoitaisi kotoutumislaissa tarkoitettuja tehtäviä, taikka kotoutumislaissa tarkoitettuihin palveluihin, tukiin tai asiakasprosesseihin liittyviä valvonta-, kehittämis-, seuranta-, tilastointi-, ennakointi- tai ohjaustehtäviä taikka rekisterinpitäjän tehtäviä taikka käyttöoikeuksien hallintaan ja lokitietojen keräämiseen liittyviä tehtäviä. Kirjaus vastaisi työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvun sääntelyä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä ulkopuolisista tahoista, joiden palveluksessa oleville henkilöille käyttöoikeus voitaisiin myöntää. Ehdotettu 3 momentti vastaisi sisällöltään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen 13 luvun sääntelyä.
Tiedonhallintalain 16 § ei rajoita käyttöoikeuksien ylläpitoa yksinomaan tietojärjestelmässä vastuussa olevan viranomaisen tehtäväksi. Tiedonhallintalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 248/2018 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 16 §:n osalta, että tietojärjestelmästä vastuussa oleva viranomainen ei välttämättä ylläpitäisi käyttöoikeuksia, vaan tietojärjestelmää käyttävä viranomainen voisi olla vastuussa käyttöoikeuksien ajan tasalla pitämisestä. Perusteluissa todetaan lisäksi, että tyypillisesti tällaisia tietojärjestelmien käyttöoikeuksien vastuiden jakamista tapahtuu verkottuneissa usean viranomaisen yhteiskäytössä olevissa tietojärjestelmissä esimerkiksi palvelukeskuksiin organisoiduissa palveluntuotantomalleissa. Siten palvelukeskus määrittelisi käyttöoikeudet tietojärjestelmän vastuuviranomaisena, mutta tietojärjestelmää käyttävä viranomainen ylläpitäisi käyttöoikeuksia ajantasaisena. Edellä todetun perusteella, olisi mahdollista, että kehittämis- ja hallintokeskuksen lisäksi kunnat vastaisivat käyttöoikeuksien myöntämisestä ja ylläpidosta.
Pykälän 4 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi käyttöoikeuksien teknisestä avaamisesta käyttöoikeuden myöntäneen viranomaisen ilmoituksen perusteella. Kehittämis- ja hallintokeskus siis vastaisi kaikkien käyttöoikeuksien teknisestä avaamisesta riippumatta siitä, onko kyse kunnan vai kehittämis- ja hallintokeskuksen myöntämästä käyttöoikeudesta. Keskuksen tehtäviin ei lähtökohtaisesti kuuluisi myönnetyn käyttöoikeuden perusteiden oikeellisuuden tarkistaminen käyttöoikeuden avaamisen yhteydessä.
81 §.Valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin kuuluvaan asiakastietojärjestelmään myönnetyn käyttöoikeuden muuttaminen ja poistaminen. Pykälässä säädettäisiin käyttöoikeuden muuttamisen ja poistamisen perusteista sekä käyttöoikeuden muuttamiseen ja poistamiseen liittyvästä menettelystä. Käyttöoikeuden muuttaminen ja poistaminen olisi käyttöoikeuden myöntäneen viranomaisen eli ehdotetun 80 §:n mukaisesti kunnan tai kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävä.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksen olisi poistettava käyttöoikeus ensinnäkin, jos kävisi ilmi, etteivät käyttöoikeuden myöntämiselle 80 §:ssä säädetyt edellytykset enää täyty. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi, jos henkilö, jolle käyttöoikeus on myönnetty, olisi siirtynyt muihin tehtäviin. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksen olisi poistettava käyttöoikeus, jos poistaminen olisi välttämätöntä muusta henkilötietojen suojaan tai asiakastietojärjestelmän tietoturvaan liittyvästä painavasta syystä. Tämä kolmas peruste olisi avoin ja mahdollistaisi väärinkäytöksiin puuttumisen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan käyttöoikeuden myöntänyt viranomainen voisi poistaa käyttöoikeuden myös, jos käyttöoikeutta olisi käytetty 79 §:n 3 momentin, yleisen tietosuoja-asetuksen tai tietosuojalain vastaisesti. On perusteltua, että kehittämis- ja hallintokeskus voisi käyttää harkintavaltaa käyttöoikeuden poistamisessa, jos tietojen käsittelyssä tapahtunut virheellisyys on ollut tahaton tai vähäinen ja virhe on oikaistavissa tai korjattavissa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan käyttöoikeuden myöntäneen viranomaisen olisi muutettava käyttöoikeutta, jos haettu tai myönnetty käyttöoikeus ei enää vastaa sisällöltään, laajuudeltaan, valtuuksiltaan tai kestoltaan sitä tarkoitusta, johon sitä on haettu tai johon se on myönnetty.
Ehdotetun 4 momentin mukaan käyttöoikeuden poistamisesta tai muuttamisesta on ilmoitettava kehittämis- ja hallintokeskukselle, joka vastaa teknisistä poistoista ja muutoksista näiden ilmoitusten perusteella.
Käyttöoikeuden myöntäneen viranomaisen tulisi ilmoittaa kehittämis- ja hallintokeskukselle käyttöoikeuden muuttamisesta tai poistamisesta. Kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi ehdotetun käyttöoikeuden teknisestä poistamisesta tai muuttamisesta vastaanottamansa ilmoituksen perusteella.
82 §.Kuntaan ohjaamisen valtakunnallisen suunnittelun tiedonsaanti. Kyseessä olisi ensimmäinen tiedonsaantioikeutta koskeva pykälä. Sen mukaan työ- ja elinkeinoministeriöllä olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä kuntaan ohjaamisen valtakunnallista suunnittelua koskevassa 40 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot kuntiin ohjatuista 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Kuntaan ohjaamisesta säädettäisiin tarkemmin 4 luvussa ja valtion tehtävistä kotoutumisen edistämisessä 7 luvussa.
Työ- ja elinkeinoministeriölle riittää useimmissa tapauksissa anonymisoitu tieto maahanmuuttajista, esimerkiksi myönnettyjen eri oleskelulupatyyppien lukumääristä, lähtömaan kansalaisuuksista, kuntaansijoittuneiden 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettujen henkilöiden määrästä, sijoituskunnista, eri vastaanottokeskuksissa oleskelevien määristä, eri vastaanottokeskuksissa kuntaan siirtymistä odottavien oleskeluluvan saaneiden määristä. Työ- ja elinkeinoministeriö tarvitsee näitä tietoja voidakseen suunnitella, kehittää ja seurata kotoutumisen edistämisestä sekä kuntaan ohjaamista valtakunnallisesti. Sääntely vastaa voimassa olevaa sääntelyä. Nykyisinkin työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus saada näitä tietoja Maahanmuuttovirastolta. Tiedot voitaisiin toimittaa automaattisesti, myöntämällä käyttöoikeuksia olemassa oleviin tietojärjestelmiin taikka erillisenä raporttina tai selvityksenä työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä. Käytännössä Maahanmuuttovirasto vastaa ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä. Kyseisestä järjestelmästä, sen rekisterinpidosta ja tiedonkäsittelystä säädetään laissa henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa (615/2020).
83 §.Kuntaan ohjaamisen alueellinen tiedonsaanti. Ehdotetun 1 momentin mukaan Maahanmuuttoviraston tai vastaanottokeskuksen olisi luovutettavaelinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle maksutta ja salassapitosäännösten estämättä kuntaan ohjaamista koskevassa 43 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot niistä 2 §:n 3 momentin tarkoitetuista henkilöistä, joiden ohjaamista kuntapaikalle Maahanmuuttovirasto tai vastaanottokeskus esittää. Sääntely vastaa voimassa olevaa sääntelyä. Nykyisinkin Maahanmuuttovirasto toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tämä tiedot valmistellessaan esitystä kuntaan osoittamiseksi. Tällöin keskusteluja käydään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan välillä, jolloin päätetään henkilön osoittamisesta kuntaan eli tässä esityksessä esitetyn uuden käsitteistön mukaisesti henkilön ohjaamisesta kuntapaikalle. Ilman tietoa tällaisesta henkilöstä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei voi keskustella kunnan kanssa kuntapaikalle ohjaamisesta.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus saa Maahanmuuttovirastolta tai vastaanottokeskukselta muun muassa tiedot henkilön oleskeluluvan perusteesta, myöntämisen ajankohdasta sekä muut välttämättömät tiedot. Mikäli henkilö on kiintiöpakolainen, Maahanmuuttovirasto toimittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle YK:n pakolaisasiain valtuutetun toimiston (United Nations High Commissioner for Refugees, UNHCR) kautta saamansa tiedot sekä tiedot, joita se on kerännyt valintaprosessissa henkilöä haastattelemalla. Nämä tiedot sisältävät henkilön taustatietoja, mm. tietoa perhekokonaisuudesta, koulutuksesta, työhistoriasta sekä myös henkilön sosiaali- ja terveystietoja, joita voidaan tarvita kuntaan ohjaamisessa esimerkiksi sen määrittämisessä, millainen asunto sopii henkilön mahdollisten rajoitteiden puitteissa taikka sen määrittämisessä, millaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kiintiöpakolainen mahdollisesti tarvitsee ja onko kyseisessä kunnassa tai lähistöllä niitä tarjolla.
Ehdotetun 2 momentin mukaan muulla kuin Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvalla kunnalla ja hyvinvointialueella olisi oikeus saada toisiltaan, Maahanmuuttovirastolta, vastaanotto- ja järjestelykeskukselta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä kuntapaikkoja koskevan sopimuksen, kuntaan ohjaamisen ja kuntapaikalle vastaanoton 42—44 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot kuntaan ohjatuista 2 §:n 3 tai 4 momentin tarkoitetuista henkilöistä. Vastaavasti Ahvenanmaan maakunnan kunnalla ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisella olisi oikeus saada toisiltaan ja edellä mainituilta viranomaisilta vastaavat tiedot samaa tarkoitusta varten.
Kunta laatii 42 §:ssä tarkoitetun sopimuksen kuntaanohjaamisesta ja hyvinvointialuetta kuullaan sen valmistelussa. Esimerkiksi kyseisen sopimuksen päivittäminen maahanmuuttajavolyymien muutosten myötä voisi olla syy, jota varten tarvittaisiin tietoja näistä henkilöistä.
Esitetyssä 43 §:ssä säädettäisiin kuntaan ohjaamisesta, jossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaisi henkilön kuntapaikalle sovittuaan siitä kunnan kanssa. Kunta kuulisi hyvinvointialuetta. Tässä prosessissa on erityisen tärkeää, että kunta ja hyvinvointialue saavat kyseistä henkilöä koskevat tiedot mukaan lukien sosiaali- ja terveystiedot, voidakseen tehdä päätöksen kuntapaikalle vastaanottamisesta.
Kunnan tulisi järjestää asunto, vastaanotto ja tarvittavat palvelut sekä ohjaus tarvittaessa muiden viranomaisten palveluihin, esimerkiksi hyvinvointialueen palvelutarpeen arviointiin 44 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Asunnon järjestämistä varten kunta tarvitsisi tietoa esimerkiksi perheen koosta ja mahdollisista toimintakyvyn rajoitteista, joilla olisi vaikutusta asunnon valintaan. Sijoitettavaan henkilöön tai perhekokonaisuuteen liittyvät tiedot esimerkiksi esteettömän asumisen tarpeista vaikuttavat myös asumisen järjestämisen vastuuseen. Jos henkilö tarvitsisi asumisessa tai muuten hyvinvointialueen palvelua heti maahan saavuttuaan, sekä henkilön valinnasta päättävä kunta ja asumis- tai muun sosiaali- tai terveyspalvelun järjestämisestä vastaava hyvinvointialue tarvitsisivat tiedot henkilön asumisen järjestämiseen tai muihin mahdollisiin palvelutarpeisiin vaikuttavista taustatekijöistä. Kunta ja hyvinvointialue tekisivät läheistä yhteistyötä kuntapaikalle osoitettavan henkilön ensimmäisten päivien aikana, siten kuin on kuvattu 44 §:n perusteluissa tarkemmin. Yhteistyön koordinoinnissa ja palvelujen yhteensovittamisessa tiedon jakaminen kunnan ja hyvinvointialueen välillä olisi tärkeää.
84 §.Kotoutumisohjelman mukaisiin palveluihin tavoittamiseen liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin Maahanmuuttovirastolle, Digi- ja väestötietovirastolle ja Kansaneläkelaitokselle tiedonantovelvollisuuksia toimittaa kunnalle ja hyvinvointialueelle tietoa henkilöistä, jotta heidät saadaan tavoitettua kotoutumisohjelmaan sisältyviin palveluihin eli tarkemmin sanottuna esitetyn 14 §:n mukaiseen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin tai 15 §:n mukaiseen monialaiseen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin, jota seuraa 16 §:ssä tarkoitettu kotoutumissuunnitelma tai 17 §:ssä tarkoitettu monialainen kotoutumissuunnitelma, jolla sovitaan niistä toimenpiteistä ja palveluista, joihin maahanmuuttaja osallistuu. Kunta saa tavoitettua työvoimaviranomaisena kattavasti työnhakijoiksi ilmoittautuneet maahanmuuttajat. Sen sijaan työvoiman ulkopuolella olevien tavoittamista on kehitettävä. Työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien tavoittamista kuvataan tarkemmin nykytilan arvioinnissa, 14 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa sekä vaikutusten arvioinnissa.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnalla on oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastoltamaksutta ja salassapitosäännösten estämättä 14 §:ssä tarkoitetun osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen toteuttamiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä. Kunta saa jo nykyisen kotoutumislain nojalla nähdä ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä tiedot edellä tarkoitetuista henkilöistä liittyen näistä henkilöistä maksettavien valtion laskennallisten korvausten tarkasteluun. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan tapahtuva tiedonsaanti esitetään nyt eksplisiittisesti säädettäväksi myös tavoittamiseen liittyvään käyttötarkoitukseen, eli näiden henkilöiden tavoittamiseen kotoutumisohjelman mukaisiin palveluihin. Nykyisinkin kunnissa on vaihtelevassa laajuudessa laadittu alkukartoituksia ja kotoutumissuunnitelmia näille kiintiöpakolaisille, kansainvälistä suojelua saaville ja muille edellä mainitulle kohderyhmälle.
Esityksen tavoitteena on tavoittaa kotoutumislain esitetyn 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja henkilöitä, eli esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavia ja kiintiöpakolaisia. Kyseistä ryhmää on kuitenkin syytä pitää erityisen haavoittuvana, ja heidän kotoutumisensa edistämistä erittäin keskeisenä. Lisää perusteluja heidän tavoittamisestaan nykytilan kuvauksessa, 14 ja 15 §:n perusteluissa sekä vaikutusten arvioinnissa. On myös syytä huomioida, ettei osallistuminen vaikuttaisi esimerkiksi perhe-etuuksiin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnalla on oikeus saada Kansaneläkelaitokselta, Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 14 §:ssä tarkoitetun osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin toteuttamiseksi välttämättömät tiedot maahanmuuttajasta, johon sovelletaan tätä lakia ja joka saa kotihoidon tukea. Kansaneläkelaitos toimittaa jo tällä hetkellä kunnille tiedot kotihoidontuen saajista laskuttaessaan maksamiaan kotihoidontukia kunnilta. Jatkossa näitä tietoja voitaisiin hyödyntää myös kotoutumisen edistämisen tarkoituksessa. Kunnassa tiedot kotihoidon tuen saajista yhdistettäisiin Digi- ja väestötietovirastolta ja Maahanmuuttovirastolta saataviin kotikunta- ja oleskelulupatietoihin. Tarkoituksena on toteuttaa kotoutumisen valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalvelujen puitteissa tekninen ratkaisu, joka tuottaa kunnille tiedon kotihoidontuen saajista, joihin sovelletaan tätä lakia. Lisää perusteluja kotihoidontuen saajien tavoittamisesta nykytilan kuvauksessa, 14 §:n perusteluissa sekä vaikutusten arvioinnissa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksen olisi luovutettava kunnalle maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 15 §:ssä tarkoitetun monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen toteuttamiseksi välttämättömät tiedot maahanmuuttajasta, johon sovelletaan tätä lakia ja joka saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotuesta annetun lain mukaista toimeentulotukea. Säännös vastaa voimassa olevan kotoutumislain 87 a §:n sääntelyä. Kansaneläkelaitokselta saadun tiedon mukaan kotoutumislain 87 a §:n perusteella ilmoituksia on tehty vuositasolla 800–900 kappaletta. Lisää perusteluja heidän tavoittamisestaan nykytilan kuvauksessa, 15 §:n perusteluissa sekä vaikutusten arvioinnissa.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Maahanmuuttoviraston olisi toimitettava kunnalle maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 15 §:ssä tarkoitetun monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen toteuttamiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä taikka ihmiskaupan uhrista. Tiedot saataisiin Maahanmuuttoviraston ylläpitämästä ulkomaalaisrekisteristä. Ihmiskaupan uhrille laadittaisiin monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi ja monialainen kotoutumissuunnitelma, jolla sovittaisiin niistä palveluista ja toimenpiteistä, joihin hän osallistuu. Ihmiskaupan uhrit ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva kohderyhmä, jolle kotoutumispalveluista olisi merkittävästi hyötyä.
85 §.Kuntien välinen tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin kuntien välisestä tiedonsaantioikeudesta koskien asiakasta, jolla on voimassa oleva kotoutumissuunnitelma. Mikäli kunta saisi tietoonsa, että kotoutuja-asiakas muuttaa asumaan toisen kunnan alueelle, kunta pyytäisi asiakkaan suostumusta siihen, että kunta voi ottaa yhteyttä asiakkaan uuteen asuinkuntaan. Asiakkaan suostumuksen saatuaan kunta voisi ottaa yhteyttä asiakkaan uuteen asuinkuntaan. Työntekijäksi rekisteröityneiden henkilöiden osalta on todennäköistä, että he asioivat pian muuttonsa jälkeen myös tulevan kotikuntansa alueen työvoimaviranomaisessa, sillä työnhakijoilla on erilaisia velvollisuuksia, joiden laiminlyönnistä voi seurata etuuksien menetys. Työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien osalta erityisesti olisikin keskeistä ohjeistaa häntä osallistumaan tulevan kotikuntansa kotoutumista edistäviin palveluihin ja uuden kotikunnan tulisi tarkistaa 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla hänelle tehty kotoutumissuunnitelma, jotta voitaisiin varmistaa palveluiden sujuva jatkuvuus.
86 §.Kunnan kotoutumista edistävien palveluiden tarjoamiseen liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin kunnan ja hyvinvointialueen tiedonsaantioikeudesta liittyen kotoutumista edistävien palveluiden tarjoamiseen.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kunnalla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä Maahanmuuttovirastolta, vastaanotto- ja järjestelykeskukselta tai Digi- ja väestötietovirastolta 14 §:ssä tarkoitetun osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin ja 16 §:ssä tarkoitetun kotoutumissuunnitelman laatimista varten välttämättömät tiedot maahanmuuttajasta, jolle on laadittava 14 §:ssä tarkoitettu osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi Ehdotetun 14 §:n mukaan kunnan olisi laadittava osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi aina tietyille kohderyhmille sekä heille, joista on tehty 9 §:ssä tarkoitettu yhteydenotto tai jotka ovat pyytäneet arviointia, jos heidän on arvioitu sitä tarvitsevan. Tätä arviointia varten kunta tarvitsee tiedot Maahanmuuttovirastolta tai vastaanotto- ja järjestelykeskukselta. Näillä Maahanmuuttovirastolta saatavilla tiedoilla tarkoitetaan erityisesti tietoa henkilön oleskeluluvan perusteesta ja ajankohdasta, jotta kunta voi arvioida onko kunnan laadittava maahanmuuttajalle osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Digi- ja väestötietovirastolta kunta tarvitsee tiedon henkilön kotikunnasta, jotta kunta voi varmistua onko maahanmuuttaja sen asukas, ellei kunta saa tätä tietoa jo Maahanmuuttoviraston kautta. Tiedot voivat sisältää myös muita arvioinnin kannalta välttämättömiä tietoja. Mikäli tiedot on saatu jo 84 §:ssä tarkoitettua tavoittamista varten, ei niitä tarvitse toimittaa uudelleen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnalla ja hyvinvointialueella olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä toisiltaan, Maahanmuuttovirastolta, vastaanotto- ja järjestelykeskukselta tai Digi- ja väestötietovirastolta 15 §:ssä tarkoitetun monialaisen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin, 17 §:ssä tarkoitetun monialaisen kotoutumissuunnitelman tai 19 §:ssä tarkoitetun perheen kotoutumissuunnitelman laatimista varten välttämättömät tiedot maahanmuuttajasta, jolle on laadittava 15 §:ssä tarkoitettu monialainen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Edellä 1 momenttia vastaavasti tiedot koskevat erityisesti oleskeluluvan perustetta ja ajankohtaa sekä kotikuntamerkintää. Tiedot voivat sisältää myös muita arvioinnin kannalta välttämättömiä tietoja. Mikäli tiedot on saatu jo 84 §:ssä tarkoitettua tavoittamista varten, ei niitä tarvitse toimittaa uudelleen.
Ehdotetun 3 momentin mukaan kunnalla ja hyvinvointialueella olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä toisiltaan, maahanmuuttajan edeltävältä kotikunnalta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, 2 luvussa tarkoitetulta palveluntuottajalta ja 35 §:ssä tarkoitetulta alaikäisen edustajalta 20 ja 22 §:ssä tarkoitettua tehtävää varten välttämättömät tiedot 2 §:n 6 momentista tarkoitetusta lapsesta tai nuoresta. Kyseessä olisi siis alaikäisenä ilman huoltajaa tulleen lapsen tai nuoren monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimisen tai tarkistamisen toteuttamiseksi säädettävä tiedonsaantioikeus.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin kotoutumissuunnitelman tai monialaisen kotoutumissuunnitelman tarkistamiseen liittyvästä tiedonsaannista. Voidakseen tarkastaa ja päivittää kotoutumissuunnitelmaa viranomainen tarvitsee tiedon esimerkiksi sovittujen palveluiden etenemisestä, aiemmin suoritetuista palveluista, mahdollisesta aiemmasta kotoutumissuunnitelmasta sekä muista tarkastamiseen tarvittavista tiedoista. Kunta ja työvoimaviranomainen ovat voimassa olevan lain nojalla voineet saada vastaavat tiedot, nyt esitetty sääntely olisi vain täsmällisempää. Hyvinvointialue saisi tiedot vain 17 §:ssä tarkoitetun monialaisen kotoutumissuunnitelman tarkistamista varten, mikäli tarkastaminen edellyttäisi kunnan ja hyvinvointialueen välistä monialaista yhteistyötä ja 15 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyisivät edelleen.
Työvoimaviranomainen on tässä pykälässä mainittu poikkeuksellisesti erikseen, sillä on tilanteita, joissa kunta ja työvoimaviranomainen eivät ole sama taho, jonka vuoksi myös niiden välinen tiedonsaanti tulisi mahdollistaa, jos henkilön työvoimapoliittinen status muuttuu esimerkiksi työvoiman ulkopuolisesta henkilöstä työnhakijaksi.
Monialaisen kotoutumissuunnitelman tarkistamiseen voivat osallistua kaikki ne viranomaiset, jotka ovat osallistuneet monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimiseen. Vaihtoehtoisesti yksi viranomainen voi tarkistaa suunnitelman asiakkaan kanssa keskenään, mikäli suunnitelmaa muutetaan vain kyseisen viranomaisen järjestämisvastuulla olevan palvelun osalta. Suunnitelman tarkistamista varten viranomaiset tarvitsevat toisiltaan tietoja siitä, miten suunnitelmaan kirjattuja tavoitteita on edistetty.
87 §.Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleen lapsen tai nuoren palveluiden järjestämiseen liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin tämän lain 2 §:n 6 momentissa tarkoitettua lasta tai nuorta koskevista tiedoista. Pykälän ensimmäisessä momentissa säädettäisiin lasta tai nuorta koskevista tiedoista siten, että hyvinvointialueella olisi oikeus saada kunnalta, Maahanmuuttovirastolta, vastaanottokeskukselta ja 35 §:ssä tarkoitetulta alaikäisen edustajalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä tämän lain 33—35 tai 38 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Tiedonsaantioikeus voi koskea tilannetta, jossa hyvinvointialue on tekemässä päätöstä lapsen sijoittamisesta perheryhmäkotiin, jolloin päätöksentekoon tarvittavia tietoja voidaan tarvita edellä mainituilta toimijoilta. Tästä tarkemmin 33 §:n perusteluissa. Hyvinvointialueen ja kunnan on yhteensovitettava 34 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuen palveluita, jonka vuoksi tietojenvaihto voi olla tarpeen sekä 1 että 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 2 §:n 6 momentissa tarkoitettua lasta tai nuorta koskevista tiedoista siten, että kunnalla olisi oikeus saada hyvinvointialueelta tai 35 §:ssä tarkoitetulta alaikäisen edustajalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä tämän lain 34 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.
88 §.Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitokselle tiedonsaantioikeus saada kunnalta tieto maahanmuuttajan 16 §:ssä tarkoitetun kotoutumissuunnitelman tai 17 §:ssä tarkoitetun monialaisen kotoutumissuunnitelman laatimisesta sekä kyseisen suunnitelman päättymisestä, jos maahanmuuttaja jatkaa omaehtoisia opintoja kotoutumissuunnitelman enimmäiskeston täyttyessä 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla, jotta Kansaneläkelaitos voi huomioida muuttuneen tilanteen maksaessaan maahanmuuttajalle työttömyysetuutta ja kulukorvausta. Lakiehdotuksen 31 §:n 2 momentin mukaisella jatkoajalla omaehtoisiin opintoihin ei sisältyisi kulukorvausta ja Kansaneläkelaitoksen tulisi huomioida kotoutumissuunnitelman päättyminen välittömästi maksaessaan etuuksia sen nojalla, jotta niitä ei jouduttaisi perimään maahanmuuttajalta takaisin.
89 §.Laskennallisten korvausten käsittelyyn liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain mukaisia tiedonsaantioikeuksia vastaavasti, mutta täsmällisemmin, laskennallisten korvausten käsittelyn tiedonsaantioikeuksista.
Ehdotetun 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriöllä ja kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta sekä Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 61 ja 62 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä. Esityksen 61 § koskisi kunnan laskennallisia korvauksia ja 62 § hyvinvointialueen ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen laskennallisia korvauksia. Työ- ja elinkeinoministeriö tarvitsee tietoja hoitaakseen tehtäväänsä laskennallisen korvauksen automaattisen maksatusjärjestelmän rekisterinpitäjänä. Sen vuoksi ministeriöllä myös on oltava oikeus käsitellä tietoja esimerkiksi väärinkäytösepäilyjen vuoksi.
Kehittämis- ja hallintokeskus puolestaan maksaa nämä 8 luvussa tarkoitut korvaukset ja tarvitsee tiedon Maahanmuuttovirastolta sekä Digi- ja väestötietovirastolta korvausten piirissä olevista henkilöistä (oleskeluluvan tyyppi ja sen saamisen ajankohta) ja heidän kotikunnistaan. Käytännössä nykyisin tieto kunnan laskennallisten korvausten piirissä olevista henkilöistä muodostuu automaattisesti Maahanmuuttoviraston hallinnoimaan ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään, joka on yhdistänyt siinä olevan asiakastiedon ja Digi- ja väestötietoviraston hallinnoimasta väestötietojärjestelmästä poimimansa kotikuntatiedon muodostaen henkilölistauksen, jonka perusteella muodostuu kuntakohtainen maksuehdotelma, joka ja siirtyy sieltä automaattisesti kehittämis- ja hallintokeskuksen käyttämään Handi-maksatusjärjestelmään. Laskennallisia korvauksia maksetaan voimassa olevan kotoutumislain 2 §:n 2 ja 3 momenteissa tarkoitetuista henkilöistä kolmen tai neljän vuoden ajalta siitä alkaen, kun henkilölle, jonka kunnassa asumisen tai hyvinvointialueelta palvelujen saamisen perusteella korvaus maksetaan, on rekisteröity ensimmäinen kotikuntalain (201/1994) mukainen kotikunta väestötietojärjestelmään. Jos henkilö ei voi saada kotikuntalain mukaista kotikuntaa, korvausaika alkaa hänelle myönnetyn oleskeluluvan päivämäärästä. Tästä johtuen kehittämis- ja hallintokeskus tarvitsee tietoja erityisesti henkilön oleskeluluvan perusteesta ja ajankohdasta sekä kotikuntamerkinnästä ja sen ajankohdasta. Tiedot voivat sisältää myös muita välttämättömiä tietoja.
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunnalla olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 61 §:ssä tarkoitettujen korvausten tarkastelemiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä. Kunta näkee nämä tiedot ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään muodostuvasta kunnan korvausten maksatuksen pohjana olevasta henkilölistauksesta, joka sisältää tietoja kunnan korvausten piirissä olevista henkilöistä. Henkilölistaus sisältää henkilönulkomaalaisrekisterin asiakasnumeron, asiakkaan nimen ja henkilötunnuksen, käsittelyperusteen, diaarinumeron, oleskeluluvan voimassaolon alkupäivämäärän, oleskeluluvan lajin ja viittauksen ensimmäiseen oleskelulupaan, jonka perusteella henkilö on kiinnitetty henkilöpiiriin. Henkilölistauksesta ilmenee myös tiedot kunnasta, jolle korvaus on maksettu, korvaussumma, maksatusjakson alku- ja loppupäivämäärä. Henkilölistaus sisältää myös henkilölle määritetyn korvausjakson alku- ja loppupäivämäärän, henkilön kuolinpäivän ja maksatussäännön eli tiedon siitä, mikä on ollut kotoutumislain mukainen peruste kiinnittää henkilö henkilöpiiriin. Kunta tarvitsee nämä tiedot, jotta se voi jatkossakin tarkastaa sille maksetut korvaukset. Tiedot koskevat erityisesti oleskeluluvan perustetta ja ajankohtaa sekä kotikuntamerkintää ja sen ajankohtaa. Tiedot voivat sisältää myös muita välttämättömiä tietoja. Kunta, joka on saanut Maahanmuuttovirastolta käyttöoikeuden, näkisi nämä tiedot ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä myös jatkossa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan myös hyvinvointialueella ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisella olisi oikeus saada tiedot vastaavasti kuin 2 momentissa kunnalla, 62 §:ssä tarkoitettujen hyvinvointialueen tai Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen laskennallisten korvausten tarkastelemiseksi. Myös niiden osalta tiedonsaantioikeus voitaisiin käytännössä toteuttaa katseluoikeuksien myöntämisellä.
90 §.Muiden korvausten hakemiseen ja käsittelyyn liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa lakia tarkemmin muiden kuin laskennallisten korvausten eli erikseen haettavien korvauksien hakemiseen ja käsittelyyn liittyvästä tiedonsaantioikeudesta.
Ehdotetun 1 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskuksella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta sekä Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 63—65, 68 tai 69 §:ssä tarkoitettujen korvaushakemusten käsittelemiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä, ihmiskaupan uhrista tai 2 §:n 6 momentissa tarkoitetusta lapsesta tai nuoresta. Näistä valtion korvauksista kunnalle tai hyvinvointialueelle säädettäisiin 8 luvussa. Kehittämis- ja hallintokeskus maksaisi nämä korvaukset kunnalle tai hyvinvointialueelle. Se voisi myös periä takaisin väärin maksettuja korvauksia kuten 8 luvussa säädetään.
Maahanmuuttovirastolla on tieto maahanmuuttajien oleskeluluvasta, sen perusteesta ja ajankohdasta. Digi- ja väestötietovirastolla on tieto henkilön kotikuntamerkinnästä ja sen ajankohdasta. Näillä tiedoilla on merkitystä kustannusten korvaamisen kannalta. Ihmiskaupan uhri voi olla myös Suomen kansalainen, mutta tällöinkin Maahanmuuttovirastolta saataisiin tieto siitä, että henkilö kuuluu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Välttämättömät tiedot voisivat kattaa muitakin tietoja, joita viranomainen tarvitsisi tehtävässään.
Ehdotetun 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta, Digi- ja väestötietovirastolta, kunnalta ja hyvinvointialueelta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 64 §:ssä vastaanottoon varautumista, 65 §:ssä erityiskorvauksia sekä 69 §:ssä alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden kustannusten korvauksia tarkoitetun sopimuksen laatimiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä tai 2 §:n 6 momentissa tarkoitetusta lapsesta tai nuoresta. Maahanmuuttovirastolta sekä Digi- ja väestötietovirastolta tarvittaisiin jälleen erityisesti tietoja oleskeluluvasta, kotikuntamerkinnästä sekä ihmiskaupan uhrin auttamisjärjestelmään kuulumisesta. Voidakseen laatia sopimuksen kustannusten korvaamisesta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen pitäisi voida vaihtaa tietoja myös kunnan ja hyvinvointialueen kanssa. Välttämättömät tiedot voisivat kattaa muitakin tietoja, joita viranomainen tarvitsisi tehtävässään.
Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja vastaanottokeskukselta 68 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot ihmiskaupan uhrista. 68 §:n mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on pyydettävä ihmiskaupan uhrien auttamisesta huolehtivan vastaanottokeskuksen johtajan tai hänen määräämänsä virkamiehen lausunto siitä, ovatko korvattaviksi haetut kustannukset voineet aiheutua ihmiskaupan uhrin uhriasemasta johtuvien toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä. Tämä lausunto on keskeinen osa korvauksista päättämistä.
Ehdotetun 3 momentin mukaan hyvinvointialueella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä toimeentulotukea koskevassa 63 §:ssä ja erityiskorvauksia koskevassa 65 §:ssä tarkoitettujen korvausten ja 65 §:ssä tarkoitetun päätöksen hakemiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä, erityisesti hänen oleskeluvastaan ja kotikuntalain mukaisesta kotikunnastaan.
Hyvinvointialueella ja kunnalla olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 68 §:ssä tarkoitettujen korvausten hakemiseksi välttämättömät tiedot ihmiskaupan uhrista, jälleen erityisesti oleskeluvasta ja kotikuntalain mukaisesta kotikunnasta. Hyvinvointialueella olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 69 §:ssä tarkoitettujen korvausten ja siinä tarkoitetun päätöksen hakemiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 6 momentissa tarkoitetusta lapsesta tai nuoresta, erityisesti oleskeluvasta ja kotikuntalain mukaisesta kotikunnasta. Välttämättömät tiedot voisivat kattaa muitakin tietoja, joita viranomainen tarvitsisi tehtävässään.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisella on oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 65 §:ssä tarkoitettujen korvausten ja 65 §:ssä tarkoitetun päätöksen hakemiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä.
Ehdotetun 5 momentin mukaan kunnalla olisi oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 64 §:ssä tarkoitettujen vastaanottoon varautumiseen liittyvien korvausten hakemiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä erityisesti hänen oleskeluvastaan ja kotikuntalain mukaisesta kotikunnastaan. Välttämättömät tiedot voisivat kattaa muitakin tietoja, joita viranomainen tarvitsisi tehtävässään.
Ehdotetun 6 momentin mukaan kunnalla olisi oikeus saada hyvinvointialueelta, Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 65 §:n 2 momentissa tarkoitettujen korvausten ja 65 §:n 3 momentissa tarkoitetun päätöksen hakemiseksi välttämättömät tiedot 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetusta henkilöstä. 65 §:ssä säädetään erityiskustannuskorvauksista. Tiedoissa olisi kyse lapsen tai nuoren oleskeluvastaan ja kotikuntalain mukaisesta kotikunnastaan sekä niistä sosiaali- tai terveystiedoista, joiden johdosta hän tarvitsee erityistä tukea varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa, josta kyseiset kustannukset syntyvät. Välttämättömät tiedot voisivat kattaa muitakin tietoja, joita viranomainen tarvitsisi tehtävässään.
Ehdotetun 7 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnan kunnalla on oikeus saada Maahanmuuttovirastolta ja Digi- ja väestötietovirastolta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 65 §:n 4 momentissa tarkoitettujen korvausten hakemiseksi välttämättömät tiedot korvausten kohteena olevasta maahanmuuttajasta. Tiedoilla tarkoitetaan erityisesti tietoja hänen oleskeluvastaan ja kotikuntalain mukaisesta kotikunnastaan. Välttämättömät tiedot voisivat kattaa muitakin tietoja, joita viranomainen tarvitsisi tehtävässään.
91 §.Ohjaus- ja valvontatehtäviin liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa lakia täsmällisemmin valvontatehtäviin liittyvästä tiedonsaantioikeudesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 55 §:n 1 momentin 1, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot kunnalta, hyvinvointialueelta, aluehallintovirastolta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta, 35 §:ssä tarkoitetulta edustajalta ja tässä laissa tarkoitetulta palveluntuottajalta. Kyseisessä pykälässä säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävistä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi tukea ja valvoa kuntia ja hyvinvointialueita kotoutumisen edistämisessä. Kuntien osalta valvontatehtävä kohdistuisi erityisesti työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden palveluiden valvontaan. Hyvinvointialueiden osalta valvontatehtävä kohdistuisi erityisesti alaikäisten asumiseen perheryhmäkodeissa.
Ehdotetun 2 momentin mukaan aluehallintovirastolla ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 57 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot toisiltaan, kunnalta, hyvinvointialueelta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, 35 §:ssä tarkoitetulta edustajalta ja tässä laissa tarkoitetulta palveluntuottajalta. Ehdotetussa 57 §:ssä säädettäisiin aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävistä.
92 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen muu tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeudesta saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 55 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot kunnalta, hyvinvointialueelta, 35 §:ssä tarkoitetulta edustajalta ja tässä laissa tarkoitetulta palveluntuottajalta.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaisi kotoutumisen ja asettautumisen edistämisen sekä kuntiin ohjaamisen alueellisesta kehittämisestä, yhteistyöstä, yhteensovittamisesta, seurannasta ja valvonnasta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tukisi ja neuvoisi kuntaa ja hyvinvointialuetta kotoutumisen edistämisessä. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen tulisi sopia alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneille lapsille tarkoitettujen perheryhmäkotien ja muiden asuinyksiköiden perustamisesta hyvinvointialueiden kanssa. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi perheryhmäkotien valvonta ja ohjaus yhdessä hyvinvointialueen, aluehallintoviraston, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja tarvittaessa Maahanmuuttoviraston kanssa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi ilman huoltajaa maassa olevien oleskeluluvan saaneiden edustajatoiminnan ohjaus, neuvonta, suunnittelu ja valvonta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla olisi rooli myös kotoutumisen edistämisen rahoituksesta sopimisessa. Lisäksi elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukset toimisivat valtionapuviranomaisena kotoutumisen edistämiseen liittyvien tehtävien osalta, esimerkiksi osaamiskeskusten sekä ohjaus- ja neuvontapalveluiden valtionavustusten myöntämisessä.
93 §.Alaikäisen edustajan tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan kotoutumislain 87 §:n 3 momenttia vastaava säännös alaikäisenä ilman huoltajaa maassa olevan lapsen edustajan tiedonsaantioikeudesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan edellä 35 §:ssä tarkoitetulla edustajalla olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 37 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot Maahanmuuttovirastolta, hyvinvointialueelta, vastaanottokeskukselta, järjestelykeskukselta, kunnalta, Kansaneläkelaitokselta, perheryhmäkodilta sekä tässä laissa tarkoitetulta palvelujen tuottajalta.
Alaikäisen edustajan tehtäviin sovelletaan voimassa olevan kotoutumislain mukaan sekä sovellettaisiin esitetyn 37 §:n mukaan, mitä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 40 ja 41 §:ssä säädetään. Sen mukaan edustaja käyttää huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa lapsen henkilöä ja varallisuutta koskevissa asioissa sekä hoitaa lapsen varallisuutta siten kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 ja 2 §:ssä, hallintolain 14 §:ssä, oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 25 §:ssä sekä holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) säädetään. Ennen lapsen henkilöä tai varallisuutta koskevan päätöksen tekemistä lasta on kuultava tämän lain 5 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Edustaja toimii käytännössä samoin kuin lapsen huoltaja toimisi sen osalta, mitä koskee lapsen puhevallan käyttämistä. Edustaja voikin tarvita tietoja hyvinkin kattavasti riippuen siitä, millaisissa asioissa lapsen puhevaltaa on tarpeen käyttää.
Alla on esimerkinomainen listaus tiedoista, joita edustaja saattaisi tarvita jossain kohtaa tehtäviään:
nimet;
syntymäaika ja -paikka sekä iän määrittämiseen liittyvät tiedot;
henkilötunnus;
äidinkieli ja asiointikieli;
oleskelulupa-asioihin ja jatkolupiin liittyvät tiedot;
kansalaisuus tai kansalaisuudettomuus ja kansallisuus;
kuntapaikkaa koskevat tiedot;
koti- ja asuinpaikkaa koskevat tiedot;
perheenyhdistämiseen liittyvät tiedot;
ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkuutta koskevat tiedot;
sosiaalihuollon, lastensuojelun, vammaispalveluiden tai muiden vastaavien palveluiden asiakkuustiedot sekä terveystiedot;
osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin sekä kotoutumissuunnitelman tiedot;
Kansaneläkelaitoksen ja muiden viranomaisten maksamia etuuksia koskeva tiedot;
oppilaitosten ja opintojen tiedot;
tuomioistuin- ja rikosasioihin liittyvät tiedot.
Tämä listaus ei kuitenkaan ole kattava, vaan edustajan tiedonsaantioikeus on riippuvainen hänen tehtävissään välttämättömästi tarvittavista tiedoista. On myös syytä huomioida, että edustajan tiedonsaantioikeus on kuitenkin enintään niin kattava kuin lapsen huoltajan tiedonsaantioikeus olisi.
94 §.Palveluntuottajan kotoutumista edistävien palveluiden tuottamiseen liittyvä tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan kotoutumislain 87 §:n 2 momenttia vastaava, mutta täsmällisempi säännös oppilaitoksen tai muun palveluntuottajan tiedonsaantioikeudesta.
Ehdotetun 1 momentin mukaan 2 luvussa tarkoitettuja palveluita tuottavalla julkisella tai yksityisellä oppilaitoksella tai muulla palveluntuottajalla, jonka asiakkaaksi kotoutuja-asiakas tai maahanmuuttaja ohjataan kotoutumissuunnitelman mukaisesti, on oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä kunnalta ja edeltäviltä palveluntuottajilta tämän lain 2 luvussa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi pykälässä luetellut tiedot. Voimassa olevan kotoutumislain nojalla palveluntuottajalla on oikeus saada tiedot kunnalta. On kuitenkin käytännössä todettu haasteelliseksi, ettei tietoja ole saatu myös aiemmalta palveluntuottajalta silloin, kun maahanmuuttaja siirtyy esimerkiksi oppilaitoksesta toiseen. Tällöin on ollut tarpeen pyytää tiedot maahanmuuttajan itsensä kautta taikka kunnan kautta. Tiedonkulun mahdollistamiseksi ja siksi, että maahanmuuttaja saa tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti ja hänelle soveltuvasti, onkin tarpeen säätää, että palveluntuottaja voisi saada tiedot suoraan myös aiemmalta palveluntuottajalta.
Pykälässä lueteltaisiin ne tiedot, joita pidetään tarpeellisena palvelun tuottamiseksi. Suurin osa näistä tiedoista sisältyy esimerkiksi Koulutusportti-järjestelmään, jota työvoimaviranomaiset ja oppilaitokset hyödyntävät tiedonkäsittelyssä. Jatkossa myös muissa kuin työvoimapalveluina tarjottavissa kotoutumispalveluissa voitaisiin käyttää Koulutusportti-järjestelmää, kun ohjataan työvoiman ulkopuolella olevaa kotoutuja-asiakasta koulutuspalveluun.
Nykyistä vastaavasti on tarpeen, että palveluntuottajaa saa maahanmuuttajan yksilöintitiedot kuten nimet, syntymäaika ja -paikka sekä henkilötunnus. Asioinnin ja palveluiden soveltuvuuden takaamiseksi on tarpeen tietää myös maahanmuuttajan äidinkieli, asiointikieli sekä kansalaisuus tai kansalaisuudettomuus ja kansallisuus. Esimerkiksi monikielisen yhteiskuntaorientaation järjestäminen edellyttää, että se järjestetään kielellä, jota maahanmuuttaja hyvin ymmärtää. Maahanmuuttajan tavoittamiseksi on myös tarpeen saada tiedot seuraavista asioista: koti- ja asuinpaikka sekä yhteystiedot, mikä kattaa myös sähköpostiosoitteen.
Lisäksi on tarpeen kirjata ylös ja saada tietoa maahanmuuttajan aiemmasta asioinnista, kuten virkailijan nimi tai ensimmäisen kotoutumissuunnitelman laatimispäivä. Kotoutumissuunnitelman laatimispäivällä on merkitystä myös siihen, mihin asti henkilöllä on oikeus palveluihin. Myös vapaan sivistystyön oppilaitoksille on jatkossa entistä tärkeämpää tietää, milloin kotoutumissuunnitelman kesto päättyy, jotta he tietävät, milloin maahanmuuttajan oikeus maksuttomaan koulutukseen kotoutumissuunnitelmalla sovitusti päättyy.
Soveltuvan koulutuksen ja palveluiden järjestämiseksi seuraavat tiedot voivat olla tarpeen: merkitty koulutussuositus ja muut osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnissa esiin tulleet koulutukseen liittyvät kartoitukset; kielitaidon lähtötason testauksen tulos; aiemmin suoritettu koulutus tai tutkinto; aiempi ammatti tai työkokemus; asiakkaan tavoiteammatti; sekä mahdollisen aiemman kotoutumisen edistävän koulutuksen tai opintojen opintosuunnitelma ja arvio sen toteutumisesta, mahdollisessa aiemmassa kotoutumista edistävässä koulutuksessa tai opinnoissa sovitut toimenpiteet ja tavoitteet jatkosta. Näiden tietojen pohjalta maahanmuuttajalle saadaan tarjottua sellaista koulutusta ja palvelua, joka soveltuu hänen tarpeisiinsa ja jolla tavoitellaan hänelle asetettuja tavoitteita esimerkiksi kielitason, koulutuksen tai työllistymisen suhteen. Maahanmuuttajan aiemmat ammatit tai tutkinnot voivat olla hänen omaan ilmoitukseensa perustuvia tai todennettuja. Tieto siitä, mistä tieto on peräisin, on syytä kirjata järjestelmään. Lisäksi olisi palveluntuottajalla olisi oikeus saada muut opetukseen tai palveluun osallistumisen kannalta välttämättömät tiedot, joita arvioidaan tapauskohtaisesti.
10 luku Erinäiset säännökset
95 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin kotoutumislain nojalla tehtyjen päätösten muutoksenhausta. Muutoksenhaku koskisi yksittäistä maahanmuuttajaa koskevia kunnan tai muun viranomaisen tekemiä päätöksiä ja esimerkiksi valtion kunnille tai hyvinvointialueille maksamiin korvauksiin liittyviä päätöksiä. Muutoksenhaun ensi vaiheeksi ehdotetaan oikaisuvaatimusta.
Pykälän 1 momentin mukaan muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetulla lailla (808/2019), jollei muualla laissa toisin säädetä.
Tällä lakiehdotuksella ei esitetä julkisia hallintotehtäviä siirrettäväksi muille kuin viranomaisille. Järjestämisvastuu olisi kunnalla myös niistä palveluista, joita se voi ulkoistaa. Oikaisuvaatimus palveluntuottajan päätöksestä tulisikin tehdä sille kunnalle, jonka palveluntuottajasta on kyse, eli, jonka kanssa tehtyyn sopimukseen tai jonka päätökseen palveluntuottajan toimivalta perustuisi. Tämä näkemys saa tukea hallintolain 49 d §:n pykälän perusteluista, joissa todetaan, että esimerkiksi tilanteissa, joissa hallintopäätöksen tekee yksityinen taho, saattaa olla tarkoituksenmukaista, että oikaisuvaatimuksen ratkaisee yksityisen tahon sijaan tätä valvova tai ohjaava viranomainen (HE 230/2014 vp, s. 57/I). Kun palveluntuottajan päätöksestä vaadittaisiin oikaisua kunnalta, olisi asiakkaalla mahdollisuus saattaa yksityisen palveluntuottajan tekemä päätös viranomaisen harkittavaksi. Oikaisuvaatimusten käsittely toimisi keinona valvoa palveluntuottajan toimintaa. Viranomaisen, jolle oikaisuvaatimus olisi toimitettava, tulisi käydä ilmi päätökseen liitetystä oikaisuvaatimusosoituksesta hallintolain 46 §:n mukaisesti.
Muutoksenhausta käräjäoikeuden päätökseen, joka koskee ilman huoltajaa olevan lapsen edustajan määräämistä ja tehtävästä vapauttamista säädettäisiin erikseen 3 luvussa.
Pykälän 2 momentin mukaan muutoksenhausta kunnan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lakiehdotuksen mukaiseen päätökseen säädettäisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 16 luvussa. Muutoksenhausta työttömyysetuutta koskevaan päätökseen säädetään työttömyysturvalain 12 luvussa. Muutoksenhausta toimeentulotukea koskevaan päätökseen säädetään sosiaalihuoltolain 6 luvussa. Kyseessä informatiiviset viittaukset.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan ratkaisuun olla tukematta työnhakijan omaehtoista opiskelua ei saa vaatia oikaisua eikä siitä saa valittaa. Säännös yhdenmukaistaisi sen, ettei omaehtoisen opiskelun tukematta jättämisestä voisi hakea oikaisua kotoutumislakia koskevan lakiehdotuksen nojalla, sillä siitä ei saa hakea oikaisua myöskään työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lakiehdotuksen nojalla. Työttömyysturvaetuuden maksajan päätöksistä on erikseen muutoksenhakuoikeus, joten muutoksenhakukiellolla ei olisi vaikutusta maahanmuuttajan etuuksiin.
Pykälän 4 momentin mukaan edellä 16 §:ssä tarkoitettuun kotoutumissuunnitelmaan tai 17 §:ssä tarkoitettuun monialaiseen kotoutumissuunnitelmaan tai sen 22 §:ssä tarkoitettuun tarkistamiseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 43 §:ssä tarkoitettuun päätökseen kuntapaikalle ohjaamisesta ei saa hakea muutosta valittamalla.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että ainakin kotoutumissuunnitelman laatimisen epäämisestä tulisi olla mahdollisuus hakea muutosta valittamalla (ks. PeVL 42/2010 vp). Tämän vuoksi valituskielto koskisi vain jo laadittua kotoutumissuunnitelmaa.
Myöskään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökseen kuntaan ohjaamisesta osoittamisesta ei saa hakea muutosta valittamalla. Perustuslain 9 §:n 1 momentin mukaan maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Tämän vuoksi säädettäisiin kuntaan ohjaamiseen liittyvästä valituskiellosta.
Edellä mainitut valituskiellot vastaisivat voimassaolevaa kotoutumislakia, ja niiden perustuslain mukaisuutta on arvioitu tarkemmin luvussa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
96 §.Vakuutusturva. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin siitä, että kunnan tulisi huolehtia tämän lain 13 §:n säädettyihin kunnan kotoutumisohjelman mukaisiin palveluihin osallistuvalle työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuutus sekä ryhmävastuuvakuutus. Ehdotettu pykälä kattaisi kaikki kunnan kotoutumisohjelmaan osallistuvat kotoutuja-asiakkaat. Pykälässä säädettäisiin lisäksi, että poiketen siitä, mitä mainitun lain 58 ja 59 §:ssä säädetään, päiväraha on 1/360 vuosityöansiosta. Sovellettaessa mainittua lakia työnantajana pidetään työvoimaviranomaista tai kuntaa. Voimassaolevan kotoutumislain 84 §:n mukaan työttömyysetuutta saavalle edellä 22 §:ssä tarkoitettuun maahanmuuttajan kotoutumista edistävään omaehtoiseen opiskeluun ja työmarkkinatukea saavalle muihin yksilöllisesti sovittuihin toimenpiteisiin osallistuttaessa sattuneesta tapaturmasta tai niissä saadusta ammattitaudista suoritetaan henkilölle korvaus valtion varoista samojen periaatteiden mukaan kuin työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) säädetään työtapaturmasta ja ammattitaudista. Korvaus suoritetaan kuitenkin vain, jos vahingon kärsineellä ei ole oikeutta vähintään saman suuruiseen korvaukseen muun lain mukaan. Voimassa olevan kotoutumislain mukaan työ- ja elinkeinoministeriön tulee järjestää 1 momentissa tarkoitetuissa kotoutumista edistävissä toimenpiteissä oleville ryhmävastuuvakuutus.
Koska palvelujen järjestäminen siirtyisi kuntien vastuulle, siirtyisi myös palveluihin liittyvän vakuutusturvan järjestäminen kunnan vastuulle. Säännöksessä yhdenmukaistettaisiin ehdotetun lain mukaisiin palveluihin liittyvä vakuutusturva siten, että palveluun osallistuvalla tulisi olla koko palvelun ajan voimassa sekä ryhmävastuuvakuutus että työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen tapaturmavakuutus. Ehdotetun 1 momentin mukaan esitetäänkin, että kunnan olisi järjestettävä edellä tarkoitetut työtapaturma- ja ammattitautilain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuutus sekä ryhmävastuuvakuutus.
Kunta voisi siirtää vakuuttamisvelvollisuuden hankintasopimuksessa tai muussa palvelun toteuttamista koskevassa sopimuksessa palveluntuottajan tehtäväksi. Esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen osalta kunta voisi nykytilaa vastaavasti edellyttää koulutuspalvelun tuottajan ottavan laissa tarkoitetut vakuutukset. Vaikka kunta voisi siirtää vakuuttamisvelvollisuuden palveluntuottajalle, kunnalla olisi kuitenkin aina viimekätinen vastuu palveluun osallistuvaan nähden siitä, että vakuutusturva on järjestetty.
Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa lakiehdotuksessa säädettäisiin valmennuksen, kokeilun ja työvoimakoulutuksen vakuutusturvasta.
97 §.Paluumuuton tukeminen. Pykälässä säädettäisiin paluumuuton tukemisesta voimassa olevaa lakia pääosin vastaavasti. Viranomaisvastuu siirtyisi kunnalta hyvinvointialueelle, sillä paluumuuton tukeminen linkittyy toimeentulotukeen, jota koskevat tehtävät siirtyvät hyvinvointialueelle.
Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialue voisi korvata 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetulle henkilölle tai ihmiskaupan uhrille, joka palaa vapaaehtoisesti koti- tai lähtömaahansa muuten kuin tilapäisessä tarkoituksessa, kohtuulliset matka- ja muuttokustannukset. Säännös vastaisi voimassa olevan kotoutumislain vastaavaa säännöstä, mutta siihen lisättäisiin selkeyden vuoksi myös ihmiskaupan uhrit, jotka voivat olla muita kuin 2 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitettuja maahanmuuttajia ja tarvita paluumuuton tukea. Voimassa olevan kotoutumislain nojalla ihmiskaupan uhrin palveluista on voitu maksaa korvauksia, mutta paluumuuton tukemisen osalta oikeustilan selkeyttämiseksi on syytä lisätä heidät tämän pykälän soveltamisalaan.
Lisäksi hyvinvointialue voisi maksaa yhdelle henkilölle enintään kahden kuukauden ja perheelle enintään neljän kuukauden toimeentulotuen perusosan määrää vastaavan paluumuuttoavustuksen. Edellytyksenä paluumuuton tukemiselle olisi, että henkilön olisi tarkoitus muuttaa maasta muuten kuin tilapäisessä tarkoituksessa. Osoituksena tästä voisi olla esimerkiksi maistraatille tehty muuttoilmoitus, josta ulkomailla oleskelun vakinainen tarkoitus ilmenisi.
Pykälän 2 momentin perusteella korvauksen matka- ja muuttokustannuksista sekä paluumuuttoavustuksen myöntäisi hakemuksesta se hyvinvointialue, jonka alueella 1 momentissa tarkoitettu henkilö asuu. Korvauksen matka- ja muuttokustannuksista sekä paluumuuttoavustuksen voisi periä takaisin pykälän 3 momentin nojalla sen myöntänyt hyvinvointialue. Korvaus matka- ja muuttokustannuksista ja paluumuuttoavustuksesta voitaisiin periä takaisin, jos osoittautuu, että korvaus tai avustus olisi maksettu virheellisin perustein tai perusteettomasti. Muutoksenhausta säädetään 95 §:ssä.
98 §.Maahantulomatkan kustannusten korvaaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevaa lakia. Maahanmuuttovirasto korvaisi pykälän 1 momentin mukaan ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetun henkilön ja tämän perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset. Maahanmuuttovirasto voisi 2 momentin mukaan yksittäisessä tapauksessa päättää hakemuksesta korvata muunkin kuin 1 momentissa tarkoitetun kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset, jos kustannusten korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä vaikea vamma, vakava sairaus tai muu vastaava poikkeuksellisen painava syy.
Poikkeuksellisen painava syy voisi tällöin liittyä lapsen edun toteutumisen varmistamiseen esimerkiksi lapsen vammaisuuden vuoksi. Poikkeuksellisen painavana syynä ei tulisi kyseeseen yksinomaan kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä varattomuus.
Maahanmuuttovirasto korvaisi 2 momentissa tarkoitetun kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset hakemuksesta. Tämä merkitsisi sitä, että maahantulomatkan kustannusten korvaaminen ei momentissa tarkoitetuissa tapauksissa olisi viranomaisaloitteista, eikä Maahanmuuttoviraston tarvitsisi näin ollen ottaa kantaa poikkeuksellisen painavan syyn olemassaoloon jokaisen kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen kohdalla, eikä sillä olisi erityistä velvollisuutta neuvoa jokaista kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsentä tuomaan poikkeuksellisen painava syy esiin. Maahanmuuttovirasto voi neuvoteltuaan asiasta sisäministeriön kanssa antaa ohjeen maahantulomatkojen korvaamisesta.
Perheenjäsen määritellään ulkomaalaislain 37 §:ssä. Maahantulomatkat korvattaisiin ainoastaan sellaisten kiintiöpakolaisten perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside perheenkokoajana olevaan kiintiöpakolaiseen ennen oleskeluluvan myöntämistä ja ainoastaan sellaisten 2 momentissa tarkoitettujen kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Maahantulomatkalla tarkoitettaisiin ensimmäistä matkaa Suomeen oleskeluluvan myöntämisen jälkeen.
Maahanmuuttoviraston ohjeiden mukaan se korvaa matkakustannukset vain siinä tapauksessa, että perheenjäsen matkustaa Suomeen Suomen Punaisen Ristin (SPR) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) järjestämällä matkalla. Hänen saattajansa matkakustannukset voidaan korvata vain poikkeustapauksessa, kun siitä on sovittu etukäteen Suomen Punaisen Ristin ja Maahanmuuttoviraston kesken. Kustannuksia ei korvata suoraan perheenkokoajalle tai Suomeen saapuvalle perheenjäsenelle vaan Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestölle. Jos perheenjäsenen matkakulut korvataan, Maahanmuuttovirasto lähettää perheenkokoajalle myönteisen oleskelulupapäätöksen sekä Suomen Punaisen Ristin ja Maahanmuuttoviraston yhteisesti laatiman ohjeistuksen matkakulujen korvaamisesta ja matkan järjestämisestä.
99 §.Lain soveltaminen Helsingin kaupunkiin. Pykälässä säädettäisiin siitä, että mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueesta, sovellettaisiin myös Helsingin kaupunkiin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 3 §:ssä säädetään sen lain soveltamisesta Helsingin kaupunkiin ja HUS-sairaanhoitopiiriin. Helsingissä ei ole hyvinvointialueita eikä Helsinki kuulu mihinkään hyvinvointialueeseen, joten se mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueesta, koskee myös Helsingin kaupunkia. Laskennallisten korvausten osalta on tarkoitus täsmentää 61—62 §:n nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella, kuinka Helsingin kaupungin osalta laskennalliset korvaukset maksettaisiin.
11 luku Voimaantulo
100 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta sekä voimassa olevan kotoutumisen edistämisestä annetun lain kumoamisesta. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2025.
101 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että kunnan olisi haettava tällä lailla kumottavan kotoutumisen edistämisestä annetun lain 48 §:n nojalla myönnettäviä korvauksia 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä. Valtion kunnille maksamien korvausten järjestelmää yksinkertaistettaisiin ja erikseen haettavien kustannusten korvaamisesta osittain luovuttaisiin. Korvauksista osa siirrettäisiin valtionosuusjärjestelmään ja osa kunnalle ja hyvinvointialueelle maksettavaan laskennalliseen korvaukseen. Voimassa olevan kotoutumislain 50 § koskee alkukartoituksesta maksettavia korvauksia. Kunnalle hakemuksesta maksettava alkukartoituskorvaus jyvitettäisiin osaksi valtionosuuksia paitsi niiden maahanmuuttajien osalta, joista maksetaan laskennallista korvausta, kuten kansainvälistä suojelua saavat (voimassa olevan kotoutumislain 2 §:n 2 ja 3 momentti ja uuden lakiehdotuksen 2 §:n 3 ja 4 momentti). Näiden henkilöiden osalta osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi jyvitettäisiin osaksi laskennallista korvausta. Työ- ja elinkeinotoimiston järjestämä alkukartoitus on rahoitettu osana työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenoja ja julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden rahoitusta. Työvoimapalveluissa laadittava osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi rahoitettaisiin jatkossakin osana työvoimapalveluiden rahoitusta.
Lisäksi kunnan ja hyvinvointialueen olisi haettava voimassa olevan kotoutumislain 48 §:n nojalla myönnettäviä korvauksia vastaavaan ajankohtaan mennessä. Kyseessä on tulkitsemista maksettavat korvaukset, joka siirrettäisiin osaksi kunnalle ja hyvinvointialueelle maksettavaa laskennallista korvausta kotoutumislakia koskevalla lakiehdotuksella. Siirtymäsäännöstä tarvittaisiin, jotta kunnilla ja hyvinvointialueella olisi kohtuullisesti aikaa hakea korvauksia kustannuksista, joihin he ovat oikeutettuja voimassaolevan lain 48 ja 50 §:n perusteella.
Pykälän 2 momentti koskisi jo tehtyjä kotoutumissuunnitelmia. Ei olisi tarkoituksenmukaista puuttua jo laadittuihin kotoutumissuunnitelmiin, vaan niitä noudatettaisiin, kunnes kotoutumissuunnitelma olisi tarkistettu tämän lain 22 §:n mukaisesti. Kuitenkaan kotoutumissuunnitelman enimmäiskestoa ei lyhennettäisi niiden kotoutuja-asiakkaiden osalta, joille ensimmäinen kotoutumissuunnitelma olisi laadittu ennen tämän lain voimaantuloa. Kotoutuja-asiakkaalla, jolle olisi laadittu kotoutumissuunnitelma ennen tämän lain voimaantuloa, olisi oikeus kolmen vuoden enimmäiskestoon ja siihen liittyviin pidennysmahdollisuuksiin siten kuin ennen tämän lain voimaan tuloa voimassa olevassa ja tällä lailla kumottavassa laissa säädetään.
Pykälän 3 momentin mukaan kunnan olisi otettava käyttöön 74 §:ssä tarkoitettu kotoutumisen valtakunnallinen asiakastietojärjestelmä kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Siirtymäsäännös mahdollistaisi kunnille enemmän aikaa varautua tietojärjestelmien muutokseen ja siihen, että niille tulee velvollisuus tallettaa tietoja valtakunnalliseen tietovarantoon. Nykyisin kunnissa voi olla voimassaolevia sopimuksia asiakastietojärjestelmistä, joita käytetään kotoutumispalveluissa. Hankintasopimus saattaa olla pitkäkestoinen. Tämän vuoksi pidempi siirtymäaika antaa kunnille joustoa ja ehkäisee kustannuksia, joita voisi syntyä siitä, jos kunnan tulisi kesken sopimuskauden muuttaa sopimusta. Kunnat voisivat ottaa valtakunnallisen järjestelmän käyttöön jo aiemmin (esimerkiksi 1.1.2025 alkaen), mutta vasta 1.1.2027 tulisi käyttövelvoite.
Pykälän 4 momentin mukaan kunnan, hyvinvointialueen ja kehittämis- ja hallintokeskuksen on tallennettava 76 §:ssä tarkoitetut tiedot kotoutumisen edistämisen tietovarantoon 1 päivästä tammikuuta 2027 lukien.
Pykälän 5 momentin mukaan haettaessa muutosta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun päätökseen sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.