1.1  Tausta

Pääministeri Orpon hallitus on linjannut, että: ”Hallitus vahvistaa opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään ja kouluaikana tapahtuvaan toimintaan. Hallitus tekee tarvittavat lainsäädäntömuutokset, joilla voidaan nykyistä tehokkaammin rajoittaa esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana ja näin vahvistaa oppilaiden keskittymistä opetukseen.” 

Hallitusohjelmassa todetaan lisäksi, että ”Hallitus vahvistaa aluehallintovirastojen toimivaltuuksia koulujen laillisuusvalvonnassa.” 

Hallitusohjelmassa todetaan, että ”Hallituksen tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Tämän toteutumiseksi laaditaan liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn poikkihallinnollinen ohjelma.” Hallitusohjelmassa todetaan lisäksi, että ”Lisätään perusopetuslakiin liikunnallisen elämäntavan edistäminen.” 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä. 

Hallituksen esityksen luonnoksesta on pyydetty lausunnot keskeisiltä ministeriöiltä, viranomaisilta ja muilta sidosryhmiltä. Esitysluonnos oli lausuntokierroksella lausuntopalvelu.fi -palvelussa 28.10.2024—22.11.2024, jossa kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa luonnoksesta. Kiireellisestä aikataulusta johtuen lausuntoaika oli ohjeellista kuuden viikon lausuntoaikaa lyhyempi. Hallituksen esitys on käsitelty kuntatalouden ja hallinnon neuvottelukunnassa 10.12.2024. Lainsäädännön arviointineuvosto on arvioinut esityksen. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat nähtävillä osoitteessa https://okm.fi/kaikki-okm-hankkeet tunnuksella OKM051:00/2024.  

Lasten ja nuorten kuuleminen liittyen puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käyttöön 

Lasten ja nuorten mielipiteitä puhelimen ja muun mobiililaitteen käytöstä kuultiin Motiva OY:n toteuttamalla kyselyllä marraskuussa 2024. Kuulemista valmisteltiin yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja Motiva Oy:n kanssa. Lasten ja nuorten kuulemisen hanke liittyy oikeusministeriön kansallisen lapsistrategian toimeenpanoon. Kyselyn tavoitteena oli kerätä lasten ja nuorten ajatuksia puhelimen käytön vaikutuksista hyvinvointiin ja oppimiseen sekä puhelimien käytön rajaamisesta koulussa. 

Kyselyyn vastasi yhteensä 883 oppilasta 20 eri opetuksen järjestäjän alueelta. Vastaajissa oli yhdeksän alakoululuokkaa ja yhdeksän yläkoululuokkaa. Kahdeksan opetuksen järjestäjän osalta tiedot vastaajien vuosiluokasta puuttuivat. Lisäksi aiheesta järjestettiin kaksi Digiraatia (oikeusministeriön verkkopalvelu), joihin osallistui yhteensä 35 oppilasta. 

Puhelimen käytön osalta yli 70 prosenttia vastanneista vastasi, että ei käytä puhelinta lainkaan oppitunneilla omaan viihtymiseen, joka ei liity opetukseen. Hieman yli 10 prosenttia vastasi, että käyttää monta kertaa päivässä tai jatkuvasti. Opettajan antamiin tehtäviin suurin osa vastanneista (yli 80 prosenttia) käyttää puhelinta ei lainkaan tai kerran tai pari päivässä. Opetuksessa puhelinta käytetään kerran tai pari viikossa. 

Välituntien osalta yli puolet vastaajista kertoi käyttävänsä puhelinta viestittelyyn, pelaamiseen tai videoiden katseluun ainakin kerran tai pari päivässä. Lähes 20 prosenttia vastaajista ilmoitti käyttävänsä puhelinta näihin tarkoituksiin välitunnilla jatkuvasti. Koulutehtäviin tai johonkin muuhun puhelinta käytettiin vähemmän, noin 60 prosenttia vastaajista ei lainkaan. 

Avoimissa vastauksissa oppilaat nimesivät seuraavia puhelimen käytön hyötyjä koulupäivän aikana. Oppitunnilla oppilaat mainitsivat mahdollisuuden etsiä tietoa koulutehtäviä varten tai katsoa Wilmasta tietoja. Lisäksi puhelimella haetaan kuvataidetunnilla kuvia inspiraatioksi. Oppitunneilla erilaiset pelit, sanakirjat ja laskin tukevat oppimista. 

Välitunnilla puhelin mahdollistaa viestimisen ystävien ja perheen kanssa, minkä vastaajat kokevat tärkeäksi. Joillekin puhelin on tärkeä yksinäisyyden vähentämiseen. Puhelimen käyttö koetaan välttämättömäksi tietojen tarkistamisessa esimerkiksi seuraavan tunnin aikataulu tai muut koulupäivän yksityiskohdat. Oppilaat pitävät tärkeänä mahdollisuutta lähettää tai vastaanottaa viestejä tärkeissä tai ajankohtaisissa tilanteissa, esimerkiksi jos tulee muutoksia aikatauluun. Lisäksi oppilaat pitävät puhelinta tärkeänä hätätilanteissa tai tarpeessa ottaa yhteyttä huoltajiin. 

Enemmistössä avoimista vastauksista nousi esiin, että puhelimen käytöstä ei ole oppilaille haittaa sillä perusteella, että he eivät käytä puhelinta koulupäivän aikana. Osa vastaajista ei nähnyt puhelimesta olevan haittaa. Osa vastaajista toi esiin, että puhelimen käyttö häiritsee keskittymistä oppituntien aikana. Muita mainittuja haittoja olivat päänsärky ja silmien väsyminen. Muutamat mainitsivat, että kavereiden kanssa tulee juteltua vähemmän tai ruutuaika kasvaa kokonaisuudessaan korkeaksi. 

Oppilaiden mielipiteitä puhelimen käytön säännöistä 

Moni piti hyvänä sääntönä, ettei puhelimia käytettäisi oppitunneilla, jotta oppilaat voisivat keskittyä opetukseen ja oppimiseen ilman häiriötekijöitä. 

Vastaajat toivoivat, että välitunnin aikana puhelimen käytön olisi sallittua, koska sen ei koettu häiritsevän opiskelua. Moni kokee tarvitsevansa taukoa opiskelusta ja haluaa käyttää puhelimia rentoutumiseen ja yhteydenpitoon kavereiden kanssa. Jotkut ehdottivat, että voisi olla tiettyjä välitunteja, jolloin puhelinta saa käyttää. 

Useissa vastauksissa mainitaan, että puhelimen käyttö pitäisi sallia oppitunneilla vain erityistilanteissa tai opettajan luvalla. 

Pieni osa vastaajista toivoi, että puhelinta saisi käyttää vapaasti. 

2.1  Puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käyttö kouluissa

2.2  Aluehallintovirastojen toimivalta koulujen laillisuusvalvonnassa

Aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 4 §:n mukaan aluehallintovirastot hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä koulutuksen ja varhaiskasvatuksen toimialoilla. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen tehtävät muodostuvat erityisesti aluehallintovirastojen valvonta- ja ohjaustehtävistä. Toimialan keskeisimpiä tehtäviä on toimiminen muutoksenhakuviranomaisena eräissä koulutuslainsäädännön mukaisissa asioissa, sekä opetukseen ja koulutukseen liittyen kantelujen käsittely ja varhaiskasvatukseen liittyvät lupa- ja valvontatehtävät. 

Varhaiskasvatuslain (540/2018) 52 §:n mukaan aluehallintovirasto toimii varhaiskasvatuksen valvontaviranomaisena. Lain 53 §:n mukaan valvontaa on toteutettava ensisijaisesti antamalla varhaiskasvatuksen järjestäjälle tarpeellista ohjausta ja neuvontaa. Varhaiskasvatuslain 54 § säätää oikeudesta tehdä muistutus tai kantelu. Valvontaviranomainen voi 55 §:n mukaisesti tarkastaa varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan varhaiskasvatuslaissa tarkoitetun toiminnan sekä toiminnan järjestämisessä käytettävät toimipaikat ja toimitilat. Valvira tai aluehallintovirasto voi määrätä kunnan toimielimen perustellusta syystä tarkastamaan yksityisen palveluntuottajan toimipaikan. Lisäksi varhaiskasvatuslaki säätää tarkastuksen toimittamisesta (56 §) sekä huomautuksen ja huomion kiinnittämistä (57 §). 

Perusopetuslaki ei sisällä varhaiskasvatuslain mukaisia aluehallintovirastolle osoitettuja valvontatehtäviä. Perusopetuslain 42 §:n mukaisesti aluehallintovirastolta saa vaatia oikaisua muun muassa päätöksestä, joka koskee oppilaaksi ottamista, oikeutta saada uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta, 17 §:n mukaista erityisen tuen järjestämisestä ja 18 §:n mukaisia erityisiä opetusjärjestelyjä. 

Aluehallintovirasto voi kuntalain (410/2015) 10 §:n mukaan kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut voimassa olevien lakien mukaan. Vastaava säännös yksityisten ja valtion koulujen osalta on valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta annetun lain (634/1998) 6 §:ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan aluehallintovirasto voi kantelun perusteella tutkia, onko tässä laissa tarkoitettua koulutusta järjestettäessä toimittu säännösten ja määräysten mukaan. Hallintokantelun tekemisestä valvovalle viranomaiselle säädetään myös hallintolain (434/2003) 53 a §:ssä. 

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (618/2021) 56 §:n mukaisesti, jos kunta, kuntayhtymä tai opetuksen järjestäjä on valtionosuustehtäviä järjestäessään jättänyt noudattamatta laissa tai lain nojalla säädetyn tai määrätyn velvoitteen, aluehallintovirasto voi, asianomaista ministeriötä kuultuaan, sakon uhalla määrätä kunnan tai kotikuntakorvauksen saajan noudattamaan velvoitetta. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) 64 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella sovelletaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 56 §:n säännöstä aluehallintoviraston toimivallasta uhkasakon asettamiseen. 

Vuonna 2023 aluehallintovirastojen opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueelle tuli vireille 484 opetustoimen kantelua. Vastuualue ratkaisi yhteensä 444 opetustoimen kantelua. Kantelujen määrän kasvu kohdistui kaikkien aluehallintovirastojen opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueille. Jatkuvasta kasvusta huolimatta ratkaisuja on pystytty edelleen tekemään kohtuullisen tehokkaasti, mutta ratkaisemattomien kantelujen määrä on ruuhkautunut. Kokonaisuudessaan käsittelyajat edelleen lyhenivät, vaikka kantelujen määrä nousi. Opetustoimessa vuonna 2022 keskiarvo oli 7,1 kuukautta ja vuonna 2023 puolestaan 6,4 kuukautta. 

Yli vuoden vireillä olleita opetustoimen kanteluja oli vuoden 2023 lopussa yhteensä kahdeksan. Syksyllä 2022 voimaan tulleiden varhaiskasvatus- ja perusopetuslain muutosten myötä aluehallintovirastojen tehtäväkokonaisuus laajeni oikaisuvaatimuksissa. Opetustoimen oikaisuvaatimuksien määrä kasvoi hieman yli sadalla. Samalla keskimääräinen käsittelyaika piteni 2,8 kuukaudesta 3,1 kuukauteen. 

Kieku-työajanseurannan tietojen mukaan vuonna 2023 aluehallintovirastojen opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella oli yhteensä 98 henkilötyövuotta. Lisäksi ruotsinkielisessä opetustoimessa oli 13 henkilötyövuotta. 

2.3  Liikunnallinen elämäntapa

Perusopetuksen yhteydessä tapahtuva liikkuminen voi tapahtua koulumatkoilla, välitunneilla ja oppitunneilla. Oppitunneilla liikkuminen voi olla oppiaineeseen integroitua liikuntaa tai taukoliikuntaa oppimisen lomassa. Kokonaisvaltaiseen liikunnalliseen elämäntapaan tiedostetaan kuuluvan olennaisesti myös kotien rooli, jota esi- ja perusopetuksessa tuetaan. Perusopetuslain 3 §:n mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. 

Liikunta kuuluu perusopetuslain 11 §:n mukaisesti perusopetuksen oppimäärään. Perusopetuksen tuntijaosta annetun asetuksen 6 §:n mukaan liikuntaa opetetaan yhteensä vähintään 20 vuosiviikkotuntia perusopetuksen aikana. Opetuksen järjestäjä voi tarjota liikuntaa tuntijakoasetuksen mukaisesti myös taide- ja taitoaineiden valinnaisina tunteina tai valinnaisena aineena. 

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) on liikunnallisen elämäntavan edistämiseen kytkeytyviä kirjauksia liikunta-oppiaineen lisäksi seuraavissa luvuissa: Tavoitteena laaja-alainen osaaminen, Yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuuri sekä Oppimisympäristöt ja työtavat. 

Käynnissä on valtakunnallinen Liikkuva koulu -toiminta, jonka tavoitteena on kehittää perusopetuksen toimintakulttuuria liikkumista tukevaksi ja liikkumiseen kannustavaksi. Liikkuva koulu -ohjelma alkoi pilottivaiheella 21 kunnassa vuosina 2010—2012, ja ensimmäisessä ohjelmavaiheessa 2012—2015 toiminta laajeni 171 kuntaan. Vuosina 2016—2018 Liikkuva koulu oli osa Suomen hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen kärkihanketta, ja laajeni kattamaan yli 90 prosenttia Suomen kouluista, kunnista ja peruskoululaisista. Vuonna 2024 Liikkuva koulussa on mukana 292 Suomen kuntaa eli 94 prosenttia kunnista. Lisäksi 1941 peruskoulua eli 92 prosenttia kouluista on rekisteröitynyt Liikkuvaksi kouluksi ja puoli miljoonaa peruskoululaista (96 prosenttia) käy koulua Liikkuvassa koulussa. Toiminnan edistäminen ja vakiinnuttamisen tukeminen on osassa kouluissa ja kunnista kesken. 

2.4  Perusopetuslain säädöshuolto

Perusopetuslaki on alkuperäiseltä muodoltaan ajalta ennen nykyistä perustuslakia. Perusopetuslain 48 §:ssä on jäljellä niin sanottu yleisvaltuus, jonka mukaan tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella. Tällaisen niin kutsutun yleisvaltuuden perusteella ei nykyisin voida yleensä antaa asetuksia tai muuttaa jo voimassa olevia asetuksia. Perusopetuslain nojalla on annettu muun muassa perusopetusasetus (852/1998) ja opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta annettu asetus. 

Oppilaan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaan perusopetuslain 7. lukuun on vuosien saatossa tehty useita lisäyksiä koskien muun muassa kurinpitoa ja turvaamistoimia. Opetuksen epääminen lisättiin perusopetuslain 36 §:än lailla 477/2003. Lain perusteluiden (HE 205/2002 vp) mukaan opetuksen epääminen on tarkoitettu äärimmäisen poikkeuksellisia tilanteita varten, jolloin oppilas vaarantaa muiden oppilaiden tai koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevien turvallisuuden taikka häiritsee kohtuuttomasti opetusta tai siihen liittyvää toimintaa. Kyseessä on turvaamistoimenpide eikä ole tarkoitus, että sitä käytettäisiin tavanomaisena ojentamiskeinona. 

2.5  Nykytilan arviointi

3.1  Puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käyttö

Esityksen tavoitteena on vahvistaa opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttöön työpäivän aikana. Oppituntien aikana puhelinten tai muiden mobiililaitteiden käyttö olisi pääsääntöisesti kielletty ja sallittu vain esityksessä säädetyin edellytyksin. Esityksen mukaan koulujen tulisi määrätä järjestyssäännöissään puhelimen tai muun mobiililaitteen käytöstä ja säilytyksestä työpäivän aikana. Jos kuitenkin oppilas häiritsisi opetusta tai oppimista puhelimella tai muulla mobiililaitteella, olisi rehtorilla tai koulun opettajalla yhdessä tai erikseen oikeus työpäivän aikana ottaa haltuunsa oppilaan puhelin tai muu mobiililaite. 

Lainsäädäntömuutosten tavoitteena olisi vahvistaa ja parantaa oppilaiden keskittymistä opetukseen ja koulun muuhun toimintaan. Lisäksi vahvistettaisiin opetukseen osallistuvan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön. Perusopetuslaissa säädettyjä kurinpitokeinoja ei esityksellä muutettaisi. 

Esityksen tavoitteena ei ole myöskään rajoittaa tieto- ja viestintäteknologista opetusta, josta on säädetty mm. perusopetuksen tuntijaosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Myöskään perusopetuksen opetussuunnitelmaa tieto- ja viestintäteknologian käytöstä ei ole tarkoitus muuttaa. Tieto- ja viestintäteknologisten laitteiden käytön harjoittelu ja digitaalisten osaamisen edistäminen olisi edelleen osa opetussuunnitelmien mukaista opetusta. 

3.2  Perusopetuksen laillisuusvalvonta

Esityksen tavoitteena on parantaa oppilaiden oikeusturvaa antamalla aluehallintovirastoille lainsäädännön kautta oikeus ottaa myös oma-aloitteisesti tutkittavaksi, järjestetäänkö esi- ja perusopetus lainsäädännön mukaisesti. Esitys vahvistaisi lasten ja oppilaiden oikeutta saada esiopetusta ja perusopetusta lainsäädännön tarkoittamalla tavalla. Lapsen näkökulmasta nykyistä ennakollisempi puuttuminen vahvistaisi oikeusturvaa. Valvontaa vahvistamalla varmistetaan palveluiden lainmukaisuus ja laatu sekä oppilaiden oikeuksien ja oikeusturvan toteutuminen. Esityksen tavoitteena oma-aloitteisen valvonnan mahdollisuuden avaaminen painopisteen säilyessä jälkikäteisessä kantelujen tutkimiseen perustuvassa valvonnassa. 

3.3  Liikunnallinen elämäntapa

Esityksen tavoitteena on, että lisäämällä liikunnallinen elämäntapa esi- ja perusopetuksen tavoitteisiin, liikunnan merkitys esiopetuksen ja koulujen toimintakulttuurissa vahvistuu sekä liikunnan merkitys kokonaisvaltaisena elämäntaitona paranee. Esityksen tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten liikkumista esiopetuksen ja koulupäivän aikana sekä tätä kautta vahvistaa heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Muutoksen tavoitteena on myös varhaiskasvatusta, esiopetusta, perusopetusta ja lukiokoulutusta koskevien opetussuunnitelman perusteiden välisen jatkumon vahvistaminen. 

3.4  Perusopetuslain säädöshuolto

Esityksen tavoitteena on asetuksenantovaltuuksia täsmentämällä parantaa perusopetuslain perustuslainmukaisuutta huomioimalla paremmin perustuslain 80 §:n vaatimia täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Nykyinen lainsäädäntö on vanhentunutta asetuksenantovaltuutta koskevilta osin, eikä perusopetuslaki vastaa sitä, mitä perustuslain 80 §:n perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan valtuudelta edellytetään. Asetuksenantovaltuuksia täsmentämällä edistettäisiin hallinnon lainalaisuuden periaatteen ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. 

Opetuksen epäämistä koskevien säädösteknisten muutosten tavoitteena on selventää perusopetuslain 7. lukua siten, että siitä olisi jatkossa selvemmin nähtävissä, mitkä toimet ovat kurinpidollisia ja mitkä turvaamistoimenpiteitä. Selventämällä perusopetuslain 7.lukua säädösteknisesti edistetään osaltaan myös hallitusohjelmakirjausta koskien opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään ja kouluaikana tapahtuvaan toimintaan. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2  Puhelimet ja muut mobiililaitteet ulkomaiden lainsäädännössä

Useat Euroopan maat sekä Pohjoismaat ovat ryhtyneet toimenpiteisiin mobiililaitteiden ja puhelimien kieltämiseksi oppitunneilla. Keskustelua toimenpiteistä käydään tällä hetkellä sekä EU:n, Pohjoismaisen ministerineuvoston että Unesco-yhteistyön piirissä. Puhelimien käytön täyskieltoa ei ole EU-maissa ja puhelimia käytännössä käytetään edelleen oppimisen välineinä opettajan niin päättäessä. 

Alankomaat 

Peruskoulussa ja toisella asteella oppilaat eivät saa käyttää puhelimiaan oppitunneilla tai luokissa. Kielto koskee useita älylaitteita, kuten, puhelimia, tabletteja, älykelloja ja muita vastaavia laitteita. Mobiililaitteet ovat kuitenkin sallittuja esimerkiksi oppilaille, joilla on siihen jokin lääketieteellinen syy tai esimerkiksi vamma, joka edellyttää kouluarjessa mobiililaitteen käyttöä. Mobiililaitteiden käyttö on sallittu tunneilla, joiden aiheet liittyvät laitteiden käyttämiseen ja digitaitojen kehittämiseen. 

Espanja 

Puhelimet täysin kielletty alakouluissa. Yläkouluissa puhelimien käyttöä rajoitetaan mm. erilaisten puhelinparkkivariaatioiden avulla. Tästä ei ole säännelty laissa, vaan se on yleinen käytäntö. 

Irlanti 

Puhelimien pitää olla pois päältä oppitunnilla ja näyttö alaspäin oppilaan pöydällä. Puhelimia ei myöskään käytetä lounasaikoina. Irlannin opetusministeriö kuitenkin korostaa, että laitteiden rajoittaminen halutaan tehdä yhteisymmärryksessä oppilaiden ja vanhempien kanssa. 

Islanti 

Islannin opetusministeriö haluaa asettaa kansallisia ohjeistuksia älylaitteiden käytöstä alakouluissa. 

Iso-Britannia 

Oppilaat laittavat puhelimet työpäivän ajaksi niille osoitettuihin, henkilökohtaisiin kaappeihin tai lokeroihin, joista ne voi hakea työpäivän päätteeksi. 

Italia 

Puhelinten käyttö kielletty koko työpäivän aikana. Puhelimia voidaan käyttää poikkeuksellisesti, jos kyseessä on opetustilanne. 

Kreikka 

Koulun alueella ei saa käyttää puhelimia tai muita mobiililaitteita, joita käytetään viihdekäyttömerkityksessä. 

Latvia 

Latvia on päättänyt kieltää lailla puhelimien käytön kouluissa kuudesluokkalaisilta ja sitä nuoremmilta oppilailta. Kielto tulee voimaan 31.5.2025. 

Norja 

Peruskouluissa halutaan rajoittaa puhelimien ja tablettien käyttöä. Ministeriö on antanut suosituksen puhelinten käytön rajoittamisesta kouluissa. 

Ranska 

Puhelinten käyttö on koulussa kielletty 3—15 -vuotiailta oppilailta. Mobiililaitteet tulee jättää kotiin tai pitää suljettuina koko työpäivän ajan. Jos koululaiselta löytyy päällä oleva älypuhelin työpäivän aikana koulun alueen sisältä, seuraa tästä oppilaalle jälki-istunto. Koulu takavarikoi puhelimen ja palauttaa oppilaan huoltajille. 

Ruotsi 

Vuonna 2022 Ruotsi on muuttanut lainsäädäntöään niin, että mobiililaitteita saa käyttää koulussa vain opettajan hyväksynnällä ja tämän seurauksena osa Ruotsissa olevista kouluista on kieltänyt mobiililaitteiden käytön. 

Ruotsissa on tarkoitus tiukentaa lainsäädäntöä vielä niin, että mobiililaitteen kiellettäisiin työpäivän ja välituntien ajan kouluissa vuosiluokilla 1—9. 

Lainsäädäntömuutoksia Ruotsissa on perusteltu muun muassa Pisa-tulosten heikentymisellä, mobiililaitteiden haitoilla lasten fyysiseen kuntoon ja mielenterveyteen sekä sillä, että PISA-tulosten mukaan moni oppilas Ruotsissa kokee koulussa puhelinten ja muiden digitaalisten laitteiden käytön häiritsevänä. Tiukennuksia on perusteltu muun muassa sillä, että mobiililaitteiden käytölle kouluissa on löytynyt oppilaiden toimesta tapoja, vaikka niiden käyttöä olisi koulun säännöissä rajoitettu. 

Saksa 

Ei liittovaltiotason säätelyä. Sekä liittovaltio että useat Saksan osavaltiot ovat parhaillaan pohtimassa toimenpiteitä mobiililaitteiden käytön rajoittamiseksi. 

Tanska 

Puhelimia ei lähtökohtaisesti saa käyttää peruskouluissa. Käyttö on mahdollista opettajan ohjeistuksesta tai lääketieteellisen perusteen johdosta (esim. diabeteksen sokeriarvojen mittaus). 

Viro 

Oppituntia ja opetusta häiritsevän laitteen voi takavarikoida. Käytännöt ovat samankaltaiset kuin Suomessa. 

Romania  

Puhelimia ei lähtökohtaisesti saa käyttää peruskouluissa. Käyttö on mahdollista opettajan ohjeistuksesta tai lääketieteellisen perusteen johdosta (esim. diabeteksen sokeriarvojen mittaus). 

Unkari 

Puhelinten ja digitaalisten laitteiden käytöstä päätetään oppilaitoksen tasolla. Lääketieteelliset poikkeukset mahdollistetaan. 

Portugali, Slovenia 

Puhelimia koskevaa säätelyä ei toistaiseksi ole, mutta keskustelu on käynnistynyt. 

Malta 

Puhelimia ei ole mahdollista tuoda kouluun, joten lainsäädäntömuutoksille ei nähdä tarvetta. 

11.1  Suhde talousarvioesitykseen

Esityksellä ei ole suhdetta talousarvioesitykseen. 

12.1  Yhdenvertaisuus

Perustuslain 6 § 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. 

Lasten tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa, että on huomioitava lapsen asema yhteiskunnassa aikuisiin nähden ja kehitettävä myös oikeusturvaa sellaiseksi, että se on tosiasiassa lasten saatavissa. 

Lapsen oikeuksien sopimuksen ( jäljempänä LOS ) 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltiot takaavat, että lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavat laitokset ja palvelut noudattavat toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa. LOS 23 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat, että henkisesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus erityiseen suojeluun.  

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat varmistamaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräisen toteutumisen kaikille vammaisille henkilöille sekä edistämään sitä ilman minkäänlaista syrjintää vammaisuuden perusteella. Tätä varten sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan tai edistämään vammaisille henkilöille soveltuvan uuden teknologian, mukaan lukien tieto- ja viestintäteknologia, liikkumisen apuvälineet, laitteet ja apuvälineteknologia, tutkimusta ja kehittämistä sekä edistämään niiden saatavuutta ja käyttöä, asettaen etusijalle kohtuuhintaisen teknologian (g-alakohta). 

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 24 artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet mahdollistavat vammaisille henkilöille elämänhallinnan ja sosiaalisen kehityksen taitojen oppimisen helpottaakseen heidän täysimääräistä ja yhdenvertaista osallistumistaan koulutukseen ja yhteisöön. Tätä varten sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet, joilla muun muassa varmistetaan, että näkövammaisten, kuurojen, kuulovammaisten tai kuurosokeiden, erityisesti lasten, koulutus annetaan yksilön kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisilla kielillä, viestintätavoilla ja -keinoilla sekä ympäristöissä, jotka mahdollistavat oppimisen ja sosiaalisen kehityksen maksimoinnin (c-alakohta). 

LOS 37 artiklan mukaan tulee taata mm., että lasta ei kohdella tai rangaista halventavalla tavalla. Laitteiden käytön rajoittamisessa ei olisi kyse rangaistuksesta tai kurinpidosta vaan rauhallisen oppimisympäristön turvaamisesta, jotta lasten yhdenvertainen mahdollisuus opetukseen voitaisiin taata. 

Perusopetuksen valvontasääntelyn puutteellisuus ja ongelmat oppilaiden tosiasiallisen oikeusturvan toteutumisessa koskevat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia. Kanteluihin perustuva valvonta edellyttää oppilaiden tai huoltajien aktiivisuutta. Perheiden osaaminen ja muut mahdollisuudet ryhtyä kantelun tekemiseen, vaihtelevat suuresti. Erityisen haavoittuvaisessa asemassa ovat ne lapset, joiden vanhemmat eivät joko osaa ryhtyä kantelun tekemiseen tai jotka mahdollisten vastatoimien pelon vuoksi eivät uskalla ryhtyä kantelun tekemiseen on vain hallinnollista ohjausta. Lisäämällä lakiin aluehallintovirastoille oikeus myös oma-aloitteisesti ottaa tutkittavaksi, onko opetus järjestetty normien mukaisesti, voidaan lisätä oppilaiden välistä yhdenvertaisuutta. 

Koska kaikilla lapsilla ei ole esiopetus- tai koulupäivän jälkeen harrastuksia, kouluissa tapahtuva liikunnallisen elämäntavan edistäminen on samalla myös lasten välistä ja perustuslain 6 §:n mukaista yhdenvertaisuutta edistävää. Esiopetuksen ja koulujen toimintakulttuurissa liikunnallista elämäntavan vahvistamisessa keskeistä on luoda mahdollisimman tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset liikkumisen mahdollisuudet. Näin voidaan vahvistaa lasten ja oppilaiden kokemusta aktiivisesta toimijuudesta sekä edistää liikunnallista elämäntapaa. 

12.2  Sivistykselliset oikeudet

Perustuslain 16 §:ssä säädetään sivistyksellisistä oikeuksista. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Samassa momentissa todetaan, että oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Momentissa säädetään perusoikeusuudistuksen perustelujen mukaan jokaiselle subjektiivinen oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Momentin ensimmäinen ja toinen virke on tarkoitettu olemaan siten yhteydessä toisiinsa, että perusopetukseksi on katsottava se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen (HE 309/1993 vp, s. 64/I) 

Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan 16 §:n 2 momentin säännös jokaisen yhtäläisestä mahdollisuudesta saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti opetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä kattaa opetuksen esiopetuksesta ylimpään opetukseen ja aikuiskoulutukseen asti (HE 309/1993 vp, s. 64). 

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 28 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta. Yleissopimuksen 28 artiklan 1 kohdan e-alakohdan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden edistämiseksi ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi. Lapsen oikeuksien sopimuksen 29 artiklan 1 kohdan a-alakohdan mukaan lapsen koulutuksen tulee pyrkiä lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen. LOS 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. 

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. LOS 18 artiklan mukaan sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa. Yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien takaamiseksi ja edistämiseksi sopimusvaltiot antavat vanhemmille ja muille laillisille huoltajille asianmukaista apua heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä. Esimerkiksi päätös siitä, onko lapsella käytössään mobiililaite, tehdään perheissä, mutta esityksen mukaan opetuksen järjestäjä voisi rajoittaa laitteen käyttöä turvatakseen lapsen oikeutta opetukseen  

Esitys tukisi perustuslain 16 §:n ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaista sivistyksellisten oikeuksien toteutumista rajoittamalla oppilaan puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttöä oppitunnilla muuhun kuin oppimistarkoitukseen. Lisäksi puhelimen tai muun mobiililaitteen käytöstä työpäivän aikana olisi määrättävä koulun järjestyssäännöissä. Mobiililaitteiden käytön rajoittaminen turvaisi opiskelun esteetöntä sujumista ja oppilaille rauhallisen oppimisympäristön yhdenvertaisesti, kun opetuksen saaminen ei riippuisi esimerkiksi lapsen kyvystä säädellä omaa laitteen käyttöä. Myös liikunnallisen elämäntavan lisäämisellä esi- ja perusopetuksen tavoitteisiin edistetään omalta osaltaan lapsen oikeutta perusopetukseen, sillä koulupäivän aikaisella liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia oppimisen mahdollistaviin tekijöihin, kuten tehtäviin keskittymiseen, käyttäytymiseen ja kouluviihtyvyyteen. Sivistyksellisten oikeuksien toteutumista voidaan pitää lapsen edun toteutumisena. 

Myös aluehallintovirastojen oma-aloitteinen oikeus ottaa tutkittavaksi, onko opetus järjestetty perusopetuslaissa säädetyn mukaisesti, tukee osaltaan sivistyksellisten oikeuksien toteuttamista. 

12.3  Sananvapaus

Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. 

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja ja viestejä kenenkään ennalta estämättä, sekä ilmaista vapaasti mielipiteensä. (PL 12 §; LOS 13 artikla). Vaikka sananvapautta on totuttu näkemään poliittisena perusoikeutena, ei oikeus rajoitu vain poliittisiin ilmaisuihin vaan sen piirissä on myös muut ilmaisut sisällöstä riippumatta. (HE 309/1993 vp s. 56). Sananvapaussäännöksen soveltamisalaan kuuluu kaikenlaiset tiedot, mielipiteet ja viestit sisällöstä tai tarkoituksesta riippumatta. Sananvapaussäännöksen sananmuoto ”kenenkään ennakolta estämättä” vahvistaa ennakkoesteiden kieltoa. Sanamuodon mukaan kielto kohdistuu julkisen vallan lisäksi muihinkin tahoihin kuten yksityisiin henkilöihin. Ennakkoesteiden kiellon piiriin kuuluu esimerkiksi oikeuden luvanvaraistaminen (HE 309/1993 vp s. 57). 

Myös LOS 13 artiklan mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä. Oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaista tietoa sekä ajatuksia. Oikeus kattaa suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteessa tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa ilmaisunmuodossa. Oikeudelle voidaan artiklan mukaan asettaa rajoituksia, mutta vain laissa säätämällä tai mikäli ne ovat välttämättömiä muiden oikeuksien tai maineen turvaamiseksi tai kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan se ei loukkaa muiden oikeuksia. 

Esityksessä ehdotetun puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käytön kieltämisen oppituntien aikana ei arvioida rajoittavan oppilaiden sananvapautta. Asiassa on huomioitava, että perusopetuksen oppilailla on oppivelvollisuuslain (1214/2020) mukaan oppivelvollisuus. Sananvapauden toteutumisen näkökulmasta ei voida pitää ensisijaisen tärkeänä, että oppilailla olisi koko ajan ja myös oppituntien aikana mahdollisuus käyttää puhelimiaan ja muita mobiililaitteitaan. Oppilailla säilyisi mahdollisuus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa viestejä muuna aikana kuin oppitunneilla. 

Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja 

Perustuslain 10 §:ssä on säädetty yksityiselämän suojasta. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu ja henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Viestinnän luottamuksellisuus on perustuslain 10 §:n 2 momentin nojalla jokaiselle kansalaiselle kuuluva perusoikeus. Kyseisen momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. 

Puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja 

Ehdotettavaa puhelimen tai muun mobiililaitteen käytön rajoittamista koskevaa sääntelyä on arvioitava myös puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan näkökulmasta. Perustuslain 10 §:n 2 momentin säännös luottamuksellisen viestin salaisuudesta on muotoiltu väline- ja tekniikkaneutraaliksi. Kirje- ja puhelinsalaisuus on säännöksessä mainittu erikseen, mutta säännöksellä turvataan yleisesti kaikenlaisen luottamuksellisen viestinnän salaisuutta (HE 309/1993 vp, s. 53). Näin ollen luottamuksellisen viestin salaisuus koskee esimerkiksi tekstiviestejä sekä sosiaalisen median ja sähköisten viestintäpalveluiden kautta lähetettyjä viestejä. 

Luottamuksellisen viestin salaisuutta koskevan perustuslakisääntelyn ensisijaisena tarkoituksena on suojata luottamukselliseksi tarkoitetun viestin sisältö ulkopuolisilta. Perustuslailla turvataan jokaiselle oikeus luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tietoa hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä. Säännös antaa kuitenkin turvaa muillekin tällaista viestiä koskeville tiedoille, joilla voi olla merkitystä viestin säilymiselle luottamuksellisena. Tyypillisesti tällaisia ovat esimerkiksi puhelujen tunnistamistiedot. (HE 309/1993 vp, s. 53—54.) 

Luottamuksellisen viestin suoja merkitsee suojaa esimerkiksi kirjeiden ja muiden suljettujen viestien avaamista ja hävittämistä sekä puhelujen kuuntelemista ja nauhoittamista vastaan. Sääntelyllä ei suojata ainoastaan viestin lähettäjää, vaan kysymyksessä on viestinnän molempien osapuolten perusoikeus (HE 309/1993 vp, s. 53). 

Esityksessä ei ehdoteta viestinnän luottamuksellisuuteen puuttuvia tai sitä rajoittavia säännöksiä. Opetuksen järjestäjä voisi järjestyssäännöissään antaa määräyksen puhelinten ja muiden mobiililaitteiden säilyttämisestä ennalta määritellyssä paikassa, esimerkiksi puhelinparkissa. Opetuksen järjestäjä voisi sisäisissä ohjeistuksissaan huolehtia, että laitteet säilytetään ja otetaan haltuun siten, ettei ulkopuolisella ole pääsyä oppilaiden puheluihin tai viesteihin. Lisäksi oppilaan olisi mahdollista omilla valinnoillaan estää puhelimen sisällön näkyminen esimerkiksi opettajalle tai muille oppilaille. Tarvittaessa oppilaita voisi ohjeistaa muuttamaan laitteidensa viesti- ja ilmoitusasetuksia, jotta viestin esikatselusta ei käy ilmi viestin sisältö ulkopuoliselle. Pakottavan ja äkillisen tilanteen sattuessa oppilaan ja huoltajan yhteydenpito voitaisiin mahdollistaa koulun kautta. Tällöinkään puhelun tai viestin ei voitaisi edellyttää kulkevan opettajan kautta, vaan oppilaalle olisi tarjottava mahdollisuus käyttää omaa puhelintaan tai muuta mobiililaitetta tarvittavan ajan. 

Henkilötietojen suoja 

Esityksen henkilötietojen käsittely kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen (luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679)) soveltamisalaan. Kun on kyse tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta henkilötietojen käsittelystä, kansallinen erityislainsäädäntö on mahdollista silloin, kun tietosuoja-asetus nimenomaisesti jättää jäsenvaltioille kansallista sääntelyliikkumavaraa. Esityksessä henkilötietojen käsittelyä liittyisi 29 §:ään ehdotettavaan 3 momenttiin sekä ehdotettuihin 41 a ja b §:ään. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötietojen käsittelyllä tulee olla asetuksen 6 artiklan mukainen oikeudellinen perusta. Kansallinen, asetusta tarkentava lainsäädäntö on mahdollista muun muassa silloin, kun henkilötietojen käsittely perustuu asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, minkä mukaan käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. 

Perusopetuslain 29 §:n mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja 30 §:n mukaan oppilaalla on oikeus saada opetusta. Esityksen mukaan oppilas saisi käyttää puhelinta tai mobiililaitetta oppimistarkoituksessa tai henkilökohtaisen terveytensä hoitamisessa oppitunnilla. Tähän oppilas tarvitsisi luvan joko opettajalta tai rehtorilta. Kun opettaja tai rehtori antaisi luvan mobiililaitteen käyttämiseen oppitunnilla terveydenhoitoon, joutuisi opettaja tai rehtori käsittelemään oppilaan terveystietoja luvan antamisen yhteydessä. Opettajat ja rehtorit käsittelevät jo nykyisinkin oppilaiden opetuksen järjestämiseksi välttämättömiä terveydentilatietoja, eikä esitys laajentaisi käsiteltävien henkilötietojen joukkoa. 

Henkilötietojen käsittely ehdotetussa 29 §:n 3 momentissa perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan eli rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseen. Ehdotetussa säännöksessä ei olisi kyse henkilötietojen käsittelyä koskevasta erityissääntelystä, vaan momentissa säädettäisiin lakisääteisestä velvoitteesta, jonka noudattamiseksi olisi tarpeen käsitellä henkilötietoja. Esityksellä ei siis tältä osin ole tarkoitus ehdottaa tietosuoja-asetusta täsmentävää kansallista erityissääntelyä. 

Henkilötietojen käsittelyä liittyisi myös aluehallintovirastoille 41 a §:ssä ehdotettuun oikeuteen ottaa oma-aloitteisesti tutkittavaksi, onko opetus järjestetty voimassa olevien normien mukaisesti. Lisäksi esityksessä käytettäisiin tietosuoja-asetuksen mukaista kansallista liikkumavaraa esityksen 41 b §:ssä, jossa ehdotetaan säädettäväksi aluehallintovirastojen oikeudesta saada opetuksen järjestäjältä kantelun tai oma-aloitteisen valvontatehtävän tutkimiseksi välttämättömät tiedot. Nämä tiedot voisivat pitää sisällään myös esimerkiksi oppilaiden henkilötietoja. Opetustoimen valvonnassa henkilötietoja käsiteltäisiin aluehallintovirastojen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi, jolloin käsittely perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. 

Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti lakisääteiseen velvoitteeseen perustuvan lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja sen on oltava oikeasuhtainen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Lisäksi kansallisen erityissääntelyn on oltava selkeää, täsmällistä ja sen soveltamisen on oltava ennakoitavaa. Ottaen huomioon tietosuoja-asetuksen suoran sovellettavuuden sekä perustuslakivaliokunnan lailla säätämistä koskevan tulkintakäytännön (ks. erityisesti PeVL 14/2018 vp), erityissääntely tulisi rajoittaa vain välttämättömimpään. 

Ehdotetusta tiedonsaantioikeudesta säätäminen on välttämätöntä, sillä menestyksellinen ja tehokas valvontatehtävän hoitaminen edellyttää, että valvontaviranomainen saa käyttöönsä tehtävän hoitamiseksi tarvittavat tiedot. Merkitystä voidaan katsoa olevan myös hallintolain 31 §:llä, jonka mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Ehdotetulla sääntelyllä varmistettaisiin aluehallintovirastojen välttämätön tiedonsaanti kanteluiden ja oma-aloitteisten valvonta-asioiden selvittämiseksi. Ehdotuksella olisi yleisen edun mukainen tavoite, sillä kanteluiden kautta voidaan tutkia, onko opetus järjestetty säännösten mukaisesti ja näin varmistaa palveluiden lainmukaisuus ja laatu. Lisäksi aluehallintovirastojen toimivallan laajentamisen voidaan arvioida vahvistavan oppilaiden oikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Sääntely olisi oikeasuhtaista, sillä tiedonsaantioikeudet rajattaisiin koskemaan vain niitä opetuksen järjestäjältä saatavia tietoja, jotka ovat välttämättömiä kanteluasian tai oma-aloitteisen valvontatehtävän tutkimiseksi. 

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat tiedot 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kielletty. Erityisiä henkilötietoryhmään kuuluvia tietoja ovat mm. terveyttä ja uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot. Terveydentilaa koskevat tiedot ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella myös salassapidettäviä. Erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien tietojen käsittely on kuitenkin sallittu, jos yleisen tietosuoja-asetuksen jokin 9 artiklan 2 kohdan alakohdista täyttyy. Esityksen mukaan opettaja tai rehtori antaisi luvan oppilaan puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttöön oppitunnilla, jos oppilas sitä tarvitsee oppimistarkoitukseen tai henkilökohtaiseen terveydenhoitoonsa. Tällöin opettaja tai rehtori joutuisi käsittelemään oppilaan terveystietoja harkitessaan luvan antamista oppilaan puhelimen tai mobiililaitteen käyttöön oppitunnilla. 

Esityksessä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyyn sovellettaisiin 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaa, jonka mukaan ”käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi”. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien terveyttä koskevien tietojen käsittely olisi oikeasuhtaista tavoitteeseen nähden, sillä oppilaan terveyttä koskevia tietoja käsiteltäisiin vain siltä osin kuin se olisi välttämätöntä oppilaan terveyden hoitamisessa. Kun oppilaan terveyttä koskevia tietoja olisi tarpeen käsitellä, voidaan tietosuojalain (1050/2018) 6 §:n 2 momentin suojatoimisääntelyä pitää riittävänä varmistamaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan edellyttämät asianmukaiset ja riittävät suojatoimet rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. 

On mahdollista, että myös aluehallintovirastoille tulevien kanteluiden ja oma-aloitteisesti tutkittavien valvonta-asioiden selvittäminen edellyttäisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyä tai pyytämistä opetuksen järjestäjältä. Esimerkiksi oppimisen tukea koskevan valvonnan yhteydessä voi tulla käsiteltäväksi oppilaan terveydentilaa koskevia tietoja, mikäli tuen tarve johtuu oppilaan terveydentilasta johtuvasta syystä. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja voisi tulla käsiteltäväksi myös esimerkiksi uskonnonopetuksen järjestelyihin liittyvän valvonnan yhteydessä. Tällöin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyssä sovellettaisiin tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaa. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely edellyttäisi, että aluehallintovirastot toteuttavat kanteluita tai oma-aloitteisia valvonta-asioita selvittäessään tietosuojalain 6 §:n 2 momentin mukaisesti asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on edelleen syytä arvioida myös aiemman sääntelyn lakitasoisuutta koskevan käytännön pohjalta. (PeVL 14/2018 vp ja PeVL 15/2018 vp). Vaikka EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta kansallisessa lainsäädännössä tulee tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan valitun erityisten henkilötietoryhmien käsitteen vuoksi välttää arkaluonteisten tietojen käsitteen käyttämistä sääntelyn selvyyden vuoksi (ks. myös PeVL 14/2018 vp), pitää perustuslakivaliokunta edelleen perusteltuna kuvata valtiosääntöisesti tiettyjä henkilötietoryhmiä nimenomaan arkaluonteisiksi (PeVL 15/2018 vp). Näillä tarkoitetaan laajempaa tietojoukkoa kuin vain tietosuoja-asetuksessa tarkoitetut erityiset henkilötietoryhmät (ks. tältä osin myös esim. PeVL 17/2018 vp.). Perustuslakivaliokunta on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia. 

Myös tietosuoja-asetuksen 51 johdantokappaleen mukaan asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Perustuslakivaliokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (PeVL 15/2018 vp). Ehdotetussa aluehallintovirastojen tiedonsaantioikeutta koskevassa sääntelyssä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen, kuten muidenkin henkilötietojen käsittely, olisi rajoitettu vain välttämättömään. Ehdotetun sääntelyn arvioidaan yhdessä tietosuojalain suojatoimia koskevien säännösten kanssa täyttävän perustuslain 10 §:stä seuraavat vaatimukset. 

Tiedonsaantioikeudet 

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 5—6). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 62/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 59/2010 vp, s. 4/I). 

Valiokunta on antanut erityistä merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan täsmällisyyttä ja sisältöä. Mikäli ehdotetut säännökset tietojen luovutuksesta ovat kohdistuneet myös arkaluonteisiin tietoihin, on tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä ollut sääntelyn täsmentäminen selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (ks. PeVL 15/2018 vp ja esim. PeVL 38/2016 vp). Perustuslakivaliokunta on painottanut, että erottelussa tietojen saamisen tai luovuttamisen tarpeellisuuden ja välttämättömyyden välillä on kyse tietosisältöjen laajuuden ohella myös siitä, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Mitä yleisluonteisempi tietojensaantiin oikeuttava sääntely on, sitä suurempi on vaara, että tällaiset intressit voivat syrjäytyä hyvin automaattisesti. (ks. esim. PeVL 7/2019 vp, PeVL 15/2018 vp ja PeVL 17/2016 vp, s. 6 ja siinä viitatut lausunnot). 

Koska kantelut ja oma-aloitteinen valvonta voivat kohdistua hyvin erilaisiin asioihin, on kunkin asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot määriteltävä tapauskohtaisesti. Etukäteen on mahdotonta määritellä aluehallintovirastojen tarvitsemia tietosisältöjä tyhjentävästi. Tämän vuoksi ehdotuksessa aluehallintovirastojen tiedonsaantioikeus olisi sidottu vaatimukseen tietojen välttämättömyydestä kantelun tai 41 a §:ssä säädetyn valvontatehtävän tutkimisen kannalta. Koska ehdotettu tiedonsaantioikeus olisi kohdennettu laissa säädettyjen aluehallintovirastojen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi välttämättömiin tietoihin, voidaan sääntelyä pitää perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön kanssa yhteensopivana. 

12.4  Omaisuuden suoja

Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Perustuslain kyseinen momentti sisältää omaisuudensuojaa koskevan yleislausekkeen (HE 1/1998 vp, s. 79—80). Esityksessä ehdotetaan, että rehtorilla tai koulun opettajalla olisi yhdessä tai erikseen oikeus työpäivän aikana ottaa haltuunsa ja säilytykseensä oppilaan puhelin tai muu mobiililaite oppituntien ajaksi. Näin ollen esityksessä ehdotettu muutos rajoittaisi oppilaan omaisuuden suojaa, joten arvioitavaksi tulee, onko haltuunotolla perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät ja riittävän painavat perusteet ja ettei omaisuuden suojaan puuttuminen osoittaudu oppilaan kannalta kohtuuttomaksi. 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut aiemmin opetusta häiritsevien esineiden haltuunottoa. Perusopetuslain 36 d §:ää ehdotettaessa on perustuslakivaliokunta arvioinut esineiden ja aineiden haltuunotto-oikeudella olevan oppilaiden turvallisuuteen ja oppimisympäristön rauhallisuuden turvaamiseen liittyvät painavat ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet (PeVL 35/2013, s. 2—3). Esityksessä pykälään lisättäisiin oppilaille kielto käyttää puhelinta tai muuta mobiililaitetta oppituntien aikana pykälän poikkeuksia lukuun ottamatta sekä velvoite opetuksen järjestäjille järjestyssäännöissään määrätä laitteiden säilytyksestä. 

Puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käytön rajoittamisesta säädettäisiin lain tasolla. Oppilaiden laitteiden säilyttämistä ja haltuunottoa voidaan pitää tarkkarajaisena, kun huomioidaan perusopetuslain 36 f §:ssä säännellyt haltuunoton yleiset periaatteet, jotka tulevat sovellettavaksi oppilaiden laitteita haltuun otettaessa. Näihin yleisiin periaatteisiin on myös perustuslakivaliokunta kiinnittänyt huomiota haltuunotto-oikeuden sääntelyn oikeasuhtaisuutta arvioitaessa (PeVL 35/2013, s. 2). Esityksessä oppilaan omaisuuden suojaan puuttumisen ei voida myöskään katsoa olevan kohtuutonta, koska puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttäminen olisi esityksen mukaan muutoinkin laintasolla kielletty oppitunnin aikana lain 29 §:n 4 momentissa olevia poikkeuksia lukuun ottamatta. Laintasolla ei myöskään säädellä laitteiden säilyttämisestä, vaan opetuksen järjestäjien tulee määrätä näistä järjestyssäännöissään. Näin ollen laitteiden säilyttämisen osalta voidaan huomioida paikallisia tarpeita, joka on omiaan vähentämään lain kohtuuttomuutta. Opetuksen järjestäjä on vahingonkorvaussäädösten mukaisesti vahingonkorvausvastuussa puhelimista ja muista mobiililaitteista silloin, kun laitteet ovat opetuksen järjestäjän säilytyksessä. 

Sääntely voidaan katsoa oikeasuhtaiseksi, sillä laitteiden käytön rajoittamisella pyritään turvaamaan yhdenvertaisen opetuksen toteutuminen. Esityksessä on tuotu myös esiin puhelinten ja muiden mobiililaitteiden häiriökäytön negatiivisia vaikutuksia oppimiseen ja opetuksessa keskittymiseen. Nämä seikat ovat omiaan lisäämään esitetyn haltuunotto-oikeuden välttämättömyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta. Näin ollen esitetyn oppilaan puhelimen ja muun mobiililaitteen haltuunotolla on vaikutusta oppimisympäristön rauhallisuuden turvaamiseen. 

12.5  Oikeusturva

Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lisäksi 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. 

Hallintolaki (434/2003) sisältää yleiset säännökset hyvän hallinnon perusteista ja hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä. Hallintolakiin sisältyy säännökset muun muassa asian selvittämisestä, asianosaisen kuulemisesta, hallintopäätöksen sisällöstä, hallintopäätöksen perustelemisesta, virheen korjaamisesta, valitusosoituksesta, tiedoksiannosta ja oikaisuvaatimuksesta. Hallintolain menettelysäännöksiä on noudatettava myös perusopetuslain mukaisia hallintopäätöksiä laadittaessa silloin kun hallintolain säännöksistä poikkeamisesta ei erikseen säädetä. Viranomaisen päätöstä voidaan perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan luonnehtia perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yksilön oikeutta koskevaksi silloin, kun lainsäädännössä on riittävän täsmällinen perusta oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille. (PeVL 51/2010 vp, s. 2, PeVL 52/2002 vp, s. 3, PeVL 16/2000 vp, s. 4, PeVL 12/1997 vp, s. 1) Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että velvollisuutta tuottaa valituskelpoinen päätös ei ole käsillä silloin, kun kyse on tosiasiallisesta hallintotoiminnasta (PeVL 32/2012 s. 5, PeVL 51/2006 s. 6, PeVL 52/2005 s. 2.) 

Suuri osa perusopetuksesta on tosiasiallista hallintotoimintaa, josta ei tehdä hallintopäätöstä, jolloin myöskään oikaisun vaatiminen ei ole mahdollista. Oikeussuojakeino tosiasialliseen hallintotoimintaan on ollut kantelu aluehallintovirastolle tai ylimmille laillisuusvalvojille. Kyse on jälkikäteisestä valvonnasta, joka on edellyttänyt lasten tai heidän vanhempiensa aktiivisuutta. 

Ennakollista oikeusturvaa esi- ja perusopetuksessa on toteuttanut lähinnä opetuksen järjestäjän suunnitelmat ja arviointi. Esityksellä vahvistettaisiin ennakollisen oikeusturvan toteutumista siten, että myös opetuksen järjestäjän ulkopuolisella taholla eli aluehallintovirastolla olisi mahdollisuus ottaa asia oma-aloitteisesti tutkittavakseen, onko opetus järjestetty säännösten mukaisesti, ja tarkastaa opetus. Laillisuusvalvonnan laajentaminen aluehallintoviraston oma-aloitteiseen tutkintaan tehostaisi ennakollisen oikeusturvan toteutumista yhdenvertaisesti. Ulkopuolisen ja oma-aloitteisen valvonnan lisääminen on tarpeellista erityisesti, kun opettajien ja rehtorin toimivaltuuksia puuttua oppilaan perusoikeuksiin lisätään. Lisäksi lapsille suunnattujen oikeussuojakeinojen tulee olla tosiasiassa tehokkaita siten, että oikeuksien toteutumisen valvonta ei voi olla pelkästään kantelun varassa, joka edellyttää lapsen huoltajilta tai lapselta tietoa ja osaamista ja jota ei voi pitää varsinkaan pienille lapsille, vammaisille lapsille tai muille erityisen haavoittuvassa asemassa oleville lapsille helposti saatavilla olevana oikeussuojakeinona. Tarve oikeussuojalle voi liittyä esimerkiksi oppimisen tuen saamiseen. Tuen tarpeessa olevat lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, mikä korostaa tarvetta myös muille oikeussuojakeinoille kuin jälkikäteiselle ja aktiivisuutta vaativalle kantelulle tai valitukselle niiltä osin kuin tuen saamisesta on tehty valituskelpoinen päätös. 

Opettajan tai rehtorin ja oppilaan välinen suhteeseen liittyy julkisen vallan käyttöä, jolle tulee olla tehokkaat oikeussuojakeinot. Lapsiin kohdistuvilla oikeudenloukkauksilla voi olla pitkäkestoisia ja myös ylisukupolvisia vaikutuksia. Lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeusturvan toteutuminen edellyttää ulkopuolisen tahon valvontaa. Suurin osa opetuksesta on tosiasiallista hallintotoimintaa, josta ei tehdä valituskelpoista päätöstä. Silloinkin kun päätös tehdään, tarvitaan huoltajan osaamista ja voimavaroja valituksen tekemiseen. Hallintolain mukaan 15-vuotias voi myös itse valittaa, mutta edellyttää lapselta vastaavaa osaamista ja voimavaroja kuin huoltajaltakin. 

EIS:n 13 artiklan perusteella oikeussuojan tulee olla myös tosiasiassa tehokasta. 

Myös esitykseen sisältyvät säädöshuollolliset toimet eli perusopetuslain asetuksenantovaltuuksien ja kurinpitoluvun täsmentyminen parantaisivat lainsäädännön selkeyttä ja ymmärrettävyyttä ja tätä kautta parantaisivat perustuslain 21 §:n mukaista oppilaan oikeusturvaa. 

12.6  Kuntien tehtävät

Perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaisesti kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Kuntalain (410/2015) 7 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa sekä sille laissa säädetyt tehtävät. 

Esityksessä säädettäisiin puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käytöstä työpäivän aikana. Oppituntien aikana opettaja tai rehtori voisi antaa luvan oppilaan puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttöön oppimistarkoituksessa tai oppilaan terveydenhoitoon. Luvan antaminen olisi tosiasiallista hallintotoimintaa eikä edellyttäisi opettajalta lisätyötä tai kirjaamista. Jos luvan mobiililaitetta käyttämiseen terveyssyiden vuoksi antaisi koulun rehtori, se edellyttäisi oppilaskohtaiseen asiaan ja tilanteeseen perehtymistä, tilanteen arvioimista sekä luvan myöntämistä. Tämän ei arvioida lisäävän rehtorien työtä merkittävästi, sillä tilanteet, jotka edellyttäisivät mobiililaitteen käyttöä koulussa terveyssyistä johtuen, ovat yleensä koulukohtaisesti harvalukuisia. 

Voimassa olevan perusopetuslain 29 §:n 4 momentin mukaan opetuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut koulussa tai muussa opetuksen järjestämispaikassa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään koulun sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Esityksessä velvoitettaisiin koulua laatimaan järjestyssäännöt puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käytöstä ja säilytyksestä oppitunnin, välitunnin ja ruokailun aikana. Tämä tarkoittaisi järjestyssääntöjen päivittämistä kouluissa. Joissain kouluissa tämä voi tarkoittaa järjestyssääntöjen laatimista. Järjestyssääntöjen laatiminen on kuitenkin kouluille jo tuttu prosessi, eikä niiden laatimisen osalta esitetä uutta sääntelyä. 

Voimassa olevan 36 d §:n mukaan rehtorilla tai koulun opettajalla on oikeus yhdessä tai erikseen ottaa haltuun esineitä tai aineita, jolla oppilas häiritsee opetusta tai oppimista. Esityksen mukaan rehtori tai koulun opettaja voisi ottaa haltuunsa myös oppilaan puhelimen tai muun mobiililaitteen, jos oppilas häiritsisi sillä opetusta tai oppimista. Tämä sääntely ei lisäisi merkittävästi sitä työtä, mitä kouluissa tosiasiallisesti nytkin jo tehdään. 

Perustuslain 121 §:n 1 momentin mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Pykälän 2 momentin mukaisesti kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Tämä perustuslainvoimaisesti suojattu kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta sekä kuntalaisten oikeudesta itse valitsemiinsa hallintoelimiin (HE 1/1998 vp, s. 175—176). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että tavallisella lailla ei voida puuttua itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin tavalla, joka asiallisesti ottaen tekisi itsehallinnon merkityksettömäksi (mm. PeVL 20/2013 vp, s. 6/II, PeVL 22/2006 vp, s. 2/I, PeVL 65/2002 vp, s. 2/II, PeVL 31/1996 vp, s. 1/II). Kuntalain (410/2015) 7 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa sekä sille laissa säädetyt tehtävät, joihin muun muassa perusopetuksen järjestäminen kuuluu. Kuntalain 10 §:n mukaisesti aluehallintovirasto voi kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut voimassa olevien lakien mukaan. Kuntien toiminnan valvonnasta säädetään lisäksi eri palvelusektoreita koskevissa erityislaeissa, kuten opetustoimen lainsäädännössä (HE 268/2014 vp, s. 141—142) ja muun muassa esityksen kaltainen aluehallintovirastoille osoitettu valvontatehtävä on jo varhaiskasvatuslaissa. 

Esityksen myötä aluehallintovirastot voisivat ottaa myös oma-aloitteisesti tutkittavaksi, onko perusopetuslaissa tarkoitettu opetus järjestetty lain mukaisesti ja lakiin lisättäisiin virastojen käytettävissä olevat sanktiot. Esityksessä aluehallintovirastojen toimivalta ja valvonta on rajatusti ja täsmällisesti asetettu koskemaan perusopetuslaissa tarkoitettua opetusta. Näin ollen esityksen muutosten ei voida katsoa vaikuttavan kuntien itsehallinnon ominaispiirteisiin sellaisella tavalla, joka tekisi itsehallinnon merkityksettömäksi. Voidaan myös katsoa, että laillisuusvalvonnan kasvattaminen perusopetuksessa on esityksen mukaisesti omiaan vaikuttamaan positiivisesti muihin perusoikeuksiin, kuten yksilöiden oikeusturvaan, joten aluehallintovirastojen toimivallan kasvattaminen on oikeassa suhteessa suojeltavien etujen tärkeyteen. Näin ollen esityksen ei voida katsoa olevan ongelmallinen kuntien itsehallinnon kannalta. Näkemystä tukee myös se, että varhaiskasvatuksen osalta aluehallintovirastoille on jo osoitettu esityksen kaltaisia valvontatehtäviä varhaiskasvatuslain mukaisesti. 

12.7  Asetuksen antaminen

Perustuslain 80 §:ssä säädetään asetuksen antamisesta laissa säädetyn valtuuden nojalla. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään edellyttänyt, että valtuuden on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen (esim. PeVL 38/2013 vp, s. 3—4, PeVL 10/2014 vp, s. 5—6, PeVL 11/2014 vp, s. 3, PeVL 7/2005 vp, s. 10, PeVL 29/2004 vp, s. 3/II, PeVL 40/2002 vp, s. 7/I). 

Esitys vahvistaisi lainsäädännön perustuslainmukaisuutta, koska esityksellä saatettaisiin perusopetuslain valtuussääntely perustuslain 80 §:n ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön vaatimuksien mukaiseksi. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi lausunnon arvioitaessa omaisuuden suojaa niissä tilanteissa, kun opetuksen järjestäjä ottaa oppilaan puhelimen tai muun mobiililaitteen haltuunsa. Lisäksi pidetään suotavana, että perustuslakivaliokunta arvioisi puhelimen ja muun mobiililaitteen käytön rajoittamista mm. sananvapauden ja yksityiselämän suojan kannalta.