7.1
7.1 Laki positiivisesta luottotietorekisteristä
1 luku. Yleiset säännökset
1 §.Positiivinen luottotietorekisteri ja lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin positiivisesta luottotietorekisteristä sekä lain tarkoituksesta. Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädettäisiin valtakunnallisesta luottotietoja sisältävästä positiivisesta luottotietorekisteristä, jonka tarkoituksena on varmistaa luottotietojen saatavuus jäljempänä säädettyihin käyttötarkoituksiin, sekä luotonantajien velvollisuudesta ilmoittaa tietoja positiiviseen luottotietorekisteriin ja oikeudesta saada tietoja rekisteristä. Rekisteri sisältäisi luotonantajien ilmoittamien luottoja koskevien tietojen lisäksi eräitä muita tietoryhmiä. Laissa käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaista sääntelyliikkumavaraa erityisten säännösten antamiseksi käsiteltävien henkilötietojen tyypeistä ja henkilötietojen luovuttamisesta, käyttötarkoitussidonnaisuudesta sekä eräistä muista henkilötietojen käsittelytoimista. Rekisterin ja sen sisältämien henkilötietojen käyttötarkoitukset määräytyisivät tarkemmin sen mukaisesti, mitä laissa säädettäisiin luottotietojen luovuttamisesta yksittäisiin tarkoituksiin.
Pykälän 2 momentin mukaan lain tarkoituksena olisi torjua ylivelkaantumista varmistamalla luotettavien luottotietojen saatavuus erityisesti luotonantotilanteessa luottokelpoisuutta arvioitaessa sekä parantamalla luonnollisten henkilöiden mahdollisuuksia hallita omaa talouttaan. Lisäksi lain tarkoituksena olisi edistää luotettavien luottomarkkinoita kuvaavien tietojen saatavuutta rahoitusvakauden ja luottomarkkinoiden seurannassa ja valvonnassa.
2 §.Rekisterinpitäjä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että positiivisen luottotietorekisterin rekisterinpitäjä on Verohallinnon Tulorekisteriyksikkö. Tulorekisteriyksikkö ja Verohallinto olisivat kuitenkin yhteisrekisterinpitäjiä positiivista luottotietorekisteriä koskevan tietojärjestelmän teknisen ylläpidon, toimivuuden, tietoturvallisuuden ja kehittämisen osalta. Tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti rekisteröity voisi käyttää oikeuksiaan suhteessa kumpaan tahansa rekisterinpitäjään ja kumpaakin rekisterinpitäjää vastaan. Tarkoituksena kuitenkin on, että Tulorekisteriyksikkö toimisi aina rekisteröityjen yhteyspisteenä.
Tulorekisteriyksikkö vastaisi rekisterinpitäjänä henkilötietojen ja niihin liittyvien luottotietojen ja muiden tietojen vastaanottamisesta, säilyttämisestä ja luovuttamisesta rekisteristä sekä muista rekisterinpitäjälle yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä velvollisuuksista ja rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta. Rekisterinpitoon liittyviin tehtäviin ja velvollisuuksiin sovellettaisiin sellaisenaan tietosuoja-asetuksen säännöksiä. Tietosuoja-asetuksen mukainen rekisterinpitotehtävä kattaa kaikenlaiset henkilötietojen käsittelytoimet, mukaan lukien henkilötietojen vastaanottaminen ja tallentaminen. Momentissa täsmennettäisiin kuitenkin Tulorekisteriyksikön tehtävä vastaanottaa henkilötietoja ja niihin liittyviä luottotietoja ja muita tietoja, kuten tulotietoja, sekä sen tehtävä luovuttaa näitä tietoja. Täsmentäminen olisi tarpeen sen huomioimiseksi, että laista olisi ilmettävä nimenomaisesti se rekisterinpitäjä, joka vastaisi henkilötietojen ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta (esim. PeVL 7/2019 vp, s. 6). Tietojen luovuttamiseen liittyvä rekisterinpitäjän tehtävä pitäisi sisällään myös tietoon pääsyä koskevien päätösten tekemisen ja niihin liittyvän rekisterinpitäjän suorittaman arvioinnin.
Rekisterinpitäjästä säätäminen on mahdollista tietosuoja-asetuksen perusteella. Rekisterinpitäjä määritellään tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa, jonka mukaan rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jos henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Rekisterinpitäjän tehtävä kuitenkin määräytyy aina kaikilta osin yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten perusteella. Rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja vastuusta säädetään tietosuoja-asetuksen IV luvussa, jossa säädetään esimerkiksi tietoturvallisuuteen ja tietosuojaa koskevaan vaikutustenarviointiin liittyvistä velvoitteista. Rekisterinpitäjille säädetään myös tehtäviä useissa tietosuoja-asetuksen artikloissa, jotka koskevat esimerkiksi rekisteröidyn oikeuksia. Tulorekisteriyksikkö käsittelisi rekisterinpitäjänä henkilötietoja ja niihin liittyviä luottotietoja ja muita tietoja, jotka olisivat muilta rekisterinpitäjiltä ja erityisesti luotonantajilta siirrettyjä tietoja. Se, että Tulorekisteriyksikkö ja osin myös Verohallinto vastaisivat positiivisessa luottotietorekisterissä käsiteltävien henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta kaikilta osin, ei poistaisi kuitenkaan esimerkiksi luotonantajien vastuuta omien rekisteriensä rekisterinpitäjinä siitä, että positiiviseen luottotietorekisteriin luovutettavat tiedot ovat paikkansa pitäviä. Tähän vastuuseen kuuluu tietosuoja-asetuksen 19 artiklan mukaisesti myös vastuu tarvittaessa esimerkiksi oikaista mahdollisesti luovutetuissa tiedoissa ilmenneet virheet viipymättä. Tulorekisteriyksikön olisi puolestaan huolehdittava tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, että käsittelyn tarkoituksiin nähden virheelliset tiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä myös positiivisessa luottotietorekisterissä.
Tulorekisteriyksikkö on organisatorisesti osa Verohallintoa ja yksi sen organisaatiorakenteen mukaisista toimintayksiköistä. Tulorekisteriyksikkö voisi rekisterinpitotehtävää hoitaessaan hyödyntää Verohallinnon yleisen organisaatiorakenteen mukaisia kaikkien yksiköiden yhteisiä tukitoimintoja, kuten esimerkiksi Verohallinnon tieto- ja yleishallinnollisia tukitoimintoja sekä Verohallinnon yhteistä tietosuoja- ja tietoturvainfrastruktuuria.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Tulorekisteriyksikkö ja Verohallinto hoitavat lisäksi muut niille tässä laissa säädetyt tehtävät. Pykälässä ei olisi tarpeen yksityiskohtaisesti luetella tehtäviä, joista säädettäisiin muissa pykälissä. Esimerkiksi lain 28 ja 29 §:ssä säädettäisiin nimenomaisesti eräistä valvontayhteistyöhön liittyvistä Tulorekisteriyksikön tehtävistä, minkä lisäksi sen hoidettavaksi tulisi käytännössä erilaisia viranomaisen hallintotehtäviä, kuten ilmoitusvelvollisten tietojen ylläpito ja siihen liittyvät toimenpiteet. Valvontayhteistyöhön liittyvät tehtävät mahdollistaisivat sen, että Tulorekisteriyksiköllä olisi muun muassa mahdollisuus oma-aloitteisesti saattaa havaittu ilmoittautumisvelvollisuuden tai ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti valvontaviranomaisen tietoon sekä luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tällaisen toimenpiteen kannalta välttämättömät tiedot valvontaviranomaiselle. Verohallinnolle säädettäisiin laissa erityisesti määräysten antamiseen liittyvä tehtävä.
3 §.Tietojen salassapito. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin positiivisen luottotietorekisteriin talletettujen tietojen pääsääntöisestä salassapidosta. Poikkeuksen muodostaisivat ilmoitusvelvollisen nimi ja yritys- ja yhteisötunnus tai ulkomainen organisaatiotunniste. Positiiviseen luottotietorekisteriin sovellettaisiin muutoin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) säännöksiä. Tietoja voitaisiin kuitenkin luovuttaa rekisteristä ainoastaan ehdotetussa laissa säädettyihin tarkoituksiin sekä julkisuuslain 11 ja 12 §:ssä sekä 26 §:n 3 momentissa ja 29 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa säädettyihin käyttötarkoituksiin.
Julkisuuslain 11 §:ssä säädetään asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin ja 12 §:ssä oikeudesta saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta. Julkisuuslain 26 §:n 3 momentin mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon antamansa virka-aputehtävän suorittamiseksi sekä toimeksiannostaan tai muuten lukuunsa suoritettavaa tehtävää varten, jos se on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Mainitussa säännöksessä edellytetään luovuttamiselta lisäksi sitä, että viranomainen ennakolta varmistuu siitä, että tietojen salassapidosta ja suojaamisesta huolehditaan asianmukaisesti. Julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan perusteella salassa pidettävästä asiakirjasta voidaan antaa tieto, jos se on tarpeen käsiteltäessä ennakkotietoa, ennakkoratkaisua, viranomaisen päätöksestä tehtyä muutoksenhakua taikka toimenpiteestä tehdyn kantelun tai alistusasian taikka kansainväliselle lainkäyttö- tai tutkintaelimelle tehdyn valituksen käsittelemiseksi tai jos tieto on tarpeen viranomaiseen kohdistuvan yksittäisen valvonta- tai tarkastustehtävän suorittamiseksi. Tietojen luovuttaminen näihin tarkoituksiin yksittäistapauksissa olisi myös perusteltua.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Tulorekisteriyksikön oikeudesta saattaa ilmoitusvelvollisen nimen ja yritys- ja yhteisötunnuksen tai ulkomaisen organisaatiotunnisteen yleisesti saataville sähköisen tietoverkon kautta. Säännös ei velvoittaisi tietojen julkaisemiseen, mutta se olisi tarkoituksenmukaista erityisesti sen mahdollistamiseksi, että luonnolliset henkilöt, yhteisöt ja viranomaiset pystyvät tehokkaammin valvomaan rekisterin kattavuutta ja sen toimivuutta. Ilmoitusvelvollisen nimeä ei julkaistaisi ennen kuin elinkeinonharjoittaja on varmistunut ilmoitusvelvolliseksi ja Tulorekisteriyksikkö on tehnyt lain 19 §:n 7 momentissa tarkoitetun päätöksen yhteyksien avaamisesta rekisteriin.
Momentilla tarkoitettaisiin käytännössä sitä, että ilmoitusvelvollisten tiedot voitaisiin julkaista julkisessa verkkopalvelussa, esimerkiksi luettelon muodossa. Positiivisen luottotietorekisterin toimintaan ja valvontaan liittyvien tarpeiden ja julkisuusintressin kannalta riittävänä olisi pidettävä ilmoitusvelvollisten yksilöintitietojen julkaisemista. Koska ehdotetun rekisterin tiedot olisivat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä, olisi ilmoitusvelvollisten yksilöintitietojen julkaiseminen mahdollistettava nimenomaisilla säännöksillä. Vastaavat yritysten yksilöintitiedot ovat esimerkiksi kaupparekisterissä julkisia, mutta ilmoitusvelvollisten tietojen julkaiseminen antaisi samalla tietoa rekisterin tietosisällöstä ja sen kattavuudesta. Ilmoitusvelvollisten tiedoissa ei myöskään pääsääntöisesti olisi henkilötietoja. Joissakin yksittäistapauksissa ilmoitusvelvollinen luotonantaja voisi kuitenkin olla luonnollinen henkilö, mistä syystä momentissa edellytettäisiin lisäksi, että henkilötietoja voidaan hakea sähköisen tietoverkon kautta vain yksittäisinä hakuina. Tällä huomioitaisiin perustuslain tulkintakäytännöstä johtuvat vaatimukset (ks. esimerkiksi PeVL 32/2008 vp, s. 3/I, ja PeVL 2/2017 vp, s. 7). Vaatimus ei tarkoittaisi sitä, että yritysten tietojen haku olisi järjestettävä teknisesti tietyllä tavalla, vaan tarvittaessa valtiosäännöstä johtuvat tiedonluovutuksen edellytykset olisi huomioitava.
Ehdotetut salassapitoa koskevat säännökset olisivat tarpeen, koska muutoin tietojen julkisuus ja salassapito määräytyisi sen mukaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, julkisuuslaki) säädetään. Salassapitoa koskeva poikkeus ilmoitusvelvollisten osalta olisi selkeyden vuoksi tarpeen, ottaen huomioon, että kyse olisi samoista luotonantajista kuin 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut luotonantajat. Positiivisen luottotietorekisterin sisältämien tietojen salassapito ei vaikuttasi mahdollisuuksiin valvoa julkisen vallan käyttöä. Tietojen salassapitoa koskevat säännökset säilyisivät ennallaan myös siltä osin kuin on kyse esimerkiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaisista salassapitovelvoitteista.
Positiivisen luottotietorekisterin tietosisältö muodostuisi luonnollisen henkilön luottoja ja tuloja koskevista yksityiskohtaisista ja kattavista tiedoista. Taloudellista asemaa koskevat tiedot ovat voimassa olevan lainsäädännön nojalla pääsääntöisesti salassa pidettäviä. Erityisesti luotonantajien näkökulmasta kyse on monilta osin myös yksityisistä liikesalaisuuksista ja pankkisalaisuuden alaisista tiedoista. Tietojen erottelu erilaisten julkisuutta ja salassapitoa koskevien säännösten nojalla olisi käytännössä hyvin vaikeaa.
2 luku. Positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavat tiedot
4 §.Tiedot luonnollisista henkilöistä. Pykälässä säädettäisiin, että positiiviseen luottotietorekisteriin on ilmoitettava tiedot niistä luonnollisista henkilöistä, joilla on luottoa myönnettäessä asuinpaikka Suomessa ja suomalainen henkilötunnus. Tarkoitus on, että tiedot talletettaisiin rekisteriin mahdollisimman kattavasti Suomessa joko tilapäisesti tai vakituisesti asuvista henkilöistä. Rekisteriin saisi ilmoittaa tietoja myös luonnollisista henkilöistä, joilla ei ole asuinpaikkaa Suomessa, mikäli heillä on suomalainen henkilötunnus ja tuloja Suomesta tai muu erityinen side Suomeen. Luotonantaja arvioisi tilannetta luotonmyöntöhetkellä, mukaan lukien muun erityisen siteen olemassaolon. Tarkoitus on, että tiedot luovutettaisiin rekisteriin luottojen osalta koko niiden elinkaaren ajan, vaikka Suomessa asuva henkilö esimerkiksi asuisi tilapäisesti ulkomailla. Tietoja talletettaisiin myös alaikäisten luotoista.
Suomessa asuinpaikan omaavilla henkilöillä on yleensä suomalainen henkilötunnus joko Suomen kansalaisuuden, EU-oleskeluoikeuden rekisteröinnin tai oleskeluluvan saamisen kautta. Jos Suomessa asuvalla Pohjoismaan kansalaisella tai muulla ulkomaalaisella ei ole suomalaista henkilötunnusta, voisi hän hakea sitä Digi- ja väestötietovirastosta, jotta hänen tietonsa voitaisiin tallettaa positiiviseen luottotietorekisteriin. Tietojen rekisteröiminen positiiviseen luottotietorekisteriin olisi väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain 9 §:n 4 kohdassa tarkoitettu erityinen ja perusteltu syy, jonka vuoksi suomalainen henkilötunnus on tarpeen.
Velvollisuus tietojen ilmoittamiseen rekisteriin olisi ulkomaalaisten henkilöiden osalta vain silloin, kun heillä on suomalainen henkilötunnus. Mikäli Suomessa asuvalla ulkomaalaisella ei ole suomalaista henkilötunnusta, ei hänen osaltaan olisi velvollisuutta tietojen ilmoittamiseen eikä tietoja voitaisi tallettaa rekisteriin. Tietojen merkitseminen rekisteriin ei olisi edellytys luoton myöntämiselle, eikä se, ettei tietoja talleteta rekisteriin sellaisen ulkomaalaisen osalta, jolla ei ole suomalaista henkilötunnusta, poissulkisi hänen mahdollisuuttaan saada luottoa. Luotonantajan tulisi varmistaa tällöin luotonhakijan luottokelpoisuus muulla tavoin kuin rekisterin tietoja hyödyntämällä.
Myönnettyä luottoa koskevien tietojen tallettaminen rekisteriin jatkuisi, jos henkilö muuttaisi luoton myöntämisen jälkeen pois Suomesta. Lisäksi rekisteriin voitaisiin tallettaa tiedot luotoista, jotka suomalainen luotonantaja myöntää henkilölle, jolla ei ole asuinpaikkaa Suomessa, mikäli hänellä on suomalainen henkilötunnus ja hän saa tuloja Suomesta. Säännös mahdollistaisi tältä osin myös ulkomailla asuvien henkilöiden tietojen tallettamisen rekisteriin silloin, kun heillä on tällaisia olennaisia taloudellisia siteitä Suomeen. Säännöksen nojalla rekisteriin voisi tallettaa tietoja myös esimerkiksi turvapaikanhakijasta tai muusta ulkomaalaisesta henkilöstä, jolla ei ole virallisesti asuinpaikkaa Suomessa, mikäli hänellä on suomalainen henkilötunnus ja tuloja Suomesta.
Muulla erityisellä siteellä Suomeen tarkoitettaisiin muunlaista asiakassuhteeseen perustuvaa sitoumusta, joka luonnollisella henkilöllä voi olla suhteessa ilmoitusvelvolliseen luotonantajaan, erityisesti aiemmin myönnettyä lainaa. Esimerkiksi aiemmin asuntolainan vakituista asuntoa varten saanut henkilö voi muuttaa luottosuhteen kestäessä ulkomaille. Ilmoitusvelvollinen luotonantaja voi kuitenkin myöntää samalle velalliselle lainaa esimerkiksi vapaa-ajan asunnon hankkimiseksi siten, että luottoa maksetaan takaisin ulkomailta saaduilla ansiotuloilla, edellyttäen, että luotonantaja arvioinnin perusteella toteaa henkilön luottokelpoiseksi.
5 §.Luonnollisen henkilön yksilöinti- ja yhteystiedot. Pykälässä säädettäisiin, mitä luonnollisen henkilön yksilöinti- ja yhteystietoja rekisteriin talletettaisiin. Pykälän 1 momentin mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin luonnollisen henkilön yksilöintitietoina henkilötunnus ja 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa yritys- ja yhteisötunnus. Luonnollisen henkilön yksilöintitietona käytettäisiin siten aina hänen suomalaista henkilötunnustaan, joka mahdollistaa luonnollisen henkilön luotettavan yksilöinnin kaikissa rekisterin käyttötilanteissa. Erityisen tärkeää on, että luonnollinen henkilö voitaisiin yksilöidä luotettavasti silloin, kun luotonantajat pyytävät rekisteristä luotonhakijan tietoja 22 §:ssä säädetyn mukaisesti. Jos yksilöintitarkoitukseen käytettäisiin muuta tietoa kuin henkilötunnusta, tästä aiheutuisi merkittävä riski siitä, että luotonantaja voisi saada rekisteristä väärän henkilön tietoja. Luonnollisen henkilön omaa elinkeinotoimintaansa varten ottamien luottojen osalta tunnistetietona käytettäisiin henkilötunnuksen lisäksi hänen yritys- ja yhteisötunnustaan. Yritys- ja yhteisötunnuksella tarkoitetaan jokaiselle yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröintivelvolliselle annettavaa ja sen yksilöivää järjestysnumerosta ja tarkistusnumerosta muodostuvaa tunnistetta yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 2 §:n 1 kohdan sisältämän määritelmän mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin lisäksi väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 13 §:n 1 momentin 1 ja 2, 16 ja 20–22 kohdassa tarkoitetut tiedot niistä luonnollisista henkilöistä, joille on annettu suomalainen henkilötunnus, sekä kyseisissä tiedoissa tapahtuneet muutokset. Tulorekisteriyksikkö tarvitsee rekisterinpitotehtävänsä hoitamiseksi mainituissa lainkohdissa tarkoitetut tiedot henkilötunnuksesta, nimestä sekä äidinkielestä ja asiointikielestä. Lisäksi Tulorekisteriyksikkö tarvitsee tiedon siitä, että henkilöllä on ilmoitettuna kielto luovuttaa väestötietojärjestelmän tietoja, sekä tiedon henkilön kuolemasta tai kuolleeksi julistamisesta. Tiedot olisivat tarpeen Tulorekisteriyksikön tehtävien hoitamiseksi positiivisen luottotietorekisterin rekisterinpitäjänä. Tietoja käytettäisiin esimerkiksi varmistamaan, että positiiviseen luottotietorekisteriin ilmoitettavat henkilötunnukset ovat olemassa olevia ja muodollisesti oikeita tunnuksia. Henkilötunnusta ja kuolemaa koskevaa tietoa lukuun ottamatta luonnollisen henkilön väestötietojärjestelmästä siirrettyjä tietoja ei luovutettaisi edelleen positiivisesta luottotietorekisteristä. Lisäksi tietojen avulla varmistettaisiin muun muassa yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettujen rekisteröidyn oikeuksien toteuttamiseksi annettavan otteen lähettäminen henkilön väestötietojärjestelmän mukaiseen osoitteeseen. Tieto henkilön kuolemasta ilmoitettaisiin vastauksena luottolaitoksen rekisteriin tekemään kyselyyn.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Tulorekisteriyksikön oikeudesta päivittää väestötietojärjestelmästä tietojaan ja tarkistaa luonnollisen henkilön henkilötiedot niiden oikeellisuuden toteamiseksi. Säännös olisi tarpeen automatisoidun tiedonsiirron ja päivittämisen mahdollistamiseksi, huomioiden, että osaa siirrettävistä henkilötiedoista voisi koskea väestötietojärjestelmässä tiedonluovutusrajoituksia. Tiedot siirrettäisiin käyttämällä teknistä rajapintaa. Lisäksi Tulorekisteriyksiköllä olisi oikeus päivittää positiivisen luottotietorekisterin sisältämiä luonnollisen henkilön elinkeinotoimintaan liittyviä tietoja kaupparekisteristä ja yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä. Siirrettävät tiedot ovat kyseisissä rekistereissä yleisesti saatavilla. Säännös olisi kuitenkin tarpeen sen huomioimiseksi, että Tulorekisteriyksiköllä olisi teknisen rajapinnan edellyttämä laissa säädetty oikeus käsitellä niitä, huomioiden, että luonnollisen henkilön osalta yritys- ja yhteisötunnus on henkilötieto ja yhdistyisi positiivisessa luottotietorekisterissä muihin henkilötietoihin. Tekninen rajapinta olisi tarkoitus rakentaa ensisijaisesti yritys- ja yhteisötietojärjestelmän sisältämien tietojen siirtämiseksi, mutta tietojen tarkistaminen myös kaupparekisteristä voisi joskus olla tarpeen luonnollisen henkilön elinkeinotoimintaan liittyvien tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi.
6 §.Tiedot luotoista. Pykälässä säädettäisiin positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavista luotoista, jotka on myönnetty tehdyn luottosopimuksen mukaan. Rekisteriin talletettaisiin 7-15 §:ssä tarkoitetut tiedot.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan rekisteriin talletettaisiin tiedot kuluttajansuojalain 7 tai 7 a luvun soveltamisalaan kuuluvasta kuluttajaluotosta sekä siihen mainitun lain 7 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentin mukaan rinnastuvasta luotosta. Mainitun 2 momentin mukaan 7 luvun säännöksiä sovellettaessa kuluttajaluottoon rinnastetaan vuokra- tai muu sellainen sopimus, jonka nojalla tavara luovutetaan kuluttajan hallintaan ja jonka ehtojen mukaan tavaran käteishinta ja luottokustannukset tulevat suoritetuiksi vuokrakaudella tai jonka ehtojen mukaan kuluttaja voi muutoin tulla tavaran omistajaksi sopimuksen päättyessä. Lisäksi pykälän 3 momentin mukaan kuluttajaluottoon rinnastetaan myös luotto, jonka joku muu kuin luotonantaja myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä, jos elinkeinonharjoittaja välittää luoton kuluttajalle (vertaislaina). Rekisteriin ei talletettaisi tietoja sellaisista luotoista, joihin kuluttajansuojalain 7 tai 7 a luvun säännöksiä ei sovelleta, kuten luotoista, joista ei peritä korkoa tai muitakaan kuluja, panttilainauslaitoksen myöntämistä luotoista tai sosiaalisista luotoista. Tavanomaisen maksuajan myöntämistä kuluttajalle hyödykekaupassa ei pidetä kuluttajansuojalain 7 luvussa tarkoitettuna kuluttajaluottona (HE 24/2010 vp, s. 25) eikä tietoja tällaisia maksunlykkäyksiä koskevista sopimuksista myöskään talletettaisi rekisteriin.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan rekisteriin talletettaisiin tiedot luotosta, maksunlykkäyksestä tai muusta vastaavasta taloudellisesta järjestelystä, joka on myönnetty muulle luonnolliselle henkilölle kuin kuluttajalle, jos siitä sopimuksen mukaan peritään korkoa tai muita kuluja. Sellaisia olisivat luonnollisen henkilön omaa elinkeinotoimintaansa varten ottamat luotot, jos luotosta peritään korkoa tai muita kuluja. Näitä luottoja ovat erityisesti erilaiset toiminimiyrittäjien omaa elinkeinotoimintaansa varten ottamat luotot, mutta myös esimerkiksi maatalousyrittäjien maataloustoimintaa varten ottamat luotot. Kohta ei kattaisi muita kuin luonnollisten henkilöiden ottamia yritysluottoja, kuten avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön tai osakeyhtiön ottamia luottoja. Sillä, että rekisteriin talletettaisiin tiedot myös luonnollisen henkilön elinkeinotoimintaa varten ottamista luotoista, pyritään mahdollisimman kattaviin, täsmällisiin ja ajantasaisiin tietoihin, jotta henkilö tulisi luotonmyöntöprosessissa arvioiduksi mahdollisimman paikkansa pitävien tietojen pohjalta. Kun luotonantajilla olisi luoton myöntämistä harkitessaan käytössään entistä kattavampia ja luotettavampia tietoja luotonhakijan luotoista ja tuloista, voitaisiin luottopäätös tehdä paremman tietopohjan perusteella. Tämä mahdollistaisi sekä vastuullisen luottopäätösten tekemisen että luotonantajien paremman luottoriskin hallinnan. Lisäksi positiivisen luottotietorekisterin käyttöönotto tehostaisi merkittävästi luotonantajien luottokelpoisuusarviointiprosessia.
Maksunlykkäyksellä tarkoitetaan luotonhakijalle sopimuksen mukaan annettua oikeutta maksaa erääntynyt summa joko osittain tai kokonaan eräpäivän jälkeen. Ostetusta hyödykkeestä voidaan tehdä myös rahoitussopimus, joka mahdollistaa hyödykkeen hinnan maksamisen ostajan oman valinnan mukaan joko kertamaksuna ilman korkoa ja kuluja tai vaihtoehtoisesti erissä, jolloin siitä maksetaan korkoa ja kuluja. Tällaisista rahoitussopimuksista talletettaisiin tiedot rekisteriin vain siinä tapauksessa, että ostaja omilla toimenpiteillään päättää käyttää rahoitussopimuksessa sovittua luottomahdollisuutta maksamalla hyödykkeen hinnan useammassa kuin yhdessä erässä. Useimmiten ostajalle lähetetään tämän kanssa tehdyn rahoitussopimuksen perusteella kaksi eri laskua – yksi lasku hyödykkeen koko hinnan maksamiseksi yhdellä kertaa ja toinen lasku, jolla maksetaan vain rahoitussopimuksen mukainen ensimmäinen maksuerä. Ostaja maksaa näistä laskuista vain toisen ja päättää samalla siitä, haluaako hän käyttää rahoitussopimuksen mukaista korollista maksuaikaa vai maksaako hän hyödykkeen hinnan yhdellä kertaa. Sopimusrikkomuksen johdosta maksettavat kulut ja viivästyskorot eivät olisi kohdassa tarkoitettuja kuluja ja korkoja, eikä rahoitussopimusta koskevia tietoja tulisi niiden vuoksi tallettaa rekisteriin
Pykälän 1 momentissa korolla tarkoitetaan ennen luoton erääntymistä maksettavaa korkoa. Sitä vastoin viivästyskoron maksamisella ei olisi tässä suhteessa merkitystä. On myös huomattava, että momentissa tarkoitettujen luottojen tietoja talletettaisiin rekisteriin vain silloin, kun luotonantajalla on 16 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus.
Pykälän 2 momentin mukaan, sen estämättä mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, positiiviseen luottotietorekisteriin ei kuitenkaan talletettaisi tietoa luottosopimuksesta, jonka mukaan luonnollisella henkilöllä on oikeus maksaa jatkuvasti toimitettavan hyödykkeen hinta maksuerissä sopimuksen voimassaoloaikana (1 kohta); eikä tietoa vuokra- tai muusta sellaisesta sopimuksesta, jonka nojalla tavara luovutetaan luonnollisen henkilön hallintaan ja jonka ehtojen mukaan tavaran käteishinta ja luottokustannukset tulevat suoritetuiksi vuokrakaudella tai jonka ehtojen mukaan luonnollinen henkilö voi muutoin tulla tavaran omistajaksi sopimuksen päättyessä (2 kohta). Momentin 2 kohdan mukaisilla sopimuksilla tarkoitettaisiin sellaisia leasing-sopimuksia, joiden mukaan omistusoikeus siirtyy tavaraan, esimerkiksi autoon, sopimuksen päättyessä, sekä leasing-sopimuksia, joissa tavaran ostajalla on mahdollisuus lunastaa tavara itselleen sopimuksen päättyessä. Muiden luonnollisten henkilöiden kuin kuluttajien osalta rekisteriin ei talletettaisi lainkaan tietoja leasing-sopimuksista.
7 §.Luoton perustietoina talletettavat tiedot. Pykälässä säädettäisiin positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavista rekisterin käyttötarkoitusten kannalta välttämättömistä luoton perustiedoista. Lähtökohtana olisi, että rekisteriin talletettaisiin mahdollisimman yhteneväiset tiedot riippumatta luoton käyttötarkoituksesta ja siitä, onko kyse kertaluotosta tai jatkuvasta luotosta, tai kuluttajaluottojen osalta leasing-sopimuksesta. Luottojen erilaisesta luonteesta johtuen kertaluotoista ja jatkuvista luotoista talletettavat tiedot tulisivat kuitenkin olemaan joiltakin osin toisistaan poikkeavia. Velallisen luottoja koskevat tiedot talletettaisiin rekisteriin luottokohtaisesti.
Kustakin luotosta talletettaisiin kaikki ne yksittäiset tiedot, jotka olisivat välttämättömiä rekisterille määriteltyjen käyttötarkoitusten eli luotonannossa tehtävän luottokelpoisuuden arvioinnin tai rahoitusvakauden ja luottomarkkinoiden valvonnan ja seurannan kannalta. Rekisterin keskeisin tietosisältö muodostuisi luotonhakijan luottokelpoisuuden arvioinnissa välttämättömistä tiedoista, jotka ovat pääosin välttämättömiä myös rahoitusvakauden ja luottomarkkinoiden seurannassa ja valvonnassa. Lisäksi rekisteriin olisi tarpeen kerätä luottojen osalta myös eräitä sellaisia tietoja, joita käytettäisiin pelkästään rahoitusvakauden ja luottomarkkinoiden seurantaan ja valvontaan. Tämä vähentäisi rekisterin tietoja käyttävien viranomaisten tarvetta kysyä samoja tietoja suoraan yksittäisiltä rahoitusalan toimijoilta.
Pykälän 1 momentin mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin 6 §:n mukaan rekisteriin merkittävien luottojen osalta perustietoina ilmoitusvelvollisen nimi, tämän markkinoinnissa käyttämä nimi tai aputoiminimi sekä yritys- ja yhteisötunnus tai, jos sitä ei ole, ulkomainen organisaatiotunniste (1 kohta); luoton numero (2 kohta); tieto siitä, onko kyse ilmoitusvelvollisen luotonantajana myöntämästä luotosta vai vertaislainanvälittäjänä välittämästä luotosta (3 kohta); velallisten lukumäärä (4 kohta); luottosopimuksen tekopäivä (5 kohta); tieto siitä, onko kyse kertaluotosta vai jatkuvasta luotosta (6 kohta); tieto siitä, onko kyse vuokra- tai muusta sellaisesta sopimuksesta, jonka nojalla tavara luovutetaan kuluttajan hallintaan ja jonka ehtojen mukaan tavaran käteishinta ja luottokustannukset tulevat suoritetuiksi vuokrakaudella tai jonka ehtojen mukaan kuluttaja voi muutoin tulla tavaran omistajaksi sopimuksen päättyessä (leasing-sopimus) (7 kohta); luoton valuutta (8 kohta); kuluttajaluotoissa tieto siitä, onko kyse kuluttajansuojalain 7 vai 7 a luvun soveltamisalaan kuuluvasta luotosta, sekä siitä, onko kyse mainitun lain 7 luvun 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetusta hyödykesidonnaisesta luotosta (9 kohta); luottosopimuksen tekemisen yhteydessä maksettavat kertakulut (10 kohta); tieto luoton siirrosta sekä siirronsaajan yritys- ja yhteisötunnus, tai jos sitä ei ole, siirronsaajan nimi ja ulkomainen organisaatiotunniste (11 kohta); tieto luottosopimuksen päättymisestä ja päättymispäivämäärä (12 kohta). Kaikki momentissa tarkoitetut tiedot olisivat välttämättömiä rekisterin viranomaiskäyttäjille kuuluvien luotonantajiin ja luottoihin liittyvien seuranta- ja valvontatehtävien hoitamiseksi. Kohdissa 1, 2, 4, 11 ja 12 tarkoitetut tiedot olisivat välttämättömiä myös Tulorekisteriyksikölle rekisterinpitäjänä kuuluvien tehtävien hoitamiseksi. Lisäksi kohdissa 4-8 tarkoitetut tiedot luovutettaisiin luotonantajille luottotietoraportilla, jolloin nämä tiedot olisivat välttämättömiä myös luottotietoraportin muodostamiseksi.
Luotonantajan markkinoinnissa käyttämän nimen tai aputoiminimen ilmoittaminen rekisteriin olisi erityisesti tarpeen luottoja koskevien tietojen esittämiseksi luonnolliselle henkilölle itselleen rekisterin sähköisessä asiointipalvelussa. Luotonantaja voi markkinoida luottoja useilla eri markkinointi- tai aputoiminimillä, joilla ei välttämättä ole selkeästi hahmotettavissa olevaa yhteyttä luotonantajan yritys- ja yhteisötunnuksen mukaiseen nimeen. Tällaisessa tilanteessa luonnollisen henkilön voisi olla vaikea hahmottaa rekisterissä olevien tietojen yhteyttä hänellä itsellään oleviin tietoihin, jos rekisterissä esitettäisiin vain luotonantajan yritys- ja yhteisötunnuksen mukainen nimi. Luotonantajan markkinointi- tai aputoiminimen ilmoittaminen poistaisi tämän ongelman. Tieto olisi ensisijaisesti tarkoitettu helpottamaan yleiseen tietosuoja-asetukseen perustuvien rekisteröidyn oikeuksien toteuttamista.
Luoton numeroa käytettäisiin luoton yksilöivänä tunnistetietona esimerkiksi arvioitaessa velkavastuun kohdentumista eri yhteisvelallisille. Lisäksi luoton numero yhdistettynä luotonantajan tunnisteeseen olisi luottoa rekisterissä yksilöivä tieto. Yhteisvelallisten lukumäärää koskevaa tietoa käytettäisiin esimerkiksi luotonhakijan maksukyvyn arvioinnissa sen selvittämiseksi, kuinka moni henkilö on vastuussa samasta velasta ja millä tavoin tämä vaikuttaa velanhoitomenojen jakautumiseen eri yhteisvelallisille. Luottosopimuksen tekopäivää käytettäisiin rekisterin eri käyttötarkoituksissa sen arvioimiseksi, miten nopeaa luonnollisen henkilön velkaantuminen on ollut ja millaisella aikavälillä henkilön olemassa olevat luotot on nostettu. Valuuttaa koskeva tieto olisi suurimmassa osassa tapauksia maininta eurosta. Luonnollisilla henkilöillä on pienehkössä mittakaavassa myös muussa valuutassa kuin euroissa myönnettyjä luottoja. Näihin liittyvän ylimääräisen valuuttakurssiriskin vuoksi olisi välttämätöntä, että rekisterissä olisi tieto luoton myöntämisestä muussa valuutassa kuin euroissa. Tällaisten luottojen rahamääräiset tiedot ilmoitettaisiin rekisteriin aina siinä valuutassa, jossa luotto on myönnetty ja ne myös välitettäisiin rekisteristä eteenpäin samassa valuutassa niitä euroiksi muuntamatta.
Ilmoitusvelvolliset luotonantajat ja muut elinkeinonharjoittajat voivat myydä tai muutoin siirtää niillä olevia ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia luottoja toiselle luotonantajalle tai muulle elinkeinonharjoittajalle. Tällaisessa tilanteessa ilmoitusvelvollisen tulisi siirron tapahtuessa ilmoittaa positiiviseen luottotietorekisteriin tieto siitä, että luotto on siirretty toiselle ilmoitusvelvolliselle sekä lisäksi siirronsaajan eli uuden ilmoitusvelvollisen tunnistetieto, joka useimmissa tapauksissa olisi siirronsaajan yritys- ja yhteisötunnus. Jos siirronsaajalla ei olisi suomalaista yritys- ja yhteisötunnusta, tulisi tunnistetietona ilmoittaa siirronsaajan nimi ja ulkomainen organisaatiotunniste. Ilmoituksen perusteella Tulorekisteriyksikkö saisi rekisterinpitäjänä tiedon siitä, minkä ilmoitusvelvollisen toimesta tiettyä luottoa koskevan ilmoitusketjun pitäisi siirron jälkeen jatkua.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka talletetaan rekisteriin kertaluottojen osalta 1 momentissa säädettyjen tietojen lisäksi. Näitä olisivat luoton käyttötarkoitus (1 kohta); luoton lyhennystapa ja -väli (2 kohta); luoton myönnetty ja nostettu määrä (3 kohta); ja maksuohjelman mukainen viimeinen eräpäivä, jos se on tiedossa (4 kohta).
Luoton käyttötarkoitusta koskeva tieto olisi välttämätön rekisterin viranomaiskäyttäjille säädettyjen seuranta- ja valvontatehtävien hoitamiseksi ja sitä käytettäisiin myös luotonhakutilanteessa sen selvittämiseksi, millaisiin käyttötarkoituksiin henkilöllä olemassa olevat luotot on myönnetty. Käyttötarkoituksina voitaisiin tallettaa asunnon ostoa varten otetut lainat jaoteltuna oman asunnon, oman ensiasunnon, sijoitusasunnon tai vapaa-ajan asunnon hankintaan. Lisäksi omina käyttötarkoituksinaan voitaisiin tallettaa opintolainat ja kulutusluotot. Rekisteriin voitaisiin tallettaa tieto myös siitä, onko kyse elinkeinotoimintaa varten otetusta luotosta. Kansaneläkelaitos ilmoittaisi käyttötarkoituksen kohdalla, että kyse on opintolainan takaussaatavasta. Ellei luoton käyttötarkoitus olisi mikään edellä mainituista, ilmoitettaisiin käyttötarkoitus vain yleisellä tasolla muuksi lainaksi. Tietoa luoton lyhennystavasta ja -välistä käytettäisiin rekisterin viranomaiskäyttötarkoituksissa sekä luotonhakutilanteessa, jos luottoon liittyy suurempi viimeinen maksuerä tai jos luotto maksetaan kokonaan takaisin yhdellä kertaa.
Tietoa luoton myönnetystä ja nostetusta määrästä kertaluottojen osalta puolestaan käytettäisiin sekä luotonhakutilanteissa että rekisterin viranomaiskäytössä henkilön velkaantumisen asteen arvioimiseksi. Tietoa maksuohjelman mukaisesta viimeisestä eräpäivästä käytettäisiin henkilön käytettävissä olevan maksuvaran arvoimiseksi luotonannossa ja sitä käytettäisiin myös rekisterin viranomaiskäyttäjille säädettyjen seuranta- ja valvontatehtävien hoitamiseksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin jatkuvien luottojen osalta tiedoista, jotka talletetaan 1 momentissa säädettyjen tietojen lisäksi. Näitä tietoja olisivat luottoraja (1 kohta) ja luoton nostettu määrä kuukausittaisen eräpäivän jälkeisenä kalenteripäivänä tai jos kuukausittaista eräpäivää ei ole, kuukauden viimeisenä kalenteripäivänä, sekä luoton nostetun määrän arvopäivämäärä (2 kohta).
Luottorajaa koskevaa tietoa käytettäisiin henkilön velkaantumisasteen arviointiin vastaavalla tavalla kuin 2 momentin 3 kohdan nojalla ilmoitettavia tietoja. Luoton nostettua määrää koskeva tieto tulisi ilmoittaa rekisteriin kuukausittain, vaikka luottolimiittiä ei olisi käytetty lainkaan. Tämä olisi välttämätöntä, jotta rekisterin tietojen perusteella olisi mahdollista todeta, että kyse on siitä, ettei luottoa ole nostettu, eikä siitä, että tieto on jäänyt kokonaan ilmoittamatta. Tietoa käytettäisiin luotonannossa luotonhakijalla jo valmiiksi olevien jatkuvien luottojen käyttöasteen selvittämiseksi ja se olisi välttämätön myös rekisterin viranomaiskäyttäjien seuranta- ja valvontatehtävien hoitamiseksi. Kertaluotoissa luoton lyhennystä koskevat tiedot ilmoitettaisiin rekisteriin viimeistään lyhennyksen maksamisen jälkeisenä toisena arkipäivänä, kun taas jatkuvissa luotoissa luoton nostettua määrää koskeva tieto voisi olla lähes kuukaudenkin vanha. Tämän vuoksi rekisteriin on katsottu välttämättömäksi tallettaa myös luoton nostetun määrän arvopäivämäärä. Tieto esitettäisiin luotonantajille rekisteristä luovutettavalla luottotietoraportilla, jotta luotonantajalla luottopäätöstä tehdessään olisi mahdollisuus arvioida myös luoton nostettua määrää koskevan tiedon ajantasaisuutta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Tulorekisteriyksikön oikeudesta päivittää ja tarkistaa positiivisen luottotietorekisterin sisältämiä ilmoitusvelvollisen tietoja kaupparekisteristä ja yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä. Vastaavasti kuin 5 §:ssä tarkoitettujen luonnollisen henkilön tietojen osalta, ehdotettu säännös olisi tarpeen sen huomioimiseksi, että luonnollisen henkilön elinkeinotoimintaan liittyvä yritys- ja yhteisötunnus on henkilötieto. Myös ilmoitusvelvollinen luotonantaja voisi olla luonnollinen henkilö, vaikka tämä olisi harvinaista. Tulorekisteriyksiköllä olisi myös oltava teknisen rajapinnan edellyttämä oikeus käsitellä kyseisiä yritys- ja yhteisötietojärjestelmään sisältyviä henkilötietoja. Tietojen tarkistaminen voisi olla ajoittain tarpeen myös kaupparekisteristä.
8 §.Korkotiedot. Positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin 6 §:ssä tarkoitettujen luottojen osalta viranomaistarkoituksia varten tarvittavat korkoja koskevat tiedot, joita olisivat luotosta perittävä kokonaiskorko (1 kohta); korkomarginaali (2 kohta), koron määräytymisperuste (3 kohta); koron määräytymisjakson pituus (4 kohta); kuluttajaluottojen osalta luottosopimuksen tekohetken mukainen luoton todellinen vuosikorko (5 kohta); kiinteän koron jakson päättymispäivä ja koron määräytymisperuste kiinteän koron jakson päättymisen jälkeen (6 kohta); korkoputken ala- ja yläraja (7 kohta); korkosuojaukseen perustuva korkokatto (8 kohta); ja korkosuojauksen päättymispäivä (9 kohta). Tiedot olisivat välttämättömiä luottomarkkinoiden seuranta- ja valvontatehtäviin liittyvän viranomaisvalvonnan ja seurannan, tilastoinnin sekä muiden viranomaistehtävien hoitamista varten. Tietoja ei sisällytettäisi luottotietoraporteille luotonantajien saataville. Kohdassa 3 ilmoitettavia koron määräytymisperusteita olisivat euribor, prime ja muu vaihtuva viitekorko sekä tieto siitä, että luotolla on kiinteä korko tai että se on koroton.
Luotonantoon liittyvät korkotiedot ovat keskeisiä luottomarkkinoiden toiminnan ja valvonnan sekä rahoitusmarkkinoihin liittyvien riskien arvioinnissa. Rekisteriin kerättävät tiedot koskisivat sekä koron määrää että koron määräytymisperusteita. Luottojen hinnoitteluun liittyvää informaatiota käytetään monipuolisesti rahoitusmarkkinoiden toimivuuden analysoinnissa. Koron määräytymisperusteita, mukaan lukien korkosuojaukseen (korkoputket ja -katot sekä kiinteäkorkoiset jaksot) liittyviä tietoja tarvitaan arvioitaessa kotitalous- ja muiden luotonsaajasektorien herkkyyttä mahdollisille korkojen muutoksille.
Kilpailunäkökohtien vuoksi on pidetty tärkeänä, ettei korkotietoja luovuteta rekisteristä toisille luotonantajille ja ettei korkotietoja ilmene luottotietoraporteilta. Rekisterin viranomaiskäyttäjille luotonannossa vallitsevan korkotason sekä siinä tapahtuvien muutosten seuranta on kuitenkin olennainen osa niille kuuluvien seuranta- ja valvontatehtävien hoitamista, minkä vuoksi on tärkeää, että myös korkotasoon liittyvät tiedot olisivat kattavasti saatavissa rekisteristä. Nykyisin viranomaiset hankkivat tiedot luotonantajilta erillisillä, luotonantajille osoitetuilla kyselyillä.
9 §.Vakuustiedot. Pykälän nojalla positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin 6 §:ssä tarkoitettujen luottojen vakuustietoina tieto siitä, liittyykö luottoon vakuus (1 kohta); vakuuden tyyppi (2 kohta); ja takaajan henkilötunnus (3 kohta). Vakuuden tyypillä tarkoitetaan tietoa siitä, minkä laatuinen reaalivakuus tai takaus luoton vakuudeksi on annettu, kuten kiinteistö- tai asunto-omaisuusvakuus, osamaksurahoituksen kohdevakuus, muu irtain omaisuus, takaus, valtiontakaus, muu vakuus tai tieto siitä, että luotto on vakuudeton. Jos luottoon liittyy useampia erityyppisiä vakuuksia tai eri henkilöiden antamia takauksia, olisi vakuuden tyyppi ilmoitettava jokaisen vakuuden tai takauksen osalta erikseen. Luottoon liittyviä vakuuksia koskevat tiedot ilmoitettaisiin rekisteriin osana luottoa koskevia tietoja. Tiedot olisivat siten saatavissa rekisteristä vain niissä tilanteissa, joissa luotto on tullut ilmoittaa rekisteriin. Käytännössä tämä kattaisi valtaosan luonnollisten henkilöiden antamista vakuuksista ja takauksista. Rekisterin ulkopuolelle jäisivät tilanteet, joissa oikeushenkilön, kuten avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön tai osakeyhtiön, ottamaan luottoon liittyy sen yhtiömiehen, osakkeenomistajan tai muun luonnollisen henkilön antama vakuus tai takaus. Tällaisiin luottoihin liittyviä vakuuksia tai takauksia koskevia tietoja ei olisi saatavissa rekisteristä.
Positiiviseen luottotietorekisteriin kerättäisiin tietoja vakuuksista rahoitusmarkkinoiden ja kotitalouksien velkaantumisen seuranta- ja valvontatarkoituksiin. Lisäksi tietoja tarvittaisiin luotonannossa.
10 §.Lyhennystiedot. Pykälässä säädettäisiin 6 §:ssä tarkoitettujen luottojen osalta talletettavista lyhennystiedoista, joita pidetään välttämättöminä. Kaikkien luottojen osalta talletettaisiin 1 momentin mukaan luottosopimuksessa sovitun lyhennysvapaajakson alku- ja päättymispäivämäärä. Pykälän 2 momentin mukaan kertaluottojen osalta talletettavia tietoja olisivat 1 momentissa säädettyjen tietojen lisäksi maksetun lyhennyksen määrä (1 kohta); maksetun koron määrä (2 kohta); maksetut muut luottokustannukset kuin korko (3 kohta); 1—3 kohdassa tarkoitetun suorituksen maksamispäivämäärä (4 kohta); ja luoton saldo lyhennyksen jälkeen (5 kohta). Pykälän 3 momentin mukaan jatkuvien luottojen osalta talletettaisiin 1 momentissa säädettyjen tietojen lisäksi 2 momentin 2—4 kohdassa tarkoitetut tiedot.
Kertaluoton lyhentämistä koskevat tiedot sekä luoton maksettua korkoa ja muita kuluja koskevat tiedot ilmoitettaisiin rekisteriin sekä luotonannossa että viranomaiskäyttötarkoituksissa käytettäväksi. Luotonannossa tiedot kuvaavat henkilön kuukausittaisten lainanhoitokulujen määrää. Viranomaiskäytössä niiden avulla voidaan seurata esimerkiksi luotosta perittävien korkojen ja muiden kulujen määriä suhteessa luoton jäljellä olevaan pääomaan. Kertaluoton lyhennystietojen yhteydessä ilmoitettaisiin aina myös luoton pääomasta kulloinkin jäljellä oleva saldo. Vaikka luoton saldo olisi periaatteessa laskettavissa ilmoitettujen lyhennystietojen perusteella suhteessa luoton myönnettyyn pääomaan, olisi kuitenkin perusteltua, että luoton jäljellä olevaa saldoa koskevat tiedot ilmoitettaisiin rekisteriin aina lyhennystietojen yhteydessä. Tällä tavoin voidaan varmistua siitä, että luoton saldoa koskevat, luonnollisen henkilön oikeusturvan näkökulmasta keskeisessä asemassa olevat tiedot ovat kaikissa tilanteissa oikeita ja ajantasaisia. Kuluttajaluottojen osalta luottokustannuksina pidettävät kulut ja maksut määräytyvät kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 ja 2 momentin tai 7 a luvun 3 §:n 2 momentin säännösten mukaisesti. Luottokustannuksiin eivät kuulu esimerkiksi kuluttajan sopimusrikkomuksen johdosta maksettavaksi tulevat maksut, kuten perintäkulut.
11 §.Tiedot leasing-sopimuksista. Pykälässä säädettäisiin rekisteriin ilmoitettavista kuluttajalle myönnettäviä leasing-sopimuksia koskevista tiedoista, jotka poikkeaisivat osittain muita luottoja koskevista tiedoista. Leasing-sopimuksia koskeva rekisterin tietosisältö olisi suppeampi. Lakiehdotuksen 7—10 §:ssä säädetystä tietosisällöstä poiketen positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin leasing-sopimuksesta ainoastaan 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Lisäksi leasing-sopimuksesta talletettaisiin sopimuskauden alkupäivämäärä, jos se poikkeaa luottosopimuksen tekopäivästä (1 kohta); kuukausittaisen maksuerän määrä (2 kohta); kuukausittaiseen maksuerään sisältyvän koron määrä (3 kohta); kuukausittaiseen maksuerään sisältyvien muiden luottokustannusten kuin koron määrä (4 kohta); ja sopimuksen mukaisen loppukauppahinnan määrä, jos sopimus edellyttää lunastusta (5 kohta).
12 §.Maksuviivetiedot. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavista maksuviivetiedoista. Pykälän mukaan rekisteriin talletettaisiin 6 §:ssä tarkoitettujen luottojen osalta luottoon liittyvästä vähintään 60 päivää eräpäivästä kestäneestä maksuviiveestä seuraavat tiedot: maksun eräpäivä (1 kohta) ja maksuerästä maksamatta oleva määrä (2 kohta). Positiiviseen luottotietorekisteriin talletettaisiin 2 momentin mukaan myös tieto luoton eräännyttämisestä ja eräännyttämispäivästä, jos luotto maksuviiveen johdosta on erääntynyt kokonaan maksettavaksi, esimerkiksi kuluttajasuojalain 7 luvun 35 §:n nojalla. Myöhässä olevat maksuerät kirjattaisiin rekisteriin luottokohtaisesti ja jokaisen viivästyneen maksuerän osalta erikseen. Jos velallinen ja velkoja ovat tehneet alkuperäisen eräpäivän jälkeen uuden maksusopimuksen tai maksusuunnitelman erääntyneestä summasta, ei viivettä ilmoitettaisi maksuviiveenä rekisteriin. Jos uuteen maksusopimukseen tai -suunnitelmaan kuuluva erä kuitenkin jätettäisiin maksamatta, tulisi myös tällaista maksuviivettä koskevat tiedot ilmoittaa rekisteriin. Ilmoitusvelvollisuus syntyisi, kun 60 päivää on kulunut uuden maksusopimuksen mukaisesta eräpäivästä. Maksuviivetieto tulisi ehdotetun 20 §:n 2 momentin mukaisesti ilmoittaa rekisteriin kahden arkipäivän kuluessa siitä, kun maksu on viivästynyt 60 päivää eräpäivästä. Jos viivästynyttä summaa lyhennetään, olisi ajantasainen tieto päivitettävä rekisteriin kahden arkipäivän kuluessa suorituksen tekemisestä. Luottotietoraportilla näkyvistä maksuviivetiedoista säädettäisiin lain 22 §:ssä.
Rekisteriin talletettavat tiedot luoton maksuviiveestä voivat ennakoida maksuvaikeuksia siinä vaiheessa, kun luotonhakijalla ei ole vielä maksuhäiriömerkintää luottotietolaissa säädetyissä luottotietorekistereissä. Maksuviivetiedot ovat oleellisia luotonantajien arvioidessa luotonhakijan luottokelpoisuutta. Niitä ei ehdotetussa laajuudessa talleteta myöskään luottotietolaissa tarkoitettuihin luottotietorekistereihin. Tiedot tällaisista maksuviiveistä voivat näin ollen mahdollistaa velkakierteeseen puuttumisen nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Ylivelkaantumisen torjunnan näkökulmasta maksuviivetietojen sisällyttäminen rekisteriin olisi välttämätöntä.
Tieto maksuviiveestä ei näkyisi rekisteristä saatavalla luottotietoraportilla enää sen jälkeen, kun luotto on maksettu ajan tasalle ja tieto tästä on välittynyt positiiviseen luottotietorekisteriin. Tietoja saisi käyttää luotonantajien toiminnassa vain laissa säädetyissä tilanteissa. Käsittely muihin tarkoituksiin olisi kiellettyä. Maksuviivetiedot yhdessä rekisterin sisältämien muiden tietojen kanssa tarjoaisivat osittain korvaavaa tietoa sille, että maksuhäiriömerkintöjä säilytettäisiin luottotietolain mukaisissa luottotietorekistereissä aiempaa lyhyemmän ajan lainmuutosten myötä. Positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavat maksuviivetiedot eroaisivat kuitenkin maksuhäiriömerkinnöistä olennaisesti ennen kaikkea siten, että maksuviivetiedot poistettaisiin 32 §:n 4 kohdan mukaisesti eikä tietoa luovutettaisi rekisteristä enää sen jälkeen, kun luotto on maksettu ajan tasalle. Rekisteristä luovutettavat maksuviivetiedot kuvaisivat aina ajantasaista tilannetta.
13 §.Tiedot velkajärjestelystä ja yrityksen saneerauksesta. Pykälän mukaan rekisteriin talletettaisiin luotto- ja velalliskohtainen tieto siitä, että luotto kuuluu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/1993) tarkoitetun maksuohjelman tai yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993) tarkoitetun saneerausohjelman piiriin tai että velkajärjestely tai saneerausohjelma on rauennut. Tiedot olisivat luotonantajien ilmoittamia. Muuta tietoa velkajärjestelystä tai yrityssaneerauksesta ei talletettaisi rekisteriin. Rekisteriin talletettaisiin tieto vain tuomioistuimen vahvistamasta maksuohjelmasta. Kaikissa tapauksissa luonnollisen henkilön kaikki velkavastuut eivät välttämättä kuulu maksuohjelman piiriin. Vapaaehtoisesta velkajärjestelystä ei talletettaisi tietoa rekisteriin. Tarkoituksena on, että luottotietoraportista näkyisi, että luonnollinen henkilö on velkajärjestelyssä tai yrityssaneerauksessa ja etteivät luoton tiedot päivity rekisteriin sen vuoksi. Tieto olisi myös olennainen luotonhakijan luottokelpoisuuden arvioinnissa.
Velkajärjestelyn piiriin kuuluvat lähtökohtaisesti yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kaikki velat, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista. Saneerausvelkoja taas ovat yrityksen saneerauksesta annetun lain 3 § 1 momentin 5 kohdan mukaan kaikki velat, jotka ovat syntyneet ennen hakemuksen vireilletuloa. Näin ollen kaikki velat, jotka ovat syntyneet velkajärjestelyn alkamisen tai yrityssaneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen, ovat velkoja, jotka on maksettava täysimääräisesti.
14 §.Tulotiedot. Pykälässä säädettäisiin henkilön brutto- ja nettotuloja koskevien tietojen tallettamisesta positiiviseen luottotietorekisteriin sen käyttötarkoitusten edellyttämässä laajuudessa. Luotonhakijan tuloja koskevat tiedot ovat luotonmyöntötilanteessa keskeisessä asemassa luotonhakijan maksukykyä ja hänen käytettävissään olevaa maksuvaraa sekä luotonmyöntäjän omaa luottoriskiä arvioitaessa. Tulotiedoilla on olennainen merkitys myös rekisterin viranomaiskäyttäjille esimerkiksi arvioitaessa kotitalouksien velkaantuneisuuden astetta tai niiden lainanhoitomenoja suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Tämän vuoksi olisi välttämätöntä, että luottotietorekisterin kautta olisi saatavissa paitsi ajantasaisia tietoja luonnollisen henkilön luotoista myös ajantasaisia tietoja hänen käytettävissä olevista tuloistaan.
Luonnollisen henkilön ajantasaisia tulotietoja on saatavissa Tulorekisteriyksikön ylläpitämästä tulorekisteristä, jossa olevia tietoja hyödynnettäisiin myös positiivisessa luottotietorekisterissä. Tulorekisteristä on tällä hetkellä saatavissa tiedot luonnolliselle henkilölle maksetuista yleisimmistä ansiotuloista, joita ovat palkka- ja palkkiotulot sekä eläketulot ja muut etuustulot. Nämä tiedot kattavat merkittävän osan luonnollisen henkilön tulonmuodostuksesta eikä luotonhakijoiden tarvitsisi enää jatkossa tältä osin itse esittää selvitystä tuloistaan luottohakemuksen tekemisen yhteydessä. Tulorekisterissä ei kuitenkaan toistaiseksi ole tietoja kaikista luonnollisen henkilön saamista tuloista. Puuttuvia tuloja ovat esimerkiksi elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulot sekä osinkotulot, korkotulot ja vuokratulot. Jos luotonhakijalla olisi hänen maksukykyynsä vaikuttavia määriä tällaisia tuloja, tulisi hänen tältä osin jatkossakin itse antaa niitä koskevat tiedot luotonantajalle.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että positiiviseen luottotietorekisteriin talletetaan ne tulotietojärjestelmästä annetussa laissa (53/2018) tarkoitettuun tulorekisteriin talletetut tiedot, jotka ovat välttämättömiä luonnollisen henkilön brutto- ja nettotulon laskennassa. Tuloja koskevat tiedot talletetaan tulotietojärjestelmään suoritusten sisältämien eri tulolajien osalta hyvin yksityiskohtaisella tarkkuustasolla. Lisäksi tulotietojärjestelmään talletetaan erilaisia työ- tai palvelussuhteeseen, sen kestoon ja luonteeseen sekä työstä poissaoloon liittyviä yksityiskohtaisia tietoja. Näistä tiedoista merkittävää osaa ei tarvita positiivisen luottotietorekisterin käyttötarkoituksiin ja tietoja siirrettäisiin vain siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä rekisterin käytön kannalta. Positiivisen luottotietorekisterin käyttötarkoituksissa tulotietoja tarvitaan kuukausittaisella summatasolla brutto- ja nettotuloon eriteltynä sekä lisäksi eriteltynä siten, että tietojen perusteella voidaan erottaa toisistaan yhtäältä työ- tai toimeksiantosuhteen perusteella maksetut suoritukset sekä muu tulorekisteriin ilmoitettu ansiotulo ja toisaalta etuusperusteiset suoritukset. Tulorekisterissä olevat tiedot siirrettäisiin positiiviseen luottotietorekisteriin siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä tällaisten kuukausitason summatietojen muodostamiseksi. Näiden positiiviseen luottotietorekisteriin siirrettyjen tietojen perusteella Tulorekisteriyksikkö laskisi henkilön kuukausittaiset brutto- ja nettotulot erikseen tulotietojärjestelmästä annetussa laissa tarkoitetun palkanmaksajan maksamien suoritusten osalta ja etuudenmaksajan maksamien suoritusten osalta sekä tallettaisi tarvittaessa näin saadut summatason tiedot positiiviseen luottotietorekisteriin. Tulotietojen siirtoa positiiviseen luottotietorekisteriin pidetään tarkoituksenmukaisena tietoturvallisuuteen ja riskienhallintaan liittyvistä syistä. Henkilötietojen käsittelyn riskejä voidaan minimoida sillä, että teknisiä rajapintoja ei rakenneta erikseen tulotietojärjestelmään muuta kuin sen ja positiivisen luottotietorekisterin välille sekä sillä, että tulotietoja ei siirretä näiden rekisterien välillä jokaisen positiiviseen luottotietorekisteriin tehtävän yksittäisen kyselytapahtuman yhteydessä. Samalla voitaisiin varmistua siitä, että positiivisen luottotietorekisterin toiminta ei ole riippuvaista muista siihen nähden erillisistä rekistereistä tai niiden mahdollisista häiriötilanteista. Lisäksi tulotietojen siirrolla varmistettaisiin, että rekisteristä on kaikissa tilanteissa saatavissa kaikki ne tiedot, jotka voidaan luovuttaa 22 §:n nojalla luotonantajille.
Momentissa bruttotulolla tarkoitettaisiin käsitteelle yleisessä kielenkäytössä vakiintuneen sisällön mukaisesti maksetun suorituksen kokonaismäärää, joka sisältää rahana maksetut suoritukset sekä muuna kuin rahana maksetut suoritukset, kuten erilaiset luontoisedut. Bruttotuloon ei kuitenkaan luettaisi mukaan suorituksia, joiden pääasiallisena tarkoituksena on korvata tulonsaajalle työn tai tehtävän suorittamisesta syntyneitä ylimääräisiä kustannuksia. Nettotulon käsitteestä olisi erillinen määritelmä pykälän 2 momentissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitä luonnollisen henkilön nettotulolla positiivisen luottotietorekisterin yhteydessä tarkoitetaan. Momentin perusteella nettotulona pidettäisiin suoritusta vähennettynä ennakonpidätyksellä tai lähdeverolla, tuloverolain (1535/1992) 96 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla pakollisilla vakuutusmaksuilla siltä osin kuin ne eivät sisälly ennakonpidätykseen, luontoiseduista perityillä korvauksilla sekä muilla suorituksesta vähennettävillä erillä. Tuloverolain 96 §:n 1 momentissa tarkoitettuja ennakonpidätykseen sisältymättömiä pakollisia vakuutusmaksuja ovat käytännössä palkansaajan eläkevakuutusmaksu ja työttömyysvakuusmaksu sekä tietyissä tilanteissa myös vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Nettotulon käsite olisi määritelty kaavamaisesti ja siten, että se olisi laskettavissa tulotietojärjestelmästä saatavissa olevien tietojen perusteella. Momentissa tarkoitetulla tavalla laskettu nettotulo ei välttämättä vastaisi tulonsaajan pankkitilille tosiasiallisesti maksettua suorituksen nettomäärää, koska suorituksesta on voitu tehdä muitakin vähennyksiä, jotka eivät aina ole tulorekisteriin ilmoitettavia tietoja. Momentin mukaisesti laskettu nettotulo kuvaisi kuitenkin henkilön käytettävissä olevia tuloja ja niiden kautta hänen käytettävissään olevaa maksuvaraa positiivisen luottotietorekisterin käyttötarkoitusten kannalta riittävän tarkalla tasolla. Sen avulla voitaisiin saavuttaa tiedon käyttäjien positiiviseen luottotietorekisteriin kohdistamat odotukset henkilöiden nettotuloja koskevien tietojen osalta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Tulorekisteriyksikkö vastaa brutto- ja nettotulon laskennasta. Säännös olisi tarpeen sen selventämiseksi, että tulorekisteriin tietoja ilmoittaneet suorituksen maksajat eivät ole miltään osin vastuussa niistä laskutoimituksista, joita Tulorekisteriyksikkö tekee tulorekisterissä olevien tulotietojen koostamiseksi positiiviseen luottorekisteriin talletettaviin kuukausittaisiin brutto- ja nettotuloihin. Tulotietojärjestelmästä annetun lain 4 §:n 3 momentin mukainen suorituksen maksajille kuuluva vastuu niiden tulorekisteriin talletettavaksi antamien tietojen oikeellisuudesta sekä tietojen oikaisemisesta ilman aiheetonta viivytystä ei siten koskisi näiden tietojen perusteella positiiviseen luottotietorekisteriin muodostettuja brutto- ja nettotuloja.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että positiiviseen luottotietorekisteriin talletetaan myös tieto velallisen luottokelpoisuuden arvioimiseksi selvitetyistä velallisen tuloista. Toisin kuin pykälän 1 ja 2 momentti, jotka koskevat tulorekisteristä saatuja luonnollisen henkilön tulotietoja, koskisi 4 momentti luotonantajien luoton myöntämisen yhteydessä selvittämien velallisen tuloja koskevien tietojen ilmoittamista positiiviseen luottotietorekisteriin. Momentissa tarkoitetut tulotiedot kerättäisiin rekisteriin sen viranomaiskäyttäjiä varten sen selvittämiseksi ja seuraamiseksi, että velallisen maksukyky ja hänen luottokelpoisuutensa on arvioitu asianmukaisesti luotonmyöntämisen yhteydessä. Luotonantajilta saatavat tulotiedot olisivat tähän käyttötarkoitukseen välttämättömiä, koska tulorekisteristä ei ole saatavissa tietoja luonnollisen henkilön kaikista tuloista eikä niiden perusteella voida luotettavasti päätellä sitä, millaisten tulotietojen perusteella velallisen maksukykyä ja hänen luottokelpoisuuttaan on luotonmyönnön yhteydessä arvioitu. Momentin nojalla ilmoitettavia tulotietoja ei luovutettaisi toisille luotonantajille luotonannossa käytettäväksi.
Velallisen tuloja koskevat tiedot ilmoitettaisiin rekisteriin luoton myöntämisen yhteydessä selvitettynä kuukausitulona jaettuna brutto- ja nettotuloon sen mukaisesti kuin luotonantaja on näitä tietoja luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä selvittänyt ja käsitellyt. Momentti ei laajentaisi luotonantajien velvollisuutta tulotietojen selvittämiseen eivätkä sen nojalla rekisteriin talletetut tulotiedot välttämättä kuvaisi luonnollisen henkilön tulojen todellista kokonaismäärää vaan ainoastaan henkilön tuloja siltä osin kuin luotonmyöntäjä on ne velallisen maksukyvyn arvioimiseksi selvittänyt.
15 §.Vapaaehtoinen luottokielto. Luottotietolain 12 §:ssä säädetään luonnollisen henkilön itse ilmoittaman luottokiellon tallettamisesta laissa tarkoitettuihin rekistereihin toimintakelpoisuutta koskevana tietona. Luottotietotoiminnan harjoittajien osalta kyse on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun rekisteröidyn suostumukseen perustuvasta henkilötiedon käsittelystä, toisin kuin maksuhäiriötietojen käsittelyssä, joka perustuu 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan (yleistä etua koskevan tehtävän hoitaminen). Suostumuksen edellytyksistä luottotietolain mukaisissa tilanteissa säädetään tietosuoja-asetuksen 7 artiklassa. Luottokieltoa koskevaa tietoa voidaan käyttää toisaalta ylivelkaantumiselta suojaamiseen henkilön omasta tahdosta ja toisaalta henkilötietojen väärinkäytösten estämiseen. Koska luotonantajat saattavat käyttää eri luottotietotoiminnan harjoittajien palveluita omiin tarpeisiinsa, luonnollinen henkilö voi joutua ilmoittamaan luottokiellon kaikkiin henkilöluottotietorekistereihin erikseen. Luonnollisen henkilön suojan tehostamiseksi erityisesti mahdollisten väärinkäytösten varalta olisi tarkoituksenmukaista, että tieto olisi saatavilla keskitetystä viranomaisrekisteristä, jonka käyttämiseen suurelle osalle luotonantajia tulisi velvollisuus.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että positiiviseen luottotietorekisteriin talletetaan tieto luonnollisen henkilön ilmoittamasta määräaikaisesta tai toistaiseksi voimassa olevasta vapaaehtoisesta luottokiellosta. Kiellon ilmoittaja voisi itse määritellä ajanjakson, jonka ajaksi hän haluaa asettaa vapaaehtoisen luottokiellon tai vaihtoehtoisesti hän voisi tehdä luottokieltomerkinnän toistaiseksi voimassa olevaksi. Toistaiseksi voimassa olevaa luottokieltoa on pidetty tarpeellisena määräaikaisen luottokiellon rinnalla, koska se ei edellyttäisi luottokiellon uusimista, vaan jatkuisi niin pitkään, kunnes kiellon tehnyt henkilö itse poistaa sen rekisteristä. Merkinnän tarkoituksena olisi, että luotonantaja voi suhtautua luotonantoon tällaisen henkilön osalta erityisellä varovaisuudella ja huolellisuudella. Vapaaehtoinen luottokielto voi olla tarpeellinen erityisesti tilanteissa, joihin liittyy kohonnut riski henkilötietojen mahdollisesta väärinkäytöstä, kuten esimerkiksi luoton hakemiseen toisen henkilön henkilötiedoilla. Vapaaehtoista luottokieltoa on pidetty tärkeänä keinona myös luonnollisen henkilön oman talouden hallinnassa. Luottokieltomerkintä tulisi ottaa asianmukaisesti huomioon luotonmyönnössä. Sen merkitys voi vaihdella sen mukaan, mikä on ollut syynä luottokieltomerkinnän tekemiselle. Jos syynä on kohonnut riski henkilötietojen väärinkäytölle, olisi luotonantajalla korostunut velvollisuus varmistaa luotonhakijan henkilöllisyys. Vapaaehtoista luottokieltoa voisi hallinnoida luonnollisen henkilön sähköisessä asiointipalvelussa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että luottokieltomerkinnästä tulee käydä ilmi, onko merkinnän tekemisen syynä kohonnut riski henkilötietojen väärinkäytölle, luonnollisen henkilön talouden hallintaan liittyvä syy tai muu syy. Merkinnän syy valittaisiin rekisterissä olevista vaihtoehdoista, eikä tarkkaa syytä olisi välttämätöntä ilmoittaa. Tietoa merkinnän syystä ei kerättäisi esimerkiksi avoimen tekstikentän välityksellä, jotta rekisteriin ei tallentuisi tarpeettomia tai arkaluonteisia tietoja. Merkinnän syyllä voi olla kuitenkin olennainen merkitys arvioitaessa luottokiellon johdosta toteutettavia toimenpiteitä. Luotonantajalta odotettavat toimenpiteet voisivat vaihdella huomattavasti sen mukaan, onko kyseessä väärinkäytösriskin minimointi vai luonnollisen henkilön tavoite ehkäistä omaa velkaantumistaan. Ensin mainitussa tilanteessa luotonantajan olisi pyrittävä erityisen huolellisesti varmistumaan luotonhakijan henkilöllisyydestä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa luoton myöntämiseen tulisi suhtautua pidättyväisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että luonnollinen henkilö voi milloin tahansa uusia, päivittää tai poistaa luottokieltomerkinnän. Luottokiellon voisi uusia ilman rajoituksia, jos se on ilmoitettu määräajaksi. Päivittäminen tarkoittaisi joko määräaikaisen kiellon muuttamista toistaiseksi voimassa olevaksi tai päinvastoin, taikka kiellon syyn muuttamista. Määräaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevan luottokiellon voisi myös poistaa milloin tahansa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että positiivisesta luottotietorekisteristä saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tiedon vapaaehtoisesta luottokiellosta luottotietotoiminnan harjoittajille luottotietolaissa tarkoitettuun luottotietorekisteriin tallettamista varten sekä rekisteristä edelleen luovuttamista varten luottotietolain 19 §:ssä säädettyyn tarkoitukseen. Tiedon luovuttaminen edellyttäisi, että luonnollinen henkilö antaa tähän suostumuksensa. Tietoa ei välitettäisi automaattisesti luottotietolaissa tarkoitettuihin luottotietorekistereihin, vaan se edellyttäisi aina luonnollisen henkilön aktiivista toimenpidettä. Mikäli luonnollinen henkilö antaa suostumuksensa, voitaisiin luottokieltoa koskeva tieto luovuttaa positiivisesta luottotietorekisteristä kaikille niille toimijoille, jotka harjoittavat luottotietolaissa tarkoitettua henkilöluottotietotoimintaa ja tallettavat luottokieltoja koskevia tietoja. Koska suostumus annettaisiin tietojen luovuttamiselle luottotietolaissa tarkoitetuille luottotietotoiminnan harjoittajille näiden ylläpitämiin luottotietorekistereihin, koskisi suostumus myös mahdollisia uusia toimijoita, jotka aloittavat laissa säädetyn luottotietotoiminnan. Momentissa säädettäisiin myös suostumuksen antamisen ja sen peruuttamisen tavasta. Suostumuksesta tulisi käydä ilmi, että se on annettu vapaaehtoisesti ja nimenomaisesti sekä tietoisena siitä, mihin tarkoituksiin tietoja luovutetaan. Suostumuksen voisi momentin mukaan antaa ja milloin tahansa peruuttaa 27 §:ssä tarkoitetun sähköisen asiointipalvelun kautta tai ilmoittamalla tästä Tulorekisteriyksikölle. Suostumus toimisi henkilötietojen siirron edellytyksenä, eikä se olisi käsittelyn varsinainen oikeusperuste. Sääntelyliikkumavara tältä osin perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohtaan.
Positiiviseen luottotietorekisteriin saisi merkitä myös vajaavaltaista eli alaikäistä tai vajaavaltaiseksi julistettua henkilöä koskevan luottokiellon. Vajaavaltaisen suostumuksen osalta Tulorekisteriyksikön olisi otettava huomioon, mitä laissa säädetään vajaavaltaisen edunvalvojien kuulemisesta, erityisesti holhoustoimesta annetusta laista (442/1999) johtuvat vaatimukset. Alaikäisen luottokieltoa koskevat merkinnät olisivat todennäköisesti harvinaisia, ottaen huomioon, että alaikäiselle myönnettävät luotot ovat lähinnä opintolainoja.
Halutessaan luonnollinen henkilö voisi tehdä merkinnän yksinomaan positiiviseen luottotietorekisteriin. Tällöin merkintä näkyisi kuitenkin ainoastaan niille tahoille, joilla on ehdotetussa laissa säädetty oikeus saada tietoja positiivisesta luottotietorekisteristä. Luottotietolaissa säädetyistä luottotietorekistereistä voidaan luovuttaa tietoja laajemmalle vastaanottajajoukolle. Näin ollen tieto vapaaehtoisesta luottokieltomerkinnästä voidaan näiden rekistereiden kautta saattaa laajemmin saataville. Toisaalta luonnollisen henkilön riittävään informointiin luottotietolain mukaisista käyttötarkoituksista on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Luottotietolain 16 §:n mukaan itse ilmoitettua luottokieltoa voidaan käyttää myös automatisoituun luottokelpoisuuden arviointiin. Vaikka luottotietolaki mahdollistaa myös itse ilmoitetun luottokiellon peruuttamisen milloin tahansa, tieto on saattanut vaikuttaa jo aiemmin luovutettuun luottokelpoisuusarvioon. Tästä syystä 4 momenttiin sisältyisi myös säännös, jonka mukaan Tulorekisteriyksikön olisi ilmoitettava suostumuksen peruuttamisesta niille luottotietotoiminnan harjoittajille, joille luottokieltoa koskeva tieto on luovutettu, siinä tapauksessa, että kiellon ilmoittanut henkilö peruuttaa suostumuksensa tiedon käsittelylle positiivisessa luottotietorekisterissä. Ilmoitus voitaisiin toteuttaa tietojärjestelmässä automatisoidusti.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin vapaaehtoisen luottokieltomerkinnän tekemisen maksuttomuudesta positiivisessa luottotietorekisterissä. Luottokieltomerkinnän tekemisestä, poistamisesta tai muusta käsittelystä ei perittäisi maksua. Myöskään merkinnän tai sen poistamista koskevan tiedon välittämisestä luottotietolaissa tarkoitettuun luottotietorekisteriin ei perittäisi maksua. Tiedon luovutuksella luottotietotoiminnan harjoittajille ei olisi vaikutusta luottotietotoiminnan harjoittajien muihin palveluihin, joista saatetaan periä maksuja. Luonnollinen henkilö voisi myös edelleen halutessaan ilmoittaa luottokiellon suoraan luottotietolaissa tarkoitettuihin luottotietorekistereihin. Tällöin yksityinen luottotietotoiminnan harjoittaja voi kuitenkin periä merkinnän tekemisestä maksun. Tieto merkinnästä ei tällaisessa tapauksessa välittyisi positiiviseen luottotietorekisteriin.
3 luku. Ilmoitusvelvollisuus ja tietojen ilmoittaminen positiiviseen luottotietorekisteriin
16 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin niistä elinkeinonharjoittajista, joiden olisi ilmoitettava 6 §:ssä mainittuja luottoja koskevat tiedot positiiviseen luottotietorekisteriin. Ilmoitusvelvollisuus kattaisi laajasti luotonantajat, jotka myöntävät joko kuluttajaluottoja tai luottoja luonnollisen henkilön elinkeinotoimintaa varten. Ilmoitusvelvollisuus kattaisi myös ETA-valtioihin sijoittautuneet luotonantajat, jotka tarjoavat palveluita Suomessa. Luotonantaja olisi ilmoitusvelvollinen riippumatta siitä, missä vaiheessa luoton elinkaarta luotonantajasta on tullut luottosopimuksen osapuoli.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ilmoitusvelvollisista kuluttajaluottoja tai niihin rinnastuvia luottoja myöntävistä elinkeinonharjoittajista. Momentin 1 kohdan mukaan ilmoitusvelvollisuus olisi Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla valvottavalla sekä mainitun pykälän 5 momentissa tarkoitetuilla ulkomaisen ETA-valvottavan Suomessa olevalla sivuliikkeellä ja ulkomaisella valvottavalla, joka tarjoaa palveluita Suomessa sivuliikettä perustamatta. Kohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus olisi luotto- ja rahoituspalvelun tarjoajilla, joiden toimintaa Finanssivalvonta valvoo. Ulkomaisen ETA-valvottavan sivuliike voi olla joko ETA-valtion tai kolmannen maan ETA-valtioon sijoittautuneen luottolaitoksen sivuliike. Palvelun tarjoaminen sivuliikettä perustamatta on mahdollista vain ETA-valvottaville, joilla on toimilupa jossakin toisessa ETA-valtiossa.
Momentin 2 kohdan mukaan ilmoitusvelvollisuus olisi eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain (853/2016) mukaisesti rekisteriin merkityillä luotonantajilla ja luotonvälittäjillä. Kohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus olisi Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään luotonantaja- ja vertaislainanvälittäjärekisteriin rekisteröitävillä luotonantajilla ja vertaislainanvälittäjillä, joiden toimintaa Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo. Kuluttajaluottoja myöntävät luotonantajat ja vertaislainanvälittäjät kuuluvat rekisteröitymisvelvoitteen ja valvonnan piiriin eräitä laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kohdassa tarkoitetut ilmoitusvelvolliset luotonantajat ja vertaislainanvälittäjät voisivat olla myös toiseen ETA-valtioon sijoittautuneita luotonantajia, jotka tarjoavat palveluita Suomessa. Ilmoitusvelvollisia sen sijaan eivät olisi elinkeinonharjoittajat, jotka myöntävät kuluttajaluottoja vain myymiensä kulutushyödykkeiden oston rahoittamiseksi, eivätkä toiseen ETA-valtioon sijoittautuneet elinkeinonharjoittajat, jotka tarjoavat kuluttajaluottoja tai välittävät vertaislainoja Suomessa tilapäisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ilmoitusvelvollisiksi 1 momentissa tarkoitetut elinkeinonharjoittajat myös silloin, jos ne myöntävät luottoa muille luonnollisille henkilöille kuin kuluttajille (1 kohta). Lisäksi ilmoitusvelvollisuus olisi sellaisella Suomeen tai toiseen ETA-valtioon sijoittautuneella muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla elinkeinonharjoittajalla, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti myöntää luottoa muille luonnollisille henkilöille kuin kuluttajille, paitsi jos elinkeinonharjoittaja myöntää luottoa Suomessa vain satunnaisesti tai vain tarjoamiensa tavaroiden tai palveluiden hankkimisen rahoittamiseksi (2 kohta). Kohdassa tarkoitettuja luotonantajia olisivat elinkeinotoimintaa varten luottoja myöntävät luotonantajat, joiden elinkeinotoiminta ei kuulu Finanssivalvonnan tai Etelä-Suomen Aluehallintoviraston valvonnan piiriin. Näiden ilmoitusvelvollisuutta valvoisi Finanssivalvonta. Kohdassa asetettaisiin ilmoitusvelvollisuus Suomen lisäksi myös toiseen ETA-valtioon sijoittautuneelle luotonantajalle, jos se tarjoaa elinkeinotoimintaa varten luottoa luonnolliselle henkilölle. Kohdan soveltamisalaan kuuluvien luotonantajien ryhmä ei ole määriteltävissä samalla tavalla kuin toimiluvan tai rekisteröinnin perusteella toimivat luotonantajat, eikä niiden tarkka lukumäärä ole tiedossa, mutta tällainen toiminta on toistaiseksi harvinaista. Tarkoituksena olisi kuitenkin varmistaa, että kaikki muille luonnollisille henkilöille kuin kuluttajille Suomessa luottoa tarjoavat Suomeen tai toiseen ETA-valtioon sijoittautuneet luotonantajat olisivat yhdenvertaisessa asemassa. Lisäksi osan jättäminen pois ilmoitusvelvollisista heikentäisi lain tavoitteita torjua luonnollisen henkilön ylivelkaantumista tehokkaasti. Ilmoitusvelvollisia koskisivat kuitenkin vastaavat poikkeukset kuin 1 momentin 2 kohdan mukaiset poikkeukset.
Ilmoitusvelvollisuutta ei asetettaisi elinkeinonharjoittajille, jotka myöntävät luottoja ainoastaan myymiensä kulutushyödykkeiden myynnin rahoittamiseksi. Näiden toimijoiden säätäminen ilmoitusvelvolliseksi aiheuttaisi suhteetonta hallinnollista taakkaa yrityksille verrattuna ilmoitusvelvollisuuden kautta saavutettaviin hyötyihin. Niiden jättämisen pois ilmoitusvelvollisuuden piiristä ei arvioida vaarantavan positiivisen luottotietorekisterin riittävää kattavuutta ja hyödynnettävyyttä lainanhakijoiden maksukyvyn arvioinnissa tai rahoitusvakauden ja luottomarkkinoiden seurannassa ja valvonnassa. Usein tavaroiden tai palvelujen oston rahoittamiseksi tarjottavat luotot myöntää rahoitusyhtiö tai muu ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluva toimija, jotka olisivat ilmoitusvelvollisia, kun taas tavaran myyjä tai palvelun tarjoaja on vain luotonvälittäjä. Lisäksi vähäisyysperusteella ilmoitusvelvollisuutta ei asetettaisi sellaisille luotonantajille, jotka myöntävät luottoa Suomessa vain satunnaisesti. Ilmoitusvelvollisuudesta voisi aiheutua kohtuuton taakka myös tällaisille elinkeinonharjoittajille suhteessa ilmoitusvelvollisuudesta saatavaan hyötyyn.
Momentin 3 kohdan mukaan ilmoitusvelvollisuus olisi valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitetulla erityisrahoitusyhtiöllä. Erityisrahoitusyhtiö (Finnvera Oyj) tarjoaa luottoa luonnollisen henkilön elinkeinotoimintaa varten.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että ilmoitusvelvollisuus olisi myös sellaisilla muilla elinkeinonharjoittajilla kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuilla elinkeinonharjoittajilla, joille 6 §:n perusteella ilmoitettavasta luottosopimuksesta johtuvat luotonantajan oikeudet ovat siirtyneet. Tällaisia siirronsaajia olisivat lähinnä perintätoimistot, joille luotto on siirretty. Momentti ei kuitenkaan koskisi perintätoimistoja niiden hoitaessa perimistoimeksiantoja luotonantajan lukuun. Tällaisessa tilanteessa myöskään luotonantajan ilmoitusvelvollisuus ei siirtyisi perintätoimistolle, vaan säilyisi luotonantajalla. Momentin nojalla ilmoitusvelvollisuus siirtyisi uudelle luotonantajalle vain, jos sitä olisi pidettävä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun elinkeinonharjoittajaan rinnastuvana elinkeinonharjoittajana.
Rekisteriin ei ilmoitettaisi valtiokonttorista annetussa laissa (305/1991) tarkoitetun valtionkonttorin saatavakantaa. Valtiokonttorilla perittävänä olevan asuntolainakannan osalta vuosien 2014–2020 välillä takauskorvausten takaisinperinnässä olevien lainojen määrä on ollut 299–367 kappaletta ja niiden pääomien määrä on ollut yhteensä noin 2,1–3 miljoonaa euroa. Ottaen huomioon tämän saatavakannan vähäisyys ja sen vaatimaton lisäarvo suhteessa positiivisen luottotietorekisterin ehdotettuun tietosisältöön, ei sen sisällyttämistä positiiviseen luottotietorekisteriin pidetä välttämättömänä.
17 §.Kansaneläkelaitoksen ilmoitusvelvollisuus. Pykälän mukaan Kansaneläkelaitoksen olisi ilmoitettava positiiviseen luottotietorekisteriin opintotukilain (65/1994) 38 §:ssä tarkoitetut opintolainan takaussaatavat. Kansaneläkelaitoksen takaussaatavat ilmoitettaisiin rekisteriin kaikkien sillä olevien takaussaatavien osalta riippumatta esimerkiksi opintolainan saaneen henkilön asuinpaikasta. Opintotukea voidaan opintotukilain nojalla myöntää eräin laissa säädetyin edellytyksin myös ulkomailla harjoitettaviin opintoihin.
Kansaneläkelaitoksen takaussaatavakanta on suuruudeltaan ja sen kattaman henkilöjoukon osalta varsin suuri, minkä lisäksi opintolainojen merkitys kotitalouksien velkaantumisen kannalta on lisääntynyt. Vuosien 2014–2020 välillä Kansaneläkelaitoksella perittävänä oleva takaussaatavakanta on ollut suuruudeltaan 113–154 miljoonaa euroa kattaen yhteensä 26 000–36 000 velallista.
18 §.Velvollisuus ilmoittautua Tulorekisteriyksikölle. Pykälässä säädettäisiin, että ilmoitusvelvollisen olisi viimeistään kuukautta ennen tietojen ilmoittamisen aloittamista ilmoittauduttava Tulorekisteriyksikölle ehdotetussa laissa tarkoitetuksi ilmoitusvelvolliseksi. Kuukauden määräaika koskisi kaikkia 16 §:ssä tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia. Ilmoittautumisvelvollisuus ei kuitenkaan koskisi Kansaneläkelaitosta. Markkinoille tulevien uusien toimijoiden olisi ilmoittauduttava Tulorekisteriyksikölle, mikäli ne tosiasiallisesti aikovat myöntää lain 6 §:ssä tarkoitettuja luottoja. Pykälän nojalla Tulorekisteriyksikkö saisi positiiviseen luottotietorekisteriin ilmoitusvelvollisilta luotonantajilta tarvittavat tiedot ilmoitusvelvollisuuteen liittyvien käytännön toimenpiteiden hoitamiseksi. Samalla Tulorekisteriyksikölle syntyisi listaus positiiviseen luottotietorekisteriin ilmoittautuneista ilmoitusvelvollisista luotonantajista. Listauksen perusteella voitaisiin todeta, onko yksittäinen luotonantaja ilmoittautunut rekisteriin ilmoitusvelvolliseksi luotonantajaksi, jolloin listaus helpottaisi merkittävästi myös Finanssivalvonnalle ja Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 28 §:n 1 momentissa säädettävän valvontatehtävän hoitamista. Listauksen perusteella voitaisiin myös seurata sitä, että kaikki rekisteriin ilmoitusvelvolliseksi ilmoittautuneet luotonantajat toimittavat luottojaan koskevia tietoja positiiviseen luottotietorekisteriin.
Pykälässä tarkoitettu luotonantajien ilmoittautumisvelvollisuus koskisi vain niiden ilmoitusvelvollisuutta positiiviseen luottotietorekisteriin eikä sillä olisi tarkoitus muutoin muuttaa tai laajentaa luotonantajien toimiluvan edellytyksiä tai niiden rekisteröitymisvelvollisuutta muun lainsäädännön nojalla. Toisaalta osaa luotonantajista ei tällä hetkellä koske muun lainsäädännön mukainen toimilupa- tai rekisteröitymisvelvoite.
Pykälän mukaan ilmoittautumisen tulisi tapahtua viimeistään kuukautta ennen tietojen ilmoittamisen aloittamista, jotta Tulorekisteriyksikölle jäisi riittävästi aikaa erilaisten ilmoitusliikenteen aloittamisen edellytyksenä olevien käytännön toimenpiteiden hoitamiseen kyseisen ilmoitusvelvollisen osalta. Ilmoitusvelvollisen tulisi ilmoittautua oma-aloitteisesti Tulorekisteriyksikölle.
19 §.Tietojen ilmoittaminen positiiviseen luottotietorekisteriin. Pykälän 1 momentin mukaan laissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen olisi salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä ilmoitettava positiiviseen luottotietorekisteriin lain 5 §:n 1 momentissa, 7–13 §:ssä ja 14 §:n 4 momentissa tarkoitetut tiedot sekä niiden muutokset, siltä osin kuin tiedot ovat kohtuullisin toimenpitein ilmoitusvelvollisen saatavilla. Kansaneläkelaitos ilmoittaisi momentin mukaan vastaavat tiedot lain 8, 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuja tietoja lukuun ottamatta. Mainituissa pykälissä tarkoitettujen tietojen ei ole arvioitu olevan tarpeellisia Kansaneläkelaitoksella perittävänä olevien opintolainasaatavien osalta.
Tiedot olisi ilmoitettava kaikkien ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien luottojen osalta siltä osin kuin ne olisivat saatavilla. Kaikkien rekisteriin ilmoitettavien luottojen osalta tietoja ei välttämättä ole saatavilla eikä kaikkien luotonantajien olisi käytännössä mahdollista ilmoittaa kaikkia ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. On myös mahdollista, että vanhojen luottojen osalta osa tiedoista puuttuu. Ilmoitusvelvollisuuden kohtuullistamiseksi velvollisuus tietojen antamiseen ei koskisi tietoja siltä osin kuin niitä ei tosiasiallisesti ole.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta ilmoitettaviin tietoihin tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollisuuden piiriin sisältyvä luotto kuuluu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 23 §:ssä tarkoitetun maksuohjelman piiriin tai jotka kuuluvat yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaisesti vahvistetun saneerausohjelman piiriin. Näiden luottojen osalta luottojen tiedot muuttuvat niin merkittävästi, että niiden ilmoittaminen luotonantajien tietojärjestelmistä rekisteriin kaikilta osin ei olisi mahdollista. Osana maksuohjelman vahvistamista voidaan esimerkiksi alentaa velallisen maksuvelvoitetta tai muuttaa maksuaikataulua. Maksuvelvoitteen alentaminen voi lisäksi vaikuttaa esimerkiksi sovittuun korkoon tai alentaa pääomaa. Kaikkien luotonantajien järjestelmät eivät ylläpidä ajantasaista tietoa maksuohjelman mukaisista saatavista, jolloin ajantasaisten ja oikeiden tietojen ilmoittaminen rekisteriin olisi huomattavan vaikeaa. Näissä tilanteissa rekisteriin ilmoitettaisiin momentin mukaan ainoastaan lain 7 §:n 1 momentissa, 9 §:ssä sekä 13 §:ssä tarkoitetut tiedot. Rekisteristä saatavien tietojen joukko olisi näiden luottojen osalta vastaavasti suppeampi kuin muiden luottojen osalta. Mikäli maksuohjelma esimerkiksi raukeaa, saatava lähtökohtaisesti palautetaan voimaan alkuperäisten ehtojen mukaisena, jolloin tiedot rekisteriin ilmoitettaisiin kaikilta osin 1 momentin mukaisesti.
Pykälän 3 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot olisi ilmoitettava rekisteriin teknisen rajanpinnan avulla. Tiedot voitaisiin kuitenkin 4 momentin mukaan perustellusta syystä ilmoittaa myös muuta sähköistä tietoturvallista tapaa käyttäen. Tämä käytännössä tarkoittaisi muuta salattua tai suojattua yhteyttä. Muun tavan käyttäminen voisi olla tarpeen esimerkiksi silloin, jos tietojen luovuttaminen rajapinnan avulla ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista, tai jos tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset estävät sen. Tarkoituksena on, että tekninen rajapinta olisi aina ensisijainen ratkaisu silloin, kun ilmoitettavien luottojen määrä on suuri tai ilmoitukset ovat säännöllisesti toistuvia ja vakiosisältöisiä. Tällä pyrittäisiin varmistamaan erityisesti vastaanotettavien tietojen mahdollisimman yhtenäinen tietorakenne ja se, että Tulorekisteriyksiköllä on tiedonhallintayksikkönä paremmat edellytykset huolehtia tietojärjestelmän ja vastaanotettavien tietojen tietoturvallisuudesta. Vaikka luottotiedot vastaanotettaisiin muutakin toimitustapaa käyttäen vakiomuotoisina, muun kuin teknisen rajapinnan käyttäminen voisi edellyttää enemmän manuaalista työtä ja lisätä virheiden riskiä, mistä syystä se olisi suositeltavaa rajoittaa vain sellaisiin tilanteisiin, joissa muun tavan käyttö on teknisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa. Tiedonhallintalain mukaan teknisen rajapinnan käyttäminen on muiden kuin viranomaisten osalta mahdollisuus, eikä pääsääntö, mikä myös puoltaa muun tiedontoimitustavan mahdollistamista.
Pykälän 5 momentin mukaan positiiviseen luottotietorekisteriin tehtävät ilmoitukset olisi varmennettava sähköisellä allekirjoituksella tai muulla hyväksyttävällä tavalla. Vastaava säännös sisältyy tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin. Verohallinto voisi ehdotetun 6 momentin mukaan antaa tarkempia määräyksiä 3 momentissa tarkoitetusta rajapinnasta, 4 momentissa tarkoitetusta muusta sähköisestä tietoturvallisesta tavasta ja ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen liittyvistä menettelyistä.
Pykälän 7 momentin mukaan Tulorekisteriyksikkö tekisi ilmoitusvelvollista koskevan päätöksen yhteyksien avaamisesta tietojen ilmoittamiseksi rekisteriin. Päätös tehtäisiin kunkin ilmoitusvelvollisen osalta sen jälkeen, kun Tulorekisteriyksikkö on pystynyt varmistumaan siitä, että kyseessä oleva elinkeinonharjoittaja on 16 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollinen. Yhteyksien avaamista koskeva päätös olisi luonteeltaan hallintopäätös, johon sovellettaisiin, mitä hallintolain (434/2003) 7 luvussa säädetään. Päätökseen voisi hakea muutosta siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.
20 §.Tietojen ilmoittamisen määräaika. Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot olisi ilmoitettava myönnettyjen luottojen osalta viimeistään luottosopimuksen tekemistä seuraavana kalenteripäivänä. Uusien luottojen osalta olisi erityisen tärkeää, että tiedot luotosta ilmoitetaan rekisteriin viipymättä niin pian kuin se on mahdollista. Luotonhakija voi hakea luottoja usealta eri taholta yhtäaikaisesti ja ylivelkaantumisen estämisen kannalta on erityisen tärkeää, että kaikki myönnetyt luotot näkyisivät rekisteristä joko samana päivänä tai viimeistään luottosopimuksen tekemistä seuraavana päivänä.
Käytännössä tietojen ilmoittaminen ei ole kaikkien luotonantajien myöntämien luottojen osalta mahdollista samana päivänä, koska useat luotto- ja rahoituslaitosten tietojen käyttöön sekä niiden ilmoittamiseen liittyvät toiminnot tapahtuvat tietojärjestelmätasolla eräajopohjaisesti kerran vuorokaudessa ja useimmiten yöaikaan mahdollisesti vasta luottosopimuksen tekemistä seuraavan vuorokauden puolella. Luotto- ja rahoituslaitosten näkökulmasta ei voida pitää kohtuullisena, että tällaiset tiedonkäsittelyprosessit olisi saatettava reaaliaikaisiksi pelkästään täysin ajantasaisen ilmoittamisen mahdollistamiseksi positiiviseen luottotietorekisteriin. Tästä syystä ehdotettu määräaika olisi yhdenmukainen luotto- ja rahoituslaitosten olemassa olevien prosessien kanssa.
Pykälän 2 momentin mukaan luottosopimuksen tekemisen jälkeen tapahtuneista ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen muutoksista olisi ilmoitettava viimeistään tietojen muuttumista seuraavana toisena arkipäivänä. Muutokset 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun tietoon olisi kuitenkin ilmoitettava viimeistään silloin, kun rekisteriin seuraavan kerran ilmoitetaan 10 §:ssä tarkoitettuja tietoja. Muutoksilla tarkoitetaan luoton lyhennyksiä, siitä maksettua korkoa ja muita kuluja sekä luoton ehtojen muutoksia tai luoton nostamista koskevien tietojen ilmoittamista rekisteriin. Momentissa tarkoitettuina päivityksinä pidettäisiin myös tilanteita, joissa luotto on siirtynyt toiselle luotonantajalle. Momentissa säädetty määräaika olisi pidempi kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jotta luotonantajille ja muille ilmoitusvelvollisille jäisi riittävästi aikaa saapuvien maksusuoritusten oikeaan kohdistamiseen niiden omassa luottoreskontrassa ennen tietojen ilmoittamista positiiviseen luottotietorekisteriin. Tiedot eivät myöskään ole ylivelkaantumisen torjunnan kannalta aivan yhtä kriittisiä kuin 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Momentin nojalla tulisi ilmoittaa myös tiedot maksuviiveistä kahden arkipäivän kuluessa siitä, kun maksu on viivästynyt 60 päivää. Sama määräaika koskisi maksuviiveen määrässä tapahtuvien muutosten sekä maksuviiveen poistumista koskevien tietojen ilmoittamista rekisteriin. Mikäli luoton tiedoissa tapahtuisi muutos viikonlopun tai muiden pyhäpäivien aikana, siirtyisi määräaika näiden jälkeiseen toiseen arkipäivään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että silloin kun luottoa peritään ulosottokaaren (705/2007) mukaisessa ulosottomenettelyssä, olisi 2 momentissa tarkoitetut tiedot ilmoitettava viimeistään toisena arkipäivänä siitä, kun varat on tilitetty ilmoitusvelvolliselle ja luotonantaja on saanut tiedon siitä, mihin saatavaan tilitys liittyy. Poikkeus olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että luotonantajalla on tosiasiallinen mahdollisuus kohdentaa maksu tietojärjestelmätasolla oikealle luotolle ja oikealle velalliselle.
4 luku. Tietojen luovutus positiivisesta luottotietorekisteristä
21 §.Tietojen luovuttaminen luotonantajille. Pykälässä säädettäisiin siitä, mihin käyttötarkoituksiin luotonantajilla ja muilla elinkeinonharjoittajilla olisi oikeus saada tietoja rekisteristä salassapitosäännösten estämättä. Säännökset täsmentäisivät samalla rekisterin ensisijaiset käyttötarkoitukset. Tietoja ei saisi käsitellä muuhun kuin pykälässä säädettyyn tarkoitukseen. Positiiviseen luottotietorekisteriin ilmoitettaisiin tietoja sekä luotonannossa käytettäväksi, että rekisterin viranomaiskäyttäjien tarpeita varten. Luotonantaja ei kuitenkaan saisi nähtäväkseen kaikkia rekisterissä olevia luottokohtaisia tietoja. Positiivisesta luottotietorekisteristä luotonantajille luovutettavat tiedot koostettaisiin rekisterissä ennen niiden luovuttamista luottotietoraportiksi, josta ilmenisivät ainoastaan ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä luotonhakijan luottokelpoisuuden arvioinnin kannalta.
Kuluttajansuojalaista seuraa velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuutta kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien luottotietorekisteri- ja muiden tietojen perusteella. Velvollisuus ei koske pelkästään asuntoluottoja, jatkuvia luottoja ja suurempia kertaluottoja, vaan myös rahamäärältään pieniä kuluttajaluottoja. Voimassa olevien säännösten esitöiden mukaan tarpeellisia tietoja kuluttajan maksuvaran ja siten luoton takaisinmaksukyvyn arvioimiseksi ovat kuluttajan tulojen määrän ja perusteen lisäksi tämän menot, velat ja varat sekä mahdolliset takausvastuut. Maksuvaran selvittämisessä tulisi ottaa huomioon myös mahdollinen luoton korkomenojen nouseminen. Samoin tulisi ottaa huomioon tulojen jatkuvuuteen vaikuttavat seikat, kuten työ- tai virkasuhteen laatu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luotonhakijan luottokelpoisuutta on lähtökohtaisesti arvioitava aina samojen periaatteiden mukaan ja samoihin tietoihin perustuen riippumatta esimerkiksi siitä, minkä suuruisesta luotosta on kyse. Luottotietoraportilla luovutettavat tiedot olisivat aina samat siitä riippumatta, minkä suuruisen tai mihin käyttötarkoitukseen haetun luoton myöntämisessä tietoja käytettäisiin. Kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi on tarpeen paitsi luottosopimusta tehtäessä myös eräissä tapauksissa muutettaessa kuluttajan pyynnöstä luottosopimuksen ehtoja.
Luonnollisten henkilöiden tulo- ja menotiedot sekä luottotietorekistereistä hankitut luottotiedot ovat perustietoja, joiden analysointi auttaa tekemään oikeita luottopäätöksiä. Luotonantajan on myös kohtuullisin toimenpitein varmistuttava tietojen paikkansapitävyydestä. Luottolaitoksille seuraa lisäksi toimintaperiaatteita ja menettelyjä koskevia yksityiskohtaisia vaatimuksia luottolaitostoiminnasta annetun lain säännöksistä (9 luvun 10 §), jotka koskevat luotto- ja vastapuoliriskejä, sekä niitä täydentävistä määräyksistä.
Kuluttaja-asiamies on antanut kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n soveltamisesta linjaukset, jotka koskevat kaikkien kuluttajaluottojen osalta luottokelpoisuuden arviointia, ja joissa vahvistetaan edellä mainituista kuluttajansuojalain esitöistä ilmenevät periaatteet. Finanssivalvonta on myös antanut määräyksiä ja ohjeita, jotka täydentävät kuluttajansuojalain ja luottolaitostoiminnasta annetun lain säännöksiä luottokelpoisuuden arvioinnin osalta. Finanssivalvonnan määräysten ja ohjeiden Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet 4/2018: Luottoriskien hallinta ja luottokelpoisuuden arviointi rahoitussektorin valvottavissa 5.3.2018; DNro FIVA 10/01.11/2020. Voimassa 1.7.2018 alkaen. mukaan luottopäätöksissä on kiinnitettävä huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:
1) velallisen takaisinmaksuhistoriaan, nykyiseen takaisinmaksukykyyn ja arvioon tulevasta takaisinmaksukyvystä velallisen kaikki varat ja vastuut huomioon ottaen;
2) luoton käyttötarkoitukseen ja takaisinmaksulähteeseen (otettava huomioon jatkuvuuteen liittyvät seikat);
3) hankkeen rahoitussuunnitelmaan ja velallisen oman rahoituksen osuuteen;
4) vakuuden lajiin, arvostukseen, kattavuuteen ja realisoitavuuteen;
5) mikäli luottoa lyhennetään hyvin takapainotteisesti, suunnitelmaan suurimpien lyhennysten hoitamiseksi;
6) arvioon taloudellisten olosuhteiden muutoksien vaikutuksista (korot, muut).
Ehdotetussa luottotietoraportilta ilmenevässä tietosisällössä on edellä mainittujen velvoitteiden lisäksi otettu huomioon myös kilpailunäkökohdat. Tämän vuoksi raportilta ei lähtökohtaisesti ilmenisi yksityiskohtaisesti esimerkiksi yksittäisen luoton osalta maksettujen korkojen ja muiden luottokustannusten määriä. Luottokelpoisuuden arvioinnin kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että raportilta ilmenisivät kaikki luotosta maksetut velallisen maksukykyyn vaikuttavat erät, kuten lyhennykset, korot ja muut luottokustannukset. Niitä koskevat tiedot ilmenisivät raportilta kaikkien luottojen osalta yhtenä kokonaissummana. Luottotietoraportilla ei luovutettaisi myöskään mitään korkotekijöihin, kuten viitekoron tai korkomarginaalin prosenttimääriin tai niiden määräytymisjaksoihin liittyvää tietoa.
Pykälän 1 momentin mukaan kuluttajan luottokelpoisuuden arvioimiseksi ja kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuuden varmistamiseksi voitaisiin positiivisesta luottotietorekisteristä salassapitosäännösten estämättä luovuttaa 22 §:ssä tarkoitetut tiedot sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolla on kuluttajansuojalain nojalla velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus tai tarkistaa kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuus. Säännöksen tarkoituksena olisi mahdollistaa positiivisesta luottotietorekisteristä saatavien tietojen käyttäminen kaikissa tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja on velvollinen toteuttamaan kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnin kuluttajansuojalain 7 tai 7 a luvussa säädetyllä tavalla. Luotonantajalla olisi 2. lakiehdotuksen mukaan velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus tämän tuloja ja menoja sekä muita taloudellisia olosuhteita koskevien tarpeellisten, riittävien ja oikeasuhteisten luottotietorekisteri- ja muiden tietojen perusteella. Kuluttajaluottoja myöntävien luotonantajien osalta henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi siten yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (rekisterinpitäjän lakisääteinen velvoite) muualla laissa säädetyn mukaisesti, mutta käsittely voisi perustua lisäksi 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan (sellaisen sopimuksen täytäntöön panemiseksi, jossa rekisteröity on osapuolena) ja joiltakin osin myös a alakohtaan (rekisteröidyn suostumus).
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa luotonantajalla olisi oikeus saada positiivisesta luottotietorekisteristä 22 §:ssä tarkoitetut tiedot silloin, kun kyseessä on muun luonnollisen henkilön kuin kuluttajan luottokelpoisuuden arvioiminen, sekä silloin, kun velallinen hakee muutosta luoton ehtoihin. Momentin 1 kohdan mukaan tiedot voitaisiin luovuttaa positiivisesta luottotietorekisteristä salassapitosäännösten estämättä velallisen luottokelpoisuuden arvioimiseksi luottosopimuksen tekemistä taikka luoton määrän tai luottorajan korottamista varten 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa. Säännös kattaisi muulle luonnolliselle henkilölle kuin kuluttajalle myönnettävät luotot. Näitä luottoja myöntävillä luotonantajilla ei ole erikseen laissa säädettyä velvollisuutta arvioida luotonhakijan luottokelpoisuutta. Ehdotus siitä, että myös muulle luonnolliselle henkilölle kuin kuluttajalle luottoja myöntäville luotonantajille luovutettaisiin samat 22 §:ssä tarkoitetut tiedot perustuu ehdotetun lain tavoitteeseen suojella luonnollisia henkilöitä tehokkaasti ylivelkaantumiselta. Kaikki luonnollisen henkilön henkilökohtaisella vastuulla olevat velat vaikuttavat tämän maksukykyyn ja luottokelpoisuuteen, vaikka kaikki tiedot eivät olisi samalla tavalla välttämättömiä kuin niille luotonantajille, joita koskevat esimerkiksi luottoriskien hallintaan liittyvät lakisääteiset velvoitteet. Myös muille luonnollisille henkilöille kuin kuluttajille luottoa myöntävällä luotonantajalla luotonantoon liittyy kuitenkin asiakassuhteiden osalta samantapaisia riskejä ja luotonantajalla on vastaavasti tarve arvioida asiakkaansa maksukykyä ja luottokelpoisuutta. Tällaisilla luotonantajilla ei kuitenkaan ole erikseen laissa säädettyä oikeutta käsitellä positiivisia luottotietoja ja niihin liittyviä muita henkilötietoja, vaan henkilötietojen käsittely perustuu suoraan tietosuoja-asetukseen ja asiakassuhteeseen, joka sillä on luonnollisen henkilön kanssa. Tällaisten luotonantajien osalta henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on aina tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohta (sopimus) tai joiltakin osin myös a alakohta (suostumus) tai f alakohta (rekisterinpitäjän oikeutettu etu).
Momentin 2 kohdan mukaan positiivisesta luottotietorekisteristä voitaisiin salassapitosäännösten estämättä luovuttaa luotonantajalle 22 §:ssä tarkoitetut tiedot velallisen luottokelpoisuuden arvioimiseksi tämän hakiessa 1 momentissa tai 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa muuta ehtojen muutosta kuin luoton määrän tai luottorajan korotusta, jos muutoksen tekeminen edellyttää velallisen luottokelpoisuuden arviointia. Säännös kattaisi sekä kuluttajalle että muulle luonnolliselle henkilölle myönnettävät luotot. Säännöksen tarkoituksena olisi mahdollistaa positiivisen luottotietorekisterin tietojen käytettävyys sopimusmuutoksissa, joissa luottosopimuksen muutoksella on merkitystä velallisen luotonhoitokyvyn arvioinnin kannalta. Muutoksella olisi merkitystä myös luotonantajan luottoriskin arvioinnin kannalta. Momentissa tarkoitettuja muutoksia voisivat olla esimerkiksi lyhennysvapaat, luottoajan jatkaminen, maksuerien muuttaminen ja muut vastaavat maksuohjelman muutokset, luoton vakuuden vaihtaminen ja luoton viitekoron, korkotyypin tai korkomarginaalin muuttaminen. Oikeutta positiivisen luottotietorekisterin tietojen käyttämiseen ei kuitenkaan olisi velallisen luotonhoitokyvyn kannalta epäolennaisissa tai vähäisissä muutoksissa, kuten muutettaessa säännöllisen maksuerän eräpäivää. Oikeus saada tietoja olisi rajattu niin, että se olisi mahdollista vain silloin, kun velallinen hakee muutosta hänellä olevan luoton ehtoihin. Luotonantaja ei saisi käyttää positiivisen luottotietorekisterin tietoja oma-aloitteisesti ilman, että velallinen on ilmaissut luotonantajalle hakevansa muutoksia luottosopimukseen.
Momentin 3 kohdan mukaan positiivisesta luottotietorekisteristä saisi luovuttaa tietoja luotonantajalle takauksen tai vierasvelkapanttauksen antamiseksi tai hyväksymiseksi, jos takaus tai panttaus annetaan rekisteriin talletettavan luoton maksamisen vakuudeksi. Säännös mahdollistaisi sen, että luotonantaja saa hyödyntää positiiviseen luottotietorekisteriin sisältyviä tietoja takaajasta ja vierasvelkapantinantajasta arvioidakseen ehdotetun vakuuden hyväksyttävyyttä ja vakuudenantajan asemaa. Säännös soveltuisi vierasvelkapantinantajalle takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999, takauslaki) 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin yksityistakaajiin ja yksityisiin pantinantajiin, samoin kuin muihin takaajiin ja pantinantajiin. Oikeus positiivisen luottotietorekisterin tietojen käyttöön olisi sekä takausta tai vierasvelkapanttausta hyväksyttäessä että annettaessa takaus- tai panttaussitoumus. Kohta ei kuitenkaan kattaisi takauksen tai vierasvelkapanttauksen antamista muiden kuin luonnollisille henkilöille myönnettävien luottojen vakuudeksi. Säännös ei siten koskisi esimerkiksi osakeyhtiölle annettavia lainoja. Luotonantaja voisi käyttää positiivisen luottotietorekisterin tietoja ensinnäkin siinä vaiheessa, kun se arvioi ehdotetun takauksen tai vierasvelkapantin riittävyyttä ja toisekseen siinä vaiheessa, kun varsinaista sitoumusta annetaan. Kun kyse on vierasvelkapanttauksen antamisesta, pantinantajan vastuu velasta on luonteeltaan pelkästään panttiomaisuuteen kytkeytyvää esinevastuuta. Tässäkin tapauksessa vierasvelkapantinantajan taloudellista asemaa koskevien tietojen arviointi voi olla tarpeen esimerkiksi hyvän luotonantotavan tai hyvän pankkitavan näkökulmasta sekä arvioitaessa, onko pantinantaja panttia annettaessa ylivelkainen ja voiko pantin antamiseen siten liittyä takaisinsaantiin liittyvä riski.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että positiivisesta luottotietorekisteristä saatuja tietoja ei saa käsitellä muuta kuin sitä 1 ja 2 momentissa säädettyä tarkoitusta varten, jota varten tiedot on rekisteristä luovutettu. Rajoituksella pyrittäisiin vähentämään rekisteristä saatavien tietojen käsittelyyn liittyviä riskejä. Luotonantaja saisi kuitenkin luovuttaa sillä olevia tietoja valtiokonttorille omistusasuntolainojen valtiontakauksesta annetussa laissa (204/1996) tarkoitetun korvauksen hakemisen yhteydessä. Luotonantaja saisi myös luovuttaa positiivisesta luottotietorekisteristä saatuja tietoja takaajalle ja vierasvelkapantinantajalle takauslaissa säädettyjen tiedonantovelvollisuuksien toteuttamista varten. Takauslain 12 §:n perusteella luotonantajan on ennen takauksen antamista ilmoitettava sekä taattavaan päävelkaan liittyvät, takaajan asemaan olennaisesti vaikuttavat seikat, että velallisen sitoumukset ja muut velallisen maksukykyyn liittyvät seikat, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Mainitun pykälän säännökset koskevat soveltuvin osin myös vierasvelkapanttausta (takauslain 41 §). Oikeus luovuttaa luotonantajalla olevia positiivisesta luottotietorekisteristä saatuja tietoja voisi perustua takauslain säännöksiin tai rekisteröidyn luonnollisen henkilön antamaan suostumukseen. Luottotietoraporttien luovuttaminen edelleen olisi siten mahdollista esimerkiksi kaupallisia asuntoluottotakauksia tarjoaville tahoille.
Positiivisesta luottotietorekisteristä saatavat tiedot ovat keskeisessä osassa velallisen sitoumusten ja maksukykyyn liittyvien tietojen arvioinnissa ja varmentamisessa, jolloin on perusteltua, että vastaavat tiedot olisi mahdollista näiden tiedonantovelvollisuuksien täyttämiseksi luovuttaa takaajille ja vierasvelkapantinantajille. Takauslain 14 §:n perusteella takaajalla on oikeus pyynnöstään saada takauksen voimassaoloaikana luotonantajalta tiedot velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Mainittu tiedonantovelvollisuus koskee vain sellaisia seikkoja, jotka ovat luotonantajan tiedossa ja jotka voidaan ilmoittaa takaajalle ilman eri selvitystoimenpiteitä taikka jotka luotonantaja voi hankkia sen käytettävissä olevasta luottotietorekisteristä. Takaajan esittämän pyynnön nojalla luotonantaja saa tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi toimittaa takaajalle myös positiivisesta luottotietorekisteristä saatuja tietoja. Takaajan pyyntö on kuitenkin positiivisen luottotietorekisterin tietojen osalta sidottu niihin tietoihin, joita luotonantajalla on muutoinkin oikeus saada rekisteristä, eli käytännössä luoton myöntämiseen ja luottosopimuksen muuttamiseen liittyvissä tilanteissa. Kun luotonantaja on hankkinut näissä tilanteissa tietoja luottosuhteen aikana positiivisesta luottotietorekisteristä, tiedot saisi luovuttaa takaajalle. Takaajan pyyntö ei kuitenkaan oikeuttaisi luotonantajaa hankkimaan erikseen positiivisen luottotietorekisterin tietoja takaajan pyynnöstä, koska tällaisesta käyttötarkoituksesta ei säädettäisi laissa. Edellä todettuja luotonantajan tiedonantovelvollisuuksia sovelletaan myös vierasvelkapantinantajiin takauslain 41 §:n perusteella, ja siten vastaava soveltuu myös luotonantajan velvollisuuksiin vierasvelkapantinantajaan nähden.
Pykälän 4 momentin mukaan 1—3 momentin säännökset eivät estäisi luotonantajaa käyttämästä positiivisesta luottotietorekisteristä saatuja, asiakkaitaan koskevia tietoja laissa säädettyjen, luottoriskien hallintaan liittyvien velvoitteidensa täyttämiseksi. Tällainen tietojen käyttö koskisi pelkästään sellaisia luotonantajia, joita koskevat erikseen muualla laissa säädetyt luottoriskien hallintaan liittyvät velvoitteet. Luotonantaja voisi siten myöhemmin käyttää luottokelpoisuuden arviointia varten hankkimiaan tietoja riskienhallintaan, jota pidettäisiin henkilötietojen alkuperäisen käsittelytarkoituksen kanssa yhteensopivana käsittelynä. Luottotietojen käsittelyllä riskienhallintatarkoitukseen on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu yhteys luottokelpoisuuden arviointiin. Esimerkiksi luottolaitoksella on oltava luotto- ja vastapuoliriskin arvioimista varten omat luottolaitoksen toiminnan laadun, laajuuden ja monimuotoisuuden kannalta riittävät sisäiset arviointimenetelmät, jotka eivät saa perustua yksinomaan tai kaavamaisesti vastapuolta tai rahoitusvälinettä koskevaan ulkopuoliseen luottoluokitukseen. Henkilötietojen käsittelyllä tällaiseen yhteensopivaan tarkoitukseen ei olisi luotonhakijalle ylimääräisiä vaikutuksia. Luotonantajan suorittaman henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena olisi tällaisessa tilanteessa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jota täsmennetään muualla lainsäädännössä. Luottolaitokset käsittelevät asiakastietoja riskienhallintaan jo nykyisin. Ehdotettu säännös olisi välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti sen varmistamiseksi, että luottolaitoksille ei aiheudu estettä noudattaa muualla laissa säädettyjä velvoitteitaan.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin tarkemmin tiedonluovutustavasta. Tiedot luovutettaisiin teknisen rajapinnan avulla luottotietoraportin muodossa. Tiedot voitaisiin 6 momentin mukaan perustellusta syystä luovuttaa myös muuta sähköistä tietoturvallista tapaa käyttäen.
Tiedonhallintalain 24 §:n mukaan viranomainen voi luovuttaa teknisten rajapintojen avulla tietoja yksityiselle toimijalle, jos tiedot saavalla toimijalla on erikseen laissa säädetty tiedonsaantioikeus ja oikeus käsitellä näitä tietoja. Tekninen rajapinta voidaan avata lain 22 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä siten kuin mainitussa pykälässä säädetään. Tiedonhallintalain 22 §:n mukaisesti Tulorekisteriyksikkö voisi päättää teknisen rajapinnan avaamisesta ja tietojen luovuttamisesta sen välityksellä positiivisesta luottotietorekisteristä, jos tiedon vastaanottajalla on laissa erikseen säädetty oikeus käsitellä niitä. Ennen teknisen rajapinnan avaamista luotonantajan olisi esitettävä selvitys tietojen käyttötarkoituksesta sekä siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti. Tiedot luovuttavan viranomaisen on tarvittaessa varmistettava, että tietoja saava toimija noudattaa tietojen käsittelyssä tiedonhallintalaissa säädettyjä velvollisuuksia.
Ehdotetun momentin mukaisesti tiedonluovutukset tapahtuisivat pääsääntöisesti teknistä rajapintaa käyttäen. Säännös olisi lähtökohtaisesti velvoittava sekä Tulorekisteriyksikölle että luotonantajalle. Tiedonhallintalaista seuraa kuitenkin teknisen rajapinnan avaamiselle vaatimuksia, joiden on kaikilta osin täytyttävä, jotta rajapinta voidaan avata. Arviolta erityisesti elinkeinotoimintaa varten luottoja myöntävien elinkeinonharjoittajien osalta vain osa täyttäisi tiedonhallintalain vaatimukset. Erityisesti on todennäköistä, että vaatimus laissa säädetystä oikeudesta käsitellä positiivisia luottotietoja ei täyttyisi. Tästä syystä laissa olisi mahdollistettava muun sähköisen tietoturvallisen tiedonluovutustavan käyttäminen, jotta kaikilla lakiehdotuksessa tarkoitetuilla elinkeinonharjoittajilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus saada positiivisen luottorekisterin tietoja laissa säädettäviin tarkoituksiin. Laissa ei täsmennettäisi, mikä muu tapa tulisi kyseeseen, vaan Tulorekisteriyksikölle jätettäisiin mahdollisuus arvioida kyseeseen tulevia tapoja ja valita tarkoituksenmukaisin ja tietoturvallisin tapa. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi sähköinen asiointipalvelu tai latauspalvelu. Myös muuta kuin teknistä rajapintaa käytettäessä luotonantajan olisi kuitenkin esitettävä selvitys tietojen käyttötarkoituksista sekä siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti. Tiedot luovuttavan viranomaisen olisi myös tässä tapauksessa tarvittaessa varmistettava, että tietoja saava toimija noudattaa tietojen käsittelyssä esimerkiksi tietoturvalliseen käsittelyyn liittyviä vaatimuksia.
Pykälän 7 momentin mukaan Verohallinto voisi antaa tarkempia määräyksiä 5 momentissa tarkoitetusta rajapinnasta ja 6 momentissa tarkoitetusta muusta sähköisestä tietoturvallisesta tavasta. Määräyksenantovaltuus kattaisi sellaisia teknisiä yksityiskohtia ja menettelyjä, joista ei ole perustuslain tulkintakäytännön valossa tarpeen säätää lain tai asetuksen tasolla.
Tulorekisteriyksikkö tekisi 8 momentin mukaan ennen tietojen luovuttamisen aloittamista tiedonsaantiin oikeuttavan päätöksen, josta ilmenisivät luovutettavat tiedot ja niiden käyttötarkoitukset. Tulorekisteriyksiköllä olisi oikeus evätä tiedonsaanti tai peruuttaa päätös, jos tiedonluovutukselle ehdotetussa laissa tai muualla laissa säädetyt edellytykset eivät täyty. Tiedonsaantiin oikeuttava päätös tehtäisiin luotonantajan tekemän hakemuksen perusteella ja se olisi voimassa päätöksen tekohetkestä eteenpäin joko määräajan tai toistaiseksi. Päätös tehtäisiin riippumatta siitä, millä tavalla luottotiedot olisi tarkoitus luovuttaa luotonantajalle. Tiedonsaantiin oikeuttava päätös olisi luonteeltaan hallintopäätös, johon sovellettaisiin, mitä hallintolain (434/2003) 7 luvussa säädetään. Päätökseen voisi hakea muutosta siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Voimassa olevan päätöksen perusteella luotonantaja voisi hakea rekisteristä luottotietoraportteja laissa säädettyihin ja päätöksessä erikseen määriteltyihin käyttötarkoituksiin ilman, että asiasta tehtäisiin erillistä hallintopäätöstä jokaisen yksittäisen luovutustapahtuman yhteydessä.
Ehdotetut säännökset olisivat tarpeen sen huomioimiseksi, mitä riskejä luonnollisen henkilön luottotietojen luovutuksiin liittyy. Tulorekisteriyksikkö arvioisi esimerkiksi sitä, täyttyvätkö luotonantajan osalta ehdotetussa laissa säädetyt vaatimukset luotonantajan toimialasta ja ilmoitetuista luottotietojen käyttötarkoituksista. Tulorekisteriyksikkö ottaisi päätöksentekoa koskevassa harkinnassaan huomioon myös tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, joita seuraa julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetusta laista, sekä yleiseen tietosuoja-asetukseen perustuvat henkilötietojen suojaan ja tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset. Tulorekisteriyksikkö olisi myös rekisterinpitäjänä vastuussa muun muassa siitä, että henkilötietoja ja salassa pidettäviä tietoja luovutettaisiin vain laissa säädettyihin käyttötarkoituksiin. Koska mahdolliset väärinkäytöstilanteet tyypillisesti ilmenisivät jälkikäteen esimerkiksi siten, että luonnollinen henkilö saisi tiedon henkilötietojensa luovutuksesta asiointipalvelun kautta, myös rekisterinpitäjällä tulisi olla tehokas keino puuttua tilanteeseen ja tarvittaessa estää myöhemmät tietojen luovutukset.
22 §.Luotonantajalle luovutettavat tiedot. Pykälässä säädettäisiin yksityiskohtaisesti ja tarkkarajaisesti niistä tiedoista, jotka luottotietoraportilla luovutettaisiin luotonantajille. Luottotietoraportilla osa tiedoista esitettäisiin kaikkia luottoja koskevana yhteismäärätietona ja osa tiedosta olisi luottokohtaista tietoa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perustiedoista, jotka rekisteristä voidaan luovuttaa 21 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyä tarkoitusta varten. Rekisteristä voitaisiin luovuttaa kyseisiin tarkoituksiin ainoastaan kyselyhetken ajantasaiset tiedot, eikä tietoja esimerkiksi päättyneistä luotoista tai aiemmista maksuviiveistä luovutettaisi. Luotonantajalle luovutettavat perustiedot olisivat kuitenkin aina samat riippumatta luoton käyttötarkoituksesta. Luovutettavia perustietoja olisivat henkilön henkilötunnus (1 kohta); henkilölle luottoja myöntäneiden luotonantajien ja niitä välittäneiden vertaislainan välittäjien lukumäärä yhteensä (2 kohta); henkilöllä olevien luottojen lukumäärä yhteensä (3 kohta); viimeksi maksetun lyhennyksen, korkojen ja kulujen yhteismäärä kaikkien henkilön samaa valuuttaa olevien muiden luottojen kuin leasing-sopimusten osalta (4 kohta); viimeksi maksetun kuukausittaisen maksuerän yhteismäärä kaikkien henkilön samaa valuuttaa olevien leasing-sopimusten osalta (5 kohta); sellaisten luottojen lukumäärä yhteensä, joissa henkilö on takaajana (6 kohta). Mikäli luonnollisella henkilöllä poikkeuksellisesti olisi luottoja myös muussa valuutassa kuin euroissa, ilmoitettaisiin yhteismäärä erikseen euromääräisistä luotoista ja kussakin muussa valuutassa olevista luotoista. Henkilötunnuksen luovuttaminen rekisteristä olisi välttämätöntä, jotta tietoja vastaanottava luotonantaja voisi varmistua saaneensa rekisteristä oikean henkilön tiedot. Lisäksi, jos luotonantaja on samalla kertaa pyytänyt rekisteristä useamman henkilön tietoja, tarvitaan henkilötunnusta erottamaan rekisteristä luovutettavien eri henkilöiden tiedot toisistaan yksiselitteisellä tavalla. Luotonantajan pyytäessä tietoja rekisteristä toimisi niiden hakuavaimena aina henkilötunnus, joten tietoja pyytävällä luotonantajalla olisi joka tapauksessa jo valmiiksi oltava tiedossaan sen henkilön henkilötunnus, jonka tietoja se on rekisteristä pyytänyt. Luotonantaja ei siten voisi saada henkilön henkilötunnusta tietoonsa rekisterin kautta ensimmäistä kertaa. Henkilötunnuksen yhteydessä ei luovutettaisi tietoa henkilön nimestä eikä hänen yhteys- tai asuinpaikkatietojaan, jolloin luotonantaja ei voisi saada rekisteristä sellaisia henkilön suoria tunnistetietoja, joita sillä itsellään ei jo valmiiksi ole
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luottokohtaisista tiedoista, joita positiivisesta luottotietorekisteristä saadaan luovuttaa 21 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua tarkoitusta varten. Rekisteristä luovutettaisiin ainoastaan kyselyhetken ajantasaiset tiedot. Momentin nojalla luovutettavia luottokohtaisia tietoja olisivat tieto siitä, onko kyse kertaluotosta vai jatkuvasta luotosta sekä onko kyse leasing-sopimuksesta (1 kohta); luottosopimuksen tekopäivä (2 kohta); velallisten lukumäärä (3 kohta); luoton valuutta (4 kohta); velallisen yritys- ja yhteisötunnus sekä toiminimi (5 kohta); kertaluoton osalta luoton käyttötarkoitus, maksuohjelman mukainen viimeinen eräpäivä, luoton myönnetty ja nostettu määrä, luoton nykyinen saldo, luoton lyhennysväli sekä, jos luotto maksetaan yhdessä erässä (niin sanottu bullet-laina) tai jos luottosopimuksen mukaan luoton viimeinen maksuerä on huomattavasti säännöllistä maksuerää suurempi (niin sanottu balloon-laina), luoton lyhennystapa (6 kohta); jatkuvan luoton osalta tieto luottorajan myönnetystä määrästä sekä sen viimeisimmästä nostetusta määrästä ja arvopäivämäärästä (7 kohta); tieto siitä, liittyykö luottoon vakuus sekä vakuuden tyyppi (8 kohta); leasing-sopimuksen osalta sopimuksen alkupäivämäärä, jos se poikkeaa luottosopimuksen tekopäivästä, sekä sopimuksen mukainen loppukauppahinta, jos sopimus edellyttää lunastusta (9 kohta); lyhennysvapaajakson alku- ja päättymispäivä, jos jakson päättymisestä on kulunut enintään yksi vuosi (10 kohta); vähintään 60 päivää viivästyneen maksuerän eräpäivä ja maksuerästä maksamatta oleva määrä sekä tieto luoton eräännyttämisestä, jos luotto sen johdosta on erääntynyt kokonaan maksettavaksi (11 kohta); tieto siitä, että rekisteröity on vaatinut henkilötietojen käsittelyn rajoittamista yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan nojalla (12 kohta).
Tiedot olisivat aina velallisen henkilötunnukseen liittyviä eikä rekisteristä luovutettaisi pelkkää yritys- ja yhteisötunnusta luoton tunnistetietona. Yritys- ja yhteisötunnus liittyisi vain velallisen elinkeinotoimintaa varten myönnettyihin luottoihin ja sen avulla voitaisiin helpommin päätellä, mitkä luotot ovat tällaisia luottoja. Käyttötarkoituksina ei ilmoitettaisi yksityiskohtiin menevää tietoa. Tietoluokkia olisivat esimerkiksi erilaiset asunnon ostoa varten otetut lainat ja opintolainat.
Yleinen tietosuoja-asetus edellyttää, että rekisteröity voi vaatia häntä koskevien tietojen käsittelyn rajoittamista, mikäli hän esimerkiksi kiistää tietojen oikeellisuuden. Luottotietoraportilta näkyisi rekisteröidyn esittämä vaatimus, jotta raportin saava luotonantaja voisi asianmukaisesti ottaa huomioon sen, että tiettyjen raportilla näkyvien tietojen oikeellisuus on kyseenalaistettu.
Siinä tapauksessa, että rekisteröity on pyytänyt henkilötietojensa käsittelyn rajoittamista, tai esimerkiksi vaatinut tietojensa oikaisemista, Tulorekisteriyksikön olisi tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitettava rekisteröidylle tiedot toimenpiteistä, joihin on ryhdytty pyynnön johdosta. Jos Tulorekisteriyksikkö ei toteuttaisi toimenpiteitä rekisteröidyn pyynnön perusteella, sen olisi saman artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoitettava viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta rekisteröidylle syyt siihen ja kerrottava mahdollisuudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää muita oikeussuojakeinoja. Tällaista päätöstä olisi pidettävä hallintolaissa tarkoitettuna hallintopäätöksenä, johon voi hakea muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, jotka voidaan rekisteristä luovuttaa sellaisten luottojen osalta, jotka kuuluvat yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa tarkoitetun maksuohjelman tai yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaisesti vahvistetun saneerausohjelman piiriin. Kuten 19 §:n perusteluista ilmenee, rekisteriin ei olisi mahdollista tarkoituksenmukaisella tavalla ilmoittaa kaikilta osin ajantasaisia tietoja tällaisiin ohjelmiin sisältyvistä luotoista. Näin ollen rekisteristä voitaisiin tällaisten luottojen osalta luovuttaa tavallista suppeampi määrä tietoja. Rekisteristä luovutettaisiin ainoastaan 1 momentin 1–3 ja 6 kohdassa ja 2 momentin 5 ja 12 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä tieto siitä, että kyseinen luotto kuuluu tällaisen ohjelman piiriin.
Pykälän 4 momentin mukaan 21 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyä tarkoitusta varten rekisteristä saataisiin luovuttaa tiedot tulorekisteristä saatujen tietojen perusteella lasketuista brutto- ja nettotuloista viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tulotiedot olisivat välttämättömiä luotonhakijan käytettävissä olevan maksuvaran ja hänen mahdollisen ylivelkaantumisensa sekä luotonantajan oman luottoriskin arvioimiseksi. Luotonantaja ei voi arvioida luotonhakijan ylivelkaantumista tai hänen kykyään selvitä hakemansa luoton lyhennyksistä ilman kattavaa tietoa luotonhakijan tulotasosta sekä hänen tulonmuodostuksensa laadusta luotonhakijalla jo entuudestaan olevia luottoja koskevien tietojen lisäksi. Luonnollisen henkilön ylivelkaantuminen on suhteellinen käsite, joka on aina riippuvainen myös hänen tulotasostaan sekä hänen käytettävissään olevien nettotulojen määrästä. Henkilö voi suoriutua suurenkin luoton lyhennyksestä asianmukaisesti eikä häntä voida pitää ylivelkaantuneena, jos hänellä on riittävän suuret tulot suhteessa lainanhoitomenoihin. Toisaalta henkilö voi hyvin matalalla tulotasolla ylivelkaantua jo kohtalaisen pienestäkin luotosta, kun hänen maksuvaransa ei riitä lainanhoitomenojen maksamiseen muiden elinkustannusten ohella. Luotonantajan on käytännössä mahdotonta luotettavasti arvioida näitä seikkoja ja siten myös omaa luottoriskiään, ellei sillä ole käytettävissään momentissa tarkoitettuja luotonhakijan brutto- ja nettotuloja koskevia tietoja, jotka näin ollen olisivat luotonantajille välttämättömiä tässä käyttötarkoituksessa.
Pykälän 5 momentin mukaan rekisteristä saataisiin luovuttaa 21 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyä tarkoitusta varten tieto 15 §:ssä tarkoitetusta vapaaehtoisesta luottokiellosta ja merkinnän tekemisen syystä. Pykälän 6 momentin mukaan kuolleen henkilön osalta voitaisiin salassapitosäännösten estämättä luovuttaa ainoastaan tieto henkilön kuolemasta ja kuolinpäivästä. Tieto kuolemasta luovutettaisiin luottotietoraportilla ensisijaisesti erilaisten henkilön kuoleman jälkeen tapahtuvien väärinkäytösyritysten estämiseksi. Lisäksi tiedot vastaanottava luottolaitos voisi sen perusteella todeta, miksi sille luovutetulla luottotietoraportilla ei ole mitään muuta kyseistä henkilöä koskevaa tietoa.
23 §.Tiedon antaminen luonnolliselle henkilölle. Pykälässä säädettäisiin eräistä kuluttajansuojaan liittyvistä luotonantajien velvoitteista, jotka koskevat tiedon antamista kuluttajalle. Pykälän 1 momentin mukaan sen, joka hankkii positiivisesta luottotietorekisteristä luonnollista henkilöä koskevia tietoja käytettäviksi 21 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyyn tarkoitukseen, olisi huolehdittava siitä, että luonnollinen henkilö voisi saada ennakolta tiedon tietojensa käytöstä ja siitä, mistä rekisteristä tiedot hankitaan. Säännös vastaisi sisällöllisesti luottotietolain voimassa olevassa 29 §:n 2 momentissa säädettyä velvollisuutta. Momentin vaatimus koskisi kaikkia luotonantajia, jotka hankkivat rekisteristä tietoja kuluttajan tai velallisen luottokelpoisuuden arvioimista tai tätä koskevien tietojen ajantasaisuuden tarkistamista koskevan velvoitteen täyttämistä varten, luoton määrän tai luottorajan korottamista varten tai muun luoton ehtojen muutoksen tekemistä varten, jos se edellyttää velallisen luottokelpoisuuden arviointia. Luonnollista henkilöä olisi informoitava myös silloin, kun tietoja hankitaan takauksen tai vierasvelkapanttauksen antamiseksi tai hyväksymiseksi. Asunto-omaisuuteen liittyviä kuluttajaluottoja tarjoavien luotonantajien osalta ehdotetulla 1 momentilla pantaisiin täytäntöön asuntoluottodirektiivin 18 artiklan 5 kohdan b alakohta. Koska vastaavaa säännöstä ei sisälly kuluttajansuojalakiin, se olisi sisällytettävä myös positiivisesta luottotietorekisteristä annettavaan lakiin. Velvollisuus olisi myös yksityiskohtaisempi ja tarkkarajaisempi kuin yleisesti sovellettavat tietosuoja-asetuksen rekisteröidyn informointia koskevat säännökset, joita mukautettaisiin 6 artiklan 3 kohdan salliman sääntelyliikkumavaran perusteella. Säännös olisi tärkeä myös siitä syystä, että luottotietojen luovutuksilla on luonnollisen henkilön yksityiselämää kaventavaa vaikutusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luonnollisen henkilön informoinnista kielteisen luottopäätöksen tilanteessa. Jos luonnollisen henkilön luottohakemus olisi hylätty positiivisesta luottotietorekisteristä saatujen tietojen perusteella, rekisteristä tietoja hankkineen olisi välittömästi päätöksen jälkeen ilmoitettava hänelle tällaisesta luottotiedon käytöstä ja siitä, mistä rekisteristä tiedot ovat peräisin. Myös tätä velvollisuutta vastaava säännös sisältyy luottotietolain voimassa olevaan 29 §:n 2 momenttiin. Säännös koskisi samoja luotonantajia kuin 1 momentti. Henkilötietojen käsittelystä informointiin sovellettaisiin lähtökohtaisesti sellaisenaan yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti olisi tarpeen mukauttaa 14 artiklan 2 kohdan f alakohtaa. Ehdotetulla 2 momentilla pantaisiin täytäntöön kulutusluottodirektiivin 9 artiklan 2 kohta ja asuntoluottodirektiivin 18 artiklan 5 kohdan c alakohdan toinen virke. Koska vastaavaa velvollisuutta ei sisälly kuluttajansuojalakiin, säännös olisi sisällytettävä positiivisesta luottotietorekisteristä annettavaan lakiin.
24 §.Tietojen luovuttaminen eräille viranomaisille. Pykälässä säädettäisiin Tulorekisteriyksikön oikeudesta luovuttaa positiivisesta luottotietorekisteristä tietoja salassapitosäännösten estämättä pykälässä mainituille viranomaisille. Viranomaiset, mukaan lukien Verohallinto, eivät voisi käyttää tietoja muihin kuin laissa säädettyihin tarkoituksiin (esim. KHO:2008:8). Kunkin viranomaisen tiedonsaantioikeus ehdotetaan sidottavaksi tietojen välttämättömyyteen sekä yksittäisiin viranomaisen laissa säädettyihin tehtäviin. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan Tulorekisteriyksikkö voisi luovuttaa Suomen Pankille välttämättömät tiedot Suomen Pankista annetun lain 3 §:n 1 momentin ja 2 momentin 3 ja 4 kohdissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Tehtävät liittyvät Euroopan Keskuspankin neuvoston määrittelemän rahapolitiikan toteuttamiseen, rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta huolehtimiseen, rahoitusjärjestelmän kehittämiseen sekä Suomen Pankin toiminnan kannalta tarpeellisten tilastojen laatimiseen ja julkaisemiseen.
Momentin 2 kohdan mukaan Tulorekisteriyksikkö voisi luovuttaa Rahoitusvakausvirastolle välttämättömät tiedot rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 1, 2, 5, 6, 8 ja 9 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Nämä tehtävät ovat kriisinratkaisulaissa ja EU:n kriisinratkaisuasetuksessa säädettyjä tehtäviä, talletussuojarahastoon liittyviä tehtäviä ja eräitä muita rahoitusalan kriisinratkaisuun liittyviä tehtäviä sekä rahoitusvakausvirastolle luottolaitostoiminnasta annetussa laissa säädettyjä tehtäviä. Rahoitusvakausvirasto käyttäisi rekisterin tietoja ensisijaisesti luottomarkkinoiden kriisinratkaisusuunnitteluun ja mahdollisessa luottomarkkinoiden heikentyvässä tilanteessa tiivistyneeseen kotimaisten luottomarkkinoiden seurantaan. Tilanteen heikentyessä tiivistyneessä luottolaitoksen ja markkinoiden seurannassa on tärkeää, että tiedot ovat ajantasaisia. Positiivisen luottotietorekisterin kautta voi olla mahdollista saada ajankohtaisempia tietoja sekä yksittäisen toimijan että koko markkinoiden tilanteen kehittymisestä kuin erillisillä luottolaitosten raportoinneilla. Yksittäisen luottolaitoksen osalta tiedot hankittaisiin edelleen suoraan luottolaitokselta. Rahoitusvakausvirastolla on myös tehtäviä, joiden hoitamiseksi virasto ei yksin tarvitse tietoja rekisteristä, virasto käyttäisi tietoja yhteistyöhön muiden viranomaisten kanssa. Esimerkiksi luottolaitoslain 10 luvun 4 § mukaisen muuttuvan lisäpääomavaatimuksen määräämiseen liittyen Finanssivalvonnan on tehtävä arvio yhdessä muiden viranomaisten kanssa, mukaan lukien Rahoitusvakausvirasto.
Momentin 3 kohdan mukaan Tulorekisteriyksikkö voisi luovuttaa Finanssivalvonnalle välttämättömät tiedot Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n 1 momentissa, 2 momentin 1, 2 ja 6 kohdassa sekä 3 momentin 1, 2, 4, 5, 7, 8 ja 12 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Näihin tehtäviin sisältyvät erityisesti erilaiset finanssimarkkinoiden valvontatehtävät sekä finanssimarkkinoita koskevien määräysten antaminen, finanssimarkkinoiden seuranta- ja arviointitehtävät sekä finanssimarkkinoilla toimivien taloudellista asemaa koskevien tietojen kokoaminen. Finanssivalvonnalla on laaja ja säännöllinen tarve käyttää ehdotettuja positiivisen luottotietorekisterin tietoja, jotka se nykyisin saa valvottavilta luotonantajilta ja muista lähteistä. Finanssivalvonta saisi rekisteristä tehtäviensä edellyttämässä laajuudessa luotettavia ja kattavia tietoja yhtäältä yleisemmin luottomarkkinoiden toimivuuden seurantaa ja arviointia varten. Jotta arvioiden pohjalla on riittävät tiedot, on Finanssivalvonnalla oltava käytössään tietoja positiivisesta luottotietorekisteristä. Finanssivalvonta valvoo myös luotonantajien toimintaa ja tarvitsee tietoja yksittäisissä valvontatapauksissa.
Momentin 4 kohdan mukaan Tulorekisteriyksikkö voisi luovuttaa salassapitosäännösten estämättä kuluttaja-asiamiehelle välttämättömät tiedot sen laissa säädettyjen valvontatehtävien hoitamista varten. Kuluttaja-asiamiehen oikeudesta saada tietoja säädetään jo kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain (566/2020) 4 §:n ja 7 §:n 1 momentissa, mutta asiasta olisi tarpeen säätää ehdotetussa laissa, koska tietoja luovutettaisiin ainoastaan tässä laissa säädettyihin tarkoituksiin. Kilpailu- ja kuluttajavirastossa toimiva kuluttaja-asiamies valvoo kuluttajansuojalain noudattamista, mukaan lukien kuluttajaluottoja koskevien lain 7 ja 7 a luvun säännökset, ja usean muun kuluttajan suojaksi säädetyn lain säännösten noudattamista. Kuluttaja-asiamiehen valvottavana oleva lainsäädäntö on laaja-alainen. Kuluttaja-asiamiehen valvontatoiminnan perustan muodostaa se yleistoimivalta, joka kuluttaja-asiamiehellä on kuluttajansuojalain noudattamisen valvojana. Tämä valvontavaltuus kattaa useissa tapauksissa nekin toiminnot, joiden osalta erillislakiin on otettu erillinen kuluttaja-asiamiehen valvontaa koskeva säännös. Kuluttaja-asiamies valvoo yleistoimivaltansa puitteissa myös kuluttajia koskevaa suoraan sovellettavaa Euroopan unionin sääntelyä. Lisäksi kuluttaja-asiamies on kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/2394 (yhteistyöasetus) tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Kuluttaja-asiamiehen valvonta voi koskea esimerkiksi kuluttajan luottokelpoisuuden arviointia, hyvää luotonantotapaa sekä luottokustannusten enimmäismäärää koskevien säännösten noudattamista. Kuten Finanssivalvonta, myös kuluttaja-asiamies saisi tietoja yleistä seurantaa ja valvontaa varten sekä yksittäisiä valvonta-asioita varten.
Momentin 5 kohdan mukaan Tulorekisteriyksikkö voisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle välttämättömät tiedot kilpailunrajoituksen sisällön, tarkoituksen ja vaikutuksen sekä kilpailuolosuhteiden selvittämiseksi ja kilpailulain (948/2011) 4 luvussa tarkoitetun yrityskaupan sekä 4 a luvussa tarkoitetun menettelyn, rakenteen ja niiden vaikutusten arvioimiseksi tai Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain (661/2012) 2 §:n 1 momentin 1 ja 5 kohdassa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Kilpailu- ja kuluttajavirasto tarvitsisi tietoja kilpailunrajoituksen sisällön selvittämiseksi. Tehtävä liittyy luottomarkkinoiden toimintaan, mistä syystä tiedonsaantioikeutta on pidetty välttämättömänä ja perusteltuna rekisterin tarkoitusten kannalta. Lisäksi sillä olisi oikeus saada rekisteristä kilpailun edistämistä ja kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamista koskevien esitysten, aloitteiden ja huomautusten tekemiseksi sekä toimialaansa liittyvien tutkimusten, selvitysten ja vertailujen tekemiseksi tarvittavat tiedot. Myös näillä lakisääteisisillä tehtävillä on kiinteä yhteys luottomarkkinoiden seurantaan. Mahdollisuus tehdä tutkimuksia erityisesti kuluttajien asemaan liittyen edistäisi samalla ylivelkaantumisen torjuntaan liittyvää tavoitetta.
Pykälän 2 momentin mukaan Tulorekisteriyksikkö voisi lisäksi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa positiivisesta luottotietorekisteristä tietoja Tilastokeskukselle tilastojen laatimista varten. Rekisteristä saatavien tietojen pohjalta Tilastokeskus voisi tehtäviensä mukaisesti huolehtia yhteiskuntaoloja ja niiden kehitystä kuvaavien tilastojen laatimisesta yleistä käyttöä varten. Tilastokeskuksen tuottamia tilastoja voitaisiin hyödyntää monenlaisessa toiminnassa, kuten ylivelkaantumisen torjuntaan tai siihen liittyviin ongelmiin pureutuvissa politiikka- ja lainsäädäntöhankkeissa tai erilaisissa tutkimuksissa. Tilastokeskuksella on tilastolain (280/2004) nojalla laaja oikeus saada tietoja valtion viranomaisilta, jotka ovat velvollisia antamaan salassapitosäännösten estämättä Tilastokeskukselle tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät tiedot hallussaan olevista tietoaineistoista. Koska rekisteristä luovutettaisiin tietoja ainoastaan laissa säädettyihin nimenomaisiin käyttötarkoituksiin, olisi myös Tilastokeskuksen tiedonsaantioikeudesta säädettävä. Tilastokeskuksen edellä mainittu käyttötarkoitus on yhteensopiva rekisterin ensisijaisen käyttötarkoituksen kanssa.
Luottotietomarkkinoiden seurannan ja analyysin näkökulmasta on tärkeää, että viranomaisilla on käytettävissään laajat, yhdenmukaisilla määritelmillä raportoidut tiedot kaikilta luotonantajilta. Luovutettavat tiedot annettaisiin vahvasti pseudonymisoidussa muodossa, mikäli se on riittävää tietojen käyttötarkoituksen kannalta. Suoria tunnistetietoja sisältäviä henkilötietoja olisi välttämätöntä luovuttaa lähinnä yksittäisissä tapauksissa, kuten konkreettisia valvontatapauksia varten. Tilastokeskus saisi kuitenkin tiedot aina siten, että myös suorat tunnistetiedot luovutetaan, jotta tietojen yhdistely muihin tilastoaineistoihin on mahdollista tilastoja laadittaessa. Tiedot viranomaisille luovutettaisiin teknisen rajapinnan avulla. Koska viranomaisten välisistä rajapintaluovutuksista säädetään tiedonhallintalaissa, ei asiasta olisi tarpeen ottaa säännöksiä ehdotettuun lakiin. Tiedonhallintalain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen tietojen sähköinen luovuttaminen voidaan kuitenkin toteuttaa muulla tavalla, jos teknisen rajapinnan toteuttaminen tai käyttö ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä lain 4 luvussa säädetään, tietojen luovuttaminen teknisten rajapintojen avulla on toteutettava tietojärjestelmien välillä siten, että teknisesti varmistetaan luovutettavien tietojen tapauskohtainen tarpeellisuus tai välttämättömyys tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi, jos luovutettavat tiedot ovat henkilötietoja tai salassa pidettäviä tietoja. Tulorekisteriyksikkö voisi tehdä kunkin pykälässä mainitun yksittäisen viranomaisen osalta tiedonsaantiin oikeuttavan päätöksen vastaavasti kuin se tekisi luotonantajien osalta. Päätöksentekoa varten viranomaisen olisi esitettävä tarvittaessa Tulorekisteriyksikölle käyttötarkoituksia koskeva selvitys, josta ilmenisi, mitkä tiedot ovat välttämättömiä kyseisiin tarkoituksiin. Ottaen huomioon, että tiedonhallintalaki lähtökohtaisesti edellyttää, että lakiehdotuksessa tarkoitettuihin viranomaisten välisiin tiedonluovutuksiin käytetään teknistä rajapintaa, eikä viranomaisen osalta ole muutoin erityistä tarvetta säätää hallintolaista poikkeavalla tavalla, lakiehdotukseen ei ehdoteta sisällytettäväksi erityissäännöstä viranomaista koskevasta hallintopäätöksestä.
25 §.Tietojen luovuttaminen rekisteröidyn vaatiessa käsittelyn rajoittamista. Pykälässä säädettäisiin poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 18 artiklan mukaiseen käsittelyn rajoittamista koskevaan oikeuteen. Rekisteröidyllä on 18 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus siihen, että rekisterinpitäjä rajoittaa käsittelyä, jos rekisteröity kiistää henkilötietojen paikkansa pitävyyden, jolloin käsittelyä rajoitetaan ajaksi, jonka kuluessa rekisterinpitäjä voi varmistaa niiden paikkansa pitävyyden (a alakohta); käsittely on lainvastaista ja rekisteröity vastustaa henkilötietojen poistamista ja vaatii sen sijaan niiden käytön rajoittamista (b alakohta); rekisterinpitäjä ei enää tarvitse kyseisiä henkilötietoja käsittelyn tarkoituksiin, mutta rekisteröity tarvitsee niitä oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi (c alakohta); tai rekisteröity on vastustanut henkilötietojen käsittelyä 21 artiklan 1 kohdan nojalla odotettaessa sen todentamista, syrjäyttävätkö rekisterinpitäjän oikeutetut perusteet rekisteröidyn perusteet (d alakohta). Tiedot voitaisiin luovuttaa 21 ja 24 §:ssä säädettyihin tarkoituksiin sen estämättä, mitä yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään rekisteröidyn oikeudesta siihen, että rekisterinpitäjä rajoittaa henkilötietojen käsittelyä, jos rekisteröity kiistää henkilötietojen paikkansapitävyyden. Mainitussa yleisen tietosuoja-asetuksen alakohdassa säädetään, että rekisteröidyn kiistäessä henkilötietojen paikkansapitävyyden, tulee käsittelyä rajoittaa ajaksi, jonka kuluessa rekisterinpitäjä voi varmistaa niiden paikkansapitävyyden.
Tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos käsittelyä on rajoitettu 1 kohdan nojalla, näitä henkilötietoja saa, säilyttämistä lukuun ottamatta, käsitellä ainoastaan rekisteröidyn suostumuksella taikka oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi tai toisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeuksien suojaamiseksi tai tärkeää unionin tai jäsenvaltion yleistä etua koskevista syistä. Mahdollisuutta tietojen luovuttamiseen voidaan rekisterin tavoitteet huomioiden pitää tärkeänä jäsenvaltion yleistä etua koskevana syynä, mutta tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisesti siitä, että tiedot voidaan tällaisessakin tilanteessa luovuttaa lakiehdotuksen säännösten mukaisesti. Rajoitustoimenpiteen välttämättömyyden ja oikeasuhteisuuden varmistamiseksi se ehdotetaan rajattavaksi koskemaan vain 18 artiklan 1 kohdan a alakohtaa. Rekisteröidyn oikeutta vastustaa käsittelyä 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti sillä perusteella, että käsittely on lainvastaista, ei olisi tarpeen erityisesti rajoittaa. Tällaisessa tapauksessa olisi myös rekisterinpitäjän edun mukaista varmistua siitä, että tietojen vastaanottajalla on oikeus käsitellä luovutettavia tietoja. Tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan c alakohta puolestaan ei tulisi sovellettaviksi. Kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa luottotietoja ei muutenkaan enää luovutettaisi rekisteristä. Koska Tulorekisteriyksikön suorittaman henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka osalta rekisteröidyllä ei ole oikeutta vastustaa henkilötietojensa käsittelyä, ei myöskään 18 artiklan 1 kohdan d alakohta tulisi sovellettavaksi.
Yleiseen tietosuoja-asetukseen perustuvien rekisteröidyn oikeuksien soveltamisalaa voidaan rajoittaa tietosuoja-asetuksen 23 artiklan mukaisesti, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja -vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide, ja jos rajoitus täyttää jonkin 23 artiklan 1 kohdassa säädetyistä rajoittamisen perusteista. Ehdotetun rajoituksen perusteena olisi 1 kohdan e alakohta eli tarve taata jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet. Ehdotettu säännös on välttämätön rekisterin tavoitteiden kannalta ja sillä pyrittäisiin välttämään esimerkiksi tilanteita, joissa henkilö voisi vaatia rajoittamaan tietojensa käsittelyä esimerkiksi tavoitteenaan saada helpommin luottoa, mikä voisi johtaa ylivelkaantumiseen.
Jäsenvaltion lainsäädäntötoimen, jolla rajoitetaan 18 artiklan mukaista rekisteröidyn oikeutta, on lisäksi sisällettävä tarpeen mukaan eräitä 23 artiklan 2 kohdassa mainittuja erityisiä säännöksiä. Laissa säädettäisiin erityisistä säännöksistä, jotka koskevat esimerkiksi henkilötietojen käyttötarkoituksia, henkilötietoryhmiä ja tietojen säilytysaikoja. Lisäksi ehdotetussa 22 §:ssä säädettäisiin, että rekisteröidyn vaatiessa käsittelyn rajoittamista, tulisi rekisteristä saatavalla luottotietoraportilla näkyä tieto siitä, että rekisteröity on vaatinut käsittelyn rajoittamista 18 artiklan nojalla. Koska tiedot voitaisiin rajoituspyynnöstä huolimatta luovuttaa, tiedon näkyminen luotonantajalle olisi tärkeä suojatoimi rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 19 artiklan mukaisesti rekisterinpitäjän on ilmoitettava kaikenlaisista 18 artiklan mukaisesti tehdyistä henkilötietojen oikaisuista, poistoista tai käsittelyn rajoituksista jokaiselle vastaanottajalle, jolle henkilötietoja on luovutettu, paitsi jos tämä osoittautuu mahdottomaksi tai vaatii kohtuutonta vaivaa. Rekisterinpitäjän on artiklan mukaan lisäksi ilmoitettava rekisteröidylle näistä vastaanottajista, jos rekisteröity sitä pyytää.
26 §.Lokitietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin lokitietojen luovuttamisesta valvontatarkoitukseen. Pykälän nojalla Tulorekisteriyksikkö saisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa ilmoitusvelvolliselle ja muulle taholle, jolle tietoja on luovutettu 21 ja 24 §:n nojalla kyseisen ilmoitusvelvollisen tai tahon suorittamaan tietojen käsittelyyn liittyvät lokitiedot, jos tiedot olisivat välttämättömiä kyseisen ilmoitusvelvollisen tai tahon oman toiminnan seurantaa ja valvontaa varten. Ennen luovuttamista Tulorekisteriyksikkö voisi vaatia selvityksen siitä, millä tavalla luovutettavien tietojen käyttö ja suojaus on tarkoitus järjestää. Lokitietojen keräämisestä säädetään tiedonhallintalaissa. Koska lokitiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla, tietojen luovuttamisen edellytykseksi ehdotetaan tietojen välttämättömyyttä. Käytännössä tietojen luovuttaminen olisi välttämätöntä vain harvoin, koska lähtökohtaisesti rajapintojen avulla tapahtuvassa tietojen hankinnassa sen valvominen, onko tietojen kyselijällä ollut oikeus katsoa luotonhakijan tietoja, tapahtuisi luotonantajan oman tietojärjestelmän yhteydessä kerättyihin kyselylokitietoihin. Lokitietoja ei saisi käyttää muuhun tarkoitukseen.
27 §.Luonnollisen henkilön sähköinen asiointipalvelu. Pykälässä säädettäisiin luonnollisen henkilön sähköisestä asiointipalvelusta. Sähköinen asiointipalvelu auttaisi luonnollisen henkilön oman talouden hallinnassa ja toteuttaisi luonnollisen henkilön tiedollista itsemääräämisoikeutta, kun hänellä olisi jatkuva pääsy itseään koskeviin ajantasaisiin luottoja koskeviin tietoihin sekä tietoihin siitä, mille tahoille häntä koskevia tietoja on luovutettu. Asiointipalvelun tarkoitus olisi palvella pelkästään rekisteröityä luonnollista henkilöä. Luotonantajalla ei olisi oikeutta vaatia luonnollista henkilöä toimittamaan sellaisia luotonhakijaa koskevia rekisteritietoja, jotka ovat asiointipalvelusta saatavia tietoja, vaan luotonantajan olisi haettava tiedot positiivisesta luottotietorekisteristä omien tiedonsaantioikeuksiensa perusteella.
Pykälässä käytettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaista sääntelyliikkumavaraa antamalla erityisiä säännöksiä käsittelytoimien ja –menettelyiden mukauttamiseksi. Tämä ei kuitenkaan rajoittaisi tietosuoja-asetuksen mukaisia rekisteröidyn oikeuksia, kuten 15 artiklan mukaista oikeutta saada tutustua itseään koskeviin henkilötietoihin ja oikeutta pyytää käsiteltävistä henkilötiedoista jäljennös 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ehdotettujen erityissäännösten tavoitteena on, että luonnollisella henkilöllä olisi mahdollisuus valvoa omien henkilötietojensa käsittelyä helpommin.
Pykälän 1 momentin mukaan luonnollisella henkilöllä olisi rekisterin sähköisen asiointipalvelun kautta oikeus katsella itseään koskevia positiiviseen luottotietorekisteriin talletettuja tietoja sekä saada tieto niistä vastaanottajista, joille hänen luottotietojaan on 21 §:n nojalla luovutettu sekä tiedot 22 §:n nojalla luovutetuista tiedoista. Pykälässä käytetty ”talletettuja tietoja” ei tarkoittaisi, että asiointipalvelussa olisivat näkyvillä kaikki tiedot, vaan ne ajantasaiset tiedot, joiden näyttämistä rekisterinpitäjä pitäisi tarkoituksenmukaisena. Esimerkiksi kaikkea historiatietoa ei olisi tarpeen näyttää asiointipalvelun katselunäkymässä.
Pykälän 2 momentin mukaan luonnollisella henkilöllä olisi omien takausvastuidensa osalta oikeus nähdä sähköisessä asiointipalvelussa ainoastaan tietyt positiiviseen luottotietorekisteriin talletetut päävelkaa koskevat tiedot. Näitä olisivat ilmoitusvelvollisen nimi ja yritys- ja yhteisötunnus sekä ilmoitusvelvollisen markkinoinnissa käyttämä nimi tai aputoiminimi (1 kohta); velallisen nimi (2 kohta); tieto siitä, onko kyse kertaluotosta vai jatkuvasta luotosta sekä onko kyse leasing-sopimuksesta (3 kohta); kertaluottojen osalta luoton nykyinen saldo ja maksuohjelman mukainen viimeinen eräpäivä (4 kohta); jatkuvien luottojen osalta luoton käytetty määrä ja sen arvopäivämäärä (5 kohta).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että sähköisen asiointipalvelun kautta luonnollinen henkilö voi myös tehdä, päivittää ja poistaa 15 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoista luottokieltoa koskevan merkinnän. Asiointipalvelun kautta tällaisia muutoksia voisi tehdä lähtökohtaisesti milloin tahansa. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asiointipalvelun käytön maksuttomuudesta.
5 luku. Valvonta
28 §.Valvontaviranomaiset ja oikaisupyyntö. Pykälässä säädettäisiin positiivisen luottotietorekisterin toimintaan liittyvästä ilmoitusvelvollisten valvonnasta. Lain mukaisesti valvottaisiin sitä, että ilmoitusvelvolliset ilmoittautuvat Tulorekisteriyksikölle ja ilmoittavat luottokantaansa koskevat tiedot ja niiden muutokset positiiviseen luottotietorekisteriin.
Ehdotettujen luottotietojen ilmoittamista koskevien velvoitteiden lisäksi ilmoitusvelvollisilla on muualla laissa säädettyjä elinkeinotoiminnan harjoittamiseen, kuluttajansuojaan ja tietosuojaan liittyviä velvoitteita. Lakiehdotuksessa tarkoitetuista elinkeinonharjoittajista osa kuuluu Finanssivalvonnan tai Etelä-Suomen aluehallintoviraston valvottaviin, joiden elinkeinotoiminnan harjoittamiseen liittyvistä edellytyksistä kuten toimilupaan tai rekisteröitymiseen liittyvistä velvoitteista säädetään erikseen. Sen sijaan pelkästään yritysluottoja myöntävien elinkeinonharjoittajien elinkeinotoimintaan ei Suomessa kohdistu valvontaa muun lainsäädännön perusteella, eikä näiden osalta myöskään ehdoteta säädettäväksi ilmoittautumisvelvollisuuden ja ilmoitusvelvollisuuden lisäksi muita uusia velvoitteita. Kuluttajansuojalain 7 ja 7 a luvussa säädettyjen velvoitteiden, kuten luottokelpoisuuden arviointivelvoitteiden, valvonnasta säädetään kuluttajansuojalain 7 luvun 51 §:ssä ja 7 a luvun 33 §:ssä. Mainituissa pykälissä säädetty valvontatehtävä koskisi osaltaan myös sen valvomista, että positiivisesta luottotietorekisteristä saatavia luottotietoraportteja käytetään kuluttajaluotonannossa ja luottokelpoisuutta arvioitaessa siten kuin kuluttajansuojalaki edellyttää. Myöskään tämä valvonta ei koske yritysluotonantotoimintaa. Henkilötietojen suojaan liittyvien velvoitteiden noudattamista valvoo tietosuojavaltuutettu tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain 8 §:n mukaisesti. Tämä valvonta on luonteeltaan yleistä henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuuden valvontaa, joka kuuluu tietosuojavaltuutetulle jo voimassa olevan sääntelyn perusteella. Valvontaan kuuluu muun muassa sen valvominen, että positiivisesta luottotietorekisteristä saatavia luottotietoraportteja hyödynnetään ainoastaan tässä laissa sallittuihin tarkoituksiin ja että positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavat henkilötiedot ovat täsmällisiä ja virheettömiä. Henkilötietojen käsittelyä koskevat yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimukset koskevat kaikkia luotonantajia. Kuluttajansuojaan ja tietosuojaan liittyvistä valvontatehtävistä ei ehdoteta erityissäännöksiä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin 16, 19 ja 20 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ja 18 §:ssä säädetyn ilmoittautumisvelvollisuuden noudattamista valvovista viranomaisista. Valvontaviranomaisena olisi ehdotettavan säännöksen mukaan Finanssivalvonta lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa ilmoitusvelvollinen on velvollinen rekisteröitymään Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään luotonantaja- ja luotonvälittäjärekisteriin tai perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin. Näitä elinkeinonharjoittajia valvoisi Etelä-Suomen aluehallintovirasto riippumatta luoton käyttötarkoituksesta. Hallitusohjelman mukaisesti kuluttajaluotonantajien valvonta on tarkoitus siirtää Finanssivalvontaan. Asian valmistelu on kuitenkin vielä kesken eikä sitä koskevaa hallituksen esitystä ei ole vielä annettu. Ilmoitusvelvollisuutta valvoisi se viranomainen, joka muutoinkin toimii ilmoitusvelvollisen toimilupa- tai rekisteröintiviranomaisena. Poikkeuksena olisivat ehdotettavan 16 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaiset toimilupa- ja rekisteröintivelvoitteiden ulkopuoliset yritysluotonantajat, joiden osalta ilmoitusvelvollisuuden valvontatehtävä kuuluisi Finanssivalvonnalle. Lisäksi Finanssivalvonta ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoisivat sitä, että ilmoitusvelvolliset toimijat ilmoittautuvat Tulorekisteriyksikölle 18 §:n mukaisesti. Lakiehdotuksen säännökset eivät vaikuttaisi luotonantajien elinkeinotoiminnan valvontaan, joka perustuu muuhun lainsäädäntöön. Finanssivalvonnan valvontatoimivaltuudet rajoittuisivat siten yritysluotonantajien osalta pelkästään lakiehdotuksessa tarkoitettujen velvoitteiden valvontaan. Koska Finanssivalvonnan tai Etelä-Suomen aluehallintoviraston valvontatoimivalta ei muutoinkaan ulotu Kansaneläkelaitoksen toimintaan, olisi Kansaneläkelaitoksen 17 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden valvonta rajattu kokonaisuudessaan momentin soveltamisalan ulkopuolelle.
Pykälän 2 momentti sisältäisi valvontaan liittyvät erityissäännökset, jotka täydentäisivät hallintolakia. Lisäksi Tulorekisteriyksikön, Finanssivalvonnan ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston väliseen valvontayhteistyöhön sovellettaisiin, mitä hallintolain 10 §:n 1 momentissa säädetään. Jos Tulorekisteriyksikkö havaitsisi 16, ja 19 ja 20 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ja 18 §:ssä säädetyn ilmoittautumisvelvollisuuden noudattamisessa puutteita, se voisi pyytää kyseessä olevaa ilmoitusvelvollista oikaisemaan puutteet. Jos ilmoitusvelvollinen ei kehotuksesta huolimatta oikaisisi puutteita, Tulorekisteriyksikkö voisi saattaa asian Finanssivalvonnan tai Etelä-Suomen aluehallintoviraston tietoon valvontatoimenpiteiden käynnistämiseksi.
Siltä osin kuin on kyse henkilötietojen oikaisemisesta, Tulorekisteriyksikkö voisi toimia suoraan yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla. Koska ilmoitusvelvollisuuden ja ilmoittautumisvelvollisuuden valvonta olisi lähtökohtaisesti Finanssivalvonnan ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston tehtävä, Tulorekisteriyksikölle ehdotettava nimenomainen toimivaltuus avustaa näitä laiminlyönteihin puuttumiseksi olisi tarpeen. Jos ilmoitusvelvollinen ei kehotuksesta huolimatta oikaisisi puutteita, Tulorekisteriyksikkö voisi saattaa asian Finanssivalvonnan tai Etelä-Suomen aluehallintoviraston tietoon valvontatoimenpiteiden käynnistämiseksi. Ehdotettujen säännösten tarkoituksena olisi lisäksi varmistaa, että havaittu laiminlyönti on mahdollista saattaa valvontaviranomaisen tietoon valvontatoimenpiteiden käynnistämiseksi. Rekisterinpitäjänä Tulorekisteriyksikkö olisi todennäköisin viranomainen, joka saisi laiminlyönnin tietoonsa joko rekisteröidyn luonnollisen henkilön yhteydenoton perusteella taikka muiden rekisterinpitoon liittyvien toimenpiteiden yhteydessä. Tulorekisteriyksikön valvoessa rekisterin teknistä toimintaa, syntyy myös erityisesti ilmoitusvelvollisuuden valvonnan kannalta välttämätöntä tietoa. Rekisterin teknisen toiminnan valvonnassa saatetaan esimerkiksi havaita, jos ilmoitusliikenteeseen liittyvissä puutteissa ei ole kyse teknisestä virheestä, joka korjattaisiin kohtuullisessa ajassa. Tulorekisteriyksiköllä ei kuitenkaan olisi aktiivista valvontatehtävää, eikä sillä olisi laissa säädettyä erityistä velvollisuutta valvoa ilmoitusvelvollisten toimintaa. Tulorekisteriyksikön tehtävä olisi luonteeltaan avustava ja laissa olisi säädettävä mahdollisuudesta saattaa puutteet oma-aloitteisesti valvontaviranomaisen tietoon, koska valvontaviranomaisella ei olisi sellaista pääsyä positiiviseen luottotietorekisteriin, että se pystyisi yksin valvomaan ilmoitusvelvollisten ilmoitustoimintaa. Ehdotettuja 28 §:n säännöksiä täydentäisivät 29 §:n mukaiset tiedonsaanti- ja tiedonluovutusoikeudet.
29 §.Valvontaviranomaisen ja Tulorekisteriyksikön tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin tiedonsaantioikeuksista, jotka liittyvät ilmoitus- ja ilmoittautumisvelvollisuuden noudattamisen valvontaan. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnalla ja Etelä-Suomen aluehallintovirastolla olisi oikeus saada ilmoitusvelvolliselta ja Tulorekisteriyksiköltä ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä 16, 19 ja 20 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ja 18 §:ssä säädetyn ilmoittautumisvelvollisuuden noudattamisen valvomiseksi. Julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti tiedon saamisesta olisi erikseen nimenomaisesti säädettävä. Ehdotetussa momentissa säädettäisiin lisäksi Tulorekisteriyksikön oikeudesta luovuttaa tiedot oma-aloitteisesti tai pyynnöstä valvontaviranomaiselle (ks. esim. PeVL 38/2009 vp). Tällä säännöksellä varmistettaisiin, että Tulorekisteriyksikkö voisi ongelmitta saattaa ilmoitusvelvollisen velvoitteiden noudattamiseen liittyvät puutteet valvontaviranomaisen tietoon sekä luovuttaa salassa pidettäviä tietoja myös valvontaviranomaisen pyynnöstä. Osana valvontaan liittyvää yhteistyötä Tulorekisteriyksikkö, Finanssivalvonta ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto sopisivat tarkemmin, miten tiedonkulku Tulorekisteriyksiköltä valvontaviranomaisille järjestettäisiin.
Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonnalla ja Etelä-Suomen aluehallintovirastolla olisi myös oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa Tulorekisteriyksikölle oma-aloitteisesti tai pyynnöstä ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä 16, 19 ja 20 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ja 18 §:ssä säädetyn ilmoittautumisvelvollisuuden noudattamiseen liittyvän valvonta-asian selvittämiseksi. Valvontaviranomaisella voisi olla valvonta-asian selvittämiseen liittyviä tarpeita, joiden yhteydessä saatettaisiin joutua luovuttamaan siihen liittyviä tietoja myös Tulorekisteriyksikölle, esimerkiksi lisätietojen pyytämiseksi. Julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti tiedon antamisesta olisi erikseen nimenomaisesti säädettävä.
30 §.Uhkasakko. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun valvontaviranomaisen eli Finanssivalvonnan ja Etelä-Suomen aluehallintoviranomaisen toimivallasta asettaa uhkasakko, kun ilmoitusvelvollinen laiminlyö ilmoitusvelvollisuuden, ilmoittautumisvelvollisuuden tai 29 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuuden. Uhkasakko voitaisiin asettaa, jos laiminlyönti ei ole vähäinen. Uhkasakko voitaisiin erityisestä syystä kohdistaa myös ilmoitusvelvollisen palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii ilmoitusvelvollisen lukuun.
Pykälän 2 momentin mukaan uhkasakon tuomitsemisesta päättäisi valvontaviranomainen. Uhkasakon asettamiseen liittyvä toimivalta ei olisi päällekkäinen Finanssivalvonnalla ja Etelä-Suomen aluehallintovirastolla muun lainsäädännön perusteella olevien toimivaltuuksien kanssa. Pykälän perusteella uhkasakko voitaisiin asettaa ja määrätä tuomittavaksi vain siinä säädetyissä tilanteissa. Se ei myöskään olisi päällekkäinen tietosuojavaltuutetun käytettävissä olevien tietosuoja-asetuksen noudattamisen tehosteeksi tarkoitettujen toimivaltuuksien kanssa.
6 luku. Erinäiset säännökset
31 §.Tiedoista perittävät maksut. Pykälässä säädettäisiin siitä, miltä osin positiivisen luottotietorekisterin käyttö on maksutonta luotonantajille ja viranomaisille, sekä siitä, miltä osin rekisteristä tapahtuvasta tietojen luovuttamisesta peritään maksuja.
Pykälän 1 momentin mukaan Tulorekisteriyksiköllä olisi oikeus saada positiiviseen luottotietorekisteriin ilmoitettavat tiedot maksutta. Luotonantajilla ei olisi oikeutta saada korvausta lakiin perustuvan ilmoitusvelvollisuuden toteuttamisesta. Luotonantajat vastaisivat itse myös niistä kustannuksista, joita positiivisen luottotietorekisterin käyttöönotto niille aiheuttaa. Tällaisia olisivat esimerkiksi luotonantajien omiin tietojärjestelmiin tarvittavista muutoksista aiheutuvat kustannukset.
Pykälän 2 momentin mukaan 24 ja 28 §:ssä tarkoitetuilla viranomaisilla olisi oikeus saada laissa tarkoitetut tiedot maksutta. Rekisterin viranomaiskäyttäjiä olisivat 24 §:n mukaisesti Suomen Pankki, Rahoitusvakausvirasto, Finanssivalvonta, kuluttaja-asiamies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä Tilastokeskus, joilla oman lainsäädäntönsä nojalla useimmiten on oikeus saada tietoja toiselta viranomaiselta maksutta. Lisäksi maksuttomuus koskisi valvontaan sekä valvontaviranomaisten ja Tulorekisteriyksikön yhteistyöhön liittyvää tiedonsaantia. Ilmoitusvelvollinen ei voisi myöskään saada korvausta tiedoista, joita sen olisi toimitettava Tulorekisteriyksikölle rekisteritietojen ajantasaisuuden ja virheettömyyden varmistamiseksi. Säännös vastaisi muualla laissa olevia säännöksiä näiden viranomaisten oikeudesta saada tietoja maksutta toisilta viranomaisilta.
Pykälän 3 momentin mukaan tietojen luovutuksesta positiivisesta luottotietorekisteristä 21 §:ssä tarkoitetulle toimijalle perittäisiin maksu. Maksun perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa. Maksu voitaisiin periä tiedonluovutustavasta riippumatta. Luotonantajat tulisivat saamaan positiivisesta luottotietorekisteristä merkittävän määrän tietoa, jota käytettäisiin luotonannossa luotonhakijan maksukyvyn ja hänen taloudellisen tilanteensa sekä luotonantajan oman luottoriskin arviointiin. Tiedot antaisivat kattavan kuvan luotonhakijalla jo olemassa olevista luotoista sekä lisäksi myös hänen tuloistaan viimeisten 12 kuukauden ajalta siltä osin kuin tuloja koskevat tiedot ovat talletettuina tulorekisteriin. Tietojen avulla luotonantajien olisi mahdollista saada nykyistä kattavampi kuva luotonhakijan taloudellisesta kokonaistilanteesta ja ne pystyisivät myös arvioimaan luotonhakijan maksukykyyn liittyvää omaa luottoriskiään nykyistä paremmin. Positiivisesta luottotietorekisteristä saatavat tiedot tuottaisivat siten luotonantajille olennaista hyötyä nykytilaan verrattuna, minkä vuoksi tietojen luovuttamisesta olisi perusteltua periä Tulorekisteriyksikölle palvelun tuottamisesta aiheutuvia kuluja vastaava maksu. Maksu määriteltäisiin valtion maksuperustelaissa säädettyjen julkisoikeudellisia suoritteita koskevien perusteiden mukaisesti ja sen määrä vahvistettaisiin valtion maksuperustelain 8 §:n nojalla annettavalla valtiovarainministeriön asetuksella. Maksu muodostuisi siten siitä osasta Tulorekisteriyksikölle positiivisen luottotietorekisterin toiminnan järjestämisestä sekä järjestelmän ylläpidosta syntyviä vuosittaisia kustannuksia, joka vastaa luotonantajille tuotettavista palveluista aiheutuvaa osuutta näistä kustannuksista sekä vastaavaa osuutta rekisterin perustamiskustannuksista vuosittaisina poistoina laskettuna. Luonnollisella henkilöllä olisi aina oikeus saada itseään koskevia tietoja rekisteristä maksutta ja 27 §:ssä tarkoitetun asiointipalvelun käyttö olisi luonnolliselle henkilölle aina maksutonta.
32 §.Tietojen säilytysaika. Pykälässä säädettäisiin positiiviseen luottotietorekisteriin talletettujen tietojen säilytysajasta. Henkilötietojen käsittelyn minimointiperiaatteen mukaisesti tiedot säilytettäisiin rekisterissä ainoastaan niin kauan kuin se on tarpeen henkilötietojen käsittelyn tarkoitusten kannalta. Pykälässä käytettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaista sääntelyliikkumavaraa erityisten säännösten antamiseksi säilytysajoista. Säännöksillä mukautettaisiin 5 artiklan 1 kohdan e alakohtaa, jonka mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa, ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten.
Päättyneiden luottojen osalta tietoja säilytettäisiin rekisterissä ainoastaan 24 §:ssä tarkoitettujen rekisterin viranomaiskäyttäjien välttämättömiä tarpeita sekä 28 ̶ 30 §:ssä tarkoitettuja ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisen seurannan ja valvonnan välttämättömiä tarpeita varten. Luotonantajille luovutettaisiin 22 §:n nojalla ainoastaan rekisterissä olevia ajantasaisia tietoja, jolloin luotonantajat eivät voisi luottotietoraportilla saada mitään jo päättyneisiin tai kokonaan takaisin maksettuihin luottoihin liittyvää tietoa. Pykälän mukaiset rekisteriin talletettujen tietojen säilytysaikaa koskevat säännökset olisivat siten valtaosin rekisterin viranomaiskäyttäjien tarpeista lähtien määriteltyjä.
Pykälän 1 kohdan mukaan lain 7 ̶ 9 ja 11 §:ssä sekä 10 §:n 1 momentissa ja 14 §:n 4 momentissa tarkoitetut tiedot poistettaisiin kertaluottojen osalta kahden vuoden kuluttua siitä, kun luotto on kokonaisuudessaan maksettu.
Momentin 2 kohdan mukaan lain 7 ̶ 9 §:ssä sekä 10 §:n 1 momentissa ja 14 §:n 4 momentissa tarkoitetut tiedot poistettaisiin jatkuvien luottojen osalta kahden vuoden kuluttua siitä, kun luottosopimus on päättynyt.
Momentin 3 kohdan mukaan lain 10 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut lyhennystiedot sekä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetut tulorekisteristä saadut tulotiedot poistettaisiin kahden vuoden kuluttua niiden tallettamisesta rekisteriin. Lain 22 §:ssä säädettyä tarkoitusta varten luovutettaisiin aina vain viimeisimmät luoton lyhennystiedot. Tätä tarkoitusta varten rekisterissä tarvittaisiin myös tulorekisteristä saatuja tulotietoja 13-14 kuukauden ajan niiden tallettamisesta rekisteriin. Viranomaiskäyttäjien näkökulmasta on kuitenkin välttämätöntä, että tiedot säilytetään rekisterissä ja ne ovat sieltä saatavissa yhtenäisten säilytysaikojen puitteissa, minkä vuoksi myös tulorekisteristä saadut tulotiedot poistettaisiin kahden vuoden kuluttua niiden tallettamisesta rekisteriin.
Momentin 4 kohdan mukaan 12 §:ssä tarkoitetut maksuviivetiedot poistettaisiin, kun maksuviiveen poistumista koskeva tieto on välittynyt rekisteriin. Samassa pykälässä tarkoitettu eräännyttämistä koskeva tieto poistettaisiin, kun eräännytetty luotto on kokonaisuudessaan maksettu.
Momentin 5 kohdan mukaan lain 13 §:ssä tarkoitetut tiedot poistettaisiin rekisteristä, kun maksuohjelma tai saneerausohjelma on päättynyt tai rauennut.
Momentin 6 kohdan mukaan tiedot 15 ja 21 §:n nojalla luovutetuista tiedoista poistettaisiin viiden vuoden kuluttua tietojen luovutushetkestä. Tietojen säilyttäminen olisi tarpeen erityisesti tiedonluovutuksiin liittyvien valvontatarpeiden vuoksi. Luonnollisella henkilöllä olisi myös itsellään mahdollisuus saada tieto luovutuksista sen valvomiseksi, mihin tietoja on luovutettu.
Momentin 7 kohdan mukaan muut lain 15 §:ssä tarkoitetut tiedot kuin tieto luovutetuista tiedoista poistettaisiin, kun vapaaehtoista luottokieltoa koskeva merkintä on poistunut käytöstä. Merkintä voisi poistua siksi, että luonnollinen henkilö on asettanut sen voimaan ainoastaan määräajaksi tai jos luonnollinen henkilö on ilmoittanut tiedon poistettavaksi. Jos tämä on samalla antanut suostumuksensa tiedon luovuttamiseen luottotietotoiminnan harjoittajille, rekisterinpitäjän olisi huolehdittava siitä, että poistamista koskevasta ilmoituksesta välittyy tieto myös luottotietotoiminnan harjoittajille.
Momentin 8 kohdan mukaan tieto siitä, että rekisteröity on vaatinut henkilötietojen käsittelyn rajoittamista yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan nojalla tai että tietosuojavaltuutettu on antanut määräyksen käsittelyn rajoittamisesta, poistettaisiin, kun käsittelyn rajoittaminen ei olisi enää tarpeen.
33 §.Asetuksenantovaltuus. Pykälässä säädettäisiin valtioneuvostolle annettavasta asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä 7–15 §:ssä tarkoitettujen positiiviseen luottotietorekisteriin talletettavien tietojen sekä 19 §:n 1 ja 2 momentin nojalla rekisteriin ilmoitettavien tietojen teknisistä ja sisällöllisistä yksityiskohdista. Laissa säädettäisiin jo yksityiskohtaisesti mainituista tiedoista, mutta tarkentavien säännösten antaminen voi kuitenkin olla tarpeen. Kyse olisi ainoastaan laissa säädettyjä tietoja tarkentavista yksityiskohdista eikä asetuksella olisi mahdollista säätää rekisteriin talletettavista uusista tiedoista siten, että henkilötietojen tietosisältö täydentyisi asetuksen säännösten kautta.
34 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki on tarkoitettu tulevaksi voimaan 1 päivänä elokuuta 2022. Sen 6 §:n 1 momentin 2 kohta, 16 §:n 2 momentti sekä 19 §:n 4 momentti tulisivat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä joulukuuta 2025, ja 21 §:n 2 momentin 1 kohta ja 6 momentti vasta 1 päivänä huhtikuuta 2026. Myöhempi voimaantulo liittyisi säännöksiin, jotka koskevat muulle luonnolliselle henkilölle kuin kuluttajalle myönnettyjen luottojen ilmoittamista. Lakia alettaisiin myös soveltamaan porrastetusti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lain 16 §:n 1 ja 3 momenttia, 17 ja 18 §:ää, 19 §:n 1–3 momenttia ja 20 §:ää ja 5 lukua sovellettaisiin vasta 1 päivästä helmikuuta 2024. Tietoja tulisi siten ilmoittaa rekisteriin vasta tästä ajankohdasta lähtien. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että lain 15 §:ää sekä 4 lukua sovellettaisiin vasta 1 päivästä huhtikuuta 2024. Mainittuna päivänä rekisteri otettaisiin käyttöön kuluttajaluottojen osalta. Tietojen luovuttaminen kuluttajaluotoista olisi myös mahdollista vasta tästä ajankohdasta lukien. Lisäksi luonnollisten henkilöiden tekemiä vapaaehtoisia luottokieltomerkintöjä voisi tehdä vasta sen jälkeen, kun rekisteri on otettu käyttöön.
Pykälän 3 momentin mukaan lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja luottoja myöntävän ilmoitusvelvollisen olisi ilmoittauduttava Tulorekisteriyksikölle lain nojalla ilmoitusvelvolliseksi luotonantajaksi aikaisintaan 2 päivänä lokakuuta 2023 ja viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2023, ja 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luottoja myöntävän ilmoitusvelvollisen aikaisintaan 1 päivänä elokuuta 2025 ja viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2025. Ilmoittautumisvelvollisuutta koskisi muiden kuin kuluttajaluottojen osalta myöhempi ajankohta. Säännös, jonka perusteella ilmoitusvelvolliset ilmoittautuisivat Tulorekisteriyksikölle jo ennen ilmoitusvelvollisuuden alkamista, olisi tarpeen, jotta Tulorekisteriyksikkö saisi riittävän ajoissa tiedon niistä toimijoista, jotka tulevat tietoja rekisteriin ilmoittamaan ja osaisi suunnitella rekisterin käyttöönoton tämän mukaisesti.
Pykälän 4 momentin mukaan ilmoitusvelvollisen olisi ilmoitettava ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista voimassa olevista luottosopimuksista positiiviseen luottotietorekisteriin aikaisintaan 1 päivänä helmikuuta 2024 ja viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2024, ja 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista luottosopimuksista aikaisintaan 1 päivänä joulukuuta 2025 ja viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2026, siltä osin kuin tiedot ovat kohtuullisin toimenpitein ilmoitusvelvollisen saatavilla. Myös ilmoitusvelvollisuus alkaisi muiden kuin kuluttajaluottojen osalta myöhempänä ajankohtana. Osa tiedoista erityisesti hyvin vanhojen luottojen osalta voi olla sellaisia, ettei niitä olisi kohtuullisin toimenpitein mahdollista hankkia ja ilmoittaa rekisteriin. Voimaantulosäännös liittyisi ilmoitusvelvollisuuden alaisen luottokannan ensimmäiseen ilmoittamiseen rekisteriin. Ottaen huomioon ilmoitusvelvollisten suuren joukon ja ilmoitettavien tietojen laajuuden, tietojen ilmoittamiselle olisi varattava riittävä aika.
Pykälän 5 momentin mukaan Verohallinto voisi antaa tarkempia määräyksiä ilmoitusvelvollisille 4 momentissa tarkoitettujen tietojen ilmoittamisen aikataulusta. Säännös olisi tarpeen, jotta tietojen ilmoittaminen sujuu käyttöönottovaiheessa hallitusti ja suunnitelmallisesti.