1.1  Tausta

Ilmailun turvallisuudelle keskeisistä pätevyys- ja kelpoisuusvaatimuksista säädetään ilmailulaissa (864/2014) ja liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017). Ilmailulailla säännellään ilmailua Suomessa ja ilmailua suomalaisella ilma-aluksella Suomen ulkopuolella. Laeissa säädetään muun muassa ilma-aluksia ja niiden henkilöstöä samoin kuin ilmailua palvelevaa maahenkilöstöä koskevista turvallisuus- ja kelpoisuusvaatimuksista, ilmailun luvista ja rekistereistä, lentoasemien maahuolinnasta, siviili-ilmailun turvaamisesta ja lennonvarmistuksesta, siltä osin kuin näistä tehtävistä ei säädetä suoraan sovellettavissa Euroopan unionin asetuksissa. Laeissa säädetään myös Liikenne- ja viestintäviraston tehtävistä kansallisena ilmailuviranomaisena, kuten valtuudesta hoitaa ilmailun lupia ja hyväksyntöjä sekä valvontaa koskevia tehtäviä. 

Ilmailua koskevan Euroopan unionilainsäädännön sekä kansainvälisen sääntelyn asettamat vaatimukset on kansallisesti pantu täytäntöön ilmailulain ja liikenteen palveluista annetun lain säännöksin. 

Liikenne- ja viestintäministeriö ja Liikenne- ja viestintävirasto ovat todenneet ilmailulaissa ja liikenteen palveluista annetussa laissa ilmailuun liittyviä muutostarpeita. Voimassa olevaa sääntelyä sovellettaessa Liikenne- ja viestintävirasto on havainnut, että tietyissä tilanteissa viranomainen tarvitsisi nykyistä laajemmat oikeudet toimiakseen tehokkaasti ilmailun turvallisuuden varmistamiseksi. Muutoksilla voitaisiin ennalta ehkäistä vaaratilanteiden ja onnettomuuksienkin riskiä ilmailussa. Samansuuntaista sääntelyä on voimassa rautatieliikenteessä ja merenkulussa, jotka ilmailun tavoin ovat turvallisuuskriittisiä aloja, ja on perusteltua johdonmukaistaa turvallisuutta ylläpitävää sääntelyä eri liikennemuodoissa. Esityksessä esitettävien säännöstarkistusten tavoitteena on edistää ilmailun turvallisuutta ja sujuvoittaa viranomaistehtävien hoitamista. 

Ilmailulain lentoestelupaa koskeva sääntely muuttui 1.10.2023. Uutta sääntelyä sovellettaessa on ilmennyt ongelmia etenkin lentoesteen vaikutusten selvittämisestä asianosaisille aiheutuviin kustannuksiin liittyen. Edellisen lakimuutoksen voimaantulon jälkeen 1.10.2023 lentoestelupahakemuksia on syyskuun 2024 alkuun mennessä saapunut yli 1200 kappaletta. Lupahakemuksiin liittyvät selvityspyynnöt Liikenne- ja viestintävirastolta työllistävät merkittävässä määrin lentomenetelmäsuunnittelupalvelun tarjoajia ja lentopaikan pitäjiä. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Lentoestelupaa koskevan sääntelyn osalta valmistelun aikana on keskusteltu lentomenetelmäsuunnitteluorganisaatioiden ja suurimman lentopaikan pitäjän Finavia Oyj:n kanssa. 

Hanketta koskevat keskeiset valmistelutiedot ovat julkisesti saatavilla valtioneuvoston hankeikkunassa, osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hankkeet ja löytyvät tunnuksella LVM026:00/2024. 

2.1  Työnantajalle ilmoittaminen lupakirjan tai kelpoisuustodistuksen peruuttamisesta

Ilmailun henkilöluvista on kansallista sääntelyä toisaalta ilmailulaissa ja toisaalta liikenteen palveluista annetussa laissa. Keskeisiä ilmailulaissa säänneltyjä lupia ovat ilma-alusten huoltohenkilöstön ja lennonvarmistushenkilöstön (lennonjohtajien ja lennontiedottajien) lupakirjat ja lääketieteelliset kelpoisuustodistukset. Liikenteen palveluista annetun lain soveltamisalaan puolestaan kuuluvat ohjaamomiehistön lupakirjat ja lääketieteelliset kelpoisuustodistukset sekä matkustamomiehistön kelpoisuustodistukset ja terveydentilatodistukset. Nykyisin valtaosa ilmailun ammattilaisia koskevasta sääntelystä kuitenkin sisältyy EU-asetuksiin, kuten huoltotoiminta-asetukseen (komission asetus (EU) 1321/2014 KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1321/2014 ilma-alusten sekä ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden jatkuvan lentokelpoisuuden ylläpidosta ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä (annettu 26.11.2014) ), lentomiehistöasetukseen (komission asetus (EU) 1178/2011 KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1178/2011 siviili-ilmailun lentomiehistöä koskevien teknisten vaatimusten ja hallinnollisten menettelyjen säätämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 nojalla (annettu 3.11.2011) ) ja lennonjohtajien lupakirja-asetukseen (komission asetus (EU) 2015/340 KOMISSION ASETUS (EU) 2015/340 lennonjohtajien lupakirjoja ja todistuksia koskevista teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti, komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 923/2012 muuttamisesta ja komission asetuksen (EU) N:o 805/2011 kumoamisesta (annettu 20.2.2015) ). Kansallisen lainsäädännön varaan jää lähinnä hallinnollisten menettelyjen ja seuraamusten määrittely sekä suurelta osin myös tiedonluovutusta ja tiedonsaantioikeuksia koskeva sääntely.  

Lennontiedottajia koskeva sääntely on toistaiseksi kokonaan kansallista. Lennontiedottajat antavat lentopaikan lentotiedotuspalvelua (AFIS) sellaisilla lentopaikoilla, joilla liikennemäärien vähäisyyden vuoksi ei tarvita varsinaista lennonjohtopalvelua. Lennontiedottaja antaa ilma-aluksille tietoa esimerkiksi säästä, kiitotieolosuhteista ja lentopaikan laitteiden toimintakunnosta, mutta ei anna selvityksiä lentoonlähtöön tai laskuun kuten lennonjohtaja. Päätöksen lentopaikalle laskeutumisesta tekee tällöin ilma-aluksen päällikkö. 

Ilmailulain 49 §:n ja liikenteen palveluista annetun lain 198 §:n mukaan luvan haltija on velvollinen ilmoittamaan Liikenne- ja viestintävirastolle sellaisista tietoonsa tulleista seikoista, jotka vaikuttavat hänen kelpoisuuteensa. Jos luvan haltijan kelpoisuuteen vaikuttavilla seikoilla on vaikutusta luvan haltijan edellytyksiin hoitaa tehtäviään, hänen on ilmoitettava kelpoisuudessa tapahtuneista muutoksista työnantajalleen. Nämä säännökset vaativat siis ilmoittamaan viranomaiselle, ja tietyissä tapauksissa myös velvoittavat henkilöä itseään ilmoittamaan kelpoisuutensa muutoksista työnantajalleen. Ne eivät kuitenkaan mahdollista viranomaisen ilmoitusta työnantajalle, jos henkilö itse ei tee ilmoitusta kelpoisuutensa muuttumisesta tai ei esimerkiksi itse katso edellytystensä hoitaa tehtäviään heikentyneen. Ilmailulain 49 §:n ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten rikkominen on säädetty rangaistavaksi ilmailurikkomuksena ilmailulain 178 §:n nojalla.  

Lääketieteessä on runsaasti tiloja, joiden seurauksena henkilön kyky arvioida omaa suorituskykyään heikkenee, ja oiretiedostamattomuutta esiintyy kaikissa ikäluokissa. Nykyinen lainsäädäntö ei kata tätä potilasryhmää, joka ei tiedosta vammastaan tai sairaudestaan johtuvaa heikentymistä toimintakyvyssään ja joka tästä johtuen jättää ilmoittamatta kelpoisuutensa heikentymisen Liikenne - ja viestintävirastolle tai työnantajalleen.  

Luvanmyöntäjän menettelyistä, tiedonsaantioikeudesta ja puuttumiskeinoista 

Ilmailulain 50 §:n mukaisesti Liikenne- ja viestintävirastolla on luvan myöntämisen, uusimisen ja peruuttamisen edellytysten arvioimiseksi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada rikosrekisteristä, sakkorekisteristä ja oikeushallinnon tietojärjestelmistä syyteharkinnassa olevista rikosasioista sekä esitutkintaviranomaisilta tieto luvan hakijan tai haltijan tietyistä rikoksista sekä niitä koskevasta käynnissä olevasta esitutkinnasta, syyteharkinnasta tai oikeudenkäynnistä, samoin kuin mainituista teoista tuomituista rangaistuksista ja muista seuraamuksista. Lisäksi luvan hakijalle tai haltijalle lääkärintarkastuksen tehneen lääkärin tai häntä hoitavan terveydenhuollon ammattihenkilön on pyynnöstä annettava Liikenne- ja viestintävirastolle tietoja luvan saamiseen tai voimassaoloon mahdollisesti vaikuttavista seikoista. Näillä on lisäksi oikeus ilman pyyntöäkin ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle epäilevänsä, ettei luvan hakija tai haltija täytä luvan saamisen terveydellisiä edellytyksiä. Nämä säännökset eivät kuitenkaan anna Liikenne- ja viestintävirastolle oikeutta ilmoittaa saamistaan tiedoista eteenpäin henkilön työnantajalle, vaikka se olisi tarpeen lentoturvallisuuden varmistamiseksi. 

Lupakirjojen ja kelpuutusten rajoittamiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen sovelletaan hallintolain (434/2003) perussäännöksiä hallintoasian käsittelystä. Lähtökohtana on, että ennen kuin henkilön lupaan puututaan, viranomaisen on kuultava asianosaista ennen päätöksen tekemistä. Tästä voidaan poiketa ns. vaarantumistilanteissa, joissa kuuleminen voisi aiheuttaa haittaa esimerkiksi yleiselle turvallisuudelle. Edelleen päätös on kuitenkin saatettava asianosaisen tiedoksi hallintolain edellyttämällä tavalla. 

Erityisesti näissä vaarantumistilanteissa yleinen toimintatapa on, että lupakirjan tai kelpuutuksen voimassaolo keskeytetään asian selvittämisen ajaksi asianosaista kuulematta. Tällä pyritään turvaamaan se, että mahdollisesti ilmailulle vaaraa aiheuttavat henkilöt saadaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pois ilmailun turvallisuudelle kriittisistä tehtävistä. Tällainen tehtävä on esimerkiksi matkustajalentokoneen kapteenin tai perämiehen taikka lennonjohtajan tehtävä.  

Koska kuitenkin myös nämä vaarantumistilanteessa tehtävät lupakirjan tai kelpoisuustodistuksen keskeytykset edellyttävät, että päätös saatetaan asianosaiselle tiedoksi, jotta päätöksen oikeusvaikutukset saadaan voimaan, voi asianosainen ollessaan tietoinen mahdollisesta keskeytystoimenpiteestä pyrkiä välttelemään tiedoksiantoa. Hän voi esimerkiksi olla vastaamatta puhelimeen tai jättää kirjatun kirjeen noutamatta. Lisäksi silloinkin, kun päätös lupakirjan tai kelpoisuustodistuksen keskeyttämisestä tai peruuttamisesta saadaan annettua tiedoksi asianosaiselle, on hyvä huomioida, ettei se tässä yhteydessä mene automaattisesti työnantajan tietoon. Lähtökohtana on, että jokainen huolehtii itse omien lupiensa ja todistustensa voimassaolosta. Tämän takia voi tulla eteen tilanteita, joissa henkilö ei itse kerro työnantajalle lupakirjan tai kelpoisuustodistuksen voimassaolon keskeyttämisestä, vaan jatkaa työtänsä lentoturvallisuustehtävässä vaarantaen ilmailun turvallisuutta joko tahallisesti tai tietämättään.  

Tästä johtuen lupakirjaan tai kelpoisuuteen liittyvistä viranomaisen toimenpiteistä tulisi tarvittaessa pystyä ilmoittamaan työnantajalle jo siinä vaiheessa, kun rajoittamis-, keskeyttämis- tai peruuttamistoimenpiteiden valmistelu viranomaisessa aloitetaan. Juuri lääkärien, ilmailuviranomaisen ja työnantajan välisen tiedonkulun puutteet olivat taustalla Germanwings-lentoyhtiölle vuonna 2015 tapahtuneessa onnettomuudessa, jossa mielenterveysongelmista kärsinyt lentoperämies aiheutti koneessa olleiden 150 henkilön kuoleman.  

EU-lainsäädännön velvoitteet ja lentoturvallisuusviranomaisen toimenpiteet 

EU:n lentotoiminta-asetuksen (komission asetus (EU) 965/2012) KOMISSION ASETUS (EU) N:o 965/2012 lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti (annettu 5.10.2012) liitteen IV kohdan CAT.GEN.MPA.175 mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna erityisesti asetuksella (EU) 2018/1042, lentotoiminnan harjoittajan on toteutettava kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei yksikään henkilö toimi välinpitämättömästi, tahallisesti tai huolimattomasti taikka laiminlyö toimenpiteitä siten, että 1) ilma-aluksen tai siinä olevan henkilön turvallisuus vaarantuu; tai 2) ilma-alus voi vaarantaa henkilön tai omaisuuden turvallisuuden. Tästä tehtävästä huolehtiakseen lentotoiminnan harjoittaja tarvitsee tiedon ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenen toiminnasta, jolla saattaisi olla vaikutusta lennon turvalliseen suorittamiseen.  

Lisäksi lentomiehistöasetuksen liitteen VI kohdan ARA.GEN.355 mukaisesti jos toimivaltainen viranomainen löytää valvonnan aikana tai muulla tavalla todisteita, joiden mukaan lupakirjan, hyväksymistodistuksen, kelpuutuksen tai kelpoisuustodistuksen haltija ei täytä sovellettavia vaatimuksia, toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä poikkeamahavainto, kirjattava se ja ilmoitettava siitä kirjallisesti lupakirjan, hyväksymistodistuksen, kelpuutuksen tai kelpoisuustodistuksen haltijalle. Viranomaisen on myös toteutettava tarpeelliset toimenpiteet estääkseen vaatimusten täyttymättä jäämisen jatkumisen. Tarvittaessa asiasta on ilmoitettava myös lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen tai muun todistuksen myöntäneelle henkilölle tai organisaatiolle. Tämä kohta kattaa siten esimerkiksi lupakirjan peruutusaikeista ilmoittamisen toimenpiteen kohteena olevalle todistuksen haltijalle sekä lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen myöntäjälle, mutta ei henkilön työnantajalle. 

Lentomiehistöasetuksen liitteen V kohdan CC.CCA.110 mukaan jos toimivaltainen viranomainen keskeyttää matkustamomiehistön kelpoisuustodistuksen voimassaolon tai peruuttaa todistuksen, haltijan on pidätyttävä käyttämästä matkustamomiehistön kelpoisuustodistuksella myönnettyjä oikeuksiaan. Hänen on myös ilmoitettava asiasta hänen palvelujaan käyttävälle yhdelle tai useammalle lentotoiminnan harjoittajalle ilman aiheetonta viivytystä. Jos henkilö itse kuitenkin jättäisi noudattamatta näitä vaatimuksia, säännös ei oikeuta tai velvoita viranomaista ilmoittamaan asiasta hänen työnantajalleen. 

Huoltotoiminta-asetuksen liitteen I kohdan M.B.103 mukaan jos toimivaltainen viranomainen saa valvonnan aikana tai muulla tavoin näyttöä siitä, että lupakirjan, hyväksyntätodistuksen, kelpuutuksen tai kelpoisuustodistuksen haltija ei noudata EASA-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1139) EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/1139 yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2111/2005, (EY) N:o 1008/2008, (EU) N:o 996/2010, (EU) N:o 376/2014 ja direktiivien 2014/30/EU ja 2014/53/EU muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 552/2004, (EY) N:o 216/2008 ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 kumoamisesta (annettu 4.7.2018) sovellettavia säännöksiä, sen on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin täytäntöönpanon varmistamiseksi estääkseen laiminlyönnin jatkumisen. Näiden toimenpiteiden voitaneen katsoa sisältävän myös asiasta ilmoittamisen henkilön työnantajalle. Säännös kuitenkin koskee vain mainitun EASA-asetuksen säännösten noudattamatta jättämistä eikä sellaisia tilanteita, joissa huoltohenkilöstön jäsen olisi esimerkiksi rikkomusten vuoksi tai lääketieteellisistä syistä soveltumaton tehtäväänsä.  

Lennonjohtajien osalta lupakirjan peruuttamista ja siitä työnantajalle ilmoittamista koskeva sääntely on EU-asetuksessa. Lennonjohtajien lupakirja-asetuksen liitteen II kohdan ATCO.AR.D.005 alakohdan d mukaan jos lupakirjan, kelpuutuksen tai merkinnän voimassaolo keskeytetään tai perutaan, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tästä päätöksestä kirjallisesti lupakirjan haltijalle ja asianomaiselle lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalle, eli lennonjohtajan työnantajalle. Säännös ei kuitenkaan ota kantaa lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruutuksesta tai keskeytyksestä ilmoittamiseen, joskaan henkilö itse ei saa käyttää lupakirjansa mukaisia oikeuksia, jos hän tietää lääketieteellisen kelpoisuutensa heikentyneen. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista johtuvissa tapauksissa on mahdollista, että lupakirjanhaltija ei noudattaisi tätä kieltoa. 

Lisäksi tämän säännöksen piiriin eivät kuulu lentopaikan lentotiedotuspalvelua (AFIS) tarjoavilla lentopaikoilla työskentelevät lennontiedottajat, vaan heitä koskevat vaatimukset ovat kokonaan kansallisen sääntelyn varassa. 

Kuten edellä selostetusta ilmenee, kansallisessa ja EU-lainsäädännössä on useita säännöksiä, jotka mahdollistavat kelpoisuuden muutoksista ja turvallisuusongelmista ilmoittamisen viranomaiselle ja joissain tilanteissa myös organisaatioille. Lennonjohtajan lupakirjaa koskevaa sääntelyä lukuun ottamatta säännöksistä kuitenkin puuttuu viranomaisen oikeus välittää tiedot edelleen henkilön työnantajalle, jotta henkilöä voidaan käytännössä estää toimimasta turvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä, tai ne koskevat tiettyjen rajattujen tietojen ilmoittamista. Liikenteen palveluista annetun lain 227 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla jokaisella on oikeus yksittäisluovutuksena saada etu- ja sukunimen, henkilötunnuksen tai muun yksilöivän tunnuksen perusteella tiedot henkilön oikeudesta kuljettaa liikennevälinettä tai muusta henkilöluvan voimassaolosta ja laajuudesta, mutta Liikenne- ja viestintävirasto ei voi oma-aloitteisesti luovuttaa näitä tietoja, jos henkilön työnantaja ei huomaa niitä pyytää. 

Voimassa oleva kansallinen ilmoittamista koskeva sääntely liikenteen alalla 

Muussa lainsäädännössä on joitakin esimerkkejä säännöksistä, joiden perusteella viranomaisen on mahdollista ilmoittaa terveydentilaa koskevasta, liikenneturvallisuutta mahdollisesti uhkaavasta seikasta tai lupakirjan peruuttamisesta. 

Lainsäädäntö mahdollistaa ilmoitusten tekemisen liikenneturvallisuusperustein tietyissä tilanteissa. Terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat ilmoittaa luvanhaltijan terveydentilasta aiheutuvasta uhasta sekä henkeen tai terveyteen kohdistuvasta uhasta Liikenne- ja viestintävirastolle. Rautatieliikenteessä ja merenkulussa Liikenne- ja viestintävirasto on velvollinen informoimaan työnantajaa tietyistä työntekijän pätevyyskirjaa tai lääketieteellistä kelpoisuustodistusta koskevista muutoksista.  

Liikenteen palveluista annetun lain 208 §:n 2 - 4 momentin nojalla terveydenhuollon ammattihenkilöllä on salassapitosäännösten estämättä oikeus ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle, jos hän epäilee, että henkilöluvan hakija tai haltija ei täytä terveydelle asetettuja vaatimuksia. Hänen on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä Liikenne- ja viestintävirastolle, jos hän epäilee, että henkilöluvan hakijan tai haltijan terveydentilasta aiheutuu välitön uhka liikenneturvallisuudelle. Ennen ilmoituksen tekemistä luvan hakijalle tai haltijalle on kerrottava oikeudesta ilmoituksen tekemiseen ja miten hänen terveydentilansa vaikuttaa hänen toimintakykyynsä. Suostumusta ilmoituksen tekemiseen ei tarvita. Ilmoituksessa voidaan antaa tieto ainoastaan siitä, että ilmoituksen kohteena oleva henkilö ei mahdollisesti täytä luvalle asetettuja terveysvaatimuksia, ja mitä lisätoimenpiteitä ehdotetaan terveydentilan tai siitä toimintakykyyn aiheutuvien vaikutusten tarkemmaksi selvittämiseksi. 

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023) 62 §:n nojalla terveydenhuollon ammattihenkilöllä tai muulla terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevällä tai sen tehtäviä suorittavalla henkilöllä on oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille tiedot, jotka ovat välttämättömiä henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhan arvioinnissa tai estämisessä. Tietojen luovuttaminen edellyttää, että henkilö on hoitotehtävässään saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. 

Rautatieliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi laissa liikenteen palveluista on säädetty viranomaisen velvoitteesta ilmoittaa työnantajalle lupakirjan peruuttamisesta. Liikenne- ja viestintävirasto on lain 87 §:n 3 momentin nojalla velvollinen ilmoittamaan rautatieliikenteen harjoittajalle, jos se on ryhtynyt toimenpiteisiin kuljettajan lupakirjan peruuttamiseksi, muuttamiseksi tai rajoittamiseksi. Säädöksen taustalla on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/59/EY vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä, jonka 29 artiklan 4 a kohta koskee toimivaltaisen viranomaisen ilmoitusta, joka tulee tehdä viipymättä asianosaiselle kuljettajalle sekä hänen työnantajalleen. 

Myös merenkulun pätevyyksiin liittyen Liikenne- ja viestintävirasto on velvollinen laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain (1171/2010) 14 §:n 2 momentin nojalla ilmoittamaan asianosaiselle ja sille toiminnanharjoittajalle, jonka palveluksessa henkilö on, viranomaisen päätöksestä määrätä lupakirjan haltija uuteen lääkärintarkastukseen. Viranomainen ilmoittaa työnantajalle, mikäli pätevyyskirja tai lisäpätevyystodistus perutaan uuteen lääkärintarkastukseen määräämisen johdosta. Merimiesrekisteriin (liikenneasioiden rekisteriin) on laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain (1687/2009) 2 a luvun mukaisesti ilmoitettava meripalvelu suomalaisilla aluksilla, joten viranomaisella on käytössään työnantajatieto. 

Ilmailun sääntelyn muuttamisen tarve 

Säännös, joka oikeuttaisi Liikenne- ja viestintäviraston ilmoittamaan työnantajalle lupaa koskevien toimenpiteiden aloittamisesta olisi asianmukainen myös ilmailussa, tilanteissa, joissa se lentoturvallisuusviranomaisen roolissa arvioi lupakirjan tai kelpoisuustodistuksen haltijan mahdollisesti voivan vaarantaa lentoturvallisuutta. Nykytilaa, jossa lähtökohtana on luvanhaltijan velvollisuus ilmoittaa itseään koskevat tiedot, voidaan pitää riittämättömänä. Esitetty lakimuutos korjaisi myös merkittävän turvallisuuspuutteen, joka liittyy tilanteisiin, joissa luvanhaltija ei itse tiedosta toimintakykynsä heikenneen ja ei tästä syystä tee itse ilmoitusta. Yllä kuvattu muutos yhtenäistäisi Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuuksia toimia nopeasti ja tehokkaasti liikenneturvallisuuden varmistamiseksi. 

2.2  Viranomaisen mahdollisuus puuttua ilmailutoimintaan, johon ei vaadita lupaa tai ilmoitusta

Nykytilassa Liikenne- ja viestintävirastolta puuttuu mahdollisuus kieltää turvallisuusperustein sellainen toiminta, joka ei vaadi lupaa tai ole ilmoituksenvaraista.  

Ilmailulain 148 § mahdollistaa organisaatiolle myönnetyn luvan muuttamisen, rajoittamisen tai peruuttamisen sekä luvassa tai ilmoituksessa tarkoitetun toiminnan kieltämisen tai rajoittamisen, jos on perusteltua syytä epäillä, ettei luvan tai ilmoituksen mukaisen toiminnan harjoittaja kykene harjoittamaan toimintaansa turvallisesti; jos luvan myöntämisen tai ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittamisen edellytyksiä ei enää ole eikä edellytyksissä olevia virheitä tai puutteita korjata asetetussa määräajassa; jos luvanhaltija tai toiminnan harjoittaja jättää olennaisesti noudattamatta luvan ehtoja tai muita säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat luvassa tarkoitettua toimintaa; tai jos luvanhaltija jatkaa huomautuksesta tai varoituksesta huolimatta luvan ehtojen vastaista toimintaa tai jatkaa muiden toimintaa koskevien määräysten rikkomista. Kuitenkin esimerkiksi lentopaikkatoimintojen alihankintaketjuihin voi edelleen liittyä toimijoita, joilta itseltään ei vaadita viranomaisen lupaa tai sille tehtävää ilmoitusta, mutta toimintaan voisi olla tarpeen puuttua, jos se on vaarassa heikentää lentoturvallisuutta. Maahuolinnassa eli muun muassa lentokoneiden jäänpoistossa ja tankkauksessa ilmoituksenvaraisuus otettiin käyttöön EU-sääntelyn perusteella määräyksellä vasta vuonna 2024.Vastaavasti liikenteen palveluista annetun lain 242 ja 249 § mahdollistavat toiminnan kieltämisen tai rajoittamisen toistuvien sääntörikkomusten tai turvallisuuspuutteiden vuoksi vain silloin, kun siihen vaaditaan viranomaisen lupa tai ilmoitus viranomaiselle. 

Ilmailulain 143 § mahdollistaa henkilölle myönnetyn luvan peruuttamisen tai tehtävässä toimimisen kieltämisen, kun kyseessä ovat 141 §:ssä erikseen luetellut henkilöryhmät. Säännöksen ulkopuolelle kuitenkin jäävät esimerkiksi liidinlentäjät ja laskuvarjohyppääjät, joiden turvallisuutta vaarantavaan toimintaan ei tämän pykälän perusteella siten voitaisi puuttua. Ilmailulain 159 §:ssä kielletään lentoturvallisuudelle vaaraa aiheuttava tai lentoliikenteen sujuvuutta häiritsevä toiminta. Siinä on kuitenkin lähtökohtana tällaisesta toiminnasta etukäteen ilmoittaminen ilmaliikennepalvelun tarjoajalle. Esimerkiksi liitimellä lentäminen ei lähtökohtaisesti ole lentoturvallisuutta vaarantavaa tai lentoliikenteen sujuvuutta häiritsevää toimintaa, mutta voi muuttua sellaiseksi, jos liitimen ohjaaja ei noudata säännöksiä ja määräyksiä tai ole tiedoiltaan ja taidoiltaan tehtävänsä tasalla. Lisäksi ilmailulain 159 § soveltuu vain toimintaan valvotussa ilmatilassa, ei sen ulkopuolella, missä suuri osa harrastelentämisestä tosiasiallisesti tapahtuu. 

Myös mahdollisuus huomautuksen tai varoituksen antamiseen lievemmästä sääntöjen vastaisesta toiminnasta koskee nykyisellään sekä ilmailulaissa että liikenteen palveluista annetussa laissa ainoastaan luvan- tai ilmoituksenvaraista toimintaa. 

Muussa lainsäädännössä on joitakin esimerkkejä säännöksistä, joiden perusteella viranomaisen on mahdollista puuttua myös sellaiseen toimintaan, johon ei vaadita lupaa eikä ilmoitusta. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (541/2023) 139 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi määrätä virheellisesti toimivan ja velvollisuuden laiminlyöjän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä, asettaa velvoitteita taikka kieltää toimenpiteen, jos asianomainen toimii tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaisesti. Saman pykälän 3 momentissa mahdollistetaan myös kirjallisen huomautuksen antaminen, jos pakkokeinon käyttäminen olisi kohtuutonta. Vaarallisten aineiden kuljetus ei kaikissa tilanteissa edellytä viranomaislupaa tai viranomaiselle tehtävää ilmoitusta. Myös liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 101 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, jatkamasta tai toistamasta lainvastaista menettelyä. Nämä säännökset on sijoitettu hallinnollisia pakkokeinoja koskeviin pykäliin. Huomautuksen tai varoituksen antaminen muun kuin luvan- tai ilmoituksenvaraisen toiminnan osalta on lisäksi mahdollistettu mm. laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain 32 a §:ssä sekä ajoneuvojen katsastustoiminnasta annetun lain (957/2013) 5 §:ssä. 

2.3  Puhalluskokeet

Ilmailulain (864/2014) 177 §:ssä säädetään niin sanotusta täysraittiuden periaatteesta ilmailussa. Täysraittiuden periaatteeseen ilmailussa viitataan myös Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen standardeissa ja suosituksissa, liitteissä 1 ja 2 Annex 1 to the Convention on International Civil Aviation - Personnel Licencing (7/2018)., Annex 2 to the Convention on International Civil Aviation – Rules of the Air (7/2005) . Lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä maaorganisaatiossa tai ilma-aluksen miehistössä toimivien henkilöiden veren alkoholipitoisuus ei saa olla koholla eikä heidän elimistössään saa olla alkoholia tai muita huumaavia aineita havaittavia määriä. Samoin EASA-asetuksen 2018/1139 liitteen V kohdan 7.6 sekä lentotoiminta-asetuksen 965/2012 liitteen IV kohdan CAT.GEN.MPA.100 mukaan miehistön jäsen ei saa suorittaa tehtäviä ilma-aluksessa, jos hän on alkoholin tai muiden psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena tai kykenemätön tehtäväänsä loukkaantumisen, väsymyksen, lääkityksen, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Ilmailun täysraittiuden periaate on merkityksellinen lentoturvallisuuden ja ilma-aluksessa olevien hengen ja terveyden suojaamiseksi.  

Ilmaliikennejuopumuksesta tuomitaan rikoslain 23 luvun 6 §:n nojalla se, joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Ilmaliikennejuopumukseen voi syyllistyä myös maassa hoidettavan työtehtävän, kuten lennon suunnittelun tai valmistelun aikana. Ilmailulain 170 § 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun tehtävän suorittaminen alkaa työvuoron alkaessa ja päättyy työvuoron päättyessä.  

Ilmailulain 177 §:n nojalla, jos ilma-aluksessa tehtävää suorittava tai maaorganisaatiossa lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä oleva suorittaa tehtäväänsä, vaikka hänen verensä alkoholipitoisuus on alkoholin nauttimisesta kohonnut tai on käyttänyt alkoholia tai muuta huumaavaa ainetta niin, että sitä on hänen elimistössään havaittava määrä, taikka jos tässä tarkoitettu henkilö rikkoo sotilasilmailuviranomaisen 170 §:n 4 momentin nojalla antamia alkoholin tai muun huumaavan aineen käyttöön liittyviä vaatimuksia, hänet on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, huumaavan aineen käyttämisestä ilmailussa sakkoon. 

Käytännön ongelmat edellä mainituissa säännöksissä liittyvät päihtymyksen toteamiseen ja sen näyttämiseen silloin, kun työntekijä ei vapaaehtoisesti suostu puhalluskokeeseen. Ilmailulakiin nykyisellään ei sisälly säännöstä puhalluskokeesta, vaikka ilmailulain 177 §:n nojalla lentoturvallisuuteen vaikuttavissa tehtävissä toimivilta edellytetään täyttä päihteettömyyttä. Pakkokeinolain 9 luvun 2 §:n nojalla poliisimies voi määrätä henkilön kokeeseen nautitun alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi taikka – henkilön kieltäytyessä kokeesta – henkilönkatsastukseen. Edellytyksenä kuitenkin on, että yksittäistapauksessa epäillään henkilön syyllistymistä rikoslain 23 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun ilmaliikennejuopumukseen. Pakkokeinolain 9 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla sama toimivalta on myös tulli- ja rajavartiomiehellä sekä Liikenteen turvallisuusviraston liikennettä valvomaan määräämällä virkamiehellä.  

Nykytilassa työnantajalla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta velvoittaa puhalluskokeeseen henkilöstöä, jolta laissa edellytetään täyttä päihteettömyyttä lentoturvallisuuden vuoksi. Lisäksi henkilöä ei voida yksittäistapauksessa velvoittaa puhalluskokeeseen ilman epäilyä rikoslain 23 luvun 6 §:n mukaiseen ilmaliikennejuopumukseen syyllistymisestä. Nykytila on ongelmallinen siviili-ilmailun päihteettömyyden valvomisen kannalta. Nykytilassa puhalluskokeita on voitu toteuttaa vain henkilöstön vapaaehtoisuuteen perustuen. Laissa ei säädetä työnantajan oikeudesta velvoittaa lentoturvallisuuteen vaikuttavissa tehtävissä työskentelevää henkilöstöä puhalluskokeeseen, mikä on tunnistettu merkittäväksi puutteeksi siviili-ilmailun turvallisuuteen liittyvässä sääntelyssä sekä työnantajan aiheeseen liittyvien lainsäädäntöön perustuvien velvoitteiden noudattamiseksi. 

Nykytilassa lentoyhtiöt suorittavat satunnaisia alkoholipuhalluskokeita niin omalle henkilöstölleen kuin alihankkijan työntekijöille vastaavin menettelyin. Alihankkijan työntekijöistä puhallutetaan esimerkiksi lennoilla työskentelevää miehistöä. Puhalluskokeista tallennetaan yleisluontoisia tietoja: tarkka ajankohta, puhallutettujen määrä ja yksikkö, jossa puhallutus suoritettiin. Positiivisista tuloksista tallennetaan niiden määrä, tieto ensimmäisen puhalluskokeen sekä varmennuspuhalluskokeen tuloksista ilman henkilöä yksilöiviä tietoja. Varmennetun puhalluskokeen johtaessa päihtymysepäilyyn työnantaja arvioi, onko puhalluskoetulos tallennettava sen terveystietorekistereihin. Alihankkijan työntekijän kohdalla positiivinen puhalluskoe johtaa välittömään ilmoitukseen hänen työnantajalleen. Positiivisella tuloksella tarkoitetaan tulosta, joka osoittaa henkilön olevan alkoholin vaikutuksen alaisena. Niin päihtymysepäilyt kuin puhalluskokeesta kieltäytymiset ovat olleet harvinaisia, epäilyjä on ollut keskimäärin yksi vuodessa ja kieltäytymisiä tätäkin harvemmin. 

EU-lainsäädännössä (lentotoiminta-asetus 965/2012, liitteen IV kohta CAT.GEN.MPA.170) erikseen velvoitetaan lentotoiminnan harjoittaja laatimaan ja panemaan täytäntöön puolueeton, avoin ja syrjimätön menettely, jolla ehkäistään ja havaitaan psykoaktiivisten aineiden (alkoholin ja muiden päihteiden) väärinkäyttö ohjaamo- ja matkustamomiehistön ja muun turvallisuuteen välittömästi vaikuttavan henkilöstön keskuudessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksittäisten henkilöiden testausta koskevan kansallisen tietosuojalainsäädännön soveltamista. Tämän velvoitteen täyttämiseksi työnantajan olisi voitava velvoittaa miehistön jäsen puhalluskokeeseen myös satunnaistarkastuksia varten, ilman perusteltua epäilyä. Lentotoiminta-asetukseen liittyvässä täydentävässä ja ohjeluonteisessa materiaalissa (AMC/GM) todetaan nimenomaisesti, ettei tulisi olla estettä sille, että lentotoiminnan harjoittaja voisi ottaa käyttöön henkilöstön satunnaistestausta koskevan ohjelman, jotta psykoaktiivisten aineiden mahdollinen väärinkäyttö ei jäisi havaitsematta, siten vaarantaen ilma-aluksen ja siinä kuljetettavien henkilöiden turvallisuuden (GM2 CAT.GEN.MPA.170(b)). Psykoaktiivisten aineiden ennalta ilmoittamatonta satunnaistestausta tulisi voida tehdä myös seurantavaiheessa, kun työntekijällä on aiemmin todettu päihteiden väärinkäyttöä ja hän palaa työhön kuntoutuksen jälkeen (GM4 CAT.GEN.MPA.170(b)). 

2.4  Lentoestelupia koskeva sääntely

Ilmailulain lentoestelupaa koskeva sääntely muuttui 1.10.2023. Ennen muutosta Liikenne- ja viestintävirastolle toimitettavaan lentoestelupahakemukseen oli liitettävä ilmaliikennepalvelun tarjoajan lausunto. Ilmaliikennepalvelun tarjoajana toimiva Fintraffic Lennonvarmistus Oy (jäljempänä Fintraffic) peri lausunnosta maksun, jonka perusteista ei säädetty laissa. Fintrafficilla ei myöskään ollut tietoa muiden lentomenetelmäsuunnittelupalvelun tarjoajien suunnittelemista lentomenetelmistä. Tilanteissa, joissa haetulla esteellä olisi ollut vaikutuksia tällaiseen lentomenetelmään, Fintraffic totesi, että se ei voi antaa lentoesteen vaikutuksista lausuntoa siltä osin kuin ne kohdistuvat muun tahon laatimaan lentomenetelmään. Fintraffic ei lausunnoissaan ottanut myöskään kantaa haetun esteen vaikutuksiin valvomattomien lentopaikkojen toimintaan. 

Näistä syistä sääntelyä muutettiin 1.10.2023 lukien siten, että Liikenne- ja viestintävirastolle osoitettavaan lentoestelupahakemukseen ei tarvitse enää liittää asianomaisen ilmaliikennepalvelun tarjoajan antamaa lausuntoa. Liikenne- ja viestintäviraston on haetun esteen vaikutusten selvittämisen tueksi pyydettävä lausunto ilmaliikennepalvelun tarjoajilta, lentopaikan pitäjiltä, lentomenetelmien suunnittelijoilta, niiltä viranomaisilta, joiden toimintaan haetulla esteellä voisi olla vaikutusta ja muilta asianosaisilta. 

Uuden sääntelyn soveltamisen aikana on ilmennyt sääntelyn täsmennystarpeita. Lupahakemuksia tulee Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain noin 1200 kappaletta. 

Haetun lentoesteen vaikutusten selvittäminen edellyttää työtä asianosaisilta, kun ne arvioivat vaikutuksia omalta osaltaan ja antavat Liikenne- ja viestintävirastolle lausuntonsa. Fintraffic sekä valtion lentoasemayhtiö Finavia Oy esittivät jo voimassa olevan sääntelyn valmisteluvaiheessa huolensa siitä, miten ne saisivat lentoestelupiin liittyvästä selvitystyöstään korvauksen. 

Lisäksi lakia sovellettaessa on ilmennyt epäselvyyksiä sen suhteen, mitä tarkoitetaan sillä, että Liikenne- ja viestintävirastolla on velvollisuus hakea lentoesteluvan arviointiin liittyvän selvityksen tueksi lausuntoa erikseen nimetyiltä asianosaisilta. Pykälän soveltamista koskevissa keskusteluissa on käynyt ilmi, että osa on ymmärtänyt tässä lauseessa "selvityksellä" tarkoitettavan asiakirjaa, toiset taas selvitystyötä eli toimintaa. Osa on siis katsonut, että viranomaisen lausuntopyynnön pitäisi sisältää vähintäänkin alustava arvio vaikutuksista lentoliikenteen sujuvuuteen ja lentopaikan pitäjälle, vaikka viranomaisella ei ole hallussaan kaikkia tietoja tällaisen arvion tekemiseksi ennen lausuntopyynnön lähettämistä. Viranomainen on taas katsonut, että lausuntopyyntö on osa tiedonkeruuta asian selvittämistä ja vaikutusten arvioinnin tekemistä varten. Sääntely on siten tältä osin epäselvää.  

2.5  Tavoitteet

Hankkeessa tehtäisiin lentoturvallisuutta edistäviä säädösmuutoksia ilmailulakiin sekä lakiin liikenteen palveluista. Lisäksi yhteistoimintalakiin lisättäisiin tarvittava viittaus ilmailulakiin. Liikenne- ja viestintäministeriö ja Liikenne- ja viestintävirasto ovat arvioineet, että esitettävät muutokset tulisi saattaa voimaan viipymättä, koska ilmailu on turvallisuuskriittinen ala. 

Lentoturvallisuutta parannettaisiin säätämällä lentoturvallisuuden valvontaviranomaisen, Liikenne- ja viestintäviraston, oikeudesta ilmoittaa henkilön työnantajalle tai toimeksiantajalle, mikäli virasto käynnistää ohjaamo- tai matkustamohenkilöstön luvan tai kelpoisuustodistuksen peruutusprosessin taikka tällaiseen lupaan tai todistukseen tehdään muutoksia, esimerkiksi rajoittamalla sitä. Vastaava ilmoittamisen mahdollistava säädösmuutos tehtäisiin myös maaorganisaatiossa turvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää hoitavien osalta, koska esimerkiksi lennonjohdolla ja ilma-alusten huoltohenkilöstöllä on keskeinen rooli ilmailun turvallisuuden ylläpitämisessä. Tavoitteena on, että valvontaviranomaisella olisi oikeus ilmoittaa työnantajalle tai toimeksiantajalle toimenpiteisiin ryhtymisestä, samansuuntaisesti kuin rautatieliikenteessä ja merenkulussa, jos ilmoittamiselle on turvallisuusperusteita. Ilmoitusoikeus kuitenkin koskisi vain sellaista henkilöstöä, jolla on Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä henkilölupa, eikä kaikkia ilmailulain 170 §:n 4 momentissa tarkoitettuja lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää suorittavia henkilöitä. 

Liikenne- ja viestintävirastolle säädettäisiin mahdollisuus puuttua lentoturvallisuussyistä myös sellaiseen toimintaan, johon ei vaadita lupaa tai ilmoitusta. Turvallisuuteen vaikuttavia tehtäviä hoitaville henkilöille ja organisaatioille voitaisiin antaa huomautus tai varoitus taikka viime kädessä kieltää toimiminen kyseisessä tehtävässä tai kyseisen toiminnan harjoittaminen, jos virastolla on aihetta epäillä, ettei toimintaa pystytä harjoittamaan tai tehtävää hoitamaan turvallisesti tai säännöksiä ja määräyksiä ei noudateta.  

Puhalluskoetta koskevan ehdotuksen tavoitteena on mahdollistaa lentoturvallisuuteen vaikuttavissa tehtävissä alkoholinkäytöstä johtuvien siviili-ilmailua, lentoturvallisuutta, ilma-aluksen matkustajia ja ympäristön turvallisuutta vaarantavien tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi välttämättömät puhalluskokeet ilma-aluksen miehistölle ja maaorganisaatiossa toimiville, joilta nykyisen sääntelyn nojalla edellytetään täyttä päihteettömyyttä lentoturvallisuuteen vaikuttavissa tehtävissä työskennellessään. Esityksen tavoitteena on myös selkeyttää työsuhteen osapuolten asemaa ja varmistaa asianmukaisten menettelytapojen käyttäminen puhalluskokeita toteutettaessa. 

Lentoestelupaa koskevaa sääntelyä korjattaisiin siltä osin kuin 1.10.2023 voimaan tulleet säännökset ovat osoittautuneet lakia sovellettaessa ongelmallisiksi. Tavoitteena on luvan hakijan, asianosaisten ja viranomaisen kannalta sujuva ja tasapuolinen lentoestelupamenettely. 

3.1  Keskeiset ehdotukset

Ilmoittaminen työnantajalle lupakirjan tai kelpoisuustodistuksen peruuttamisesta tai toiminnan kieltämisestä 

Ilmailulain 143 §:ään lisättäisiin uusi 4 momentti ja lakiin liikenteen palveluista uusi 243 a §, jossa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta ilmoittaa henkilön työnantajalle tai toimeksiantajalle, jos se on ryhtynyt toimenpiteisiin lupakirjan tai lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruuttamiseksi, muuttamiseksi, rajoittamiseksi tai voimassaolon keskeyttämiseksi taikka lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä toimimisen kieltämiseksi. Virasto olisi oikeutettu tekemään ilmoituksen myös, jos se muutoin katsoo ilmoittamisen olevan tarpeen lentoturvallisuuden varmistamiseksi. Ehdotettu säännös kuitenkin koskisi vain sellaista henkilöstöä, jolla on Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä henkilölupa, eikä kaikkia ilmailulain 170 §:n 4 momentissa tarkoitettuja lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää suorittavia henkilöitä.  

Mikäli virasto saa poliisilta tiedon, että esimerkiksi lentäjän, matkustamomiehistön jäsenen, lennonjohtajan, lennontiedottajan tai ilma-alusten huoltohenkilöstöön kuuluvan epäillään syyllistyneen sellaiseen rikokseen tai rikkomukseen tai muutoin toimineen sellaisella tavalla, joka antaa aihetta epäillä hänen kykyään hoitaa tehtävänsä turvallisesti, työnantajan on tärkeää tietää asiasta päättäessään henkilön määräämisestä työtehtäviin. Tästä syystä Liikenne- ja viestintävirastolla tulisi olla oikeus ilmoittaa lupakirjaan tai lääketieteelliseen kelpoisuustodistukseen puuttumisaikeesta henkilön työnantajalle tai muulle toimeksiantajalle, jolle hän työskentelee, jos tieto työnantajasta tai toimeksiantajasta on viraston hallussa tai selvitettävissä. Säännös vastaisi rautatieliikenteen kuljettajien osalta liikenteen palveluista annetun lain 87 §:n 3 momentissa säädettyä. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus ilmoittaa lopullisesta päätöksestä, jolla lupakirja tai todistus on peruutettu, muutettu, rajoitettu tai sen voimassaolo on keskeytetty, sekä päätöksestä, jolla aiotuista toimenpiteistä on luovuttu ja lupakirja on jäänyt muuttamattomana voimaan. 

Viranomaisen tiedonluovutusoikeuden laajentamista voidaan pitää perusteltuna matkustajien ja muiden liikenteessä liikkuvien turvallisuuden näkökulmasta. Liikenne- ja viestintävirastossa on tullut eteen konkreettisia tilanteita, joissa oikeus luovuttaa tieto lupakirjan tai lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruutukseen johtavien toimenpiteiden käynnistämisestä olisi ollut tarpeen saada välitettyä henkilön työnantajalle heti ja ilman tämän erillistä pyyntöä, kun viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet hänen olevan soveltumaton ilma-aluksen ohjaamoon. Mainitunlaiset tilanteet ovat epätavallisia: kelpoisuuden näkökulmasta merkityksellisiä rikosepäilyjä on ilmennyt harvemmin kuin vuosittain. Ilmoituksia terveydentilavaatimusten täyttymättömyydestä on kuitenkin vuositasolla joitakin kymmeniä, ja osassa niitä taustalla on luvanhaltijalla todettu päihdeongelma. Äärimmäisessä tapauksessa matkustajakoneen lentäjänä työskentelevä olisi voinut osoittaa itsetuhoisia taipumuksia, jolloin hänen pääsynsä työvuoroon olisi ehdottomasti tarpeen estää välittömästi. Myös epäily esimerkiksi matkustamomiehistön jäsenen syyllistymisestä väkivaltarikokseen voisi olla aiheellinen peruste estää hänen pääsynsä työtehtäviin matkustamossa. Toinen esimerkkitilanne on poliisin epäily siitä, että henkilöluvan haltija on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.  

Työnantajalle ilmoittaessaan virasto ei luovuttaisi arkaluonteisia tietoja lupakirjan tai lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruutuksen taustalla olevasta syystä tai syistä, vaan tieto siitä, että peruutusprosessiin on ryhdytty, riittäisi. Työnantaja osaisi tämän ilmoituksen perusteella tehdä työnjohdollisen päätöksen siitä, että henkilöä ei tule toistaiseksi osoittaa työtehtäviin. Työnantaja hyötyisi ilmoituksen saamisesta etenkin siinä tilanteessa, että luvanhaltija ei itse ole ilmoittanut toimenpiteistä tai terveydentilaansa koskevasta muutoksesta. Viraston ilmoittamisoikeuden johdosta työnantaja saisi tiedon henkilön työskentelyn estymisestä mahdollisimman aikaisin, millä voisi olla merkitystä korvaavien järjestelyiden toteuttamisen kannalta. Muutos voisi jossain määrin estää liiallisia lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä, joita seuraisi työnantajalle esimerkiksi siitä, jos lento jouduttaisiin perumaan.  

Toisin kuin raideliikenteen ja merenkulun lainsäädännössä, ilmailun osalta ei ole yleistä säännöstä, jonka perusteella työnantajien olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle palveluksessaan olevien henkilöiden nimet. Liikenteen palveluista annetun lain 133 a §:ssä säädetään miehistökortista, jonka Liikenne- ja viestintävirasto myöntää hakemuksesta ilma-aluksen miehistölle. Hakemukseen on liitettävä liikenneluvan haltijan vakuutus siitä, että hakija on sen palveluksessa. Ensinnäkin säännös kuitenkin koskee vain ilma-alusten ohjaamo- ja matkustamomiehistöä, eikä ilmailun maaorganisaatioissa työskenteleviä. Toiseksi Liikenne- ja viestintäviraston mukaan lentoyhtiöt eivät systemaattisesti hae henkilöstölleen miehistökortteja, koska ulkomailla liikkumiseen myös lentohenkilöstö voi vaihtoehtoisesti käyttää matkustusasiakirjana passia. Näin ollen miehistökorteista ei lentohenkilöstönkään osalta saada kattavaa ja luotettavaa tietoa siitä, minkä lentoyhtiön palveluksessa kukin henkilö toimii.  

Liikenne- ja viestintäviraston olisi kuitenkin tärkeää voida ilmoittaa työnantajalle lupakirjan tai lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruutustoimiin ryhtymisestä edes silloin, kun työnantaja on viraston tiedossa tai selvitettävissä. Tietoa olisi mahdollista kysyä henkilöltä itseltään tai lentoyhtiöltä, koska Suomessa on hyvin rajallinen määrä kansainvälistä matkustajaliikennettä harjoittavia yhtiöitä. Lennonjohtajien työnantaja on Suomessa tällä hetkellä aina Fintraffic Lennonvarmistus Oy. Nämä ovat säännöksen kannalta keskeisimmät henkilöryhmät, koska näiden vaikutus lentoturvallisuuteen on suurin. Esimerkiksi ilmakuvausta tai muuta lentotyötä harjoittavan yrityksen palveluksessa oleva lentäjä ei voisi vaarantaa yhtä suuren henkilömäärän turvallisuutta.  

Rikosepäilytilanteessa poliisin on mahdollista kuulustelussa selvittää työnantaja ja ilmoittaa se Liikenne- ja viestintävirastolle ilmailulain 50 §:n tai liikenteen palveluista annetun lain 197 §:n nojalla. Myös lääkäri voi ilmailulain 50 §:n nojalla ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle epäilevänsä, ettei luvan hakija tai haltija täytä luvan saamisen terveydellisiä edellytyksiä, ja lääkärillä voi olla tiedossaan henkilön työnantaja. Lomakkeella, jota terveydenhuollon ammattihenkilö käyttää ilmoittaessaan terveydentilavaatimusten täyttymättömyydestä Liikenne- ja viestintävirastolle kysytään myös potilaan työnantajatietoa (lomake Y401 Terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitus terveydentilavaatimusten täyttymättömyydestä).  

Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolla itsellään on käytössään luettelo lentotoimintaluvan ja liikenneluvan haltijoista Suomessa. Vuonna 2023 liikenneluokan lentokoneilla eli ns. suurilla matkustajakoneilla lentoliikennettä harjoitti kaksi yritystä, Finnair Oyj ja Nordic Regional Airlines (Norra), joten ehdotetun ilmoitusoikeuden kannalta keskeisimpien työnantajien määrä ei ole suuri. 

Puuttuminen ilmailutoimintaan, johon ei vaadita lupaa tai ilmoitusta 

Ilmailulain 141, 143 ja 146 - 148 §:ään ja liikenteen palveluista annetun lain 245 ja 249 §:ään lisättäisiin säännökset, joiden perusteella Liikenne- ja viestintäviraston olisi mahdollista antaa huomautus tai varoitus taikka viimesijaisena keinona kieltää henkilöltä kyseisessä lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä toimiminen tai organisaatiolta kyseisen ilmailuun liittyvän toiminnan harjoittaminen toistaiseksi tai määräajaksi myös silloin, kun kyseiseen tehtävään tai toimintaan ei kansallisen tai EU-lainsäädännön mukaan vaadita lupaa tai ilmoitusta. Voimassa oleva sääntely mahdollistaa puuttumisen vain luvan- tai ilmoituksenvaraiseen toimintaan. 

Lentoturvallisuuteen vaikuttavaa toimintaa, johon ei vaadita viranomaisen lupaa tai viranomaiselle tehtävää ilmoitusta, voi olla esimerkiksi lentopaikan toimintoihin liittyvissä alihankintaketjuissa. Myös osaomistukseen perustuva lentotoiminta, jossa henkilö tai yritys hankkii osuuden ilma-aluksesta tai sitä hallinnoivasta organisaatiosta ja saa sitä kautta käyttöoikeuden yrityksen muuhunkin lentokalustoon, ei ole nykyisellään luvan- eikä ilmoituksenvaraista. Samoin lentotoiminta- ja huolto-organisaatioiden sekä ilmailun koulutusorganisaatioiden vastuuhenkilöiltä ei aina vaadita lupaa tai ilmoitusta, mutta toistuvan sääntöjenvastaisen toiminnan tai laiminlyöntien vuoksi voisi olla tarpeen turvallisuussyistä kieltää henkilön toimiminen kyseisessä tehtävässä. Huomautuksen tai varoituksen antaminen vastuuhenkilöille on jo mahdollista ilmailulain 141 §:n ja liikenteen palveluista annetun lain 245 §:n nojalla, mutta liikenteen palveluista annettu laki ei nykyisellään mahdollista tehtävässä toimimisen kieltämistä. Myös sellainen toiminta, johon ei vaadita lupaa, hyväksyntää tai ilmoitusta, tulisi viime kädessä voida turvallisuussyistä kieltää toistaiseksi tai määräajaksi, jos Liikenne- ja viestintävirasto saa tiedon vakavasti sääntöjenvastaisesta toiminnasta. Organisaatioiden vastuuhenkilöille asetetuista vaatimuksista säädetään EU:n lentotoiminta-, lentomiehistö- ja huoltotoiminta-asetuksessa sekä kansallisen sääntelyn alaisten lentokoulutusorganisaatioiden osalta ilmailumääräyksessä TRG M1-7. 

Miehittämättömien ilma-alusten kauko-ohjaajilta vaaditaan EU:n droneasetuksen (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/947) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/947 säännöistä ja menetelmistä miehittämättömien ilma-alusten käytössä (annettu 24.5.2019) mukaan verkossa suoritettavan teoriakokeen läpäisy, mutta ei aina lupaa tai ilmoitusta. Kuitenkin tiettyihin asetuksessa säänneltyihin vaativamman tason toimintalajeihin vaaditaan kauko-ohjaajan kelpoisuustodistus, ja myös teoriakokeen suorittamisesta Liikenne- ja viestintävirasto antaa kauko-ohjaajille todistuksen. Näiden kauko-ohjaajien todistusten voidaan katsoa sisältyvän liikenteen palveluista annetun lain 2 §:n 7 kohdassa olevaan, varsin laajaan 'henkilöluvan' määritelmään, mikä jo nykyisellään mahdollistaa laissa säädettyjen hallinnollisten seuraamusten soveltamisen.  

Vastaavasti miehittämättömän ilma-aluksen käyttäjältä eli operaattorilta vaaditaan aina rekisteröityminen, jos toimintaa harjoitetaan kategoriassa ”avoin” yli 250 grammaa painavalla laitteella tai sitä kevyemmälläkin, jos laitteessa on henkilötietojen tallentamiseen kykenevä anturi eli käytännössä kamera. Toimintalupa tai ilmoitus operaattorilta vaaditaan vasta ns. erityisen tai sertifioidun kategorian toiminnasta, eikä rekisteröintiin liity viranomaisen lupaharkintaa. Kuitenkin miehittämättömän ilma-aluksen käyttäjien rekisteröitymiset tallennetaan liikenteen palveluista annetun lain 216 §:ssä tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin, jossa ne rinnastetaan ilmoituksenvaraiseen toimintaan. Näin ollen voidaan katsoa, että Liikenne- ja viestintävirasto voi puuttua miehittämättömän ilma-aluksen käyttäjän mahdollisiin sääntörikkomuksiin ja turvallisuuspuutteisiin liikenteen palveluista annetun lain 249 §:n 5 momentin nojalla vastaavasti kuin ilmoituksenvaraiseen toimintaan. 

Muita esimerkkejä ilmailijoista, joilta ei vaadita lupakirjaa tai viranomaiselle tehtävää ilmoitusta, ovat liidinlentäjät ja laskuvarjohyppääjät. Näiden toiminta on kokonaan kansallisen sääntelyn alaista. Liidinlentäjien on saatava ilmailumääräyksessä OPS M2-9 vaadittu koulutus ja heidän on täytettävä määräyksen mukaiset ikää, tietoa, taitoa ja kokemusta koskevat vaatimukset. Vastaavasti laskuvarjohyppääjien sekä laskuvarjokouluttajien ja laskuvarjon huoltajien kelpoisuusvaatimuksista määrätään ilmailumääräyksessä OPS M6-1. Suomen Ilmailuliitto ry ylläpitää omille jäsenilleen laskuvarjohyppääjien ja liidinlentäjien lisenssijärjestelmää, mutta nämä eivät ole ilmailulaissa tarkoitettuja viranomaislupia tai ilmoituksia. 

Lentotyöhön (esimerkiksi ilmakuvaus, kartoituslennot tai malminetsintä) ja EU-lainsäädännön alaiseen kaupalliseen erityislentotoimintaan vaaditaan yleensä lupa. Kuitenkin liikenteen palveluista annetun lain 127 §:n mukaan lentotyölupaa ei tarvita Liikenne- ja viestintäviraston määräysten mukaisesti tapahtuviin: 1) purjelentokoneiden hinauslentoihin; 2) laskuvarjohyppylentoihin; 3) metsäpalovalvontalentoihin; 4) valtion- ja sotilasilmailuun; sekä 5) satunnaisesti viranomaisen pyynnöstä suoritettaviin etsintä- ja pelastuslentoihin. Etenkin hinauslentoja ja laskuvarjohyppylentoja suorittavat yleensä yksittäiset harrastelentäjät, jolloin mahdolliset seuraamukset voidaan kohdistaa kyseisen lentäjän lupakirjaan. Sen sijaan metsäpalovalvontalentoja voivat suorittaa myös yritykset. Näiden toimintaan tulisi viranomaisella olla mahdollisuus puuttua huomautuksella, varoituksella tai viime kädessä toiminnan kieltämisellä tai rajoittamisella, jos yritys ei noudattaisi sääntöjä tai ei pystyisi harjoittamaan toimintaa turvallisesti. Metsäpalovalvontalennoilla sekä etsintä- ja pelastuslennoilla noudatettavista vaatimuksista säädetään ilmailumääräyksessä OPS M1-34, minkä lisäksi myös tällaisilla lennoilla on noudatettava ilmailulain säännöksiä sekä mm. yhteiseurooppalaisia lentosääntöjä (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 923/2012). 

Puhalluskoe 

Ilmailulakiin lisättäisiin säännökset työnantajan oikeudesta velvoittaa sen palveluksessa tai alihankkijan palveluksessa oleva ilma-aluksen miehistöön kuuluva työntekijä tai lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää maaorganisaatiossa suorittava työntekijä puhalluskokeeseen sen selvittämiseksi, onko työntekijä alkoholin vaikutuksen alaisena työajalla. Ehdotettavalla sääntelyllä mahdollistettaisiin puhalluskokeeseen määrääminen niiden tehtävien osalta, joissa se arvioidaan välttämättömäksi. Ehdotus ei muuttaisi nykyistä ilmailulain 170 ja 177 §:stä ilmenevää vaatimusta täydelle päihteettömyydelle tehtävissä, joita ehdotettu puhallutusoikeus koskisi. 

Ilmailulain 177 §:n nojalla, jos ilma-aluksessa tehtävää suorittava tai maaorganisaatiossa lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä oleva suorittaa tehtäväänsä, vaikka hänen verensä alkoholipitoisuus on alkoholin nauttimisesta kohonnut tai hän on käyttänyt alkoholia tai muuta huumaavaa ainetta niin, että sitä on hänen elimistössään havaittava määrä, taikka jos tässä tarkoitettu henkilö rikkoo sotilasilmailuviranomaisen 170 §:n 4 momentin nojalla antamia alkoholin tai muun huumaavan aineen käyttöön liittyviä vaatimuksia, hänet on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, huumaavan aineen käyttämisestä ilmailussa sakkoon.  

Lentoesteet 

Ilmailulain lentoestelupaa koskeva sääntely muuttui 1.10.2023. Uuden sääntelyn soveltamisen aikana on ilmennyt sääntelyn täsmennystarpeita. Lentoestelupaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavan uudelleen siten, että lentoestelupahakemukseen tulisi liittää Suomessa toimivien lentomenetelmäsuunnittelijoiden ja asianosaisen lentopaikan pitäjän selvitykset haetun esteen vaikutuksista. Lisäksi säädettäisiin, että selvityksistä voitaisiin periä kohtuullinen korvaus. Voimassa olevan lain mukaan luvanhakijan ei tarvitse liittää lupahakemukseen selvityksiä, vaan Liikenne- ja viestintävirasto hankkii tarvittavat selvitykset lupakäsittelyn aikana. Selvitysten laatijat eivät nykyisellään voi periä selvityksistä korvausta. 

3.2  Pääasialliset vaikutukset

Ilmailulain 143 §:ään esitettävällä lisäyksellä viranomaisen oikeudesta ilmoittaa toimenpiteiden aloittamisesta työnantajalle on potentiaalisesti hyvin merkittävä liikenneturvallisuutta edistävä vaikutus. Muutos ei lisäisi valvontaviranomaisen hallinnollista taakkaa merkittävästi, sillä työnantaja on pääsääntöisesti valvontaviranomaisen tiedossa tai selvitettävissä ja vuosittaisten tapausten määrä olisi oletettavasti vähäinen. Yritysten kannalta muutos vaikuttaisi tiedonkulun nopeuteen ja työnantajan tiedonsaannin varmistamiseen lupien voimassaolosta ja edelleen työvuorojärjestelyihin sekä mahdolliseen onnettomuusriskin pienenemiseen.  

Oikeus ilmoittaa henkilön työnantajalle tai toimeksiantajalle lupakirjan tai todistuksen peruuttamisesta koskisi oleellisimmin matkustajalentokoneiden ohjaamossa toimivia liikenne- ja ansiolentäjiä sekä matkustamomiehistöä. Vuoden 2023 tilastojen mukaan Liikenne- ja viestintäviraston myöntämän, voimassa olevan liikennelentäjän lupakirjan haltijoita oli Suomessa 1517 ja ansiolentäjän lupakirjan haltijoita 1149. Liikennekoneissa kapteenilla on liikennelentäjän lupakirja ja perämiehellä yleensä ansiolentäjän lupakirja. Edellä mainituissa luvuissa ei ole eroteltu lentokoneen ja helikopterin lupakirjoja, mutta valtaosa on lentokoneiden lupakirjoja. Matkustamomiehistön kelpoisuustodistus oli noin 3400 henkilöllä. 

Ammattilentäjien ja lennonjohtajien lääketieteellisten kelpoisuustodistusten voimassaolon keskeytyksiä tehdään keskimäärin viisi kertaa kuukaudessa, yleensä melko lyhyeksi ajaksi, ja peruutuksia noin 1–2 vuosittain. Kaikissa tapauksissa ilmoitustarvetta työnantajalle ei ole, koska keskeytyksen tai peruutuksen terveydellinen syy ei ole sen luonteinen, että ilmoittamiselle olisi turvallisuusperusteita. Kuitenkin jos Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus ilmoittaa kelpoisuustodistuksen keskeytyksestä tai peruutuksesta työnantajalle, tällainen ilmoitus olisi tehty vuosittain arviolta 10–20 kertaa. Vastuu tiedonkulusta näissä tilanteissa on nykyisin luvanhaltijalla itsellään. 

Vuonna 2023 liikenneluokan lentokoneilla eli niin sanotuilla suurilla matkustajakoneilla lentoliikennettä harjoitti Suomessa kaksi yritystä, Finnair Oyj ja Nordic Regional Airlines (Norra). Nämä olisivat ilmoitusoikeuden kannalta kaikkein keskeisimpiä, sillä esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivän lentäjän aiheuttaman onnettomuuden seuraukset voisivat tällaisilla lentokoneilla olla erittäin vakavat. Suurimmissa liikenneluokan lentokoneissa voi olla satoja matkustajia. Esimerkiksi Germanwings-lentoyhtiölle vuonna 2015 sattuneessa onnettomuudessa mielenterveysongelmista kärsinyt lentoperämies aiheutti 150 henkilön kuoleman lentämällä koneen tahallisesti vuorenseinämään. Lentokoneiden törmätessä toisiinsa tuhot olisivat pahimmillaan moninkertaiset. 

Liike- ja taksilennoilla matkustajia kuljetti yhteensä seitsemän yritystä, joiden lentokoneisiin matkustajia mahtuu kerrallaan muutamasta pariin kymmeneen henkilöön. Helikoptereilla yleisölennätystä ja tilauslentoja harjoitti kymmenkunta yritystä. Kuumailmapalloyrityksiä oli neljä vuonna 2023. Lisäksi Suomessa toimii parikymmentä lentotyötä harjoittavaa lentoyritystä, jotka suorittavat esimerkiksi ilmakuvaus- ja kartoituslentoja sekä erilaisia tutkimuslentoja, mutta eivät kuljeta matkustajia. 

Toinen lentoturvallisuuteen keskeisesti vaikuttavissa tehtävissä toimiva kohderyhmä ovat lennonjohtajat, joita on Suomessa noin 300. Lennonjohtajien osalta EU-sääntely kuitenkin jo mahdollistaa työnantajalle ilmoittamisen lupakirjan peruutuksesta, mutta ei lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruutuksesta tai voimassaolon keskeyttämisestä. Nämä ovat kuitenkin erilliset prosessit, eikä lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruutus tai keskeytys johda automaattisesti lupakirjan perumiseen. Lentopaikan lentotiedotuspalvelua vähäliikenteisemmillä kentillä antavia lennontiedottajia on parikymmentä. Viimeksi mainittujen tehtävän merkitys lentoturvallisuuden kannalta on vähäisempi, sillä lennontiedottaja antaa ilma-aluksille tietoa esimerkiksi säästä, kiitotieolosuhteista ja lentopaikan laitteiden toimintakunnosta, mutta ei anna selvityksiä lentoonlähtöön tai laskuun kuten lennonjohtaja. Ilma-aluksen päällikkö tekee ratkaisun tällaiselle lentopaikalle laskeutumisesta oman arvionsa perusteella. 

Ilma-alusten huoltohenkilöstön työllä on välillisesti merkittävä vaikutus lentoturvallisuuteen ja myös reitti- ja lomalennoilla käytettävien suurten matkustajakoneiden turvallisuuteen. Huoltomekaanikon lupakirja on Suomessa noin 850 henkilöllä. 

Riippu- ja varjoliidon harrastajia on Suomen Ilmailuliitto ry:n jäsentilastojen mukaan yhteensä hieman yli tuhat ja laskuvarjohyppääjiä jopa 3000, kun mukaan lasketaan vuoden aikana yhdenkin hypyn hypänneet laskuvarjoharrastajat. Lisäksi on liiton ulkopuolisia harrastajia, joiden määrää ei tunneta, koska heillä ei ole velvollisuutta rekisteröityä.  

Ehdotuksella lisäykseksi ilmailulain 148 §:ään, joka mahdollistaisi sellaisen ilmailuun liittyvän toiminnan kieltämisen tai rajoittamisen, joka ei ole luvanvaraista tai ilmoitusvelvollisuuden piirissä, olisi potentiaalisesti merkittävä turvallisuusvaikutus. Tällaista toimintaa voi liittyä esimerkiksi lentopaikkatoimintojen alihankintaketjuihin. Samoin liidinlentäjiltä ja laskuvarjohyppääjiltä ei nykyisellään vaadita lupakirjaa tai muuta viranomaisen hyväksyntää, mutta näiden varomaton ja säännöistä piittaamaton toiminta voisi vaarantaa muun ilmaliikenteen turvallisuutta. On myös tiettyjä lentotoiminnan lajeja, joiden harjoittaminen ei edellytä lupaa tai ilmoitusta viranomaiselle. 

Voimassa olevassa laissa viranomaisella ei ole riittäviä puuttumiskeinoja näihin tilanteisiin hallinnollisin seuraamuksin silloin, kun kyseessä ei vielä ole rikkomukseksi tai rikokseksi katsottava toiminta. Viranomaisen antama huomautus tai varoitus olisi tällaisissa tilanteissa tarpeen, jotta toimintaa voitaisiin ohjata turvallisempaan suuntaan, ja jos säännöistä piittaamaton toiminta edelleen jatkuu, henkilön tai organisaation ilmailuun liittyvä toiminta olisi voitava viime kädessä kieltää tai rajoittaa kokonaan tai määräajaksi.  

Säädösmuutos, joka mahdollistaisi työntekijän alkoholipuhalluskokeen, edistäisi ilmailun turvallisuutta. Puhalluskokeeseen voitaisiin velvoittaa henkilöt, jotka hoitavat ilmailulain 170 §:n 1 momentissa tarkoitettua lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää. Tällaisia henkilöitä ovat ainakin lentoaseman turvavalvotulla alueella työskentelevät, lennonvarmistuksen operatiivisissa ja teknillisissä tehtävissä toimivat, lentoturvallisuuteen liittyvissä esimiestehtävissä toimivat, ilma-aluksen lentävä henkilöstö ja lennonvalmisteluun liittyvässä tehtävässä toimiva henkilöstö, lentoaseman turvavalvotulla alueella liikkumisluvan omaava henkilöstö, lentoaseman turvatarkastajat sekä lentoaseman vartijat. Säädösmuutoksen arvioidaan tukevan päihteettömyysvaatimusta ilmailussa. 

4.1  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Käytännöt muissa Pohjoismaissa vaihtelevat. Osassa maista viranomainen voi ilmoittaa työnantajalle, mikäli lupakirja tai lääketieteellinen kelpoisuustodistus on peruttu, mutta tietosuojasyistä tuolloin ei kerrota perumisen syytä eikä edes sitä, onko perumisen kohteena ollut lupakirja vai kelpoisuustodistus. Viranomainen voi myös vaatia lupakirjan tai kelpoisuustodistuksen haltijaa luovuttamaan todistuksen viranomaiselle perumisprosessin alkaessa, jo ennen päätöstä. Osassa maista taas ei tehdä ilmoitusta perumisesta eikä prosessin aloittamisesta. 

Lentoesteiden kansallinen käsittely ja eri toimijoiden roolit vaihtelevat suuresti eri maiden kesken myös Euroopan unionin sisällä, joten vertailua ei tältä osin voida tehdä. Kansainvälisissä standardeissa ja EU:n lainsäädännössä määritellään, mikä katsotaan lentoesteeksi ja millä tavoin tiedot lentoesteistä on julkaistava. 

4.2  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Valmistelun aikana ei ole noussut esiin vaihtoehtoisia tapoja, miten lupakirjan tai kelpoisuustodistuksen peruutustoimenpiteistä ilmoittamiseen liittyvää sääntelyä voitaisiin muulla tavoin tarkentaa, kuin esittämällä Liikenne- ja viestintävirastolle oikeutta ilmoittaa työnantajalle lupakirjaa tai todistusta koskeviin toimenpiteisiin ryhtymisestä.  

Vaihtoehtona ilmoitusoikeudesta säätämiselle arvioitiin myös ilmoittamisen säätämistä Liikenne- ja viestintäviraston velvoitteeksi. Velvoittavaa vaihtoehtoa ei nähty turvallisuuden edistämisen näkökulmasta perustelluksi. Se lisäisi huomattavasti sekä viranomaisen että työnantajien työmäärää esitettävään malliin verrattuna, sillä ilmoitusten määrä olisi moninkertainen. Virastolle vaihtoehtoon liittyisi esimerkiksi luvan haltijan työnantajan selvittämistä myös tilanteissa, joihin ei arvioitaisi liittyvän esityksessä kuvattua mahdollista turvallisuusuhkaa. Ilmoitusvelvollisuus olisi ongelmallinen lisäksi siitä näkökulmasta, että virasto ei välttämättä saisi selvitettyä kaikkia luvanhaltijan toimeksiantajia esimerkiksi freelancerina toimivien kohdalla. Velvoittavassa vaihtoehdossa lentoturvallisuusviranomainen ei arvioisi ilmoittamisen turvallisuusperusteita, ja näin tiedon merkityksen arviointi siirtyisi työnantajalle, joka ei välttämättä voisi arvioida tilannetta sen suppean tiedon perusteella, jonka virasto voisi ilmoituksessaan antaa. 

Vaihtoehtona ehdotetulle sääntelylle, joka koskee Liikenne- ja viestintäviraston keinoja puuttua sellaiseen ilmailuun liittyvään toimintaan, joka ei ole luvanvaraista tai ilmoitusvelvollisuuden piirissä, voitaisiin hyödyntää hallintolain mukaista selvityspyyntöä. Selvityspyyntö voitaisiin lähettää, kun virasto olisi saanut tietoonsa epäilyn, että toiminta on sääntöjen vastaista. Osalle toimijoista selvityspyyntö voisi toimia samaan tapaan kuin huomautus tai varoitus, mutta se ei tarvittaessa mahdollista toiminnan kieltämistä tai rajoittamista, jos turvallisuuteen vaikuttavia puutteita ei korjata. Tämä vaihtoehto ei edistäisi lentoturvallisuutta esityksen tavoitteen mukaisella tavalla.  

Jos sääntöjen vastaisesti toimii yksittäinen henkilö, joka työskentelee ilmailulain 170 §:ssä tarkoitetuissa lentoturvallisuuteen vaikuttavissa tehtävissä, Liikenne- ja viestintävirasto voisi ottaa yhteyttä hänen työnantajaansa, joka sitten huolehtisi huomautuksista, varoituksista ja mahdollisista sanktioista. Sama koskee ilmailukerhoissa toimivia liidinlentäjiä ja laskuvarjohyppääjiä. Jos kuitenkin sääntöjen vastainen tai turvallisuutta vaarantava toiminta olisi yrityksessä tai kerhossa yleisesti hyväksytty ja johdonmukainen käytäntö, Liikenne- ja viestintäviraston yhteydenotto ilman mahdollisuutta seuraamuksiin ei välttämättä johtaisi tilanteen korjaantumiseen.  

Alihankintaketjuissa hankinnan tekevä organisaatio vastaa myös alihankkijansa toiminnan turvallisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, koska alihankkija toimii tilaajan hyväksynnän alaisena (esimerkiksi lentotoiminta-asetuksen liitteen III kohta ORO.GEN.205). Jos turvallisuusongelmia kuitenkin on vain tietyllä toiminnan osa-alueella ja tietyn alihankkijayrityksen toiminnassa, ei ole tarkoituksenmukaista kieltää tai rajoittaa koko toimintaa, vaikka pääorganisaatiolla olisikin Liikenne- ja viestintäviraston myöntämä lupa tai se toimisi ilmoituksenvaraisesti, jolloin sen toimintaan puuttuminen olisi nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollista. 

Vaihtoehtona esitetyille puhalluttamisen mahdollistaville muutoksille, työntekijöiden puhalluttaminen olisi voitu mahdollistaa rikoslakiin 39/1889 ja pakkokeinolakiin 806/2011 esitettävin muutoksin. Pakkokeinolain mukaisten keinojen käyttö kuitenkin edellyttää, että on olemassa rikoslain mukainen epäily. Poliisimies tai muu 9 luvun 2 §:n 1 momentissa mainittu virkamies voi pakkokeinolain nojalla määrätä moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan tai muussa rikoslain 23 luvussa tarkoitetussa tehtävässä toimivan kokeeseen, joka tehdään tämän mahdollisesti nauttiman alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi. Pakkokeinolain mukaiset keinot eivät koske ilmailulain 170 §:n vastaisia tilanteita, jollainen on myös epäily siitä, että lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää suorittavan henkilön veressä olisi havaittava määrä alkoholia. Vaihtoehtoisessa toteutustavassa myös rikoslakia tulisi muuttaa siten, että ilmaliikennejuopumusta koskeva sääntely koskisi myös lennon valmisteluun kuuluvia tehtäviä.  

Esityksen mukaisille säädösmuutoksille ilmailulakiin ja yhteistoimintalakiin, rikoslain ja pakkokeinolain muuttamisen asemasta on useita perusteita: puhalluttamisen kynnyksen ei tarvitsisi olla sama kuin rikosepäilyn kynnys, työntekijöiden satunnaispuhalluttaminen mahdollistuisi, ja muutoksen vaikutukset viranomaisille olisivat vähäisiä, sillä työntekijöiden puhalluttaminen ei sitoisi poliisin resursseja. Esitettyjen muutosten ilmailun turvallisuutta edistävät vaikutukset on arvioitu laaja-alaisemmiksi kuin vaihtoehtoisessa mallissa. Esitetyn mallin etuna on, että päihteettömyysvaatimuksen toteutumista voitaisiin seurata työturvallisuustoimenpiteenä, jolloin kynnys puhalluttamiselle olisi matalampi kuin pakkokeinolaissa. Näin voitaisiin reagoida tilanteisiin, joissa työntekijä puhallustestin perusteella on nauttinut alkoholia, eikä vain vakavampiin, rikoslain 23 luvun mukaisiin tekoihin. 

Vaihtoehtona esitetylle, vain alkoholitestausta koskevalle muutokselle, valmistelussa arviointiin myös huumausainetestaamisen mahdollistamista työpaikalla, syljestä tehtävin huumausainepikatestein. Huumausainetestauksen mahdollistaminen työnantajan suorittamin satunnaiskokein, vastaavasti kuin alkoholitestauksen osalta esitetään, olisi EU:n lentotoiminta-asetuksen mukainen toimi. Vaihtoehto olisi psykoaktiivisten aineiden käytön ehkäisyn ja havaitsemisen kannalta vaikuttavampi ja systemaattisempi muutos. Lentotoiminta-asetuksen (EU) 965/2012, liitteessä IV velvoitetaan lentotoiminnan harjoittaja laatimaan ja panemaan täytäntöön puolueeton, avoin ja syrjimätön menettely, jolla ehkäistään ja havaitaan psykoaktiivisten aineiden (alkoholin ja muiden päihteiden) väärinkäyttö ohjaamo- ja matkustamomiehistön ja muun turvallisuuteen välittömästi vaikuttavan henkilöstön keskuudessa. Huumausainetestaukseen, valmistelussa arvioidulla tavalla, liittyisi ministeriön arvion mukaan laajoja selvitystarpeita huumausainetestauksen, koetulosten käsittelyn ja mahdollisten rikosoikeudellisten seuraamusten osalta. Muutos voisi edellyttää säädösmuutoksia myös muuhun sektorilainsäädäntöön. 

Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) 14 §:n mukaan näytteiden ottaminen on rajattu terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi. Näytteitä voivat siten ottaa vain terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:ssä tarkoitetut henkilöt, joilla on tehtävän edellyttämä riittävä koulutus, osaaminen ja ammattitaito. Sääntelyyn, jolla mahdollistettaisiin testaaminen työpaikalla, huumausainepikatestillä ja muun kuin terveydenhuollon ammattilaisen suorittamana, liittyisi merkittäviä oikeudellisia kysymyksiä, joita ministeriön arvion mukaan tulisi selvittää perusteellisesti erillisessä hankkeessa. Tällaista hanketta olisi syytä valmistella yhdessä niiden ministeriöiden kanssa, joiden valmistelemaan lainsäädäntöön asia olennaisesti liittyy. Lisäksi valmistelussa tulisi huomioida esimerkiksi huumausaineiden käytön rangaistavuudesta johtuvat eroavaisuudet, jollaisia ei alkoholitestaukseen liity. Nykytilassa huumausaineita testataan yksityisyydensuojasta työelämässä annetun lain (759/2004) puitteissa osana työterveyspalveluita, työhöntulotarkastuksessa sekä määräajoin tehtävissä terveystarkastuksissa. Kuten alkoholin, myös huumausaineiden osalta työnantaja voi arvioida sitä onko työntekijä mahdollisesti päihtynyt myös ilman huumausainetestiä.  

Lentoestelupamenettelyä koskevaa sääntelyä uudistettiin lokakuussa 2023 voimaantulleella lakimuutoksella. Ennen kyseistä muutosta voimassaollutta sääntelyä ei pidetty toimivana ja toisaalta nyt voimassa olevan lain soveltamisessa on ilmennyt ongelmia.  

Yhtenä ratkaisuna tarkasteltiin vaihtoehtoa, jossa viranomainen maksaisi selvityksen antajille korvauksen selvityksen tuottamisesta asiantuntijapalveluna. Tähän vaihtoehtoon todettiin kuitenkin liittyvän merkittäviä ongelmia: olisi epäselvää, missä määrin esimerkiksi lennonvarmistuspalvelun tarjoajalta hankittava maksullinen asiantuntijalausunto eroaisi lausunnosta, jonka ilmaliikennepalvelun tarjoaja antaisi asianosaisena. Jos selvityksen laatija esittäisi selvityksessään huomioita haetun esteen vaikutuksista selvityksen laatijan itsensä tarjoamiin palveluihin, kuten ilmaliikennepalveluun tai lentomenetelmäsuunnitteluun, kyseessä olisi tosiasiallisesti asianosaisen lausunto. Tällaista lausuntoa ei voida pitää itsenäisenä ja riippumattomana, mitä ominaisuuksia tyypillisesti odotetaan asiantuntijalta hankittavalta palvelulta.  

Lisäksi tämän vaihtoehdon ongelmana on, että jos viranomainen maksaisi yhdelle asianosaiselle korvauksen, vastaava korvaus olisi maksettava myös muille asianosaisille. Kunkin lentoestelupahakemuksen osalta voidaan tunnistaa useita asianosaisia.  

Toisena ratkaisuvaihtoehtona tarkasteltiin mallia, jossa lentoesteen vuoksi haittaa kärsinyt voisi hakea lentoesteluvan haltijalta korvausta itselleen aiheutuneesta taloudellisesta haitasta. Esimerkiksi, jos lentopaikalla on jouduttu uudistamaan lentomenetelmät uuden lentoesteen takia tai ilmaliikennepalvelun tarjoaja on joutunut uudistamaan toimintamallejaan, toimija voisi hakea haitan korvausta lentoesteluvan haltijalta.  

Tämän vaihtoehdon ongelmaksi todettiin se, että ilmatilaan kohdistuvista rajoituksista ja kielloista päätetään ilmailulain 11–11 d §:n nojalla valtioneuvoston tai Liikenne- ja viestintäviraston toimesta. Ei voida siis katsoa, että esimerkiksi lentomenetelmäsuunnittelija voisi tietyn lentomenetelmän suunnittelemalla saada jonkinlaisen muuta elinkeinotoimintaa rajoittavan etuoikeuden ilmatilaan. Myöskään aikaprioriteettiperiaatetta ei lähtökohtaisesti noudateta. Tämän vuoksi ei voida lähteä siitä, että esimerkiksi tietyn lentomenetelmän suunnittelija saisi etuoikeuden lentomenetelmässä käytettyyn ilmatilaan. 

Valmistelun aikana pohdittiin myös mahdollisuutta säätää lentoestelupamenettelyyn ehdotettavien muutosten lisäksi siitä, että kevyille tai lyhytaikaisesti pystytettäville lentoesteille, kuten torninostureille, ei tarvitsisi hakea viranomaiselta lentoestelupaa. Tämän vaihtoehdon ongelmaksi todettiin muun muassa se, että viranomaisella on vastuu ilmailun turvallisuudesta ja sillä on siksi oltava kokonaiskuva ilmailun sujuvuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavista seikoista. Myös viranomaisen ylläpitämän lentoesterekisterin tietojen on oltava ajantasaiset. 

Lentoturvallisuutta voitaisiin edistää myös ilman säädösmuutoksia, esimerkiksi kouluttamalla työterveyspalveluiden tarjoajia ilmoitusvelvollisuudesta ja -oikeudesta. Lisäkouluttamisen tavoitteena olisi, että tieto terveydentilasta aiheutuvasta uhasta ja epäily siitä, etteivät terveydentilavaatimukset täyty saataisiin järjestelmällisemmin ja viivästyksettä ilmailun turvallisuusviranomaisen käyttöön, myös silloin kun ilmoittaja ei ole ilmailulääketieteen alan asiantuntija. Koulutus voisi tehostaa ilmoitusoikeuden käyttöä, sillä sen alihyödyntäminen on jokseenkin todennäköistä. Tällä tavoin ei kuitenkaan olisi saavutettavissa yhtä merkittävää vaikutusta ilmailun turvallisuudelle kuin nyt ehdottavilla säädösmuutoksilla, sillä vain Liikenne- ja viestintävirasto saattaisi saada nykyistä kattavammin tietoja epäilyistä, etteivät terveydentilavaatimukset täyty. Virastolta puuttuisi kuitenkin edelleen oikeus ilmoittaa asiasta työnantajalle, jonka tiedonsaanti on tällaisissa tilanteissa lentoturvallisuuden kannalta ensisijaisen tärkeää. 

6.1  Ilmailulaki

9 § . Eräitä muita ilma-aluksia ja laitteita koskevat poikkeukset. Pykälän 2 momentissa korjattaisiin lentolaitteisiin ja niiden massaan liittyvää terminologiaa. Suomen Ilmailuliitto ry on ehdottanut termin moottoroitu laskuvarjo korjaamista muotoon moottoroitu varjoliidin , mikä on alalla yleisesti käytetty termi. Lisäksi EASA-asetuksen liitteessä I käytetään rakenteellisen massan sijasta nykyisin termiä tyhjämassa , mikä myös vastaa paremmin englanniksi käytettyä termiä empty mass.  

43 § . Huoltohenkilöstön koulutusorganisaatio. Pykälän 2 momentissa olevaa, Liikenne- ja viestintävirastolle annettua määräyksenantovaltuutta täsmennettäisiin siten, että virasto voi antaa määräyksiä myös koulutusohjelmista. EU-sääntelyn alaisten huolto-organisaatioiden koulutusohjelmista säädetään huoltotoiminta-asetuksessa 1321/2014, mutta kansallisen sääntelyn alaisten ilma-alusten osalta on edelleen tarve antaa huoltohenkilöstön koulutusorganisaatioiden toiminnasta kansallisia ilmailumääräyksiä. Kun säännökseen lisätään sana koulutusohjelmista , määräyksenantovaltuus vastaa lain 114 §:ssä lennonvarmistushenkilöstön koulutusorganisaatioiden osalta annettua.  

46 § . Luvan myöntäjä. Lakiin palautettaisiin säädösteknisenä korjauksena 46 §:stä ilmeisesti epähuomiossa poistunut virke, jonka mukaan merkinantajan hyväksynnän myöntää Liikenne- ja viestintävirasto tai merkinantajia kouluttava organisaatio, jonka Liikenne- ja viestintävirasto on hyväksynyt tähän tehtävään. Virke on lisätty alun perin ilmailulain muutoksessa 61/2016, jossa myös muutoksenhakua koskevaan 181 §:ään lisättiin mahdollisuus vaatia Liikenteen turvallisuusvirastolta oikaisua merkinantajan hyväksyntöihin muun kuin viranomaisen tekeminä päätöksinä. Koska 181 §:ssä on edelleen säilynyt tämä mahdollisuus oikaisun vaatimiseen, 46 § ja 181 § ovat nykyisellään keskenään ristiriidassa. Merkinantajan kelpoisuuden myöntämistä on käsitelty aiemmin vuoden 2016 lakimuutoksen hallituksen esityksessä (HE 69/2015 vp). Julkisen hallintotehtävän siirtäminen muulle kuin viranomaiselle on katsottu mahdolliseksi, koska tehtävän ei ole katsottu sisältävän merkittävän julkisen vallan käyttöä. Asiaa käsitellään tarkemmin esityksen kohdassa 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.  

53 § . Ohjaamomiehistön ja kauko-ohjaajan lupakirja, kelpuutus ja hyväksyntä sekä lääketieteellinen kelpoisuustodistus. Pykälässä muutettaisiin teknisenä korjauksena vanhentunut viittaus 163 §:ssä tarkoitettuun harrasteilmailun järjestöön viittaukseksi 163 §:ssä tarkoitettuun pätevään yksikköön. Viittaus on ollut ilmailulaissa vanhentuneena sen jälkeen kun 163 § oli kumottu. Tässä lakimuutoksessa 163 § kuitenkin palautettaisiin lakiin ns. pätevien yksiköiden osalta, mutta ei harrasteilmailun järjestöjen. Mahdollisuudesta siirtää viranomaisen tehtäviä päteville yksiköille säädetään EASA-asetuksen 69 artiklassa. Tarkemmat perustelut ovat 163 §:n kohdalla.  

97 § . Tarkastusten ja valvonnan suorittaminen. Pykälässä on kyse matkustajien ja matkatavaran turvatarkastuksista lentoasemilla ja lennon aikana käytettävien tarvikkeiden turvatarkastamisesta. Turvatarkastajan pätevyyden saadakseen ja sitä ylläpitääkseen henkilön on suoritettava teoriakokeita ja kuvantulkintakokeita, jotka Liikenne- ja viestintävirasto on sopimuksella ulkoistanut yksityisille palveluntarjoajille. Ilmailulaissa ei ole säädetty tämän tehtävän siirrosta. Sen sijaan liikenteen palveluista annetun lain muutosta 301/2018 koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (HE 145/2017 vp, silloisen 4 luvun 1 §:n säännöskohtainen perustelu) mainitaan: "1 §. Tehtävien siirtäminen. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin siitä perusperiaatteesta, että Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa sille kuuluvien lupa-, rekisteri ja valvontatehtävien hoitamisesta itse, mutta se voisi sopimuksella antaa hoidettavaksi tehtäviänsä sellaisille palveluntarjoajille, jotka täyttävät 4 §:ssä säädetyt vaatimukset. Säännös koskisi ennen kaikkea niitä viraston lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtäviä, joista säädetään tässä laissa, mutta se soveltuisi myös muissa laeissa oleviin vastaaviin tehtäviin, jos niiden siirtämisestä ei ole muuta säädetty. "  

Nykyisin tätä pykälää vastaa liikenteen palveluista annetun lain 211 §, jonka 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi siirtää ammattipätevyyden todentamiseen liittyvänä avustavana tehtävänä ammattipätevyyden arviointiin liittyvän kokeen vastaanottamisen ja valvonnan sekä todistuksen antamisen. Koska turvatarkastajia koskevat säännökset kuitenkin muutoin ovat ilmailulaissa, ehdotetaan selkeyden vuoksi, että ilmailulain 97 §:ään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin turvatarkastajien teoriakokeisiin ja kuvantulkintakokeisiin sekä todistusten antamiseen liittyvien avustavien tehtävien siirrosta. Todistuksilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi teoriakokeiden ja kuvantulkintakokeiden suorittamisesta mahdollisesti annettavia todistuksia.  

Koska liikenteen palveluista annetussa laissa on säännökset julkisen hallintotehtävän siirtämisestä sopimuksella, uudessa 3 momentissa viitattaisiin siltä osin liikenteen palveluista annetun lain 210, 212, 213 ja 215 §:ään. Viitatuissa pykälissä säädetään muun muassa salassapidosta, palveluntarjoajaan kohdistuvista vaatimuksista, tehtävien siirtoa koskevasta sopimuksesta sekä palveluntarjoajan valvonnasta. 

141 § . Toimenpiteet henkilölle myönnettyyn lupaan tai henkilön toimintaan puuttumiseksi.  

Säädöksessä käytettyä terminologiaa yhtenäistettäisiin ja muutettaisiin pykälän 6 kohdan sanamuoto ilma-alukselle opastusmerkkejä antavasta henkilön hyväksynnästä muotoon merkinantajan hyväksyntä . Kyseiseen tehtävään viitataan lain 47 §:n 1 momentin 6 kohdassa ”merkinantajana”.  

Pykälän 1 momentin 10 kohdasta poistettaisiin rajaus koulutus- ja lentotoimintaorganisaation vastuuhenkilöihin, koska vastuuhenkilöiden toimintaan voi olla tarvetta puuttua vastaavalla tavalla myös muissa 146 §:ssä tarkoitetuissa organisaatioissa, kuten esimerkiksi ilma-alusten huolto-organisaatioissa. 

Lisäksi 141 §:ään lisättäisiin uusi 3 momentti , jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa 142 §:ssä tarkoitetun huomautuksen tai varoituksen myös sellaiselle lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä toimivalle tai ilmailuun liittyvää toimintaa harjoittavalle henkilölle, jonka tehtävään tai toimintaan ei vaadita lupaa. Tällaisia ovat esimerkiksi liidinlentäjät tai laskuvarjohyppääjät. Huomautus ja varoitus ovat ensi vaiheen toimenpiteitä, joiden jälkeen Liikenne- ja viestintävirasto voisi kieltää tai rajoittaa toimintaa 143 §:ssä tarkoitetulla tavalla vain, jos sen antama huomautus tai varoitus ei ole johtanut turvallisuutta heikentävien toimintatapojen korjaamiseen.  

143 § . Henkilölle myönnetyn luvan peruuttaminen tai tehtävässä toimimisen kieltäminen. Pykälän 1–3 momenttiin tehtäisiin vähäisiä sanamuodon muutoksia siten, että se mahdollistaisi turvallisuussyistä puuttumisen myös muuhun kuin luvanvaraiseen toimintaan. Tämän perusteella voitaisiin tarvittaessa kieltää tai rajoittaa esimerkiksi säännöksiä toistuvasti rikkovan liidinlentäjän tai laskuvarjohyppääjän toimintaa, jos se vaarantaisi turvallisuutta. Pykälän 1 ja 2 momentissa on paikoin jo ennestään huomioitu myös muun kuin luvanvaraisen toiminnan kieltäminen, mutta tämä mahdollisuus otettaisiin nyt johdonmukaisesti huomioon kaikissa kohdissa. Toiminnan rajoittaminen tai kieltäminen tulisivat kyseeseen vain, jos lievemmät keinot, kuten huomautus tai varoitus, eivät saa henkilöä lopettamaan turvallisuutta vaarantavaa toimintaa.  

Pykälään lisättäisiin säännös Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta ilmoittaa henkilön työnantajalle tai toimeksiantajalle, jos se on ryhtynyt toimenpiteisiin lupakirjan tai lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruuttamiseksi, muuttamiseksi, rajoittamiseksi tai voimassaolon keskeyttämiseksi taikka lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä toimimisen kieltämiseksi. Säännös koskisi Liikenne- ja viestintäviraston myöntämän henkilöluvan haltijoita, eikä kaikkia lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää suorittavia, joista annetaan esimerkkejä ilmailulain 170 §:n 4 momentissa. Virastolla olisi oikeus tehdä tällainen ilmoitus myös, jos se muutoin katsoo ilmoittamisen olevan tarpeen lentoturvallisuuden varmistamiseksi. Ilmoitus tehtäisiin esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilön arvioitaisiin olevan vaaraksi itselleen tai muille, jos hänet otetaan työvuoroon. Säännös vastaisi rautatieliikenteen kuljettajien osalta liikenteen palveluista annetun lain 87 §:n 3 momentissa säädettyä, kuitenkin niin, että ilmoittamiseen ei olisi velvollisuutta vaan oikeus. Liikenne- ja viestintävirastolla tulisi olla mahdollisuus ilmoittaa lupakirjan tai todistuksen peruutustoimenpiteisiin ryhtymisestä silloin, kun ilmoittaminen olisi sen arvion mukaan erityisesti tarpeen turvallisuussyistä. Tarkoitus ei ole, että työnantajalle tai toimeksiantajalle ilmoitettaisiin esimerkiksi tavanomaisista lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruutus- tai keskeytystapauksista, joissa syynä on muu kuin välitöntä vaaraa aiheuttava sairaus. 

Vastaavasti mikäli virasto saa tietoonsa, että esimerkiksi lennonjohtajan, lennontiedottajan tai ilma-alusten huoltohenkilöstöön kuuluvan epäillään syyllistyneen sellaiseen rikkomukseen tai muutoin toimineen sellaisella tavalla, joka antaa aihetta epäillä hänen kykyään hoitaa tehtäväänsä turvallisesti, työnantajan olisi tärkeää tietää asiasta päättäessään henkilön määräämisestä työtehtäviin. Tästä syystä Liikenne- ja viestintävirastolla tulisi olla oikeus ilmoittaa lupakirjaan tai lääketieteelliseen kelpoisuustodistukseen puuttumisaikeesta henkilön työnantajalle tai muulle toimeksiantajalle, jolle hän työskentelee, jos tieto työnantajasta tai toimeksiantajasta on viraston hallussa tai selvitettävissä.  

Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus ilmoittaa lopullisesta päätöksestä, jolla lupakirja tai todistus on peruutettu, muutettu tai rajoitettu, sekä päätöksestä, jolla aiotuista toimenpiteistä on luovuttu ja lupakirja on jäänyt muuttamattomana voimaan. Koska kiireellinen peruutuspäätös on aluksi voitu tehdä määräaikaisena, Liikenne- ja viestintäviraston olisi voitava antaa henkilön työnantajalle tieto myös silloin, kun lupakirja tai todistus on päätetty perua lopullisesti, tai toisaalta silloin, kun toimenpiteistä on päätetty luopua. Esimerkiksi päihdeseurannassa testaus voi osoittaa, ettei alkoholiongelmaa ole, jolloin henkilön lääketieteellinen kelpoisuustodistus voidaan palauttaa voimaan, mahdollisesti rajoitettuna. 

146 § . Toimenpiteet organisaation toimintaan puuttumiseksi. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että huomioon otettaisiin sellaiset organisaatiot, joiden tehtäviin ei vaadita lupaa eikä ilmoitusta. Näiden huomioimiseksi pykälään lisättäisiin myös uusi 18 kohta, muu lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää hoitava organisaatio. Tällaisia toimijoita voi olla esimerkiksi lentopaikan toimintoihin liittyvissä alihankintaketjuissa (ks. tarkemmin 148 §:n perustelut).  

147 § . Organisaatiolle annettava huomautus tai varoitus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että huomautus tai varoitus voitaisiin antaa myös muulle lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää hoitavalle organisaatiolle kuin sellaiselle, jonka tehtävään vaaditaan lupa tai ilmoitus. Huomautus ja varoitus ovat ensi vaiheen toimenpiteitä, joiden jälkeen Liikenne- ja viestintävirasto voi edetä toiminnan kieltämiseen tai rajoittamiseen lain 148 §:n mukaisesti vain, jos huomautus tai varoitus ei ole johtanut turvallisuutta heikentävien toimintatapojen korjaamiseen.  

148 §. Organisaatiolle myönnetyn luvan muuttaminen, rajoittaminen ja peruuttaminen sekä toiminnan kieltäminen ja rajoittaminen. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että siinä huomioitaisiin mahdollisuus kieltää tai rajoittaa myös sellainen lentoturvallisuuteen vaikuttava toiminta, joka ei edellytä lupaa tai ilmoitusta. Lisäksi 1 momentin 4 kohdan sanamuotoon tehtäisiin tekninen korjaus, jotta kohdassa tulisi huomioiduksi määräysten rikkomisen lisäksi myös lain säännösten rikkominen, vastaavasti kuin edellisessä 3 kohdassa. Myös 3 momentin johdantokappaleeseen ehdotetaan teknistä korjausta, jossa otettaisiin huomioon, että myös ilmoituksenvaraista toimintaa voidaan rajoittaa eikä pelkästään kokonaan kieltää.  

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti , jonka nojalla Liikenne- ja viestintävirasto voisi turvallisuussyistä kieltää tai rajoittaa toistaiseksi tai määräaikaisesti myös sellaisen ilmailuun liittyvän toiminnan, johon tämän lain tai tässä laissa mainitun Euroopan unionin asetuksen mukaan ei tarvita lupaa eikä ilmoitusta. Esimerkiksi lentopaikkatoimintojen alihankintaketjuihin voi liittyä toimijoita, joilta itseltään ei vaadita viranomaisen lupaa tai sille tehtävää ilmoitusta, mutta toimintaan voisi olla tarpeen puuttua, jos se on vaarassa heikentää lentoturvallisuutta. Lisäksi lentotoimintaa voidaan harjoittaa ns. osakaslentoina (fractional ownership), joissa henkilö tai yritys hankkii osuuden yhdestä ilma-aluksesta taikka toimintaa harjoittavasta yrityksestä, ja saa sen perusteella käyttöoikeuden yrityksen koko lentokalustoon. Tällaista toimintaa pidetään tietyin edellytyksin ei-kaupallisena lentotoimintana, johon ei vaadita lupaa eikä ilmoitusta. Jos osakaslentoja järjestävän yrityksen toiminnassa kuitenkin ilmenisi vakavia turvallisuuspuutteita, Liikenne- ja viestintäviraston olisi tärkeää voida puuttua myös siihen viime kädessä toiminnan kiellolla tai rajoituksella. Toiminnan rajoittaminen tai kieltäminen tulisivat kyseeseen vain, jos lievemmät keinot, kuten edellisen pykäläehdotuksen mahdollistama huomautus tai varoitus, eivät saa organisaatiota korjaamaan toimintaansa. Osakaslentoja koskevista vaatimuksista on valmisteilla ilmailumääräys, joka on tarkoitus antaa ilmailulaissa jo nykyisellään olevien määräyksenantovaltuuksien nojalla.  

151 § . Uhkasakko, teettämisuhka tai keskeyttämisuhka . Pykälän sanamuotoa muutettaisiin vastaamaan liikenteen palveluista annetussa laissa käytettyä muotoilua, jotta saataisiin selkeämmin määritettyä myös päävelvoite, jota uhkasakolla tai muulla pakkokeinolla tehostetaan. Oikeusministeriön lausunnon johdosta pykälästä on poistettu viittaus uhkasakkolakiin, joka nykyään suositellaan jätettäväksi pois.  

158 § . Lentoesteet . Pykälän 3 momentin mukaista poikkeusta velvollisuuteen hakea lentoestelupa laajennettaisiin. Voimassa olevan sääntelyn mukaan lentoestelupaa ei tarvita lentopaikan pitäjän asettamille tai sen toimeksiannosta asetettaville laitteille, rakennuksille, rakennelmille tai merkeille. Tämän poikkeuksen piiriä ehdotetaan laajennettavan niin, että se kattaisi lentopaikalle, sen esterajoitus- ja estesuojauspinnoille ja muille lentopaikkaan kuuluville alueille lentopaikan pitäjän kanssa sovitusti asetettavat laitteet, rakennukset, rakennelmat ja merkit. Lentopaikka on kansallisesti määritelty ilmailulain 2 §:n 25 kohdassa. Tämä olisi perusteltua ottaen huomioon lentopaikan pitäjän vastuun lentopaikasta. Poikkeuksessa tarkoitettu tilanne voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, jos Puolustusvoimat asettaisi lentopaikalle lentoesteen lentopaikan pitäjän kanssa sovitun mukaisesti. Esteen asettajan ja lentopaikan pitäjän välisessä sopimuksessa voitaisiin sopia myös lentoaseman pitäjälle maksettavasta korvauksesta. Tällaisesta lentoesteestä olisi kuitenkin ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle ja se olisi rekisteröitävä lentoesterekisteriin, jotta estetiedot olisivat ajan tasalla.  

158 a § . Lentoesteluvan myöntäminen . Pykälä jaoteltaisiin siten, että momenttien järjestys vastaisi aiempaa selkeämmin lupamenettelyä.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto myöntää hakemuksesta 158 §:n 2 momentissa tarkoitetun lentoesteluvan. Lupaa voi hakea laitteen, rakennuksen, rakennelman tai merkin omistaja, haltija tai ylläpitäjä. Momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan pykälän 1 momentin kahta ensimmäistä virkettä. 

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti lentoestelupahakemuksen liitteiksi tarvittavista selvityksistä. Samalla voimassa olevasta 2 momentista tulisi uusi 3 momentti. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin siitä, että lentoesteluvan hakijan olisi jo ennen lentoestelupahakemuksen toimittamista Liikenne- ja viestintävirastolle hankittava hakemuksen liitteiksi selvitykset, joista ilmenisivät haetun esteen vaikutukset käytössä oleviin lentomenetelmiin sekä se, läpäisisikö este lentopaikan lentoesterajoituspinnan. Nämä ovat seikat, jotka ovat ratkaisevia lentoesteen vaikutuksia arvioitaessa. Tämä tarkoittaisi sitä, että hakemukseen olisi liitettävä selvitykset Suomessa toimivilta asianosaisilta lentomenetelmäsuunnitteluorganisaatioilta sekä niiden lentopaikkojen pitäjiltä, joiden vaikutuspiirissä haettu lentoeste on. Haettu lentoeste vaikuttaa olennaisimmin juuri näihin toimijoihin.  

Lentoesteen katsotaan olevan lentopaikan vaikutuspiirissä, jos se sijoittuu lentopaikan alueelle siinä merkityksessä, mitä lentopaikalla tarkoitetaan ilmailulain 2 §:n 1 momentin 25 kohdan määritelmässä. Kyseisen lainkohdan mukaan lentopaikalla tarkoitetaan määriteltyä aluetta, joka sijaitsee maalla tai vedessä taikka maalla olevalla kiinteällä tai merellä olevalla kiinteällä tai kelluvalla rakennelmalla ja jota on tarkoitus käyttää kokonaan tai osittain ilma-aluksen saapumista, lähtemistä ja maassa tai vedessä liikkumista varten ja johon kuuluvat lentopaikan toiminnan kannalta tarpeelliset rakennukset, rakennelmat ja laitteet, vesialueilla liikennealueeseen liittyvät laiturit tai muut rantautumispaikat sekä pelastustiestö ja ne suoja-, esterajoitus- tai muut alueet, joita tarvitaan lentopaikan ylläpitoon, käyttämiseen ja turvavalvontaan. 

Toimijat voisivat periä selvitysten laatimisesta maksun. Perittävän korvauksen olisi oltava kohtuullinen ja kustannusperusteinen. Tämä on perusteltua, koska selvityksen hankkiminen ei olisi vapaaehtoista eikä selvityksen toimittajaa voisi valita vapaasti. Korvauksen kohtuullisuus määräytyisi haetun lentoesteen vaikutusten arvioimisen vaatiman työmäärän mukaan. Esimerkiksi selvityksen laatijalle haetusta lentoesteestä aiheutuvalla haitalla ei tulisi olla vaikutusta korvauksen suuruuteen. 

Haetun lentoesteen vaikutusten selvittämisen edellyttämä työmäärä voi vaihdella merkittävästi tapauksittain. Jos haettu lentoeste esimerkiksi kokonaan estäisi lentokoneiden lähestymisen tai lentoonlähdön, on selvää, että lentoesteen on oltava liikuteltava. Myös samoihin paikkoihin toistuvasti sijoitettavien lentoesteiden vaikutusten selvittämisen voi olettaa aiheuttavan vain vähän työtä, koska selvitys on laadittu jo aiemmin. Toisaalta joidenkin haettujen lentoesteiden vaikutusten selvittäminen voi aiheuttaa merkittävän, arviolta useiden tuntien työmäärän, jos esimerkiksi lentomenetelmiä joudutaan mukauttamaan lentoesteen vuoksi. 

Viranomaisen olisi ohjeistettava hakijoita hakemukseen liitettävien selvitysten hankkimisesta, jotta luvan hakijat osaavat pyytää selvityksiä oikeilta tahoilta. Tarvittaessa virasto pyytäisi hallintolain 22 §:n mukaisesti hakijaa täydentämään hakemustaan.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että Liikenne- ja viestintäviraston on ennen luvan myöntämistä arvioitava lentoesteen vaikutukset erityisesti lentomenetelmiin ja lentopaikan esterajoituspintoihin, ja näistä vaikutuksista aiheutuvat seurannaisvaikutukset lentoliikenteen sujuvuudelle ja lentopaikan pitäjälle. Momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan pykälän 1 momentin kolmatta virkettä. Erotuksena voimassa olevaan lakiin uudessa muotoilussa tuotaisiin selkeämmin esille, että lentoestelupahakemuksen arvioinnissa olennaisia asioita ovat vaikutukset lentomenetelmiin sekä lentopaikan lentoesterajoituspintaan.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, että Liikenne- ja viestintäviraston on myönnettävä lentoestelupa, jos lentoturvallisuus ei vaarannu ja jos suunnitellun esteen aiheuttamaa haittaa lentoliikenteen sujuvuudelle voidaan käytettävissä olevilla lentomenetelmän suunnittelukriteereillä vähentää siten, ettei se aiheuta lentopaikan pitäjälle kohtuutonta haittaa tai vaikeuta lentoliikenteen sujuvuutta. Momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan pykälän 2 momenttia.  

Asianosaisten kuulemisesta on olemassa valmiiksi riittävä sääntely hallintolain 34 §:ssä, joten kuulemisesta ei säädettäisi tässä pykälässä erikseen. Lentoestelupaa koskevassa hakemusasiassa kuultaisiin tyypillisesti ilmaliikennepalvelun tarjoajia, lentopaikan pitäjiä, lentomenetelmien suunnittelijoita, niitä viranomaisia, joiden toimintaan haetulla esteellä voisi olla vaikutusta ja muita asianosaisia. Kuultavien joukossa olisivat siis myös lentopaikan pitäjä ja menetelmäpalvelun tarjoaja, jotka ovat tuottaneet hakemukseen liittyviä selvityksiä, jos ne ovat asianosaisen asemassa. Merialueelle sijoitettavasta tuulivoimalasta olisi aina kuultava Rajavartiolaitosta. Edellä mainittuja tahoja olisi kuultava vain silloin, kun ne olisivat lupa-asiassa asianosaisia. Esimerkiksi lentopaikan pitäjiä ei kuultaisi silloin, jos haettu este ei sijaitsisi lentopaikan vaikutuspiirissä.  

163 § . Tehtävien siirto päteville yksiköille . Pykälä on kumottu liikenteen palveluista annetun lain muutoksen 301/2018 yhteydessä (HE 145/2017 vp), koska tämä ilmailulain säännös on siirretty liikenteen palveluista annettuun lakiin (silloinen 4 luvun 6 §, nykyinen 214 §). Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kyseiseen lukuun olisi sisällytetty ilmailulain 163 § EASA-asetuksen mukaisesta tehtävien siirrosta päteville yksiköille ja harrasteilmailun järjestölle. Koska kuitenkin mm. lennonvarmistusta ja ilma-alusten lentokelpoisuutta koskevat säännökset edelleen sisältyvät ilmailulakiin ja päteville yksiköille siirrettäväksi voi tulla myös näihin toimintoihin liittyviä tehtäviä, ehdotetaan selkeyden vuoksi pykälän palauttamista ilmailulakiin. Sen sijaan viranomaistehtävien siirtoon harrasteilmailun järjestöille ei nykyisellään ole tarvetta.  

Tehtävien siirrosta päteville yksiköille ( qualified entities ) säädetään EASA-asetuksen 69 artiklassa sekä sen nojalla annetuissa komission asetuksissa. Sen mukaan Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto EASA ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat osoittaa asetuksen mukaiset sertifiointiin ja valvontaan liittyvät tehtävänsä päteville yksiköille, jotka on akkreditoitu liitteessä VI vahvistetut perusteet täyttäviksi. EU-asetuksissa säädetään myös pätevien yksiköiden kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävien siirrossa käytettävästä menettelystä. Ilmailulain kannalta relevantteja säännöksiä tehtävien siirrosta päteville yksiköille ovat EASA-asetuksen 69 artiklan lisäksi erityisesti huoltotoiminta-asetuksen (EU) N:o 1321/2014 kohdat 145.B.205 ja CAMO.B.205, lentokelpoisuusasetuksen (EU) N:o 748/2012 kohdat 21.B.30 ja 21L.B.17, lennonvarmistusasetuksen (EU) 2017/373 kohta ATM/ANS.AR.B.005, lennonjohtajien lupakirja-asetuksen (EU) 2015/340 kohta ATCO.AR.B.005 sekä lentopaikka-asetuksen (EU) N:o 139/2014 kohta ADR.AR.B.010. Koska EU-lainsäädäntö kuitenkin on mahdollistavaa, mutta ei velvoittavaa, on perustuslain valossa Suomen laissa erikseen säädettävä, että mahdollisuutta voidaan käyttää ja vastuutoimijana olisi Liikenne- ja viestintävirasto. Vastaava säännös on liikenteen palveluista annetun lain 214 §:ssä. Suomessa ilmailun viranomaistehtäviä ei toistaiseksi ole siirretty päteville yksiköille. Muutoksenhausta säädettäisiin 181 §:ssä.  

170 a § . Puhalluskoe . Pykälässä säädettäisiin työnantajan oikeudesta velvoittaa työntekijät, jotka työskentelevät ilma-aluksessa tai lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävässä maaorganisaatiossa puhalluskokeeseen sen selvittämiseksi, onko työntekijä alkoholin vaikutuksen alaisena työajalla toimiessaan lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä. Lisäksi säädettäisiin lentotoiminnan harjoittajan oikeudesta velvoittaa puhalluskokeeseen myös lennoilla tai lennon valmistelutehtävissä työskentelevät alihankkijoidensa työntekijät, jotka toimivat ilma-aluksen ohjaamo- tai matkustamomiehistössä.  

Puhallutusoikeus koskisi lentotoiminnan harjoittajan tai muun työnantajan palveluksessa olevaa henkilöstöä. EU:n lentotoiminta-asetuksen 965/2012 ohjemateriaalissa (kohta GM3 CAT.GEN.MPA.170(b) korostetaan, että psykoaktiivisten aineiden käyttöä koskevan testauksen kohteena eivät voisi olla alihankkijoiden työntekijät, paitsi jos on kyse ilma-aluksen ohjaamo- tai matkustamomiehistöstä. Lentotoiminnan harjoittaja voisi edellyttää henkilöstön testausta osana alihankintasopimusta.  

Ilmailulaissa edellytetään lentoturvallisuustehtävissä toimivalta täyttä päihteettömyyttä. Ilmailulain voimassa olevan 170 §:n nojalla tehtävää ilma-aluksessa, ilmailuun käytettävässä liitimessä tai muussa laitteessa taikka lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää maaorganisaatiossa ei saa suorittaa se, joka on käyttänyt alkoholia tai muuta huumaavaa ainetta niin, että sitä on hänen elimistössään havaittava määrä. Rangaistus päihtyneenä ilma-aluksen ohjaamisesta tai lentoturvallisuustehtävässä toimimisesta säädetään rikoslain 23 luvun 6 §:ssä ilmaliikennejuopumuksena sekä lievempien tekojen osalta ilmailulain 177 §:ssä huumaavan aineen käyttämisenä ilmailussa. 

Rikoslain 23 luvun 6 §:n nojalla liikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi on tuomittava se, joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Pykälän 2 momentin nojalla ilmaliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:34 pitänyt teon tunnusmerkistön täyttymisen kannalta olennaisena sitä, että lentoturvallisuustehtävään osallistumalla aiheutetaan lentoturvallisuuden vaarantumista, mikä voi tapahtua jo lentoa suunniteltaessa ja lähtöä valmisteltaessa ennen ilma-aluksen liikkeelle lähtöä tai moottorin käynnistämistä.  

Ilmailulain 177 §:n nojalla tuomitaan sakkoon se, joka suorittaa tehtävää ilma-aluksessa tai lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää maaorganisaatiossa niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on alkoholin nauttimisesta kohonnut tai hän on käyttänyt alkoholia tai muuta huumaavaa ainetta niin, että sitä on hänen elimistössään havaittava määrä.  

Pistokoeluonteiset, satunnaisesti järjestettävät tai säännönmukaisesti toteutettavat puhalluskokeet ja toisaalta puhalluskoe tilanteessa, jossa epäillään työntekijän olevan päihtynyt, eroavat sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta toisistaan. Tämän vuoksi ehdotetaan, että edellytykset puhalluskokeeseen velvoittamiselle olisivat näiden tilanteiden osalta erilaiset. Pistokoeluontoinen satunnainen tai säännönmukainen testaus tulisi suorittaa välittömästi ennen työvuoron alkua. Puhalluskokeeseen velvoittaminen työvuoron aikana olisi perusteltua tilanteissa, joissa työnantaja epäilee työntekijän olevan päihtynyt. 

Pykälän 1 momentin nojalla työnantaja voisi velvoittaa säännönmukaiseen tai satunnaiseen työnantajan määrittämänä ajankohtana suoritettavaan puhalluskokeeseen työntekijät, jotka työskentelevät ilma-aluksessa tai lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä maaorganisaatiossa. Lentotoiminnan harjoittaja voisi velvoittaa puhalluskokeeseen myös lennoilla tai lennon valmistelutehtävissä työskentelevät alihankkijoidensa työntekijät, jotka toimivat ilma-aluksen ohjaamo- tai matkustamomiehistössä. Säännöksellä mahdollistettaisiin pistokoeluonteisesti järjestettävät satunnaispuhallutukset, säännönmukaisesti työvuoron alussa järjestettävät puhalluskokeet, ja työvuoron aikana järjestettävät puhalluskokeet. Tarkoituksena on, että työnantaja voisi puhallutuksilla selvittää työkunnon ennen työajan alkua sellaisilta työntekijöiltä, joiden työsuoritus liittyy välittömästi lentoturvallisuuteen ja ilma-aluksen matkustajien henkeen ja terveyteen. Puhalluskoe suoritettaisiin työvuoron yhteydessä, välittömästi ennen työvuoron alkua.  

Puhalluskokeeseen voitaisiin velvoittaa ilma-aluksessa tai maaorganisaatiossa lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä työskentelevä työntekijä. Säännös vastaisi työntekijöitä, jotka voivat työssään täyttää rikoslain 23 luvun 6 §:n ja ilmailulain 177 §:ssä tarkoitetun teon tunnusmerkistön. Ilma-aluksessa työskentelevällä tarkoitettaisiin ilma-aluksen ohjaajaa ja sen miehistön jäsentä sekä mahdollista muuta ilma-aluksessa tehtävää työtä suorittavaa työntekijää. Maaorganisaatiossa lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä työskentelevällä työntekijällä tarkoitettaisiin työntekijää vastaavasti kuin ilmailulain 170 §:n 1 momentissa ja 177 §:ssä tarkoitetaan. Ilmailulain 170 §:n 4 momentin mukaisesti lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää suorittavia henkilöitä ovat ainakin lentoaseman turvavalvotulla alueella työskentelevä, lennonvarmistuksen operatiivisissa ja teknillisissä tehtävissä toimiva, lentoturvallisuuteen liittyvissä esimiestehtävissä toimiva, ilma-aluksen lentävä henkilöstö ja lennonvalmisteluun liittyvässä tehtävässä toimiva henkilöstö, lentoaseman turvavalvotulla alueella liikkumisluvan omaava henkilöstö, lentoaseman turvatarkastajat ja lentoaseman vartijat. Säännöksen tarkoituksena olisi kattaa sellaiset maaorganisaatiossa työskentelevät työntekijät, joiden työn suorituksella on vaikutusta lentoturvallisuuteen ja siten ilma-aluksessa olevien henkeen ja terveyteen. Puhalluskokeiden suorittamisessa olisi huolehdittava työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta. Mahdollisuus järjestää puhalluskokeita lentoturvallisuuteen vaikuttavissa tehtävissä työskenteleville olisi työnantajan kannalta välttämätön ja edellä mainittujen intressien eli lentoturvallisuuden ja ilma-aluksessa olevien hengen ja terveyden suojaamiseksi perusteltu keino varmistaa työntekijöiden työ- ja toimintakyky turvallisuusriskien ennaltaehkäisemiseksi lentoturvallisuuteen vaikuttavissa tehtävissä ilma-aluksissa. Ilmailulaki ja siviili-ilmailua koskeva EU-sääntely asettavat korkean vaatimuksen päihteettömyydelle ilmailussa. Nykyisin puhalluskokeita on voitu toteuttaa työntekijöiden vapaaehtoisuuteen perustuen. Ehdotettavalla sääntelyllä mahdollistettaisiin puhalluskokeeseen määrääminen niiden tehtävien osalta, joissa se arvioidaan välttämättömäksi. Ehdotus ei muuttaisi nykyistä ilmailulain 170 ja 177 §:stä ilmenevää vaatimusta täydelle päihteettömyydelle tehtävissä, joita ehdotettu puhallutusoikeus koskisi.  

Momentissa säädettäisiin lisäksi työnantajan oikeudesta velvoittaa yksittäinen työntekijä puhalluskokeeseen silloin, jos on perusteltua aihetta epäillä työntekijän olevan alkoholin vaikutuksen alaisena työajalla työskennellessään ilma-aluksessa tai lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä maaorganisaatiossa. Edellytys yksittäisen työntekijän velvoittamiselle puhalluskokeeseen olisi siten perusteltu aihe epäillä, että työntekijä on alkoholin vaikutuksen alaisena tehtävää suorittaessaan. Perustellun epäilyn kynnystä ei tulisi lentoturvallisuuden vuoksi asettaa kohtuuttoman korkealle. Kynnys olisikin tarkoitettu matalammaksi kuin esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 3 §:ssä tarkoitettu syytä epäillä rikosta –kynnys. Perusteltu aihe epäillä työntekijän olevan päihtynyt voisi syntyä esimerkiksi havainnoimalla työntekijän käytöstä tai hengitystä. Säännöksen tarkoituksena olisi rajata, ettei yksittäistä työntekijää voitaisi velvoittaa puhalluskokeeseen mielivaltaisesti tai asiattomalla perusteella. Ehdotetun 1 momentin nojalla yksittäistä työntekijää ei voitaisi muutoin kuin kuvattua päihtymysepäilyä koskevassa tilanteessa määrätä puhalluskokeeseen ainoana työntekijänä. 

Työnantajalla ei olisi ehdotettavan sääntelyn nojalla velvollisuutta järjestää puhalluskokeita tai velvoittaa työntekijää puhalluskokeeseen päihtymysepäilytilanteessa. Työnantaja voi arvioida työntekijän työkykyä myös ilman puhalluskoetta. Puhalluskoe olisi keino, jota työnantaja voisi hyödyntää arvionsa tukena. Työnantajalla yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa on parhaat edellytykset arvioida puhalluskokeiden järjestämisen tarve ja esimerkiksi se, kuinka usein puhalluskokeita on perusteltua järjestää. Työnantaja voisi yhdessä henkilöstön edustajien kanssa arvioida mikä on asianmukainen satunnaisten puhalluskokeiden toistumistiheys huomioiden sen, mikä tehtävä on kyseessä ja kuinka keskeinen se ilmailun turvallisuudelle on. 

Jos työntekijä kieltäytyisi puhalluskokeesta, johon hänellä olisi 1 momentin nojalla velvollisuus osallistua, työntekijää ei voitaisi pakottaa puhalluskokeeseen voimakeinoin. Puhalluskokeesta kieltäytyminen tarkoittaisi työntekijän työsopimussuhteeseen liittyvän velvoitteen rikkomista, jonka merkitys arvioitaisiin työoikeudellisen sääntelyn mukaisesti. Sääntely vastaisi tältä osin yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 8 §:n huumausainetestitodistuksen toimittamiseen velvoittamista koskevaa sääntelyä, jossa huumausainetestitodistuksen toimittamisesta kieltäytymisen seuraamuksista ei ole säädetty erikseen. 

Pykälän 2momentin nojalla puhalluskokeiden edellytyksenä olisi, että työnantajalla on työterveyshuoltolain 11 §:n 4 momentin mukainen kirjallinen päihdeohjelma. Sääntely vastaisi tältä osin huumausainetestejä koskevaa sääntelyä. Tarkoituksena on velvoittaa puhalluskokeita suorittavat työnantajat laatimaan päihdeohjelma. Jos työnantajalla ei olisi säännöksessä tarkoitettua päihdeohjelmaa, eivät puhalluskokeiden suorittamisen edellytykset täyttyisi. Päihdeohjelman tulee sisältää työpaikan yleiset tavoitteet ja noudatettavat käytännöt päihteiden käytön ehkäisemiseksi ja päihdeongelmaisten hoitoon ohjaamiseksi. Ohjelma voi olla osa työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa. Päihdeohjelmassa käsitellään alkoholin lisäksi muiden päihteiden käytöstä aiheutuvien ongelmien ennaltaehkäisyä, varhaista puuttumista päihdeongelmiin ja toimivan hoitoonohjauksen järjestämistä. Päihdeohjelmassa näkökulma päihteiden käyttöön on erityisesti työntekijän terveyteen ja työkykyyn liittyvä. Päihdeohjelman edellyttäminen puhalluskokeita suorittavilta työnantajilta lisäisi siten osaltaan päihteiden käytön kokonaisvaltaista tarkastelua työpaikoilla ottaen huomioon päihdeongelmat terveydellisinä ongelmina sekä samalla läpinäkyvyyttä ja työntekijöiden tietoisuutta päihdehaittojen ennaltaehkäisyn ja hoitoon ohjauksen käytännöistä. Päihdeohjelma edistäisi myös työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoitteen toteutumista esimerkiksi yhdenmukaisten hoitoonohjauskäytäntöjen osalta.  

Ennen päihdeohjelman hyväksymistä tehtävät, joissa puhalluskokeeseen voitaisiin velvoittaa ilman perusteltua epäilyä, olisi käsiteltävä yhteistoimintalaissa tarkoitetussa vuoropuhelussa. Yrityksissä, jotka eivät kuulu yhteistoimintalain soveltamisalaan, työntekijöille tai heidän edustajilleen olisi varattava tilaisuus tulla kuulluiksi siitä, missä tehtävissä edellytykset säännönmukaisiin tai satunnaisiin puhalluskokeisiin määräämiselle täyttyvät. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin työntekijän oikeusturvan kannalta merkityksellisistä menettelytapoja koskevista vaatimuksista. Työnantajan olisi 3 momentin mukaan käytettävä puhalluskokeissa mahdollisimman luotettavia laitteita, jotka on kalibroitu ja huollettu laitteen valmistajan ohjeiden mukaisesti. Työnantajan olisi käytettävä laadukasta ja markkinoilla saatavilla olevista alkometreistä mahdollisimman luotettavaa, kalibroitavaa ja ammattikäyttöön tarkoitettua alkometriä sekä huolehdittava laitteen kalibroinnista ja huollosta asianmukaisesti valmistajan ohjeiden mukaisesti. Työnantajan olisi 3 momentin mukaan myös huolehdittava siitä, että puhalluskokeita suorittavilla on riittävä koulutus käyttää puhalluskokeissa käytettävää laitetta. Työnantajan olisi muutoinkin huolehdittava puhalluskokeiden toteuttamisesta tulosten luotettavuuden turvaavalla tavalla. Tämä tarkoittaisi velvollisuutta huolehtia alkometrin ohjeiden mukaisesta käytöstä ja mittausvirheiden mahdollisuuden ottamista huomioon.  

Pykälän 3 momentissa edellytettäisiin lisäksi, että työnantaja huolehtii asianmukaisin menettelytavoin myös työntekijöiden yksityisyyden suojan toteutumisesta puhalluskokeissa. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että puhalluskoe suoritettaisiin ilman muiden työntekijöiden näkö- tai kuuloyhteyttä ja että henkilötietojen suoja huomioitaisiin puhalluskokeiden tulosten käsittelyssä. Puhalluskokeita ei tulisi suorittaa yleisissä tiloissa. Työntekijöiden yksityisyyden suojan turvaamiseksi puhalluskoetilanteessa ei tulisi olla läsnä kuin välttämättömät henkilöt eli puhalluskokeen suorittaja, puhallutettava ja työntekijöiden edustaja. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tietosuojalainsäädäntöä. Henkilötietojen käsittelyyn osallistuvia koskevasta vaitiolovelvollisuudesta säädetään tietosuojalain 35 §:ssä ja terveydentilaa koskevien tietojen osalta yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 5 §:ssä. 

Lisäksi pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi puhalluskokeen tuloksen varmentamisesta. Työntekijän vaatimuksesta puhalluskokeen tulos olisi varmennettava uudella puhalluskokeella. Muulla kuin tarkkuusalkometrillä tehdyn puhalluskokeen tulos olisi työntekijän vaatimuksesta varmennettava toisella laitteella. Tarkkuusalkometrillä tehtyä puhalluskoetta ei ole perusteltua edellyttää varmennettavaksi toisella laitteella tarkkuusalkometrin luotettavuuden vuoksi. 

Puhalluskokeiden tulosten osalta ei voida teknisten mittausten virhemahdollisuuksien vuoksi edellyttää täyttä luotettavuutta. Verikokeen tekeminen luotettavasti puhalluskokeen tuloksen oikeellisuuden varmistamiseksi ei lentokenttäympäristössä ole yleensä mahdollista. Puhalluskokeen tuloksen oikeellisuutta epäiltäessä on sekä työnantajan että työntekijän yhteinen etu selvittää asia. Työnantaja vastaa päätöksenteossaan käyttämiensä tietojen oikeellisuudesta. 

Ehdotettujen säännösten tarkoituksena on ohjata asianmukaisten menettelytapojen käyttöön puhalluskokeiden toteuttamisessa. Työnantaja määrittelisi sen, kuka puhalluskokeen käytännössä suorittaa ilma-aluksen päällikölle ja muulle henkilöstölle. Menettelytapoja määriteltäessä on perusteltua käsitellä sitä, kuinka usein ja millä laitteella puhalluskokeet suoritetaan, miten määräys puhallutuksiin annetaan, miten puhallutukset käytännössä toteutetaan, ketkä ovat läsnä puhalluskoetta suoritettaessa sekä millaisin toimintatavoin huolehditaan puhallutettavan yksityisyyden ja henkilötietojen suojaamisesta. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisäksi informatiivista viittausta yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 21 §:ään. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 21 §:n mukaan teknisin menetelmin toteutetun valvonnan tarkoitus, käyttöönotto ja valvonnassa käytettävät menetelmät kuuluvat yhteistoimintalaissa tarkoitetun vuoropuhelunpiiriin. Muissa kuin yhteistoimintalainsäädännön piiriin kuuluvissa yrityksissä työnantajan on ennen päätöksentekoa varattava työntekijöille tai heidän edustajilleen tilaisuus tulla kuulluiksi edellä mainituista asioista. Vuoropuhelun, yhteistoimintamenettelyn tai kuulemisen jälkeen työnantajan on määriteltävä työntekijöihin kohdistuvan teknisin menetelmin toteutetun valvonnan käyttötarkoitus ja siinä käytettävät menetelmät sekä tiedotettava työntekijöille valvonnan tarkoituksesta, käyttöönotosta ja siinä käytettävistä menetelmistä. Menettelytavoista tiedottamisesta ei tästä syystä ole tarpeen säätää erikseen ehdotettavassa pykälässä. 

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi työntekijän oikeusturvan kannalta tarpeellisesta työnantajan velvollisuudesta tiedottaa työntekijöille oikeudesta vaatia puhalluskokeen tuloksen varmentamista 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Henkilötietojen käsittelystä on tiedotettava rekisteröidyille tietosuoja-asetuksen III luvun säännösten mukaisesti.  

170 b §.Henkilötietojen käsittely puhalluskokeiden yhteydessä . Pykälässä säädettäisiin työntekijän henkilötietojen käsittelystä 170 a §:ssä tarkoitettujen puhalluskokeiden yhteydessä.  

Puhalluskokeiden tulosten käsittelyssä silloin, kun ne ovat henkilötietoja, on otettava huomioon henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 §:n mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 4 §:n mukaan henkilötietojen kerääminen työsuhteen aikana on käsiteltävä yhteistoimintalaissa tarkoitetussa vuoropuhelussa. Rekisterinpitäjän velvoitteista ja rekisteröidyn oikeuksista säädetään tietosuoja-asetuksessa. Esityksen luvuissa 10.3.2 ja 10.3.3 kuvataan henkilötietojen käsittelyn oikeusperusta ja henkilötietojen suoja puhalluskokeiden yhteydessä. 

Puhalluskokeen tulosta koskevien henkilötietojen käsittely olisi sallittua vain 170 a §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä lentoturvallisuuden suojaamiseksi. Käsittelyn sallitut tarkoitukset määriteltäisiin ehdotetussa säännöksessä. Henkilötietojen käsittelyä on rajoitettu siihen, mikä on välttämätöntä ehdotettavan puhalluskokeita koskevan sääntelyn tavoitteiden toteuttamiseksi. Positiivista puhalluskokeen tulosta koskevien henkilötietojen käsittelyyn osallistuvan henkilöpiirin rajaamisesta ja tietojen poistamisesta ehdotetaan säädettäväksi viittaamalla yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 5 §:ään.  

174 § . Virkavastuu . Virkavastuuta ja vahingonkorvausvastuuta koskevaan pykälään lisättäisiin viittaus myös 163 §:ään, jossa säädetään tehtävien siirrosta päteville yksiköille. EASA-asetuksen 69 artiklassa tarkoitettu pätevä yksikkö ( qualified entity ) voi olla joko oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö. Tarkemmat perustelut ovat 163 §:n kohdalla.  

181 § . Muutoksenhaku . Pykälän 3 momentissa olevaan luetteloon, jossa luetellaan ne muun kuin viranomaisen tekemät päätökset, joihin vaaditaan oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta, lisättäisiin 163 §:ssä tarkoitetut pätevien yksiköiden tekemät päätökset. Tarkemmat perustelut pätevistä yksiköistä ovat 163 §:n kohdalla.  

6.2  Laki liikenteen palveluista

124 § . Rajoitettujen lentoliikenneoikeuksien jakaminen . Pykälän 2 momentin toisessa virkkeessä muutettaisiin teknisenä korjauksena sana niitä muotoon sitä , koska pronomini viittaa yksikölliseen sanaan liikennöintilupaa . Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin virke liikennöintiluvan uudelleentarkastelusta sen selvittämiseksi, käytetäänkö myönnettyjä liikenneoikeuksia tehokkaasti ja sopusoinnussa EU:n ja kansallisen kilpailulainsäädännön kanssa. Tämä mahdollisuus on aiemmin sisältynyt Ilmailulaitoksen normisarjan päätökseen 2/2004 (Liikennöinti reitillä. johon kohdistuu käyttörajoituksia). Koska hallintolaki kuitenkin sallii vain viranomaispäätöksen oikaisemisen oikaisuvaatimuksen johdosta sekä virheen korjaamisen tietyin edellytyksin, mahdollisuus luvan uudelleentarkasteluun on poikkeus hallintolain säännöksistä. Hallintolain 5 §:n mukaan, jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemasta. Hallintolaista on siis mahdollista poiketa erityislailla, mutta ei viranomaisen päätöksellä tai määräyksellä. Näin ollen tarvittava säännös olisi lisättävä liikenteen palveluista annettuun lakiin. Käytännössä liikenneoikeuksien uudelleen jakaminen voisi tulla tarpeelliseksi, jos liikennöintiluvan saanut lentoyhtiö on lopettanut toimintansa tai ei ole aloittanut lentoja, tai jos se muutoin ei harjoita liikennettä tehokkaasti ja kilpailusääntöjen mukaisesti. Myös uusien toimijoiden tullessa markkinoille voi tulla tarve jakaa liikenneoikeuksia tasapuolisemmin, siten kuin EU:n ulkosuhdeasetuksen 847/2004 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 847/2004 jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta (annettu 29.4.2004) 5 artiklassa vaaditaan.  

130 § . Lentäjä, matkustamomiehistön jäsen ja kauko-ohjaaja. Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä muutettaisiin teknisenä korjauksena sana sekä sanoiksi mukaan lukien , koska tarkastuslentäjän valtuutukset ovat lain 2 §:ssä määriteltyjä henkilölupia. Toiseksi samaan 1 momenttiin lisättäisiin vaatimukset kansallisen sääntelyn alaisissa ilma-aluksissa toimiville matkustamomiehistön jäsenille, joille asetettuja vaatimuksia ei aiemmin ollut laissa määritelty. Näissä ilma-aluksissa toimivilta matkustamomiehistön jäseniltä ei vaadittaisi voimassa olevaa EU-lainsäädännön mukaista matkustamomiehistön kelpoisuustodistusta. Kuitenkin jos matkustamomiehistön jäsenellä ei ole eikä ole aiemminkaan ollut matkustamomiehistön kelpoisuustodistusta, hänen olisi suoritettava lentotoiminnan harjoittajan laatima ja Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymä turvallisuuskoulutus. Momenttiin lisättäisiin maininta myös siitä, että ohjaamomiehistö huolehtii myös matkustamon turvallisuustehtävistä silloin, kun matkustamomiehistöä ei ole.  

Tällä hetkellä DC-yhdistys ry:n operoima Douglas DC3 on ainoa kansallisen sääntelyn alainen ilma-alus, jossa on matkustamomiehistöä. Yhdistyksen kanssa on jo aiemmin sovittu nyt laissa määriteltävistä matkustamomiehistön vaatimuksista, joten käytännössä lain säännöksen tarkentamisella ei olisi vaikutusta nykytilaan.  

211 § . Lupa- ja rekisteröintitehtävien siirtäminen . Pykälän 2 momentin toisessa virkkeessä muutettaisiin viittaukset ammattipätevyyteen viittauksiksi pätevyyteen yleensä. Tämä johtuu siitä, että ammattipätevyyden arviointiin liittyvien kokeiden lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto järjestää myös esimerkiksi yksityis- ja harrastelentäjien teoriakokeita, joiden pitäminen voidaan avustavana tehtävänä siirtää ulkopuoliselle toimijalle.  

243 a§. Ilmoittaminen lentomiehistön lupakirjan, kelpoisuustodistuksen tai terveydentilatodistuksen peruuttamisesta, muuttamisesta tai rajoittamisesta . Hallinnollisia seuraamuksia ja muutoksenhakua koskevaan 31 lukuun lisättäisiin uusi pykälä Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta ilmoittaa lentotoiminnan harjoittajalle, jos se on ryhtynyt 242 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin lentäjän lupakirjan tai lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen taikka matkustamomiehistön kelpoisuustodistuksen tai terveydentilatodistuksen peruuttamiseksi, muuttamiseksi, rajoittamiseksi tai voimassaolon keskeyttämiseksi. Virasto voisi tehdä ilmoituksen myös, jos se muutoin katsoo ilmoittamisen olevan tarpeen lentoturvallisuuden varmistamiseksi. Liikenne- ja viestintävirastolla tulisi olla mahdollisuus ilmoittaa lupakirjan tai todistuksen peruutustoimenpiteisiin ryhtymisestä silloin, kun ilmoittaminen olisi sen arvion mukaan erityisesti tarpeen turvallisuussyistä. Tarkoitus ei ole, että työnantajalle tai toimeksiantajalle ilmoitettaisiin esimerkiksi tavanomaisista lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen peruutus- tai keskeytystapauksista, joissa syynä on muu kuin välitöntä vaaraa aiheuttava sairaus.  

Mikäli virasto saa tietoonsa, että lentäjän tai matkustamomiehistön jäsenen esimerkiksi epäillään syyllistyneen sellaiseen rikokseen tai rikkomukseen tai muutoin toimineen sellaisella tavalla, joka antaa aihetta epäillä hänen kykyään hoitaa tehtävänsä turvallisesti, työnantajan on tärkeää tietää asiasta päättäessään henkilön määräämisestä työtehtäviin. Tästä syystä Liikenne- ja viestintävirastolla tulisi olla oikeus ilmoittaa lupakirjaan tai kelpoisuustodistukseen puuttumisaikeesta henkilön työnantajalle tai muulle lentotoiminnan harjoittajalle, jonka toimeksiannosta hän työskentelee, jos tieto työnantajasta tai toimeksiantajasta on viraston hallussa tai selvitettävissä. Säännös vastaisi rautatieliikenteen kuljettajien osalta liikenteen palveluista annetun lain 87 §:n 3 momentissa säädettyä, kuitenkin niin, että ilmoittamiseen ei olisi velvollisuutta vaan oikeus. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus ilmoittaa lopullisesta päätöksestä, jolla lupakirja tai todistus on peruutettu, muutettu tai rajoitettu, sekä päätöksestä, jolla aiotuista toimenpiteistä on luovuttu ja lupakirja on jäänyt muuttamattomana voimaan. 

245 § . Huomautus ja varoitus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa huomautuksen tai varoituksen myös muulle lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää suorittavalle kuin sellaiselle, jonka tehtävään vaaditaan lupa tai ilmoitus. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lentoturvallisuuteen liittyvissä esimiestehtävissä toimivat henkilöt. Huomautus ja varoitus ovat ensi vaiheen toimenpiteitä, joiden jälkeen edetään toiminnan kieltämiseen tai rajoittamiseen vain, jos huomautus tai varoitus ei ole johtanut turvallisuutta heikentävien toimintatapojen korjaamiseen.  

249 § . Toiminnan kieltäminen eräissä tapauksissa. Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti , jonka nojalla Liikenne- ja viestintävirasto voisi turvallisuussyistä kieltää tai rajoittaa toistaiseksi tai määräaikaisesti myös sellaisen 13 tai 14 luvussa tarkoitetun toiminnan, johon tämän lain tai Euroopan unionin lainsäädännön mukaan ei tarvita lupaa eikä ilmoitusta, taikka organisaation vastuuhenkilönä toimimisen. Esimerkiksi lentohenkilöstön ilmoituksenvaraisten koulutusorganisaatioiden vastuuhenkilöille ei EU-lainsäädännön mukaan vaadita varsinaista Liikenne- ja viestintäviraston hyväksyntää, vaan organisaatio nimeää heidät tehtäväänsä. Lain 13 luvussa säädetään luvanvaraisesta lentotoiminnasta ja 14 luvussa lentomiehistön pätevyyksistä ja koulutuksesta. Esimerkiksi 127 §:ssä tarkoitettua lentotyötä saa 3 momentin nojalla harjoittaa ilman lupaa, jos luvan hankkiminen ei turvallisuuden varmistamiseksi ole tarpeen. Tämän perusteella lentotyölupaa ei tarvita muun muassa Liikenne- ja viestintäviraston määräysten mukaisesti tapahtuviin purjelentokoneiden hinauslentoihin, laskuvarjohyppylentoihin tai metsäpalovalvontalentoihin. Näitä tosin suorittavat usein yksityis- ja harrastelentäjät yksityishenkilöinä, jolloin hallinnolliset seuraamukset olisi mahdollista kohdistaa henkilön lupakirjaan. Jos toimintaa kuitenkin harjoittaa yritys, sille ei organisaationa voitaisi nykyisen lainsäädännön mukaan määrätä seuraamuksena huomautusta, varoitusta tai viime kädessä toiminnan kieltämistä tai rajoittamista. Virasto etenisi toiminnan kieltämiseen tai rajoittamiseen vain, jos sen antama huomautus tai varoitus ei ole johtanut turvallisuutta heikentävien toimintatapojen korjaamiseen.  

Mikäli edellä tarkoitetun kaltaisessa toiminnassa, johon ei vaadita lupaa tai ilmoitusta, toistuvasti tai vakavasti rikottaisiin tämän lain säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä taikka tässä laissa säänneltyä toimintaa koskevia Euroopan unionin asetusten säännöksiä, tai jos olisi muusta syystä perusteltua syytä epäillä, ettei toimintaa kyetä harjoittamaan turvallisesti, Liikenne- ja viestintävirastolla tulisi olla mahdollisuus kieltää toiminnan harjoittaminen toistaiseksi tai määräajaksi taikka rajoittaa sitä. Vastaavin perustein tulisi voida kieltää myös henkilön toimiminen ilmailuun liittyvää toimintaa harjoittavan organisaation vastuuhenkilönä myös silloin, kun tehtävään ei vaadita varsinaista hyväksyntää. 

6.3  Yhteistoimintalaki

12 §.Muusta lainsäädännöstä johtuvat vuoropuhelussa käsiteltävät asiat . Pykälän 2 kohdan mukaan muusta lainsäädännöstä johtuvia yhteistoimintalain 8 §:n 6 kohdan mukaisessa vuoropuhelussa käsiteltäviä asioita ovat muun ohella työtehtävät, joissa työnantaja voisi merityösopimuslain 13 luvun 19 a §:n nojalla ilman perusteltua epäilyä velvoittaa työntekijän puhalluskokeeseen. Kohtaan ehdotetaan lisättäväksi ilmailulain 170 a §:n johdosta myös työtehtävät, joissa työnantaja voi ilman perusteltua epäilyä velvoittaa työntekijän puhalluskokeeseen.  

9.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esityksen kirjoitushetkellä eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi yhteistoimintalain muuttamisesta (HE 198/2024 vp), jossa esitetään muutoksia lain 12 §:ään. Muutosten ehdotettu voimaantulo on 1.7.2025. Tiedossa ei ole muita hallituksen esityksiä, joilla olisi suoraan vaikutusta tässä esityksessä ehdotettaviin muutoksiin. 

10.1  Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Julkisella hallintotehtävällä viitataan perustuslaissa verraten laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Perustuslain 124 §:n säännös kattaa sekä viranomaisille nykyisin kuuluvien tehtävien siirtämisen että hallintoon luettavien uusien tehtävien antamisen muille kuin viranomaisille. HE 1/1998 vp, s. 179/I 

Julkisella tehtävällä, jonka käsitteen piiriin myös julkiset hallintotehtävät kuuluvat, on kotimaisessa oikeudessa useimmiten viitattu lainsäädännössä määriteltyyn ja tietylle taholle nimenomaisesti osoitettuun tehtävään, joka on tarkoitettu suoritettavaksi julkisen tai yleisen edun nimissä. Keravuori-Rusanen, Marietta: Yksityinen julkisen vallan käyttäjänä. Valtiosääntöoikeudellinen tutkimus julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle, Edita Publishing Oy, Helsinki 2008, s. 139. 

Julkiset hallintotehtävät on tarkoitettu hoidettaviksi ensisijaisesti viranomaisorganisaation piirissä. Oikeuskirjallisuudessa on liitetty julkisen hallintotehtävän käsite valtion tai muun julkisyhteisön lakisääteiseen toiminnalliseen velvoitteeseen tai julkisen vallan järjestämisvastuuseen. Riittäväksi on katsottu, että tehtävällä voidaan katsoa olevan jonkinlainen kytkentä lain toimeenpanoon tai yksityisten oikeusasemaan välittömästi kohdistuvaan päätöksentekoon. Keravuori-Rusanen: s. 169–171. 

Julkisina hallintotehtävinä on tarkasteltu myös tehtäviä, jotka täydentävät viranomaistoimintaa ja toteuttavat hallinnonalakohtaisia tavoitteita tai joihin muutoin sisältyy erityistä julkista intressiä. Erityinen julkinen intressi saattaa liittyä tehtävän yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, kuten ihmisten turvallisuuteen. Tästä on oikeuskirjallisuudessa mainittu esimerkkinä turvallisuusviranomaisten toimintaa täydentävät tiedotus- ja valistustehtävät. Keravuori-Rusanen: s. 169–172. Vahvaakaan julkista intressiä ei ole välttämättä pidetty riittävänä argumenttina tehtävän määrittelemiselle julkiseksi hallintotehtäväksi. Ratkaiseva painoarvo perustuslakivaliokunnan käytännössä on yhä useammin annettu tehtävän oikeudellisen luonteen asemasta tehtävän tai toimenpiteen suorittamisesta aiheutuville oikeudellisille vaikutuksille. Keravuori-Rusanen: s. 180–181. 

Ilmailulain muuttamista koskevan esityksen 46, 97 ja 163 §:ään sisältyy sääntelyä, jossa on kyse julkisen hallintotehtävän siirtämisestä muulle kuin viranomaiselle. Esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta uusia julkisia hallintotehtäviä siirrettävän muulle kuin viranomaiselle. Esityksen 46 ja 97 §:ien suhdetta perustuslain 124 §:ään on arvioitu aiemmin hallituksen esityksessä (HE 69/2015 vp). Esityksen 163 §:n suhdetta perustuslain 124 §:ään on arvioitu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 27/2014 vp) hallituksen esityksessä (HE 79/2014 vp). Näiden lisäksi esityksen 170 a § sisältää sääntelyä, jonka suhdetta perustuslain 124 §:ään on pidetty tarpeellisena arvioida. 

Esityksen 46 §:ssä valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston tähän tehtävään hyväksymä merkinantajia kouluttava organisaatio myöntämään merkinantajan hyväksynnän. Säännöksen suhdetta on arvioitu aiemmin ilmailulain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 69/2015 vp). Merkinantajan kelpoisuustodistuksen myöntäminen on julkisen vallan käyttöä. Sitä ei kuitenkaan voida pitää merkittävänä julkisen vallan käyttönä. HE 69/2015 vp, s. 14. Perustuslakivaliokunta on oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistamisen perustuslain 124 §:ssä tarkoitetussa merkityksessä vakiintuneesti katsonut edellyttävän, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja asioita käsittelevät toimivat virkavastuun alaisina (PeVL 33/2004 vp ja PeVL 46/2002 vp). Perustuslain 124 §:n ei kuitenkaan ole katsottu edellyttävän nimenomaista viittausta hallinnon yleislakeihin, sillä hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää ja yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä (PeVL 26/2017 vp ja PeVL 45/2005 vp). Esityksen 46 §:ssä tarkoitettu sääntely ei vaarantaisi perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon takeita, sillä merkinantajan hyväksymistä koskevaan päätökseen voisi hakea ilmailulain 181 §:ssä mukaisella tavalla oikaisua ja muutosta. Lisäksi tehtävässä noudatettaisiin hallinnon yleislakeja ja tehtävää hoitavaan kohdistuisi ilmailulain 174 §:ssä tarkoitettu virkavastuu.  

Myös 163 §:n nojalla siirrettävät tehtävät sisältävät kirjallisten hallintopäätösten tekemistä ja julkisen vallan käyttöä. Esityksellä säädettäisiin siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi siirtää henkilöiden tai organisaatioiden ensimmäiseen sertifiointiin tai jatkuvaan valvontaan liittyvät tehtävät päteville yksiköille noudattaen EASA-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa komission asetuksissa säädettyä. Pätevien yksiköiden kelpoisuusvaatimuksiin liittyvä sääntely johtuu EASA-asetuksesta ja sen nojalla annetuista komission asetuksista. Esityksen 46 §:n tavoin 163 §:n nojalla tehtäviin päätöksiin voisi hakea oikaisua ilmailulain 181 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja tehtäviä hoitaviin kohdistuisi ilmailulain 174 §:ssä tarkoitettu virkavastuu. 

Esityksen 97 §:ssä valtuutettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto siirtämään yksityiselle tai julkiselle palveluntarjoajalle turvatarkastajien teoria- ja kuvantulkintakokeiden järjestämiseen ja koesuoritusten valvontaan liittyviä avustavia tehtäviä. Tehtäviin ei sisälly kirjallisten hallintopäätösten tekemistä tai julkisen vallan käyttöä. Tehtävien siirtäminen muulle kuin viranomaiselle on jo nykyisellään mahdollista liikenteen palveluista annetun lain 211 §:n nojalla. Esitykseen on sisällytetty viittaus liikenteen palveluista annetun lain 210, 212, 213 ja 215 §:ään, joita sovellettaisiin hallinnon yleislakien lisäksi. Kyseisiin lainkohtiin sisältyy säännökset rikosoikeudellisesta virkavastuusta, julkisen hallintotehtävän hoitamisen valvonnasta ja kelpoisuusehdoista. 

Esityksen 46, 97 ja 163 §:ssä tarkoitettujen Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien antaminen palveluntarjoajille on tarkoituksenmukainen tapa toteuttaa näitä tehtäviä. Liikenne- ja viestintävirastolla ei ole tehtävien järjestämiseen sopivaa asiantuntemusta, eikä tätä asiantuntemusta ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista kaikilta osin hankkia virastolle itselleen. Tarkoitetut tehtävät olisivat tarkkarajaisia ja niihin sovellettaisiin hallinnon yleislakeja perusoikeuksien ja hyvän hallinnon turvaamiseksi. 

Esityksen 170 a §:ssä säädettäisiin työnantajan oikeudesta velvoittaa ilma-aluksessa tehtävää suorittava työntekijä tai lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää maaorganisaatiossa suorittava työntekijä puhalluskokeeseen sen selvittämiseksi, onko työntekijä alkoholin vaikutuksen alaisena työajalla toimiessaan lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä. 

Perustuslakivaliokunta ei ole päihdetestausta koskevassa käytännössään (ks. huumausainetestauksen osalta esim. PeVL 10/2004 vp, PeVL 60/2010 vp ja puhalluskokeiden osalta PeVL 1/2008 vp) arvioinut päihdetestien suorittamista perustuslain 124 §:n näkökulmasta julkisina hallintotehtävinä. Esimerkiksi ydinenergialakiehdotuksen puhalluskokeita koskevaa sääntelyä ei arvioitu perustuslain 124 §:n näkökulmasta (PeVL 1/2008 vp) toisin kuin samaan lakiehdotukseen sisältyviä säännöksiä turvajärjestelyistä, voimakeinojen käytöstä, valmiusjärjestelyistä ja yleisistä turvallisuusmääräyksistä. 

Julkisen hallintotehtävän käsitteeseen liittyy ajatus siitä, että viranomaisille lähtökohtaisesti kuuluvia tehtäviä siirretään yksityisille toimijoille. Esityksessä ehdotetussa sääntelyssä on toinen lähtökohta. Tarkoitus ei ole täydentää viranomaisten tehtäviä tai säätää viranomaisia avustavasta tehtävästä työnantajalle, vaikka ehdotetulla oikeudella tietyllä tapaa voidaankin nähdä samaa funktiota kuin viranomaisen suorittamilla puhalluskokeilla. 

Ilma-aluksen miehistön tai maaorganisaatiossa lentoturvallisuuteen vaikuttavassa tehtävässä toimivan työkunnon valvontaa ei ole pidettävä viranomaiselle kuuluvana tai sellaiseen rinnastuvana tehtävänä, vaikka valvonnan taustalla voidaan nähdä myös julkinen intressi. Velvoitteita työkunnon valvomiselle on jo nykytilassa osoitettu siviili-ilmailua koskevan EU-sääntelyn nojalla työnantajalle ja lentoyhtiölle. 

Esityksessä ei ehdoteta, että työnantajalle säädettäisiin tehtäväksi tai velvoitettaisiin työnantaja puhalluskokeiden toteuttamiseen. Työnantajilla on lakiin perustuva velvollisuus huolehtia työturvallisuudesta. Toisaalta työnantajilla on yksityiseen etuun liittyvä tarve huolehtia toimintansa turvallisuudesta, omaisuudestaan ja esimerkiksi asiakassopimusten vaatimuksista. Työnantajalle kuuluu ensisijainen vahingonkorvausvastuu työntekijän työssään ulkopuolisille aiheuttamista vahingoista. Työnantajat ovat myös sopimukseen perustuvassa vastuussa sopimuskumppaneilleen, jotka asettavat toiminnan turvallisuuteen ja puhalluskokeisiin perustuvia vaatimuksia sopimusehdoissa ja joiden omaisuutta ilma-aluksissa esimerkiksi kuljetetaan. Oikeutus velvoittaa puhalluskokeeseen täydentäisi työnantajan keinoja huolehtia näistä tehtävistään. Oikeutuksella mahdollistettaisiin tiedollisen tuen eli puhalluskokeen tuloksen saaminen työnantajan harkitessa toimenpiteitä suhteessa työntekijään. 

Vaikka perusteet ehdotettavalle sääntelylle, joka rajoittaa työntekijän perusoikeutta, liittyvät merkittävällä tavalla yleiseen etuun, erityisesti ihmisten ja ympäristön turvallisuuteen, kyse on kuitenkin myös yksityisille työnantajille, niiden yksityiseen etuun ja elinkeinotoimintaan liittyvästä tarpeesta suorittaa puhalluskokeita, jotta ne voivat huolehtia vastuustaan ilma-aluksen turvallisesta kulusta. Kyse on myös työnantajan tarpeesta valvoa henkilöstön työkuntoa siviili-ilmailun turvallisuuden kannalta keskeisissä työtehtävissä, joita nykyisinkin koskee laissa säädetty velvoite päihteettömänä työssä esiintymisestä siviili-ilmailun turvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi päihtyneenä työssä esiintymisessä on muutoinkin kyse työsuhteeseen liittyvän velvoitteen rikkomisesta. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi työnantajan oikeudesta valvoa sitä, että työntekijät eivät riko tätä työsuhteeseen liittyvää velvoitettaan. 

Esityksessä ehdotetaan työnantajan yksityisoikeudellisen työn johto- ja valvontaoikeuden ulottamista koskemaan myös oikeutta velvoittaa työntekijä puhalluskokeeseen. Työn johto- ja valvontaoikeudella tarkoitetaan työnantajan oikeutta määrätä muun muassa työn suoritustavasta, laadusta ja laajuudesta sekä työnteon ajasta ja paikasta. Tästä työnantajan direktio-oikeudesta on johdettavissa työnantajan oikeus valvoa työntekijää. Työnantajalla on työn johto- ja valvontaoikeuteen perustuva oikeus antaa ohjeita työpaikalla ja työaikana tapahtuvasta alkoholin käytöstä ja siitä pidättäytymisestä. Työssä ei ole lähtökohtaisesti oikeutta olla päihtyneenä. Työnantajat voivat myös työn johto- ja valvontaoikeuden nojalla määrätä siitä, saako työajalla ja työpaikalla käyttää alkoholia tai olla alkoholin vaikutuksen alaisena. Työnantajalla on oikeus ja ilmailu- ja työturvallisuudesta huolehtimiseksi myös velvollisuus valvoa työntekijöiden työkuntoa. Lainsäädäntöön perustuvaa työn johto- ja valvontaoikeutta on käytettävä perusoikeudet huomioivalla tavalla. 

Puhalluskokeesta kieltäytymisestä tai työaikana päihtyneenä esiintymisestä johtuvat seuraamukset ovat työoikeudellisesti arvioitavia ja liittyvät työsuhteeseen. Sääntelyn työntekijään kohdistuvat oikeusvaikutukset liittyvät työsuhteeseen, vaikkakin sääntelyn turvallisuutta edistävät vaikutukset kohdistuvat myös muihin ihmisiin, omaisuuteen ja ympäristöön. 

Esityksen 170 a §:ssä ehdotettavassa sääntelyssä ei arvioida edellä esiin tuotujen perusteiden valossa olevan kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisesta hallintotehtävästä. 

10.2  Viranomaisen mahdollisuus puuttua ilmailutoimintaan, johon ei vaadita lupaa tai ilmoitusta

10.3  Puhalluskoe