Muutoksella on jonkin verran taloudellisia vaikutuksia, jotka syntyvät pääasiassa ohjelmistokehittelytarpeesta Maahanmuuttoviraston ylläpitämään ulkomaalaisrekisteriin (UMA). Rekisteriin on luotava uusia ja muutettuja oleskelulupia varten uudet perusteet. Tämä on tärkeää tilastoinnin ja hakemusten käsittelytyön selkeyden vuoksi. Myös hakulomakkeet vaativat kehittämistä. Muutokset tulevat vaatimaan henkilöstöresurssia koulutuksen muodossa ja soveltamisohjeet ja viestintämateriaali tulee päivittää vastaamaan uusia lupatyyppejä.  

Maahanmuuttoviraston lakimuutoksista johtuvan digikehityksen (uudet hakuperusteet ja muu UMA-EnterFinland -kehitys olemassa oleviin oleskelulupatyyppeihin) kustannusarvio on vuosina 2021-2022 yhteensä 347 100 euroa. Kustannusarvion edellyttämä rahoitus sisältyy eduskunnan 23.6.2021 hyväksymään vuoden 2021 III lisätalousarvioon (HE 95/2021 vp.). EU:n elpymis- ja palautumistukivälineessä (RRF) on osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa haettu rahoitusta lupaprosessien digitalisointiin. Kyseisessä vuoden 2021 III lisätalousarviossa RRF:n ensivaiheen rahoitusta 2 milj. euroa on kohdennettu Maahanmuuttovirastolle eri kohteisiin, joilla myös tämän esityksen järjestelmäkehitys toteutetaan.  

Edellä mainittu rahoitus ei sisällä jälkivalvontaa. Jälkivalvontaa suoritettaisiin pääasiassa aikaisintaan vuoden kuluttua lain voimaantulon jälkeen, jolloin vuoden 2022 aikana on aikaa kehittää tekniikka sitä varten. Jälkivalvonnassa hyödynnettäisiin automaatiokehitystä ja manuaalista tarkistamista. Jälkivalvonnalla ei siten ole tässä esityksessä taloudellisia vaikutuksia. Maahanmuuttoviraston on tarkoitus tehdä jälkivalvontaa koskeva kehitystyö AMIF-rahoituksella, jota koskeva haku käynnistyy vuoden 2022 alkupuolella. Maahanmuuttoviraston mukaan jälkivalvonnan automatisoinnin kustannusarvio vuonna 2022 on 160 200 euroa. Jos automaatiota ei kehitetä tehokkaan jälkivalvonnan tueksi tai jos AMIF-rahoitusta jälkivalvonnan kehittämiseksi ei saada, manuaalisen työn ja htv:n tarve kasvaa. 

Maahanmuuttovirastossa opiskelijan opiskelulupien käsittelyyn oli kohdennettuna vuonna 2020 yhteensä 18,5 htv:ta. Näistä kohdistui opiskelijoiden jatko-oleskelulupahakemusten käsittelyyn arviolta 8 htv:ta, joiden htv-kustannukset olivat yhteensä 480 000 euroa vuodessa. Tätä esitystä koskevien lakimuutosten jälkeen jatko-oleskelulupaharkintaa tehdään edelleen tietyissä tilanteissa kohdassa 4.2.4.2 kuvatun mukaisesti ja arvio on, että niiden tekemiseen on varattava vähintään 1 htv eli 60 000 euroa vuodessa. 

Jälkivalvonnan henkilötyövuosikustannukset Maahanmuuttovirastossa ovat vuodessa 60 000 euroa/htv. Koska tehokkaan jälkivalvonnan osalta on tunnistettu vähintään kolmen käsittelijätason ja vähintään kahden esittelijätason htv-tarpeet, htv-kokonaiskustannus jälkivalvontaan olisi 300 000 euroa/vuosi. Maahanmuuttoviraston mukaan yksi apulaistarkastaja pystyy käsittelemään noin 40 hakemusta kuukaudessa eli 400 hakemusta vuodessa (laskenta 10 kuukauden mukaan), johon sisältyy seulontatyö. Ylitarkastaja tekee siitä seuraavan oleskeluluvan peruuttamista koskevan harkinnan ja päätöksen. Ylitarkastaja esittelee noin 300 päätöstä vuodessa. Tämä htv-resurssi tarvitaan automaation hyödyntämisestä huolimatta, sillä automaation antamat herätteet tarkistetaan manuaalisesti. Vasta käytännön kokemus lain voimaan tultua tullee osoittamaan, onko resurssi riittävä, koska vastaavanlaista seurantaa opiskelijan oleskelulupiin ei ole aiemmin tehty.  

Kuten edellä on todettu, jälkivalvonnan suorittamiseen tarvitaan pysyvästi vähintään kolmen käsittelijätason ja vähintään kahden esittelijätason htv-resurssi. Kun otetaan huomioon jatko-oleskelulupiin ja jälkivalvontaan liittyvät resurssitarpeet Maahanmuuttovirastossa, tältä osin tulisi arviolta 2 htv:n säästöpotentiaali eli 120 000 euroa vuodessa. Jälkivalvontaa koskeva htv-valmistelu tapahtuisi valtion talousarvioon liittyvänä valmisteluna julkisen talouden suunnitelman (JTS) 2023–2026 valmistelun yhteydessä. 

Tämän esityksen kohdassa 9 esitetään lisäksi, että toimeentuloedellytyksen täyttämistä ja siihen mahdollisesti liittyviä ilmiöitä ehdotetaan seurattavan lain voimaantulon jälkeen viiden vuoden ajan. Jos tällöin havaitaan, että valvonta ei ole riittävän tehokasta, asiaan voidaan puuttua lainsäädäntöä muuttamalla tai muilla toimenpiteillä. 

Kun opiskelijoille myönnetään oleskelulupia, jotka ovat voimassa aikaisempaa kauemmin, eikä lähtökohtaisesti tarvetta jatko-oleskelulupahakemuksen tekemiselle tule, on tällä muutoksella Maahanmuuttoviraston maksutuloja vähentävä vaikutus. Täysin kokonaan jatko-oleskelulupahakemukset eivät poistu käytöstä, sillä tulee olemaan tilanteita, joissa jatko-oleskelulupaa opiskelun perusteella edelleen haetaan ja näitä tilanteita kuvataan tarkemmin kohdassa 4.2.4.2. Lisäksi lain voimaantulon hetkellä maassa oleskelee oleskeluluvan haltijoita, jotka tulevat hakemaan viimeistään oleskelulupansa voimassaolon päättyessä jatko-oleskelulupaa uuden lain perusteella. Esimerkiksi Maahanmuuttoviraston tilastosivujen (tilastot.migri.fi) mukaan vuoden aikana huhtikuun alusta 2019 eteenpäin myönnettiin 5 248 oleskelulupaa, kun vastaavasti vuoden aikana huhtikuusta 2020 eteenpäin myönnettiin 3 886 oleskelulupaa. Ottaen huomioon COVID-19 –tilanteen vaikutus hakemusmääriin vuonna 2020, hakemusmäärien odotetaan kasvavan jälleen, jolloin vuoden aikana huhtikuusta 2021 lain tavoiteltuun voimaantuloon 1.4.2022 päätösmäärä olisi vähintään samaa tasoa kuin vuonna 2019 tai enemmän. Kun oleskelulupa myönnetään ennen lainmuutosten voimaantulon enintään kahdeksi vuodeksi, tarve jatko-oleskeluluvan hakemiselle säilyy lain voimaantulon jälkeen edelleen vahvimmin ainakin vuoden ajan. Näin ollen muutos ei tule näkymään jatko-oleskelulupahakemusten määrissä vielä vuonna 2022, vaan aikaisintaan vuonna 2023, jolloin tulee kuluneeksi vuosi lainmuutoksen voimaantulosta ja olisi niin sanottu normaali jatko-oleskeluluvan hakemisen aika.  

Käytännössä Maahanmuuttovirasto tulee vuodesta 2023 alkaen saamaan vähemmän hakemusmaksutuloja jatko-oleskelulupaa koskevista hakemuksista. Voimassa olevan sisäministeriön asetuksen Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuudesta (1124/2020) mukaan opiskelua koskevan hakemuksen hinta on omakustannusarvoa alempi. Uuden määräaikaisen oleskelulupahakemuksen hinta (jatkolupa) on 250 euroa ja sähköisen hakemuksen 180 euroa. Vertailun vuoksi, ensimmäisen hakemuksen hinta on 450 euroa ja sähköisen hakemuksen 350 euroa. Kun vuonna 2019 tehtiin noin 5 000 jatko-oleskelulupahakemusta opiskelun perusteella ja jos nämä kaikki hakemukset jäisivät pois, olisi maksutulojen menetys tällä hakemusmäärällä laskettuna 900 000 – 1 250 000 euroa vuodessa ja htv-määrällä mitattuna 15-21 htv:a. Kuten edellä on todettu, kaikki jatko-oleskelulupahakemukset eivät jää pois, mutta niiden määrä vähenee jatkossa.  

Maksutulojen menetyksen suuruuteen ja htv-vaikutukseen voidaan jossain määrin vaikuttaa mainitulla asetuksella, jossa säädetään ensimmäisten ja uusien (jatkolupa) oleskelulupahakemusten suoritteiden hinnat ja sitä kautta saatava lupatuottokertymä. Asetus valmistellaan sisäministeriön maahanmuutto-osastolla. Lisäksi asetusta valmistellaan Maahanmuuttoviraston maksullisten suoritteiden puitesopimuksen ohjausryhmässä, jossa on edustajat valtiovarainministeriöstä, ulkoministeriöstä ja työ- ja elinkeinoministeriöstä, Maahanmuuttovirastosta sekä sisäministeriön hallinto- ja kehittämisosastolta. Uusi maksuasetus tulee voimaan kunkin vuoden alusta ja siihen tehtävät muutokset siinä vaiheessa kesken vuotta, kun lainsäädäntömuutoksia oleskelulupiin liittyen tulee voimaan. Maksuasetusta muutettaessa tulee huomioida lupatoiminnan maksujen kustannusvastaavuus. Tämän ehdotuksen kannalta on keskeistä, että maksuasetusta muutetaan siten, että sen muutokset tulevat voimaan samanaikaisesti tämän esityksen lakiehdotusten kanssa. Valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo). Saman lainkohdan 3 momentissa säädetään, milloin maksu voidaan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä. Lisäksi lainkohdan 5 momentin mukaan suoritetta tuottavan viranomaisen asiana on huolehtia siitä, ettei suoritteen tuottamisesta aiheudu enempää kustannuksia kuin, mitä suoritteen tarkoituksenmukainen laatutaso edellyttää. 

Oleskeluluvan lajin muuttaminen korkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden kohdalla ei aiheuttaisi huomattavia vaikutuksia heidän oikeuksiinsa sosiaaliturvan, toimeentulotukien taikka terveydenhuollon osalta. 

Opiskelijoille ensisijaisesti myönnettävä etuus on opintotuki. Korkeakouluopiskelijat eivät jatkossakaan saisi opintotukea pelkästään oleskeluluvan lajin muutoksen takia. Tämä perustuu opintotukilain (65/1994) 1 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan ulkomaalaiselle, joka asuu Suomessa vakinaisesti ja jonka maassa oleskelun peruste on muu kuin opiskelu, voidaan myöntää opintotukea, jos hänelle on myönnetty ulkomaalaislaissa tarkoitettu jatkuva (A) tai pysyvä (P) oleskelulupa taikka pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa (P-EU).  

Kansaneläkelaitoksen (Kela) mukaan Suomessa oleskelee tälläkin hetkellä opiskelijoita, joilla on esimerkiksi työnteon perusteella myönnetty jatkuva oleskelulupa, mutta maassaolon pääperuste on opiskelu, eikä heille myönnetä opintotukea. Opintotukien hylkäämispäätökset ovat pysyneet myös muutoksenhakulautakunnassa. 

Ehdotetulla oleskeluluvan lajin muutoksella voi arvioida olevan vähäinen vaikutus muihin sosiaaliturvaetuuksiin. Kolmannen maan kansalaisten opiskelijoiden oikeus sosiaaliturvaetuuteen arvioidaan asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) työskentelyä tai asumista koskevien edellytysten sekä etuuden saamista koskevien edellytysten perusteella. Kela arvioi etuuden saamisen muiden edellytysten lisäksi, asuuko opiskelija vakinaisesti Suomessa. Jos opiskelija työskentelee, voi oikeus sosiaaliturvaetuuteen tulla kyseeseen työskentelyn perusteella.  

Kolmannen maan kansalaisen opiskelijan kohdalla vakinaista asumista Suomessa arvioidaan kotikuntalain 4 §:n perusteella. Kela tekee itsenäisen kokonaisharkinnan opiskelijan olosuhteista sekä niiden merkityksestä asumisen vakinaisuuden kannalta. Oleskeluluvan laji voidaan ottaa huomioon osana kokonaisharkintaa. Opiskelijan oleskeluluvan edellytyksenä on jatkossakin voimassa oleva sairausvakuutus, mikä vähentää sairausvakuutuslain mukaisia korvauksia. 

Opiskelijan, joka oleskelee Suomessa yksinomaan opintojen suorittamista varten, ei katsota asuvan Suomessa sovellettaessa äitiysavustuslakia (477/1993), yleisestä asumistuesta annettua lakia (938/2014) ja elatustukilakia (580/2008). Esimerkiksi yleinen asumistuki ei siten tule kyseeseen, ellei opiskelijalla ole opintojen lisäksi muita siteitä Suomeen. Esitetyllä lupalajin muutoksella ei ole tältä osin vaikutusta. 

Toimeentulotuen avulla turvataan vähintään perustuslain 19 §:n tarkoittama välttämätön toimeentulo. Toimeentulotuki on viimesijainen sosiaalihuoltoon kuuluva harkinnanvarainen tukimuoto. Toimeentulotukilain (1412/1997) mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Kaikki muut varat ja etuudet ovat toimeentulotukeen nähden ensisijaisia. Toimeentulotuki myönnetään etukäteen pääsääntöisesti kuukaudeksi kerrallaan ja jokaisessa tuen hakemistilanteessa arvioidaan erikseen, onko henkilöllä oikeus tukeen. Toimeentulotuki jakautuu Kelan myöntämään perustoimeentulotukeen ja kuntien myöntämään täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen. Toimeentulotukilakia sovelletaan maassa vakinaisesti oleskeleviin. Tilapäisestikin maassa oleskelevalle on turvattava välttämätön toimeentulo ja huolenpito, jos henkilö on tuen tarpeessa eikä muita tukimuotoja ole.  

Myönteisen jatko-oleskelulupapäätöksen esteenä on ulkomaalaislain 39 §:n 3 momentin mukaan muu kuin tilapäinen turvautuminen toimeentulotukeen. Toimeentulotukeen turvautuminen on todennäköisempää, mitä pidemmästä oleskelusta on kyse. Kela ei nykyisellään kykene suoraan tuottamaan tilastotietoa oleskeluluvan perusteella myönnetystä perustoimeentulotuesta, joten tietoa tuen käytön nykymäärästä ei ole tiedossa. 

Lupalajin muutoksesta ei juurikaan aiheutuisi muutoksia opiskelijoiden terveydenhuoltoon. Kela järjestää ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS tuottaa korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon. Korkeakouluopiskelija ja ammattikorkeakouluopiskelija ovat oikeutettuja opiskeluterveydenhuoltoon, eikä opiskelijan oleskeluluvan lajilla ole vaikutusta tähän. Opiskelijoiden maksama terveydenhoitomaksu määritetään vuosittain ja se maksetaan lukukausittain Kelalle. Muita maksuja, kuten käyntimaksuja, ei peritä korkeakouluopiskelijoilta. Vaikka opiskelija on YTHS:n palvelujen piirissä, voi hänelle silti tulla päivystyspalvelujen tarvetta. Opiskelija saa käyttää myös muuta julkista terveydenhuoltoa. Opiskeluterveydenhuollon palvelut eivät kata kaikkia terveydenhuoltojärjestelmän palveluita. Saadakseen muuta julkista terveydenhuoltoa, tulee opiskelijalla olla kotikunta tai hoito-oikeustodistus. Kolmannen maan kansalaisen korkeakoulututkintoa suorittavan opiskelijan oleskeluluvan lajin muuttamisen arvioidaan helpottavan kotikunnan saamista jonkin verran, joten vastaava vaikutus on myös opiskelijan oikeuteen julkiseen terveydenhoitoon. Opiskelijat eivät kuitenkaan käytä merkittävästi julkisen terveydenhuollon palveluita. Joka tapauksessa voitaneen arvioida, että esityksen myötä oleskeluluvan saavien ja siten erilaisiin etuuksiin ja palveluihin oikeutettujen henkilöiden määrän muutos on nykytilaan nähden niin vähäinen, että tästä aiheutuvat Kelan ja kuntien menojen muutokset ovat menojen kokonaisuuteen nähden vain marginaalisia. 

Hallituksen koulutuspoliittisen selonteon sekä hallituksen syyskuussa 2021 hyväksymän koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartan , Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035. mukaan tavoitteena on ulkomaalaisten opiskelijoiden, mukaan lukien jatkotutkinto-opiskelijat, määrän asteittainen kolminkertaistaminen 5 000:sta 15 000:een ja Suomessa tutkinnon suorittaneiden ulkomaalaisten työllistymisasteen nostaminen 75 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja korkeakoulut sopivat sidosryhmiä kuullen vuoden 2021 aikana korkeakoulujen toimista koulutusperusteisen maahanmuuton lisäämiseksi ja työllistymisen parantamiseksi. Koulutuslaajennusten edellyttämistä lisäyksistä korkeakoulujen rahoitukseen päätetään tämän jälkeen. Rahoituksen taso vaikuttaa siihen, missä määrin tavoitteet toteutuvat. 

Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartan poikkihallinnolliset toimet, ml. oleskelulupakäytäntöjen sujuvoittaminen, maahantulon sujuvuuden ja yhteiskunnan ja työelämän vastaanottavuuden lisääminen tukevat systeemisesti korkeakoulujen ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän lisäämisen ja Suomeen työllistymisen tavoitteiden toteutumista. Tässä esityksessä ehdotetut muutokset ovat osa toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää ja heidän työllistymistään Suomeen. 

Viimeisen vuosikymmenen aikana ulkomaisten opiskelijoiden määrä suomalaisissa korkeakouluissa on pikkuhiljaa lisääntynyt. Kun vuonna 2009 ulkomaalaisia opiskelijoita oli noin 14 000, vuonna 2018 lukumäärä oli jo lähes 22 000. Ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus on silti vain noin seitsemän prosenttia kaikista korkeakouluopiskelijoista. Jäähyväiset nuivuudelle - Näin maahanmuutto pelastaa Suomen, Sanna Kurronen ja Jussi Pyykkönen, EVA analyysi No 100 (2.11.2021) 

Arvio ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden määrän lisäyksestä vuosina 2022-2025 

Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää kasvatettaessa riskinä voidaan nähdä, että ulkomaalaiset opiskelijat syrjäyttäisivät kotimaisia opiskelijoita. Koska suomalaiset korkeakoulututkinnon suorittajat jäävät ulkomaalaisia todennäköisemmin Suomeen töihin, korkeakoulutetun työvoiman osuus todennäköisesti pienentyisi tällöin verrattuna tilanteeseen, jossa opiskelupaikat kohdentuvat suomalaisille. Hallituskaudella on kuitenkin lisätty suomen- ja ruotsinkielisen koulutuksen opiskelupaikkoja ja myös jatkossa ulkomaalaisten opiskelijoiden lisäämisen rinnalla tavoitteena on - tarvittavin lisäresursseina, opetuksen ja oppimisen laadusta huolehtien - tätä merkittävämpi aloituspaikkalisäys suomen- ja ruotsinkielisessä koulutuksessa, jolloin tätä syrjäytymisvaikutusta ei tapahdu. 

Korkeakoulujen ulkomaalaisten opiskelijoiden lisäämisen taloudelliset vaikutukset ovat yhteydessä opiskelijoiden lähtömaahan, opintojen pituuteen ja siihen, missä määrin lukuvuosimaksuja voidaan hyödyntää koulutuksen kustannusten kattamiseksi. Ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutusmäärien lisäämisellä ei ole tarkoitus vaarantaa korkeakoulujen toimintaedellytyksiä tai heikentää kotimaisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia Suomessa. Tämä edellyttää koulutusvolyymin kasvattamista ja koulutuslisäyksestä seuraavien koulutuskustannusten kompensoimista korkeakouluille ja lukuvuosimaksutuottojen kasvattamista. Ulkomaalaisten opiskelijoiden lisääminen voi tapahtua kohtuullisin lisäpanostuksin, mikäli merkittävä osa ulkomaisten opiskelijoiden lisäyksestä tulee EU/ETA –maiden ulkopuolelta ja korkeakoulut pystyvät hyödyntämään pääosan lukuvuosimaksuista koulutuksen aiheuttamiin kustannuksiin. Vuonna 2020 korkeakoulujen uusista ulkomaisista I ja II syklin opiskelijoista 75 % tuli EU/ETA –maiden ulkopuolelta. Perityt lukuvuosimaksut vaihtelivat ammattikorkeakoulusektorilla välillä 4 000–11 700 euroa ja yliopistosektorilla välillä 5 000–18 000 euroa. Kotimaisten opiskelijoiden määräaikaisten koulutuslaajennusten yhteydessä yhden opiskelijan vuotuisena lisärahoitusperusteena on käytetty laajennuksesta riippuen 6 000–8 000 euroa vuotuista opiskelijaa kohden. 

Eurostudent VII -opiskelijatutkimuksen mukaan puolet ulkomaalaisista ensimmäisen ja toisen syklin korkeakouluopiskelijoista haluaa jäädä Suomeen tutkinnon suorittamisen jälkeen, 40 % ei ole vielä varma suunnitelmistaan. International Student Barometer (ISB) 2017 -kyselyn mukaan puolet viimeisen vuoden opiskelijoista suunnitteli jäävänsä Suomeen ja vajaa viidennes ei osannut vielä sanoa. Vain vajaa neljännes suunnitteli muuttoa muualle. Kyselyjen tulokset tukevat ajatusta siitä, että on mahdollista lisätä Suomessa tutkinnon suorittaneiden ulkomaalaisten henkilöiden työllistymistä suomalaisille työmarkkinoille nykyisestä hieman yli 50 %:sta 75 %:iin. 

Kansainvälisiä opiskelijoita koskevan tavoitetilan toteutuessa suomalaisille työmarkkinoille siirtyisi vuosittain 11 250 ulkomaalaista, Suomessa korkeakoulututkinnon suorittanutta osaajaa (vrt. nykytilanne n. 2 500). Tämä olisi vuodessa 8 750 enemmän kuin tällä hetkellä. Vaiheittain toteutettavan kansainvälisten opiskelijoiden lisäyksen vaikutus Suomen nettotyövoimaan kumuloituu ja on suurimmillaan muutama vuosi tavoitevuoden 2030 jälkeen sillä opiskelun aloittaneiden määrän lisäys lisää työvoimaa useiden vuosien viiveellä.  

Koulutus- ja työperäisen maahanmuuton tiekartan mukaan osaajapula on kiihtyvä ja globaali. Selvitettäessä osaajien kysyntää ja saatavuutta keskeisillä toimialoilla 20 maassa eri puolilla maailmaa tultiin johtopäätökseen, että globaali osaajapula (talent deficit) on jopa 85 miljoonaa henkeä vuonna 2030. Niillä aloilla, joiden osaajatarpeeseen koulutusjärjestelmällä ei pystytä riittävässä määrin vastaamaan, työnantajat kohtaavat voimakasta kilpailua kansainvälisessä rekrytoinnissa. Toimialat eroavat Suomessa toisistaan sen suhteen, miten niiden tarvitseman työvoiman koulutustarve kehittyy. Eniten työpaikkoja vuosina vuoteen 2035 mennessä avautuu terveyspalveluissa, koulutuksessa, maa- ja vesirakentamisessa, kiinteistöalalla, sosiaalipalveluissa sekä metallituotteiden, koneiden ja kulkuneuvojen valmistuksessa. Asiantuntija ja johtotehtävien osuuden työvoimasta ennakoidaan kasvavan lähes kaikilla toimialoilla. Esimerkiksi tekniikan alan koulutustarve kasvaa tulevaisuudessa lähes 40 prosenttia ja tämän tarpeen kasvu painottuu vahvasti korkeakoulutettuihin. OPH (2020): Vuoteen 2035 mennessä sosiaali- ja terveysalalle arvioidaan tarvittavan noin 200 000 uutta työntekijää. Osaajapulassa on alueellisia eroja, mutta osaajatarpeita on kaikkialla Suomessa, myös suurimpien kaupunkiseutujen ulkopuolella. 

Tutkimuksissa on todettu, että kansainvälisten tutkinnon suorittaneiden päätös jäädä opiskelumaahan on monitahoinen ilmiö. Vuonna 2020 julkaistu tutkimus viittaa, että perhe- ja työmarkkinasiteet liittyvät todennäköisyyteen jäädä maahan valmistumisen jälkeen riippumatta siitä, minkä tasoisia opinnot ovat olleet. Kilpailu kansainvälisistä opiskelijoista on kovaa ja siksi Suomen tulee olla maahanmuuttajille houkutteleva maa hakeutua korkea-asteen koulutukseen ja jäädä maahan töihin valmistumisen jälkeen. Tällä on merkitystä etenkin julkisen talouden kannalta. Do they stay or go? Analysis of international students in Finland, Charles Mathies ja Hannu Karhunen (2020), Ainakin suurimmat yliopistot ovat jo viime vuosina lisänneet opiskelijamarkkinointia potentiaalisten opiskelijoiden lähtömaissa sekä keskittyneet parantamaan ulkomaisten opiskelijoiden palveluita erityisesti liittyen opintojen aloitukseen sekä työllistymiseen. Jäähyväiset nuivuudelle - Näin maahanmuutto pelastaa Suomen, Sanna Kurronen ja Jussi Pyykkönen, EVA analyysi No 100 (2.11.2021) 

Esityksen ehdotuksilla ja etenkin kansallisiin tarpeisiin perustuvalla oleskelulupasääntelyllä pystytään paremmin täyttämään myös koulutustarpeet koulutusjärjestelmän mukaisessa toimintakentässä. 

Työnteko-oikeuteen liittyvän sääntelyn keskittämisen ja selventämisen tavoitteena on vähentää väärinkäsityksiä ja tietämättömyyttä kolmannesta maasta saapuvien opiskelijoiden työnteko-oikeuteen liittyen. Yhtäältä on tarkoitus purkaa työllistymisen esteitä, kun sääntely olisi selkeämpää opiskelijoille itselleen ja työnantajille. Selkeyttämällä säännöksiä on myös tarkoitus helpottaa työtuntien seurantaa sekä opiskelijan että työnantajan osalta. Muutos helpottaa opiskelijan mahdollisuuksia sovittaa yhteen opinnot ja ansiotyö, ja helpottaa turvatun toimentulon ylläpitämistä sekä myös opiskelijoiden opintojen aikaista kiinnittäytymistä työmarkkinoille.  

Työnteko-oikeudesta ja sen kestosta eri tilanteissa säädettäisiin omissa pykälissään kootusti myös muidenkin oleskelulupien osalta, joihin liittyy työnteko-oikeus. Sääntelyn tarkoituksena on selkeyttää sääntelyä, vähentää säännösten tulkinnallisuutta, sekä myös vähentävää tarvetta neuvonnalle. Myös valvonnan suhteen muutos on selkeyttävä ja valvonnan suorittamista helpommin toteuttava, kun oikeuksista säädetään tarkemmin ehdotettavissa säännöksissä. 

Ehdotettava säännösmuotoilu työnhakua ja yritystoimintaa koskevalle oleskeluluvalle olisi uudenlainen käyttötapa ja se joustavoittaisi kolmannen maan kansalaisten mahdollisuuksia jäädä ja palata Suomeen opintojen tai tutkimuksen suorittamisen jälkeen. Kyse olisi selkeästä veto- ja pitovoimaa tukevasta työkalusta. On kuitenkin selvää, että työmarkkinoilla ja työnantajien asenteissa on tapahduttava paljon sen edistämiseksi, että entistä useampi tutkinnon tai tutkimuksen suorittaja saisi töitä ja voisi siten jäädä Suomeen. Työnantajiin liittyviksi esteiksi työllistää maahanmuuttajia on tunnistettu puutteelliset tiedot ja taidot, asenneongelmat ja puutteelliset resurssit työntekijöiden kouluttamiseen ja perehdyttämiseen. Maahanmuuttajiin liittyviksi esteiksi on tunnistettu muun muassa sosiaalisten verkostojen puute, suomalaisen työelämän puutteellinen tuntemus ja puutteellinen kielitaito. Sisäministeriön julkaisut 13/2011, Maahanmuuttajien työllistymisen esteet – kohti ennakoivaa ja vaikuttavaa verkostotyötä,  

Tutkimuksen mukaan surin osa ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista haluaisi työllistyä Suomeen valmistuttuaan. Käytännössä kaikki eivät kuitenkaan työllisty ja työllistyneistä vain osa löytää oman alan töitä ja koulutustasoaan vaativia tehtäviä, kun osa joutuu tyytymään vähemmän koulutusta vaativiin tehtäviin. Korkeakouluohjaus ulkomaisen opiskelijan työllistymisen ja integraation tukena (Tuononen, M., Uotila, M., Loikkanen J., Ylimaula R., Marjomaa, N. & Latvanen, E.) Eurostudent VII tutkimuksen artikkelisarja, 2021, Tutkimus myös kertoo, että hallituksen ja elinkeinoelämän olisi keskusteltava enemmän ja tutkittava mahdollisuuksia voida tyydyttää yritysten tarve saada osaavaa työvoimaa. Yritykset ja sidosryhmät katsovat, että työllisyyden edistämiseksi tulisi tehdä enemmän, jotta kansainväliset opiskelijat voitaisiin rekrytoida paikallisiin yrityksiin suomalaisesta oppilaitoksesta valmistumisen jälkeen. The Impact of Regulation on International Investment in Finland, OECD (2021) Oleskelulupasääntelyn muuttaminen yksin ei ole tässä ratkaisevaa, mutta on silti tärkeässä roolissa osana kokonaisuutta.  

Oleskeluluvan lajin muuttaminen ilman yliopistolain (558/2009) 10 §:n ja ammattikorkeakoululain (932/2014) 13 a §:n muuttamista poistaisi kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden velvollisuuden maksaa lukuvuoksimaksuja. Tämän vuoksi ehdotetaan muutettavaksi ko. lainkohtia siten, että niihin lisättäisiin maininta siitä, ettei jatkuvalla opiskelijan oleskeluluvalla oleskelevalla kolmannen maan kansalainen ole vapautettu suorittamasta lukuvuosimaksua. Säännösmuutosten tarkoitus on siten varmistaa nykytilan säilyttäminen. 

Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti opiskelijalle myönnettävän oleskeluluvan voimassaoloaikaa pidennetään. Muutos on opiskelijan kannalta keskeinen ja helpottava, sillä hän vapautuu vuosittain tai joka toinen vuosi tehtävästä jatko-oleskeluluvan hakemisesta ja hakemusmaksun suorittamisesta. Tähän yhdistettynä se, jotta kirjauksen toteutuminen on käytännössä mahdollista, opiskelijan tulisi ehdotuksen mukaan esittää toimeentulo vain ensimmäisen vuoden osalta. Muutos on keskeinen toimeentuloedellytyksen täyttämisen kannalta, kun otetaan huomioon, että tällä hetkellä, kuten edellä kohdassa 2.1.2 on esitetty, vain 18 % oleskeluluvan hakijoista on saanut oleskeluluvan yli yhden vuoden ja enintään kahden vuoden ajaksi. Merkittävä osa opiskelun perusteella oleskelulupaa hakevista saa tällä hetkellä siten oleskeluluvan vain vuodeksi. Koska tässä esityksessä ehdotettava muutos toimeentuloedellytyksen täyttämisestä edellyttää selvitystä vain ensimmäisen vuoden osalta, käytännössä kaikkien, joiden opinnot kestävät yli vuoden, tulisi voida saada oleskelulupa tutkinnon tai opintojen suorittamisen keston ajaksi. Toimeentuloedellytyksen täyttämisen sääntelyehdotuksella on siten merkittävä vaikutus hakijalle myönnettävän oleskeluluvan pituuteen. 

Se, että opiskelijan oleskeluluvan voimassaoloaika on pitkä, helpottaa opiskelijan unionin sisäistä liikkuvuutta toiseen jäsenvaltioon suorittaa siellä osa opinnoistaan. Liikkumisen suunnittelu ja toteuttaminen on helpompaa, kun oleskeluluvan voimassaolossa ei ole katkoksia. Myös muut matkustamistarpeet, esimerkiksi tarve käydä kotimaassa, tulevat paremmin toteutuviksi. 

Vaikka oleskelulupa esityksen mukaan myönnettäisiin jatkossa koko opintojen keston ajaksi yhdellä kerralla, tarve jatko-oleskeluvan hakemiselle ei täysin poistu. Oleskelulupaa hakevan henkilön maassa oleskelun peruste on esimerkiksi aikaisemmin ollut työnteko tai perheside, joka on päättynyt, ja hän hakee jatko-oleskelulupaa opiskelun perusteella. Myös opiskelupaikka tai suoritettava tutkinto saattaa muuttua Suomessa oleskelun aikana esimerkiksi siten, että toisen asteen ammattitutkintoa suorittava siirtyy suorittamaan ammattikorkeakoulututkintoa. Lisäksi jatko-oleskelulupaa opiskelun perusteella tullaan hakemaan myös tilanteissa, joissa opinnot eivät ole edenneet tavoitteellisessa suoritusajassa ja oleskeluluvan voimassaololle on haettava jatkoa. Lisäksi lain voimaantulon hetkellä tulee olemaan voimassa 1–2 vuoden pituisia oleskelulupia, joiden haltijat tulevat hakemaan jatko-oleskelulupaa ja samalla uuden lain mukaista oleskelulupaa lain voimaantulon jälkeen. 

Työnhakua ja yritystoimintaa koskeva oleskelulupa voitaisiin ehdotuksen mukaan myöntää hakijalle tutkinnon ja tutkimuksen suorittamisen jälkeen. Se myönnettäisiin opiskelun ja tutkimuksen perusteella myönnetyn oleskeluluvan voimassaoloajan päättymistä seuraavan viiden vuoden aikana yhteensä kahdeksi vuodeksi ja korkeintaan kolmessa erässä. Uutta olisi myös tämän oleskeluluvan hakeminen ulkomailta, joten sitä ei enää haettaisi pelkästään jatko-oleskelulupana tutkijan tai opiskelijan luvan päätteeksi vain yhden kerran. Muutos olisi myös merkittävä kansallisen oleskeluluvan perusteella väitöskirjatutkimusta tekeville, joita koskeva oleskelulupa tulisi tutkija- ja opiskelijalaissa säädettäväksi aiemman ulkomaalaislain sijasta, joten hekin voisivat hakea tätä oleskelulupaa. 

Oleskeluluvan lajin muuttaminen korkeakoulututkintoon opiskelevien kohdalla tilapäisestä jatkuvaksi vaikuttaisi jonkin verran oikeuteen terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan ja toimeentuloon. Näistä vaikutuksista tarkemmin edellä kohdassa 4.2.3.2.  

Kotikunnan saamisesta maahan muutettaessa säädetään kotikuntalain (201/1994) 4 §:ssä. Oleskeluluvan lajin muutoksen johdosta korkeakoulututkinto-opiskelijoihin ryhdyttäisiin soveltamaan lain 4 §:n 1 momentin 2 kohtaa, jolloin he saisivat kotikunnan suoraan lain nojalla. Kotikunnan saaminen on siis sidottu suoraan oleskeluluvan lajiin. Tällä hetkellä arvioidaan lain 4 §:n 1 momentin 5 kohtaa ja 2 momentissa säädettyä esimerkkilistaa eli sitä, että henkilöllä on tilapäinen oleskelulupa ja lisäksi tarkoitus olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen jäädä vakinaisesti Suomeen asumaan. Jos opiskelijalla ei ole subjektiivista tarkoitusta jäädä asumaan Suomeen eikä esittää sitä tukevia objektiivisia seikkoja, ei kotikuntaa automaattisesti anneta. Tällä hetkellä laki edellyttää kokonaisharkintaa opiskelijoiden osalta, jos heillä on tilapäinen oleskelulupa.  

Muiden kuin korkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden kohdalla ei tapahtuisi muutosta kotikunnan myöntämiseen, vaan siihen vaikuttaisi jatkossakin oleskeluluvan pituus ja maassa oleskelun tarkoitus. Jos opiskelijalla on rekisteröitymään tullessaan yli vuoden voimassa oleva tilapäinen oleskelulupa sekä opiskelutodistus vähintään kaksi vuotta kestävistä opinnoista, voidaan kotikunta rekisteröidä heti. Mikäli opinnot kestävät esimerkiksi 1 vuoden 9 kuukautta, opiskelija voi vuoden Suomessa asumisen jälkeen pyytää kotikuntaa sillä perusteella, että on asunut vähintään vuoden Suomessa. Tällöinkin täytyy olla voimassa oleva vähintään vuoden tilapäinen oleskelulupa. 

Tutkija- ja opiskelijadirektiivi pantiin kansallisesti täytäntöön tutkija- ja opiskelijalailla, joka tuli voimaan 1.9.2018. Samalla se merkitsi, että Suomessa tai toisessa unionin jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua hakevat tai saaneet henkilöt, eivät enää voineet hakea oleskelulupaa opiskelun perusteella, vaikka olisivat täyttäneet edellytykset muutoin. Myöskään ne kolmannen maan kansalaiset, joille oli tehty karkottamispäätös, eivät enää voineet hakea oleskelulupaa opiskelun perusteella. Tämä johtui siitä, että direktiivin soveltamisala poissulki heidät lain soveltamisen piiristä. Tilanteen korjaamiseksi tutkija- ja opiskelijalain soveltamisalaan ehdotetaan tehtävän muutos. Muutos toteutettaisiin siten, että lakiin ehdotetaan kansallista oleskelulupasääntelyä. Muutoksen myötä kansainvälisen suojelun hakemisen taustaiset, mutta myös ne, joille on tehty karkottamispäätös, voisivat hakea tässä laissa säädettyjä muita oleskelulupia paitsi tutkija- ja opiskelijadirektiiviin perustuvaa lain 6 §:n tutkijan ja 7 §:n opiskelijan oleskelulupaa. Heille voitaisiin oleskeluluvan myöntämisen edellytysten täyttyessä myöntää kansallinen tutkijan tai opiskelijan oleskelulupa, joihin ei sisälly unionin sisäistä liikkuvuutta tutkija- ja opiskelijadirektiivissä säädetyllä tavalla, taikka muu laissa säädetty oleskelulupa.  

Muutos olisi merkittävä periaatteellisesti. On vaikea arvioida lukumääräisesti, kuinka moni kolmannen maan kansalainen hakisi tutkija- ja opiskelijalaissa säädettyä oleskelulupaa. Oleskeluluvan myöntäminen edellyttää lisäksi oleskelulupaan liittyvien yleisten edellytysten täyttämistä. 

Matkustusasiakirjan puuttuminen on este oleskeluluvan myöntämiselle. Sisäministeriö on asettanut hankkeen koskien ilman oleskeluoikeutta maassa olevia (asetettu 24.5.2021, VN/13867/2021), jossa otetaan huomioon osana valtioneuvoston yhteistä selvitys- ja tutkimustoimintaa toteutetun tutkimushankkeen suositukset, joissa käsitellään ilman oleskelulupaa olevien mahdollisuutta saada oleskelulupa muulla kuin kansainvälisen suojelun perusteella ja muukalaispassin myöntämisen edellytysten tarkistamista. Hankkeen toimikausi on vuoden 2022 loppuun ja se voinee tuoda vaikuttavuutta tähän. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on tällä hetkellä vireillä noin kymmenen valituslupahakemusta, joissa oleskeluluvan hylkääminen on perustunut Suomen viranomaisten hyväksymän matkustusasiakirjan puuttumiseen. Tilanteet vastaavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Suomea vastaan vireillä olevaa asiaa 56179/19 Awad Abdulahi Awad. 

Myös muut luvan saamisen yleiset edellytykset, kuten ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa säädetty maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen, voi vaikeuttaa oleskeluluvan saamista. Jos hakija on aiemmin hakenut turvapaikkaa tai oleskelulupaa muulla perusteella tai saanut karkotuspäätöksen, voidaan se tulkita oleskelulupaharkinnassa hakijaa vastaan puhuvana seikkana. 

Niiden kolmannen maan kansalaisten, joille on tehty karkottamispäätös, asemaan esitys toisi myös muutoksen. Tutkija- ja opiskelijalain soveltamisalaa ehdotetaan muutettavan myös heidän osaltaan. Muutos vaikuttaisi yksittäisiin tapauksiin. Muutoksella voisi olla vaikutusta esimerkiksi opiskelijaan, joka on opintojen aikana hakenut oleskelulupaa työnteon perusteella, mutta ei ole sitä saanut ja on määrätty poistettavaksi maasta. Voimassa olevan lain mukaan tällaisessa tilanteessa uutta oleskelulupaa opiskelun perusteella ei voida myöntää. Muutoksella oleskeluluvan myöntäminen tehtäisiin mahdolliseksi. Käytännön vaikutus yksittäisen kolmannen maan kansalaisen kohdalla olisi myös se, että hänen ei tarvitsisi poistua maasta ja hakea oleskelulupaa ulkomailta, vaan hakeminen olisi mahdollista Suomessa.  

Esityksen mukaisesti, kun korkeakoulututkintoa suorittaville opiskelijoille myönnettäisiin jatkuva oleskelulupa, myös heidän perheenjäsenilleen myönnettäisiin jatkuva oleskelulupa. Perheenjäsenille ei kuitenkaan myönnettäisi oleskelulupaa koko opiskelijan oleskeluluvan voimassa olon ajaksi. Perheenjäsenen oleskelulupa myönnettäisiin edelleen ulkomaalaislain 53 §:n 1 ja 2 momentin ja 55 §:n 1–3 momentin perusteella, jolloin ensimmäinen oleskelulupa myönnetään pääsääntöisesti vuodeksi ja jatko-oleskelulupa enintään neljäksi vuodeksi. 

Näille perheenjäsenille syntyisi jatkuvan oleskeluluvan myötä oikeus työmarkkinatukeen, millä olisi jonkin verran taloudellisia vaikutuksia. Ottaen huomioon, että perheenjäsenten osalta toimeentuloedellytys tulee esittää ja täyttää koko oleskeluluvan voimassaolon ajalta, eikä perheenjäsenten oleskeluluvat jatkossakaan olisi yhtä pitkiä kuin opiskelijoiden, vaikutukset työmarkkinatuen osalta eivät olisi merkittäviä. Myös kuntien palveluiden ja työllisyyspalveluiden lisätarvetta voi syntyä vähäisesti.  

Opiskelijan perheenjäsenille myönnettävillä jatkuvilla oleskeluluvilla olisi vähäinen vaikutus sosiaaliturvaan. Asumista arvioidaan kokonaisuutena ja oleskeluluvan lajilla ei ole siihen suurta vaikutusta. Mikäli perheenjäsen työllistyy, voi hänelle työn kautta syntyä oikeus sosiaaliturvaetuuksiin, kun työskentely on riittävää ja jos etuuden saamisen edellytykset täyttyvät.  

Opiskelijan perheenjäsenen oleskeluluvan lajin muutoksella on jonkin verran vaikutusta julkiseen terveydenhuoltoon. Kun opiskelijan perheenjäsen saisi jatkuvan oleskeluvan, saisi perheenjäsen edellä esitetyllä tavalla kotikunnan heti ja siitä seuraavan oikeuden julkiseen terveydenhuoltoon.  

Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan opiskelun perusteella oleskelulupaa hakevista on ollut naishakijoita vuosittain (tilastot vuodesta 2015 lähtien) hieman enemmän kuin mieshakijoita (naisten osuus 50,2–52,8 %). Tilanne on muuttunut vuonna 2020, jolloin mieshakijoiden määrä on ylittänyt naishakijoiden määrän (naisten osuus 49,3 %), kuten myös vuonna 2021 (syyskuun loppuun mennessä naisten osuus 47,5 %). Vuonna 2020 hakemuksia on kokonaisuudessaan ollut noin 3 300, kun aikaisempina vuosina hakemusmäärät ovat vaihdelleet vuosittain välillä 5 600–7 100. Mieshakijat saavat useammin kielteisen päätöksen (kielteisten osuus vaihdellut 2015–2020 välillä 10,6–20,0 %), kun naishakijoiden hakemukset ratkaistaan useammin myönteisesti (kielteisiä päätöksiä ollut enimmillään 8,6 % vuonna 2020, joka on ollut Covid-19-pandemian johdosta poikkeuksellinen vuosi, ja aikaisempina vuosina tätä määrää vähemmän eli 3,8–8,1 %). 

Tutkijoiden osalta tilastot näyttävät, että tällä perusteella oleskelulupaa hakevista ja oleskeluluvan saavista enemmistö on miehiä (miehiä vuosittain hakijoista ja oleskeluluvan saajista noin 60–65 %). Lisäksi vuosittain tehdään vain yksittäisiä kielteisiä päätöksiä. 

Esityksen muutosehdotukset ovat sukupuolineutraaleja. Hakijoiden hakeutumiseen Suomeen opiskelemaan tai tekemään tutkimusta on kiinni muista tekijöistä kuin tämän esityksen muutosehdotuksista. Näitä muita tekijöitä ovat esimerkiksi opiskelu- ja työpaikkojen tarjontaan, asenteisiin, hakijoiden varallisuusasemaan ja eri kulttuurista tulevien hakijoiden mahdollisuuksiin ylipäänsä hakeutua ulkomaille liittyvät tekijät. Esitykseen ei siten liity minkäänlaisia sukupuoleen tai sukupuolivähemmistöihin liittyviä tekijöitä, vaan ehdotukset ovat perustuslain edellyttämällä tavalla yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia. 

Esityksen ehdotukset tuovat selkeämmin näkyviin, millä perusteella oleskelulupa voidaan tutkija- ja opiskelijalain nojalla myöntää ja mikä on oleskelulupaan liittyvän työnteko-oikeuden laajuus. Tätä tukee myös tavoite, vaikka ulkomaalaislakia jatkossakin sovelletaan tutkija- ja opiskelijalain ohella, että saman tyyppistä oleskelulupia ja työnteko-oikeuksia koskevaa sääntelyä edelleen keskitetään tähän lakiin. 

Ehdotettaviin säännöksiin ja niiden säännöskohtaisiin perusteluihin on lisäksi pyritty kirjoittamaan täsmällisesti, miten säännöksiä on sovellettava. Ajatuksena on, että esimerkiksi lain soveltamisohjeistukselle ei olisi samalla tavalla tarvetta kuin tällä hetkellä on ollut. Kaikkea soveltamisohjeistusta ei voitane kuitenkaan jättää pois, mutta tarkoitus on sen vähentäminen. Näin ollen sääntelyn ja lupakäytäntöjen olisi tarkoitus olla läpinäkyviä myös siten, että etenkin hakijan on mahdollista itsekin arvioida, onko hänellä edellytykset saada oleskelulupa. Läpinäkyvyyttä lisää se, että sääntelytapa tukee sitä, että oleskelulupien hakeminen on mahdollista sähköisesti. Sähköisessä hakemisessa voidaan korostetusti ja konkreettisesti hakijalle ilmoittaa, mitä hänen tulee esittää hakemuksessaan. Esimerkiksi opiskelun perusteella tehdyistä hakemuksista jo tällä hetkellä liki kaikki tehdään sähköisesti. Oleskelulupaprosessin ollessa sähköinen, jolloin siinä voidaan hyödyntää automaatiota, sillä on myös paremmat edellytykset olla nopea.  

Lainsäädännön muutosten vaikutukset 

Tutkija- ja opiskelijalakiin ehdotetaan siirrettävän ulkomaalaislaista muuta tutkimusta, muuta harjoittelua, vapaaehtoistoimintaa ja työlomasopimuksia koskevat oleskeluluvat sekä säätää muun opiskelun perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta. Siirtämisen myötä saman tyyppisten oleskelulupien sääntely olisi samassa laissa ja niitä kaikkia koskisi oleskeluluvan epäämisen ja uusimatta jättämistä sekä peruuttamista koskevat yhtäläinen sääntely, mikä olisi lakia soveltavalle viranomaiselle selkeintä.  

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kansainvälisen suojelun hakemisen taustaiset ja maasta karkotettavat kolmannen maan kansalaiset eivät ole voineet hakea tutkija- ja opiskelijalaissa säädettyjä oleskelulupia, vaikka olisivat täyttäneet oleskeluluvan myöntämisen edellytykset. Lain soveltamisalaa koskevan 2 §:n muuttamisella mahdollistetaan näiden kolmansien maiden kansalaisten hakea siinä säädettyjä oleskelulupia, ei kuitenkaan lain 6 ja 7 §:ssä säädettyjä tutkija- ja opiskelijadirektiiviin perustuvia oleskelulupia, joihin sisältyy mahdollisuus liikkua toiseen jäsenvaltioon Suomen myöntämällä oleskeluluvalla. Vaikka kolmannen maan kansalainen, joka on hakenut kansainvälistä suojelua, hakisi tutkija- ja opiskelijalain mukaista oleskelulupaa, ei hakeminen tee tyhjäksi suojelun perusteella tehtyä hakemusta, mikä tulee Maahanmuuttoviraston päätöksenteossa ottaa huomioon. 

Tutkija- ja opiskelijalaissa ehdotetaan säädettävän kansallisesta oleskeluluvasta opiskelua varten. Tämän oleskeluluvan lisääminen mahdollistaa opiskelijan luvan saamisen, jos direktiivin mukainen soveltamisalarajoite sen muuten estäisi, joten ehdotus on asiakkaan edun mukainen. Korkeakouluopiskelijoille jatkuva oleskelulupa nykyisen tilapäisen luvan sijasta on merkittävä etu asiakkaille saada muun muassa pysyvä oleskelulupa aiemmin. Oleskeluluvan myöntäminen koko tutkinnon ajalle on asiakkaan näkökulmasta erittäin hyvä muutos, koska häneltä ei vaadita oleskeluluvan uusimista samalla perusteella. Viranomaisille oleskelulupa on haastava, koska niiden täytyy varmistua siitä, että opiskelijan toimeentulo on koko Suomessa oloajalla turvattu. Jälkivalvontamekanismin kehittäminen korostuu sekä asiakkaiden oikeanlainen tiedottaminen mahdollisista jälkivalvontatoimista. Tiedottamista edellyttää muun muassa se, että koska ulkomaalaislain 53 §:n mukaan ensimmäinen oleskelulupa myönnetään enintään matkustusasiakirjan voimassaoloon asti, että opiskelijalla on tiedossa tämä vaatimus ja hän voi varautua asiaan, jotta hän voi saada oleskeluluvan opintojen keston ajalle. 

Muuta tutkimusta koskeva oleskelulupa myönnetään tällä hetkellä ulkomaalaislain 45 §:n 1 momentin 3 kohdan tai 77 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella, jolloin muutoksella, että kaikki tutkimusta tekevät saavat oleskeluluvan saman lain perusteella, on selkeyttävä vaikutus lain soveltamisen kannalta. Muutos on asiakasystävällinen, koska asiakkaita on helppo ohjeistaa oikean hakemuksen ja lupatyypin pariin. Muutos on merkittävä myös niille muuta tutkimusta tekeville, joille kahden vuoden pituisen tutkimustyön ollessa kyseessä tai sen jälkeen voidaan myöntää oleskelulupa jatkuvana, millä on puolestaan aikaistava vaikutusta pysyvän oleskeluluvan saamisen osalta, mutta myös kansalaisuuden osalta. Muuta tutkimusta tekevän työnteko-oikeus kirjataan myös tarkemmin säännökseen ja sen laajuus yhdenmukaistetaan direktiivin tarkoittaman tutkijan kanssa, jolloin molemmilla on rajoittamaton työnteko-oikeus.  

Muuta harjoittelua koskeva säännös sisältäisi selkeämmät ja laissa säädettävät edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle, mikä olisi merkittävä muutos nykytilaan. Tämä uusi oleskelulupaa koskeva säännös olisi kirjoitettu myös tavalla, että se mahdollistaa harjoittelun apurahalla ja että sillä voidaan täysimääräisesti toimeenpanna Erasmus+ ohjelmaa ja esimerkiksi Opetushallituksen harjoitteluohjelmat, jotka voidaan tavoitteidensa mukaisesti lisäksi suunnata myös EU/ETA-alueen ulkopuolisille korkeakouluopiskelijoille. Tällainen harjoittelijaliikkuvuuden mahdollistaminen tukee osaltaan osaajien houkuttelun tavoitetta ja vastaa työnantajien tarpeisiin sekä tukee korkeakouluyhteistyötä kolmansien maiden kanssa. 

Muut vapaaehtoiset –oleskelulupa olisi myös uusi. Tällä hetkellä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaislain 45 §:n nojalla. Tutkija- ja opiskelijalaissa säädetään jo unionin ohjelmien vapaaehtoistoiminnasta, joten vapaaehtoistoimintaa koskeva sääntely olisi samassa laissa, jolloin neuvonta ja ohjaus oikean lupatyypin hakemiseksi helpottuvat.  

Työlomasopimukseen perustuvan oleskeluluvan sääntely olisi tarkoitus tehdä näkyvämmäksi. Tällä hetkellä oleskeluluvat myönnetään ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 11 kohdan perusteella, vaikka oleskeluluvassa ei ole kyse toimeentulon turvaamisesta ansiotyöstä saatavalla tulolla. Oleskeluluvalla olisi oma pykälänsä, vaikka muutoin edellytykset tulevat siitä, mitä Suomen ja Uuden-Seelannin tai Australian kanssa on työlomasopimuksen osalta sovittu. Oma säännös on selkeä myös tulevaisuutta ajatellen, koska ainakin kolme uutta työlomasopimusta saatettaneen voimaan lähitulevaisuudessa, jolloin sääntely on selkeä kirjaus näidenkin sopimusten ja niitä koskevien oleskelulupien osalta. 

Maahanmuuttoviraston jälkivalvontatehtävä 

Oleskelulupiin liittyvä valvonta on pääasiassa oleskeluluvan hakemisen vaiheessa tapahtuvaa oleskeluluvan myöntämisen edellytysten täyttämisen ennakkovalvontaa. Oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset koko oleskeluluvan keston ajalle täyttyvät. Ensimmäisten oleskelulupien voimassaoloajat ovat pääasiassa vuoden tai kahden pituisia. Esitys toisi muutoksen opiskelijoiden oleskelulupiin liittyen, koska ensimmäisen oleskelulupahakemuksen perusteella oleskelulupa myönnettäisiin suoraan koko opintojen keston ajalle ja toimeentuloedellytys tulisi täyttää vain ensimmäisen vuoden osalta. Näin osa toimeentulosta jäisi oleskeluluvan hakemisen yhteydessä selvittämättä. Sen sijaan sen ja myös vakuutusedellytyksen täyttämisen valvonta toisi Maahanmuuttovirastolle uuden tehtävän.  

Toimeentulo- ja vakuutusedellytys eivät ole ainoita oleskelulupaan liittyviä edellytyksiä, joita Maahanmuuttovirasto opiskelijan kohdalla valvoo. Tutkija- ja opiskelijalain 12 §:ssä säädetään oleskeluluvan peruuttamisesta ja uusimatta jättämisestä. Voimassa olevan sääntelyn perusteella myös opiskelijan työntekoon käyttämää ajankäyttöä sekä opintojen etenemistä seurataan siten, että niissä havaituissa epäkohdissa oleskelulupa voidaan peruuttaa tai jättää uusimatta. Voimassa olevassa sääntelyssä pääpaino valvonnassa ajoittuukin jatko-oleskeluluvan hakemisen vaiheeseen, jolloin valvonta kohdistuu siihen, miten edellytykset ovat myönnetyn oleskeluluvan voimassaoloaikana täyttyneet ja toisaalta näyttöön siitä, täyttyvätkö edellytykset tulevaisuudessa, jotta jatko-oleskelulupa voidaan myöntää.  

Tästä esityksestä johtuen opiskelijoiden kohdalla valvonta tulee painottumaan entistä vahvemmin jälkivalvontaan eli luvan voimassaoloaikaan, koska jatko-oleskelulupahakemuksen vaihe poistuu käytöstä joitakin erityistilanteita lukuun ottamatta, joista kerrotaan tarkemmin edellä kohdassa 4.2.4.2. Maahanmuuttovirasto suorittaisi tätä valvontaa samalla tavalla kuin muissakin oleskeluluvissa tapahtuu ulkomaalaislain 212 §:n perusteella, jonka soveltaminen tapahtuisi tutkija- ja opiskelijalain 3 §:n perusteella. Peruuttamisharkinta on hallintomenettelyä ja siinä noudatetaan hallintolain säännöksiä kuten muussakin oleskeluluvan peruuttamisharkinnassa. Keskeisiä ovat asian selvittämiseen liittyvät säännökset, kuulemissäännökset ja tietenkin myös mahdollisuus valittaa päätöksestä. Maahanmuuttovirastolla on jo nyt saatuaan tiedon lupaperusteen olemassaolon päättymisestä mahdollista peruuttaa oleskelulupia, joten tältä osin kyse ei olisi uudesta tehtävästä. Kyse ei olisi myöskään uudenlaisesta resursoinnista päätöksenteon osalta, vaikka jatko-oleskelulupapäätöksiä tehtäisiin vähemmän. Kyse olisi resurssien kohdentamisesta tehtävien mukaan, kuten kohdassa 4.2.3.1 on kuvattu. Nyt oleskelulupahakemuksia ratkaisevista henkilöistä osa siirtyisi tekemään peruuttamis- ja karkottamispäätöksiä, joita päätöksiä Maahanmuuttovirasto tehdään tällä hetkellä muutoinkin. 

Henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetun lain (mahtilaki, 615/2020) hallituksen esityksessä (HE 18/2019 vp) kirjoitetaan, että myönnettyjen oleskelulupien jälkivalvonta, kuten oleskelulupien peruuttaminen, on nykyisellään haasteellista. Viranomaisten tietojen saanti perustuu pääosin luvan haltijalta itseltään tai esim. tämän työnantajalta saatuun tietoon. Yleensä väärinkäytökset tulevat viranomaisen tietoon jonkin ulkopuolisen tahon kautta.  

Maahanmuuttovirastolla on valvontatehtävän suorittamiseksi laajat tiedonsaantioikeudet ja Maahanmuuttovirastolla on mahdollista saada sitä varten välttämättömiä tietoja. Mahtilain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lakia sovelletaan muun muassa ulkomaalaisen oleskelua koskevien asioiden käsittelyyn, päätöksentekoon ja valvontaan. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan Maahanmuuttovirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta välttämättömiä, luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä koskevia tietoja, ulkomaalaisen maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua koskevien asioiden käsittelyä sekä niitä koskevien päätöksenteko- ja valvontatehtävien hoitamiseksi. Maahanmuuttovirastolla on lisäksi 4 momentissa tarkemmin säädetyllä tavalla oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta tehtäviensä suorittamista varten tarpeellisia tietoja eri viranomaiselta tai muulta taholta, kunhan tiedon käsittelytarkoitusvaatimus täyttyy ja kyseessä ovat vain välttämättömät tiedot. Hallituksen esityksen mukaan tieto olisi välttämätön, jos ratkaisua ei voitaisi tehdä ilman sitä. Tieto olisi välttämätön myös silloin, kun sen puuttuessa voitaisiin tehdä virheellinen päätös. Välttämättömyyteen sidottu sääntelytapa perustuisi luovuttajan arvioon välttämättömyyskynnyksen täyttymisestä. Tietojen välttämättömyys tulisi niitä pyydettäessä perustella.  

Mahtilain tiedonsaantioikeuden kannalta välttämättömiä tietoja ovat tähän esitykseen liittyen esimerkiksi kunnan sosiaaliviranomaiselta tiedot henkilön saamista sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista sekä sosiaalietuuksista, Kansaneläkelaitokselta tulo-, etuus- ja perhesuhdetiedot ristiriitaisiksi epäiltyjen tietojen selvittämiseksi tai työ- ja perhesuhteiden aitouden selvittämiseksi, opetushallitukselta tai koulutuksen järjestäjältä tiedot ulkomaalaisen opiskeluoikeuden alkamisesta, opiskeluoikeuden väliaikaisesta keskeyttämisestä, muusta opintojen väliaikaisesta keskeytymisestä, opiskeluoikeuden ja opintojen päättymisestä, lukuvuosimaksun suuruudesta ja suorittamisesta, koulutuksen järjestäjän antamista apurahoista, asuntoeduista ja ateriaeduista sekä opintosuorituksista, arvosanoista ja tutkinnoista tehtäessä kokonaisharkintaa oleskeluluvan, oleskeluoikeuden tai kansalaisuuden saamisen edellytysten selvittämiseksi.  

Lain voimaantullessa tätä nimenomaista jälkivalvontaa ei olisi tarvetta välittömästi suorittaa, vaan vasta vuoden kuluttua sen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että toimeentulo ensimmäiseksi vuodeksi on lupaa hakiessa esitetty. Alkuun valvontatoimenpiteet olisivat manuaalisesti tehtäviä tarkistuksia, mutta ajan myötä painopiste siirtyisi, kuten on muissakin lupa-asioissa tarkoitus, kohti rekisteritarkistuksia ja automaatiolla tapahtuvaa tarkistustoimintaa. Siinä hyödynnettäisiin muun muassa tulorekisteriä, erikseen pyynnöstä Kelalta saatuja toimeentulotukitietoja ja hakemusvaiheessa syntyneitä herätteitä. Valvontaa olisi suoritettava tehokkaasti, jotta se olisi uskottavaa ja vaikuttavaa, ja kattavasti, jotta toimeentuloedellytyksen täyttämisen vaatimus olisi yhdenvertainen suhteessa muihin ulkomaalaisiin. Maahanmuuttoviraston taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevat asiakirjat ovat viranomaisten toiminnasta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan salassa pidettäviä siinä tarkemmin säädetyllä tavalla.  

Jälkivalvonnassa havaitut opiskelijaan liittyvät toimeentuloa tai muita edellytyksiä koskevat seikat eivät automaattisesti johda oleskeluluvan peruuttamiseen. Kuten edellä kohdassa 4.2.3.1 on todettu, Maahanmuuttovirasto varaa resursseja selvittää ja käsitellä oleskeluluvan peruuttamisia ja uusimattajättämisiä. Ja kun lakiehdotuksen 12 §:n 2 momentin 6 kohdan osalta säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu, on kyse kokonaisharkinnasta ja kaikki olosuhteet huomioon ottavasta harkinnasta.  

Turvapaikkajärjestelmän toimivuus 

Turvapaikanhakijamäärät Suomessa ovat 2000-luvulla vaihdelleet noin 1 500 ja 6 000 hakijan välillä. Vuonna 2015 Suomeen saapui pakolaiskriisin seurauksena ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, yhteensä 32 476 henkilöä. Sittemmin tilanne Suomessa on tasaantunut. Vuonna 2018 uusien turvapaikanhakijoiden määrä laski vuotta 2015 edeltänyttä tasoa alemmas. Turvapaikanhakijat lähtevät kotimaastaan monista syistä, esimerkiksi pakoon sotaa, vainoa tai turvattomuutta. Suurin osa kotimaastaan pakoon lähtevistä päätyy oman maansa lähialueille. Osa heistä hakeutuu turvapaikanhakijoiksi Eurooppaan. Se, mihin maahan turvapaikanhakija päätyy, riippuu useista tekijöistä, kuten matkustusreitistä tai henkilön tiedoista kyseisestä maasta. 

Tutkija- ja opiskelijalain voimaantulon 1.9.2018 myötä turvapaikanhakijoiden mahdollisuus hakea oleskelulupaa muun muassa opiskelun perusteella päättyi, kun lakia ei heihin sovellettu. Ennen lain voimaantuloa turvapaikanhakijoista vain muutamille vuosittain myönnettiin oleskelulupa opiskelun perusteella. Maahanmuuttoviraston mukaan oleskelulupia myönnettiin vuonna 2016 vain 9, vuonna 2017 hieman enemmän eli 14 ja vuonna 2018 vain 8.  

Esityksellä ei ole vaikutusta turvapaikkajärjestelmän toimivuuteen. 

Koulutus, tiedottaminen ja neuvonta 

Esityksen sisältävät oleskeluluvat kuuluvat yksin Maahanmuuttoviraston toimivaltaan. Esityksen muutoksille on siten vaikutusta pääasiassa sen toimintaan. Vaikutuksia muiden viranomaisten toimintaan, esimerkiksi Kelaan, on käsitelty edellä kohdassa 4.2.3.2. 

Opiskelijan oleskelulupaa koskeva toimeentuloedellytyksen muutos tuo Maahanmuuttovirastolle uuden tehtävän, kun sille tulee uudenlainen valvontatehtävä. Ainakin aluksi lain voimaan tullessa manuaalisen jälkivalvonnan merkitys korostuu. Vuoden kahden kuluttua valvonnassa voidaan hyödyntää automaatiota ja eri rekistereistä, esimerkiksi tulorekisteri, saatavia tietoja sekä hakemusvaiheessa syntyneitä herätteitä.  

Esityksen ehdotukset vaikuttavat monella muulla tavalla myös Maahanmuuttoviraston asiakasneuvontaan, viestintään, koulutustarpeisiin ja ohjeistuksiin. Maahanmuuttovirasto on tunnistanut joukon kehityskohteita: 

1) internet-sivut: muutokset hakemussivuille, mahdolliset asiakaspolun visualisoinnit ja mahdolliset muutokset sivujen toiminnallisuuksiin (esimerkiksi hakemusopas),  

2) asiakastiedotteet ja muut viestinnän sisällöt kohderyhmästä riippuen, kun laki tulee voimaan,  

3) hakemuslomakkeiden, niin sähköisten kuin paperisten lomakkeiden laatiminen ja muuttaminen,  

4) käännökset verkkosivuille, lomakkeisiin, viestintäsisältöihin, täydennyspyyntö- ja päätöspohjiin sekä EnterFinlandin hakemuksiin,  

5) koulutus ja ohjeet hakemuksia käsitteleville virkailijoille ja asiakasneuvojille ja 

6) sidosryhmäviestintä tarpeen mukaan (esimerkiksi webinaari ja uutiskirjeet). 

Työnhakua ja yrittäjyyttä koskevan oleskeluluvan muutos on merkittävä neuvonnan kannalta. Sekä kolmannen maan kansalaiselle että Maahanmuuttovirastolle asiakasta neuvoessa voi olla sekavaa, missä tilanteissa asiakas voi saada tämän oleskeluluvan ja kuinka pitkäksi ajaksi oleskelulupa on mahdollista myöntää. Aiemman yksinkertaisemman ja selkeämmän sääntelyn logiikka muuttuu tietyllä tavalla sekavammaksi, mutta kyseessä on samalla monipuolisempi oleskelulupatyyppi kuin tällä hetkellä. Muutos saattaa siten ainakin lain voimaantulon jälkeen kuormittaa Maahanmuuttoviraston asiakaspalvelua, kun asiakkaat yrittävät selvittää, onko heillä mahdollista saada työnhakua ja yritystoimintaa koskeva oleskelulupa eri tilanteissa. 

Tutkijoiden osalta jo tälläkin hetkellä on vaikea määritellä, milloin tutkimus on saatettu loppuun. Tutkijoiden kohdalla oma erikoisuutensa on lisäksi se, että esimerkiksi tutkimusassistenteille, jotka eivät ole itsenäisiä tutkijoita, myönnetään oleskelulupia lyhyeksi ajaksi, koska sopimussuhteet ovat lyhyitä, ja osa näistäkin saattaa suorittaa tutkintoa. Käytännön tasolla on lisäksi ollut haastavaa neuvoa asiakkaita, mitä heidän tulee esittää tutkimuksen loppuunsaattamisesta. Tavoitteena olisi, että Maahanmuuttovirasto yhdessä tutkimusorganisaatioiden kanssa tuottaisi selkeän asiakirjan, joka voisi toimia malliasiakirjana.  

Maahanmuuttoviraston UMA-järjestelmän kehittämisen tasolla ehdotus vaatii uuden lupaperusteen kehittämisen, sisältäen uuden hakuperusteen, päätösperusteen ja uudet oleskelulupakorttimerkinnät. Oleskeluluvalle on jo peruste UMAssa, mutta se vaatii uudelleenmäärityksen oleskeluluvan automaatiosääntöön, luvan pituuteen (lyhyet jaksot seuraavan kolmen vuoden aikana) ja oleskeluluvan hakemisen mahdollistamiseen myös ensimmäisenä oleskelulupana ulkomailta. Tällä hetkellä oleskelulupaa voi hakea vain paperisella hakemuksella niin sanotulla muu peruste -oleskelulupalomakkeella. Jotta hakemus saataisiin sähköisen hakemisen piiriin, sähköinen hakemuslomake tulisi EnterFinlandiin tehdä.  

Oleskelulupaa tulee lähtökohtaisesti hakea ulkomailla ennen Suomeen saapumista. Hakemukset ulkomailla ottaa vastaan Suomen edustusto ja noin kymmenessä maassa ulkoinen palveluntarjoaja, jolle tehtävä on annettu. Tämän esityksen muutoksilla ei ole vaikutusta Maahanmuuttoviraston ja Suomen edustustojen tai ulkoisten palveluntarjoajien väliseen suhteeseen. Opiskelijoista liki kaikki hakevat ensimmäistä oleskelulupaa sähköisesti, jolloin hakijan tunnistaminen ja biometristen tietojen kerääminen tulevat edustuston tai ulkoisen palveluntarjoajan tehtäväksi. Esitykseen sisältyvät muutkin oleskeluluvat ratkaisee Maahanmuuttovirasto, eikä niihinkään oleskelulupaprosesseihin liity muita viranomaisia.  

Syksystä 2021 alkaen kaikki korkeakoulujen yhteishaut ja erillishaut tutkintoon johtaviin koulutuksiin löytyvät uudesta Opintopolusta. Opetushallitus ylläpitää Opintopolku-portaalia, jossa suomalaiset oppilaitokset ja korkeakoulut ylläpitävät omien koulutustensa tietoja. Yhteishaun opiskelijavalinnan tulokset ovat nähtävissä Oma Opintopolku -palvelussa yksilöllisesti. Korkeakoulut tekevät valintoja omaan tahtiin, mutta yhteishauissa on käytössä yhteinen takaraja valintojen tulosten julkaisulle. Hakija näkee Oma Opintopolku –palvelun hakemukset ja opiskelupaikan vastaanotto –osiossa valintojen tulokset ja voi ottaa palvelussa paikan vastaan. Sen jälkeen hakijan tulee ilmoittautua myös korkeakouluun. Korkeakoulut ilmoittavat hakijoille erillisvalintojen hakujen tuloksista sitä mukaa kun valintojen tulokset valmistuvat. Hakija saa tiedon valintapäätöksestä sähköpostitse tai kirjeitse. Lisäksi valinnan tulos julkaistaan yleensä myös Opintopolun Oma Opintopolku -palvelussa. Joillakin oppilaitoksilla on käytössä myös joustava haku, josta käytetään myös termiä jatkuva haku ja rolling admission, jossa hakijan eduksi on hakuajan pituus. Joustavan haun huonoksi puoleksi on mainittu, että hakua ei voi käsitellä massana, vaan hakemukset käsitellään yksitellen. Myös opintojen aloittamisessa on hankaluutensa, kun opintojen aloitus on vain kerran tai kaksi kertaa vuodessa (tammikuu ja elokuu). 

Tällä esityksellä ei ole vaikutusta opiskelijahakuihin ja –valintoihin eikä opiskelupaikan vastaanottamiseen. Esityksellä pyritään osaltaan varmistamaan, että oleskeluluvat voidaan myöntää koulutustarpeiden mukaisesti ja ajoissa suhteessa opintojen aloittamiseen. Esityksellä näin mahdollistetaan muun muassa se, että Opetushallituksen Suomea Suomessa –ohjelmaan voidaan jatkossa ottaa myös kolmannen maan kansalaisia hakijoita. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla on yhdessä korkeakoulujen ja muiden yhteistyötahojen kanssa erillisessä hankkeessa keskitytty kansainvälisten opiskelijoiden maahantuloprosessin sujuvoittamiseen. Sen pilottihankkeen ensimmäisen vaihe päättyi kesäkuussa 2021. Työskentely tapahtui neljässä alatyöryhmässä, jotka ovat kukin työskennelleet tietyn aiheen parissa. Alatyöryhmät ovat valmistelleet loppuraportit. Kansainvälisten opiskelijoiden maahantuloprosessin sujuvoittamisen pilottihankkeen ensimmäisen vaiheen 17.6.2021 Siinä on selvitetty muun muassa, miten Maahanmuuttovirasto voisi saada nopeammin lukuvuosimaksutiedot oleskelulupahakemuksen ratkaisemiseksi. Hankkeen ajatuksena on myös tiedonsiirtoon liittyvät kysymykset, miten opiskelijoiden valintaan ja opiskelupaikan vastaanottamiseen liittyvät tiedot sekä opintojen etenemistä koskevat ja valmistumista koskevat tiedot olisivat sähköisessä muodossa ja saatavilla sen mukaan kuin tiedon käsittelylle on laissa oleva peruste esim. oleskeluluvan edellytysten tarkistamiseksi tai oleskeluluvan myöntämiseksi. Hankkeella ei ole vaikutusta tähän esitykseen. 

Digi- ja väestötietoviraston mukaan korkeakoulututkinto-opiskelijoille ehdotuksen mukaan myönnettävä jatkuva oleskelulupa helpottaisi viraston työtä rekisteröidä kotikunta, jos maahan tulevan korkeakouluopiskelijan oleskeluluvan laji muuttuu tilapäisestä jatkuvaksi. Tämä tulisi näkymään prosessin nopeutumisena, kun viraston ei enää tarvitsisi tutkia muun muassa opiskeluoikeuden sisältöä opiskelutodistuksesta ja tehdä niitä toimenpiteitä, jotka kotikuntalain 4 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa edellytetään. Digi- ja väestötietoviraston ei enää tarvitsisi pyytää lisäselvityksenä opiskelu- tai läsnäolotodistuksia osoituksena kahden vuoden opiskelusta. Erityisen kuormittavaksi rekisteröinti on muodostunut silloin, kun tarvittava todistus on puuttunut opiskelijan asioidessa virastossa ja todistus on pitänyt toimittaa jälkikäteen. Jos opiskelija ei ole toimittanut todistusta pyynnöstä huolimatta, Digi- ja väestötietovirasto on joutunut tekemään kielteisen päätöksen. Kaiken kaikkiaan työn nopeutus koskee jatkuvan oleskeluluvan mukaisen prosessin mukanaan tuomaa sujuvoittamista, jonka kokonaisvaikutukset Digi- ja väestötietovirasto arvioi pienehköiksi tai kohtalaisiksi. Opiskelijalle myönnettävä nykyistä pidempikestoisempi oleskelulupa lisäksi vähentäisi todennäköisyyttä sille, että voimassaolevaan oleskelulupaan perustuva oikeus kotikuntaan Suomessa lakkaisi. 

Väestötietojärjestelmään talletettujen kotikuntamerkintöjen ja muiden tietojen oikeellisuus ja ajantasaisuus palvelevat kaikkia järjestelmän tietoja hyödyntäviä viranomaisia. Väestötietojärjestelmään talletettuja henkilöiden tietoja pidetään väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalvelusta annetun lain (661/2009) 18 §:n mukaisesti julkisesti luotettavina ja niillä on viranomaisten ratkaisutoiminnassa huomattava tosiasiallinen merkitys. Valtiovarainministeriössä on suunniteltu aloitettavaksi kotikuntalain kokonaisuudistus, jonka yhteydessä tulisi arvioitavaksi myös kotikuntalain säännösten suhde ulkomaalaislakiin ja oleskelulupia koskevaan muuhun lainsäädäntöön. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole tiedossa, missä aikataulussa kokonaisuudistus valmisteltaisiin ja milloin uusi kotikuntalaki tulisi voimaan. 

Hankkeen aikana tehtiin European Migration Network (EMN) -verkoston kautta kysely muille EU-jäsenmaille. Saatujen vastausten koonnos 8.6.2021 on tallennettu valtioneuvoston hankeikkunaan. Tarkoituksena oli etenkin kerätä tietoa siitä, kuinka monessa EU-maassa myönnetään oleskelulupa koko tutkinnon suorittamisen ajaksi. Esitetyt kysymykset koskivat muun muassa sitä, kuinka pitkiä ensimmäisiä opiskelijan oleskelulupia jäsenvaltioissa myönnetään ja miten toimeentulo tulee osoittaa, jos pitkiä oleskelulupia myönnetään. Lisäksi kyselyssä kysyttiin työnhakua ja yritystoimintaa koskevan oleskeluluvan myöntämisestä. 

Tutkija- ja opiskelijadirektiivi on Tanskaa lukuun ottamatta voimassa kaikissa unionin jäsenmaissa. Kolmansista maista tulevilta opiskelijoilta vaaditaan unionin jäsenvaltioissa lähes kaikissa tapauksissa opiskelijan oleskelulupa. Oleskeluluvan ohella edellytetään riittävää toimeentuloa.  

Unionin jäsenmaista pitkäaikaisia, yli kahden vuoden mittaisia ensimmäisiä oleskelulupia opiskelijoille myöntävät Viro, Alankomaat ja Slovakia. Virossa ja Alankomaissa ensimmäinen oleskelulupa on mahdollista saada enintään viiden vuoden ajaksi, Alankomaissa opintojen lisäksi kolmen kuukauden ajaksi. Slovakiassa ensimmäisen luvan voi saada opintojen oletetun keston ajaksi, kuitenkin enintään kuudeksi vuodeksi. Myös Latviassa luvan voi saada aiottujen opintojen kestoajaksi ja sen lisäksi neljän kuukauden ajaksi, mutta lupa on uusittava vuosittain. Muut jäsenmaat myöntävät opiskelijan ensimmäisen oleskeluluvan yhden vuoden tai enintään kahden vuoden ajaksi, mikä vastaa tutkija-opiskelijadirektiivin sääntelyä oleskeluluvan voimassaolon vähimmäisajasta. Tutkija- ja opiskelijadirektiivin 18 artiklan 2 kohdassa säädetään, että opiskelijoille on myönnettävä lupa, joka on voimassa vähintään vuoden tai opintojen keston ajan, mikäli se on lyhyempi. Liikkuvuustoimenpiteitä sisältävien unionin tai monenvälisten ohjelmien tai kahden tai useamman korkeakoulun välisten sopimusten piiriin kuuluville opiskelijoille on myönnettävä lupa, jonka kesto on vähintään kaksi vuotta tai yhtä pitkä kuin opintojen kesto, jos se on lyhyempi. Valtaosa jäsenmaista, mukaan lukien EU:n isot jäsenmaat, on näin ollen omista kansallisista lähtökohdistaan pannut tutkija- ja opiskelijadirektiivin täytäntöön tältä osin vain sen osalta kuin se on ollut vähintään tehtävä.  

Yleisesti unionin jäsenvaltioissa riittävän toimeentulon osalta todisteeksi hyväksytään esimerkiksi pankkitili, säännölliset tulot tai tiedot apurahasta. Jos vähimmäistulon raja on määritelty, se vaihtelee jäsenvaltioittain parinsadan ja yli tuhannen euron välillä kuukaudessa. Toimeentulo voi jäsenvaltiosta riippuen koostua omista tai perheen varoista, palkasta, apurahasta taikka muusta tulosta ja edellytyksenä voi olla myös toimeentulon säännöllisyys. 

Virossa vaaditaan pitkäaikaisen eli yli kahdeksi vuodeksi myönnettävän oleskeluluvan saamiseksi vähintään 300 euron kuukausittaiset varat, jotka voivat koostua erilaisista lähteistä. Alankomaissa vaatimuksena on riittävät varat 12 kuukauden ajaksi ja Slovakiassa vähintään 215 euron varat kuukausittain. Latvia vaatii 500 euron kuukausittaiset varat vuosittain. 

Työnhakua ja yritystoimintaa varten myönnettävä oleskelulupa opintojen jälkeen on mahdollinen yleisesti kaikissa jäsenmaissa, koska siitä säädetään tutkija- ja opiskelijadirektiivissä. Sen kesto vaihtelee Virossa oleskelulupaan myönnettävästä 270 päivän lisäajasta Saksan enintään 18 kuukaudeksi ja Kroatian yhdeksi vuodeksi ja mahdollisen toisen vuoden ajaksi myönnettävään oleskelulupaan. Oleskeluluvan saamisen ehtona on yleensä opiskelijan toimeentuloedellytystä vastaavat varat tai muuten riittävä toimeentulo. Tilastojen mukaan opiskelun jälkeen maahan jäämisen yleisimmät syyt ovat unionin jäsenvaltioissa työskentely ja perhe sekä näiden ohella työnhaku, työkokemuksen hankkiminen ja itsensä työllistäminen. 

Myös tutkijoilta edellytetään unionin jäsenvaltioissa viisumin nojalla tapahtuvaa lyhytaikaista oleskelua lukuun ottamatta yleensä määräaikainen oleskelulupa. Tutkimustyön tapahtuessa työsuhteessa toimeentuloedellytys täyttyy yleensä palkan kautta, ja omarahoitteisten tutkijoiden osalta kysymykseen voivat tulla todistettavat varat tai apuraha sekä paluuedellytys. Perheenjäsenet voivat yleensä saada oleskeluluvan yhdessä päähakijan kanssa. Tutkijan oleskelulupaan liittyy myös oleskelulupa työnhakua ja yritystoimintaa varten. 

Ruotsissa korkeakouluopiskelijan oleskeluluvan hakeminen edellyttää hyväksyntää kokoaikaisiin opintoihin ja ensimmäisen lukukausimaksuerän maksamista sekä todistetusti turvattua toimeentuloa opintojen aikana ja hakeutumista sairausvakuutuksen piiriin. Jos opiskelija oleskelee maassa yli vuoden ajan, tulee hänen rekisteröityä väestörekisteriin, jolloin hän pääsee Ruotsin sairausvakuutuksen piiriin, muussa tapauksessa vakuutus tulee hankkia itse tai oppilaitoksen puolesta. Toimeentuloedellytys on 8 568 Ruotsin kruunua kuukaudessa (noin 844 euroa) koko oleskeluluvan voimassaolon ajalta. Lukukausimaksut vaihtelevat 80 000 ja 295 000 kruunun (noin 7 901 – 29 136 euron) välillä. 

Päätöksen saaminen täydellisen hakemuksen jättämisestä lukien kestää yleensä 2–5 kuukautta. Hakemuksen voi tehdä paperilla tai verkossa ja mahdollinen käynti Ruotsin ulkomaanedustustossa saattaa pidentää odotusaikaa. Hakemuksen perheenjäsenten osalta voi tehdä samanaikaisesti verkossa tai myöhemmin. Hakemusmaksu aikuisten osalta on 1 500 kruunua (noin 148 euroa) ja lasten osalta 750 kruunua (noin 74 euroa). 

Hakemuksen verkossa tehneet saavat vastauksen päätöksestä sähköpostilla, minkä jälkeen maahantuloviisumi ja oleskelulupakortti noudetaan sen valmistuttua Ruotsin edustustosta tai lähetetään hakijalle postitse. Jos henkilö ei tarvitse maahantuloviisumia, hänen tulee Ruotsiin saavuttuaan jättää biometriset tunnisteet oleskelulupakorttia varten Migrationsverketissä, minkä jälkeen oleskelulupakortti lähetetään postitse osoitteeseen Ruotsissa. 

Tutkijan oleskeluluvan saadakseen yli kolmen kuukauden ajaksi hakijalla tulee olla tohtorinkoulutus tai jatko-opintoihin oikeuttava pätevyys. Lisäksi hänen tulee esittää Migrationsverketille Ruotsin tiedeneuvoston hyväksymän laitoksen kanssa tehty yhteistyösopimus. Lisäksi hakijan tulee yleensä maksaa 1 500 kruunun (noin 148 euron) hakemusmaksu ja hänellä tulee olla riittävät varat toimeentuloon ja paluumatkaan. Hakijan tulee myös huolehtia itse sairausvakuutuksestaan, jos hän tulee Ruotsiin alle vuoden mittaiseksi ajaksi. Perheenjäsenet voivat saada sähköisellä hakemuksella oleskeluluvat Ruotsiin samanaikaisesti päähakijan kanssa. Tutkijan oleskelulupa on uusittavissa, ja neljän vuoden jälkeen tutkijalla on mahdollisuus saada pysyvä oleskelulupa Ruotsiin. 

Tutkijan oleskelulupaa ja mahdollista maahantuloviisumia haetaan verkossa tai edustustossa ja ne myönnetään tutkijalle biometristen tunnisteiden jättämisen jälkeen ennen Ruotsiin saapumista. Viisumivapaiden maiden kansalaiset voivat saada oleskelulupakortin myös Migrationsverkiltä maahan saavuttuaan. Jos henkilö oleskelee Ruotsissa opiskelijan oleskeluluvan nojalla, hän voi hakea tutkijan oleskelulupaa verkossa maassa ollessaan. Hakeminen Ruotsissa on mahdollista myös silloin, jos henkilöllä on tutkijan oleskelulupa toisessa unionin jäsenvaltiossa ja hän tekee osan tutkimuksestaan Ruotsissa yli 180 päivää 360 päivän jaksossa. Lyhyemmäksi ajaksi oleskelulupaa ei tarvitse hakea. Tutkimustyön Ruotsissa voi aloittaa jo hakemuksen jättämisen jälkeen, jos edellä mainittuja aikoja ei ole ylitetty. Tutkimustyön valmistumisen jälkeen tutkijalla on mahdollisuus saada oleskelulupa työnhakua tai yritystoiminnan käynnistämistä varten. 

Norjaan korkeakouluopintoihin oleskelulupaa hakevan opiskelijan tulee olla hyväksytty kokoaikaiseksi opiskelijaksi norjalaiseen korkeakouluun. Lisäksi edellytyksinä ovat 4 900 Norjan kruunun (noin 481 euron) hakemusmaksu, mahdolliset lukukausimaksut, vähintään 126 357 kruunun (noin 12 414 euron) vuosittaiset varat, asunto Norjassa ja olosuhteet, jotka tukevat paluuta kotimaahan opiskelun jälkeen. Opiskelija ei voi työllistää itseään eikä toimia yrittäjänä Norjassa. Työskentely on rajoitettu 20 tuntiin viikossa lukuun ottamatta vapaata työskentelyoikeutta lomakausien aikana. 

Hakemuksen käsittely kestää useita viikkoa, mutta päätöksenteossa tähdätään siihen, että oleskelulupa myönnetään riittävässä ajassa ennen opintojen alkua. Maahan saapumista ja oleskelulupakortin luovuttamista varten myönnetään tarvittaessa maahantuloviisumi Norjaan. Lukukausimaksuja ei Norjassa peritä. Perheenjäsenet voivat yleensä hakea ja saada oleskeluluvan samanaikaisesti päähakijan kanssa. Opiskeluaikaa ei lueta hyväksi haettaessa pysyvää oleskelulupaa. 

Tutkijan, joka tulee Norjaan yli kolmeksi kuukaudeksi ja jolla on norjalainen työnantaja, tulee hakea ammattitaitoisen työntekijän oleskelulupaa. Hakemisen edellytyksenä on työtarjous norjalaiselta työnantajalta, yleensä kokoaikainen työ, riittävä työhön liittyvä pätevyys ja palkkataso sekä asunto Norjassa. Työnantajaa voi vaihtaa, jos työtehtävät pysyvät samankaltaisina, mutta tehtävien vaihtuessa on haettava uutta oleskelulupaa myös pysyttäessä saman työnantajan palveluksessa. 

Tutkija itse tai tämän työnantaja voi käynnistää hakemusprosessin ja hakemuksen voi tehdä verkossa tai jättää henkilökohtaisesti. Työntekijän oleskeluluvan käsittelymaksu on 6 300 kruunua (noin 619 euroa) ja hakemuksen käsittelyaika on keskimäärin 12 viikkoa. Korkeakoulututkinnon suorittaneelle oleskelulupa voidaan myöntää enintään kolmen vuoden ajaksi, minkä jälkeen on mahdollisuus hakea pysyvää oleskelulupaa. Perheenjäsenet voivat yleensä hakea ja saada oleskeluluvan samanaikaisesti päähakijan kanssa. 

Omarahoitteisen tutkijan tulee oleskeluluvan saadakseen hakea opiskelijan oleskelulupaa ja tehdä tutkimusta norjalaisessa korkeakoulussa tai vastaavassa laitoksessa. Lisäksi edellytyksenä on 4 900 kruunun (noin 481 euron) käsittelymaksu, yhteensä vähintään 126 357 kruunun (12 414 euron) varat vuotta kohti, asunto Norjassa ja paluuta ennakoivat olosuhteet kotimaassa. 

Oleskeluluvan käsittelyaika on keskimäärin kahdeksan viikkoa hakemuksen jättämisestä vastauksen saamiseen. Tutkijan perheenjäsenet voivat yleensä hakea ja saada oleskeluluvan samanaikaisesti päähakijan kanssa. Maahan saapumista ja oleskelulupakortin luovuttamista varten myönnetään tarvittaessa maahantuloviisumi Norjaan, minkä ohella yli puoli vuotta maassa oleskelevien tulee rekisteröityä veroviranomaisessa kahdeksan päivän kuluessa maahan saapumisesta. Tutkimustyön ohella on mahdollista työskennellä muualla 20 tuntia viikossa ja lomakausina kokoaikaisesti. Oleskelulupa-aikaa ei lasketa hyväksi haettaessa pysyvää oleskelulupaa. 

Tanskaan opiskelun perusteella oleskelulupaa hakevalla tulee olla opiskeluoikeus tanskalaisessa korkeakoulussa ja riittävä kielitaito. Hakijan tulee tehdä hakemus verkossa tai paperisena ja maksaa 2 000 Tanskan kruunun (noin 269 euron) käsittelymaksu ja osoittaa voivansa huolehtia toimeentulostaan maahan saavuttuaan. Laillisesti maassa oleskeleva voi tehdä hakemuksen Tanskassa. Biometriset tunnisteet jätetään pääsääntöisesti 14 päivän kuluessa hakemuksesta Tanskan edustustossa tai maassa oleskeltaessa Tanskan maahanmuuttoviranomaisen toimipisteessä. Tunnisteiden jättäminen on mahdollista myös Tanskan hakemuskeskuksessa ulkomailla tai Norjan edustustossa, jos maassa ei ole Tanskan edustustoa ja tästä on tehty Norjan kanssa sopimus. Maahantuloa ja oleskeluluvan noutamista varten myönnetään tarvittaessa viisumi. 

Opiskelijan oleskeluluvan normaali käsittelyaika on kaksi kuukautta. Opiskelijan tulee maksaa lukukausimaksu, joka on yleensä 6 000–16 000 euroa vuodessa. Toimeentuloedellytyksen täyttämiseksi opiskelijalla tulee olla käytössään 6 321 kruunun (noin 850 euron) varat kuukausittain. Ensimmäisen lukukauden osalta maksettu lukukausimaksu katsotaan osoitukseksi riittävästä toimeentulosta. Työnteko sallitaan 20 tunnin ajan viikossa lukukausien aikana ja ilman rajoitusta loma-aikoina. Myös perheenjäsenet voivat saada oleskeluluvan Tanskaan, jolloin myös heidän toimeentulonsa tulee olla turvattu. Opintojen jälkeen on mahdollisuus kuuden kuukauden oleskelulupaan työpaikan löytämiseksi. 

Tutkija voi hakea tutkijan oleskelulupaa, jos hänet on palkattu tutkijan työhön yli kolmen kuukauden ajaksi. Palkkauksen ja työehtojen on noudatettava tanskalaista tasoa, mutta työn ei tarvitse olla kokoaikaista ja sivutoimen hankkiminen on sallittu. Hakumenettely on hyvin samankaltainen kuin opiskelijalla. Menettelyissä on pieniä eroja, jos kysymyksessä on vieraileva tutkija tai tohtoriopintoja suorittava henkilö. Lisäksi vaihtoehtona on nopeutettu oleskelulupamenettely ja erittäin nopean työskentelyn aloittamisen takaava Quick job start, jos tutkijan työnantajana toimiva korkeakoulu tai yritys on sertifioitu nopeutetun menettelyn käyttäjäksi. 

Tutkijan oleskeluluvasta peritään 4 295 kruunun (noin 578 euron) käsittelymaksu ja hakemuksen käsittelyaika on normaalisti yksi kuukausi. Työn ohessa on mahdollisuus osittain tuettuun tanskan kielen opiskeluun. Työtehtävän vaihtaminen on mahdollista pysyttäessä saman työnantajan palveluksessa, muutoin tulee hakea uutta oleskelulupaa. Perheenjäsenet voivat saada oleskeluluvan samanaikaisesti päähakijan kanssa. 

Virossa opiskelijan oleskeluluvan myöntämisen edellytyksinä on hyväksyminen oppilaitokseen, suoritettu käsittelymaksu ja Viron virallisen vähimmäistoimeentulon suuruinen toimeentulo kaksinkertaisena koko opintojen ajan. Biometristen tunnisteiden jättämisen lisäksi opiskelijan tulee hakeutua Viron sairausvakuutuksen piiriin ja maan väestörekisteriin. 

Oleskeluluvasta peritään 35 euron maksu Virossa tai itsepalveluportaalissa haettuna ja 65 euron maksu, jos oleskelulupakortti noudetaan Viron ulkomaanedustustosta. Oleskelulupa myönnetään koko opintojen ajaksi, kuitenkin enintään viideksi vuodeksi. Työnteko opintojen ohessa on sallittu, jos työskentely ei haittaa opintoja ja opinnot jatkuvat kokoaikaisesti. Maisterin- tai tohtorintutkintoa suorittavat opiskelijat voivat saada oleskeluluvan myös perheenjäsenilleen. 

Tutkijaksi Viroon hakeutuvien kolmansien maiden lupavaatimukset riippuvat oleskelun kestosta. Alle 90 päivän oleskelu tapahtuu lyhytkestoisella viisumilla ja alle kuuden kuukauden oleskelu pitkäkestoisella viisumilla, joita koskevat hakemukset käsitellään 30 päivässä. Yli kuuden kuukauden oleskelua varten tutkijan tulee hakea oleskelulupa. Työnantajan tulee olla opetus- ja tutkimusministeriön virallisesti rekisteröimä, positiivisen arvioinnin saanut tutkimus- ja kehittämisalan toimija, jolla on sopimus tutkimustyöstä kyseisen henkilön kanssa. Oleskelulupahakemuksen käsittelymaksu vastaa opiskelijalta perittävää maksua. Jatko-opiskelijoiden tulee tutkijan oleskeluluvan sijaan hakea opiskelijan oleskelulupaa. 

Hakumenettely koostuu tutkijan mahdollisesta rekisteröinnistä työnantajan toimesta ja mahdollisesta viisumihausta, työnantajan ja tutkijan tekemästä sopimuksesta, yksityisen sairausvakuutuksen hankkimisesta ensimmäisten kolmen kuukauden ajaksi, varsinaisesta oleskelulupahakemuksesta ja rekisteröitymisestä asukkaaksi Virossa. Mainittujen vaiheiden järjestys voi vaihdella tapauksesta riippuen. Perheenjäsenten oleskelulupahakemukset voi tehdä samanaikaisesti päähakijan kanssa ja niitä koskevat päätökset tehdään päähakijan oleskelulupahakemuksen ratkettua. 

Saksa on sopinut opiskelijoiden oleskelulupavapaudesta Yhdysvaltojen, Kanadan, Australian, Japanin, Israelin, Uuden-Seelannin ja Korean tasavallan kanssa. Muiden maiden yli 90 päivän ajaksi Saksaan opiskelemaan hakeutuvien kolmansien maiden kansalaisten tulee hankkia opiskelijan oleskelulupa ja mahdollinen maahantuloviisumi. Asunnon hankittuaan opiskelijan tulee rekisteröityä asukkaaksi ja hakea oleskelulupaa paikallisessa viranomaisessa. Hakemus tulee tehdä henkilökohtaisesti ja sen tekemiseksi vaaditaan muun muassa todistus asukkaaksi rekisteröitymisestä ja opiskelijan sairausvakuutuksesta, selvitys vähintään 861 euron kuukausittaisesta tai 10 332 euron vuosittaisesta toimeentulosta ainakin ensimmäisen opiskeluvuoden ajalle ja todistettu englannin tai saksan kielen taito. 

Ensimmäisen oleskelulupahakemuksen käsittelymaksu vaihtelee 50–60 eurosta 110 euroon. Opiskelijan oleskelulupahakemuksen käsittelyaika on kahdesta kolmeen viikkoa ja lupa on yleensä voimassa koko opintojen ajan. Myös perheenjäsenillä on mahdollisuus saada oleskelulupa Saksaan päähakijan opintojen ajaksi. Lukuvuosimaksua ei peritä useimpien osavaltioiden julkisissa korkeakouluissa lainkaan ja muutoinkin ne ovat verraten alhaiset. Opintojen ohessa on mahdollista työskennellä 240 päivänä vuodessa puolipäiväisesti ja 120 päivänä kokopäiväisesti myös lukukausien aikana. Opintojen jälkeen oleskelulupaan voi saada 18 kuukauden jatkoajan työnhakua varten ja työpaikan löydyttyä on mahdollisuus hakea työntekijän oleskelulupaa. 

Tutkijaksi Saksaan tulevalla täytyy olla hyväksyntä tai sopimus tutkimusorganisaation kanssa. Kysymykseen voi tulla erimuotoiset organisaatiot yliopistoista yksityisiin yrityksiin ja tehtävä voi sisältää myös tieteellistä opetustyötä. Vaihtoehtoisesti tutkimustyötä voi tehdä työntekijän oleskeluluvan nojalla, jos henkilöllä on riittävä pätevyys ja saksalaista tutkintoa vastaava koulutus. Erityistä asiantuntijuutta omaavilla tutkijoilla on mahdollisuus saada pysyvä oleskelulupa, muutoin vaaditaan neljän vuoden mittainen oleskelu maassa. Tohtoriopintoihin myönnetään useita erityyppisiä oleskelulupia riippuen hakijan työ- ja opiskelutilanteesta. 

Tutkijan oleskeluluvasta peritään tehtävästä riippuen 100–250 euron käsittelymaksu ja päätös tehdään 1–3 kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Perheenjäsenillä on mahdollisuus oleskelulupaan päähakijan ohella. Tutkimustyön jälkeen päähakijalla on mahdollisuus oleskelulupaan työnhakua varten enintään yhdeksän kuukauden ajaksi. 

Opiskelijan oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on hyväksymisilmoitus sponsorina toimivalta hyväksytyltä korkeakoululta, nuhteettomuusilmoitus, riittävä ja turvattu toimeentulo jokaisen opintovuoden ajalle sekä mahdollinen tuberkuloositestaus. Korkeakouluissa kuukausittainen toimeentuloedellytys on 921,17 euroa ja sen voi osoittaa pankkitilin, apurahan, talletuksen tai muun tuen avulla. Opiskeluun valmistautumista esimerkiksi kielikurssin avulla ja maisterintutkintoon jatkamista varten voi saada 12 kuukauden lisäajan. Oppilaitokset vastaavat opiskelijoiden kielitaitovaatimuksista itsenäisesti. 

Ensimmäisen opiskelijan oleskeluluvan käsittelymaksu on 80 euroa ja se maksetaan sponsorina toimivan oppilaitoksen kautta. Perheenjäsenillä on mahdollisuus hakea oleskelulupaa yhdessä päähakijan kanssa. Työskentely opintojen aikana on sallittu 16 tunnin ajan ja loma-aikoina kokoaikaisesti, jos työnantaja on hakenut opiskelijalle työluvan. Itsensä työllistäminen on sen sijaan sallittu vapaasti, kunhan yritys on rekisteröity Alankomaissa ja muut lainsäädännön vaatimat edellytykset täyttyvät. Oleskelulupa on voimassa opiskeluajan lisäksi kolmen kuukauden ajan. 

Tutkijaksi Alankomaihin saapuva henkilö voi toimia palkattuna tutkijana, apurahatutkijana tai tohtoriopiskelijana. Henkilöllä tulee olla jatko-opiskeluoikeuden antava ylempi korkeakoulututkinto ja sopimus tutkimusorganisaation kanssa. Organisaation tulee olla sponsoriksi hyväksytty toimija. Oleskelulupahakemuksessa tulee olla myös selvitys työehdoista sekä vakuutus tutkimustyön seurannasta ja loppuunsaattamisesta. Jos kysymys ei ole palkatusta tutkimustyöstä, hakijalla tulee olla apuraha, muu tuki tai riittävä pankkitalletus Alankomaissa oleskelun ajaksi. 

Oleskeluluvan hakemusmaksu on 192 euroa ja perheenjäsenillä on mahdollisuus hakea oleskelulupaa yhdessä päähakijan kanssa. Oleskeluluvan lisäksi maahantuloa varten tarvitaan Alankomaissa yleensä erillinen viisumi. Opintojen tai tutkimustyön jälkeen Alankomaissa on mahdollisuus hakea kolmen vuoden ajan korkeasti koulutetuille henkilöille tarkoitettua orientaatiovuosilupaa, jonka hakemusmaksu on niin ikään 192 euroa. 

Yhdistyneeseen kuningaskuntaan opiskelijaksi hakevan on täytettävä tarvittavat pääsyvaatimukset ja opintojen on johdettava hyväksyttävään tutkintoon asianomaisella tasolla. Opiskelijan tulee pystyä huolehtimaan toimeentulostaan opintojen ajan ja tämän tulee puhua, lukea ja kirjoittaa englantia opintojen vaatimalla tasolla. Alle 18-vuotiaiden hakijoiden tulee esittää huoltajan suostumus ja selvitys tämän suhteesta hakijaan sekä selvittää, miten hänen huolenpitonsa on järjestetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleskelun aikana. Korkeakouluopiskeli-joille työskentely on sallittu lukukausien aikana korkeintaan 20 tunnin ajan viikossa ja lomakausina kokoaikaisesti.  

Työntekijöiden tapaan myös opiskelijaviisumin hakijoilta edellytetään pisteytystä ja lisäksi hyväksymistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa sponsoriksi hyväksyttyyn oppilaitokseen, jotka on lueteltu maan sisäministeriön verkkosivuilla. Opiskelijaviisumia voivat hakea enintään kuusi kuukautta ennen opintojen alkamista 16 vuotta täyttäneet henkilöt, jotka saavat pisteytyksessä vähintään 70 pistettä. Pistemäärästä 50 tulee oppilaitokseen hyväksymisestä ja kymmenen pistettä sekä riittävistä varoista toimeentulon turvaamiseksi että todistetusta vähintään tason B2 englannin kielen taidosta englantia pääkielenään puhuvista maista tulevia hakijoita lukuun ottamatta. 

Viisumihakemus tehdään sähköisesti ja siihen on liitettävä viitenumero oppilaitoksesta saadusta opiskelijaksi vahvistamisesta (Confirmation of Acceptance for Studies, CAS). Euroopan unionin, Euroopan talousalueen maiden ja Sveitsin kansalaiset voivat todistaa henkilöllisyytensä Home Officen älypuhelinsovelluksella. Hakemusprosessi etenee sähköisesti Home Officen View and Prove -palvelun kautta, jonka kautta myös sähköinen viisumi toimitetaan hakijalle. Muutoin hakeminen vaatii käynnin hakemuskeskuksessa ulkomailla. Tällöin hakemuskeskus liittää aluksi passiin väliaikaisen tarran (vignette), minkä jälkeen hakija saa varsinaisen biometrisen oleskelulupakortin vasta maahan saapumisen jälkeen. 

Ulkomailla tehty opiskelijaviisumihakemus maksaa 348 puntaa (noin 402 euroa) sekä varsinaiselta hakijalta että jokaiselta hakemukseen liitettävältä huollettavalta, joita voivat olla puoliso ja alle 18-vuotiaat lapset. Lisäksi hakijoiden on maksettava 470 punnan (noin 543 euron) alennettu terveydenhuoltomaksu, jonka nojalla nämä saavat julkisen terveydenhuollon palveluja maassa vakituisesti oleskelevia henkilöitä vastaavalla tavalla. Opiskelijaviisumihakemuksen käsittelyaika on pääsääntöisesti kolme viikkoa hakemuksen jättämisestä älypuhelinsovelluksella tai hakemuskeskuksessa. 

Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen opiskelun strategian mukaan korkeakouluopiskelijoiden oikeutta oleskella maassa valmistumisen jälkeen pidennetään kuuteen kuukauteen ja tohtoritutkinnon osalta 12 kuukauteen. Valmistumisen jälkeen tutkinto-opiskelijoilla on myös mahdollisuus hakea erityistä työnhakuun ja työntekoon oikeuttavaa viisumia (Graduate visa) kahdeksi vuodeksi ja tohtoriopiskelijoilla kolmeksi vuodeksi. Lisäksi opiskelijat voivat hakeutua ammattitaitoiseksi työntekijäksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kotimaastaan käsin kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen. 

Yhdistyneessä kuningaskunnassa pitempiaikaiseen tutkimustyöhön tuleville soveltuu erityisesti Global talent -viisumi. Viisumia voivat hakea 18 vuotta täyttäneet henkilöt, jotka ovat erityisen vahvoja tai omaavat erityistä kykyä menestyäkseen akateemisilla aloilla tai tutkijana, taiteissa tai kulttuurin alalla sekä digitaalisen teknologian alalla. Viisumin hakeminen edellyttää hyväksyntää näitä sektoreita edustavilta hyväksymiselimiltä (Endorsement body) Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Pisteytystä ei tämän viisumiluokan yhteydessä käytetä eikä kielitaitovaatimusta ole, ellei henkilö hae myöhemmin pysyvää oleskeluoikeutta. 

Global Talent -viisumi edellyttää yleensä hakijalta hänet palkkaavan organisaation kirjettä, josta ilmenee työskentelyosasto, työtehtävä ja sen vastaanottaminen, työpaikan ilmoittaminen julkiseen hakuun, vähintään kaksi suosittelijaa ja vähintään kolmen palkkaavaa organisaatiota edustavan akateemisen haastattelijan läsnäolo työhönottohaastattelussa sekä kyseisen alan asiantuntijan osallistuminen valintaprosessiin. Viisumista peritään 608 punnan (noin 702 euron) käsittelymaksu. Päätöksen saaminen täydellisen hakemuksen jättämisestä kestää Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella oleskelevien hakijoiden osalta kolme viikkoa. 

Viisumi on voimassa enintään viisi vuotta, ja sen nojalla voi toimia sekä palkkatyössä että yrittäjänä tai yrityksen johtotehtävissä. Viisumin voimassaoloaikana työtä voi myös vaihtaa tai työskentelyn voi lopettaa ilmoittamatta tästä viranomaisille. Viisumissa ei ole kielitaito- tai mi-nimipalkkavaatimuksia ja sen nojalla voi matkustaa ulkomaille ja takaisin, mutta sen haltijoilla ei ole oikeutta useimpiin julkisiin tukiin ja valtion maksamaan eläkkeeseen. Päähakijan mukana maahan voivat tulla myös puoliso ja huollettavat lapset. Viisumi on uusittavissa rajattomasti, jos hakija täyttää edelleen sen myöntämisen ehdot. 

Kanadassa ulkomaisten opiskelijoiden tulee hakea erityistä opiskelulupaa ennen maahan saapumista. Edellytyksinä ovat hyväksyminen asianmukaiseen oppilaitokseen (Designated learning institute, DLI), riittävät varat lukuvuosimaksuun, omiin ja mahdollisten perheenjäsenten elin-kustannuksiin sekä kaikkien paluukustannuksiin. Lisäksi edellytetään nuhteettomuutta ja riittävää terveyttä, joista tulee tarvittaessa hankkia dokumentit, ja hakijan tulee vakuuttaa, että hän poistuu Kanadasta, kun opiskelijan oleskelulupa umpeutuu. Hakuprosessin voi käynnistää myös sähköisesti, mutta hakija kutsutaan yleensä hakemuskeskukseen jättämään biometriset tunnisteet ja mahdollista haastattelua varten.  

Opiskeluluvasta peritään 150 Kanadan dollarin (noin 102 euron) maksu ja yleinen käsittelyaika on kahdeksan viikkoa täydellisen hakemuksen jättämisestä. Opiskeluluvan lisäksi maahan saapumista varten myönnetään tarvittaessa viisumi tai sähköinen matkustusasiakirja (Electronic travel authorization, eTA). Lupa on yleensä voimassa opintojen keston lisäksi 90 päivää. Lupaa ei myönnetä etäopiskelijoille, ellei kysymys ole yli kuusi kuukautta kestävistä opinnoista, joihin kuuluu Kanadassa oleskelua vaativia kokonaisuuksia. 

Erityisen Student Direct Stream -menettelyn (SDS) kautta Kiinassa, Intiassa, Marokossa, Pakistanissa, Filippiineillä, Senegalissa ja Vietnamissa laillisesti oleskelevat henkilöt voivat tietyin edellytyksin saada opiskeluluvan normaalia nopeammin, jolloin hakemukset pyritään käsittelemään 20 kalenteripäivän aikana. Myös näissä tapauksissa henkilön tulee oleskella Kanadan ulkopuolella ja hänellä tulee olla hyväksyntä asianmukaisesta oppilaitoksesta. Lisäksi edellytetään todistettua englannin tai ranskan kielen taitoa ja erityisellä järjestelyllä (Guaranteed Investment Certificate, GIC) hyväksytyn pankin kautta talletettua vähintään 10 000 Kanadan dollarin (noin 6 776 euron) summaa, jonka voi nostaa vain osissa maahan saapumisen jälkeen. 

DLI-hyväksytystä kanadalaisesta oppilaitoksesta valmistuneilla on mahdollisuus erityiseen määräaikaiseen oleskelulupaan (Post-graduation work permit, PGWP), jota on haettava 180 päivän kuluessa valmistumisesta. Luvasta peritään 255 Kanadan dollarin maksu ja sen käsittely-aika on 40 päivää. Luvan voimassaoloaika vaihtelee opintojen keston mukaan ja yli kahden vuoden opiskeluaika oikeuttaa kolmen vuoden mittaiseen oleskeluun. Edellytysten täyttyessä valmistuvilla opiskelijoilla on mahdollisuus hakea myös muunlaisia avoimia tai työnantajakohtaisia työlupia. 

Kanadassa Global Skills -strategia on määräaikaiseen työhön pyrkiville korkean tason hakijoille tarkoitettu erittäin nopea maahantuloväylä, jossa on täydellisillä hakemuksilla mahdollisuus kahden viikon käsittelyaikaan. Työnantajan tulee jättää työtarjous erityiseen työnantajille tarkoitettuun portaaliin ja maksaa heiltä vaadittava 230 Kanadan dollarin (noin 156 euron) maksu (Employer compliance fee). Lisäksi ministeriöiden kumppaniksi rekisteröityville investointikykyisille työnantajille ja yliopistoille tarjotaan erityispalveluja (Dedicated service channel) ulkomailta rekrytointiin. 

Global Skills -strategiaan sisältyy lukuisia erilaisia vaatimuksia ja poikkeusmenettelyjä, kuten vapautus työluvasta hyvin lyhytaikaiseen tutkimustyöhön tuleville henkilöille. Kaikkien haki-joiden tulee kuitenkin tehdä hakemuksensa ulkomailta käsin. Pisteytystä ei tässä väylässä käytetä, vaan oleellista on työnantajan ja erityisosaajan yhteistoiminnan muodostama hyöty ja panos Kanadalle. Myös puolisoilla ja pääsääntöisesti alle 22-vuotiailla lapsilla on mahdollisuus kahden viikon käsittelyaikaan samanaikaisesti päähakijan kanssa. Epätäydelliset hakemukset voidaan tarvittaessa siirtää digitaalisesta prosessista normaaliin hakuprosessiin, jolloin käsittely tapahtuu hitaammin eikä rasita strategian tavoitteita. 

Muissa tapauksissa tutkijoille soveltuu työnantajakohtainen määräaikainen työlupa. Työlupaprosessin käynnistää tällöin työnantaja, joka jättää työtarjouksen viranomaisille ja toimittaa hakijalle saamansa työtarjousnumeron varsinaisen hakemuksen jättämistä varten. Työvoiman saatavuutta Kanadasta ei tarvitse tutkia, mutta hakijalla tulee olla riittävä englannin tai ranskan kielen taito. Tehtyään hakemuksen ja jätettyään biometriset tunnisteet Kanadan hakemuskeskuksessa hakijan tulee mahdollisesti käydä myös henkilökohtaisessa haastattelussa ja lääkärintarkastuksessa. 

Työluvasta peritään 155 Kanadan dollarin (noin 105 euron) maksu, ja käsittelyaika täydellisen hakemuksen jättämisestä lukien on yleensä vajaat kymmenen viikkoa. Myönteisen päätöksen saaneelle hakijalle lähetetään niin sanottu Port of Entry Letter, jonka nojalla hän saa rajanylityspaikassa määräaikaisen oleskeluluvan. 

Tutkija voi hakea myös pysyvää oleskeluoikeutta Kanadaan Express Entry -järjestelmän kautta, jolloin hänen ominaisuutensa pisteytetään ja hän sijoittuu pooliin, josta viranomaiset kutsuvat riittävän pistemäärän saaneet jättämään oleskelulupahakemuksen. Myös tässä vaihtoehdossa edellytetään riittävää englannin tai ranskan kielen taitoa. Hakuprosessin käynnistämiseksi tulee rekisteröidä oma tili (MyCIC Account) ja täyttää maksuton sähköinen hakijaprofiili. Tässä vaiheessa hakijan ei vielä tarvitse liittää profiiliinsa dokumentteja. Saatuaan kutsun hakijan on tehtävä täydellinen oleskelulupahakemus liitteineen 90 päivän kuluessa. 

Express Entry -hakemuksen käsittelyaika täydellisen hakemuksen jättämisestä lukien on yleensä enintään kuusi kuukautta. Oleskelulupahakemuksesta peritään 1 325 (noin 898 euron) ja jokaisesta huollettavasta lapsesta 225 (noin 152 euron) Kanadan dollarin maksu. Lisäksi pysyvästä oleskeluluvasta tulee yleensä maksaa 500 dollaria (noin 339 euroa). Maahantuloa varten hakijalle toimitetaan vahvistus oleskeluluvasta (Confirmation of Permanent Residence, COPR) ja tarvittaessa viisumi esitettäväksi rajanylityspaikassa. 

Opiskelijaviisumin Australiaan voi saada, jos on kirjoittautunut kokoaikaiseksi opiskelijaksi vi-rallisesti hyväksyttyyn oppilaitokseen ja pystyy oleskelemaan maassa koko opintojen ajan. Lisäksi vaaditaan riittävä englannin kielen taito ja eräitä kansallisuuksia lukuun ottamatta voimassa oleva australialainen sairausvakuutus. Opiskelijalta vaaditaan myös riittävä terveys ja riittävät varat, moitteettomuus sekä sitoumus Australian arvojen ja lakien kunnioittamiseen ja tilapäiseen oleskeluun Australiassa. Mahdolliset velat Australian hallitukselle koko perheen osalta on suoritettava, eikä hakijan taustassa pääsääntöisesti sallita peruutettuja viisumeita tai hylättyjä viisumihakemuksia. 

Opiskelijaviisumia voi hakea sekä Australian ulkopuolella että maassa oleskeltaessa, mutta etä-opiskelu ei oikeuta opiskelijaviisumiin. Käsittelymaksu on 620 Australian dollaria (noin 393 euroa) ja 75 % korkea-asteen hakemuksista käsitellään 73 päivän kuluessa. Viisumi on voimassa opintojen keston mittaisen ajan, mutta korkeintaan viisi vuotta. Puoliso ja alle 18-vuotiaat lapset voivat saapua maahan opiskelijan mukana tai erillisellä hakemuksella. Työskentelyä sallitaan opintojen käynnistyttyä enintään 40 tuntia kahden viikon aikana. 

Opiskelija voi hakea uutta opiskelijaviisumia, jos opintojen jatkuvat pitempään. Kysymykseen voi tulla myös vierailijaviisumi (Visitor visa), jolloin hakemuksen liitteeksi vaaditaan valmistumisajankohdan ilmaiseva oppilaitoksen kirje. Kuuden kuukauden aikana valmistumisen jälkeen on mahdollista hakea määräaikaista oppilaitoksesta valmistuneen viisumia (Temporary Graduate visa), joka on tapauksesta riippuen voimassa puolestatoista vuodesta neljään vuoteen. Lisäksi alle 31-vuotiaat voivat hakea kahden vuoden ajan insinööriopintojen jälkeen erityistä viisumia enintään puolentoista vuoden ajaksi (Skilled-Recognised Graduate visa). 

Australiassa aloitettiin heinäkuussa 2019 itsenäisesti työtä hakeville globaaleille erityisosaajille tarkoitettu Global Talent Visa -ohjelma, jolla tavoitellaan vuosien 2020-21 aikana noin 15 000 pysyväisluonteista maahanmuuttajaa. Ohjelma tarjoaa nopeutetun maahantuloväylän muun muassa useille tulevaisuuteen suuntaaville korkean teknologian aloille ja tutkijoille. Ohjelmaa kutsutaan myös nimellä Global Talent Independent Program. 

Australia pyrkii vahvistamaan kykyään kilpailla kansainvälisistä osaajista erityisesti tämän ohjelman avulla. Ohjelman työntekijät Australiassa ja keskeisissä ulkomaisissa kohteissa (yleensä Lontoo, Shanghai, Singapore ja Washington DC) toimivat yhteistyössä huippuyliopistojen, eri ammattialojen järjestöjen ja yritysten kanssa markkinoidakseen ohjelmaa ja tunnistaakseen avainalojen erityisosaajia. 

Global Talent -viisumi vaatii huomattavan alalla toimivan australialaisen organisaation, maan kansalaisen tai pysyvän asukkaan taikka soveltuvan Uuden-Seelannin kansalaisen puoltoa. Vii-sumista peritään 4 110 Australian dollarin (noin 2 604 euron) maksu. Hakemuksista 75 % käsitellään 65 päivän ja 90 % kolmen kuukauden kuluessa. Hakija voi tuoda soveltuvat sukulaisensa mukanaan Australiaan. 

Määräaikaisista viisumeista tutkimustyöhön tuleville soveltuu ennen kaikkea työnantajan sponsorointiin perustuva viisumiluokka, joka tutkijoiden osalta oikeuttaa työtehtävän kestosta riippuen enintään kahden vuoden oleskeluun. Viisumi edellyttää alle 45 vuoden ikää, riittävää am-mattitaitoa ja englannin kielen taitoa sekä Australian viranomaisten hyväksyntää toiminnalle. 

Viisumihakemus tehdään verkossa ja siitä peritään 310 Australian dollarin (noin 196 euron) maksu. Tutkijoiden hakemuksista 75 % käsitellään seitsemän kuukauden ja 90 % 22 kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Perheenjäsenet voivat jättää viisumihakemuksen yhdessä päähakijan kanssa. 

Uudessa-Seelannissa on useita opiskelijaviisumiluokkia. Opiskelijaviisumien hakijat jakautuvat pääsääntöisesti lukuvuosimaksuopiskelijoihin (Fee Paying Student Visa) ja erityisesti hyväksyttyä opiskelupolkua käyttäviin opiskelijoihin (Pathway Student Visa). Opiskelijoiden tulee hakeutua virallisesti hyväksyttyihin oppilaitoksiin ja vastata lukuvuosimaksuista joko omien varojen, vapautuksen tai stipendien turvin sekä pystyä huolehtimaan toimeentulostaan opintojen aikana ja paluulipustaan opintojen jälkeen. 

Opiskelijoiden tulee täyttää terveys- ja moitteettomuusvaatimukset. Opiskelu on mahdollista kouluasteelta kolmannelle asteelle saakka, mutta nuorimmilta opiskelijoilta vaaditaan huoltajan läsnäolo tai asuntolamajoitus. Opiskelija voi viisumiehdoista riippuen työskennellä opintovuoden aikana osa-aikaisesti korkeintaan 20 tuntia viikossa ja loma-aikana täysiaikaisesti. 

Fee Paying Student Visan nojalla opiskelevat hakeutuvat ja ilmoittautuvat kokoaikaiseksi opiskelijaksi uusiseelantilaiseen oppilaitokseen ja vastaavat kaikista opiskelusta koituvista kustannuksista. Viisumin kesto on enintään neljä vuotta ja tavallisesti se rajataan maksettujen opintojen kestoon. Viisumia voivat hakea myös Uuden-Seelannin ulkopuolella oleskelevat etäopiskelijat, joiden on viivyttävä maassa yli kolme kuukautta esimerkiksi harjoittelun tai läsnäoloa vaativien tenttien takia. Hakemuksista 50 % käsitellään 17 päivän ja 90 % 73 päivän kuluessa. Opiskelijan puoliso ja lapset voivat hakea viisumia perhesuhteen perusteella. 

Joulukuussa 2015 käynnistetty Pathway Student Visa -pilotti on vakinaistettu vuoden 2021 alussa. Myös tässä vaihtoehdossa opiskelijan tulee vastata lukukausimaksuista joko itse taikka stipendin tai vapautuksen turvin. Viisumin nojalla voi opiskella enintään viiden vuoden ajan korkeintaan kolmessa eri opinto-ohjelmassa ja kulloisetkin vaatimukset täyttäessään rakentaa päämäärään johtavan opintopolun. Opiskelu on mahdollista vain tietyissä hyväksytyissä oppilaitoksissa ja tietyissä opinto-ohjelmissa. Puolisoa ja lapsia ei voi liittää viisumihakemukseen, mutta nämä voivat tehdä perhesiteen perusteella omat hakemuksensa. 

Pitempiaikaiseen tutkimustyöhön tulevat tarvitsevat työviisumin. Uudessa-Seelannissa siirrytään marraskuussa 2021 uuteen työviisumijärjestelmään, jolloin uusi Accredited Employer Work Visa (AEWV) korvaa useimmat aikaisemmat määräaikaiset työviisumiluokat. Uusi järjestelmä tulee olemaan työnantajavetoinen, ja sen mukaan ulkomaalaisen työntekijän palkkaamista suunnittelevan työnantajan tulee hakea virallista akkreditointia, selvittää etukäteen mahdollisuudet palkata työntekijä maan omilta työmarkkinoilta ja huolehtia siitä, että työnhakija tekee oleskelulupahakemuksen. Uusi järjestelmä sisältää kolme ennalta tehtävää tarkistusta, joista ensimmäinen koskee työnantajaa, toinen työpaikkaa ja kolmas työnhakijaa. 

Singaporessa opiskelevien ulkomaalaisten tulee hakea opiskelijaviisumia (Student Pass), elleivät he kuulu viisumivapauden piiriin tai osallistu kursseille, joihin riittää lyhytaikainen vierailuviisumi. Opiskelijaviisumeihin liittyvät vaatimukset ja menettelyt vaihtelevat oppilaitoksen tyypin mukaan. Korkeakouluopiskelijoiden osalta viisumin saaminen edellyttää hyväksyntää ja kokoaikaista opiskelua jossain maan kuudesta yliopistosta, viidestä ammattikorkeakoulusta tai kuudesta nykyisin Singaporessa toimivasta ulkomaisesta korkeakoulutason oppilaitoksesta. 

Opiskelijaviisumia on haettava sähköisesti vähintään kuukausi ja enintään kaksi kuukautta ennen opintojen alkamista. Hakemuksesta peritään 30 dollarin käsittelymaksu, ja päätös tehdään yleensä viiden työpäivän kuluttua hakemuksen jättämisestä ja kymmenen päivän kuluttua, jos opiskelijalta edellytetään lisäksi normaalia viisumia. Työnteko on rajoitettu korkeintaan 16 tuntiin viikossa lukukausien aikana lukuun ottamatta lomia, jolloin voi työskennellä kokoaikaisesti. 

Singaporessa alle kuukauden mittainen tutkimustyö on mahdollista vierailijaviisumin nojalla, muutoin tutkijan tulee hankkia työviisumi (Work Pass). Employment Pass voidaan myöntää asiantuntija- ja johtotehtävissä työskenteleville henkilöille, joilla on hyväksyttävä pätevyys ja riittävät tulot. Viisumihaun käynnistää valtakirjalla hakijan puolesta työnantaja tai työnantajan toimeksiannosta henkilöstöyritys näille tarkoitetussa portaalissa. Hakemuksen käsittelyaika on pääsääntöisesti kolme viikkoa, minkä jälkeen työnhakija saa maahantuloviisumin ja varsinaisen työviisumin Singaporen viranomaisilta. Viisumi hakeminen maksaa 70 (noin 57 euroa) ja lunastaminen 150 (noin 122 euroa) Yhdysvaltain dollaria. Viisumi on voimassa enintään kaksi vuotta ja uusittaessa enintään kolme vuotta, ja sen yhteyteen voi liittää perheenjäsenet.