1.1  Tausta

Räjähteiden lähtöaineet ovat kemiallisia aineita, joita voidaan käyttää laillisiin tarkoituksiin, mutta niitä voidaan käyttää myös väärin omatekoisten räjähteiden valmistamiseen. Tällä hetkellä sovellettavalla asetuksella räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä (EU) N:o 98/2013 (jäljempänä vuoden 2013 asetus) rajoitetaan yleisön mahdollisuuksia hankkia, tuoda, pitää hallussa ja käyttää tiettyjä räjähteiden lähtöaineita ja vahvistetaan säännöt, jotka koskevat epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista, jotta voidaan estää räjähteiden laiton valmistus.  

Euroopan komission (jäljempänä komissio) mukaan sen jälkeen, kun vuoden 2103 asetus tuli voimaan 1. maaliskuuta 2013, markkinoilla saatavilla olevien, yleiseen kulutukseen tarkoitettujen räjähteiden lähtöaineiden määrä on laskenut. Samoin vuoden 2013 asetuksessa mainituista aineista valmistettujen räjähteiden käyttö iskuissa on vähentynyt sen jälkeen, kun jäsenvaltiot saivat täytäntöönpantua asetuksen vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöönsä. Jäsenvaltiot ovat myös raportoineet, että ilmoitukset epäilyttävistä liiketoimista, katoamisista ja varkauksista ovat lisääntyneet. Tästä huolimatta komission mukaan räjähteiden lähtöaineita käytetään edelleen räjähteiden laittomaan valmistukseen. Tällaisia kotitekoisia räjähteitä on käytetty EU:n alueella tehdyissä terrori-iskuissa. 

Vuoden 2013 asetuksella on pyritty luomaan tasapuoliset edellytykset yrityksille asettamalla rajoituksia ja valvontatoimia unionin tasolla. Komission mukaan tavoite on saavutettu vain osittain, sillä vuoden 2013 asetuksessa sallitaan eritasoiset rajoitukset eri jäsenvaltioissa. Siten komissio katsoi, että nykyiset rajoitukset ja valvontatoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi estämään kotitekoisten räjähteiden valmistusta ja se antoi uuden asetusehdotuksen.  

1.2  Valmistelu

4.1  Keskeiset ehdotukset

Lähtöaineasetus ei tule suuresti muuttamaan nykytilaa. Suomessa esitetään säilytettäväksi lupajärjestelmä kaikkien lähtöaineasetuksen liitteessä I mainittujen räjähteiden lähtöaineiden osalta, joihin lupa voidaan myöntää. Lupajärjestelmä on toiminut hyvin ja se on vähentänyt yksityishenkilöiden osalta räjähteiden lähtöaineiden kysyntää, mikä on ollut jo vuoden 2103 asetuksen yksi tarkoituskin. Näistä syistä lähtöaineiden täyskieltoa ei esitetä ja lisäksi sen voitaisiin katsoa olevan kohtuuton yksityishenkilöiden kannalta ottaen huomioon, että aineilla on selkeitä laillisia käyttötarkoituksia, kuten esimerkiksi niiden käyttö puhdistusaineina ja harrastustoiminnassa.  

Lähtöaineasetus tulee kuitenkin kieltämään tavalliselta kansalaiselta kaliumkloraattiin (CAS RN 3811-04-9), kaliumperkloraattiin (CAS RN 7778-74-7), natriumkloraattiin (CAS RN 7775-09-9) ja natriumperkloraattiin (CAS RN 7601-89-0) yli 40 %:n pitoisena. Käytännössä tämän kiellon merkitys on Suomessa vähäinen, sillä kyseisiin aineisiin ei tähänkään mennessä ole haettu kuin muutama lupa.  

Lähtöaineasetuksen mukaan rikkihappo (CAS RN 7664-93-9) yli 15%:n pitoisena lisätään asetuksen liitteessä I mainittuihin aineisiin ja sen hankinta, tuonti, hallussapito ja käyttö tulee jatkossa edellyttämää lupaviranomaisen myöntämää lupaa. Lisäksi asetuksesta (EY) N:o 1907/2006Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta siirretään ammoniumnitraatin saataville asettamista koskevat turvallisuuspainotteiset rajoitukset lähtöaineasetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että ammoniumnitraatille yli 16 %:n pitoisena ei voida myöntää lupaa yksityishenkilölle.  

Suomessa lupajärjestelmä tulee pääasiassa pysymään nykyisenlaisena. Lupien myöntäminen on ollut järkevää keskittää Poliisihallituksen asehallintoon, jossa käsitellään myös eräitä ampuma-aselain mukaisia lupia. Poliisihallitus toimisi jatkossakin lupaviranomaisena. Keskusrikospoliisi toimisi jatkossakin kansallisena yhteyspisteenä, jonne ilmoitetaan epäilyttävistä liiketoimista. 

Lähtöaineasetuksessa lupien myöntämisharkintaa tulee tiettyjä tiukennuksia. Jatkossa lupaviranomaisen tulee esimerkiksi ottaa huomioon luvanhakijan esittämät suunnitelmat lähtöaineen varastointijärjestelyiksi sen varmistamiseksi, että lähtöaine varastoidaan turvallisesti ja selvittää luvan hakijan tausta mukaan lukien tiedot hänelle missä tahansa unionin alueella annetuista aiemmista rikostuomioista. 

Lähtöaineasetuksen mukaan talouden toimijan on tarkistettava asiakkaan henkilöllisyys ja lähtöainelupa. Velvollisuus koskee myös verkossa toimivaa talouden toimijaa. Lähtöainelupa on tullut tarkistaa jo vuoden 2013 asetuksen nojalla. Uutta on sen sijaan nimenomainen velvollisuus asiakkaan henkilöllisyyden tarkistamisesta.  

Vuoden 2013 asetus koski myös talouden toimijoita, jotka toimivat verkossa. Lähtöaineasetuksessa heitä koskevia velvoitteita täsmennetään. Myös verkossa toimivien talouden toimijoiden olisi koulutettava henkilöstönsä, ja niillä olisi oltava käytössään asianmukaiset menettelyt epäilyttävien liiketoimien havaitsemiseksi. Niiden olisi tarkastettava asiakkaan henkilöllisyys ja varmistettava, että aiotun liiketoimen kattava lupa on myönnetty. Uutena asiana lähtöaineasetuksessa säädetään verkossa toimivista markkinapaikoista. Nämä toimivat pelkästään välittäjinä talouden toimijoiden ja tavallisten kansalaisten, ammattikäyttäjien tai muiden talouden toimijoiden välillä. Siten verkossa toimivia markkinapaikkoja eivät koske kaikki samat velvoitteet kuin talouden toimijoita, kuten asiakkaan henkilöllisyyden tarkistaminen tai lähtöaineluvan tarkistaminen. Verkossa toimivien markkinapaikkojen olisi ilmoitettava niiden käyttäjille, jotka aikovat asettaa niiden palvelujen välityksellä saataville lähtöaineasetuksen liitteissä I ja II mainittuja aineita, lähtöaineasetuksen velvoitteista. Edelleen verkossa toimivien markkinapaikkojen olisi toteutettava toimenpiteitä, jotka auttavat varmistamaan, että niiden käyttäjät noudattavat tarkastusta koskevia omia velvoitteitaan. Verkossa toimivia markkinapaikkoja koskevat myös samat havaitsemis- ja ilmoittamisvelvollisuudet epäilyttävistä liiketoimista kuin talouden toimijoita ottaen kuitenkin huomioon verkkoympäristön erityispiirteet. 

Uutena asiana lähtöaineasetuksessa on nimenomainen säännös siitä, että jäsenvaltion on varmistettava, että sillä on kansalliset tarkastusviranomaiset asetuksen tiettyjen artikloiden asianmukaisen soveltamisen tarkastamista ja valvontaa varten. Suomessa Poliisihallitus ja sen alaiset yksiköt sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisivat tarkastusviranomaisina toimialaansa kuuluvissa kysymyksissä. Kyseiset viranomaiset valvovat jo tällä hetkellä vuoden 2013 asetuksen noudattamista mutta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tarkastusvelvollisuus laajenee nykyisestä.  

Lähtöaineasetuksessa korostetaan jäsenvaltioiden velvollisuutta varmistaa riittävät resurssit ja koulutuksen tarjoaminen lainvalvonta- ja tulliviranomaisille sekä pelastustyöntekijöille lähtöaineasetuksen mukaisista velvoitteista. Jäsenvaltioiden tulee myös toteuttaa vähintään kerran vuodessa lähtöaineasetuksen sisällöstä tiedotustoimia, jotka on mukautettu eri alan erityispiirteisiin. Vastaavanlaisia velvoitteita ei ole vuoden 2013 asetuksessa. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Lähtöaineasetuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee kieltää kansalaisten pääsy lähtöaineasetuksen liitteessä I mainittuihin aineisiin. Poikkeuksena tästä jäsenvaltio voi ottaa käyttöön lupajärjestelmän joko kaikkien tai joidenkin lähtöaineasetuksen liitteessä I mainittujen aineiden osalta.  

Suomessa on jo käytössä lupajärjestelmä. Se otettiin käyttöön vuoden 2013 asetuksen nojalla.  

Suomessa on tarkoitus säilyttää lupajärjestelmä kaikkien sellaisten lähtöaineasetuksen liitteessä I mainittujen aineiden osalta, joiden osalta se on mahdollista. Lupajärjestelmä on toiminut hyvin. Haettavien ja myönnettyjen lupien määrä on ollut kohtuullinen. On myös ollut havaittavissa, että kansalaiset ovat etsineet korvaavia tuotteita, jolloin ovat välttyneet lupaprosessilta. Aineiden täyskiellon voitaisiin katsoa olevan kansalaisten kannalta kohtuuton, ottaen huomioon, että aineilla on selkeitä, laillisia käyttötarkoituksia, kuten esimerkiksi niiden käyttö puhdistusaineina ja harrastustoiminnassa.  

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Muiden jäsenvaltioiden osalta selvitettiin aikovatko ne ottaa käyttöön lupajärjestelmän tiettyjen tai kaikkien lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettujen aineiden osalta vai aikovatko ne kieltää tietyt tai kaikki kyseiset aineet tavallisilta kansalaisilta. Asiasta kysyttiin toukokuussa 2020. 

Lupajärjestelmän kaikkien tai tiettyjen aineiden osalta säilyttävät tai ottavat käyttöön Ruotsi, Tanska, Alankomaat ja Itävalta. 

Romaniassa otetaan käyttöön lupajärjestelmä ammattikäyttäjille ammoniumnitraatin osalta. Muut lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitetut aineet kiellettäisiin.  

Virossa, Latviassa, Belgiassa, Luxemburgissa, Saksassa, Kroatiassa ja Tsekin tasavallassa kiellettäisiin tavallisilta kansalaisilta lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitetut aineet. 

Puola, Portugali ja Slovenia eivät vielä olleet päättäneet ottavatko ne käyttöön lupajärjestelmän vai kieltävätkö ne lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitetut aineet tavallisilta kansalaisilta. 

7.1  Laki räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä

1 §.Soveltamisala. Pykälään ehdotetaan otettavaksi lain soveltamisalaa koskeva säännös. Siitä ilmenee, että laki sisältää täydentävät säännökset lähtöaineasetuksen soveltamisesta Suomessa. 

2 §.Toimivaltainen viranomainen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimivaltaisesta viranomaisesta. Lähtöaineasetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan lupia lähtöaineiden tuontiin, hankintaan, hallussapitoon ja käyttöön voi myöntää vain jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen. Lähtöaineasetuksen artikla 6 sisältää tarkemmat säännökset luvista. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi esitetään Poliisihallitusta. Poliisihallitus toimii jo tällä hetkellä vastaavana viranomaisena vuoden 2013 asetuksen nojalla annetun lain räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä perusteella. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että myös Tulli olisi toimivaltainen viranomainen lähtöaineasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tuonnin osalta. Tulli ei kuitenkaan myöntäisi lupia räjähteiden lähtöaineiden tuontiin, hankintaan, hallussapitoon ja käyttöön vaan sillä olisi ainoastaan oikeus tarkistaa, että maahantuotavalle aineelle on hankittu asianmukainen lupa. Lähtöaineasetuksen mukaan lupa toimivaltaiselle viranomaiselle olisi esitettävä vain pyydettäessä. Vastaava menettely on voimassa jo tällä hetkellä. 

3 §.Kansallinen yhteyspiste. Lähtöaineasetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on perustettava yksi tai useampi kansallinen yhteyspiste. Yhteyspisteelle on ilmoitettava lähtöaineasetuksen liitteissä I ja II tarkoitettuja aineita koskevista epäilyttävistä liiketoimista. Saman artiklan 1 kohdassa on mainittu tilanteita, joita voidaan pitää epäilyttävinä liiketoimina. 

Lisäksi yhteyspisteelle on ilmoitettava myös lähtöaineasetuksen liitteissä I ja II luetteloitujen aineiden huomattavista katoamisista ja varkauksista 24 tunnin kuluessa katoamisen tai varkauden havaitsemisesta. Ilmoitusvelvollisuus koskee niin yksityis- kuin ammattikäyttöä.  

Yhteyspisteeksi esitetään keskusrikospoliisia, joka toimii sellaisena jo tällä hetkellä. 

4 §.Lähtöainelupa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuja räjähteiden lähtöaineita voidaan tuoda, hankkia, pitää hallussa tai käyttää vain, jos siihen on saatu Poliisihallitukselta lupa. Lupaa edellytetään myös verkon kautta tapahtuvissa hankinnoissa. 

Liitteen mukaisesti seuraaville aineille on oltava lupa: 

typpihappo (CAS RN 7697-37-2) yli 3 paino-% mutta korkeintaan 10 paino-% 

vetyperoksidi (CAS RN 7722-84-1) yli 12 paino-% mutta korkeintaan 35 paino-% 

rikkihappo (CAS RN 7664-93.9) yli 15 paino-% mutta korkeintaan 40 paino- % sekä 

nitrometaani (CAS RN 75-52-5) yli 16 paino-% mutta korkeintaan 100 paino-%  

Velvollisuus luvan hankkimiseen on tavallisella kansalaisella, jolla lähtöaineasetuksen mukaan tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka ei ole yhteydessä henkilön tavanomaiseen elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaan. Vaikka henkilö tarvitsisi tiettyä lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettua räjähteiden lähtöainetta elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa, mutta hän on hankkimassa jotain toista lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettua räjähteiden lähtöainetta, hänellä tulee olla lupa tuon toisen aineen hankkimiselle. 

Lupaviranomaisen tehtävänä on ennen muuta arvioida luvanhakijaa ja hänen soveltuvuutta hankkia kyseisiä aineita. Tehtävänä olisi henkilön taustojen tarkistaminen, mikä voi edellyttää pääsemistä tiettyihin poliisin pitämiin rekistereihin, kuten poliisiasiaintietojärjestelmään tai asetietojärjestelmään tai tietojen saantiin niistä. Tehtävän voidaan siten jatkossakin katsoa soveltuvan parhaiten poliisille. 

Pykälän 2 momentin mukaan lupa voitaisiin antaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Yksi lupa koskisi aina yhtä ainetta. Poliisihallitus harkitsisi luvan kestoajan. Luvasta perittäisiin maksu. Maksusta säädettäisiin sisäministeriön asetuksessa poliisin suoritteiden maksullisuudesta. 

Pykälän 3 momentin mukaan lupahakemuksen voisi Poliisihallituksen lisäksi jättää myös poliisilaitokselle, josta se toimitettaisiin edelleen Poliisihallitukseen. Lupapäätös toimitettaisiin postitse hakijan ilmoittamaan osoitteeseen. 

Pykälän 4 momentin mukaan lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuja räjähteiden lähtöaineita tarvittaisiin ammatti-, liike- tai elinkeinotoiminnassa. Maanviljelijät lukeutuvat asetuksen tarkoittamiin ammattikäyttäjiin. Lähtöaineasetus edellyttää, että tällöin luonnollinen henkilö tai oikeushenkilön edustaja esittää riittävän selvityksen siitä, että tarvitsee ainetta ammatti-, liike- tai elinkeinotoiminnassaan. Jos talouden toimija ei tunne lähtöaineen ostajan ammatti-, liike- tai elinkeinotoimintaa, hän voi tarvittaessa kysyä aineen maahantuojalta tai valmistajalta, onko lähtöaineelle esitetty käyttötarkoitus järkevä ja uskottava ja näin saada varmuutta siihen, että lähtöainetta käytetään lailliseen tarkoitukseen. Sen sijaan vaikeampaa voi olla selvittää, onko lähtöaineen käyttötarkoitus kytkennässä ammatinharjoittamiseen. Tämä jää pitkälle lähtöaineen luovuttajan harkinnan varaan. 

5 §.Lähtöaineluvan myöntämisen edellytykset. Kenelläkään ei olisi ehdotonta oikeutta lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettujen räjähteiden lähtöaineita koskevan luvan saamiseen. Luvan antamiseen sisältyisi aina Poliisihallituksen harkintaa. Tämän osalta tilanne pysyisi ennallaan.  

Lähtöaineluvan voisi saada 18 vuotta täyttänyt henkilö. Tämän lisäksi luvan saamisen ehtoina olisivat, että henkilö esittää aineelle laillisen käyttötarkoituksen ja että häntä voidaan terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella pitää sopivana pitämään hallussaan ja käyttämään kyseistä ainetta. Poliisihallitus voisi arvioida luvanhakijan sopivuutta muun muassa poliisin henkilörekistereihin tallennettujen tietojen perusteella poliisin henkilötietolain 14 §:ssä säädetyin edellytyksin.  

Oikeushenkilön olleessa luvanhakija Poliisihallituksen olisi otettava huomioon oikeushenkilön tausta tai kenen tahansa sellaisen henkilön tausta, joka toimii joko yksin tai osana oikeushenkilön elintä ja jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu toimivaltaan edustaa oikeushenkilö, valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta tai valtuuksiin käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä. Käytännössä Poliisihallitus tarkistaisi oikeushenkilön hallintoelimissä vaikuttavien henkilöiden taustat tai niiden henkilöiden tausta, jotka käyttävät oikeushenkilössä puhevaltaa tai vastaavat toiminnasta muutoin taikka käsittelevät lähtöainetta, johon lupaa ollaan hakemassa.  

Aineen laillinen käyttötarkoitus vaihtelee aineittain.  

Pykälän 2 momentin mukaan Poliisihallituksella on tarvittaessa oikeus saada hakijasta lääketieteellinen arvio, kun saatujen tietojen tai haastattelun perusteella on syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta aineen hallussapitoon. Lääketieteellistä arviota voidaan pyytää ainoastaan, jos se katsotaan tarpeelliseksi sen jälkeen, kun henkilöstä saatuja muita tietoja on arvioitu ja henkilö on haastateltu. Kyse on siis viimesijaisesta keinosta, jolla halutaan saada varmistus siitä, että henkilö on sovelias pitämään hallussa tiettyä ainetta. Lääketieteellinen arvio sisältäisi lääkärin ammattihenkilönä tekemän arvion siitä, onko luvanhaltijalla sellainen sairaus tai mielenterveyden ongelma, että häntä olisi pidettävä sopimattomana pitämään hallussa lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuja räjähteiden lähtöaineita. Poliisi ei tarvitsisi henkilöstä lääketieteellistä diagnoosia, ainoastaan edellä mainitun arvion. Arvion tulisi kuitenkin olla sisällöltään sellainen, että Poliisihallitus voi muun muassa sen perusteella tehdä päätöksensä siitä, onko henkilöä pidettävä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivana pitämään hallussaan ja käyttämään räjähteiden lähtöainetta. Lääketieteellistä arviota ei pyydettäisi säännönmukaisesti, vaan ainoastaan silloin, kun saatujen tietojen tai luvanhakijan haastattelun perusteella olisi syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta aineen hallussapitoon. 

Luvanhakijan suostumus mahdollisen lääketieteellisen arvioinnin tekemiseen pyydettäisiin säännönmukaisesti lupahakemuksen jättämisen yhteydessä. Luvanhakija voisi halutessaan kieltää terveystietojensa siirtämisen poliisille. Terveystietojen käsittelyn oikeusperuste ei kuitenkaan olisi suostumus, vaan tietojen käsittely olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi ja 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä. Koska terveystietojen käsittely olisi välttämätöntä luvanhakijan sopivuuden arvioimiseksi, suostumuksen antamatta jättämisestä seuraisi, että lupaa ei myönnettäisi. Vastaavanlaista menettelyä noudatetaan jo tällä hetkellä  

Pykälän 3 momentin mukaan harkitessaan lähtöaineluvan myöntämistä Poliisihallituksen on huomioitava erityisesti lähtöaineasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa mainitut seikat. Lähtöaineluvanhakijan on osoitettava tarve saada kyseistä lähtöaineitta ja aiotun käyttötarkoituksen laillisuus. Nämä voidaan osoittaa eri tavoin riippuen käyttötarkoituksesta. Poliisihallitus voi pyytää lisäselvitystä ennen lupahakemuksen hyväksymistä tai sen hylkäämistä.  

Uutena velvollisuutena Poliisihallituksen tulee myös tarkistaa hakijan tausta mukaan lukien luvanhakijan tiedot missä tahansa unionin alueella annetuista aiemmista rikostuomioista. Vuoden 2013 asetus ei asettanut lupaviranomaiselle nimenomaista velvoitetta luvanhakijan taustan tarkistamiseen mutta ei tätä kieltänytkään.Vuoden 2013 asetuksen nojalla annetussa kansallisessa laissa säädettiinkin tarkempia edellytyksiä, joiden tuli täyttyä ennen kuin luvanhakijalle voitiin myöntää lähtöainelupa. Nämä säännökset esitetään säilytettäväksi lähtöainelaissa. Sen sijaan uutena velvollisuutena lupaviranomaisille tulee selvittää luvanhakijalle missä tahansa unionin alueella annetut aiemmat rikostuomiot. Unionin alueella annetut aiemmat rikostuomiot voidaan tarkistaa ECRIS-puitepäätöksessä säädetyn yhteistyön avulla. ECRIS-puitepäätöksen mukaan jäsenvaltiolla on kuitenkin velvollisuus luovuttaa tietoja vain rikosasian käsittelyä varten eikä lähtöaineasetuksessa todettu henkilön taustan tarkistaminen ole rikosasia.  

Kansallista EU-rikosrekisterilakia (214/2012) esitetäänkin muutettavaksi siten, että jatkossa tietoja unionin alueella annetuista aiemmista rikostuomioista voisi toimittaa Poliisihallitukselle huomioitavaksi lähtöainelupahakemusta käsiteltäessä. Suomessa Oikeusrekisterikeskus on ECRIS-yhteistyön vastuuviranomainen ja sen kautta toteutetaan tietopyynnöt ja vastaukset muiden unionin maiden tietopyyntöihin. 

Lupaviranomaisen on myös huomioitava luvanhakijan ehdottamat aineen varastointijärjestelyt, jotta voidaan varmistaa, että aine varastoidaan turvallisesti. Lisäksi on huomioitava se, jos saatavilla on saman vaikutuksen aikaansaavaa ainetta tai jos haluttu vaikutus saadaan aikaa alhaisemmalla pitoisuudella, jolloin lähtöainelupaa ei tarvita. Jos on tiedossa tällaisia aineita, lupaviranomainen ohjeistaa luvanhakijaa hankkimaan kyseistä ainetta.  

Pykälän 4 momentin mukaan, jos alle 18-vuotias täyttää edellä mainitut edellytykset, hän voisi saada lähtöaineluvan huoltajansa suostumuksella. Säädös olisi tarpeellinen, jotta alle 18-vuotiaiden mahdollisuutta jatkaa esimerkiksi harrastustoimintaa ei tarpeettomasti vaikeutettaisi. Samansisältöinen pykälä on voimassa olevassa laissa.  

6 §.Lähtöaineluvan peruuttaminen. Lähtöaineluvan peruuttamisen edellytyksiin ei esitetä muutoksia, Poliisihallitus voi peruuttaa lähtöaineluvan lähtöaineasetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Edellytyksenä on, että on perusteltu syy epäillä, että luvan myöntämisedellytykset eivät enää täyty. Luvan voimassaolon edellytysten arvioinnissa voidaan käyttää poliisin henkilörekisterien tietoja poliisin henkilötietolain 14 §:n mukaisin edellytyksin. Kyse voi olla määräaikaisesta peruuttamisesta tai pysyvästä peruuttamisesta. Lähtöaineasetuksessa ei käytetä termiä määräaikainen peruuttaminen vaan luvan voimassaolon keskeyttäminen, mutta termien merkitys on sama. Koska termi määräaikainen peruttaminen on selkeämpi, esityksessä käytetään sitä. 

Ehdotettu 2 momentti käsittäisi viittauksen poliisilain (872/2011) 6 luvussa tarkoitettuun poliisitutkintaan. Kun luvan peruuttamisessa olisi kyse muusta kuin poliisin tapahtuneen rikoksen johdosta suorittamasta esitutkinnasta, viittaus poliisitutkintaa koskeviin poliisilain säännöksiin olisi paikallaan.  

7 §.Kansalliset tarkastusviranomaiset. Lähtöaineasetuksen ja tämän lain yleisestä valvonnasta vastaisi Poliisihallitus ja sen alaiset yksiköt. Alueellisesta valvonnasta huolehtisivat käytännössä paikalliset poliisilaitokset. Lähtöaineasetuksen mukaan kullakin jäsenvaltiolla tulee olla toimivaltaiset kansalliset tarkastusviranomaiset lähtöainesetuksen 5 – 9 artikloiden asianmukaisen soveltamisen tarkastamista ja valvomista varten. Artiklassa 5 säädetään lähtöaineiden saataville asettamisesta, tuonnista, hallussapidosta ja käytöstä, artiklassa 6 lähtöaineluvista, artiklassa 7 toimitusketjulle tiedottamisesta, artiklassa 8 myynnin yhteydessä tehtävistä tarkastamisesta ja artiklassa 9 lähtöaineita koskevista epäilyttävistä liiketoimista sekä lähtöaineiden katoamisista ja varkauksista ilmoittamisesta.  

Pykälän 1 momentin mukaan poliisi toimisi kansallisena tarkastusviranomaisena lähtöainelupaan liittyvissä kysymyksissä, joista säädetään lähtöaineasetuksen 5 artiklan 1-3 kohdissa sekä 6 artiklassa. Poliisi toimisi kansallisena tarkastusviranomaisena myös kysymyksissä, jotka liittyvät lähtöaineita koskeviin epäilyttäviin liiketoimiin sekä lähtöaineiden katoamisiin ja varkauksiin liittyvissä kysymyksissä.  

Pykälän 2 momentin mukaan Tulli toimisi kansallisena tarkastusviranomaisena lähtöaineasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tuonnin osalta. Kun lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuja räjähteiden lähtöaineita tuodaan Suomeen matkustajatuontina, ei matkustajalla ole velvollisuutta esittää Poliisihallituksen myöntämää lupaa ja tuotetta tulliviranomaiselle. Mitään sanktiota ei esittämättä jättämisestä siten seuraa. Matkustajalla on näin ollen myös oikeus kulkea vihreää kaistaa pitkin ja mikäli hänellä tullitarkastuksessa havaitaan lähtöaineasetuksessa tarkoitettu tuote, jonka lupa on kunnossa, ei tätä voida katsoa tuontirajoituksen alaisen tuotteen ilmoittamatta jättämiseksi. Lähtöaineasetuksen nojalla toimivaltaisella viranomaisella on oikeus pyytää lähtöainelupa nähtäväksi ja tuojalla on oltava voimassa oleva lähtöainelupa ennen tuotteen tuontia Suomeen. Menettely vastaisi tällä hetkellä voimassa olevaa käytäntöä.  

Pykälän 3 momentin mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisi lähtöaineasetuksen kansallisena tarkastusviranomaisena lähtöaineasetuksen 7 ja 8 artikloissa tarkoitetuissa tilanteissa. Kyse on pääosin uudesta tehtävästä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.  

8 §.Tarkastusviranomaisen kiellot ja määräykset. Pykälässä säädettäisiin tarkastusviranomaisten toimivaltuuksista puuttua valvonnallisin keinoin sellaiseen toimintaan, jossa ei noudateta lähtöaineasetuksen tai tämän lain säännöksiä. Tarkastusviranomaisella olisi oikeus kieltää lähtöaineasetuksen 3 artiklan 8, 10 ja 11 kohdassa tarkoitettuja tahoja jatkamasta tai toistamasta lähtöaineasetuksen tai tämän lain säännösten vastaista menettelyä tai määrätä nämä muutoin täyttämään laissa säädetyt velvoitteet.  

Lähtöaineasetuksen 3 artiklan 8 kohdassa määritellään ”tavallinen kansalainen”, jolla lähtöaineasetuksessa tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka ei ole yhteydessä henkilön tavanomaiseen elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaan.  

Lähtöaineasetuksen 3 artiklan 10 kohdassa määritellään ”talouden toimija”, jolla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai julkisyhteisöä taikka tällaisten henkilöiden tai elinten ryhmää, joka asettaa sääntelyn alaisia räjähteiden lähtöaineita saataville markkinoille joko verkossa tai sen ulkopuolella, mukaan lukien verkossa toimivilla markkinapaikoilla.  

Lähtöaineasetuksen 3 artiklan 11 kohdassa määritellään ”verkossa toimiva markkinapaikka”, jolla tarkoitetaan sellaisen välittäjäpalvelun tarjoajaa, jonka avulla yhtäältä talouden toimijat ja toisaalta tavalliset kansalaiset, ammattikäyttäjät tai muut talouden toimijat voivat tehdä sääntelyn alaisia räjähteiden lähtöaineita koskevia liiketoimia siten, että ne tekevät verkkomyynti- tai -palvelusopimuksia joko kyseisen verkossa toimivan markkinapaikan verkkosivustolla tai talouden toimijan verkkosivustolla, joka käyttää kyseisen verkossa toimivan markkinapaikan tarjoamia tietojenkäsittelypalveluita. 

Määräys voitaisiin antaa esimerkiksi talouden toimijalle, joka laiminlyö lähtöaineasetuksen 7 ja 8 artikloissa asetetut toimitusketjua koskevat tiedottamis- ja tarkastamisvelvoitteensa.  

9 §.Pois ottaminen ja hävittäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettujen räjähteiden lähtöaineiden pois ottamisesta ja hävittämisestä. Menettely pysyisi nykyisenlaisena. 

Pykälän 1 momentissa esitetään säädettäväksi poliisimiehen ja Tullin oikeudesta ottaa haltuunsa ilman lähtöainelupaa tai lupaehtojen vastaisesti maahantuotavan tai hallussa pidetyn aineen. 

Pykälän 2 momentissa esitetään poliisimiehelle oikeutta ottaa lähtöainelupa ja siihen liittyvät aineet haltuunsa, jos lähtöaineluvan voimassaolo on peruutettu lähtöaineasetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Lähtöaineasetuksen mainitun kohdan mukaan luvan voimassaolo voidaan keskeyttää eli peruuttaa lupa määräaikaisesti tai lupa voidaan peruuttaa pysyvästi. Pykälässä tarkoitettu lähtöaineluvan peruuttaminen kattaisi molemmat edellä mainitut tilanteet. 

Pykälän 3 momentissa esitettäisiin, ettäpoliisin haltuun ottaman omaisuuden käsittelyyn sovellettaisiin mitä poliisilain 2 luvun 14 ja 15 §:ssä säädetään. Kyseiset pykälät koskevat vaarallisten esineiden ja aineiden haltuunottoa ja haltuunotetun omaisuuden käsittelyä. Lähtöaineasetuksen soveltamisalaan kuuluvat aineet eivät itsessään ole vaarallisia. Niitä toisiin aineisiin yhdistämällä voidaan kuitenkin saada aikaan aineita, jotka voivat vaarantaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden. Poliisilain 2 luvun 15 § sisältää myös säännökset omistajan ja haltijan kuulemisesta sekä aineen myymisestä ja hävittämisestä laadittavasta pöytäkirjasta sekä päällystöön kuuluvan poliisimiehen oikeudesta määrätä vähäarvoinen aine hävitettäväksi. 

Tullin haltuun ottaman omaisuuden käsittelyyn sovellettaisiin, mitä tullilain (304/2016) 81 §:ssä säädetään. 

10 §. Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle oikeus tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi tilanne, jossa lähtöaineasetuksen 3 artiklan 10 kohdassa tarkoitettu talouden toimija on laiminlyönyt lähtöaineasetuksen 7 ja 8 artiklassa säädetyt toimitusketjua koskevat tiedottamis- ja tarkastamisvelvoitteensa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voisi tällöin tarvittaessa asettaa 8 §:n mukaisen kiellon tai määräyksen tehosteeksi uhkasakon tai tehostaa kieltoa tai määräystä teettämis- tai keskeyttämisuhalla.  

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuja uhkasakkoa sekä teettämis- ja keskeyttämisuhkaa koskevassa asiassa sovellettaisiin yleislakia, toisin sanoen sitä, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. 

11 §.Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tarkastusviranomaisina toimivien poliisin, Tullin ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tiedonsaantioikeuksista. Tiedonsaantioikeudet rajattaisiin perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaisesti vain valvontatehtävän kannalta välttämättömiin tietoihin. Momentissa tarkoitettu tiedonsaantioikeus kohdistuisi vain niihin tahoihin, joita lähtöaineasetuksen määräykset koskevat (1-4 kohdat) sekä muihin lakiehdotuksen mukaisiin tarkastusviranomaisiin (5 kohta). 

Tiedonsaantioikeus kattaisi myös lähtöaineasetuksen noudattamisen valvontaa varten välttämättömät henkilötiedot. Tältä osin säännöksessä olisi kyse tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kansallisesta lainsäädännöstä, joka voi sisältää erityisiä säännöksiä muun muassa yhteisöistä, joille ja tarkoituksista joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa.  

Pykälän 2 momentin mukaan poliisilla sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus tehdä lähtöaineasetuksen ja tämän lain noudattamisen valvomiseksi tarvittavia tarkastuksia muualla kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Kotirauhan piiriin kuuluvat varsinaiset asuintilat suljettaisiin säännöksellä nimenomaisesti tarkastusoikeuden ulkopuolelle. 

12 §. Henkilötietojen käsittely. Pykälän 1 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen poliisin henkilötietolakiin ja henkilötietojen käsittelystä Tullissa annettuun lakiin (650/2019), joita sovellettaisiin lähtöaineasetuksessa ja ehdotetussa laissa säädettyjen poliisin ja Tullin tehtävien suorittamiseksi tarpeelliseen henkilötietojen käsittelyyn. 

Poliisin henkilötietolakia sovelletaan täydentävästi poliisin tehtävien suorittamiseksi tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn siltä osin kuin erityislainsäädäntöön ei sisälly mainitusta laista poikkeavia säännöksiä (ks. HaVM 39/2018 vp, s. 9). Lähtöainelupia koskevat tiedot tallennettaisiin jatkossakin nykyistä vastaavasti poliisin rekisteriin. Lähtöainelupatiedot kuuluvat poliisin henkilötietolain 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuihin henkilötietoihin, joita poliisi käsittelee lupahallintoon liittyvien tehtävien ja yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien valvontatehtävien suorittamiseksi. Tietojen käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jonka mukaan käsittely on lainmukaista, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.  

Lähtöaineasetukseen liittyvien poliisin lakisääteisten tehtävien hoitaminen edellyttää myös tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen, kuten terveystietojen käsittelyä. Tältä osin käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan, jonka mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä voidaan käsitellä, kun käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. 

Lähtöainelupatietojen käsittelyyn poliisin tehtävissä sovellettaisiin poliisin henkilötietolain 11-15 §:ää. Erityisiin henkilötietoihin kuuluvia tietoja poliisi saa käsitellä 15 §:n 1 momentissa säädetysti ainoastaan, jos se on käsittelytarkoituksen kannalta välttämätöntä. Tietoja voitaisiin luovuttaa muille tahoille poliisin henkilötietolain 4 luvussa säädetyin edellytyksin ja ne poistettaisiin rekisteristä noudattaen mainitun lain 5 luvun säännöksiä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitetun rekisteröidyn tietoon pääsyn toteuttaisi poliisin henkilötietolain 41 §:n mukaisesti Poliisihallitus tai tämän määräämä muu poliisin yksikkö. Rekisteröidyn oikeudet määräytyisivät yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain mukaan lukuun ottamatta rekisteröidylle yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan nojalla kuuluvaa oikeutta rajoittaa henkilötietojensa käsittelyä, jota ei poliisin henkilötietolain 45 §:n mukaan sovelleta mainitussa laissa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn. 

Kun Tulli käsittelee henkilötietoja lähtöaineasetuksen ja tämän lakiehdotuksen mukaisissa tehtävissä, käsittelyyn sovelletaan vastaavasti henkilötietojen käsittelystä Tullissa annettua lakia. Henkilötietojen käsittelystä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävissä ei ole annettu erityislainsäädäntöä. Sekä Tullin että Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävissä kyse on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta henkilötietojen käsittelystä, joka on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen yleiseen tietosuoja-asetukseen ja kansalliseen tietosuojalakiin, joita sovelletaan yleislakeina lähtöaineasetuksessa ja tässä lakiehdotuksessa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn. 

13 §.Uusista räjähteiden lähtöaineita koskevista rajoituksista päättäminen. Pykälässä säädettäisiin toimivallasta, jolla valtioneuvosto voisi ensinnäkin rajoittaa sellaisen aineen tai kyseistä ainetta sisältävien seoksien tai aineiden asettamista saataville, niiden hallussapitoa ja käyttöä, jota ei ole lueteltu lähtöaineasetuksen liitteissä. Valtioneuvostolla olisi myös mahdollisuus kieltää nämä aineet kokonaan tai määrätä, että niihin sovelletaan lähtöaineasetuksen 9 artiklan mukaista epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista. 

Toiseksi valtioneuvosto voisi rajoittaa tiukemmin lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettujen räjähteiden lähtöaineiden asettamista saataville, hallussapitoa ja käyttöä tai se voisi kieltää nämä kokonaan asettamalla niille lähtöaineasetuksen liitteessä I mainittuja raja-arvoja vastaavan tai niitä pienemmän pitoisuuden. Valtioneuvosto voisi esittää näitä tiukennuksia, jos on perusteltu syy uskoa, että lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuja räjähteiden lähtöaineita voitaisiin käyttää räjähteiden laittomaan valmistukseen liitteessä mainittuja pitoisuuksia alhaisimmilla pitoisuuksilla tai liitteessä mainittuja raja-arvoja vastaavilla pitoisuuksilla. 

Kolmanneksi jos on perusteltu syy vahvistaa sellaisen pitoisuuden raja-arvo, jonka ylittyessä lähtöaineasetuksen liitteessä II lueteltuihin aineisiin voisi soveltaa rajoituksia, joita sovelletaan lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuihin räjähteiden lähtöaineisiin, valtioneuvosto voisi rajoittaa kyseisen aineen asettamista saataville, hallussapitoa ja käyttöä tai kieltää ne kokonaan asettamalla sallitun enimmäispitoisuuden. 

Vuoden 2013 asetuksen ja sen nojalla annetun lain mukaan ei vastaavanlaisia rajoituksia ole annettu kertaakaan. Siten pykälässä tarkoitettuja tilanteet ovat harvinaisia, mutta laissa on oltava valtuus kieltoa varten. Koska kyse ei ole sellaisenaan terveydelle tai ympäristölle vahingollisista aineista, ei tilanteiden voida myöskään katsoa olevan niin kiireellisiä, ettei valtioneuvosto pystyisi riittävän nopeassa ajassa tekemään päätöstä tiettyä aineitta koskevasta rajoituksesta. 

14 §.Muutoksenhaku. Pykälässä esitetään, että muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Vastaavan sisältöinen pykälä on voimassa olevassa laissa, joten tilanne pysyisi ennallaan. Muutoksenhaku voisi koskea esimerkiksi toimivaltaisen viranomaisen lähtöainelain 4 §:n, 6 §:n ja 7 §:n mukaan tekemiä päätöksiä.  

15 §.Räjähteiden lähtöainerikkomus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi räjähteiden lähtöainerikkomuksena lähtöaineasetuksen velvoitteiden rikkominen tai noudattamatta jättäminen. Lähtöaineasetuksen 13 artikla ei nimenomaan edellytä asetuksen vastaisten tekojen säätämistä rangaistavaksi ja rikosoikeudellisten seuraamusten käyttämistä. Lähtöaineasetuksen peruslähtökohtana on, että jäsenvaltiot kieltävät pääsyn lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuihin räjähteiden lähtöaineisiin. Lähtöaineasetus asettaa jäsenvaltioille tiukat rajat, joiden puitteissa ne voivat sallia talouden toimijoiden oikeuden asettaa lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuja aineita saataville tai tavallisten kansalaisten pääsyn kyseisiin aineisiin. Tässä tilanteessa niin talouden toimijoilta kuin tavallisilta kansalaisilta voidaan vaatia huolellisuusvelvoitteen noudattamista. Rangaistusuhan EU-oikeuden vastaisista teoista on oltava riittävän tehokas ja sen tulee vaikuttaa ennaltaehkäisevästi mutta sen on oltava myös oikeasuhteinen teon vakavuuteen nähden. Jotta edellä mainitut seikat ja lähtöaineasetuksen vaikuttavuudelle asetetut tavoitteet täyttyvät esityksessä ehdotetaan, että lainkohdassa tarkoitetut laiminlyönnit olisivat rangaistavia myös törkeästä huolimattomuudesta tehtyinä. Rangaistussäännösten esitetään siten säilyvän keskeisiltä osin ennallaan.  

Momentin 1 kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettujen räjähteiden lähtöaineen tuonti, hankinta hallussapito ja käyttäminen, jos henkilö ei ole saanut tähän lähtöainelupaa tai jos hän toimii lupaehtojen vastaisesti. 

Momentin 2 kohdassa esitetään rangaistavaksi se, jos elinkeinonharjoittaja laiminlyö liiketoimen yhteydessä tarkistaa, että ostajalla on tarvittava lähtöainelupa aineiden hankkimiseen. Rangaistavaa on siis se, että aineita luovutetaan ostajalle ilman että tarkistetaan, onko ostajalla lähtöainelupa kyseisen aineen ostamiseen. Vaikka ostajalla olisi tarvittava lupa, elinkeinonharjoittaja voi kieltäytyä luovuttamasta ainetta lähtöaineasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisissa tilanteissa. Rangaistavaksi esitetään myös muu kuin liiketoiminnan yhteydessä tapahtuva aineiden luovuttaminen henkilölle, jolla ei ole tarvittavaa lähtöainelupaa. Kyseessä olisi esimerkiksi tilanteet, joissa aineita luovutetaan ei-kaupallisessa tarkoituksessa. 

Momentin 3 kohdassa rangaistavaa olisi myös, jos lähtöaineasetuksen liitteissä I ja II tarkoitettuja aineita markkinoille asettava laiminlyö tiedottaa toimitusketjulle lähtöaineasetuksen 5 artiklan 1 ja 3 kohdan rajoituksista tai lähtöaineasetuksen 9 artiklassa säädetystä ilmoittamisvelvollisuudesta. 

Momentin 4 kohdassa rangaistavaa olisi se, jos talouden toimija laiminlyö säilyttää lähtöaineasetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdissa tarkoitettuja tietoja 18 kuukauden ajan liiketoimesta. Tällaisia tietoja ovat lähtöaineita ostavan henkilön henkilöllisyys ja lähtöainelupa sekä lähtöainelupaan merkitty ostetun lähtöaineen määrä. Lisäksi jos asiakas on ammattikäyttäjä tai toinen talouden toimija on liiketoimen yhteydessä vaaditut seuraava tiedot säilytettävä:  

a) todistus sen henkilön henkilöllisyydestä, jolla on valtuudet edustaa mahdollista asiakasta;  

b) mahdollisen asiakkaan elinkeino-, liike- tai ammattitoiminta sekä yrityksen nimi, osoite ja arvonlisäverotunnistenumero tai muu asiaankuuluva yrityksen rekisterinumero, jos tällainen on olemassa;  

c) mahdollisen asiakkaan asianomaisia rajoitettuja räjähteiden lähtöaineita koskeva aiottu käyttötarkoitus. Näitä tietoja ei kuitenkaan tarvitse säilyttää, jos vastaavanlainen varmistusta on jo tehty kyseessä olevan asiakkaan kohdalla kyseisen liiketoimen ajankohtaa edeltävän yhden vuoden jakson aikana ja ellei liiketoimi poikkea merkittävästi aiemmista liiketoimista:  

Momentin 5 kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi se, jos elinkeinonharjoittaja laiminlyö ilmoittaa lähtöaineasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta epäilyttävästä liiketoimesta tai sen yrityksestä. Pykälässä todetaan selkeyden vuoksi, että ilmoitusvelvollisuus koskee ainoastaan elinkeinonharjoittajan oman asiakkaan tekemää liiketointa tai sen yritystä. Ilmoitus tulee tehdä keskusrikospoliisille, joka toimii kansallisena yhteyspisteenä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin rangaistavaksi räjähteiden lähtöainerikkomuksena myös se, jos elinkeinonharjoittaja tahallaan laiminlyö ilmoittaa lähtöaineasetuksen liitteissä tarkoitetun hallussaan olleen räjähteiden lähtöaineen huomattavasta katoamisesta tai anastamisesta. Ilmoitus tulee tehdä 24 tunnin kuluessa katoamisen tai anastuksen havaitsemisesta. Säännös koskee elinkeinonharjoittajaa, joka on pitänyt räjähteiden lähtöainetta hallussaan. Tällä rajataan ilmoitusvelvollisuudesta pois ulkopuoliset henkilöt. Ilmoitus tulee tehdä keskusrikospoliisille. Rangaistavaksi säädettäisiin myös se, jos yksityishenkilö laiminlyö ilmoittaa lähtöaineasetuksen liitteissä tarkoitetun hallussaan olleen räjähteiden lähtöaineen huomattavasta katoamisesta tai anastamisesta 24 tunnin kuluessa katoamisen tai anastuksen havaitsemisesta. Vastaavaa säännöstä ei ole voimassa olevassa laissa. Lähtöaineasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa käytetään käsitettä "varkaus". Koska säännöksen kannalta ei ole merkityksellistä, onko kyseessä rikoslain 28 luvun 1 §:ssä tarkoitettu varkaus vai esimerkiksi rikoslain 28 luvun 4 §:ssä tarkoitettu kavallus, on lakitekstissä päädytty käyttämään käsitettä anastus. Lähtöaineasetuksessa ei ole määritelty, mitä tarkoitetaan huomattavilla katoamisilla ja varkauksilla. Päätös siitä, mitkä katsottaisiin huomattaviksi katoamisiksi tai varkauksiksi jäisi kansallisen tulkinnan varaan. Viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuin vastaa lähtöaineasetuksen säännösten tulkitsemisesta. 

Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin mitä räjähteiden lähtöaineella tarkoitetaan tässä pykälässä. Säännöstä esitetään selkeyden ja yksiselitteisyyden vuoksi ja vastaavanlainen pykälä on nykyisessäkin laissa. Räjähteiden lähtöaineella tarkoitettaisiin ensinnäkin lähtöaineasetuksen liitteissä mainittuja aineita sekä kyseisiä aineita sisältäviä aineita ja seoksia. Rangaistussäännös koskisi lähtöaineasetuksen liitteessä I tarkoitettuja aineita ainoastaan siltä osin kuin niiden pitoisuus olisi suurempi kuin liitteessä mainittu raja-arvo. 

Toiseksi räjähteiden lähtöaineilla tarkoitettaisiin tämän lain 13 §:n nojalla annetuissa päätöksissä tarkoitettuja aineita sekä kyseisiä aineita sisältäviä aineita ja seoksia. Lain 13 §:ssä säädetään valtioneuvoston oikeudesta päättää uusista räjähteiden lähtöaineita koskevista rajoituksista. Päätöksissä tarkoitetut aineet rinnastuisivat rangaistussäännöstä sovellettaessa lähtöaineasetuksen liitteissä tarkoitettuihin aineisiin. 

Rangaistussäännöstä ei sovellettaisi lähtöaineasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin, kuten pyroteknisiin tuotteisiin tai lääkkeisiin. 

Lähtöaineasetuksen 15 artiklan mukaan komissio voi muuttaa lähtöaineasetuksen I liitteessä mainittuja raja-arvoja sekä liitettä II lisäämällä siihen uusia aineita. Rangaistussäännöstä sovellettaisiin myös komission muuttamiin lähtöaineasetuksen liitteisiin. 

Jos henkilö valmistaa lähtöaineasetuksessa tarkoitetuista lähtöaineista edelleen räjähteitä, hänet voidaan tuomita esimerkiksi rikoslain 34 luvun 9 §:ssä tarkoitetusta yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta, 44 luvun 11 §:ssä tarkoitetusta räjähderikoksesta tai vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 125 §:ssä tarkoitetusta räjähdesäännösten rikkomisesta. Räjähteiden lähtöainerikkomus on näihin rangaistussäännöksiin nähden valmisteluluonteinen teko, joka sisältyy täytettyyn tekoon tai sen yritykseen, koska rangaistussäännökset suojaavat samaa oikeushyvää. 

16 §.Voimaantulo. Lakiin ehdotetaan otettavaksi tavanomainen voimaantulosäännös. Lähtöaineasetuksen 23 artiklassa on siirtymäsäännös. Sen mukaan luvat, jotka on myönnetty pätevästi vuoden 2013 asetuksen mukaisesti pysyvät voimassa joko siihen voimassaoloajankohtaan saakka, joka kyseisille luville on alun perin ilmoitettu tai 2 päivään helmikuuta 2022 saakka, sen mukaan kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi.  

Lisäksi tavallinen kansalainen saa pitää hallussaan, tuoda ja käyttää lähtöaineasetuksen liitteessä 1 tarkoitettuja aineita, jotka on laillisesti hankkinut ennen 1 päivä helmikuuta 2021. Tämä on kuitenkin mahdollista enintään 2 päivään helmikuuta 2022 saakka.  

Vuoden 2014 lähtöainelaki kumotaan tällä lailla. 

7.2  Laki rikosrekisteritietojen säilyttämisestä ja luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä

1 §.Soveltamisala. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa todettaisiin, että laissa säädetään myös tietojen luovuttamisesta räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä (EU) 2019/1148, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (jäljempänä lähtöaineasetus) 6 artiklassa tarkoitetun luvanhakijan taustan selvittämiseksi sekä tällaisia tietoja koskevan pyynnön esittämisestä. Lähtöaineasetuksen 6 artiklan 9 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on hankittava tiedot lähtöaineluvanhakijan missä tahansa unionin alueella annetuista aiemmista rikostuomioista neuvoston puitepäätöksellä 2009/315/YOS perustetun järjestelmän kautta. Suomessa toimivaltainen lupaviranomainen on Poliisihallitus. Edellä mainitulla neuvoston puitepäätöksellä perustetun järjestelmän Suomen kansallinen keskusviranomainen on Oikeusrekisterikeskus.  

Pykälän nykyinen 3 momentti siirrettäisiin 4 momentiksi ja siihen lisättäisiin viittaus myös uuteen 3 momenttiin.  

6 §.Tietojen edelleen luovuttaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että Oikeusrekisterikeskuksen tulisi sen toimittaessa tietoja kansalaisuusjäsenvaltiolle ilmoittaa, että lähtöaineasetuksessa tarkoitetun lähtöaineluvanhakijan taustan tarkistamista varten toimitettuja tietoja, saa luovuttaa edelleen toiselle EU:n jäsenvaltioille ainoastaan tätä tarkoitusta varten. Ehdotetulla säännöksellä varmistettaisiin osaltaan, että rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyviä henkilötietoja käsiteltäisiin asianmukaisesti ainoastaan yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaisin edellytyksin.  

11 §.Tietojen luovuttaminen säilytysrekisteristä. Pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus uuteen 15 b pykälään, jolloin Oikeusrekisterikeskus saisi luovuttaa säilytysrekisteristä tietoja toisen jäsenvaltion keskusviranomaiselle lähtöaineasetuksen 6 artiklassa tarkoitetun luvanhakijan taustan selvittämiseksi. Kyse olisi tilanteesta, jossa toisen jäsenvaltion keskusviranomainen pyytää tietoja hakijan mahdollisesti saamista rikostuomioista Suomessa.  

15 b §. Pyyntöön vastaaminen lähtöaineasetuksen tarkoittamissa tilanteissa. Kyse olisi uudesta pykälästä. Pykälän 1 momentissa esitetään säädettäväksi, että kun Oikeusrekisterikeskus on saanut pyynnön toisen jäsenvaltion keskusviranomaiselta tietojen luovuttamisesta lähtöaineluvan hakijan selvittämiseksi lähtöaineasetuksen 6 §:n mukaisesti, Oikeusrekisterikeskus luovuttaisi rikosrekisterin, sakkorekisterin ja säilytysrekisterin 3 §:ssä tarkoitetut tiedot. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida tarkemmin kuinka paljon tällaisia tietopyyntöjä tulisi. Usea jäsenvaltio ei kuitenkaan ota käyttöön lähtöaineasetuksen mahdollistamaa lupajärjestelmää, joten kyseisistä valtioista ei siten ole odotettavissa tietopyyntöjä. Pykälän 2 momentin mukaan, jos rikosrekisterissä on säilytysrekisteriin merkittyjä tietoja, jäsenvaltiolle toimitettaisiin ainoastaan säilytysrekisteriin merkityt tiedot. Samanlaista säännöstä sovelletaan myös muissa 4 luvussa säädetyissä tilanteissa.  

16 §.Pyynnön sisältö, muoto ja kieli. Pykälä 1 momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus 15 b §:ään. Oikeusrekisterikeskus hyväksyisi toisen jäsenvaltion keskusviranomaisen lähettämän pyynnön lähtöaineasetuksen 6 artiklassa tarkoitetun luvanhakijan taustan selvittämiseksi, jos pyyntö sisältää puitepäätöksen liitteenä olevassa lomakkeessa tarkoitetut tiedot.  

17 §.Vastauksen sisältö, muoto ja kieli. Pykälä 1 momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus 15 b §:ään. Oikeusrekisterikeskus toimittaisi vastauksessaan tiedot lähtöaineasetuksen 6 artiklassa tarkoitetusta luvanhakijasta puitepäätöksen liitteenä olevan lomakkeen mukaisesti. 

18 §.Määräajat. Pykälän I momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus uuteen 15 b §:ään. Lähtöaineasetuksen 6 artiklan 9 kohdan mukaan keskusviranomaisen on vastattava tietopyyntöihin kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Vaikka asia on selvästi säädetty lähtöaineasetuksessa, saman säännöksen lisääminen kansalliseen lakiin selventää asiantilaa. 

20 b §.Pyynnön esittäminen lähtöaineasetuksen tarkoittamissa tilanteissa. Kyse on uudesta pykälästä. Pykälän mukaan Oikeusrekisterikeskus esittäisi toisen jäsenvaltion keskusviranomaiselle rekisteritietojen ja niihin liittyvien tietojen luovuttamista koskevan pyynnön, kun tarkoitus on saada tietoja lähtöaineluvan hakijan taustasta. Tarkoitus on selvittää, onko hakijalle annettu rikostuomioita unionin alueella. Oikeusrekisterikeskus pyytäisi tietoja sen jälkeen, kun on saanut Poliisihallitukselta tätä koskevan pyynnön.  

21 §.Pyynnön sisältö, muoto ja kieli. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus 20 b §:ään. Oikeusrekisterikeskus esittäisi pyyntönsä toisen jäsenvaltioin keskusviranomaiselle lähtöaineasetuksen 6 artiklassa tarkoitetun luvanhakijan taustan selvittämiseksi puitepäätöksen liitteenä olevan lomakkeen mukaisesti. 

22 §.Tietojen käyttöä koskevat rajoitukset. Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin 20 b §:n nojalla toiselta jäsenvaltiolta saatujen tietojen käyttöä koskevasta rajoituksesta. Tietoja saisi käyttää vain lähtöaineasetuksen 6 artiklassa tarkoitetun luvan hakijan taustan tarkistamista varten sen mukaisesti, kun tiedot toimittanut jäsenvaltio on ilmoittanut. Lähtöaineasetuksessa ei tällaisesta rajoituksesta säädetä mutta rajoituksen ottaminen kansalliseen lakiin on perusteltu, koska tiedot toimittanut jäsenvaltio voi asettaa tietojen käytölle rajoituksia. Vastaavanlainen rajoitussäännös on laissa myös 19 §:n 1 momentin, 20 ja 20 a §:n mukaisen pyynnön perusteella saatujen tietojen osalta. 

7.3  Rikosrekisterilaki

4 a §. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi uusi 7 kohta, joka mahdollistaisi rikosrekisterin tietojen luovuttamisen Suomen viranomaiselle lähtöaineasetuksen 6 artiklassa tarkoitetun luvan hakijasta. Suomessa kyseinen viranomainen olisi Poliisihallitus. Lähtöaineasetus edellyttää, että lähtöaineluvanhakijan tausta tarkistetaan, mukaan lukien hänelle missä tahansa unionin jäsenvaltiossa annetut rikostuomiot. Jos lähtöaineluvanhakija on oikeushenkilö, rikosrekisteritiedot luovutettaisiin oikeushenkilön hallintoelimissä vaikuttavista henkilöistä tai niistä henkilöistä, jotka käyttävät oikeushenkilössä puhevaltaa tai vastaavat toiminnasta muutoin taikka käsittelevät lähtöainetta, johon lupaa ollaan hakemassa.  

5 §. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi viittaus EU-rikosrekisterilain 20 b §:ään.