7.1
Rajavartiolaki
29 §.Tekninen valvonta.
Voimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus tekniseen valvontaan rajavalvonnan suorittamiseksi. Schengenin rajasäännöstön 2 artiklan 10 kohdan mukaan rajavalvonnalla tarkoitetaan mainitun asetuksen mukaisesti ja sen soveltamiseksi rajalla toteutettavia toimia, jotka muista syistä riippumatta suoritetaan ainoastaan rajanylitysaikomuksen tai rajanylityksen perusteella ja jotka käsittävät rajatarkastukset ja rajojen valvonnan. Artiklan 11 kohdan mukaan rajatarkastuksilla tarkoitetaan rajanylityspaikoilla suoritettavia tarkastuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että henkilöt ja heidän kulkuneuvonsa sekä heidän hallussaan olevat esineet voidaan päästää jäsenvaltioiden alueelle ja sieltä pois. Artiklan 12 kohdan mukaan rajojen valvonnalla tarkoitetaan rajojen valvontaa rajanylityspaikkojen välillä ja rajanylityspaikkojen valvontaa muulloin kuin niiden vahvistettuina aukioloaikoina henkilöiden estämiseksi kiertämästä rajatarkastuksia.
Teknisen valvonnan käyttöala laajennettaisiin kattamaan rajavalvonnan lisäksi myös rajaturvallisuuden ja rajajärjestyksen ylläpitäminen, Rajavartiolaitokselle säädetyt valvontatehtävät sekä Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaaminen. Pykälän otsikkoa tarkennettaisiin vastaavasti.
Rajavartiolain 3 §:n 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen tehtävänä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Rajaturvallisuuden ylläpitämisellä tarkoitetaan rajavartiolain 2 §:n 6 kohdan mukaan kotimaassa ja ulkomailla suoritettavia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään valtakunnanrajan ja ulkorajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen ja rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvat uhat, torjumaan rajat ylittävää rikollisuutta sekä varmistamaan rajanylityksen turvallisuus. Rajaturvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvat muun muassa kolmansissa maissa toimivat yhteyshenkilöt, yhteistyö naapurimaiden kanssa, rajavalvonta valtakunnanrajalla ja sen läheisyydessä sekä yhteistyö sisämaassa ja muiden Schengen-valtioiden viranomaisten kanssa.
Rajajärjestyksen ylläpitämisellä tarkoitetaan rajavartiolain 2 §:n 5 kohdan mukaan valtakunnanrajaa ja rajanylityspaikkoja koskevien säännösten samoin kuin rajaviranomaisten kansainvälistä yhteistoimintaa koskevien säännösten ja määräysten täytäntöönpanoa ja niiden noudattamisen valvontaa. Käytännössä rajajärjestystä valvotaan ulkorajoilla rajavalvonnan ja sisärajoilla muun valvonnan ja rajan kunnostustöiden yhteydessä. Ulkorajalla kyse on Suomen ja Venäjän välisen rajajärjestyssopimuksen (Sopimus Suomen Tasavallan Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnan rajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä, SopS 32/1960) mukaisista tehtävistä, kuten valtakunnanrajan merkinnän ja kunnon, valtakunnanrajalla tapahtuvan toiminnan sekä koti- ja tuotantoeläinten rajanylitysten säännöstenmukaisuuden valvonnasta. Koska rajajärjestyksen ylläpitäminen tapahtuu rajaturvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä, ehdotettu laajennus täsmentäisi teknisen valvonnan käyttöalaa.
Rajavartiolain 3 §:n 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos suorittaa erikseen säädettyjä valvontatehtäviä. Keskeisimpiin valvontatehtäviin kuuluvat rajavalvonnan lisäksi aluevalvonta, ulkomaalaisvalvonta, metsästyksen- ja kalastuksenvalvonta, tieliikenteen, maastoliikenteen ja vesiliikenteen valvonta sekä ympäristönsuojeluun ja luonnonsuojeluun liittyvä valvonta. Rajavartiolaitos suorittaa valvontaa pääasiassa valtakunnanrajan läheisyydessä ja merialueella. Aluevalvontatehtävässä noudatetaan aluevalvontalain 30 §:n sääntelyä teknisestä valvonnasta. Muiden valvontatehtävien osalta rajavartiolain mukainen tekninen valvonta mahdollistaisi jatkuvan tai toistuvan valvonnan esimerkiksi haaskojen läheisyydessä, kalastuskiellossa olevilla vesistöillä tai maastoliikenteeltä kielletyillä alueilla laittoman toiminnan paljastamiseksi. Teknisen valvonnan avulla olisi mahdollista selvittää myös esimerkiksi ne maasto- ja vesiliikennereitit, joissa partioiden suorittamalla valvonnalla voidaan parantaa maasto- ja vesiliikenneturvallisuutta.
Rajavartiolaitos suorittaa ulkomaalaisvalvontaa pääsääntöisesti itärajalla rajavyöhykkeen ulkopuolella, merialueella ja saaristossa, rajanylityspaikkoina toimivien lentoasemien ja satamien Schengen-alueeseen kuuluvilla alueilla sekä sisärajoilla rajanylityspisteillä ja taajamien ulkopuolella. Muualla Rajavartiolaitos suorittaa ulkomaalaisvalvontaa muiden toimivaltaisten viranomaisen tukemiseksi ja tehtävän loppuun saattamiseksi. Sisärajoilla toimittaessa ulkomaalaisvalvonnalla ei saa olla vastaavaa vaikutusta kuin rajavalvonnalla. Ulkomaalaisvalvonnan tarve voi kasvaa nopeasti esimerkiksi laajamittaisen maahantulon, terrorismin kasvun tai sotilaallisen uhan vuoksi. Tekninen valvonta edesauttaisi tällöin valvonnan tehokkaassa suorittamisessa.
Rajavartiolaitoksen on kaikissa oloissa suojattava sen erittäin tärkeä toiminta, henkilöstö, hallinnassa oleva omaisuus, esineet ja aineet sekä salassa pidettävät tiedot niihin kohdistuvilta uhkilta. Rajavartiolaitos suojaa myös tarvittaessa sen tiloissa ja alueilla luvallisesti oleskelevia henkilöitä. Rajavartiolaitoksella on aluevalvontalain 30 §:n mukaan oikeus suorittaa aluevalvontaan liittyvää teknistä valvontaa hallinnassa olevalla alueellaan. Suojattava toiminta tai kohde voi kuitenkin sijaita myös muualla kuin rajanylityspaikalla tai Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella. Teknistä valvontaa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevien alueiden ulkopuolella tapahtuvan operatiivisen ja harjoitustoiminnan suojaamisessa siten, että ulkopuoliset henkilöt eivät pääse Rajavartiolaitoksen tietämättä toiminta-alueelle.
Voimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitos saa suorittaa teknistä valvontaa rajan läheisyydessä, Suomen merialueella sekä rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä. Valvonnan painopiste on Suomen alueella, mutta rajan läheisyyden vuoksi tekninen valvonta suuntautuu käytännössä osittain myös Suomen alueen ulkopuolelle. Erityisesti merialueella tekninen valvonta ulottuu väistämättä myös kansainvälisille vesialueille. Tämän vuoksi sääntelystä ehdotetaan poistettavaksi Suomen merialuetta koskeva rajaus. Sääntely vastaisi aluevalvontalain 30 §:n mukaista teknistä valvontaa, joka kattaa jo nykyisin aluevesirajojen ja rannikon välisen alueen kokonaisuudessaan ja saattaa ulottua myös kansainväliselle vesialueelle (HE 38/2000 vp).
Teknisen valvonnan alueellista ulottuvuutta ehdotetaan laajennettavaksi myös meren rannikolle, ilmatilaan sekä Rajavartiolaitoksen hallinnassa oleville alueille. Merialueen teknisen valvonnan laitteet sijaitsevat rannikolla ja ne ovat pääsääntöisesti suunnattuja merelle, Rajavartiolaitoksen hallitsemalle alueelle tai rajanylityspaikalle ja sen välittömään läheisyyteen. Käytännössä tekninen valvonta kuitenkin ulottuu pienessä määrin myös meren rannikolle.
Ilmatilaan kohdistuva tekninen valvonta olisi tarpeellista erityisesti lisääntyneen miehittämättömän ilmailun vuoksi. Ilmaliikenteelle on ominaista sijainnin nopea vaihtuminen. Jotta mahdolliset valvontatoimenpiteet ja vastatoimenpiteisiin valmistautuminen pystytään toteuttamaan hallitusti ja ilmailuturvallisesti, on valvonta-alueen oltava laajempi kuin esimerkiksi maassa oleva liikkumisrajoitusalue. Tämän vuoksi tekninen valvonta voisi kohdistua koko ilmatilaan. Kyseessä olisi nimenomaisesti ilmatilan tekninen valvonta, ei maassa tapahtuvan toiminnan valvonta ilmatilasta käsin.
Tekninen valvonta Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevilla alueilla tarkoittaisi käytännössä Rajavartiolaitoksen toimitiloja sekä muita Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevia alueita, mukaan lukien liikkumisrajoituksen piiriin kuuluvat harjoitusalueet. Viranomaisen oman toimitilan tai sellaisen viranomaisen omassa käytössä olevan alueen, joka on yleisöltä suljettu, suojaamisen tarkoituksessa tapahtuvaan kameravalvontaan ei ole yleensä katsottu tarvittavan erillistä toimivaltuutta. Pykälässä ei eroteltaisi yleisön käytössä olevia alueita ja yleisöltä suljettuja alueita, joten sääntely olisi tarkoituksenmukaista teknisen valvonnan kokonaisuuden selkeyden kannalta. Lisäksi sääntely kattaisi myös edellä mainittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden.
Normaalioloissa Rajavartiolaitoksen hallinnassa oleviin alueisiin kuuluvat esimerkiksi esikunta-alueet, kasarmialueet, rajavartioasemat, rajanylityspaikkojen alueet ja ampuma-alueet. Teknisen valvonnan tarve korostuu erityisesti normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, jolloin Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevien alueiden määrä voi kasvaa. Rajavartiolaitoksen oikeudesta käyttää tilapäisesti muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä säädetään rajavartiolain 39 §:n 3 momentissa. Rajavartiolaitos voi kohottaa valmiuttaan myös muista syistä kuin puolustusvalmiuden kohottamiseksi. Tämä voi tapahtua esimerkiksi rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi laajamittaisen maahantulon tilanteessa tai merellisen suuronnettomuuden torjumiseksi. Teknistä valvontaa saisi suorittaa myös mainittujen alueiden välittömässä läheisyydessä, kuten esimerkiksi alueille johtavilla teillä. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) 5 luvussa säädetään kameravalvonnasta työpaikalla, mikä tulee ottaa toimitiloja koskevilta osin huomioon.
Teknisen valvonnan käyttöalan laajentamisen myötä Rajavartiolaitos kykenisi kohdentamaan henkilöstövoimavaransa nykyistä paremmin tehtäviin, jotka vaativat nimenomaan ihmisen toimenpiteitä. Erityisesti partiointi voitaisiin kohdentaa optimaalisesti. Ennalta ilmoitettu tekninen valvonta olisi omiaan myös ennaltaehkäisemään luvatonta toimintaa ja tukemaan erilaisten tilanteiden jälkikäteistä selvittämistä. Tavoitteena olisi poistaa nykyisen sääntelyn katvealueet, rakentaa erilaiset häiriötilanteet huomioiden joustavuutta ja selkeyttää sääntelypohjaa.
Teknisen valvonnan avulla partiointi voidaan kohdentaa optimaalisesti. Tämä lisäisi valvonnan kattavuutta, lyhentäisi epäiltyihin rikoksiin puuttumiseen kuluvaa aikaa sekä optimoisi kulkuneuvojen käyttöä parantaen valvontatoiminnan tuottavuutta, taloudellisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Teknisen valvonnan avulla saatavat ennakkotiedot toimenpiteen kohteesta parantavat myös työturvallisuutta.
Teknisen valvonnan suorittamisessa olisi edelleen otettava huomioon se, millä alueilla Rajavartiolaitos rajavartiolain 4 §:n 1 momentin mukaan toimii. Sääntelyn muutos ei siten laajentaisi Rajavartiolaitoksen toimialuetta.
Teknisen valvonnan määritelmään ei ehdoteta muutosta. Teknisellä valvonnalla tarkoitettaisiin edelleen poliisilain 4 luvun 1 §:ää ja tullilain 28 §:ää vastaavasti jatkuvaa tai toistuvaa kulkuneuvoihin, kulkuneuvon kuljettajiin, jalankulkijoihin tai yleisöön kohdistuvaa teknisellä laitteella tapahtuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen tai kuvan automaattista tallentamista. Sääntelyn piiriin kuuluva tekninen valvonta on siten luonteeltaan jatkuvaa. Siihen käytettävät tekniset laitteet ovat yleensä toiminnassa silloinkin, kun kukaan ei hetkellisesti seuraa niiden välittämää tietoa.
Teknistä valvontaa ei jatkossakaan saisi kohdistaa rikoslain (39/1889) 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun kotirauhan piiriin kuuluvaan alueeseen, käymälään, pukeutumistilaan tai muuhun vastaavaan paikkaan eikä henkilöstötiloihin tai työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön osoitettuihin työhuoneisiin. Suojatulla alueella olevan kohteen kuvaaminen teknisen valvonnan avulla ei ole sallittua, vaikka kohde olisi muulla tavoin omin silmin nähtävissä.
Rajavartiolaitoksen teknisen valvonnan painopiste olisi edelleen rajavalvonnan suorittaminen ulkorajan läheisyydessä. Ehdotettavat muutokset mahdollistaisivat kuitenkin teknisen valvonnan käyttämisen myös muualla, jos se olisi tarpeen rajavalvonnan suorittamiseksi, rajaturvallisuuden tai rajajärjestyksen ylläpitämiseksi, Rajavartiolaitoksen valvontatehtävissä tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Teknisen valvonnan tarkoituksena on puuttua mahdollisesti tapahtuviin häiriöihin. Jos valvonnan avulla saatavien tietojen perusteella siirrytään yleisvalvonnan sijasta seuraamaan tiettyä henkilöä, kyseeseen tulevat tarkkailun tai teknisen tarkkailun toimivaltuuksien käyttäminen.
Ehdotettavien alueellisten laajennusten vuoksi olisi tarpeen täsmentää, että teknisestä valvonnasta meren rannikolta merelle ja ilmatilassa ei erikseen ilmoiteta. Meren rannikolla teknisen valvonnan laitteet sijaitsevat käytännössä niin lähellä rantaviivaa, että ilmoittamisvelvollisuudesta vapautettu alue olisi hyvin kapea ja siitä aiheutuva haitta hyvin vähäinen. Ilmatilassa suoritettavasta teknisestä valvonnasta on puolestaan käytännössä mahdotonta ilmoittaa.
Teknisen valvonnan tietojen käsittelystä säädetään Rajavartiolaitoksen henkilötietolaissa. Sääntelyyn tehtäisiin tarvittavat tarkennukset jäljempänä kuvatulla tavalla.
29 a §.Radiotekninen valvonta
.
Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen oikeudesta suorittaa radioteknistä valvontaa. Pykälän
1 momentin
mukaan radioteknisellä valvonnalla tarkoitettaisiin jatkuvaa tai toistuvaa muulla teknisellä laitteella kuin tutkalla tapahtuvaa radiotaajuisten sähkömagneettisten aaltojen ja radiolaitteiden havaitsemista, tunnistamista, paikantamista, yksilöintiä ja seurantaa sähkömagneettisten aaltojen omaisuuksien avulla.
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 15 kohdan mukaan
radiotaajuudella
tarkoitetaan vapaasti etenevän sähkömagneettisen aallon taajuutta, joka on pienempi kuin 3 000 gigahertsiä.
Radiolaitteella
tarkoitetaan pykälän 14 kohdan mukaan laitetta ja sen olennaista osaa, joka on tarkoitettu radiotaajuisten sähkömagneettisten aaltojen lähettämiseen (
radiolähetin
) tai vastaanottamiseen (
radiovastaanotin
) radioviestintää tai muuta tarkoitusta varten.
Sähkömagneettisten aaltojen ja radiolaitteiden
havaitsemisella
tarkoitettaisiin kykyä havaita sähkömagneettinen aalto sekä sen taajuus, teho ja modulaatio. Pelkkä havainnointi ei tuota tarkempaa tietoa radioaallon tai radiolaitteen sijainnista, vaan ylipäänsä sellaisen olemassaolosta valvottavalla alueella.
Tunnistamisella
tarkoitettaisiin toimenpiteitä, joilla voidaan selvittää radiolähettimen laji, eli se, onko havainnoitu radiolaite esimerkiksi tutka, meri-VHF-radio, matkapuhelin tai muu päätelaite. Käytännössä tunnistaminen tapahtuisi radiolaitteen käyttämän radiotaajuuden avulla.
Paikantamisella
tarkoitettaisiin radiotaajuisen sähkömagneettisten aaltojen ja radiolaitteiden sijainnin tarkempaa selvittämistä esimerkiksi mittaamalla radiosignaalin suuntaa ja etäisyyttä.
Yksilöinnillä
tarkoitettaisiin toimenpiteitä radiolaitteiden erottelemiseksi toisistaan. Yksilöinti voisi tapahtua esimerkiksi radiolaitteen laitteistotunnuksen tai muun yksilöivän tunnuksen perusteella. Tällaisiin kuuluvat muun ohella kansainvälinen matkaviestimen laitetunnus (IMEI) ja kansainvälinen matkaviestintilaajan tunnus (IMSI). Nämä tunnukset ovat yhdistettävissä yksittäiseen oikeushenkilöön tai luonnolliseen henkilöön. Radioteknisen valvonnan tarkoituksena ei kuitenkaan olisi yksilöidä ja tunnistaa radiolaitetta käyttävää luonnollista henkilöä. Tältä osin ehdotettavissa 29 b §:ssä säädettäisiin tarkemmin radioviestinnän välitystietojen käsittelyn rajoituksista. Toisaalta on huomattava, että kaikki radiosignaalit tai muut radioaallot eivät ole luonnollisiin henkilöihin välillisestikään yhdistettävissä olevia.
Seurannalla
tarkoitettaisiin tunnistetun ja mahdollisesti yksilöidyn radiolaitteen sijainnin muutosten selvittämistä.
Radioteknisen valvonnan sääntely ei koskisi tutkien avulla suoritettavaa valvontaa.
Radioteknisen valvonnan toimivaltuus olisi alueellisesti rajoitettua. Toimivaltuus olisi lisäksi sidottu Rajavartiolaitoksen keskeisimpien tehtävien suorittamiseen. Pykälän
2 momentin
mukaan Rajavartiolaitoksella olisi oikeus suorittaa radioteknistä valvontaa valtakunnanrajan läheisyydessä, merialueella, meren rannikolla, ilmatilassa, rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä sekä Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella ja sen välittömässä läheisyydessä rajavalvonnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen, rajajärjestyksen ylläpitämisen tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisen kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostamiseksi.
Rajavartiolain 4 §:n 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos toimii siellä, missä se on rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi, rajavalvonnan suorittamiseksi taikka Rajavartiolaitokselle säädettyjen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamiseksi perusteltua, sekä merialueella ja Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa (1058/2004) tarkoitetulla talousvyöhykkeellä. Muualla Rajavartiolaitos toimii vain, jos se on tarpeen sen lakisääteisen tehtävän loppuun saattamiseksi, virka-avun antamiseksi taikka tuen antamiseksi toiselle suomalaiselle viranomaiselle. Myös radioteknisen valvonnan olisi kohdennuttava rajavartiolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti, eikä ehdotettava sääntely laajentaisi Rajavartiolaitoksen toimialuetta. Pääosa radioteknisestä valvonnasta tapahtuisi siten valtakunnanrajan läheisillä alueilla, merialueilla ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevilla alueilla. Muualla radiotekninen valvonta olisi tilapäistä.
Valtakunnanrajan läheisyydellä tarkoitettaisiin rajan läheisiä alueita Suomen valtakunnanrajan molemmin puolin. Radiotekniseen valvontaan soveltuvien laitteiden tekninen suorituskyky saattaa mahdollistaa radiotaajuisten sähkömagneettisten aaltojen havainnoinnin hyvinkin laajalta alueelta. Teknisesti olisi kuitenkin mahdollista myös rajata kerättävä aineisto vain siihen, mikä on tarpeen ja perusteltua pykälässä tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi. Kansainvälisen oikeuden yleisen periaatteen mukaan jokainen suvereeni valtio nauttii alueellista koskemattomuutta ja poliittista riippumattomuutta suhteessa muihin valtioihin. Voidaan arvioida, että oman valtion alueella suoritettavaa yleisluontoista valvontaa, joka ulottuu osittain myös toisen valtion alueelle, ei ole katsottava ongelmalliseksi suvereniteetin kannalta.
Merialueella tarkoitettaisiin kaikkia merialueita kansainväliset merialueet mukaan lukien. Radioteknisen valvonnan pääpaino olisi Suomen merialueella, mutta merialueen luonteen vuoksi radiotekninen valvonta ulottuisi väistämättä myös Suomen talousvyöhykkeelle ja muille kansainvälisille vesialueille. Jotta merialueiden valvonta olisi tarkoituksenmukaista, radiotekninen valvonta saisi ulottua myös meren rannikolle vastaavasti kuin tekninen valvonta.
Ilmatilaan kohdistuva radiotekninen valvonta olisi tarpeellista erityisesti lisääntyneen miehittämättömän ilmailun vuoksi. Ilmaliikenteelle on ominaista sijainnin nopea vaihtuminen. Jotta mahdolliset valvontatoimenpiteet ja vastatoimenpiteisiin valmistautuminen pystytään toteuttamaan hallitusti ja ilmailuturvallisesti, on valvonta-alueen oltava laajempi kuin esimerkiksi maassa oleva liikkumisrajoitusalue. Tämän vuoksi radiotekninen valvonta voisi kohdistua koko ilmatilaan. Säännös täydentäisi rajavartiolain 38 a §:n mukaista toimivaltuutta miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi. Radioteknisen valvonnan keinoin miehittämätöntä ilmailua olisi mahdollisuus valvoa myös tilanteissa, joissa 38 a §:n mukainen puuttumiskynnys ei vielä ole käsillä.
Radioteknistä valvontaa saisi suorittaa rajanylityspaikoilla ja niiden välittömässä läheisyydessä. Rajanylityspaikkoja ovat rajanylityspaikoista sekä rajatarkastusten jakamisesta niillä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (901/2006) säädetyt Suomen ja Venäjän välisen maarajan rajanylityspaikat sekä nimetyt lentoasemat, satamat ja merivartioasemat. Schengen-alueen sisärajoilla on rajanylityspaikkoja vain silloin, kun rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön mukaisesti. Kunkin rajanylityspaikan alue on määritelty tarkemmin alueellisen rajavartioviranomaisen päätöksellä. Rajanylityspaikan välittömällä läheisyydellä tarkoitettaisiin esimerkiksi rajanylityspaikalle johtavia teitä.
Radiotekninen valvonta Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevilla alueilla tarkoittaisi käytännössä Rajavartiolaitoksen toimitiloja sekä muita Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevia alueita, mukaan lukien liikkumisrajoituksen piiriin kuuluvat harjoitusalueet. Normaalioloissa Rajavartiolaitoksen hallinnassa oleviin alueisiin kuuluvat esimerkiksi esikunta-alueet, kasarmialueet, rajavartioasemat, rajanylityspaikkojen alueet ja ampuma-alueet. Radioteknisen valvonnan tarve korostuu erityisesti normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, jolloin Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevien alueiden määrä voi kasvaa. Rajavartiolaitoksen oikeudesta käyttää tilapäisesti muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä säädetään rajavartiolain 39 §:n 3 momentissa. Rajavartiolaitos voi kohottaa valmiuttaan myös muista syistä kuin puolustusvalmiuden kohottamiseksi. Tämä voi tapahtua esimerkiksi rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi laajamittaisen maahantulon tilanteessa tai merellisen suuronnettomuuden torjumiseksi. Radioteknistä valvontaa saisi suorittaa myös mainittujen alueiden välittömässä läheisyydessä, kuten esimerkiksi alueille johtavilla teillä.
Radioteknisen valvonnan sääntelyssä ei olisi teknisen valvonnan sääntelyä vastaavaa kieltoa kohdistaa valvontaa kotirauhan piiriin kuuluviin alueisiin. Tällainen edellytys olisi käytännössä mahdoton, koska radioteknisen valvonnan kattama maantieteellinen alue olisi verrattain suuri. Rajavartiolaitoksella ei ole mahdollisuutta etukäteen selvittää, mitkä kohteet olisivat tällaisen rajoituksen piirissä toisin kuin jatkuvan ja toistuvan kameravalvonnan osalta. Eduskunnan hallintovaliokunta on, tarkastellessaan vastaavan kaltaista kysymystä niin sanotun siviilitiedustelulainsäädännön osalta, todennut, että tietoverkon ylitse tapahtuvassa teknisessä tarkkailussa ei puututa kotirauhan suojaan, koska toiminnalla ei hankita tietoa siitä tilasta, jossa tiedonhankinnan kohteena oleva laite sijaitsee, vaan yksinomaan kyseisestä laitteesta (HaVM 36/2018 vp). Tämän vuoksi valiokunnan mukaan on selvää, ettei toimivaltuuden käytön sallittavuuden tule perustua siihen, ovatko laite ja sitä käyttävä henkilö pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa vai eivätkö ole.
Radiotekninen valvonta olisi tehokas valvonnan muoto sellaisenaan, mutta erityisesti yhdessä teknisen valvonnan kanssa. Radioteknisellä valvonnalla olisi mahdollisuus täydentää teknistä valvontaa kustannustehokkaasti esimerkiksi huonon näkyvyyden olosuhteissa. Radioteknisen valvonnan avulla voitaisiin havaita esimerkiksi merirajalla sumun vuoksi eksyneen tai sumua hyödyntämään pyrkivän aluksen tutkasignaalit ja ryhtyä valvontatiedon perusteella toimenpiteisiin luvattoman rajanylityksen ennalta ehkäisemiseksi tai luvattoman rajanylittäjän kiinniottamiseksi.
Radioteknisen valvonnan avulla muodostettaisiin reaaliaikaista tilannekuvaa Rajavartiolaitoksen ydintehtävien eli rajavalvonnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen ja rajajärjestyksen ylläpitämisen tarpeisiin. Käsitteiden sisältö on kuvattu tarkemmin teknistä valvontaa koskevan 29 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Radiotekninen valvonta tuottaisi tarvittavaa tietoa erityisesti operatiivisen kenttätoiminnan pohjaksi. Radioteknisen valvonnan avulla olisi esimerkiksi mahdollisuus havaita, jos jollakin alueella on epätavallisen paljon radiolaitteita tai jos radiolaite havaitaan poikkeavassa paikassa. Luvattomasti valtakunnanrajan ylittävät tai rajanylitystä yrittävät henkilöt käyttävät tai kantavat mukanaan lähes poikkeuksetta radiotaajuisia sähkömagneettisia aaltoja lähettäviä laitteita. Tällaisia ovat muun muassa päätelaitteella käytettävät karttaohjelmistot, jotka helpottavat liikkumista tiestön ulkopuolella teknisen valvonnan, partioiden ja ulkopuolisten silminnäkijöiden välttämiseksi. Muodostettavan tilannekuvan avulla ihmisen toimenpiteitä vaativia tehtäviä voitaisiin suunnata mahdollisimman tehokkaasti.
Suomen ja Venäjän välisen rajajärjestyssopimuksen 36 artiklan mukaan sopimusosapuolet ovat velvollisia ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisten tapahtumien ehkäisemiseksi, joita valtakunnanrajalla saattaa esiintyä sekä tutkimaan ja tarpeen vaatiessa ratkaisemaan kaikki rajatapahtumat. Rajavartiolaitos selvittää ja tutkii vuosittain useita porojen ja metsästyskoirien aiheuttamia rajajärjestyssopimuksen rikkomuksia. Nykyään usealla porolla ja pääosalla valtakunnanrajan läheisyydessä käytettävistä metsästyskoirista on niiden paikantamiseen käytettäviä radiolähettimiä. Radioteknisen valvonnan avulla voitaisiin esimerkiksi paikantaa valtakunnanrajan läheisyydessä liikkuva radiolaite ja ryhtyä toimenpiteisiin radiolaitteen käyttäjän ja sen toiminnan selvittämiseksi sekä edelleen rajajärjestyssopimusten rikkomusten ennalta ehkäisemiseksi ja paljastamiseksi.
Rajavartiolaitoksen vartiolaivat muodostaisivat radioteknistä tilannekuvaa paikallisesti niiltä alueilta, joilla ne liikkuvat. Valvontalentokoneet puolestaan tukisivat radioteknisen tilannekuvan muodostamista laajemmin pykälässä tarkoitetuilla maa- ja merialueilla. Tilannekuva sisältäisi tietoja esimerkiksi merialueen ja raja-alueen tutkista, merenkulun hätälähettimistä, käsiradioista, matkapuhelimista, satelliittilähetteistä, merenkulun AIS-lähetteistä ja WIFI-tukiasemista. Tilannekuvaa voitaisiin täydentää Rajavartiolaitoksen omaan toimintaan liittyvillä tiedoilla. Rajavartiolaitos voisi suorittaa radioteknistä valvontaa myös kiinteästi maa- tai vesialueelle asennettavilla laitteilla.
Radioteknisen valvonnan avulla saatavaa tilannekuvaa voitaisiin hyödyntää operatiivisen kenttätoiminnan lisäksi myös toimintaympäristötietoisuuden muodostamiseksi. Toimintaympäristötietoisuudella tarkoitetaan lyhytaikaista tilanneseurantaa ja -valvontaa sekä pidempiaikaista tilannekuvan muodostamista. Radioteknisellä valvonnalla olisi mahdollista havaita, jos toimintaympäristö esimerkiksi valtakunnanrajan läheisillä alueilla on muuttunut aiemmasta. Radioteknisellä valvonnalla voitaisiin myös hankkia tarvittavaa tietoa valtionjohdon päätöksenteon tueksi. Tällainen tarve on esimerkiksi tilanteessa, jossa harkitaan rajanylityspaikkojen väliaikaista sulkemista, rajanylitysliikenteen rajoittamista tai kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämistä rajavartiolain 16 §:n mukaisesti.
Radioteknistä valvontaa voisi suorittaa myös Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi siihen kohdistuvilta uhkilta. Radioteknisellä valvonnalla olisi mahdollista paljastaa esimerkiksi turvallisuusradioviestintää vaarantavat radiohäiriöitä aiheuttavat radiolähettimet, kuten satelliittipaikannussignaalia tai Rajavartiolaitoksen radioviestintää häiritsevät laitteet. Radioteknisen valvonnan avulla häiriöitä aiheuttava radiolaite voitaisiin havaita ja paikantaa mahdollisimman nopeasti ja siihen voitaisiin kohdentaa mahdollisimman oikeasuhtaisia keinoja häiriön poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaaminen tarkoittaisi myös yksittäisen Rajavartiolaitoksen tehtävän, kuten esimerkiksi aluevalvontatehtävän, pelastustehtävän, turvaamistehtävän, sotilaallisen valmiuden kohottamiseen liittyvän tehtävän tai virka-aputehtävän suorittamisen suojaamista. Toiminnan suojaaminen voisi tarkoittaa myös Rajavartiolaitoksen kriittisen kaluston, materiaalin tai kohteen taikka salassa pidettävien taktisten ja teknisten menetelmien suojaamista.
Radioteknisen valvonnan järjestelmään olisi teknisesti ohjelmoitava maantieteellinen alue, jonka ulkopuolelle paikantuvien radiosignaalien ja radiolaitteiden tiedot poistuvat valvontajärjestelmästä automaattisesti ilman, että järjestelmän tuottamaa tilannekuvaa seuraava henkilö saa niistä tietoa. Tällä varmistettaisiin osaltaan se, että radioteknistä valvontaa suoritettaisiin vain pykälässä tarkoitetuilla alueilla ja pykälässä säädettyihin tarkoituksiin. Radioteknistä valvontaa olisi oikeus suorittaa ainoastaan siltä osin kuin se on tarpeen pykälässä säädettyjen Rajavartiolaitoksen omien lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Valvontaa ei siten olisi oikeus suunnata yksinomaan toisen viranomaisen pyynnöstä tiettyyn kohteeseen. Radioteknisen valvonnan avulla saatuja tietoja olisi kuitenkin oikeus luovuttaa myös toiselle viranomaiselle, jos viranomaisella on voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti oikeus tietojen saamiseen Rajavartiolaitokselta. Luovuttamisoikeus ei kuitenkaan koskisi jäljempänä kuvatulla tavalla radioteknisen valvonnan tallennetta kokonaisuudessaan.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin radioteknisen valvonnan suorittamisesta ilmeisessä hädässä tai välittömässä vaarassa olevan henkilön paikantamiseksi. Tältä osin sääntely ei sisältäisi alueellista rajoitusta 2 momentin tavoin, vaan toimivaltuus olisi käytettävissä kaikkialla, missä Rajavartiolaitos rajavartiolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti toimii. Rajavartiolain 3 §:n mukaan Rajavartiolaitos suorittaa etsintä- ja pelastustehtäviä. Käytännössä kyse olisi useimmiten Rajavartiolaitoksen suoraan vastaanottaman meripelastuksen hätäilmoituksen tai Rajavartiolaitokselle hätäkeskuksen kautta välitetyn hätäilmoituksen perusteella suoritettavasta etsinnästä taikka poliisille virka-apuna suoritettavasta tehtävästä. On kuitenkin mahdollista, että ilmoitus kadonneesta tai hädässä olevasta henkilöstä tulee Rajavartiolaitoksen tietoon myös muutoin kuin hätäilmoituksen kautta. Rajavartiolaitoksella olisi tällöinkin mahdollisuus hyödyntää radioteknistä valvontaa henkilön paikantamiseksi, jos saatujen tietojen perusteella arvioitaisiin henkilön olevan ilmeisessä hädässä tai välittömässä vaarassa.
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 321 §:n mukaan teleyritys on velvollinen luovuttamaan hätäkeskukselle, meripelastuskeskukselle, meripelastuslohkokeskukselle ja poliisille käsiteltäväksi 1) sen liittymän tai päätelaitteen, josta hätäilmoitus on tehty, sijaintitiedot ja tiedot liittymän tunnisteesta, tilaajasta, käyttäjästä ja asennusosoitteesta sekä 2) hätäilmoituksen kohteena olevan henkilön käyttämän liittymän tai päätelaitteen sijaintitiedot sekä tiedot liittymän tunnisteesta, tilaajasta, käyttäjästä ja asennusosoitteesta, jos henkilö on hätäilmoituksen vastaanottaneen viranomaisen perustellun käsityksen mukaan ilmeisessä hädässä tai välittömässä vaarassa. Edellä tarkoitetut tiedot on luovutettava saman lain 136 §:ssä tarkoitetun vaitiolovelvollisuuden sekä saman lain 160 ja 161 §:ssä tarkoitettujen sijaintitietojen käsittelyä koskevien edellytysten estämättä ja riippumatta siitä, mitä tilaaja tai käyttäjä on sopinut teleyrityksen kanssa tietojen pitämisestä salassa. Lisäarvopalvelun tarjoajalla on oikeus luovuttaa edellä tarkoitetut tiedot siinä mainitulle viranomaiselle.
Rajavartiolaitoksen käytössä olevalla radioteknisen valvonnan laitteistolla olisi mahdollisuus täydentää edellä mainittuja teleyrityksen luovuttamia tietoja etenkin laajoilla harvaanasutuilla alueilla. joilla teleoperaattorien linkkiverkosto on harva. Radioteknisen valvontaan soveltuvien laitteiden käyttö etsintäalueella voi nopeuttaa eksyneen tai avun tarpeessa olevan henkilön löytämistä myös vaikeissa sää- ja maasto-olosuhteissa.
Pykälän
4 momentin
mukaan radioteknisestä valvonnasta päättäisi Rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston päällikkö. Päätös olisi tehtävä kirjallisesti. Koska radiotekninen valvonta olisi 1 momentin määritelmän mukaisesti jatkuvaa tai toistuvaa, päätöksessä annettaisiin käytännössä tarkemmat linjaukset laissa säädettyjen edellytysten, kuten valvonnan alueellisten ja asiasisällöllisten rajausten huomioimiseksi. Säännöksen tarkoituksena ei olisi se, että raja- ja meriosaston päällikön olisi tehtävä yksittäisessä tilanteessa päätös radioteknisen järjestelmän käyttämisestä hädässä tai välittömässä vaarassa olevan henkilön paikantamiseksi.
Pykälän
5 momentissa
säädettäisiin, että radioteknisestä valvonnasta ei erikseen ilmoitettaisi. Käytännössä ilmoittaminen olisi mahdotonta, koska teknisten laitteiden sensorit keräisivät tietoa sijaintipaikkaansa laajemmalta alueelta etenkin silloin, kun radioteknistä valvontaa suoritettaisiin liikkuvasta kohteesta, kuten Rajavartiolaitoksen vartiolaivasta tai valvontalentokoneesta. Rekisterinpitäjänä toimivan Rajavartiolaitoksen esikunnan tulisi tämän vuoksi kiinnittää erityistä huomiota rekisteröityjen informointiin muulla tavoin tietosuojalainsäädännön edellyttämällä tavalla.
29 b §.Sähköisen viestinnän tietojen käsittely radioteknisessä valvonnassa
.
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 17 kohdan mukaan
radioviestinnällä
tarkoitetaan viestintää radioaaltojen avulla ja radiomäärityksellä esineen sijainnin, nopeuden tai muun luonteenomaisen piirteen määrittämistä radiomäärityksellä taikka näihin parametreihin liittyvien tietojen hankkimista radioaaltojen etenemisominaisuuksien avulla. Pykälän 18 kohdan mukaan
sijaintitiedolla
tarkoitetaan viestintäverkosta tai päätelaitteesta saatavaa tietoa, joka ilmaisee liittymän tai päätelaitteen maantieteellisen sijainnin ja jota käytetään muuhun kuin viestin välittämiseen. Pykälän tällä hetkellä 21.6.2024 asti voimassa olevan 40 kohdan mukaan
välitystiedolla
tarkoitetaan oikeus- tai luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevaa tietoa, jota käsitellään viestin välittämiseksi, sekä tietoa radioaseman tunnisteesta, radiolähettimen käyttäjästä sekä tietoa radiolähetyksen alkamisajankohdasta, kestosta ja lähetyspaikasta. Määritelmä ei sisällä tietoa radiolähettimen lajista, joten myös tätä tietoa voi käsitellä. Radiolähettimen laji tarkoittaa tietoa siitä, onko kyseessä esimerkiksi ilma-alus tai sen ohjain, VHF-radio, tutka, hätälähetin tai matkapuhelin.
Kuten edellä kohdassa 2.1.2 on todettu, sähköisen viestinnän palveluista annettu laki mahdollistaa radiosignaalin lähetystehon, modulaation ja taajuuden havainnoinnin, jos käsittelyn lopputuloksena ei muodostu laissa tarkoitettuja välitystietoja. Radiolaitteen tarkemman sijainnin selvittäminen ja radiolaitteen tai sen käyttäjän tarkempi yksilöinti edellyttävät kuitenkin nimenomaista toimivaltuutta.
Ehdotetun 29 a §:n mukaisen radioteknisen valvonnan tarkoituksenmukainen suorittaminen edellyttää, että Rajavartiolaitoksella on oikeus käsitellä myös muun kuin yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitetun radioviestinnän välitystietoja sekä sijaintitietoja. Pykälän
1 momentti
sisältäisi tätä koskevan säännöksen. Käsittelyoikeus sisältäisi myös toiselta viranomaiselta saadut tiedot, jos Rajavartiolaitokselle on säädetty oikeus saada tällaisia tietoja radioteknisen valvonnan suorittamiseksi.
Perustuslain 10 §:n 4 momentin mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä, turvallisuustarkastuksessa ja vapaudenmenetyksen aikana sekä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Ehdotetun sääntelyn suhdetta perustuslakiin arvioidaan tarkemmin esityksen säätämisjärjestystä koskevassa osiossa.
Radiotekninen valvonta kohdentuisi tyypillisesti valvonta-alueella oleskelevan ihmisen tai eläimen hallussa olevan radiolaitteen viestiliikenteeseen. Valvonta voisi myös kohdentua laitteiden instrumentointisignaaleihin, kuten miehittämättömän järjestelmän toimintaan ja toiminnan tarkkailuun liittyviin radiosignaaleihin. Toisaalta valvonta voisi kohdistua myös esimerkiksi viestintää sisältämättömiin radioaaltoihin kuten alusten tutkasignaaleihin. Matkapuhelimen tai muun henkilöön yhdistettävän päätelaitteen osalta radioviestinnän ja radioviestinnän välitystietojen käsittely sisältää väistämättä tietoja, joilla henkilö on mahdollista yksilöidä. Ehdotetun radioteknisen valvonnan tarkoituksenmukainen käyttö edellyttää siten, että myös luonnolliseen henkilöön yhdistettäviä tietoja on mahdollista käsitellä jossakin määrin. Käytännössä tällaisia tietoja käsiteltäisiin kuitenkin ainoastaan ehdotetussa 29 a §:ssä tarkoitetun radioteknisen tilannekuvan muodostamiseksi. Tarkoituksena ei olisi selvittää radioviestinnän tai välitystietojen avulla radiolaitteen haltijan henkilöllisyyttä tai edes sitä, onko radiolaite ihmisen tai eläimen hallussa tai kiinnitettynä liikkuvaan esineeseen. Tarkoituksena ei olisi myöskään puuttua varsinaisen luottamuksellisen radioviestin sisältöön, jota koskeva rajoitussäännös sisältyisi pykälän 2 momenttiin.
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 137 §:n 1 momentin mukaan sähköisten viestien välitystietojen käsittely on sallittua ainoastaan käsittelyn tarkoituksen vaatimassa laajuudessa eikä sillä saa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä. Pykälässä säädettäisiin tämän vuoksi, että radioviestintää ja radioviestinnän välitystietoja saisi käsitellä ainoastaan siinä laajuudessa kuin ne ovat välttämättömiä radioteknisen valvonnan suuntaamiseksi taikka valvontakohteiden erottelemiseksi tai rajaamiseksi. Lisäksi säädettäisiin siitä, että käsittelyn jälkeen välitystiedot olisi hävitettävä tai tehtävä sellaisiksi, ettei niitä voi yhdistää yksittäiseen luonnolliseen henkilöön. Luottamuksellisen viestinnän tietoja ei siten käytettäisi radiolaitteen omistajan tai haltijan tunnistamiseksi, vaan yksilöinti koskisi kyseistä radiolaitetta. Radiolaitteiden yksilöinti olisi tarpeen eri radiolaitteiden erottelemiseksi toisistaan, jotta toimenpiteiden tarve pystytään arvioimaan oikein. Yksilöinti tapahtuisi käytännössä automaattisesti teknisin menetelmin ja sen avulla olisi mahdollista rajata tarpeettomia kohteita pois radioteknisen valvonnan piiristä. Yksilöinti mahdollistaisi myös tietyn radiolaitteen seurannan, jos siihen olisi perusteltu tarve. Pelkästään radioteknisen valvonnan tietojen avulla ei tehtäisi yksittäistä henkilöä koskevia hallinnollisia tai rikostorjuntaan liittyviä päätöksiä, mutta tiedoilla voisi olla merkitystä osana asian käsittelyn kokonaisuutta, jos esimerkiksi tietojen perusteella Rajavartiolaitoksen partio havaitsisi luvatonta toimintaa paikan päälle saavuttuaan.
Edellä mainittu rajaus ei koskisi radiotaajuisten sähkömagneettisten aaltojen ja radiolaitteiden sijaintitietojen käsittelyä. Sijaintiedot ovat välttämätön osa radioteknistä valvontaa ja sen perusteella mahdollisesti käynnistettäviä Rajavartiolaitoksen muita toimenpiteitä. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 160 §:n mukaan sijaintitietoja, jotka voidaan yhdistää luonnolliseen henkilöön, saa käsitellä, jos laissa niin säädetään. Sijaintitietoja saa käsitellä ainoastaan käsitellyn tarkoituksen vaatimassa laajuudessa, eikä sillä saa rajoittaa yksityisyyden suojaa enempää kuin on välttämätöntä. Radioteknisen valvonnan avulla saatavat radiolaitteen sijaintitiedot eivät sellaisenaan suoraan sisällä luonnollisen henkilön yksilöiviä tietoja, mutta laitetta käyttävä luonnollinen henkilö voi olla yksilöitävissä muulla tavoin, esimerkiksi teknisen valvonnan kuvatallenteen tai Rajavartiolaitoksen partion tekemien havaintojen avulla. Kyse olisi tällöin yksittäistapauksellisesta tunnistamisesta operatiivisen toiminnan yhteydessä. Ehdotettavan 29 a §:n mukaan radioteknistä valvontaa olisi oikeus suorittaa vain rajavalvonnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen, rajajärjestyksen ylläpitämisen tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisen kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostamiseksi. Tämä osaltaan merkitsisi sitä, että automaattinen ja säännönmukainen luonnollisten henkilöiden yksilöinti sijaintitietojen perusteella ei olisi radioteknisen valvonnan tarkoituksessa mahdollista. Kuten edellä on todettu, radioteknisen valvonnan tietoja ei myöskään yksinään käytettäisi luonnollista henkilöä koskevassa päätöksenteossa.
Radioteknistä valvontaa suoritettaisiin erikseen hankittavalla laitteistolla, jonka sensorit keräisivät tietoa sähkömagneettisesta spektristä toiminta-alueellaan. Sensoreiden keräämä tieto prosessoitaisiin ja suodatettaisiin teknisin menetelmin lainsäädännön edellyttämien alueellisten ja asiallisten rajausten mukaiseksi tietoaineistoksi ennen sen siirtämistä loppukäyttäjän käsiteltäväksi. Vasta tämän jälkeen esikäsitelty tietoaineisto tallentuisi ja olisi Rajavartiolaitoksen virkamiesten käytettävissä erillisessä käyttöliittymässä. Käyttöliittymän näyttämä tilannekuva olisi reaaliaikainen. Käyttöliittymässä tietoaineistoa voitaisiin rajata myös muulla tavoin esimerkiksi taajuusalueiden tai laitetyyppien perusteella kulloisenkin tilanteen tarpeiden mukaisesti.
Radioteknisen valvonnan tavoitteena ei olisi edellä kuvatulla tavalla tunnistaa yksittäisiä luonnollisia henkilöitä. Sensoreiden tuottama tieto tulisi siten suodattaa sellaiseen muotoon, että loppukäyttäjä ei saisi tietää radiolaitteen yksilöintiin käytettäviä tunnistetietoja. Poikkeuksena olisivat tilanteet, joissa radioteknistä valvontaa käytettäisiin ilmeisessä hädässä tai välittömässä vaarassa olevan henkilön etsimiseen ehdotetun 29 a §:n 3 momentin mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa radioteknisen valvonnan tarkoituksena olisi nimenomaisesti löytää kyseisen luonnollisen henkilön hallussa oleva päätelaite siihen liitettyjen yksilöintitietojen avulla. Kyseessä voisi olla esimerkiksi matkapuhelimen IMEI-koodi, jonka avulla henkilön hallussa olevan laitteen sijainti voitaisiin erottaa muista alueella olevista radiolaitteista.
Pykälän
2 momentti
sisältäisi lisärajauksen, jonka mukaan radioteknisen valvonnan avulla ei saisi hankkia tietoja muun kuin yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitetun radioviestin sisällöstä. Kielto koskisi myös ehdotetun 29 a §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmeisessä hädässä tai välittömässä vaarassa olevan henkilön paikantamista. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 22 kohdan mukaan sähköisellä viestillä tarkoitetaan tietoa, jota välitetään tai jaetaan sähköisesti. Radioviestillä tarkoitettaisiin tässä radiotaajuista sähköistä viestiä. Käsittelykielto koskisi luottamuksellisen radioviestin konkreettista sisältöä, ei yleisemmin radioviestintään liittyviä tunniste- ja muita tietoja.
Ehdotettu sääntely täydentäisi rajavartiolain 38 a §:n mukaista toimivaltuutta miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi. Miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puuttuminen teknisin toimenpitein perustuu nykyisellään miehittämättömän ilma-aluksen ja sen kauko-ohjaimen välisen ohjaussignaalin käsittelyyn. Radioteknisen valvonnan avulla olisi mahdollista havainnoida miehittämättömiä ilma-aluksia myös laajemmalla alueella ja silloinkin, kun 38 a §:n mukaiset edellytykset niiden kulkuun puuttumiseksi eivät vielä täyttyisi.
Radioteknisen valvonnan tarkoituksena olisi muodostaa tilannekuva radiosignaaleista ja radiolaitteista tietyillä erikseen määritellyillä alueilla Rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamisen tehostamiseksi. Kyse olisi tiedonhankinnasta ja tiedon analysoinnista yleisvalvontatarkoituksessa, mikä erottaisi sen rikostorjunnan toimenpiteistä ja sotilastiedustelulain mukaisesta radiosignaalitiedustelusta. Vaikka radioteknisen valvonnan tekninen toteutustapa olisi samankaltainen kuin esimerkiksi teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisessa ja televalvonnassa, radiotekninen valvonta ei kohdistuisi rikostorjunnan toimenpiteiden tavoin ennalta määritettyyn kohteeseen. Radiolaitteen haltijan yksilöiviä tietoja ei myöskään selvitettäisi teleoperaattorien kautta. Kyse olisi siten joko Rajavartiolaitoksen itse käyttämästä teknisestä laitteesta tai Rajavartiolaitoksen hankkimasta vastaavasta palvelusta. Sääntelyyn ehdotetut rajaukset erityisesti luottamuksellisen viestinnän käsittelyn ja valvontatiedon toissijaisen käsittelyn osalta merkitsisivät myös sitä, että radioteknisellä valvonnalla ei voitaisi kiertää rikostorjunnan toimenpiteiden käyttökynnyksiä, joista säädetään Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalaissa ja pakkokeinolaissa.
Radiotekninen valvonta olisi teknisesti ja toiminnallisesti samankaltaista myös radiosignaalitiedustelun kanssa. Radioteknisen valvonnan avulla ei olisi kuitenkaan oikeutta hankkia tietoa luottamuksellisen radioviestin sisällöstä, mikä puolestaan on radiosignaalitiedustelun keskeinen tavoite. Vaikka radiotekninen valvonta kohdistuisi myös muihin kuin valtiollisiin toimijoihin ja sitä suoritettaisiin myös Suomen alueella laajemmin kuin radiosignaalitiedustelua, sääntelyyn ehdotetut rajaukset erityisesti luottamuksellisen viestinnän käsittelyn osalta korostaisivat sen luonnetta yleisvalvontana.
Henkilötietojen käsittelystä radioteknisen valvonnan suorittamiseksi säädettäisiin Rajavartiolaitoksen henkilötietolain uudessa 15 b ja 47 b §:ssä.
29 c §. Radioteknisen valvonnan tietojen käsittely ja hävittäminen
.
Pykälän
1 momentti
sisältäisi aineellisen viittaussäännöksen Rajavartiolaitoksen henkilötietolakiin radioteknisen valvonnan tietojen käsittelyn osalta.
Radioteknisessä valvonnassa käytettävien sensoreiden tuottaman tiedon teknisen esikäsittelyn avulla varmistettaisiin lähtökohtaisesti se, että radiotekninen valvonta kohdistuu yksinomaan 29 a §:ssä tarkoitetuille alueille ja että valvonnassa kerätään ainoastaan tietoa, joka on tarpeen 29 a §:ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Käytännössä on kuitenkin mahdollista, että teknisestä suodatuksesta huolimatta tietoa tallentuu satunnaisesti myös muista kohteista. Pykälän
2 momentti
sisältäisi tällaista tilannetta koskevan säännöksen. Jos kävisi ilmi, että radiotekninen valvonta on kohdistunut muualle kuin 29 a §:ssä tarkoitetulle alueelle tai tietoon, jota ei saa käyttää radioteknisen valvonnan suorittamiseksi, tallenteet ja saatuja tietoja koskevat muistiinpanot olisi hävitettävä viipymättä. Radioteknistä valvontaa ei olisi tarpeen kokonaan lopettaa, mutta valvonta olisi kohdennettava uudelleen niin, ettei se kohdistuisi enää tällaiselle alueelle tai tällaiseen tietoon.
29 d §.Teknisen ja radioteknisen valvonnan laitteistot
.
Pykälän
1 momentti
sisältäisi voimassa olevan 29 §:n 3 momentin säännöksen, jonka mukaan Rajavartiolaitos saa asettaa teknistä laitteistoa teknistä valvontaa varten rajavyöhykkeellä sekä rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa. Voimassa olevan sääntelyn mukaan rajavyöhykkeen ulkopuolella teknistä laitteistoa voidaan ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa asettaa tilapäisesti enintään kolmen kuukauden ajaksi.
Säännöstä muutettaisiin niin, että rajavyöhykkeen ulkopuolella teknistä laitteistoa voitaisiin asettaa tilapäisesti ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Pidempi ajanjakso olisi tarpeen erityisesti silloin, kun rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille. Sisärajoilla ei ole rajavyöhykettä, jonne teknisen valvonnan laitteet voitaisiin asentaa pysyvästi ilman maanomistajan tai haltijan lupaa. Kuuden kuukauden enimmäisaika vastaisi Schengenin rajasäännöstön (2016/399) III osaston II luvun 25 artiklan 4 kohdan mukaista kokonaisaikaa, jonka ajan rajavalvonta saa enintään olla palautettuna sisärajoille. Kokonaisajanjaksoa voidaan kuitenkin säännöksessä mainituissa poikkeuksellisissa olosuhteissa jatkaa enintään kahteen vuoteen. Tämän vuoksi enimmäisaika säädettäisiin kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Sääntely ulotettaisiin koskemaan myös radioteknisen valvonnan laitteistoa, jos sellaista olisi tarpeen asettaa kiinteästi maa- tai vesialueelle. Teknisen laitteiston asettamisesta aiheutuvasta vahingosta ja haitasta suoritettaisiin jatkossakin maa- tai vesialueen omistajalle tai haltijalle käyvän hinnan mukainen korvaus.
Radiotekniseen valvontaan käytettävät laitteet voisivat toimia joko passiivisesti radioaaltoja havainnoimalla tai aktiivisesti, jolloin laite itse lähettäisi ympäristöönsä radiosignaaleja. Muun viestinnän häiriöttömyyden varmistamiseksi pykälän
2 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta ja velvollisuudesta tarkastaa, ettei radioteknisessä valvonnassa käytettävä tekninen järjestelmä ominaisuuksiensa vuoksi aiheuta haitallista häiriötä yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille, esimerkiksi hätäradioliikenteelle. Teknisellä järjestelmällä tarkoitettaisiin radiotekniseen valvontaan käytettävien teknisten laitteiden kokonaisuutta. Koko järjestelmän arviointi olisi tarkoituksenmukaista, koska häiriöriskit voivat olla erilaisia kuin mitä yksittäisen laitteen käytöstä aiheutuisi. Vastaavan kaltainen säännös sisältyy pakkokeinolain 10 luvun 25 §:ään ja Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain 33 §:n 2 momenttiin.
Sääntely ei sisältäisi edellä mainittujen pakkokeinolain ja Rajavartiolaitoksen rikostorjuntalain säännösten kaltaista edellytystä siitä, että radioteknisessä valvonnassa saisi käyttää ainoastaan sellaista laitetta, jota voidaan käyttää vain säädettyyn tarkoitukseen. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että tällainen vaatimustenmukaisuutta koskeva edellytys oli välttämätön pakkokeinolain ja poliisilain sääntelyssä, joka koskee teknisen laitteen käyttämistä teleosoitteen ja telepäätelaitteen yksilöimiseen (esim. PeVL 98/2022 vp ja PeVL 99/2022 vp). Radioteknisessä valvonnassa olisi kyse eri tyyppisestä toimivaltuudesta ja tietojen käsittelystä. Ehdotettu sääntely (29 c §) sisältäisi nimenomaisen velvoitteen hävittää sellainen mahdollisesti tallentunut aineisto, joka ei ole toimivaltuuden käyttöedellytysten mukaista. Tämän vuoksi ei katsota tarkoituksenmukaiseksi rajoittaa säännöstasolla valvonnassa hyödynnettävän teknisen laitteiston ominaisuuksia. Rajavartiolaitoksen olisi kuitenkin tarvittavilla teknisillä toimenpiteillä, sisäisellä valvonnalla, ohjeistuksella ja koulutuksella huolehdittava siitä, että radioteknisen valvonnan laitteistoa ja sen tuottamaa tietoa käytetään ainoastaan sääntelyn mahdollistamalla tavalla. Radioteknisen valvonnan suorittamiseen käytettävä tekninen laite saattaa tarvita myös sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 39 §:ssä tarkoitetun radioluvan. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan radiolähettimien hallussapito ja käyttö edellyttävät Liikenne- ja viestintäviraston myöntämää radiolupaa, jollei pykälässä toisin säädetä. Virasto voi liittää radiolupaan muun muassa radioviestinnän häiriöiden estämisen tai poistamisen kannalta tarpeellisia ehtoja. Radiolupaehdoilla voidaan osaltaan varmistaa muun muassa hätäradioliikenteen toimintavarmuutta. Pykälän 7 momentin mukaan Rajavartiolaitos ei tarvitse radiolupaa, jos radiolähetintä käytetään ainoastaan Liikenne- ja viestintäviraston kyseisen lain 96 §:n 1 momentin nojalla antamassa määräyksessä yksinomaan Rajavartiolaitoksen käyttöön määrätyillä taajuusalueilla.
7.2
Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa
7 §.Henkilötietojen käsittely rajavalvonnassa sekä rajaturvallisuuden ja rajajärjestyksen ylläpitämiseksi
.
Rajavartiolain 29 §:ssä tarkoitetun teknisen valvonnan tietojen käsittelystä säädettäisiin jatkossa uudessa 15 a §:ssä, joten voimassa olevan pykälän 2 momentin 3 kohta kumottaisiin.
15 a §.Henkilötietojen käsittely teknisen valvonnan suorittamiseksi
.
Rajavartiolain 29 §:ssä tarkoitetun teknisen valvonnan tallenteiden käsittelyä koskeva 7 §:n 2 momentin 3 kohdan sääntely siirrettäisiin erilliseksi pykäläksi, koska teknisen valvonnan käyttöala ehdotetaan laajennettavaksi myös muuhun kuin rajavalvontaan. Sääntelyn asiasisältö säilyisi ennallaan.
Rajavartiolain 29 §:ään ehdotettavat muutokset merkitsisivät teknisen valvonnan käyttöalan laajentamista. Teknisen valvonnan henkilötietojen käsittely kuuluisi kuitenkin edelleen yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan (rajavalvonnan suorittaminen, rajaturvallisuuden ja rajajärjestyksen ylläpitäminen, Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän suorittaminen ja Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaaminen). Käsittelyperusteena olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, jonka mukaan henkilötietojen käsittely on sallittua yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.
15 b §.Henkilötietojen ja muiden tietojen käsittely radioteknisen valvonnan suorittamiseksi
.
Pykälässä säädettäisiin radioteknisen valvonnan suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelystä. Kyseessä olisivat radioteknisen valvonnan laitteiden sensorien keräämät tiedot sekä muut radioteknisen valvonnan suorittamisen kannalta tarpeelliset henkilötiedot. Radioteknisen laitteiston avulla kerättävät tiedot sisältäisivät osittain myös muuta tietoa kuin henkilötietoa. Koko tietoaineistoa olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista käsitellä kokonaisuutena, joten myös tällaiseen tietoon sovellettaisiin rajavartiolain ehdotetun 29 c §:n nojalla Rajavartiolaitoksen henkilötietolain sääntelyä. Tämä olisi tarkoituksenmukaista erityisesti radioviestinnän välitystietojen osalta, joita suojataan sähköisen viestinnän palvelusta annetun lain 136 §:n 4 momentin mukaisesti riippumatta siitä, ovatko ne yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön.
Koska radioteknistä valvontaa saisi suorittaa rajavartiolain 29 a §:n mukaisesti rajavalvonnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen, rajajärjestyksen ylläpitämisen tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisen kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostamiseksi, kyse olisi yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta henkilötietojen käsittelystä. Henkilötietojen käsittelyn perusteena olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, jonka mukaan henkilötietojen käsittely on sallittua yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Lain 18 §:n mukaan laissa tarkoitettujen henkilötietojen rekisterinpitäjä on Rajavartiolaitoksen esikunta.
Pykälässä täsmennettäisiin, että Rajavartiolaitoksella olisi oikeus käsitellä henkilötietoja ja muita tietoja radioteknisen valvonnan suorittamiseksi rajavartiolain 29 a–29 c §:ssä säädetyin edellytyksin. Koska radiotekniseen valvontaan kuuluisi ehdotettavan rajavartiolain 29 b §:n mukaisesti myös muun kuin yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitetun radioviestinnän välitystietojen ja sijaintitietojen käsittelyä, tietojen käsittelytarkoitukset olisi tarpeen rajata suppeiksi. Kyse on yhtäältä luottamuksellisen viestin suojan piiriin kuuluvista tiedoista ja toisaalta henkilötiedoista. Rajavartiolain 29 b §:n mukaisesti radioteknisen valvonnan avulla ei olisi oikeutta hankkia tietoa luottamuksellisen radioviestin sisällöstä, mutta esimerkiksi radiolaitteen yksilöivät tunnisteet, kuten IMEI- ja IMSI-koodit, ovat tietosuoja-asetuksen mukaisia henkilötietoja, jos ne voidaan liittää tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön. Tietoaineisto ei lähtökohtaisesti sisältäisi tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, koska tekniset sensorit eivät keräisi tällaista tietoa. Jos radioteknisen valvonnan yhteydessä muulla tavoin, esimerkiksi käytännön operatiivisen toiminnan kautta, tulisi esiin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tai muutoin arkaluonteisia henkilötietoja, tällaisten tietojen käsittely edellyttäisi välttämättömyyttä Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 4 §:n mukaisesti. Lähtökohtaisesti tällaisten tietojen käsittelylle ei kuitenkaan olisi välttämätöntä tarvetta radioteknisen valvonnan tarkoituksen saavuttamiseksi.
Rajavartiolaitoksen henkilötietolaki sisältää säännökset laissa tarkoitettujen henkilötietojen käsittelystä muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen (16 §) sekä tietojen luovuttamisesta muille viranomaisille ja kansainvälisessä yhteistyössä (4 luku). Lisäksi muita viranomaisia koskevassa erityislainsäädännössä on säännöksiä tietojen saamisesta Rajavartiolaitokselta. Radioteknisen valvonnan osalta sääntely olisi kuitenkin näiltä osin suppeampaa. Radioteknisen valvonnan tietoja saisi käsitellä muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen ainoastaan 16 §:n 2 momentin mukaisesti vastaavalla tavalla kuin muitakin Rajavartiolaitoksen rekisterinpidossa olevia tietoja. Säännöksen mukaan Rajavartiolaitoksen henkilörekisterin tietoja saa käsitellä salassapitosäännösten estämättä myös laillisuusvalvonta-, analyysi-, suunnittelu- ja kehittämistoiminnassa. Tietoja saa lisäksi käyttää koulutustoiminnassa, jos tiedot ovat koulutuksen toteuttamiseksi välttämättömiä. Vastaava rajoitus koskisi myös radioteknisen valvonnan tietojen luovuttamista muille viranomaisille ja kansainvälisessä yhteistyössä. Kuten edellä kohdassa 5.1 on todettu, viranomaisyhteistyötä on tarkoitus käsitellä myöhemmässä vaiheessa.
Radioteknisen valvonnan olennaisena osana olisivat niin sanotut tunnistekirjastot, joiden avulla voitaisiin tunnistaa ja yksilöidä signaalilähteitä. Tunnistekirjastot sisältäisivät tarvittavia tietoja radioteknisen valvonnan suuntaamiseksi ja rajaamiseksi. Kirjastoihin voitaisiin tallentaa tietoja esimerkiksi kohteista, joiden seuraaminen radioteknisen valvonnan avulla ei ole tarpeen. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi Rajavartiolaitoksen tai muiden viranomaisten omat radiolaitteet tai säännönmukaisesti tietyllä alueella havaitut radiolaitteet.
Viittausmuutokset 16, 17, 32, 33, 35, 36 ja 38 §:ään
Pykäliin, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyä muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen (16 §), henkilötietojen käsittelyä muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen lupaharkinnassa (17 §), henkilötietojen luovuttamista toiselle rikosasioiden tietosuojalaissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle (32 §), henkilötietojen muuta luovuttamista viranomaisille (33 §), henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle (35 §), henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin rajavalvontayhteistyössä (36 §) ja tietojen muuta luovuttaminen ulkomaille, lisättäisiin viittaus uuteen 15 a §:ään, johon siirrettäisiin nykyisen 7 §:n 2 momentin 3 kohdan sääntely teknisen valvonnan tietojen käsittelystä. Sääntelyn asiasisältö säilyisi ennallaan. Tarve teknisen valvonnan tietojen käsittelylle muuhun tarkoitukseen tai luovuttamiseen yksittäistapauksissa muille viranomaisille ei muutu, vaikka sääntelyä muilta osin tarkennettaisiin. Siltä osin kuin kyse olisi tallenteisiin mahdollisesti sisältyvistä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvista tiedoista, tietojen käsittelyä koskisi lain 4 §:n mukainen välttämättömyysedellytys.
40 §. Rajavalvonnassa sekä rajaturvallisuuden ja rajajärjestyksen ylläpitämiseksi käsiteltävien henkilötietojen poistaminen
.
Rajavartiolain 29 §:ssä tarkoitetun teknisen valvonnan tietojen poistamisesta säädettäisiin jatkossa uudessa 47 a §:ssä, joten voimassa olevan pykälän 2 momentin 3 kohta kumottaisiin.
47 a §.Teknisen valvonnan tietojen poistaminen
.
Rajavartiolain 29 §:ssä tarkoitetun teknisen valvonnan tietojen poistamista koskeva 40 §:n 2 momentin 3 kohdan sääntely siirrettäisiin erilliseksi pykäläksi, koska teknisen valvonnan käyttöala ehdotetaan laajennettavaksi myös muuhun kuin rajavalvontaan. Samalla teknisen valvonnan tallenteiden enimmäissäilytysaikaa pidennettäisiin kuudesta kuukaudesta vuoteen. Säilytysaika vastaisi ehdotettavan radioteknisen valvonnan tilannekuvatallenteiden säilytysaikaa. Mahdollisuus tallenteiden säilyttämiseen vuoden ajan tukisi tilannekuvan muodostamista ja mahdollistaisi Rajavartiolaitoksen toiminnan pitkäjänteisemmän suunnittelun.
Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti, että teknisen valvonnan tallenteet voitaisiin säilyttää pidempään, jos se on tarpeen tutkinnallisen, valvonnallisen tai muun perustellun syyn vuoksi taikka rekisteröidyn, muun asianosaisen tai Rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluvan oikeuksien turvaamiseksi. Tallenteiden edelleen säilyttämisen tarpeellisuutta olisi arvioitava vähintään viiden vuoden välein. Arvioinnin olisi oltava tosiasiallista. Säilytysajan päättymisen jälkeen tallenteet olisi poistettava myös mahdollisista varmuuskopioista. Jos teknisen valvonnan tallenteet ovat osa Rajavartiolaitoksen käsittelemää yksittäistä asiaa, esimerkiksi rikosasiaa, tallenteiden säilytysaika määräytyy kyseistä henkilötietojen käsittelytarkoitusta koskevan sääntelyn mukaisesti.
47 b §.Radioteknisen valvonnan tietojen poistaminen
.
Pykälässä säädettäisiin radioteknisen valvonnan tallenteiden ja muiden radioteknisen valvonnan kannalta tarpeellisten henkilötietojen säilytysajoista. Tallenteilla tarkoitettaisiin sekä radioteknisen valvonnan sensoreiden tuottamaa tietoaineistoa että tilannekuvajärjestelmässä näkyvää kuvatallennetta. Tällaiset tallenteet olisi poistettava viimeistään vuoden kuluttua tallenteen syntymisestä. Säilytysaika vastaisi ehdotettua uutta teknisen valvonnan tallenteiden säilytysaikaa. Säilytysajan päättymisen jälkeen tallenteet olisi poistettava myös mahdollisista varmuuskopioista. Siltä osin kuin radioteknisellä valvonnalla saatuja yksittäisiä tietoja yhdistettäisiin muuhun Rajavartiolaitoksen käsittelemään aineistoon, noudatettaisiin kyseiselle aineistolle säädettyjä säilytysaikoja. Käytännössä kyseeseen tulisi ensisijaisesti lain 7 §:ssä tarkoitettu henkilötietojen käsittely rajavalvonnassa sekä rajaturvallisuuden ja rajajärjestyksen ylläpitämiseksi.
Radioteknisen valvonnan suuntaamiseksi sekä valvontakohteiden erottelemiseksi ja rajaamiseksi käsiteltävät henkilötiedot poistettaisiin viimeistään viiden vuoden kuluttua tiedon rekisteriin merkitsemisestä. Tällaisia tietoja olisivat erityisesti erillisiin tunnistekirjastoihin tallennetut henkilötiedot, jotka ovat tarpeen radioteknisen valvonnan tarkoituksenmukaiseksi suorittamiseksi. Kyseessä voisivat olla esimerkiksi radiolaitteiden yksilöivät tunnisteet tai muut luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevat tiedot. Näiden tietojen säilytysajan olisi välttämätöntä olla pidempi kuin radioteknisen valvonnan tallenteiden säilytysaika, jotta radioteknistä valvontaa voitaisiin suorittaa pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Tiedot voivat olla osittain myös muita kuin henkilötietoja, mutta koko tietoaineistoa olisi tarkoituksenmukaista käsitellä kokonaisuutena. Viiden vuoden säilytysaikaa voidaan pitää kohtuullisena, kun otetaan huomioon tietojen säilyttämisen tarkoitus. Tietoaineistoon sisältyisi esimerkiksi tietoja, joiden perusteella voidaan pienentää radioteknisen valvonnan kohteeksi päätyvien luonnollisten henkilöiden määrää.
Pykälän
2 momentti
sisältäisi säännöksen, jonka mukaan radioteknisen valvonnan suorittamiseksi käsiteltävät tiedot saataisiin säilyttää 1 momentissa säädettyä pidempään, jos ne ovat tarpeen tutkinnallisen, valvonnallisen tai muun perustellun syyn vuoksi taikka rekisteröidyn, muun asianosaisen tai Rajavartiolaitoksen henkilöstöön kuuluvan oikeuksien turvaamiseksi. Henkilötietojen edelleen säilyttämisen tarpeellisuutta olisi arvioitava vähintään viiden vuoden välein. Arvioinnin olisi oltava tosiasiallista. Sääntely vastaisi Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 5 luvun muita säilytysaikoja koskevia säännöksiä.