6
Lausuntopalaute
Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä ja sisäministeriössä virkatyönä.
Esityksestä pyydettiin lausunnot seuraavilta tahoilta: Eduskunnan oikeusasiamies, Elinkeinoelämän keskusliitto, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Finanssiala ry, Finanssivalvonta, Keskuskauppakamari, Keskusrikospoliisi, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Kuluttajaliitto, Lotteriinspektionen, oikeuskanslerinvirasto, oikeusministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus, Poliisihallitus, Rahanpesun selvittelykeskus, Rahoitusvakausvirasto, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suojelupoliisi, Suomen Ammattilittojen Keskusjärjestö SAK, Suomen Asiakastieto Oy, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Pankki, Suomen Yrittäjät, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Tulli, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, Valtakunnanvoudinvirasto, Verohallinto, Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö ja Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Lisäksi lausunnon antoivat Pääomasijoittajat ry, Suomen taloushallintoliitto ry ja Veikkaus. Lausuntopyyntö, lausunnot ja lausuntoyhteenveto ovat valtiovarainministeriön hankesivuilla tunnuksella VM015:00/2020.
Rahanpesulakiin esitettyjen muutosten osalta Poliisihallituksen arpajaishallinto toteaa lausunnossaan, että vaikutusten arvioinnissa ei ole otettu huomioon ilmoitusvelvollisille säädettävien uusien velvollisuuksien valvonnalle aiheuttamia välillisiä vaikutuksia. Jatkovalmistelussa vaikutusten arviointia on täydennetty edellä esitetyn ja muiden lausuntokierroksella esiin nousseiden huomioiden pohjalta.
Sisäministeriön lausunnon mukaan 1 luvun 4 §:n 1 momentin 9 kohtaan ulkomaisen trustin kaltaisten oikeudellisten järjestelyjen ja tosiasiallisen edunsaajan käsitteisiin ehdotettujen täsmennysten voidaan olettaa parantavan esitutkintaviranomaisen toimintamahdollisuuksia trustin vastuujärjestelyn selvittämisessä rikosasiassa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto (jäljempänä aluehallintovirasto) kannattaa lausunnossaan trustin määritelmän täsmentämistä. Suomen asianajajaliitto ry (jäljempänä asianajajaliitto) lausuu, että ehdotuksen osalta trustin määritelmässä ja perusteluissa on syytä korostaa kyseessä olevan ulkomainen järjestely, jotta esimerkiksi edunvalvontajärjestelyn rinnastaminen trustiin olisi selkeästi vältettävissä. Finanssiala ry:n (jäljempänä FA) lausunnon mukaan tarkennusta ei kuitenkaan avata täsmällisemmin hallituksen esityksen luonnoksessa ja epäselvyyksien ja väärien tulkintojen välttämiseksi tulisi FA:n mukaan yksityiskohtaisissa perusteluissa täsmentää, mitä trustin kaltaisilla oikeudellisilla järjestelyillä tarkoitetaan. Edellä esitetyn lausuntopalauteen johdosta esityksen perusteluita on täydennetty viittaamalla Euroopan komission EU:n virallisessa lehdessä julkaisemaan luetteloon, joka sisältää jäsenvaltioiden ilmoittamat trustit (trusts) tai vastaavat oikeudelliset järjestelyt.
Sisäministeriön lausunnon mukaan rahanpesulain 4 §:n 1 momentin 11 kohdan poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden määritelmän täsmennystä puoltaa, ettei poliittisessa virassa hankittu vaikutusvalta katoa viran päättymisen jälkeen. Ehdotettu vuoden mittainen aika tässä lainkohdassa tarkoitetun vaikutusvallan päättymiselle on pituudeltaan verrattain maltillinen huomioiden, että poliittisella vaikutusvallalla voidaan vaikuttaa taloudellisesti merkittäviin päätöksiin. Aluehallintovirasto ja Veikkaus kannattavat ehdotettua täsmennystä määritelmään. Aluehallintovirasto toivoo hallituksen esitykseen nimenomaista lausumaa siitä, onko esitetty 12 kuukauden aikaraja tehtävän päättymisestä ylärajana ehdoton, vai tulisiko ilmoitusvelvollisen soveltaa riskialttiuteen perustuvia toimenpiteitä, kunnes kyseiseen henkilöön ei enää katsota liittyvän poliittisesti vaikutusvaltaiselle henkilölle ominaista riskiä. Poliisihallituksen arpajaishallinnon lausunnon mukaan 12 kuukauden aikaraja on vähimmäisvaatimus, jonka jälkeen on tehtävä asiakkaan riskiperusteinen arviointi. FA:n lausunnon mukaan lainkohdan sanamuoto ei vastaa säännöksen perusteluja. Lisäksi FA lausuu, että ilmoitusvelvollisella ei myöskään ole tietolähteitä tai keinoja järjestelmällisesti ja luotettavasti arvioida sitä, liittyykö asiakkaaseen yhä tällaista riskiä, kuinka merkittävästä riskistä on kyse ja mihin toimenpiteisiin sen takia tulisi ryhtyä. FA esittää, että säännöksen sanamuotoa tai perusteluja selkeytetään, miltä osin ja millä tavoin entisiin poliittisesti vaikutusvaltaisiin henkilöihin kohdistuvat riskialttiuteen perustuvat asiakkaan tuntemisvelvoitteet poikkeavat asiakkaisiin yleisesti sovellettavista riskiperusteisista menettelyistä, ja mihin tietolähteisiin ilmoitusvelvollisen oletetaan päätöksensä perustavan. Veikkaus pitäisi hyvänä, jos julkinen hallinto ottaisi roolikseen pitää keskitettyä rekisteriä poliittisesti vaikutusvaltaisista henkilöistä. Esityksen jatkovalmistelussa todettiin, että poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän tarkentaminen edellyttää siinä määrin jatkovalmistelua, että se poistettiin tästä esityksestä ja sitä tullaan käsittelemään valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä.
Aluehallintovirasto kannattaa rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdan i alakohdan määritelmän muuttamista siten, että se kattaisi myös toimimisen valtion osittain omistaman yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenenä. Esityksessä tulisi kuitenkin tarkentaa, tarkoitetaanko säännöksessä valtion suorassa omistuksessa olevia yrityksiä vai sisältyykö siihen myös esimerkiksi valtion omistamien sijoitusyhtiöiden omistukset muissa yrityksissä, sekä määrittää tarkasti minkä suuruiset osittaiset omistusosuudet kuuluvat vielä säännöksen soveltamisalaan. Keskuskauppakamari pitää lausuntonsa mukaan välttämättömänä, että ehdotetun i alakohdan soveltamisalaa rajoitetaan jatkovalmistelussa ja määritelmän ei tulisi kuitenkaan kattaa mitä tahansa yritystä, jossa valtiolla on vähäinen (mahdollisesti vielä välillinen) omistus. Keskuskauppakamari ehdottaa, että säännöksen soveltamisala rajattaisiin koskemaan vain yrityksiä, joissa valtiolla on määräysvalta. Asianajajaliiton lausunnon mukaan lakiesitys jättää epäselväksi sen, onko yrityksen oltava Suomen valtion omistama, vai voiko kyseessä olla jonkin toisen valtion omistama yritys. Asianajajaliitto pitää tarpeellisena selkeästi määritellä valtion omistusosuuden suuruus. Finanssivalvonta pitää muutosta ymmärrettävänä, mutta ehdottaa, että vaikutusvaltainen asema rajattaisiin valtion enemmistöomisteisiin yhtiöihin. FA:n lausunnon mukaan ehdotettu muutos laajentaisi olennaisesti ja hallitsemattomasti sekä valtionyritysten että poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden piiriä ja tekisi selvittämisestä käytännössä mahdotonta. Ehdotettu muutos aiheuttaisi ilmoitusvelvollisille huomattavia selvittely- ja tulkintaongelmia ja hallinnollisia kustannuksia. FA:n lausunnon mukaan, jos valtionyrityksen nykyisen määritelmän muuttaminen nähdään välttämättömäksi, kriteerinä tulisi pitää yli 50 prosentin omistusosuutta tai muuhun seikkaan perustuvaa määräysvaltaa yhtiössä. Edelleen FA lausuu, että muutos kohdistuu myös olemassa oleviin asiakkaisiin, mikä merkitsee ilmoitusvelvollisille tietoteknisiä ja toiminnallisia muutostarpeita, henkilöstötarpeita sekä lisääntyneitä kustannuksia. Esityksen jatkovalmistelussa todettiin, että poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän i alakohdan muuttaminen rahanpesulainsäädännön täytäntöönpanossa havaitun puutteen johdosta edellyttää siinä määrin jatkovalmistelua, että se poistettiin tästä esityksestä ja sitä tullaan käsittelemään valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä.
Aluehallintovirasto ja FA kannattavat lausunnoissaan rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 13 kohdan a alakohdan muuttamista siten, että läheinen liikesuhde poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön perheenjäsenen kanssa ei enää tekisi henkilöstä poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön yhtiökumppania. Aluehallintoviraston lausunnon mukaan kansallisen lainsäädännön vaatimuksia ei ole tässä asiassa syytä ulottaa rahanpesudirektiiviä pidemmälle, erityisesti siksi, ettei nykyisin voimassa olevan lain vaatimia tietoja ole kohtuullisin ponnisteluin mahdollista selvittää. Poliisihallituksen arpajaishallinnon lausunnon mukaan ehdotettu poisto lisäisi ilmoitusvelvollisten riskiperusteisen lähestymistavan merkitystä.
Aluehallintovirasto lausuu, että pöytälaatikkopankkia koskevan määritelmän lisääminen rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 19 kohdaksi on tarpeellinen ja määritelmä on riittävän selkeä ja informatiivinen. FA:n lausunnon mukaan määritelmän sisältämää termiä ”finanssiryhmä” ei ole määritelty ja pitää tärkeänä, että se joko määritellään hallituksen esityksessä tai korvataan termillä, jonka sisältö on laissa määritelty. Myös ilmaisu ”luotto- tai rahoituslaitoksen suhteen” on epätarkka ja FA ehdottaa, että se korvataan ilmaisulla ”luotto- tai rahoituslaitoksen kanssa”. Jatkovalmistelussa pöytälaatikkoa koskevaa määritelmää on täsmennetty edellä esitetty lausuntopalaute huomioiden.
Aluehallintovirasto kannattaa lausunnossaan rahanpesulain 1 luvun 6 §:ään sisältyvän ulkomaisen trustin tosiasiallisen edunsaajan käsitteen täsmennystä. Asianajajaliitto lausuu tältä osin, että omaisuudenhoitajalla on nimenomainen merkitys sijoituspalvelulaissa (747/2012) eikä tätä merkitystä ole syytä sekoittaa rahanpesun estämistä koskevassa lainsäädännössä. FA kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, ettei edunsaajia aina pystytä nimeämään etukäteen ja täten laissa tulisikin selkeästi todeta, ettei 5 kohdan mukaisten henkilöiden osalta tarvitse kerätä lain 3 luvun 3 §:ssä mainittuja tietoja. Näiden edellä esitettyjen lausuntojen perusteella ei jatkovalmistelussa nähty tarpeelliseksi tehdä muutoksia ehdotukseen.
Sisäministeriön lausunnon mukaan 2 luvun riskiarviota koskevat ehdotukset tukevat jatkossa kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen riskiarvion yhdenmukaisuutta ja kattavuutta. Myös Finanssivalvonta, Poliisihallituksen arpajaishallinto ja aluehallintovirasto kannattavat pääsääntöisesti ehdotettuja ilmoitusvelvollisen riskiarviota koskevia muutoksia. Aluehallintoviraston ja Suomen taloushallintoliitto ry:n lausuntojen mukaan erityisen toivottavaa olisi, että hallituksen esityksessä otettaisiin nimenomaisesti kantaa siihen, millaisista vaatimuksista ilmoitusvelvolliset, jotka ovat pieniä tai joiden toiminnan luonne ei vaadi täysimittaista riskiarviota, voisivat luopua. Aluehallintovirasto, Poliisihallituksen arpajaishallinto, Finanssivalvonta, FA ja Suomen taloushallintoliitto ry pitävät tarpeellisena uusien riskiarvioon liittyvien vaatimusten ja käsitteiden avaamista vähintäänkin lain esitöissä. FA:n lausunnon mukaan työnantajan oikeudet tehdä taustaselvityksiä työntekijöistään ovat erittäin rajoitetut ja huomiota on yleisen tietosuoja-asetuksen ohella kiinnitettävä ainakin yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin (759/2004) ja turvallisuusselvityslakiin (726/2014), joiden asettamia vaatimuksia ei rahanpesulain säännöksin voida muuttaa. Myös Poliisihallituksen arpajaishallinto ja asianajajaliitto kiinnittävät huomiota siihen, että työntekijöiden taustaselvityksiä koskevan velvollisuuden säätämisen yhteydessä tulisi huomioida myös muu kuin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen sääntely. Esityksen jatkovalmistelussa todettiin, että ilmoitusvelvollisen riskiarviota koskevat ehdotukset vaativat siinä määrin lisävalmistelua, erityisesti riskiarvioon liittyvien vaatimusten, käsitteiden ja työntekijöiden taustaselvityksiin liittyen, että ehdotus päätettiin poistaa tästä esityksestä ja sitä tullaan käsittelemään tulevien lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä.
Ehdotuksen mukaan rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 2 momenttiin lisättäisiin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien huomioon ottamisen osalta maininta myös kehitettävistä tuotteista, palveluista ja liiketoimista sekä jakelukanavista ja teknologioista. Poliisihallituksen arpajaishallinnon ja aluehallintoviraston lausuntojen mukaan ehdotusta pidetään kannatettavana ottaen huomioon asiaa koskevan FATF:n suosituksen lisäksi sen, että muutos korostaisi riskiperusteista lähestymistapaa. FA:n pitää tarpeellisena selkeyden ja ymmärrettävyyden vuoksi, että perusteluissa selvennettäisiin, millä tavoin uudet tuotteet, palvelut ja liiketoimet poikkeavat kehitettävistä tuotteista, palveluista ja liiketoimista. Jatkovalmistelussa perusteluita täydennettiin joiltain osin, mutta päätettiin pitäytyä esitetyssä, sillä FATF:n suosituksen 15 1 kohdan mukaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä tulee arvioida muun muassa siten, että huomioidaan uusien tuotteiden ja liiketoimien kehittämisen yhteydessä mahdollisesti esille nousevat riskit.
Ehdotuksen mukaisesti rahanpesun ja terrorismin rajoituksen estämisestä annetun lain 3 luvun 1 §:n 3 momenttia selkeytettäisiin. Voimassa olevassa ja muutettavaksi ehdotetussa lainkohdassa viitataan ns. virka-apudirektiiviin (77/799/ETY) siitä johtuviin velvoitteisiin. Verohallinnon näkemyksen mukaisesti selkeyden vuoksi olisi tarpeen viitata myös ns. FATCA sopimuksen (SopS 25/2015) ja OECD Common Reporting Standardin täytäntöönpanon mukaisiin velvoitteisiin, sillä käytännössä asiakkaan tuntemisvelvoitteet ovat näiden kaikkien instrumenttien perusteella samanlaiset. Verohallinnon mukaan silloin, jos viitataan yksinomaan virka-apudirektiiviin voi syntyä päätelmä, ettei rahanpesun torjuntaa koskevan sääntelyn perusteella ole huomioitava muita verosääntelystä johtuvia velvoitteita. Jatkovalmistelussa todettiin, että esitetty täydennys on perusteltu ja ehdotusta täydennettiin tältä osin.
Ehdotuksen mukaan rahanpesulain 3 luvun 2 §:n momenttiin lisättäisiin FATF:n suosituksen 10 mukainen nimenomainen kielto pitää anonyymeja tai tekaistuilla nimillä toimivia asiakkaita. Ehdotettu muutos tukee sisäministeriön näkemyksen mukaan laillisen talousjärjestelmän pelisääntöjä. Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnon mukaan kyseessä on keskeinen lähtökohta rahanpesun torjunnassa ja kun säännös ei ajatukseltaan ole uusi vaan ilmenee luottolaitoslaissa ja maksulaitoslaissa, voidaan kieltoa anonyymistä asioinnista pitää rahanpesun torjunnan ja selvittämisen näkökulmasta tarpeellisena. Kun ehdotuksen mukaan laajennus koskisi muita finanssilaitoksia, joiden tavanomaisiin kauppatapoihin kuuluu mitä ilmeisemmin asiakkaiden tunnistaminen siten, ettei anonyymeistä tai tekaistuilla nimillä toimivista asiakkaista voida puhua, voidaan tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnon mukaan laajennusta pitää oikeasuhteisena niin palveluntarjoajan toimintavapauden kuin asiakkaan tiedollisen itsemääräysvallan näkökulmasta. Vaikka aluehallintovirasto ei suorittamassaan valvonnassa ole havainnut valvottavillaan olevan anonyymeja asiakkaita, aluehallintovirasto kannattaa nimenomaisen kiellon lisäämistä lakitekstiin. Poliisihallituksen arpajaishallinnon lausunnon mukaan lisäyksen muotoilua olisi syytä tarkistaa siten, että siinä puhuttaisiin asiakastileistä, joiden haltijoita ei ole tunnistettu ja joiden haltijoiden henkilöllisyyttä ei ole todennettu. Veikkaus esittää lausunnossaan selkeyttämään esitystä niin, ettei pykälää koskeva muutosehdotus koske Veikkauksen anonyymeja asiakkaita. Suomessa anonyymi rahapelaaminen on mahdollista rahanpesulain määrittelemien ehtojen puitteissa. Lausuntopalautteen perusteella jatkovalmistelussa muutettiin ehdotusta siten, että sen mukaan säädettäisiin nimenomaisesta kiellosta ylläpitää anonyymeja tai tekaistuilla nimillä olevia tilejä.
Sisäministeriön lausunnon mukaan hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetun 3 luvun 2 §:n satunnaista asiakassuhdetta koskeva ehdotus 1 000 euron varainsiirron rajasta virtuaalivaluuttavarainsiirrossa on perusteltu. Vaikka 1 000 euron summa on sinänsä melko pieni, on huomattava, että sillä voi tukea ja edistää merkittävästi terrorismia. Tämä pätee erityisesti tilanteissa, joissa varainsiirto toistetaan useasti tai varainsiirron vastaanottovaltiossa kyseisen summan ostovoima on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Keskusrikospoliisi tuo lausunnossaan esiin, että ehdotuksen osalta on huomioitava virtuaalivaluuttapalveluiden tarjoajien tuotteiden erityispiirre siten, että laissa mainittaisiin määrän ohella myös arvo, sillä varojen siirto ei perustu näissä tuotteissa tai palveluissa euroon. Finanssivalvonta kiinnittää lausunnossaan huomiota FATF:n tulkintaohjeen sanamuotoon, jonka mukaan liiketoimen käsitteen piiriin voisivat kuulua sekä VASP-toimijoiden tekemät virtuaalivaluuttasiirrot että fiat-valuuttasiirrot. Mikäli tätä tulkintaa noudatetaan, tulisi lakimuutoksessa käyttää sanaa ”liiketoimi” sanan ”varainsiirto” sijasta, jolloin vältetään mahdolliset väärinkäsitykset siinä, onko kyseessä virtuaalivaluutan tarjoajan tekemä fiat-valuuttasiirto vai virtuaalivaluuttasiirto. Finanssivalvonta painottaa lausunnossaan, että ehdotetulla muutoksella ei tule heikentää nykytilaa, jossa Suomessa rekisteröityjen virtuaalivaluuttatoimijoiden kaikki asiakkaat katsotaan vakituisiksi asiakkaiksi, ja siten heidät tulee tunnistaa asiakkaansa transaktion suuruudesta riippumatta. Tätä on pidetty välttämättömänä myös sen seuraamiseksi, missä vaiheessa 1 000 euron raja ylittyy satunnaisen asiakkaan osalta. Oikeusministeriön lausunnon mukaan ehdotettu muutos vaikuttaisi merkitsevän asiakastietojen yksityiskohtaisempaa tarkastelua useammin suhteessa voimassa oleviin säännöksiin, millä voidaan arvioida olevan yksityiselämän suojaan vaikutusta. Jatkovalmistelussa ehdotusta on muutettu tarvittavilta osin ja täydennetty suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys -osiota lausuntopalaute huomioiden.
Ehdotetun 3 luvun 3 §:n asiakkaan tuntemistietoja ja niiden säilyttämistä koskevan muutoksen osalta FA katsoo, että ehdotettuja muutoksia tulisi perustella tarkemmin muun muassa pääasiallisen liiketoimintapaikan käsitteen osalta. FA haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, ettei pääasiallisen liiketoimintapaikan osoitetta ole mahdollista hankkia luotettavista julkisista rekistereistä, vaan tieto olisi asiakkaan oman ilmoituksen varassa. FA katsoo, että riskiperusteinen lähestymistapa huomioiden ilmoitusvelvollisella tulisi olla oikeus itse määrittää riskien arvioinnin kautta asiakkaan tuntemiseksi tarvittavat tiedot. Edelleen FA:n lausunnon mukaan kotipaikan ja pääasiallisen liiketoimintapaikan osoitteita koskevat muutokset edellyttävät muutoksia ilmoitusvelvollisten tietojärjestelmiin ja prosesseihin. Jatkovalmistelussa päätettiin pitäytyä ehdotuksen mukaisessa muotoilussa, johtuen FATF:n suosituksen 10 tulkintaohjeen edellytyksessä, jonka mukaan oikeushenkilöiden tunnistamiseksi olisi kerättävä kotipaikan osoite sekä jos se on eri, pääasiallisen liiketoimintapaikan osoite. Jatkovalmistelussa on kuitenkin huomioitu, että ehdotettu täydennys edellyttäisi muutoksia ilmoitusvelvollisten tietojärjestelmiin ja prosesseihin ja siksi muutoksen osalta on ehdotettu siirtymäaikaa 1.9.2020 saakka.
FA:n lausunnon mukaan 3 luvun 5 §:n vakuutustuotteisiin liittyvää erityistä tuntemisvelvollisuutta koskeva muutosehdotus edellyttäisi, että henki- ja muun sijoitusvakuutuksen edunsaajan henkilöllisyys olisi todennettava aina, kun maksu suoritetaan. Muutos nykykäytäntöön olisi merkittävä ja se edellyttäisi edunsaajalta joko henkilöllisyystodistuksen esittämistä palveluntarjoajan luona tai tunnistautumista sähköisessä kanavassa. Tämän ehdotuksen osalta jatkovalmistelussa todettiin, että kyse on ainoastaan virheellisen säännöksen saattamisesta vastaamaan rahanpesudirektiiviä ja voimassa olevan lain esitöitä ja täten ehdotus pidetään sellaisenaan.
Aluehallintovirasto kannattaa rahanpesulain 3 luvun 6 §:ään ehdotettua lisäystä, jonka mukaan ilmoitusvelvollisen tulee pitää kirjaa tosiasiallista edunsaajaa koskevista tunnistamistoimenpiteistä, joita ilmoitusvelvollisessa on tehty. Paitsi, että vaatimus helpottaa valvontaviranomaisen valvontatyötä, se myös tarjoaa ilmoitusvelvolliselle selkeän toimintamallin tosiasiallisten edunsaajien tunnistamisen dokumentointiin. FA ja Suomen taloushallintoliitto ry puolestaan lausuvat, että tämä velvoite on raskas toteuttaa ja aiheuttaa huomattavia muutostarpeita tietojärjestelmiin. Velvoite tulee rajata riskiperusteisesti vain olennaisiin riskikohteisiin/asiakkaisiin ja sille tulee antaa riittävän pitkä siirtymäaika. Oikeusministeriön lausunnon mukaan ehdotettu muutos vaikuttaisi merkitsevän asiakastietojen yksityiskohtaisempaa tarkastelua useammin suhteessa voimassa oleviin säännöksiin, millä voidaan arvioida olevan yksityiselämän suojaan vaikutusta. Jatkovalmistelussa on huomioitu, että ehdotettu täydennys edellyttäisi muutoksia ilmoitusvelvollisten tietojärjestelmiin ja prosesseihin ja siksi muutoksen osalta on ehdotettu siirtymäaikaa 1.9.2020 saakka. Lisäksi suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys -osiota on täydennetty tämän ehdotuksen osalta.
Aluehallintovirasto pitää rahanpesulain 3 luvun 7 §:n täydentämistä tarpeellisena. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan nyt voimassa oleva rahanpesulaki ei aseta riittäviä laatuvaatimuksia taholle, joka täyttäisi asiakkaan tuntemista koskevat velvollisuudet ilmoitusvelvollisen puolesta. Tämän vuoksi ehdotettu täydennys, johon sisältyy ehto rahanpesulakia vastaavien velvollisuuksien soveltumisesta sekä velvollisuuksien noudattamisen valvonnasta, on välttämätöntä lisätä pykälään.
Ehdotuksen mukaan rahanpesulain 3 luvun 8 §:n 1 momenttiin lisättäisiin nimenomainen kielto soveltaa yksinkertaistettua asiakkaan tuntemismenettelyä silloin, kun on kyse epäilyttävästä liiketoimesta tai kun liiketoimeen sisältyviä varoja epäillään käytettävän terrorismin rahoittamiseen. Poliisihallituksen arpajaishallinnon näkemyksen mukaan muutosesitys on kannatettava ottaen erityisesti huomioon rahanpesulain tavoitteen. Nimenomaisella kiellolla myös selkeytettäisiin yksinkertaistetun asiakkaan tuntemismenettelyn soveltamista. Aluehallintovirasto pitää ehdotusta hyvänä, mutta katsoo, ettei tämä lisäys yksinään riitä selkeyttämään yksinkertaistettuun tuntemisvelvollisuuteen liittyvää epäselvää asiantilaa.
FA esittää lausunnossaan täsmennystä 3 luvun 12 §:n kirjeenvaihtajasuhteisiin liittyvää tehostettua tuntemisvelvollisuutta koskevaan säännökseen. Jatkovalmistelussa ehdotusta muutettiin FA:n lausunnossaan esittämän täsmennyksen mukaisesti.
Ehdotuksen mukaan 3 luvun 13 §:n mukaista poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liittyvää tehostettua tuntemisvelvollisuutta koskevaa säännöstä täsmennettäisiin. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan nykyinen säännös on epäilemättä esitysluonnoksessa todetuin tavoin puutteellinen. Oikeuskansleri, Poliisihallituksen arpajaishallinto, asianajajaliitto ja FA lausuivat, että 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdan ja 3 luvun 13 §:n 1, 3 ja 4 momenttiin ehdotetut muutokset eivät yhdessä muun rahanpesulain sääntelyn kanssa kuitenkaan muodosta loppuun asti johdonmukaista kokonaisuutta. Lausunnoissa kiinnitettiin myös huomiota ehdotettuun 12 kuukauden vähimmäisaikaan, sen laskemiseen sekä poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liittyvään riskiin ja tehostettuun tuntemismenettelyyn. Tällä ehdotuksella on kytkös 1 luvun 4 §:n 11 kohdan mukaisen poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän muuttamiseen. Kyseistä määritelmää koskeva muutosehdotus päätettiin poistaa tästä ehdotuksesta. Täten esityksen jatkovalmistelussa todettiin, myös lausuntopalaute huomioiden, että myös tämä muutosehdotus edellyttää siinä määrin jatkovalmistelua, että se poistettiin tästä esityksestä ja sitä tullaan käsittelemään valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä.
Aluehallintovirasto ja Finanssivalvonta kannattavat rahanpesulain 4 luvun 4 §:ään esitettyä muutosta, jonka mukaan ilmoitusvelvollinen saisi luovuttaa tiedon epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tekemisestä ja sisällöstä konsernin sisällä. Tietojenvaihdon koko konsernin sisällä tulisi olla saumatonta, eikä konsernin sisäinen tietojenvaihto aluehallintoviraston käsityksen mukaan vaarantaisi ilmoituksen käsittelyä. Finanssivalvonta kuitenkin painottaa riskiperusteisuutta ja toimijoiden omaa kykyä harkita tehdyn ilmoituksen vaikutuksia. FA tuo lausunnossaan esiin, että ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta ei kuitenkaan edellytä konkreettista epäilyä siitä, että varat olisivat rikollisen toiminnan tuottamaa hyötyä tai liittyisivät terrorismin rahoittamiseen. FA esittää lausunnossaan myös muutosta perustelutekstiin, jonka mukaan tieto epäilyistä myös välitettäisiin aina koko konsernille, jollei rahanpesun selvittelykeskus anna muita ohjeita. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan ehdotuksen osalta ei ole enemmälti pohdittu, vastaavatko neljännen rahanpesudirektiivin ja kirjanpitolain (1336/1997) konsernimääritelmät toisiaan ja onko siten myöskään ehdotetun kaltainen tukeutuminen kirjanpitolain 1 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun konserniyrityksen määritelmään perusteltua. Esitysluonnoksessa ei ole myöskään annettu merkitystä sille, että rahanpesulain niissä säännöksissä, joissa jo operoidaan konsernin käsitteellä, ei samalla viitata kirjanpitolain konsernimääritelmään. Tästä seuraa, että viitattaessa vain konserniyrityksen määritelmän osalta kirjanpitolain määritelmään rahanpesulain sääntely muodostuu sisäisesti epäjohdonmukaiseksi. Myös patentti- ja rekisterihallitus tuo lausunnossaan esiin, että kirjanpitolain konsernin käsite ei pidä sisällään omistusyhteysyrityksiä, eli direktiivin ja kirjanpitolain määritelmät eroavat tässä suhteessa toisistaan. Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnon mukaan se, että otetaan muualta lainsäädännöstä (kirjanpitolaki) käsite, jolla laajennetaan henkilötietojen käsittelyä ei sellaisenaan vastaa käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Lausunnon mukaan näiltä osin tulisi tehdä tietosuoja-asetuksen 35 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua tietosuojaa koskevaa vaikutustenarviointi, jossa olisi huomioitu ja arvioitu, miten tällainen tiedon laajempi käsittely voisi vaikuttaa ilmoituksenkohteen oikeuksiin ja vapauksiin. Lausunnossa todetaan myös, että mikäli kyse on käsittelystä, jossa jäsenvaltion lainsäädännöllä nimenomaan poiketaan tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan tarkoittamalla tavalla alkuperäisestä käsittelytarkoituksesta, tulisi esittää perusteita, joiden mukaan poikkeaminen olisi välttämätöntä ja oikeasuhteista. Saadun lausuntopalautteen perusteella ehdotusta ja sen perusteluita on muotoiltu uudelleen sekä täydennetty huomioiden tietosuojasääntelyn edellytykset ja tältä osin on myös täydennetty esityksen suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys -osiota.
Ehdotuksen mukaan rahanpesulain 6 luvun 2 §:n 1 momenttiin lisättäisiin virke, jonka mukaan rahanpesulain 7 luvussa säädettyjen valvontaviranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskuksen tulee päästä tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietoihin ilman aiheetonta viivytystä. Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnon mukaan ehdotus yhteisön velvollisuudesta pitää yllä tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja näyttäisi liittyvän tällaisen tiedon nopeaan saamiseen viranomaiselle. Kyse on käytettävyyden parantamisesta eikä niinkään siitä, etteikö yhteisöllä olisi laillista oikeutta käsitellä tällaisia tietoja. Ehdotus ei ole siten ongelmallinen käsittelyn laillisuusperiaatteen kannalta. Aluehallintoviraston lausunnon mukaan ehdotettu lakimuutos on tarpeellinen, ja osaltaan se tarjoaa valvontaviranomaisille keinon tehostaa ilmoitusvelvollisten valvontaa. Poliisihallituksen arpajaishallinto pitää myös muutosehdotusta lähtökohtaisesti kannatettavana, mutta ehdottaa sen täsmentämistä lausunnossa erikseen mainituilta osin. Oikeusministeriön ja Poliisihallituksen arpajaishallinnon lausuntojen mukaan lainmuutosten vaikutukset yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan olisi syytä arvioida. Keskusrikospoliisin lausunnon mukaan jonkin verran epäselvänä voidaan pitää sitä, mihin ehdotetun 6 luvun 2 §:n velvoite päästä tosiasiallisia edunsaajia koskeviin tietoihin ilman aiheetonta viivytystä viittaa ja ketä toimijaa kirjaus velvoittaa. Mikäli pääsy tulee olla suoraan yhteisön ylläpitämiin tietoihin, kirjauksella voi olla merkittävästi laajempia vaikutuksia, kuin että pääsy on viranomaisten rekistereiden kautta. Keskusrikospoliisin lausunnon mukaan rahanpesun selvittelykeskuksella on jo oikeus saada myös edunsaajaa koskevia tietoja myös suoraan yhteisöiltä rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:n nojalla ja kirjaus vaikuttaisi siten, että yhteisöjen on vastattava näihin tiedusteluihin ilman aiheetonta viivytystä. FA pitää tärkeänä, että pykälässä tarkoitetulle yhteisölle asetettu velvollisuus hankkia, pitää yllä ja antaa tosiasiallisia edunsaajia koskevia tietoja ulotetaan koskemaan valvontaviranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskuksen ohella myös Patentti- ja rekisterihallitusta. Lisäksi velvollisuuden noudattamista tulisi tehostaa asianmukaisilla seuraamuksilla, jotka toimivaltainen viranomainen voi määrätä velvoitteen laiminlyöneelle yhteisölle. Lausuntopalautteen perusteella jatkovalmistelussa todettiin, että ehdotus edellyttää siinä määrin jatkovalmistelua, että se poistettiin tästä esityksestä ja sitä tullaan käsittelemään tulevien lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä.
Ahvenanmaan maakunnan hallitus pitää myönteisenä, että lain 7 luvun 1 §:ään lisättäisiin viittaus tasavallan presidentin asetukseen eräiden rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain mukaisten tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaalla (500/2018), jotta voidaan selvittää, mitkä tahot valvovat lain mukaisesti. Samalla maakunnan hallituksen mukaan on tärkeää, että säännös on vain viittaussäännös, jossa otetaan huomioon, että valtakunnan lailla ei ole mahdollista siirtää valtion tehtäviä maakunnan viranomaisille. Oikeuskansleri tuo lausunnossaan esiin, että perustuslakivaliokunta on erinäisissä lausunnoissaan todennut, että säädösten hierarkkisten suhteiden vuoksi ei ole asianmukaista mainita asetusta nimeltä laissa. Ahvenanmaata koskevaan erilliseen sääntelyyn voidaan lakiesityksessä viitata yleisemmin ja käsitellä asiaa tarkemmin perusteluissa. Oikeusministeriö toteaa lausunnossaan, että ehdotettu lainmuutos ei ole mahdollinen Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) perusteella. Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten tehtävistä ei voida säätää valtakunnan toimivaltaan kuuluvassa laissa. Lisäksi rahanpesun torjunta on valtakunnan viranomaiselle kuuluva tehtävä, joka voidaan siirtää Ahvenanmaan maakunnan viranomaiselle ainoastaan niin sanotulla sopimusasetuksella Ahvenanmaan itsehallintolain mukaisesti. Oikeusministeriön lausunnon mukaan voimassa olevaan sopimusasetukseen ei ole myöskään mahdollista viitata rahanpesulaissa. Oikeuskanslerin ja oikeusministeriön lausuntoihin viitaten, ehdotus päätettiin jatkovalmistelussa poistaa esityksestä.
Aluehallintovirasto kannattaa 9 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin muuttamista siten, että ilmoitusvelvollisen tulee noudattaa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta myös ETA-valtiossa sijaitsevassa sivuliikkeessään. Aluehallintovirasto kannattaa myös ehdotusta, jonka mukaan ilmoitusvelvollisen, jolla on toimipaikkoja muissa jäsenvaltioissa, tulee varmistaa, että nämä toimipaikat noudattavat rahanpesudirektiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kyseisen toisen jäsenvaltion kansallisia säännöksiä. Ehdotettu lisäys selkeyttää ilmoitusvelvollisen asemaa ja vastuuta tilanteissa, joissa ilmoitusvelvollisella on toimipaikkoja muissa jäsenvaltiossa.
Sisäministeriö toteaa rahanpesun selvittelykeskuksesta annettuun lakiin ehdotettujen muutosten olevan kannatettavia ja tuo lausunnossaan esiin, että rahanpesun selvittelykeskuksen tehokkuus perustuu oikeuteen saada, käsitellä ja vaihtaa kattavasti tietoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi. Poliisin tiedonsaantioikeuksia koskevien yleisten vaatimusten mukaisesti tiedonsaantioikeudet on määriteltävä mahdollisimman yksiselitteisesti toimivaltuuslainsäädännössä. Keskusrikospoliisin lausunnon mukaan rahanpesun selvittelykeskus on jo hoitanut lakiehdotuksen 2 §:ssä mainittuja analyysitehtäviä. Ahvenanmaan maakunnan hallitus pitää tervetulleena ehdotettua 2 §:ää koskevan ehdotuksen mukaista rahanpesun selvittelykeskuksen velvoitteiden laajentamista. Maakunnan hallitus kuitenkin edellyttää, että jatkossa nämä raportit ovat saatavilla sekä ruotsiksi että suomeksi. Jollei rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia olennaisia raportteja ja yhteenvetoja ole saatavilla ruotsiksi, maakunnan valvontaviranomaiset ja sekä maakunnan että ruotsinkielisen Suomen raportointivelvolliset asettuvat heikompaan asemaan kuin suomenkieliset vastaavat tahot.
Keskusrikospoliisin mukaan lakiehdotuksen 4 §:n ajallinen velvoite vastata viipymättä toisen maan tekemiin tiedusteluihin on jo nykyisellään sisältynyt rahanpesun selvittelykeskuksen sisäisiin työnkulkuihin. Rahanpesun selvittelykeskus on jo nykyisellään toimittanut ilmoituksia, jotka koskevat toisia EU:n jäsenvaltioita, edelleen näihin maihin sekä ollut aktiivisesti mukana projektissa, jonka tavoitteena on edelleen sujuvoittaa teknisten ratkaisujen avulla tietoien luovuttamista EU-maiden kesken. Asianajajaliitto pitää lausuntonsa mukaan välttämättömänä, että esityksessä tulee selkeästi esille asianajajien erityisasema ja salassapitovelvollisuus. Asianajajille on laissa säädetty velvollisuus asianajosalaisuuksien säilyttämiseen. FA haluaa kiinnittää huomiota siihen, että neljännessä rahanpesudirektiivissä oleva sana ”tarvittaessa” puuttuu lakitekstistä ja se tulisi lisätä säännöksen tekstiin. Lisäksi FA pitää kohtuullisena, että perusteluissa todettaisiin selvästi, että rahanpesun selvittelykeskuksen tulee ensisijaisesti hankkia tiedot muilta kuin ilmoitusvelvollisen palveluksessa olevilta johtajilta tai työntekijöiltä henkilökohtaisesti. Esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu lausuntopalautteessa esiin tuotuja muutosehdotuksia ja täydennetty 4 §:n muotoilua ja perusteluja tarpeellisiksi katsotuilta osin.
Keskusrikospoliisi kannattaa sitä, että lain 5 §:n mukaista kirjausta tilanteista, joissa tietojen luovuttamisesta voidaan kieltäytyä (muu perusteltu syy) täsmennetään. Ehdotettu kirjaus ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaisuudesta on yhdenmukainen rikosoikeudellisessa oikeusavussa noudatettavien säännösten kanssa. Lausunnon mukaan on vielä syytä pohtia, tuleeko ja voidaanko rahanpesudirektiivin vaatimukset huomioiden, tiedonluovutustilanteissa huomioida vastaavasti rikosoikeudellisessa oikeusavussa noudatettavia harkinnanvaraisia kieltäytymisperusteita. Nyt ehdotetussa muodossa kaikki nämä harkintaperusteet poistuvat laista.
Lausunnoissaan oikeuskansleri ja oikeusministeriö toivat esiin myös tarpeen Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys -osion täydentämiselle. Tätä osiota on täydennetty merkittävästi jatkovalmistelussa. Lisäksi Pääomasijoittajat ry ja FA toivat lausunnoissaan esiin, että lakiin tulee kirjata riittävä siirtymäaika tietojärjestelmämuutoksien toteuttamiseksi. Tämä on huomioitu niiden esitysten osalta, joiden arvioidaan edellyttävän tietojärjestelmämuutoksia ilmoitusvelvollisille. Lausunnoissa esitettiin muutoksia myös muihin kuin käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen luonnoksessa ehdotettuihin rahanpesulainsäädännön säännöksiin. Kyseiset ehdotukset on huomioitu valtiovarainministeriössä ja niitä tullaan arvioimaan ja käsittelemään tarpeellisilta osin tulevien rahanpesulainsäädännön muutoshankkeiden yhteydessä.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä
1 luku Yleiset säännökset
2 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi viittaus maksulaitoslain (297/2010) 7 b pykälään. Tällä hetkellä soveltamisalaa koskevan pykälän 1 momentin 4 kohdasta puuttuu viittaus maksulaitoslain 7 b pykälään, joka koskee tilitietopalveluiden tarjoajia. Euroopan komissio on antanut aiheesta lausunnon Euroopan pankkiviranomaiselle keväällä 2019 ja tässä yhteydessä on todettu, että tilitietopalveluiden tarjoajat kuuluvat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun sääntelyn soveltamisalan piiriin.
4 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 9 kohtaa, jossa on määritelty ulkomainen trusti, tarkennettaisiin niin, että määritelmä sisältäisi myös trustin kaltaiset oikeudelliset järjestelyt. Muutoksella täydennettäisiin neljännen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanoa. Euroopan komissio on julkaissut kootun luettelon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (1), sellaisena kuin se on muutettuna, 31 artiklan 10 kohdan nojalla. Luettelo sisältää ainoastaan jäsenvaltioiden 10.9.2019 mennessä ilmoittamat trustit (trusts) tai vastaavat oikeudelliset järjestelyt. Luettelo on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä (EUVL C 434, 27.12.2019, s. 27—28).
Pykälän 1 momentin 13 kohdan a alakohtaa muutettaisiin niin, että läheinen liikesuhde poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön perheenjäsenen kanssa ei enää tekisi henkilöstä poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön yhtiökumppania. Tieto on ollut käytännössä erittäin hankala selvittää ja lainkohdan noudattaminen edellyttäisi merkittävässä julkisessa tehtävässä olevan henkilön perheenjäsenten liikesuhteiden huomioimista tai selvittämistä, eikä rahanpesudirektiivissä vaadita poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän laajentamista edellä kuvatulla tavalla.
Pykälän 1 momentin 18 kohdan b alakohtaan tehtäisiin tekninen muutos.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 19 kohta, jossa määriteltäisiin pöytälaatikkopankki. Pöytälaatikkopankin käsitteen selkeyttämiseksi määritelmän lisääminen rahanpesulakiin olisi tarpeellista. Ehdotetun 19 kohdan mukaan pöytälaatikkopankilla tarkoitettaisiin luotto- tai rahoituslaitosta taikka luotto- tai rahoituslaitostoimintaan rinnastettavaa toimintaa harjoittavaa laitosta, joka on perustettu sellaisella lainkäyttöalueella, jolla sillä ei ole fyysistä toimipaikkaa eikä todellista johtoa, ja joka ei kuulu julkisen valvonnan kohteena olevaan luotto- tai rahoituslaitoskonserniin tai vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään. Neljännessä rahanpesudirektiivissä pöytälaatikkopankki on määritelty 3 artiklassa. Direktiivin mukaan pöytälaatikkopankilla tarkoitetaan luotto- tai finanssilaitosta taikka luotto- tai finanssilaitoksen suhteen vastaavaa toimintaa harjoittavaa laitosta, joka on perustettu sellaisella lainkäyttöalueella, jolla sillä ei ole fyysistä toimipaikkaa eikä todellista johtoa, ja joka ei ole sidoksissa säänneltyyn finanssiryhmään. Neljännen rahanpesudirektiivin 24 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on kiellettävä luotto- ja finanssilaitoksia aloittamasta tai jatkamasta kirjeenvaihtajasuhteita pöytälaatikkopankin kanssa. Lisäksi edellä mainitun artiklan mukaan niiden on edellytettävä, että kyseiset laitokset toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät ne aloita tai jatka kirjeenvaihtajasuhteita sellaisen luotto- tai finanssilaitoksen kanssa, jonka tiedetään antavan pöytälaatikkopankkien käyttää tilejään. Rahanpesulain 3 luvun 12 §:llä on täytäntöönpantu rahanpesudirektiivin 24 artiklassa säädetty kielto luotto- tai rahoituslaitokselle aloittaa tai jatkaa kirjeenvaihtajasuhdetta sellaisen laitoksen kanssa, joka on pöytälaatikkopankki tai jonka tilejä pöytälaatikkopankit voivat käyttää. Lisäämällä pöytälaatikkopankin määritelmä rahanpesulakiin täydennettäisiin edellä mainittua rahanpesulain säännöstä.
6 §.Ulkomaisen trustin tosiasiallinen edunsaaja. Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos. Momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta, jossa säännöstä täsmennettäisiin niin, että siinä viitattaisiin myös niihin henkilöihin, jotka ovat vastaavassa tai samankaltaisessa asemassa kuin trustin tai trustin kaltaisen oikeudellisen järjestelyn perustaja tai tämän mahdollisesti asettama suojelija, omaisuudenhoitaja tai edunsaaja. Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että jos 1 momentissa tarkoitettua edunsaajaa ei ole vielä vahvistettu, tosiasiallisella edunsaajalla tarkoitetaan edunsaajan sijasta niitä henkilöryhmiä, joiden pääasiallista etua silmällä pitäen oikeudellinen järjestely tai oikeushenkilö on perustettu tai toimii. Muutoksella selkeytettäisiin määritelmää, sillä nykyisessä muodossa siitä ei käy selvästi ilmi, että tosiasiallisiksi edunsaajiksi pitäisi merkitä kaikki listatuissa rooleissa olevat henkilöt, jotka tarkasteltavasta trustista löytyy. Ulkomaisella trustilla voi siis tilanteesta riippuen olla yhtäaikaisesti useita tosiasiallisia edunsaajia. Muutoksella täydennettäisiin rahanpesudirektiivin 3 artiklan 6 kohdan b ja c alakohdan täytäntöönpanoa.
Pykälän nykyisestä 2 momentista tulisi uusi 3 momentti, johon tehtäisiin tekninen muutos.
3 luku Asiakkaan tunteminen
1 §.Asiakkaan tunteminen ja riskiperusteinen arviointi. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien huomioon ottamisen osalta maininta myös kehitettävistä tuotteista, palveluista ja liiketoimista sekä jakelukanavista ja teknologioista. Nykymuodossaan vaatimus koskee uusia ja jo olemassa olevia tuotteita, palveluita ja liiketoimia sekä jakelukanavia ja teknologioita. Vaatimus uusiin ja jo olemassa oleviin asiakkaisiin, maihin tai maantieteellisiin alueisiin liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien huomioon ottamisesta säilyisi ennallaan.
Muutosehdotus perustuu FATF:n suositukseen 15, joka koskee uusia teknologioita. Suosituksen 1 kohdan mukaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä tulee arvioida muun muassa siten, että huomioidaan uusien tuotteiden ja liiketoimien kehittämisen yhteydessä mahdollisesti esille nousevat riskit. FATF:n arvion mukaan rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 2 momentti ei nykyisessä sanamuodossaan vaikuta ulottuvan tilanteisiin, joissa ilmoitusvelvollinen harkitsee uuden tuotteen tai palvelun kehittämistä ennen sen tarjoamista asiakkaille. Säännöstä olisi täten syytä selventää ja saattaa se vastaamaan FATF:n suositusta 15. Riskiperusteista arviointia olisi näin ollen tehtävä jo tuotteiden ja palveluiden kehittämisvaiheessa ennen niiden käyttöönottoa.
Pykälän 3 momentin viittausta hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta annettuun lakiin (185/2013) ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevan lain mukainen 3 momentin viittaus verotusta koskevaan lakiin on epäselvä, joten muutoksella pyritään selventämään viittausta ja täten edistämään sen oikeaa soveltamista. Samassa yhteydessä täsmennettäisiin viittaus koskemaan myös muita vastaavia huolenpitovelvoitteita. Näillä muilla huolenpitovelvoitteilla tarkoitetaan ns. FATCA sopimuksesta (SopS 25/2015) ja OECD:n Common Reporting Standardista (CRS) johtuvia velvoitteita. CRS perustuu monenkeskiseen toimivaltaisten viranomaisten sopimukseen finanssitilitietojen automaattisesta vaihtamisesta (SopS 62/2015). Sopimuksen ja standardin täytäntöönpano edellyttävät, että Suomessa on käytössä sääntely ja menettelyt, joilla varmistetaan sopimuksen ja standardin mukaisen huolellisuusmenettelyn tehokkuus. Finanssitilitietojen raportointi ja Finanssilaitosten huolellisuusvelvoitteet perustuvat verotuksen osalta edellä mainitun sääntelyn ja sopimusten lisäksi verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 3 luvun 17 a—17 e §:ään. Selkeyden vuoksi ja sen varmistamiseksi, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan sääntelyn mukaiset tuntemisvelvoitteet ulottuvat kaikkiin verosääntelystä johtuviin vastaaviin velvoitteisiin, täsmennettäisiin lainkohtaa koskemaan kaikkia niitä asiakkaan tuntemista koskevia velvoitteita, jotka johtuvat verolainsäädännöstä.
2 §.Asiakkaan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin FATF:n suosituksen 10 mukainen nimenomainen kielto ylläpitää anonyymeja tai tekaistuilla nimillä olevia tilejä. Tällä hetkellä luottolaitoslain 15 luvun 18 §:ssä on kielto tarjota nimettömiä tilejä ja tallelokeroita. Maksulaitoslain 39 §:n 1 momentissa on puolestaan kielto tarjota nimettömiä tilejä. FATF on huomauttanut, että nämä eksplisiittiset kiellot eivät ulotu luottolaitoslain ja maksulaitoslain soveltamisala huomioiden muihin finanssilaitoksiin. Rahanpesudirektiivin 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä luotto- ja finanssilaitoksiaan ylläpitämästä anonyymejä tilejä. Muutoksella täydennettäisiin rahanpesudirektiivin täytäntöönpanoa ja FATF:n suositusta.
Pykälän 1 momentin 1 kohtaa muutettaisiin ja siihen lisättäisiin a, b ja c alakohta. Uuteen c alakohtaan lisättäisiin vaatimus, jonka mukaan satunnaisessa asiakassuhteessa asiakkaan tunnistamisen ja henkilöllisyyden todentamisen velvollisuuden raja olisi tuhannen euron varainsiirto silloin, kun on kyse virtuaalivaluutan tarjoajista annetussa laissa tarkoitetussa virtuaalivaluuttaan liittyvässä palvelussa tehdystä liiketoimesta. Lisäyksellä saatettaisiin paremmin voimaan FATF:n asiakkaan tuntemista ja henkilöllisuuden todentamista koskevan suosituksen 15 tulkintaohjeen (interpretative note) kohta 7a, jonka mukaan satunnaisen virtuaalivaluuttaan liittyvän liiketoimen kynnysarvon ylittäessä tuhat euroa, otetaan käyttöön asiakkaan tuntemista ja henkilöllisyyden todentamista koskevat velvoitteet. Virtuaalivaluutan tarjoajan tekemällä liiketoimella tarkoitettaisiin sekä virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain mukaisia virtuaalivaluuttaan liittyviä palveluja että muita mahdollisia virtuaalivaluutan tarjoajan tekemiä tai mahdollistamia säänneltyjä liiketoimia.
3 §.Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen. Pykälän 2 momentin 3 kohtaan lisättäisiin oikeushenkilön osalta vaatimus säilyttää asiakkaan tuntemista koskevista tiedoista myös oikeushenkilön kotipaikan osoite ja pääasiallisen liiketoimintapaikan osoite sekä yhteisösäännöt.
FATF on huomauttanut Suomea koskevassa maa-arvioraportissa, että kyseinen säännös ei nykymuodossaan pidä sisällään vaatimusta oikeushenkilön tunnistamisesta ja todentamisesta kotipaikan osoitteen sekä pääasiallisen liiketoimintapaikan osoitteen perusteella, mikäli se eroaa kotipaikan osoitteesta. Muutosehdotuksella saatettaisiin säännös vastaamaan FATF:n suositusta 10 asiakkaan tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista koskevasta menettelystä. Suosituksen tulkintaohjeen mukaan oikeushenkilöiden tunnistamiseksi olisi kerättävä kotipaikan osoite sekä jos se on eri, pääasiallisen liiketoimintapaikan osoite.
FATF:n suosituksen täyttämiseksi tulisi tuntemistiedoissa toisaalta riskiä ja toisaalta hallinnollista taakkaa ajatellen säilyttää ja ylläpitää nimenomaan tietoa oikeushenkilön kotipaikan sekä pääasiallisen toimipaikan osoitteesta, joka voi poiketa oikeushenkilön rekisteröidystä osoitteesta. Tieto maantieteellisestä paikasta, jossa tai josta käsin asiakas toimintaansa harjoittaa, on tarpeen asiakkaan tuntemiseksi ja asiakkaaseen liittyvän rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskin arvioimiseksi.
Lisäksi momentin 3 kohtaan tulee lisätä yhtiöjärjestyksen lisäksi yhteisösäännöt, koska kaikilla yhteisömuodoilla, kuten osuuskunnilla ja säätiöillä, ei ole yhtiöjärjestystä.
Ehdotetut lisäykset edellyttävät muutoksia ilmoitusvelvollisten tietojärjestelmiin ja prosesseihin. Teknisten muutosten tekemiseksi ja olemassa olevien asiakkaiden tietojen täydentämiseksi esitetään säännösten voimaantulolle siirtymäaikaa 1.9.2021 saakka.
5 §.Vakuutustuotteisiin liittyvä erityinen tuntemisvelvollisuus. Esityksessä ehdotetaan korjattavaksi pykälän 2 momentissa oleva virhe vastaamaan neljännen rahanpesudirektiivin 13 artiklan 5 alakohtaa sekä rahanpesulain esitöitä muuttamalla velvollisuus tunnistaa edunsaaja velvollisuudeksi todentaa edunsaaja, kun maksu suoritetaan.
6 §. Tosiasiallisen edunsaajan tunnistaminen. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan ilmoitusvelvollisen tulee pitää kirjaa tosiasiallista edunsaajaa koskevista tunnistamistoimenpiteistä, joita ilmoitusvelvollisessa on tehty. Pykälää täydennettäisiin siltä osin, kun pykälässä ei ole säädetty ilmoitusvelvollisten velvollisuudesta pitää kirjaa tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määrittämiseksi toteutetuista toimista, mitä neljännen rahanpesudirektiivin 3 artiklan 6 a kohdan ii alakohta edellyttää. Näitä tunnistamistoimenpiteitä olisivat esimerkiksi se, kuinka usein tosiasiallista edunsaajaa koskevat tiedot on tarkistettu tai päivitetty, mistä tiedot on tarkistettu, kuten esimerkiksi asiakkaalta, julkisesta rekisteristä tai muusta julkisesta lähteestä ja miten tietoja on arvioitu esimerkiksi niiden luotettavuuden osalta, sekä mahdolliset lisäselvitykset, joita on tehty. Muutoksella korjattaisiin neljännen rahanpesudirektiivin 3 artiklan 6 kohdan täytäntöönpanoon liittyvä puute.
Ehdotettu lisäys edellyttäisi muutoksia ilmoitusvelvollisten tietojärjestelmiin ja prosesseihin. Teknisten muutosten tekemiseksi ja olemassa olevien prosessien kehittämiseksi esitetään säännösten voimaantulolle siirtymäaikaa 1.9.2021 saakka.
7 §.Asiakkaan tuntemista koskevien velvollisuuksien täyttäminen ilmoitusvelvollisen puolesta. Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin siten, että siihen lisättäisiin maininta asiakkaan tuntemista ja tietojen säilyttämistä koskevien velvollisuuksien ja niiden noudattamisen valvonnasta. Säännöksellä korjattaisiin rahanpesudirektiivin 26 artiklan täytäntöönpanoon liittyvä puutekoskien direktiivin vaatimusten valvontaa. Myös FATF:n arvion mukaan säännös vastaa puutteellisesti kolmansia osapuolia koskevaan suositukseen 17, sillä muita kuin ETA-valtioita koskevassa 2 momentissa ei ole suosituksen mukaista mainintaa asiakkaan tuntemista ja tietojen säilyttämistä koskevien velvollisuuksien ja niiden noudattamisen valvonnasta. Muutoksella saatettaisiin säädös vastaamaan paremmin FATF:n suositusta 17.
8 §.Yksinkertaistettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin nimenomainen kielto soveltaa yksinkertaistettua asiakkaan tuntemismenettelyä silloin, kun on kyse epäilyttävästä liiketoimesta tai kun liiketoimeen sisältyviä varoja epäillään käytettävän terrorismin rahoittamiseen. FATF on huomauttanut, että rahanpesulain 3 luvun 8 § ei täysin täytä FATF:n suosituksiin 1, 10 ja 22 sisältyvää vaatimusta siitä, että ilmoitusvelvollinen ei voi noudattaa yksinkertaistettua asiakkaan tuntemismenettelyä, mikäli ilmoitusvelvollinen havaitsee asiakkaan normaalista toiminnasta poikkeavia tai epäilyä herättäviä liiketoimia. Lainmuutos vaikuttaisi lähinnä sellaisiin tilanteisiin, joissa ilmoitusvelvollinen yksinkertaistettua tuntemismenettelyä soveltaessaan huomaa epäilyttävän liiketoimen tai epäilee, että liiketoimeen sisältyviä varoja käytetään terrorismin rahoittamiseen.
12 §.Kirjeenvaihtajasuhteisiin liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus. Pykälän 5 momenttia esitetään täsmennettäväksi. Lisäksi momentin 1 kohtaa esitetään muutettavaksi niin, että siinä todetaan, että vastapuolena toimivan luotto- tai rahoituslaitoksen tulee noudattaa jatkuvaa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta niiden asiakkaiden osalta, jotka pääsevät suoraan luotto- ja rahoituslaitoksen tilille. Rahanpesudirektiivin 19 artiklan e kohdan mukaan, kun on kyse rajat ylittävistä kirjeenvaihtajasuhteista vastapuolena toimivan kolmannen maan laitoksen kanssa, jäsenvaltioiden on 13 artiklassa säädettyjen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi edellytettävä, että niiden luotto- ja finanssilaitokset varmistavat maksujenvälitystilien osalta, että vastapuolena toimiva laitos on todentanut niiden asiakkaiden henkilöllisyyden, jotka pääsevät käyttämään suoraan kirjeenvaihtajalaitoksen tilejä, ja noudattanut näiden osalta jatkuvaa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta ja että se pystyy pyynnöstä toimittamaan merkitykselliset asiakkaan tunnistetiedot kirjeenvaihtajalaitokselle. Pykälässä ei ole säädetty direktiivin edellyttämällä tavalla jatkuvasta asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta ja tämän johdosta pykälää tulee muuttaa.
4 luku Ilmoitusvelvollisuus, salassapitovelvollisuus sekä liiketoimen keskeyttäminen
4 §.Epäilyttäviä liiketoimia koskeva salassapitovelvollisuus ja salassapitovelvollisuutta koskevat poikkeukset. Pykälän 2 momentin muotoilua ehdotetaan muutettavaksi niin, että tietojenvaihto epäilyttäviä liiketoimia koskevista ilmoituksista kattaa koko konsernin ja muun taloudellisen yhteenliittymän. Voimassa olevan momentin mukaan tietojenvaihto on mahdollista ainoastaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymän sisällä. Lisäksi säännöstä täydennettäisiin siten, että tiedon luovuttamisen tulee olla välttämätöntä epäilyttävän liiketoimen arvioimiseksi eikä rahanpesun selvittelykeskus ole pyytänyt rajoittamaan tiedon luovuttamista. Tällöin säännös täyttäisi myös arkaluonteisia tietoja koskevat vaatimukset, sillä epäilyttävää liiketoimea koskeva tieto voidaan potentiaalisena rikosepäilynä luokitella arkaluonteiseksi tiedoksi. Muutoksen tarkoituksena on saada pykälä vastaamaan rahanpesudirektiivin 39 artiklan 3 ja 4 kohtien lisäksi myös 45 artiklan 8 kohtaa. Rahanpesudirektiivin 45 artiklan 8 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernin sisäinen tietojenvaihto on sallittua. Edelleen, jos Rahanpesun selvittelykeskukselle toimitetut tiedot epäilyistä, että varat ovat rikollisen toiminnan tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoitukseen, välitetään koko konsernille, jollei rahanpesun selvittelykeskus anna muita ohjeita.
Rahanpesudirektiivin 3 artiklan 15 kohdan mukaan konsernilla tarkoitetaan yritysten ryhmää, johon kuuluu emoyritys, sen tytäryritykset ja yritykset, joissa emoyrityksellä tai sen tytäryrityksillä on omistusyhteys, sekä yrityksiä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa direktiivin 2013/34/EU 22 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Direktiivin mukaista ”omistusyhteys”-termin merkityssisältöä ei ole tarkemmin määritelty. Näin ollen mainittu määritelmä siten kattaa ainakin kirjanpitolain mukaiset konsernit. Sen lisäksi omistusyhteydellä tarkoitetaan myös muita taloudellisen yhteistyön muotoja. Pelkästään vähemmistösijoitus yrityksessä ei olisi direktiivin tarkoittama omistusyhteys, vaan pelkän omistuksen lisäksi tulisi olla kyse myös muusta taloudellisesta yhteistyöstä. Esimerkiksi talletuspankkien yhteenliittymään ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvien yritysten välillä vallitsee tällainen direktiivin tarkoittama omistusyhteys, mutta vastaavan tyyppinen omistusyhteys voisi syntyä myös sopimuksin. Mainituilla perusteilla rahanpesudirektiivissä tarkoitettu konserni määriteltäisiin kansallisessa laissa terminä konserni tai muu taloudellinen yhteenliittymä. Vaikka nimenomainen viittaus rahoitus- ja vakuutusryhmittymään korvattaisiin käsitteellä konserni tai muu taloudellinen yhteenliittymä, muutoksen tarkoituksena ei ole poissulkea tietojenvaihtoa rahoitus- ja vakuutusryhmittymän sisällä, vaan laajentaa tietojenvaihto-oikeutta kaiken tyyppisiin konserneihin ja muihin taloudellisiin yhteenliittymiin kuuluviin yrityksiin.
9 luku Erinäiset säännökset
2 §.Ilmoitusvelvollisen sivuliikkeet ja muut yhtiöt. Pykälän 1 ja 2 momenttia muutettaisiin siten, että niihin lisättäisiin eksplisiittinen viittaus ETA-valtioihin. FATF on huomauttanut Suomea koskevassa maa-arvioraportissa, että säädöksen nykyinen sanamuoto viittaa siiten, että säännös koskisi vain muita kuin ETA-valtioita ja vastaisi näin ollen puutteellisesti FATF:n suosituksiin 18 ja 23.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan ilmoitusvelvollisen, jolla on toimipaikkoja muissa jäsenvaltioissa, tulee varmistaa, että nämä toimipaikat noudattavat rahanpesudirektiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kyseisen toisen jäsenvaltion kansallisia säännöksiä. Muutoksella pantaisiin täytäntöön rahanpesudirektiivin 45 artiklan 2 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset, joilla on toimipaikkoja muissa jäsenvaltioissa, varmistavat, että nämä toimipaikat noudattavat tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kyseisen toisen jäsenvaltion kansallisia säännöksiä.
Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos. Lisäksi momenttiin lisättäisiin vaatimus lisätoimenpiteiden toteuttamisesta viittauksella komission 31.1.2019 antamaan delegoituun asetukseen (EU) 2019/758 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla vähimmäistoimista ja lisätoimenpiteistä, jotka luottolaitosten ja finanssilaitosten on toteutettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin lieventämiseksi eräissä kolmansissa maissa. Rahanpesudirektiivin 45 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kun kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita direktiivin 45 artiklan 1 kohdassa edellytettyjen toimintaperiaatteiden ja menettelyjen täytäntöönpanoa, ilmoitusvelvolliset varmistavat, että sivuliikkeet ja enemmistöomisteiset tytäryritykset kyseisessä kolmannessa maassa toteuttavat lisätoimenpiteitä torjuakseen tehokkaasti rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskin ja ilmoittavat asiasta kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille. Komission antaman delegoidun asetuksen teknisissä sääntelystandardeissa on yksilöity, minkä tyyppisiä direktiivin 45 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut lisätoimenpiteet ovat ja mitä vähimmäistoimia luotto- ja finanssilaitosten on toteutettava, jos kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita 45 artiklan 1 ja 3 kohdassa edellytettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa. Myös FATF on Suomea koskevassa maa-arvioraportissa nostanut esille, että 3 momentista puuttuu suositusten 18 ja 23 mukainen vaatimus toteuttaa tarvittavia lisätoimenpiteitä rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskin torjumiseksi, kun kyseessä olevan valtion lainsäädäntö ei salli asiakkaan tuntemiseksi kansallisessa laissa säädettyjen menettelyjen noudattamista. Muutoksella vastattaisiin sekä rahanpesudirektiivin vaatimuksiin että saatettaisiin pykälä vastaamaan paremmin FATF:n suosituksia.
7.2
Laki rahanpesun selvittelykeskuksesta
2 §.Rahanpesun selvittelykeskus ja sen tehtävät. Pykälän 1 momentin 7 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos. Momenttiin esitetään lisättäväksi uusi 8 kohta, jossa säädettäisiin neljännen rahanpesudirektiivin mukaisesti rahanpesun selvittelykeskuksen analysointitehtäviin kuuluviksi operatiiviset ja strategiset analyysit. Neljännen rahanpesudirektiivin 32 artiklan 8 kohdassa säädetään rahanpesun selvittelykeskuksen analysointitehtävästä. Direktiivin mukaan analysointitehtävään on kuuluttava operatiivinen analyysi, joka kohdistuu yksittäisiin tapauksiin ja tiettyihin kohteisiin tai asianmukaisesti valikoituihin tietoihin riippuen saatujen tietojen tyypistä ja määrästä sekä tietojen oletetusta käytöstä niiden luovuttamisen jälkeen sekä strateginen analyysi, joka koskee rahanpesun ja terrorismin rahoituksen suuntauksia ja menetelmiä. Strategisen analyysin tavoitteena on rikosten estäminen ja paljastaminen. Rahanpesurekisterin tietoja voidaan käyttää strategiseen analyysiin ja analyysin tuloksia voidaan luovuttaa edelleen. Rahanpesun selvittelykeskus on laatinut sekä operatiivisia että strategisia analyysejä myös voimassaolevan lain aikana, joten lainmuutoksella ei arvioida olevan vaikutuksia rahanpesun selvittelykeskuksen käytännön toimintaan.
4 §. Rahanpesun selvittelykeskuksen oikeus saada, käyttää ja luovuttaa tietoa. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siltä osin, että ilmoitusvelvollisten johtajat ja työntekijät tekevät tarvittaessa yhteistyötä rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa.Neljännen rahanpesudirektiivin 33 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset ja tarvittaessa niiden johtajat ja työntekijät tekevät täysimittaista yhteistyötä ilmoittamalla viipymättä omasta aloitteestaan rahanpesun selvittelykeskukselle, erityisesti epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen muodossa, kun ilmoitusvelvollinen tietää tai epäilee tai kun sillä on perusteltu syy epäillä, että varat, oli niiden suuruus mikä hyvänsä, ovat rikollisen toiminnan tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoitukseen, ja vastaamalla tällaisissa tapauksissa rahanpesun selvittelykeskuksen lisätietopyyntöihin viipymättä ja toimittamalla viipymättä, joko suoraan tai välillisesti, rahanpesun selvittelykeskukselle sen pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Voimassaolevassa rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 4 §:ssä ei ole säädetty nimenomaisesti siitä, että ilmoitusvelvollisten johtajien ja työntekijöiden tulee tehdä yhteistyötä rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa ja säännöstä esitetään muutettavaksi tältä osin.
Tämän ehdotuksen osalta on kuitenkin huomioitava asianajajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien erityisasema ja salassapitovelvollisuus. Asianajajia ja luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevat erillisissä laeissa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset. Kyseessä on asiakkaan ja asianajajan tai luvan saaneen oikeudenkäyntiasiamiehen välinen luottamuksen suoja, joka on säädetty asiakkaan turvaksi.
5 §.Tietojen vaihtaminen. Pykälän 3 momenttia esitetään täsmennettäväksi, sillä nykyisellään säännös ei täysin vastaa rahanpesudirektiiviä. Voimassaolevan lain 5 §:n 3 momentissa säädetään, että tietojen luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, jos se voisi haitata rahanpesun, terrorismin rahoittamisen tai sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen hyöty on saatu, estämistä, paljastamista tai selvittämistä tai tutkintaan saattamista taikka muusta perustellusta syystä. Ehdotuksen mukaan rahanpesurekisteriin tallennettujen tietojen luovuttamisesta kieltäytymiseen ei enää riittäisi vain muu perusteltu syy niissä tapauksissa, joissa kieltäytyminen ei perustuisi siihen, että tietojen luovuttaminen voi haitata rahanpesun, terrorismin rahoittamisen tai sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen hyöty on saatu, estämistä, paljastamista tai selvittämistä tai tutkintaan saattamista. Sanotuissa tapauksissa tietojen luovuttamisesta voitaisiin kieltäytyä, jos tietojen luovuttaminen voisi olla ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa taikka olla muutoin Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa tietoja pyytäneessä maassa on käytössä kuolemanrangaistus ja tietojen luovuttaminen voisi johtaa siihen, että henkilö, jota tiedot koskevat, voitaisiin tuomita kuolemanrangaistukseen. Neljännen rahanpesudirektiivin artiklan 53 kohdassa 3 säädetään, että rahanpesun selvittelykeskus voi kieltäytyä vaihtamasta tietoja vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa tietojenvaihto voisi olla sen kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista. Nämä poikkeukset on direktiivin mukaan täsmennettävä siten, että estetään analysointiin tarvittavien tietojen vapaaseen vaihtoon kohdistuva väärinkäyttö sekä siihen kohdistuvat aiheettomat rajoitukset. Tämän muutoksen tarkoituksena olisi saada säännös vastaamaan rahanpesudirektiivin 53 artiklan 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä tiedonvaihdosta kieltäytymiselle.
Lisäksi momenttiin esitetään lisättäväksi rahanpesun selvittelykeskukselle velvoite toimittaa rahanpesulain 4 luvun 1 §:ssä säädetty epäilyttävää liiketoimea koskeva ilmoitus, joka koskee toista jäsenvaltiota, viipymättä kyseisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle. Näissä tilanteissa rahanpesun selvittelykeskus toimittaisi saamansa ilmoituksen toisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle. Muutoksella pantaisiin täytäntöön rahanpesudirektiivin 53 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta.
Lisäksi pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä säädettäisiin rahanpesudirektiivin 56 artiklan 2 kohdan mukaisesti rahanpesun selvittelykeskuksia koskevasta velvoitteesta tehdä yhteistyötä uusimman tekniikan käytössä direktiivissä säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Voimassaolevan lain 5 §:ssä säädetään, että siinä tarkoitettuja tietoja saa vastaanottaa ja luovuttaa yhteisesti sovittua menettelyä käyttäen tietojoukkona tai sähköisesti ja täten virkkeeseen lisättäisiin viittaus uusimmasta saatavilla olevasta teknologiasta.
7.3
Laki pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä
6 §.Pankki- ja maksutilirekisteriin tallennettavat tiedot. Pykälän 2 momentin1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi 3 momentin 1 kohtaa ja 4 §:n 2 momentin 1 kohtaa vastaava maininta siitä, että tilinhaltijan ollessa oikeushenkilö tulisi ilmoittaa myös tilin käyttöoikeudenhaltijat ja heidän säännöksessä jo aikaisemmin mainitut tiedot. Tämä tarkennus olisi tarpeen sen selventämiseksi, että myös oikeushenkilöiden tilien käyttöoikeudenhaltijoita koskevat tiedot tulisi ilmoittaa tilirekisteriin. Lisäyksellä täsmennettäisiin säännöstä ja edesautettaisiin lain oikeaa soveltamista. Tätä lisäystä on ehdotettu keväällä 2020 eduskunnalle annetun tämän lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 55/2020 vp) säännöskohtaisissa perusteluissa, mutta lainmuutosehdotus on jäänyt virheellisesti pois pykälämuutosehdotuksista.
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Voimassa oleva rahanpesulaki, laki rahanpesun selvittelykeskuksesta ja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annettu laki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset ovat luonteeltaan teknisiä ja lähinnä täsmentävät ja selventävät voimassaolevia, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia säännöksiä rahanpesulaissa ja laissa rahanpesun selvittelykeskuksesta. Ehdotuksessa on pääosin kyse Euroopan unionin lainsäädännön implementoinnista.
Voimassaolevan sääntelyn perustuslainmukaisuutta arvioitiin merkittävän julkisen vallan käytön ja hallinnollisten rahamääräisten seuraamusten, yksityiselämän suojan, omaisuuden suojan, elinkeinovapauden ja oikeusturvan osalta neljännen rahanpesudirektiivin implementointia koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 228/2016 vp). Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan PeVL 2/2017 vp, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Myös hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 167/2018 vp) sisältyy eräiltä osin voimassa olevaa sääntelyä täydentäneitä lainmuutoksia, erityisesti lain rahanpesun selvittelykeskuksesta osalta. Myös tässä hallituksen esityksessä sääntelyn perustuslainmukaisuutta arvioitiin muun muassa yksityisyyden suojan ja oikeusturvan osalta. Näiden esitysten käsittelyn yhteydessä ei kuitenkaan vielä ollut käytettävissä arvioinnin tukena perustuslakivaliokunnan tarkistettua tulkintakäytäntöä henkilötietojen käsittelyä koskevasta erityislainsäädännöstä.
Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu perustuslain 10 §:ssä. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunta on arvioinut pankkisalaisuuden suhdetta yksityiselämän suojaan. Valiokunta on katsonut, että pankkisalaisuuden piiriin kuuluvat tiedot eivät kosketa yksityiselämän ydinaluetta. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota tietojenantovelvollisuuden edellytyksiin, asian tai tietojen merkityksellisyyteen ja asiakkaalle etukäteen annettaviin tietoihin (ks. esim. PeVL 14/2002 vp, s. 4, PeVL 7/2000 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin sittemmin tarkistanut tätä käytäntöään eräiltä osin (ks. PeVL 48/2018 vp, s. 3—4). On huomioitava, että maksuliikennettä koskevien tietojen perusteella voidaan nykyisin muodostaa varsin yksityiskohtainen kuva henkilön ominaisuuksista ja elämästä. Lisäksi rahanpesulaissa tarkoitettujen epäilyttäviä liiketoimia koskevien tietojen käsittelyssä voi olla kyse potentiaalisista rikosepäilyistä, vaikka niitä koskevat ilmoitukset eivät kaikissa tapauksissa johda rikosilmoitukseen.
Rahanpesulaki, rahanpesun selvittelykeskuksesta annettu laki ja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annettu laki ovat suurimmaksi osaksi EU-oikeuden täytäntöönpanosääntelyä. Joiltakin osin näissä laeissa on kuitenkin käytetty kansallista liikkumavaraa. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. PeVL 25/2005 vp). EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa jätetään eräissä asioissa jäsenvaltioille direktiivinomaista kansallista liikkumavaraa. Jäsenvaltioiden on sovitettava yhteen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen henkilötietojen suoja eräiden muiden oikeuksien ja intressien, kuten sananvapauden ja julkisuusperiaatteen, kanssa (ks. HE 9/2018 vp, s. 4—5). Perustuslakivaliokunta on painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 1/2018 vp, s. 3, PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/ 2016 vp, s. 4).
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan PeVL 14/2018 vp, että valtiosääntöisessä arviossa painopiste on henkilötietojen suojan ja käsittelyä määrittävien säännösten sisällöllisessä arvioinnissa. Kansallisen liikkumavaran käyttöön kohdistuvassa valtiosääntöisessä arvioinnissa ovat merkityksellisiä esimerkiksi paitsi yksityiselämän ja henkilötietojen suojan asettamat sisällölliset vaatimukset myös muiden informaatioon liittyvien perusoikeuksien suojan suhde yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan. Valtiosääntöisiä kysymyksiä liittyy myös esimerkiksi kansallista sääntelyä edellyttäviin oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeisiin.
Perustuslakivaliokunta on painottanut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tulee suhteuttaa toisiin perus- ja ihmisoikeuksiin sekä muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin, kuten yleiseen turvallisuuteen liittyviin intresseihin, jotka voivat ääritapauksessa palautua henkilökohtaisen turvallisuuden perusoikeuteen (PeVL 5/1999 vp, s. 2). Lainsäätäjän tulee turvata yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Arvioinnissa on kyse kahden tai useamman perusoikeussäännöksen yhteensovittamisesta ja punninnasta (ks. esim. PeVL 14/2018 vp, s. 8, PeVL 54/2014 vp, s. 2, PeVL 10/2014 vp, s. 4).
Esityksen 1. lakiehdotus on merkityksellinen perustuslain 10 §:n kannalta. Asiakkaan tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista koskevaan 3 luvun 2 §:ään lisättäisiin vaatimus, jonka mukaan satunnaisessa asiakassuhteessa asiakkaan tunnistamisen ja henkilöllisyyden todentamisen velvollisuuden raja olisi tuhannen euron varainsiirto silloin, kun on kyse virtuaalivaluuttaan liittyvässä palvelussa tehdystä liiketoimesta. Tämä velvoite ei perustuisi sellaisenaan EU-oikeuteen, vaan olisi lakiin ehdotettava kansallinen tiukennus. Lain 3 luvun 6 §:n tosiasiallisen edunsaajan tunnistamista koskevan säännöksen osalta ehdotetaan myös uutta velvoitetta, jonka mukaan ilmoitusvelvollisten tulee pitää kirjaa tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määrittämiseksi toteutetuista toimista. Säännös ei nykyisellään täysin vastaa rahanpesudirektiiviä ja tästä syystä sitä ehdotetaan täsmennettäväksi. Nämä ehdotetut muutokset merkitsevät asiakastietojen yksityiskohtaisempaa tarkastelua useammin suhteessa voimassa oleviin säännöksiin, millä voidaan arvioida olevan vaikutusta perustuslain 10 §:n mukaiseen yksityiselämän suojaan.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa on asetettu edellytykset, joiden täyttyessä käsittely on lainmukaista. Rahanpesudirektiivin 43 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin mukaista henkilötietojen käsittelyä sen 1 artiklassa tarkoitetun rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseksi pidetään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisena yleistä etua koskevana asiana (6 artiklan 1 kohdan e alakohta). Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Ehdotettua kynnysarvoa koskevaa vaatimusta pidetään välttämättömänä huomioiden virtuaalivaluuttoihin kohdistuvat tiedossa olevat riskit rahanpesusta ja terrorismin rahoittamisesta. Ilmoitusvelvollisen kirjanpitovelvollisuutta koskeva lainmuutos on puolestaan välttämätön, koska vaatimus tehostaa valvontaviranomaisen valvontatyötä ja se myös osoittaa ilmoitusvelvolliselle selkeän toimintamallin tosiasiallisten edunsaajien tunnistamisen dokumentointiin. Ehdotetun sääntelyn arvioidaan täyttävän yleisen edun mukaisen tavoitteen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseksi ja olevan oikeasuhtaista tavoiteltuun päämäärään nähden.
Esityksen 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain 5 §:n 3 momentin täsmentämistä siten, että rahanpesurekisteriin tallennettujen tietojen luovuttamisesta kieltäytymiseen ei enää riittäisi vain muu perusteltu syy niissä tapauksissa, joissa kieltäytyminen ei perustuisi siihen, että tietojen luovuttaminen voi haitata rahanpesun, terrorismin rahoittamisen tai sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen hyöty on saatu, estämistä, paljastamista tai selvittämistä tai tutkintaan saattamista. Sanotuissa tapauksissa tietojen luovuttamisesta voitaisiin kieltäytyä, jos tietojen luovuttaminen voisi olla ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa taikka olla muutoin Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa tietoja pyytäneessä maassa on käytössä kuolemanrangaistus ja tietojen luovuttaminen voisi johtaa siihen, että henkilö, jota tiedot koskevat, voitaisiin tuomita kuolemanrangaistukseen. Säännös ei täysin vastaa rahanpesudirektiiviä ja tästä syystä sitä ehdotetaan täsmennettäväksi. Lain esitöissä on jo täsmennetty, että muu perusteltu syy tarkoittaa käytännössä lakiin lisättäväksi ehdotettavia tilanteita. Mainitun momentin muuttamista koskeva ehdotus asiallisesti laajentaa henkilötietojen käsittelyä ja luovuttamista, mutta täsmennyksellä kuitenkin huomioitaisiin voimassa olevaa sääntelyä täsmällisemmin yksilön perusoikeudet ja oikeusturva.
Ehdotettua sääntelyä valmisteltaessa on otettu huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset. Vaikka ehdotetut muutokset merkitsevät asiakastietojen yksityiskohtaisempaa tarkastelua useammin suhteessa voimassa oleviin säännöksiin, niin rahanpesudirektiivin täytäntöönpanoon liittyvän liikkumavaran käyttö on perustuslain edellyttämien vaatimusten mukaista. Direktiivin täytäntöönpanoon liittyvää kansallista liikkumavaraa käytettäessä on huomioitu myös direktiivin voimaantulon jälkeen FATF:n antamat näitä ehdotuksia koskevat suositukset.
Rahanpesulain erityissäännökset on tarpeen arvioida sen selvittämiseksi, miltä osin yksityiskohtainen sääntely on tarpeen riskiperusteisesti rekisteröidyn henkilötietojen suojaamiseksi (PeVL 14/2018 vp) tai välttämätöntä EU-oikeuden täytäntöönpanoa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että erityissääntelystä tulisi tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla lähtökohtaisesti pidättäytyä. Joissakin tapauksissa kuitenkin tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia täydentävät yksityiskohtaiset säännökset voivat olla edelleen tarpeen, jos henkilötietojen käsittelyyn liittyy erityisiä riskejä. Perustuslakivaliokunta on tältä osin nimenomaisesti kiinnittänyt huomiota erityisiin henkilötietoryhmiin ja muihin arkaluonteisiin henkilötietoihin, mutta rahoitusjärjestelmään liittyvään henkilötietojen käsittelyyn sinänsä voisi liittyä riskejä muistakin syistä. Toisaalta esimerkiksi asiakasrekisterin yksityiskohtainen tietosisältö ei alustavan arvion mukaan seuraa sellaisenaan rahanpesudirektiivistä. Edellä kuvatun kokonaisuuden arviointi on suunniteltu toteutettavaksi valtiovarainministeriön asettamassa rahanpesulainsäädännön muutoksia valmistelemassa työryhmässä vuoden 2021 aikana.
Hallituksen esityksessä esitetyt muutokset ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa ja ne voidaan antaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.