1
Lakiehdotuksen perustelut
5 a §. Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän eräät velvollisuudet ja eläinten hoitajan pätevyys. Pykälän 1 momentin mukaan tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän vastuulla olisi huolehtia siitä, että eläinten hoidosta huolehtii riittävä määrä pätevää henkilökuntaa. Henkilökunnan riittävyys on edellytys sille, että eläimet voidaan hoitaa asianmukaisesti. Eläinten ruokintaan, juottoon, pitopaikan olosuhteiden hallintaan ja puhtaanapitoon sekä eläinten terveydenhoitoon liittyvät tehtävät voidaan näin hoitaa eläinten kannalta riittävässä ajassa. Hoitajien määrä riippuisi hoidettavien eläinten määrästä ja pidettävän eläinlajin hoitovaatimuksista.
Tavallisella suomalaisella eläintilalla eläinten omistajat tai pitäjät huolehtivat käytännössä myös eläinten hoidosta. Eläinten hoitajalla tulisi olla eläinlaji huomioon ottaen soveltuva koulutus tai muilla keinoin hankittu riittävä osaaminen tehtäviensä hoitamiseen. Säännöksessä edellytetty koulutus tai muu pätevyys voisi käytännössä vaihdella eri eläinlajien osalta ja eri eläintenpitomuodoissa sen mukaan, millaisia riskejä eläinten hyvinvoinnille aiheutuu. Koulutus- ja pätevyysvaatimukset voisivat olla tiukempia silloin, kun hoitajan erityisellä osaamisella on eläinlajista tai pitomuodosta johtuen ratkaiseva vaikutus eläinten hyvinvoinnille. Tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteissa, joissa eläimiä on hyvin suuria määriä suhteessa hoitajien määrään ja olosuhteiden hallinta eläinten pitkälle koneellistetussa pitopaikassa vaatisi erityistä osaamista.
Siinä tapauksessa, että eläimen omistajan tai pitäjän palveluksessa olisi palkattua henkilökuntaa tai eläinten hoitoon osallistuisi muutoin muita henkilöitä, heitä tulisi neuvoa ja opastaa eläinten hoitoon ja käsittelyyn liittyvistä vaatimuksista. Eläinten hoitoon osallistuvien henkilöiden opastus ja neuvonta voitaisiin tehdä suhteessa henkilölle annettavan hoitotehtävän vaativuuteen. Tällöin esimerkiksi lyhytaikainen ja tehtäviltään suppea hoitojaksoon opastaminen voisi olla rajatumpaa kuin pitkäkestoiseen ja laajaan tehtäväkokonaisuuteen liittyvä opastus.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin tuotantoeläin. Määritelmä perustuu tuotantoeläindirektiiviin. Määritelmä koskisi myös selkärangattomia eläimiä kuten rapuja. Tuotantoeläimellä tarkoitettaisiin elintarvikkeiden, villan, nahan, turkisten tuotantoa varten tai muussa tuotantotarkoituksessa kasvatettavaa tai pidettävää eläintä. Tuotantoeläimeksi ei katsottaisi luonnonvaraisia eläimiä. Tuotantoeläimenä ei pidettäisi kilpailuissa, näyttelyissä, kulttuuri- tai urheilutapahtumissa tai vastaavissa käytettävää eläintä. Tuotantoeläimenä ei pidettäisi seura-, kilpa- ja harrastuseläimiä, joita ei pääsääntöisesti käytetä maataloustoimintaan, vaan joita käytetään esimerkiksi urheilutarkoituksessa (ravihevoset) tai jotka ovat lemmikkieläimiä (mukaan lukien eläimistä saatavien tuotteiden kotitarvekäyttö).
Elintarvikkeeksi käytettävään eläimeen kuten esimerkiksi hevoseen liittyvästä kirjanpitovelvollisuudesta säädetään laissa eläinten lääkitsemisestä (387/2014). Hevosten, jotka hevospassissa on merkitty pysyvästi elintarvikeketjuun kelpaamattomiksi, ei katsottaisi olevan tuotantoeläimiä.
Esimerkiksi täydentävien ehtojen tukivalvonnoissa seura- ja harrastuseläiminä voitaisiin pitää 1—2 tammaa, joita varsotetaan eikä maatila ole solminut alkuperäisrotujen kasvattamissopimusta. Myös kotieläinpihojen eläimet voidaan pääsääntöisesti rajata pois tuotantoeläinten määritelmästä. Jos kotieläinpihalta kuitenkin toimitetaan esimerkiksi eläimiä teuraaksi tai munia pakkaamoon siten, että eläin tai tuotteet päätyvät yleiseen elintarvikeketjuun, eläimiin sovellettaisiin tuotantoeläimen määritelmää.
Ruokaeläintuotannossa kasvatetaan esimerkiksi eri-ikäisiä hiiriä, rottia ja hamstereita käytettäväksi seura- ja harrastuseläinten kuten käärmeiden ravintona. Tällaiset eläimet katsottaisiin tuotantoeläimiksi, kun kyseessä olisi merkittävässä mittakaavassa tapahtuva ruokaeläintuotanto.
Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta säädetään erikseen, joten tuotantoeläimen määritelmään ne eivät kuuluisi.
Tarkempia säännöksiä tuotantoeläinten hoitajien koulutus- ja pätevyysvaatimuksista voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. Lisäkouluttautumista ei edellytettäisi niiltä eläinten hoitajilta, jotka ovat jo hankkineet toiminnassa tarvittavan pätevyyden käytännön kokemuksen kautta.
26 b §. Broilereiden pitäjän pätevyys. Voimassa oleva pykälä sisältää broileridirektiivin edellyttämät säännökset muun muassa broilereiden pitäjän pätevyydestä ja velvollisuudesta antaa ohjeita ja opastusta broilereita käsitteleville henkilöille. Tuotantoeläinten pitäjän velvollisuudesta antaa ohjeita ja opastusta säädettäisiin ehdotetun 5 a §:n 1 momentissa. Tämän vuoksi pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Samalla pykälän otsikko muutettaisiin muuttunutta sisältöä vastaavaksi.
2
Tarkemmat säännökset ja määräykset
Ehdotetun lain 5 a §:n 3 momentti sisältää valtioneuvostolle osoitetun valtuutussäännöksen antaa asetuksella tarkempia säännöksiä tuotantoeläinten hoitajien koulutuksesta tai muusta osaamisesta.
Ehdotetun lain tarkoituksena on saada eläinsuojelulaki vastaamaan eläinten hyvinvointia koskevissa asioissa Suomea sitovia velvoitteita. Näköpiirissä ei ole, että valtuutussäännöstä olisi tarpeen käyttää lähitulevaisuudessa. Lainsäädäntö tämäntyyppisissä asioissa riippuu ensisijaisesti Euroopan unionin eläinten hyvinvointia koskevien säädösten kehittymisestä ja mahdollisesti annettavista uusista hyvinvointisäädöksistä, jotka voisivat edellyttää valtuutuksen käyttöä.
4
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Tuotantoeläinten hoitajille asetettavat kelpoisuusvaatimukset liittyvät perustuslain (731/1999) 18 §:n 1 momentin mukaisiin oikeuksiin työn ja ammatin valinnan vapaudesta, minkä vuoksi lakiin on otettava luonnehdintoja siitä, minkälaista kelpoisuutta asianomaisilta henkilöiltä edellytetään (PeVL 26/2001 vp ja PeVL 74/2002 vp). Lakiin lisättäväksi ehdotetun säännöksen voidaan katsoa rajoittavan tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän ammatinharjoittamisoikeutta.
Ehdotettu sääntely perustuu Suomea velvoittavaan Euroopan unionin lainsäädäntöön ja tuotantoeläinten suojelua koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen. Maatalouden rakennemuutoksen myötä tuotantoeläintilojen koko kasvaa ja eläintenpito teknistyy jatkuvasti. Rakennemuutos asettaa haasteita ammattimaisesti tuotantoeläimiä pitävien tuottajien ammattitaidolle. Käytännössä ammattimainen tuotantoeläinten pito vaatii yhä enemmän osaamista ja ammattitaitoa. Yhteiskunnalla voidaan katsoa olevan erityinen intressi varmistaa, että tuotantoeläinten hyvinvoinnista huolehditaan. Näin ollen on perusteltua edellyttää toimijoilta sellaista osaamista, että hyvinvointi voidaan turvata mahdollisimman hyvin. Ehdotettu säännös on perusteltu eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelemisen kannalta. Ehdotetun säännöksen voidaan katsoa täyttävän perusoikeuksien rajoitusta koskevat täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden sekä suhteellisuusperiaatteen asettamat vaatimukset.
Lakiehdotukseen sisältyy valtuutussäännös antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä tuotantoeläinten hoitajien koulutuksesta tai muusta osaamisesta.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvosto voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Valtuutuksen säätämiseen laissa on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä kohdistettu vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 19/2002 vp, PeVL 40/2002 vp). Laista tulee käydä selvästi ilmi, mistä on tarkoitus säätää asetuksella. Lakiin ehdotettu säännös täyttää nämä vaatimukset.
Edellä mainituilla perusteilla katsotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.