2.2.1  Vastaanottodirektiivi

Jäsenmaissa tarjottavan vastaanoton olosuhteista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/33/EU (uudelleenlaadittu) kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista, jäljempänä vastaanottodirektiivi . Direktiivi on toimeenpantu Suomessa vastaanottolailla.  

Direktiivin johdanto-osan 24 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä hakijoiden vastaanottoa koskevista vaatimuksista, jotka varmistavat heille kohtuullisen elintason ja tasavertaiset elinolosuhteet kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden on määritettävä hakijoille annettavan aineellisen tuen taso asianmukaisen viitekehyksen perusteella, jotta voidaan varmistaa, että heille annettava tuki vastaa vastaanottodirektiivissä säädettyjä periaatteita. Tämä ei tarkoita sitä, että aineellista tukea on myönnettävä saman verran kuin jäsenvaltion omille kansalaisille. Jäsenvaltiot voivat myöntää hakijoille omiin kansalaisiinsa verrattuna epäedullisemman kohtelun vastaanottodirektiivissä täsmennetyllä tavalla. 

Aineellisia vastaanotto-olosuhteita ja terveydenhoitoa koskevan 17 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että aineellisilla vastaanotto-olosuhteilla tarjotaan hakijoille riittävä elintaso, jolla taataan heidän toimeentulonsa ja suojellaan heidän fyysistä terveyttään ja mielenterveyttään. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sama elintaso taataan myös haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille sekä säilöön otetuille henkilöille. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat asettaa kaikkien tai joidenkin aineellisten vastaanotto-olosuhteiden ja terveydenhuollon ehdoksi sen, että hakijalla ei ole riittäviä varoja hänen terveytensä kannalta riittävään elintasoon ja toimeentuloon. Saman artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vaatia, että hakija osallistuu aineellisten vastaanotto-olosuhteiden ja terveydenhuollon kustannuksiin tai maksaa ne kokonaan itse, jos hänellä on siihen riittävästi varoja, esimerkiksi jos hän on ollut töissä kohtuullisen ajan.  

Direktiivin 17 artiklan 5 kohdan mukaan aineellisten vastaanotto-olosuhteiden määrä on vahvistettava tasolle, jonka asianomainen jäsenvaltio on lainsäädännössä tai käytännössä vahvistanut kansalaistensa riittävän elintason varmistamiseksi, jos jäsenvaltio tarjoaa aineelliset vastaanotto-olosuhteet rahallisena etuutena tai maksukuponkeina. Jäsenvaltiot voivat tarjota hakijoille epäedullisempaa kohtelua kuin omille kansalaisille, etenkin jos aineellista tukea tarjotaan osittain luontoissuorituksena tai jos kyseinen omiin kansalaisiin sovellettu taso tarjoaisi hakijoille direktiivissä säädettyä korkeamman elintason.  

Direktiivin 20 artiklassa säädetään aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittamisesta tai peruuttamisesta. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat rajoittaa aineellisia vastaanotto-olosuhteita tai asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa peruuttaa ne, esimerkiksi, jos hakija poistuu toimivaltaisen viranomaisen määräämästä asuinpaikasta ilmoittamatta tästä kyseiselle viranomaiselle tai ilman lupaa, jos sellaista edellytetään tai laiminlyö turvapaikkamenettelyyn liittyvän ilmoittautumisvelvollisuutensa tai ei ole noudattanut pyyntöä toimittaa tietoja tai kutsua saapua turvapaikkamenettelyä koskevaan henkilökohtaiseen haastatteluun kansallisessa lainsäädännössä säädetyn kohtuullisen ajan kuluessa. Kun hakija on jäljitetty tai hän ilmoittautuu vapaaehtoisesti toimivaltaiselle viranomaiselle, on tehtävä katoamisen syihin perustuva perusteltu päätös rajoitettujen tai peruutettujen aineellisten vastaanotto-olosuhteiden uudelleen myöntämisestä kokonaan tai osittain. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myös rajoittaa aineellisia vastaanotto-olosuhteita esimerkiksi, jos hakija on kätkenyt varoja ja saanut näin ollen aiheetonta etua myönnetyistä aineellisista vastaanotto-olosuhteista. Artiklan 5 kohta edellyttää, että rajoittamista tai peruuttamista koskien on aina tehtävä valituskelpoinen päätös. Rajoittamista ja peruuttamista koskevat päätökset on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen, objektiivisesti ja puolueettomasti ja päätökset on perusteltava. Päätösten on perustuttava erityisesti 21 artiklassa tarkoitettujen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden osalta asianomaisen henkilön henkilökohtaiseen tilanteeseen suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Jäsenvaltioiden on aina varmistettava terveydenhuollon saatavuus direktiivin 19 artiklan mukaisesti sekä varmistettava ihmisarvon turvaava elintaso kaikille hakijoille. Artiklan 6 kohdan mukaan päätös tulee tehdä ja antaa hakijalle aina ennen peruuttamista ja rajoittamista koskevia toimenpiteitä.  

2.2.2  Tilapäisen suojelun direktiivi

Tilapäistä suojelua saavien maahantulosta ja oikeuksista säädetään neuvoston direktiivissä 2001/55/EY vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi, jäljempänä tilapäisen suojelun direktiivi . Suomessa tilapäistä suojelua hakevien ja saavien vastaanoton ensivaihe on toimeenpantu vastaanottolailla.  

Tilapäisen suojelun direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tavoitteena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden, jotka eivät voi palata kotimaahansa, joukoittaisen, kolmansista maista tapahtuvan maahantulon tilanteissa, ja edistää näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolista jakamista. Direktiivin on tarkoitus tarjota nopeasti, turvapaikkamenettelyä kevyemmässä prosessissa, suojelua tarkasti rajatulle joukolle ihmisiä, jotka joutuvat yllättäen ja tilapäisesti pakenemaan kotialueeltaan. 

Direktiivin 4 artiklan mukaan tilapäisen suojelun voimassaoloaika on yksi vuosi, mutta sitä voidaan pidentää enintään kahdella vuodella. Direktiivin 5 artiklan mukaan tilapäisen suojelun toteuttaminen perustuu kaikissa jäsenvaltioissa Euroopan unionin neuvoston päätökseen, jossa todetaan siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittainen maahantulo EU:hun ja ilmoitetaan suojelua tarvitsevat ihmisryhmät. Neuvoston päätöksen nojalla Suomi ja muut EU-maat (poissulkien Tanska ja Irlanti) ovat velvollisia myöntämään tilapäistä suojelua määritetylle ryhmälle sinä aikana, kun päätös on voimassa. Direktiivin 6 artiklan mukaan tilapäinen suojelu voidaan lopettaa, kun suojelun enimmäiskesto täyttyy, tai milloin tahansa neuvoston määräenemmistöllä. Artiklan 2 kohdassa todetaan, että neuvoston päätös (lopettaa tilapäinen suojelu) perustuu sen toteamiseen, että asianomaisten kotimaassa tilanne sallii tilapäistä suojelua saaneiden henkilöiden palata sinne turvallisesti ja pysyvästi ja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä palauttamiskieltoa koskevia jäsenvaltioiden velvoitteita noudattaen. 

Direktiivin 12 artiklan mukaan tilapäistä suojelua saaneilla henkilöillä on oikeus työskennellä toisen palveluksessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ja osallistua aikuiskoulutukseen tai ammattikoulutukseen ja hankkia työkokemusta. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilapäistä suojelua saavat henkilöt majoitetaan asianmukaisesti tai että heille myönnetään tarvittaessa varat asumiseen sekä järjestettävä tilapäistä suojelua saaville henkilöille tarvittavat sosiaalipalvelut ja toimeentuloturva, jos heillä ei ole riittävästi varoja, sekä sairaanhoito.  

2.2.3  Ihmiskauppadirektiivi

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta, jäljempänä ihmiskauppadirektiivi , annettiin huhtikuussa 2011. Direktiivin 1 artiklan mukaan sillä luodaan vähimmäissäännöt ihmiskauppaan liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelylle. Sillä vahvistetaan myös yhteiset säännökset, joilla tehostetaan ihmiskaupan ehkäisyä ja sen uhrien suojelua ottaen huomioon sukupuolinäkökulma. Direktiivissä korostetaan uhrilähtöisyyttä, ja se perustuu suurelta osin Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaiseen yleissopimukseen. Suomessa ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta, palveluista ja tukitoimista säädetään vastaanottolaissa.  

Direktiivin 11 artikla koskee ihmiskaupan uhrien auttamista ja tukemista. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhrit saavat apua ja tukea ennen rikosoikeudenkäyntiä, sen aikana ja riittävän pitkään sen jälkeen, jotta he voivat käyttää direktiivissä vahvistettuja oikeuksia. Artiklan 2 kohta edellyttää, että apua ja tukea annetaan heti, kun toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltua syytä epäillä, että henkilö on saattanut joutua jonkin direktiivissä tarkoitetun rikoksen kohteeksi. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhrille annettavan avun ja tuen ehtona ei ole uhrin valmius toimia yhteistyössä rikostutkinnassa, syytetoimien yhteydessä tai oikeudenkäynnissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2004/81/EY tai vastaavien kansallisten sääntöjen soveltamista. Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltion on lisäksi luotava tarkoituksenmukaiset mekanismit uhrien tunnistamiseksi varhaisessa vaiheessa samoin kuin heidän auttamisekseen ja tukemisekseen yhteistyössä alan tukijärjestöjen kanssa.  

Direktiivin 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti ihmiskaupan uhrille annettavaan apuun ja tukeen on kuuluttava ainakin uhrin toimeentulon takaava elintaso eli tarkoituksenmukainen ja turvallinen majoitus, aineellinen apu, välttämätön sairaanhoito mukaan lukien psykologinen tuki, neuvonta ja tiedotus sekä tarvittaessa käännös- ja tulkkauspalvelut. Lisäksi artiklan 7 kohdan mukaan tulee kiinnittää erityistä huomiota uhreihin, joilla on erityisesti raskaudesta, terveydentilasta, vammaisuudesta taikka mielenterveydellisistä tai psykologisista häiriöistä johtuvia erityistarpeita tai joihin on kohdistettu vakavaa psykologista, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.  

Direktiivin 13 artikla sisältää ihmiskaupan lapsiuhreille annettavaa apua, tukea ja suojelua koskevan yleisen säännöksen. Artiklassa korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta. 

2.3.1  Kansainvälistä suojelua hakevat

Kansainvälistä suojelua hakevat ovat vastaanottopalvelujen pääasiallisin kohderyhmä ja vastaanottopalvelut on suunniteltu nimenomaan heidän tarpeitaan ajatellen. Vuosien 2018‒2023 aikana jätettiin yhteensä noin 26 000 kansainvälisen suojelun hakemusta. Suurin osa kaikista hakijoista oli tuona aikana Irakin (6 021), Somalian (2 853) tai Venäjän (2 845) kansalaisia. Enemmistö, noin 67 prosenttia hakijoista, oli miehiä ja noin 48 prosenttia oli iältään 18‒34-vuotiaita.  

Taulukko 1: Kansainvälisen suojelun hakemukset vuosina 2018‒2023 

Lähde: Maahanmuuttovirasto, 8.1.2024.  

Kansainvälistä suojelua hakevista noin 44 prosenttia saa myönteisen päätöksen ensimmäiseen hakemukseensa. Keskimääräinen aika myönteisen päätöksen antamiseen on 10 kuukautta (295 vrk). Kansainvälistä suojelua hakevien keskimääräinen vastaanottopalveluissa oleskeluaika on myönteisen päätöksen saaneilla henkilöillä 390 vuorokautta. Henkilöillä, jotka ovat valittaneet ensimmäisestä kielteisestä päätöksestään ja saaneet myöhemmin oleskeluluvan tai poistuneet maasta, keskimääräinen oleskeluaika on 1123 vuorokautta. Laskelma on tehty kaikista niistä hakijoista, joiden vastaanottojärjestelmän asiakkuus on päättynyt vuonna 2023.  

2.3.2  Tilapäistä suojelua saavat

Venäjän hyökkäyssodan käynnistyttyä Ukrainassa Euroopan neuvosto teki 4.3.2022 päätöksen aktivoida tilapäisen suojelun direktiivin. Direktiivi aktivoitiin ensimmäistä kertaa. EU:n neuvoston päätös kattaa (1) Ukrainan kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä, (2) Ukrainassa kansainvälistä suojelua saaneet henkilöt ja heidän perheenjäsenensä sekä (3) muut Ukrainassa pysyvästi asuneet, jotka eivät voi palata kotimaahansa. Kaikkien ryhmien osalta vaatimuksena on, että henkilön on tullut asua Ukrainassa ja lähteä sieltä Venäjän suurhyökkäyksen alettua eli 24.2.2022 tai sen jälkeen. 

Neuvoston päätös jätti jäsenmaille tiettyä harkintavaltaa määrittää suojelun tarkka kohderyhmä. Suomessa valtioneuvosto laajensi tilapäisen suojelun alaa koskemaan Ukrainan kansalaisia ja heidän perheenjäseniään, jotka pakenivat Ukrainasta vähän ennen hyökkäyssodan alkamista tai jotka jo oleskelivat Suomessa sekä Ukrainassa laillisesti oleskelleita EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia, jotka eivät voi palata kotimaahansa.  

Sisäministeriö on tehnyt ulkomaalaislakiin (301/2004) väliaikaisen muutoksen, joka mahdollistaa tilapäisen suojelun perusteella Suomessa myönnetyn oleskeluluvan voimassaolon niin kauan kuin tilapäisen suojelun direktiivi on EU alueella voimassa. Tällä hetkellä sen voimassaolo kestää 4.3.2025 saakka. 

Tilapäistä suojelua saavalla henkilöllä on ensivaiheessa oikeus vastaanottolain mukaisiin palveluihin, jos hänellä ei ole kotikuntalain mukaista kotikuntaa. Tilapäistä suojelua saavalla on oikeus hakea kotikuntaa, kun hänellä on voimassa oleva, vähintään vuoden pituinen oleskelulupa ja hän on oleskellut Suomessa vähintään vuoden. Kotikunnan voi saada myös ennen vuoden asumisajan täyttymistä esimerkiksi perhesiteen perusteella tai mikäli henkilöllä on voimassa oleva työsopimus tai koulutuspaikka vähintään 2 vuodeksi. Jos tilapäistä suojelua saava henkilö saa kotikuntalain perusteella kotikunnan, siirtyy hän vastaanottojärjestelmän piiristä kunnan ja hyvinvointialueiden palveluiden piiriin. Kotikunnan hakeminen on tilapäistä suojelua saavalle kuitenkin vapaaehtoista.  

Tilapäistä suojelua saavalla on oikeus työntekoon heti, kun hän on jättänyt tilapäistä suojelua koskevan hakemuksen. Lisäksi tilapäistä suojelua saavalla saattaa olla oikeus Kansaneläkelaitoksen myöntämään asumisperusteiseen sosiaaliturvaan, jos Kansaneläkelaitos katsoo hänen asuvan Suomessa vakinaisesti. Kansaneläkelaitos arvioi oleskelun luonnetta itsenäisesti eikä ole sidottu väestötietojärjestelmän kotikuntamerkintään. Käytännössä vakinaisen asumisen edellytykset täyttyvät valtaosalla tilapäistä suojelua saavista yhden vuoden Suomessa oleskelun jälkeen, mistä lukien heillä voi olla oikeus asumisperusteisiin etuuksiin.  

Taulukko 2: tilapäistä suojelua hakeneet ukrainalaiset 2022‒2023  

Suomessa on jätetty vuoden 2023 loppuun mennessä yhteensä noin 65 500 tilapäisen suojelun hakemusta, joista noin 18 800 vuonna 2023. Vastaanottojärjestelmässä tilapäistä suojelua saavia on noin 27 200.  

Noin 98 prosenttia tilapäistä suojelua saavista on ukrainalaisia. Tilapäistä suojelua on ukrainalaisten lisäksi saanut yhteensä noin 1 260 muiden kolmansien maiden kansalaista, jotka ovat suurimmilta osin ukrainalaisten perheenjäseniä. Suurin osa muista tilapäisen suojelun saajista on Venäjän ja Nigerian kansalaisia.  

Tilapäistä suojelua saavien asiakasryhmä poikkeaa kansainvälistä suojelua hakevista etenkin sukupuoli- ja ikäjakauman sekä perheen kokoonpanon perusteella. Vastaanottojärjestelmässä kirjoilla olevista tilapäistä suojelua saavista valtaosa, noin 57 prosenttia, on naisia ja 26 prosenttia alaikäisiä. Maahanmuuttoviraston arvion mukaan tilapäistä suojelua saavien kohdalla yksinhuoltajuus on suhteessa yleisempää muihin asiakasryhmiin verrattuna. Arviolta 11 prosenttia tilapäistä suojelua saavista on yksinhuoltajia. Lisäksi tilapäistä suojelua saavien joukossa on selvästi enemmän iäkkäitä sekä vammaisia henkilöitä.  

Kotikunnan on tähän mennessä saanut noin 19 800 ukrainalaista (tilanne 31.12.2023), joista noin 16 100 on siirtynyt vastaanottojärjestelmästä kuntiin (tilanne 30.1.2024). Vastaanottokeskuksissa on tällä hetkellä kirjoilla noin 10 600 ukrainalaista, jotka voisivat hakea kotikuntaa. Järjestelmästä on poistunut kuntiin siirtyneiden lisäksi noin 20 600 ukrainalaista (tilanne 7.12.2023), joista suurimman osan arvioidaan palanneen Ukrainaan tai siirtyneen muualle EU-alueelle. 

2.3.3  Ihmiskaupan uhrit, joilla ei ole kotikuntaa

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän toimintaa ylläpitää Joutsenon vastaanottokeskus. Auttamisjärjestelmän asiakkaaksi voidaan esittää ja ottaa henkilö kansalaisuudesta ja maassa oleskeluoikeudesta riippumatta. Näin ollen auttamisjärjestelmän asiakkaana voi olla henkilöitä, joilla ei ole laillista oleskeluoikeutta Suomessa, mutta myös henkilöitä, jotka ovat Suomen kansalaisia, tai joilla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta. Hyvinvointialueet vastaavat niiden ihmiskaupan uhrien auttamisen järjestämisestä, joilla on kotikunta Suomessa. Joutsenon vastaanottokeskus taas vastaa niiden uhrien auttamisesta, joilla ei ole kotikuntaa. Ilman kotikuntaa olevilla ihmiskaupan uhreilla on oikeus vastaanottolain 38 a §:n mukaisiin palveluihin, joihin kuuluvat muun muassa majoitus ja vastaanottoraha.  

Taulukko 3: Auttamisjärjestelmän asiakkaiden määrä vuosina 2018‒2023 

Lähde: Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä 15.1.2024.  

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään on vuoden 2023 aikana otettu yhteensä 326 uutta asiakasta. Heistä 64 prosenttia eli 208 henkilöä oli joutunut ihmiskaupan uhriksi Suomessa. Kokonaisuudessaan auttamisjärjestelmässä oli vuonna 2023 rekisteröityneenä yhteensä 1 563 asiakasta. Osalla auttamisjärjestelmän piirissä olevista on kotikunta, eivätkä he täten ole vastaanottopalveluiden tai vastaanottorahan piirissä.  

Mahdollisia tai tunnistettuja ihmiskaupan uhreja oli 1 287 vuonna 2023. Asiakkaista 105 otettiin avun piiriin alaikäisenä. Auttamisjärjestelmästä saavat apua ihmiskaupan uhrien lisäksi myös heidän alaikäiset lapsensa, joita oli asiakkaana yhteensä 276. Asiakkaista 224 oli kansainvälisen suojelun hakijoita, jotka saavat palvelunsa siitä vastaanottokeskuksesta, jonka kirjoilla he ovat. Lisäksi asiakkaana oli 92 henkilöä, jolla ei ole rekisteröityä kotikuntaa Suomessa, eivätkä he ole kansainvälistä suojelua hakevia tai tilapäistä suojelua saavia henkilöitä. Auttamisjärjestelmä järjestää näiden henkilöiden tarvitsemat palvelut.  

2.3.4  Lapset

Vastaanottokeskuksen asiakkaana oleva lapsi voidaan rekisteröidä joko perheen mukana tai ilman huoltajaa maahan tulleeksi lapseksi. Perheen mukana vastaanottokeskuksen asiakkaaksi rekisteröity lapsi majoittuu huoltajansa kanssa joko aikuisten ja perheiden vastaanottokeskuksessa tai yksityismajoituksessa. Ilman huoltajaa olevat lapset majoitetaan lähtökohtaisesti lapsille tarkoitettuun ryhmäkotiin tai tukiasuntolaan. Lisäksi lapsi voidaan majoittaa muuhun lapselle tarkoitettuun majoituspaikkaan. Ilman huoltajaa oleva lapsi voi majoittua myös yksityismajoituksessa tai aikuisten ja perheiden vastaanottokeskuksessa yhdessä sukulaistensa tai muiden läheistensä kanssa.  

Ryhmäkotien toimintaan sovelletaan lastensuojelulain (417/2007) 59 §:n säännöksiä. Tarkoituksena on turvata ryhmäkodeissa asuville lapsille riittävä hoito, kasvatus ja huolenpito, jota vanhemmistaan erossa olevat lapset tarvitsevat. Tukiasuntolaan voidaan majoittaa 16 vuotta täyttänyt ilman huoltajaa oleva lapsi, jos se on hänen kehityksensä ja hyvinvointinsa kannalta perusteltua. Ilman huoltajaa oleville lapsille tarkoitetuissa ryhmäkodeissa ja tukiasuntoloissa voidaan järjestää täysi ylläpito. Vastaanottojärjestelmässä on tällä hetkellä 22 ryhmäkotia. Toiminnassa ei ole yhtään tukiasuntolaa.  

Vuosina 2018- 11/2023 jätettiin perheen mukana tulleiden lasten kansainvälisen suojelun hakemuksia yhteensä 4 187. Samana aikana ilman huoltajaa maahan tulleiden hakemuksia vireytettiin 1 063. Ilman huoltajaa maahan tulleista kansainvälistä suojelua hakevista lapsista suurin osa on hakemuksen vireyttämisen aikaan ollut 15‒17 -vuotiaita. Noin 70 prosenttia ilman huoltaja olevista kansainvälistä suojelua hakevista on ollut poikia ja noin 30 prosenttia tyttöjä.  

Tilapäistä suojelua on vuosien 2022‒2023 aikana saanut yhteensä 13 269 perheensä mukana tullutta lasta ja 1 116 ilman huoltajaa tullutta lasta. Suurin osa tilapäistä suojelua saavista ilman huoltajaa maahan tulleista on ollut 17- vuotiaita. Iso osa heistä on jo ehtinyt tulla täysi-ikäisiksi.  

Tällä hetkellä vastaanottokeskusten asiakkaista noin 24 prosenttia on alle 18-vuotiaita (tilanne 17.1.2024). Perheen mukana tulleita lapsia on 7 587. Heistä 84 prosenttia saa tilapäistä suojelua. Ilman huoltajaa Suomeen tulleita lapsia on ryhmäkotien kirjoilla 384. Heistä 131 on ukrainalaisia. Ukrainalaisista ilman huoltajaa maassa olevista 692 on lisäksi kirjoilla aikuisten ja perheiden vastaanottokeskuksissa ja majoittuu joko keskuksessa tai yksityismajoituksessa sukulaisen tai muun läheisen kanssa. 

Ilman huoltajaa Suomeen tulleiden lasten kansainvälisen suojelun hakemukset pyritään käsittelemään nopeasti. Keskimääräinen hakemuksen käsittelyaika on noin 6 kuukautta. Suurin osa (93 prosenttia vuonna 2023) ilman huoltajaa Suomessa olevista lapsista saa myönteisen päätöksen kansainvälisen suojelun hakemukseensa. Tilapäisen suojelun hakemus käsitellään noin viikossa. 

2.4.1  Vastaanottorahan perusosa

Vastaanottolain 20 §:n mukaan vastaanottorahan määrä on vastaanottorahan perusosalla katettavien menojen ja vähäistä suurempien terveydenhuoltomenojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Vastaanottolaissa säädetään vastaanottorahan ja käyttörahan suuruudesta eri henkilöryhmille euromääräisesti. Vastaanottolain esitöissä (HE 266/2010 vp) todetaan, että vastaanottolaissa ehdotetut määrät ovat laskennallisia olettamia eri henkilöryhmien vähimmäiskulutustasoa vastaavien, jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvien menojen suuruudesta.  

Vastaanottorahan perusosa on saman suuruinen sekä kansainvälistä suojelua hakevalle, tilapäistä suojelua saavalle, että ihmiskaupan uhrille, jolla ei ole kotikuntaa. Vastaanottorahan perusosa on tarkoitettu välttämättömiin, jokapäiväisiin menoihin. Perusosa kattaa vastaanottolain 19 § 2 momentin perustelujen mukaan vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, paikallisliikenteen ja puhelimen käytöstä aiheutuvat menot ja vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot sekä ruokamenot silloin, kun vastaanottokeskus ei järjestä ateriapalvelua. Ruokamenojen osuus vähennetään maksettavasta vastaanottorahasta silloin, kun vastaanottokeskus järjestää ateriat. Vastaanottolain perusteluiden mukaan vaatemenot sisältävät myös jalkineet. Vähäisinä terveydenhuoltomenoina pidetään sellaisia jokapäiväisen elämän ja perheessä annettavan ensiavun aiheuttamia menoja, jotka eivät uhkaa yksilön tai perheen taloutta. Niihin sisältyvät muun muassa käsikauppalääkkeet ja lääkinnälliset tarvikkeet, siltä osin kuin niiden määrä keskimäärin on vähäinen. 

Taulukko 4. Vastaanottoraha aikuisten ja perheiden vastaanottokeskuksissa vuonna 2023 

Tällä hetkellä ateriat tarjoavan vastaanottokeskuksen vastaanottorahan määrä on kaikilla asiakasryhmillä noin 28-30 prosenttia täyden vastaanottorahan määrästä. Laskennallisten ravintomenojen määrä voitaisiin siis arvioida noin 70 prosentiksi vastaanottorahan perusosasta. Vastaanottorahan laskennallisten ravintomenojen määrästä ei kuitenkaan ole säädetty laissa. 

Vastaanottorahan määrään vaikuttavat henkilön ja perheen tulot ja varat, jotka huomioidaan vastaanottorahaa myönnettäessä toimeentulotukilaissa säädetyllä tavalla. Jokaisessa vastaanottorahan hakemistilanteessa selvitetään henkilön ja perheen mahdollisuudet tulla toimeen omilla tuloillaan tai varoillaan. Asiakkaan tulee ilmoittaa hakemusta jättäessään omat ja perheensä hakukuukauden aikana tosiasiallisesti käytettävissä olevat tulot ja varat. Tarvittaessa tulo- ja varallisuustiedot pyydetään asiakkaalta lisäselvityspyynnöllä. Vastaanottokeskuksella on myös henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetun lain (615/2020) 13 §:n mukaan oikeus saada tietoja Kansaneläkelaitokselta ja veroviranomaiselta.  

Vastaanottorahan määräytymistä varten laaditaan laskelma, jossa tulona huomioidaan henkilön ja perheen käytettävissä olevat tulot ja varat toimeentulotukilain 11 ja 12 §:n mukaisesti. Toimeentulotukilaissa säädetään myös tuloista ja varoista, joita ei oteta huomioon. Esimerkiksi työssäkäyvän henkilön ansiotuloista jätetään huomioimatta 150 euroa kuukaudessa sekä työmatkamenot ja muut työssäkäynnistä aiheutuvat menot. Menoina laskelmassa huomioidaan henkilön ja perheen perusosat ja vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot. Jos laskelmassa huomioidut menot ovat tuloja suuremmat, vastaanottorahaa hakeneelle maksetaan erotuksen suuruinen vastaanottoraha. 

2.4.2  Täydentävä vastaanottoraha

Täydentävä vastaanottoraha on harkinnanvarainen etuus, jonka saaminen perustuu yksilölliseen tarpeeseen. Täydentävää vastaanottorahaa ei ole tarkoitettu päivittäisiin arjen kuluihin. Täydentävää vastaanottorahaa voidaan vastaanottolain 19 §:n 3 momentin mukaan myöntää henkilön ja hänen perheensä erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvien tarpeellisiksi harkittujen menojen kattamiseksi. Erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta, jolloin tarveharkintaisella rahalla voitaisiin kattaa tällaisesta sairaudesta aiheutuvia arkielämän menoja. Erityisistä tarpeista tai olosuhteista aiheutuvia menoja voivat olla myös välttämättömästä erityisravinnosta tai lastentarvikkeista aiheutuvat menot. Myös esimerkiksi kansainvälistä suojelua hakevan matkakulut turvapaikkapuhutteluun voidaan kattaa. Oppivelvollisuusiän ylittäneet voivat saada täydentävää vastaanottorahaa vastaanottokeskuksen ulkopuolisiin koulutusohjelmiin osallistumisesta aiheutuviin kustannuksiin. 

Täydentävänä vastaanottorahana annettavan tuen tarkoitus on edistää asiakkaan terveyttä, hyvinvointia ja pärjäämistä sekä itsenäistä suoriutumista ja estää tilanteen huomattavaa heikkenemistä. Täydentävää vastaanottorahaa koskevassa päätöksenteossa tarvitaan useimmiten perusvastaanottorahaan nähden laajempaa asiakkaan kokonaistilanteen arviointia. Täydentävä vastaanottoraha voi olla tärkeä tuki haavoittuvassa asemassa olevan asiakkaan erityisen tuen tarpeisiin vastaamiseksi ja selviytymisen turvaamiseksi. 

2.4.3  Hyödykkeet

Vastaanottokeskus antaa asiakkailleen osan tuesta hyödykkeinä. Vastaanottolain esitöiden mukaan vastaanottorahan määrä vastaa toimeentulotukilain mukaista toimeentulotuen perusosaa kuitenkin niin, että siitä on vähennetty vastaanottokeskuksen hyödykkeinä järjestämä osuus. Hyödykkeinä annettavan osuuden tulee olla 30 prosenttia toimeentulotukilain 9 §:ssä säädetyn perusosan määrästä ja sisältää vastaanottona järjestetyt maksuttomat informaatiovälineet ja muut perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat hyödykkeet, kuten siivous- ja puhtaanapitovälineet sekä harrastusvälineet.  

Maahanmuuttoviraston mukaan aineellisia hyödykkeitä annetaan pääasiassa asiakkaille, jotka majoittuvat vastaanottokeskuksen järjestämässä majoituksessa. Asiakkaat, jotka majoittuvat yksityismajoituksessa, eivät lähtökohtaisesti saa aineellisia hyödykkeitä.  

Kaikille uusille asiakkaille jaetaan kertaluonteinen alkupaketti. Alkupaketin rahallinen arvo on noin 150 euroa (Hansel voimassa oleva hinta). Eriteltynä hinta koostuu seuraavasti: keittiövälineet 29 euroa, tekstiilit 116 euroa ja hygieniatuotteet 5,25 euroa. Kertaluonteisesti annettava alkupaketti lisää yhden hengen toimeentuloa ensimmäisen kuukauden aikana noin 30 prosenttia (yksinasuvan ja yksinhuoltajan vastaanottorahan perusosa).  

Lisäksi vastaanottokeskuksen asiakkaille annetaan tarpeen mukaan muun muassa seuraavia hyödykkeitä: wc-paperi, rullakäsipyyhkeet, käsisaippua, siivous- ja puhtaanapitovälineet, viihde- ja informaatiovälineet (esimerkiksi vastaanottokeskuksissa yhteisessä käytössä olevat televisiot, asiakaskäytössä olevat tietokoneet ja puhelimet), asiakkaiden harrastuksiin ja vapaa-ajantoimintaan käytössä oleva välineistö (esimerkiksi erilaiset lasten lelut ja pallopelit kuten jalkapallo ja koripallo). Vastaanottokeskuksissa tulee myös olla erityisiä tilanteita varten vaatteita ja kenkiä, joita voidaan antaa tarvittaessa henkilölle, jolla on akuutti tarve esimerkiksi talvivaatteille. Vastaanottokeskuksissa on yleensä tällaisia tilanteita varten varalla käytettyjä, lahjoituksina saatuja vaatteita. Näiden jatkuvaluonteisten hyödykkeiden arvoa ja osuutta henkilön toimeentulosta on vaikea laskea tarkasti. Niiden ei kuitenkaan arvioida käytännössä kattavan vastaanottolain esitöissä tarkoitettua 30 prosentin osuutta toimeentulotuen perusosan määrästä.  

2.4.4  Vähäistä suuremmat terveydenhuollon menot

Ilman lääkärin määräystä syntyneet vähäiset terveydenhuoltomenot, kuten käsikauppalääkkeet, katsotaan yleensä sisältyvän vastaanottorahan perusosaan. Perusosaan sisältyvien vähäisten terveydenhuoltomenojen lisäksi vastaanottorahassa huomioidaan menoina tarpeellisen suuruisena vähäistä suuremmat terveydenhuollon menot. Vähäistä suurempia menoja ovat esimerkiksi lääkärin määräyksellä hankitut lääkkeet, lääkinnälliset tarvikkeet, proteesit ja apuvälineet ja muut terveydenhuoltomenot, joiden määrä ei keskimäärin ole vähäinen. Tyypillisiä vähäistä suurempia menoja ovat myös esimerkiksi silmälaseista aiheutuvat kustannukset. Pääsääntöisesti edellytetään, että hoito tai lääke on asiakkaalle välttämätön. Etuus myönnetään hakijalle maksusitoumuksella tai hankintatositteita vastaan.  

2.4.5  Työ- ja opintotoiminta ja vastaanottorahan vähentäminen

Vastaanottolain 29 §:n mukaan muussa vastaanottokeskuksessa kuin kauttakulkukeskuksessa on järjestettävä työ- ja opintotoimintaa kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan omatoimisuuden edistämiseksi. Myös kauttakulkukeskuksessa voidaan järjestää työ- ja opintotoimintaa.  

Vastaanottolain 29 §:n 2 momentin mukaan, jos vastaanottokeskuksen asukas ilman perusteltua syytä toistuvasti kieltäytyy hänelle osoitetusta työ- tai opintotoiminnasta, hänelle maksettavaa vastaanottorahaa voidaan vähentää enintään 20 prosenttia korkeintaan kahden kuukauden ajan. Vähennys ei saa vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista, eikä se saa olla muutenkaan kohtuuton. Vastaanottorahan vähentämisestä tehdään hallintolain mukainen päätös.  

Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskuksille antaman ohjeen mukaan velvollisuus osallistua työ- opintotoimintaan koskee vastaanottokeskusmajoituksessa olevia henkilöitä. Yksityismajoituksessa majoittuvilla ei ole velvollisuutta osallistua toimintaan. Lisäksi asiakas voi saada vapautuksen työ- ja opintotoimintavelvoitteesta, jos hän käy töissä tai opiskelee kokopäiväisesti vastaanottokeskuksen ulkopuolella.  

Maahanmuuttoviraston mukaan vastaanottokeskusten asiakkaat osallistuvat pääsääntöisesti hyvin heille osoitettuun työ- ja opintotoimintaan, eikä perusteettomia poissaoloja tai kieltäytymisiä juurikaan ole. Tämän vuoksi vastaanottorahan vähennyksiä tehdään hyvin vähän.  

Vastaanottodirektiivi ei mahdollista vastaanottorahan vähentämistä henkilön kieltäytyessä hänelle osoitetusta aktivoivasta toiminnasta.  

2.4.6  Ilman huoltajaa maahan tulleelle lapselle myönnettävä käyttöraha

Jos ilman huoltajaa olevan lapsen vastaanotosta vastaava ryhmäkoti tai tukiasuntola järjestää täyden ylläpidon, johon sisältyvät vastaanottolain 19 §:ssä tarkoitetut vastaanottorahan perusosalla ja täydentävällä vastaanottorahalla katettavat menot ja vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot, myönnetään ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle vastaanottorahan sijasta käyttörahaa. Ryhmäkoti tai tukiasuntola vastaa lapsen tai nuoren täydestä ylläpidosta eli kaikista hänen välttämättömistä perusmenoistaan ja erityisistä olosuhteista johtuvista menoistaan. Tämä sisältää esimerkiksi alaikäisten vaatemenot. Ryhmäkodeissa ateriointi järjestetään osana hoitoa ja kasvatusta. Tukiasuntolan tarkoitus on tukea nuorta itsenäiseen elämään harjaantumisessa, jolloin myös ruoanlaitto voi kuulua osaksi itsenäistymistä ja elämänhallinnan opettelua.  

Käyttöraha on tarkoitettu lapsen tai nuoren omaan käyttöön hänen henkilökohtaisia tarpeitaan varten. Käyttörahalla ei siis turvata lapsen toimeentuloa. Sen tavoitteena on lapsen tai nuoren itsenäistymisen tukeminen. Käyttörahan maksamisesta päättää vastaanottokeskus osana lapsen tai nuoren itsenäistymiskasvatusta. Käyttörahan myöntäminen on samanlainen hallinnollinen toimenpide kuin vastaanottorahan myöntäminen. Käyttörahaa ei vähennetä kurinpidollisin perustein.  

Ilman huoltajaa olevan alle 16- vuotiaan alaikäisen käyttöraha kuukautta kohti vuonna 2023 on 30,04 euroa ja 16- vuotta täyttäneellä 54,08 euroa. Käyttörahan määrä voi olla myös tätä pienempi, jos se on perusteltua lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen.  

Mikäli yli 16- vuotias asuu yksityismajoituksessa tai tukiasuntolassa, jossa ei ole täyttä ylläpitoa, maksetaan hänelle käyttörahan sijaan vastaanottorahaa. Vastaanottorahan määrä on sama kuin yksin asuvalla aikuisella, eli 348,50 euroa. Myös alle 16- vuotiaalle yksityismajoituksessa majoittuvalle alaikäiselle myönnetään yksinasuvan aikuisen vastaanottorahaa. 

2.7.1  Vastaanottoraha ja oleskelun tilapäisyys

Vastaanottoraha on vastaanottolaissa sidottu toimeentulotuen perusosaan edellä kuvatun mukaisesti. Toimeentulotukilain 27 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotukea myönnetään Suomessa vakinaisesti oleskelevalle hakijalle tai perheelle. Oleskelun tosiasiallinen luonne on selvitettävä yksilöllisesti jokaisen hakijan kohdalla. Ulkomaalaislain 40 §:n mukaan kansainvälistä suojelua hakeva oleskelee maassa laillisesti sinä aikana, jolloin hänen hakemustaan käsitellään. Henkilöllä ei kuitenkaan ole oleskelulupaa tai kotikuntalain mukaista kotikuntaa ja hänen oleskelunsa vastaanoton piirissä on tarkoitettu lyhytaikaiseksi. Tilapäistä suojelua saavalla henkilöllä on oleskelulupa, mutta oleskelu on nimensä mukaisesti tarkoitettu tilapäiseksi. Tilapäistä suojelua saavalla ei ole oleskelunsa ensimmäisen vuoden aikana lähtökohtaisesti oikeutta saada kotikuntamerkintää väestötietojärjestelmään. Kotikuntalain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kotikunnan saamisen edellytyksenä on ulkomaalaislaissa tarkoitettu voimassa oleva jatkuvaan tai pysyvään oleskeluun oikeuttava lupa. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan kotikunnan saamisen yhtenä edellytyksenä on kuitenkin se, että henkilöllä on ulkomaalaislaissa tarkoitettu voimassa oleva vähintään yhden vuoden tilapäiseen oleskeluun oikeuttava lupa ja hänellä on lisäksi olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen jäädä Suomeen vakituisesti asumaan. Asumisen vakinaisuutta osoittavina seikkoina otetaan huomioon muun muassa se, että henkilöllä on ollut tilapäinen asuinpaikka Suomessa yhtäjaksoisesti yli yhden vuoden ajan maahanmuuton jälkeen (kotikuntalaki 4§, 2 mom. 4 kohta). Vastaanottokeskuksen asiakkaaksi rekisteröidyn kansainvälistä suojelua hakevan tai tilapäistä suojelua saavan oleskelua Suomessa ei täten voida pitää vakinaisena. Edellä esitetty koskee myös ihmiskaupan uhreja, joilla ei ole kotikuntaa.  

Vaikka toimeentulotukea myönnetään lähtökohtaisesti Suomessa vakinaisesti oleskelevalle hakijalle, todetaan toimeentulotukilain 27 §:n 2 momentissa, että jokaisella maassa oleskelevalla henkilöllä on kuitenkin oikeus saada kiireellisessä tilanteessa tukea välttämättömän avun turvaamiseksi siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon vaarannu. Toimeentulotukilain muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 127/2022 vp) mukaan tämä tarkoittaa sitä, että mikäli hakijan tosiallista oleskelua Suomessa olisi pidettävä muuna kuin vakinaisena, on hakijalla, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, kuitenkin oikeus saada vähintään välttämätön toimeentulo ja huolenpito turvatuksi. Useimmiten välttämättömyystarvikkeisiin on tulkittu kuuluvan ravinto, välttämättömät lääkkeet ja vaatteet sekä majoitus. Tuen vähimmäismäärää ei määritellä laissa yksiselitteisesti, koska se perustuu tilannekohtaiseen harkintaan. Toimeentulotukea koskevassa hallituksen esityksessä todetaan lisäksi, että vaikka näillä henkilöillä ei ole oikeutta toimeentulotukilaissa määriteltyyn perusosaan sellaisenaan, eikä heidän kohdallaan siten kyseeseen tule perusosan alentaminen, toimeentulotukilain 10 § voi kuitenkin antaa suuntaa sille, minkä verran viimesijaista toimeentulotukea voidaan kerrallaan enintään alentaa perusosan alentamistilanteissa. Pykälän mukaan perusosaa voidaan alentaa enintään 40 prosenttia. Oikeus välttämättömän avun turvaamiseksi muiden kuin vakinaisesti maassa olevien kohdalla merkitsee siis sitä, että heillä ei ole oikeutta niin sanottuun täysimääräiseen toimeentulotukeen, josta säädetään toimeentulotukilain 6 §:ssä ja muissa tuen määräytymistä koskevissa säännöksissä. Lain 27 §:n 2 momentin tarkoittama tuki voi siten olla tätä pienempi.  

Näin ollen, vaikka henkilön oleskelun luonne arvioitaisiin yksittäisessä tapauksessa tilapäiseksi, on Suomessa oleskelevalla henkilöllä oleskelun luonteesta riippumatta oikeus vähintään välttämättömään osuuteen perustoimeentulotuesta, jos tämä on kiireellisen toimeentulotuen tarpeessa eikä voi turvata toimeentuloaan muulla tavoin. Tätä välttämätöntä toimeentulotukea myönnetään esimerkiksi ilman oleskeluoikeutta Suomessa oleskeleville henkilöille. Hakemuksen käsittelyn yhteydessä Kansaneläkelaitos selvittää, onko hakijalla mahdollisuus turvata tosiasiallisesti toimeentulonsa muulla tavoin kuten esimerkiksi oleskelupaikkakuntansa hyvinvointialueen toimesta. Kiireellisessä tapauksessa jokaisella hyvinvointialueella oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada hyvinvointialueen toimesta yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalihuoltolain (1301/2014) 12 §:n mukaiset sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Jos hyvinvointialue ei vastaa henkilön välttämättömästä toimeentulosta, Kansaneläkelaitos voi tarvittaessa myöntää tukea perustoimeentulotukena välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon tarpeeseen.  

Käytännössä henkilöille, joiden oleskelu on arvioitu tilapäiseksi, voidaan myöntää välttämättömänä toimeentulotukena toimeentulotuen perusosan laskennallisten ravintomenojen osuus (49 prosenttia toimeentulotuen perusosasta). Vuonna 2024 laskennallisten ravintomenojen määrä on yksin asuvan lapsettoman aikuisen kohdalla 9,60 euroa päivässä tai 288 euroa kuukaudessa. Laskennallisten ravintomenojen määrä nousee vuonna 2025 kansaneläkeindeksin pisteluvuista annettujen ennusteiden mukaan 293 euroon. Vuonna 2027 laskennallisten ravintomenojen suuruuden arvioidaan olevan yksin asuvalla henkilöllä 304 euroa. Toimeentulotukilain 9 §:n mukaan toimeentulotuen perusosan suuruus määritellään asiakasryhmäkohtaisina prosenttiosuuksina yksinasuvan henkilön perusosasta. Esimerkiksi yhteistaloudessa asuvan aikuisen perusosa on 85 prosenttia, 10‒17-vuotiaan lapsen perusosa on 60 prosenttia ja alle 10-vuotiaan lapsen perusosa on 63 prosenttia yksin asuvan henkilön perusosasta. Yksinhuoltajalle maksetaan yksin asuvan henkilön perusosa 14 prosentilla korotettuna. Täten välttämättömänä toimeentulotukena myönnettävien laskennallisten ravintomenojen määrä on yksinhuoltajalle 328 euroa vuonna 2024. Indeksitarkistus nostaisi tuen määrän 334 euroon vuonna 2025. Vuonna 2027 yksinhuoltajalle myönnettävien laskennallisten ravintomenojen suuruus olisi ennusteiden mukaan 346 euroa.  

Päätös välttämättömästä toimeentulotuesta voidaan tehdä kiireellisenä ja vain lyhyelle ajalle, päiviksi kerrallaan. Lisäksi päätös voidaan tehdä ainoastaan menoihin, jotka katsotaan asiakkaan kannalta välttämättömiksi. Tällaisia menoja ovat ruoka ja välttämättömät reseptilääkkeet. Etuus myönnetään pääasiassa maksusitoumuksina. Se hyvinvointialue, jonka alueella hakija tai perhe oleskelee, voi lisäksi myöntää hakemuksesta harkinnanvaraista täydentävää tai ehkäisevää tukea muihin välttämättömiin menoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten vaatteet, käsikauppalääkkeet, lähiliikenteen kustannukset ja puhelimen käytöstä aiheutuvat kustannukset. Välttämättömään tukeen sisältyy myös majoitus. 

Kuten edellä on todettu, vastaanottokeskuksen asiakkaaksi rekisteröidyn henkilön tai sellaisen ihmiskaupan uhrin, jolla ei ole kotikuntaa, oleskelu Suomessa ei ole vakinaista. Tämän vuoksi toimeentulotuen perusosan sijasta vastaanottorahan perusosan määrää arvioitaessa olisi voimassa olevan vastaanottolain perusteluista poiketen perusteltua pitää lähtökohtana sitä sosiaaliturvan tasoa, johon on oikeus henkilöillä, joiden oleskelua Suomessa pidetään muuna kuin vakinaisena. 

4.2.1  Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä pyritään julkisen talouden säästöihin, jotka syntyisivät vastaanottotoiminnan asiakkaille maksettavan vastaanottorahan ja käyttörahan määrän pienentämisestä. Säästöjen määrään vaikuttavat asiakkaiden määrä, asiakaskunnan piirteet, vastaanottokeskuksen majoitusmuoto sekä vastaanottojärjestelmässä oleskeltu aika. Maahanmuuton olettamien mukaan vastaanoton piirissä arvioidaan olevan 33 000 henkilöä vuonna 2024 ja 22 000 henkilöä vuonna 2025, jolloin säästöjä syntyisi arviolta 6,9 miljoonaa euroa heinä-joulukuulta 2024 ja 9,2 miljoonaa euroa vuonna 2025. Säästöjen arvioidaan jäävän vajaat 5 miljoonaa euroa hallitusohjelmassa määriteltyä, vuosille 2024‒25 asetettua 21 miljoonan euron säästötavoitetta pienemmiksi. Laskelma perustuu edellä esitettyihin olettamiin vastaanoton piirissä olevista henkilöistä, joista yksin asuvia arvioidaan olevan 33 prosenttia, yhteistalouksia 32 prosenttia, yksinhuoltajia 10 prosenttia ja lapsia 25 prosenttia. Laskelmassa on arvioitu, että enintään 500 henkilöä majoittuu ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa. Lasten osalta on arvioitu, että enintään 380 henkilölle myönnetään vastaanottorahan sijaan käyttörahaa. 

Maahanmuuttovirastolle aiheutuisi esityksestä vähäisiä kustannuksia, jotka liittyvät toisaalta tietojärjestelmämuutoksiin ja toisaalta muutoksista tiedottamisen tulkkausmenoihin vastaanottokeskuksissa. Myös täydentävän vastaanottorahan kustannukset saattaisivat kasvaa. Koska kyseessä on harkinnanvarainen etuus, on tämän osalta kuitenkin erittäin vaikea tehdä arviota.  

Esityksellä voi olla vaikutuksia yksityismajoituksessa majoittuvien mahdollisuuteen huolehtia asumisesta syntyvistä kuluista. Tällä hetkellä noin 40 prosenttia vastaanottojärjestelmän asiakkaista majoittuu yksityismajoituksessa. Mikäli yksityismajoituksessa majoittuvat asiakkaat siirtyisivät enenevässä määrin vastaanottokeskuksen tarjoamaan majoitukseen, vastaanoton menot kasvaisivat. Vastaanottokeskuksen yksikkökustannus henkilöä kohden on keskimäärin 47 euroa vuorokaudessa. Yksityismajoituksessa keskimääräinen kustannus henkilöä kohden on 16 euroa vuorokaudessa. Mikäli viisi prosenttia maahanmuuton olettamien mukaan vuonna 2024 vastaanoton piirissä olevista yksityismajoituksessa majoittuvista henkilöistä siirtyisi vastaanottokeskuksen järjestämään majoitukseen, tarkoittaisi tämä arviolta 7,4 miljoonan euron vuosittaista lisäystä vastaanoton menoihin. Vaikutuksia on kuitenkin tässä vaiheessa erittäin vaikea arvioida ja esityksen mahdollisia vaikutuksia majoituksen valintaan tullaan seuraamaan vuosina 2024‒2025.  

Tilapäistä suojelua saavien kuntaan siirtyminen tuottaisi vastaanottojärjestelmälle säästöjä. Mikäli ne noin 10 000 tilapäistä suojelua saavaa, joilla olisi tällä hetkellä oikeus hakea kotikuntaa, siirtyisivät vastaanoton piiristä kuntiin, tarkoittaisi se arviolta 9 miljoonan euron kuukausittaista säästöä vastaanoton menoihin ja 2 miljoonan euron kuukausittaista säästöä vastaanottorahasta. Palveluiden järjestämisvastuu ja kustannukset siirtyisivät Maahanmuuttovirastolta kunnille, hyvinvointialueille ja Kansaneläkelaitokselle. Kokonaiskustannukset arvioidaan vähintään saman suuruisiksi kunnan ja hyvinvointialueen piirissä kuin verrattuna vastaanottojärjestelmään. Kokonaiskustannusten suuruus riippuu merkittävästi siitä, kuinka moni tilapäistä suojelua saavista pystyy turvaamaan toimeentulonsa työnteolla. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on mahdollisuus saada kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) mukaisia korvauksia tilapäistä suojelua saavien vastaanotosta ja palveluiden järjestämisestä. Pitkällä aikavälillä tilapäistä suojelua saavien kuntaan siirtyminen tukee lisäksi parhaiten ukrainalaisten hyvinvointia ja kotoutumista ja on siten yhteiskunnalle kokonaisuudessaan edullisempaa kuin pitkittynyt oleskelu vastaanottojärjestelmän piirissä. 

Vastaanotto- ja käyttörahan pienentämisen ja indeksijäädytyksen yhteisvaikutus

Esitys tarkoittaisi 14 prosentin vähennystä yksinasuvan, yhteistaloudessa asuvan muun yli 18-vuotiaan ja perheen kanssa asuvan alle 10-vuotiaan vastaanottorahaan sekä ilman huoltajaa olevalle lapselle myönnettävän vastaanottorahan määrään. Esitys vähentäisi yksinhuoltajalle myönnettävän vastaanottorahan määrää neljällä prosentilla ja 10‒17-vuotiaan lapsen vastaanottorahaa kuudella prosentilla. Kansaneläkeindeksin jäädytys puolestaan vaikuttaa epäsuorasti asiakkaan ostovoiman heikentymisenä ja sen vaikutus kumuloituu mitä pidempään jäädytys on voimassa. Esityksen ja indeksijäädytyksen yhteisvaikutus vuoden 2024 aikana olisi yksin asuvalle, yhteistaloudessa asuvalle ja alle 10- vuotiaalle lapselle yhteensä 20 prosentin ja vuoden 2025 aikana 22 prosentin vähennys henkilön kuukausittain käytössä olevaan rahaan. Yksinhuoltajalla vähennys olisi vuonna 2024 yhteensä yhdeksän prosenttia ja vuoden 2025 aikana 11 prosenttia. Perheen kanssa asuvalla 10-17- vuotiaalle lapselle vähennys olisi vuonna 2024 yhteensä 11 prosenttia ja vuoden 2025 aikana 13 prosenttia kuukausittain käytössä olevaan rahaan. 

Esitys pienentäisi vastaanottorahan suhdetta toimeentulotuen perusosaan. Vuonna 2024 yksin asuvan vastaanottoraha olisi 51 prosenttia toimeentulotuen perusosasta. Vastaanottorahan indeksijäädytys kasvattaisi eroa yhdellä prosentilla vuonna 2025. Yksin asuvan vastaanottorahan perusosa olisi 4 prosenttia suurempi kuin toimeentulotuen laskennallisten ravintomenojen määrä vuonna 2024 ja 2,5 prosenttia suurempi vuonna 2025. Mikäli mukaan lasketaan hyödykkeinä annettavan tuen määrä vastaavasti kuin voimassaolevassa laissa, olisi aineellisina hyödykkeinä ja vastaanottorahana annettavan tuen määrä jatkossa yhteensä 80 prosenttia toimeentulotuen perusosasta ja 34 prosenttia suurempi kuin toimeentulotuen laskennallisten ravintomenojen määrä.  

Taulukko 10: Vastaanottorahan pienentämisen ja indeksijäädytyksen yhteisvaikutus vastaanottokeskuksen asiakkaan toimeentuloon vuosina 2024‒2025 

Esityksen euromääräinen vaikutus olisi suurin yksin asuvalle henkilölle, joka majoittuu vastaanottokeskuksessa, joka ei tarjoa aterioita, tai yksityismajoituksessa. Vastaanottorahan perusosa pienenisi esityksen vaikutuksesta 48,50 eurolla. Vastaanottorahan pienentämisen ja indeksijäädytyksen yhteisvaikutus toimeentuloon vuoden 2024 aikana olisi yhteensä 68,97 euroa kuukaudessa ja vuoden 2025 aikana yhteensä 75,34 euroa kuukaudessa.  

Esityksen vaikutus olisi pienin yksinhuoltajalle ja 10‒17- vuotiaalle lapselle, joiden vastaanottorahan määrä pienenisi vastaanottokeskuksessa, jossa ei tarjota aterioita, noin 12 eurolla kuukaudessa. Indeksijäädytyksen ja vastaanottorahan pienentämisen yhteisvaikutus yksinhuoltajan kuukausittain käytössä olevaan rahaan olisi 11 prosenttia vuonna 2024 ja 13 prosenttia vuonna 2025. Perheensä kanssa asuvan 10‒17-vuotiaan kuukausittain käytössä olevaan rahaan vastaanottorahan pienentäminen ja indeksijäädytys vaikuttaisivat 10 prosenttia vuonna 2024 ja 11 prosenttia vuonna 2025.  

Taulukko 11: Käyttörahan pienentämisen ja indeksijäädytyksen yhteisvaikutus  

Ilman huoltajaa olevalle lapselle myönnettävän käyttörahan pienentäminen vaikuttaisi alle 16- vuotiaille maksettavan käyttörahan määrään 4,04 euroa kuukaudessa ja 16‒17-vuotialle myönnettävän käyttörahan määrään 7,08 euroa kuukaudessa. Indeksijäädytyksen kanssa vaikutus olisi vuonna 2024 alle 16-vuotiaille 5,80 euroa kuukaudessa ja 16‒17-vuotiaille 10,26 euroa.  

Seuraavassa taulukossa esitetään, miten esitys ja indeksijäädytys vaikuttavat eri perhekokonaisuuksille myönnettävän vastaanottorahan määrään vuosina 2024‒2025.  

Taulukko 12: Vastaanottorahan pienentämisen ja indeksijäädytyksen yhteisvaikutus eri perhekokonaisuuksien toimeentuloon vuosina 2024‒2025 

Esityksen vaikutus perheelle, jossa on 4-vuotias ja 10-vuotias lapsi olisi 124 euroa ja yksinhuoltajaperheelle, jossa on vastaavan ikäiset lapset 56 euroa kuukaudessa, mikäli he majoittuvat vastaanottokeskuksessa, joka ei tarjoa aterioita. Ateriat tarjoavassa vastaanottokeskuksessa kaksilapsinen perhe saisi 39 euroa vähemmän ja yksinhuoltajaperhe 20 euroa vähemmän vastaanottorahaa.  

4.2.2  Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset

Vaikutukset vastaanottokeskuksen asiakkaan toimeentuloon

Vastaanottorahan ja käyttörahan vähentämisellä olisi välitön vaikutus kaikkien vastaanottorahaa saavien asiakkaiden kuukausittaiseen toimeentuloon. Lisäksi taustalla vaikuttaa vastaanottorahaan kohdistuva indeksijäädytys. Näiden yhteisvaikutus olisi suurin niiden yksin asuvien kuukausittaiseen toimeentuloon, jotka majoittuvat keskuksessa, joka ei tarjoa aterioita tai yksityismajoituksessa. Heidän tulisi siis sopeuttaa menojaan esityksen mukaisesti. Vastaanottokeskus tukee asiakkaita tarvittaessa rahankäytön ja arjen suunnittelussa sekä ohjaa asiakkaita esimerkiksi hyödyntämään alueella olevia mahdollisuuksia edullisen ruuan ja muiden tarvikkeiden hankinnassa (muun muassa erilaiset alennustuotteet, kirpputorit).  

Esityksessä on huomioitu yksinhuoltaja- ja lapsiperheiden erityistarpeet. Yksinhuoltaja vastaa koko kotitalouden menoista yksin, jolloin yksinhuoltajakorotus tukee arjessa selviämistä. Oletettavaa on myös, että kustannukset perheiden arjessa ovat sitä korkeammat, mitä vanhempia lapsia perheissä on. Siksi on perusteltua tukea näiden perheiden toimeentuloa ehdottamalla 10-17-vuotiaalle muita lapsia korkeampaa vastaanottorahan määrää. Lasten erityistarpeita, kuten lastenvaunujen hankintaa tai harrastuksia, voidaan lisäksi tukea täydentävällä vastaanottorahalla. 

Ateriat tarjoavan vastaanottokeskuksen pienempi vastaanottorahan määrä ei mahdollista samanlaista joustoa kuukausittaisissa menoissa kuin muissa keskuksissa maksettu suurempi raha. Näiden keskusten asiakkaiden majoitus ja ateriat on turvattu, mutta ehdotetun lainmuutoksen ja indeksijäädytyksen yhteisvaikutus luonnollisesti kaventaisi erityisesti heidän taloudellista liikkumavaraansa. Ateriat tarjotaan kuitenkin vain muutamassa keskuksessa, jotka ovat lähtökohtaisesti niin sanottuja kauttakulkukeskuksia, joissa oleskelu on tarkoitettu muita keskuksia lyhytaikaisemmaksi. 

Esitetyillä lainmuutoksilla arvioidaan olevan vaikutusta etenkin yksityismajoituksessa asuvien henkilöiden tilanteeseen. Vastaanottokeskus ei korvaa yksityismajoituksesta syntyviä asumiskuluja, jotka jatkossa olisi katettava aiempaa pienemmällä vastaanottorahalla. Kansainvälistä suojelua hakevilla ja tilapäistä suojelua saavilla on kuitenkin aina mahdollisuus turvautua vastaanottokeskuksen järjestämään majoitukseen. Myös ihmiskaupan uhri voi järjestää majoituksensa itsenäisesti yksityismajoituksessa, mikäli se nähdään toipumisen kannalta parhaana ratkaisuna. Ihmiskaupan uhrilla on oikeus auttamisjärjestelmän myöntämään laajempaan tukijärjestelmään, mistä johtuen esimerkiksi mahdollisia ihmiskaupan uhrin asumisesta syntyviä menoja voidaan tarvittaessa tukea auttamisjärjestelmästä myönnettävien sosiaalipalveluiden kautta.  

Myös ilman huoltajaa olevat lapset, jotka majoittuvat joko yksityismajoituksessa tai aikuisten ja perheiden vastaanottokeskuksessa yhdessä sukulaisensa tai muun läheisen kanssa, saavat vastaanottorahaa. Esityksen vaikutukset kohdistuisivat heihin vastaavasti kuin yksin asuviin aikuisiin. Perheellä, jonka kanssa ilman huoltajaa oleva lapsi majoittuu, ei ole elatusvelvollisuutta suhteessa alaikäiseen. Perheen tilanteesta riippuen saattaisi vastaanottorahan pienentyminen vaikuttaa myös ilman huoltajaa olevan lapsen asemaan ja tilanteeseen perheessä. Ilman huoltajaa olevalle lapselle määrätyn edustajan ja vastaanottokeskuksen, jonka asiakkaaksi lapsi on rekisteröity, tehtävänä on seurata lapsen tilannetta ja varmistaa, että lapsen etu toteutuu.  

Kansainvälistä suojelua hakevalla henkilöllä on vastaanoton alkuvaiheessa vain rajalliset mahdollisuudet parantaa toimeentuloaan omalla toiminnallaan. Kansainvälistä suojelua hakevalla on oikeus tehdä töitä joko kolmen tai kuuden kuukauden kuluttua hakemuksen vireyttämisestä riippuen siitä, onko hänellä esittää voimassa oleva matkustusasiakirja. Tilapäistä suojelua saavalla on oikeus työntekoon heti, kun hän on jättänyt tilapäistä suojelua koskevan hakemuksensa. Lisäksi hän voi ilmoittautua työnhakijaksi TE-toimistoon, missä hänelle voidaan tarjota kotoutumista ja työllistymistä edistäviä palveluita. Näiden lisäksi tilapäistä suojelua saavalla on vuoden Suomessa oleskelun jälkeen oikeus hakea Kansaneläkelaitoksen myöntämiä asumisperusteisia sosiaaliturvaetuuksia siitäkin huolimatta, että hän jatkaisi edelleen oleskeluaan vastaanottopalveluiden piirissä. Osa ukrainalaisista tekee edelleen etätöitä kotimaahansa tai saa kotimaastaan erilaisia etuuksia, esimerkiksi eläkettä. Tilapäistä suojelua saavien ukrainalaisten taloudellinen tilanne näyttäytyykin vastaanottokeskuksissa usein parempana kuin kansainvälistä suojelua hakevien tilanne ja myös vastaanottorahan pienentämisen vaikutus olisi monissa tapauksissa vastaavasti vähäisempänä.  

Lainmuutoksella ei ehdoteta muutoksia etuuksien määräytymisperusteisiin tai oikeuteen saada etuutta. Esitys ei myöskään vaikuta vastaanottokeskuksen asiakkaan oikeuteen saada muita vastaanottopalveluita. Vastaanottojärjestelmän tehtävä on turvata hakijan toimeentulo ja huolenpito vastaanottopalveluilla, joihin kuuluu vastaanottorahan lisäksi muun muassa majoitus, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä täydentävä vastaanottoraha silloin, kun sen arvioidaan olevan yksilöllisestä syystä tarpeen. Esitys ei myöskään muuta hyödykkeinä annettavan tuen määrää. Tästä johtuen voidaan arvioida, että hakijan välttämätön toimeentulo ja huolenpito eivät vastaanottorahan pienentymisestä huolimatta vaarantuisi.  

Myös viitebudjetin mukaan vastaanottorahan määrä olisi vastanottorahan perusosan pienentämisen ja indeksijäädytyksen jälkeen edelleen riittävä terveellisestä ruoasta syntyviin kustannuksiin. Ravintomenojen jälkeen muihin vastaanottorahalla katettaviin menoihin jäljelle jäävä euromäärä olisi yksin asuvalla aikuisella viitebudjetin mukaan suurempi kuin, jos vastaanottorahan määrää verrataan ainoastaan välttämättömänä toimeentulotukena myönnettävien laskennallisten ravintomenojen määrään. Tämä selittyy ainakin osittain viitebudjetteihin liittyvällä taustaolettamalla, että kotitalous voi säilyttää ruokaa ja täten myös suunnitella ruoan hankintaa pidemmälle ajalle. Tämä on mahdollista myös vastaanottorahaa saavan kohdalla. Esimerkiksi laittomasti maassa olevalle myönnetään tukea ainoastaan päiviksi tai viikoiksi, jolloin myöskään ruokahankintoja ei voi suunnitella kuin lyhyeksi ajaksi kerrallaan.  

Esityksessä ei puututa vastaanottolain 29 §:n mukaiseen vastaanottorahan vähentämismahdollisuuteen silloin, kun vastaanottokeskuksen asukas ilman perusteltua syytä toistuvasti kieltäytyy hänelle osoitetusta työ- tai opintotoiminnasta. Vastaanottokeskuksen tulee voimassa olevassa laissa säädetyllä tavalla myös jatkossa arvioida tapauskohtaisesti, vaarantaako vastaanottorahan vähentäminen työ- ja opintotoiminnasta ilman perusteltua syytä kieltäytyvän välttämättömän toimeentulon ja sen myötä ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan.  

Esitys pienentäisi ilman huoltajaa olevalle lapselle maksettavan käyttörahan määrää ja kasvattaisi samalla eroa lastensuojelulain mukaisen käyttövaran ja käyttörahan välillä. Koska ryhmäkoti tarjoaa ilman huoltajaa olevalle lapselle täyden ylläpidon, ei käyttörahan määrän pienenemistä voisi kuitenkaan pitää ilman huoltajaa olevan lapsen toimeentulon kannalta merkittävänä muutoksena. Käyttöraha on taskurahan luonteinen vara, eikä sillä ole tarkoitus kattaa lapsen arjesta syntyviä menoja, kuten vaatteita, puhelinta tai hygieniatuotteita. Käyttörahan pieneneminen voisi kuitenkin tuoda haasteita esimerkiksi rahankäytön harjoitteluun, joka on osa jokapäiväistä hoito- ja kasvatustyötä ryhmäkodeissa, ja jolla lapsia opetetaan oman elämän hallintaan ja säästämiseen. Esitetyt muutokset rahamäärään ovat kuitenkin hyvin pieniä. 

Esityksen vaikutukset vastaanottokeskuksen asiakkaina oleville arvioidaan sitä suuremmiksi, mitä kauemmin asiakas on vastaanottopalveluiden ja vastaanottorahan varassa. Vastaanottopalvelut on tarkoitettu lyhytaikaisiksi, mikä oleskeluluvan saavan turvapaikanhakijan kohdalla tarkoittaisi korkeintaan noin kuutta kuukautta. Tilapäistä suojelua saavan kohdalla aika vastaanottopalveluiden piirissä kestäisi noin vuoden, jos tämä käyttäisi oikeuttaan hakea kotikuntaa. Kyse olisi kaiken kaikkiaan melko lyhyestä ajasta, jona vastaanottokeskuksen asukas joutuisi sopeuttamaan elämisensä välttämättömän toimeentulon tasoon. Kielteisen päätöksen saavan kohdalla vastaanottopalveluiden kesto olisi muutoksenhaun vuoksi selvästi pidempi. Näistä hakijoista valtaosalla olisi todennäköisesti kuitenkin mahdollisuus palata koti- tai lähtömaahansa ja saada taloudellista tukea paluuta varten. Lisäksi mikäli henkilön pitkä oleskelu vastaanottojärjestelmässä aiheuttaa haavoittuvuutta, huomioidaan se palveluita järjestettäessä.  

Myös ihmiskaupan uhrin kannalta aika vastaanottorahan piirissä voi muodostua pitkäksi. Esimerkiksi, jos henkilölle myönnetään ulkomaalaislain 52 a§:n nojalla ihmiskaupan uhrin tilapäinen oleskelulupa, voi kestää vuoden ennen kuin uhrilla on oikeus hakea kotikuntaa ja siirtyä kunnan palveluiden piiriin. Ihmiskaupan uhrin tukiverkko ja mahdollisuus saada tukea auttamisjärjestelmältä esimerkiksi sosiaalipalveluna on kuitenkin vahvempi kuin kansainvälistä suojelua hakevalla tai tilapäistä suojelua saavalla. Tällöin voitaisiin arvioida, ettei myöskään ihmiskaupan uhrin välttämätön toimeentulo ja huolenpito vastaanottorahan pienentymisestä huolimatta vaarantuisi  

Ehdotettu vastaanottorahan pienennys kannustaisi todennäköisesti tilapäistä suojelua saavia, joilla on oikeus hakea kotikuntaa, siirtymään aiempaa nopeammin vastaanottokeskuksista kuntiin. Tällainen vaikutus olisi toivottava, koska vastaanottojärjestelmän tarjoamat palvelut ovat kuntien ja hyvinvointialueiden palveluja rajatummat. Kunnan asukkaana tilapäistä suojelua saavilla on muun muassa oikeus laajempiin sosiaalipalveluihin ja Kansaneläkelaitoksen myöntämään toimeentulotukeen. Tilapäistä suojelua saavan oleskelu vastaanottokeskuksen asiakkaana koko sen ajan, kun tilapäisen suojelun direktiivi on voimassa, saattaisi pisimmillään tarkoittaa kolmea vuotta vastaanottopalveluiden varassa. Pitkittynyt oleskelu vastaanottojärjestelmässä voi aiheuttaa erilaista palveluvajetta.  

Vastaanottopalvelut on rakennettu turvaamaan henkilön toimeentulo ja huolenpito tilapäisesti. Mitä pidempään henkilö on vastaanottorahan varassa, sitä haasteellisemmaksi arjen mukauttaminen voi tulla ja sitä enemmän voi myös nousta esille erityisiä tarpeita, jotka vievät ison osan vastaanottorahasta. Keston pitkittymisen arvioidaan rasittavan erityisesti lapsiperheiden toimeentuloa. Näitä esityksen vaikutuksia on tärkeää seurata tarkasti. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta on erityisen tärkeää, että oleskelu vastaanottopalvelujen varassa on mahdollisimman lyhyt, mitä varmistetaan turvapaikkamenettelyn tehostamishankkeilla.  

Sosiaaliset ja terveysvaikutukset

Kuten edellä on todettu esitettyjen muutosten seurauksena vastaanottopalvelujen asiakkaan käytössä olevan kuukausittaisen vastaanottorahan määrä pienenisi nykyisestä, mutta säilyisi välttämättömänä toimeentulotukena myönnettävää toimeentulotuen laskennallisten ravintomenojen määrää korkeammalla tasolla. Vastaanottojärjestelmän tarjoamasta tuesta huolimatta, jotkut vastaanottokeskusten asiakkaat saattaisivat kuitenkin hakeutua erilaisten kirkon tai järjestöjen ylläpitämien ruokajakelujen pariin. Tämä ei ole esityksen tarkoitus. Asiakkaita ohjataan tarvittaessa tukeutumaan vastaanottokeskuksen palveluihin.  

Muutos voisi lisätä joidenkin asiakkaiden laitostumista ja passivoitumista, jos toimeentulo ei entisessä määrin mahdollistaisi esimerkiksi vapaa-ajan harrastustoimintaa. Vastaanoton asiakkaalla olisi kuitenkin tukenaan ja toimeentulon heikkenemisestä johtuvia negatiivisia vaikutuksia lieventämässä vastaanottojärjestelmän muu turvaverkko palveluineen. Jos vastaanottorahan perusosa ei perustellusta, yksilöllisestä syystä riittäisi, vastaanottokeskus turvaisi asiakkaan perustarpeet joko antamalla peruselintarvikkeita tai myöntämällä täydentävää vastaanottorahaa. Lisäksi asiakkaiden toimintakykyä ja sosiaalista hyvinvointia edistetään ja tuetaan vastaanottokeskuksen sosiaalipalveluilla ja vastaanottokeskuksissa tehtävällä perhetyöllä. Asiakkaiden aktiivisuutta ylläpidetään työ- ja opintotoiminnalla, minkä lisäksi asiakkaille järjestetään vastaanottokeskuksen, järjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden toimesta erilaista vapaa-ajantoimintaa. 

Tutkimusten mukaan taloudellinen epävarmuus vaikuttaa myös ihmisten toimintakykyyn ja terveyteen, erityisesti mielenterveyteen. Psykofyysinen oireilu ja psykososiaalisen tuen tarve voivat lisääntyä vastaanottokeskuksissa. Vanhempien kasvava kuormittuneisuus voi vastaanottokeskusten työntekijöiden arvioiden mukaan näkyä välillisesti lastensuojelutoimenpiteiden tarpeen lisääntymisenä, perheväkivallan kasvuna sekä yleisenä perheiden huonovointisuutena. Heikentynyt taloudellinen tilanne voi lisäksi näkyä esimerkiksi asiakkaiden ruokavalion yksipuolistumisena. Vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin lieventää kuitenkin se, että vastaanottopalveluina tarjottavat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vastaanottorahaa saaville asiakkaille maksuttomia, eikä asiakkaan taloudellinen tilanne muodostu siksi niiden saamisen esteeksi.  

Esitys voi lisätä sosiaalipalveluiden tarpeessa olevien asiakkaiden määrää, mutta sosiaalipalveluiden sisältö tai laajuus ei esityksen vaikutuksesta muutu. Välttämättömäksi arvioidut sosiaalipalvelut tulee järjestää niitä tarvitseville asiakkaille. Sosiaalipalveluiden tulee kiinnittää erityistä huomioita varhaiseen puuttumiseen ja mahdollisten haasteiden tunnistamiseen ennen niiden kumuloitumista. Oleellista on haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden tunnistaminen. Maahanmuuttovirasto järjestää vastaanottokeskusten työntekijöille säännöllisesti koulutusta asiakkaiden hyvinvointia tukevien työtapojen hyödyntämisestä vastaanottokeskusten arjessa. Koulutusta on annettu muun muassa psykososiaalisen tuen antamisesta ja lapset puheeksi -menetelmästä. Lisäksi vastaanottokeskuksissa toimii kriisi- ja perhetyöntekijöitä, jotka tukevat erityisesti lasten ja lapsiperheiden yksilöllisen tilanteen huomioimista.  

Yksityismajoituksessa asuvat ovat muita vastaanottopalveluja saavia alttiimpia hyväksikäytölle. Toimeentulon heikkeneminen voi lisätä riskiä. Yksityismajoituksessa majoittuvalla henkilöllä on kuitenkin aina oikeus hakeutua vastaanottokeskuksen järjestämään majoitukseen. Toisaalta vastaanottorahan pienuus voi joissain tilanteissa johtaa myös siihen, ettei yksityismajoituksessa asuvalla ole intressiä käydä vastaanottokeskuksessa vastaanottorahaa saadakseen, jolloin yhteydenpito viranomaisten ja yksityismajoituksessa asuvan välillä heikkenee. Tämä voi paitsi lisätä alttiutta hyväksikäytölle, myös vaikeuttaa esimerkiksi kielteisen päätöksen täytäntöönpanoa ja maasta poistamista. Vastaanottokeskuksilla on mahdollisuus järjestää tapaamisia ja antaa ohjausta sekä tukea yksityismajoituksessa oleville myös etäyhteyksillä, mikä edistää niin yksityismajoituksessa asuvien tavoittamista kuin heidän pääsyään tarvittaviin palveluihin.  

Vastaanottokeskusten mukaan tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset vastaanottavat enemmän lahjoituksia (esimerkiksi vaatteita, kodintarvikkeita ja huonekaluja) ja erilaista tukea järjestöiltä ja vapaaehtoistoimijoilta kuin kansainvälistä suojelua hakevat. Lisäksi tilapäistä suojelua saaville aikuisille ja lapsille järjestetään eri toimijoiden taholta usein enemmän harrastustoimintaa ja erilaisia kerhoja. Tilapäistä suojelua saavilla henkilöillä on tilapäisen suojelun direktiivin perusteella oikeus liikkua vapaasti EU –alueella. Useat ukrainalaiset vierailevatkin säännöllisesti joko kotimaassaan tai muissa EU-maissa. Asiakkaiden erilainen tilanne saattaa vaikuttaa negatiivisesti sekä vastaanottokeskusten että ryhmäkotien ilmapiiriin.  

Esitettyjen muutosten sosiaali- ja terveysvaikutuksia on vaikea arvioida kokonaisuudessaan. Niihin vaikuttaa merkittävästi myös turvapaikkaprosessin kesto. Lain väliaikaisuus tarjoaa mahdollisuuden vaikutusten seurantaan ja korjausten tekemiseen tarvittaessa. 

Ihmiskaupan uhrit, joilla ei ole kotikuntaa

Ihmiskaupan uhrien tilanne voi poiketa merkittävästi muiden vastaanottorahan piirissä olevien henkilöiden tilanteesta. Ihmiskaupan uhri voi olla kansainvälistä suojelua hakeva tai tilapäistä suojelua saava, mutta esityksen vaikutuksen piirissä voi myös olla henkilöitä, joiden palvelut järjestetään vastaanottokeskuksen sijaan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kautta. Vastaanottorahan pienentäminen koskee myös näitä henkilöitä.  

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän arvion mukaan vastaanottorahan pienentäminen saattaa vaikeuttaa ihmiskaupan ja työperäisen hyväksikäytön ilmituloa. Mikäli ihmiskaupan vastaisen auttamisjärjestelmän tarjoama toimeentulo johtaisi taloudelliseen ahdinkoon, ei uhri välttämättä haluasi tukeutua auttamisjärjestelmän tarjoamaan apuun. Tällöin uhrin kokema hyväksikäyttö ei tulisi viranomaisten tietoon. Myös uudelleen uhriutuminen on todennäköisempää, mikäli vastaanottoraha ei tarjoaisi riittävää toimeentulon turvaa. Auttamisjärjestelmä ja vastaanottokeskukset tukevat ihmiskaupan uhrien fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toipumista yksilöllisesti tarjottavilla tukitoimilla. Uhrin toimeentulon pienentymisellä ei ole vaikutusta näihin tukitoimiin.  

Ihmiskaupan lapsiuhrit ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisessa toimintaohjelmassa arvioidaan, että lapsiin ja nuoriin kohdistuva ihmiskauppa jää usein piiloon, vaikka lapsilla ja nuorilla arvioidaan olevan korostunut riski joutua ihmiskaupan uhreiksi. Auttamisjärjestelmässä on tähän mennessä ollut vuosittain suhteellisen pieni määrä alaikäisiä uhreja. Sen sijaan järjestelmän piirissä on ollut huomattavan paljon ihmiskaupan uhrien lapsia. Myös nämä uhrien lapset voivat olla tukitoimien tarpeessa ja heillä on riski joutua itse hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreiksi. Esityksessä on huomioitu perheiden haavoittuvuus yksinhuoltajia ja lapsia koskevissa vastaanottorahan perusosissa.  

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmällä on käytössään laajempi palveluvalikoima kuin vastaanottokeskuksilla. Auttamisjärjestelmän piirissä olevan ihmiskaupan uhrin hyvinvointia ja toimeentuloa voidaan edistää eri tavoilla huomioiden uhrin toipumiseen tarvitsema yksilöllinen tuki. Esityksen vaikutuksia on kuitenkin näiltä osin seurattava erityisen tarkkaan sen varmistamiseksi, että vastaanottorahan piirissä olevien perheiden, lasten ja nuorten altistuminen hyväksikäytölle ei kasva.  

Lapsivaikutukset

Tutkimusten mukaan köyhyydellä on pitkäaikaisia vaikutuksia esimerkiksi lasten terveyteen, kognitiiviseen ja sosio-emotionaaliseen kehitykseen, koulumenestykseen, subjektiiviseen hyvinvointiin ja itseluottamukseen. Lapsuudenaikaisen köyhyyden vaikutukset havaittiin suomalaisessa kohorttitutkimuksessa sitä vakavammiksi, mitä kauemmin köyhyysjakso oli kestänyt ja mitä nuorempana lapsi oli köyhyyden kokenut. Tästä johtuen on tärkeää huolehtia siitä, että vastaanottopalveluiden kesto erityisesti lapsilla ja perheillä on mahdollisimman lyhyt. Kuten edellä on todettu esityksellä ei ole merkittävää vaikutusta ryhmäkodeissa käyttörahaa saavien ilman huoltajaa olevien lasten toimeentuloon ja hyvinvointiin.  

Esityksellä ei ole vaikutusta lasten oikeuteen osallistua perusopetukseen tai esiopetukseen tai lapsille tarjottaviin vastaanottopalveluihin. Vastaanottopalveluiden aikana lasten ja perheiden toimintakykyä, sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta tuetaan ja edistetään eri tavoilla. Lapset ja perheet huomioidaan osana vastaanottokeskuksen arjen työrutiineja antamalla ennaltaehkäisevää ohjausta ja tukea perheille. Tukea voidaan antaa niin sosiaalipalveluna kuin täydentävänä vastaanottorahana. Erityistä tukea tarvitsevien perheiden esimerkiksi perheiden, joissa on vammaisia lapsia, tarpeista huolehditaan vastaanottokeskuksen sosiaalipalveluiden kautta. Jos vanhemmalla on haasteita oman jaksamisensa kanssa, voidaan jaksamista tukea esimerkiksi perhetyön keinoin tai järjestämällä lapselle paikka varhaiskasvatuksesta. Vastaanottokeskuksissa järjestetään lisäksi usein esimerkiksi läksykerhoja tai erilaista vapaa-ajantoimintaa lapsille. Myös lasten harrastustoimintaa voidaan tukea täydentävällä vastaanottorahalla.  

Esityksen vaikutuksia erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin yksinhuoltajaperheisiin ja lapsiin on pyritty lieventämään yksinhuoltajia ja 10-17-vuotiaitia lapsia koskevilla korotuksilla. Esityksen vaikutuksia perheen kanssa majoittuvien lasten asemaan on kuitenkin tärkeää seurata tarkasti. Mikäli näyttää siltä, että hallitusohjelman mukaiset tavoitteet turvapaikkahakemuksen käsittelyn ja muutoksenhaun nopeuttamiseksi eivät toteudu ja vastaanottorahan pienentämisestä aiheutuu negatiivisia vaikutuksia, on vastaanottolain jatkohankkeen aikana tarpeellista harkita toimenpiteitä lasten ja perheiden toimeentulon tukemiseksi. 

Vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon

Vastaanottojärjestelmässä olevien asiakkaiden sukupuolijakauma on tällä hetkellä hyvin tasainen, noin puolet järjestelmässä asiakkaina olevista on naisia ja puolet miehiä. Kaikista järjestelmän piiristä olevista alle 40 -vuotiaista asiakkaista suurin osa on miehiä, kun taas yli 40 -vuotiaat asiakkaat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Kansainvälistä suojelua hakevista asiakkaista suurin osa, 67 prosenttia, on miehiä. Sen sijaan tilapäistä suojelua saavista henkilöistä yli puolet, 57 prosenttia, on naisia. Järjestelmän asiakkaista noin 11 prosenttia on yksinhuoltajia, joista suurin osa on naisia. Yksinhuoltajista noin 88 prosenttia on tilapäistä suojelua saavia. Vastaanottokeskusten asiakastietojärjestelmästä ei saa tarkkaa tietoa yhteistaloudessa elävien naisten ja miesten määrästä. Oletettavaa kuitenkin on, että merkittävä osa naisista, jotka eivät ole yksinhuoltajia, elävät parisuhteessa. Koska yksinhuoltajien ja lasten erityistilanne on otettu huomioon vastaanottoraha määrässä, esityksen merkittävimpien vaikutusten voidaan arvioida kohdentuvan erityisesti yksin asuviin alle 40- vuotiaisiin kansainvälistä suojelua hakeviin miehiin, joiden oleskelu vastaanottojärjestelmässä on pitkittynyt.  

Muut haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät

Vastaanottokeskusten asiakkaina on myös esimerkiksi iäkkäitä, vammaisia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Esityksellä saattaa olla vaikutusta siihen, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät joutuvat taloudellisen tilanteen heikentyessä entistä haavoittuvampaan asemaan. Vastaanottokeskusten tehtävänä on tunnistaa asiakkaiden haavoittuvuuksia ja arvioida tukitoimien tarvetta henkilön toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Erilaista yksilöllistä tukea ja palveluita voidaan vastaanottokeskuksissa järjestää sosiaalipalveluna tai täydentävän vastaanottorahan kautta. Haavoittuvassa asemassa olevan asiakkaan osalta erityinen tilanne tai olosuhteet, joissa tukea voidaan myöntää, täyttyy herkemmin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi laitoshoidon tai ateriapalvelun järjestämistä sitä tarvitsevalle iäkkäälle tai vammaiselle asiakkaalle. Oleellista on haavoittuvuuksien tunnistaminen, jotta palveluita ja tukea pystytään kohdentamaan niiden tarpeessa oleville asiakkaille. Ehdotetuilla muutoksilla ei ole vaikutusta näiden tukitoimien järjestämiseen tai saamiseen. 

Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset

Esitys vaikuttaisi edellä kuvatun mukaisesti suoraan kansainvälistä suojelua hakevan, tilapäistä suojelua saavan ja ihmiskaupan uhrin, jolla ei ole kotikuntaa toimeentuloon. Lisäksi esityksellä saattaisi olla edellä kuvan mukaisia välillisiä vaikutuksia henkilön toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Perustuslain 19 §:n 1 momentissa taataan jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Oikeus koskee kaikkia ja sen tarkoituksena on turvata ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistaso. (HE 309/1993 vp). Lisäksi perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan tulee turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. 

Perustuslain 19§:n 1 momentin mukainen turva taataan kansainvälistä suojelua hakevalle ja tilapäistä suojelua saavalle vastaanottolain mukaisilla vastaanottopalveluilla. Esityksen vaikutuspiiriin kuuluvilla henkilöillä on ehdotetuista muutoksista ja indeksijäädytyksestä riippumatta edelleen oikeus näihin palveluihin. Vastaanottojärjestelmä tarjoaa lisäksi erityistä tukea niille, joille se on yksilöllisestä syystä tai olosuhteista johtuen tarpeellista. Yksilöllisenä syynä voi olla esimerkiksi henkilön haavoittuva asema tai vastaanottojärjestelmässä oleskelun pitkittymisen tuottamat terveydelliset tai sosiaaliset haasteet.  

Ihmiskaupan uhrilla, jolla ei ole kotikuntaa on oikeus auttamisjärjestelmän tarjoamaan apuun. Ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta annetun Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaan ihmiskaupan uhrille annettavaan apuun kuuluu uhrien toimeentulon mahdollistavan elintason järjestäminen, asianmukaisen ja turvallisen majoituksen, psykologisen ja aineellisen avun sekä vastaavien toimien avulla. Myös ihmiskaupan uhrien toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaaminen koostuu näin ollen erilaisten palveluiden kokonaisuudesta. Vastaanottolain 38 b §:n mukaan auttamistoimet järjestetään ihmiskaupan uhrin yksilöllisen tuen tarpeen arvioinnin perusteella. 

Perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.  

Esityksessä ehdotettu vastaanottorahan pienentäminen kohdistuisi kaikkiin vastaanottorahaa saaviin henkilöihin samalla tavalla. Esityksellä saattaisi kuitenkin olla välillisesti erilainen vaikutus kansainvälistä suojelua hakeviin, tilapäistä suojelua saaviin ja ihmiskaupan uhreihin, joilla ei ole kotikuntaa. Tilapäistä suojelua saavilla on edellä kuvatun mukaisesti oikeus laajempiin palveluihin ja paremmat mahdollisuudet parantaa omaa toimeentuloaan. Myös ihmiskaupan uhreilla, joilla ei ole kotikuntaa on oikeus auttamisjärjestelmän laajempaan palveluvalikoimaan. Täten esityksen suurimmat vaikutukset kohdentuisivat kansainvälistä suojelua hakeviin ja erityisesti niihin, joiden oleskelu vastaanottojärjestelmässä on pitkittynyt. Myös näillä henkilöillä on kuitenkin mahdollisuus saada vastaanottokeskuksesta erityistä tukea. Lisäksi erityisesti lainvoimaisen kielteisen päätöksen saaneella henkilöllä on mahdollisuus palata kotimaahansa ja saada taloudellista tukea paluuta ja uudelleenkotoutumista varten. 

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohta velvoittaa ottamaan ensisijaisesti huomioon lapsen edun. Lisäksi perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Esityksessä on huomioitu lapsiperheiden ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien yksinhuoltajaperheiden tilanne. Lisäksi vastaanottokeskuksen ja auttamisjärjestelmän palveluilla tuetaan monin eri tavoin lasten ja lapsiperheiden toimintakykyä ja hyvinvointia. Esityksellä ei ole vaikutusta lasten sivistyksellisiin oikeuksiin.  

4.2.3  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esityksellä pyritään vähentämään turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmän houkuttelevuutta niin, että Suomeen ei hakeuduttaisi anomaan kansainvälistä suojelua ilman todellista suojelun tarvetta. Erityisen tärkeää tämä on esimerkiksi Suomen itärajan tilannetta ja hybridivaikuttamista silmällä pitäen. Vastaanottorahan määrän vaikutuksesta perusteettomasti kansainvälistä suojelua hakevien määrään ei ole todennettua tietoa. Siihen, mistä maasta henkilö hakee turvapaikkaa, vaikuttavat myös monet muut tekijät kuten, kohdemaan maine, elintaso ja maassa jo oleskelevat sukulaiset. Myös EU-jäsenmaiden ja ETA-maiden välillä tapahtuu kuitenkin liikkumista. Esimerkiksi tilapäistä suojelua saavien on havaittu siirtyvän Puolasta ja Saksasta Norjaan, jossa tarjottavien etuuksien määrä on selvästi suurempi. Epätoivottavan edelleen liikkumisen vähentämiseksi, olisi tarpeellista varmistaa, että eri jäsenmaiden tarjoamat vastaanottopalvelut ja turvapaikkajärjestelmät olisivat mahdollisimman yhteismitallisia. Perusteettomien hakemusten vähenemisellä varmistettaisiin lisäksi turvapaikkajärjestelmän palvelujen kohdentaminen nykyistä paremmin niille, jotka ovat suojelun tarpeessa. Ehdotettujen muutosten suoraa vaikutusta perusteetta hakevien määrään on hyvin vaikea arvioida, koska siihen vaikuttavat niin monet, myös Suomen omasta toiminnasta riippumattomat tekijät.  

Petteri Orpon hallitusohjelmaan sisältyy useita ulkomaalaisten asemaan vaikuttavia kirjauksia, joiden tavoitteena on tiukentaa maahantulon sekä oleskeluluvan ja kansalaisuuden saamisen ehtoja ja tehostaa lupamenettelyjä. Vastaanottorahan pienentämisen vaikutusten osalta erityisen merkityksellisiä ovat ne hallitusohjelman edellyttämät toimet, joita tehdään turvapaikkaprosessin tehostamiseksi. Mitä lyhyempi vastaanottorahan ja –palveluiden piirissä vietetty aika on, sitä paremmat henkilön kotoutumisen ja maassa oleskelun edellytykset ovat. Pitkä oleskelu vastaanoton piirissä voi aiheuttaa syrjäytymistä ja heikentää sitä kautta lähtökohtia kotoutumiselle. Muista hallitusohjelman mukaisista lakihankkeista tämän esityksen kannalta merkityksellisimpiä ovat ne, joissa ehdotetaan muutoksia turvapaikan hakemiseen.  

Rajamenettelyn käyttöönottoa koskevassa hankkeessa tarkoituksena on uudistaa nopeutettua menettelyä koskevaa ulkomaalaislain sääntelyä. Rajamenettelyn aikana turvapaikanhakijalla ei olisi oikeutta poistua vastaanottokeskuksen alueelta, ja hänet majoitettaisiin ateriat tarjoavaan vastaanottokeskukseen, jossa vastaanottorahan määrä on muita keskuksia pienempi. Rajamenettelyn käyttöönottamisella tavoiteltaisiin siten samaa kuin vastaanottorahan pienentämisellä: pyrittäisiin vähentämään järjestelmämme houkuttelevuutta jättää perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Rajamenettely kohdistuisi kuitenkin suhteellisen pieneen tulijoiden joukkoon, kun vastaanottorahan pienentäminen kohdistuisi kaikkiin vastaanottorahaa saaviin. 

Hallitusohjelman mukainen ulkomaalaislakia koskeva esitys, jolla estetään turvapaikkamenettelyn käyttäminen työvoiman maahanmuuton väylänä saattaisi jossain määrin vaikeuttaa kansainvälistä suojelua hakevan mahdollisuuksia edistää omaa toimeentuloaan työnteon kautta, jos työnantajat ennakoisivat työsuhteen jäävän lyhyeksi. Kansainvälistä suojelua hakevat työllistyvät kuitenkin pääasiassa määräaikaisiin ja lyhytkestoisiin työsuhteisiin esimerkiksi kausiluontoisiin tehtäviin. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana keskimäärin noin kaksisataa kielteisen päätöksen saanutta henkilöä on saanut vuosittain oleskeluluvan työn perusteella.  

Vaikutukset viranomaisten ja vastaanottokeskusten toimintaan

Esityksellä ei ole vaikutusta vastaanottorahan hakemiseen, myöntämiseen tai takaisinperintään liittyviin käytäntöihin.  

Esitetyillä muutoksilla arvioidaan olevan jonkin verran vaikutusta vastaanottokeskusten työmäärään. Vastaanottokeskusten asiakkaat saattaisivat hakea täydentävää vastaanottorahaa aiempaa useammin tilanteissa, joissa heidän toimeentulonsa ei riittäisi kattamaan arjen menoja. Täydentävää vastaanottorahaa myönnetään asiakkaan yksilöllisestä ja erityisestä tilanteesta johtuen, minkä vuoksi päätöksenteossa tarvitaan vastanottorahan perusosaan nähden laajempaa asiakkaan kokonaistilanteen tapauskohtaista arviointia. Täydentävää vastaanottorahaa koskevien mahdollisten kielteisten päätösten lisääntyminen saattaisi kasvattaa myös vastaanottorahasta tehtävien valitusten määrää ja siten lisätä hallinto-oikeuksien työtä.  

Esitetyt muutokset voivat jossain määrin lisätä sekä sosiaaliohjauksen, sosiaalityön että terveyspalveluiden tarvetta vastaanottokeskuksissa. On mahdollista, että asiakkaat hakeutuvat sosiaali- tai terveyspalveluiden vastaanotolle keskustelemaan toimeentuloon ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä, mikä voi aiheuttaa palvelujen ruuhkautumista. Palvelujen ajoittainen ruuhkautuminen voi vaikuttaa myös asiakkaiden palveluihin pääsyyn.  

Vastaanottokeskuksen asiakkailla ei ole oikeutta Kansaneläkelaitoksen myöntämään perustoimeentulotukeen tai hyvinvointialueiden myöntämään täydentävään toimeentulotukeen. Vastaanottorahan pienenemisen vuoksi jotkut vastaanottokeskuksen asiakkaat saattavat kuitenkin yrittää varmistaa toimeentuloaan hakemalla vastaanottorahan lisäksi tukea myös Kansaneläkelaitokselta tai hyvinvointialueelta, mikä lisäisi näiden työmäärää. Se ei luonnollisesti ole ehdotettujen muutosten tarkoitus ja sitä pyritään torjumaan vastaanottokeskusten tarjoamalla informaatiolla ja muilla vastaanottopalveluilla. 

Turvallisuusvaikutukset

Vastaanottokeskusten arvioiden mukaan toimeentulon pienentyminen voi lisätä asiakkaiden turhautumista ja vaikuttaa sitä kautta vastaanottokeskusten ilmapiiriin aiheuttaen konflikteja asiakkaiden keskuudessa. Asiakkaiden turhautuminen voi kohdistua myös erityisesti niihin työntekijöihin, jotka hoitavat toimeentuloa koskevia kysymyksiä. Ehdotetuilla muutoksilla voi olla vaikutusta sekä vastaanottokeskuksissa työskentelevien, että siellä majoittuvien asiakkaiden turvallisuuden tunteeseen.  

Vastaanottorahan pienentäminen saattaa kasvattaa ilman oleskeluoikeutta maassa oleskelevien määrää, mikäli henkilö arvioi, että hänellä olisi paremmat edellytykset toimeentuloon laittomasti maassa oleskelevana kuin vastaanottojärjestelmän asiakkaana.