7.1
Kaivosmineraaliverolaki
1 §.Lain soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalaan kuuluvista kaivosmineraaleista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kaivosmineraaliveroa olisi suoritettava kaivoslain 2 §:ssä tarkoitetuista kaivosmineraaleista. Kaivoslain kaivosmineraalien luettelo vastaa sisällöltään vanhan kaivoslain kaivosmineraalien luetteloa. Kaivoslaissa tarkoitettuja kaivosmineraaleja syksyllä 2022 ovat:
1) alkuaineista aktinium, alumiini, antimoni, arseeni, barium, beryllium, boori, cesium, elohopea, fluori, fosfori, gallium, germanium, hafnium, hopea, indium, iridium, kadmium, kalium, kalsium, koboltti, kromi, kulta, kupari, lantanoidit, litium, lyijy, magnesium, mangaani, molybdeeni, natrium, nikkeli, niobi, osmium, palladium, platina, radium, rauta, renium, rikki, rodium, rubidium, rutenium, seleeni, sinkki, skandium, strontium, tallium, tantaali, telluuri, tina, titaani, torium, uraani, vanadiini, vismutti, volframi, yttrium ja zirkonium ja näitä alkuaineita sisältävät mineraalit;
2) mineraaleista andalusiitti, apatiitti, asbestimineraalit, baryytti, bauksiitti, bentoniitti, berylli, dolomiitti, flogopiitti, fluoriitti, grafiitti, granaatti, ilmeniitti, kalsiitti, kaoliini, korundi, kvartsi, kyaniitti, leusiitti, maasälpä, magnesiitti, muskoviitti, nefeliini, oliviini, pyrofylliitti, rutiili, sillimaniitti, skapoliitti, talkki, timantti, vermikuliitti, wollastoniitti ja muut jalokivet;
3) kivilajeista marmori ja vuolukivi.
Jos kaivoslain soveltamisalaa muutettaisiin lisäämällä uusia kaivosmineraaleja tai poistamalla vanhoja, tulisivat muutokset vastaavalla tavalla kaivosmineraaliverolain soveltamisalan piiriin.
Soveltamisalaan kuuluisivat ne kaivosmineraalit, jotka louhitaan Suomen maaperästä. Siten lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät sellaiset kaivosmineraalit, jotka tuodaan Suomeen rikastettavaksi tai jalostettavaksi. Toisaalta vero koskisi niitä Suomessa louhittuja kaivosmineraaleja, jotka viedään Suomesta esimerkiksi muualla tapahtuvaa jalostusta varten.
Pääsääntö on, että kaivoslaki koskee kallioperässä olevia arvomineraaleja. Kaivoslakiin liittyvistä historiallisista syistä irtomaalajeissa olevia aineksia ei kaivoslain nojalla luviteta lukuun ottamatta valtion mailla esiintyvän kullan huuhdontaa. Kaivoslaissa tarkoitettujen kaivosmineraalien ulkopuolelle rajautuisivat siis luonnonkiven, soran tai muun maa-aineksen otossa saatavat mineraalit. Siten ne jäisivät myös kaivosmineraaliveron soveltamisalan ulkopuolelle.
Kullanhuuhdonta muulla kuin valtion omistamalla maaperällä ei myöskään kuulu kaivoslain soveltamisalaan. Kaivoslain soveltamisalarajauksen myötä se jäisi veron soveltamisalan ulkopuolelle. Kullanhuuhdonnan yhdenvertaisen kohtelun vuoksi veron soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin kullanhuuhdonnassa löydetyt kaivosmineraalit kaikissa tilanteissa, eli myös silloin, kun kullanhuuhdonta on kaivoslain alaista toimintaa ja tapahtuu valtion omistamalla alueella. Rajaus perustuisi siihen, että vero on tarkoitettu kohdistumaan kaivoslaissa tarkoitettuun kaivostoimintaan. Kullanhuuhdontaa koskevasta soveltamisalan poikkeuksesta säädettäisiin pykälän 2 momentissa.
2 §.Verovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin niistä tahoista, jotka ovat verovelvollisia suorittamaan kaivosmineraaliveroa.
Pykälän 1 momentin mukaan verovelvollinen olisi se, joka on louhinut kaivosmineraalin ja jolta edellytetään kaivoslainsäädännössä tarkoitettua lupaa kaivostoiminnan harjoittamiseen. Luvalla tarkoitettaisiin nykyisessä kaivoslaissa tarkoitettua kaivoslupaa, aiempien kaivoslakien aikaisia kaivospiirejä sekä muita kaivoslainsäädännössä tarkoitettuja vastaavia, kaivostoimintaan oikeuttavia lupia. Verovelvollisuuden piiriin tulisivat kaikki jo toiminnassa olevat kaivokset ja tulevaisuudessa käynnistettävät kaivokset. Tämä eroaisi esimerkiksi nykyisen kaivoslain louhintakorvauksen soveltamisalasta.
Verovelvollisuus koskisi sekä sellaisia kaivoksia, joiden toimintaan on myönnetty lupa, että niitä, joilla lupaa ei ole mutta se tulisi olla. Arvion luvan tarpeesta tekisi kaivosviranomainen kaivoslain perusteella.
Pykälän 2 momentin mukaan mahdollisissa luvan siirtotilanteissa verovelvollisuus siirtyisi luvan mukana. Siirron katsottaisiin tapahtuneen ajankohtana, jolloin kaivosviranomaisen päätös luvan siirtämisestä olisi täytäntöönpanokelpoinen. Kyseessä olisi siis 1 momentin pääsäännöstä tapahtuva poikkeus, joka olisi tarpeen sen vuoksi, että edellä mainitut luvat ovat siirtokelpoisia. Siirron saaja olisi verovelvollinen niistä kaivosmineraaleista, joita koskeva veron suorittamisvelvollisuus syntyy siirron jälkeen. Siten metallimalmien osalta siirron saaja olisi verovelvollinen myös sellaisista luvan aiemman haltijan louhimista kaivosmineraaleista, joita ei vielä ole toimitettu rikastukseen. Muiden kuin metallimalmien osalta verovelvollinen olisi luvan siirtotilanteissa aina kaivosmineraalit louhinut toimija.
Verovelvollisuus kohdentuisi käytännössä suurimmassa osassa tapauksista kaivosyhtiöön, joka louhii Suomen maaperästä kaivosmineraaleja. Lupa kaivostoiminnan harjoittamiseen voidaan tietyin edellytyksin myöntää kuitenkin myös luonnolliselle henkilölle, jolloin verovelvollinenkin olisi luonnollinen henkilö.
Kaivosmineraalivero ehdotetaan sisällytettäväksi valmisteverotuslain ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain soveltamisalaan. Kaivosmineraaliverolaissa tarkoitettu verovelvollinen katsottaisiin tämän myötä valmisteverotuksessa säännöllisesti verovelvolliseksi. Tällaisten toimijoiden tulisi myös rekisteröityä verovelvollisiksi. Rekisteröitymisvelvollisuudesta säädettäisiin 7 §:ssä.
3 §.Veron suorittamisvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdasta eli siitä ajankohdasta, jonka perusteella vero ja sen perusteet määräytyisivät. Veron perusteilla tarkoitettaisiin muun muassa sovellettavaa veroprosenttia, verotusarvoa ja verotettavaa määrää.
Verolle asetettu tavoite kattaa korvauksen saamisen maaperästä louhitusta ja hyödynnetystä mineraalista. Jos vero kohdistuisi kaikkeen louhittuun määrään, verotettavaksi tulisi suoraviivaisesti kaikki se kaivosmineraali, joka Suomen maaperästä louhitaan. Vero kohdistuisi tällöin kuitenkin myös siihen osaan mineraaleja, joita ei hyödynnetä.
Luvussa 2.1 kuvataan kaivostuotannon vaiheita yleispiirteisesti sekä metallimalmikaivoksissa että muissa kaivoksissa. Siitä käy ilmi, että hyödynnettävän osuuden määrittely vaihtelee selvästi metallimalmien ja muiden kaivosmineraalien välillä. Metallimalmikaivosten hyödynnettävän osuuden voidaan arvioida syntyvän ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun kaivosmineraali toimitetaan rikastettavaksi. Käytännössä tämä on ensimmäinen hetki, jolloin louhitusta aineksesta pysytään määrittämään verotuksen kannalta riittävällä tavalla arvokas osa eli louhitun malmin sisältämän metallin pitoisuus. Sen sijaan muita kaivosmineraaleja ei useinkaan rikasteta lukuun ottamatta apatiittia ja talkkia. Muiden kaivosmineraalien osalta hyödynnettävän osuuden voidaan siis katsoa syntyvän jo louhinnan yhteydessä, vaikka tavat jalostaa ainesta vaihtelevat.
Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin lain liitteessä tarkoitettujen kaivosmineraalien veron määräytymisestä. Liitteessä säädettäisiin tyhjentävästi sellaiset kaivosmineraalit, joiden vero määräytyisi kaivosmineraalin sisältämän metallin arvon perusteella. Tällaisia kaivosmineraaleja olisivat metallimalmit, joiden verotusarvo perustuisi metallien kansainvälisiin markkinahintoihin tai muihin vastaaviin julkisiin hintatietoihin. Arvonmäärityksestä säädettäisiin tarkemmin 4 §:ssä.
Liitteessä tarkoitettujen kaivosmineraalien vero ja sen perusteet määräytyisivät sinä ajankohtana, jolloin kaivosmineraali toimitetaan ensimmäistä kertaa rikastettavaksi. Ajankohta toteuttaisi parhaiten tavoitetta siitä, että veron piiriin tulisi hyödynnettävä ja yhteiskunnalle arvokas luonnonvara eli hyödyntämiskelpoinen osuus kaivosmineraalista. Rikastukseen toimittamisella tarkoitettaisiin ajankohtaa, jolloin kaivosmineraalin käsittely aloitetaan sellaisessa tuotantovaiheessa, jonka tarkoitus on erottaa malmista siihen sisältyvät metallit. Rikastukseen toimittamisella ei siis tarkoitettaisi rikastuksen jälkeistä ajankohtaa. Tuotantovaiheen teknologisella toteuttamistavalla tai sillä, nimitetäänkö sitä varsinaisesti rikastukseksi, ei olisi merkitystä, vaan rikastuksella tarkoitettaisiin metallien erottamiseen malmista tähtäävää tuotantoprosessia riippumatta sen teknologisesta toteuttamistavasta. Koska veron suorittamisvelvollisuus syntyisi sillä hetkellä, kun kaivosmineraali toimitetaan ensimmäistä kertaa rikastettavaksi, ei esimerkiksi rikastushiekan uudelleenhyödyntäminen synnyttäisi veron suorittamisvelvollisuutta. Tämä johtuisi siitä, että rikastushiekkaan sisältyvä kaivosmineraali olisi jo kertaalleen verotettu veron suorittamisvelvollisuuden syntyessä ensimmäisen kerran.
Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin, että muiden kaivosmineraalien vero määräytyisi sinä ajankohtana, jolloin veronalainen kaivosmineraali louhitaan maaperästä. Näiden kaivosmineraalien luonne eroaa metallimalmeista, eikä niitä välttämättä rikasteta tai voida rikastaa, vaan ne hyödynnetään muilla tavoin. Louhintaan kohdistuva ajankohta on yhtenäinen kaikille 2 kohdassa tarkoitetuille kaivosmineraaleille, ja se olisi myös veron tavoitteen kannalta perusteltu. Veronalaisella kaivosmineraalilla tarkoitettaisiin hyötykiveen sisältyvää kaivosmineraalia, ei sivukiveen sisältyvää kaivosmineraalia.
Eräissä tapauksissa kyseessä voi olla esiintymä, josta louhitaan esimerkiksi pääasiallisesti teollisuusmineraaleja mutta myös jossain määrin metallimalmia. Tällöin kaivosmineraalivero määräytyisi teollisuusmineraalien osalta 2 kohdan mukaan ja metallimalmin osalta 1 kohdan mukaan.
Verovelvollisia koskisi oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä säädetyn lain 26 §:n mukainen kirjanpitovelvollisuus.
4 §.Verotusarvot. Pykälässä säädettäisiin verotusarvon määräytymisestä niille kaivosmineraaleille, joiden vero perustuu määrän lisäksi kaivosmineraalin sisältämän metallin arvoon. Tällaisia kaivosmineraaleja olisivat liitteessä tarkoitetut metallimalmit.
Verotuksessa arvonmäärityksen yhtenä lähtökohtana voidaan pitää tavoitetta siitä, että verotusarvo vastaa mahdollisimman hyvin tuotteen käypää arvoa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan vakiintuneesti tuotteen todennäköistä luovutushintaa. Metallimalmien eräänlaista käypää arvoa kuvaa kansainvälisissä metallipörsseissä noteerattu hinta standardimuotoiselle valmiille metallituotteelle. Maailmanmarkkinahinta siis kuvaa metallimalmien keskimääräisiä standardiarvoja, vaikkei vastaakaan täsmällisesti rikasteena tai lopputuotteena myydyn malmin arvoa.
Maailmanmarkkinahinnan käyttäminen verotuksessa vastaisi keskimääräisesti maaperästä otettujen kaivosmineraalien arvoa kansainvälisellä mittapuulla. Vastaava arvonmääritystapa on käytössä metallimalmeista maksettavan kaivoslain louhintakorvauksen määrittelyssä sekä Suomessa että Ruotsissa.
Vaikka maailmanmarkkinahinta ei täsmällisesti vastaa verotettavan kaivosmineraalin käypää arvoa veron suorittamisvelvollisuuden syntymishetkellä, ratkaisu olisi perusteltu verotuksen summaarisen luonteen näkökulmasta. Keskimääräisiä arvonmääritysmenetelmiä on käytössä myös muissa verolajeissa, joten menetelmä ei muodostaisi poikkeusta. Verotusarvon määrittely maailmanmarkkinahintojen perusteella olisi käytännönläheinen ja läpinäkyvä järjestelmä, jonka voidaan arvioida ottavan verotuksen kannalta riittävällä tavalla huomioon metallimalmien väliset erot arvoissa ja samalla arvottavan yhtenäisesti saman metallimalmin arvoa eri kaivoksissa. Maailmanmarkkinahinnan käyttäminen olisi myös toimijoille ennakoitava ja vakiintunut metallimalmien arvonmääritysmenetelmä, joka kohtelee toimijoita yhdenmukaisin perustein.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin verotusarvon laskentatavasta. Verotusarvo laskettaisiin kullekin kaivosmineraalille erikseen. Ensisijaisesti verotusarvo tulisi määritellä kaivosmineraalin kansainvälisten päivittäisten markkinahintojen tai muiden vastaavien julkisten hintatietojen perusteella. Tällä viitattaisiin esimerkiksi kansainvälisten metallipörssien, kuten London Metal Exchange ja London Bullion Market, hintatietoihin. Vastaaviin hintalähteisiin metallimalmien arvonmäärityksen perusteena viitataan kaivoslakia koskevassa hallituksen esityksessä HE 273/2009 vp louhintakorvauksen osalta. Lisäksi Ruotsin louhintakorvauksen laskentatapaa täsmentävässä asetuksessa arvonmäärityksen lähteiksi on säädetty edellä mainitut kansainväliset metallipörssit.
Ellei tällaista hintatietoa ole saatavilla, arvo voitaisiin johtaa kyseistä metallia sisältävän tuotteen julkisesta hintatiedosta, joka kuvastaisi metallin vertailukelpoista hintaa. Suomen nykyisestä metallituotannosta kromin tuotanto edustaa tällaista metallia, koska lähes kaikki louhittu kromi jalostetaan ferrokromiksi. Puhtaalla kromimetallilla ei juurikaan käydä kauppaa, ja siksi sen hinta ei kuvaa Suomessa tuotetun kromin arvoa. Lisäksi kromimalmin jalostaminen puhtaaksi kromiksi on kalliimpaa kuin kromin jalostaminen ferrokromiksi, minkä takia puhtaan kromin hinta on käytännössä yliarvio kromin hinnasta. Tästä johtuen kromin arvo kaivosmineraaliverotuksessa olisi perusteltua johtaa ferrokromin kromisisällön hinnasta.
Jotta yksittäisen ajankohdan arvonvaihtelut eivät saa liian suurta roolia, verotusarvo laskettaisiin päivittäisten markkinahintojen aritmeettisena keskiarvona kalenterivuoden mittaisella ajanjaksolla. Päivittäisellä arvolla tarkoitettaisiin niitä päiviä, kun hintanoteerauksia on kalenterivuoden aikana saatavilla. Keskiarvo olisi kunkin kalenterivuoden päivittäisten arvojen summa jaettuna niiden lukumäärällä.
Verotusarvojen hintatiedot olisivat lähtökohtaisesti vastaavista hintalähteistä kuin tämän esityksen verotasojen määrittelyssä käytetyt arvot. Erona kuitenkin olisi, että esityksen verotasojen määrittelyssä on käytetty heinäkuun tai elokuun alun 2022 hintatietoja lukuun ottamatta kromia, josta on käytetty vuoden 2021 hintatietoa. Kaivosmineraaliverotuksessa käytettävät verotusarvot laskettaisiin hintatietojen aritmeettisena vuotuisena keskiarvona. Esityksessä ehdotettujen verotasojen määrittelyssä on käytetty seuraavia hintatietoja:
Taulukko 1. Esityksen verotasojen laskennassa sovelletut metallien hinnat
Kaivosmineraali | Hinta | Yksikkö |
Kupari | 7 529,79 | eur/t |
Nikkeli | 21 483,33 | eur/t |
Sinkki | 3097,21 | eur/t |
Koboltti | 56 190,00 | eur/t |
Kromi | 2 387,11 | eur/t |
Kulta | 54 753,11 | eur/kg |
Hopea | 601,81 | eur/kg |
Palladium | 66 534,31 | eur/kg |
Platina | 28 291,16 | eur/kg |
Lähde: Geologian tutkimuskeskus, LME Monthly Overview, S&P Capital IQ, US Department of the Interior.
Pykälän 2 momentin mukaan kunkin kaivosmineraalin verotusarvojen perusteena käytettävästä hintatiedosta ja sen määrittämisestä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen antaminen olisi tarpeen, jotta voidaan säätää yksityiskohtainen hintatieto kullekin liitteessä tarkoitetun metallimalmin verotusarvolle. Hintatiedot määritettäisiin 1 momentissa säädetyillä perusteilla. Ehdotus takaisi myös verovelvollisten oikeusturvan ja verotusarvojen läpinäkyvyyden.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että veroviranomaisena toimiva Verohallinto vahvistaisi verokaudella käytettävät verotusarvot vuosittain verokauden alussa. Verotusarvot laskettaisiin ja vahvistettaisiin kaivosmineraaliverolaissa säädettävien perusteiden ja laskentatavan sekä asetuksessa täsmällisesti säädettävien hintatietojen perusteella. Kysymyksessä olisi tekninen laskenta- ja vahvistusmenettely, jossa viranomaisen harkintavalta olisi sidottua.
Verotusarvot perustuisivat verokautta edeltävän kalenterivuoden hintatietoihin. Esimerkiksi verokauden 2024 verotusarvot laskettaisiin vuoden 2023 hintatietojen keskiarvona, ja ne vahvistettaisiin viimeistään 1.2.2024. Maailmanmarkkinahintojen mukainen hintakehitys näkyisi siis verotusarvoissa jälkikäteen. Veron tavoitteen näkökulmasta arvon ei kuitenkaan tarvitse välttämättä vastata reaaliaikaisesti veron kertymistä. Samoin voidaan pitää toissijaisena sitä, vastaako verotusarvo täsmällisesti tietyn myyntihetken mukaista hintaa. Tietyn ajanjakson keskimääräistä yleistä hintatasoa osoittava arvo on tapa suhteuttaa kaivosmineraalien arvot toisiinsa verolle asetetun tavoitteen kannalta. Verotusarvon määrittäminen riittävän pitkän ajanjakson perusteella myös tasaisi maailmanmarkkinahintojen vaihteluiden vaikutusta. Verovelvollisten oikeusvarmuuden kannalta etukäteinen arvon vahvistaminen on myös perusteltua, jotta käytettävät verotusarvot ovat otettavissa huomioon jo verokauden aikana.
5 §.Veron määrä. Pykälässä säädettäisiin veron määrästä ja verotasoista.
Pykälän 1 momentti koskisi liitteessä tarkoitettujen kaivosmineraalien eli metallimalmien verotasoa. Veron määrä olisi 0,6 prosenttia kaivosmineraalin sisältämän metallin verotusarvosta. Kaivosmineraalin sisältämä metalli tarkoittaisi malmin metallipitoisuutta veron suorittamisvelvollisuuden ajankohtana. Pitoisuudella tarkoitettaisiin sellaista tietoa, joka kertoo arvometallin osuuden malmissa. Jalometallien eli hopean, kullan, palladiumin ja platinan osalta osuus laskettaisiin kilogrammoissa ja muiden metallien osalta tonneissa. Verotusarvosta säädettäisiin 4 §:ssä. Veron määrä laskettaisiin siis prosenttiosuutena metallimalmin pitoisuuden ja verotusarvon perusteella.
Pykälän 2 momentti koskisi muita kaivosmineraaleja. Niiden vero olisi 0,20 euroa tonnilta. Vero määräytyisi kaivosmineraalin painon perusteella veron suorittamisvelvollisuuden ajankohtana.
Molempien momenttien mukaisissa määrätiedoissa täyden yksikön yli meneviä osia ei otettaisi huomioon.
6 §.Viranomaiset. Pykälässä säädetysti toimivaltaisista viranomaisista säädettäisiin valmisteverotuslaissa. Kaivosmineraaliverotuksen toimittamisesta vastaisi Verohallinto.
7 §.Rekisteröitymisvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin rekisteröitymisvelvollisuudesta. Valmisteverolainsäädännössä on säädetty eräille toimijoille velvollisuus tai oikeus rekisteröityä verovelvolliseksi valmisteveron alaisesta toiminnastaan. Rekisteröinti on tarpeen verotuksen toimittamisen sujuvuuden ja verovalvonnan takia. Myös kaivosmineraaliveron piiriin kuuluvien toimijoiden tulisi rekisteröityä verovelvollisiksi. Käytännössä toimijat ovat pääsääntöisesti elinkeinotoimintaa harjoittavia oikeushenkilöitä. Lupa kaivostoiminnan harjoittamiseen on kuitenkin mahdollista myöntää myös luonnolliselle henkilölle. Tästä johtuen eräissä harvoissa tilanteissa rekisteröintivelvollisena saattaisi olla luonnollinen henkilö.
Rojaltityyppisellä kaivosmineraaliverolla olisi valmisteverojen kanssa samanlaisia piirteitä. Kaivosmineraalivero ehdotetaankin sisällytettäväksi valmisteverotuslain soveltamisalaan, jolloin siihen voidaan soveltaa soveltuvin osin valmisteverotuslainsäädäntöä.
Kaivosmineraaliveron verovelvolliseksi rekisteröitymiseen sovellettaisiin valmisteverotuslain 5 lukua. Valmisteverotuslain 31 §:n mukaan verovelvollisen olisi tehtävä rekisteröitymisilmoitus Verohallinnolle sähköisesti ennen kuin rekisteröitymistä edellyttävä toiminta alkaa. Poikkeustapauksessa toimija voisi kuitenkin olla luonnollinen henkilö. Vaikka kyse tällöinkin olisi elinkeinotoiminnan harjoittamisesta, sähköisen menettelyn pakollisuus olisi välittömästi yksityishenkilöön kohdistuva velvollisuus. Tästä johtuen luonnollisten henkilöiden olisi erityistilanteessa mahdollista tehdä ilmoitus myös muulla tavoin kuin sähköisesti.
Käytännössä uusien toimijoiden olisi tehtävä rekisteröitymisilmoitus ennen louhinnan alkamista. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan nykyisten toimijoiden olisi rekisteröidyttävä verovelvollisiksi viimeistään 1.3.2024. Verohallinto antaisi rekisteröinnistä muutoksenhakukelpoisen päätöksen. Verohallinnolla on valtuus valmisteverotuslain perusteella antaa tarkempia määräyksiä rekisteröintimenettelystä.
Verovelvollisuuden piirissä olisivat kaikki jo toiminnassa olevat kaivokset ja tulevaisuudessa käynnistettävät kaivokset. Verovelvollisen olisi siten ilmoitettava rekisteriin kaikki kaivokset, joiden perusteella verovelvollisuus muodostuu. Jos rekisteröinnin perusteena olevat tiedot muuttuisivat, verovelvollisen olisi ilmoitettava tietojen muuttumisesta tai toiminnan päättymisestä viipymättä Verohallinnolle valmisteverotuslain 31 §:n mukaisesti. Ilmoitus tietojen muuttumisesta olisi käytännössä tehtävä ennen toiminnan muutosta, kuten ennen kuin louhinta alkaa verovelvolliseksi jo aiemmin rekisteröityneen toimijan uudessa kaivoksessa. Verohallinto tekisi muutokset rekisteröintiin tai poistaisi verovelvollisen rekisteristä siitä lukien, kun rekisteröinnin edellytyksenä oleva toiminta on muuttunut tai päättynyt.
Rekisteröityminen olisi pakollista, ja sen laiminlyönnistä määrättäisiin seuraamusmaksu kuten muussakin valmisteverotuksessa. Jos verovelvollinen ei Verohallinnon kehotuksesta huolimatta täyttäisi rekisteröitymisvelvollisuuttaan, Verohallinto määräisi verovelvolliselle oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 39 §:n mukaisesti enintään 5 000 euron laiminlyöntimaksun ja merkitsisi verovelvollisen rekisteriin viranomaisaloitteisesti.
Kaivosmineraalivero liitettäisiin Verohallinnon ylläpitämään ja jo olemassa olevaan rekisteritietovarantoon, joka koskee valmisteverotuslain perusteella tehtäviä rekisteröintejä. Koska veroon sovellettaisiin valmisteverotuslain säännöksiä rekisteröitymisestä, rekisterin käyttötarkoitukseen ja rekisteritietojen säilytysaikaa koskeviin menettelyihin sovellettaisiin myös valmisteverotuslakia. Rekisteriin merkittäisiin muun muassa verovelvollisen nimi, osoite sekä tiedot niistä kaivoksista, joiden osalta verovelvollisella on lupa kaivostoiminnan harjoittamiseen. Rekisterit sisältävät pääosin yrityksiä koskevia tietoja, mutta niihin voi kuitenkin sisältyä myös luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja. Myös kaivosmineraaliveron osalta on mahdollista, että eräissä harvoissa tapauksissa rekisteröintivelvollisuus koskee luonnollista henkilöä. Valmisteverotuslain säännösten katsotaan vastaavan luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) vaatimuksia, kuten hallituksen esityksessä eduskunnalle valmisteverotusmenettelyn ja autoverotusmenettelyn uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi HE 54/2020 vp kuvataan.
8 §.Tiedonsaantioikeudet. Pykälässä säädettäisiin tietojenvaihdosta veroviranomaisen ja kaivosviranomaisen välillä. Ehdotetulla säännöksellä varmistettaisiin viranomaisten välinen tietojenvaihto salassapitosäännösten estämättä.
Pykälän 1 momentin perusteella Verohallinnolla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada verotusta ja sen valvontaa varten tarpeellisia tietoja kaivoslainsäädännön mukaisilta kaivosviranomaisilta. Tällainen olisi esimerkiksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Verotusta varten tarpeelliset tietoja olisivat käytännössä esimerkiksi kaivosviranomaisen käytössä olevat tiedot kaivosluvista ja kaivospiireistä sekä niiden sisällöstä, kaivoksista, louhituista kaivosmineraaleista ja niiden määristä eri tuotantovaiheiden ajankohtina. Arvion tietojen tarpeellisuudesta tekisi Verohallinto.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Verohallinnon oikeudesta luovuttaa verotusta varten saamiaan tietoja 1 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle valmisteverotuslain salassapitosäännösten estämättä. Tiedot olisi oikeus antaa kaivosviranomaisen niitä pyytäessä ja jos tiedot olisivat tarpeen kaivosviranomaiselle säädettyä tehtävää varten. Valmisteverotusta koskevasta erityisestä salassapitovelvollisuudesta säädetään vuonna 1994 annetun valmisteverotuslain (1469/1994) 66 ja 67 §:ssä. Salassapitosäännökset jätettiin voimaan kumottaessa muutoin vanha valmisteverotuslaki 1.4.2010 voimaan tulleella uudella valmisteverotuslailla.
Sivullisen tiedonantovelvollisuudesta säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 5 luvussa ja valmisteverotuslain 12 luvussa. Näitä säännöksiä sovellettaisiin myös kaivosmineraaliverotuksessa, sillä kaivosmineraalivero sisällytettäisiin mainittujen lakien soveltamisalaan.
9 §.Tilittäminen veronsaajille. Pykälässä säädettäisiin valtiolle ja kunnille tulevista jako-osuuksista kaivosmineraaliveron tuotosta.
Pykälän 1 momentin mukaan veron tuotosta 40 prosenttia tilitettäisiin yleiskatteellisesti valtiolle ja 60 prosenttia kaivosten sijaintikunnille. Tämä tarkoittaisi, että tietyn kunnan alueella olevan kaivoksen maksamasta verotulosta tilitettäisiin 60 prosenttia tälle kunnalle.
Jos kaivos sijaitsee useamman kuin yhden kunnan alueella, jaettaisiin kuntaosuus suhteessa sijaintikuntien osuuteen kaivoksen alueen pinta-aloista. Kaivoksen sijaintikunnilla ja kaivoksen alueen pinta-aloilla tarkoitettaisiin kaivoslainsäädännön mukaisessa luvassa tarkoitettuja kunta- ja pinta-alatietoja. Vastaavasti kuin 2 §:ssä luvalla tarkoitettaisiin nykyisessä kaivoslaissa tarkoitettua kaivoslupaa, aiempien kaivoslakien aikaisia kaivospiirejä sekä muita kaivoslainsäädännössä tarkoitettuja vastaavia, kaivostoimintaan oikeuttavia lupia. Kaivoksen alueella tarkoitettaisiin kaivoksen varsinaisia alueita eli kaivoslain 19 §:ssä tarkoitettuja kaivosalueita ja vanhan kaivoslain 22 §:ssä tarkoitettua kaivospiiriä. Pinta-alatietoon ei luettaisi mukaan kaivosten apualueita. Verokauden kaivosmineraalivero tilitettäisiin verokauden lopun lainvoimaisen luvan sijaintikunta- ja pinta-alatietojen mukaan.
Pykälän 2 momentin mukaan verontilitykseen sovellettaisiin verontilityslain menettelysäännöksiä. Koska kaivosmineraaliverolla ei ole ansio- ja pääomatuloverojen mukaista ennakkoperintää tai maksuunpanovaihetta eikä yhteisöveron tilittämisessä käytettäviä yritystoiminta- tai metsäerän mukaisia perustetietoja, eivät edellä mainittuihin liittyvät säännökset verontilityslain 4, 5 ja 5 a §:ssä sekä 6 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 3 luvussa soveltuisi kaivosmineraaliveroon. Muiden tilitettävien verojen tapaan kaivosmineraaliveron tilittäminen olisi kuukausittaista, verovuosikohtaista ja kertymän mukaista. Tilityksiä myös oikaistaisiin kuukausittain verovuotta seuraavien neljän kalenterivuoden ajan, jos jakoperusteisiin tai veron määriin tulisi muutoksia. Tämän jälkeen kertyvät verot tilitettäisiin muiden verojen tapaan vanhimman verovuosikohtaisesti tilitettävän verovuoden jakoperusteilla. Verovuodella tarkoitettaisiin kaivosmineraaliveroa koskevaa verokautta.
10 §.Erinäiset säännökset. Vaikka kaivosmineraalivero otettaisiin valmisteverotuslain soveltamisalaan, valmisteverotuslakia sovellettaisiin kaivosmineraaliverotukseen vain tietyiltä osin. Soveltamisala vastaisi esimerkiksi valmisteverotuslain soveltamisalaa jäteverolainsäädännössä. Soveltamisalaa kuvataan tarkemmin jäljempänä valmisteverotuslain 1 §:n yhteydessä.
11 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentin mukaan laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.1.2024.
Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin niihin kaivosmineraaleihin, joita koskeva veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain voimaantulon jälkeen. Veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdasta säädettäisiin 3 §:ssä. Lakia sovellettaisiin niihin liitteessä tarkoitettuihin kaivosmineraaleihin, jotka toimitetaan ensimmäistä kertaa rikastettavaksi lain voimaantultua. Veron piiriin voisi siten tulla joitain sellaisia kaivosmineraaleja, jotka olisi louhittu ennen veron voimaantuloa, jos niitä ei ole toimitettu ensimmäistä kertaa rikastettavaksi ennen lain voimaantuloa. Lisäksi lakia sovellettaisiin niihin muihin kuin liitteessä tarkoitettuihin kaivosmineraaleihin, jotka louhitaan lain voimaantultua.
Verotuksen sujuvuuden ja oikea-aikaisuuden varmistamiseksi 2 §:ssä tarkoitettujen toimijoiden tulisi rekisteröityä verovelvollisiksi. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että rekisteröitymisilmoitus olisi tehtävä kahden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Tämä koskisi nykyisiä toimijoita, joista lain voimaantullessa tulee verovelvollisia.
Verohallinto voisi ryhtyä lain täytäntöönpanotoimiin, muun muassa tiedottamiseen, ohjeistuksen antamiseen ja rekisteröintiin, jo ennen lain voimaantuloa.
Liite. Lain liitteessä säädettäisiin tyhjentävästi ne metallimalmit, joiden vero olisi arvoperusteinen. Vaikka liitteessä mainitut kaivosmineraalit ovat kaivosmineraaleista tuotettavia alkuaineita eikä aina kaivosmineraaleja, niistä käytettäisiin nimitystä kaivosmineraali. Liitteeseen on sisällytetty sellaiset metallimalmit, joita Suomen maaperästä louhitaan. Näitä olisivat hopea, koboltti, kromi, kulta, kupari, litium, nikkeli, palladium, platina ja sinkki. Suluissa ilmoitettaisiin kyseisen metallin kemiallinen merkki.
Jos kaivosmineraalia ei mainita lain liitteessä, sen vero määräytyisi määräperusteisesti.
7.3
Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä
1 §. Lain soveltamisala. Pykälässä säädetään lain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin 20 kohdaksi lisättäisiin kaivosmineraaliverolaki.
Kaivosmineraaliveroon sovellettaisiin siten oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä verotusmenettelystä ja muutoksenhausta. Veroilmoittamista, veron maksamista ja seuraamusmaksuja koskevia menettelyitä kuvataan jäljempänä 17 ja 32 §:n yhteydessä.
Kaivosmineraaliverolaissa tarkoitetun verovelvollisen kirjanpitoon sovellettaisiin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 26 §:ää. Verovelvollisia koskisi siis vastaava kirjanpitovelvollisuus kuin muitakin oma-aloitteisesti veronsa suorittavia verovelvollisia. Kirjanpidosta tulisi käydä selville muun muassa tiedot louhittujen kaivosmineraalien määrästä ja ajankohdasta, rikastukseen toimitettujen kaivosmineraalien määrästä, pitoisuuksista ja ajankohdasta sekä muut verotuksen toimittamista ja sen valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Kaivosmineraaliveroa koskevan kirjanpitovelvollisuuden sisällöstä säädettäisiin valmisteveroja vastaavasti oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun valtionneuvoston asetuksen (1355/2016) 1 a luvussa.
Kaivosmineraaliveroa koskeviin päätöksiin ja niitä koskevaan muutoksenhakuun sovellettaisiin oma-aloitteisten verojen päätöksiä koskevia säännöksiä, joista säädetään 9–10 luvussa. Kaivosmineraaliveroa koskevat oikaisuvaatimukset ratkaisisi ensimmäisenä asteena verotuksen oikaisulautakunta. Muutosta olisi haettava kirjallisella oikaisuvaatimuksella kolmen vuoden kuluessa sitä kalenterivuotta seuraavan vuoden alusta, johon kuuluvalta asianomaisen veron verokaudelta vero olisi tullut ilmoittaa ja maksaa. Oikaisuvaatimus voidaan kuitenkin aina tehdä 60 päivän kuluessa päivästä, jona verovelvollinen on saanut päätöksestä tiedon. Valituksesta hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen säädetään 64–68 §:ssä.
2 §. Määritelmät.Pykälässä säädetään määritelmistä. Pykälän 4 kohdan määritelmään verovelvollisesta tehtäisiin kaivosmineraaliveroa koskeva muutos.
Pykälän 6 kohdassa määritellään valmisteverotuksessa säännöllisesti verovelvollinen. Valmisteverotuksessa säännöllisesti verovelvollisilla tarkoitetaan muun muassa niitä, joilla on velvollisuus tai oikeus rekisteröityä verovelvollisiksi. Kaivosmineraaliverolaissa tarkoitettu verovelvollinen olisi säännöksessä tarkoitettu säännöllisesti verovelvollinen. Pykälän 6 kohtaan ei tehtäisi muutoksia.
11§. Verokausi. Pykälässä säädetään verokausista eli ajanjaksoista, joilta verovelvollisten tulee ilmoittaa ja maksaa vero.
Kaivosmineraaliveron verokausi olisi kalenterivuosi. Veroilmoitus annettaisiin yhden kerran koko kalenterivuoden mittaiselta verokaudelta. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten niin, että siinä säädettäisiin apteekkiveron lisäksi kaivosmineraaliveron kalenterivuoden mittaisesta verokaudesta.
17 §. Veroilmoituksen määräpäivä. Pykälässä säädetään, milloin veroilmoitus on viimeistään annettava.
Pykälän 1 momentin mukaisen pääsäännön mukaan veroilmoitus on annettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden yleisenä eräpäivänä. Kaivosmineraaliverotuksessa yleinen eräpäivä ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukainen, sillä verovelvollisilla ei välttämättä olisi tuolloin vielä kaikkia veron perusteeksi tarvittavia tietoja saatavilla. Kaivostoiminnan louhintatietojen tilastot valmistuvat tyypillisesti vuosittain maaliskuussa. Tästä johtuen 1 momenttiin lisättäisiin viittaus lisättäväksi ehdotettavaan 5 momenttiin, jossa säädettäisiin kaivosmineraaliveroa koskeva poikkeussäännös määräajasta.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan kaivosmineraaliverolaissa tarkoitetun verovelvollisen olisi annettava veroilmoitus viimeistään verokautta seuraavan maaliskuun yleisenä eräpäivänä. Poikkeussäännös olisi tarpeen sen vuoksi, että verovelvollisilla olisi verokauden päättymisen jälkeen riittävästi aikaa laskea ja ilmoittaa vero. Yleinen eräpäivä on oma-aloitteisessa verotuksessa kalenterikuukauden 12. päivä. Jos 12. päivä on muu kuin pankkipäivä, eräpäivä on sitä seuraava ensimmäinen pankkipäivä. Kaivosmineraaliverotuksessa esimerkiksi verokauden 2024 veroilmoitus tulisi näin ollen antaa viimeistään 12.3.2025.
Vero ilmoitettaisiin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain yleisten menettelysäännösten mukaisesti ja ilmoittamisvelvollisuuteen sovellettaisiin lain 4 lukua. Velvollisuudesta antaa veroilmoitus säädettäisiin 16 §:ssä. Verovelvollinen antaisi yhden veroilmoituksen kaikista niistä kaivosmineraaleista, joista veron suorittamisvelvollisuus olisi syntynyt verokauden aikana. Samalla se laskisi ja ilmoittaisi verokaudelta suoritettavan veron määrän. Veroilmoituksella tulisi eritellä veronalaiset kaivosmineraalit ja niihin liittyvät tiedot. Veroilmoitus annettaisiin kaivoskohtaisesti, eli jos verovelvollisella olisi useampia kaivoksia, jokaisen kaivoksen tiedot tulisi antaa erikseen. Lain 16 §:ssä säädetysti Verohallinnon päätöksellä annettaisiin tarkempia määräyksiä veroilmoituksella ilmoitettavista tiedoista. Veroilmoitus olisi 18 §:n mukaisesti annettava Verohallinnolle lähtökohtaisesti sähköisesti, mutta se voitaisiin erityisestä syystä hyväksyä annettavaksi myös paperisena.
Veroilmoitus olisi annettava myös verokaudelta, jolloin toimintaa ei ole ollut. Tällöin annettaisiin ei toimintaa -ilmoitus eli niin sanottu nollailmoitus.
Jos verovelvollinen havaitsisi antamallaan ilmoituksella virheen, sen olisi korjattava virhe antamalla kyseiselle verokaudelle oikaisuilmoitus eli korvaava veroilmoitus lain 25 §:n mukaisesti. Lain 25 §:n 2 momentin mukainen taloudelliselta merkitykseltään vähäisen virheen korjausmenettely ei koskisi valmisteverojen tapaan myöskään kaivosmineraaliveroa.
Lain 7 luvussa säädettäisiin seuraamusmaksuista ja 8 luvussa veron määräämisestä ja päätöksen oikaisusta. Jos veroilmoitus annettaisiin myöhässä, Verohallinto määräisi verovelvollisen maksettavaksi lain 35 §:ssä tarkoitetun myöhästymismaksun. Myöhästymismaksun määrästä säädetään 36 §:ssä. Jos veroilmoitus olisi annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka se olisi jätetty kokonaan antamatta, Verohallinto määräisi lain 37 §:ssä tarkoitetun veronkorotuksen. Veronkorotuksen määrästä säädetään 38 §:ssä.
Jos veroa on ilmoitettu liian vähän tai sitä on muusta syystä tullut liian vähän maksettavaksi, Verohallinto määräisi veron tai oikaisisi päätöstä verovelvollisen vahingoksi 40 §:n mukaisesti. Vastaavasti veron määräämisestä ja oikaisusta verovelvollisen hyväksi säädetään 41 §:ssä. Jos verovelvollinen on laiminlyönyt veron ilmoittamisen kokonaan tai on ilmoittanut sitä ilmeisesti liian vähän eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut veron määräämistä varten tarvittavia tietoja, Verohallinto määräisisi maksettavan veron määrän arvioimalla. Tästä säädetään 43 §:ssä. Veron määräämisen ja oikaisun määräajoista säädetään 44-47 §:ssä.
Jos kaivosmineraaliverolaissa tarkoitettu verovelvollinen päättäisi toimintansa ja kaivosmineraaliverolain 7 §:ssä tarkoitetun rekisteröintinsä kesken kalenterivuoden, verovelvollisen olisi lain 22 §:n 2 momentin ja 33 §:n 2 momentin mukaisesti annettava verokauden veroilmoitus ja maksettava verokauden vero viimeistään lopettamiskuukautta seuraavan toisen kuukauden yleisenä eräpäivänä. Esimerkiksi toiminnan päättyessä tammikuussa verokauden veroilmoitus olisi annettava viimeistään 12. päivänä maaliskuuta. Verovelvollinen voisi antaa veroilmoituksen kuitenkin aikaisintaan kyseistä verokautta koskevan Verohallinnon päätöksen antamisen jälkeen maaliskuun 1. päivänä.
32 §. Verokauden veron maksaminen. Pykälässä säädetään, milloin vero on viimeistään maksettava. Oma-aloitteisessa verotuksessa vero maksetaan samassa yhteydessä kuin veroilmoitus annetaan. Verovelvollinen siis laskee itsenäisesti veron määrän, ilmoittaa tiedot ja maksaa veron.
Pykälän 1 momentin mukaisen pääsäännön mukaan verokauden vero on maksettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden yleisenä eräpäivänä. Kuten edellä ehdotetaan, kaivosmineraaliverotuksessa sovellettaisiin pääsäännöstä poikkeavaa määräpäivää veron ilmoittamiselle ja maksamiselle, jotta toimijoilla on riittävä aika muodostaa verotusta varten tarvittavat tiedot. Tästä johtuen 1 momenttiin lisättäisiin viittaus lisättäväksi ehdotettavaan 6 momenttiin, jossa säädettäisiin kaivosmineraaliveroa koskeva poikkeussäännös määräajasta.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan kaivosmineraaliverolaissa tarkoitetun verovelvollisen olisi maksettava verokauden vero viimeistään verokautta seuraavan maaliskuun yleisenä eräpäivänä. Veron maksamisen määräpäivä olisi sama kuin verokauden veroilmoituksen antamisen määräpäivä. Määräpäivä olisi poikkeus 1 momentin mukaisesta pääsäännöstä sekä 2 momentissa säädetystä valmisteverotuksessa säännöllisesti verovelvollisen veron maksamisen määräpäivästä.