1.1  Tausta

Valtioneuvosto on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa 16.3.2020, että maassa vallitsee koronavirustilanteen vuoksi poikkeusolot. Valtioneuvosto linjasi tällöin tietyistä toimenpiteistä koronavirustilanteen hoitamiseksi Suomessa. Hallitus on tämän jälkeen tehnyt linjauksia uusista toimenpiteistä. Linjattujen toimenpiteiden tarkoituksena on suojata väestöä sekä turvata yhteiskunnan ja talouselämän toiminta.  

Ehdotuksessa säädettäisiin uusista toimenpiteistä vankeusrangaistusten täytäntöönpanon turvaamiseksi koronavirus-epidemian olosuhteissa.  

Oikeusministeriö on jo antanut 19.3.2020 vankeuslain (767/2005) 2 luvun 1 §:n 4 momentin nojalla asetuksen vankeusrangaistusten täytäntöönpanoon ryhtymisen siirtämisestä (122/2020). Asetuksen perusteella sakon muuntorangaistuksille ja enintään kuuden kuukauden pituisille vankeusrangaistuksille ei määrätä ilmoittautumisaikaa vankilaan 19.3.2020-19.6.2020 välisenä aikana. Asetus ei koske yli kuuden kuukauden pituisia vankeusrangaistuksia. Asetuksen tavoitteena oli vähentää vankilukua sen turvaamiseksi, että koronavirus-epidemian laajentuessa pystytään turvaamaan vankeusrangaistusten asianmukainen täytäntöönpano. Tavoitteena oli myös vähentää vankilaan tulevien vankien määrää ja näin riskiä sairastuneiden vankien tulemisesta vankilaan. Asetuksen nojalla vankiluvun on arvioitu väliaikaisesti laskevan noin 100-200 vangilla. 

Rikosseuraamuslaitos on tehnyt oikeusministeriölle esityksen täytäntöönpanon aloittamista koskevan rajoituksen laajentamisesta koskemaan kaikkia vankilaan itse ilmoittautuvia sakon muuntorangaistukseen ja ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittuja. Rikosseuraamuslaitos arvioi, ettei asetuksen nojalla tapahtuvaa vankiluvun alentumista voida pitää riittävänä epidemian pahentuessa. Muutoksella voitaisiin vähentää vankilukua väliaikaisesti asetusmuutos huomioiden yhteensä 300-400 vangilla. Näin pyrittäisiin turvaamaan vankiloiden toimintakykyä koronavirus-epidemian pahentuessa.  

Ehdotetulla lailla rajoitettaisiin väliaikaisesti niin sanottujen itse ilmoittautuvien tuomittujen ja sakon muuntorangaistukseen tuomittujen ottamista vankilaan sekä tuomittujen etsintäkuuluttamista täytäntöönpanon aloittamiseksi. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä. 

Esityksen kiireellisyyden vuoksi on tarpeen poiketa kuulemista säädösvalmistelussa koskevista ohjeista eikä esityksestä ole järjestetty kuulemiskierrosta. Esitys on kuitenkin valmisteltu yhteistyössä rangaistusten täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten kanssa.  

2.1  Lainsäädäntö

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 36 §:n 1 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskus lähettää sakon muuntorangaistukseen tuomitulle maksukehotuksen sakon maksamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan, jos maksuvelvollinen ei täytä maksuvelvollisuutta kokonaisuudessaan 1 momentissa tarkoitetussa maksukehotuksessa asetetussa määräajassa tai 1 momentin nojalla myönnetyn maksuajan kuluessa, Oikeusrekisterikeskuksen on haettava muuntorangaistuksen täytäntöönpanoa sen paikkakunnan ulosottomieheltä, jossa muuntorangaistukseen tuomittu asuu tai oleskelee. Ulosottomiehen on huolehdittava siitä, että tuomittu toimitetaan rangaistuslaitokseen. Käytännössä suurin osa sakon muuntorangaistukseen tuomituista etsintäkuulutetaan täytäntöönpanon aloittamiseksi ja vain pienessä osassa ulosottomies määrää tuomitulle ilmoittautumisajan vankilaan. 

Lain 37 §:ssä säädetään muuntorangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä yksittäisessä tapauksessa. 

Vankeuslain 2 luvun 1 §:n mukaan rangaistus on pantava täytäntöön ilman aiheetonta viivytystä, kun sitä koskeva tuomio on saanut lainvoiman. Pykälän 2 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitos määrää tuomitulle ilmoittautumisajan ja sijoitusvankilan. Luvun 3 ja 4 §:ssä säädetään täytäntöönpanon lykkäämisestä yksittäisessä tapauksessa.  

Vankeuslain tai sakon täytäntöönpanosta annetun lain lykkäyssäännökset eivät sovellu kuin yksittäisissä tapauksissa. Vankeuslain 2 luvun 1 §:n 4 momentissa säädetään mahdollisuudesta siirtää yksittäistapauksia laajemmin rangaistusten täytäntöönpanoa. Momentin nojalla vankiluvun tasoittamiseksi ja rangaistuksen asianmukaisen täytäntöönpanon turvaamiseksi oikeusministeriön asetuksella voidaan säätää, että vankilat eivät ota tiettynä ajanjaksona vastaan sellaisia rangaistukseen tuomittuja, joilla on suoritettavanaan enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai sakon muuntorangaistus. 

Vankeuslain 2 luvun 2 a §:n nojalla tuomittu voidaan etsintäkuuluttaa täytäntöönpanon aloittamiseksi muun muassa, jos häntä ei tavoiteta tai hän ei saavu vankilaan määrättynä ilmoittautumisaikana. 

Kuten edellä on todettu, oikeusministeriö on antanut asetuksen, jonka nojalla sakon muuntorangaistusten ja enintään kuuden kuukauden mittaisten vankeusrangaistusten uusien ilmoittautumisaikojen määräämistä on siirretty 19.6.2020 saakka.  

2.2  Nykytilan arviointi

Maailmalla on vuoden 2020 aikana levinnyt niin sanottu koronavirus (COVID-19), joka on luokiteltu pandemiaksi. Tartuntoja on todettu myös eri puolilla Suomea. On todennäköistä, että koronavirus leviää myös vankiloihin vankilaan saapuvien vankien tai henkilökunnan mukana. Vankiloihin levitessään virus vaikuttaa merkittävällä tavalla vankiloiden kykyyn huolehtia tehtävistään, esimerkiksi, jos suuri osa vangeista tai henkilökunnasta altistuisi virukselle. Tähän pystytään jossain määrin vankien ja henkilökunnan ohjeistuksella ja tarvittaessa vankeuslain tai tartuntatautilain nojalla tehtävillä rajoitustoimilla. 

Vankien terveydentila on usein keskimääräistä väestöä heikompi, jolloin virus-tartunnan vaikutus yksittäisten vankien terveyteen voi olla erittäin suuri. Edelleen vangin sairastuminen virukseen altistaisi välittömästi monet muut vangit tartunnalle, koska riittävän turvavälin pitäminen usein vaikeaa vankiloissa. Viruksen leviämistä hallitsemattomasti vankiloihin tulee siten pyrkiä estämään. 

Toistaiseksi virustartuntojen ja epäilyjen määrä vankiloissa on ollut vähäinen. Rikosseuraamuslaitoksen henkilökuntaa on jonkin verran asetettu karanteeniin. Tiedossa kuitenkin on koronaviruksen poikkeuksellisen nopea leviäminen niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa sekä se, että tiedon epidemian kehittymisestä voidaan arvioida seuraavan jossakin määrin viiveellä sen leviämistä. Näin ollen voidaan pitää todennäköisenä, että epidemia tulee vaikuttamaan myös vankiloiden toimintaan. Tähän tulee varautua. 

Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen seurantakomitea, Committee preventing Torture (CPT), on 20.3.2020 julkaissut lausunnon periaatteista, jotka koskevat vapautensa menettäneiden henkilöiden kohtelua koronavirussairauden (COVID-19) pandemian yhteydessä. CPT:n mukaan epidemian vuoksi tehtävät suojatoimenpiteet eivät saa koskaan johtaa vapautensa menettäneiden henkilöiden kidutukseen ja epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun.  

Perusperiaatteena on CPT:n mukaan oltava kaikkien mahdollisten toimien toteuttaminen vapautensa menettäneiden henkilöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Tällaisten toimien myötävaikuttaminen myös osaltaan säilyttää henkilöstön terveys ja turvallisuus. 

Maailman terveysjärjestön (World Health Organisation, WHO) Euroopan osasto julkaisi 23.3.2020 väliaikaiset ohjeet siitä, miten käsitellä koronavirustauti (COVID-19) vankiloissa ja muissa pidätyspaikoissa Ohjeen nimi on ” ”Preparedness, prevention and control of COVID-19 in prisons and other places of detention”. Tartunnan leviämisen hallitseminen on välttämätöntä COVID-19: n suurten puhkeamisten estämiseksi. Ohjeen mukaan jokaisella maalla on vastuu kasvattaa valmiuttaan, valppauttaan ja niihin liittyvää kykyään tunnistaa, hallita ja hoitaa uusia COVID-19-tapauksia. Vankiloissa ja muissa pidätyspaikoissa olevat ihmiset eivät vain todennäköisesti ole alttiimpia COVID-19-tartunnalle, vaan myös erityisen alttiita ihmisoikeusrikkomuksille. 

Näistä syistä WHO toistaa tärkeät periaatteet, joita on noudatettava reagoidessaan COVID-19:ää vastaan vankiloissa ja muissa säilöönottopaikoissa, jotka ovat vahvasti ankkuroitu ihmisoikeuslainsäädäntöön ja kansainväliseen rikoksentorjuntaan ja rikosoikeutta koskevaan normistoon. Periaatteita ovat muun muassa, että terveydenhuollon tarjoaminen vankiloissa ja muissa pidätyspaikoissa oleville ihmisille on valtion vastuulla ja että vankiloissa ja muissa säilöönottopaikoissa olevien ihmisten tulee saada saman tasoinen terveydenhuolto kuin muilla. 

Myös YK:n kidutuksen vastainen komitea on suositellut, että valtiot ryhtyisivät toimiin vankiluvun vähentämiseksi (Advice of the Subcommittee on Prevention of Torture to States Parties and National Preventive Mechanisms relating to the Coronavirus Pandemic, 25th March 2020, sivu 3 kohta 9.2). 

Rikosseuraamuslaitoksessa on jo ryhdytty toimenpiteisiin vankien ja henkilökunnan ohjeistamiseksi koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Myös vankeuslainsäädännön nojalla mahdollisia rajoituksia esimerkiksi yhteydenpitoon vankilan ulkopuolelle on asetettu. Rikosseuraamuslaitos on laatinut varautumissuunnitelman sen varalle, että vankiloiden toimintoja joudutaan rajoittamaan.  

Voimassa olevan lainsäädännön nojalla tilanteeseen on varauduttu antamalla edellä mainittu oikeusministeriön asetus. Asetus annettiin koronavirusepidemian alkuvaiheen varautumistoimena. Asetuksen vaikutus vankilukuun on noin 100-200 vankia. 

Rikosseuraamuslaitos on valmistellut varautumista koronavirus-epidemian leviämiseen vankiloihin. Tiedot koronavirusepidemian vaikutuksista yhteiskuntaan ja mahdollisista vaikutuksista vankiloissa ovat täsmentyneet edellä mainitun asetuksen säätämisen jälkeen.  

Tällä hetkellä valtaosassa erityisesti suljetuista vankiloista vankeja tai tutkintavankeja on lähes koko vankilan kapasiteetin verran. Joissakin tutkintavankiloissa tutkintavankeja on enemmän kuin vankipaikkoja. 

Rikosseuraamuslaitos onkin arvioinut, että asianmukaisen vankeusrangaistusten täytäntöönpanon turvaamiseksi myös koronavirustilanteen edelleen pahentuessa, vankiloissa pitäisi olla aiempaa arviota enemmän vapaita vankipaikkoja. Tilanteen pahentuessa on voitava varautua esimerkiksi kokonaisten vankiosastojen eristämiseen tai henkilökunnan väliaikaiseen puutteeseen. Näissä tilanteissa vankeusrangaistusten täytäntöönpano voidaan toteuttaa asianmukaisesti ja turvallisesti, jos vankiloiden tämän hetkistä täyttöastetta voidaan jo ennakolta alentaa. Käytännössä täyttöasteen alentaminen tilanteen jo pahennuttua edellyttäisi vielä poikkeuksellisempia toimenpiteitä. Tällöin voitaisiin joutua arvioimaan jo vankilassa olevien vankien ennenaikaista vapauttamista. 

Voimassa olevan lainsäädännön nojalla ei ole mahdollista ryhtyä vankilukua enempää alentaviin toimenpiteisiin. Lykkäyssäännösten nojalla voidaan siirtää vain yksittäisten vankeusrangaistusten täytäntöönpanoa eikä jo annetun oikeusministeriön asetuksen nojalla saavuteta riittävää vankiluvun alentumista. Tarkoituksenmukaisin tapa vankiloiden täyttöasteen hallintaan olisi rajoittaa vankilaan tulevien vankien määrää nykyistä laajemmin. Sen sijaan tilanteen mahdollisesti pahennuttua on periaatteellisesti erittäin ongelmallista toteuttaa muutoksia, joilla vähennettäisiin vankilassa jo olevien vankien määrää. Tämä voisi käytännössä edellyttää vankilassa jo olevien vankien ennenaikaista vapauttamista. Ennakoimalla tilanne voitaisiin välttää tällaiset toimenpiteet. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sakon muuntorangaistuksen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon väliaikaisesta rajoittamisesta. Ehdotettu muutos koskisi kaikkia sakon muuntorangaistuksia ja ehdottomia vankeusrangaistuksia toisin kuin voimassa oleva oikeusministeriön asetus, joka koskee vain sakon muuntorangaistuksia ja enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistuksia. 

Ehdotettu laki merkitsisi poikkeamista rangaistusten täytäntöönpanon viivytyksettömyyden vaatimuksesta. Tämä olisi kuitenkin välttämätöntä sen turvaamiseksi, että rangaistusten asianmukainen ja turvallinen täytäntöönpano voitaisiin turvata. Ehdotusta voidaan myös pitää hyväksyttävämpänä kuin sitä, että tilanteen pahentuessa äärimmilleen jouduttaisiin arvioimaan vankilassa jo olevien vankien vapauttamista ennen säädettyä vapauttamisaikaa. 

Laissa säädettäisiin, ettei sakon muuntorangaistuksen tai ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittamistoimiin ja ilmoittautumisajan määräämiseen ryhdyttäisi 31.7.2020 saakka. Laki ei koskisi jo määrättyjä ilmoittautumisaikoja. Tällaisen ilmoittautumismääräyksen saaneen tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano voitaisiin aloittaa, jos hän ilmoittautuu vankilaan. 

Lakia ei sovellettaisi tuomioistuimen pakkokeinolain nojalla vangitsemiin ja tutkintavankeuslain nojalla vankilassa oleviin henkilöihin. Täytäntöönpanoa ei myöskään siirrettäisi, jos tuomittu on jo vankilassa.  

Ehdotetun lain nojalla olisi huolehdittava siitä, etteivät rangaistukset raukeaisi siirron aikana. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Esityksellä ei olisi taloudellisia vaikutuksia. 

Esityksen johdosta vankiluku alentuisi väliaikaisesti noin 300-400 vangilla. Rangaistukset olisi kuitenkin pantava täytäntöön mahdollisimman pian poikkeusolojen päätyttyä, joten vastaavasti silloin syntyisi paineita vankiluvun nousulle. Tähän voidaan kuitenkin varautua Rikosseuraamuslaitoksen toimilla tasaamalla vankien määräämistä vankilaan rajoitusten päätyttyä. Myös Oikeusrekisterikeskuksen ja ulosoton tulee varautua sakon muuntorangaistusten hallittuun täytäntöönpanoon poikkeusolojen päätyttyä. 

Esitys vaikuttaisi joidenkin satojen sakon muuntorangaistukseen ja ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittujen rangaistuksen täytäntöönpanon alkuun enimmillään noin neljällä kuukaudella.  

Esitys ei vaikuttaisi yhteiskunnan turvallisuuteen, koska täytäntöönpanon aloittamisen viivästyttäminen koskisi vain sellaisia tuomittuja, jotka muutenkin odottavat tuomion täytäntöönpanoa vapaudessa. 

Esityksellä turvattaisiin Rikosseuraamuslaitoksen kyky huolehtia asianmukaisesti rangaistusten täytäntöönpanosta koronavirustilanteen pahentuessa. Pienemmän vankimäärän avulla pystyttäisiin paremmin huolehtimaan esimerkiksi vankien karanteenin ja eristyksen toteuttamisesta ja henkilökunnan sairastuessa turvaamaan vankiloiden välttämättömät toiminnot.  

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esitystä valmisteltaessa on arvioitu sitä, voidaanko rangaistusten täytäntöönpano vankiloissa turvata jollain muulla tavoin kuin esitetyllä lailla. 

On sinällään tärkeää, että vankiloissa ryhdytään käytännön toimenpiteisiin viruksen leviämisen estämiseksi ja tällaisia toimenpiteitä on jo toteutettukin. Rikosseuraamuslaitoksen omilla toimenpiteillä ei kuitenkaan ole mahdollista esitetyllä tavalla vaikuttaa vankimäärään. Näin ollen ehdotettua lakia voidaan pitää perustelluimpana ratkaisuna turvata vankiloiden toimintakyky koronaviruksen levitessä. 

Valmistelussa on arvioitu myös sitä vaihtoehtoa, ettei vankien määrää alennettaisi ennakolta. Tällöin olisi kuitenkin riskinä se, että epidemian levitessä syntyisi tilanne, jossa jossain vankilassa ei enää pystyttäisi turvaamaan täytäntöönpanoa korkean täyttöasteen ja runsaan sairastuneiden vankien tai henkilökunnan määrän vuoksi. Tällöin voisi tulla arvioitavaksi kysymys siitä, täytyykö vankeja vapauttaa ennenaikaisesti. Tämän välttämiseksi on perusteltua vähentää vankien määrää ehdotetulla tavalla. 

5.2  Ulkomailla käytetyt keinot koronavirus-epidemian ehkäisemiseksi

Kaikissa Euroopan maissa on ryhdytty toimenpiteisiin koronavirus-epidemiaan varautumiseksi vankiloissa. Toimenpiteet vaihtelevat vangeille ja henkilökunnalle annettavasta ohjeistuksesta vierailujen ja toimintojen rajoituksiin ja rajoituksiin liikkumiseen vankilan ja siviiliyhteiskunnan tai vankiloiden välillä. Esimerkiksi Ranskassa oikeusministeri on määrännyt, että lyhyitä vankeusrangaistuksia ei nyt panna täytäntöön.  

Joissain maissa on myös toteutettu vankien ennenaikaisia vapauttamisia epidemian vuoksi.