1.1  Tausta

Venäjän sota Ukrainassa on radikaalisti muuttanut paitsi suomalaista ja eurooppalaista turvallisuusympäristöä, myös talouden tilaa ja näkymää. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Eurooppaa uhkaa perustarpeisiin kuten lämmitykseen, ruokaan tai kulutushyödykkeisiin kohdistuva niukkuus, joka johtaa myös hintojen nousuun. Muun muassa sähkön hinta on viime aikoina noussut merkittävästi. Satunnaisia ja lyhytaikaisia hintahuippuja voidaan pitää tavanomaisena piirteenä sähkömarkkinoilla ja ne voivat olla hyödyllisiä joillekin sijoittajille tuotantoinvestointien kattamiseksi ja toisaalta kulutuksen rajoittamiseksi. Helmikuusta 2022 lähtien koettu äärimmäinen ja jatkuva hintojen nousu poikkeaa huomattavasti tavanomaisesta markkinatilanteesta, jossa esiintyy vain satunnaisia huippuhintoja. 

Sähkön hinnan nousu alkoi jo vuoden 2021 toisella puoliskolla. Tapahtuneeseen hinnan nousuun oli useita syitä. Päästöoikeuden hinta alkoi nousta loppuvuonna 2020 tasosta 25 euroa hiilidioksiditonnilta ja nousi tasaisesti koko vuoden 2021 ylittäen loppuvuonna 80 euroa hiilidioksiditonnilta. Kesän 2021 jälkeen puolestaan maakaasun ja kivihiilen maailmanmarkkinahinta nousivat jyrkästi. Kaasun hintaan Euroopassa vaikuttivat ennen kaikkea Venäjän rajoitukset putkikaasun tuonnissa alueelle ja kaasuvarastojen alhainen täyttöaste. Pohjoismaisten vesivarastojen täyttöaste oli vuoden 2021 puoleenväliin asti vielä mediaanivuoden tasolla tai sitä korkeampi, mutta kevään 2021 jälkeen etenkin Norjan vesivarastot ovat olleet huomattavasti mediaanivuotta tyhjemmät. Kesän 2022 matalien varastotasojen jälkeen Pohjoismaiden vesivarastojen täyttöaste on noussut syksyn aikana normaaliksi. 

Sähkön tämänhetkiseen korkeaan hintatasoon vaikuttaa erityisesti Venäjän hyökkäyssodasta johtuva kaasukriisi. Kaasun hinta vaikuttaa keskeisesti sähkön hintaan Keski-Euroopassa ja EU:n sähkön sisämarkkinoiden kautta myös Suomessa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on aiheuttanut myös epävarmuutta muiden voimalaitoksissa käytettyjen polttoaineiden kuten kivihiilen ja raakaöljyn tarjontaan. Tämä on entisestään nostanut sähkön hintaa ja lisännyt hintavaihteluita Euroopassa. Pohjoismaissa sähkön hintaa on nostanut myös edellä mainittu Ruotsin ja Norjan vesivarastojen alhainen taso ja ongelmat ydinvoimaloiden käytössä. Suomessa sähkön hintaa on nostanut lisäksi sähkön tuonnin loppuminen Venäjältä 14.5.2022. Vuonna 2021 noin puolet tuontisähköstä tuotiin Venäjältä. Lisääntyneen tuulivoimatuotannon ansiosta hinta kuitenkin ajoittain laskee merkittävästi. Etenkin tuulisena päivänä, erityisesti matalan kulutuksen aikaan yöllä, sähkön spot-hinta voi olla jopa lähellä nollaa. Marraskuussa 2022 sähkön tukkumarkkinoiden kuukausittainen keskihinta Suomessa oli 195,35 euroa megawattitunnilta ja joulukuussa 245,98 euroa megawattitunnilta. Alla olevassa kuvassa on esitetty sähkön tukkumarkkinoiden viikkokeskihintojen kehitys vuodesta 2020 vuoteen 2023 Suomen ja Ruotsin hinta-alueilla ja sähköpörssin systeemihinnan osalta.  

Sähkön hintakehityksen ennakointiin liittyy tällä hetkellä suurta epävarmuutta. Hintoihin vaikuttaa moni asia, kuten Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitosyksikön kaupallisen käytön aloitusajankohta, kaasun saatavuus ja hinta, sähkömarkkinoiden ja sähköntuotannon tilanne naapurimaissa, kulutusjouston määrä sekä sääolosuhteet. Sähköjohdannaisten hinnat antavat viitteitä siitä, miten hinnat voivat kehittyä. Sähköjohdannaisten likviditeetti on kuitenkin vähentynyt huomattavasti ja etenkin Suomen hinta-alueen ja sähköpörssin systeemihinnan hintaerotuotteella käydään todella vähän kauppaa. Tällöin yksittäinen kauppa voi heiluttaa hintaa merkittävästi. Hallituksen esityksen kirjoittamishetkellä sähkön johdannaishinta Suomen hinta-alueelle tammikuulle 2023 on noin 145 euroa/megawattitunti ja helmikuulle noin 175 euroa/megawattitunti.  

Sähkön korkealla hinnalla ja hintapiikeillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kotitalouksien ja yritysten taloudelliseen asemaan. Korkeat hinnat vaikeuttavat erityisesti sähkölämmitteisissä omakoti- tai rivitaloissa asuvien pieni- ja keskituloisten toimeentuloa. Komissio on esittänyt osittaista sähkölaskujen kattamista vaihtoehtona jäsenvaltioiden toimeksi energiaköyhien kuluttajien tukemiseksi energian hintojen nousuun vastaamista koskevassa 13.10.2021 antamassaan tiedonannossa. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö”. Bryssel 13.10.2021, COM(2021) 660 final. Asetuksen (EU) 2022/1854 58 johdantokappaleen mukaan jäsenvaltioiden olisi erityisesti kohdennettava taloudellisia tukitoimenpiteitä heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin ja yrityksiin, joihin energian jyrkkä hinnannousu vaikuttaa eniten. Näin säilytettäisiin hintakannustin vähentää energian kysyntää ja säästää energiaa.  

Syksyn 2022 talousarvioesityksessä linjattiin toimenpiteistä, joilla korkean sähkönhinnan vaikutuksia kuluttajiin pyritään kompensoimaan alentamalla sähkön arvolisäverokantaa sekä säätämällä väliaikaisesta sähkövähennyksestä ja sähkötuesta. Pääministeri Sanna Marinin hallitus käynnisti joulukuun 2022 puolivälissä lakiesityksen valmistelun lisätoimiksi 1.9.2022 budjettiriihessä päätettyjen tukitoimien (ks. alla luku 2) lisäksi. Toimien tarkoituksena on lieventää korkeiden sähkölaskujen vaikutuksia kotitalouksille. Keskeisenä tavoitteena on saada vaikutus näkymään asiakkaiden sähkölaskuilla. Asiasta käytiin parlamentaarinen keskustelu 19.12.2022. 

1.2  Valmistelu

Hallituksen esityksen luonnos on valmisteltu virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä yhteistyössä valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön kanssa.  

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Datahuone on laskenut työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä eri tukiparametrien vaikutuksia tuen kokonaismäärästä ja tuen jakautumiseen tulodesiileittäin.  

Esityksen mukaisten toimien edellyttämistä sähkön vähittäismyyjien tietojärjestelmämuutoksista on pyydetty hallituksen esityksen perusvalmistelun yhteydessä erillinen lausunto Energiateollisuus ry:ltä.  

Hallituksen esityksen luonnos oli lausuntokierroksella 10.–22.1.2023. 

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnisteella TEM093:00/2022. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

4.2.1  Vaikutukset kuluttajille

Sähköhyvityksen yksityiskohtien osalta joudutaan punnitsemaan tuen kohdistumisen tarkkuutta ja toimeenpanon nopeutta. Mitä enemmän erilaisia tarkentavia määreitä tuelle asetetaan, sitä monimutkaisempia tietojärjestelmämuutoksia sähkön vähittäismyyjiltä vaaditaan. Nämä puolestaan viivästyttävät tuen maksamista.  

Ehdotetun sähköhyvityksen maksu perustuisi henkilötunnukseen, ja näin ollen tuki koskisi lähtökohtaisesti vain kotitalousasiakkaita. Käytännössä sähköyhtiöt voivat tunnistaa yritykset muista loppukäyttäjistä ainoastaan sen perusteella, onko loppukäyttäjä ottanut sähkönmyyntisopimuksen omalla henkilötunnuksellaan vai yrityksen y-tunnuksella. Tällöin hyvityksen piiriin todennäköisesti päätyisi pieniä yrityksiä ja maatiloja, joiden sähkönmyyntisopimukset on tehty henkilötunnuksella. Tämä rajaus jättäisi tuen ulkopuolelle y-tunnuksella toimivat yritykset ja toisaalta myös taloyhtiöt. Samoin järjestelyn ulkopuolelle jäävät erilaiset takamittarointiratkaisut, joissa tyypillisesti taloyhtiön asukkailla ei ole jakeluverkonhaltijan asentamaa sähkömittaria eikä näin ollen myöskään omaa sähkönmyyntisopimusta.  

Ehdotetun tuen kohdennusta pyritään parantamaan rajaamalla sähkönmyyntisopimukset, joissa sähköenergian hinta on enintään 10 senttiä kilowattitunnilta, tuen maksamisen ulkopuolelle, sekä 90 euron kuukausittaisella omavastuuosuudella ja 700 euron laskennallisella kuukausittaisella tukikatolla. Tällöin aivan pienimmät laskut eivät tulisi tuen piiriin ja toisaalta katon avulla rajattaisiin pois suuret hyvitykset. Tukiosuuden valinnalla voidaan säätää tuen kokonaismäärä halutuksi. Tukiosuudeksi esitetään 50 prosenttia sähköenergialaskusta.  

Laskentaesimerkkejä: 

Esimerkki 1: Loppukäyttäjän sähkönkulutus marraskuussa on 1000 kilowattituntia ja joulukuussa 1500 kilowattituntia. Loppukäyttäjällä on määräaikainen sopimus vuoden 2023 loppuun hinnalla 20 senttiä kilowattitunnilta. Loppukäyttäjän sähköenergialasku marraskuussa on 200 euroa ja joulukuussa 300 euroa.  

Loppukäyttäjän sopimushinta on 20 senttiä kilowattitunnilta oikeuttaa näin tukeen.  

Marraskuun osalta tuen määrittelyyn huomioidaan 200 euroa -90 euroa = 110 euroa. Joulukuun osalta tukeen huomioidaan 300 euroa – 90 euroa = 210 euroa.  

Toisen erän hintana käytetään sopimushintaa.  

Kokonaistukimäärä on (110 euroa + 210 euroa) * 50 % *2 = 320 euroa 

Esimerkki 2: Loppukäyttäjän sähkönkulutus marraskuussa on 1000 kilowattituntia ja joulukuussa 1500 kilowattituntia. Loppukäyttäjällä on toistaiseksi voimassa oleva dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimus, marginaali 0,4 senttiä kilowattitunnilta. Loppukäyttäjän marraskuun sähköenergialasku on noin 246 euroa ja joulukuun noin 463 euroa. Vuorokausimarkkinoiden tammikuun Suomen hinta-alueen keskihinta on noin 18 senttiä kilowattitunnilta (sisältää arvonlisäveron, arvioitu futuurihinnan perusteella tammikuun alussa). 

Loppukäyttäjällä on dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimus kaikkina kuukausina ja on näin oikeutettu tukeen. 

Marraskuun osalta tuen määrittelyyn huomioidaan 246 euroa - 90 euroa = 156 euroa. Joulukuun osalta tukeen huomioidaan 463 euroa – 90 euroa = 373 euroa.  

Toisen erän osalta tuen suuruus määritellään tammikuun hinnan ja marras-joulukuun kulutuksen mukaan. Marraskuun kulutuksen osalta tukeen huomioidaan 184 euroa (1000 kWh*18 snt/kWh+0,4 snt/kWh*1000 kWh) - 90 euroa = 94 euroa. Joulukuun kulutuksen osalta huomioidaan vastaavasti 276 euroa -90 euroa= 186 euroa. 

Kokonaistukimäärä on (156 euroa + 373 euroa + 94 euroa + 186 euroa)*50%= 405 euroa 

Esimerkki 3: Loppukäyttäjän sähkönkulutus marraskuussa on 3000 kilowattituntia ja joulukuussa 4 500 kilowattituntia. Loppukäyttäjällä on määräaikainen sopimus joulukuun 2022 loppuun hinnalla 8 senttiä kilowattitunnilta. Loppukäyttäjä on tehnyt vuoden määräaikaisen uuden sopimuksen alkamaan tammikuun alusta hintaan 35 senttiä kilowattitunnilta. Loppukäyttäjän marraskuun sähköenergialasku on noin 240 euroa ja joulukuun noin 360 euroa. 

Loppukäyttäjän hinta jää 10 senttiä kilowattitunnilta olevan hintarajan alle marraskuun ja joulukuun osalta. Loppukäyttäjä ei ole oikeutettu tukeen näiden kuukausien hinnan perusteella.  

Toisen erän suuruus määritellään tammikuun hinnan ja marras-joulukuun kulutuksen mukaan. Marraskuun kulutuksen osalta tukeen huomioidaan 1 050 euroa (3000 kWh*35 snt/kWh) - 90 euroa = 960 euroa. Joulukuun kulutuksen osalta huomioidaan 1575 euroa (4500 kWh*35 snt/kWh) -90 euroa= 1485 euroa. 

Kokonaistukimäärä on 960 euroa * 50% + 1485 euroa * 50% (leikataan 700 euroon) = 1180 euroa. 

Suurimman 700 euron kuukausittaiseen tuen saisi noin 4 300 kilowattitunnin kuukausikulutuksella, jos kuluttajan sähköenergian hinta olisi 35 senttiä kilowattitunnilta. Tämä vastaa noin 33 000 kilowattituntia vuodessa kuluttavan sähkölämmitteisen omakotitalon joulukuun kulutusta. Omavastuu ylittyisi noin 260 kilowattitunnin kuukausikulutuksella samalla hinnalla, mikä vastaa noin 2 000 kilowattituntia vuodessa kuluttavan loppukäyttäjän joulukuun kulutusta. Rajahinnalla, joka ylittää 10 senttiä kilowattitunnilta, tukikatto vastaisi noin 7 000 kilowattitunnin kuukausikulutusta, mikä vuositasolla vastaisi noin 54 000 kilowattitunnin vuosikulutusta. 

Ehdotetun sähköhyvityksen arvioidaan kohdentuvan voimakkaasti omakotitaloissa asuviin perheisiin. Omakoti- ja paritalojen lämmitykseen käytettävä sähköenergian kulutus on keskimäärin huomattavasti suurempaa kuin muissa asuntotyypeissä. Kotitalouksista 38 prosenttia ja asukkaista 48 prosenttia asuu omakoti- tai paritaloissa. Sähköhyvityksen 90 euron kuukausittainen omavastuu puolestaan vaikuttaa niin, että yksinasuvien saama tuki jää suhteessa pienemmäksi kuin perheillä, koska pienemmästä sähköenergialaskusta omavastuun rajan alle jää suurempi osuus kuin suuremmasta sähköenergialaskusta. Samalla 90 euron omavastuu rajaa tuen ulkopuolelle suuren joukon kauko- tai maalämmöllä lämmitettävissä kerrostaloissa asuvia kotitalouksia. Toisaalta tuen kuukausittainen 700 euron yläraja leikkaa kaikkein suurimpien loppukäyttäjien saamaa tukea, mikä käytännössä leikannee sähkölämmitteisissä suurissa omakotitaloissa asuvien useampihenkisten kotitalouksien saamaa tukea. 

VATT:n Datahuoneen tietojen perusteella sähköenergian kulutus kasvaa melko lineaarisesti asuntokunnan tulodesiilin kasvaessa. Tällöin on ilmeistä, että tuki myös kohdistuu enemmän korkeampiin tulodesiileihin. Alla olevassa kuvassa on esitetty tuen määrä ja tukeen oikeutettujen asuntokuntien määrä tulodesiileittäin. Kuvasta nähdään, että sekä tukeen oikeutettujen asuntokuntien määrä että maksettu euromäärä kasvavat tulodesiileittäin ja, että suurin tuki kohdistuu korkeimmalle tulodesiilille. 

Kuva SEQ Kuva \* ARABIC 2. Tuen määrä (oranssit palkit) ja tukeen oikeutettujen asuntokuntien määrä (siniset pisteet) tulodesiileittäin. Lähde: VATT Datahuone 

Ehdotetuilla tukitoimilla voisi myös välillisesti olla myönteinen vaikutus kotitalouksien kokonaiskulutukseen pienentämällä sähkökulujen osuutta kotitalouden kokonaismenoista. 

Mikäli sähköyhtiö, joka on velvoitettu maksamaan sähköhyvitys, menisi konkurssiin tai muuten poistuisi markkinoilta ennen sähköhyvityksen maksamista, tulisi loppukäyttäjän hakea sähköhyvitystä Energiavirastolta. Tällaisessa tilanteessa hakemuksia tulisi Energiavirastoon samanaikaisesti todennäköisesti tuhansia, mikä ruuhkauttaisi Energiaviraston järjestelmät. Tällöin hyvityksen maksamisessa loppukäyttäjille kuluisi todennäköisesti useita kuukausia.  

Kuluttajien taloudelliseen asemaan vaikuttaa myös mahdollisuus hakea sähköenergialaskulle maksuajan pidennystä enintään neljäksi kuukaudeksi eteenpäin. Mahdollisuus vahvistaa kuluttajien taloudellista asemaa, lisäten joustoa talouden suunnitteluun. Maksuajan pidennys mahdollistaa kuluttajalle maksusuunnitelman laatimisen ja laskusumman keräämisen säästämällä maksujen pidennysaikana. Kuitenkin osa maksuvaikeuksissa olevista kuluttajista voi myös toimia lyhytnäköisesti ja lykätä maksuja myöhemmäksi ilman suunnitelmaa laskun maksamisesta. Joissain tapauksissa maksuajan pidennys voi jopa johtaa ylimääräiseen maksuhäiriöön. 

5.1  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Moni maa on ottanut käyttöön tukitoimia, joilla pyritään helpottamaan kuluttajien sähköstä maksamia kustannuksia. Kuten Suomessakin, monessa maassa on käytössä arvonlisäveron tai sähköveron alennus, joita ei tässä yhteydessä käsitellä erikseen, vaan seuraavassa keskitytään kertakorvausten erilaisiin variaatioihin. Esitetyillä hinnoilla tarkoitetaan yksityisten kuluttajien maksamia arvonlisäverollisia sähköenergian hintoja, ellei toisin ilmoiteta. Merkillepantavaa on, että lähes jokainen malli sisältää jonkinlaisen kuluttajan omavastuun tai valtion korvaaman osuuden ylärajan. 

Ruotsissa on päätetty tukea yli 2 000 kilowattituntia kuukaudessa kuluttavia kotitalouksia (määrä arviolta noin 1,8 miljoonaa) noin 200 eurolla kuukaudessa joulukuusta 2022 helmikuuhun 2023. Tuen saa sähkösopimuksesta ja kuluttajan maksamasta hinnasta riippumatta, mikä voi johtaa joissain tapauksissa jopa sähkölaskua korkeampaan tukimäärään. Arvioitu kustannus on noin 600 miljoonaa euroa. Ruotsin kantaverkkoliikelaitokselle kerääntyneistä pullonkaulatuloista on Ruotsissa päätetty jakaa 55 miljardia kruunua (noin 5 miljardia euroa) tukena sähkönkäyttäjille. Tukimalli yrityksille ja muille organisaatiolle on valmisteilla. Kotitalouksien tukeen ovat oikeutettuja kaikki kotitaloudet sähkömarkkinoiden hinta-alueilla SE3 (Keski-Ruotsi) ja SE4 (Etelä-Ruotsi). Pohjoisen hinta-alueilla SE1 ja SE2 pörssisähkön hinta on ollut niin alhainen, että alueen kotitalouksia ei tueta pullonkaulatuloilla. Hinta-alueella SE4 tuki on 0,79 kruunua kilowattitunnilta (noin 7,3 senttiä kilowattitunnilta) ja hinta-alueella SE3 0,5 kruunua kilowattitunnilta (noin 4,6 senttiä kilowattitunnilta). Tukea maksetaan ajanjaksolla 1.10.2021–30.9.2022 kulutetulle sähkön määrälle. Jos kotitaloudella on omaa sähköntuotantoa, tukea saa sähköverkosta otetun sähkömäärän mukaan. Försäkringskassan maksaa tuen kotitalouksille automaattisesti ilman hakemusprosessia. Tukeen eivät vaikuta sähkösopimus tai kotitalouden sähköenergiasta maksama hankintahinta. Tuki on kertaluontoinen ja se maksetaan niin pian kuin mahdollista, kuitenkin aikaisintaan helmikuussa. 

Norjan hallitus on jo aiemmin tehnyt useita tukipaketteja korkean sähkönhinnan kompensoimiseksi asiakkaille. Toisin kuin Suomessa, Norjassa lähes jokaisella kotitaloudella on joko pörssisähkösopimus tai sopimus, joka seuraa pörssisähkön hintaa lyhyellä viiveellä. Voimassa on tukitoimi, jossa pörssisähkön keskimääräisen kuukausihinnan 0,70 kruunua kilowattitunnilta (noin 6,8 senttiä kilowattitunnilta) ylimenevästä osuudesta kuluttajille korvataan 90 %. Toimi on tällä hetkellä voimassa maaliskuun 2023 loppuun. Hintakaton kokonaiskustannukseksi on arvioitu noin 35 miljardia kruunua (yli 3 miljardia euroa). 

Alankomaissa kotitalouksille maksetaan 190 euroa kuukaudessa lokakuusta 2022 joulukuuhun 2022. Voimassa on myös kertaeränä maksettava 1 300 euron korvaus pienituloisille. 

Virossa oli tammikuusta 2022 maaliskuuhun 2022 voimassa malli, jossa kuluttajahinnan katto oli 12 senttiä kilowattitunnilta 650 kilowattituntiin asti. Samoin aiemmin oli voimassa siirtomaksujen puolitus. Lokakuusta 2022 maaliskuuhun 2023 tukea voi saada kuukausittain korkeintaan 5 senttiä kilowattitunnilta, mikäli kuluttajan maksama hinta ylittää 8 senttiä kilowattitunnilta. Esimerkiksi jos kotitalouden kuukauden sähkölaskun kokonaishinta jaettuna kulutuksella on 35 senttiä kilowattitunnilta, tukea voi saada siten, että kuluttaja maksaa 30 senttiä kilowattitunnilta. Samassa yhteydessä päätettiin myös tuista kotitalouksien käyttämälle maakaasun hinnalle. Edellä mainittujen toimien kokonaiskustannusarvio on noin 4 miljardia euroa. Viron sähkösektori eroaa Suomesta huomattavasti, sillä Eesti Energia -konserni vastaa yksinään vuodesta riippuen lähes 90 prosentista koko valtakunnan sähkön tuotannosta ja sen myynnistä. Toisin kuin Suomessa, Virossa on myös huippukulutusta enemmän voimalaitoskapasiteettia, joka perustuu pitkälti kotimaiseen palavaan kiveen. Ennen nykyistä kriisiä palavan kiven laitokset alkoivat käydä kannattamattomiksi päästökaupan vuoksi, mutta tällä hetkellä ne ovat käytössä.  

5.2  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Sähkön hintaan puuttuminen sähkönjakelun hintasääntelyä muuttamalla on rajattu esityksen ulkopuolelle. Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 ja sen soveltamista koskevan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan siirtomaksujen laskentamenetelmistä päättäminen kuuluu kansallisen sääntelyviranomaisen yksinomaiseen toimivaltaan. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan kansalliselle sääntelyviranomaiselle direktiivissä säädettyä yksinomaista toimivaltaa ei voida kansallisella lainsäädännöllä siirtää toiselle elimelle (ml. parlamentaarinen elin) ja tariffit ja laskentamenetelmät on määritettävä yhdenmukaisten kriteerien kuten direktiiveissä säädettyjen ja unionin muissa säädöksissä määritettyjen arviointiperusteiden perusteella.  

Kuten ehdotetulla takautuvasti maksettavalla sähköhyvityksellä, myös kiinteällä kertakorvauksella vältettäisiin tilanne, jossa sähkönkäyttäjillä olisi kannuste kasvattaa sähköenergian käyttöään joko tuen piiriin pääsemiseksi tai tukimäärän kasvattamiseksi. Tällöin tuki ei kuitenkaan kohdistuisi sähköenergialaskujen suuruuden perusteella.  

Kuluttajien tulotason ja taloustilanteen huomioiminen nyt ehdotetussa, sähköyhtiöiden laskuhyvitysten kautta toteutettavassa mallissa edellyttäisi, että valtio toimittaisi yksityisille yrityksille kuluttajien taloudellista asemaa koskevaa arkaluonteista tietoa. Kuluttajien tulotason huomioiva tukimalli edellyttäisi näin ollen, että tuki toteutettaisiin valtionhallinnon toimesta, esimerkiksi hakemusperusteisena tukena. Tämä olisi kuitenkin toteuttamistapana huomattavasti nyt esitettyä kaavamaista laskuhyvitystä hitaampi vaihtoehto sekä edellyttäisi merkittäviä lisäresursseja hakemusten käsittelyyn. Automatisoitu vaihtoehto vaatisi puolestaan merkittäviä ja pitkäkestoisia järjestelmämuutoksia.  

Vastaava tukimäärä olisi voitu jakaa myös jo päätettyjen sähkövähennyksen ja sähkötuen parametrien muutoksella. Tällöin valmistelun pohjaksi annettu tavoite sähköhyvityksen näkymisestä loppukäyttäjän laskulla ei olisi kuitenkaan toteutunut. Sähkövähennyksen parametrien muutos vaatisi Verohallinnon tietojärjestelmien muutoksia. Koska sähkötuki on harkinnanvarainen, sähkötuen merkittävä laajentaminen olisi puolestaan lisännyt Kelan henkilöstöresurssien tarvetta huomattavasti. Jo nykyinen sähkötuki on vaatinut 50 lisähenkilön palkkaamisen Kelaan hakemusten käsittelyyn. 

Ehdotetun sähköhyvityksen kohdistumista voisi edistää säätämällä tuki veronalaiseksi. Progressiivinen tuloverotus leikkaisi tällöin teoriassa enemmän tukea korkeatuloisilta. Mahdollinen veronalaisuus ei kuitenkaan ottaisi huomioon kotitalouden tuloja, vaan perustuisi sähkönmyyntisopimuksen tekijän ansiotuloihin. Mikäli puolisojen verotettavat tulot ovat hyvin eri suuruiset, veron suuruuteen vaikuttaisi sattumanvaraisesti se, kumman nimissä sähkönmyyntisopimus on. Sähköhyvityksen tavoitteena on helpottaa pienituloisten lisäksi myös erityisesti ahdinkoon joutuneita keskituloisia. Suomen tuloverotuksen marginaaliveroasteet ovat korkeita jo keskituloisilla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 suomalaisen palkansaajan mediaanipalkka oli 3 235 euroa kuukaudessa (40 437 euroa vuodessa). Valtiovarainministeriön tietojen perusteella tätä mediaanipalkkaa vastaava marginaaliveroprosentti vuonna 2023 olisi noin 49,5 prosenttia. Jotta järjestelmä antaisi nettomääräisesti tukea tarkoituksenmukaisella tavalla myös keskituloisille, tulisi korvausprosentteja nostaa merkittävästi esitetystä. Tällöin puolestaan hyvätuloisille maksettavat bruttotuet olisivat erittäin korkeita. Myös hallinnolliset syyt puoltavat tuen verovapautta. Kertakorvauksen veronalaisuus edellyttäisi, että korvauksen maksajana sähkön vähittäismyyjät tekisivät korvauksista tarvittavat tulorekisteri-ilmoitukset ja toimittaisivat ennakonpidätyksen. Tämä lisäisi sähköyhtiöiden hallinnollista taakkaa, kun näiden tulisi selvittää suoristusten loppukäyttäjäkohtaiset ennakonpidätysprosentit. Lisäksi kustannuksia saattaisi aiheutua tietojärjestelmämuutoksista. Jos veronalaisista korvauksista ei tehtäisi tulorekisteri-ilmoituksia tai toimitettaisi ennakonpidätyksiä, tulisi suorituksen saajien oma-aloitteisesti toimittaa ennakonpidätys. Verotuksellisesti asia olisi haasteellinen ja voisi aiheuttaa viranomaisille, erityisesti verohallinnolle, ohjaamisen tarvetta. 

Toisen erän maksamiseksi sähköyhtiö tarvitsee loppukäyttäjän marraskuun ja joulukuun sähköenergian kulutustiedot ja tammikuun hinnan. Mikäli loppukäyttäjä ei ole vaihtanut sähköyhtiötä, on loppukäyttäjän sähköyhtiöllä kaikki tarvittava tieto toisen erän laskemiseksi. Marraskuun ja tammikuun välillä tapahtuvat sähköyhtiön vaihdot monimutkaistavat tilannetta merkittävästi, sillä uudella yhtiöllä ei välttämättä ole loppukäyttäjän koko kulutusta tiedossaan. Tästä syystä on luotava tiedonvaihto sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön ja uuden sähköyhtiön välille loppukäyttäjän marraskuun ja joulukuun kulutustiedon välittämiseksi. Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikössä ei kuitenkaan ole tallennettuna loppukäyttäjän hintatietoa eikä tälle ole valmiita käytäntöjä olemassa. Ainoa taho, jolla on tieto loppukäyttäjän tammikuun sähkön hinnasta, on tammikuussa loppukäyttäjälle sähköenergiaa toimittanut sähköyhtiö, jolloin tämän yhtiön tulee myös suorittaa toisen erän hyvityksen maksu.  

Monilla loppukäyttäjillä on useita sähkönkäyttöpaikkoja esimerkiksi kesämökin ja kaupunkiasunnon muodossa. Hyvin yleisesti loppukäyttäjällä voi olla kaksi käyttöpaikkaa myös muuton yhteydessä, kun loppukäyttäjällä on sähkönmyyntisopimukset sekä vanhassa että uudessa asunnossa. Kullakin käyttöpaikalla voi olla oma sähköyhtiönsä. Loppukäyttäjä voi vaihtaa sähköyhtiötä tammikuun aikana kullekin käyttöpaikalle, jolloin toista erää maksaisi useampi sähköyhtiö. Mikäli näissä tilanteissa kaikki tammikuussa sähköenergiaa toimittaneet sähköyhtiöt maksaisivat loppukäyttäjälle hyvitystä, voisi se johtaa monissa tapauksissa hyvityksen toisen erän maksamisen useita kertoja. Tämän välttämiseksi tulee valita yksi sähköyhtiö tammikuulta, joka maksaa hyvityksen toisen erän käyttöpaikalle, jolle on toimittanut sähköenergiaa. Ehdotuksessa täksi sähköyhtiöksi on valittu 31.1.2023 käyttöpaikalla toiminut sähköyhtiö. Tällöin ne kuluttajat, joiden sähköenergian hinta nousee tammikuun aikana esimerkiksi vanhan edullisen määräaikaisen sopimuksen päättyessä, saisivat suuremman hyvityksen toisen erän osalta. Toisaalta, jos loppukäyttäjä on vaihtanut syksyn aikana tekemänsä kalliin määräaikaisen sopimuksen halvemmaksi tammikuun loppupuolella, määritellään hyvityksen toinen erä tällä alemmalla hinnalla. Nämä loppukäyttäjät ovat kuitenkin saaneet täyden hyvityksen ensimmäisestä erästä. 

Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön mukaan yli 98 % käyttöpaikoista pystytään tällä rajauksella hoitamaan suoraviivaisesti ja yksiselitteisesti. Yksiselitteisesti pystytään hoitamaan seuraavat tilanteet: 

käyttöpaikka ja siihen liittyvä sähkönmyyntisopimus on pysynyt samana vuoden vaihteen yli,  

käyttöpaikalla on tapahtunut sähköyhtiön vaihtoja, mutta käyttöpaikalla on sähkönmyyntisopimuksia voimassa tammikuussa 2023 ja kaikki sopimukset koskevat samaa loppukäyttäjää,  

loppukäyttäjä on muuttanut tammikuussa 2023 ja  

loppukäyttäjä on muuttanut ennen marras-joulukuuta 2022, mutta loppukäyttäjällä on kuitenkin kerralla vain yksi sähkönmyyntisopimus voimassa tammikuussa 2023.  

Keskeiset haasteet liittyvät tilanteisiin, jossa sähkönmyyntisopimuksen sopimusosapuoli muuttuu, ja muuttotilanteisiin, etenkin, jos loppukäyttäjällä on useita käyttöpaikkoja. Koska loppukäyttäjien käyttötapaukset ovat moninaisia käyttöpaikkojen määrän, sähköyhtiöiden vaihdon ja muuttojen yhdistelmien osalta, ei tässä aikataulussa ole pystytty kartoittamaan niitä kaikkia. On siis todennäköistä, että sähköhyvitysten suoritusten yhteydessä ilmenee uusia väliinputoajia. Haasteellisia käyttöpaikkoja on arviolta noin 70 000, jolloin niiden käsittely on kuitenkin välttämätöntä olla automatisoitua. 

Sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikössä kulutustiedot tallennetaan käyttöpaikoittain tietylle henkilötunnukselle tai -tunnuksille tehdylle asiakkuudelle. Mikäli käyttöpaikalle tehdään sopimus toisella henkilötunnuksella, tulkitsee sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö tämän tilanteen uudeksi asiakkuudeksi. Tällöin toista erää ei enää pystytä maksamaan näille loppukäyttäjille, sillä ei ole mahdollista automaattisesti selvittää henkilöiden asumistilanteita. Tilanteessa, jossa loppukäyttäjä päätyy sähköyhtiön vaihdon yhteydessä tammikuussa vaihtamaan sopimuksen tekijää esimerkiksi puolisolta toiselle, muuttuu asiakkuus eikä sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö enää tunnista asiakkuutta samaksi. Tällöin hyvityksen toinen erä jää saamatta.  

Muuttotilanteessa loppukäyttäjä saa hyvitystä siltä käyttöpaikalta, jolla on ollut kulutusta marraskuun ja joulukuun aikana. Jos muutto tapahtuu esimerkiksi tammikuussa, saa loppukäyttäjä toisen erän hyvityksen vanhan asunnon kulutuksen mukaan. Jos muutto tapahtuu marraskuussa tai joulukuussa, saa loppukäyttäjä toisen erän hyvityksen kummankin asunnon marraskuun ja joulukuun sähköenergian kulutuksen mukaan.  

Haasteellisin tilanne syntyy, kun loppukäyttäjällä on useita käyttöpaikkoja ja niissä tapahtuu muutoksia marraskuun ja tammikuun välillä. Tällaisia tapauksia voi olla esimerkiksi, jos loppukäyttäjällä on vapaa-ajanasunto ja kaupunkiasunto ja jommassakummassa tapahtuu muutto. Näissä tilanteissa sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö ei pysty yksiselitteisesti kohdistamaan edellisen käyttöpaikan kulutustietoja sähköyhtiölle, jonka kanssa kuluttajalla on myyntisopimus tammikuussa. Näissä tilanteissa sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö kohdistaa kulutustiedot seuraavalla periaatteella: Kulutustiedot kohdistetaan sähköyhtiölle, joka on sama kuin edellisen käyttöpaikan sähköyhtiö. Jos kuluttajalla ei ole enää sopimuksia edellisen käyttöpaikan sähköyhtiön kanssa, kulutus kohdistetaan tammikuussa viimeisenä voimaan tulevan sopimuksen perusteella. Jos useampi sopimus tulee voimaan samanaikaisesti, tarkistetaan, onko sopimuksilla sama sähköyhtiö, jolloin kulutus kohdistetaan sille. Muuten kulutus kohdistetaan toimitusvelvolliselle sähköyhtiölle. Jos yksikään jäljellä olevista sähköyhtiöistä ei ole toimitusvelvollinen tai jos toimitusvelvollisia on enemmän kuin yksi, kohdistetaan kulutus aakkosjärjestyksessä ensimmäiselle sähköyhtiölle. 

6.1  Yleiset huomiot

Saaduissa lausunnoissa tunnistettiin yleisesti ehdotettujen toimien tarpeellisuus ja tarkoitusperät.  

Lausuntopalautteessa painottui ehdotettujen lakien toimeenpanoon liittyvät haasteet. Lausunnoissa tuotiin esiin ehdotettujen toimien sähköyhtiöille aiheuttamat tekniset haasteet tieto- ja laskutusjärjestelmien muutosten osalta, lisääntynyt manuaalinen työ ehdotettujen sähköhyvityksen ja lisämaksuajan toimeenpanossa sekä lisääntynyt asiakaspalvelutarve. 

Lausunnoissa tuotiin esiin myös vaihtoehtoisia tapoja, joilla vastaava tuki olisi lausunnonantajien mukaan tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa. Lausunnoissa vaihtoehtoisina toteuttamistapoina nousivat esiin etenkin jo olemassa olevien tukimuotojen hyödyntäminen sekä ehdotetun sähköhyvityksen toimeenpano viranomaistaholla. Vaihtoehtoisia toteuttamistapoja on arvioitu edellä luvussa 5.2. 

Hallituksen esityksen jatkovalmistelussa arvioitiin edelleen lausuntopalautteen valossa sähköyhtiöiden roolia ehdotettujen toimien toimeenpanossa. Tehtävän arvioidaan olevan luonteeltaan kaavamaista tuen välittämistä, johon ei liity harkintaa, eikä toimeenpanoa tällöin tulisi tarkastella julkisena hallintotehtävänä (ks. myöhemmin luku 12.4).  

Esityksen perustuslakiarviointia on muiltakin osin täydennetty jatkovalmistelussa huomioiden lausuntopalautteessa esitetyt huomiot. 

Lausuntopalautteen perusteella täsmennettiin ja yhtenäistettiin lisäksi lakiehdotuksissa käytettyjä termejä. 

6.2  Sähköhyvitys

Lausunnonantajat toivat esiin ehdotetun sähköhyvityksen toteutukseen liittyviä teknisiä ja käytännön haasteita.  

Koska ehdotetun sähköhyvityksen toteuttaminen vaatii tietojärjestelmämuutoksia, huomautettiin useissa lausunnoissa, että hallituksen esityksen lausuntoversion mukainen toteuttamisaikataulu ei ole realistinen. Lausuntopalautteen pohjalta esitetty hyvityksen ensimmäisen maksatuserän ajankohta muutettiin maaliskuusta huhtikuuhun 2023.  

Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota sähköhyvityksen laskennan perusteena olevan sähköenergian myyntihinnan määritelmään liittyviin epäselvyyksiin. Esiin nousivat etenkin kysymykset erillisten hintakomponenttien kuten arvonlisäveron, päivä- ja yöhinnoittelun tai alkuperätakuiden huomioimisesta hinnassa. Jatkovalmistelussa on tarkennettu ehdotetun sähköhyvityksen perusteena olevan hinnan määrittelyä.  

Sähköhyvityksen pääsääntöiseksi esitetyn, kaavamaisen toteutuksen lisäksi käytännössä tulee ilmenemään poikkeustapauksia, jotka tulee käsitellä erillisesti. Tämä tuotiin esiin myös lausuntopalautteessa, ja lausunnonantajat huomauttivat muuan muassa poikkeustapausten käsittelyn vaatimasta manuaalisesta työstä sekä hyvityksen laskentaan vaadittavien tietojen saatavuuteen liittyvistä kysymyksistä. Esiin tuotiin myös mahdollinen viranomaisohjauksen tarve, jotta varmistettaisiin erilaisten poikkeustapausten yhtenäinen käsittely eri sähköyhtiöissä. Poikkeustapauksiin liittyviä ongelmia on pyritty vähentämään hallituksen esityksen jatkovalmistelussa tarkentamalla sähköyhtiönvaihtotilanteisiin liittyvää säännösehdotusta, sekä esittämällä Energiavirastolle toimivaltaa myöntää sähköyhtiöille lisäaikaa hyvitysten toteuttamiselle, mikä puolestaan vähentäisi mahdollisten poikkeustapauksina käsiteltävien sähköhyvitysten maksatusten todennäköistä määrää.  

Useissa lausunnoissa huomautettiin, että ehdotettu sähköhyvitys kohdentuu heikosti tukea eniten tarvitseville eikä perustu hyvityksen saajan tulotasoon. Poliittisesti linjattujen valmistelun lähtökohtien (hyvityksen näkyminen sähkölaskulla, omavastuumäärä, hyvityksen maksimimäärä ja hintaraja) vuoksi hyvityksen kohdentumista tarvehankintaisesti tai tuloluokkien mukaan ei voitu hallituksen esityksen jatkovalmistelussa tarkentaa. 

Lausuntopalautteesta ilmeni selvästi, että vapaa-ajan asuntojen rajaaminen ehdotetun sähköhyvityksen soveltamisen ulkopuolelle olisi erittäin haastavaa. Useat sähköyhtiöt huomauttivat lausunnoissaan, ettei niillä ole kyseisen erottelun tekemiseen tarvittavaa tietoa eri käyttöpaikoista.  

Lausunnoissa nousivat esiin toisaalta sähköyhtiöiden tarve saada valtiolta viivytyksettä korvaukset sähköhyvityksen maksatuksista ja toisaalta Valtiokonttorin realistiset mahdollisuudet toteuttaa sähköhyvitysten korvausten maksatus. Jatkovalmistelussa maksatusten korvaamismenettelyä tarkennettiin niin, että Valtionkonttoriin kohdistuva hallinnollinen taakka ei muodostuisi kohtuuttomaksi ja korvaukset saataisiin maksettua sähköyhtiöille mahdollisimman oikea-aikaisesti tai ennakoiden. Lisäksi tarkennettiin korvauksiin liittyviä menettelysäännöksiä.  

Lausuntopyynnössä pyydettiin sähköyhtiöitä arvioimaan ehdotetun sähköhyvityksen toteuttamisesta niille aiheutuvia kustannuksia. Arviot liikkuivat yleisesti sadoissa tuhansissa euroissa. Lisäksi arvioitiin, että kustannuksia syntyy muun muassa luottotappioista, kassavirtavaikutuksista ja rahoitusjärjestelyistä. Sähköyhtiöt toivat myös esiin lausunnoissaan, että sähköhyvityksen toimeenpanosta syntyneet kustannukset tulisi korvata niille valtion varoista. Ilman korvauksia riskinä nähtiin, että kustannukset valuvat yhtiöiden asiakkaiden maksettavaksi. Toteuttamiskustannusten korvauksesta esitettyjä näkemyksiä ei ole voitu huomioida jatkovalmistelun kuluessa, mutta jatkovalmistelun yhteydessä on pyritty muokkaamaan sähköhyvitysjärjestelmää siten, että nämä kustannukset ja kustannusriskit vähenisivät. Lisäksi on tarkoitus järjestää sähköyhtiöille valtion rahoittamaa neuvontaa ja koordinointiapua tietojärjestelmämuutosten toteuttamiseen. 

Energiavirasto toi esiin lausunnossaan sille sähköhyvityksen toimeenpanoon liittyen esitettyihin tehtäviin liittyviä haasteita, jotka liittyvät muun muassa lisääntyneeseen työvoimantarpeeseen sekä hakemusmäärien vaikeaan ennakointiin. Annetun valmisteluaikataulun puitteissa esitykseen ei kuitenkaan tältä osin ollut mahdollista tehdä merkittäviä muutoksia. 

6.3  Lisämaksuaika

Hallituksen esityksen luonnoksen mukaisen lisämaksuajan myöntämisvelvollisuuden rajauksen 50 prosenttiin sähköenergialaskun summasta huomautettiin useassa lausunnossa olevan järjestelmäteknisesti erittäin haastavaa, ellei mahdotonta toteuttaa lakiesityksen mukaisessa aikataulussa. Lisäksi useat sähköyhtiöt huomauttivat, että sähkönjakelun maksujen rajaaminen lisämaksuajan ulkopuolelle monimutkaista prosessia edelleen. Lausunnoissa tuotiin esiin myös hallituksen esityksen lausuntoversion epäselvyys sen osalta, voiko lisämaksuaikaa pyytää jo erääntyneelle laskulle, sekä ongelmia, joita tämä aiheuttaisi perintäprosessin suhteen.  

Palautteen pohjalta tarkennettiin 2. lakiehdotuksen mukaisen lisämaksuajan ehtoja muun muassa niin, että lisämaksuaika kohdistuu 100 prosenttiin sähköenergialaskusta ja, että sitä voi pyytää vain erääntymättömille laskuille. Muutos yksinkertaistaa ehdotetun lisämaksuajan toteuttamista ja vastaa osaltaan lausunnoissa esiin tulleisiin huomioihin lisämaksuajan toteuttamisaikatauluun liittyvistä haasteista.  

Sähkönjakelun maksujen sisällyttäminen lisämaksuajan soveltamisalaan yhteislaskutustilanteessa asettaisi eri laskutusmallien piirissä olevat asiakkaat eriarvoiseen asemaan, kun erikseen laskutettaville sähkönjakelun maksuille ei olisi velvoitetta myöntää lisämaksuaikaa. Esitystä ei näin ollen tältä osin muutettu jatkovalmistelussa.  

Lisäksi jatkovalmistelussa selkeytettiin lakiehdotuksen liityntöjä sekä EU-tasoiseen että kansalliseen relevanttiin sääntelyyn.  

6.4  Sähköyhtiöiden maksuvalmiusluotoille myönnettävät valtiontakaukset

Valtiovarainministeriö on lausuntopalautteiden perusteella selventänyt ja perustellut useita kohtia koskien maksuaikojen pidennyksiin liittyvien valtiontakausten pykäliä ja perustelutekstejä. Muutoksia pyrittiin tekemään aikataulu huomioon ottaen olennaisin osin. Energiateollisuus ry katsoi lausunnossaan, että valtiontakausta ja maksuvalmiusvajeen kattamiseksi tarvittavaa rahoitusta tulisi voida hakea ennakkoon, jotta varat olisivat käytettävissä jo maksuaikojen myöntämisen yhteydessä. Energiateollisuus ry korosti, että sekä asetuksen että Valtiokonttorin ohjeiden tulee olla mahdollisimman selkeitä. Väre Oy katsoi, että valtiontakausta tarvitsevan sähköyhtiön on luultavasti mahdotonta esittää luotettavaa arviolaskelmaa sähköyhtiölle koituvasta maksuvalmiustarpeesta. Valtiokonttori kiinnitti lausunnossaan niin ikään huomiota valtiontakauksen enimmäismäärän laskentaan siitä näkökulmasta, millä kriteereillä maksuvalmiusvajetta arvioitaisiin. Finanssiala ry on kiinnittänyt huomiota siihen, että on epäselvää, millaisia ehtoja sähköyhtiöiden rahoitusjärjestelyihin on tarkoitus soveltaa. 

Finanssiala ry:n lausuntopalautteessa oli myös kommentoitu, että takauksen epääminen voi johtaa sähköyhtiön ongelmiin, jos samanaikaisesti yhtiö velvoitetaan maksuaikojen pidennyksiin. Tämä näkökulma on huomioitu valmisteluvaiheessa. Kuitenkin takauksen myöntämisessä täytyy voida käyttää harkintaa, joka varmistaa myös, että likviditeetti tulee käytetyksi lain määrittämään tarkoitukseen ja, että valtiontakausjärjestelyllä ei ylläpidetä markkinoilla toimijoita, jotka muista kuin maksuaikapidennyksistä johtuvista syistä olisivat ilmeisen maksukyvyttömiä. 

Sekä perus- että jatkovalmistelun yhteydessä edellä mainitut seikat on tunnistettu. Valtiontakauksen enimmäismäärää määrittävän maksuvalmiusvajeen arvioimisen tarkemmista kriteereistä on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen valmistelun yhteydessä huomioidaan se, että maksuvalmiusvajeen arviointi voidaan toteuttaa realistisesti. Myös muista valtion takaaman rahoitusjärjestelyn yksityiskohdista säädettäisiin asetuksella. Lausuntopalaute ei näiltä osin ole aiheuttanut olennaisia muutoksia esityksen sisältöön, mutta ne huomioidaan myöhemmässä valmistelutyössä. Lausuntopalaute sinänsä korosti lakia alemman asteisen sääntelyn tarpeellisuutta sekä sen huolellista valmistelua.  

Valtiokonttori kiinnitti lausunnossaan huomiota Valtiokonttorin roolin, valtiontakausten myöntämisprosessin, valtiontakauksen sisällön ja valtiontakauksen takaisinperinnän tarkempiin seikkoihin. Lausunnon myötä esitykseen on tehty muun muassa seuraavia muutoksia ja täsmennyksiä: 

Perusteluja on täsmennetty hakemuskäsittelyn, lisäselvityspyyntöjen ja maksukykyarvioinnin osalta.  

Perusteluissa on selvennetty vastavakuuden vaatimisen kriteerejä sekä omavelkaisen takauksen määritelmää. 

Säännöksiä on täsmennetty Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuden, takautumissaatavan ja takautumissaatavan vakuuden osalta. 

Lainansaajan ja sähköyhtiön velvollisuudet on selkeämmin kytketty valtiontakausta koskevien säännösten sekä takausehtojen noudattamiseen luonnoksessa mainittujen hyvän pankki- ja hyvän perintätavan asemesta.  

Valtiokonttorille on asetettu määräaika takauskorvaushakemuksen käsittelylle. 

Muutoksenhakua ja täytäntöönpanokelpoisuutta koskevat säännökset on täydennetty lopulliseen esitykseen. Valtiokonttorin tekemät päätökset olisivat täytäntöönpanokelpoisia muutoksenhausta huolimatta ja ne voitaisiin panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa järjestyksessä.  

Valtiokonttori ehdotti lausunnossaan hallinnollisten seuraamusten määräämiseen liittyvää toimivaltaa, jos valtiontakausta koskevia säännöksiä rikotaan. Ehdotusta ei katsottu mahdolliseksi toteuttaa lyhyt valmisteluaika huomioiden. Valtiokonttorin huomion johdosta esitykseen on lisätty säännös siitä, että Valtiokonttorilla on oikeus valtion takaaman luoton ennenaikaiseen eräännyttämiseen tai valtiontakauksen peruuttamiseen nostamattoman luoton osalta, jos sähköyhtiö tai luotonantaja olennaisesti rikkoo valtiontakaukseen liittyviä säännöksiä, takauspäätöstä tai luottosopimuksen ehtoja. 

7.1  Laki takautuvasti maksettavasta väliaikaisesta sähköhyvityksestä

1 §. Lain soveltamisala ja tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin takautuvasti maksettavan sähköhyvityksen tarkoituksesta. Ehdotetulla hyvityksellä pyritään tukemaan lain soveltamisalaan kuuluvia loppukäyttäjiä eli erityisesti kuluttajia sähköenergian hinnan noususta johtuvien kohonneiden kustannusten vuoksi. Takautuvasti maksettavasta sähköhyvityksestä käytettäisiin laissa termiä sähköhyvitys. 

2 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisen kannalta keskeisiä termejä. Loppukäyttäjällä tarkoitettaisiin sähköyhtiön asiakasta, joka ostaa sähköenergiaa pääasiassa omaan käyttöönsä. Loppukäyttäjän määritelmä vastaisi siten sähkömarkkinalain 3 §:n 18 kohdan loppukäyttäjän määritelmää. Sähköyhtiöllä tarkoitettaisiin esitetyssä laissa sähkömarkkinalain 3 §:n 12 kohdan mukaista sähkön vähittäismyyntiä harjoittavaa elinkeinonharjoittajaa. Sähkömarkkinalain 3 §:n 12 kohdan mukaan vähittäismyynnillä tarkoitetaan sähkön toimitusta jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta välittömästi loppukäyttäjille. Sähkönmyyntisopimuksella tarkoitettaisiin sähköyhtiön ja loppukäyttäjän välistä sopimusta sähköenergiantoimituksesta loppukäyttäjälle. Dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimuksella tarkoitettaisiin sähköyhtiön ja loppukäyttäjän välistä sähkönmyyntisopimusta, joka seuraa spot-markkinoiden, vuorokausimarkkinat ja päivän sisäiset markkinat mukaan lukien, hintavaihteluja aikaväleillä, jotka vastaavat vähintään markkinoiden selvitysaikavälejä eli käytännössä sähköpörssihintaan sidottua sähkönmyyntisopimusta. 

Ehdotetussa 2 §:ssä määriteltäisiin lisäksi sähköenergialasku tarkoittamaan loppukäyttäjän sähkölaskun sitä osaa, joka kohdistuu sähköenergian toimitukseen (senttiä/kilowattitunti) sekä siihen liittyviin kiinteisiin maksuihin. Kiinteitä maksuja olisivat tältä osin sähköntoimitukseen liittyvä perusmaksu sekä sähköenergian myyntihintaan liittyvät kiinteät komponentit, kuten pörssihinnoitellun sähkösopimuksen marginaali. Mahdolliset sähkösopimuksen lisäarvopalvelut eivät kuuluisi määritelmän piiriin.  

Ehdotettujen määritelmien perusteella lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät esimerkiksi sähkön tukkumyynti sekä sähkönjakelu. Siten sähkönjakelusta maksettu määrä ei oikeuttaisi sähköhyvitykseen (ks. yllä luku 5.2). 

3 §. Soveltamisala. Jotta ehdotettu sähköhyvitys saataisiin maksettua mahdollisimman nopeasti niin, että se näkyisi asiakkaiden laskulla, tulisi tukiehtojen ja -kriteerien olla mahdollisimman yksinkertaisia ja selkeitä. Sähköhyvitykseen olisi oikeutettu loppukäyttäjä, jolle sähköyhtiö toimittaa sähköenergiaa välittömästi jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta ja jonka sähkönmyyntisopimus on yksilöity henkilötunnuksella. Näin ollen hyvitys kohdistuisi pääasiassa kotitalousasiakkaisiin, ja sen ulkopuolelle rajautuisivat yritystunnuksella toimivat yritykset ja yhteisöt. Tuki olisi käyttöpaikkakohtainen. Ehdotetun hyvityksen kohdistuessa henkilötunnuksella yksilöityihin sähkösopimuksiin, tulisi hyvitys kohdentumaan myös niille pienyrittäjille, kuten maatalousyrittäjät ja toiminimiyrittäjät, jotka eivät toimi y-tunnuksella. Vastaavasti hyvityksen ulkopuolelle rajautuisivat taloyhtiöt.  

Takamittarointia on käytetty joissain taloyhtiöissä siten, että taloyhtiöllä on yksi jakeluverkon mittaukseen perustuva sähkönmyyntisopimus ja asuntokohtainen sähkönkulutus on mitattu muilla kuin verkonhaltijan mittauksilla. Koska sähkösopimus on vain taloyhtiöllä, ei takamittaroiduille asiakkaille saada kohdistettua tukea. Voi olla mahdollista, että vastaavia järjestelyitä on myös muissa kohteissa, joissa käyttöpaikka olisi otettu henkilötunnuksella. 

Sähköhyvityksen maksamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että tarkastelukuukauden aikana 1) loppukäyttäjän kiinteähintaisen sähkönmyyntisopimuksen verollinen kokonaishinta ylittää kymmenen senttiä kilowattitunnilta, 2) loppukäyttäjän sähkönmyyntisopimuksen kulutuksella painotettu verollinen keskihinta ylittää kymmenen senttiä kilowattitunnilta, jos sähkönmyyntisopimuksessa on sovittu vähintään kaksi kiinteää hintaa käsittävästä aikajaotuksesta tai että 3) loppukäyttäjällä on dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimus. Viimeksi mainittuun sopimustyyppiin ei sovellettaisi kymmenen sentin kilowattituntihinnan mukaista rajausta.  

Ehdotetulla hintarajalla sekä esitetyn 4 §:n mukaisilla kuukausittaisella omavastuuosuudella ja laskennallisella kuukausittaisella tukikatolla pyritään parantamaan hyvityksen kohdentumista. Tällöin tuen ulkopuolelle jäisivät niin sanotut halvan hinnan sopimukset, joiden puitteissa sähkökustannukset eivät ole nousseet, eikä niiden tukemisen näin ollen katsota olevan perusteltua. Lisäksi omavastuuosuus ja tukikatto rajaisivat hyvityksen piiristä pois aivan pienimmät laskut ja suuret tuet.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että sähköhyvitykseen ei ole oikeutettu loppukäyttäjä, johon on kohdistettu Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvia talouspakotteita. Sähköhyvitystä ei näin ollen tulisi valtiontukitoimenpiteitä koskevien tilapäisten kriisipuitteiden kohdan 47 mukaisesti myöntää henkilöille jotka on nimenomaisesti mainittu säädöksissä, joissa kyseiset pakotteet asetetaan, sikäli kuin tuki heikentäisi kyseisten pakotteiden tavoitteita. Komission tiedonanto: Valtiontukitoimenpiteitä koskevat tilapäiset kriisipuitteet talouden tukemiseksi Ukrainaan kohdistuneen Venäjän hyökkäyksen jälkeen. EUVL C 426/1, 9.11.2022.  

Pykälän 3 momentin mukaan sähköhyvitys maksettaisiin mahdollisen sähköenergialaskujen perusteella myönnettävän kotitalousvähennyksen (laki 1013/2022) tai väliaikaisen sähkötuen (laki 1152/2022) lisäksi. Ehdotettu sähköhyvitys maksettaisiin marraskuun ja joulukuun 2022 sähköenergian kulutuksen perusteella, joten kyse ei olisi sellaisesta tuloverolain 127 g §:n 3 momentissa tarkoitetusta samojen kustannusten perusteella myönnettävästä avustuksesta, joka estäisi 1.1.–30.4.2023 aikana syntyneiden sähköenergialaskujen perusteella myönnettävän kotitalousvähennyksen myöntämisen. Koska ehdotettu sähköhyvitys myönnettäisiin eri kustannusten perusteella kuin jo voimassa olevat tuet ja se maksettaisiin näiden lisäksi, se ei myöskään pienentäisi sähköenergialaskujen perusteella myönnettävän kotitalousvähennyksen tai väliaikaisen sähkötuen perusteena olevia toteutuneeseen kulutukseen perustuvia kuukausikohtaisia sähköenergian kustannuksia. Jos esimerkiksi maaliskuun kulutuksen perusteella määräytyvä sähköenergialasku olisi 1 000 euroa ja samalla laskulla hyvitetäisiin nyt ehdotettavaa takautuvasti maksettavaa erillistä sähköhyvitystä 500 euroa, käytettäisiin sähköenergialaskujen perusteella myönnettävän kotitalousvähennyksen ja Kelan maksaman väliaikaisen sähkötuen laskentaperusteena edelleen 1 000 euron kustannuksia. 

4 §. Sähköhyvityksen määrä. Pykälän 1 mukaan ehdotetun sähköhyvityksen laskenta pohjautuisi vuoden 2022 marraskuun ja joulukuun aikaiseen toteutuneeseen käyttöpaikkakohtaiseen sähköenergian kulutukseen. Käyttämällä toteutunutta kulutusta laskentaperusteena vältettäisiin tilanne, jossa loppukäyttäjillä olisi kannuste kasvattaa sähköenergian kulutustaan joko tuen piiriin pääsemiseksi tai tukimäärän kasvattamiseksi. Asetuksen (EU) 2022/1854 10 artiklan 2 kohdan mukaan asetuksen mukaisten ylijäämätulojen jakamiseksi tehdyt kansalliset toimet eivät saa olla ristiriidassa asetuksessa säädetyn sähkön kokonaiskulutuksen vähentämisvelvoitteen kanssa. Momentin mukaan sähköhyvitys maksettaisiin neljää kalenterikuukautta vastaavalta ajalta loppukäyttäjän kullekin käyttöpaikalle käyttöpaikan vuoden 2022 marraskuun ja joulukuun aikana toteutuneen sähköenergian kulutuksen perusteella. Sähköhyvitys maksettaisiin kahdessa erässä, joista ensimmäinen erä huomioi marraskuun ja joulukuun 2022 asiakaskohtaisen sähköenergian hinnan ja toinen erä huomioi tammikuun 2023 sähköenergian hinnan. 

Pykälän 2–4 momentissa säädettäisiin hyvityksen laskentamallista. Pykälän 2 momentissa esitetään hyvityksen laskentaan sovellettavaksi kuukausikohtaista 90 euron omavastuuta, joka rajaisi hyvityksen ulkopuolelle summaltaan pienet sähkölaskut. Omavastuun ylittävältä osalta hyvitystä maksettaisiin 50 prosenttia, kuitenkin niin, että hyvitys olisi enimmillään 700 euroa. Koska hyvitystä esitetään maksettavaksi laskennallisesti neljän kuukauden ajalta, olisi asiakaskohtainen kokonaishyvitys enimmillään 2 800 euroa.  

Pykälän 3 ja 4 momentin mukaan sähköhyvitys esitetään jaettavaksi laskennallisesti kahteen erään. Ensimmäinen erä perustuisi marraskuun ja joulukuun sähköenergialaskuihin. Toinen erä perustuisi marraskuun ja joulukuun käyttöpaikkakohtaisiin sähköenergian kulutusmääriin kerrottuna tammikuun aikaisella hinnalla. Ehdotetun 5 §:n 2 momentin mukaan tammikuun hinta määräytyisi sen sähkönmyyntisopimuksen mukaisesti, joka olisi voimassa 31.1.2023. Näin laskenta huomioisi sekä hintakehityksen, että mahdolliset tarkasteluajanjakson aikaiset sopimusmuutokset. Eräkohtainen laskentamalli edistäisi näin ollen hyvityksen kohdentumista toteutuneiden kustannusten mukaisesti. Kulutus- ja hintatietoja tarkasteltaisiin kertalaskelmana laskentahetkellä käytettävissä olevilla tiedoilla, eikä esimerkiksi jälkikäteen tehtäviä tasekorjauksia huomioitaisi. Sähköhyvityksen laskeminen ja sen parametrit esitettäisiin momentissa laskentakaavan muodossa. 

Pykälän 5 momentin mukaan esitettyä hyvitystä ei maksettaisi niiltä kuukausilta, joilta tuen määrä olisi pienempi kuin viisi euroa. Rajaus vastaisi normaalikäytäntöä, jonka mukaan sähköyhtiöt eivät palauta tai veloita vähäisiä laskuja tai maksuja. Lisäksi rajaus vastaisi väliaikaisesta sähkötuesta annetun lain mukaisen tuen maksatusta.  

5 §. Sähköhyvityksen maksaminen sähköenergialaskun hyvityksenä. Pykälän 1 momentissa esitetään, että sähköhyvitys tulisi maksaa loppukäyttäjille sähköyhtiöiden toimesta hyvityksinä sähköenergialaskulla kahdessa erässä. Tämä olisi sähköhyvityksen maksamisen pääasiallinen toteutustapa. Ensimmäinen erä marraskuun ja joulukuun kulutuksen ja sähköenergialaskun perusteella hyvitettäisiin mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään huhtikuussa 2023 erääntyvällä laskulla tai, jos loppukäyttäjälle ei toimiteta laskua huhtikuussa, seuraavalla laskulla. Toinen erä hyvitettäisiin seuraavalla laskulla. Hyvityksen tulisi ilmetä sähköenergialaskun erittelystä. Esitetty säännös ei muuttaisi sähkömarkkinalain (588/2013) mukaisia vähittäismyyjän laskutusta koskevia säännöksiä. Sen sijaan takautuvasti maksettava sähköhyvitys pienentäisi laskutettavien sähköenergialaskujen tosiasiallisesti maksettavaksi jäävää loppusummaa. Esitetty sähköhyvityksen määräytymisen kaavamaisuus mahdollistaa tuen maksatuksen nopean toteuttamisen sähköenergialaskuilla sähköyhtiöiden toimesta. Jos loppukäyttäjän sähkölaskussa on mukana sähkönjakelun läpilaskutusta, ei hyvitystä voida tällaisessa yhteislaskussa kohdistaa pelkästään sähkönenergian toimituksen osuuteen sähkölaskusta, vaan se kohdistuu laskun kokonaisloppusummaan. Tällöin ehdotettu hyvitys voisi kohdistua myös sähkönjakelun laskujen kattamiseen. Edellä esitetyn mukaisesti sähkönjakelun maksuja ei kuitenkaan huomioitaisi sähköhyvityksen määräytymisessä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin siitä, mitkä sähköyhtiöt vastaisivat sähköhyvityksen maksamisesta loppukäyttäjälle ja miten niiden vastuut jakautuisivat. Loppukäyttäjä saattaa vaihtaa sähköyhtiötä sähköhyvityksen määräytymiskuukausien aikana tai sähköhyvityksen määräytymisen ja maksatuksen välisenä aikana. Tämä tuo haasteen ehdotetun hyvityksen maksamiseen loppukäyttäjille, sillä sähköhyvityksen määräytymisajankohdan aikainen sähköyhtiö ei ole enää sopimussuhteessa loppukäyttäjään eikä sähköhyvitystä voida huomioida tulevalla laskulla. Toisaalta loppukäyttäjän uudella sähköyhtiöllä ei ole sähköhyvityksen laskentaan tarvittavaa tietoa sopimussuhdetta edeltäneen ajanjakson kulutusmääristä, eikä tätä tietoa voimassa olevan lainsäädännön mukaan voida loppukäyttäjän tietosuojan vuoksi suoraan välittää sähköyhtiöltä toiselle. Tästä johtuen pykälän 2 momentissa esitetään, että kukin sähköyhtiö maksaisi sähköhyvityksen ensimmäisen erän siltä osin kuin loppukäyttäjällä on ollut voimassa sähkömyyntisopimus hyvityksen määräytymisajanjaksolla kyseisen yhtiön kanssa. Jos sähköyhtiö vaihtuu keskellä kuukautta, omavastuu ja tukikatto jaettaisiin loppukäyttäjän sähköyhtiöille niiden ajallisessa suhteessa. Tällöin sähköyhtiöiden vastuu jakautuisi sen mukaisesti, kuinka monta päivää kuukaudesta loppukäyttäjällä on ollut sähkönmyyntisopimus voimassa kunkin sähköyhtiön kanssa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös sähköhyvityksen toisen erän maksamisesta. Momentin mukaan sähköyhtiö, joka on toimittanut sähköenergian loppukäyttäjälle 3.11.2023, vastaisi aina sähköhyvityksen toisen erän maksamisesta loppukäyttäjälle. Mainittu sähköyhtiö määrittelisi tässä tapauksessa 4 §:n 4 momentissa tarkoitetun kulutuksella painotetun keskihinnan siltä ajalta, jona se on toimittanut sähköenergian loppukäyttäjälle tammikuussa 2023. Sähkömarkkinalain 3 §:n 27 a kohdassa tarkoitetun sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön on toimitettava mainitulle sähköyhtiölle tiedot sähköhyvityksen laskennan pohjana olevasta loppukäyttäjän marraskuun ja joulukuun 2022 aikaisesta sähkönkulutuksesta.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi myös siitä tilanteesta, että loppukäyttäjä ei ole enää sen sähköyhtiön asiakkaana, jonka vastuulla on maksaa sähköhyvitys loppukäyttäjälle. Säännöksen mukaan, jos loppukäyttäjä ei ole enää sen sähköyhtiön asiakas, joka on velvollinen maksamaan sähköhyvityksen loppukäyttäjälle, eikä sähköhyvitystä voida maksaa loppukäyttäjälle sähköenergialaskun hyvityksenä, kyseisen yhtiön tulee viipymättä maksaa loppukäyttäjän pyynnöstä osuutensa sähköhyvityksestä tämän ilmoittamalle pankkitilille. 

Pykälän 3 momenttiin sisällytettäisiin säännös sellaisen tilanteen varalle, että sähköyhtiö ei pystyisi maksamaan sähköhyvityksiä asiakkailleen maksuerille säädetyssä aikataulussa. Tällaisessa tilanteessa Energiavirasto voisi myöntää sähköyhtiölle poikkeuksen 1 momentissa säädetystä maksuaikataulusta. Poikkeusluvan edellytyksenä olisi sähköhyvityksen maksatukseen liittyvän tietojärjestelmän muutoksen viivästyminen sellaisesta syystä, jota sähköyhtiö ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa. Poikkeuksen pituus voisi olla enintään kolme kuukautta. Poikkeushakemus olisi jätettävä viipymättä sen jälkeen, kun poikkeuksen peruste on ilmennyt. 

6 §.Loppukäyttäjän oikeudet. Pykälässä säädettäisiin menettelystä, jonka mukaan loppukäyttäjä saisi korjautettua sähköyhtiön sähköhyvityksen maksamisessa tekemän virheen. Menettelyn mukaan loppukäyttäjä voisi saattaa asian viranomaisen ratkaistavaksi hallintomenettelyssä. Ennen asian viranomaiskäsittelyyn saattamista loppukäyttäjän olisi vaadittava sähköyhtiöltä virheen korjaamista ja odottava virheen korjaamiseen varattu kuukauden käsittelyaika. Koska sähköhyvityksen maksatuksessa voi ilmetä esimerkiksi tietojärjestelmän ohjelmointivirheen tapauksessa suureenkin asiakasjoukkoon kohdistuvia virheitä, olisi sähköyhtiölle varattava kohtuullinen aika vaatimuksen käsittelylle. Menettelyllä varmistettaisiin sähköhyvitykseen oikeutettujen loppukäyttäjien oikeusturva. 

Pykälän 1 momentin mukaan loppukäyttäjällä olisi oikeus vaatia sähköyhtiöltä virheen korjaamista, jos 1) sähköyhtiö ei ole maksanut loppukäyttäjälle sähköhyvitystä, johon tämä on oikeutettu, 2) sähköyhtiö on maksanut loppukäyttäjän sähköhyvityksen virheellisen suuruisena tai muuten virheellisesti tai 3) loppukäyttäjän sähköhyvityksen maksaminen on viivästynyt tai tapahtunut muuten virheellisesti. 

Pykälän 2 momentin mukaan vaatimus virheen korjaamisesta olisi tehtävä 30 päivän kuluessa sen sähköenergialaskun eräpäivästä, jossa virhe on ilmennyt tai, jos sähköhyvityksen maksaminen on viivästynyt, 30 päivän kuluessa sen kalenterikuukauden päättymisestä, jonka kuluessa sähköhyvitys olisi tullut maksaa. 

Pykälän 3 momentin mukaan sähköyhtiön olisi kuukauden kuluessa korjausvaatimuksen lähettämisestä korjattava virheensä tai ilmoitettava loppukäyttäjälle, ettei tämän vaatimukselle ole perustetta. Ilmoitus on perusteltava.  

Pykälän 4 momentin mukaan loppukäyttäjällä olisi oikeus tehdä Energiavirastolle hakemus 1 momentissa tarkoitetun virheen korjaamisesta, jos loppukäyttäjä on noudattanut 1 ja 2 momentissa säädettyä menettelyä, eikä sähköyhtiö ole korjannut virhettä tai sähköyhtiö on laiminlyönyt 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen antamisen. Hakemukseen on liitettävä 3 momentissa tarkoitettu sähköyhtiön ilmoitus. Hakemus on jätettävä tutkimatta, jos loppukäyttäjä ei ole noudattanut virheen korjaamiseksi tässä pykälässä säädettyä menettelyä tai, jos hakemus on jätetty ennen 3 momentissa säädetyn määräajan päättymistä, ellei hakemuksen tutkimiselle ole painavaa syytä. Jos sähköyhtiö on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun virheen, Energiamarkkinaviraston on hakemukseen antamassaan päätöksessä velvoitettava sähköyhtiö korjaamaan virheensä. Päätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin virhe tulee korjata. Oikaisumenettelystä ja muutoksenhausta Energiaviraston päätökseen säädettäisiin lain 10 §:ssä. 

7 §. Sähköhyvityksen maksaminen hakemusmenettelyn kautta. Pykälän 1 momentissa esitetään, että jos sähköhyvityksen maksamiseen velvollinen sähköyhtiö on asetettu konkurssiin tai lopettanut toimintansa, sähköhyvitykseen oikeutettu loppukäyttäjä voisi hakea sähköhyvitystä Energiavirastolta. Koska hakemusten käsittelyyn voi liittyä arviointia ja harkintavaltaa muun muassa sen todentamisessa, ettei asiakkaalle ole aiemmin maksettu sähköhyvitystä, tehtävä katsotaan perustelluksi antaa viranomaisen hoidettavaksi. Hakemus olisi jätettävä viimeistään 31.7.2023. 

Pykälän 2 momentin mukaan hakemuksessa olisi ilmoitettava hakijan henkilötunnus, yhteystiedot ja pankkitilin numero, jolle sähköhyvitys maksetaan sekä mitä käyttöpaikkoja ja sähköhyvityksen eriä ja ajanjaksoja hakemus koskee. Hakemukseen on liitettävä tuen maksamisen edellyttämät tiedot sekä kopiot loppukäyttäjän sähkönmyyntisopimuksesta ja sähkölaskuista, joista ilmenee hakemuksen kohteena olevien erien sähköenergian myyntihinta tai myyntihinnan määräytymisperuste sekä se, ettei sähköyhtiö ole maksanut loppukäyttäjälle hakemuksen tarkoittamalta ajalta sähköhyvitystä. Lisäksi loppukäyttäjän oli annettava sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikölle valtuutus välittää Energiavirastolle tiedot sähköhyvityksen laskennan pohjana olevasta loppukäyttäjän marraskuun ja joulukuun 2022 aikaisesta sähkönkulutuksesta.  

Pykälän 3 momenttiin esitetään säännöstä loppukäyttäjälle sähköenergiaa toimittaneiden sähköyhtiöiden tiedonantovelvoitteesta. Säännöksen mukaan sähköyhtiö, joka on toimittanut sähköenergiaa loppukäyttäjälle 1 päivä marraskuuta 2022–31 päivä tammikuuta 2023 välisenä aikana, olisi velvollinen toimittamaan Energiavirastolle pyynnöstä tarvittavat tiedot hakemuksen käsittelyä varten.  

8 §. Sähköhyvitysten korvaaminen sähköyhtiöille. Sähköyhtiön kautta maksettu sähköhyvitys esitetään korvattavaksi kyseiselle yhtiölle valtion varoista Valtiokonttorin toimesta. Korvausten maksatus perustuisi sähköyhtiöiden korvaushakemuksiin. Korvaukset on tarkoitus maksaa sähköyhtiöille lähtökohtaisesti kolmessa erässä. Lakiin kuitenkin otettaisiin mahdollisuus, että Valtiokonttori voisi maksaa korvauksia erityistapauksessa useammassa kuin kolmessa erässä. 

Pykälän 1 momentin mukaan sähköyhtiön maksama sähköhyvitys korvataan valtion varoista. Korvauksen maksaisi sähköyhtiön hakemuksesta Valtiokonttori. Valtiokonttori maksaisi korvauksen viipymättä hakemuksen saapumisen jälkeen kuitenkin siten, että korvaus ensimmäisen erän mukaisesti maksettavista sähköhyvityksistä maksetaan viimeistään 30.4.2023 ja toisen erän mukaisesti maksettavista sähköhyvityksistä viimeistään 30.6.2023. Sähköyhtiöt voivat vallitsevassa markkinatilanteessa olla jo valmiiksi hankalassa taloudellisessa tilanteessa, jota viivästynyt saatavien saaminen edelleen pahentaisi. Koska sähköyhtiö käytännössä kanavoi asiakkaalle valtion maksamaa tukea, korvausten maksamisessa olisi perusteltua pyrkiä mahdollisimman lähelle aikataulua, jolla sähköyhtiö normaalisti vastaanottaisi laskusaatavat asiakkailtaan. Lisäksi Valtiokonttori suorittaisi yhdessä tai tarvittaessa useammassa erässä mainittuja korvauseriä täydentäviä korvausmaksatuksia. Korvaukset olisi maksettava kokonaisuudessaan viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2023. 

Pykälän 2 momentin mukaan hakemus sähköhyvitysten korvauksesta olisi jätettävä Valtiokonttorille erän 1 osalta viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2023 ja erän 2 osalta viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2023. Täydentävää korvausmaksatusta koskeva hakemus olisi jätettävä viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2023. Hakijan on hakemuksen yhteydessä toimitettava Valtiokonttorille korvauksen myöntämiseksi ja maksamiseksi välttämättömät tiedot sekä oikeat ja riittävät tiedot 5 §:n mukaisista sähköhyvitysten maksatuksista. Valtiokonttorilla on oikeus saada hakijalta maksutta sähköhyvityksen oikeellisuuden varmistamista varten välttämättömät loppukäyttäjän sähköenergian kulutustiedot, sähköenergian laskutustiedot ja sähkönmyyntisopimusten hintatiedot. Lisäksi hakijan on toimitettava Valtiokonttorille niiden tilikausien tarkastetut tilinpäätökset, joiden aikana hakija on maksanut sähköhyvityksiä loppukäyttäjille. Hakija vastaisi toimitettujen tietojen oikeellisuudesta.  

Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa säädetty korvauksen maksuajankohta sekä 2 momentissa säädetty korvauksen hakuaika lykkääntyisivät myöhemmiksi saman pituisen ajan kuin Energiaviraston 5 §:n 3 momentin nojalla myöntämän poikkeuksen pituus on. Korvauksen viimeistä erää koskeva korvaushakemus tulisi tehdä siten, että ehtii käsitellä ja myöntää korvauksen lain voimassaoloaikana. 

Pykälän 4 momenttiin sisältyisivät sähköhyvitysten korvaamista koskevat menettelysäännökset. Sähköhyvitysten korvaamiseen sähköyhtiöille sovellettaisiin valtionavustuslakia (688/2001) sen 20 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta, ellei tässä laissa ole toisin säädetty. Näin ollen tässä laissa ei tarvitsisi säätää menettelystä muilta osin kuin on tarvetta poiketa valtionavustuslain yleissääntelystä.  

9 §.Valvonta ja seuraamukset. Pykälässä säädettäisiin sähköyhtiöiden lakisääteisen tehtävän valvonnasta ja seuraamuksista. 

Pykälän 1 momentin mukaan Energiaviraston tehtävänä olisi valvoa, että sähköyhtiöt noudattavat tätä lakia. 

Pykälän 2 momentin mukaan Energiaviraston olisi velvoitettava sähköyhtiö korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä, jos tämä rikkoo tai laiminlyö 5 tai 6 §:ssä säädettyjä velvoitteitaan. Päätöksessä voitaisiin määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata. 

Pykälän 3 momentin mukaan Energiavirasto voisi asettaa tämän lain nojalla tekemänsä päätöksen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamisesta ja sen tuomitsemisesta maksettavaksi noudatettaisiin uhkasakkolakia (1113/1990). 

10 §. Muutoksenhaku. Ehdotetussa 10 §:ssä säädettäisiin Energiaviraston päätöksiä koskevasta muutoksenhausta.  

Pykälän 1 momentin mukaan Energiaviraston 5–7 §:n ja 9 §:n nojalla tekemiin päätöksiin saisi vaatia oikaisua kuten hallintolaissa (434/2003) säädetään. Koska ehdotetut toimet ovat luonteeltaan kiireellisiä, ne olisi hallintolain 49 f §:n 2 momentin mukaan voitava oikaisuvaatimuksesta huolimatta panna täytäntöön heti. Lisäksi 1 momenttiin esitetään hallintotuomioistuimessa tapahtuvan muutoksenhaun osalta viittausta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019). 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan esitetty sähkövähennys ei olisi ulosmitattavissa. Käytännössä ulosmittaus voisi kohdistua ainoastaan poikkeustapauksissa suoraan asiakkaiden tilille maksettuihin tukiin, mutta ei laskuhyvityksiin. Tältä osin tuensaajien yhdenmukaisen kohtelun turvaamiseksi katsotaan perustelluksi, että tuki kokonaisuudessaan olisi ulosottokiellon piirissä.  

11 §.Kielto ulosmitata sähköhyvitystä. Pykälään ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan esitetty sähköhyvitys ei olisi ulosmitattavissa. Käytännössä ulosmittaus voisi kohdistua ainoastaan poikkeustapauksissa suoraan asiakkaiden tilille maksettuihin tukiin, mutta ei laskuhyvityksiin. Tältä osin tuensaajien yhdenmukaisen kohtelun turvaamiseksi katsotaan perustelluksi, että tuki kokonaisuudessaan olisi ulosottokiellon piirissä.  

12 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Koska ehdotetulla lailla pyritään tukemaan loppukäyttäjiä mahdollisimman pian, katsotaan perustelluksi, että se tulisi voimaan ensi tilassa. Johtuen ehdotetun toimen kertaluonteisuudesta esitetään lisäksi, että laki olisi voimassa 31.12.2023 saakka. Lakia esitetään kuitenkin tarvittaessa sovellettavaksi sähköhyvitykseen myös lain voimassaolon päättymisen jälkeen. 

Pykälän 3 momenttiin esitetään säännöstä, jonka mukaan ehdotetun 5 ja 7 §:n mukainen sähköhyvityksen maksatus sekä ehdotetun 8 §:n mukainen kustannusten korvaus sähköyhtiöille saataisiin tehdä vasta Euroopan komission hyväksyttyä sähköhyvityksen valtiontukena. Koska sähköhyvitys voi kohdentua sellaisiin yritystoimintaa harjoittaviin tahoihin, joiden sähkösopimus on rekisteröity henkilötunnuksella, tulee ehdotettua sähköhyvitystä arvioida valtiontukisääntelyn valossa. Ehdotettu sähköhyvitys on hallituksen esityksen valmistelun aikana notifioitu komissiolle.  

7.2  Laki sähköenergialaskujen maksuajan pidentämisestä ja sähköyhtiöiden maksuvalmiuden väliaikaisesta tukemisesta

1 §.Lain soveltamisala ja tarkoitus. Ehdotetulla lailla on tarkoitus velvoittaa sähköenergian vähittäismyyjät myöntämään loppukäyttäjille maksuajan pidennyksiä niin, että kalliiden talvikuukausien kulujen maksamista saisi tasattua halvemmille kuukausille, jolloin sekä sähköenergian hinnan oletetaan olevan matalampi että lämmityksen aiheuttaman kulutustarpeen pienempi.  

Lisäksi sähköenergian vähittäismyyntiä Suomessa harjoittavien elinkeinonharjoittajien sähkölaskusaatavien pidennettyjen maksuaikojen myöntämisestä aiheutuvaa käyttöpääomatarvetta tuettaisiin tähän tarkoitukseen otettavien likviditeettilainojen valtiontakauksilla. 

2 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisen kannalta keskeisiä termejä. Loppukäyttäjällä tarkoitettaisiin sähkömarkkinalain 3 §:n 18 mukaisesti asiakasta, joka ostaa sähköä pääasiassa omaan käyttöönsä. Ehdotetun lain soveltamisalaan eivät kuuluisi kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain (30/2013) 2 §:ssä tarkoitetut hankintayksiköt, joihin sovellettaisiin jatkossakin kyseisen lain säännöksiä. Kuluttaja-asiakkaalla tarkoitettaisiin kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 4 §:n mukaisesti luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. Pykälässä esitettäisiin elinkeinonharjoittaja-asiakkaalla tarkoitettavan kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin (2011/7/EU) 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti muuta organisaatiota kuin viranomaista sen harjoittaessa itsenäistä taloudellista tai ammattitoimintaansa, vaikka tätä toimintaa harjoittaisi vain yksi henkilö. Sähköyhtiöllä tarkoitettaisiin sähkömarkkinalain 3 §:n 12 kohdan mukaista vähittäismyyntiä, eli sähkön toimitusta jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta välittömästi loppukäyttäjille, harjoittavaa elinkeinonharjoittajaa. 

3 §. Soveltamisala. Lain 3 §:ssä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin mukaan pidennettyyn sähköenergialaskujen maksuaikaan (lisämaksuaika) olisi oikeutettu loppukäyttäjä, jolle sähköyhtiö toimittaa sähköenergiaa välittömästi jakeluverkonhaltijan jakeluverkon kautta. Jakeluverkolla tarkoitettaisiin sähkömarkkinalain 3 §:n 2 kohdan mukaista jakeluverkkoa. Lisämaksuaikaan olisivat näin ollen oikeutettuja sekä kuluttaja-asiakkaat että yritykset, jos ne täyttävät edellä esitetyt määritelmät. Esimerkiksi maksuhäiriömerkintä tai muu maksuhistoria eivät vaikuttaisi oikeuteen saada lisämaksuaikaa.  

Pykälän 1 momenttiin esitetään lisäksi säännöstä, jonka mukaan lisämaksuajan myöntämisvelvoitetta sovellettaisiin siihen sähköenergiasta laskutettuun määrään, joka on syntynyt sähkönkulutuksesta 1.1.2023–30.4.2023 välisenä aikana. 

Pykälän 2 momentissa esitetään säädettäväksi, että lisämaksuaikaan ei ole oikeutettu loppukäyttäjä, johon on kohdistettu Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvia talouspakotteita. Sähköhyvitystä ei näin ollen tulisi valtiontukitoimenpiteitä koskevien tilapäisten kriisipuitteiden kohdan 47 mukaisesti myöntää henkilöille jotka on nimenomaisesti mainittu säädöksissä, joissa kyseiset pakotteet asetetaan, sikäli kuin tuki heikentäisi kyseisten pakotteiden tavoitteita. Komission tiedonanto: Valtiontukitoimenpiteitä koskevat tilapäiset kriisipuitteet talouden tukemiseksi Ukrainaan kohdistuneen Venäjän hyökkäyksen jälkeen. EUVL C 426/1, 9.11.2022.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että sähköenergiasta laskutetulla määrällä tarkoitettaisiin sähkölaskun sitä verollista osaa, joka kohdistuu sähköenergian myyntiin (snt/kWh) sekä siihen liittyviin kiinteisiin maksuihin. Kiinteitä maksuja olisivat tältä osin sähkönmyyntiin liittyvä perusmaksu sekä sähköenergian myyntihintaan liittyvät kiinteät komponentit, kuten pörssihinnoitellun sähkösopimuksen marginaali. Sähkönjakelusta maksettavalle määrälle ei olisi velvoitetta myöntää lisämaksuaikaa. Sähkönjakelun rajaaminen ehdotetun lain mukaisen lisämaksuajan ulkopuolelle myös sähköenergian myynnin ja sähkönjakelun yhteislaskutuksessa turvaisi asiakkaiden tasapuolisen kohtelun riippumatta siitä, maksavatko nämä sähköenergian myynnistä ja sähkönjakelusta samalla vai erillisillä laskuilla.  

Pykälän 4 momentin mukaan valtiontakauksia voitaisiin myöntää Suomessa sähkön vähittäismyyntiä harjoittavien elinkeinonharjoittajien likviditeettilainoille, joiden käyttötarkoitus perustuisi tässä laissa määriteltyjen sähköenergialaskusaatavien maksuaikojen pidentämisestä aiheutuvaan likviditeettitarpeeseen. 

4 §. Lisämaksuajan myöntäminen muille kuin elinkeinonharjoittajille. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että sähköyhtiön olisi myönnettävä kuluttaja-asiakkaalle lisämaksuaikaa ehdotetussa 3 §:ssä tarkoitetuille sähköenergialaskuille asiakkaan pyynnöstä. Pykälän säännöksiä sovellettaisiin myös muihin toimijoihin, jotka eivät harjoita kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin (2011/7/EU) 2 artiklan 3 kohdan mukaista taloudellista toimintaa. Esitetyn säännöksen piiriin luettaisiin tällöin esimerkiksi yleishyödylliset yhdistykset ja säätiöt. Maksuaika voisi edellä mainittujen loppukäyttäjien kohdalla olla enintään 120 päivää kunkin laskun alkuperäisestä eräpäivästä. Lisämaksuaika tulisi myöntää loppukäyttäjän pyynnön mukaisesti, ja se voisi asiakkaan pyynnöstä olla myös esitettyä 120 päivän enimmäisaikaa lyhyempi. Lisämaksuajan rajauksella estettäisiin tilanne, jossa talven 2022–2023 korkeiden sähkölaskujen kulut kasaantuisivat talven 2023–2024 kulujen kanssa. Lisäksi rajauksella pyritään pienentämään riskiä ylivelkaantumiseen laskujen kerääntymisen vuoksi. Rajaus ei kuitenkaan estäisi sähkönkäyttäjää ja myyjää neuvottelemasta pidemmästä maksuajasta, mutta 1 momentissa esitetyn lisämaksuajan enimmäispituuden ylittävään osaan ei sovellettaisi ehdotetun lain mukaisia ehtoja.  

Pykälän 1 momentissa esitetään lisäksi säädettävän, että pyyntö lisämaksuajan myöntämisestä tulee esittää ennen kyseisen laskun eräpäivää. Rajauksella estettäisiin ongelmat eräpäivän jälkeen mahdollisesti jo käynnistyneen velkomisprosessin suhteen.  

Loppukäyttäjän olisi lisäksi ilmoitettava pyynnössään lisämaksuaikapyynnön käsittelemiseksi tarvittavat tiedot. Ehdotetulla säännöksellä viitataan etenkin tietoon siitä, onko lisämaksuajan pyytäjä kuluttaja-asiakas vai elinkeinonharjoittaja, ja muiden loppukäyttäjien kohdalla loppukäyttäjän selvitykseen siitä, harjoittaako tämä maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin (2011/7/EU) 2 artiklan 3 kohdan mukaista taloudellista toimintaa. 

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetuilta loppukäyttäjiltä ei perittäisi lisämaksuajalta korkoa tai muita kuluja. Kyse ei olisi korkolaissa (633/1982) tarkoitetusta maksun viivästyksestä, koska lisämaksuaikaa myönnettäisiin asiakkaan pyynnöstä niin, että laskun eräpäivä muuttuu.  

5 §. Lisämaksuajan myöntäminen elinkeinonharjoittajalle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että sähkön vähittäismyyntiä harjoittavien yhtiöiden olisi myönnettävä elinkeinonharjoittaja-asiakkaalle lisämaksuaikaa ehdotetussa 3 §:ssä tarkoitetuille sähköenergialaskuille asiakkaan pyynnöstä. Maksuaika voisi elinkeinonharjoittajan kohdalla olla pyynnön nojalla enintään yhteensä 60 päivää.  

Säännös ei estäisi osapuolia sopimasta 60 päivää pidemmästä maksuajasta, mutta tällöin tulee ottaa huomioon se, mitä maksuviivästysten torjumisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (2011/7/EU) ja erityisesti sen 3 artiklan 5 kohdassa säädetään. Pidemmästä maksuajasta olisi sovittava nimenomaisesti osapuolten kesken. Ehdotetun 1 momentin mukaisen enimmäismaksuajan 60 päivää ylittävään osaan ei sovellettaisi ehdotetun lain mukaisia ehtoja.  

Pykälän 1 momentissa esitetään lisäksi säädettävän, että pyyntö lisämaksuajan myöntämisestä tulee esittää ennen kyseisen laskun eräpäivää. Rajauksella estettäisiin ongelmat eräpäivän jälkeen mahdollisesti jo käynnistyneen velkomisprosessin suhteen.  

Pykälän 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajan kohdalla normaalin maksuajan ylittävään osaan esitetyn 1 momentin mukaisesta lisämaksuajasta perittäisiin 1,53 prosentin vuosikorkoa. Esimerkiksi jos sähköyhtiön ja elinkeinoharjoittaja-asiakkaan välillä yleensä sovelletaan 30 päivän maksuaikaa, ja asiakkaan pyynnöstä sovellettava maksuaika muuttuisi 60 päiväksi, tulisi 30 päivän ja 60 päivän väliseltä ajalta periä 1,53 prosentin vuosikorkoa. Korkoprosentti pohjautuu tarpeeseen määrittää yrityksille ja taloudellista toimintaa harjoittaville luonnollisille henkilöille vähintään Euroopan unionin valtiontukisääntelyn kriisitukipuitteiden Komission tiedonanto: Valtiontukitoimenpiteitä koskevat tilapäiset kriisipuitteet talouden tukemiseksi Ukrainaan kohdistuneen Venäjän hyökkäyksen jälkeen. EUVL C 426/1, 9.11.2022. lainajakson 2.3. mukaiset korkoehdot, sillä maksuajan pidennys tulkitaan puitteiden mukaan valtiontukea sisältäväksi lainaksi loppukäyttäjälle. Hallinnollisista syistä johtuen korkotaso olisi yhtiön koosta riippumatta kaikille sama. 

6 §. Sähköyhtiöiden maksuvalmiuden tukeminen valtiontakauksella. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että sähkön vähittäismyyntiä Suomessa harjoittaville sähköyhtiöille voitaisiin myöntää valtiontakauksia sähkölaskusaatavien maksunlykkäyksistä aiheutuvan maksuvalmiusvajeen syntymistä varten otettaville lainoille. Takauksen kohteena olevan lainan velallisena voisi olla ainoastaan ehdotetussa 2 §:ssä määritelty sähköyhtiö. Ammattimaisen rahoittajakäytännön varmistamiseksi edellytettäisiin, että lainanmyöntäjänä voisi olla luottolaitos tai työeläkevakuutusyhtiö. Valtiontakaus voitaisiin myöntää vastavakuutta vaatimatta. Ehdotettavassa 8 §:ssä kuitenkin annettaisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus, jossa täsmennettäisiin niitä kriteerejä, jolloin vastavakuus vaadittaisiin. Yksi keskeinen tyyppitilanne on, että myös lainan rahoittava luottolaitos tai työeläkevakuutusyhtiö edellyttää valtiontakauksen ohella reaalivakuutta tai muuta vastaavaa vakuutta, jolloin vakuus tulee jakaa lainanantajan ja valtion kesken saatavien mukaisella riskinjaolla. Valtiontakaus olisi luonteeltaan omavelkainen, eikä takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa (361/1999) tarkoitettu täytetakaus tai toissijainen takaus. Käsitteellä omavelkainen takaus selvennettäisiin, että takauksen maksuvelvollisuuden syntyminen ei edellyttäisi päävelan vakuudeksi mahdollisesti annetun reaalivakuuden realisointia tai päävelallisena olevan sähköyhtiön toteamista maksukyvyttömäksi konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Mainitun käsitteen käyttämisellä poistettaisiin myös epäselvyys sen suhteen, olisiko valtiontakaus luonteeltaan toissijainen takaus, joka on asetettu lähtökohdaksi myös takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa. Ehdotettavissa säännöksissä kuitenkin asetettaisiin tiettyjä edellytyksiä sille, milloin velkojalle syntyy oikeus vaatia maksua valtiolta myönnetyn valtiontakauksen perusteella. Yksi keskeinen lisäedellytys on takaukseen perustuvan korvaushakemuksen esittäminen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtiontakausviranomaisena toimisi Valtiokonttori, joka vastaisi takausten myöntämisestä, hallinnoinnista ja valvonnasta. Valtiokonttorin tulisi muun muassa valvoa, että valtion takaamaan lainaan liittyviä varoja käytetään tämän lain mukaisella tavalla. Valtiokonttorilla olisi muun muassa valtion lainanannosta ja valtiontakauksesta sekä valtiontakuusta annetun lain 15 a §:n mukainen toimivalta velvoittaa sekä lainan velallinen että lainan myöntäjä toimittamaan valvonnan kannalta tarpeellisia selvityksiä kuten myös edellyttämään tiettyä säännöllistä raportointia. Momentissa säädettäisiin myös takauksen haun määräajasta. Hakuajan jälkeen saapuneita hakemuksia ei käsiteltäisi, eikä hakuajan umpeutumisen jälkeen hakemuksen jättäneelle sähköyhtiölle olisi mahdollista myöntää valtiontakausta. Hakemusten tulisi olla kirjallisia. Myös sähköinen hakemus rinnastetaan kirjalliseen muotoon. 

7 §. Valtiontakauksen yhteenlaskettu ja yrityskohtainen enimmäismäärä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, kuinka paljon valtiontakauksia olisi sallittua myöntää kokonaismäärältään. Momentissa säädetty määrä olisi luonteeltaan kumulatiivinen ja määriteltäisiin jokaisen myönnetyn takauksen enimmäismäärän mukaisesti riippumatta siitä, kuinka paljon myönnettyjä takauksia euromääräisesti kulloinkin on käytössä tai kuinka paljon taattujen lainojen pääomia on nostettu tai maksettu takaisin. Valtiokonttori voisi kokonaisuudessaan myöntää valtiontakauksia enintään momentissa tarkoitetun määrän. Takaushakemukset ratkaistaisiin hakemusjärjestyksessä. Valtiokonttorin pyytäessä asiaan lisäselvitystä hallintolain 22 ja 31–33 §:n perusteella ratkaisevaa olisi takaushakemuksen ajankohta. Lisäselvitysmenettelyllä ei kuitenkaan voisi tarpeettomasti lykätä hakemuksen käsittelyä. Määriteltäessä hallintolain 33 §:n mukaista selvitykselle annettavaa määräaikaa olisi huomioitava takausohjelman luonne määräajaltaan suhteellisen suppeana ja poikkeusluontoisena, jolloin määräaika lisäselvitysten antamiselle tulisi asettaa lyhyeksi, yleensä muutamaksi arkipäiväksi.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yrityskohtaisesta enimmäismäärästä. Valtiontakauksen ehdoton enimmäismäärä olisi maksuaikapidennyksistä yhtiölle koituva arvioitu maksuvalmiusvaje. Takausta hakevan sähköyhtiön olisi esitettävä Valtiokonttorille luotettava arviolaskelma yhtiölle koituvasta maksuvalmiusvajeesta. Valtiontakaus saisi kattaa enintään 90 prosenttia taatun luoton pääomasta. Valtiontakaus ei kattaisi lainkaan korkoja, viivästyskorkoja ja liitännäiskustannuksia. Tarkemmat yrityskohtaiset enimmäismäärät määriteltäisiin tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella olisi mahdollista määritellä myös rajoittavampia kriteerejä esimerkiksi liikevaihtoon suhteutettuna tai ehdottomia yrityskohtaisia enimmäiseuromääriä. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voitaisiin määritellä valtiontakauksen enimmäisosuutta taattavasta luotosta. Asetuksessa tulisi erityisesti huomioida EU:n valtiontukisääntelyn edellyttämät rajoitukset valtiontakausten myöntämisessä. Asetuksella voitaisiin täsmentää myös sitä, mitä tietoja sähköyhtiön olisi toimitettava maksuvalmiusvajeen arvioinnin perusteeksi. 

8 §. Valtiontakauksen hakeminen, edellytykset ja takausehdot. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valtiontakausta hakevan sähköyhtiön velvollisuudesta toimittaa Valtiokonttorille oikeat ja riittävät tiedot taloudellisesta asemastaan, valtiontakauksen myöntämisen perusteena olevasta maksuvalmiustarpeesta ja haetun valtiontakauksen kohteena olevasta rahoitusjärjestelystä. Tämän lisäksi olisi toimitettava Valtiokonttorin tapauskohtaisesti pyytämät lisäselvitykset. Käytännössä Valtiokonttori laatisi valtiontakausten hakua varten erillisen hakuohjeen, jossa määriteltäisiin hakemuksessa esitettävät sekä sen liitteeksi otettavat tiedot. Valtiontakauksen käsittelyä varten olisi toimitettava ainakin tarvittavat tilinpäätös- tai välitilinpäätöstiedot, ajantasaiset tiedot olemassa olevasta pitkä- ja lyhytaikaisesta rahoituksesta, tiedot erääntyneistä maksuvelvoitteista sekä hankittava ajantasaiset luottotietorekisteri- ja verovelkatiedot. Hakijan tulisi lisäksi toimittaa taloudellista asemaansa koskevina tietoina selvitys toimintaansa varten tarvittavista rekisteröinneistä, kuten tarvittavat arvonlisäverovelvollisuus-, työnantaja- ja ennakkoperintärekisteröinti, joiden voimassaolo tulisi niin ikään tarkistaa valtiontakausta myönnettäessä. 

Takauksen poikkeuksellisen luonteen vuoksi ei edellytettäisi, että takauksen myöntävä viranomainen tekee kattavan maksukykyarvion takausta hakevasta sähköyhtiöstä. Pykälän 2 momentin mukaan valtiontakausta ei kuitenkaan voitaisi myöntää, jos sähköyhtiö ei ilmeisesti kykene suorittamaan valtion takaamasta lainasta johtuvia maksuvelvoitteita. Jos takausta hakeva sähköyhtiö esimerkiksi on jo entuudestaan taloudellisissa vaikeuksissa, valtion takaamalla lainalla ei olisi mahdollista epäasianmukaisesti sälyttää muilla velkojilla olevaa korkeaa luottoriskiä valtion kannettavaksi. Tämän vuoksi valtiontakauksen myöntämisessä tulisi noudattaa erityistä harkintaa esimerkiksi, kun hakijalla on laiminlyöntejä verojen ja muiden julkisoikeudellisten maksuvelvoitteiden täyttämisessä tai suhteellisen tuoreita maksuhäiriömerkintöjä, taikka jos toimitetut tilinpäätöstiedot selvästi viittaavat olemassa oleviin vakaviin taloudellisiin ongelmiin. Tarvittaessa Valtiokonttorin olisi pyydettävä sähköyhtiöltä selvitystä niistä perusteista, joiden pohjalta tämä katsoo voivansa täyttää maksuvelvoitteet. Myös puutteet asianmukaisissa viranomaisrekisteröinneissä, jotka ovat tyypillisesti toiminnan olennainen edellytys, olisivat asianmukainen peruste takauksen myöntämättä jättämiselle.  

Lisäksi 3 momentin mukaan valtion takaamaa lainaa ei olisi sallittua hyödyntää muiden rahoitusjärjestelyiden konvertointiin. Valtion takaaman lainan tarkoituksena on tukea sähköyhtiöitä niiden maksuvalmiuden hallinnassa, kun sähköyhtiöiden asiakkaat hyödyntävät nyt ehdotettavaa sähkölaskujen maksuajan pidentämistä. Valtion takaaman lainan tarkoituksena siten on vahvistaa sähköyhtiöiden valmiuksia suoriutua jo sovituista maksuvelvoitteista niiden erääntyessä.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta peruuttaa antamansa takaus nostamattoman lainan osalta tai eräännyttää valtion takaama laina ennenaikaisesti maksettavaksi. Edellytyksenä olisi, että sähköyhtiö tai lainanmyöntäjä rikkoo olennaisesti takausta koskevia säännöksiä tai takauspäätöstä. Vähäinen ehtorikkomus, jolla ei olisi vaikutusta valtioon takaajana, ei voisi olla perusteena ehdotetussa momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden käyttämiselle. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden valtioneuvostolle valtion takaaman rahoitusjärjestelyn tarkemmista ehdoista, kuten tarkemmista takausehdoista ja takauksen kohteena olevalle luotolle asetettavista lisäedellytyksistä. Rahoitusjärjestelyssä noudatettavilla vähimmäisehdoilla tarkoitettaisiin muun muassa rahoituskäytännössä tyypillisiä finanssi- ja muita kovenanttiehtoja. Valtiokonttori voisi takauksia myöntäessään käyttää myös lisäehtoja, mikäli takauksen hakijan tai rahoitusjärjestelyn erityispiirteet taikka valtion etu sitä perustellusti vaativat. Asetuksella määriteltäisiin takausmaksut, joiden tasossa tulisi huomioida muun muassa EU:n valtiontukisääntelyn asettamat edellytykset. Ehdotetun 6 §:n 1 momentin mukaan valtiontakaus olisi mahdollista antaa vastavakuutta vaatimatta, mutta asetuksella voitaisiin tarkemmin määritellä ne tilanteet, jolloin vastavakuus kuitenkin vaadittaisiin. Yksi tyyppitilanne vastavakuuden tarpeelle on, että luotonantajana oleva pankki tai työeläkevakuutusyhtiö edellyttää vakuutta. Tällöin vakuutta ei olisi sallittua hyödyntää ainoastaan lainanmyöntäjän osuudelle, vaan vakuus tulee jakaa lainanmyöntäjän ja valtion välillä riskinoton mukaisessa suhteessa. 

9 §. Valtiontakaukseen liittyvät lainanmyöntäjän velvollisuudet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lainanantajan tulisi toimittaa Valtiokonttorille tämän pyynnöstä tiedot, jotka ovat tarpeen valtiontakauksen myöntämiseksi. Toisin kuin takausta hakevan sähköyhtiön osalta, lainanantajan tiedonantovelvollisuus konkretisoituisi vasta Valtiokonttorin erillisestä pyynnöstä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lainanmyöntäjän on huolehdittava takauksen kohteena olevasta lainasta tämän lain, sen nojalla annettujen säännösten sekä takausehtojen mukaisesti. Valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetun lain 15 a §:n mukaisesti Valtiokonttorilla on tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus sekä lainansaajaan että lainan myöntäjään nähden. Lainanmyöntäjä olisi velvollinen valvomaan valtion etua ja toimittamaan Valtiokonttorille sen edellyttämät tiedot valtiontakausten seurantaa ja valvontaa varten.  

10 §. Takauskorvaus ja takautumisoikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valtiontakaukseen perustuvan maksuvelvoite edellyttää sekä lainan tai sen erän erääntymistä ja Valtiokonttorille toimitettua korvaushakemusta. Valtiokonttorilla olisi tiedonsaantioikeus lainanmyöntäjältä kaikista niistä tiedoista ja selvityksistä, jotka ovat tarpeen korvaushakemuksen käsittelyä varten. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtiontakauksen perusteella maksettava takauskorvaus voitaisiin jättää kokonaan tai osittain maksamatta, jos lainanmyöntäjä ei ole toiminut tämän lain tai takausehtojen mukaisesti. Lisäksi edellytetään, että menettely on loukannut valtion etua. Valtion edun loukkaamista arvioitaisiin käyttäen mittapuuna sitä, mikä valtion asema takaajana olisi, jos lainanantaja olisi toiminut lain ja takausehtojen mukaisesti. Esimerkiksi mahdollisesta vakuudesta huolehtimisen laiminlyönti vakuusarvoa heikentävällä tavalla tai vakuuden vapauttaminen ilman valtion suostumusta olisi katsottava takauskorvausta vähentäväksi seikaksi, jos takausehtojen mukaan rahoitusjärjestelylle on edellytetty vakuutta. Valtion edun loukkaaminen voisi tulla kysymykseen myös, jos lainanantaja ei ole takauksen voimassaolon aikana toimittanut riittäviä tietoja takauksen valvomiseksi, ja takauskorvauksen käsittelyn yhteydessä ilmenee, että toimitettujen tietojen perusteella valtio olisi todennäköisesti rajoittanut vastuutaan peruuttamalla takauksen ehdotetun 8 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin takauskorvauksen takautumissaatavasta sekä sille kertyvästä viivästyskorosta. Momentissa säädettäisiin lisäksi takautumissaatavan vakuudesta. Valtiolla olisi takautumissaatavansa perusteella oikeus valtiontakauksen kohteena olevalle lainalle asetettuun vakuuteen. Vakuus jaettaisiin valtion ja lainanantajan välillä riskinjaon mukaisessa suhteessa. Takautumisoikeus määriteltäisiin tarkemmin takauspäätöksessä.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin korvaushakemuksen määräajasta. Valtiontakaus olisi luonteeltaan määräaikainen, jolloin lainanmyöntäjän tulisi tehdä takaukseen perustuva korvausvaatimus Valtiokonttorille kuukauden kuluessa luottosaatavan viimeisen erän erääntymisestä. Korvaushakemus tulisi tehdä aina kirjallisesti, johon rinnastettaisiin myös sähköisesti tehty korvaushakemus. Lainanmyöntäjän tulisi kuitenkin esittää takauskorvaushakemus Valtiokonttorille viimeistään 29 päivänä joulukuuta 2023, joka olisi valtiontakauksen määräajan ehdoton takaraja ja taatun luoton erääntymisehdoista riippumaton. Näistä kahdesta erääntymisajankohdasta sovellettaisiin aikaisempaa. Edellytyksenä korvauksen maksamiselle on lisäksi, että lainanmyöntäjällä on hakemusta jätettäessä valtion takaamaan lainaan liittyvä erääntynyt saatava. Mikäli korvaushakemusta erääntyneestä saatavasta ei jätetä sanottuun määräaikaan mennessä, lainanmyöntäjä menettää lopullisesti oikeutensa takauskorvaukseen. Ellei saatava ole erääntynyt, oikeutta takauskorvaukseen ei olisi. Säilyttääkseen korvausoikeutensa lainanmyöntäjän tulisi mitoittaa laina-aika ja erääntymisehdot takauksen määräaikaa lyhyemmäksi.  

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin takauskorvaushakemuksen käsittelyn määräajasta. Korvaushakemus olisi ratkaistava ja korvaus suoritettava 30 päivän kuluessa siitä, kun korvaushakemus ja sen ratkaisemiseksi tarvittavat mahdolliset lisäselvitykset on toimitettu Valtiokonttoriin. Tämän ajankohdan jälkeen lainansaajalla olisi oikeus saada takaukseen perustuvalle korvaussaatavalle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa. 

11 §.Valtiontakauksesta annettujen muiden säännösten soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin, että ehdotetun lain nojalla myönnettyihin valtiontakauksiin sovellettaisiin eräiltä osin valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annettua lakia. 

12 §. Valvonta ja seuraamukset. Ehdotetussa 12 §:ssä esitetään Energiavirastolle toimivaltaa valvoa lisämaksuajan myöntämisvelvoitteen noudattamista sekä määrätä ehdotetun lain nojalla tekemänsä päätöksen tehosteeksi uhkasakon.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Energiaviraston tehtäväksi valvoa, että sähköyhtiöt noudattavat ehdotettujen 4 ja 5 §:n mukaisia lisämaksuajan myöntämiseen liittyviä velvoitteita.  

Pykälän 2 momentin mukaan Energiaviraston tulisi velvoittaa sähköyhtiö korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä, jos tämä rikkoo tai laiminlyö ehdotettujen 4 tai 5 §:n mukaisia velvoitteitaan. Velvoittamista koskevassa päätöksessä Energiavirasto voisi määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Energiavirasto voisi asettaa ehdotetun lain nojalla tekemänsä päätöksen tueksi uhkasakon. Uhkasakkoon sovellettaisiin uhkasakkolain (1113/1990) säännöksiä uhkasakon asettamisesta ja sen tuomitsemisesta maksettavaksi.  

Valvontaa ja seuraamuksia koskevalla Energiaviraston toimivallalla turvattaisiin loppukäyttäjien oikeutta saada ehdotetussa laissa tarkoitettua lisämaksuaikaa. 

13 §. Muutoksenhaku. Ehdotetussa 13 §:ssä säädettäisiin valtiontakausta koskevien päätösten muutoksenhausta. 

14 §.Päätösten ulosottokelpoisuus. Pykälän mukaan lain 8 §:n 5 momentissa tarkoitettua takausmaksua koskeva päätös ja 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu päätös lainanantajalle maksetun takauskorvauksen perimisestä olisivat suoraan ulosottokelpoisia. 

15 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Koska ehdotetulla lailla pyritään tukemaan kuluttajia mahdollisimman pian, katsotaan perustelluksi, että se tulisi voimaan ensi tilassa. Johtuen ehdotetun toimen kertaluonteisuudesta esitetään lisäksi, että laki olisi voimassa 31.12.2023 saakka. Lakia esitetään kuitenkin tarvittaessa sovellettavaksi ehdotetun lain mukaisen valtiontakaukseen myös lain voimassaolon päättymisen jälkeen. 

Pykälän 2 momenttiin esitetään säännöstä, jonka mukaan ehdotetun 5 §:n mukainen lisämaksuajan myöntäminen elinkeinonharjoittajalle sekä ehdotetun 6 §:n mukainen valtiontakauksen myöntäminen saataisiin tehdä vasta Euroopan komission hyväksyttyä lisämaksuajan ja valtiontakauksen valtiontukena. Koska sekä lisämaksuajan että valtiontakauksen voidaan esitetyn lain puitteissa katsoa olevan ehdoiltaan markkinaehtoisia, sopimuspohjaisia järjestelyjä edullisempia, tulee ehdotettuja toimia arvioida valtiontukisääntelyn valossa. Ehdotetun toimet on esityksen valmistelun aikana notifioitu komissiolle. 

7.3  Laki tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta

4 luku Ansiotulon veronalaisuus. 

92 e §. Takautuvasti maksettava sähköhyvitys. Lakiin esitetään väliaikaisesti lisättäväksi uusi 92 e §, jonka mukaan takautuvasti maksettavasta väliaikaisesta sähköhyvityksestä annettavan lain mukainen sähköhyvitys olisi verovapaa.  

Mikäli sähköhyvitystä saadaan elinkeinotoiminnassa tai maataloudessa käytettävän sähkön osalta, olisi sähköhyvitys tältä osin veronalaista elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloa. 

127 g §. Sähköenergialaskun perusteella myönnettävä kotitalousvähennys vuonna 2023. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selventävä säännös, jonka mukaan vähennystä myönnettäessä ja sen määrää laskettaessa ei otettaisi huomioon takautuvasti maksettavaa väliaikaista sähköhyvitystä koskevassa laissa (1. lakiehdotus) tarkoitettua sähköhyvitystä. Sähköhyvityksessä on kyse erillisestä tuesta, joka maksettaisiin sähköenergialaskujen perusteella myönnettävän kotitalousvähennyksen lisäksi. Kyseinen hyvitys ei estäisi vähennyksen myöntämistä eikä se vaikuttaisi pykälän 1 momentissa tarkoitettujen vähennyksen perusteena pidettävien kustannusten määrään. Jos esimerkiksi huhtikuussa kulutetun sähköenergian perusteella maksettava määrä olisi sähkölaskulla 1 000 euroa ja samalla laskulla hyvitettäisiin takautuvasti maksettavaa erillistä sähköhyvitystä 500 euroa, maaliskuussa kulutetun sähköenergian osalta 1 momentissa tarkoitettuna vähennykseen oikeuttavana maksettuna määränä pidettäisiin 1 000 euron kustannuksia. 

7.4  Laki väliaikaisesta sähkötuesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

2 §.Oikeus tukeen. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi selventävä säännös, jonka mukaan sähkötukea myönnettäessä ja sen määrää laskettaessa ei otettaisi huomioon takautuvasti maksettavaa väliaikaista sähköhyvitystä koskevassa laissa (1. lakiehdotus) tarkoitettua sähköhyvitystä. Ehdotetussa sähköhyvityksessä on kyse erillisestä tuesta, joka maksettaisiin sähköenergialaskujen perusteella myönnettävän sähkötuen lisäksi. Kyseinen hyvitys ei estäisi sähkötuen myöntämistä eikä se vaikuttaisi tuen perusteena pidettävien kustannusten määrään. Jos esimerkiksi huhtikuussa kulutetun sähköenergian perusteella maksettava määrä olisi sähkölaskulla 1 000 euroa ja samalla laskulla hyvitettäisiin takautuvasti maksettavaa erillistä sähköhyvitystä 500 euroa, maaliskuussa kulutetun sähköenergian osalta väliaikaisesta sähkötuesta annetun lain 5 §:ssä tarkoitettuna, sähkötuen perusteena olevana sähköenergiasta maksettuna määränä pidettäisiin 1 000 euron kustannuksia. 

7.5  Laki Energiavirastosta annetun lain 1 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

1 §.Tehtävät. Pykälän 2 momenttiin esitetään väliaikaisesti lisättäväksi uusi 20 kohta, jonka mukaan Energiavirasto hoitaisi tehtävät, jotka sille on annettu 1. lakiehdotuksen mukaisessa takautuvasti maksettavaa väliaikaista sähköhyvitystä koskevassa laissa sekä 2. lakiehdotuksen mukaisessa sähköenergialaskujen maksuajan pidentämistä ja sähköyhtiöiden maksuvalmiuden väliaikaista tukemista koskevassa laissa. Säännös perustuisi Energiavirastolle 1. lakiehdotuksen 5 §:ssä esitettyihin tehtäviin sähköhyvityksen maksatuksessa hakemusmenettelyn kautta, sekä 1. lakiehdotuksen 7 §:n ja 2. lakiehdotuksen 12 §:n mukaisiin valvontatehtäviin. 

10.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esitys on osa toimia, joilla kohdennetaan hallituksen esityksen HE 320/2022 vp mukaisia sähköalan ja fossiilisten polttoaineiden alan väliaikaisia voittoveroista kertyviä tuloja. Hallituksen esitys HE 320/2022 vp on annettu eduskunnalle 29.12.2022. 

10.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2023 ensimmäiseksi lisätalousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

12.1  Yhdenvertaisuusperiaate

Ihmiset ovat perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa (HE 309/1993 vp, s. 42). Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännös koskee lähtökohtaisesti luonnollisia henkilöitä. Yhdenvertaisuusperiaatteella voi kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan (ks. esim. PeVL 14/2015 vp, PeVL 9/2015 vp, PeVL 40/2014 vp, PeVL 11/2012 vp). 

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä yksilöille lailla etuja ja oikeuksia että asetettaessa heille velvollisuuksia (ks. esim. PeVL 53/2016 vp, PeVL 31/2014 vp; ks. myös HE 309/1993 vp, s. 42–43). Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia (HE 309/1993 vp, s. 42–43, PeVL 35/2021 vp).  

Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä lueteltujen erotteluperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Luetteloa ei ole kuitenkaan tarkoitettu tyhjentäväksi, vaan eri asemaan asettaminen on kielletty myös muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen syy voi olla esimerkiksi varallisuus tai asuinpaikka (ks. HE 309/1993 vp, s. 42–44; ks. esim. PeVL 21/2021 vp, PeVL 26/2017 vp, PeVL 17/2021 vp, PeVL 67/2014 vp, PeVL 31/2014 vp). Perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun erilaisen kohtelun mahdollistavan hyväksyttävän perusteen on perustuslakivaliokunnan käytännössä edellytetty olevan asiallisessa ja kiinteässä yhteydessä lain tarkoitukseen (ks. esim. PeVL 17/2021 vp, PeVL 44/2010 vp).  

Perustuslain yhdenvertaisuussäännös ei estä tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia (ks. HE 309/1993 vp, s. 44, PeVL 16/2019 vp, PeVL 4/2016 vp). Lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 424–3, ks. myös PeVL17/2021 vp, PeVL 31/2014 vp). 

Esityksen tavoitteena oleva sähköhyvityksen ripeä toimeenpano on käytännön syistä mahdollista vain, jos tuen myöntämiskriteerit ovat hyvin yksiselitteisiä ja kaavamaisia. Oikeus esitettyyn sähköhyvitykseen perustuu sähköenergiakustannuksiin, jolloin kuluttajia kohdellaan lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi varallisuudesta tai asuinpaikasta. Myöntämiskriteerien yksiselitteisyyden ja kaavamaisuuden vuoksi ehdotetun sähköhyvityksen käytännönvaikutukset yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumiseen ovat kuitenkin moninaiset.  

Ehdotetun hyvityksen arvioidaan kohdistuvan erityisesti sähkölämmitteisissä omakotitaloissa asuviin. Tämän voidaan katsoa olevan yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta perusteltua, sillä kyseisen kuluttajaryhmän sähköenergian kulutus on suurta johtuen perustarpeen, lämmityksen, turvaamisesta.  

Lisäksi ehdotetun sähköhyvityksen kohdistumisen arvioidaan painottuvan hyvätuloisiin (ks. yllä luku 4.2.1). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Perustuslakivaliokunta on eri yhteyksissä johtanut perustuslain yhdenvertaisuussäännöksistä vaatimuksen, etteivät henkilöihin kohdistuvat erottelut saa olla mielivaltaisia eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVM 11/2009 vp, PeVL 60/2002 vp, PeVL 18/2006 vp). Tältä osin voidaan katsoa, että ehdotettuun sähköhyvitykseen esitetty kuukausikohtainen yläraja tasoittaa toimen vaikutusta, eivätkä erot näin ollen muodostuisi kohtuuttomiksi.  

Asuinpaikka on voinut vaikuttaa käytännössä sähköenergialaskujen suuruuteen joidenkin sähköyhtiöiden tarjotessa edullisempaa sähkönmyyntisopimusta tietyn kunnan asukkaille. Vaikka kyseessä voidaan katsoa olevan normaali käytäntö, on edullisempien sähkönmyyntisopimusten hintaero markkinahintoihin voinut energiakriisin aikana muodostua merkittäväksi. Ehdotettu sähköhyvitys vähentäisi tältä osin asuinpaikan vaikutusta sähköenergiakustannuksiin. Lisäksi esitetyt toimet edistävät yhdenvertaisuutta maksuaikajärjestelyjen suhteen. Koska sähkön vähittäismyyjillä voi olla erilaisia käytäntöjä ja valmiuksia myöntää maksuaikaa, on maksuajan saaminen voinut riippua siitä, minkä yhtiön asiakas loppukäyttäjä on. Näin ollen esityksen mukaisten valtakunnallisten tukitoimien voidaan katsoa osaltaan tukevan yhdenvertaisuutta, ja tältä osin vastaavan valtion positiivista toimintavelvoitetta edistää perusoikeuksiin lukeutuvan yhdenvertaisuussäännöksen toteutumista.  

12.2  Omaisuudensuoja

12.3  Henkilötietojen suoja

Henkilötietojen suojasta säädetään perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan lainsäätäjän liikkuma-alaa rajoittaa tämän säännöksen lisäksi myös se, että henkilötietojen suoja sisältyy osittain samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Kysymys on siitä, että lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta. 

Yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta lähtökohtana mainitussa momentissa on, että oikeushenkilöt eivät kuulu säännöksen soveltamisalaan. Perustuslain mainittua momenttia tulkittaessa on perustuslakivaliokunnan mukaan huomattava, että sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin että Euroopan unionin tuomioistuin ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään katsoneet, että oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen henkilötietojen käsittelyssä koskee kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja. Ilmaisua ”yksityiselämä” ei tältä osin pidä tulkita suppeasti, eikä siten mikään periaatteellinen syy salli sitä, että ammattitoiminta jätettäisiin yksityiselämän käsitteen ulkopuolelle. Euroopan unionin tuomioistuimen käytännössä on kuitenkin katsottu, että oikeushenkilöt voivat vedota perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan suojaan oikeushenkilön nimen julkaisua internettietokannassa vastaan vain siltä osin kuin oikeushenkilön virallisessa nimessä yksilöidään yksi tai usea luonnollinen henkilö. Tällöinkään henkilötietojen suojaa koskevan loukkauksen vakavuus ei ole oikeushenkilöiden osalta sama kuin luonnollisten henkilöiden osalta, minkä tuomioistuin on ottanut huomioon asian suhteellisuusharkinnassa (PeVL4/2014 vp). 

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeänä sääntelykohteena rekisteröinnin tavoitetta. Lisäksi perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeänä sääntelykohteena ainakin rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia, mukaan luettuna tietojen luovutettavuus, sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista. 

Lailla säätämisen vaatimus ulottuu myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Lailla on säädettävä lisäksi mahdollisuudesta yhdistää rekisteritietoja (joukkotietoina). Tällöin lakiin on valiokunnan mukaan (PeVL 4/2014 vp) aiheellista ottaa säännökset myös yhdistettyjen tietojen säilytysajasta sekä kiellosta luovuttaa yhdistettyjä tietoja edelleen. 

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä henkilötietojen suojasta on verraten runsaasti (esimerkiksi PeVL 21/2012 vp, PeVL 19/2012 vp, PeVL 18/2012 vp, PeVL 65/2010 vp, PeVL 54/2010 vp, PeVL 47/2010 vp, PeVL 42/2010 vp, PeVL 38/2010 vp, PeVL 25/2010 vp). Perustuslakivaliokunta on lausunut henkilötietojen säilytysaikaa koskevasta sääntelystä erityiskysymyksenä (PeVL 51/2006 vp, PeVL 20/2006 vp, PeVL 11/2005 vp) ja katsonut muun muassa, että henkilötietojen pysyvä säilyttäminen ei ole henkilötietojen suojan mukaista, ellei siihen ole tietojärjestelmän luonteeseen tai tarkoitukseen liittyviä perusteita (PeVL 54/2010 vp, PeVL 3/2009 vp, PeVL 51/2002 vp). 

Perustuslakivaliokunta on henkilötietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä arvioidessaan kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tietojensaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Tällöin tietojensaanti- ja luovuttamismahdollisuus on voinut liittyä jonkin tarkoituksen kannalta ”tarpeellisiin tietoihin”, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus ”tietojen välttämättömyydestä” jonkin tarkoituksen kannalta (esimerkiksi PeVL 12/2014 vp, PeVL 19/2012 vp, PeVL 15/2012 vp, PeVL 60/2010 vp, PeVL 59/2010 vp, PeVL 42/2010 vp, PeVL 41/2010 vp, PeVL 25/2010 vp, PeVL 18/2010 vp). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 59/2010 vp). 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut kansallisesta tietosuojalakiehdotuksesta antamassaan lausunnossa (PeVL 14/2018 vp) tarvetta henkilötietojen käsittelyä koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Tässä lausunnossaan perustuslakivaliokunta on luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) soveltamisen alkamisen johdosta tarkistanut aiempaa kantaansa henkilötietojen suojan kannalta tärkeistä sääntelykohteista. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Valiokunta on pitänyt lähtökohtaisesti riittävänä sitä, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Myös sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellaisen säätäminen vain välttämättömään yleisen tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan arkaluonteiset tiedot ovat edelleen tarkemman sääntelyn kohteena. 

Henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuus edellyttää, että käsittelyllä on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukainen oikeudellinen perusta. Yleistä tietosuoja-asetusta tarkentava kansallinen lainsäädäntö on mahdollista, kun henkilötietojen käsittely perustuu 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohtiin, eli silloin, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai kun käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Tarkentava lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten soveltamisen mukauttamiseksi määrittelemällä täsmällisemmin erityisiä vaatimuksia tietojenkäsittelyä ja muita seikkoja koskevista toimenpiteistä. Käsittelyn tarkoitus on määriteltävä oikeusperusteessa. Kansallisen lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja sen on oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. 

Sähkön vähittäismyyjät ja sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö käsittelevät henkilötietoja osana sähkökaupan markkinaprosesseja. Esimerkiksi sähkönkäyttöpaikan etäluentaan perustuvan taseselvitysjaksokohtaisen mittaustiedon voidaan katsoa olevan henkilötietoa, jos se voidaan välittömästi tai välillisesti tunnistaa sähköverkkosopimuksen ja sähkönmyyntisopimuksen tehnyttä henkilöä koskevaksi (ks. esimerkiksi HE 318/2022 vp luku 12.3).  

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään henkilötietojen käsittelyn oikeusperustasta. Kohdan mukaan henkilötietojen käsittelylle on oikeusperusta muun muassa, kun rekisteröity on antanut suostumuksensa henkilötietojensa käsittelyyn, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai kun käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Tietosuojalain (1050/2018) 4 §:n mukaan henkilötietoja saa käsitellä tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, jos käsittely on tarpeen ja oikeasuhtaista viranomaisen toiminnassa yleisen edun mukaisen tehtävän suorittamiseksi. Lain 29 §:n mukaan henkilötunnusta saa käsitellä rekisteröidyn suostumuksella tai, jos käsittelystä säädetään laissa. Lisäksi henkilötunnusta saa käsitellä, jos rekisteröidyn yksiselitteinen yksilöiminen on tärkeää laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai rekisteröidyn tai rekisterinpitäjän oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamiseksi.  

Esityksen 1. ja 2. lakiehdotukseen sisältyy säännösehdotuksia tietojen luovutusvelvollisuuksia sähkön vähittäismyyjiltä Valtiokonttorille ja Energiavirastolle. Luovutettavien tietojen joukossa voi olla esimerkiksi valvonnan kannalta välttämättömiä henkilötietoja. Lisäksi sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikkö luovuttaa sähkön vähittäismyyjille näiden omia asiakkaita koskevia mittaustietoja. Näihin lakiehdotuksiin perustuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen sekä tietosuojalain [poist.] säännöksiä. 

Henkilötietojen käsittelylle olisi 1. ja 2. lakiehdotuksen mukaisissa henkilötietojen käsittelytilanteissa yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalaissa säädetty oikeusperusta. Henkilötietojen käsittely olisi tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Eräissä tapauksissa, kuten 1. lakiehdotuksen 6 ja 7 §:n mukaisissa tilanteissa, henkilötietojen käsittelyn voidaan katsoa perustuvan myös rekisteröidyn suostumukseen. 1. lakiesityksen osalta henkilötunnuksen käsittely perustuisi tietosuojalain 29 §:ään. Henkilötietojen käsittely tapahtuisi siten yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain asettamissa puitteissa. 

Henkilötietojen käsittely tapahtuisi sähköhyvitykseen oikeutetun edunsaajan oikeuksien toteuttamiseksi sekä sähköyhtiöiden maksamien etuuksien ja niistä sähköyhtiöille valtion varoista maksettavien korvausten valvomiseksi. Henkilötunnuksen käsittely olisi välttämätöntä luonnollisille henkilöille maksettavien etuuksien saamiseksi, koska sähköenergian kulutuksen mittaustietojen käsittely on sähkömarkkinalaissa säädetty sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikön tehtäväksi ja henkilötunnus säädetty sähkökaupan tiedonvaihdossa sähkösopimusten yksilöintitunnukseksi. Henkilötietojen käsittelyn 1. ja 2 lakiehdotusten säätämissä tilanteissa voidaan katsoa olevan välttämätöntä ja oikeasuhtaista.  

12.4  Perustuslain 124 §

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Perustuslain 124 §:n säännöksen tarkoituksena on perustuslain esitöiden mukaan rajoittaa julkisten hallintotehtävien antamista viranomaiskoneiston ulkopuolelle. Säännöksen sanamuodolla korostetaan sitä, että julkisten hallintotehtävien hoitamisen tulee pääsääntöisesti kuulua viranomaisille ja että tällaisia tehtäviä voidaan antaa muille kuin viranomaisille vain rajoitetusti (HE 1/1998 vp, s. 178–179). Julkisella hallintotehtävällä viitataan tässä yhteydessä verraten laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Pykälä kattaa sekä viranomaisille kuuluvien tehtävien siirtämisen että hallintoon luettavien uusien tehtävien antamisen muille kuin viranomaisille (HE 1/1998 vp, s. 179). Perustuslain 124 §:n mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. 

Perustuslain 124 §:n tarkoittaman julkisen palvelutehtävän käsite saa sisältönsä tapauskohtaisen arvioinnin kautta. Tehtävän luonnetta julkisena hallintotehtävänä arvioidessaan perustuslakivaliokunta on antanut keskeisesti merkitystä sille, onko kyse viranomaisen järjestämisvastuulla olevasta lakisääteisestä palvelutehtävästä, tosiasiallisesta hallintotehtävästä tai lakisääteisen julkisen palvelun toteuttamisesta, jolla on viranomaisen tehtäviin liittyvä perusta (PeVL 15/2018 vp, PeVL 16/2016 vp, PeVL 11/2016 vp, PeVL 58/2010 vp ja PeVL 24/2001 vp), viranomaiselle laissa säädettyjen velvollisuuksien toteuttamisesta tai tehtävistä, jotka liittyvät viranomaista velvoittavien lakien toimeenpanoon (PeVL 15/2019 vp ja PeVL 8/2014 vp), yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevista hallintopäätöksistä tai hallinnolliseen päätöksentekoon liittyvistä tehtävistä (PeVL 47/2021 vp, PeVL 33/2021 vp, PeVL 17/2021 vp, PeVL 50/2017 vp ja PeVL 26/2017 vp) taikka viranomaista avustavista tehtävistä (PeVL 45/2020 vp, PeVL 50/2017 vp, PeVL 62/2014 vp, PeVL 27/2014 vp, PeVL 6/2013 vp ja PeVL55/2010 vp). Palveluluonteiset tehtävät muodostavat keskeisimmän ryhmän niistä julkisista hallintotehtävistä, joita perustuslain 124 §:n edellytysten täyttyessä hoitavat viranomaisten ohella yksityiset tahot. 

Perustuslain 124 §:n piiriin voi kuulua myös tosiasiallinen, teknisluonteinen julkinen hallintotehtävä, johon ei liity harkintaan perustuvaa julkista päätöksentekoa. Perustuslakivaliokunta on katsonut esimerkiksi, ettei yksityiselle palveluntuottajalle siirrettyyn valmiin, myönnetyn passin tietojen laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastukseen sekä passin luovutukseen koskeviin tehtäviin sisältynyt päätöksentekoa tai harkintavaltaa. Perustuslakivaliokunta katsoi kyseessä olevan lähinnä kysymys teknisluonteisista, viranomaisia avustavista tehtävistä, jotka kuitenkin olivat luonteeltaan perustuslain 124 §:n mukaisia julkisia hallintotehtäviä (PeVL 6/2013 vp; ks. myös esim. PeVL 47/2005 vp, PeVL 89/2009 vp).  

Julkisesta hallintotehtävästä ei ollut kyse puolueettomassa, tekniseen asiantuntemukseen perustuvassa testauksessa ja sertifioinnissa, joka ei vaikuttanut viranomaisen toimivaltaan päättää laitteiden ja rakenteiden määräaikaistarkastuksissa käytettävistä menetelmistä ja henkilöistä (PeVL 4/2012 vp), varmennetoiminnassa, jonka luonne oli tosiasiassa etääntynyt julkiseen hallintotehtävään liitettävistä ominaispiirteistä (PeVL 16/2009 vp) eikä hedelmöityshoitojen antamisessa (PeVL 59/2002 vp). 

1. lakiesityksen mukaista sähköyhtiöiden tehtävää maksaa ehdotettu sähköhyvitys asiakkaille laskuhyvityksinä tulee arvioida perustuslain 124 §:n suhteen.  

1. lakiehdotuksessa esitetyssä sähköyhtiöiden velvoitteessa kanavoida valtion maksama sähköhyvitys loppukäyttäjille pääsääntöisesti laskuhyvityksinä ja poikkeuksellisesti suorina rahallisina palautuksina on kyse julkisen tuen välittämisestä sähköyhtiöiden asiakkaille, johon tehtävään voidaan osaltaan katsoa liittyvän yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden, jotka eivät liity suoraan sähköyhtiön liiketoimintaan, toimeenpanoa. Kyseessä olisi kuitenkin esityksen mukaisesti kaavamainen ja teknisluonteinen maksatustoimi, johon ei sisältyisi harkintavaltaa etuuden myöntämiseen siihen oikeutetuille loppukäyttäjille. Harkintavaltaa sisältävien etuutta koskevien päätösten tekeminen sekä etuuteen oikeutetun loppukäyttäjän oikeusturvasta huolehtiminen kuuluisivat viranomaisen vastuulle. Etuuden maksatustehtävää ei myöskään voida katsoa luonteeltaan henkilön oikeuksien kannalta niin merkitykselliseksi tehtäväksi kuin passin tietojen laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastukseen sekä passin luovutukseen koskeviin tehtäviin sisältyvää päätöksentekoa tai harkintavaltaa, joiden on teknisluonteisuudestaan huolimatta katsottu muodostavan julkisen hallintotehtävän (vrt. PeVL 6/2013 vp).  

Koska ehdotetun takautuvasti maksettavan sähköhyvityksen kaavamaiseen laskentaan ja hyvityksen maksatukseen ei liittyisi harkintavaltaa, arvioidaan, että sähköyhtiöille annettavaa tehtävää ei esitetyssä muodossa olisi pidettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä. 

12.5  Lainsäädäntövallan siirtäminen

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. 

Sähköenergialaskujen maksuajan pidentämisestä ja sähköyhtiöiden maksuvalmiuden tukemista koskevan lain (2. lakiehdotus) 7 §:n 2 momenttiin esitetään asetuksenantovaltuutta valtioneuvostolle valtiontakauksen enimmäismäärän määrittämiseen liittyvistä seikoista. Näitä olisivat valtiontakauksen yrityskohtaisen enimmäismäärän täsmentäminen, valtiontakauksen enimmäisosuuden määrittäminen, takauksen enimmäismäärän määrittämisen pohjana olevan maksuvalmiusvajeen määrittäminen ja muut takauksen enimmäismäärään liittyvät seikat. Lisäksi 8 §:n 5 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden valtioneuvostolle koskien takausmaksua, takausehtoja, muita rahoitusjärjestelyssä noudatettavia vähimmäisehtoja ja vastavakuusvaatimuksia.  

Ehdotetut asetuksenantovaltuudet koskisivat seikkoja, jotka liittyvät lailla säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien perusteiden täsmentämiseen. Valtiontakauksen määrän ja sen myöntämisen perusteista säädettäisiin 2. lakiehdotuksen 7 ja 8 §:ssä. Valtioneuvoston asetuksilla on tarkoitus täsmentää takausten myöntämiskriteerejä, tarvittaessa tarkentaa enimmäismääriä ja asettaa edellytyksiä tarkemmille takausehdoille. Asetustasoisilla säännöksillä on tarkoitus ohjeistaa Valtiokonttoria takausten myöntämisessä sekä luoda sähköyhtiöille ja niiden rahoittajille viitekehys valtiontakauksen myöntämiskriteereistä ja valtiontakauksen voimassaolon aikana noudatettavista tarkemmista ehdoista. 

Lakiehdotusten valtuussäännökset on laadittu huomioiden perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö. Ehdotetut valtuutussäännökset on rajoitettu koskemaan ainoastaan teknisluontoisia yksityiskohtia oikeusaseman perusteiden määräytyessä lain säännösten perusteella. Valtuutussäännökset on sijoitettu ja asiallisesti kytketty säänneltävää asiaa koskevaan pykälään. Norminantovalta on muutoinkin säädetty mahdollisimman tarkkarajaisesti ja täsmällisesti. Ehdotetut säännökset ovat välttämättömiä sääntelyn kohteiden teknisen luonteen vuoksi.  

Lakiehdotusten sisältämien norminantovaltuuksien ei arvioida olevan ristiriidassa perustuslain 80 §:n kanssa. 

12.6  Ahvenanmaan maakunnan toimivalta

Perustuslain 120 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on itsehallinto sen mukaan kuin Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/1991) erikseen säädetään. Ahvenanmaan maakunnalla on perustuslain 75 §:n 2 momentin ja Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan itsenäistä, eduskunnan lainsäädäntövallasta riippumatonta maakunnallista lainsäädäntövaltaa (HE 1/1998 vp, s. 75).  

Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan Ahvenanmaan maakuntaa koskeva lainsäädäntövalta on jaettu valtakunnan ja maakunnan kesken. Maakunnan lainsäädäntövallasta säädetään lain 18 §:ssä. Maakunnalla on lainsäädäntövalta muun muassa 18 §:n 22 kohdan mukaisesti elinkeinotoimintaan liittyen. Valtakunnan lainsäädäntövallasta säädetään lain 27 §:ssä. Valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat muun muassa 27 §:n 36 kohdan mukaan asiat, jotka koskevat veroja ja maksuja lain 18 §:n 5 kohdassa säädetyin poikkeuksin. Jälkimmäisen säännöksen mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat maakunnalle tulosta perittävää lisäveroa ja tilapäistä ylimääräistä tuloveroa sekä elinkeino- ja huviveroja, maakunnalle perittävien maksujen perusteita sekä kunnalle tulevaa veroa. Koko muu verolainsäädäntö on pidätetty valtakunnan lainsäädäntöelimille.  

Valtakunnalla on lainsäädäntövaltaa myös esimerkiksi asioissa, jotka koskevat muuta kuin 27 §:ssä erityisesti mainittua yksityisoikeudellista kysymystä, jollei kysymys välittömästi liity sellaiseen oikeudenalaan, joka Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan (Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 41 kohta).  

Perustuslain säätämisen yhteydessä todettiin, että koska maakunnan lainsäädäntövallan ala on lueteltu tyhjentävästi itsehallintolaissa, ei valtakunnalla ole tältä osin lainsäädännöllistä toimivaltaa. Maakunnan itsenäinen lainsäädäntövalta rajoittaa siten valtakunnan lainsäädäntövaltaa (HE 1/1998 vp, s. 127). Valtakunta ei voi käyttää sille yksinomaan kuuluvaa lainsäädäntövaltaa siten, että sillä puututtaisiin sisällöllisesti maakunnan lainsäädäntövallan alaan kuuluviin asioihin. Säädettävän lainsäädännön tarkoituksella voi olla merkitystä tässä arvioinnissa. Hallituksen esityksen 1. ja 2. lakiehdotusten toimet vaikuttavat sähkön vähittäismyyjien elinkeinotoimintaan, joka itsehallintolain 18 §:n 22 kohdan mukaisesti kuuluu maakunnan toimivaltaan. Toisaalta toimet liittyvät neuvoston asetuksen (EU) 2022/1854 mukaisten markkinatulojen pakollisen ylärajan soveltamisesta saatavien ylijäämätulojen sekä solidaarisuusmaksujen käyttöön. Ahvenanmaan valtuuskunta on 13.1.2023 antamassaan lausunnossaan (lausunto nro. 6/23, D 10 22 05 09) katsonut, että asetuksen mukaiset verot on suunnattu sähköyrityksille ja fossiilisten polttoaineiden yrityksille ja siten vaikuttavat sellaiseen elinkeinotoimintaan, joka kuuluu maakunnan toimivaltaan itsehallintolain 18 §:n 22 §:n mukaisesti. Toisaalta valtuuskunta katsoi, että asetuksen kansallisessa toimeenpanossa ei ole kyse verotuksen kiristämisestä vaan yritysverotuksen käyttämisestä EU-asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ahvenanmaan valtuuskunta päätyi arvioimaan asiaa ensisijaisesti EU-sääntelyn ja sen tarkoitusperien perusteella. Tämän pohjalta valtuuskunta katsoi, että ehdotetut voittoverot tulisi pikemminkin katsoa kuuluvan valtakunnan kuin maakunnan lainsäädäntövallan piiriin. 

Hallituksen esityksen 1. ja 2. lakiehdotuksen suhteesta Ahvenanmaan itsehallintolain mukaiseen maakunnan ja valtakunnan väliseen toimivallanjakoon, ja näin ollen ehdotettujen lakien sovellettavuuteen Ahvenanmaan maakunnassa, on pyydetty maakunnan lausunto ja Ahvenanmaan valtuuskunnan lausunto. Annettu lausunto toimitetaan eduskunnalle.  

12.7  Säätämisjärjestys

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyk-sessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.