1.1  Lukiolaki

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Ehdotetussa laissa säädettäisiin lukiokoulutuksesta, joka olisi nykyiseen tapaan yleissivistävää perusopetuksen oppimäärään perustuvaa toisen asteen koulutusta. Laissa säädettäisiin lisäksi maahanmuuttajille ja vieraskielisille järjestettävästä lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta. Ehdotetulla lailla kumottaisiin voimassa oleva lukiolaki (629/1998). Lukiokoulutuksen järjestäminen perustuisi edelleen opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämään koulutuksen järjestämislupaan ja lakia sovellettaisiin luvan nojalla järjestettävään koulutukseen. Koulutuksen järjestämislupia ei ole tarkoitus lain uudistamisen yhteydessä tarkastella uudelleen. 

Pykälässä säädettäisiin lisäksi, että lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan ylioppilastutkinto. Ylioppilastutkinnon avulla selvitetään, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto siis tosiasiallisesti muodostavat olennaisesti yhteen kuuluvan kokonaisuuden. Ylioppilastutkinto ei kuitenkaan jatkossakaan sisältyisi lukiokoulutuksen oppimäärään. Ylioppilastutkinnosta säädettäisiin edelleen erikseen ja voimassa olevaan lukiolakiin sisältyvät ylioppilastutkintoa koskevat aineelliset säännökset siirrettäisiin pääosin ylioppilastutkinnon järjestämisestä annettuun lakiin (672/2005). 

2 §. Lukiokoulutuksen tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lukiokoulutuksen tarkoituksesta. Lukiokoulutuksen keskeisenä tarkoituksena olisi jatkossakin antaa opiskelijalle valmiudet jatkaa opintojaan korkeakoulutuksessa joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Koska lukiokoulutus antaisi opiskelijalle korkeakouluvalmiudet, antaisi se ilman erillistä säännöstä edelleen myös valmiudet jatkaa opintoja lukiokoulutuksen oppimäärään perustuvassa ammatillisessa koulutuksessa, joka on toisen asteen koulutusta. Koulutuksen tarkoituksena olisi myös tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Tarkoituksena olisi lisäksi antaa opiskelijoille valmiuksia elinikäiseen oppimiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Tarkoitusta koskevat säännökset korostaisivat lukiokoulutuksen asemaa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja tehtävää osana opiskelijan ihmisenä kasvamisen ja elinikäisen oppimisen polkua. Säännöksistä ilmenisi myös vallitseva käsitys yleissivistyksestä kokonaisuutena, joka ei kytkeydy ainoastaan eri tiedon- ja tieteenalojen tai oppiaineiden sisältöihin, vaan pitää sisällään myös jatko-opinnoissa, työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavien laaja-alaisten tietojen ja taitojen monipuolisen hallinnan. 

Koulutukselle laissa määritelty tarkoitus ohjaisi keskeisesti valtioneuvostoa sen antaessa ehdotetun 11 §:n nojalla koulutuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja opintojen sisältöä koskevia säännöksiä, Opetushallitusta sen laatiessa 12 §:ssä tarkoitettuja opetussuunnitelman perusteita sekä koulutuksen järjestäjiä näiden järjestäessä laissa tarkoitettua koulutusta. 

Pykälän 3 momentin mukaan lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen tarkoituksena olisi antaa opiskelijalle lukiokoulutukseen siirtymisen edellyttämät kielelliset ja muut tarvittavat valmiudet. Lukiokoulutukseen valmistava koulutus olisi edelleen tarkoitettu maahanmuuttajille ja vieraskielisille, joiden tavoitteena on lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaminen, mutta joilla ei ole riittäviä kielellisiä valmiuksia opinnoista suoriutumiseen. Kielellisten valmiuksien kehittymisen ohella opiskelija oppii lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa tuntemaan suomalaisen lukiokoulutuksen opiskelukulttuuria. Näin opiskelijalle muodostuu käsitys lukio-opinnoista ja niiden vaativuustasosta ja kynnys lukiokoulutuksen aloittamiseen madaltuu. 

2 luku. Koulutuksen järjestäminen

3 §. Koulutuksen järjestäjät. Pykälä vastaisi pääosin sisällöltään voimassa olevan lukiolain 3 §:ää. Lukiokoulutuksen järjestäminen edellyttäisi pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestämislupaa, jonka myöntäisi nykyiseen tapaan opetus- ja kulttuuriministeriö. Koulutuksen järjestäjinä voisivat edelleen toimia kunnat, kuntayhtymät, rekisteröidyt yhteisöt ja säätiöt. Järjestämislupa myönnetään hakemuksesta. Lupa voitaisiin myöntää myös ulkomailla järjestettävää koulutusta varten. Pääsääntönä on, että ulkomailla asuvat suomalaiset osallistuvat asuinmaansa järjestämään opetukseen. Voimassa olevan lukiolain nojalla ulkomailla järjestettävää koulutusta varten myönnetty järjestämislupa on koskenut koulutuksen järjestämistä ainoastaan tilapäisesti ulkomailla asuville suomalaisille, eikä järjestämislupia lain säätämisen yhteydessä tarkasteltaisi uudelleen. 

Voimassa olevaa lukiolakia koskevan hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että koulutuksen järjestämislupaa ei ole tarkoitus antaa erikseen nuorille ja erikseen aikuisille järjestettävää koulutusta varten, vaan luvan perusteella koulutusta voidaan järjestää kaikenikäisille opiskelijoille sen mukaan kuin koulutuksen järjestäjä päättää (HE 86/1997 vp, s. 71). Sama koskisi nyt ehdotettavia säännöksiä. Kaikilla lukiokoulutuksen järjestämisluvan saaneilla olisi edelleen mahdollisuus niin halutessaan järjestää myös lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta. Tätä ei olisi tarpeen säännöksessä erikseen mainita, koska sen sanamuodon mukaan järjestämislupa myönnettäisiin ehdotetussa laissa tarkoitetun koulutuksen järjestämiseen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että laissa tarkoitettua koulutusta voitaisiin järjestää myös valtion oppilaitoksessa. Valtion oppilaitoksissa järjestettävästä lukiokoulutuksesta päättäisi nykytilaa vastaavasti opetus- ja kulttuuriministeriö noudattaen, mitä koulutuksen järjestämisluvasta ja erityisestä koulutustehtävästä laissa säädetään. Yliopistolain (558/2009) 88 §:ssä säädetään yliopistojen harjoittelukouluista, joissa voidaan järjestää myös lukiokoulutusta. Opetuksen järjestämisessä ja toiminnan lopettamisessa noudatetaan, mitä muualla säädetään lukiokoulutuksesta valtion oppilaitoksessa. Järjestettäessä lukiokoulutusta yliopistojen harjoittelukouluissa noudatettaisiin näin ollen jatkossa ehdotetun lain säännöksiä. Yliopistojen harjoittelukouluilla voisi edelleen olla myös ehdotetussa 6 ja 7 §:ssä tarkoitettu erityinen koulutustehtävä. 

4 §. Koulutuksen järjestämisluvan myöntämisedellytykset. Lukiokoulutuksen järjestämisluvan myöntämisedellytyksistä säädettäisiin voimassa olevan lukiolain 4 §:ää täsmällisemmin. Luvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että haetun luvan mukainen koulutus on tarpeellista ottaen huomioon valtakunnallinen tai alueellinen koulutustarve ja koulutustarjonta. Arviointiin vaikuttavat esimerkiksi hakijan ennakoitu opiskelijamäärä sekä alueen väestö- ja opiskelijapohja ja olemassa oleva lukioverkko. Lisäksi edellytettäisiin, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Koulutus olisi kyettävä järjestämään kaikilta osin ehdotetussa laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja opetussuunnitelman perusteissa asetettujen vaatimusten mukaisesti. Ammatillisia edellytyksiä olisivat esimerkiksi riittävä ja kelpoinen opetushenkilöstö sekä koulutuksen järjestämiseen tarvittavat asianmukaiset, turvalliset ja terveelliset tilat ja välineet. Koulutuksen järjestäjän tulo- ja menorakenteen olisi osoitettava sellaista vakavaraisuutta, että se kykenee selviytymään myös yllättävistä kustannusvaikutuksia aiheuttavista muutostilanteista, kuten opiskelijamäärien kohtuullisesta vaihtelusta. 

Koulutusta ei edelleenkään saisi järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Tämä ei tarkoita sitä, ettei koulutuksen järjestäjälle voisi syntyä toiminnasta ylijäämää. Säännöksen kannalta olennaista on se, ettei koulutuksen järjestäjä jaa toiminnasta syntyvää ylijäämää tai etuutta omistajilleen, vaan esimerkiksi varaa sen käytettäväksi koulutuksen järjestämisen kannalta tarpeellisiin investointeihin tai muihin vastaaviin menoihin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestämisluvan sisällöstä. Voimassa olevan lukiolain 4 §:n 2 momentin mukaan luvassa määrätään muun ohessa koulutuksen järjestämismuoto. Koulutuksen järjestämismuodosta säädetään voimassa olevan lain 12 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan koulutus voidaan järjestää osaksi tai kokonaan lähiopetuksena tai etäopetuksena. Koulutuksen järjestämisluvassa ei pääsääntöisesti ole tarvetta määrätä koulutuksen järjestämismuodosta tältä osin, vaan koulutuksen järjestäminen lähi- tai etäopetuksena on koulutuksen järjestäjän päätettävissä. Sen sijaan ehdotetaan säädettäväksi, että luvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän oikeudesta järjestää sisäoppilaitosmuotoista koulutusta. Momentin jälkimmäinen virke korvaisi voimassa olevan lain 3 §:n 3 momentin, mutta ei muuttaisi nykytilaa. Koulutuksen järjestäjä päättäisi lukioista, joissa koulutusta järjestetään, sekä niiden nimistä. Samassa oppilaitoksessa voidaan järjestää myös muun lainsäädännön, kuten perusopetuslain (628/1998) tai ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017), soveltamisalaan kuuluvaa koulutusta. Koulutuksen järjestäjä päättäisi myös oppilaitostensa opetuskielistä ottaen huomioon järjestämisluvan opetuskieliä koskevat määräykset ja lain 14 §:n asiaa koskevat säännökset. 

Koulutuksen järjestämislupien tulee muodostaa kokonaisuus, joka varmistaa lukiokoulutuksen riittävän saatavuuden koko maassa. Saatavuus pitää sisällään sekä aloituspaikkojen riittävän määrän että koulutuksen maantieteellisen saavutettavuuden maan eri osissa. Myös ruotsinkielisen ja saamenkielisen väestön koulutustarpeiden toteutumisesta on huolehdittava asianmukaisesti. Pykälän 3 momentti sisältäisi tätä koskevan velvoitteen opetus- ja kulttuuriministeriölle. Säännös rajaisi ministeriön harkintavaltaa järjestämislupia koskevassa päätöksenteossa sekä turvaisi näin koulutuksen järjestäjäverkon kattavuutta ja koulutuksen saatavuutta. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtuudesta säätää valtioneuvoston asetuksella järjestämisluvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä sekä hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä. Asetustasoisen sääntelyn tarkoituksena on helpottaa järjestämisluvan hakemista ja vähentää tarvetta lisäselvityksen pyytämiseen ja toimittamiseen hakemusten käsittelyssä. 

5 §. Koulutuksen järjestämisluvan muuttaminen ja peruuttaminen. Voimassa olevan lukiolain 4 §:n mukaan muutoksesta koulutuksen järjestämislupaan päättää asianomainen ministeriö. Ministeriö voi peruuttaa koulutuksen järjestämistä koskevan luvan, jos koulutus ei täytä luvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä tai jos koulutus järjestetään muuten vastoin lukiolakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Luvan muuttamista ja peruuttamista koskevia säännöksiä on nykytilaan nähden tarpeen täsmentää ehdotetussa laissa. Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta hakemuksesta. Hakemusta käsiteltäessä noudatettaisiin soveltuvin osin järjestämisluvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä. Koulutuksen järjestäjän tulisi ilmoittaa opetus- ja kulttuuriministeriölle, mikäli se päättää lopettaa lukiokoulutuksen järjestämisen. Tällöin opetus- ja kulttuuriministeriö peruuttaisi järjestämisluvan. 

Pykälän 2 momentissa puolestaan säädettäisiin tilanteista, joissa lupa voidaan muuttaa tai peruuttaa hakemuksetta. Säännöksen edellytykset vastaisivat pääosin voimassa olevan lain 4 §:n 3 momentissa luvan peruuttamiselle asetettuja edellytyksiä. Lupaa ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeen kokonaisuudessaan peruuttaa, vaan myös luvan muutos voi olla riittävä toimenpide. Lupa voitaisiin peruuttaa, jos on ilmeistä, että koulutuksen järjestäminen on lopetettu, vaikka koulutuksen järjestäjä ei olisikaan hakenut luvan peruuttamista. Nykytilasta poiketen säädettäisiin lisäksi, että lainvastaisen menettelyn olisi oltava olennaista, jotta lupa voidaan sen perusteella muuttaa tai peruuttaa. Ehdotettu muotoilu vastaisi paremmin hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden mukaisia vaatimuksia siitä, että viranomainen käyttää toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja että viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa niillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Esimerkiksi jos sisäoppilaitosmuotoista koulutusta järjestettäisiin olennaisesti vastoin ehdotettua lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, voitaisiin oikeus sisäoppilaitosmuotoisen koulutuksen järjestämiseen poistaa luvasta puuttumatta järjestämislupaan muutoin. 

Koulutuksen järjestäjän kuulemisesta ja muusta menettelystä koulutuksen järjestämislupia muutettaessa tai peruutettaessa säädetään yleislakina sovellettavassa hallintolaissa (434/2003). Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, että opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi varata koulutuksen järjestäjälle mahdollisuus 2 momentissa tarkoitettujen puutteiden korjaamiseen kohtuullisessa ajassa ennen järjestämisluvan muuttamista tai peruuttamista. Säännös olisi voimassa olevaan lakiin nähden uusi ja se toimisi opetus- ja kulttuuriministeriön harkintavaltaa rajoittavana sekä koulutuksen järjestäjän oikeusturvaa takaavana tekijänä. Koulutuksen järjestäjän tulisi ryhtyä puutteiden korjaamiseen ilman aiheetonta viivytystä tai jos puutteita ei ole mahdollista korjata välittömästi, järjestäjän tulisi esittää suunnitelma puutteiden korjaamisesta, jonka hyväksyttävyyttä opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi ennen päätöksen tekemistä. Lupa voitaisiin tehdyistä toimenpiteistä tai suunnitelmista huolimatta muuttaa tai peruuttaa, mikäli opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi, että toimenpiteet tai suunnitelmat eivät ole riittäviä tai toteuttamiskelpoisia. Lisäksi säädettäisiin, että opetus- ja kulttuuriministeriön olisi järjestämisluvan peruuttamista koskevan päätöksenteon yhteydessä huolehdittava siitä, että lukiokoulutuksen riittävä saatavuus ei luvan peruuttamisen vuoksi vaarannu. Ehdotettu säännös on 4 §:n ehdotetun 3 momentin vastinpari. Tarvittaessa opetus- ja kulttuuriministeriö voisi esimerkiksi neuvotella luvan peruuttamista hakevan koulutuksen järjestäjän ja alueen muiden koulutuksen järjestäjien kanssa lukiokoulutuksen riittävää saatavuutta turvaavista toimenpiteistä. Viimekätinen vastuu koulutuksen saatavuudesta on valtiolla, koska lukiokoulutuksen järjestäminen on kunnille vapaaehtoinen tehtävä. 

6 §. Erityinen koulutustehtävä. Voimassa olevaan lukiolakiin on lailla 373/2017 lisätty uudet lukiokoulutuksen erityistä koulutustehtävää koskevat säännökset, jotka tulevat voimaan 1 päivänä elokuuta 2018. Samassa yhteydessä on muutettu tarpeellisilta osin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia (1705/2009). Lakimuutosten tavoitteena oli säätää entistä täsmällisemmin erityisen koulutustehtävän myöntämisedellytyksistä sekä erityisen koulutustehtävän lisärahoituksen myöntämisperusteista hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi ja erityisen tehtävän perusteella myönnettävän rahoituksen tehostamiseksi, jotta opetus- ja kulttuuriministeriö voisi myöntää toistaiseksi voimassa olevat erityisen koulutustehtävän sisältävät järjestämisluvat 1 päivänä elokuuta 2018 lukien (HE 20/2017 vp, s. 6). Koska erityistä koulutustehtävää koskevat säännökset on juuri erikseen uudistettu, ehdotetaan ne sisällytettäviksi ehdotettuun lakiin pääosin sellaisinaan. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 a §:ää. Opetus- ja kulttuuriministeriö päätti elokuussa 2018 alkavaa koulutusta koskevista erityisen koulutustehtävän luvista 27 päivänä lokakuuta 2017. 

7 §. Erityisen koulutustehtävän edellytysten täyttymisen seuraaminen ja peruuttaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan lukiolain 4 b §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erityisen koulutustehtävän ja siihen sisältyvän valtakunnallisen kehittämistehtävän peruuttamisesta. Peruuttamisedellytykset yhtenäistettäisiin ehdotetun 5 §:n 2 momentin mukaisten koulutuksen järjestämisluvan muuttamis- ja peruuttamisedellytysten kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi peruuttaa erityisen koulutustehtävän ja siihen sisältyvän valtakunnallisen kehittämistehtävän, jos erityisen koulutustehtävän mukaista toimintaa ei enää järjestettäisi, jos se ei enää täyttäisi erityisen koulutustehtävän myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä tai jos sitä järjestettäisiin olennaisesti vastoin ehdotettua lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Koulutuksen järjestämislupa jäisi edelleen voimaan, vaikka erityinen koulutustehtävä peruutettaisiin. 

8 §. Yhteistyö ja koulutuksen hankkiminen. Pykälän 1 momentti sisältäisi koulutuksen järjestäjän yleisen velvollisuuden olla yhteistyössä muiden opetuksen ja koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen kanssa sekä työ- ja elinkeinoelämän toimijoiden kanssa. Säännöksessä nostettaisiin nykyistä vahvemmin esiin lukiokoulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen välinen yhteistyö. Yleisen yhteistyötä koskevan velvoitteen lisäksi lain 13 §:n 3 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän tarkemmista opetuksen järjestämistä koskevista yhteistyövelvoitteista. Yhteistyön avulla voidaan tehostaa koulutuksen järjestäjien toimintaa, parantaa koulutuksen laatua ja monipuolistaa opiskelijoiden valittavissa olevaa opetustarjontaa. Voimassa olevan lukiolain 5 §:n 1 momenttiin nähden yhteistyövelvoitteesta poistettaisiin alueellisuuskriteeri, eikä säännöksessä muutenkaan määriteltäisi tarkemmin niiden koulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen tai työ- ja elinkeinoelämän toimijoiden piiriä, joiden kanssa lukiokoulutuksen järjestäjän olisi oltava yhteistyössä. Tarkoituksena on, että yhteistyön tarkemmat muodot ja yksittäisen koulutuksen järjestäjän yhteistyötahojen määrittely pohjautuisivat aina paikallisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin. Koulutuksen järjestäjien välinen yhteistyö voisi pitää sisällään esimerkiksi koulutuksen järjestäjän opetustarjonnan avaamista muiden koulutuksen järjestäjien opiskelijoille tai tila- ja henkilöstöresurssien yhteistä hyödyntämistä. Nykyaikaisten verkko- ja etäyhteyksien hyödyntäminen mahdollistaa myös uudenlaisia yhteistyön muotoja kansainvälisesti sekä erityisesti sellaisilla alueilla, joilla oppilaitosten väliset etäisyydet asettavat haasteita yhteistyön toteuttamiselle. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä voisi täydentää järjestämäänsä koulutusta hankkimalla laissa tarkoitettua opetusta ja muita palveluja toiselta lukiokoulutuksen tai muun koulutuksen järjestäjältä, korkeakoululta, muulta julkiselta taholta taikka muulta yksityiseltä rekisteröidyltä yhteisöltä tai säätiöltä. Koulutuksen hankkimisesta säädetään voimassa olevan lukiolain 5 §:n 2 momentissa. Voimassa olevan säännöksen sanamuotoa voidaan pitää tulkinnanvaraisena sen suhteen, kuinka suuren osuuden laissa tarkoitetuista palveluista koulutuksen järjestäjä voi hankkia. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä kuitenkin todetaan, että koulutuspalveluiden hankkimisella täydennetään koulutuksen järjestäjän antamaa opetusta. Säännös ei mahdollista, että luvan saanut koulutuksen järjestäjä itse luopuu koulutuksen järjestämisestä (HE 86/1997, s. 72). Ehdotetussa laissa ilmaistaisiin vallitseva periaate aiempaa selkeämmin. Lukiokoulutuksen järjestäjällä tulisi olla ammatilliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Koulutuksen järjestäjän tulisi siis pääosin kyetä järjestämään opetus ja muut siihen liittyvät palvelut itse. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan olisi tiukentaa koulutuksen hankkimista koskevia käytäntöjä nykyiseen nähden eikä hankittavien palveluiden osuudelle edelleenkään asetettaisi tarkkoja rajoja. Laissa ei säädettäisi koulutuksen hankintaan liittyvistä sopimusjärjestelyistä tai sopimusten sisällöstä. Koulutuksen järjestäjä vastaisi siitä, että sen toiminta on lainmukaista kokonaisuudessaan myös siltä osin kuin se hankkii palveluita. 

9 §. Tilauskoulutus. Voimassa olevaan lukiolakiin on lailla 472/2017 lisätty tilauskoulutusta koskevat säännökset, jotka ovat tulleet voimaan 1 päivänä elokuuta 2017. Lain uuden 5 a §:n nojalla sellaisella lukiokoulutuksen järjestäjällä, jolla on lupa järjestää International Baccalaureate -tutkintoon johtavaa koulutusta, on oikeus järjestää tätä koulutusta tilauskoulutuksena Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolisten valtioiden kansalaisille. Säännökset ehdotetaan sisällytettäviksi ehdotettuun lakiin sellaisinaan. 

3 luku. Opetus

10 §. Oppimäärien tavoitteelliset suorittamisajat, mitoitus ja laajuus. Pykälän 1 momentin mukaan lukiokoulutus muodostaisi oppimäärän, jonka tavoitteellinen suorittamisaika on kolme vuotta. Lukiokoulutusta järjestettäisiin edelleen erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuina oppimäärinä. Nuorille tarkoitettuun oppimäärään kuuluvat opinnot mitoitettaisiin päätoimista opiskelua varten ja aikuisille tarkoitettuun oppimäärään kuuluvat opinnot sivutoimista opiskelua varten. Oppimäärät olisivat siis tosiasiallista nykytilaa vastaavasti eri laajuisia,vaikka niiden tavoitteellinen suorittamisaika olisi yhtä pitkä. Tavoitteellisessa kolmen vuoden suorittamisajassa on huomioitu myös ylioppilastutkintoon valmistautumiseen liittyvään omatoimiseen opiskeluun käytettävä aika. Lukiokoulutukseen valmistava koulutus puolestaan muodostaisi oppimäärän, jonka tavoitteellinen suorittamisaika on yksi vuosi. Koulutuksen järjestäjällä olisi ehdotetun 13 §:n perusteella velvollisuus järjestää opetus ja opintojen ohjaus siten, että oppimäärät on mahdollista suorittaa niiden tavoitteellisessa suorittamisajassa. Opiskelijalla olisi kuitenkin oikeus suorittaa oppimäärä tätä pidemmässä ajassa sen mukaan kuin lain 23 §:ssä säädettäisiin. Oppimäärän voisi edelleen suorittaa myös tavoitteellista suorittamisaikaa lyhyemmässä ajassa. 

Oppimäärien ja niihin kuuluvien opintojen mitoituksen perusteena käytettäisiin pykälän 2 momentin mukaan opintopisteitä. Mitoituksesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Opintopisteiden käyttäminen opintojen mitoitusperusteena mahdollistaisi opintojen rakenteen joustavan määrittelyn ehdotetun 11 §:n nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa, mikä edesauttaisi nykyistä laajempien ja oppiainerajat ylittävien opintojaksojen järjestämistä. Opintopisteiden käyttöönotto edistäisi lisäksi lukiokoulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen välisen yhteistyön toteuttamista sekä korkeakouluopintojen hyväksi lukemista lukiokoulutuksen oppimäärään ja päinvastoin. Opintojen järjestämisen ja suorittamisen perusyksikkönä käytettäisiin ehdotetussa laissa opintojaksoa. Ehdotetun lain 12 §:ssä säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjä päättää opiskelijoille tarjottavista opintojaksoista. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää, että opetusta annettaisiin nuorille tarkoitetussa koulutuksessa keskimäärin 14 tuntia 15 minuuttia opintopistettä kohden ja aikuisille tarkoitetussa koulutuksessa keskimäärin 9 tuntia 20 minuuttia opintopistettä kohden. Sääntely vastaisi voimassa olevan lukioasetuksen (810/1998) 1 §:n säännöksiä ottaen huomioon oppimäärien ehdotetun 10 §:n 3 momentin mukaiset laajuudet. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin oppimäärien laajuuksista. Nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen oppimäärän laajuus olisi 150 opintopistettä ja aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen oppimäärän laajuus 88 opintopistettä. Lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärän laajuus olisi 50 opintopistettä. Yksi nykyinen kurssi vastaisi kahta opintopistettä. Oppimäärien laajuudet opintopisteinä vastaisivat siis nykyisiä laajuuksia. 

11 §. Oppimäärän sisältö. Pykälässä säädettäisiin lukiokoulutuksen ja lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimääriin sisältyvistä opinnoista. Opinnoista, joita oppimääriin sisältyy ja voi sisältyä, säädettäisiin voimassa olevan lukiolain 7 §:n säännöksiin nähden kattavammin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opinnoista, joita lukiokoulutuksen oppimäärään tulee sisältyä. Momentissa tarkoitetut opinnot olisivat siis myös opiskelijalle pakollisia siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettäisiin. Laajan yleissivistyksen edellyttämää vahvaa tietopohjaa ei ole mahdollista saavuttaa, jos opinnot ovat sisällöltään liian kapea-alaisia. Siksi lukiokoulutuksen oppimäärä sisältäisi edelleen laajasti eri oppiaineryhmien opintoja. Oppimäärä sisältäisi äidinkielen ja kirjallisuuden, toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten opintoja, matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja, humanistis-yhteiskunnallisia opintoja, mukaan lukien uskonto tai elämänkatsomustieto, taito- ja taideaineiden opintoja sekä opinto-ohjausta. Oppimäärään sisältyisi siis edelleen nykyisen kaltaista oppiainemuotoista opinto-ohjausta. Oppiainemuotoisen opinto-ohjauksen lisäksi annettavasta henkilökohtaisesta ja muusta opintojen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvästä ohjauksesta säädettäisiin lain 25 §:ssä. Terveystietoa ja liikuntaa ei ole yksittäisinä oppiaineina tarpeen mainita laissa, mutta terveystieto sisältyisi edelleen säännöksessä tarkoitettuihin humanistis-yhteiskunnallisiin opintoihin ja liikunta taito- ja taideaineiden opintoihin. Taito- ja taideaineiden opinnot olisivat jatkossakin vapaaehtoisia niille opiskelijoille, jotka suorittavat lukiokoulutuksen aikuisille tarkoitetun oppimäärän mukaan. 

Lukiokoulutuksen oppimäärä voisi ehdotetun 2 momentin mukaan sisältää laaja-alaista osaamista kehittäviä temaattisia opintoja. Laaja-alaiseen osaamiseen kuuluvat esimerkiksi oppiainerajat ylittävien ilmiöiden ja kokonaisuuksien hallinta ja ymmärtäminen, oppimaan oppimisen ja ajattelun taidot, kriittinen ajattelu, tiedonhankintataidot, tietotekniset taidot, kansainvälisyystaidot, työelämä- ja yrittäjyystaidot, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä erilaiset elämänhallintaan ja hyvinvointiin liittyvät taidot. Temaattisissa opinnoissa voitaisiin hyödyntää joustavasti ja monipuolisesti esimerkiksi useisiin oppiaineisiin liittyviä sisältöjä ja ajankohtaisia ilmiöitä, yhteistyötä alueen työnantajien ja järjestöjen kanssa sekä projekti- ja ryhmämuotoisia työskentelytapoja. Vastaavan kaltaisista teemaopinnoista säädetään nykyisin lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen (942/2014) 8 §:ssä. 

Oppimäärä voisi pykälän 2 momentin mukaan sisältää myös eri oppiaineryhmissä tai oppiaineissa suoritettavia erityistä osaamista ja harrastuneisuutta osoittavan näytön sisältäviä opintokokonaisuuksia, joita kutsuttaisiin lukiodiplomeiksi. Lukiodiplomit antaisivat opiskelijalle mahdollisuuden osoittaa kiinnostuneisuuttaan ja perehtyneisyyttään eri oppiaineryhmissä tai oppiaineissa sekä kykyään tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn ja opinnoissa omaksutun tiedon soveltamiseen. Myös lukiodiplomeja voidaan jo nykyisin järjestää lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen nojalla sen mukaan kuin opetussuunnitelman perusteissa määrätään. Lukiodiplomeja on nykyisin mahdollista suorittaa kotitaloudessa, kuvataiteessa, käsityössä, liikunnassa, mediassa, musiikissa, tanssissa ja teatterissa. Lukiodiplomeja ei kuitenkaan laissa rajattaisi koskemaan ainoastaan taito- ja taideaineiden opintoja, vaan ne voisivat liittyä myös muiden oppiaineryhmien opintoihin. 

Lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärän sisältö vastaisi nykytilaa. Oppimäärän sisällössä painottuvat erityisesti suomen tai ruotsin kielen opinnot koulutuksen tarkoituksesta johtuen. 

Pykälän 4 momentin mukaan ehdotetussa laissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista, oppiaineryhmiin kuuluvista oppiaineista, opintojen rakenteesta sekä pykälän 1—3 momentissa tarkoitettujen opintojen laajuuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Koulutuksen yleisten tavoitteiden lisäksi asetuksella määriteltäisiin siis tarkemmin lukiokoulutuksessa opetettavat oppiaineet, oppimääriin kuuluvat opinnot, näiden opintojen pakollisuus ja valinnaisuus sekä opintojen laajuudet opintopisteinä. Oppiaineita ja niiden pakollisten ja nykyisin valtakunnallisina syventävinä opintoina tarjottavien opintojen määriä ei ole tarkoitus muuttaa. Yksi nykyinen kurssi vastaisi kahta opintopistettä. Laissa ei säädettäisi siitä, minkä laajuisina opintojaksoina opetusta annetaan. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa myös tätä koskevia säännöksiä. Ehdotettu asetuksenantovaltuus mahdollistaisi useita erilaisia tapoja säätää opintojen rakenteesta ja laajuuksista ja jättäisi valtioneuvostolle laajan harkintavallan sen antaessa näitä koskevia säännöksiä. Valtioneuvoston asetuksella annettavat säännökset määrittäisivät tosiasiallisesti myös koulutuksen järjestäjälle jäävän päätösvallan alaa. Asetuksella on tarkoitus säätää, että pakollisten opintojen osalta koulutuksen järjestäjä päättäisi opintojaksojen muodostamisesta. Opiskelijoiden valinnanvapauden turvaamiseksi valtioneuvoston asetuksella määriteltyjen valinnaisten opintojen osalta asetuksessa olisi sen sijaan tarkoitus säätää, että opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus suorittaa näitä opintoja kahden opintopisteen laajuisina opintojaksoina. Tämä ei estäisi kyseisten opintojen järjestämistä myös laajempina opintojaksoina, mutta opiskelijoilla olisi oltava mahdollisuus suorittaa opintoja nykyistä kurssia vastaavina kokonaisuuksina. Opiskelijalle olisi siis tällaisessa tilanteessa tarjottava mahdollisuus suorittaa vain osa laajemmasta opintojaksosta. 

Pykälän 5 momentin mukaan lukiokoulutuksen ja lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärä voisi edellä mainitussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen opintojen lisäksi sisältää myös niin sanottuja paikallisia opintoja, joista päätettäisiin koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmassa. Koulutuksen järjestäjä päättäisi paikallisten opintojen laajuuksista. Tällaiset opinnot olisivat opiskelijalle valinnaisia. Paikalliset opinnot voisivat olla esimerkiksi yhteen tai useampaan valtakunnalliseen oppiaineryhmään tai oppiaineeseen liittyviä opintoja, jotka syventävät valtakunnallisten opintojen sisältöjä tai toimivat opiskelijan apuna ylioppilastutkintoon valmistautumisessa, tai muita lukion tehtävään soveltuvia opintoja, joita opiskelijoille tarjottaisiin valittaviksi. Myös muualla suoritettuja opintoja tai muuta esimerkiksi harrastus- ja järjestötoiminnassa hankittua osaamista voitaisiin tunnustaa ja lukea hyväksi oppimäärään. Osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta säädettäisiin lain 27 §:ssä.  

12 §. Opetussuunnitelma. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opetussuunnitelman perusteista. Opetushallitus määräisi 11 §:ssä tarkoitetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen opintojen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä temaattisia opintoja lukuun ottamatta. Temaattisten opintojen tavoitteet ja sisällöt siis jätettäisiin koulutuksen järjestäjän päätösvaltaan. Opetushallitus päättäisi tarkemmin opetussuunnitelman perusteiden rakenteesta. Opetussuunnitelman perusteissa määrättävistä asioista säädettäisiin ehdotetussa laissa lisäksi 27 §:n 5 momentissa, 31 §:n 2 momentissa, 32 §:n 2 momentissa, 37 §:n 5 momentissa, 39 §:n 4 momentissa ja 40 §:n 3 momentissa. Selvyyden vuoksi säädettäisiin, että opetussuunnitelman perusteet määrätään erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuja lukiokoulutuksen oppimääriä ja lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärää varten. Tämä vastaisi nykyistä opetussuunnitelman perusteiden laatimista koskevaa käytäntöä. 

Ehdotetun valtuuden olisi katsottava antavan Opetushallitukselle valtuuden määrätä myös oppimääriin sisältyville opinnoille yhteisten laaja-alaisen osaamisen tavoitteista, joista nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa käytetään käsitettä aihekokonaisuudet. Opetussuunnitelman perusteet tulisi määrätä siten, että opintojen tavoitteet ja keskeiset sisällöt mahdollistavat laaja-alaisten osaamisalueiden ja oppiainerajat ylittävien teemojen sisällyttämisen opiskelijoille tarjottavien opintojaksojen sisältöihin. Laaja-alaisen osaamisen kehittyminen lukio-opintojen aikana on keskeistä muun muassa opinnoissa omaksuttujen tietojen jäsentymisen ja opiskelijan korkeakouluvalmiuksien kehittymisen kannalta. 

Koulutuksen järjestäjä laatisi opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti opetussuunnitelman, jossa päätettäisiin opetuksen, opintojen ohjauksen ja oppimisen tuen toteuttamisesta, opiskelijoille tarjottavista opintojaksoista ja niihin osallistumisen edellytyksenä olevista opintosuorituksista sekä opetuksen tarkemmista tavoitteista ja sisällöistä. Vastaavasti kuin opetussuunnitelman perusteet, myös koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmat hyväksyttäisiin erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuja lukiokoulutuksen oppimääriä ja lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärää varten. Opetussuunnitelma hyväksyttäisiin erikseen myös suomenkielistä, ruotsinkielistä ja saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa opetusta varten. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi voimassa olevan lukiolain 11 §:n 3 momenttia vastaavan säännöksen lukiokoulutuksen ja perusopetuksen yhteisestä opetussuunnitelmasta. Vastaava säännös sisältyy perusopetuslain 15 §:n 3 momenttiin. 

13 §. Opintojen järjestäminen. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi koulutuksen järjestämisestä ja järjestämistavoista koulutuksen järjestämisluvassa määrätyin ehdoin. Opetusta voitaisiin siis lähtökohtaisesti antaa koulutuksen järjestäjän päättämällä tavalla lähi-, etä- ja monimuoto-opetuksena, mutta koulutuksen järjestämislupaan voisi tarvittaessa sisältyä esimerkiksi tarkempia etäopetusta koskevia määräyksiä. Lähiopetusta olisi edelleen pidettävä lähtökohtaisena järjestämismuotona, sillä koulutukselle säädettyjen tavoitteiden ei etenkään nuorille tarkoitetussa koulutuksessa voida katsoa täysimääräisesti toteutuvan pelkässä etäopetuksessa. Lukiokoulutukseen kuuluvat olennaisesti esimerkiksi ryhmässä toimiminen, yhteisöllisyys ja vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. Lähiopetuksen ja etäopetuksen välisen rajan voidaan kuitenkin arvioida muuttuvan teknologisen kehityksen myötä yhä vaikeammin määritettäväksi, eikä näitä käsitteitä siksi käytettäisi laissa. Koulutuksen järjestäjän oikeudesta järjestää sisäoppilaitosmuotoista koulutusta määrättäisiin lain 4 §:n mukaisesti aina koulutuksen järjestämisluvassa. 

Opetus ja opintojen ohjaus olisi pykälän 2 momentin mukaan järjestettävä siten, että oppimäärät on mahdollista suorittaa niiden tavoitteellisissa suorittamisajoissa. Säännös vastaisi voimassa olevan lukioasetuksen 3 §:ää, joka nostettaisiin yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevana säännöksenä lain tasolle. Säännös velvoittaisi koulutuksen järjestäjää tarjoamaan oppimääriin sisältyviä pakollisia ja valinnaisia opintoja opiskelijoiden valittavaksi riittävässä laajuudessa ja antamaan opiskelijoille heidän opinnoissaan tarvitsemansa ohjauksen ja tuen. Opiskelijoille olisi myös tarjottava mahdollisuuksia hylättyjen opintosuoritusten uusimiseen. Opintoja järjestettäessä olisi huolehdittava koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta ja opiskelijoiden edellytyksistä oppimäärän ja ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Esimerkiksi etäopetuksen hyödyntämistä koskevien ratkaisujen olisi lähtökohtaisesti perustuttava pedagogisiin näkökohtiin, eikä sitä voitaisi käyttää säästötoimenpiteenä. Sama periaate koskisi muitakin opetuksen toteuttamista koskevia ratkaisuja. 

Pykälän 3 momentti velvoittaisi järjestämään opetuksen ja opintojen ohjauksen siten, että opiskelijalla on mahdollisuus yksilöllisiin opintoja koskeviin valintoihin. Riittävän laajan opintotarjonnan toteuttamisessa voitaisiin hyödyntää koulutuksen järjestäjän omien oppilaitosten, muiden koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen järjestämiä opintoja. Opetussuunnitelman laatiminen siten, että aiemmin ja muualla hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen olisi monipuolisesti mahdollista myös käytännössä, edistäisi opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen muodostamista. Oppimääriin sisältyvässä opinto-ohjauksessa ja sen lisäksi annettavassa henkilökohtaisessa ja muussa opintojen ohjauksessa opiskelijat saisivat tukea opintojaan koskevien valintojen tekemiseen. 

Momentissa säädettäisiin lisäksi, että osa opinnoista olisi järjestettävä yhteistyössä yhden tai useamman korkeakoulun kanssa. Laissa ei säänneltäisi tarkemmin yhteistyön toteuttamista. Koulutuksen järjestäjä sopisi yhdessä kyseisten korkeakoulujen kanssa yhteistyön tarkemmista muodoista. Säännös takaisi kaikille opiskelijoille mahdollisuuden tutustua korkeakouluopintoihin ja suorittaa korkeakoulun kanssa yhteistyössä järjestetty opintojakso mutta samalla mahdollistaisi erilaiset yhteistyön toteuttamistavat paikallisista tarpeista ja olosuhteista käsin. Koulutuksen järjestäjä ja korkeakoulu voisivat sopia esimerkiksi lukion opiskelijoiden oikeudesta osallistua korkeakoulun järjestämille kursseille tai verkko-opetuksen tarjoamisesta lukion opiskelijoille. Yhteistyössä järjestettävät opintojaksot voisivat olla osa pakollisia tai valinnaisia lukio-opintoja. Opetus- ja kulttuuriministeriö perustaa kevään 2018 aikana lukiokoulutuksen ja korkeakoulutuksen yhteistyön kehittämistä varten työryhmän, jonka tehtävänä olisi selvittää ja kuvata lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyön nykytilaa ja erilaisia toimintamalleja, määritellä yhteistyön tavoitteita sekä tehdä ehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi ja valtakunnallisiksi toimintamalleiksi. Toimintamalleissa huomioitaisiin koulutuksen järjestäjien erilaiset mahdollisuudet yhteistyöhön, erityisesti niiden koulutuksen järjestäjien osalta, joiden lähellä ei ole korkeakoulua. 

Opetus olisi lisäksi järjestettävä siten, että opiskelijalla on mahdollisuus kehittää kansainvälistä osaamistaan sekä työelämä- ja yrittäjyysosaamistaan. Voimassa olevissa lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa on kirjaukset työelämää ja yrittäjyyttä sekä kansainvälisyyttä koskevista aihekokonaisuuksista, jotka tulee ottaa huomioon kaikkien oppiaineiden opetuksessa ja lukion toimintakulttuurissa. Ehdotettava säännös korostaisi näiden taitojen keskeistä merkitystä osana lukiokoulutuksen tuottamaa osaamista ja ohjaisi kaikkia lukioita ottamaan ne nykyistä vahvemmin huomioon toiminnassaan. Säännöksen velvoitteet voidaan toteuttaa esimerkiksi osana temaattisia opintoja tai muulla koulutuksen järjestäjän päättämällä tavalla. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän vuosisuunnitelmasta, josta nykyisin säädetään lukioasetuksen 3 §:ssä. Koulutuksen järjestäjä päättäisi edelleen esimerkiksi oppilaitoksen työajoista ja opintojaksojen mahdollisten loppukuulustelujen ajoittumisesta. Opetustunnit ja työajat tulisi myös pyrkiä suunnittelemaan siten, että ne tukevat 3 momentissa tarkoitettujen opiskelijan yksilöllisten valintojen tekemistä. 

14 §. Opetuskieli. Koulutuksen järjestämisluvassa määrättäisiin ehdotetun 4 §:n mukaisesti kielet, joilla koulutuksen järjestäjä antaa opetusta. Koulutuksen järjestäjä päättäisi oppilaitoksista, joissa koulutusta järjestetään, sekä oppilaitostensa opetuskielistä järjestämisluvan puitteissa. Opetuskielenä olisi aina suomi tai ruotsi. Ylioppilastutkinnon kokeet järjestetään oppilaitoksen opetuskielen mukaisesti suomeksi tai ruotsiksi. Myös opiskelijaa koskevat päätökset annetaan kyseisellä kielellä. Suomen tai ruotsin lisäksi oppilaitoksen opetuskielenä voisi olla saame, romani, viittomakieli tai muu järjestämisluvassa määrätty kieli, esimerkiksi englanti tai saksa. Tällainen kieli voisi olla myös oppilaitoksen pääasiallinen opetuskieli. Opiskelijoille, joiden äidinkieli on suomi tai ruotsi, opetettaisiin näissäkin oppilaitoksissa 15 §:n mukaan äidinkielenä suomea tai ruotsia. 

Osa opetuksesta voitaisiin antaa myös sellaisella kielellä, jota koulutuksen järjestämislupaan ei sisälly. Opetusta voitaisiin siis osittain antaa esimerkiksi englanniksi ilman tätä koskevaa järjestämisluvan määräystä. Opiskelijoilla olisi kuitenkin tällöin oltava riittävä opetuskielen hallinta, jotta mahdollisuudet seurata opetusta ja suorittaa oppimäärä ja ylioppilastutkinto eivät vaarannu. Äidinkielen opetuksessa olisi tällöinkin noudatettava lain 15 §:n säännöksiä. 

Ehdotetun 1 ja 2 momentin säännösten mukaan koulutuksen järjestäjät voisivat tehdä joustavasti opetuskieltä koskevia ratkaisuja. Tästä syystä laissa ei olisi tarpeen säätää voimassa olevan lukiolain 6 §:n 3 momenttia vastaavasti siitä, että erillisessä opetusryhmässä tai oppilaitoksessa opetus voidaan antaa pääosin tai kokonaan muulla kielellä kuin suomen, ruotsin, saamen, romanin tai viittomakielellä. 

15 §. Äidinkielen opetus. Oppilaitoksen opetuskieli olisi 14 §:n mukaisesti suomi tai ruotsi. Äidinkielenä opetettaisiin oppilaitoksen opetuskielen mukaisesti suomea tai ruotsia tai opiskelijan äidinkielen mukaisesti saamen kieltä. Äidinkielenä voitaisiin opettaa myös muuta opiskelijan äidinkieltä. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä äidinkielen opetuksesta, esimerkiksi äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen opettamisesta suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus-oppimäärän mukaan. 

16 §. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lukiolain 9 §:ää. Uskonnon opetusta koskevan pääsäännön mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi järjestää opiskelijoiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta ja tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat opiskelijat osallistuisivat oman uskontonsa opetukseen. Lisäksi säädettäisiin voimassa olevan lain mukaisesti muiden uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. 

17 §. Opetuksen julkisuus. Lukio-opetus olisi nykyiseen tapaan julkista, mutta opetuksen seuraamista voitaisiin rajoittaa perustellusta syystä. Opetuksen julkisuuden rajoittaminen voi olla perusteltua esimerkiksi tilanteessa, jossa käytettävät opetusmenetelmät tai opetustilat eivät kohtuudella mahdollista opetuksen häiriötöntä toteuttamista ulkopuolisten seuraajien läsnä ollessa. 

18 §. Kokeilu. Pykälässä säädettäisiin koulutuksen tai opetuksen kehittämiseksi tarpeellisista kokeiluista pääasiassa nykytilaa vastaavasti. Voimassa olevan lukiolain 15 §:n 4 momentin mukaan kokeilulupa voidaan myöntää enintään kolmeksi vuodeksi ja sitä voidaan jatkaa enintään kahdella vuodella, mikä käytännössä mahdollistaa opiskelijoiden ottamisen kokeilun mukaiseen opetukseen yhtenä tai kahtena vuonna. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin kokeilun keston osalta, että opiskelijoita voidaan ottaa kokeilun mukaiseen opetukseen enintään kolmena peräkkäisenä vuonna. Näin kokeilusta saataisiin riittävän laajasti tietoa sen tulosten ja vaikuttavuuden arvioimiseksi. Kokeilun kestosta vuosina ei olisi enää tarpeen säätää erikseen. Säännöksessä mainitun kolmen vuoden aikana opiskelijaksi otettu henkilö saisi suorittaa opintonsa loppuun kokeiluohjelman mukaisesti myös silloin kun hänen opiskeluoikeuttaan pidennetään lain 23 §:n mukaisesti. 

4 luku Hakeutuminen oppilaitokseen ja opiskelijaksi ottaminen

19 §. Hakeutuminen oppilaitokseen ja hakumenettelyt. Pykälässä säädettäisiin lukiokoulutukseen hakeutumisesta pääasiassa voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti. Kuten nykyisinkin, ehdotetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen pyrkivällä henkilöllä olisi 1 momentin mukaan oikeus hakeutua opiskelijaksi haluamaansa oppilaitokseen. Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijavalinnassa voitaisiin käyttää valtakunnallisia hakumenettelyitä, joista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtakunnallisista hakumenettelyistä säädetään ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelystä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (294/2014), joka ehdotetaan lain voimaantulo- ja siirtymäsäännöksissä jääväksi voimaan. Asetuksella säädetään ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishausta, jonka kautta hakeudutaan suorittamaan ammatillista perustutkintoa ja nuorille tarkoitettua lukiokoulutusta. Yhteishaun tarkoituksena on perusopetuksen päättävän ikäluokan mahdollisimman sujuva siirtyminen perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen. 

Ehdotetussa laissa otettaisiin käyttöön jatkuvan haun käsite. Pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi jatkuvasta hausta ja siihen liittyvistä menettelyistä täytettäessä sellaisia opiskelupaikkoja, joita ei täytetä valtakunnallisin hakumenettelyin. Jatkuvassa haussa henkilö voisi hakeutua koulutukseen jättämällä hakemuksen koulutuksen järjestäjän päättämien hakuaikojen ja -menettelyiden mukaisesti. Yhteishaun ulkopuolisen koulutuksen opiskelupaikkojen ohella myös yhteishaussa täyttämättä jääneet opiskelupaikat voitaisiin täyttää jatkuvassa haussa. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena ei ole muuttaa yhteishaun asemaa pääasiallisena hakeutumisväylänä nuorille tarkoitettuun lukiokoulutukseen eikä säännös mahdollistaisi hakijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeamista. 

20 §. Opiskelijaksi ottaminen. Pykälässä säädettäisiin opiskelijaksi ottamisesta ja sitä koskevasta päätöksenteosta. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisesta oppilaitokseen. Opiskelijaksi ottamista koskevassa päätöksenteossa noudatetaan, mitä hallintolaissa säädetään. Ehdotetun 49 §:n mukaisesti opiskelijaksi ottamista koskevaan päätökseen saisi vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opinnoista, joita opiskelija otetaan suorittamaan. Ehdotettu säännös olisi voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden uusi, mutta se vastaisi nykykäytäntöä. Opiskelijat otettaisiin suorittamaan joko nuorille tai aikuisille tarkoitettua lukiokoulutuksen oppimäärää. Lukiokoulutuksen oppimäärän ohella opiskelija otettaisiin suorittamaan myös ylioppilastutkintoa. Erityisen koulutustehtävän mukaisessa opetuksessa, joka tähtää ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 17 §:ssä tarkoitetun ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavan kansainvälisen tutkinnon suorittamiseen, opiskelijat eivät kuitenkaan suorita ylioppilastutkintoa vaan kyseisen kansainvälisen tutkinnon. Opiskelija voitaisiin ottaa suorittamaan myös yhden tai useamman lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoja eli niin sanottuja aineopintoja tai lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärää. 

Pykälän 3 momentti vastaisi periaatteiltaan voimassa olevan lukiolain 19 a §:ää, mutta säännöksen sanamuotoja ehdotetaan tarkennettavaksi. Poiketen siitä, mitä hallintolain 7 luvussa säädetään, valitsematta jättämisestä voitaisiin ilmoittaa hakijalle kirjallisesti, jos opiskelijaksi ottamisessa käytetään 19 §:n 2 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia hakumenettelyitä. Koulutuksen järjestäjän tulisi kuitenkin antaa opiskelijaksi ottamista koskeva hallintopäätös, jos hakija sitä kirjallisesti tai suullisesti pyytää 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut momentissa tarkoitetun ilmoituksen opiskelijavalinnan tuloksesta. 

Ehdotettu säännös vastaisi yhteishaussa nykyisin käytettyä opiskelijavalinnan päätöksentekomenettelyä, joka on osoittautunut käytännössä toimivaksi. Hakija saa kirjeellä tiedon opiskelijavalinnan tuloksesta, saamistaan valintapisteistä sekä hyväksytyn pistemäärän rajasta. Tämän tiedon perusteella hakija voi arvioida tarvetta muutoksenhakuun. Muutoksenhakukelpoisen päätöksen antaminen vain hakijan pyynnöstä on perusteltua ottaen huomioon yhteisten valintamenettelyiden opiskelijavalintapäätösten suuri lukumäärä ja valintaprosessiin liittyvät muut erityispiirteet. Koulutuksen järjestäjiltä kuluisi muutoin aikaa sellaisten kielteisten päätösten antamiseen, joissa hakijalla ei kuitenkaan olisi valitusintressiä. Jos hakija on tullut valituksi ensimmäiseen hakutoiveeseensa, ei hakijalla käytännössä yleensä ole intressiä valittaa muiden hakutoiveiden kielteisestä päätöksestä. Postitse toimitetun kirjeen lisäksi säännöksessä tarkoitettu ilmoitus voitaisiin henkilön suostumuksella antaa tiedoksi myös sähköisesti. 

21 §. Opiskelijaksi ottamisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opiskelijaksi ottamisen yleisistä edellytyksistä ehdotetun lain mukaiseen koulutukseen. Koulutukseen voitaisiin ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän. Lukiokoulutukseen voitaisiin siis edelleen ottaa henkilö, joka on suorittanut peruskoululain (476/1983) mukaisen peruskoulun oppimäärän tai vastaavan sitäkin vanhemman oppimäärän. Opiskelijaksi voitaisiin ottaa myös henkilö, joka on suorittanut sellaisen ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden lukiokoulutusta vastaaviin opintoihin. Henkilön olisi tällaisissa tapauksissa esitettävä koulutuksen järjestäjälle asian arvioimiseksi tarvittava riittävä selvitys. 

Opiskelijaksi voitaisiin painavasta syystä ottaa myös henkilö, joka ei ole suorittanut perusopetuksen oppimäärää taikka vastaavaa aikaisempaa oppimäärää tai ulkomaista koulutusta, mutta jolla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset opinnoista suoriutumiseen. Opiskelijaksi ottamista koskeva päätös tulisi tällöin perustella, vaikka perustelut voitaisiin hallintolain 45 §:n 2 momentin nojalla muutoin jättää esittämättä. Koulutuksen järjestäjä voisi edellyttää hakijalta asian arvioimiseksi tarpeellista selvitystä tai näyttöjä. Painavan syyn vaatimus ja päätöksen perustelemisvelvollisuus korostaisivat sitä, että säännöksessä tarkoitettujen henkilöiden ottamiseen opiskelijoiksi lukiokoulutukseen tulisi suhtautua pidättyvästi. Pääsääntöisesti henkilö tulisi ohjata hakeutumaan perusopetuslaissa tarkoitettuun opetukseen. 

Opiskelijaksi ottamiselle lukiokoulutukseen valmistavaan koulutukseen olisi 1 momentin mukaisten edellytysten lisäksi pykälän 2 momentin mukaiset lisäedellytykset. Lukiokoulutukseen valmistava koulutus olisi edelleen tarkoitettu maahanmuuttajille ja vieraskielisille. Voimassa olevan lukiolain 2 a §:n maahanmuuttajan määritelmä vastaa kotouttamisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 3 §:n 3 kohdan määritelmää. Ehdotetussa säännöksessä viitattaisiin kotouttamisen edistämisestä annetun lain mainittuun kohtaan. Kansainvälistä suojelua hakevat tai maassa laittomasti oleskelevat henkilöt eivät olisi säännöksessä tarkoitettuja maahanmuuttajia. Vieraskielisellä tarkoitettaisiin henkilöä, jonka äidinkieli on väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) tarkoittamassa väestö-tietojärjestelmässä muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä olisi nykyiseen tapaan myös, että hakijalla ei ole riittäviä kielellisiä valmiuksia suoriutua lukio-opinnoista suomen tai ruotsin kielellä, hänen tavoitteenaan on lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaminen valmistavan koulutuksen jälkeen eikä hän ole suorittanut korkeakoulututkintoa. 

22 §. Opiskelijaksi ottamisen perusteet. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijaksi ottamisessa olisi sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Säännös ilmaisisi opiskelijaksi ottamista koskevan periaatteen, jota olisi noudatettava yhtä lailla täytettäessä opiskelupaikkoja sekä valtakunnallisin hakumenettelyin että jatkuvassa haussa. 

Ehdotetussa laissa määriteltäisiin voimassa olevan lukiolain säännöksiä tarkemmin opiskelijaksi ottamista koskevat perusperiaatteet, joita täsmennettäisiin asetustasoisella sääntelyllä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opiskelijaksi ottamisen perusteista nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa. Opiskelijaksi ottamisen perusteina käytettäisiin hakijoiden aiempaa hakumenestystä ja hakutoiveita sekä koulutuksen järjestäjän päätösten mukaisesti mahdollisesti järjestettäviä valinta- tai soveltuvuuskokeita ja muita näyttöjä. Valintaperusteista ja niiden painottamisesta säädettäisiin tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Valintaperusteista on säädetty opiskelijaksi ottamisen perusteista lukiokoulutuksessa annetussa opetusministeriön asetuksessa (856/2006), joka ehdotetaan lain voimaantulo- ja siirtymäsäännöksissä jääväksi edelleen voimaan. 

Edellä tarkoitetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa voitaisiin pykälän 3 momentin mukaan säätää opiskelijaksi ottamisen perusteista myös otettaessa opiskelijoita suorittamaan ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavaa kansainvälistä tutkintoa ja siihen valmistavia opintoja. Muutoin koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijaksi ottamisen perusteista. 

Pykälän 4 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi aikuisille tarkoitettuun lukiokoulutukseen, yhden tai useamman lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen opintoihin sekä lukiokoulutukseen valmistavaan koulutukseen opiskelijaksi ottamisen perusteista. Alle 18-vuotiaan hakijan aikuisille tarkoitettuun lukiokoulutukseen ottamisesta säädettäisiin laissa ja sääntelyä tarkennettaisiin nykytilaan nähden, koska asiaa koskevissa käytännöissä on nykyisin havaittu olevan epäselvyyksiä. Opiskelijaksi ottamisen tulisi perustua hakijan terveydentilaan tai henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyvään perusteltuun syyhyn, jonka vuoksi hakija ei kohtuudella pysty opiskelemaan päätoimisesti nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa. Opiskelijaksi ottaminen ei siis voisi perustua koulutuksen järjestäjän toimintaan liittyviin syihin, kuten opiskelijaryhmien muodostamiseen, tai esimerkiksi pelkästään opiskelijan heikkoon opintomenestykseen nuorille tarkoitetussa koulutuksessa. Opiskelijaksi ottamisesta aikuisille tarkoitettuun lukiokoulutukseen tulisi tehdä erillinen päätös myös silloin, kun opiskelija siirtyy koulutukseen saman koulutuksen järjestäjän nuorille tarkoitetusta lukiokoulutuksesta. Opiskelijaksi ottamista koskevassa päätöksessä tulisi yksilöidä säännöksessä tarkoitettu perusteltu syy opiskelijaksi ottamiselle. 

5 luku. Opiskelijan oikeudet ja velvollisuudet

23 §.Opiskeluoikeus. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan opiskeluoikeudesta ja sen alkamisesta, opintojen loppuun saattamiseen myönnettävästä lisäajasta sekä opiskelijan oikeudesta keskeyttää opiskeluoikeutensa väliaikaisesti. Säännöksen terminologia olisi yhdenmukainen muussa koulutuslainsäädännössä käytettävän terminologian kanssa. 

Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijan opiskeluoikeus alkaisi koulutuksen järjestäjän päättämänä ajankohtana. Opiskeluoikeus alkaisi lähtökohtaisesti koulutuksen järjestäjän päättämän lukiokoulutuksen vuosittaisen työajan ja tosiasiallisen opiskelun alkaessa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opiskeluoikeuden kestosta. Vaikka lukiokoulutuksen oppimäärän tavoitteellinen suorittamisaika on 10 §:n mukaan kolme vuotta ja 13 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän velvollisuutena olisi järjestää lukiokoulutuksen oppimäärän mukainen opetus ja opintojen ohjaus siten, että oppimäärä on mahdollista suorittaa mainitussa ajassa, opiskelijalla olisi jatkossakin oikeus suorittaa oppimäärä neljässä vuodessa. Säännös mahdollistaa opiskelijoiden yksilölliset opintopolut, huomioi opiskelijoiden vaihtelevat elämäntilanteet sekä ehkäisee tarpeettomia koulutuksen keskeyttämisiä. Opiskelijalle annettavalla 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulla oppiainemuotoisella opinto-ohjauksella ja 25 §:n mukaisella henkilökohtaisella opintojen ohjauksella, 28 §:ssä tarkoitetulla tuella sekä 29 §:n mukaisilla opiskelun poikkeavan järjestämisen toimilla voidaan vaikuttaa opintojen etenemiseen siten, etteivät opinnot tarpeettomasti viivästy. Lukiokoulutukseen valmistava oppimäärä olisi oikeus suorittaa sen laajuuden mukaisessa yhdessä vuodessa, kuten nykyisinkin. 

Koulutuksen järjestäjä voisi myöntää opiskelijalle sairauden, vamman tai muun erityisen syyn vuoksi lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Myös tämä säännös vastaa sisällöllisesti voimassa olevaa lukiolakia, mutta opiskelijan sairaus tai vamma mainittaisiin erikseen laissa tarkoitettuina erityisinä syinä. Muita erityisiä syitä voisivat olla esimerkiksi opiskelijan suorittamat erityisen laajat lukio-opinnot, huippu-urheiluun valmentautuminen taikka erilaiset opiskelijan henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyvät sosiaaliset syyt, jotka ovat vaikuttaneet opintojen suorittamiseen. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opiskeluoikeuden väliaikaisesta keskeyttämisestä. Nykyisinkin opiskelija on voinut käytännössä keskeyttää väliaikaisesti lukio-opintonsa, mutta säännöksen puuttuessa eri koulutuksen järjestäjien käytännöt muun muassa hyväksyttävien keskeyttämisperusteiden osalta ovat voineet vaihdella. Opiskeluoikeuden väliaikaista keskeyttämistä koskeva säännös yhtenäistäisi käytäntöjä ja varmistaisi opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun. Vastaava säännös sisältyy myös ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin. Säännös vastaisi myös yliopistolain ja ammattikorkeakoululain säännöksiä syistä, joiden vuoksi opiskelija voi ilmoittautua poissaolevaksi ensimmäisenä lukuvuonna sekä poissaolon syistä, jotka eivät kuluta tutkinnon suorittamiselle säädettyä enimmäisaikaa. 

Ehdotettavan 3 momentin mukaan opiskelijalla olisi oikeus väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa siksi ajaksi, jonka hän on suorittamassa asevelvollisuuslain (1438/2007), siviilipalveluslain (1446/2007) tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaista palvelusta taikka saa sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista sairauspäivärahaa taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. Opiskelija voisi kuitenkin halutessaan opiskeluoikeuden väliaikaisen keskeyttämisen sijaan jatkaa opintojaan, jos se on muutoin mahdollista. Esimerkiksi sairausvakuutuslain 8 luvun 4 a §:n mukaan opiskelija voi sairauspäivärahakauden aikana opiskella vähäisessä määrin. Tällöin 3 momentissa mainitut syyt voitaisiin huomioida 2 momentissa tarkoitettuina erityisinä syinä, jos lisäajan myöntäminen osoittautuu myöhemmin tarpeelliseksi. 

Ehdotettavan 3 momentin mukaan opiskeluoikeus voitaisiin opiskelijan pyynnöstä väliaikaisesti keskeyttää myös muusta perustellusta syystä. Laissa ei tarkemmin säädettäisi, mitä tällaiset syyt olisivat, mutta ne voisivat liittyä erilaisiin opiskelijan elämäntilanteisiin, kuten esimerkiksi opiskelijan vammaan tai sairauteen, vaihto-oppilasvuoteen tai sellaisiin perhetilanteisiin, joiden vuoksi opiskeluoikeuden väliaikainen keskeyttäminen olisi perusteltua. 

Pykälässä ei säädettäisi siitä, miten pitkään 3 momentissa tarkoitettu väliaikainen keskeyttäminen voisi kestää. Lähtökohtana voitaisiin kuitenkin pitää, että muutaman päivän tai esimerkiksi pari viikkoa kestävistä tauoista opinnoissa ei tarvitsisi päättää 3 momentissa tarkoitetun mukaisesti, vaan opiskelija voisi sopia näistä tilanteista koulutuksen järjestäjän kanssa 30 §:n 1 momentissa tarkoitettujen poissaoloja koskevien käytäntöjen mukaisesti. Väliaikaiselle keskeyttämiselle ei asetettaisi myöskään ylärajaa. Lähtökohtana voitaisiin kuitenkin pitää, että väliaikaisen keskeyttämisen perusteena tulisi olla ajallisesti rajattu olosuhde ja väliaikainen keskeyttäminen voisi vain erityisestä syystä olla esimerkiksi yhtä vuotta pidempi ajanjakso. 

Pykälän 4 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi lisäajan myöntämisestä ja opiskeluoikeuden väliaikaisesta keskeyttämisestä opiskelijan hakemuksesta. Opiskelijan tulisi hakea lisäaikaa riittävän ajoissa, jotta opiskeluoikeus ei lain 24 §:n nojalla päättyisi. Lisäajan hakemisen tarpeellisuutta tulisi käsitellä opiskelijan henkilökohtaisessa opintojen ohjauksessa. 

24 §.Opiskeluoikeuden päättyminen. Pykälässä säädettäisiin opiskeluoikeuden päättymisestä nykylainsäädäntöä selkeämmin. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelija, joka ei ole suorittanut lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvia opintojaan 24 §:n 2 momentissa säädetyssä ajassa tai hänelle myönnetyssä lisäajassa, samoin kuin opiskelija, jolle ei ole myönnetty lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen, menettäisi opiskeluoikeutensa. Opiskeluoikeutensa menettäisi myös sellainen opiskelija, joka pätevää syytä ilmoittamatta on poissa opetuksesta ja on ilmeistä, ettei hänen tarkoituksenaan ole jatkaa opintoja. Tällaisissa tilanteissa koulutuksen järjestäjän tulisi ottaa yhteyttä opiskelijaan hänen opiskelutarkoituksensa selvittämiseksi. Jos henkilö ei vastaa yhteydenottoon taikka ei yhteydenoton jälkeenkään osallistu opetukseen, esitä perusteltua syytä poissaololleen tai muutoin sovi koulutuksen järjestäjän kanssa koulutuksen jatkamisesta, hän menettäisi opiskeluoikeutensa. Pykälän 1 momentin säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan lukiolain 24 §:n 2 momentin säännöstä eronneeksi katsottavasta opiskelijasta. 

Jos opiskelija ilmoittaa koulutuksen järjestäjälle kirjallisesti eroamisestaan, pykälän 2 momentin mukaan hänen opiskeluoikeutensa päättyisi siitä päivästä lukien, kun ilmoitus saapuu koulutuksen järjestäjälle, tai opiskelijan ilmoittamana myöhempänä ajankohtana. 

Pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä antaisi opiskeluoikeuden päättymisestä erillisen päätöksen. Säännös selkeyttäisi opiskeluoikeutta koskevia käytäntöjä ja olisi tarpeen yksittäisen opiskelijan tilanteen selvittämiseksi esimerkiksi haettaessa etuuksia, jotka riippuvat opiskelijastatuksen olemassaolosta tai päättymisestä. 

25 §.Oikeus saada opetusta ja opintojen ohjausta. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan oikeudesta saada opetusta ja opintojen ohjausta. Opiskelijalla olisi 1 momentin mukaan oikeus saada opetusta siten kuin koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmassa päätetään. Osa lukiokoulutuksen oppimäärään sisältyvistä opinnoista voitaisiin edellyttää opiskeltavaksi itsenäisesti ja opiskelijalle voitaisiin myös hakemuksesta myöntää lupa suorittaa opintoja itsenäisesti. Itsenäistä opiskelua koskevat säännökset vastaisivat pääsääntöisesti voimassa olevan lukioasetuksen 4 §:n säännöksiä, jotka nostettaisiin lakiin yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevina säännöksinä. Säännöksiä täsmennettäisiin kuitenkin siten, että itsenäinen opiskelu olisi mahdollista vain, jos se ei vaaranna koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista ja opiskelijan edellytyksiä oppimäärän ja ylioppilastutkinnon suorittamiseen. 

Opintojen ohjauksesta säädetään nykyisin lukioasetuksessa, jonka säännös ehdotetaan nostettavaksi opiskelijan oikeuksia koskevana lain tasolle. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä täsmällisemmin opiskelijan oikeudesta saada opintojen ohjausta. Opintojen ohjaus muodostaa lukion toiminnassa kokonaisuuden, joka tukee opiskelijaa opintojen eri vaiheissa sekä kehittää hänen valmiuksiaan tehdä koulutusta ja tulevaisuutta koskevia valintoja ja ratkaisuja. Ohjaus on lukiokoulutuksen henkilöstön tavoitteellisesti johdettua yhteistä työtä. Opinto-ohjaajalla on päävastuu opinto-ohjauksen käytännön järjestämisestä sekä ohjauksen kokonaisuuden suunnittelusta ja toteutuksesta. 

Lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavalla opiskelijalla olisi oikeus saada säännöllisesti 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun oppiainemuotoisen opinto-ohjauksen lisäksi tarpeidensa mukaista henkilökohtaista ja muuta opintojen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää ohjausta. Koska henkilökohtaisen ohjauksen tulisi olla opiskelijan omien tarpeiden mukaista, ohjaus voisi eri opiskelijoiden osalta olla eri mitallista ja sisällöltään erilaista. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin opiskelijan oikeudesta saada ohjausta muihin opintoihin hakeutumisessa, jos opiskelijan opiskeluoikeus on päättymässä tai opiskelija on ilmoittanut eroamisestaan. Säännös olisi uusi ja tarpeen lukio-opintojen keskeyttävien opiskelijoiden ohjaamiseksi muihin opintoihin ja mahdollisen syrjäytymisvaaran minimoimiseksi. 

Ohjauksen merkitys korostuu koulutuksen nivel- ja siirtymävaiheissa. Voimassa olevassa lainsäädännössä lukiokoulutuksen opinto-ohjaajilla ei ole niin sanottua seuraamistehtävää eli velvollisuutta seurata lukiokoulutuksen oppimäärän ja ylioppilastutkinnon suorittaneiden henkilöiden myöhempää sijoittumista jatko-opintoihin. Koska tällaisesta tehtävästä ei nykyisin ole säädetty laissa, opinto-ohjaajilla ei ole myöskään ole ollut oikeutta saada tietoa opiskelijoiden hakeutumisesta ja sijoittumisesta. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneella henkilöllä, joka ei ole saanut jatko-opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, olisi oikeus saada jatko-opintoihin hakeutumiseen ja urasuunnitelmiin liittyvää ohjausta. Ohjausta olisi oikeus saada oppimäärän suorittamisvuotta seuraavan vuoden aikana ja ohjauksesta vastaisi koulutuksen järjestäjä, jonka oppilaitoksessa oppimäärä on suoritettu. Ohjausta ei olisi välttämätöntä antaa juuri siinä oppilaitoksessa, jossa opiskelija on lukiokoulutuksen oppimäärän suorittanut. Koulutuksen järjestäjä voisi myös toteuttaa ohjauksen keskitetysti. Ohjausta olisi annettava pyydettäessä. 

Pykälän 4 momentti täydentäisi nuorisolain (1285/2016) mukaisia alle 29-vuotiaille nuorille tarkoitettuja etsivää nuorisotyötä ja työpajatoimintaa koskevia säännöksiä. Etsivän nuorisotyön ensisijaisena tehtävänä on auttaa nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka tarvitsevat tukea saavuttaakseen tarvitsemansa palvelut. Etsivä nuorisotyö tarjoaa nuorelle varhaista tukea, jos nuori sitä itse haluaa. Etsivä nuorisotyö aloitetaan ensisijaisesti perustuen nuoren itsensä antamiin tietoihin ja hänen omaan arvioonsa tuen tarpeesta. Nuorten työpajatoiminnan tehtävänä on valmennuksen avulla parantaa nuoren valmiuksia päästä koulutukseen, suorittaa koulutus loppuun ja päästä avoimille työmarkkinoille tai muuhun tarvitsemaansa palveluun. Nuori tulee työpajalle pääsääntöisesti viranomaisen tai julkista tehtävää hoitavan ohjaamana. Nuori voi myös oma-aloitteisesti hakeutua työpajalle. 

26 §.Henkilökohtainen opintosuunnitelma. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta, joka on säännöksenä uusi mutta vastaisi voimassa olevien lukion opetussuunnitelman perusteiden sanamuotoa. Pykälän 1 momentin mukaan lukio-opintojen etenemisen sekä jatko-opintoihin ja työelämään siirtymisen tueksi lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava opiskelija laatisi itselleen henkilökohtaisen opintosuunnitelman, joka sisältää opiskelusuunnitelman, ylioppilastutkintosuunnitelman sekä jatko-opinto- ja urasuunnitelman. Tavoitteena on, että opiskelija suunnittelee lukio-opintojaan ja tekee valintojaan siten, että hänellä on valmiudet hakeutua jatko-opintoihin välittömästi lukio-opintojen jälkeen. Opiskelijan jatko-opintosuunnitelma olisi keskeinen opintojen ohjauksen väline, joka mahdollistaisi ohjauksen entistä paremman yksilöllistämisen. Opiskelijalla olisi opintojen päättyessä paremmat valmiudet jatko-opintoihin hakeutumiseen sekä syvällisempää tietoa koulutusvaihtoehdoista ja työelämästä. Henkilökohtainen opintosuunnitelma olisi opiskelijan laatima asiakirja, mutta 2 momentin mukaan se laadittaisiin oppilaitoksen opetushenkilöstön tuella. Suunnitelma tulisi laatia opintojen alussa ja sitä päivitettäisiin säännöllisesti opintojen edetessä. 

27 §.Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Pykälässä vahvistettaisiin opiskelijan oikeutta saada aiemmin tai muualla hankkimansa osaaminen tunnistetuksi ja tunnustetuksi. Opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen selvittäminen tuotaisiin ehdotettavassa säännöksessä voimassa olevaa lukiolakia selkeämmin esiin koulutuksen järjestäjän aktiivisena velvollisuutena. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi opiskelijan henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen yhteydessä selvittää ja tunnistaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen tämän esittämän selvityksen perusteella. Koulutuksen järjestäjällä ei olisi opiskelijan esittämän selvityksen lisäksi velvoitetta muulla tavoin selvittää opiskelijan mahdollisesti aiemmin hankkimaa osaamista, ellei osaaminen olisi nähtävissä suoraan kaikkien koulutuksen järjestäjien käytössä olevista valtakunnallisista rekistereistä ja palveluista. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän olisi tunnustettava toisessa tämän lain mukaista koulutusta antavassa oppilaitoksessa suoritetut 11 §:ssä tarkoitetut opinnot hyväksi lukemalla ne osaksi lukiokoulutuksen oppimäärää. Kaikki opiskelijan suorittamat lukiokoulutuksen opinnot luettaisiin hyväksi suoraan lain nojalla riippumatta siitä, järjestääkö oppilaitos itse vastaavia opintoja taikka millaisina opintojaksoina tai niiden osina ne on järjestetty. Ehdotettavan säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjän olisi nykykäytännön mukaisesti tunnustettava myös muualla hankittu osaaminen, jos se vastaisi opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä. Tällainen osaaminen voisi olla esimerkiksi muussa koulutuksessa, työelämässä tai harrastus- ja järjestötoiminnassa hankittua. 

Pykälän 3 momentin mukaan opiskelijan osaamisen tunnustamisessa noudatettaisiin, mitä 37 ja 38 §:ssä säädetään opiskelijan arvioinnista ja siitä päättämisestä. Tarvittaessa osaaminen olisi osoitettava koulutuksen järjestäjän päättämällä tavalla. Momentti vastaisi voimassa olevan lukiolain säännöksiä. 

Pykälän 4 momentin mukaan päätös osaamisen tunnustamisesta tehtäisiin sitä erikseen pyydettäessä ennen opintojen tai hyväksi luettavaa osaamista koskevan opintokokonaisuuden alkamista. Tämä ennakollista hyväksilukua koskeva säännös vastaisi myös voimassa olevan lukiolain säännöksiä ja nykykäytäntöjä. 

Yhtenäisten hyväksilukukäytäntöjen ja opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi Opetushallitus antaisi 5 momentin mukaan tarkempia määräyksiä osaamisen tunnustamisesta ja sitä koskevasta menettelystä nykyisen käytännön mukaisesti. Opetushallitus voisi määrätä tunnustettavan osaamisen mitoituksen ja arvosanojen muuntamisen periaatteista erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun opiskelija vaihtaa oppilaitoksesta toiseen. 

28 §.Oppimisen tuki. Oppimisen tuesta tai erityisopetuksesta ei säädetä voimassa olevassa lukiokoulutusta koskevassa lainsäädännössä. Suuri osa lukiokoulutuksen järjestäjistä tarjoaa nykyisinkin opiskelijoilleen tukea oppimisvaikeuksiin. Oikeudesta oppimisen tukeen olisi kuitenkin opiskelijoiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi säädettävä laissa. Näin voitaisiin varmistaa, että perusopetuksen päättävillä nuorilla on tosiasialliset mahdollisuudet siirtyä opiskeluedellytyksiään ja omaa kiinnostustaan vastaaviin toisen asteen opintoihin. Oikeus oppimisen tukeen helpottaisi siirtymää perusasteelta lukio-opintoihin, varmistaisi opiskelijoiden mahdollisuudet tasavertaiseen opiskeluun, edistäisi opintojen etenemistä ja ehkäisisi oppimisvaikeuksista johtuvia keskeyttämisiä, millä olisi myönteisiä vaikutuksia myös opiskelijoiden myöhempään elämään, hyvinvointiin, jatko-opintoihin sekä työllistymiseen. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijalla, jolla oppimisvaikeuksien vuoksi on vaikeuksia suoriutua opinnoistaan, olisi oikeus saada tarpeidensa mukaisesti erityisopetusta ja muuta oppimisen tukea. Tukea olisi oikeus saada riippumatta siitä, mistä syistä oppimisvaikeudet johtuvat eikä erilaisia syitä olisi tarpeen luetella laissa. Tukea oppimiseensa voivat tarvita esimerkiksi luki- ja kirjoitushäiriöistä kärsivät opiskelijat, sairauden tai vamman vuoksi erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivät opiskelijat tai opiskelijat, joiden hankala perhe- tai muu elämäntilanne heijastuu opinnoissa oppimisvaikeuksina. Tukea voivat tarvita myös opiskelijat, joilla on keskittymisvaikeuksia tai puutteita opiskelutaidoissa. 

Erityisopetus olisi aineenopetuksen ohella annettavaa opetusta, jossa esimerkiksi autettaisiin opiskelijaa keskittymis- tai muista oppimisvaikeuksista johtuvissa haasteissa ja opiskelutekniikkojen omaksumisessa ja annettaisiin näihin liittyvää ohjeistusta ja harjoitteita. Tarkoituksena on, että erityisopetus olisi erityisopettajan antamaa ja opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettuun asetukseen (986/1998) lisättäisiin säännökset lukion erityisopettajan kelpoisuudesta. Muuta oppimisen tukea voisi olla esimerkiksi muun opetuksen ohella annettava oppiaineeseen liittyvä tuki- tai lisäopetus sekä lisäajan antaminen tai muut vastaavat toimenpiteet kuulusteluissa tai muissa osaamisen osoittamiseen liittyvissä tilanteissa. Erityisopettajilla on käytännössä myös aineenopettajia tukeva konsultatiivinen rooli opetuksen toteuttamiseen liittyvissä kysymyksissä. 

Pykälän 2 momentin mukaan tuen tarvetta tulisi arvioida opintojen alussa sekä säännöllisesti opintojen edetessä. Opintojen aikana olisi tärkeää seurata opiskelijan oppimista ja tarvittaessa tehdä muutoksia opiskelijalle annettavissa tukitoimissa. Tukitoimet kirjattaisiin opiskelijan pyynnöstä tämän henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan. Oppimisen tuen saaminen ei edellyttäisi lääketieteellistä diagnoosia tai muuta lääkärin lausuntoa, mutta opiskelijan suostumuksella tällaista selvitystä voitaisiin hyödyntää tuen tarpeen arvioinnissa. Tuen tarpeen arvioinnissa voidaan lisäksi olla yhteistyössä opiskeluhuollon kuraattoreiden ja psykologien kanssa. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi voimassa olevan lukiolain 29 §:n 2 momenttia asiallisesti vastaavan opiskelun edellyttämiä avustajapalveluita, erityisiä apuvälineitä ja muita palveluita koskevan viittaussäännöksen.  

29 §.Opiskelun poikkeava järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin opiskelun poikkeavasta järjestämisestä pääosin vastaavasti kuin voimassa olevassa laissa on säädetty erityisistä opetusjärjestelyistä. Ehdotettava pykälän nimi vastaisi paremmin säännöksen sisältöä, koska se ei koske pelkästään opetusta koskevia erityisjärjestelyitä vaan opiskelun poikkeavaa järjestämistä laajemminkin. Säännöksessä tarkoitetut toimet olisivat lähtökohtaisesti tarkoitettu toissijaisiksi 27 ja 28 §:n säännöksiin nähden. Säännöstä täsmennettäisiin opiskelijan hakemusta tai suostumusta koskevalla edellytyksellä. Lähtökohtaisesti opiskelun poikkeavaa järjestämistä koskevat toimet perustuisivat opiskelijan hakemukseen, mutta myös koulutuksen järjestäjä voisi olla aloitteellinen ja ehdottaa opiskelijalle pykälässä tarkoitettuja toimia, mikäli 27 ja 28 §:ssä tarkoitetut toimet eivät olisi riittäviä. 

Pykälän mukaan opiskelijan opiskelu voitaisiin opiskelijan hakemuksesta tai suostumuksella järjestää osittain toisin kuin ehdotettavassa laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään, jos 1) opiskelijalla katsotaan joltakin osin ennestään olevan lukiokoulutuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot; 2) lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaminen olisi opiskelijalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta; tai 3) se olisi perusteltua opiskelijan sairauteen, vammaan tai muuhun terveydentilaan liittyvistä syistä. Pykälän 3 kohdan säännöstä täsmennettäisiin voimassa olevan lukiolain säännökseen nähden mainitsemalla erikseen opiskelijan sairaus tai vamma opiskelun poikkeavan järjestämisen perusteena. Vammaisten opiskelijoiden osalta säännös täydentäisi yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 15 §:n säännöstä, jonka mukaan koulutuksen järjestäjän on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada koulutusta.  

30 §.Opiskelijan velvollisuudet. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan velvollisuuksista. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijan yleisenä velvollisuutena olisi osallistua opetukseen, kuten nykyisinkin. Opiskelijalla olisi kuitenkin poissaolo-oikeus perustellusta syystä, esimerkiksi sairauden vuoksi. Koulutuksen järjestäjä päättäisi opiskelijan poissaoloa koskevista menettelyistä, esimerkiksi siitä, missä tapauksissa poissaololupaa on haettava etukäteen ja milloin poissaolosta voidaan ilmoittaa myös jälkikäteen. Lähtökohtana voidaan pitää, että poissaoloista tulee ilmoittaa etukäteen, jolloin koulutuksen järjestäjä harkitsee, onko poissaololle perusteltu syy. Sairauden tai muun ennalta arvaamattoman syyn vuoksi poissaolosta voisi kuitenkin ilmoittaa jälkikäteen. Koulutuksen järjestäjä päättäisi myös siitä, minkä pituisen poissaolon vuoksi opiskelijan tulisi hakea poissaolon sijaan 23 §:n 3 momentissa tarkoitettua opiskeluoikeuden väliaikaista keskeyttämistä. Säännös mahdollistaisi koulutuksen järjestäjien nykyiset poissaoloja koskevat käytännöt. 

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijan olisi suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Voimassa olevan lukiolain säännöstä tarkennettaisiin opiskelijan velvollisuudella käyttäytyä muita kiusaamatta ja välttää toimintaa, joka voi vaarantaa muiden opiskelijoiden, oppilaitosyhteisön tai opiskeluympäristön turvallisuutta tai terveyttä. Tarkennus perustuu kiusaamisen ehkäisyä ja työrauhan edistämistä varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa sekä toisella asteella pohtineen opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän maaliskuussa 2018 tekemään ehdotukseen (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:16). Näitä opiskelijan velvollisuuksia voitaisiin täsmentää ehdotettavan lain 40 §:n 4 momentissa tarkoitetuissa koulutuksen järjestäjän hyväksymissä järjestyssäännöissä. Pykälän 2 momentti sisältäisi lisäksi viittauksen ehdotettavan lain 7 lukuun, jossa säädettäisiin opiskelijan kurinpidosta. 

31 §.Kodin ja oppilaitoksen yhteistyö. Pykälässä säädettäisiin kootusti kodin ja oppilaitoksen välisestä yhteistyöstä. Yhteistyö huoltajien ja kotien kanssa kuuluu keskeisesti lukion toimintakulttuuriin ja sen tulisi jatkua säännöllisenä koko lukio-opiskelun ajan. Yhteistyön tarkoituksena on tukea opiskelijan oppimisen edellytyksiä, tervettä kehitystä ja hyvinvointia sekä edistää opiskelijoiden, huoltajien ja kotien osallisuutta sekä oppilaitosyhteisön yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta. 

Pykälän 1 momentti sisältäisi yleisen yhteistyövelvoitteen, jonka mukaan nuorille tarkoitettuun lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvia opintoja järjestettäessä koulutuksen järjestäjän tulisi olla yhteistyössä opiskelijoiden huoltajien kanssa. Huoltajille olisi annettava riittävän usein tietoa opiskelijan työskentelystä ja opintojen edistymisestä. Koulutuksen järjestäjän tulisi lisäksi määräajoin selvittää opiskelijoiden huoltajien näkemyksiä oppilaitoksen ja koulutuksen järjestäjän toiminnasta. Momentin säännökset vastaisivat voimassa olevan lukiolain säännöksiä. 

Pykälän 2 momentin mukaan Opetushallitus määräisi kodin ja oppilaitoksen yhteistyössä noudatettavista keskeisistä periaatteista 12 §:ssä tarkoitetuissa opetussuunnitelman perusteissa ja pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi 12 §:ssä tarkoitetussa opetussuunnitelmassa yhteistyön toteuttamisesta. Yhteistyön käytännön järjestelyt olisivat siten koulutuksen järjestäjän päätettävissä, kuten nykyisinkin. 

32 §.Opiskelijahuolto. Pykälän 1 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin (1287/2013). Pykälän 2 ja 3 momenttiin koottaisiin opetustoimeen kuuluvan opiskelijahuollon tavoitteita ja toteuttamista koskevat säännökset voimassa olevan lukiolain mukaisesti. Pykälän 2 momentti sisältäisi Opetushallitukselle annetun valtuuden määrätä nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa järjestettävän opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista ja opetustoimeen kuuluvan opiskelijahuollon tavoitteista 12 §:ssä tarkoitetuissa opetussuunnitelman perusteissa. Määräykset tulisi valmistella yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjä päättäisi 12 §:ssä tarkoitetussa opetussuunnitelmassa opiskelijahuollon toteuttamisesta. Opetussuunnitelma tulisi laatia opiskelijahuoltoa koskevilta osin yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa. 

33 §.Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen ja opiskelijakunta. Pykälässä säädettäisiin opiskelijoiden osallisuudesta ja opiskelijakuntatoiminnasta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän yleisestä velvollisuudesta varmistaa, että opiskelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa koulutuksen järjestäjän ehdotettavassa laissa tarkoitettuun toimintaan ja sen kehittämiseen sekä opiskelijoita koskevien ja opiskelijoiden asemaan vaikuttavien päätösten valmisteluun. Opiskelijoita koskevilla ja opiskelijoiden asemaan vaikuttavilla päätöksillä tarkoitettaisiin paitsi opetussuunnitelmaa ja siihen liittyviä suunnitelmia sekä oppilaitoksen järjestyssääntöä, myös muita mahdollisia opiskelijan asemaan vaikuttavia päätöksiä. 

Jokaisella oppilaitoksella, jossa järjestetään ehdotettavassa laissa tarkoitettua koulutusta, tulisi 2 momentin mukaan olla sen opiskelijoista muodostuva opiskelijakunta, kuten nykyisinkin. Koulutuksen järjestäjän eri oppilaitoksilla voisi kuitenkin olla myös yhteinen opiskelijakunta. Opiskelijakunnan tehtävänä olisi voimassa olevaa lukiolakia vastaavasti edistää opiskelijoiden yhteistoimintaa, vaikutusmahdollisuuksia ja osallistumista, kehittää opiskelijoiden ja koulutuksen järjestäjän välistä yhteistyötä sekä osaltaan valmistaa opiskelijoita aktiiviseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Koulutuksen järjestäjän tulisi nykytilaa vastaavasti turvata opiskelijakunnalle riittävät toimintaedellytykset. Opiskelijakunta voi halutessaan rekisteröityä yhdistyslain (503/1989) mukaiseksi yhdistykseksi, mutta koulutuksen järjestäjä ei voi edellyttää sitä taloudellisen tuen myöntämisen ehtona. 

Pykälän 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi opiskelijakuntatoiminnan lisäksi myös muulla tavoin varmistaa opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa. Opiskelijoilla tulisi siten olla osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuus myös opiskelijakuntatoiminnan ulkopuolella. Käytännössä tällaisia muita osallistumis- ja vaikuttamistapoja olisivat esimerkiksi tutortoiminta sekä erilaiset opiskelijakyselyt, kuulemistilaisuudet ja työpajat. Toteuttamistavat olisivat koulutuksen järjestäjän päätettävissä. Koulutuksen järjestäjän tulisi myös tiedottaa opiskelijoille käytettävissä olevista osallistumis- ja vaikuttamistavoista. 

Voimassa olevassa lukiolaissa säädetyn opiskelijoiden ja opiskelijakunnan kuulemisen ja mielipiteen tiedustelemisen sijaan pykälässä edellytettäisiin opiskelijoiden todellisten vaikutusmahdollisuuksien varmistamista. Opiskelijakuntatoiminta ja opiskelijoiden muu osallistuminen lukion toimintaan ja sen kehittämiseen on olennainen osa lukiokoulutusta antavan oppilaitoksen toimintaa. Pykälän 4 momentin mukaan toiminta tulisi suunnitella opetussuunnitelman ja muiden siihen perustuvien suunnitelmien osana tai yhteydessä. 

34 §.Opiskelijoilta perittävät maksut. Pykälän 1 momentin mukaan ehdotetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen kuuluva opetus ja ohjaus olisivat nykyiseen tapaan maksuttomia. Maksuttomuuden piiriin kuuluisi voimassa olevan käytännön mukaisesti varsinaisen opetuksen lisäksi sen edellyttämät tai siihen liittyvät tehtävät, kuten kokeet, uusintakokeet ja muut arvioinnit sekä suoritetuista opinnoista annettavat todistukset. Pykälään ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi opiskelijoiden valintaan liittyvien valinta- tai soveltuvuuskokeiden maksuttomuutta koskeva säännös, joka vastaisi nykykäytäntöä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opetuksen maksuttomuutta koskevista poikkeuksista voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti. Sen mukaan 20 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulta aineopiskelijalta ja 36 §:n 2 momentissa tarkoitetuista erityisen tutkinnon kokeista voitaisiin periä maksuja. Lisäksi ulkomailla järjestettävästä opetuksesta ja yksityisen yhteisön tai säätiön opetus- ja kulttuuriministeriön määräämän erityisen koulutustehtävän perusteella muulla opetuskielellä kuin suomen, ruotsin, saamen, romani- tai viittomakielellä järjestämästä opetuksesta voitaisiin jatkossakin periä kohtuullisia maksuja. 

Kuten nykyisinkin, ehdotetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa maksuton opetus ei sisältäisi oikeutta saada maksutta oppikirjoja ja muita oppimateriaaleja tai opetuksen edellyttämiä työvälineitä, esimerkiksi kirjoitus- ja muistiinpanovälineitä, laskimia tai tietokonetta. Vähävaraisilla opiskelijoilla on mahdollisuus hakea toimeentulotukea koulutuksen järjestäjän edellyttämiin oppimateriaali- ja välinekustannuksiin. Koulutuksen järjestäjä voisi välittää opiskelijoiden käyttöön erilaisia oppimateriaaleja ja tarvikkeita, jotka eivät kuulu maksuttomaan opetukseen. Koulutuksen järjestäjä voisi nykykäytännön mukaisesti järjestää myös erilaisia maksullisia opintomatkoja ja -käyntejä tai leirikouluja. Opiskelijoilla tulee kuitenkin aina olla vaihtoehtoinen mahdollisuus suorittaa opintojaksojen maksulliset osuudet. 

Pykälän 3 momenttiin sisältyisi valtuussäännös, jonka mukaan ehdotetussa laissa tarkoitetun koulutuksen julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista säädetään tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista. Ehdotetun lain siirtymäsäännöksissä eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista annettu opetusministeriön asetus (1323/2001) ehdotetaan jääväksi voimaan. Mainitussa asetuksessa säädetään, että oppimateriaaleista ja tarvikkeista, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijan käyttöön, voidaan periä maksua enintään todellisten hankinta- tai tuotantokustannusten mukaisesti. Asetuksessa säädetään lisäksi 20 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulta aineopiskelijalta ja 36 §:n 2 momentissa tarkoitetuista erityisen tutkinnon kokeista perittävistä maksuista. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin maksuille määrättävästä viivästyskorosta sekä maksujen ulosottokelpoisuudesta. Ehdotetun säännöksen mukaan vuotuista viivästyskorkoa saataisiin periä eräpäivästä lukien noudattaen, mitä korkolaissa (633/1982) säädetään, jos tässä laissa tarkoitettua opiskelijalta perittävää maksua ei ole suoritettu eräpäivänä. Maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen ja sen perimisestä säädettäisiin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Momentin säännökset vastaisivat ammatillisesta koulutuksesta annetun lain sekä yliopistolain ja ammattikorkeakoululain säännöksiä. 

35 §.Opintososiaaliset edut. Pykälässä säädettäisiin lukiokoulutuksen opiskelijoiden opintososiaalisista eduista voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti. Pykälän 1 momentin mukaan nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelijalla olisi jatkossakin oikeus maksuttomaan ateriaan niinä työpäivinä, joina opetussuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Oikeutta maksuttomaan ateriaan ei olisi etäopetusjaksoilla eikä opiskelijan opiskellessa ehdotettavan lain 25 §:n 1 momentin mukaisesti itsenäisesti. Kuten nykyisinkin, sisäoppilaitosmuotoisesti järjestetyssä koulutuksessa opiskelijalla olisi lisäksi oikeus muuhun riittävään päivittäiseen ruokailuun. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän asuntolassa asumisen maksuttomuudesta nykylainsäädäntöä vastaavasti. Koulutuksen järjestäjällä ei ole lakisääteistä velvollisuutta opiskelija-asuntolan ylläpitämiseen. 

Opiskelijoiden oikeudesta opintotukeen säädetään opintotukilaissa (65/1994) ja opiskelijoiden koulumatkakustannuksiin myönnettävästä koulumatkatuesta lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta annetussa laissa (48/1997). Näihin säädöksiin ei olisi kuitenkaan tarpeellista viitata ehdotettavassa laissa. 

6 luku. Oppimäärän suorittaminen ja opiskelijan arviointi

36 §. Oppimäärän suorittaminen. Nuorille tai aikuisille tarkoitettu lukiokoulutuksen oppimäärä tai lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärä tulisi suoritetuksi, kun kaikki kyseiseen oppimäärään kuuluvat opinnot on suoritettu. Oppimääriin kuuluvien opintojen laajuuksista säädettäisiin lain 11 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella. 

Lain 6 §:ssä tarkoitetussa erityisen koulutustehtävän mukaisessa opetuksessa voitaisiin poiketa opetuksen sisältöä koskevista 11 §:n 1 momentin säännöksistä ja 11 §:n 4 momentin nojalla annettavan valtioneuvoston asetuksen säännöksistä sen mukaan kuin järjestämisluvassa määrätään. Mainitun asetuksen säännöksistä voitaisiin poiketa myös lain 18 §:ssä tarkoitetussa kokeilussa sen mukaan, kuin kokeiluluvassa määrätään. Oppimäärä tulisi tällöin suoritetuksi, kun erityisen koulutustehtävän tai kokeiluluvan mukaiseen opetukseen kuuluvat opinnot on suoritettu. Opiskelu voitaisiin myös lain 29 §:n nojalla järjestää osittain toisin kuin laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään. Oppimäärän laajuus pysyisi kuitenkin 29 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa lain 10 §:ssä säädetyn mukaisena. 

Ylioppilastutkinnon suorittaminen ei edelleenkään olisi edellytyksenä lukiokoulutuksen oppimäärän suorittamiselle. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti lukiokoulutuksen oppimäärän suorittamisesta erityisessä tutkinnossa. Oppimäärän voisi tietojen ja taitojen hankkimistavasta riippumatta edelleen suorittaa koulutuksen järjestäjän toimeenpanemissa erillisissä kokeissa. 

37 §. Opiskelijan arvioinnin perusteet. Opiskelijan arvioinnin tehtävänä on edistää opiskelijan oppimista. Opiskelija tarvitsee tietoa edistymisestään myös omien opiskelua koskevien tavoitteidensa asettamiseen ja oman työskentelynsä suunnitteluun ja kehittämiseen. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijan työskentelyä, oppimista ja osaamisen kehittymistä tulisi arvioida monipuolisesti. Opiskelijan arvioinnilla pyrittäisiin ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin. Opiskelijalla olisi oikeus saada tieto arvioinnissa käytettävistä arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta häneen. Opiskelijalle olisi lukio-opintojen aikana annettava mahdollisuus itsearviointiin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opintojakson aikaisesta arvioinnista. Opiskelijoille tarjottavista opintojaksoista päättäisi koulutuksen järjestäjä 12 §:ssä tarkoitetussa opetussuunnitelmassa. Opiskelijan työskentelyä, oppimista ja osaamisen kehittymistä tulisi arvioida opintojakson suorittamisen aikana suhteessa opintojaksolle asetettuihin tavoitteisiin ja opiskelijan tulisi saada palautetta osaamisensa kehittymisestä. Opintojakson aikainen arviointi tukisi opiskelijan työskentelyä ja opintojakson tavoitteiden saavuttamista. Koulutuksen järjestäjä päättäisi arvioinnin ja palautteen antamisen toteuttamisesta opetussuunnitelmassa. Laissa ei siis edelleenkään velvoitettaisi koulutuksen järjestäjiä tietynlaisten kuulustelujen tai muiden menetelmien käyttämiseen arvioinnissa. 

Pykälän 3 momentin mukaan opintojakso arvioitaisiin sen suorittamisen päätteeksi. Opiskelijalle, joka ei ole suorittanut opintojaksoa hyväksytysti, tulisi varata mahdollisuus osoittaa saavuttaneensa opintojaksolla edellytetyt tiedot ja taidot. Tämä turvaisi opinnoissa edistymistä, sillä ehdotetun 12 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmassa päätettäisiin opiskelijoille tarjottaviin opintojaksoihin osallistumisen edellytyksenä olevista opintosuorituksista. Oppiaineen oppimäärästä annettaisiin päättöarviointina arvosana, kun lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvat opinnot tulevat suoritetuiksi. Opiskelijalle, joka ei ole tullut hyväksytyksi jossakin oppiaineessa tai joka haluaa korottaa saamaansa arvosanaa, olisi järjestettävä mahdollisuus suorittaa oppiaineen oppimäärä hyväksytysti tai korottaa arvosanaansa. Lain 28 §:ssä tarkoitetut tukitoimet ja 29 §:ssä tarkoitetut opiskelun poikkeavat järjestämistavat voitaisiin ottaa huomioon opintojakson arvioinnissa ja päättöarvioinnissa. 

Pykälän 4 momentin mukaan kielten opetuksessa arvioitaisiin kielitaidon muiden osa-alueiden lisäksi suullinen kielitaito. Suullista kielitaitoa voitaisiin arvioida erillisellä kokeella. 

Pykälän 5 momentin mukaan opiskelijan arvioinnissa käytettävistä arvosana-asteikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Opetushallitus antaisi opetussuunnitelman perusteissa tarkempia määräyksiä opiskelijan arvioinnista. Opetushallitus määräisi myös pykälän 4 momentissa tarkoitetun suullisen kielitaidon kokeen käyttämisestä, sisällöstä ja arvioinnista. 

38 §. Opiskelijan arvioinnista päättäminen. Opintojakson arvioinnista päättäisivät nykyistä vastaavasti opiskelijan opettaja tai, jos opettajia on useita, opettajat yhdessä. Oppiaineen päättöarvioinnista päättäisivät rehtori ja opiskelijan opettajat yhdessä. 

39 §. Todistukset. Pykälän 1 momentin mukaan lukiokoulutuksen oppimäärän suorittamisesta annettaisiin päättötodistus ja lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärän suorittamisesta todistus, kuten nykyisinkin. 

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijalle, jonka opiskeluoikeus on päättynyt kesken oppimäärän suorittamisen, annettaisiin todistus suoritetuista opinnoista. Aineopiskelijalle ja lukion oppimäärän erityisessä tutkinnossa osittain suorittaneelle annettaisiin todistus suoritetuista oppiaineiden oppimääristä ja muista opinnoista. 

Pykälän 3 momentin mukaan todistusten liitteenä annettaisiin erillinen todistus lukiodiplomin ja suullisen kielitaidon kokeen suorittamisesta. 

Todistuksiin merkittävistä tiedoista määräisi nykyiseen tapaan Opetushallitus opetussuunnitelman perusteissa. Opetushallitus määräisi lisäksi mahdollisista muista kuin ehdotetussa 3 momentissa mainituista todistusten liitteistä. 

7 luku. Turvallinen opiskeluympäristö

40 §. Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lukiolain 21 §:ää. Voimassa oleva pykälä on uudistettu lailla 1268/2013, joka on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014 (niin sanottu koulujen työrauhapaketti, HE 66/2013 vp). Tämän lakimuutoksen yhteydessä pykälään lisättiin nykyinen 2 momentti, jonka mukaan oppilaitokseen ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on laissa kielletty, tai ainetta, jonka hallussapito on laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen, ja jonka hallussapidolle ei ole osoittaa hyväksyttävää syytä. Säännöksellä mahdollistettiin entistä selkeämmin potentiaalisesti vaarallisten esineiden ja aineiden mukana pitämiseen puuttuminen sekä näiden aineiden ja esineiden pois ottaminen. Lisäksi säädettiin, että järjestyssäännöissä ja muissa järjestysmääräyksissä voidaan antaa tarkempia määräyksiä edellä mainituista esineistä tai aineista sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä. Samassa yhteydessä asetettiin koulutuksen järjestäjälle velvollisuus laatia ja ohjeistaa suunnitelma kurinpitokeinojen käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Muutosten tarkemmat perustelut sisältyvät hallituksen esitykseen 66/2013 vp. Pykälän 3 momenttia on lisäksi muutettu 1 päivänä tammikuuta 2017 voimaan tulleella lailla 1499/2016. Lukiolaissa ei enää säädetä koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta laatia suunnitelma opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Muutoksessa oli kyse rinnakkaisen sääntelyn poistamisesta, sillä mainitusta suunnitelmasta säädetään oppilas- ja opiskelijahuoltolain 13 §:ssä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjän tulee suojata opiskelijaa kiusaamiselta, väkivallalta ja häirinnältä. Opiskelijan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön on jo nykyisin pitänyt sisällään oikeuden olla joutumatta väkivallan, kiusaamisen tai häirinnän kohteeksi. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 13 §:n mukaan oppilaitoskohtaiseen opiskeluhuoltosuunnitelmaan on muun ohessa kirjattava suunnitelma opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä ja toimenpiteet opiskeluhuoltosuunnitelman toteuttamiseksi ja seuraamiseksi. Koulutuksen järjestäjän on seurattava oppilaitoksen opiskeluhuoltosuunnitelman toteutumista. Lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaan suunnitelman tulee sisältää seuraavat kuvaukset: kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäiseminen ja siihen puuttuminen; edellä mainittujen asioiden käsittely yhteisö-, ryhmä- ja yksilötasolla; yksilöllinen tuki, tarvittava hoito, muut toimenpiteet ja jälkiseuranta sekä teon tekijän että sen kohteena olevan osalta; yhteistyö huoltajien kanssa; yhteistyö tarvittavien viranomaisten kanssa; suunnitelmaan perehdyttäminen ja siitä tiedottaminen henkilöstölle, opiskelijoille, huoltajille ja yhteistyötahoille sekä suunnitelman päivittäminen, seuranta ja arviointi. 

Eduskunnan sivistysvaliokunta totesi koulujen työrauhapaketista antamassaan mietinnössä, että tasa-arvoisen kohtelun ja oikeusturvan vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että maamme kouluissa olisi mahdollisimman yhteneväiset ohjeet ja käytännöt koskien muun muassa matkapuhelinten käyttöä oppilaitoksissa. Valiokunta piti välttämättömänä, että Opetushallitus välittömästi ryhtyy valmistelemaan ohjeellista järjestyssääntömallia kuntia varten, koska käytännössä järjestyssäännöt suuresti vaihtelevat eri kunnissa ja kouluissa (SiVM 10/2013 vp). Opetushallitus on maaliskuussa 2016 antanut ohjeen järjestyssääntöjen laatimisesta (Opetushallituksen määräykset ja ohjeet 2016:2). Ohjeissa kuvataan järjestyssääntöjen laatimisessa huomioon otettavia seikkoja sekä esitetään perusopetuksen osalta esimerkkiluettelo asioista, joita järjestyssäännöissä voidaan määrätä. Ohjetta voidaan hyödyntää myös lukion järjestyssääntöjä laadittaessa ottaen kuitenkin huomioon opiskelijoiden ikä ja ohjauksen tarve. Opetushallitus on lisäksi vuonna 2017 laatinut oppaan tietokoneen, kännykän ja muiden mobiililaitteiden käyttöön liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista koulussa (Opetushallituksen oppaat ja käsikirjat 2017:5a). 

41 §. Kurinpito. Pykälässä säädettäisiin lukiokoulutuksessa käytettävistä kurinpitokeinoista vastaavasti kuin voimassa olevan lukiolain 26 §:ssä. Pykälän 3 momenttia on koulujen työrauhapaketin yhteydessä muutettu siten, että opiskelijan osallistuminen opetukseen voidaan säädettyjen edellytysten täyttyessä evätä jäljellä olevan työpäivän sijasta enintään kolmen työpäivän ajaksi. Muutos perustui ammatillisen koulutuksen osalta aiemmin tehtyyn vastaavaan lakimuutokseen. 

42 §. Menettely kurinpitoasiassa ja kurinpitorangaistuksen täytäntöönpano. Pykälä vastaisi pääosin sisällöltään voimassa olevan lukiolain 26 a §:ää. Pykälästä kuitenkin poistettaisiin valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella rehtorin ja opettajan päätösvallasta tilanteissa, joissa opetusta häiritsevä opiskelija määrätään poistumaan luokkahuoneesta tai muusta tilasta tai tilaisuudesta sekä tilanteissa, joissa opiskelijan osallistuminen opetukseen evätään. Rehtorin ja opettajan päätösvallasta mainituissa tilanteissa säädetään nykyisin lukioasetuksen 12 §:ssä. Säännökset sisällytettäisiin sellaisenaan ehdotettuun lakiin. Kurinpitoa koskevista toimivaltuuksista on perusteltua säätää kattavasti lain tasolla. 

Voimassa olevan pykälän 5 momenttia on muutettu lailla 1499/2016, joka on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Lakimuutoksen myötä koulutuksen järjestäjä voi päättää, että myös rehtori voi päättää oppilaitoksesta tai asuntolasta erottamisesta. Rehtorille voidaan kuitenkin antaa toimivalta päättää korkeintaan 3 kuukautta kestävästä oppilaitoksesta tai asuntolasta erottamisesta. 

43 §. Häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan opiskelijan poistaminen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lukiolain 26 b §:ää. 

44 §. Kurinpitomenettelyn suhde syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lukiolain 26 c §:ää. 

45 §. Oikeus ottaa haltuun esineitä tai aineita. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lukiolain 26 d §:ää vastaavasti rehtorin ja opettajan oikeudesta työpäivän aikana ottaa haltuunsa opiskelijalta 40 §:n 2 momentissa tarkoitettu kielletty esine tai aine sekä tähän liittyvästä voimakeinojen käytöstä. Säännökset on lisätty lakiin koulujen työrauhapaketin yhteydessä. Samassa yhteydessä lisättiin myös ehdotettujen 46—48 §:n säännökset oikeudesta tarkastaa opiskelijan tavarat, haltuun ottamisen ja tarkastamisen yleisistä periaatteista sekä haltuun otettujen esineiden ja aineiden luovuttamisesta ja hävittämisestä. 

46 §. Oikeus tarkastaa opiskelijan tavarat. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lukiolain 26 e §:ää. 

47 §. Haltuun ottamisen ja tarkastamisen yleiset periaatteet. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lukiolain 26 f §:ää. 

48 §. Haltuun otettujen esineiden ja aineiden luovuttaminen ja hävittäminen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lukiolain 26 g §:ää. 

8 luku. Muutoksenhaku

49 §. Oikaisuvaatimus. Voimassa olevan lukiolain muutoksenhakua koskevat säännökset on uudistettu lailla 958/2015, joka on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016. Mainittu laki oli osa laajaa kokonaisuutta, jossa oikaisuvaatimuksen käyttöalaa laajennettiin eri hallinnonalojen lainsäädännössä (HE 230/2014 vp). Asioihin, joihin aiemmin haettiin muutosta hallinnon sisäisellä valituksella aluehallintovirastolta, saa voimassa olevan säännöksen mukaan vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään. Lain 958/2015 tultua voimaan myös päätökseen oikeudesta saada uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta on saanut vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. Aiemmin muutosta haettiin valittamalla hallinto-oikeudelta. 

Ehdotettu pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lukiolain 34 §:ää. Säännöksissä käytetyt käsitteet kuitenkin vastaisivat ehdotetun lain mukaisia käsitteitä. Erityisten opetusjärjestelyjen sijasta ehdotetussa laissa säädettäisiin opiskelun poikkeavasta järjestämisestä ja opiskelijan eronneeksi katsomisen sijasta opiskeluoikeuden päättymisestä. 

50 §. Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lukiolain 34 a §:ää. Pykälän 1 momentissa mainittuihin kurinpitoa, opiskelijoilta perittäviä maksuja ja opintososiaalisia etuja koskeviin päätöksiin sekä 49 §:ssä tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. 

51 §. Muutoksenhakuaika. Muutoksenhakuaikaa koskevat säännökset vastaisivat voimassa olevan lukiolain 34 a §:ää. 

52 §. Valituslupa. Samassa yhteydessä, kun oikaisuvaatimuksen käyttöalaa laajennettiin, otettiin aiempaa laajemmin käyttöön myös valituslupa muutoksenhaussa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituslupaa koskeva säännös lisättiin lailla 958/2015 myös voimassa olevaan lukiolakiin uudeksi 34 c §:ksi, joka on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016 (HE 230/2014 vp). Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevaa säännöstä. 

53 §. Muutoksenhaku opiskelijan arviointia koskevaan päätökseen. Opiskelijan arvioinnista säädettäisiin lain 37 ja 38 §:ssä. Opiskelijan arviointia koskevaan päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Opiskelija voisi kuitenkin pyytää opinnoissa etenemistä koskevan päätöksen tai päättöarvioinnin uusimista kahden kuukauden kuluessa tiedon saamisesta. Tähän päätökseen saisi vaatia oikaisua aluehallintovirastolta. 

54 §. Valituskiellot. Valituskieltoja koskevat säännökset vastaisivat voimassa olevan lukiolain 34 e §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kiellosta valittaa muusta kuin varoitusta, määräaikaista erottamista, asuntolasta erottamista tai opiskeluoikeuden pidättämistä koskevasta ehdotetun 41 §:n nojalla tehdystä päätöksestä. Valituskielto koskisi siis 41 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua opetuksesta poistamista ja opetuksen eväämistä. 

Pykälän 2 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on ratkaistu 49 §:ssä tarkoitettua asiaa koskeva valitus, ja aluehallintoviraston päätökseen, jolla on ratkaistu 53 §:ssä tarkoitettua asiaa koskeva oikaisuvaatimus, ei saisi hakea muutosta valittamalla. 

55 §. Toimivaltainen hallinto-oikeus ja aluehallintoviranomainen. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan lukiolain 34 f §:ää. 

9 luku. Erinäiset säännökset

56 §. Koulutuksen arviointi ja laadunhallinta. Pykälän mukaan koulutuksen järjestäjä vastaisi järjestämänsä koulutuksen laadusta ja laadunhallinnan jatkuvasta kehittämisestä. Koulutuksen arvioinnin tarkoituksena olisi tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa koulutuksen laatua. Tämä edellyttäisi, että koulutuksen järjestäjällä on toimivat laadunhallinnan menettelyt ja järjestelmät. Koulutuksen järjestäjän olisi myös säännöllisesti osallistuttava ulkopuoliseen toimintansa ja laadunhallintajärjestelmiensä arviointiin sekä julkistettava järjestämänsä arvioinnin keskeiset tulokset. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä koulutuksen arvioinnista ja sen kehittämisestä. 

57 §. Henkilöstö. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oppilaitoksen rehtorista. Jokaisella oppilaitoksella, jossa järjestetään ehdotetussa laissa tarkoitettua koulutusta, tulisi olla toiminnasta vastaava rehtori. Jokaisella oppilaitoksella ei tarvitsisi olla omaa rehtoria, vaan yksi henkilö voisi toimia useamman oppilaitoksen rehtorina. Tämä kuitenkin edellyttää, että rehtori pystyy tosiasiallisesti huolehtimaan kaikkien oppilaitosten johtamisesta. Rehtorilla tulisi myös olla määrätty sijainen. 

Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjällä tulisi olla riittävä määrä opettajan virkoja tai työsopimussuhteisia opettajia. Opettajan virkojen ja työsopimussuhteisten opettajien lisäksi koulutuksen järjestäjällä voisi edelleen olla myös tuntiopettajia ja muuta henkilöstöä. Koulutuksen järjestäjä päättäisi virka- ja tehtävänimikkeistä. 

Pykälän 3 momentin mukaan rehtorin ja opettajien kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Kelpoisuusvaatimuksista säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa, joka jäisi edelleen voimaan myös lukiokoulutuksen osalta. Asetuksessa säädetään aineenopettajan, lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opettajan ja opinto-ohjaajan kelpoisuudesta. Koska ehdotetussa laissa säädettäisiin erityisopetuksesta ja muusta oppimisen tuesta lukiokoulutuksessa, asetukseen on tarkoitus lisätä säännökset myös lukion erityisopettajan kelpoisuudesta. Aluehallintovirasto voisi erityisestä syystä myöntää kelpoisuusvaatimuksista erivapauden. 

58 §. Oikeus luovuttaa tietoja opiskelijaa koskevissa asioissa. Viranomaisten asiakirjojen ja muiden tietoaineistojen julkisuudesta ja salassapidosta sekä viranomaisen palveluksessa olevan vaitiolovelvollisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Myös yksityisten koulutuksen järjestäjien toiminnassa sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia niiden käyttäessä julkista valtaa. Ehdotetun 58 §:n 1 momentissa säädettäisiin opiskelijan terveydentilaa ja toimintakykyä koskevien tietojen antamisesta salassapitosäännösten estämättä. Tiedon haltijalla olisi oikeus antaa mainittuja opiskelijaa koskevia tietoja, jos ne ovat tiedon saajan tehtävien hoidon kannalta välttämättömiä. 

Tietoja saisi momentin 1 kohdan mukaan antaa oppilaitoksen rehtorille opiskelun turvallisuuden varmistamiseksi. Samassa tarkoituksessa ne saisi antaa myös henkilölle, jonka vastuulla muutoin ovat oppilaitoksen turvallisuutta koskevat tehtävät. Tietoja saisi 2 kohdan mukaan antaa koulutuksen järjestäjän opinto-ohjauksesta vastaaville henkilöille muihin opintoihin ja tukipalveluihin ohjaamista varten. Tällä tarkoitettaisiin käytännössä opinto-ohjaajaa tai opettajaa, jolle on määrätty opinto-ohjaustehtävä. 

Momentin 3 kohdan mukaan tiedot saisi antaa opiskeluterveydenhuollosta vastaaville henkilöille opiskelijan terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi ja tarvittaviin tukitoimiin ohjaamista varten. Tämä tarkoittaisi käytännössä opiskeluterveydenhuollosta kyseisessä oppilaitoksessa tai oppilaitoksen sijaintikunnassa vastaavia henkilöitä. Erityisesti nämä tahot olisivat sekä pykälässä tarkoitettuja tiedon saajia että työssään saamansa tiedon ja tekemiensä havaintojen pohjalta pykälässä tarkoitettuja tiedon haltijoita, joilla olisi säännöksen puitteissa oikeus antaa tietoja eteenpäin. 

Säännöksessä tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja saisi momentin 4 kohdan mukaan antaa tilanteessa, jossa on voimassa välitön turvallisuusuhka. Tiedon saisi antaa poliisille ja koulutuksen järjestäjän edustajalle, joka on ensisijaisessa vastuussa turvallisuusuhan selvittämisestä. Momentin 1 kohdassa mainittujen tahojen lisäksi tiedot voisi siis antaa sille koulun henkilökuntaan kuuluvalle, joka asemansa puolesta on tapahtumahetkellä ensisijaisessa vastuussa välittömän turvallisuusuhan vaatimista toimista. Säännös koskisi myös tilanteita, joissa opiskelijan todetaan terveydentilan arvioinnissa olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lukiolain 32 §:n 3 momenttia. Säännöksen tavoitteena on lisätä viranomaisten mahdollisuuksia ennalta ehkäistä ja estää perhe- ja lastensurmia sekä perheväkivaltaa parantamalla viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä tietojenvaihtoa (HE 333/2014 vp). 

59 §. Tietojensaantioikeus. Pykälä sisältäisi koulutuksen järjestäjien ja viranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskevat säännökset. Koulutuksen järjestäjällä olisi 1 momentin mukaan tehtäviään hoitaessaan oikeus saada valtion ja kunnan viranomaiselta koulutuksen suunnittelun ja järjestämisen edellyttämät tilastotiedot ja muut vastaavat tiedot. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot väestön ja lukioikäisten nuorten määrän ennakoidusta ja toteutuneesta kehityksestä. Pykälän 2 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi lisäksi pyynnöstä toimittaa valtion opetushallintoviranomaisille niiden määräämät koulutuksen arvioinnin, kehittämisen, tilastoinnin ja seurannan edellyttämät tiedot. Säännöksen nojalla ei luovutettaisi salassa pidettäviä tietoja. 

60 §. Tiedonsiirto teknistä käyttöyhteyttä hyväksikäyttäen. Pykälä mahdollistaisi ehdotetussa laissa tarkoitetussa toiminnassa syntyneisiin rekistereihin sisältyvien tietojen luovuttamisen teknisen käyttöyhteyden avulla. 

61 §. Rahoitus. Pykälän 1 momentti sisältäisi viittaussäännöksen opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin, jossa säädetään lukiokoulutuksen rahoituksesta. Valtion oppilaitokset eivät kuulu opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain soveltamisalaan, vaan niille myönnetään rahoitus erikseen valtion talousarviossa. 

Pykälän 2 momentin mukaan valtionavustusta voitaisiin myöntää investointihankkeisiin siten kuin valtionavustuslaissa (688/2001) säädetään. Valtionapuviranomaisena investointihankkeissa on aluehallintovirasto. Lukiokoulutuksen perustamishankkeisiin myönnettävistä valtionavustuksista on luovuttu vuoden 2015 alusta lukien. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 6 luvussa säädetään erityisistä valtionavustuksista lukiokoulutuksen järjestäjille. 

10 luku Voimaantulo

62 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ehdotetun lukiolain voimaantulosta. Ehdotettu lukiolaki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä elokuuta 2019. 

Pykälän 2 momentin mukaan voimassa oleva lukiolaki kumottaisiin. 

Pykälän 3 momentin mukaan ehdotetun lain 4 lukua sovellettaisiin jo ennen lain voimaantuloa otettaessa opiskelijoita koulutukseen, joka alkaa ehdotetun lain voimaan tultua. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi tavanomaisen viittaussäännöksen, jonka mukaan muualla lainsäädännössä olevalla viittauksella kumottuun lakiin tarkoitettaisiin ehdotetun lukiolain voimaantulon jälkeen viittausta ehdotettuun lukiolakiin. 

63 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan kumottavan lain nojalla myönnetyt koulutuksen järjestämisluvat jäisivät ehdotetun lain voimaan tullessa voimaan ja kumottavassa laissa tarkoitetut koulutuksen järjestäjät saisivat jatkaa toimintaansa ehdotetussa laissa tarkoitettuina koulutuksen järjestäjinä. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi ilman 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua hakemusta muuttaa kumotun lain nojalla myönnetyt erityistä koulutustehtävää koskevat määräykset tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisiksi. Säännös olisi tarpeen, koska nykyiset, 1 päivänä elokuuta 2018 voimaantulevat erityisiä koulutustehtäviä koskevat määräykset perustuvat kumottavan lukiolain nojalla annetun lukioasetuksen säännöksiin lukiokoulutuksen kurssimuotoisuudesta. Mainitut määräykset on tarkoitus päivittää ehdotettavan lukiolain ja sen nojalla annettavan valtioneuvoston asetuksen mukaisiksi. 

Pykälän 2 momentin mukaan kumotun lain 7, 10—11, 17, 17 a, 22—23 ja 27 §:ää, lukioasetuksen 1—4 ja 6—8 §:ää ja lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta annettua valtioneuvoston asetusta sovellettaisiin ja kumotun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaan laadittua opetussuunnitelmaa noudatettaisiin, kunnes Opetushallitus päättää ehdotetun lain 12 §:n 1 momentin mukaisten opetussuunnitelmien perusteiden ja niiden mukaan laadittujen opetussuunnitelmien käyttöönotosta. Opetushallituksen tulisi hyväksyä opetussuunnitelman perusteet niin, että opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti laadittavat opetussuunnitelmat otetaan käyttöön viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021. Tarkoituksena on, että opetussuunnitelman perusteet uudistettaisiin vuosien 2019—2020 aikana siten, että koulutuksen järjestäjille jää kohtuullinen aika opetussuunnitelmien laatimiseen. 

Pykälän 3 momentin mukaan ehdotetun lain tultua voimaan ja ennen kuin ehdotetun lain mukaiset opetussuunnitelmien perusteet ja niiden mukaan laaditut opetussuunnitelmat otetaan käyttöön, koulutuksen järjestäjä ottaisi opiskelijan suorittamaan lukiokoulutuksen tai lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärää kumotun lain mukaisten opetussuunnitelman perusteiden mukaan laadittujen opetussuunnitelmien mukaisesti. 

Pykälän 4 momentin mukaan kokeilut, joiden aloittamisesta on päätetty kumotun lain nojalla ennen ehdotetun lain voimaantuloa, toteutettaisiin loppuun myönnetyn kokeiluluvan mukaisesti. 

Pykälän 5 momentin mukaan kumotun lain nojalla annetut ylioppilastutkintolautakunnan määräykset jäisivät voimaan, kunnes ylioppilastutkintolautakunta toisin päättää. 

64 §.Voimaan jäävät asetukset. Pykälässä säädettäisiin kumottavan lain nojalla annettujen asetusten jäämisestä voimaan. 

1.2  Laki ylioppilastutkinnon järjestämisestä

1 §.Ylioppilastutkinto. Pykälän 1 momentin mukaan lukiolaissa ( / ) tarkoitetun lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan ylioppilastutkinto. Tutkinnon suorittanut opiskelija on omaksunut lukiokoulutuksen opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttanut lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Säännös vastaisi voimassa olevan lukiolain 18 §:n 1 momentin säännöksiä. Momentin mukaan tutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin osallistuvia kutsuttaisiin tässä laissa kokelaiksi. Vastaava säännös on sisältynyt voimassa olevan lain 4 §:n 4 momenttiin, josta se on tarkoituksenmukaista siirtää lain 1 §:ään. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain mukaisesti ylioppilastutkinnon suorittamiskielistä. Momenttiin lisättäisiin selvennyksen vuoksi viittaus oppilaitoksen opetuskieleen. 

Pykälän 3 momenttiin sisältyisi informatiivinen säännös ylioppilastutkinnon tuottamasta jatko-opintokelpoisuudesta. Vastaava säännös on sisältynyt voimassa olevan lukiolain 18 §:n 4 momenttiin. 

1 a §.Ylioppilastutkintolautakunta. Uuteen pykälään siirrettäisiin voimassa olevan lukiolain 18 b §:n säännös ylioppilastutkintolautakunnasta. Säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan ylioppilastutkintolautakunnan, joka vastaa ylioppilastutkinnon johtamisesta, järjestämisestä ja toimeenpanosta. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä lautakunnasta ja sen tehtävistä. Voimassa olevasta lukiolain 18 b §:stä poiketen pykälässä ei säädettäisi ylioppilastutkintolautakunnan määräysvallasta, vaan sitä koskevat säännökset siirrettäisiin lain 1 b §:ään ja 8 §:ään. 

1 b §.Ylioppilastutkinnon kokeet. Uuteen pykälään koottaisiin voimassa olevan lainsäädännön ylioppilastutkinnon kokeita koskevat säännökset. Pykälän 1 momentin mukaan ylioppilastutkintoon sisältyy äidinkielessä ja kirjallisuudessa, toisessa kotimaisessa kielessä, vieraissa kielissä, matematiikassa sekä luonnontieteellisissä oppiaineissa ja humanistis-yhteiskunnallisissa oppiaineissa (reaaliaineet) järjestettäviä kokeita. Säännös vastaisi voimassa olevan lukiolain 18 §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä. Säännökseen lisättäisiin kuitenkin voimassa olevasta lainsäädännöstä puuttuva reaaliaineiden määritelmä. 

Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lukiolain 18 §:n 2 momentin säännös ylioppilastutkinnon pakollisista ja ylimääräisistä kokeista. Sen mukaan tutkintoon osallistuvan on suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä valintansa mukaan kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä, matematiikassa ja reaaliaineissa järjestettävä koe. Pakollisten kokeiden lisäksi kokelas voi suorittaa yhden tai useamman ylimääräisen kokeen. 

Pykälän 3 momentin mukaan ylioppilastutkintoon kuuluvat kokeet ovat kirjallisia tai sähköisiä. Niihin voi kuulua suullisia tehtäviä. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 1 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 4 momentin mukaan ylioppilastutkinnon kokeista ja kokeiden laatimisesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, kuten nykyisinkin. Ylioppilastutkintolautakunta määräisi nykyiseen tapaan ylioppilastutkintoon kuuluvien kokeiden sisällöstä ja koejärjestelyistä. 

2 §.Äidinkielen ja kirjallisuuden kokeet, kahden eri tason mukaiset kokeet ja vieraiden kielten kokeet. Pykälän 3 momentin viittaus lukiolain 18 b §:ään muutettaisiin viittaukseksi tämän lain 1 b §:ään, johon ylioppilastutkintolautakuntaa koskeva säännös siirrettäisiin. 

3 §.Kokeiden järjestäminen. Korkeakoulujen uudistuvat opiskelijavalinnat ja ylioppilastutkinnon painoarvon lisääminen valinnoissa edellyttävät, että ylioppilastutkinnon kokeita olisi mahdollista uusia nykyistä enemmän ja että uusimiseen olisi myös käytännön mahdollisuus ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen. Tästä syystä pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan lukiokoulutuksen järjestäjä olisi velvollinen järjestämään ylioppilastutkintoon kuuluvat kokeet myös koulutuksen järjestäjän lukiossa aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneelle henkilölle, joka uusii tutkintoon sisältyvän kokeen tai täydentää tutkintoaan, sekä henkilölle, joka suorittaa erillisen kokeen. Koetta ei välttämättä saisi suorittaa samassa lukiossa, jossa ylioppilastutkinto on suoritettu, vaan koulutuksen järjestäjä osoittaisi kokeen suorittamispaikan. Ylioppilastutkintoon kuuluvat kokeet tulisi koulutuksen järjestäjän toimintaedellytysten, esimerkiksi olemassa olevien tilojen ja käytettävien valvontaresurssien, salliessa järjestää myös muille henkilöille. Mikäli koulutuksen järjestäjä, jonka lukiossa henkilö on suorittanut ylioppilastutkinnon, ei enää järjestä lukiokoulutusta, olisi henkilöllä oikeus suorittaa koe asuinpaikkaansa lähinnä olevassa lukiossa. 

Pykälän 1 ja 3 momentit säilyisivät entisellään, mutta 3 momentin pykäläviittaus muutettaisiin viittaukseksi ehdotetun lukiolain säännökseen. 

4 §.Edellytykset osallistua kokeisiin. Pykälässä säädettäisiin ylioppilastutkinnon kokeisiin osallistumisen edellytyksistä siten, että siinä huomioitaisiin lukiokoulutuksen kurssimuotoisesta rakenteesta luopuminen ja opintopistemitoitukseen siirtyminen. Pykälän 1 momentin mukaan ylioppilastutkinnon kokeeseen osallistuminen edellyttäisi, että lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava on ennen kokeeseen osallistumista opiskellut lukiolain 11 §:ssä tarkoitetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetyt pakolliset opinnot oppiaineessa, jonka kokeeseen hän osallistuu. Reaaliaineen kokeeseen aineessa, jossa ei ole pakollisia opintoja, lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava voisi osallistua opiskeltuaan neljä opintopistettä oppiaineen opintoja. Jos vieraan kielen koe perustuu oppimäärään, jossa ei ole pakollisia opintoja, lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava voisi osallistua kokeeseen opiskeltuaan kuusi opintopistettä oppiaineen opintoja. 

Pykälän 2 momentin mukaan rehtorin tehtävänä olisi varmistaa, että kokelas täyttää kokeisiin osallistumiselle säädetyt edellytykset. Sanamuoto korostaisi rehtorin vastuuta voimassa olevan säännöksen sanamuotoon nähden. 

Pykälän 3 momentin mukaan rehtorin päätöksellä kokeeseen voi erityisestä syystä osallistua myös lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava, joka ei ole opiskellut 1 momentissa tarkoitettuja opintoja, mutta jolla muutoin voidaan katsoa olevan riittävät edellytykset kokeesta suoriutumiseen. Säännös vastaa nykyistä säännöstä. 

4 a §.Muun henkilön kuin lukiokoulutuksen opiskelijan oikeus ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Uuteen pykälään siirrettäisiin voimassa olevan lukiolain 18 a §:n säännös. 

6 §.Ylioppilastutkinnon suorittaminen. Ylioppilastutkinnon suorittamista koskevan 6 §:n 3 momentin säännöksen sanamuoto on aiheuttanut erityisesti joissakin korkeakouluissa tulkintaepäselvyyksiä siitä, milloin ylioppilastutkinto tulee suoritetuksi ja tutkinnon suorittaja siten kelpoiseksi hakemaan korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen. Momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ylioppilastutkinnon suorittaminen edellyttäisi lukion oppimäärän suorittamista tai 4 a §:ssä tarkoitetun tutkinnon tai koulutuksen suorittamista. Säännös olisi johdonmukainen myös tutkintotodistuksen myöntämistä koskevan 12 §:n 1 momentin kanssa. 

6 a §.Kokeiden uusiminen. Uudessa pykälässä säädettäisiin kokeiden uusimisesta. Voimassa olevassa lainsäädännössä uusimismahdollisuudesta on säädetty ylioppilastutkinnosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (915/2005), mutta yksilön oikeuksia koskevana siitä tulisi säätää lain tasolla. Korkeakoulujen uudistuvat opiskelijavalinnat ja ylioppilastutkinnon painoarvon lisääminen edellyttävät, että ylioppilastutkinnon kokeita olisi mahdollista uusia nykyistä joustavammin. Joustavat uusimismahdollisuudet vähentäisivät myös korkeakoulujen opiskelijavalintojen aiheuttamia yksittäisiin ylioppilaskokeisiin liittyviä suorituspaineita ja kokelaiden stressiä sekä yksittäisen kokeen epäonnistumisen tai tutkintopäivänä sairastumisen merkitystä. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn kokeen saisi uusia rajoituksetta. Pykälän 2 momentin mukaan tutkinnon suorittamisen aikana kokelaalla olisi oikeus uusia hylätty koe kolme kertaa. Tutkinnon suorittanut henkilö saisi uusia hylätyn kokeen rajoituksetta. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin kokeen uusimiseen liittyvistä menettelyistä, kuten nykyisinkin. Lain 7 §:n mukainen ylioppilastutkinnon suorittamiseen käytettävä aika säilyisi ennallaan. 

8 §.Koesuoritusten arvostelu. Pykälän 2 momentin mukaan ylioppilastutkinnon arvosanoista säädettäisiin jatkossakin valtioneuvoston asetuksella. Samoin kokeesta voitaisiin ylioppilastutkintolautakunnan päätöksen mukaan antaa myös arvosanaa yksityiskohtaisempi arvostelu, kuten nykyisinkin. Momenttiin ehdotetaan siirrettäväksi voimassa oleva lukiolain 18 b §:ään sisältyvä säännös, jonka mukaan ylioppilastutkintolautakunta määräisi kokeiden arvostelussa noudatettavista periaatteista. 

12 §.Tutkintotodistus ja kokeiden suorittamisesta annettavat todistukset. Edellä 6 §:ään ehdotettavien täsmennysten vuoksi pykälän 1 momenttia ehdotetaan yksinkertaistettavaksi. Ylioppilastutkintotodistus annettaisiin kokelaalle, joka on 6 ja 7 §:ssä säädetyllä tavalla suorittanut tutkinnon. 

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin ylioppilastutkintotodistukseen merkittävistä arvosanoista, tutkintotodistuksen päiväämisestä sekä muista todistuksista, joita ylioppilastutkintoon kuuluvien kokeiden suorittamisesta annetaan, kuten nykyisinkin.  

Myös pykälän 3 momentin säännös todistuksen antamisen edellytyksenä olevista tutkintokertoihin ja kokeisiin osallistumisesta säädetyistä maksuista vastaisi voimassa olevaa säännöstä. 

12 a §.Ylioppilastutkinnosta perittävät maksut. Ylioppilastutkinnosta ja siihen kuuluviin kokeisiin osallistumisesta perittäviä maksuja koskeva säännös siirrettäisiin voimassa olevan lukiolain 36 §:stä ylioppilastutkinnon järjestämisestä annettuun lakiin. Kuten nykyisinkin, ylioppilastutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin osallistumisesta perittävistä maksuista säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella sen mukaan kuin valtion maksuperustelaissa säädetään julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista. Ehdotetun lukiolain 64 §:n siirtymäsäännösten mukaan ylioppilastutkintolautakunnan suoritteiden maksullisuudesta annettu opetus- ja kulttuuriministeriön asetus (908/2010) jäisi edelleen voimaan. 

1.3  Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta

1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa viitattaisiin voimassa olevan lukiolain sijasta ehdotettuun uuteen lukiolakiin. 

8 §. Kunnan omarahoitusosuus lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen käyttökustannuksiin. Kunnan omarahoitusosuutta lukiokoulutuksen käyttökustannuksista pienennettäisiin ehdotetusta lukiolaista ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain muutoksista johtuvien lukiokoulutuksen järjestäjien laajenevien velvoitteiden johdosta. Ehdotuksista aiheutuvat lisäkustannukset katettaisiin kokonaisuudessaan valtionosuudella. 

24 §. Lukion yksikköhinnat. Lukion yksikköhinnat opiskelijaa kohden lasketaan pykälän 1 momentin mukaan vuosittain kaikille koulutuksen järjestäjille lukiokoulutuksesta yksikköhintojen määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä vuonna aiheutuneiden valtakunnallisten kokonaiskustannusten perusteella. Kustannuksiin tulisi siirtymävaiheessa lisätä sellaiset tästä esityksestä johtuvat lisäkustannukset, jotka aiheutuvat kyseisenä vuonna, mutta eivät ole mukana pykälän 1 momentin mukaisesti laskettavissa kokonaiskustannuksissa. Pykälän voimassa olevan 10 momentin mukaan vuosina 2020—2022 lukiolaissa tarkoitetusta koulutuksesta aiheutuneisiin valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin lisätään 5 742 000 euroa. Ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin lukiolaissa tarkoitetusta koulutuksesta aiheutuneisiin valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin tehtävistä lisäyksistä vuosina 2019—2024. Kustannukset on kuvattu edellä esityksen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa. Voimassa olevan säännöksen mukaiset vuosina 2020—2022 tehtävät lisäykset otettaisiin muutoksissa huomioon. 

2.1  Lukiolaki

Ehdotetun lukiolain 4 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin lukiokoulutuksen järjestämisluvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä sekä hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä. Säännös vastaisi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n 4 momenttia. Asetuksella säädettäisiin mainituista seikoista vastaavan kaltaisesti kuin ammatillisesta koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (673/2017) 2 luvussa. 

Ehdotetun 6 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin erityisen koulutustehtävän ja siihen mahdollisesti sisältyvän valtakunnallisen kehittämistehtävän myöntämisen edellytyksistä ja valtakunnallisen kehittämistehtävän sisällöstä. Säännös vastaisi voimassa olevan lukiolain 4 a §:n 4 momenttia. Tältä osin asetustasoinen sääntely vastaisi voimassa olevan lukioasetuksen 14 a §:ää. 

Ehdotetun 10 §:n 2 momentin mukaan opintojen mitoituksesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella on tarkoitus säätää, että opinnot pisteytetään niiden keston mukaan. Opetusta annettaisiin nuorille tarkoitetussa koulutuksessa keskimäärin 14 tuntia 15 minuuttia opintopistettä kohden ja aikuisille tarkoitetussa koulutuksessa keskimäärin 9 tuntia 20 minuuttia opintopistettä kohden. Tuntimäärä ei pitäisi sisällään opetuksessa pidettäviä taukoja, joten opetuksen määrä säilyisi ennallaan. Opintoihin kuuluisi lisäksi niiden tavoitteiden ja sisällön kannalta tarpeellinen määrä opiskelijan omatoimista työskentelyä. Tarkoituksena ei ole lisätä opiskelijoiden työmäärää nykyiseen nähden.  

Ehdotetun 11 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin ehdotetussa laissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista, oppiaineryhmiin kuuluvista oppiaineista, opintojen rakenteesta sekä mainitun pykälän 1—3 momentissa tarkoitettujen opintojen laajuuksista. Koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista säädettäisiin pääosin vastaavasti kuin voimassa olevan lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 luvussa. Opintojen laajuuksista säädettäisiin oppiainekohtaisesti opintopisteinä. Oppiaineita ja niihin kuuluvien opintojen laajuuksia tai pakollisuutta ei ole tarkoitus muuttaa nykytilaan nähden. Koulutuksen järjestäjä päättäisi, minkä laajuisina opintojaksoina pakolliset opinnot tarjotaan opiskelijoille. Opiskelijalla tulisi kuitenkin olla mahdollisuus suorittaa valtioneuvoston asetuksella määriteltyjä valinnaisia opintoja kahden opintopisteen laajuisina opintojaksoina, eli nykyistä kurssia vastaavina kokonaisuuksina. Näin turvattaisiin opiskelijoiden valinnanvapaus. 

Lain 15 §:n 3 momentin mukaan äidinkielen opetuksesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella annettaisiin edelleen tarkempia säännöksiä muun muassa siitä, milloin opiskelijalle voidaan opettaa äidinkieli ja kirjallisuus -oppiainetta suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän mukaan. 

Lain 37 §:n 5 momentin mukaan opiskelijan arvioinnissa käytettävistä arvosana-asteikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin jatkossakin numeroin arvosteltavien opintojaksojen arvioinnista asteikolla 4—10. Lisäksi on tarkoitus säätää, että opintojakso, jota ei arvostella numeroin, arvioidaan suoritetuksi tai hylätyksi. 

Edellä mainituista asioista säädettäisiin yhdellä valtioneuvoston asetuksella nykyisten lukioasetuksen ja lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen sijasta. Asetusluonnos on esityksen liitteenä. Asetus on tarkoitus lähettää erikseen lausunnolle hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn jälkeen. 

Lain 19 §:n 2 momentin mukaan valtakunnallisista hakumenettelyistä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Lain 56 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä koulutuksen arvioinnista ja sen kehittämisestä. Lain 57 §:n 3 momentin mukaan rehtorin ja opettajien kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Nykyiset ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelystä annettu valtioneuvoston asetus, koulutuksen arvioinnista annettu valtioneuvoston asetus (1061/2009) sekä opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettu asetus jäisivät edelleen voimaan. Opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettuun asetukseen lisättäisiin säännökset lukion erityisopettajan kelpoisuudesta. 

Valintaperusteista ja niiden painottamisesta opiskelijavalinnassa säädettäisiin ehdotetun lain 22 §:n mukaan tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Opiskelijaksi ottamisen perusteista lukiokoulutuksessa annettu opetusministeriön asetus jäisi voimaan. Useita mainitun asetuksen säännöksiä sisältyisi ehdotettuun lakiin, minkä vuoksi asetusta olisi tältä osin muutettava. 

Ehdotetun 34 §:n mukaan laissa tarkoitetun koulutuksen julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista säädettäisiin tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista. Maksuista säädetään eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista annetussa opetusministeriön asetuksessa, joka jäisi voimaan. 

Lain 12 §:n 1 momentin mukaan Opetushallitus määräisi lain 11 §:n 4 momentissa tarkoitetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen opintojen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuja temaattisia opintoja lukuun ottamatta (opetussuunnitelman perusteet). Opetussuunnitelman perusteet annettaisiin erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuja oppimääriä varten. Opetushallitus määräisi myös lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen oppimäärään kuuluvien opintojen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä. 

Ehdotetussa laissa säädettäisiin Opetushallituksen määräyksenantovaltuudesta myös useissa muissa kohdissa. Lain 27 §:n 5 momentin mukaan Opetushallitus antaisi tarkempia määräyksiä osaamisen tunnustamisesta ja sitä koskevasta menettelystä. Lain 31 §:n 2 momentin mukaan Opetushallitus määräisi kodin ja oppilaitoksen yhteistyössä noudatettavista keskeisistä periaatteista. Lain 32 §:n 2 momentin mukaan Opetushallitus määräisi nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa järjestettävän opiskelijahuollon keskeisistä periaatteista ja opetustoimeen kuuluvan opiskelijahuollon tavoitteista opetussuunnitelman perusteissa. Opetushallitus valmistelee opiskelijahuoltoa koskevat määräykset yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Lain 37 §:n 5 momentin mukaan Opetushallitus antaisi tarkempia määräyksiä opiskelijan arvioinnista sekä määräisi suullisen kielitaidon kokeen käyttämisestä, sisällöstä ja arvioinnista. Opetushallitus määräisi myös todistuksiin merkittävistä tiedoista ja todistusten liitteistä. Opetushallituksen tulisi lisäksi opetussuunnitelman perusteissa antaa määräykset ehdotetussa 40 §:n 3 momentissa tarkoitetun kurinpitosuunnitelman laatimisesta. Edellä mainittu määräyksenantovalta vastaisi pääsääntöisesti Opetushallituksen nykyistä määräyksenantovaltaa. 

2.2  Laki ylioppilastutkinnon järjestämisestä

Voimassa olevaan lukiolakiin nykyisin sisältyvät ylioppilastutkintoa, ylioppilastutkintolautakuntaa ja ylioppilastutkinnosta perittäviä maksuja koskevat säännökset koottaisiin ylioppilastutkinnon järjestämisestä annettuun lakiin. Mainittujen säännösten sisältö säilyisi asiallisesti pääosin nykyisellään ja ylioppilastutkinnosta annettu valtioneuvoston asetus jäisi voimaan. 

Ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 1 a §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä ylioppilastutkintolautakunnasta ja sen tehtävistä. Ehdotetun 1 b §:n mukaan ylioppilastutkinnon kokeista ja kokeiden laatimisesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ylioppilastutkintolautakunta määräisi ylioppilastutkintoon kuuluvien kokeiden sisällöstä ja koejärjestelyistä. 

Oikeudesta uusia ylioppilastutkinnon kokeita säädettäisiin lain 6 a §:ssä. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin kokeen uusimiseen liittyvistä menettelyistä. Ylioppilastutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentti voitaisiin kumota. 

Lain 8 §:ssä säädettäisiin, että ylioppilastutkintolautakunta määräisi kokeiden arvostelussa noudatettavista periaatteista. Säännös vastaisi voimassa olevan lukiolain 18 b §:n 2 momentissa tältä osin säädettyä. 

Lain uuden 12 a §:n mukaan ylioppilastutkintoon ja siihen kuuluviin kokeisiin osallistumisesta perittävistä maksuista säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella sen mukaan kuin valtion maksuperustelaissa säädetään julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista. Ylioppilastutkintolautakunnan suoritteiden maksullisuudesta annettu opetus- ja kulttuuriministeriön asetus jäisi voimaan.