2
Nykytila ja sen arviointi
Ulosotto on osa oikeudenhoitoa, jonka tulee jatkua poikkeustilasta huolimatta. Perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskee niin oikeudenkäyntiä kuin täytäntöönpanoakin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaan poikkeusoloissakin varmistetaan, että väestön oikeusturvasta ja perusoikeuksista huolehditaan kaikissa tilanteissa turvaamalla riippumaton oikeuslaitos ja oikeusvaltioperiaate. Oikeusministeriön strategisina tehtävinä on nähty muun muassa tuomioistuinten ja täytäntöönpanoviranomaisten toimintakyvyn varmistaminen.
Koronaviruksen aiheuttamien terveydellisten tai poikkeusoloista johtuvien rajoitteiden vuoksi kansalaisten ja yritysten taloudellinen tilanne on kuitenkin nopeasti ja poikkeuksellisesti heikentynyt.
Ulosottokaari mahdollistaa normaalioloissa lainkäyttäjälle hyvät mahdollisuudet huomioida erilaiset poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi normaalia ulosottomenettelyä voidaan joko lykätä tai rajoittaa. Maksuaikaa voidaan myöntää turvaavan ulosmittauksen huolehtiessa tarvittaessa velkojan oikeusturvasta. Toistuvaistulon ulosmittauksessa voidaan rajoittaa ulosmitattavaa määrää tai myöntää vapaakuukausia. Häätöjä voidaan tarvittaessa lykätä. Elinkeinonharjoittajien taloudelliset vaikeudet voidaan ottaa huomioon esimerkiksi elinkeinotulon ulosmittauksessa. Koronaviruspandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa taloudellisten väliaikaisetkin taloudelliset vaikeudet voivat jatkua pidempään kuin normaaliaikoihin tarkoitetut lykkäykset ja kevennykset voivat enimmillään kestää.
Ulosottomenettelyyn kuuluu joutuisuusvaatimus. Sen sisältö on kirjattu 3 luvun 21 §:n, jonka mukaan täytäntöönpanotoimitus on pidettävä ja muut täytäntöönpanotoimet suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. Täytäntöönpanoa saadaan kuitenkin lykätä, jos sitä voidaan pitää vastaajan edun mukaisena eikä lykkääminen aiheuta hakijalle vähäistä suurempaa haittaa. Toimitukselle säädettyjä määräaikoja on noudatettava. Perinnän joutuisuudella on pyritty turvaamaan myös perinnän tuloksellisuutta.
Ulosottomenettelyssä käsittelyajat ovat varsin lyhyitä. Vuonna 2019 keskimääräinen käsittelyaika oli 7,1 kuukautta. Ulosottoasian vireilläolo päättyy, jos täytäntöönpanotoimia ei voida tehdä joutuisasti. Tyypillinen syy hakemuksen palauttamiselle on se, että velallisella ei ole ulosoton tekemän selvityksen mukaan maksukykyä, eli häneltä ei löydy ulosmitattavaa tuloa tai omaisuutta. Tällöin ulosotto toteaa velallisen varattomaksi ja tästä välittyy luottotietoihin merkintä.
Ulosottokaaren 4 luvun 6 §:n mukaan ulosottomies saa erityisestä syystä antaa velalliselle pyynnöstä maksuaikaa, jos velallinen todennäköisesti maksaa saatavan maksuaikaa saatuaan. Maksuaikaa voidaan antaa enintään kolme kuukautta maksukehotuksen määräpäivästä laskettuna. Jos velallinen osoittaa hakijan siihen suostuneen, maksuaikaa voidaan antaa tätä pitempi aika, ei kuitenkaan yli kuutta kuukautta. Tarvittaessa ulosottomies saa toimittaa maksuaikana turvaavan ulosmittauksen. Ilman hakijan suostumusta maksuaikaa ei voi antaa, jos perittävänä on lapsen elatusapu.
Vastaavasti 4 luvun 51 §:n perusteella palkasta ulosmitataan toistaiseksi tai määrättynä aikana säännönmukaista pienempi määrä, jos velallisen maksukyky on sairauden, työttömyyden, velallisen maksaman elatusavun tai muun erityisen syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt.
Toistuvaistulon ulosmittausta voidaan lykätä 4 luvun 51 a§:n perusteella, jos velallinen on työllistynyt pitkään kestäneen työttömyysjakson jälkeen. Lykkäys on myös mahdollinen, jos lykkäyksen myöntämiselle on erityisen painavia syitä.
Toistuvaistulon ulosmittaus voidaan keskeyttää, jos ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden. Edellytyksenä kuitenkin on se, että ulosmittaus on toimitettu 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tulorajaulosmittauksena ja velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat tai keskeyttämiseen on erityinen syy.
Luonnollisen henkilön elinkeinotulosta voidaan 64 §:n perusteella ulosmitata säännönmukaista määrää (1/6 osa) pienempi määrä, jos velallinen voi siten jatkaa elinkeinotoimintaa, on ryhtynyt elinkeinonharjoittajaksi pitkän työttömyyden jälkeen tai jos velallisen maksukyky on erityisen syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt.
Häädön täytäntöönpanosta säännellään ulosottokaaren 7 luvussa. Häätö on 4 §:n mukaan toimitettava kahden kuukauden kuluessa asian vireilletulosta, jollei pitempään lykkäämiseen ole erityisen painavaa syytä. Hakijan suostumuksella häätöä voidaan lykätä hakemuksen peruuntumatta enintään kuusi kuukautta asian vireilletulosta.
Ulosottokaareen sisältyy jo nykyisellään useita täytäntöönpanon rajoittamista ja lykkäämistä koskevaa säännöksiä. Poikkeusolot ovat monen yrityksen ja luonnollisen henkilön kohdalla johtaneet äkilliseen ja ennalta arvaamattomaan talouden heikkenemiseen ja näin muodostavat sellaisen erityisen syyn, jonka perusteella ulosottokaareen sisältyviä helpotuksia ja rajoituksia on jo sovellettu. Nykyiset säännökset velallisen aseman helpottamisesta toistuvaistulon tai elinkeinotulon ulosmittauksessa antavat hyvät työkalut velallisen aseman helpottamiseen. Lainsäädäntö on kuitenkin tarkoitettu sovellettavaksi normaaliaikoina ja kynnykset helpotusten myöntämiseen edellyttävät varsin tarkasti rajattua perustetta tai edellyttävät erityistä syytä.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki ulosottokaaren väliaikaisesta muuttamisesta. Ulosottokaaren säännöksiä, joissa säädetään ulosottomenettelyn keventämistä, rajoittamista ja täytäntöönpanon lykkäämistä, muutettaisiin väliaikaisesti.
Ulosoton joutuisuusvaatimusta muutettaisiin niin, että muissa säännöksissä myönnettävät keventämiset ja rajoittamiset sekä mahdolliset täytäntöönpanon lykkäämiset otettaisiin huomioon.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
Ulosoton velkojille tilittämien varojen määrä tulee pienenemään. Tämä on todennäköistä joka tapauksessa poikkeustilan ja talouden yleisen heikkenemisen vuoksi. Ulosoton kertymät riippuvat perittävänä olevien asioiden laadusta, velallisten maksukyvystä ja perintään tulevien asioiden määristä. Poikkeustilan vaikutukset maan taloudelle ovat merkittäviä ja se tulee näkymään myös ulosottolaitoksen toiminnassa. Maksuvaikeudet saattavat lisääntyä mutta samalla julkisoikeudellisia saatavia perivät tahot pyrkivät sopimusjärjestelyin ja muiden joustojen avulla lykkäämään tarvetta saatavien ulosottoperinnälle. Talouden tukitoimien onnistuminen vaikuttaa siihen, kuinka paljon maksuvaikeudet lisääntyvät ja mikä osa saatavista siirtyy lopulta ulosoton kautta perittäväksi.
Tämä laki lykkää täytäntöönpanotoimia mutta saatavat eivät pääsääntöisesti lopullisesti vaarannu. Myöhemmin tulevaa kertymää on korvaamassa viivästyskorko.
Saatavien perinnälle säädetyt yleiset määräajat eivät aina riitä saatavan täysimääräiseen perintään. Mikäli perinnän aikana tapahtuu viivästyksiä, johtaa tämä joissakin tapauksissa myös lopullisiin menetyksiin. Näin tapahtuu kuitenkin lähinnä julkisoikeudellisille saataville, joille säädetty perinnän määräaika on tyypillisesti maksuunpanovuosi ja viisi sitä seuraavaa vuotta.
Yksityisoikeudellisten saatavien kohdalla täytäntöönpanokelpoisuuden määräajasta ja saatavan lopullisesta vanhentumisesta säädetään ulosottokaaressa ja velan vanhentumisesta annetussa laissa (728/2003). Ulosottoperuste (esim. käräjäoikeuden tuomio tai yksipuolinen tuomio), jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Määräaika on 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Yksityisoikeudellisten saatavien pitkiin täytäntöönpanokelpoisuuden määräaikoihin suhteutettuna, nyt ehdotetuilla keventämistä, rajoittamista tai lykkäämistä koskevilla säännöksillä ei kohtuuttomasti vaaranneta velkojien saamisoikeutta.
Velalliselle tässä laissa tarkoitetut ulosmittauksen rajoittamiset ja huojentamiset helpottavat poikkeusolojen aiheuttamasta talouden tilapäisestä ahdingosta selviytymistä. Nopea toipuminen poikkeuksellisesta tilanteesta on sekä ulosoton velkojan, että velallisen etu.
Esityksellä on vaikutus valtion ja julkisoikeudellisten ulosottovelkojien maksujen saantiin. Maksujen saaminen tulee ainakin lykkääntymään. Ottaen huomioon julkisoikeudellisten maksujen suhteellisen lyhyt voimassaoloaika, on mahdollisten lopullisten menetysten määrä suhteellisesti suurempi julkisoikeudellisilla saatavilla, kuin mitä on yksityisoikeudellisilla saatavilla. Maksujensaannin viivästystä on korvaamassa viivästyskorko,
Taloudellisten vaikutusten arviointi on vaikeaa poikkeusoloista johtuen. Ulosottokertymien yleinen kehitys kaikkiaan on riippuvainen talouden yleisestä tilanteesta. Tällöin tämän lain ja poikkeustilan suhdetta lopulliseen ulosottomenettelyssä tapahtuvaan muutokseen ei voi edes jälkikäteen tarkasti määritellä.
Kuten edellä vaikutuksia on arvioitu, velalliselle tässä laissa tarkoitetut ulosmittauksen rajoittamiset ja huojentamiset helpottavat poikkeusolojen aiheuttamasta talouden tilapäisestä ahdingosta selviytymistä. Nopea toipuminen poikkeuksellisesta tilanteesta on sekä ulosoton velkojan, että velallisen etu.
Ulosottolaitoksen toiminnalle pandemia ja siitä johtuva poikkeustila aiheuttavat lisääntyvää työkuormaa. Ehdotettu laki lisää ulosottoviranomaiselle tulevia tiedusteluja ja selvitettävien asioiden määrää. Tämä saattaa vaikuttaa myös ulosottolaitoksen resurssitarpeeseen.
7
Säännöskohtaiset perustelut
1 luku Yleiset säännökset
20 §.Avoimuuden vaatimus. Pykälä säilyisi aikaisemman sisältöisenä, mutta siihen lisättäisiin ulosottomiehelle tuleva velvoite antaa velalliselle tai ulosoton vastaajalle tietoa ja tarvittavaa ohjusta tämän väliaikaisen lain sisällöstä. Ehdotettavalla lisäyksellä korostetaan ulosottomiehille ulosottokaaresta tulevia velvoitteita avoimuudesta ja asianmukaisuudesta.
3 luku Yleiset menettelysäännökset
21 §.Joutuisuusvaatimus. Ulosottomenettelyn joutuisuusvaatimuksesta ei ole tarkoitus luopua. Ulosottoviranomaisen on edelleen hoidettava tehtävänsä joutuisasti ja viivyttelemättä.
Voimassa olevassa säännöksessä täytäntöönpanoa on voinut lykätä, jos sitä voidaan pitää vastaajan edun mukaisena eikä lykkääminen aiheuta hakijalle vähäistä suurempaa haittaa. Ehdotettavassa säännöksessä täytäntöönpanotoimien lykkääminen olisi mahdollista myös ottaen huomioon poikkeusoloista tai covid-19 -epidemiasta johtuvat olosuhteet. Lisäksi vaatimuksena olisi, että lykkääminen ei aiheuttaisi hakijalle erityistä haittaa.
Poikkeus joutuisuusvaatimuksesta liittyy ulosottovelalliselle tarkoitettuun mahdollisuuteen arvioida omaa taloudellista tilannettaan, joka on voinut poikkeustilan ja pandemian takia muuttua hyvin äkillisesti. Poikkeustila on aiheuttanut monelle henkilölle sekä yritykselle tulojen äkillistä pienenemistä, eikä siihen ole voinut itse vaikuttaa tai kohtuudella varautua.
Yhdessä muiden tämän lain säännösten kanssa ehdotetun lisäyksen on tarkoitus pidentää sitä aikaa, joka velallisella on taloudellinen tilanteensa selvittämiseen ja tasapainoon saamiseen. Lisäajan puitteissa velallisella on mahdollisuus saada tilanteeseen apua talouden tukitoimien kautta tai velkaneuvonnan avulla. Ehdotetun lain keskeisenä ajatuksena olisi antaa tällaisissa tilanteissa ulosoton velalliselle mahdollisuus päästä poikkeusajan yli ja sen jälkeen tarkastella taloudellista tilannettaan uudelleen.
4 luku Ulosmittaus
6 §. Maksuaika. Maksuajan myöntämistä koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavan niin, että maksuaikaa voidaan myöntää kolmen kuukauden sijaan enintään kuusi kuukautta. Ulosottokaaren vaatimus erityisestä syystä maksuajan myöntämiselle ehdotetaan muutettavaksi siten, että tässä laissa riittävä peruste on todennäköisesti suoritettava maksu. Näiden kahden termin erolla pyritään ilmaisemaan se, että kynnys maksuajan myöntämiselle on ehdotetussa laissa matalampi.
Maksuajan myöntämiselle olisi edelleen oltava samalla tavoin perusteet kuin nykyisin ulosottokaaressa säännellään. Velallisen tilanteen arvioinnilla on päästävä sellaiseen varmuuteen maksunsaannista, kuin se poikkeusolot huomioiden on mahdollista. Maksuajan myöntäminen edellyttää velallisen tekevän uskottavaksi, että hän kykenee suorittamaan perittävänä olevan saatavan maksuaikaa saatuaan. Tässä korostuu velallisen myötävaikutus luovuttaa talouttaan koskevia tietoja, jotta ulosottomiehellä on edellytykset ehdotetun lain mukaisen pidemmän maksuajan myöntämiselle.
Ulosottokaaren 3 luvun 32 §:n yleissäännöksen varaan jäisi se, milloin hakijaa tulee kuulla harkittaessa maksuajan antamista. Hakijalle tulee varata tilaisuus tulla kuulluksi, jos asialla arvioidaan olevan hänelle huomattava merkitys. Yksityishenkilön tai pienyrityksen ollessa hakijana asialla on lähtökohtaisesti suurempi merkitys.
Kuuden kuukauden määräaika saatavan hoitamiselle liittyy 2 §:n joutuisuusvaatimuksen lieventämiseen. Tarkoituksena on varata velalliselle riittävästi aikaa taloudellisen tilanteensa selvittämiseen ja rahoituksen hankkimiseen.
Hyvin monet julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset hakijat tulevat luultavasti antamaan maksuaikaa myös ulosottoperinnässä olevien saatavien osalta. Näissä tilanteissa on oltava mahdollisuus kuutta kuukautta pidempään asioiden vireilläoloon. Maksuaika voisi olla enintään kaksitoista kuukautta. Saatavan pitäminen vireillä ulosotossa vähentää hallinnollista taakkaa. Ylimääräistä työtä aiheutuu, jos hakemuksia palautetaan ja taas kirjataan uudelleen vireille. Saataville mahdollisesti tehdyt ulosmittaukset pysyvät voimassa, kun asian vireilläolo ei katkea.
Turvaava ulosmittaus olisi edelleen mahdollinen ja suositeltava toimi, jos sopivaa turvaavaa ulosmitattavaa omaisuutta on olemassa. Mitä pidempi maksuaika velalliselle annetaan, sitä tarpeellisempi turvaava ulosmittaus saattaa olla.
Pykälän 2 ja kolme momentti säilyisivät muuttumattomina.
51 §.Olennaisesti heikentynyt maksukyky. Heikentyneen maksukyvyn perusteella palkasta voidaan ulosmitata toistaiseksi tai määrättynä aikana säännönmukaista pienempi määrä. Säännökseen on lisätty erääksi heikentynyttä maksukykyä määrittäväksi perusteeksi covid-19 -epidemiasta tai siitä johtuvista poikkeusoloista aiheutuva väliaikainen maksuvaikeus. Kuten nyt voimassa olevassa laissa, säännöksen sanamuoto on ulosottomiestä velvoittava. Jos edellytykset täyttyvät, ulosmittauksen määrää on pienennettävä (jollei helpotusta anneta esimerkiksi vapaakuukausina). Säännöksen soveltaminen ei edellytä velallisen pyyntöä, vaan helpotus annetaan viran puolesta. Käytännössä velallisen on usein tuotava tällainen syy esiin, jotta se havaitaan. Edellä olevan avoimuuden vaatimuksen mukaisesti, ulosottomiehen tulee tarvittaessa kertoa mahdollisuudesta velalliselle.
52 §.Vapaakuukausien perusteet. Toistuvaistulon ulosmittaus voidaan, ja tulorajaulosmittausten osalta tulee, viran puolesta keskeyttää sen jatkuttua yhtäjaksoisesti, tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden. Voimassa olevassa laissa olevien perusteiden, eli velallisen välttämättömien asumiskustannusten tai muiden elinkustannusten huomioinnin lisäksi, lakiin ehdotetaan lisättäväksi vapaakuukausien myöntämisen perusteeksi covid-19 –epidemiasta tai siitä johtuvista poikkeusoloista velalliselle aiheutunut väliaikainen maksuvaikeus. Tämä lisäys selventäisi vapaakuukausien myöntämisessä tehtävää harkintaa. Myös muu erityinen syy mahdollistaisi edelleen vapaakuukausien antamisen.
Vapaakuukausia koskevat säännökset ovat ulosottomiestä velvoittavia. Kun edellytykset täyttyvät, on vapaakuukausia annettava.
Elatusavun osalta nykyistä säännöstöä ei ehdoteta muutettavaksi. Lähtökohtana on, ettei vapaakuukausia myönnetä. Vapaakuukausiin on kuitenkin edellytykset, esimerkiksi, jos lapselle maksetaan elatustukea ja jos velallisen osalta jokin edellä mainittu syy on painava. Tämän myötä myös pandemia ja siitä johtuvasta poikkeustila voidaan ottaa painavana syynä huomioon ja se voi antaa edellytykset myöntää vapaakuukausi.
Velallisella on oikeus saada vapaakuukausia siitä huolimatta, että ulosmittauksen määrää on rajoitettu ulosottokaaren 4 luvun 51§:n mukaisesti. Samalla perusteella ei kuitenkaan voida antaa sekä vapaakuukausia että rajoittaa ulosmittauksen määrää.
64 §.Luonnollisen henkilön elinkeinotulo. Ulosottokaaren 4 luvun 64 §:stä poiketen, jos velallinen on elinkeinoa harjoittava luonnollinen henkilö, hänen saamastaan toistuvasta elinkeinotulosta jätetään pääsäännön mukaan ulosmittaamatta viisi kuudesosaa. Velalliselle voidaan jättää lakiehdotuksessa tulevan lisäyksen perusteella tätä enemmän, jos velallinen voi siten jatkaa elinkeinotoimintaa, on ryhtynyt elinkeinonharjoittajaksi pitkän työttömyyden jälkeen tai jos velallisen maksukyky on covid-19 -epidemiasta tai siitä johtuvista poikkeusoloista johtuvan väliaikaisen syyn tai muun erityisen syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt.
Poikkeustila ja pandemia huomioidaan myös luonnollisen henkilön elinkeinotoiminnan osalta. Elinkeinotoiminnanharjoittajien edellytykset jatkaa toimintaansa ovat useissa tapauksissa heikentyneet äkillisesti. Samalla monet kulut, kuten vuokrat ja muut pitkäaikaisiin sopimuksiin perustuvat menoerät ovat säilyneet ennallaan. Tässä tilanteessa toiminnan elinkelpoisuus saattaa vaarantua, jos jäljelle jääneeseen tuloon kohdistetaan osittainenkin ulosmittaus.
Voimassa olevan lain säännöksen tarkoituksena on aina turvata elinkeinotoiminnan jatkuminen tilapäisistä maksuvaikeuksista huolimatta sekä yrittäjän ja hänen perheensä toimeentulo. Elinkeinotulosta ei anneta ajallista helpotusta – lykkäystä tai vapaakuukausia – kuten palkan ulosmittauksesta, joten helpotukset on annettava määrän alentamisen kautta. Mikäli elinkeinotoiminta ei ole ollut kannattavaa ja elinkelpoista ennen poikkeustilaa, ei ehdotetun säännöksen perusteella tällaista toimintaa ole tarkoitus suojata ehdotettavalla säännökselläkään.
Ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n säännös, joka koskee luonnolliselta henkilöltä tai yhteisöltä ulosmitattavaa elinkeinotuloa, pysyy ennallaan. Säännökseen on jo nykyisin kirjattu, mahdollisuus ulosmittauksen määrän rajoittamisesta, jos velallinen voi siten jatkaa elinkeino- tai liiketoimintaa eikä menettelyä voida pitää olennaisesti hakijan edun vastaisena. Hallituksen esityksessä (HE 13/2005) on sidottu elinkeinotulon ulosmittaus nyt muutettaviksi ehdotettuihin lainkohtiin. Viitatun hallituksen esityksen mukaan muu elinkeinotulo voi olla käytännössä niin monen tyyppistä, ettei laissa ole mahdollista asettaa edes ulosmittauksen määrän pääsääntöä. Määrä jäisi ulosottomiehen tapauskohtaiseen harkintaan. Ulosottomiehen tulisi käyttää harkintavaltaansa 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetulla yhdenvertaisella ja muutoinkin asianmukaisella tavalla. Määrän rajoittamisessa olisi otettava huomioon yhtäältä elinkeino- tai liiketoiminnan kulut sekä yrittäjän ja hänen perheensä tarvitsema elatus. Toisaalta olisi otettava huomioon hakijan oikeus riittävään suoritukseen. Harkinnan jonkinlaisena lähtökohtana toimisi oletettavasti käytännössä 64 §:n mukainen pääsääntö myös tässä tilanteessa. Ulosmitattava osuus voitaisiin myös määrittää kokonaistulosta siten, että yksittäisistä eristä ulosmitattaisiin keskimääräistä enemmän tai vähemmän.
On siis syytä korostaa, että ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n soveltaminen muuttuisi väliaikaisen lain voimaantulon ajaksi, vaikka kyseisen säännöksen sanamuotoa ei ole tarpeen muuttaa. Muutoksen aiheuttaisi ulosottokaaren 1 luvun 19 §, 3 luvun 21 § sekä 4 luvun 64 §:n muutokset, jolloin myös elinkeinotulon kohtelu ulosmittauksen kohteena tulisi väliaikaisessa laissa tavoiteltujen periaatteiden piiriin ja muutos koskisi sekä luonnollisen henkilön että yhteisöjen elinkeinotuloa.
7 luku Muun kuin maksuvelvoitteen täytäntöönpano
4 §.Muuttopäivä. Häätöä koskeva sääntely ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös sen osalta joutuisuusvaatimusta lievennetään. Muuttopäivää voidaan ehdotuksen mukaan lykätä kahden kuukauden sijaan neljä kuukautta.
Muuttopäivän lykkäämismahdollisuutta on ehdotettu pidennettävän, jotta poikkeustila ja vastaajan tai huoneiston asukkaan terveydentila voidaan huomioida häätöjen täytäntöönpanossa. Määräaikaa pidennettäisiin siten, että häädön toimittamisen määräaikaa pidennetään kahdesta kuukaudesta neljään kuukauteen. Lisäksi häätöä voitaisiin lykätä sekä pandemian aiheuttamien poikkeusolojen, että vastaajan terveydentilan perusteella. Poikkeustilan aiheuttamat liikkumisrajoitukset voivat estää vastaajan pääsyn häädön kohteena olevaan huoneistoon. Koronaviruksen aiheuttama sairaus voi olla pitkäkestoinen. Säännöksen muuttamisella on tavoite estää kohtuuttomien tilanteiden syntyminen häätöjen täytäntöönpanossa. Kohtuuttomuutta on aina arvioitava myös häädön hakijan oikeuksien kannalta.
Myös häädön hakijalla olisi mahdollisuus lykätä häädön täytäntöönpanoa kuuden kuukauden sijaan kaksitoista kuukautta. Tarkoituksena on pidentää häätömenettelyn määräaikoja, jotta poikkeustilanne ja mahdolliset koronaviruksesta johtuvat terveydelliset syyt voidaan huomioida häädön täytäntöönpanossa. Hakijalle pidempi määräaika tuo oikeusturvaa siten, että pidempään vireillä oleva häätöasia mahdollistaa kuitenkin häädön täytäntöönpanon, vaikka muuttopäivää siirretään.
Muilta osin häädön sääntelyä ei muutettaisi. Häätösäännösten voimassa pysymisellä halutaan varmistaa vuokranantajien halu vuokrata asuntoja ja liiketiloja myös poikkeusoloissa, turvaamalla heidän saatavansa ja sopimusturvansa tilanteissa, joissa sopimusvelvoitteita ei noudateta.
9
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
9.1
Omaisuuden suoja
Ulosottokaarta ehdotetaan muutettavaksi väliaikaisesti korvaamalla ulosottokaaren säännöksiä, joilla mahdollistetaan ulosottomenettelyn määräaikainen rajoittaminen tai huojentaminen poikkeusolosuhteissa. Ulosoton joutuisuusvaatimusta muutettaisiin niin, että muissa säännöksissä myönnettävät keventämiset ja rajoittamiset sekä mahdolliset täytäntöönpanon lykkäämiset otettaisiin joutuisuussäännöksessä huomioon. Tavoitteena on helpottaa velallisten asemaa koronavirusepidemian äkillisesti aiheuttamissa talousvaikeuksissa. Koronaviruksen aiheuttama väliaikainen kyvyttömyys vastata velvoitteista ei johtaisi välittömästi luottohäiriömerkintään.
Ehdotetut muutokset ovat merkityksellisiä perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta. Keskeistä on, että omaisuudensuojaan puuttuvaa sääntelyä on arvioitava perusoikeuksien yleisten edellytysten kannalta (PeVL 5/2002 vp). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut konkurssi- ja ulosottolainsäädännön olevan lähtökohtaisesti saatettavissa voimaan muun täytäntöönpano-oikeudellisen sääntelyn tavoin tavallisella lailla (PeVL 23/1992 vp, PeVL 9/1998 vp, PeVL 12/2002 vp). Perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvattuun omaisuuden suojaan kohdistuvan sääntelyn on kuitenkin oltava riittävän tarkkarajaista ja täsmällistä. Sääntelyn on lisäksi otettava eri osapuolten oikeudet ja velvollisuudet oikeasuhtaisesti huomioon esimerkiksi niin, ettei se muodostu jonkun osapuolen kannalta kohtuuttomaksi taikka perusteettomasti jotakuta syrjiväksi tai suosivaksi (PeVL 69/2018 vp, PeVL 13/2003 vp). Velkojan maksunsaantioikeus voi vaarantua, jos täytäntöönpanon joutuisuusvaatimusta lievennetään. Ulosotossa on yleisesti kysymys tuomiossa tai muussa ulosottoperusteessa todetun, lakiin perustuvan yksityisoikeudellisen velvoitteen täytäntöönpanosta viime kädessä pakkoa käyttämällä. Velkojan tai muun ulosottoa hakevan oikeuksien ja oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että esimerkiksi tuomio ei jää vaille tosiasiallisia vaikutuksia, vaan on julkisen vallan toimesta tehokkaasti täytäntöön pantavissa. (PeVL 42/2006 vp, PeVL 12/2002 vp). Ehdotetussa ulosottokaaren väliaikaisessa muutoksessa ei puututa tähän peruslähtökohtaan.
Suhteutettuna varsin pitkiin perinnän määräaikoihin ja saatavien lopullista vanhenemista koskeviin aikoihin (PeVL 12/2002 vp), ei tässä laissa ehdotetuilla määräaikojen muutoksilla ole merkittävää vaikutusta saatavien todellisille perintäajoille. Ulosottomenettelyä ei kokonaan keskeytetä, turvaavat ulosmittaukset ovat edelleen mahdollisia ja menettely perustuu tapauskohtaiseen harkintaan.
Jos poikkeustilan aiheuttama tilanne voidaan paremmin huomioida ulosottomenettelyssä, osa velallisista voi lisäajan turvin hankkia rahoitusta tai saada liiketoiminnan uudelleen käyntiin. Ehdotettu lainmuutos voi näissä tilanteissa myös edistää maksunsaantia. Tarkoituksena on suojata vallitsevan koronavirustilanteen vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita henkilöitä ja yrityksiä ja siten varmistaa se, ettei ulosottomenettelyllä aiheuteta luottohäiriömerkintää niille, joiden maksukyvyttömyys ja taloudellinen tilanne voi koronapandemian päättymisen jälkeen korjaantua.
Häätö puuttuu hyvin voimakkaasti henkilön perusoikeuksiin. Ehdotettu lisämääräaika tuo häätömenettelyyn myös perustuslain kannalta oikeasuhtaisuutta. Muutto häädettävästä asunnosta voi olla estynyt asukkaan sairauden vuoksi. Koronaviruksen aiheuttaman pandemian takia valtioneuvosto on päättänyt ottaa käyttöön valmiuslain nojalla joukon toimenpiteitä, joilla voidaan turvata hoitokapasiteetti ja pandemiatilanteen hoito sekä välttämättömät ja tarpeelliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Näiden valtuuksien käytön tarkoitus on puuttua epidemiasta johtuvan hengen ja terveyden uhkan juurisyyhyn, toisin sanoen rajoittaa virustartunnan leviämistä ihmisten välisissä kontakteissa siten, että virustartunnasta seuraava tautitaakka on väestössä mahdollisimman pieni (PeVL 7/2020 vp, PeVM 2/2020 vp). Mahdollisuus häätöjen lykkäämiseen tukee myös tätä tavoitetta sekä perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä julkisen vallan velvollisuutta turvata riittävät terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä.
Ehdotettua sääntelyä ulosottomenettelyn määräaikaiseksi rajoittamiseksi tai huojentamiseksi poikkeusolosuhteissa voidaan edellä esitetyn perusteella pitää siten paitsi välttämättömänä myös oikeasuhtaisena tapana asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
9.2
Oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivästystä
Perustuslain 21.1 § mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivästystä toimivaltaisessa viranomaisessa.
Kuten esityksessä on todettu, tästä ei olla poikkeamassa. Täytäntöönpanotoimien lykkääminen sidottaisiin väliaikaisesti pandemiaan ja poikkeusoloihin. Ulosottomenettely on nykyisellään erittäin joutuisaa. Käsittelyajat ulosottoasioille ovat keskimäärin olleet kolmen viimeisimmän vuoden aikana 6,3 – 7,1 kuukautta. Lähes puolet asioista saadaan päätökseen kolmen kuukauden aikana vireilletulosta. Lisäaikojen myöntäminen tapahtuisi aina tapauskohtaisen harkinnan perusteella, jossa punninnassa ovat aina tällöin ulosoton vastaajan tai velallisen oikeudet. Ehdotettu laki ei tällöin johtaisi viranomaismenettelyn aiheettomaan viivästymiseen.
Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta merkityksellistä on lisäksi se, että lain on tarkoitettu olevan voimassa väliaikaisesti, lokakuun loppuun asti. Edellä lain voimaantuloa koskevassa kohdassa on arvoitu sitä aikaa, jonka aikana väliaikaisen lain tavoitteena olevat vaikutukset saavutetaan. Sääntelyn voimassaolo on siten rajattu ajallisesti välttämättömään, ja sitä on pidettävä myös oikeasuhtaisena (PeVL 7/2020 vp).
Ehdotetut säännökset eivät muuta ulosottokaaren yhdenvertaisuutta tai asianosaisten oikeusturvan varmistamiseksi säänneltyjä periaatteita.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.