6
Lausuntopalaute
Esitysluonnoksesta annettiin yhteensä 19 lausuntoa.
Etämyynti
Suurin osa lausunnon antajista kannatti esityksessä ehdotettuja muutoksia etämyyjän ja ostajan yhteisvastuullisuudesta sekä kuljetuksen mukana seuraavasta tunnisteesta. Näitä pidettiin lainsäädäntöä selkeyttävinä sekä verovalvonnan kannalta kannatettavina ja tarpeellisina muutoksina.
Eräässä lausunnossa katsottiin, että ostajalla tulisi olla Ruotsin, Viron ja Saksan tavoin velvollisuus tehdä ennakkoilmoitus ja asettaa vakuus etämyynnissä etämyyjän jättäessä nämä velvollisuudet hoitamatta. Etämyyjän ja ostajan yhteisvastuullisuuteen liittyen eräissä lausunnoissa tuotiin ongelmallisena esille se, että ostajan mahdollisuudet tarkistaa luotettavasti etämyyjän aikomat toimet valmisteverotuslainsäädännön noudattamiseksi ovat rajalliset. Muutamassa lausunnossa viitattiin siihen, että Ruotsissa ja Virossa ostajalla on mahdollisuus kysyä etämyyjän rekisteröitymisestä tai ennakkoilmoituksen antamisesta viranomaisilta, ja vastaavaa mahdollisuutta toivottiin Suomeen.
Verohallinto totesi lausunnossaan muun muassa, että esityksestä vaikuttaisi puuttuvan etämyyntitilanteeseen ehdotettua säännöstä vastaava säännös siitä, että tunnisteen toimittamisen laiminlyöntiä ei pidettäisi sellaisena menettelynä, jonka vuoksi veron ilmoittamis- ja suorittamisvelvollisuus syntyisi heti ilman ilmoitusaikaa silloin kun ennakkoilmoitus on annettu ja vakuus maksettu.
Muutama lausunnonantaja toivoi kuljetuksen mukana seuraavaan tunnisteeseen liittyvistä menettelyistä tarkempaa selvitystä esitykseen. Tulli toivoi harkittavan, voitaisiinko valmisteverotuslain 74 ja 80 §:ään ehdotettu termi ”kuljettaja” korvata jollakin toisella termillä, sillä esimerkiksi lento- tai postilähetyksissä ei ole varsinaista kuljettajaa.
Esityksen arvioituja yritysvaikutuksia toivottiin kuvattavan jatkovalmistelussa tarkemmin, vaikka toisaalta eräässä lausunnossa todettiin myös, että esityksen vaikutuksia on vaikea arvioida. Usea lausunnonantaja totesi, että niin koti- kuin ulkomaisten toimijoiden ja ostajien ohjeistaminen sekä riittävän tehokas verovalvonta ovat välttämättömiä toimia verotulojen turvaamiseksi. Useassa lausunnossa myös toivottiin Tullille riittäviä resursseja tavaraliikenteen valvontaan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira katsoi lausunnossaan, että valvonnan näkökulmasta olisi hyvä, jos löydettäisiin mahdollisuus yhdistää alkoholilain noudattamisen ja verojen maksamisen valvontaa esimerkiksi hyödyntämällä saman tunnisteen käyttöä. Valviran lausunnossa toivottiin myös, että eri laeissa käytettävä termistö saataisiin keskenään mahdollisimman yhdenmukaiseksi.
Lausuntopalautteen perusteella lakiehdotuksen tunnistetta koskevia säännöksiä on täsmennetty. Lisäksi lakiehdotukseen on lisätty säännös siitä, ettei yksinomaan tunnisteen antamista koskevasta laiminlyönnistä seuraa yksityishenkilön hankinnassakaan, kuten etäostossa, veron ilmoittamis- ja maksuajan menetystä. Saatujen lausuntojen perusteella esityksen perusteluja on lisäksi tietyin osin täsmennetty ja täydennetty.
Muut valmisteverotuksen menettelysäännökset
Osassa lausunnoissa todettiin, että tietokoneistetun valvontajärjestelmän (EMCS) laajentaminen ja paperisista asiakirjoista luopuminen valmisteveron alaisten tuotteiden unionisiirroissa on perusteltua. Muutamissa lausunnoissa tuotiin esille huoli 83 a §:ään tehdyn täsmennysehdotuksen johdosta mahdollisesti aiheutuvaan veronkorotuskäytännön kiristymiseen eräissä palautustilanteissa. Pykälän 4 momenttiin tehdyllä täsmennysehdotuksella ei muutettaisi nykytilaa. Esityksen perusteluja kuitenkin tältä osin täydennettiin.
7
Säännöskohtaiset perustelut
2 §. Alueellinen soveltamisala.
Pykälässä säädetään valmisteverotuslain alueellisesta soveltamisalasta. Pykälän mukaan valmisteveron alaisia tuotteita ovat muun muassa tuotteet, jotka valmistetaan Suomessa tai jotka tuodaan Suomeen unionin ulkopuolelta. Pykälää täsmennettäisiin siten, että valmisteverotuslain alueelliseen soveltamisalaan kuuluisivat Suomessa valmistettujen tuotteiden lisäksi myös tuotteet, jotka uutetaan Suomessa. Uuttamisella tarkoitettaisiin valmisteverotusdirektiivin mukaista erottamista. Valmisteverotuslaissa tarkoitetun valmistuksen katsotaan kattavan myös uuttamisen, eikä säännöksen täsmennys muuttaisi verotuskäytännön mukaista nykytilaa. Lisäksi pykälää täsmennettäisiin siten, että alueelliseen soveltamisalaan kuuluisivat myös valmisteveron alaiset tuotteet, jotka saapuvat Suomeen unionin ulkopuolelta sääntöjenvastaisesti. Sääntöjenvastainen saapuminen määritellään voimassa olevan lain 6 §:n 24 kohdassa. Kyseinen täsmennys ei muuttaisi nykytilaa. Ehdotetut muutokset perustuisivat valmisteverotusdirektiivin 6 artiklan 1 kohtaan.
6 §. Muut määritelmät.
Pykälässä säädetään valmisteverotuslain muista kuin maantieteellisistä määritelmistä. Pykälän 19 kohdassa määritellään, mitä tarkoitetaan yhdenmukaistetun valmisteveron alaisilla tuotteilla. Mainittua kohtaa muutettaisiin siten, että viittaus kumottuun komission asetukseen 684/2009 päivitettäisiin viittaukseksi sen korvanneeseen komission delegoituun asetukseen 2022/1636 ja sen liitteen II kohtaan 10.
8 §. Kulutukseen luovutus.
Pykälässä säädetään, mitä tarkoitetaan kulutukseen luovutuksella. Pykälän 3 kohtaa täsmennettäisiin siten, että väliaikaisen verottomuuden järjestelmän ulkopuolella tapahtuva valmisteveron alaisten tuotteiden valmistaminen ja jalostaminen kattaisi myös sääntöjenvastaisen valmistamisen ja jalostamisen. Säännöksen täsmennys ei muuttaisi nykytilaa. Pykälän 4 kohtaa täsmennettäisiin puolestaan siten, että kulutukseen luovutuksella ei tarkoitettaisi valmisteveron alaisten tuotteiden tuontia, sääntöjenvastainen tuonti ja sääntöjenvastainen saapuminen mukaan lukien, jos tullivelka on lakannut asetuksen (EU) N:o 952/2013 124 artiklan 1 kohdan e, f, g tai k alakohdan mukaisesti. Ehdotetut muutokset perustuisivat valmisteverotusdirektiivin 6 artiklan 3 kohdan c ja d alakohtaan.
11 a §. Sääntöjenvastaista menettelyä koskevia erityisiä säännöksiä.
Pykälän 1 momentissa on viittaussäännös niihin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain säännöksiin, joita ei sovelleta, jos tuotteita maahantuotaessa, vastaanotettaessa tai siirrettäessä on tapahtunut sääntöjenvastaisuus. Momentissa säädetään myös siitä, milloin veron ilmoittamis- ja suorittamisvelvollisuus syntyy momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Tältä osin momentin muotoilua täsmennettäisiin siten, että siihen lisättäisiin veron suorittamisvelvollisuuden lisäksi maininta veron ilmoittamisvelvollisuudesta.
12 §. Verovelvolliset.
Pykälässä säädetään verovelvollisista. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan verovelvollinen on se, joka valmistaa tai jalostaa muualla kuin verottomassa varastossa valmisteveron alaisia tuotteita tai osallistuu valmistamiseen tai jalostamiseen. Pykälän 1 momentin 5 kohtaa täsmennettäisiin siten, että se kattaisi myös sääntöjenvastaisen valmistamisen ja jalostamisen. Säännöksen täsmennys ei muuttaisi nykytilaa. Ehdotettu muutos perustuisi valmisteverotusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaan.
18 §. Vapautukset valmisteverosta.
Pykälässä säädetään sellaisista tahoista ja siirtoihin liittyvistä menettelyistä, jotka ovat oikeutettuja valmisteverovapautuksiin tiettyjen edellytysten täyttyessä ja tiettyjä menettelyjä noudattaen. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltion asevoimista. Säännöstä selkeytettäisiin kielellisesti nykytilaa muuttamatta. Sen mukaan verottomia olisivat valmisteveron alaiset tuotteet, jotka on tarkoitettu Suomessa olevien toisten Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden asevoimien käyttöön tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka niiden messien ja kanttiinien tarpeisiin. Säännös ei jatkossakaan koskisi Suomen puolustusvoimia. Pykälän 3 momentin mukaan siirrettäessä valmisteveron alaisia tuotteita väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä 1 momentissa tarkoitetuille tahoille tuotteiden mukana on oltava verovapaustodistus. Lisäksi siirtoihin sovelletaan lain 8 luvun säännöksiä. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että siirrettäessä tuotteita 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuille tahoille siirtoihin ei sovellettaisi lain 8 luvun 58–68 §:n säännöksiä, jos siirtoihin sovelletaan suoraan Pohjois-Atlantin sopimukseen perustuvaa menettelyä. Ehdotettu muutos perustuisi valmisteverotusdirektiivin 12 artiklan 4 kohtaan.
51 §. Tuotteiden siirrot väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä
. Pykälässä säädetään valmisteveron alaisten tuotteiden siirroista väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään määräpaikoista, joihin yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita voidaan siirtää tuontipaikasta, sekä siirtoihin liittyvistä edellytyksistä. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että tulli-ilmoituksen antajan lisäksi myös muu henkilö, jota tullimuodollisuudet suoraan tai välillisesti koskevat asetuksen (EU) N:o 952/2013 15 artiklan mukaisesti, voisi toimittaa tuontijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla ja asetuksen (EY) N:o 2073/2004 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 389/2012 19 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen valmisteveronumeron, jolla yksilöidään siirron rekisteröity lähettäjä ja vastaanottaja. Lisäksi pykälän 1 momentin 3 kohtaa täsmennettäisiin siten, että tulli-ilmoituksen antajan tai muun henkilön, jota tullimuodollisuudet suoraan tai välillisesti koskevat, olisi annettava tarvittaessa todisteet siitä, että tuodut tuotteet on tarkoitus lähettää tuontijäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon. Säännöksen täsmennys ei muuttaisi nykytilaa. Ehdotetut muutokset perustuisivat valmisteverotusdirektiivin 16 artiklan 2 kohtaan.
55 §. Vakuus valmisteveron alaisten tuotteiden siirroista.
Pykälässä säädetään väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä tapahtuvien siirtojen vakuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutta ei vaadita kiinteitä putkia pitkin tapahtuvissa energiatuotteiden siirroissa. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siirrettäessä energiatuotteita kiinteitä putkia pitkin Verohallinto voisi vaatia vakuuden asettamista asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kuten tilanteissa, joissa on syytä epäillä petosta tai sääntöjenvastaisuutta. Pääsääntöisesti vakuutta ei kuitenkaan vaadittaisi. Ehdotettu muutos perustuisi valmisteverotusdirektiivin 17 artiklan 2 kohtaan.
58 §. Tuotteiden lähettäminen tietokoneistetun järjestelmän valvonnassa.
Pykälässä säädetään muun muassa siitä, että yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden siirroissa on käytettävä tietokoneistettua järjestelmää. Pykälän 2 momentin mukaan valtuutetun varastonpitäjän ja rekisteröidyn lähettäjän on toimitettava sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnos Verohallinnolle tietokoneistettua järjestelmää käyttäen, jos valmisteveron alaisia tuotteita lähetetään väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Pykälän 3 momentin mukaan Verohallinto tarkastaa sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnoksessa olevat tiedot sähköisesti, ja jos tiedot ovat oikein, Verohallinto antaa sähköiselle hallinnolliselle asiakirjalle yksilöivän hallinnollisen viitekoodin (ARC, Administrative Reference Code) ja ilmoittaa sen lähettäjälle. Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin siten, että vienti-ilmoituksen antajan olisi toimitettava vientijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille sähköisen hallinnollisen asiakirjan yksilöivä hallinnollinen viitekoodi, joka ilmaisee vienti-ilmoituksessa tarkoitetut valmisteveron alaiset tuotteet. Kun vienti-ilmoitus annettaisiin Suomessa, toimivaltainen viranomainen olisi Tulli. Täsmennys ei muuttaisi nykytilaa, koska vienti-ilmoituksen antajan on jo nykytilassa ilmoitettava yksilöivä hallinnollinen viitekoodi vienti-ilmoituksella. Ehdotettu muutos perustuisi valmisteverotusdirektiivin 21 artiklan 2 kohtaan.
65 §. Vientiraportti.
Pykälässä säädetään Verohallinnon laatimasta vientiraportista. Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteesta, jossa toisesta jäsenvaltiosta lähetetyt tuotteet on siirretty Suomessa sijaitsevaan vientipaikkaan ja vienti-ilmoitus on annettu Suomessa. Tällöin Verohallinto tarkistaa tiedot ja lähettää vientiraportin lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että Verohallinnon olisi käytettävä tietokoneistettua järjestelmää, kun se ilmoittaa lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ettei tuotteita enää viedä unionista. Valmisteverotusdirektiivin 54 artiklan siirtymäaikasäännöksen mukaan kyseiset ilmoitukset on voitu toimittaa muulla tavoin kuin tietokoneistettua järjestelmää käyttäen 13.2.2024 saakka. Lisäksi pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että Verohallinto ilmoittaisi lähtöjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tietokoneistettua järjestelmää käyttäen, jos sähköisen hallinnollisen asiakirjan ja vienti-ilmoituksen välillä on epäjohdonmukaisuuksia. Ehdotetut muutokset perustuisivat valmisteverotusdirektiivin 21 artiklan 4 ja 5 kohtaan.
67 §. Tietokoneistetun järjestelmän korvaava järjestelmä.
Pykälässä säädetään tuotteiden siirroissa sovellettavasta menettelystä silloin, kun tietokoneistettua järjestelmää ei voida käyttää. Pykälän 6 momenttia täsmennettäisiin siten, että lähettäjän olisi annettava määräpaikan muuttamista tai energiatuotteiden siirron jakamista koskeva sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnos, kun tietokoneistettu järjestelmä on jälleen käytettävissä. Lisäksi lähettäjän olisi säilytettävä määräpaikan muuttamista tai energiatuotteiden siirron jakamista koskeva vara-asiakirja kirjanpidossaan. Myös pykälän 6 momentin energiatuotteiden siirron jakamista koskeva viittaus lain 62 §:ään korjattaisiin viittaukseksi 63 §:ään. Pykälän 6 momentin muutokset eivät muuttaisi nykytilaa. Ehdotetut muutokset perustuisivat valmisteverotusdirektiivin 26 artiklan 4 kohtaan.
Pykälän 7 momentissa säädetään tilanteesta, jossa valmisteveron alaiset tuotteet siirretään paikkaan, josta ne poistuvat unionista tai asetetaan ulkoisen passituksen menettelyyn. Pykälän 7 momenttia täsmennettäisiin siten, että vienti-ilmoituksen antaja voisi toimittaa vientijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vara-asiakirjan jäljennöksen sijaan vaihtoehtoisesti vara-asiakirjan yksilöllisen tunnisteen. Jos vienti-ilmoitus annettaisiin Suomessa, vientijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella tarkoitettaisiin Tullia. Ehdotettu muutos perustuisi valmisteverotusdirektiivin 26 artiklan 5 kohtaan.
68 §. Vastaanottoraportin ja vientiraportin korvaavat asiakirjat.
Pykälässä säädetään vastaanottoraportin ja vientiraportin korvaavista asiakirjoista. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että Verohallinto voisi vaihtoehtoisesti myös lähettää toisesta määräjäsenvaltiosta vastaanottamansa vastaanottoraportin korvaavan asiakirjan jäljennöksen lähettäjälle sen sijaan, että se säilyttäisi asiakirjan jäljennöksen lähettäjän saatavilla. Ehdotettu muutos perustuisi valmisteverotusdirektiivin 27 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaan.
Pykälän 4 ja 6 momenttia täsmennettäisiin puolestaan siten, että ne kattaisivat myös vientitilanteen, jossa tuotteita ei enää viedä unionin alueelta. Täsmennykset eivät muuttaisi nykytilaa. Ehdotetut muutokset perustuisivat valmisteverotusdirektiivin 27 artiklan 2 kohdan 1 ja 3 alakohtaan.
74 §. Yksityishenkilön hankinnat.
Pykälässä säädetään yksityishenkilöiden muista kuin matkustajatuontina tuomista tai etämyynnillä hankkimista tuotteista eli muun muassa niin sanotuista etäostoista. Pykälän 3 momentissa säädetään yksityishenkilön hankinnoissa noudatettavasta menettelystä. Momenttiin lisättäisiin maininta Verohallinnon velvollisuudesta antaa ostajalle kuljetuksen yksilöivä tunniste, kun ostaja on ennen tuotteiden kuljetuksen alkamista ilmoittanut Verohallinnolle toisesta jäsenvaltiosta lähetettävistä tuotteista ja yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden kohdalla antanut vakuuden valmisteveron suorittamisesta. Tällaisen tunnisteen Verohallinto toimittaa ennakkoilmoituksen ja vakuuden antaneelle ostajalle jo nykyisin. Ostajalle säädettäisiin velvollisuus toimittaa tunniste tiedoksi valitsemalleen kuljetusyritykselle tai tuotteiden kuljettajana toimivalle yksityishenkilölle. Tämän tulisi puolestaan esittää tunniste Tullille tai Verohallinnolle pyynnöstä. Tunnisteen avulla viranomainen voisi tarvittaessa varmistaa viranomaisrekisteristä, että kyse on sellaisesta yksityishenkilön hankinnasta, josta on tehty ennakkoilmoitus ja annettu vakuus. Tämä nopeuttaisi ja tehostaisi valvontaa. Jos ostaja laiminlöisi velvollisuutensa toimittaa tunniste kuljettajalle, laiminlyönnistä määrättäisiin hänelle oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 39 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella laiminlyöntimaksu. Mainitun lainkohdan mukaan Verohallinto määrää tuotteiden vastaanottajalle enintään 2 000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun, jos tämä jättää täyttämättä siirtomenettelyä koskevan velvollisuuden. Jos ostaja olisi toimittanut tunnisteen kuljetusyritykselle tai tuotteiden kuljettajana toimivalle yksityishenkilölle esimerkiksi sähköpostitse, mutta tämä ei esittäisi sitä viranomaiselle, ei ostaja ole laiminlyönyt velvollisuuttaan eikä hänelle määrättäisi laiminlyöntimaksua.
78 c §. Varamenettelyt ja sähköisten asiakirjojen korvaaminen.
Pykälässä säädetään kulutukseen luovutettujen tuotteiden siirroissa sovellettavasta menettelystä silloin, kun tietokoneistettua järjestelmää ei voida käyttää. Pykälän 4 momenttia täsmennettäisiin siten, että lähettäjän olisi annettava määräpaikan muuttamista koskeva sähköisen yksinkertaistetun hallinnollisen asiakirjan luonnos, kun tietokoneistettu järjestelmä on jälleen käytettävissä. Lisäksi lähettäjän olisi säilytettävä määräpaikan muuttamista koskeva vara-asiakirja kirjanpidossaan. Täsmennys ei muuttaisi nykytilaa. Ehdotetut muutokset perustuisivat valmisteverotusdirektiivin 38 artiklan 4 kohtaan.
Pykälän 5 ja 6 momentissa säädetään vastaanottoraportin korvaavista asiakirjoista. Pykälän 6 momenttia muutettaisiin siten, että Verohallinto voisi vaihtoehtoisesti myös lähettää toisesta määräjäsenvaltiosta vastaanottamansa vastaanottoraportin korvaavan asiakirjan jäljennöksen lähettäjälle sen sijaan, että se säilyttäisi asiakirjan jäljennöksen lähettäjän saatavilla. Ehdotettu muutos perustuisi valmisteverotusdirektiivin 39 artiklan 2 alakohtaan.
79 §.Etämyynti.
Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, kuka on valmisteverovelvollinen etämyynnillä Suomeen myydyistä tuotteista. Momenttiin lisättäisiin tuotteet hankkineen yksityishenkilön eli ostajan verovastuuta koskeva säännös. Ostaja olisi etämyyjän lisäksi vastuussa etämyynnillä Suomeen myydyistä tuotteista tietyissä tilanteissa. Ostajan verovastuu syntyisi, jos etämyyjä ei ole noudattanut 80 §:ssä säädettyä velvollisuutta ilmoittaa Verohallinnolle tuotteista ennen niiden lähettämistä toisesta jäsenvaltiosta ja, jos kyse on yhdenmukaistetun valmisteveron alaisista tuotteista, antaa vakuutta valmisteverojen suorittamisesta. Mainittuun 80 §:ään ehdotetaan lisättäväksi etämyyjälle velvollisuus antaa kuljetuksen yksilöivä tunniste tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle. Tämä ei kuitenkaan olisi sellainen velvollisuus, jonka laiminlyönti synnyttäisi ostajalle verovastuun. Velvollisuuden laiminlyönti ei myöskään olisi 82 §:ssä tarkoitettu sääntöjenvastaisuus, joka 82 a §:ssä säädetysti synnyttää myyjälle veron ilmoittamis- suorittamisvelvollisuuden heti ilman ilmoittamis- ja maksuaikaa. Tästä säädettäisiin 82 §:n 4 momentissa. Jos myyjä on antanut ennakkoilmoituksen ja vakuuden, mutta ei ole toimittanut kuljettajalle tunnistetta, myyjällä on oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylaissa säädetty määräaika veroilmoituksen antamiselle ja veron maksamiselle.
Ostajan ja etämyyjän vastuu verosta olisi yhteisvastuullista. Tämä tarkoittaa, että Verohallinto määräisi veron sekä etämyyjän että ostajan maksettavaksi. Myös veron perintätoimet voitaisiin tarvittaessa kohdistaa molempiin.
Ostaja olisi vastuussa verosta, mutta ei verovelvollinen, joten ostajalla ei olisi velvollisuutta antaa veroilmoitusta. Verohallinto määräisi veron verotuspäätöksellä. Veronkorotusta määrättäisiin vain veroilmoitusvelvollisuutensa laiminlyöneelle myyjälle.
80 §. Menettely etämyynnissä.
Pykälän 1 momentissa
säädetään etämyyntimenettelystä silloin, kun etämyyjällä ei ole Suomessa veroedustajaa. Momenttiin lisättäisiin maininta Verohallinnon velvollisuudesta antaa etämyyjälle kuljetuksen yksilöivä tunniste, kun tämä on ostajan tekemän tilauksen jälkeen mutta ennen kuljetuksen alkamista ilmoittanut lähetettävistä tuotteista Verohallinnolle ja yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden kohdalla antanut vakuuden valmisteveron suorittamisesta. Tällaisen tunnisteen Verohallinto toimittaa ennakkoilmoituksen ja vakuuden antaneelle myyjälle jo nykyisin. Etämyyjälle säädettäisiin velvollisuus antaa tämä tunniste tuotteiden kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle. Tunniste tulisi kuljetuksen aikana esittää Tullille tai Verohallinnolle, jos viranomainen sitä vaatii. Tunnisteen avulla viranomainen voisi tarvittaessa tarkistaa viranomaisrekisteristä, että kyse on etämyynnistä, jossa ennakkoilmoitus ja vakuus on annettu, mikä nopeuttaisi ja tehostaisi valvontaa tietyissä tilanteissa. Etämyyjän velvollisuus toimittaa tunniste kuljetusyritykselle ei olisi sellainen velvollisuus, jonka laiminlyönti johtaisi ostajan verovelvollisuuteen, sillä verovastuun synnyttäisi 79 §:ään ehdotetun säännöksen mukaan vain ennakkoilmoituksen ja vakuuden antamisen laiminlyönti. Laiminlyönnistä määrättäisiin kuitenkin etämyyjälle oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 39 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella laiminlyöntimaksu. Lainkohdan mukaan Verohallinto määrää tuotteiden lähettäjälle enintään 2 000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun, jos tämä jättää täyttämättä siirtomenettelyä koskevan velvollisuuden.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin kuljetuksen mukana seuraavasta tunnisteesta niissä tilanteissa, joissa etämyyjällä on Suomessa Verohallinnon hyväksymä veroedustaja. Tunnisteena toimisi veroedustajan saamasta lupapäätöksestä ilmenevä valmisteveronumero, joka etämyyjän tulisi toimittaa kuljetuksesta vastaavalle kuljetusyritykselle. Valmisteveronumero tulisi esittää kuljetuksen aikana pyynnöstä Tullille tai Verohallinnolle.
Jos etämyyjä olisi toimittanut tunnisteen tai valmisteveronumeron kuljetusyritykselle esimerkiksi sähköpostitse, mutta tunnistetta ei pyynnöstä huolimatta esitettäisi viranomaiselle, ei myyjä ole laiminlyönyt velvollisuuttaan eikä hänelle määrättäisi laiminlyöntimaksua.
82 §. Sääntöjenvastainen menettely.
Pykälän 4 momentin mukaan sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan sitä, ettei valmisteveronalaisten tuotteiden kaupallisissa siirroissa tai etämyynnissä ole noudatettu menettelysäännöksiä ja että tästä johtuen siirto tai sen osa ei ole päättynyt säännösten mukaisesti. Etämyynnin osalta viitataan 80 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn. Mainitussa pykälässä säädettäisiin esityksen mukaan jatkossa ennakkoilmoituksen ja vakuuden lisäksi kuljetuksen mukana seuraavasta tunnisteesta. Tilanteessa, jossa ennakkoilmoitus ja vakuus on annettu, tunnisteen puuttuminen kuljetuksesta ei kuitenkaan tarkoittaisi, että kyseessä olisi sääntöjenvastainen menettely. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin tätä koskeva säännös. Tunnisteen tai valmisteveronumeron puuttuminen kuljetuksesta olisi kuitenkin sellainen siirtomenettelyä koskevan velvollisuuden laiminlyönti, josta määrättäisiin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain mukainen laiminlyöntimaksu etämyyjälle.
82 a §. Kulutukseen luovutettuja tuotteita koskevia erityisiä säännöksiä.
Pykälän 1 momentissa on viittaussäännös niihin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain säännöksiin, joita ei sovelleta, jos matkustajatuonnissa ei olekaan kyse valmisteveronalaisten tuotteiden tuonnista omaan käyttöön, jos yksityishenkilön hankinnassa, kuten niin sanotussa etäostossa, ei ole noudatettu menettelysäännöksiä tai jos kyse on sääntöjenvastaisesta menettelystä kaupallisissa siirroissa tai etämyynnissä. Esimerkiksi veroilmoituksen määräpäivää ja verokauden maksamista koskevia säännöksiä ei sovelleta edellä mainituissa tilanteissa. Myöskään mainitun lain 16 §:n verokautta koskevia säännöksiä ei sovelleta, mutta saman pykälän veroilmoittamisvelvollisuutta koskevaa säännöstä sovelletaan.
Jos valmisteveronalaisia tuotteita 74 §:ssä tarkoitettuna hankintana ostava yksityishenkilö laiminlöisi 74 §:n 3 momentissa säädettäväksi ehdotetun velvollisuutensa antaa kuljetuksen yksilöivä tunniste tuotteiden kuljettajalle tai kuljetusyritykselle, mutta antaisi ennakkoilmoituksen ja tarvittaessa vakuuden, ei kyse olisi sellaisesta menettelysäännösten laiminlyönnistä, josta seuraisi veron ilmoittamis- ja maksuajan menetys. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentin 2 kohdassa rajaamalla viittaus 74 §:ssä säädettyihin menettelyihin koskemaan muuta kuin tunnisteen antamista koskevaa menettelyä.
Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, milloin veron ilmoittamis- ja suorittamisvelvollisuus syntyy 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Momentin johdantokappaleen muotoilua täsmennettäisiin vastaamaan 1 momentin sisältöä siten, että siihen lisättäisiin veron suorittamisvelvollisuuden lisäksi maininta veron ilmoittamisvelvollisuudesta.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jolla selkeytettäisiin 82 §:n 4 momentissa säädettyä oikeustilaa muuttamatta. Momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain verokautta, veroilmoituksen määräpäivää ja verokauden maksamista koskevia säännöksiä ei sovellettaisi silloinkaan, kun kyse on 82 §:n 4 momentissa tarkoitetusta siirtomenettelyn laiminlyönnistä, mutta siirto tai sen osa on päättynyt säännösten mukaisesti. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi etämyynnissä silloin, kun etämyyjä ei ole tehnyt ennakkoilmoitusta Verohallinnolle ja asettanut vakuutta, mutta tuotteet ovat saapuneet Suomeen. Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain mukaista ilmoittamis- ja maksuaikaa ei tällöin olisi.
83 a §. Valmisteveron palauttaminen.
Pykälä sisältää valmisteveron palauttamista koskevat yleiset säännökset. Pykälän 4 momentissa säädetään mahdollisuudesta määrätä veronkorotus, jos palautuksen hakija ilmoittaa hakemuksessaan puutteellisia tai virheellisiä tietoja. Sen mukaan veronkorotukseen sovelletaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 37 ja 38 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei veronkorotusta määrätä, jos virhe on vähäinen tai sille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen on lain 38 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Palautushakemuksen hylkääminen ei siten tarkoita suoraan sitä, että palautuksen hakijalle määrättäisiin veronkorotus. Hallituksen esityksen eduskunnalle valmisteverotusmenettelyn ja autoverotusmenettelyn uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi HE 54/2020 vp mukaan veronkorotuksen määrää laskettaessa verovelvollisen vahingoksi määrätyllä verolla tarkoitetaan tällöin perusteetta haetun palautuksen määrää. Pykälän 4 momenttia täsmennettäisiin siten, että se, mistä veronkorotuksen määrä laskettaisiin, kävisi ilmi suoraan pykälän 4 momentista. Säännöksen täsmennys ei muuttaisi nykytilaa.