7.1
Työntekijän eläkelaki
2 §. Keskeiset määritelmät. Pykälässä säädetään laissa käytettyjen käsitteiden määritelmistä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 14 kohta, jonka mukaan TyEL:ssä leskellä tarkoitettaisiin sekä edunjättäjän kanssa avioliiton solminutta henkilöä että edunjättäjän kanssa yhteistaloudessa avioliittoa solmimatta elänyttä henkilöä. Määritelmä on tarpeen esityksessä ehdotetun lesken eläkeoikeuden laajennuksesta johtuvan eläkelainsäädännössä olevan lesken käsitteen muuttumisen vuoksi.
55 §. Lesken eläkeoikeus. Pykälässä säädetään lesken oikeudesta perhe-eläkkeeseen. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi muun muassa siten, että jatkossa myös yhteistaloudessa edunjättäjän kanssa asuneella henkilöllä olisi tietyin edellytyksin oikeus leskeneläkkeeseen.
Ehdotetun 1 momentin muutoksen lähtökohtana on avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain (26/2011) 3 §:ssä säädetty avopuolison ja avoliiton määritelmä. Työeläkelakien mukaan lesken perhe-eläkkeeseen oikeuttava yhteistaloustilanne olisi kuitenkin määritelty edellä mainitun lain avoliiton määritelmää jonkin verran suppeammaksi. Tätä voidaan pitää perusteltuna näiden lakien erilaisilla tarkoituksilla. Perhe-eläkkeellä pyritään turvaamaan perheen toimeentuloa perheenhuoltajan kuoltua ja avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetulla lailla puolestaan pyritään edistämään oikeudenmukaisen lopputuloksen toteutumista avoliiton päättyessä tehtävässä omaisuuden erottelussa. Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetulla lailla ei pyritä rinnastamaan avopuolisoita aviopuolisoihin eikä tähän pyritä myöskään ulottamalla perhe-eläkeoikeus tiettyihin yhteistaloustilanteisiin. Taustalla on se, että avioliiton oikeusvaikutusten soveltaminen parisuhteeseen perustuu osapuolten nimenomaisiin tahdonilmaisuihin, jolloin avopuolisot saattavat elää avoliitossa nimenomaan välttääkseen ne oikeusvaikutukset, jotka avioliiton solmiminen tuo mukanaan. Toisaalta on huomattava, että myöskään avioliitto ei kaikissa tilanteissa tuo leskelle oikeutta perhe-eläkkeeseen.
Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan jaettavaksi kahdeksi kohdaksi, jolloin nykyinen 1 momentin säännös siirtyisi 1 momentin 1 kohdaksi ja yhteistalouteen perustuvasta oikeudesta leskeneläkkeeseen säädettäisiin 2 kohdassa. Uuden 2 kohdan mukaan edunjättäjän kanssa yhteistaloudessa asuneella henkilöllä olisi oikeus leskeneläkkeeseen, jos hän on muuttanut asumaan yhteistalouteen edunjättäjän kanssa ennen kuin edunjättäjä on täyttänyt 65 vuotta, yhteistalous on edunjättäjän kuollessa jatkunut vähintään viisi vuotta ja hänellä on yhteinen alle 18-vuotias lapsi edunjättäjän kanssa. Lisäksi edellytettäisiin, että yhteinen lapsi asui edunjättäjän ja lesken kanssa ja että edunjättäjä tai leski eivät ole avioliitossa muun kuin säännöksessä tarkoitetun yhteistaloudessa asuneen puolison kanssa. Edunjättäjän kanssa yhteistaloudessa eläneen lesken oikeus saada edunjättäjän jälkeen perhe-eläkettä ulottuisi siten vakiintuneisiin avoliittoihin, joissa molemmat puolisot huolehtivat lapsen elatuksesta ja huollosta, ja joissa lapsen toimeentulon turvaaminen on lapsen alaikäisyyden vuoksi edelleen tarpeen.
Yhteistaloudessa asumisen alkuun liittyvä ikäraja vastaisi voimassa olevan lain mukaista aviopuolisoita koskevaa 65 vuoden ikärajaa. Vastaavaa ikärajaa soveltamalla vältettäisiin tilanne, jossa 65 vuotta täyttäneen ei kannattaisi solmia avioliittoa, jotta puoliso mahdollisesti myöhemmin voisi olla oikeutettu leskeneläkkeeseen. Säännös ei toisaalta kannusta välttämään aviotumista yhteistaloudessa asuvan puolison kanssa myöskään myöhemmin, koska yhteistaloudessa asuneiden edunjättäjän ja lesken avioituminen keskenään ei lakkauttaisi puolison oikeutta leskeneläkkeeseen, jos 2 kohdan edellytykset muuten täyttyisivät.
Yhteistaloudella tarkoitettaisiin pääsääntöisesti sitä, että henkilöllä oli vakuutetun kanssa sama osoite väestötietojärjestelmässä vakuutetun kuollessa ja tästä taaksepäin laskettuna yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta. Viiden vuoden ajan olisi siten tullut täyttyä edunjättäjän kuollessa eli edunjättäjän ja lesken on tällöin tullut asua säännöksen tarkoittamassa yhteistaloudessa. Tätä aiemmin tapahtunut ja sittemmin katkennut yhteisasuminen ei täyttäisi sanottua edellytystä. Lyhyehkön ja tilapäisen erillään asumisen ei kuitenkaan katsottaisi katkaisevan yhtäjaksoisuutta. Yleensä tällöin myöskään väestötietojärjestelmän osoitetietoihin ei olisi tehty muutoksia. Lyhyehkönä ja tilapäisenä erillään asumisena voitaisiin pitää esimerkiksi muutaman kuukauden mittaista työkomennusta tai laitoshoitoa. Jos yhteistaloudessa asuneet avopuolisot ovat asuneet ulkomailla ainakin osan leskeneläkkeen saamisedellytyksenä olevasta vähintään viiden vuoden asumisajasta, tulisi eläkkeenhakijan esittää eläkelaitokselle perhe-eläkkeen hakemisen yhteydessä riittävä selvitys ulkomailla tapahtuneesta yhteisasumisesta. Selvityksenä voisi olla esimerkiksi kyseisen maan toimivaltaisen viranomaisen todistus edunjättäjän ja lesken asumisesta.
Yhteistaloudessa asuneiden edunjättäjän ja lesken yhteisen lapsen tulisi olla puolisoiden biologinen tai adoptiolapsi. Voimassa olevan adoptioita koskevan lainsäädännön vuoksi kyseessä olisi useimmiten avopuolisoiden biologinen lapsi. Voimassa olevan pykälän 3 momenttia sovellettaisiin myös yhteistaloustilanteissa eli esimerkiksi jos yhteinen biologinen lapsi on adoptoitu toiseen perheeseen ennen edunjättäjän kuolemaa, tällaista lasta ei enää pidettäisi edunjättäjän ja lesken yhteisenä lapsena. Yhteisenä lapsena pidettäisiin edunjättäjän ja lesken biologista lasta, joka on syntynyt edunjättäjän kuoleman jälkeen. Määräävänä tekijänä olisi siten juridinen vanhemmuus. Voimassa oleva perheitä koskeva lainsäädäntö edellyttää avoliitossa käytännön toimenpiteitä juridisen vanhemmuuden voimaan saattamiseksi sekä biologisten lasten että adoptiolasten osalta. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa yhteisen lapsen osalta edellytettäisiin lisäksi, että lapsi on asunut edunjättäjän ja lesken kanssa samassa taloudessa. Lapsen asumisen tilanteet kuitenkin voivat olla varsin erilaisia esimerkiksi lapsen opintojen vuoksi. Tämän vuoksi toimeenpanon sujuvoittamiseksi käytännössä tutkittaisiin vain se, että lapsi on jossain vaiheessa perhe-eläkkeeseen oikeuttavan yhteistalouden kestäessä asunut edunjättäjän ja lesken kanssa. Epäselvissä tilanteissa lapsen asumisen osalta olennaista olisi se, ovatko edunjättäjä ja leski taloudellisesti huolehtineet yhteisestä lapsestaan. Asuminen ratkaistaisiin käytännössä väestötietojärjestelmään merkityn kotiosoitteen perusteella yhteistalouden, yhteistalouden keston ja yhteisen lapsen asumisen osalta. Niissä tilanteissa, joissa yhteistaloudessa asuneiden edunjättäjän ja lesken yhteinen lapsi on syntynyt elävänä, mutta mahdollisesti asunut esimerkiksi sairaalassa, katsottaisiin kuitenkin, että lapsi on säännöksessä tarkoitetulla tavalla asunut samassa taloudessa edunjättäjän ja lesken kanssa. Myös edunjättäjän kuoleman jälkeen syntyneen edunjättäjän ja lesken biologisen lapsen katsottaisiin asuneen säännöksessä tarkoitetulla tavalla yhteistaloudessa.
Yhteistalouteen perustuva oikeus perhe-eläkkeeseen lakkaisi TyEL:n 60 §:ään ehdotetun muutoksen mukaan, kun nuorin perhe-eläkkeeseen oikeutetuista lapsista täyttää 18 vuotta. Yhteistalouteen perustuva oikeus perhe-eläkkeeseen olisi siten kiinteässä yhteydessä edunjättäjän ja lesken yhteisen lapsen huoltoon ja elatukseen. Säännöksen mukaan leskenä ei kuitenkaan yhteistalouden perusteella voitaisi pitää sellaista henkilöä, joka on avioliitossa muun kuin edunjättäjän kanssa. Säännöksellä ei myöskään muutettaisi lapsen eläkeoikeuden edellytyksiä.
Ehdotettu uusi 2 kohdan säännös tarkoittaisi käytännössä sitä, että esimerkiksi kolme vuotta yhteistaloudessa asuneilla avopuolisoilla ei olisi toistensa jälkeen oikeutta leskeneläkkeeseen, vaikka muut edellytykset täyttyisivät. Yhteistalouden vähimmäiskestoajalla vältetään muutoksen vaikutusten ulottaminen sellaisiin lyhytkestoisiin avoliittoihin, joissa yhteistaloussuhde on vasta muotoutumassa. Yhteistalouden vähimmäiskestoajasta johtuen ehdotettu sääntely tulisi pääsääntöisesti sovellettavaksi yli 18-vuotiaisiin leskiin. Käytännössä myös avioliitto on vähäisin poikkeuksin mahdollinen vain 18 vuotta täyttäneille. Yhteistä lasta koskeva edellytys on yhteydessä siihen, että yhteistalouteen perustuvalla lesken perhe-eläkeoikeudella pyritään suojaamaan nimenomaan lapsen oikeutta elatukseen. Toisaalta yhteistä lasta koskeva edellytys liittyy siihen, että säännöksillä ei pyritä suojaamaan muita kuin parisuhteeseen perustuvia suhteita. Voimassa oleva perhesuhteita koskeva lainsäädäntö voi myös käytännössä vaikuttaa perhe-eläkesäännösten soveltamiseen.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että leskellä voisi olla oikeus perhe-eläkkeeseen myös myöhemmän avioliiton tai yhteistalouden perusteella sen jälkeen, kun aikaisemman avioliiton tai yhteistalouden perusteella saatu oikeus on lakannut. Muutos liittyy ehdotukseen, jonka mukaan leskeneläkeoikeus säädettäisiin määräaikaiseksi eli leskeneläke ei pääsääntöisesti jatkuisi lesken kuolemaan saakka. Voimassa olevan pykälän 4 momentin säännöksen tarkoituksena on estää useamman kuin yhden leskeneläkkeen samanaikainen maksaminen, miltä osin tilanne säilyisi nykyisellään eli leski voisi olla kerrallaan oikeutettu yhteen leskeneläkkeeseen riippumatta siitä perustuuko hänen oikeutensa TyEL:n 55 vai 57 §:ään. Momentti ilmaisee myös mahdollisten eri eläketapahtumien perusteella maksettavien leskeneläkkeiden etusijajärjestyksen eli aikaisempaan avioliittoon tai yhteistalouteen perustuva oikeus olisi aina ensisijainen riippumatta siitä, onko leski hakenut kyseistä eläkettä maksuun. Lisäksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta yhteistaloudesta, jolloin myöskään yhteistalouteen perustuva leskeneläke ei oikeuttaisi saamaan useampaa kuin yhtä leskeneläkettä samanaikaisesti.
56 §. Lapsen eläkeoikeus. Pykälässä säädetään lapsen oikeudesta perhe-eläkkeeseen. Pykälän 1 momentin johdantolausetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että lapsen eläkeoikeus jatkuisi voimassa olevaa lakia kaksi vuotta pidempään eli lapseneläkkeeseen olisi jatkossa oikeus edunjättäjän kuollessa alle 20-vuotiaalla lapsella. Pidempi maksuaika koskisi kaikkia lapseneläkkeitä eli sitä ei olisi sidottu muihin edellytyksiin esimerkiksi päätoimiseen opiskeluun kuten KEL:n mukaisessa lapseneläkkeessä. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi siten, että lesken eläkeoikeuteen tehdyt muutokset eivät vaikuttaisi lapsen eläkeoikeuden edellytyksiin. Jatkossakin lapseneläkkeen edunsaajina olisivat edunjättäjän biologiset lapset ja adoptiolapset sekä edunjättäjän kanssa avioliitossa olleen lesken lapset, jotka asuivat edunjättäjän kuollessa tämän ja lesken kanssa samassa taloudessa.
Työeläkejärjestelmän lapseneläkkeen taustalla on vanhempien elatusvastuu lapsistaan, joka perustuu lapsen elatuksesta annettuun lakiin (704/1975). Mainitun lain 3 §:n 1 momentissa säädetään, että lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää 18 vuotta. Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista. Käytännössä on myös tavallista, että vanhemmat tukevat lastensa opintoja ja toimeentuloa 18 vuoden täyttämisen jälkeen.
Täysi-ikäisen lapsen elatusoikeuden ei ole aiemmin katsottu olevan riittävä peruste ulottaa työeläkejärjestelmän perhe-eläkettä täysi-ikäiseen lapseen. Perheenhuoltajan kuoltua vastuu täysi-ikäisen lapsen elatuksesta ja toimeentulosta on siten työeläkejärjestelmän näkökulmasta jäänyt lapselle itselleen ja joissain tilanteissa valtiolle. Ehdotettu muutos lapsen eläkeoikeuden jatkamisesta kahdella vuodella vahvistaisi työeläkejärjestelmän perhe-eläkkeen toimeentuloa turvaavaa tavoitetta lapsen osalta ja yhteyttä vanhempien elatusvelvollisuuteen.
Nykyisin eläkelaitokset maksavat lapseneläkkeen pääsääntöisesti lapsen vanhemmalle tai muulle huoltajalle tämän pankkitilille. Tämä johtuu siitä, että voimassa olevan lain mukaista lapseneläkettä saavat henkilöt ovat alle 18-vuotiaita ja siitä, että lapseneläkkeen tarkoituksena on korvata perheessä lapsen elinkustannuksia silloin, kun lapsen toinen huoltaja on kuollut. Jatkossa lapsen täytettyä 18 vuotta eläkelaitoksen tulisi jatkaa eläkkeen maksua täysi-ikäiselle itselleen. Käytännössä lapsen täyttäessä 18 vuotta ja tullessa täysi-ikäiseksi, eläkelaitos pääsääntöisesti lopettaisi lapseneläkkeen maksamisen vanhemmalle ja aloittaisi lapseneläkkeen maksamisen lapselle itselleen hänen omalle pankkitililleen. Käytännössä eläkelaitos ottaisi yhteyttä edunsaajana olevaan lapseen ennen kuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi ja pyytäisi tarvittavia tietoja, kuten pankkitilitietoja, eläkkeen maksamista varten.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin lapseneläkkeeseen kuuluvasta laskennallisesta osuudesta lesken TyEL:n 85 §:n mukaan määräytyvään perhe-eläkeosuuteen. Momenttia sovellettaisiin, jos edunjättäjän jälkeen ei ole jäänyt perhe-eläkkeeseen oikeutettua leskeä, hän on kuollut tai solminut avioliiton ennen 50 vuoden täyttämistä, ennen kuin lesken oikeus perhe-eläkkeeseen on päättynyt eli käytännössä useimmiten ennen kuin lapsi on täyttänyt 20 vuotta. Jos lesken oikeus leskeneläkkeeseen on päättynyt nuorimman lapseneläkkeeseen oikeutetun lapsen täytettyä 18 vuotta tai lesken 10 vuoden leskeneläkeoikeuden päätyttyä, lapsi ei voisi saada laskennallista osuutta. Lapseneläkkeeseen luettavan niin sanotun lesken laskennallisen osuuden maksaminen jatkuisi yhtä kauan kuin lapsen oikeus lapseneläkkeeseen. Momentin soveltamisessa ei olisi merkitystä sillä, onko edunjättäjällä ollut muuta kuin TyEL:n mukaan perhe-eläkkeeseen oikeutettua leskeä Lapsi voisi siten saada laskennallisen lesken osuuden esimerkiksi silloin, kun leski on kuollut tai hän ei täytä TyEL:n 55 tai 57 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Lapselle ei voitaisi maksaa lesken osuutta, jos elossa oleva leski olisi TyEL:n mukaan oikeutettu perhe-eläkkeeseen, mutta ei olisi hakenut eläkettä maksuun. Myös entisen puolison leskeneläke estäisi lesken laskennallisen osuuden maksamisen lapseneläkkeenä. Pykälän 2 momenttia sovellettaisiin myös 3 momentin mukaiseen osuuteen lapseneläkkeestä eli lesken laskennallinen osuus voisi kuulua lapseneläkkeeseen enintään kahden edunjättäjän jälkeen.
60 §. Perhe-eläkkeen lakkaaminen. Pykälässä säädetään perhe-eläkkeen lakkaamisesta. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi leskeneläkkeen määräaikaisuudesta. Muutoksella vahvistettaisiin leskeneläkkeen tavoitetta sopeuttaa lesken ja lapsiperheiden toimeentuloa puolison kuoleman aiheuttamaan taloudelliseen muutokseen. Leskeneläkkeen tavoitteena ei enää jatkossa olisi pysyvästi säilyttää totuttua toimeentuloa. Leskeneläke lakkaisi momentin uuden 1 kohdan pääsäännön mukaan sen kalenterikuukauden lopussa, jonka aikana eläketapahtumasta on kulunut kymmenen vuotta. Leskeneläke voisi 1 kohdan mukaan lakata tätä myöhemminkin, jos edunjättäjän kuollessa hänen ja lesken kanssa samassa taloudessa asui lapsi tai lapsia, joilla on oikeus lapseneläkkeeseen edunjättäjän jälkeen ja jos nuorin lapseneläkkeeseen oikeutetuista lapsista olisi alle 18-vuotias. Tällöin leskeneläke lakkaisi sen kalenterikuukauden lopussa, jonka aikana nuorin lapseneläkkeeseen oikeutettu lapsi täyttää 18 vuotta. Ajankohta olisi käytännössä sama kuin se, josta lukien leskeneläke vähennetään TyEL:n 89 §:n 2 momentin mukaan.
Momentin 2 kohta koskisi TyEL:n 55 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja yhteistalouden perusteella perhe-eläkkeeseen oikeutettuja leskiä, joiden oikeus perhe-eläkkeeseen päättyisi aina sen kalenterikuukauden lopussa, jonka aikana nuorin perhe-eläkkeeseen oikeutetuista edunjättäjän ja lesken yhteisistä lapsista täyttäisi 18 vuotta. Yhteistalouteen perustuva oikeus perhe-eläkkeeseen olisi siten yhteydessä edunjättäjän ja lesken yhteisen lapsen elatukseen. Koska sekä 1 että 2 kohtien mukainen lesken eläkeoikeus olisi yhteydessä lapsen elatukseen, leskeneläke lakkaisi lapsen 18 vuoden täyttämisen lisäksi myös silloin, jos lapsi annettaisiin adoptoitavaksi toiseen perheeseen tai jos lapsi kuolisi. Momentin uudeksi 3 kohdaksi siirrettäisiin voimassa olevan momentin sisältö, jonka mukaan leskeneläke lakkaa, jos leski solmii uuden avioliiton ennen kuin hän on täyttänyt 50 vuotta. Säännöksen sisältö säilyisi tältä osin ennallaan, mutta muiden muutosten vuoksi sen soveltaminen laajenisi siten, että jatkossa myös yhteistalouteen perustuva oikeus leskeneläkkeeseen lakkaisi edellä mainitun avioliiton solmimisen myötä.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lapseneläke lakkaisi voimassa olevaa lakia kaksi vuotta myöhemmin eli sen kuukauden lopussa, jonka aikana lapsi täyttää 20 vuotta. Muutos liittyy TyEL:n 56 §:n 1 momentin lapsen eläkeoikeuteen ehdotettuun muutokseen, jonka mukaan lapseneläkkeen päättymisikää nostettaisiin kahdella vuodella. Säännös koskisi lapseneläkettä, joka ehdotettujen muutosten johdosta käsitteellisesti sisältäisi TyEL:n 56 §:n 1 momentin mukaisen lapseneläkkeen ja TyEL:n 56 §:ään ehdotetun uuden 3 momentin mukaisen lapseneläkkeenä maksettavan lesken laskennallisen perhe-eläkeosuuden.
61 §. Perhe-eläkkeen myöntäminen määräajaksi. Pykälässä säädetään perhe-eläkkeen myöntämisestä määräajaksi edunjättäjän todennäköisen kuoleman perusteella. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi, koska jatkossa kaikki perhe-eläkkeet olisivat määräaikaisia. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi edunjättäjän kuolinpäivän arvioinnin ja kuolemasta esitettävän selvityksen sekä perhe-eläkkeen alkamisen ja jatkumisen osalta.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi, koska voimassa oleva säännöksestä johtuu yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka nykyisessä muodossaan jäävät säännöksen perusteella osin epäselväksi. Ehdotetut muutokset toteuttaisivat nykyistä paremmin perustuslain 80 §:n 1 momentin vaatimuksen siitä, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Näin ollen pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi nykyistä soveltamiskäytäntöä vastaavasti.
Voimassa olevan lain 61 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 45/2005 vp) mukaan perhe-eläke voidaan myöntää määräajaksi, vaikka edunjättäjän kuolemasta ei voida esittää selvitystä, jos edunjättäjän kuolema olisi todennäköistä hukkumisen, muun onnettomuuden tai muun niihin rinnastettavan syyn takia. Myöntäessään eläkkeen tämän pykälän perusteella eläkelaitos arvioi edunjättäjän kuolinhetken. Tätä arvioitua kuolinhetkeä noudatetaan perustelujen mukaan lakia sovellettaessa, vaikka tuomioistuin vahvistaisi edunjättäjän kuolinhetkeksi muun myöhemmän päivän. Eläkelaitoksen oikeudesta arvioida kuolinpäivä ei kuitenkaan säädetä laissa.
Kuolleeksi julistamisesta annetun lain (127/2005) mukaan edunjättäjän voi julistaa kuolleeksi joko tuomioistuin tai Digi- ja väestötietovirasto. Tuomioistuin voi julistaa henkilön kuolleeksi odotusajan jälkeen tai ilman odotusaikaa, jos henkilö on kadotessaan ollut välittömässä hengenvaarassa, eikä ole syytä olettaa hänen pelastuneen. Odotusaika voi olla yksi tai viisi vuotta. Odotusaika on yksi vuosi, jos kadonnut henkilö on kadotessaan ollut olosuhteissa, joihin liittyy hengenvaara, tai jos katoamiseen liittyvät olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen muutoin on erittäin todennäköistä, että hän on kuollut. Muissa tapauksissa odotusaika on viisi vuotta. Odotusaika lasketaan siitä, kun kadonnut henkilö on tiettävästi viimeksi ollut elossa. Eläkelaitoksella ei ole oikeutta hakea eläkkeensaajan kuolleeksi julistamista. Tähän ei myöskään ehdoteta muutosta.
Perhe-eläkkeen tavoitteiden toteutumisen kannalta on tärkeää, että eläkelaitoksella on oikeus arvioida kuolinpäivä, joka käytännössä voi erota tuomioistuimen määräämästä kuolinpäivästä jopa viidellä vuodella. Tämä johtuu siitä, että edunsaajat voisivat muutoin joutua tulemaan toimeen ilman perhe-eläkettä jopa viisi vuotta odottaessaan kuolleeksi julistamista. Lisäksi osa edunsaajista voisi jäädä kokonaan ilman eläkettä, jos oikeus perhe-eläkkeeseen on ehtinyt päättyä. Esimerkiksi lapsi on voinut täyttää lapseneläkkeen päättymisiän odotusajan kuluessa. Lisäksi jopa viiden vuoden odotusajan noudattaminen voisi johtaa perhe-eläkkeen määrän olennaiseen pienenemiseen, jos edunjättäjä ei ole ollut kadotessaan eläkkeellä. Näissä tilanteissa perhe-eläkkeen perusteeksi lasketaan eläke, jota edunjättäjä olisi saanut, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettavassa määrin työkyvyttömäksi kuolinpäivänään. Tällöin tulevan ajan eläkkeen määrä määräytyy työntekijän viimeisen viiden kalenterivuoden ansioiden perusteella eli tulevan ajan eläkkeen määrä voisi olla nolla 5 vuoden kadoksissa olon jälkeen. Edellä mainituista syistä laissa ehdotetaan säädettäväksi eläkelaitoksen oikeudesta arvioida kuolinpäivä.
Eläketurvakeskuksen eläkelaitoksille antamien voimassa olevaa lakia koskevien soveltamisohjeiden mukaan poliisille tehtyä katoamisilmoitusta tai muuta vastaavaa selvitystä on yleensä pidetty riittävänä selvityksenä eläkkeen myöntämiselle. Käytännössä eläkelaitoksella ei siis ole jäänyt harkinnanvaraa eläkkeen myöntämiseksi, jos mainittu selvitys on olemassa. Tämä ei kuitenkaan ilmene säännöksestä, jonka mukaan perhe-eläke voidaan myöntää. Säännöstä ehdotetaankin muutettavaksi niin, että eläkelaitoksen mahdollisuus harkita eläkkeen myöntämistä poistetaan ja laissa säädetään nykyistä soveltamiskäytäntöä vastaavasti, minkälaista selvitystä pidetään riittävänä osoituksena edunjättäjän kuolemasta säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa.
Voimassa olevasta laista ei käy ilmi, mistä alkaen perhe-eläke pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa myönnetään. Eläketurvakeskuksen eläkelaitoksille antamien voimassa olevaa lakia koskevien soveltamisohjeiden mukaan määräaikainen perhe-eläke myönnetään edunjättäjän katoamista tai onnettomuuteen joutumista seuraavan kuukauden alusta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi soveltamisohjetta vastaavasti.
Voimassa olevasta laista ei myöskään käy ilmi, kuinka pitkään määräaikaista perhe-eläkettä maksetaan. Eläketurvakeskuksen voimassa olevien soveltamisohjeiden mukaan määräaikaista perhe-eläkettä maksetaan siihen saakka, kunnes tuomioistuin on julistanut edunjättäjän kuolleeksi. Tämän jälkeen perhe-eläke muutetaan toistaiseksi voimassa olevaksi. Eläkelaitos harkitsee tapauskohtaisesti, kuinka pitkäksi ajaksi määräaikainen perhe-eläke voidaan kussakin tilanteessa myöntää. Koska ehdotettujen muutosten johdosta perhe-eläkkeestä tulisi määräaikainen muutoinkin, ei ole tarkoituksenmukaista todennäköisen kuoleman tilanteissa säätää enää erillisestä määräajan kestävästä perhe-eläkkeestä. Väliaikainen perhe-eläkepäätös ei myöskään edunsaajien kannalta ole perusteltu. Tästä johtuen ehdotetaan, että perhe-eläke myönnettäisiin näissä tilanteissa lopullisella päätöksellä. Tilanteen niin vaatiessa perhe-eläke voitaisiin myöhemmin lakkauttaa 113 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska edunjättäjän eläkkeen lakkauttamisesta 61 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa säädettäisiin 113 §:ssä.
62 §. Leskeneläkkeen maksaminen kertasuorituksena. Pykälässä säädetään leskeneläkkeen maksamisesta kertasuorituksena silloin, kun leski solmii uuden avioliiton ennen kuin hän on täyttänyt 50 vuotta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kertasuorituksena maksettava määrä ei voisi ylittää lesken eläkeoikeuden keston mukaan laskettua määrää eli jos leskeneläke olisi jatkunut kolmea vuotta lyhyemmän ajan kymmenen vuoden määräajan päättymisen tai nuorimman lapsen 18 vuoden täyttämisen vuoksi kertasuorituksena maksettaisiin määrä, joka on yhtä suuri kuin kertasuoritukseen oikeutetun leskeneläke olisi ollut tältä kolmea vuotta lyhyemmältä ajalta. Kertasuoritusta ei maksettaisi, jos saman edunjättäjän jälkeen perhe-eläkkeeseen oikeutettu lapsi tulisi lesken avioliiton solmimisen jälkeen oikeutetuksi lapseneläkkeeseen kuuluvaan niin sanottuun lapsen lisäosaan eli 56 §:n 3 momentin mukaiseen laskennalliseen osuuteen lesken perhe-eläkkeestä. Lisäksi 1 momentin viittausta ehdotetaan tarkennettavaksi, jolloin säännös koskisi edelleen voimassa olevassa laissa tarkoitettua tilannetta. Muutos liittyy TyEL:n 60 §:n ehdotettuun muutokseen, jolla leskeneläke säädettäisiin määräaikaiseksi.
85 §. Lesken ja entisen puolison eläkkeen määrä. Pykälässä säädetään lesken ja entisen puolison eläkkeen määrästä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi nykytilaa vastaavasti. Jatkossakin tarkoituksena on, että kaikissa erilaisissa perhetilanteissa perhe-eläkkeiden yhteismäärä eli lesken ja entisten puolisoiden sekä lasten eläkkeiden enimmäismäärä voisi olla enintään perhe-eläkkeen perusteen suuruinen. Voimassa olevan momentin viittaus 2 momenttiin ja 88─93 §:iin ehdotetaan poistettavaksi säännöksen selkeyden parantamiseksi. Viittaus on tarkoitukseltaan informatiivinen, joten sen poistaminen momentista ei muuta säännösten sisältöä tai keskinäistä suhdetta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa täsmennettäisiin leskeneläkkeen määrän laskentaa tilanteessa, jossa leskeneläkkeen edunsaajina olisi poikkeuksellisesti useampi kuin yksi leski. Leskeneläkkeiden enimmäismäärä olisi myös tällöin enintään 1 momentissa säädetyn suuruinen. Tarkoituksena on, että kaikissa erilaisissa perhetilanteissa perhe-eläkkeiden enimmäismäärä eli lesken ja entisten puolisoiden sekä lasten eläkkeiden yhteen laskettu määrä voisi jatkossakin olla enintään perhe-eläkkeen perusteen suuruinen.
Uudessa 3 momentissa säädettäisiin leskeneläkkeen määrän jakaantumisesta mahdollisten useampien leskeneläkkeen edunsaajina olevien leskien kesken. Sääntely on tarpeen, koska esityksessä ehdotetut muutokset leskeneläkeoikeuden laajentamisesta eräisiin yhteistaloudessa edunjättäjän kanssa asuneisiin leskiin voivat joissain tilanteissa johtaa siihen, että useammalla kuin yhdellä leskellä olisi saman edunjättäjän jälkeen oikeus leskeneläkkeeseen. Lähtökohtaisesti leskeneläke jakaantuisi leskille tasan eli samalla tavoin kuin lapseneläkkeeseen oikeutetuilla lapsilla voimassa olevan 86 §:n mukaan. Määräytyminen olisi hieman erilainen, jos leskellä olisi yksi tai useampi 57 §:n mukainen leskeneläkkeeseen oikeutettu entinen aviopuoliso. Tällöin 2 momentin mukainen entisen aviopuolison osuus vähennettäisiin 1 momentin mukaisesta leskeneläkkeen määrästä ja jäljelle jäävä osuus jaettaisiin tasan leskien kesken. Jos entisen aviopuolison osuus olisi laskennallisesti suurempi kuin edunsaajina olevien leskien ja entisten aviopuolisoiden lukumäärällä jaettu leskeneläkkeen 1 momentin 1─4 kohdan mukainen määrä, entisen aviopuolison osuus olisi kuitenkin enintään yhden lesken osuuden suuruinen. Tarkoituksena olisi, että entisen aviopuolison osuus perhe-eläkkeestä ei voisi olla suurempi kuin edunjättäjän lesken osuus. Muutoin entisten aviopuolisoiden leskeneläkkeiden määrä laskettaisiin edelleenkin voimassa olevan 2 momentin mukaan.
86 §. Lapseneläkkeen määrä. Pykälässä säädetään lapseneläkkeen määrästä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin TyEL:n 56 §:n uudessa 3 momentissa tarkoitetun lapseneläkkeenä maksettavan lesken laskennallisen perhe-eläkeosuuden jakamisesta edunsaajina oleville lapsille. Jako tehtäisiin tasan kaikkien edunjättäjän jälkeen myönnettävän perhe-eläkkeen edunsaajina olevien lasten kesken, jolloin lesken ja lapsen väliselle sukulaisuussuhteelle ei annettaisi merkitystä. Perhe-eläke on edunjättäjälle karttunutta eläkettä, jolloin hänen edunsaajinaan olevilla lapsilla olisi yhtäläinen oikeus kaikkiin perhe-eläkkeen osiin. Lesken laskennallista osuutta voisi siten saada myös lapsi, joka on esimerkiksi syntynyt edunjättäjän aikaisemmassa avioliitossa.
113 §. Maksamisen alkaminen, päättäminen, keskeyttäminen ja lakkauttaminen. Pykälän 3 momentissa säädetään eläkkeen lakkauttamisesta eläkkeensaajan todennäköisen kuoleman vuoksi. Momenttia ehdotetaan osin täsmennettäväksi sekä täydennettäväksi voimassa olevan lain 61 §:n 2 momentin säännöksellä, joka koskee edunjättäjän työeläkkeen lakkauttamista. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti.
Voimassa olevan lain 61 §:n 2 momentin mukaan, kun perhe-eläke myönnetään määräajaksi 61 §:n 1 momentin mukaisesti, edunjättäjän työeläke lakkautetaan perhe-eläkkeen alkamispäivästä. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (HE 45/2005 vp) eläkelaitos lakkauttaa työeläkkeen eläkkeensaajan katoamispäivään. Säännöksellä vältytään siis tilanteista, joissa eläkelaitoksen tulisi maksaa jo keskeytettyä eläkettä kadonneelle eläkkeensaajalle sen vuoksi, että kuolleeksi julistamisen yhteydessä kuolinpäiväksi katsotaan päivä, jona on kulunut viisi vuotta siitä, kun eläkkeensaaja tiettävästi oli elossa.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siltä osin, että eläke lakkautetaan sen kuukauden loppuun, minkä aikana eläkkeensaaja on eläkelaitoksen tekemän arvion mukaan kuollut. Lähes kaikki eläkkeet ja niihin rinnastettavat etuudet, lukuunottamatta kuntoutusrahaa, lakkautetaan aina kuukauden viimeiseen päivään. Lisäksi eläkelaitoksen oikeus lakkauttaa maksussa oleva eläke muutettaisiin sanamuodoltaan eläkelaitosta velvoittavaksi eli eläkkeen lakkauttaminen ei olisi enää jatkossa eläkelaitoksen harkinnassa. Tähän liittyen 61 §:n 2 momentti kumottaisiin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin myönnetyn perhe-eläkkeen lakkauttamisesta tilanteessa, jossa myöhemmin käy ilmi, että edunjättäjä ei olekaan kuollut ja siten perhe-eläkkeen saamisen edellytykset eivät täyty. Ehdotetun säännöksen mukaan perhe-eläke lakkautettaisiin selvityksen saamista seuraavan kuukauden alusta lukien. Eli sen jälkeen, kun on tullut tieto edunjättäjän elossa olosta.
Säännöksen täsmentäminen on tarpeen, koska voimassa olevassa laissa ei ole säännöstä, jonka mukaan myönnetty perhe-eläkeoikeus voitaisiin lakkauttaa, jos myöhemmin ilmenee, että edunjättäjä onkin elossa. Voimassa olevan lain 140 §:ssä säädetty lainvoimaisen päätöksen poistaminen ei kaikissa katoamistilanteissa tai muissa vastaavissa tilanteissa sovellu päätöksen myöhempään muuttamiseen, koska säännös edellyttää, että päätös on perustunut virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai on ilmeisen lain vastainen. Voimassa olevan lain 61 §:n nojalla tehty perhe-eläkkeen myöntöpäätös perustuu kuitenkin lain mukaan eläkelaitoksen tekemään arvioon edunjättäjän todennäköisestä kuolemasta eli useimmiten asiassa ei eläkettä myönnettäessä ole voinut olla lain edellyttämää virhettä tai puutteellisuutta. Mahdollisessa vilppitapauksessa eläkeasiaa käsiteltäessä voitaisiin kuitenkin soveltaa 189 §:n säännöstä eläketurvan väärinkäytöstä.