4.2.1.1  Vaikutukset yrityksiin

Lakimuutoksella ei itsessään ole suoraa vaikutuksia yrityksiin, vaan vaikutukset riippuvat palkkarajan tasosta. Mahdollisuus muuttaa palkkarajaa asetuksella saattaa kuitenkin lisätä epävarmuutta yrityksissä, jos rajaa jatkossa muutetaan usein. Asetuksenantovaltuus kuitenkin rajaa valtioneuvoston harkintaa on, joten palkkaraja ei voisi muuttua kovinkaan paljoa tai ennakoimattomasti. Tämän pitäisi vähentää epävarmuutta yrityksissä. Kun asetuksella on tarkoitus asettaa työntekijän oleskeluluvan palkkaraja 1 600 euroon, se tarkoittaa, että yritykset joutuvat nykyistä useammin takaamaan kokoaikatyötä työntekijöille, jotta nämä voisivat saada oleskeluluvan tehtävää varten. Tämä voi nostaa kynnystä palkata työntekijöitä, jos työnantaja on epävarma siitä, onko hänellä tarjota riittävästi tunteja työntekijälle. Työntekijän oleskeluluvan 1 600 euron palkkarajan toimialakohtaisia yritys- ja muita vaikutuksia on eritelty tarkemmin kohdassa 4.2.1.3 Työllisyys ja työelämä. 

4.2.1.2  Julkinen talous

Lakimuutoksen vaikutukset julkiseen talouteen riippuvat asetuksella asetettavan palkkarajan tasosta. Hallitusohjelman mukaan palkkaraja on tarkoitus asettaa 1 600 euroon, joten vaikutuksia on tässä arvioitu olettaen, että palkkaraja asetetaan kyseiselle tasolle. Julkisen talouden kokonaisvaikutus riippuu sekä palkkarajan vaikutuksesta maahan tulijoiden määrään että kyseisten maahanmuuttajien keskimääräisestä vaikutuksesta julkiseen talouteen. 

Yksi tapa arvioida työntekijän oleskeluluvan palkkarajan julkisen talouden vaikutuksia on tarkastella työperäisten maahanmuuttajien suoria nettotulonsiirtoja eli maksettuja veroja ja veroluonteisia maksuja sekä saatuja sosiaalietuuksia palkkaluokittain. Hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä valtiovarainministeriössä laadittiin tällainen arvio perustuen väestötason aineistoihin Ks. Emmi-tietopankissa dokumentit ”2023-05-17 EI-ETA-työperäinen maahanmuutto.pdf ” https://vm.emmi.fi/l/ZxfX_kBZFdhG/ . Aineistossa työperäiseksi maahanmuuttajaksi määriteltiin henkilö, joka maahantulovuotensa lopussa on pääasialliselta toiminnaltaan työllinen. Tarkastelussa EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulleen työperäisen maahanmuuttajan keskimääräinen vaikutus julkiseen talouteen suorien nettotulonsiirtojen näkökulmasta on positiivinen, kun arvioitu palkka maahantulovuonna ylittää tuhat euroa kuussa (vuoden 2019 tasossa). Suorat tulonsiirrot tarjoavat kuitenkin vain kapean kuvan julkisen talouden vaikutuksista. Kokonaisvaltaisempi kuva maahanmuuttajan vaikutuksesta julkiseen talouteen saadaan, kun julkisen talouden vaikutuksia tarkastellaan elinkaarilaskelmalla laajemmin koko maahanmuuttajan elinkaaren yli.  

Valtiovarainministeriössä on tehty arvioita EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevan työperäisen maahanmuuttajan julkisen talouden vaikutuksista yksinkertaistetulla elinkaarilaskelmalla. Yksityiskohtaisempi kuvaus menetelmästä, käytetyistä aineistoista sekä oletuksista löytyy raportissa Selvitys tulorajan asettamisen vaikutuksista työvoiman saatavuuteen ja julkistalouteen Elinkaarilaskelmassa muodostetaan arvio keskimääräisen, EU/ETA-maiden ulkopuolelta 35-vuotiaana työn perusteella maahan tulevan henkilön vaikutuksesta julkiseen talouteen maahantulosta 80 ikävuoteen asti. Huomionarvoista on, että maahanmuuton vaikutukset julkiseen talouteen riippuvat merkittävällä tavalla maahantuloiästä. Jos maahanmuuttaja tulee maahan nuorena, tästä seuraa pidempi aktiivityöuran aika suhteessa passiiviaikaan (eläkkeellä oloon). Jos työura on lyhyt, kertyy työuran ajalta esimerkiksi vähemmän työeläkettä, jolloin tarve täydentävälle kansaneläkkeelle on suurempi. Elinkaaren loppupäässä myös kulutetaan keskimääräistä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Laskelmassa käytetty 35 vuoden ikä vastaa melko tyypillistä työperusteisen maahanmuuttajan maahantuloikää.  

Elinkaarilaskelmassa on hyödynnetty yksikkötason aineistoja, joissa työperäiseksi maahanmuuttajaksi määritellään henkilö, joka maahantulovuotensa lopussa on pääasialliselta toiminnaltaan työllinen. Tarkastelu on rajattu henkilöihin, joiden keskimääräinen kuukausipalkka maahantulovuonna oli 1 300–2 000 euroa. Laskelmassa julkisen talouden vaikutuksista on huomioitu suorat tulonsiirrot (eli maksetut verot ja veroluonteiset maksut sekä saadut sosiaaliturvaetuudet), välillinen verotus, työnantajan sivukulut ja työpanoksesta maksettava yhteisövero. Lisäksi julkisen talouden kustannuksia on arvioitu ikäsidonnaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden ja julkishyödykkeiden Puhtaiksi julkishyödykkeiksi on oletettu yleinen julkishallinto ja puolustus. Maahanmuuton kasvun ei oleteta vaikuttavan näiden kustannuksiin. Ruuhkautuvien julkishyödykkeiden osalta maahanmuuton kasvun ajatellaan kasvattavan kustannuksia keskimääräisen kustannuksen verran. Tämä todennäköisesti hieman yliarvioi maahanmuutosta aiheutuvia kustannuksia. osalta. Laskelmassa huomioidaan myös se, että ajan kuluessa osa työperäisistä maahanmuuttajista muuttaa pois Suomesta. Elinkaaret muodostetaan regressiomallilla. Lopulta tulokset diskontataan, ja diskontattujen tulojen ja menojen summa muodostaa julkisen talouden nettonykyarvon elinkaaren yli. Elinkaarilaskelman mukaisiin arvioihin julkisen talouden vaikutuksesta liittyy epävarmuutta muun muassa aineiston puutteellisuuden johdosta. Arvio vaikutuksesta on myös herkkä pienille muutoksille oletuksissa. Vaikka tarkka arvio elinkaarivaikutuksesta on herkkä pienille oletusmuutoksille, voidaan laskelmien pohjalta todeta, että 35-vuotiaana EU/ETA-alueen ulkopuolelta maahan tulevan työperäisen maahanmuuttajan, jonka arvioitu palkkatulo maahantulovuonna on noin 1500 euroa kuussa, keskimääräinen vuosivaikutus julkiseen talouteen elinkaaren yli on vähäinen, ja pääasiassa lähellä nollaa.  

Elinkaarivaikutuksen lisäksi julkisen talouden kokonaisvaikutus riippuu siitä, kuinka monen henkilön maahantuloa palkkaraja rajoittaisi. Osiossa 4.2.1.3 on arvioitu, että aiempien vuosien toteumien perusteella palkkarajan asettaminen rajoittaisi työvoiman saatavuutta noin 120–250 henkilöllä vuodessa, mikäli tulorajaa nostettaisiin ansiotasoindeksiä vastaavasti. Mikäli palkkaraja ei nousisi ansiotasoindeksin mukaisesti, sen merkitys katoaisi vuoteen 2029 mennessä. Lisäksi palkkarajalla olisi myös kertaluontoinen kielteinen vaikutus myönnettyjen jatkolupien määrään. Koska palkkarajan arvioidaan rajoittavan varsin pienen ihmismäärän maahantuloa, ja kyseisten henkilöiden keskimääräinen vuosivaikutus julkiseen talouteen elinkaaren yli arvioidaan vähäiseksi, työntekijän oleskeluluvan palkkarajan asettamisella siten, että se on alakohtainen työehtosopimuksen vähimmäismäärä, kuitenkin vähintään 1 600 euroa kuukaudessa, ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia julkiseen talouteen. 

Huomionarvoista on, että maahanmuuttajan vaikutus julkiseen talouteen vaihtelee elinkaaren yli. Vaikutus julkiseen talouteen on positiivinen elinkaaren alkuvaiheessa työllisyysasteen ollessa korkea, kun taas myöhemmillä ikävuosilla vuosivaikutus kääntyy negatiiviseksi. Näin ollen palkkarajan, joka rajoittaa maahantuloa, vaikutus julkiseen talouteen olisi lyhyellä aikavälillä negatiivinen, sillä henkilöt, joiden maahantuloa muutos rajoittaa, olisivat tällöin olleet elinkaarensa varhaisemmassa vaiheessa. 

4.2.1.3  Työllisyys ja työelämä

Työllisyys ja työvoiman saatavuus

Työperusteisen maahanmuuton vaikutukset työllisyyteen ovat moninaiset. Lähtökohtaisesti työperusteinen maahanmuutto lisää työvoiman tarjontaa ja kasvattaa siten myös työllisten määrää. Vaikutukset maassa jo olevien työmarkkinatulemiin ovat puolestaan sidoksissa siihen, kilpailevatko tulokkaat paikallisten kanssa samoilla työmarkkinoilla vai täydentääkö maahan muuttaneiden osaaminen paikallisten osaamista. Vaikutukset jakautuvat epätasaisesti paikallisväestössä. Matalapalkka-aloille kohdistuvan maahanmuuton työllisyysvaikutukset ovat varsinkin lyhyellä aikavälillä kielteiset matalapalkka-aloilla työskenteleville, mutta samanaikaisesti matalapalkka-alojen työvoiman tarjonnan lisääntyminen voi nostaa korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysyntää (Dustmann et al., 2016). Viimeaikaisen kirjallisuuden perusteella maahanmuuton kokonaisvaikutus paikallisväestön työmarkkinatulemiin on hyvin pieni, mutta todennäköisesti positiivinen (Edo, 2019). 

Palkkarajan asettaminen vähentää työperusteista maahanmuuttoa ja siksi sen suorat ja epäsuorat työllisyysvaikutukset ovat päinvastaiset. Työvoiman tarjonnan väheneminen vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen. Paikallisväestön työllisyyteen vaikutus on puolestaan myönteinen matalapalkka-aloilla ja kielteinen korkeampaa osaamista vaativissa tehtävissä. Esitetyillä lakimuutoksilla ei itsessään ole vaikutuksia työvoiman saatavuuteen, vaan merkityksellistä on nimenomaan se, mille tasolle palkkaraja asetetaan. Hallitusohjelman mukaan palkkaraja on tarkoitus asettaa 1 600 euroon, joten tässä esityksessä arvioidaan asetettavan palkkarajan vaikutuksia olettaen, että se asetetaan hallitusohjelmassa päätetylle tasolle. 

Vuosina 2019–2023 sellaisia ensimmäisiä työntekijän oleskelulupia, joissa kuukausipalkka oli alle 1 600 euroa, myönnettiin Maahanmuuttoviraston seurannan perusteella keskimäärin noin 1100 vuodessa. Yleisen ansiotason ja työehtosopimusten vähimmäispalkkojen nousun johdosta, alle 1 600 euron jäävien ensimmäisten oleskelupien määrä on kuitenkin laskussa. Vuonna 2023 alle 1 600 euron palkkarajan alle jääviä ensimmäisiä oleskelulupia myönnettiin vähemmän (831 kappaletta) kuin vuosina 2019–2021, vaikka myönnettyjen työntekijän oleskelulupien kokonaismäärä oli selvästi vertailuvuosia korkeampi. Ansiotason noustessa 1600 euron tulorajan vaikutuksen voidaan arvioida laskevan myös tulevina vuosina merkittävästi, ellei tulorajaa päivitetä jatkossa ansiotason nousua vastaavasti. 

Tulorajan vaikutuksia ja sen asettamista koskevassa erillisessä selvityksessä ansiotason nousu on pyritty huomioimaan korottamalla tulotiedot ansiotasoindeksin avulla vastaamaan vuoden 2022 tasoa. Tällöin 1600 euron tulorajan alle olisi jäänyt vuosina 2019–2021 keskimäärin noin 600 ensimmäisellä työntekijän oleskeluluvalla tullutta henkilöä vuodessa. Vuosina 2022–2023 työntekijän oleskelulupia myönnettiin huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina. Jos maahanmuuton volyymi olisi ollut vuoden 2022 ennätysvuoden tasolla ja sen kompositio olisi vastannut vuosia 2019–2021, 1600 euron tulorajan alle olisi jäänyt selvityksen arvion mukaan noin 1 200 ensimmäisellä työntekijän oleskeluluvalla tullutta henkilöä. 

Selvityksen laatimishetkellä ei ollut käytössä tuoreempaa dataa ansiotasoindeksin kehityksestä. Vuoden 2023 toteuman ja vuosien 2024–2025 ennusteen (valtiovarainministeriö, joulukuu 2023) mukaan ansiotasoindeksi kuitenkin on vuonna 2025 noin 11 prosenttia korkeammalla tasolla kuin vuonna 2022. Ansiotason nousun takia myös 1 600 euron palkkarajan työvoiman saatavuutta rajoittava vaikutus laskee. Ansiotasoindeksin arvoitu nousu huomioiden, 1 600 euron palkkarajan rajoittaisi työvoiman saatavuutta vuodesta 2025 alkaen noin 120 henkilöllä, mikäli työvoiman maahanmuuton volyymi olisi vuosien 2019–2021 tasolla ja noin 250 henkilöllä, mikäli työvoiman maahanmuuton volyymi olisi vuoden 2022 tasolla. 

Yllä olevat laskelmat perustuvat oletukseen siitä, että tulorajaa nostettaisiin vuosittain asetuksella ansiotasoindeksin mukaisesti. Jos kuitenkin tulorajaa ei kuitenkaan päädyttäisi nostamaan asetuksella, sen vaikutus työllisyyteen ja työvoiman saatavuuteen katoaisi nopeasti. Tässä vaiheessa ei hallitusohjelmassa ole sovittu sen nostamisesta. Tällä hetkellä tulorajaa vastaavana rajoituksena ulkomaisen työvoiman maahantulolle voidaan pitää työttömyysturvalain (1290/2002) työssäoloehtoa. Vähimmäisedellytys työntekijän ensimmäisen oleskeluvan myöntämiselle on se, että peruspalkka, mukaan lukien luontoisedut, tulee olla vähintään työssäoloehdon vähimmäisrajan mukainen eli 1399 €/kk vuonna 2024. Työssäoloehdon mukaisen kokoaikatyön palkan tasoa tarkistetaan vuosittain. Mikäli työssäoloehdossa edellyttävä palkka nousisi valtiovarainministeriön kansa talousosaston joulun 2023 ennusteen mukaisesti tulevina vuosina, työssäoloehto saavuttaisi 1 600 euron tulorajan vuonna 2029. Tällöin myös kiinteän 1 600 euron tulorajan vaikutus työvoiman saatavuuteen menettäisi merkityksensä. 

Tulorajan asettamisen työvoiman saatavuutta rajoittavien vaikutusten kannalta olennaista on rajoitusten määrän ohella myös niiden laatu. Maahanmuuttovirastolle ilmoitetut palkat eivät vastaa henkilöiden todellisia ansiotuloja, sillä niissä ei muun muassa huomioida lomarahoja- ja korvauksia, erilaisia lisiä kuten ylityö- ja vuorolisiä tai sitä, että henkilöllä voi olla useampi kuin yksi työpaikka. Lisäksi palkat tyypillisesti nousevat maahantulon jälkeen yleisen palkkatason nousun myötä sekä työntekijöiden osaamisen karttuessa. Tulorajan asettamassa koskevan selvityksen perusteella todelliset ansiotulot olivat maassaoloaikana selvästi suuremmat kuin maahanmuuttovirastolle ilmoitetut palkat. Alhaisimmillaan työntekijän ensimmäisellä oleskeluluvalla maahan tulleiden toteutuneet tulot vuosina 2019–2021 olivat 1 909 euroa kuukaudessa, kun maahanmuuttovirastolle ilmoitetut palkat olivat 1 000–1 300 euroa kuukaudessa. Ilmoitettujen tulojen keskiarvo oli 2 385 euroa kuukaudessa ja toteutuneiden tulojen keskiarvo 2 589 euroa kuukaudessa. Ilmoitettujen tulojen mediaani oli puolestaan 1 902 euroa ja toteutuneiden tulojen mediaani 2 346 euroa kuukaudessa. Tulorajan asettamisella voidaan siis käytännössä estää myös monien sellaisten henkilöiden maahantulo, joiden todelliset tulot asettuisivat selvästi rajan yläpuolelle. Toisaalta tuloraja tai mikään muukaan ennakkovalvonnan muoto ei myöskään takaa, että kaikki työntekijän oleskeluluvalla maahan tulleet saisivat tosiasiallisesti palkkaa tulorajan ylittävän määrän. 

Toimialoittain tulorajan asettamisen vaikutukset näkyisivät erityisesti maa-, metsä- ja kalataloudessa sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa. Maahanmuuttovirastolle ilmoitettujen tulojen perusteella 1 600 tulorajan jäisi erityisesti henkilöitä ammattiluokissa maanviljelijät ja eläintenkasvattajat ym. ja maa-, metsä- ja kalatalouden avustavat työntekijät sekä siivoajat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät. Alueellisesti vaikutukset olisivat suhteellisesti suurimpia Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa. 

Työmarkkinoiden kohtaannon näkökulmasta monet niistä ammateista, joissa tulorajat vaikeuttaisivat työntekijöiden maahanpääsyä, ovat ammatteja, voidaan määritellä työvoimapulasta tai kohtaanto-ongelmasta kärsiviksi ammateiksi. Ammattien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Esimerkiksi hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöistä on melko selkeä työvoimapula, mutta siivoojia, kotiapulaisia ja muita puhdistustyöntekijöitä on työttöminä paljon. Maa- ja metsätalouden ammateissa kohtaanto-ongelmaa selittää puolestaan pitkälti työn kausiluontoisuus. 

Aiempien vuosien toteumien perusteella palkkarajan asettaminen rajoittaisi työvoiman saatavuutta noin 120–250 henkilöllä vuodessa, mikäli palkkarajaa nostettaisiin ansiotasoindeksiä vastaavasti. Mikäli palkkaraja ei nousisi ansiotasoindeksin mukaisesti, sen merkitys katoaisi arviolta vuoteen 2029 mennessä. Tällä hetkellä esityksen mukaan ei palkkaraja nouse automaattisesti ansiotasoindeksin perusteella, vaan valtioneuvoston tulisi erikseen päättää sen nostamisesta asetusta muuttamalla. Lisäksi palkkarajan asettamisessa olisi myös kertaluontoinen kielteinen vaikutus myönnettyjen jatkolupien määrään. Jatkolupien vaikutuksen kertaluonteisuus johtuu siitä, että henkilöt, joiden myönnetään jatkolupa alle 1 600 euron palkkatasolla, ovat suurimmaksi osaksi samoja, joiden palkkataso ensimmäisessä luvassa jää alle 1 600 euron. Vuosina 2019–2023 sellaisia työntekijän jatkolupia, joissa kuukausitulot olivat alle 1 600 euroa, myönnettiin suurin piirtein saman verran kuin vastaavia ensimmäisiä oleskelulupia. 

Todellinen vaikutus työllisyyteen olisi kuitenkin arviolta selvästi pienempi kuin vaikutusten laskennallinen enimmäismäärä. Tälle on useita syitä. Ensinnäkin, arviolta vajaa 30 prosenttia pienipalkkaisista työperusteisista maahanmuuttajista poistuu maasta ensimmäisen viiden vuoden aikana. Lisäksi osalla työperusteisista muuttajista on Suomessa työttömyysjaksoja. Näin ollen pysyvämpi kielteinen työllisyysvaikutus olisi huomattavasti pienempi kuin niiden henkilöiden määrä, jotka olisivat tulleet maahan alle 1 600 euron palkkatasolla, mutta eivät pääsisi maahan palkkarajojen asettamisen jälkeen. Toiseksi, työnantajat voisivat muuttaa käyttäytymistään tulorajojen asettamisen jälkeen. He voisivat esimerkiksi palkata henkilöitä useammin kokoaikaiseen työhön osa-aikaisen työn sijaan tai nostaa työntekijälle maksettavaa palkkaa. Palkkojen nostamisen mahdollisuus on kuitenkin rajallinen, sillä se lisäisi painetta nostaa myös Suomesta rekrytoitujen henkilöiden palkkoja ja johtaisi työvoimakustannusten nousuun. 

Palkkatason nousu parantaisi jossain määrin työmarkkinoiden kohtaantoa, sillä palkan noustessa useampi Suomessa asuva olisi valmis vastaanottamaan työtä. Palkkatason maltillinen nosto ei kuitenkaan todennäköisesti riittäisi kompensoimaan tulorajan asettamisesta johtuvaa työvoiman tarjonnan vähenemistä, sillä ero aiemmin maksettuihin palkkoihin ei olisi erityisen suuri. Sen sijaan avoinna olevien työpaikkojen avoinna olon kesto ja täyttämättä jääneiden työpaikkojen määrä todennäköisesti kasvaisi. On myös otettava huomioon, että ulkomaisen työvoiman rekrytointi ja työtehtävään perehdytys on kallis ja aikaa vievä prosessi. Tämän takia työnantajien voidaan olettaa useimmiten palkkaavan mieluummin maassa jo olevan henkilön, jos työnantajan tarpeet ja työnhakijan osaaminen kohtaavat. Ulkomaista työvoimaa palkataankin erityisesti silloin, kun työtehtävään ei ole saatavilla tarjotulla palkalla kotimaista työvoimaa. 

Pidemmällä aikavälillä on myös mahdollista, että työvoiman saatavuuden heikentyminen johtaisi joko tuotannon siirtymiseen ulkomaille tai yritystoiminnan lakkaamiseen. Tällöin kielteinen työllisyysvaikutus koskisi jossain määrin myös yritysten muita työntekijöitä. Tällainen kehitys ei vaikuta kuitenkaan todennäköiseltä, sillä suuri osa työtehtävistä niissä ammateissa, joissa työperusteisen maahanmuuttajien palkkataso on jäänyt alle 1600 euron, ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, joita ei voi siirtää ulkomaille (esimerkiksi siivoajat ja maataloustyö). 

Sen sijaan on mahdollista, että yritykset osittain siirtyvät ostamaan työtä alihankintana muilta yrityksiltä, jotka voivat lähettää työvoimaa toisesta EU-jäsenvaltiosta. Ulkomaalaislain 81 b §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ulkomaalaisella on oikeus tehdä ansiotyötä ja harjoittaa elinkeinoa ilman oleskelulupaa enintään 90 päivän ajan minkä tahansa 180 päivän jakson aikana, jos hän tulee suorittamaan toisessa Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen valtiossa toimivan yrityksen työntekijänä palvelujen tarjoamisvapauden piiriin kuuluvaa tilapäistä, enintään kuuden kuukauden mittaista hankinta- tai alihankintatyötä, jos hänellä on mainitussa valtiossa oleskeluun ja työntekoon oikeuttavat luvat, jotka ovat voimassa työn päätyttyä Suomessa. Tämä perustuu EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntöön. Lähetetty työntekijä tarvitsee oleskeluluvan yli kolme kuukautta kestävään työhön. Lyhytkestoinen lähettäminen on kuitenkin mahdollista jo nyt ja on tavallista esimerkiksi rakennusalalla. On siis hyvin vaikeaa arvioida, missä määrin palkkarajan asettaminen vaikuttaa ilmiön yleisyyteen, ottaen huomioon varsinkin sen, että sen vaikutukset ovat suurimpia aloilla, joilla lähettäminen ei ainakaan vielä ole kovinkaan tavallista (kuten kasvihuoneviljely). 

Lisäksi voisi olla mahdollista, että jotkut yritykset pyrkisivät naamioimaan työsuhteita yritystoiminnaksi, jos yritykset eivät pysty vakuuttamaan riittävän suurta palkkaa hakijoille. Juuri tässä kohderyhmässä yksi rajoittava tekijä on se, että henkilöt tarvitsisivat joka tapauksessa jonkin oleskeluluvan, koska heillä ei muuten ole maassaolo-oikeutta. Tällöin hakijoiden tulisi hakea yrittäjän oleskelulupaa, jonka saaminen kuitenkin on kohtalaisen vaikeaa. Luvan saamisen edellytyksinä on muun muassa, että yritystoiminta tapahtuu Suomeen rekisteröidyssä yrityksessä, yrityksellä arvioidaan olevan kannattavan liiketoiminnan edellytykset ja yrityksellä on riittävät resurssit liiketoiminnan toteuttamiseen. Näiden ehtojen täyttäminen voisi olla vaikeaa. Lisäksi Maahanmuuttovirasto arvioi lupaa myöntäessään myös luvan myöntämisen yleiset ehdot, esimerkiksi sen onko luvan hakijalla tarkoitus kiertää maahantulosäännöksiä. 

Alakohtaiset vaikutukset

Myönnetyt työntekijän oleskeluluvat (TTOL) vuosina 2019–2023, jossa kuukausiansio on alle 1 600 euroa: 

Taulukosta näkee, kuinka monelle henkilölle on vuodesta 2019 eteenpäin myönnetty työntekijän oleskelulupa, kun hakemuksella ilmoitettu kuukausiansio on alle 1 600 euroa kuukaudessa. Maahanmuuttoviraston tilastopalvelut on poiminut palkkatiedot asiaan kirjatuista työehdoista. Mikäli työehtoja on kirjattu asiakkaalle useita, on työehdoista käytössä viimeisimmät tiedot. Datassa on mukana sekä ne tapaukset, joissa on ilmoitettu kuukausipalkka, että ne tapaukset joissa on ilmoitettu tuntipalkka. Mikäli hakemuksessa on ilmoitettu tuntipalkka, on tämä muunnettu kuukausipalkaksi samalla kaavalla. Tästä syystä luvut ovat suuntaa antavia. Joukossa on sekä osa-aikatyötä että kokoaikatyötä tekeviä. 

Vuonna 2022 työntekijän oleskelulupahakemuksiin tehtiin yhteensä (ensimmäiset ja jatkoluvat) 15 902 myönteistä päätöstä. Vuonna 2023 myönteisiä päätöksiä tehtiin jo 22 796. Näin ollen vuonna 2023 8,6 prosenttia työntekijän oleskeluluvista myönnettiin alle 1600 euron palkalla, kun osuus vuonna 2022 oli 11,2 prosenttia. Alle 1 600 euron palkalla myönnettävien työntekijän oleskelulupien osuus myönnetyistä luvista on laskussa. Kuten edellä todettiin, on määrä pienentynyt vuosittain, johtuen muun muassa siitä, että palkat ovat yleisesti nousseet viiden vuoden aikana. 

Työntekijän oleskelulupa voidaan myöntää myös niin, että hakijalla on useampi työsuhde. Tilastotiedon mukaan vuosina 2019–2023 noin neljässä prosentissa myönteisistä työntekijän oleskeluluvista on tehty useampi kuin yksi osapäätös. Lukuun sisältyvät tapaukset, joissa on tehty uusi osapäätös samalle työnantajalle. Tyypilliset useamman työantajan tilanteet ovat peräkkäiset työsuhteet alkutuotannossa. Lisäksi mukana on esimerkiksi siivousrinkejä sekä erilaisia ravintola, siivous- ja lehdenjakajayhdistelmiä. Useamman työsuhteen yhdistäminen olisi myös jatkossa mahdollista (kts. säännöskohtaiset perustelut). 

Ammattialakohtaisessa tarkastelussa käy ilmi, että vuonna 2022 tavallisimmat ammattiryhmät, joissa palkat ensimmäisessä oleskelulupahakemuksessa ovat jääneet alle 1 600 euron kuukaudessa ovat yhdistetyn maan- ja vihannesviljelyn tai puutarhanhoidon ym. harjoittajat (172 kpl, lentoemännät, purserit ym. (126 kpl), puutarhurit, kasvihuoneviljelijät ja -työntekijät (90 kpl), hitsaajat ja kaasuleikkaajat (49 kpl), putkiasentajat (39 kpl), toimisto- ja laitossiivoojat ym. (33 kpl, metsätalouden avustavat työntekijät (33 kpl), yhdistetyn maanviljelyn ja eläintenkasvatuksen harjoittajat (29 kpl), ruiskumaalaajat ja -lakkaajat (28 kpl), liha- ja lypsykarjan kasvattajat sekä muiden kotieläinten kasvattajat (28 kpl), siipikarjankasvattajat (21 kpl), avustavat puutarhatyöntekijät (20 kpl), jalkine- ja laukkuteollisuuden prosessityöntekijät (20 kpl), kirvesmiehet ja rakennuspuusepät (19 kpl), kotiapulaiset ja -siivoojat (19 kpl), muut taiteilijat (16 kpl), maanviljelyn avustavat työntekijät (13 kpl), paksulevysepät ja rautarakennetyöntekijät (10 kpl) ja kampaajat ja parturit (8 kpl). Samat alat toistuvat jatkolupien kohdalla. 

Työmarkkinajärjestöiltä on pyydetty tuottamaan tietoa siitä, onko olemassa työehtosopimuksia, joissa alin kuukausipalkka (tai tuntipalkka kuukausipalkaksi muunnettuna) kokoaikatyöstä on alle 1 600 euroa (peruspalkka ilman lisiä). Jos alin palkka on hyvin lähellä rajaa, pyydettiin avaamaan palkan muodostumista. Samaten pyydettiin avaamaan aloja, joilla käytännössä tehdään pelkkää osa-aikatyötä, vaikka kokoaikatyön palkka ylittäisikin tuon rajan. Järjestöiltä saatuja tietoja on verrattu työ- ja elinkeinotoimiston tietoihin aloista ja tehtyihin osapäätöksiin. 

Vastauksissa nousivat esiin pitkälti samat alat kuin Maahanmuuttoviraston tilastoissa. Esimerkiksi puutarha-alan työehtosopimuksen alin kuukausipalkka on 1 608,20 €/kk ja perehdytysajan matalin mahdollinen kuukausipalkka on 1 446,52 €/kk. Näin ollen tälle alalle voisi jatkossa saada oleskeluluvan ainoastaan kokoaikaiseen työhön. Alasta johtuen tulot vaihtelevat kuukausittain, joten uusi toimeentuloraja voi aiheuttaa haasteita erityisesti, jos työntekijä hakee jatkolupaa eikä 1 600 € kuukaudessa ole ensimmäisen oleskeluluvan voimassaolon aikana täyttynyt. 

Teknologiateollisuuden alalla 1 600 euron tulorajan täyttyminen vaatisi myös kokoaikatyötä. Kokoaikaisen työntekijän työehtosopimuksen mukainen minimipalkka on 1 689,04 euroa kuukaudessa. Useimmiten näillä aloilla (mm. telakka) työnantajat vakuuttavat tarjoavansa kokoaikatyötä jo nyt. Alalla on paljon lähetettyjä työntekijöitä, jotka eivät välttämättä työskentele koko luvan voimassaoloaikaa Suomessa, jolloin ensimmäisen oleskeluluvan aikainen toimeentulo Suomessa ei välttämättä täyty, kun edellisen luvan toimeentulon täyttymistä arvioidaan jatkolupaharkinnassa. 

Sosiaali- ja terveysalalla ulkopuolelta rekrytoidessa työnantajat vakuuttavat lähtökohtaisesti työntekijälle kokoaikatyötä tai lähes kokoaikatyötä vastaavat työtunnit. Myös hoiva-avustajien osalta 1 600 euron palkkavaatimus ylittyy kokoaikatyössä. Henkilökohtaisten avustajien palkka riippuu siitä, onko työnantajana yritys vai yksityishenkilö. Heidät tilastoidaan toimialalle Kodinhoitajat (kotipalvelutoiminta). Vuonna 2022 on myönnetty yksi oleskelulupa tuolle toimialalle alle 1600 euron palkalla ja vuonna 2023 oleskelulupia myönnettiin 8 kappaletta. Toimialaan kuuluu myös lastenhoitajia, joten asetettavalla palkkarajalla ei ole käytännössä suurta vaikutusta henkilökohtaisten avustajien saatavuuden kannalta. 

Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluiden osalta on yleistä, että EU/ETA-alueen ulkopuoliselle työnhakijalle vakuutetaan työtunteja 90 h/ 3 viikkoa, jolloin etenkään työuran alkuvuosina 1 600 euron tuloraja ei ilman lisätunteja täyty. Marava-alalla on yleistä myös Suomen työmarkkina-alueella solmia osa-aikaisia työsuhteita. On siis mahdollista, että pystyäkseen palkkaamaan kolmansista maista työvoimaa, työnantajan on tulorajan myötä vakuutettava ulkomaalaisille työntekijöilleen enemmän työtunteja kuin suomalaisille työntekijöille. Käytännössä ei tämä ala kuitenkaan näy yllä esitetyissä tilastoissa. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että vaikka alalla työskentelee paljon ulkomaalaisia, voivat he olla maassa esimerkiksi opiskelijan oleskeluluvalla ja työskennellä opintojensa ohella. Tämä tulee olemaan mahdollista jatkossakin. Näin ollen esityksellä on vaikutuksia alaan ainoastaan, jos he ryhtyvät palkkamaan alalle työvoimaa kolmansista maista työntekijän oleskeluluvalla, eivätkä pysty vakuuttamaan heille riittävästi tunteja. 

Lentoliikenne- ja kuljetusalalla ulkomaalaisten alihankintayritysten palveluksessa olevalle matkustamohenkilökunnalle vakuutetaan tällä hetkellä yleisesti työttömyysturvalain työssäoloehdon vähimmäismäärää eli 1 399 €/kk (vuosi 2024). Näiden yritysten työvoimaan ehdotetulla muutoksella olisi vaikutus. 

Kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksen alin taulukkopalkka on 9,44 euroa tunnilta. Jos kuukaudessa on esimerkiksi 21 työpäivää, ansiot ovat 21 x 8 x 9,44 = 1585,92 euroa. Alalla palkkausperusteena on tyypillisesti tuntipalkka, ei kuukausipalkka, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että koska tehtyjen työtuntien määrä vaihtelee kuukauden pituuden mukaan, myös ansiot vaihtelevat kuukausittain. Näin ollen esityksellä olisi vaikutuksia työvoiman palkkaamiselle kolmansista maista myös tällä alalla. 

Sanomalehtien varhaisjakelijoiden osalta EU/ETA-alueen ulkopuolelta rekrytoidaan työntekijöitä usein osa-aikatyöhön. Jakelua koskevan työehtosopimuksen mukainen tuntipalkka (vähintään 9,98 tai 10,06 euroa) sekä vakuutettu viikkotuntimäärä aiheuttavat haasteita uuden palkkarajan saavuttamiseen. Alan toimijat vakuuttavat tällä hetkellä pääsääntöisesti oleskelulupahakemuksessa työntekijälle vähimmäistuntimäärän, jolla työehtosopimuksen mukaisella vähimmäistuntipalkalla kuukausiansio on 1 399 €/kk. 

Kotitaloustyöntekijät ja lastenhoitajat (ei sovellettavaa työehtosopimusta) työskentelevät pääsääntöisesti joko yhden tai useamman yksityisen työnantajan palveluksessa. EU/ETA-alueen ulkopuolelta rekrytoitavalle vakuutetaan tällä hetkellä pääsääntöisesti työssäoloehdon vähimmäistoimeentulorajan mukaiset kuukausiansiot eli 1 399 euroa kuukaudessa. Ehdotetulla 1 600 euron toimeentulorajalla voi olla vaikutusta hakemusmääriin, sillä korotus on yksittäiselle kotitaloustyönantajalle merkittävä. Takautuvan toimeentulon tarkastelun osalta (jatkolupaharkinnassa) palkkaraja tuo haasteita ammattialalla EU/ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman osalta. Sama koskee henkilökohtaisia avustajia, joille tällä hetkellä vakuutetaan palkkaa työssäoloehdon verran tai vähän yli. Yllä on kuitenkin kerrottu, että näitä lupia on myönnetty vain vähän. 

Parturi- ja kampaajien sekä kynsiteknikoiden työssä ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, joten näillä aloilla oleskelulupahakemuksissa vakuutetaan pääsääntöisesti työttömyysturvalain työssäoloehdon mukainen vähimmäistoimeentulo. Ehdotetulla palkkarajalla voi siten olla vaikutusta myös näillä aloilla. 

Yllä esitetyn perusteella esityksellä on suurin vaikutus niihin, jotka tarvitsevat osa-aikaista työvoimaa. Lisäksi esityksellä on vaikutuksia muutamiin aloihin, joilla ei ole voimassa työehtosopimusta ja joilla tyypillisesti maksetaan kokoaikatyöstä alle 1600 euron suuruista kuukausipalkkaa. 

Erillinen palkkaraja ehdotetaan asetettavaksi työntekijän oleskelulupaan. Työntekijän oleskelulupa on ylivoimaisesti tavallisin peruste maahan saapumiselle työntekoa varten ja se on niin sanottu yleislupa, jota voi hakea kaikille niille aloille, joille ei ole käytössä erillistä lupaperustetta. Vuonna 2023 ensimmäisiä työntekijän oleskelulupia myönnettiin esimerkiksi 10 165 kappaletta, kun oleskelulupia muu työnteko perusteella (UlkL 74 §) myönnettiin 491 kappaletta, erityisasiantuntijan oleskelulupia 1297 ja EU:n sinisiä kortteja 164 kappaletta. Muu oleskelulupa ansiotyötä tai elinkeinon harjoittamista varten sisältää erikoisaloja, joille Suomen kansainvälisistä velvoitteiden määräyksiin perustuen tulee myöntää lupa ilman saatavuusharkintaa, ja aloja, joilla saatavuusharkinnasta poiketaan joko siksi, että kyse on henkilön erityisosaamisesta, tai alasta johtuvasta syystä. Tällä perusteella oleskelulupia myönnetään esimerkiksi urheilijoille, uskonnollisten yhdyskunnan työntekijöille ja kansainvälisten järjestöjen työntekijöille. Kyseessä on pieni ryhmä työntekijöitä, joita ei pääsääntöisesti pystytä palkkaamaan Suomesta, jolloin työvoiman saatavuutta ei näihin tehtäviin ole tarkoituksenmukaista rajoittaa. 

Hakijat eivät käytännössä pääsääntöisesti voisi hakea muunlaista oleskelulupaa kuin työntekijän oleskelulupaa saman työn suorittamiseksi. Tämä johtuu siitä, että niille aloille, joille oleskelulupia on myönnetty alle 1 600 euron kuukausituloilla, tarvitaan nimenomaan työntekijän oleskelulupaa. Esimerkiksi puutarha-alalle voi myös hakea kausityölain (laki kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijöinä työskentelyä varten 907/2017) mukaista oleskelulupaa, mutta se edellyttäisi, että työvoiman tarve nimenomaan olisi kausiluoneista, eikä jatkuvaa. Maatalous- ja puutarha-alalle voidaan hakea kausityöviisumia/kausityötodistusta (työ 3 kk), kausityöoleskelulupaa (työ 6–9 kk) tai työntekijän oleskelulupaa (työ yli 9 kk) riippuen työsuhteen pituudesta. 

Vaikutukset työehtosopimusjärjestelmään

Suomessa ei ole käytössä minimipalkkaa, vaan vähimmäispalkka määräytyy työehtosopimusten mukaan. Työsopimuslain 2 luvun 10 §:n mukaan, jos työsuhteessa ei tule sovellettavaksi työehtosopimuslain nojalla sitova työehtosopimus eikä yleissitova työehtosopimus eivätkä työnantaja ja työntekijä ole sopineet työstä maksettavasta vastikkeesta, on työntekijälle maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka. 

EU:n vähimmäispalkkadirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2041, annettu 19 päivänä lokakuuta 2022, riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa) ei tuo muutosta tähän, koska Suomi ja muut jäsenvaltiot, joissa palkat määräytyvät yksinomaisesti työehtosopimusten mukaan, eivät ole velvollisia ottamaan käyttöön lakisääteistä vähimmäispalkkaa. 

Tällä esityksellä ei ole tarkoitus puuttua työehtosopimuksiin tai niiden mukaisiin palkkoihin. Mikäli jollakin alalla noudatettavassa työehtosopimuksessa palkka alittaa asetettavan palkkarajan, eikä työntekijälle voida maksaa suurempaa palkkaa, voi työnantaja jättää palkkaamatta kolmannen maan kansalaisen kyseiseen tehtävään. 

Vaikutukset oppisopimuskoulutukseen

Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteessa on yhteensä 160 tutkintoa, joihin kaikkiin on mahdollista hankkia osaamista oppisopimuskoulutuksena eli pääosin käytännön työtehtävissä työpaikalla, työ- tai virkasuhteessa. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalle palkataan kolmansista maista työvoimaa myös oppisopimuskoulutukseen. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 70 §:n mukaisesti oppisopimuskoulutuksessa olevan opiskelijan viikoittaisen työajan tulee olla keskimäärin vähintään 25 tuntia. Työpaikalla käytännön työtehtävissä hankittavan osaamisen lisäksi oppisopimuskoulutusta täydennetään tarvittaessa myös muissa oppimisympäristöissä (esim. oppilaitoksessa, verkko-opintoina), jolloin on opiskelijan ja työnantajan välinen työsopimusasia sopia palkan maksamisesta muulta kuin työpaikalla käytännön työtehtävissä tapahtuvalta osaamisen hankkimisen ajalta. Jos työnantaja ei maksa näiltä muissa oppimisympäristöissä tapahtuvilta osaamisen hankkimisen ajoilta palkkaa, on opiskelija oikeutettu oppisopimuskoulutuksen opintososiaalisiin etuuksiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 102 §:n mukaisesti. 

Jokaiselle opintonsa aloittavalle ammatillisen koulutuksen opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS), johon kirjataan mm. missä oppimisympäristöissä (esim. työpaikka, oppilaitos, verkko) opiskelija osaamistaan hankkii. Jos yli puolet HOKS:iin kirjatusta osaamisen hankkimisesta järjestetään oppisopimuskoulutuksena, haetaan työntekijän oleskelulupaa (TTOL). Tällöin uusi asetettava tuloraja vaikuttaisi myös sellaisiin henkilöihin, jotka saapuvat Suomeen oppisopimuskoulutukseen. Oleskelulupatilastojen mukaan yleisin ala, jolle hakeudutaan oppisopimuskoulutukseen kolmansista maista, on sosiaali- ja terveysala. Esimerkiksi hoiva-avustajien oppisopimuskoulutus on useimmiten kokoaikatyötä, jonka johdosta asetettava 1600 euron tuloraja ylittyisi jatkossakin. Melkein poikkeuksetta oleskelulupahakemuksessa vakuutettava palkka on työehtosopimuksen lähihoitajalle maksettava palkka, josta tehdään 6 % tai 10 % suuruinen vähennys. Keskimäärin palkka on lupahakemuksissa ollut noin 2000 euron suuruinen. Kuten edellä on mainittu, voi osaamista hankkia oppisopimuskoulutuksena kuitenkin hyvin monella muullakin alalla, mutta kaikkien alojen ja tutkintojen osalta ei ole mahdollista tarkastella työehtosopimusten palkkoja ja määräyksiä oppisopimuskoulutuksen osalta. 

Mikäli työn osuus (ja sen myötä palkka) oppisopimuskoulutuksesta jää niin alhaiseksi, ettei henkilö voi saada työntekijän oleskelulupaa, voi hän hakea opiskelijan oleskelulupaa. Tällöin hän saa kuitenkin opiskelijan oleskeluluvan mukaisen työnteko-oikeuden nojalla työskennellä korkeintaan 30 tuntia viikossa. Näin ollen voi olla, että uuden korkeamman tulorajan myötä syntyy tilanteita, joissa henkilön tulisi hakea työntekijän oleskelulupaa, mutta hänen ansionsa ei riitä sen myöntämiseen. Mikäli hänen työtuntinsa kuitenkin ylittäisivät 30 tuntia, ei hänelle voitaisi myöntää myöskään opiskelijan oleskelulupaa. Nykytilassa tämä ei näyttäydy ongelmana, koska ei tällaisia hakemuksia käytännössä ole tullut, mutta mikäli tällaisia hakemuksia jatkossa esiintyisi, voisivat työnantajat reagoida tähän joko lisäämällä työtuntien määrää tai palkallista osuutta koulutuksesta tai vastaavasi oppilaitokset laskemalla työtuntien osuutta koulutuksesta. Toivottavaa olisi kuitenkin, että työpaikalla järjestettävän koulutuksen osuus olisi suuri, koska se edistää kohderyhmän koulutuksen jälkeistä työllistymistä ja esimerkiksi kielen oppimista. 

4.2.1.4  Tiivistelmä talousvaikutuksista

Palkkarajan arvioidaan vähentävän ensimmäisten työntekijän oleskelulupien määrää noin 120–250:lla vuonna 2025. Pidemmällä aikavälillä vaikutukset työvoiman saatavuuteen ja työllisyyteen riippuvat siitä, miten palkkarajaa tullaan nostamaan asetuksella. Mikäli palkkarajaa ei nostettaisi asetuksella, päättyisivät sen työvoiman saatavuutta rajoittavat vaikutukset arviolta vuonna 2029. Hallitusohjelma ei sisällä päätöstä palkkarajan tason nostamisesta.  

Yrityskohtaiset vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin maa-, metsä ja kalatalouteen sekä hallinto- ja tukipalvelutoimintaan. Työvoiman saatavuus rajoittuisi voimakkaimmin sellaisilla toimialoilla ja yrityksissä, joissa osa-aikaisen työvoiman käyttö on yleistä. 1 600 tulorajan jäisi erityisesti henkilöitä ammattiluokissa maanviljelijät ja eläintenkasvattajat ym. ja maa-, metsä- ja kalatalouden avustavat työntekijät sekä siivoajat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät. Alueellisesti vaikutukset olisivat suhteellisesti suurimpia Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa. 

Palkkarajan asettamisen julkistaloudelliset vaikutukset arvioidaan pieniksi. EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden, joiden palkkatulo maahantulovuonna on noin 1 500 euroa kuussa, keskimääräinen vuosivaikutus julkiseen talouteen on elinkaaren yli vähäinen, pääasiassa lähellä nollaa. Koska palkkarajan arvioidaan rajoittavan varsin pienen ryhmän maahantuloa, ovat myös arvioidut vaikutukset julkiseen talouteen kokonaisuudessaan lähellä nollaa. 

4.2.2.1  Hakijat ja näiden perheenjäsenet

Esityksellä on vaikutuksia varsinkin niihin oleskeluluvan hakijoihin, jotka työskentelevät tietyillä työvoiman saatavuus -jaksossa mainituilla aloilla osa-aikatyössä. 

Esityksellä ei olisi suoria vaikutuksia työntekijän oleskelulupaa hakevien perheenjäseniin, koska esityksellä ei muuteta perheenyhdistämistä koskevaa toimeentulovaatimusta. Perheenyhdistämisen nettotuloraja puolison maahan saamiseksi on 1700 euroa kuukaudessa (laskennallisesti 1 000 euroa perheenkokoajalta ja 700 euroa toiselta aikuiselta). Ensimmäisestä lapsesta vaadittu summa kasvaa 500 eurolla ja toisesta lapsesta 400 eurolla. Erillisen palkkarajan asettaminen työntekijän oleskeluluvalle ei muuta tätä laskukaavaa. Ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentin mukaisesti kustannuksia korvaaviin etuuksiin turvautuminen ei ole toimeentuloedellytyksen vastaista. Näitä ovat muun muassa lapsilisä, vammaistuki, elatustuki, asumistuki ja lastenhoidon tuki. Käytännössä tämä tarkoittaa, että perheen saamat, kyseiseen kategoriaan menevät tuet vähentävät muun vaadittavan toimeentulon lähtökohtaista euromäärää. Oleskeluluvan hakijan tulojen ja varojen suuntaa antava vähimmäismäärä voi siis muodostua kustannuksia korvaavien sosiaalietuuksien sekä muiden tulojen ja varojen yhteismäärästä. Esimerkiksi lapsilisä voidaan aina ottaa lasten kohdalla huomioon, koska siihen ovat oikeutettuja kaikki Suomessa asuvat lapset. 

Tällä hetkellä perheenyhdistämisen tulorajat määritellään Maahanmuuttoviraston ohjeistuksella. Rajat ovat ohjeella lähtökohtia, jotka eivät vakiintuneisuudestaan huolimatta ole oikeudellisesti sitovia. Ulkomaalaislain 39 §:n mukaisesti kyse on aina sen arvioinnista, voidaanko tietyn hakijan olettaa joutuvan toimeentulotuen tai vastaavan etuuden tarpeeseen, ja euromääräiset rajat on luotu kyseistä arviointia helpottaviksi sekä yhdenmukaistaviksi lähtökohdiksi. Hallitusohjelma sisältää kuitenkin kirjauksen, jonka mukaan perheenyhdistämisen tulorajoja selvitetään, ottaen huomioon vaikutukset työvoiman saatavuuteen ja julkiseen talouteen. Lisäksi myös perheenyhdistämisen tulorajoista on jatkossa tarkoitus päättää valtioneuvoston asetuksella. Tulorajoja ei hallitusohjelman mukaan olla laskemassa. Näin ollen alle 1600 euron bruttotuloilla perheenyhdistäminen on käytännössä vaikeaa, ellei kyseessä ole vain yksi alaikäinen lapsi tai ellei perheellä ole täydentäviä tuloja tai jos toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle ei ole poikkeuksellisen painavaa syytä tai lapsen etu vaadi sitä. 

4.2.2.2  Lapsivaikutukset

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991) edellyttää, että kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös ulkomaalaislain 6 §:n mukaan päätöksissä on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. 

Toimeentuloarvio lapsen osalta liittyy lapsen perhesidehakemukseen eli tilanteeseen, jossa perheenkokoaja hakee työntekijän oleskelulupaa ja samanaikaisesti ratkaistaan lapsen perhesidehakemus. Kuten edellisessä jaksossa on kuvattu, vaaditaan yhden alaikäisen lapsen osalta perhesideluvan saamiseksi 1 500 euron nettotuloja. Tämä tarkoittaa siis tilannetta, jossa perheenkokoajalle olisi myönnetty oleskelulupa alle 1 600 euron bruttotuloilla ja perhesidelupaa olisi haettu yhdelle lapselle. Jos puolisolle ja yhdelle lapselle haettaisiin oleskelulupaa, tulisi nettotulojen lähtökohtaisesti olla 2 200 euroa. Vuosina 2023 ja 2024 on myönnetty perhesidelupia tapauksissa, joissa perheenkokoajalle on myönnetty työntekijän oleskelulupa ja palkkatiedoissa palkaksi on ilmoitettu alle 1600 euroa. 

Esityksellä voisi näin ollen olla vaikutuksia sellaisiin lapsiin, joiden huoltaja ei enää saisi jatkolupaa johtuen 1600 euron tulorajan asettamisesta, olettaen, ettei perheenkokoaja myöskään pysty parantamaan tulotasoaan tai lapsella ei ole toista perheenjäsentä, joka voisi toimia perheenkokoajana. Vaikutuksia syntyisi lähinnä jatkolupien kohdalla, koska ensimmäistä oleskelulupaa hakiessa lapsi on vielä lähtömaassa, eikä ensimmäisen luvan epääminen näin ollen vaikuta lapseen yhtä paljon kuin jatkoluvan epääminen. Mikäli perheenkokoaja ei täytä luvan saamisen edellytyksiä, eikä saa jatkolupaa, ei myöskään lapsi voi saada perhesiteeseen perustuvaa oleskelulupaa Suomeen. Palkkaraja on luvan saamisen ehdoton edellytys, eikä siitä voida poiketa. Tämä tarkoittaisi, että lapsi joutuisi poistumaan maasta perheensä kanssa ja asettumaan uudelleen entiseen kotimaahansa. Hän voisi kuitenkin edelleen jatkaa perhe-elämää huoltajansa kanssa. 

Lisäksi esitys voisi vaikuttaa lapsiin, joiden toisella huoltajalla on työntekijän oleskelulupa, joka on myönnetty alle 1600 euron tuloilla, eikä hän saisi enää jatkolupaa Suomeen. Vaikka lapsen oma oleskelulupa ei olisikaan riippuvainen tästä, olisi esityksellä vaikutus lapsen oikeuteen viettää perhe-elämää molempien vanhempiensa kanssa. Lapsen etua arvioidaan myös mahdollisen maasta poistamispäätöksen yhteydessä, mutta tällöin ei arvioida toimeentuloa vaan mm. huoltajuus- ja elatussuhdetta sekä käännyttämisen tai karkottamisen vaikutuksia perhe-elämän viettämiseen. 

4.2.2.3  Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo

Esityksellä voi olla vaikutusta yhdenvertaisuuteen. Asetettavan palkkarajan johdosta työnantajilla on jatkossa käytännössä mahdollisuus palkata ulkomailta matalammin palkatuille aloille ainoastaan kokoaikaista työvoimaa. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa Suomen kansalaisia, EU-kansalaisia ja kolmannen maan kansalaisia, joiden maassaoloperuste ei ole riippuvainen työstä, palkataan osa-aikaisiin työsuhteisiin, jos on epävarmaa, kuinka paljon työtä työnantajalla on tarjota. Tämä voisi olla mahdollista sellaisilla aloilla, joilla nyt tehdään paljon osa-aikatyötä, kuten majoitus- ja ravitsemusalalla ja kaupan alalla. Kuten alakohtaisissa vaikutuksissa on kuvattu, eivät nämä alat kuitenkaan tällä hetkellä nouse tarkasteltaessa tilastoista aloja, joille on myönnetty oleskelulupia alle 1600 euron kuukausituloilla. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että Suomen työmarkkinoilla on myös sellaisia kolmannen maan kansalaisia, joiden oleskelulupa ei ole sidottu työntekoon. Näitä ovat esimerkiksi opiskelijat, jotka tyypillisesti tekevät opintojensa ohella juuri majoitus- ja ravitsemisalan töitä. Näitä henkilöitä voitaisiin jatkossakin palkata osa-aikaiseen työhön, koska asetettavalla palkkarajalla on vaikutusta vain työntekijän oleskeluluvalla maahan saapuviin. Esimerkiksi majoitus- ja ravitsemisalalla on myös sellaisia työtehtäviä, joiden palkka ylittää reilusti nyt asetettavan palkkarajan. Näitä on esimerkiksi kokki, jonka alin kuukausipalkka ilman alan työkokemusta on 2031 euroa. Näihin tehtäviin olisi siis myös jatkossa palkata kolmansista maista myös työntekijän oleskeluluvalla maahan saapuvaa työvoimaa, koska myös osa-aikaisella sopimuksella asetettava palkkaraja ylittyisi. Asetettava palkkaraja ei siten itsessään rajoita osa-aikaiseen työhön palkkaamista, vaan määräävänä tekijänä on palkka ja maassaoloperuste. 

Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:ssä säädetään syrjinnän kiellosta. Säännöksen mukaan ketään ei saa syrjiä mm. alkuperän, kansalaisuuden tai kielen perusteella. Lain 12 §:ssä säädetään erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista työssä ja työhön otettaessa. Lainkohdan mukaan erilainen kohtelu työsuhteessa ja julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa sekä työharjoittelussa ja muussa vastaavassa toiminnassa samoin kuin työhön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi. Myös työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ssä säädetään tasapuolisesta kohtelusta ja syrjintäkiellosta. 

Mikäli palkattaisiin Suomen kansalaisia, EU-kansalaisia tai kolmannen maan kansalaisia, joiden maassaoloperuste ei ole riippuvainen työstä, osa-aikaisiin työsuhteisiin heidän kansalaisuutensa tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella, tulisi siis arvioitavaksi, onko se oikeutettua, eli perustuuko kohtelu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja onko kohtelu oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi. Esityksellä olisi kuitenkin tähän vain rajallinen vaikutus, ottaen huomioon, että jo nyt säädetään toimeentulovaatimuksesta työntekijän oleskeluluvassa, jonka vuoksi kolmannen maan kansalaiselle tulee vakuuttaa työtunteja niin paljon, että toimeentuloedellytys ylittyy, kun taas Suomen kansalaisen voi palkata osa-aikatyöhön myös pienemmillä työtunneilla. Näin ollen tätä arviointia on tullut tehdä myös nykytilassa. On myös paljon aloja, joilla myös osa-aikaisella työllä voi ylittää asetettavan 1600 euron tulorajan. Aloja, joille jatkossa voi palkata kolmannesta maasta lähinnä kokoaikaista työvoimaa on lopulta melko vähän ja ne ovat aloja, joille tyypillisesti joka tapauksessa palkataan työvoimaa kokoaikatyöhön (esimerkiksi maatalous). 

Työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä säädetään myös työnantajan velvollisuudesta tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle. Säännöksen mukaan, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille 6 luvun 6 §:stä (takaisinottovelvollisuus) riippumatta. Näin ollen, työnantajalla on jo nyt velvollisuus tarjota palveluksessaan oleville henkilöille lisää työtunteja, ennen kuin hän ryhtyy rekrytoimaan kolmansista maista. 

Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan työntekijän oleskelulupia myönnetään huomattavasti enemmän miehille kuin naisille. Esimerkiksi vuonna 2022 myönnetyistä luvista miesten osuus oli 77 %. Alle 1 600 euroa tienaavien osalta jakauma on kuitenkin erilainen. Tässä palkkaryhmässä miehiä oli noin 60 % ja naisia vastaavasti 40 %. Näin ollen 1 600 euron palkkarajan asettaminen vaikuttaa suhteellisesti enemmän naisiin kuin miehiin. 

4.2.3.1  Työ- ja elinkeinotoimisto

Työ- ja elinkeinotoimisto tarkistaa työntekijän oleskelulupahakemuksen osapäätösharkinnassa, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu ansiotyöstä saatavalla tulolla oleskeluluvan voimassaolon ajan. Esitys ei muuta tätä harkintaa. Julkisten työvoimapalveluiden uudelleen järjestelyn voimaantulon 1.1.2025 jälkeen Maahanmuuttovirasto tarkistaa työntekijän oleskeluluvissa hakijan toimeentulon. 

Esityksellä on jonkin verran vaikutuksia työ- ja elinkeinotoimiston toimintaan ja harkintaan. Työ- ja elinkeinotoimiston tulee varmistaa, että työnantaja on huolehtinut ja vastaisuudessa kykenee huolehtimaan velvoitteistaan työnantajana ja että työehdot, joista työnantaja on työntekijän kanssa sopinut, ovat voimassa olevien säännösten ja asianomaisen työehtosopimuksen mukaiset tai, jos työehtosopimusta ei ole sovellettava, että ne vastaavat työmarkkinoilla vastaavissa tehtävissä toimiviin työntekijöihin noudatettavaa käytäntöä. Toimeentulon arvioinnin osalta esityksen myötä työ- ja elinkeinotoimiston soveltamiskäytäntöön tulee muutoksia sekä ensimmäisten että jatko-oleskelulupahakemusten osalta niiden ammattialojen osalta, joissa ei sovelleta yleissitovaa työehtosopimusta tai sovellettavan työehtosopimuksen vähimmäispalkka on alle 1 600 euroa kuukaudessa. Korkeampi palkkaraja vaikuttaa myös niiden hakemusten käsittelyyn, joissa työntekijän oleskelulupaa hakevalle vakuutetaan vain osa-aikatyötä. Käytännössä vaikutus käytännön soveltamistoimintaan ei ole suuri, koska työ- ja elinkeinotoimisto varmistaa jo nyt, että palkka on riittävä nyt voimassa olevien säännösten mukaan. 

Korkeampi palkkaraja voi lisätä riskiä siitä, että työnantaja pyrkii oleskeluluvan hakemisvaiheessa esittämään palkan todellisuutta korkeampana. Jos työ- ja elinkeinotoimisto havaitsee jatko-oleskelulupaharkinnan yhteydessä, että työnantaja on työntekijän oleskelulupahakemuksen yhteydessä antanut viranomaiselle virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja vakuutetun toimeentulon osalta, voi muutos mahdollisesti lisätä jatkossa pidättäytymispäätösten määrää. 

Korkeampi palkkaraja saattaisi merkitä myös sitä, että erityisesti alkuvaiheessa työ- ja elinkeinotoimistossa tehtäisiin aiempaa enemmän kielteisiä osapäätöksiä. Alkuvaiheessa on myös oletettavaa, että täydennyspyyntöjen määrä kasvaa, mutta tämä on todennäköisesti tilapäistä. 

Asiakaspalvelun merkitys tulee korostumaan ja tämä oletettavasti lisää jonkin verran työ- ja elinkeinotoimiston työmäärää. Viestintään ja asiakasneuvontaan tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta sujuvat oleskelulupaprosessit varmistetaan jatkossakin. 

4.2.3.2  Maahanmuuttovirasto

Työntekijän oleskeluluvan palkkaraja

Ennen julkisten työvoimapalveluiden uudelleen järjestelyn voimaantuloa hakijan toimeentulon ja tämän esityksen mukainen uusi palkkaraja tarkistaa työntekijän oleskeluluvissa työ- ja elinkeinotoimisto. Näin ollen muutos ei suoraan vaikuttaisi Maahanmuuttoviraston toimintaan ennen 1.1.2025. 

Uudelleenjärjestelyn jälkeen Maahanmuuttovirasto tarkistaa hakijan palkan myös työntekijän oleskeluluvissa, jolloin sen olisi sovellettava asetettavaa palkkarajaa. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että tämä viraston näkökulmasta merkittävästi muuttaisi tilannetta nykyisestä. Myös nykyinen laki edellyttää hakijan toimeentulon tarkistamista ja se tehdään käytännössä tiettyjen raja-arvojen perusteella. Ei ole odotettavissa, että tilanne olisi jollain tapaa nykyistä epäselvempi tai muutoin työläämpi yksin sen vuoksi, että toimeentuloedellytyksen lisäksi asetetaan erillinen palkkaraja, joka on korkeampi kuin toimeentulon alaraja. 

Korkeampi palkkaraja saattaisi periaatteessa merkitä sitä, että hakijoille tehtäisiin enemmän kielteisiä päätöksiä työntekijän oleskelulupahakemuksiin sekä esimerkiksi niistä seuraavia maastapoistamispäätöksiä, jos hakija olisi Suomessa. Tämä saattaisi lisätä myös Maahanmuuttoviraston työmäärää jossain määrin. Voidaan kuitenkin olettaa, että kun palkkarajasta ja sen sitovuudesta selkeästi ohjeistetaan asiakkaita, hakemukset sitä alemmalla palkalla ovat ainakin pidemmällä aikavälillä harvinaisia, mikä merkittävästi vähentää seikan vaikutusta. On sinänsä tyypillistä, että alkuvaiheessa lakimuutokset aiheuttavat tiedottamisesta huolimatta jonkin verran epäselvyyksiä lupien edellytyksistä, mikä voi johtaa lisäselvityspyyntöihin ja jopa kielteisiin päätöksiin, mutta tilanteet ovat tilapäisiä. 

Palkkarajasta säätäminen valtioneuvoston asetuksella

Maahanmuuttoviraston käytännön toiminnan näkökulmasta ei ole erityistä merkitystä sillä, perustuuko tietyssä lupaperusteessa sovellettava palkkaraja lakiin, asetukseen vai esimerkiksi lain esitöistä johdettuun vakiintuneeseen käytäntöön. Mikäli asetuksessa määritelty tuloraja muuttuisi usein, vaatisi se esimerkiksi lupakäsittelyn automaation sekä sisäisen- ja asiakasohjeistuksen päivittämistä. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että tämä erityisesti lisäisi Maahanmuuttoviraston työmäärää nykyisestä siihen nähden, että palkkaraja on jo nyt erityisasiantuntijoilla sidottu vuosittain päivitettävään keskimääräiseen palkansaajan bruttopalkkaan ja muissa työperusteisissa luvissa käytännössä työehtosopimuksiin ja työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiseen työssäoloehtoon, jotka niin ikään muuttuvat säännöllisesti. 

4.2.3.3  Palkkarajan vaikutukset toimeentuloedellytyksen arviointiin

Edellä jaksossa ’nykytila’ on kuvattu, miten toimeentuloa arvioidaan työntekijän oleskelulupahakemuksissa. Ulkomaalaislain 5 luvun uudistuksessa, joka tuli voimaan 23.2.2023, on kuitenkin pyritty säätämään yhteisesti kaikkien työnteon perusteella myönnettävien oleskelulupien yleisistä edellytyksistä. Näin ollen toimeentuloedellytys koskee myös lain 74 §:n nojalla myönnettäviä oleskelulupia (muu työnteko, pl. urheilijat, joiden osalta toimeentuloedellytystä arvioidaan urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain (276/2009) 1 §:ssä mainittuun urheilijan ja urheiluseuran välillä tehtyyn sopimukseen ja siinä määriteltyyn vakuuttamisvelvollisuuden vuositulorajan perusteella). Se koskee myös erityisasiantuntijan oleskelulupaa, vaikka siinä on käytössä myös erillinen tuloraja. 

Käytännössä lupaharkinnassa tulisi tarkistaa sekä toimeentuloedellytyksen täyttyminen että erillisen palkkarajan ylittyminen. Tämä johtuu siitä, että palkkaraja on viimesijainen raja, jota pienemmällä palkalla ei työntekijän oleskelulupaa voi myöntää. Toimeentuloedellytyksessä edellytetään sitä vastoin, että palkka on vähintään työhön sovellettavan työehtosopimuksen mukainen. Ellei soveltuvaa työehtosopimusta ole, toimeentuloedellytys täyttyisi, jos palkka vastaa samankaltaisista tehtävistä maksettavaa palkkatasoa. Jos palkkaa ei kyseisellä alalla voitaisi määritellä edellä mainittujen kriteereiden perusteella, tulisi sen olla työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitetulla tavalla työssäoloehtoa kartuttavan suuruinen. Myös jatkossa edellytettäisiin, että palkka on työehtosopimuksen mukainen tai että se vastaa samankaltaisista tehtävistä maksettavaa palkkatasoa, kunhan palkka ylittää erillisen 1600 euron palkkarajan. Toimeentuloedellytyksen merkitys ei siis poistuisi ja lisäksi se soveltuu myös edellä mainitusti lain 74 §:n nojalla myönnettäviin lupiin, joihin ei aseteta erillistä palkkarajaa. 

4.2.3.4  Vaikutukset järjestelmiin

Erillisen palkkarajan asettaminen ei edellytä järjestelmäkehitystä eikä sen asettaminen vaadi erillistä rahoitusta. Päivitysten tekeminen ei edellytä, että laki tulee voimaan tiettynä päivänä, jolloin ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä (UMA) tehdään käyttöönottopäivityksiä, vaan päivittäminen voidaan tehdä joustavasti tarpeen mukaan. 

4.2.3.5  Edustustot

Esityksellä ei ole tunnistettu olevan vaikutuksia Suomen edustustojen oleskelulupatehtävien hoitamiseen. Esityksellä voi olla pieni vaikutus edustustojen työmäärään, jos hakemusmäärät pienenevät uuden palkkarajan johdosta. Suuressa kuvassa hakemusmäärät ovat kuitenkin viime vuosina nousseet ja on myös mahdollista, että työnantajat, jotka nyt tarjoavat osa-aikatyötä, siirtyvät tarjoamaan kokoaikaista työtä. 

4.2.3.6  Työsuojeluviranomaiset

Esitys ei lisäisi työsuojeluvalvonnan tarvetta, koska työsuojeluviranomainen valvoo jo nyt ulkomaalaisten minimityöehtoja. Sen sijan palkkaraja olisi yksi uusi asia, joka tulisi tarkastuksilla ottaa huomioon. 

Työsuojeluviranomaisten osalta muutokset voivat mahdollisesti lisätä tehtävien rikosilmoitusten määrää. Työsuojeluviranomaisen tehtävänä on ulkomaalaislain 85 §:n 2 momentin mukaan velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, jos se havaitsee mm. että työnantaja on työntekijän oleskelulupahakemuksen yhteydessä vakuuttanut korkeamman kuukausiansion kuin mitä todellisuudessa työsuhteessa on ollut. Tällainen teko on ulkomaalaislain 186 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella rangaistava työnantajan ulkomaalaisrikkomuksena. Vastaavasti, jos rikosilmoitusten määrä lisääntyy, lisääntyvät myös poliisin tehtävät. 

4.2.4.1  Alueelliset vaikutukset

Esityksellä on alueellisia vaikutuksia. Monet alat, joihin muutos vaikuttaa, ovat nimenomaan maaseutuelinkeinoja (ks. edellä kohta 4.2.1.3 Työllisyys ja työelämä (alakohtaiset vaikutukset). 

Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan esimerkiksi Närpiössä tehtävää työtä varten on vuonna 2022 myönnetty 81 työntekijän oleskelulupaa. Salossa tehtävää työtä varten on myönnetty 236 lupaa, Raaseporissa 40, Sauvossa 34, Mustasaaressa 33, Joroisissa 26, Laitilassa 28, Paimiossa 26 ja Pöytyällä 30 lupaa. Näissä kunnissa sijaitsee puutarhoja ja niissä harjoitetaan kasvihuoneviljelyä. 

Kuntien joukosta löytyvät kuitenkin myös suuret kaupungit, joissa sijaitsee suuria yrityksiä, jotka rekrytoivat paljon työvoimaa myös kolmansista maista. Helsingissä työskentelyä varten on myönnetty 116 lupaa, Turussa 116, Vantaalla 114 ja Espoossa 40 lupaa. 

Kuten yllä on esitetty, työvoiman saatavuus vaikeutuisi siis erityisesti maa- ja metsätalouden sekä vähäisemmässä määrin kiinteistön- ja maisemanhoidon toimialoilla. Ammateittain tarkasteltuna 1 600 euron palkkarajan vähentäisi erityisesti maanviljelijöiden ja eläintenkasvattajien, maa- metsä- ja kalatalouden avustavien työntekijöiden, siivoojien sekä kotiapulaisten ja muiden puhdistustyöntekijöiden maahantuloa. Alueellisesti suurimmat vaikutukset olisivat todennäköisesti Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla sekä Pohjanmaalla. Vaikutukset kohdistuisivat siis kuntiin eri tavoin ja saattaisi heikentää niiden kuntien elinvoimaisuuden kehittymistä, joita muutokset eniten koskisivat. 

4.2.4.2  Ahvenanmaa

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 2 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövalta on asioissa, jotka koskevat oikeutta oleskella maassa. Ahvenanmaalla toimii Ålands arbetsmarknads- och studieservicemyndighet, joka käsittelee työntekijän oleskelulupahakemuksia. Näin ollen muutoksella on vaikutusta myös heidän toimintaansa, kun heidän pitää ryhtyä soveltamaan uutta palkkarajaa. 

Ahvenanmaalla alat, joille lupia myönnetään alle 1 600 euron palkalla ovat pitkälti samoja kuin mantereella. Lähinnä kyseeseen tulee kasvihuonetyö ja muut maataloustyöt. Suurin osa myönnetyistä luvista myös Ahvenanmaalla myönnetään töihin, joissa palkka ylittää 1 600 euron palkkarajan. 

4.2.4.3  Kunnat ja hyvinvointialueet

Esityksellä ei ole kustannusvaikutuksia kuntiin ja hyvinvointialueisiin, eikä se aiheuta niille tehtäviä. Kunnille siirtyy vastuu työvoimapalveluista 1.1.2025. Esityksellä voi näin ollen olla jonkin verran vaikutuksia kuntien työllisyys- ja työnantajapalveluihin. Kuten yllä on todettu kohdistuvat vaikutukset kuntiin eri tavoin ja palkkarajan asettaminen saattaisi heikentää erityisesti niiden kuntien elinvoimaisuuden kehittymistä, joita muutokset eniten koskisivat, olettaen, etteivät työnantajat pystyisi palkkaamaan työntekijöitä palkkarajan asettamisesta johtuen. Uudistus voisi vaikuttaa myös kuntien talouteen verotulojen vähentymisenä alueilla, joilla yritykset eivät palkkarajan asettamisen vuoksi pystyisi palkkaamaan työntekijöitä.