7.1
Laki biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain muuttamisesta
1 §.Lain soveltamisala. Kestävyyslain soveltamisalaa laajennettaisiin kattamaan RED II:n mukaisesti kiinteät ja kaasumaiset biomassapolttoaineet. Lakia sovellettaisiin jatkossa myös kiinteisiin ja muihin kuin liikennekäytössä käytettyihin kaasumaisiin biomassapolttoaineisiin.
RED II:n 29 artiklan 1 kohdan mukaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on täytettävä RED II:ssa säädetyt kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit, jotta ne voidaan huomioida unionin uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamisessa ja velvoitteiden täyttämisessä sekä, jotta ne ovat tukikelpoisia.
2 §.Lain suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 ja 2 momenttia muutettaisiin siten, että suhde muuhun lainsäädäntöön laajennettaisiin koskemaan myös biomassapolttoaineita RED II:n 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Lisäksi pykälään lisättäisiin 3 momentti, jossa säädettäisiin RED II:n 29 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan mukaisesta soveltamisalan rajoituksesta biomassapolttoaineiden tapauksessa.
Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että velvollisuus soveltaa 2 luvun kestävyyskriteerejä koskevia säännöksiä sekä osoittaa kestävyyskriteerien täyttyminen 3 luvussa säädetyn mukaisesti koskisi jatkossa myös biomassapolttoaineita ja niiden raaka-aineita.
Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin siten, että kestävyyslakia sovellettaisiin jatkossa myös biomassapolttoaineisiin, joiden käyttöä tai tuotantoa koskevaan investointihankkeeseen on valtionavustuslain (688/2001) tai muun lain nojalla myönnetty valtionavustusta. Tässä momentissa tarkoitettua valtionavustusta eivät olisi metsä- ja maatalousbiomassan kasvatukseen myönnetyt tuet kuten kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015) nojalla myönnetyt tuet.
Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan 2 momentissa tarkoitettuun tuen saajaan ei kuitenkaan sovellettaisi tätä lakia, jos kiinteitä biomassapolttoaineita käytettäisiin sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavassa laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on alle 20 megawattia. Vastaavasti 3 momentin 2 kohdan mukaan 2 momentissa tarkoitettuun tuen saajaan ei kuitenkaan sovellettaisi tätä lakia, jos kaasumaisia biomassapolttoaineita käytettäisiin sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavassa laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on alle 2 megawattia. Energiavirasto arvioisi hankekohtaisesti kokorajauksen osalta, tulisiko kestävyyskriteereiden täyttymisen osoittamisessa soveltaa tätä lakia.
2 a §.Velvollisuus osoittaa biomassapolttoaineiden kestävyys. Uudessa 2 a §:ssä säädettäisiin toiminnanharjoittajan velvollisuudesta osoittaa biomassapolttoaineiden täyttävän kestävyyskriteerit, jos velvollisuudesta ei olisi säädetty muussa lainsäädännössä. Soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin RED II:n 29 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan mukaisesti pienen kokoluokan sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavat laitokset.
Kestävyyslaki on nykyisin ns. puitelaki, jonka säännösten soveltaminen perustuu muualla lainsäädännössä säädettyyn velvoitteeseen tai valtionavustuspäätökseen. Ottaen huomioon, että unionin uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi ja velvoitteiden täyttämiseksi käytettyjen biomassapolttoaineiden tulee täyttää kestävyyskriteerit, olisi 2 a §:ssä tarpeen säätää velvoitteesta kestävyyden osoittamiseksi niille toiminnanharjoittajille, joilla ei olisi muuhun lainsäädäntöön tai valtionavustuspäätöksen perustuen velvollisuutta osoittaa biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerien täyttymistä. Velvoite osoittaa biomassapolttoaine-erän tai biomassapolttoaineen raaka-aine-erän täyttävän kestävyyskriteerit perustuisi ensisijaisesti muuhun 2 §:ssä yksilöityyn lainsäädäntöön tai investointia varten myönnettyyn valtionavustuspäätökseen. Biopolttoaineiden tuottamiselle, valmistamiselle tai kulutukseen luovuttamiselle, eikä bionesteiden valmistamiselle tai käyttämiselle säädettäisi erikseen velvoitetta kestävyyden osoittamiseen.
Pykälän 1 kohdan nojalla jos toiminnanharjoittajalla ei olisi muun lainsäädännön tai valtionavustuspäätöksen perusteella velvollisuutta osoittaa kiinteiden biomassapolttoaineiden kestävyyttä, toiminnanharjoittajan olisi kuitenkin osoitettava niiden täyttävän kestävyyskriteerit, jos se käyttäisi niitä sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavassa laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on vähintään 20 megawattia. Vastaavasti pykälän 2 kohdan mukaan toiminnanharjoittajan olisi osoitettava, että kaasumaiset biomassapolttoaineet täyttävät laissa säädetyt kestävyyskriteerit, jos se käyttäisi niitä sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavassa laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on vähintään 2 megawattia. Velvoite ei koskisi biomassapolttoaineita tuottavia tai valmistavia toimijoita. Energiavirasto voisi kestävyyslain 35 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla määrätä toiminnanharjoittajaa hakemaan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Pykälän nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä laitoksen kokonaislämpötehosta kuten sen määrittelemisestä ja laskennasta.
2 b §.Oikeus kestävyyden osoittamiseen. Uudessa 2 b §:ssä säädettäisiin huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain (1390/1992) 5 §:ssä tarkoitetun Huoltovarmuuskeskuksen oikeudesta osoittaa kestävyyskriteerien täyttyminen tämän lain mukaisesti. Säännöksellä varmistettaisiin, että Huoltovarmuuskeskus voisi jatkossa osoittaa raakaöljyn ja öljytuotteiden varmuusvarastoihin hankittujen biopolttoaineiden kestävyyden.
3 §.Viranomaiset ja niiden tehtävät. Pykälän toisessa momentissa muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi. Viraston nimi muuttui 1 tammikuuta 2014. Lisäksi pykälän toisessa momentissa säädettäisiin Energiavirastolle uudeksi tehtäväksi valvoa Euroopan komission hyväksymien vapaaehtoisten kansallisten ja kansainvälisten järjestelmien sertifiointielinten toimintaa.
RED II:n 30 artiklan 9 kohdan 2 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on valvottava sellaisten sertifiointielinten toimia, jotka suorittavat riippumattomia tarkastuksia vapaaehtoisessa järjestelmässä. Sertifiointielinten on toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä toimitettava kaikki asiaan liittyvät tiedot, joita toiminnan valvontaa varten tarvitaan, mukaan lukien tarkastusten tarkat päivämäärät, ajankohdat ja paikat. Jos jäsenvaltiot havaitsevat, että toiminta ei ole vaatimustenmukaista, niiden on ilmoitettava tästä viipymättä vapaaehtoiselle järjestelmälle. Energiaviraston tiedonsaantioikeudesta säädetään tarkemmin lain 32 §:ssä.
Voimassa olevan kestävyyslain nojalla Energiavirastolla ei ole ollut oikeutta kohdistaa valvontatoimia vapaaehtoisten järjestelmien sertifiointielinten toimintaan. Pykälän nojalla Energiavirastolla olisi oikeus valvoa vapaaehtoisten järjestelmien sertifiointielinten toimintaa esimerkiksi tilanteissa, joissa biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden kestävyys osoitetaan vapaaehtoisten järjestelmien avulla. Energiaviraston olisi ilmoitettava vapaaehtoiselle järjestelmälle, jos se havaitsee, että sertifiointielimen toiminta ei ole vaatimustenmukainen.
4 §. Määritelmät. RED II:n 2 artiklassa säädetään direktiivin soveltamisen kannalta keskeisistä määritelmistä. Kestävyyskriteerisääntelyä koskevien määritelmien osalta tehtiin joitakin lisäyksiä ja muutoksia RES-direktiivin mukaisiin määritelmiin johtuen erityisesti kriteerien soveltamisalan laajentamisesta koskemaan myös kiinteitä ja muita kuin liikennekäytössä käytettyjä kaasumaisia biomassapolttoaineita. Yhdenmukaisen soveltamiskäytännön varmistamiseksi on tärkeää, että eri polttoaineet erotetaan määritelmällisesti toisistaan ja RED II:ssa säädetyt määritelmät viedään sellaisenaan kestävyyslakiin.
RES-direktiivin mukainen prosessitähteen määritelmä muutettiin RED II:ssa tähteen määritelmäksi. Pykälän 2 kohdan määritelmän nimi muutettaisiin siten vastaamaan RED II:n terminologiaa. Sisällöllisesti tähteen määritelmä vastaisi nykyistä prosessitähteen määritelmää. Voimassa oleviin kestävyysjärjestelmiin hyväksyttyjen prosessitähteiden osalta Energiavirasto arvioisi tapauskohtaisesti muutoshakemusten käsittelyn yhteydessä raaka-aineen luokittelun.
Pykälän 3 kohdan tähteen määritelmä poistettaisiin ja kohdassa säädettäisiin RED II:n 2 artiklan 44 kohdan mukaisesta maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta suoraan peräisin olevien tähteiden määritelmästä. Näillä tarkoitettaisiin tähteitä, joita syntyy suoraan maataloudessa, vesiviljelyssä, kalastuksessa ja metsätaloudessa. Niihin ei sisältyisi niihin liittyviltä teollisuudenaloilta tai jalostusteollisuudesta peräisin olevat tähteet.
Pykälän 5 kohdan biopolttoaineen määritelmää muutettaisiin RED II:n mukaiseksi siten, että jatkossa sillä tarkoitettaisiin ainoastaan nestemäisiä liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta. Kaasumaisia polttoaineita kuten biokaasu ei siten jatkossa enää luettaisi biopolttoaineiksi.
Pykälän 7 kohdassa säädettäisiin biomassapolttoaineen määritelmästä, josta säädetään RED II:n 2 artiklan 27 kohdassa. Biomassapolttoaineilla tarkoitettaisiin biomassasta tuotettuja kaasumaisia ja kiinteitä polttoaineita riippumatta käyttötarkoituksesta.
Myös biokaasulle lisättiin oma määritelmä RED II:n 2 artiklan 28 kohtaan. Pykälän 8 kohdassa säädettäisiin siten biokaasun määritelmästä, jonka mukaan biokaasulla tarkoitettaisiin biomassasta tuotettuja kaasumaisia polttoaineita.
Raaka-aineen määritelmä siirrettäisiin pykälän 9 kohtaan ja sitä täydennettäisiin lisäksi siten, että sillä tarkoitettaisiin jatkossa myös biomassaa, joka käytetään biomassapolttoaineen tuottamisessa tai valmistuksessa.
RED II:n 2 artiklaan lisättiin uudet määritelmät maatalousbiomassalle ja metsäbiomassalle, joille säädetään RED II:n 29 artiklassa erikseen omat kestävyyskriteerinsä. Pykälän 10 kohdassa säädettäisiin siten maatalousbiomassan ja 11 kohdassa metsäbiomassan määritelmästä.
Kulutukseen luovuttamisen määritelmä siirrettäisiin pykälän kohtaan 12.
Toiminnanharjoittajan määritelmä siirrettäisiin pykälän kohtaan 13. Määritelmää täydennettäisiin siten, että toiminnanharjoittajalla tarkoitettaisiin jatkossa oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka tuottaa, valmistaa, hankkii, tuo maahan, luovuttaa kulutukseen tai käyttää raaka-ainetta, biopolttoainetta, bionestettä, biomassapolttoainetta tai niitä sisältäviä polttoaineita tai tosiasiallisesti määrää toiminnasta ja johon lakia sovelletaan 2, 2 a tai 2 b §:n nojalla.
Kestävyyskriteereiden määritelmä siirrettäisiin pykälän kohtaan 14 ja sitä täydennettäisiin soveltamisalan laajentumisen mukaisesti. Kestävyyskriteereillä tarkoitettaisiin 5 a §:n 2 momentissa, 6–10 ja 10 a §:ssä säädettyjä biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita koskevia vaatimuksia.
Pykälän 15 kohtaan lisättäisiin RED II:n 2 artiklan 30 kohdan mukainen hankinta-alueen määritelmä. Hankinta-alueella tarkoitettaisiin maantieteellisesti määriteltyä aluetta, jolta metsäbiomassan raaka-aine hankitaan, josta on saatavilla luotettavaa ja riippumatonta tietoa ja jolla olosuhteet ovat riittävän yhdenmukaiset, jotta metsäbiomassan kestävyyteen ja lainmukaisuuteen liittyvä riski voidaan arvioida.
Pykälän kohtia 1, 4 ja 6 ei muutettaisi.
5 §. Kestävyyskriteerien soveltaminen. Pykälää muutettaisiin siten, että jatkossa siinä säädettäisiin kestävyyskriteerien soveltamisesta biopolttoaineiden ja bionesteiden lisäksi myös biomassapolttoaineisiin. Lisäksi pykälään lisättäisiin säännöt maatalousbiomassaa ja metsäbiomassaa koskevien kriteerien soveltamisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden olisi täytettävä 6 §:ssä säädetty kasvihuonekaasupäästövähennystä koskeva kriteeri riippumatta siitä, onko raaka-aine tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella. RED II:n 29 artiklan 10 kohdassa säädetään kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerit biopolttoaineita, liikennealalla kulutettua biokaasua ja bionesteitä tuottavien laitoksien lisäksi myös laitoksille, jotka tuottavat sähköä, lämmitys- ja jäähdytysenergiaa biomassapolttoaineista.
Pykälän 2 momentin nojalla maatalousbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden olisi täytettävä 7-9 §:ssä säädetyt kestävyyskriteerit riippumatta siitä, onko raaka-aine tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella. Lain 7-9 §:ssä säädetyt maatalousbiomassaa koskevat kestävyyskriteerit vastaisivat RED II:n 29 artiklan 3-5 kohtia.
Pykälän 3 momentin nojalla metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden olisi täytettävä 10 ja 10 a §:ssä säädetyt kriteerit riippumatta siitä, onko raaka-aine tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella. Lain 10 ja 10 a §:ssä säädetyt metsäbiomassaa koskevat kestävyyskriteerit vastaisivat RED II:n 29 artiklan 6 ja 7 kohtaa.
5 a §.Jätteet ja tähteet. Uudessa 5 a §:ssä säädettäisiin poikkeussäännöksestä koskien kestävyyskriteerien soveltamista muusta kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta suoraan peräisin oleviin jätteisiin ja tähteisiin ja uudesta lisäkriteeristä maatalousmaasta peräisin oleville jätteille ja tähteille. Jätteen ja tähteen määritelmät sisältyisivät 4 §:ään.
RED II:n 29 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaan muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden edellytetään täyttävän ainoastaan 10 kohdassa säädetyt kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit. Alakohtaa sovelletaan myös jätteisiin ja tähteisiin, jotka jalostetaan ensin joksikin tuotteeksi ennen jatkojalostusta biopolttoaineiksi, bionesteiksi ja biomassapolttoaineiksi.
Pykälän 1 momentin nojalla muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta suoraan peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden edellytettäisiin täyttävän ainoastaan 6 §:ssä säädetyt kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit. Momenttia sovellettaisiin myös jätteisiin ja tähteisiin, jotka jalostetaan ensin joksikin tuotteeksi ennen jatkojalostusta biopolttoaineiksi, bionesteiksi ja biomassapolttoaineiksi.
RED II 29 artiklan 2 kohdassa asetetaan lisäkriteeri maatalousmaasta peräisin oleville jätteille ja tähteille, jonka mukaan haltijoilla tai kansallisilla viranomaisilla tulee olla käytössä seuranta- tai hallintasuunnitelmat maan laatuun ja maaperän hiileen kohdistuviin vaikutuksiin puuttumiseksi. Artiklan mukaisella haltijalla tarkoitetaan toiminnanharjoittajaa, jonka vastuulla on biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyden osoittaminen.
Pykälän 2 momentin nojalla toiminnanharjoittajilla tulisi olla maatalousmaasta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden osalta käytössä seuranta- tai hallintasuunnitelmat maan laatuun ja maaperän hiileen kohdistuviin vaikutuksiin puuttumiseksi. Koska jätteen ja tähteen tulisi olla peräisin maatalousmaasta, lisäkriteeri ei koskisi automaattisesti kaikkia maataloudesta peräisin olevia jätteitä ja tähteitä.
Kansallisilla viranomaisilla ei ole tällä hetkellä käytössään sellaisia seuranta- tai hallintasuunnitelmia, joilla lisäkriteerin täyttyminen voidaan osoittaa. Seuranta- ja hallintasuunnitelmien laatiminen viranomaisten toimesta ei olisi tarkoituksenmukaista maatalousmaasta peräisin olevia tähteitä ja jätteitä käyttävien toiminnanharjoittajien vähäisen määrän sekä olosuhteiden tapauskohtaisuuden vuoksi. Siten vastuu lisäkriteerin osoittamisesta olisi tarkoituksenmukaisempaa asettaa toiminnanharjoittajalle.
Komission on tilannut hollantilaiselta Navigantilta selvityksen RED II:n kestävyyskriteerien täytäntöönpanon ohjeistuksen valmisteluun liittyen. Selvityksen yhtenä osana on tarkoitus laatia ehdotus ohjeistuksesta maatalousbiomassojen koskevien kestävyyskriteerien täyttymisen arvioinnista ja käytettävissä olevista näyttökeinoista. Lisäkriteerin täyttymisen osoittamisessa komission ohjeistuksella olisi keskeinen rooli.
Kestävyyslain 11 §:ssä säädetyn kestävyyskriteereitä koskevan asetuksenantovaltuuden nojalla olisi mahdollista antaa tarkempia säännöksiä lisäkriteerin täyttymisen osoittamisesta kuten seuranta- tai hallintasuunnitelmien sisällöllisistä vaatimuksista. Lisäksi Energiaviraston ohjeissa tarkennettaisiin, miten lisäkriteerin täyttyminen voidaan osoittaa.
6 §.Kasvihuonekaasupäästövähennys. RED II:n mukaiset kasvihuonekaasupäästövähenemän vähimmäisarvot sisällytettäisiin sellaisenaan lain 6 §:ään, kattaen biopolttoaineiden, liikennealalla kulutetun biokaasun ja bionesteiden sekä biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähenemän vaatimukset. Kriteereitä ei sovellettaisi kiinteästä yhdyskuntajätteestä tuotettuun sähköön, lämmitykseen ja jäähdytykseen.
Pykälän 1 ja 2 momentti muutettaisiin vastaamaan RED II:n 29 artiklan 10 kohtaa ja pykälään lisättäisiin 3 momentti. Samalla pykälän terminologia muutettaisiin RED II:n mukaiseksi. Lisäksi esityksen toisessa lakiehdotuksessa ehdotetaan, että muutoslain (388/2017) voimaantulosäännöksen 2 momentti koskien kasvihuonekaasupäästövähennyksiä kumottaisiin tarpeettomana.
Pykälän ensimmäisen momentin ensimmäisen kohdan mukaan biopolttoaineen, liikennealalla kulutetun biokaasun ja bionesteen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen verrattuina korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonepäästöihin olisi oltava vähintään 50 prosenttia pienemmät laitoksissa, jotka olivat toiminnassa 5 päivänä lokakuuta 2015 tai sitä ennen. Toisen kohdan mukaan kasvihuonekaasupäästövähennystä koskeva vaatimus olisi vähintään 60 prosenttia laitoksissa, jotka aloittivat toimintansa 6 päivän lokakuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana. Kolmannen kohdan mukaan kasvihuonekaasupäästövähennystä koskeva vaatimus kiristyisi 65 prosenttiin laitoksissa, jotka aloittaisivat toimintansa 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevista kriteereistä biomassapolttoaineilla tuotetulle sähkölle, lämmölle ja jäähdytykselle. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan biomassapolttoaineista tuotetun sähkön, lämmitysenergian ja jäähdytysenergian osalta elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen verrattuina korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonepäästöihin olisi oltava vähintään 70 prosenttia pienemmät laitoksissa, jotka aloittaisivat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2025 välisenä aikana. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan kasvihuonekaasupäästövähennystä koskeva vaatimus kiristyisi 80 prosenttiin laitoksissa, jotka aloittaisivat toimintansa 1 päivänä tammikuuta 2026 tai sen jälkeen.
RED II:n 29 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan mukaan laitoksen katsotaan olevan toiminnassa, jos biopolttoaineiden, liikennealalla kulutetun biokaasun ja bionesteiden fyysinen tuotanto ja lämmitys- ja jäähdytysenergian ja sähkön fyysinen tuotanto biomassapolttoaineista on alkanut.
RED II:n 31 artiklassa säädetään biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasuvaikutuksen laskemisesta. Biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvihuonekaasupäästöjen yksityiskohtaisemmat laskentasäännöt on sisällytetty RED II:n liitteeseen V. Biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä koskevat yksityiskohtaisemmat laskentasäännöt ovat RED II:n liitteessä VI. Kasvihuonekaasupäästövähennys voitaisiin osoittaa käyttämällä RED II:n liitteissä V ja VI esitettyjä oletusarvoja, laskemalla kasvihuonekaasupäästövähennys perustuen prosessin todellisiin arvoihin direktiivin liitteissä V ja VI esitetyillä laskentasäännöillä tai käyttämällä edellä mainittujen kahden keinon yhdistelmää.
Pykälän kolmanteen momenttiin siirrettäisiin tarkentava säännös koskien jätteiden ja tähteiden kasvihuonekaasupäästöjen määrittämistä. Jätteiden ja tähteiden ei katsottaisi aiheuttavan elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ennen niiden keräämistä riippumatta siitä, onko materiaalit prosessoitu välituotteiksi ennen jalostusta lopputuotteeksi. Säännös vastaisi RED II:n V liitteen C osan 18 kohdan kolmatta kappaletta, joka ei ole muuttunut aiemmasta RES-direktiivin säännöksestä.
Kestävyyslain 11 §:ssä säädetyn kestävyyskriteereitä koskevan asetuksenantovaltuuden nojalla olisi mahdollista antaa tarkempia säännöksiä kasvihuonekaasupäästövähennyslaskennasta.
6 a §. Muut biomassapolttoaineista tuotettua sähköä koskevat vaatimukset. Uudessa 6 a §:ssä säädettäisiin biomassapolttoaineista tuotetulle sähkölle asetetuista muista vaatimuksista.
Biomassapolttoaineista tuotetun sähkön tulee RED II:n 29 artiklan 11 kohdan mukaisesti täyttää yksi tai useampi artiklan a-d alakohdissa määritellyistä energiatehokkuusvaatimuksista. Laitoksiin, joiden kokonaislämpöteho on alle 50 megawattia, ei sovellettaisi tässä pykälässä säädettyjä vaatimuksia.
Pykälän 1 momentin mukaan jos biomassapolttoaineista tuotettu sähkö olisi tuotettu laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on vähintään 50 megawattia ja enintään 100 megawattia, tulisi laitoksen sähkön tuotannon täyttää vähintään yksi momentin kohdissa 1-3 säädettävistä vaatimuksista. Laitoksen sähkön tuotannossa tulisi joko soveltaa tehokkaan yhteistuotannon teknologiaa tai sähkön erillistuotantolaitoksen tapauksessa noudattaa komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2017/1442 määriteltyjä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä energiatehokkuustasoja (BAT-AEEL-tasot), taikka soveltaa biomassan hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia.
Pykälän 2 momentin mukaan jos biomassapolttoaineista tuotettu sähkö olisi tuotettu laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on yli 100 megawattia, tulisi laitoksen sähkön tuotannon täyttää vähintään yksi momentin kohdissa 1-3 säädettävistä vaatimuksista. Laitoksen sähkön tuotannossa tulisi joko soveltaa tehokkaan yhteistuotannon teknologiaa tai sähkön erillistuotantolaitosten tapauksessa saavuttaa vähintään 36 prosentin sähköntuotannon nettohyötysuhde, taikka soveltaa biomassan hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia.
Pykälän 3 momentissa täsmennettäisiin, että pykälän 1 ja 2 momentin mukaisia vaatimuksia sovellettaisiin laitoksiin, jotka aloittavat toimintansa tai jotka muunnetaan biomassapolttoaineita hyödyntäviksi laitoksiksi 25 päivän joulukuuta 2021 jälkeen.
RED II:n 29 artiklan 11 kohdan 3 alakohdan mukaisesti pykälässä säädetyillä vaatimuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta tukikelpoisuuteen julkisen tuen osalta, joka myönnetään RED II 4 artiklan mukaisesti tukijärjestelmistä, jotka on hyväksytty viimeistään 25 päivänä joulukuuta 2021. Lisäksi vaatimuksen soveltamisalan ulkopuolelle on mahdollista jättää sellaiset laitokset, joiden osalta jäsenvaltion on tehtävä komissiolle erityinen ilmoitus sähkön toimitusvarmuuteen kohdistuvien riskien takia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin RED II:n 29 artiklan 11 kohdan 2 alakohdan mukaisesta poikkeuksesta. 4 momentin mukaan sähkön erillistuotantolaitoksessa käytettyä biomassapolttoainetta, ei kuitenkaan voisi osoittaa kestäväksi, jos laitoksen pääpolttoaineena käytettäisiin fossiilisia polttoaineita ja tehokkaan yhteistuotannon teknologian kustannustehokas soveltaminen olisi mahdollista energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan mukaisesti toteutetun arvioinnin perusteella. Fossiiliset polttoaineet katsotaan laitoksen pääpolttoaineeksi, jos niiden osuus on yli 50 %.
7 §. Biologinen monimuotoisuus.Pykälässä säädetty biologista monimuotoisuutta koskeva kestävyyskriteeri muutettaisiin koskemaan maatalousbiomassan alkuperää.
Pykälän nojalla biopolttoaineen, bionesteen ja biomassapolttoaineen valmistuksessa ei saisi käyttää sellaisella alueella tuotettua maatalousbiomassaa, joka on vertailuajankohtana tai sen jälkeen ollut biologisesti erityisen monimuotoinen. Tällaisina alueina olisi pidettävä RED II:n 29 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua aarniometsää ja muuta puustoista maata, b alakohdassa tarkoitettua biologisesti erittäin monimuotoista metsää tai muuta puustoista maata, c alakohdassa tarkoitettuja suojelualueita ja d alakohdassa tarkoitettuja yli hehtaarin suuruisia biologisesti erityisen monimuotoisia ruohoalueita. Raaka-aineen käyttäminen olisi kuitenkin sallittua, jos suojelualueen ollessa kyseessä esitettäisiin näyttöä siitä, että raaka-aineen tuotanto ei haittaa alueen luonnonsuojelutarkoitusta tai ruohoalueen osalta raaka-aineen korjuu on tarpeen, jotta alue säilyisi erittäin monimuotoisena ruohoalueena. RED II:n säännös vastaisi aiemmin RES-direktiivissä säädettyä lukuun ottamatta b alakohtaa.
Pykälän momentin ensimmäinen kohta säilyisi ennallaan. Pykälän momentin toista kohtaa muutettaisiin ja siinä säädettäisiin RED II:n 29 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta biologisesti erittäin monimuotoista metsästä tai muusta puustoisesta maasta, joka on lajirikasta ja huonontumatonta tai jonka asianomainen toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt erityisen monimuotoiseksi, ellei esitetä näyttöä siitä, että raaka-aineen tuotanto ei haittaa luonnonsuojelutarkoitusta.
Pykälän momentin 2 kohdassa säädetty kohta siirrettäisiin pykälän 3 kohtaan muuttamatta sen sisältöä.
Pykälän momentin 3 kohdassa säädetty kohta koskien biologisesti erityisen monimuotoista ruohoaluetta siirrettäisiin pykälän 4 kohtaan ja sitä täydennettäisiin lisäksi siten, ruohoalueen olisi oltava yli hehtaarin suuruinen. RED II:n 29 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan mukaan komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla tarkennetaan kriteerejä sen määrittämiseksi, mikä ruohoalue katsotaan yli hehtaarin suuruiseksi biologisesti erittäin monimuotoiseksi ruohoalueeksi.
8 §.Maankäytön muutos. Pykälän momentin johtolause muutettaisiin siten, että maankäytön muutosta koskeva kestävyyskriteeri muutettaisiin koskemaan maatalousbiomassaa RED II:n sääntelyn mukaisesti.
Pykälän nojalla biopolttoaineen, bionesteen tai biomassapolttoaineen valmistuksessa ei saisi käyttää sellaisella alueella tuotettua maatalousbiomassaa, joka on ollut erityisen runsashiilinen vertailuajankohtana, mutta ei sen jälkeen. Tällaisia erityisen runsashiilisiä alueita ovat RED II:n 29 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetut kosteikot, b alakohdassa tarkoitetut pysyvästi metsän peittämät alueet ja c alakohdassa tarkoitetut yli hehtaarin laajuiset maa-alueet, joilla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys on 10—30 prosenttia. Maankäytön muutosta koskevaa kestävyyskriteeriä ei kuitenkaan sovellettaisi, jos alueen maankäyttömuoto ei ole pysyvästi muuttunut vertailuajankohdan jälkeen. RED II:n säännös vastaa aiemmin RES-direktiivissä säädettyä ja siten pykälän kohtia 1-3 ei ole tarpeen muuttaa.
9 §.Turvemaiden kuivattaminen. Pykälässä säädetty turvemaiden kuivattamista koskevan kestävyyskriteeri muutettaisiin koskemaan maatalousbiomassaa raaka-aineen sijaan. RED II:n 29 artiklan 5 kohta vastaa muuten RES-direktiivin vastaavaa säännöstä ja pykälän sisältö ja tulkinta säilyisi siten muilta osin ennallaan.
10 §.Metsäbiomassaa koskevat kriteerit. Pykälän otsikko ja sisältö muutettaisiin. Maatalouden raaka-ainetta koskeva sääntely poistettaisiin laista tarpeettomana ja pykälässä säädettäisiin RED II:n 29 artiklan 6 kohdassa säädetyistä metsäbiomassaa koskevista kriteereistä.
Metsäbiomassan kriteerien osalta sovelletaan ns. riskiperusteista lähestymistapaa, eli kriteerien perusteella arvioidaan joko maa- tai hankinta-aluetasolla toteutettavien toimien asianmukaisuutta sen riskin minimoimiseksi, että bioenergian tuotantoon käytettäisiin kestämätöntä metsäbiomassaa. RED II:n 29 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetään metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maatason kriteereistä, joiden on täytyttävä, jotta riski siitä, että käytettäisiin kestämättömästi tuotettua metsäbiomassaa, voidaan katsoa minimoiduksi. Tarkastelussa huomio kiinnittyy arvioinnin kohteena olevan maan voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön tai kansallista tasoa alemman tason lakeihin ja käytössä oleviin seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmiin, joilla varmistetaan kriteerien täyttyminen.
Pykälän ensimmäisessä momentissa säädettäisiin maatason kriteereistä. Pykälän 1 momentin mukaan jotta metsäbiomassa katsottaisiin kestäväksi, tulisi sen olla peräisin valtiosta, jossa voimassa olevilla kansallisilla laeilla tai kansallista tasoa alemman tasoisilla laeilla ja käytössä olevilla seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmillä varmistettaisiin momentin kohdissa säädettyjen kriteerien täyttyminen. Ensinnäkin kansallisella lainsäädännöllä ja seurantajärjestelmillä tulisi varmistaa momentin 1 kohdan mukaan hakkuiden laillisuus ja 2 kohdan mukaan metsän uudistamista koskevan vaatimuksen täyttyminen. 3 kohdan mukaan kansallisella lainsäädännöllä ja seurantajärjestelmillä tulisi myös varmistaa luonnonsuojelutarkoitukseen osoitettujen alueiden eli alueiden, jotka on kansainvälisessä oikeudessa, kansallisessa lainsäädännössä tai asiankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen toimesta osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen, mukaan lukien kosteikot ja turvemaat, suojelu. Lisäksi tarkastelumaan kansallisella lainsäädännöllä ja seurantajärjestelmillä olisi huolehdittava 1 momentin 4 kohdan mukaan siitä, että hakkuiden yhteydessä huomioidaan maaperän laadun ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen kielteisten vaikutusten minimoimiseksi ja 5 kohdan mukaan siitä, että metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia ylläpidetään tai parannetaan.
Komission on tilannut kestävyyskriteerisääntelyn täytäntöönpanon helpottamaksi selvityksen, jonka yhtenä osana on tarkoitus kehittää ehdotus ohjeistuksesta metsäbiomassan riskipohjaisen malliin perustuvan tarkastelun täytäntöönpanosta sisältäen ohjeistuksen kriteerien täyttymisen arvioinnista ja käytettävissä olevista näyttökeinoista. Lisäksi selvityksessä käydään läpi kaikkien jäsenvaltioiden sekä viiden EU:n ulkopuolisen valtion (Yhdysvallat, Kanada, Venäjä, Ukraina ja Valko-Venäjä) kansalliset lainsäädännöt tarkastellen maatason kriteerien täyttymistä. Lisäksi muutamasta jäsenvaltiosta tehdään tarkempi case study, jossa havainnollistetaan keinoja osoittaa vaatimustenmukaisuus.
Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta osoittaa metsäbiomassan kestävyys 4 §:n 15 kohdan mukaisella hankinta-alueella. Pykälän toisen momentin mukaan jos näyttöä metsäbiomassaa koskevien kriteerien täyttymisestä ei olisi saatavilla maatasolla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet olisivat kestäviä, jos hankinta-alueen tasolla olisi käytössä hallintajärjestelmiä, joilla varmistetaan kriteerien täyttyminen. RED II:n 29 artiklan 6 kohdan b alakohdassa säädetyt hankinta-aluetta koskevat kriteerit ovat miltei vastaavat kuin maatason tarkastelussa. Luonnonsuojelutarkoitukseen osoitettujen alueiden osalta hankinta-alueen tarkastelussa olisi lisäksi mahdollisuus esittää näyttöä siitä, että kyseisen raaka-aineen korjuu ei haittaa luonnonsuojelutarkoitusta.
10 a §. Maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevat vaatimukset. Uudessa 10 a §:ssä säädettäisiin maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevat vaatimuksista metsäbiomassalle RED II:n 29 artiklan 7 kohdan mukaisesti.
Pykälän 1 momentin mukaan metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden olisi täytettävä maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskevat vaatimukset. Metsäbiomassaa koskevien kriteerien tavoin niiden täyttyminen osoitettaisiin joko maa- tai hankinta-aluetasolla. Pykälän 1 momentin mukaan LULUCF-vaatimukset katsottaisiin täytetyksi maatasolla, jos valtio tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen organisaatio olisi 1 kohdan mukaisesti Pariisin sopimuksen osapuoli ja täyttäisi lisäksi joko momentin 2 tai 3 kohdassa säädetyn kriteerin. Momentin 2 kohdan mukaan valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen organisaation olisi tullut antaa ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) kansallisesti määritellyn panoksen (NDC), joka kattaa maa- ja metsätalouden ja maankäytön päästöt ja poistumat, varmistaen, että joko hiilivarantojen muutokset, jotka liittyvät biomassan korjuuseen, otetaan huomioon kyseisen maan sitoumuksissa vähentää tai rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä, kuten kansallisesti määritellyssä panoksessa tarkennetaan. Vaihtoehtoisesti momentin 3 kohdan mukaan sen tulisi soveltaa korjuualueella, josta metsäbiomassa on peräisin, kansallisia lakeja hiilivarantojen ja -nielujen säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Tällöin tulisi lisäksi osoittaa, etteivät raportoidut LULUCF-sektorin päästöt ylitä poistumia.
Pykälän 2 momentin mukaan jos 1 momentin 1-3 kohdissa säädettyjen edellytyksien täyttymisestä ei olisi saatavissa näyttöä, voitaisiin LULUCF-vaatimusten täyttyminen osoittaa 4 §:n 15 kohdan mukaisen hankinta-alueen tasolla. Tällöin toiminnanharjoittajan olisi osoitettava, että hankinta-alueella on käytössä hallintajärjestelmiä, joilla varmistetaan, että metsän hiilivarannot ja -nielut säilytetään tai niitä vahvistetaan pitkällä aikavälillä.
12 §.Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat vaatimukset. Pykälän 2 ja 3 momenttia täydennettäisiin siten, että toiminnanharjoittajat voisivat osoittaa biopolttoaineiden ja bionesteiden lisäksi myös biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerien täyttymisen kansallisella järjestelmällä. Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat vaatimukset perustuvat RED II:n 29 ja 30 artiklaan.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään tulisi sisällyttää biopolttoaine-, bioneste- ja biomassapolttoaine-erän kasvihuonekaasupäästövähennyksen laskemista ja erän 6 §:ssä säädetyn kestävyyskriteerin täyttymisen selvittämistä koskevat tiedot tai raaka-aine-erän kasvihuonekaasupäästön laskemista koskevat tiedot.
Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään tulisi 2 momentin 2 kohdan nojalla sisällyttää myös tiedot biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden raaka-aineiden alkuperän selvittämiseksi 5 a §:n 2 momentissa, 7–10 ja 10 a §:ssä säädettyjen kestävyyskriteerien mukaisesti. Tietojen perusteella olisi pystyttävä osoittamaan, että maatalousbiomassan tuotannossa on noudatettu 5 a §:n 2 momentissa säädettyä maatalouden jätteille ja tähteille asetettua lisäkriteeriä, 7 §:ssä säädettyä biologista monimuotoisuutta koskevaa kestävyyskriteeriä, 8 §:ssä säädettyä maankäytön muutosta koskevaa kestävyyskriteeriä ja 9 §:ssä säädettyä turvemaiden kuivattamista koskevaa kestävyyskriteeriä eikä maatalousbiomassaa ole hankittu 7—9 §:n nojalla kielletyiltä alueilta. Lisäksi olisi pystyttävä osoittamaan, että metsäbiomassa täyttäisi 10 ja 10 a §:ssä säädetyt kriteerit joko maa- tai hankinta-alueen tasolla.
RED II:n 30 artiklan 3 kohdan 1 alakohdan mukaan jotta voidaan noudattaa 29 artiklan 6 kohdan a alakohtaa ja 29 artiklan 7 kohdan a alakohtaa voidaan käyttää ensimmäisen tai toisen osapuolen tarkastuksia metsäbiomassan ensimmäiseen keräyspaikkaan saakka. Käytännössä toiminnanharjoittaja voisi osoittaa metsäbiomassan alkuperän polttoaineentoimittajan kanssa solmitun sopimuksen kautta esimerkiksi kuormakirjanpidolla tai vastaavalla muulla todisteella.
Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaisesti toiminnanharjoittajan tulisi selvittää kestävyysjärjestelmän hyväksymishakemuksessaan, että 6 a §:ssä säädetyt muut biomassapolttoaineista tuotettua sähköä koskevat vaatimukset täyttyisivät.
Pykälän 3 momentissa säädetty ainetase laajennettaisiin koskemaan biomassapolttoaineita.
RED II:n ainetasemenetelmää koskeva säännöstä on täsmennetty jonkun verran suhteessa RES-direktiivin vastaavaan säännökseen. RED II:n 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan talouden toimijoilta on edellytettävä sellaisen ainetasemenetelmän käyttöä, joka ensinnäkin sallii raaka-aineiden tai polttoaineiden, joilla on erilaiset kestävyysominaisuudet ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuudet, erien yhdistämisen esimerkiksi kontissa, prosessointiin tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa, siirto- ja jakeluinfrastruktuurissa tai –paikassa. Lisäksi b alakohdan mukaan ainetasemenetelmän on sallittava eri energiasisältöisten raaka-aineiden erien yhdistämisen jatkojalostusta varten edellyttäen, että erien koko mukautetaan niiden energiasisällön mukaan. Ainetasemenetelmältä edellytetään myös, että a alakohdassa tarkoitettujen erien kestävyysominaisuuksia, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksia ja kokoa koskevat tiedot ovat jatkuvasti liitettävissä seokseen, sekä kaikkien seoksesta poistettujen erien kokonaisuuden kuvaamista siten, että sillä on samat kestävyysominaisuudet ja sitä on sama määrä kuin kaikkien seokseen lisättyjen erien kokonaisuudella ja että tämä tasapaino saavutetaan kohtuullisen ajan kuluessa.
Lisäksi ainetasemenetelmällä varmistetaan, että kukin biopolttoaine-, bioneste- ja biomassapolttoaine-erä lasketaan vain kerran RED II:n 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b tai c alakohdassa laskettaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutusta, ja siihen on sisällyttävä tieto siitä, onko kyseisen erän tuotannolle myönnetty tukea, ja jos on, tieto tukijärjestelmän tyypistä. Jotta ainetaseella voidaan varmistaa, että bioneste- ja biomassapolttoaine-erät lasketaan vain kerran kansallisiin uusiutuvan energian tavoitteisiin, pykälän 3 momenttiin lisättäisiin bionesteitä ja biomassapolttoaineita käyttäville laitoksille velvoite seurata ainetaseella bioneste- ja biomassapolttoaine-eristä tuotetun sähkön, lämmön ja jäähdytyksen määriä. Mikäli sähkön, lämmön ja jäähdytyksen tuotantomäärien seurantaan olisi olemassa jo seurantamenettelyt jonkin toisen järjestelmän puitteissa, voitaisiin näitä järjestelmiä hyödyntää sähkön, lämmön ja jäähdytyksen tuotantomäärien seurannassa.
Pykälän 3 momenttia tulkittaessa olisi jatkossa otettava huomioon, että ainetaseen sääntelyä on tarkennettu RED II:n 30 artiklan 2 kohdassa koskien raaka-aine-erän prosessointia. Jos erä prosessoidaan, erän kestävyysominaisuuksia ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksia koskevat tiedot on mukautettava ja liitettävä tuotokseen. Mikäli raaka-aine-erän prosessointi tuottaa vain yhden tuotoksen, joka on tarkoitettu biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon, erän koko ja erään liittyvät kestävyysominaisuuksien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksien määrät on mukautettava soveltamalla muuntokerrointa, joka on tällaiseen tuotantoon tarkoitetun tuotoksen massan ja prosessiin menevän raaka-aineen massan välinen suhde. Jos raaka-aine-erän prosessointi tuottaa enemmän kuin yhden tuotoksen, joka on tarkoitettu biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon, kuhunkin tuotokseen on sovellettava erillistä muuntokerrointa ja on käytettävä erillistä ainetasetta.
16 §.Hyväksymispäätöksen voimassaolon päättyminen. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että Energiavirasto voisi päättää, että hyväksyminen lakkaa olemasta voimassa, jos biomassapolttoaineiden, raaka-aineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotanto, valmistus, maahantuonti, kulutukseen luovuttaminen tai käyttäminen on ollut keskeytyneenä toiminnanharjoittajasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden, jollei toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ole edelleen tarpeen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun valtionavustuspäätöksen kannalta. Pykälän 1 ja 2 momentissa muutettaisiin lisäksi Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi.
19 §.Hyväksymispäätöksen siirto. Hyväksymispäätöksen siirtämistä koskevia säännöksiä siirtopäivän määrittämisessä muutettaisiin.
Pykälän 1 momentissa muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siirron saaja vastaisi toiminnanharjoittajalle tässä laissa säädetyistä velvollisuuksista ja olisi oikeutettu antamaan kestävyystodistuksia 23 §:n nojalla hyväksymispäätöksen siirtopäivästä.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin poikkeussääntö siirtopäivän määrittämisessä tapauksissa, joissa siirron syynä olisi sulautuminen. Koska sulautumisen jälkeen sulautuva yhtiö lakkaisi olemasta, olisi siirtopäiväksi tarpeen määrittää sulautumisen täytäntöönpanopäivä.
Pykälän 3 momentti siirrettäisiin 4 momenttiin ja Energiamarkkinavirasto muutettaisiin Energiavirastoksi.
Pykälän 4 momentissa säädetty asetuksenantovaltuus siirrettäisiin 5 momenttiin muuttumattomana.
22 §.Toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa täydennettäisiin lisäksi siten, että toiminnanharjoittajan olisi viipymättä ilmoitettava yli vuoden kestävästä katkoksesta toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä tarkoitettujen biomassapolttoaineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotannossa, valmistuksessa, maahantuonnissa, kulutukseen luovuttamisessa tai käyttämisessä.
23 §.Kestävyystodistukset. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että toiminnanharjoittaja voisi antaa myös biomassapolttoaine- ja raaka-aine-erästä kestävyystodistuksen osoituksena kestävyyskriteerien täyttymisestä sääntelyn soveltamisalan laajentumisen mukaisesti. Oikeus kestävyystodistusten antamiseen olisi toiminnanharjoittajalla, jonka kestävyysjärjestelmä on hyväksytty ja joka noudattaa 3 luvussa säädettyjä vaatimuksia ja hyväksymispäätöksen määräyksiä. Toiminnanharjoittaja voisi ryhtyä antamaan kestävyystodistuksia, kun toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymistä koskeva päätös on lainvoimainen.
Pykälän toiseen momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan toiminnanharjoittajan antama kestävyystodistus voisi koskea myös sellaista biopolttoaine-, bioneste- tai biomassapolttoaine-erää taikka raaka-aine-erää, joka on tuotettu, valmistettu, hankittu, tuotu maahan, luovutettu kulutukseen tai käytetty kestävyysjärjestelmän hyväksymishakemuksen tai vastaavasti muutoshakemuksen vireilletulon ja hyväksymispäätöksen tai muutospäätöksen lainvoimaiseksi tulon välisenä aikana, jos toiminnanharjoittaja pystyisi osoittamaan, että sillä on ollut käytössä asianmukaiset menettelyt kestävyyskriteereiden täyttymisen varmistamiseksi ja erä on luotettavasti kirjattu ainetaseeseen. Kirjauksella olisi tarkoitus selkeyttää tulkintakäytäntöä kestävyyden osoittamisessa tilanteissa, joissa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymishakemuksen tai muutoshakemuksen jättämisen ja kestävyysjärjestelmän tai sen muutoksen hyväksymisen välinen aika on kestoltaan merkittävä. Kestävyysjärjestelmän hyväksymishakemuksen katsottaisiin tulleen vireille tässä momentissa tarkoitetulla tavalla, kun toiminnanharjoittaja on toimittanut Energiavirastolle 13 §:n 2 momentin mukaisen hakemuksen. Vastaavasti muutoshakemus tulisi vireille kestävyyslain 17 §:n mukaisesti, kun toiminnanharjoittaja on toimittanut Energiavirastolle hakemuksen, jossa on kuvattu miltä osin kestävyysjärjestelmään haetaan muutosta ja johon on liitetty todentajan lausunto kestävyysjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta.
Pykälän 2 momentissa säädetty asetuksenantovaltuus siirrettäisiin pykälän 3 momenttiin muuttamatta sen sisältöä.
24 §.Vapaaehtoiset järjestelmät. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että toiminnanharjoittaja, joka on sertifioitu tai hyväksytty Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän mukaisesti, voisi osoittaa bioneste-, biomassapolttoaine- ja raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttymisen järjestelmän mukaisesti annetuilla todistuksilla tai tiedoilla siltä osin kuin komissio on katsonut järjestelmän sisältävän 6 §:n soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa tai osoittavan bioneste-, biomassapolttoaine- tai raaka-aine-erän täyttävän 5 a §:n 2 momentissa, 7–10 ja 10 a §:ssä säädetyt kestävyyskriteerit ja muilta osin sen mukaan kuin 3 luvussa säädetään.
RED II:n 30 artiklan 4 kohdassa säädetään komission toimivallasta hyväksyä vapaaehtoisia järjestelmiä. Kyseisen kohdan 1 alakohdan mukaan komissio voi katsoa, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimukset sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tai muiden polttoaineiden tuotannolle, jotka voidaan ottaa huomioon 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun osoittajan laskennassa, sisältävät tarkkaa tietoa kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä 29 artiklan 10 kohdan soveltamisen kannalta, tai osoittavat, että biopolttoaine-, bioneste- tai biomassapolttoaine-erät täyttävät 29 artiklan 2–7 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit.
RED II:n 30 artiklan 9 kohdan mukaan jäsenvaltio ei saa vaatia lisänäyttöä 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien täyttämisestä sellaiselta toiminnanharjoittajalta, joka esittää kestävyyskriteerien täyttymisestä komission hyväksymän järjestelmän mukaisesti saadut todisteet tai tiedot.
25 §. Tietojen säilyttäminen valvontaa varten. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa täydennettäisiin siten, että kestävyystodistus hyväksyttäisiin osoitukseksi kestävyyskriteerien täyttymisestä, jos toiminnanharjoittaja säilyttäisi kestävyysjärjestelmään kuuluvan aineiston biomassapolttoaine- eristä koskevat tiedot, kunnes viisi vuotta on kulunut siitä, kun kyseinen biomassapolttoaine-erä on käytetty tai luovutettu kulutukseen tai raaka-aine-erä on luovutettu edelleen.
30 §.Todentajaksi hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen ja peruuttaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi.
Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin Energiaviraston harkintavallasta antaa todentajalle huomautus tai varoitus, jos tämä ei täyttäisi lain 26 tai 27 §:ssä säädettyjä vaatimuksia taikka toimisi olennaisesti tämän lain, sen nojalla annettujen säännösten tai hyväksymispäätöksen määräysten vastaisesti. Kyseisellä säännöksellä on tarkoitus selkeyttää Energiaviraston toimivaltaa ja perusteita huomautuksen tai varoituksen antamiselle.
Pykälän 2 momentissa säädetty todentajan hyväksymispäätöksen peruuttamisesta koskeva säännös siirrettäisiin pykälän 3 momentiksi muuttamatta sen sisältöä.
Pykälään lisättäisiin 4 momentti, jonka mukaan Energiaviraston olisi peruutettava todentajaksi hyväksymistä koskeva päätös, jos todentaja tekee asiaa koskevan hakemuksen.
31 §.Kestävyyskriteeriselvitys. Pykälän 1 ja 2 momenttia täydennettäisiin siten, että kestävyyskriteeriselvitys koskisi myös biomassapolttoaine-eriä, joita toiminnanharjoittaja on kalenterivuoden aikana käyttänyt Suomessa. RED II:n 30 artiklan 3 kohdan 1 alakohdassa jäsenvaltioille asetettu velvollisuus edellyttää sääntelyn täydentämistä kattamaan biomassapolttoaine-eriä koskevat tiedot.
Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin toiminnanharjoittajalle vaatimus ilmoittaa osana kestävyyskriteeriselvitystä myös bionesteistä ja biomassapolttoaineista tuotetun sähkön, lämmön ja jäähdytyksen määrät.
Velvollisuus toimittaa kestävyyskriteeriselvitys olisi kaikilla toiminnanharjoittajilla, jotka olisivat kalenterivuoden aikana tuottaneet, valmistaneet tai luovuttaneet kulutukseen Suomessa biopolttoaineita riippumatta siitä, osoitetaanko kestävyys kansallisen tai 24 §:ssä tarkoitetun komission hyväksymän vapaaehtoisen kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän avulla. Lisäksi velvollisuus kestävyyskriteeriselvityksen toimittamiseen olisi kaikilla toiminnanharjoittajilla, jotka ovat valmistaneet tai käyttäneet bionesteitä taikka käyttäneet sähkön, lämmityksen tai jäädytyksen tuotannossa biomassapolttoaineita taikka tuottaneet biokaasua liikenteeseen riippumatta siitä, osoitetaanko kestävyys kansallisen tai 24 §:ssä tarkoitetun komission hyväksymän vapaaehtoisen kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän avulla.
32 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jolla Energiaviraston tiedoksisaantioikeus laajennettaisiin koskemaan Euroopan komission hyväksymien vapaaehtoisten kansallisten ja kansainvälisten järjestelmien sertifiointielimiä. Pykälän 1, 2 ja 3 momentissa muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi.
Varsinaisia muutoksia pykälän 1-3 momentissa säädettyihin tiedonsaantisäännöksiin ei esitettäisi. 1 momentin nojalla Energiavirastolle turvataan tiedoksisaantioikeus valvontaa varten tarpeellisiin tietoihin, jotka ovat hyväksyttyyn toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään ja toiminnanharjoittajan biopolttoaine-, bioneste- ja biomassapolttoaine-erän kestävyyskriteerien täyttymiseen liittyviä sekä muita tämän lain säännösten noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja, joiden perusteella on mahdollista saada oikea ja riittävä kuva lain säännösten ja Energiaviraston päätöksissä annettujen määräysten noudattamisesta. Tiedonsaantioikeus voisi koskea tietoja, jotka liittyvät esimerkiksi toiminnanharjoittajan raaka-aineiden hankinta- ja toimitusketjuihin sekä määriin, tuotettuihin biopolttoaine-, bioneste- ja biomassapolttoaine-eriin tai annettuihin kestävyystodistuksiin. Tiedonsaantisäännöksellä turvataan siten Energiavirastolle oikeus saada tarpeellisia tietoja, sille säädetyn valvontatehtävän hoitamiseksi. Edellä mainittu tietojen tarpeellisuus valvontatehtävän hoitamiseksi koskee myös todentajalta 3 momentin nojalla pyydettäviä tietoja. Tiedonsaantioikeuden piiriin ei sisälly arkaluonteisia henkilötietoja.
RED II:n 30 artiklan 9 kohdan 2 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on valvottava sellaisten sertifiointielinten toimia, jotka suorittavat riippumattomia tarkastuksia vapaaehtoisessa järjestelmässä. Sertifiointielinten on toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä toimitettava kaikki asiaan liittyvät tiedot, joita toiminnan valvontaa varten tarvitaan, mukaan lukien tarkastusten tarkat päivämäärät, ajankohdat ja paikat. Jos jäsenvaltiot havaitsevat, että toiminta ei ole vaatimustenmukaista, niiden on ilmoitettava tästä viipymättä vapaaehtoiselle järjestelmälle.
Pykälän 4 momentin nojalla Energiavirastolla olisi oikeus saada Euroopan komission hyväksymien vapaaehtoisten kansallisten ja kansainvälisten järjestelmien sertifiointielimiltä valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Tiedonsaantioikeus koskisi RED II:n 30 artiklan 9 kohdan 2 alakohdassa erikseen mainittuja tietoja koskien sertifiointielinten tarkastustoimintaa. Valvontaa varten tarpeelliset tiedot voisivat koskea paitsi yksittäiseen tarkastukseen liittyviä asiakirjoja myös sertifiointielimen tarkastustoiminnassa hyödynnettyjä muita tietoja, kuten yhteydenpitoa toiminnanharjoittajan ja sertifiointielimen välillä. Tiedonsaantioikeuden piiriin ei sisältyisi arkaluonteisia henkilötietoja.
34 §.Energiaviraston tarkastusoikeus. Pykälän otsikossa, 1, 3 ja 4 momentissa muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että Energiavirastolla olisi oikeus päästä tiloihin ja alueille, joilla biomassapolttoaineita tai raaka-aineita tuotetaan, valmistetaan tai käytetään, jos se olisi kestävyyslaissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin.
36 §.Virka-apu. Viittaus säädösnumeroon päivitettäisiin ajan tasalle. Muilta osin pykälä säilyisi ennallaan.
39 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädettyä oikaisuvaatimusmenettelyn soveltamisalaa laajennettaisiin, pykälän 2 momentti päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, johon siirrettäisiin 2 momentissa säädetty muutoksenhakukieltoa koskeva säännös. Tämä parantaisi muutoksenhakua koskevan pykälän johdonmukaisuutta. Pykälän 1 ja 2 momentissa muutettaisiin Energiamarkkinavirasto Energiavirastoksi. Lakiehdotukseen sisältyvät muutokset vastaavat muutoksenhaun osalta muuttunutta lainsäädäntöä.
Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että Energiaviraston 15 §:n 2 momentin nojalla tekemään päätökseen kestävyysjärjestelmän hyväksymispäätöksen voimassaolon jatkamisesta ei saisi hakea muutosta valittamalla, vaan ensin olisi haettava oikaisua Energiavirastolta. Oikaisuvaatimussäännösten soveltuvuus arvioidaan eri hallinnonalojen lainsäädännössä asiaryhmäkohtaisesti. Oikaisuvaatimusmenettelyn soveltamisalan laajentamista hyväksymispäätöksien voimassaolon jatkamista koskevien päätöksien osalta voidaan perustella pyrkimyksellä sovittaa yhteen nopea ja tehokas viranomaistoiminta tehokkaaseen oikeusturvaan.
Pykälän 2 momentin viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin vastaamaan uutta lainsäädäntöä. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 107 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä saisi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupa korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi siten oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan pääsääntönä, joten yleislain kanssa päällekkäinen sääntely, 2 momentin kolmas virke, voitaisiin poistaa tarpeettomana.
Lakiehdotukseen sisältyvät muutokset vastaavat muutoksenhaun osalta muuttunutta lainsäädäntöä. Uudistuksen myötä valituslupajärjestelmän käyttöala on laajentunut koskemaan myös Energiaviraston 15 §:n 2 momentin nojalla tekemää päätöstä kestävyysjärjestelmän hyväksymispäätöksen voimassaolon jatkamisesta, 18 §:n nojalla tekemää toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksymispäätöksen peruuttamispäätöstä ja 30 §:n 2 momentin nojalla tekemää todentajan hyväksymistä koskevan päätöksen peruuttamista sekä 35 §:n nojalla rikkomuksen tai laiminlyönnin johdosta antamia kieltoja tai määräyksiä koskevaa muutoksenhakua. Edellä mainitut päätökset ovat laadultaan sellaisia, että oikeusturvan takeiden kannalta voidaan pitää riittävänä pääsyä korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusluvan perusteella ottaen erityisesti huomioon, että valitusluvan ehtojen täyttyessä korkeimman hallinto-oikeuden on myönnettävä valituslupa.
Pykälän 3 momenttiin siirrettäisiin aiemmin 2 momentissa ollut virke koskien muutoksenhakukieltoa. Päätökseen, jolla Energiavirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotiedon, ei kuitenkaan saisi hakea muutosta.