1.1
Ulosottokaari
1 luku Yleiset säännökset
2 a §.Laaja täytäntöönpano, perustäytäntöönpano ja erityistäytäntöönpano. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a §. Pykälän 1 momentin mukaan täytäntöönpano jaetaan laajaan täytäntöönpanoon, perustäytäntöönpanoon ja erityistäytäntöönpanoon.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin laajan täytäntöönpanon ja erityistäytäntöönpanon toimivaltuuksista. Laaja täytäntöönpano olisi ulosoton paikallinen ydintehtävä. Laajan täytäntöönpanon ulosottomiehellä olisi yhtä laaja toimivalta ulosmitattavan omaisuuden etsimiseksi kuin ulosottomiehellä on voimassa olevan lain nojalla. Toimivalta pitäisi sisällään kaikkien luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettujen velvoitteiden ja turvaamistoimien täytäntöönpanon. Maksu- ja muiden velvoitteiden sekä turvaamistoimien täytäntöönpanon lisäksi laajassa täytäntöönpanossa toimitettaisiin kiinteän ja irtaimen omaisuuden ulosmittaukset ja realisoinnit. Kyseessä olisi ulosottomenettely, johon ohjautuisivat velalliset, joiden ulosottoasiat edellyttävät perustäytäntöönpanoa laajempia ja enemmän aikaa vieviä omaisuuden etsimis- ja selvittelytoimia.
Ulosoton erikoisperintä käynnistyi vuonna 1997. Ensimmäisen kerran se mainitaan vuonna 1998 annetussa hallituksen esityksessä laiksi ulosottolain muuttamisesta (HE 275/1998 vp). Tuolloin toteutettiin ulosottolain (37/1895) erillisuudistus, jonka tarkoituksena oli muun muassa saada ulosottotoimen erikoisperinnälle ja muulle ulosottotoiminnalle vaikeissa perintätapauksissa aikaisempaa selkeämpi lainsäädännöllinen perusta. Maaliskuun 1 päivänä 2004 voimaan tulleella lailla ulosottolain muuttamisesta (679/2003) lain 3 luvun 14 §:n 1 momenttiin lisättiin säännös erityistoimia edellyttävistä ulosottoasioista, joita säännöksen perusteluissa kutsutaan myös ”erityistoimiksi”. Erikoisperintätoiminta mainitaan esimerkkinä erityistoimia edellyttävistä ulosottoasioista hallituksen esityksessä (HE 216/2001 vp). Erikoisperintää ei ole laissa määritelty.
Käsitteellä ”erityistäytäntöönpano” tarkoitettaisiin samaa kuin käsitteellä ”erikoisperintä”, ja erityistäytäntöönpanosta otettaisiin lakiin nimenomainen säännös. Erikoisperintä nykyisellään on vakiintunut valtakunnalliseksi ulosottolaitoksen osaksi ja sen toiminnalliset puitteet ovat selkeät. Erikoisperinnän tavoin myös erityistäytäntöönpanon tarkoitus olisi keskittyä velallisiin, joiden varallisuusaseman selvittäminen ja siitä aiheutuvien toimenpiteiden tekeminen vaativat niin suurta työmäärää ja erityisosaamista, ettei ole tarkoituksenmukaista jatkaa selvittelyä muussa täytäntöönpanossa. Tällaiset velalliset ovat lähes poikkeuksetta erilaisin järjestelyin pyrkineet välttelemään velkojen maksua ja siirtämään omaisuutta ulosoton ulottumattomiin. Heillä on usein kytkentöjä talousrikollisuuteen ja harmaaseen talouteen.
Velallisia siirtyisi erityistäytäntöönpanoon kahdella tavalla: joko niin, että muussa perinnässä havaitaan epäily velallisen väärinkäytöksestä tai muusta järjestelystä, johon arvioidaan liittyvän laajaa selvitystyötä, tai siten, että asia otetaan erityistäytäntöönpanoon viranomaisyhteistyön tuloksena. Erityistäytäntöönpanon tärkeä osa-alue olisikin toimivan viranomaisyhteistyön ylläpitäminen. Erityistäytäntöönpano toimisi samoilla valtuuksilla ja menetelmillä, jotka olisivat käytettävissä laajassa täytäntöönpanossa.
Perustäytäntöönpanosta säädettäisiin 3 momentissa. Perustäytäntöönpano olisi tehtäväkokonaisuus, jossa velallisen ulosottoasiat voitaisiin hoitaa velallista tapaamatta lähtökohtaisesti sähköisin menetelmin. Perustäytäntöönpano koskisi vain rahamääräisten maksuvelvoitteiden täytäntöönpanoa. Ulosmitata voitaisiin vain tuloa ja omaisuutta, jota ei tarvitse muuttaa rahaksi. Tällä tarkoitetaan lähinnä toistuvaistuloa, veroennakon palautuksia, pankkitilillä olevia rahavaroja ja muita saatavia. Perustäytäntöönpanoa hoitaisivat ulosottotarkastajat, joista ehdotetaan säädettäväksi 7 §:ssä.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin perustäytäntöönpanon tehtävistä. Luonnos valtioneuvoston asetukseksi ulosottomenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta on tämän esityksen liitteenä. Tarkoitus olisi, että perustäytäntöönpanoon ohjautuisivat ne velalliset, joiden maksuvelvoitteet tulisivat tulopohjaselvityksen perusteella kohtuullisessa ajassa kokonaan perityiksi ja joiden täytäntöönpano ei edellyttäisi muita kuin perustäytäntöönpanon toimivaltaan kuuluvia toimia. Perustäytäntöönpanoa on pilotoitu Valtakunnanvoudinviraston toimeksiannosta eräissä ulosottovirastoissa. Piloteista saatujen kokemusten perusteella kohtuulliseksi ajaksi perustäytäntöönpanon toimenpiteille on osoittautunut noin kuusi kuukautta. Tämä perustäytäntöönpanon ajallisen keston määrittely perustuu siihen, että 80 prosenttia ulosottoasioista käsitellään (velka tulee maksetuksi tai velallinen todetaan varattomaksi) kuudessa kuukaudessa. Tarkempia määräyksiä kohtuullinen aika –käsitteen soveltamisesta ulosottomenettelyssä voitaisiin antaa hallinnollisilla määräyksillä.
Kun olisi todennäköistä, ettei saataville kerry täyttä suoritusta määritellyn ajan puitteissa eikä velallisen taloudellinen tilanne olisi riittävästi selvitettävissä perustäytäntöönpanon keinoin, velallisen ulosottoasiat siirrettäisiin laajaan täytäntöönpanoon. Kun laajassa täytäntöönpanossa olisi saatettu loppuun sellaiset toimenpiteet, joihin ulosottomiehellä ei ole perustäytäntöönpanossa toimivaltaa, asiat olisi mahdollista siirtää takaisin perustäytäntöönpanoon esimerkiksi toistuvaistulon ulosmittausta varten.
Tilanteissa, joissa perittävän saatavan määrä on vähäinen ja velallisen taloudellinen tilanne on riittävässä laajuudessa selvitetty perustäytäntöönpanon keinoin rekisterikyselyillä, eikä häneltä ole löytynyt lainkohdassa tarkoitettua tuloa tai omaisuutta, ei olisi tarkoituksenmukaista säännönmukaisesti siirtää velallisen ulosottoasioita laajaan täytäntöönpanoon. Vaikka saatavalle ei kertyisi täyttä suoritusta määritellyn ajan puitteissa, voitaisiin varattomuuseste todeta perustäytäntöönpanossa silloin, kun olosuhteiden ei tehtyjen selvitysten perusteella katsottaisi edellyttävän laajan täytäntöönpanon toimia omaisuuden etsimiseksi, esimerkiksi velallisen henkilökohtaista läsnäoloa edellyttävän ulosottoselvityksen tekemistä.
Lisäksi tilanteissa, joissa velalliselle, jonka taloudellinen tilanne on vastikään selvitetty laajassa täytäntöönpanossa, tulee uusi asia vireille, voitaisiin perusselvitykseen liittyvien toimenpiteiden niin osoittaessa varattomuuseste todeta perustäytäntöönpanossa ilman siirtoa laajaan täytäntöönpanoon.
Ulosoton tietojärjestelmään voitaisiin määritellä ehto, joka mahdollistaisi varattomuusesteen toteamisen perustäytäntöönpanossa vain tietyn suuruisille saataville. Vastaavasti voitaisiin määritellä ehto, joka mahdollistaisi estetodistuksen antamisen perustäytäntöönpanossa tietyn ajanjakson kuluessa siitä, kun velallisesta on annettu varattomuusestetodistus laajassa täytäntöönpanossa.
Jaolla perustäytäntöönpanoon ja laajaan täytäntöönpanoon ei olisi vaikutuksia hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun velallisen omaisuuden selvitys- ja etsimistoimissa. Kuten tälläkin hetkellä, ulosottomiehen tulisi ulosottokaaren 3 luvun 48 §:n mukaan olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa etsiä velalliselle kuuluvaa omaisuutta suorituksen saamiseksi hakijalle. Ulosottomenettelystä annetun asetuksen 5 §:n mukaan perusselvityksessä saatujen tietojen perusteella vastaajan olinpaikan ja omaisuuden etsintää jatketaan, jos siihen on olosuhteet huomioon ottaen aihetta. Mikäli kyseisiä toimia olisi tarpeen tehdä laajemmin kuin perustäytäntöönpanossa on mahdollista, velallisen ulosottoasiat siirrettäisiin laajaan täytäntöönpanoon.
Lain 3 luvun 105—107 §:ssä säädetään suppeasta ulosotosta. Näitä säännöksiä ei tässä yhteydessä muutettaisi. Ulosoton hakija voisi edelleen ilmoittaa hakemuksessaan tyytyvänsä suppeaan ulosottoon. Jos velallisella olisi täytäntöönpanossa vain suppean ulosoton asioita, täytäntöönpano tapahtuisi perustäytäntöönpanossa ilman aikarajoitusta. Tätä voidaan pitää perusteltuna, koska suppeassa ulosotossa hakija on rajoittanut hakemuksessaan täytäntöönpanon mainitun 105 §:n 2 momentissa säädettyihin perintäkeinoihin. Jos velalliselle tulee vireille laajassa täytäntöönpanossa perittävä ulosottoasia, siirtyisivät velallisen ulosottoasiat kokonaisuudessaan laajaan täytäntöönpanoon. Jos hakija peruuttaa suppeaa ulosottoa koskevan rajoituksen hakemuksestaan, käsittelyn jatkaminen perustäytäntöönpanossa tai siirtäminen laajaan täytäntöönpanoon olisi ratkaistava edellä esitetyn mukaisesti.
7 §.Ulosottomiehet. Pykälään tehtäisiin muutokset, jotka aiheutuisivat organisaatiomuutoksesta ja uusista virkanimikkeistä.
Pykälän 1 momentin mukaan ulosottomiehinä toimisivat johtavat kihlakunnanvoudit, kihlakunnanvoudit ja Ahvenanmaan maakunnassa maakunnanvouti. Kihlakunnanvoutien ja maakunnanvoudin alaisia ulosottomiehiä olisivat ulosottoylitarkastajat ja kihlakunnanvoutien alaisia ulosottomiehiä ulosottotarkastajat.
Yleisperusteluissa mainitusta syystä myös valtakunnanvouti ja apulaisvaltakunnanvouti olisivat ulosottomiehiä. Heillä olisi lainkäyttäjän asema muiden oikeuslaitokseen kuuluvien lainkäyttöviranomaisten päälliköitä vastaavasti. Tarkoitus on, että Ulosottolaitoksen päällikköinä toimivat valtakunnanvouti ja apulaisvaltakunnanvouti voisivat hoitaa itsenäisesti myös täytäntöönpanotehtäviä. Koska heidän tehtävänsä tulisivat painottumaan strategiseen ja operatiiviseen johtamiseen sekä hallintoasioihin, he voisivat käsitellä ulosottoasioita vain siinä määrin kuin heidän muut tehtävänsä sen sallivat. Lainkäyttöön osallistuminen saattaisi koskea esimerkiksi erityisiä, laajempaa yhteiskunnallista merkitystä tai kansainvälisen sidoksen omaavien asioiden tai asiakokonaisuuksien täytäntöönpanoa. Ulosottolaitoksen ylintä johtoa lukuun ottamatta sen keskushallinnossa toimivat virkamiehet olisivat hallintovirkamiehiä.
Perustäytäntöönpanoa toimittavat ulosottotarkastajat olisivat uusi henkilöstöryhmä ulosottolaitoksen virkarakenteessa. Ulosottotarkastajalla olisi ulosottoylitarkastajaan verrattuna rajoitetumpi toimivalta. Ulosottotarkastajan kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Ulosottotarkastajan kelpoisuusvaatimukset olisivat ulosottoylitarkastajan kelpoisuusvaatimuksia matalammat.
Laki Ahvenanmaan maakunnan maakunnanvoudinvirastosta (619/2012) ehdotetaan kumottavaksi. Nyt puheena olevaan lainkohtaan sisällytettäisiin maakunnanvoudinvirastoa koskevan lain 2 §:ään sisältyvä säännös ulosottomiehistä sekä maakunnanvoudin osalta 4 §:ään sisältyvä viittaussäännös soveltuvin osin.
Maakunnanvoudin virkanimike, joka on ollut käytössä maakunnanvoudinviraston perustamisesta vuodesta 1980 lähtien, ehdotetaan säilytettäväksi. Viran erityisellä virkanimikkeellä korostettaisiin Ahvenanmaan maakunnan erityisasemaa. Maakunnanvouti toimisi Ulosottolaitoksen Ahvenanmaan maakunnan toimipaikassa. Maakunnanvoudista olisi voimassa, mitä kihlakunnanvoudista säädetään.
Kihlakunnanulosottomiehen ja maakunnanulosottomiehen virkanimikkeet ehdotetaan yhdenmukaistettaviksi. Avustavan ulosottomiehen virkanimike muuttui kihlakunnanulosottomieheksi ulosottokaaren (705/2007) tullessa voimaan vuoden 2008 alusta. Ahvenanmaan maakunnassa virkanimike avustava ulosottomies kuitenkin säilyi muuttamattomana vuoteen 2012, jolloin uuden Ahvenanmaan maakunnan maakunnanvoudinvirastoa koskevan lain säätämisen yhteydessä se muutettiin maakunnanulosottomieheksi. Uusi virkanimike kihlakunnanulosottomiehille ja maakunnanulosottomiehille olisi ulosottoylitarkastaja. Myös Ahvenanmaan maakunnassa toimivien ulosottoylitarkastajien toimivaltuudet ulosottomiehinä määräytyisivät ulosottokaaren nojalla ja he olisivat haastemiehiä suoraan haastemieslain (505/1986) nojalla. Haastemieslakiin tehtäisiin tarvittavat muutokset.
Voimassa olevaan 7 §:n 1 momenttiin sisältyy säännös, joka ilmaisee kihlakunnanulosottomiesten alaisuussuhteen kihlakunnanvoutiin nähden. Säännös ehdotetaan asialliselta sisällöltään siirrettäväksi pykälän 2 momenttiin. Kihlakunnanvouti määrää tehtävät ulosottoylitarkastajalle ja ulosottotarkastajalle. Lisäksi momentissa säädettäisiin nykyistä 2 momenttia vastaavasti, että kihlakunnanvoudilla on velvollisuus valvoa, että alaisensa ulosottomiehet ja 8 §:ssä tarkoitetut muut alaisensa virkamiehet hoitavat tehtävänsä lainmukaisesti ja asianmukaisesti sekä noudattavat heille annettuja määräyksiä.
Pykälän 3 momenttiin ei ehdoteta muutoksia. Kihlakunnanvouti voi siirtää antamansa tehtävän toiselle alaiselleen virkamiehelle tai ottaa tehtävän itse hoitaakseen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti. Sen mukaan valtakunnanvoudista, apulaisvaltakunnanvoudista ja johtavasta kihlakunnanvoudista on voimassa, mitä kihlakunnanvoudista säädetään tässä laissa. Itsenäisten lainkäyttöviranomaisten ratkaisuvapauden korostamiseksi momenttiin sisällytettäisiin lisäksi nimenomainen säännös, jonka mukaan valtakunnanvouti tai apulaisvaltakunnanvouti ei voi ottaa johtavan kihlakunnanvoudin tai kihlakunnanvoudin käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi kuuluvaa yksittäistä ulosottoasiaa itse hoitaakseen tai antaa sen täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä, eikä siirtää sitä toiselle. Edellä sanottu kielto koskisi myös johtavaa kihlakunnanvoutia suhteessa kihlakunnanvoutiin.
Momentissa säädettäisiin myös perusteista, joilla alaisen johtavan kihlakunnanvoudin tai kihlakunnanvoudin toimivaltaan kuuluvat yksittäisen velallisen ulosottoasiat voitaisiin poikkeuksellisesti siirtää toisen johtavan kihlakunnanvoudin tai kihlakunnanvoudin vastuulle. Ulosottoasiat voitaisiin ottaa pois vastoin asianomaisen tahtoa vain, jos tähän olisi painava syy. Tällainen syy voisi olla sairaus, asian käsittelyn viivästyminen, työmäärä tai muu vastaava seikka. Ehdotettu säännös koskee asioiden siirtoa ainoastaan niissä tilanteissa, joissa kyseinen virkamies nimenomaisesti vastustaa asioiden siirtoa. Vain tällöin asioiden siirtämiseen tarvittaisiin valtakunnanvoudin, apulaisvaltakunnanvoudin tai kyseisen kihlakunnanvoudin esimiehenä olevan johtavan kihlakunnanvoudin perusteltu päätös. Säännös ei koskisi lain 1 luvun 15 pykälässä säädettyjä esteellisyystilanteita.
8 §.Muut virkamiehet. Voimassa olevan pykälän mukaan kihlakunnanvouti saa tarvittaessa määrätä myös muulle alaiselleen virkamiehelle kihlakunnanulosottomiehelle kuuluvia täytäntöönpanotehtäviä, jos virkamies täyttää kihlakunnanulosottomiehen kelpoisuusvaatimukset. Tällä hetkellä säännöksessä tarkoitettuja muita virkamiehiä toimii muun muassa pankkitiedustelu- ja tiedoksiantotehtävissä. Virkanimike kihlakunnanulosottomies muutettaisiin ulosottoylitarkastajaksi ja säännös laajennettaisiin koskemaan myös ulosottotarkastajaa.
11 §.Ulosottolaitoksen täytäntöönpano-organisaatio. Voimassa olevassa pykälässä säädetään ulosottolaitoksen organisaatiosta, ulosottotoimen keskushallinnosta huolehtivasta Valtakunnanvoudinvirastosta ja sen alaisten paikallisten ulosottovirastojen toimialueiden yleisistä määräytymisperusteista. Pykälän sisältö muutettaisiin ehdotettua organisaatiorakennetta vastaavaksi. Voimassa olevan pykälän 3 momenttiin sisältyvien valtuutussäännösten kumoutuessa 1.1.2019 kumoutuisivat samalla valtioneuvoston asetus ulosottopiireistä (865/2007) ja oikeusministeriön asetus ulosottovirastojen toimipaikoista (821/2012).
Pykälän 1 momentissa olisi säännös, jonka mukaan ulosottoasioiden täytäntöönpanoa varten on oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluva Ulosottolaitos -niminen viranomainen. Se muodostettaisiin nykyisistä 22 ulosottovirastosta ja Valtakunnanvoudinvirastosta. Ulosottopiirijaosta luovuttaisiin ja uuden viraston toimivalta käsittäisi koko maan.
Pykälän 2 momentin mukaan Ulosottolaitoksessa on laajan täytäntöönpanon alueelliset toimintayksiköt. Toimintayksiköiden aluejaosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Alueita on tarkoitus muodostaa viisi. Luonnos valtioneuvoston asetukseksi ulosottotoimen hallinnosta on tämän esityksen liitteenä.
Toimintayksikköjen päällikköinä olisivat johtavat kihlakunnanvoudit. Toimintayksikön päällikkö vastaisi yksikkönsä johtamisesta ja tuloksellisuudesta sekä yksikön hallintotehtävien järjestämisestä. Vastaavan ulosottomiehen määräytymisestä laajassa täytäntöönpanossa säädettäisiin 3 luvun 14 §:n 1—4 momentissa.
Edelleen momentin mukaan Ulosottolaitoksessa olisi perustäytäntöönpanon ja erityistäytäntöönpanon valtakunnalliset toimintayksiköt.
Perustäytäntöönpanoon kuuluvat ulosottoasiat keskitettäisiin perustäytäntöönpanon toimintayksikköön, jossa sitä toimittaisivat 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut ulosottotarkastajat. Perustäytäntöönpanossa käsiteltäisiin suuria velallis- ja asiamääriä varsin suppeatutkintaisessa menettelyssä. Valtakunnanvoudinviraston toimeksiannosta eräissä ulosottovirastoissa toteutettu laajan täytäntöönpanon ja perustäytäntöönpanon pilotointi on osoittanut, että noin 80 prosenttia pilotointeihin ohjatuista velallisista on ollut sellaisia, joiden asiat käsiteltiin perustäytäntöönpanossa. Perustäytäntöönpano olisi pääosin tietojärjestelmiin perustuvaa perintää. Perustäytäntöönpanoon kuuluvien asioiden jakautumista vastaaville ulosottomiehille voitaisiin tarvittaessa tasata, mikä edistäisi menettelyn tehokkuutta. Vastaavasti laajan täytäntöönpanon ulosottomiehet voisivat keskittyä ja syventää erikoistumistaan vaativampiin ja enemmän aikaa vieviin selvittelytoimiin.
Ulosottomenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (1322/2007) 3 §:n mukaan oikeusministeriö määrää erityistoimia edellyttävän ulosottoasian tietyn ulosottomiehen hoidettavaksi. Näin ollen nykyisen sääntelyn nojalla toteutettava menettely määrättäessä ulosottomies erikoisperintätehtävään on, että Valtakunnanvoudinviraston esityksestä määräys annetaan ministeriön hallinnollisella päätöksellä. Asetuksen kyseinen pykälä kumottaisiin tämän lain voimaan tullessa. Nyt esitetään säädettäväksi, että erityistäytäntöönpano keskitetään erityistäytäntöönpanon toimintayksikköön. Tällä hetkellä erikoisperinnän toimipaikoista päättäminen kuuluu viime kädessä Valtakunnanvoudinvirastolle. Nykyisin erikoisperintä toimii kuudella erikoisperintäalueella mutta erikoisperintähenkilöstö on sijoittunut vain yhdeksään ulosottovirastoon.
Kuten laajan perinnän toimintayksiköissä myös muissa toimintayksiköissä päällikkönä olisi johtava kihlakunnanvouti, joka vastaa toimintayksikkönsä toiminnan johtamisesta ja tuloksellisuudesta. Työjärjestyksessä annettaisiin tarkemmat määräykset johtavan kihlakunnanvoudin tehtävistä.
Vastaavan ulosottomiehen määräytymisestä perustäytäntöönpanossa ja erityistäytäntöönpanossa ehdotetaan säädettäväksi 3 luvun 14 a §:n 1 momentissa. Palvelujen alueellista saatavuutta käsitellään jäljempänä 5 momentin perusteluissa sekä vastaajan asiointi- ja vaikutusmahdollisuuksien huomioon ottamista hänen oikeusturvansa kannalta erityisesti keskitetyssä täytäntöönpanossa jäljempänä 3 luvun 14 a §:n perusteluissa.
Paikallisten ulosottopalveluiden säilyminen Ahvenanmaalla varmistettaisiin sillä, että pykälän 3 momenttiin otettaisiin nimenomainen säännös, jonka mukaan Ulosottolaitoksella on toimipaikka Ahvenanmaan maakunnassa. Erillinen laki Ahvenanmaan maakunnan maakunnanvoudinvirastosta ehdotetaan kumottavaksi tämän lain voimaantulon yhteydessä, koska viraston hallinnollinen asema muita paikallisia ulosottovirastoja vastaavasti muuttuisi. Järjestettäessä uuden organisaatiorakenteen mukaista toimintaa Ahvenanmaalla voitaisiin paikalliset olosuhteet ja maakunnan erityisasema ottaa tarkemmin huomioon Ulosottolaitoksen työjärjestyksessä.
Ottaen huomioon Ahvenanmaan maakunnan erityisasema, maantieteellinen sijainti sekä Ulosottolaitoksen maakunnassa sijaitsevan toimipaikan henkilöstön lukumäärä ja käsiteltävien asioiden kokonaismäärä, olisi perusteltua, että Ahvenanmaan toimipaikassa toimivat, asianomaiseen laajan täytäntöönpanon toimintayksikköön kuuluvat ulosottoylitarkastajat käsittelisivät myös muutoin perustäytäntöönpanoon kuuluvat ulosottoasiat.
Nykyistä sääntelyä vastaavasti muista Ulosottolaitoksen toimipaikoista säädettäisiin oikeusministeriön asetuksella. Oikeusministeriön asetuksella säädettäisiin myös yksittäisen toimipaikan tehtävistä, eli siitä, minkä toimintayksikön toimintoja kuhunkin toimipaikkaan olisi sijoitettuna. Tarkoitus on, että laajaa täytäntöönpanoa toimittavia ulosottoylitarkastajia olisi sijoitettuna lähtökohtaisesti kaikkiin Ulosottolaitoksen toimipaikkoihin siten, että palveluiden alueellinen saatavuus turvataan. Sen sijaan kaikissa toimipaikoissa ei toimitettaisi perustäytäntöönpanoa eikä erityistäytäntöönpanoa. Näiden toimintojen ja samalla niihin kuuluvien ulosottomiesten sijoittelussa otettaisiin huomioon myös asianomaisen toimintayksikön toiminnalliset tarpeet ja samalla taloudelliset näkökohdat. Lainkohta ei koskisi Ulosottolaitoksen keskushallinnon toimipaikkoja.
Voimassa olevan 12 §:n 1 momentin mukaan Valtakunnanvoudinviraston tulee erityisesti huolehtia ulosottolaitoksen palvelujen alueellisesta saatavuudesta. Kyseessä olevan pykälän uudeksi 4 momentiksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan toimintaa järjestettäessä on huolehdittava palveluiden alueellisesta saatavuudesta. Sanamuodolla halutaan korostaa sitä, että palvelujen alueellinen saatavuus tulee ottaa huomioon jo uuden organisaation toiminnan järjestämistä koskevissa päätöksissä. Velvoite koskee Ulosottolaitoksen keskushallintoa ja kaikkia esimiesasemassa olevia virkamiehiä, erityisesti valtakunnanvoutia, apulaisvaltakunnanvoutia ja toimintayksiköiden päälliköitä. Palvelujen alueellisesta saatavuudesta huolehtiminen pitää sisällään sen, että kullekin muodostettavalle laajan täytäntöönpanon alueelle on järjestettävä asianmukaiset ja toiminnallisesti riittävät ulosottopalvelut kaikille ulosoton asiakkaille riippumatta siitä, missä toimintayksikössä heidän asioitaan hoidetaan. Kehittyneet sähköiset asiointimahdollisuudet sekä keskitetty puhelimitse toimiva palvelu- ja neuvontajärjestelmä ovat merkittävästi parantaneet ja tulevat entisestään parantamaan palvelujen saatavuutta.
Momentissa ehdotetaan säädettäväksi edellä sanottua täydentävästi myös siitä, että Ulosottolaitoksen toimintaa järjestettäessä on huolehdittava kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Tämä tarkoittaa ulosottoviranomaisten kielellisiä velvollisuuksia palvelujen tuottamisessa ja asiakkaiden oikeuksia käyttää omaa kieltään ulosottoviranomaisen kanssa asioidessaan siten kuin perustuslaissa, kielilaissa (423/2003), saamen kielilaissa (1086/2003) ja Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/1991) säädetään.
12 §.Ulosottolaitoksen johtaminen. Voimassa olevassa pykälässä säädetään Valtakunnanvoudinviraston pääasiallisista tehtävistä ja valtakunnanvoudin nimittämisestä. Pykälän sisältö muutettaisiin koskemaan Ulosottolaitoksen johtamista. Uudessa 12 a §:ssä säädettäisiin Ulosottolaitoksen keskushallinnosta ja sen tehtävistä.
Pykälän 1 momentin mukaan Ulosottolaitosta johtaisi ja keskushallinnon päällikkönä toimisi valtakunnanvouti. Pykälään sisältyvä säännös valtakunnanvoudin päätösvallasta hallinnollisissa asioissa vastaa sisällöltään voimassa olevan Valtakunnanvoudinvirastosta annetun lain 4 §:n 2 momenttia.
Pykälän 2 momentin mukaan Ulosottolaitoksessa olisi valtakunnanvoudin apuna apulaisvaltakunnanvouti. Ulosottolaitos olisi oikeusministeriön hallinnonalan suurimpia yksittäisiä virastoja ja suurin lainkäyttövirasto. Sen johtamisen ja ohjauksen tehokkuus ja vaikuttavuus edellyttävät, että ylimmälle johdolle kuuluvia tehtäviä voitaisiin tarkoituksenmukaisella tavalla työmäärän tasaamiseksi jakaa. Valtakunnanvoudin tehtävät voisivat painottua Ulosottolaitoksen strategiseen johtamiseen, toimintaedellytysten turvaamiseen, laitoksen kehittämiseen ja yleiseen hallinnolliseen johtamiseen. Tämän lisäksi hän toimisi keskushallinnon päällikkönä. Apulaisvaltakunnanvoudin tehtävät voisivat painottua operatiivisen toiminnan johtoon, ohjaukseen ja valvontaan. Apulaisvaltakunnanvoudilla olisi sama toimivalta hänen ratkaistavakseen kuuluvissa asioissa kuin valtakunnanvoudilla.
Tarkemmin valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin työnjaosta määrättäisiin Ulosottolaitoksen työjärjestyksessä.
12 a §.Ulosottolaitoksen keskushallinto. Lukuun lisättäisiin uusi 12 a §. pykälässä säädettäisiin Ulosottolaitoksen keskushallinnosta. Pykälän otsikko olisi tätä vastaava. Valtakunnanvoudinvirastosta annettu laki ehdotetaan kumottavaksi tämän lain voimaan tullessa.
Tällä hetkellä ulosoton keskushallintoviranomaisena toimivan Valtakunnanvoudinviraston operatiivisen johdon ja ohjauksen tehtävät siirrettäisiin keskushallinnon tehtäviksi. Oikeusministeriöllä säilyisivät nykyistä vastaavasti lähinnä ulosottotoimen strateginen suunnittelu ja ohjaus, talousarviosuunnittelu ja säädösvalmistelu. Ministeriölle kuuluu myös palkkaustoimivalta.
Pykälän 1 momentin mukaan keskushallinnon tehtävänä on ulosottotoimen hallinnollinen ohjaus, kehittäminen ja valvonta. Keskushallinto vastaa myös viraston toiminnan tuloksellisuudesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin keskushallinnon tehtävistä. Momentin kohdissa 1—6 säädetyt tehtävät vastaavat Valtakunnanvoudinvirastosta annetun lain 2 §:ssä nykyisin Valtakunnanvoudinvirastolle säädettyjä tehtäviä.
Pykälän 3 momentin mukaan keskushallinnossa voi olla, kuten Valtakunnanvoudinvirastossa nykyään, johtavien hallintovoutien ja hallintovoutien virkoja esimies- ja asiantuntijatehtävissä. He eivät olisi ulosottomiehiä, mutta heiltä edellytettäisiin oikeustieteen ylempää korkeakoulututkintoa ja hyvää perehtyneisyyttä ulosottotoimeen ja hallintotehtäviin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nimenomaisesti keskushallinnon velvollisuudesta ottaa huomioon toiminnassaan ulosottomiesten riippumattomuus lainkäyttäjinä. Keskushallinto olisi Ulosottolaitoksen valtakunnallisista hallintotehtävistä vastaava orgaani. Se ei olisi lainkäyttöelin. Siihen kuuluvat virkamiehet, päällikkövirkamiehiä valtakunnanvoutia ja apulaisvaltakunnanvoutia lukuun ottamatta, olisivat hallintovirkamiehiä. Nykyistä Valtakunnanvoudinvirastoa vastaavasti keskushallinto ei voisi puuttua ulosottomiesten lainkäyttöratkaisuihin eikä sillä olisi yksittäisiin lainkäyttöasioihin ulottuvaa määräys- tai ohjausvaltaa. Muutoksenhaku lainkäyttöratkaisuihin tehdään yleisiin tuomioistuimiin 11 luvun mukaisesti. Keskushallinnon virkamiesten olisi kaikessa käytännön toiminnassaan otettava huomioon ulosottomiesten riippumattomuus eivätkä he voisi vaikuttaa tai puuttua lainkäyttöön.
13 §.Työjärjestys. Pykälän nykyiset ulosottovirastoja koskevat säännökset korvattaisiin Ulosottolaitoksen työjärjestystä koskevilla säännöksillä ja pykälän otsikko muutettaisiin.
Ulosottolaitoksen työjärjestyksessä annettaisiin tarkemmat määräykset valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin välisestä tehtävänjaosta, Ulosottolaitoksen johtoryhmästä, toimintayksiköiden tehtävien järjestämisestä ja erityistoimien keskittämisen järjestämisestä. Työjärjestyksessä määrättäisiin lisäksi johtavien kihlakunnanvoutien tehtävistä sekä tehtävien jakamisen ja niiden muun järjestämisen yleisistä määräytymisperusteista. Työjärjestys olisi alisteinen siihen nähden, mitä määräyksessä tarkoitetusta asiasta on säädetty laissa tai asetuksessa. Valtakunnanvouti vahvistaisi Ulosottolaitoksen työjärjestyksen.
Keskushallinnolla olisi oma, erillinen työjärjestys. Sillä annettaisiin tarkemmat määräykset keskushallinnon sisäisestä organisaatiosta, hallintoasioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta sekä muusta keskushallinnon työn järjestämisestä. Myös toimintayksiköllä voisi olla työjärjestys. Keskushallinnon ja toimintayksikön työjärjestykset olisivat Ulosottolaitoksen työjärjestykselle alisteisia ja sitä tarkentavia.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla työjärjestyksessä määrättäisiin tarkemmin valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin välisestä tehtävien jaosta. Lainkohta koskisi työnjakoa sekä hallinto- että täytäntöönpanotehtävien osalta.
Momentin 2 kohdan mukaan Ulosottolaitoksen johtoryhmästä määrättäisiin työjärjestyksessä. Määräykset annettaisiin muun muassa johtoryhmän kokoonpanosta ja siellä käsiteltävistä asioista. Johtoryhmällä ei olisi itsenäistä päätösvaltaa, mutta se voisi toimia valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin apuna Ulosottolaitoksen toiminnan johtamisessa ja kehittämisessä.
Ehdotetun 3 luvun 14 a §:n 2 momentin mukaan tiettyjä erityistoimia voidaan keskittää tietyille ulosottomiehille. Momentin 3kohdan nojalla annettaisiin määräykset tällaisten täytäntöönpanotoimien keskittämisen järjestämisestä.
Johtavien kihlakunnanvoutien tehtävistä annettaisiin tarkemmat määräykset momentin 4 kohdan nojalla. Johtavat kihlakunnanvoudit toimisivat toimintayksiköiden päällikköinä.
Momentin 5 kohdan nojalla annettaisiin tarkemmat määräykset tehtävien jakamisen ja niiden muun järjestämisen määräytymisperusteista. Lainkohta koskisi Ulosottolaitoksen täytäntöönpano-organisaatiota. Määräykset annettaisiin koko täytäntöönpano-organisaatiota koskevista tehtävien jakamisen ja niiden muun järjestämisen yleisistä määräytymisperusteista. Vastaajien nimen mukaiseen aakkoselliseen jakoon, aluejakoon tai muuhun määräytymisperusteeseen perustuvasta sisäisestä työnjaosta toimintayksikössä tai yksittäisessä toimipakassa voitaisiin antaa määräykset toimintayksikön työjärjestyksessä tai hallinnollisella päätöksellä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Ulosottolaitoksen työjärjestys on julkaistava säädöskokoelmassa. Tällä varmistettaisiin osaltaan se, että tieto Ulosottolaitoksen organisaatiosta ja tehtävien jaosta olisi yleisesti saatavilla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin keskushallinnon ja toimintayksikön työjärjestyksestä. Keskushallinnon työjärjestyksessä annettaisiin tarkemmat määräykset työn järjestämisestä keskushallinnossa. Määräyksiä voitaisiin antaa esimerkiksi sisäisestä organisoinnista ja työnjaosta, virkamiesten tehtävistä ja virkaan kuuluvasta ratkaisuvallasta, esittelijöinä toimivien virkamiesten omalla vastuullaan ja ilman esittelyä ratkaistavista asioista, hallintoasioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta sekä sijaisuuksista. Valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin välisestä työnjaosta annettaisiin määräykset kuitenkin säädöskokoelmassa julkaistavaksi ehdotetussa Ulosottolaitoksen työjärjestyksessä.
Myös toimintayksiköllä voisi olla työjärjestys. Määräyksiä voitaisiin antaa esimerkiksi toimintayksikön tehtävien laissa säädettyä tarkemmasta järjestämisestä ja toimintayksikön sisäisestä toimivallan jaosta.
14 §.Nimittäminen ja kelpoisuusvaatimukset. Pykälään tehtäisiin ehdotetusta organisaatiomuutoksesta ja uusista virkanimikkeistä johtuvat muutokset ja lisäykset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Lain voimassa olevan 1 luvun 12 §:n nojalla valtakunnanvoudin nimittää valtioneuvosto. Vakinaisten tuomarien ja valtakunnansyyttäjän nimittämisestä säädetään perustuslaissa. Heidät nimittää tasavallan presidentti. Syyttäjälaitoksesta annetun lain (439/2011) 14 §:n mukaan apulaisvaltakunnansyyttäjän nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Olisi perusteltua, että lainkäyttöviranomaisena toimivan Ulosottolaitoksen lainkäyttäjän aseman omaavan päällikön ja apulaispäällikön nimittäisi mainittujen virkamiehien nimittämistä vastaavasti tasavallan presidentti.
Valtakunnallisen Ulosottolaitoksen johtamisen tehokkuus ja laatu voitaisiin paremmin varmistaa, jos johtamistehtävät olisivat määräajaksi täytettäviä. Tällöin johdon kykyä ja edellytyksiä tehtäviinsä voitaisiin aika ajoin arvioida ja muuttuvissa tilanteissa löytää paras osaaminen. Ulosottolaitoksen ylimpään johtoon tulee voida nimittää pätevin asianomaista virkaa kulloinkin hakeneista ja sen kelpoisuusehdot täyttävistä henkilöistä. Menettely tukisi virkakiertoa mutta ei vaarantaisi Ulosottolaitoksen toiminnan jatkuvaa kehittämistä. Määräajaksi täytettävään virkaan nimitetyllä ja tehtäviään hyvin hoitaneella sekä muutoin viran valintaperusteet edelleen täyttävällä virkamiehellä olisi todennäköisesti vahva asema uudessa virantäyttömenettelyssä, mikäli hän asettuu tavoittelemaan jatkokautta.
Puheena olevassa momentissa säädettäisiin, että apulaisvaltakunnanvoudin virka on määräajaksi täytettävä. Hänet nimitettäisiin virkaansa viideksi vuodeksi kerrallaan. Viisi vuotta virkaa hoitanut apulaisvaltakunnanvouti olisi mahdollista nimittää uudelleen. Mikäli virkaan nimitettävä saavuttaisi säädetyn eroamisiän ennen toimikauden päättymistä, hänet nimitettäisiin kuitenkin vain sen kuukauden loppuun, jona hän saavuttaa tämän iän. Valtakunnanvoudin virka on määräajaksi täytettävä valtion virkamieslain 9 a §:n (283/2015) nojalla.
Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin virkojen kelpoisuusvaatimuksista. Sen lisäksi, mitä valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa säädetään, valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin kelpoisuusvaatimuksena on muu oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto sekä erinomainen perehtyneisyys ulosottotoimeen. Valtakunnanvoudille ja apulaisvaltakunnanvoudille asetettu vaatimus erinomaisesta perehtyneisyydestä ulosottotoimeen vastaisi Valtakunnanvoudinvirastosta annetun lain 5 §:n 1 momentissa säädettyä valtakunnanvoudin kelpoisuusvaatimusta. Oikeustieteen maisterin tutkinnon ohella myös aiempi oikeustieteen kandidaatin tutkinto antaisi edelleen kelpoisuuden valtakunnanvoudin tehtäviin. Koska kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto ei vastaa sisällöltään edellä tarkoitettuja ylempiä korkeakoulututkintoja, ei se kuitenkaan antaisi kelpoisuutta kyseisiin tehtäviin. Valtion virkamieslain 7 §:n (281/2000) nojalla viraston päällikön virkaan ja virkaan, johon kuuluu ulosottomiehen tehtäviä, voidaan nimittää vain Suomen kansalainen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että johtavan kihlakunnanvoudin, kihlakunnanvoudin, johtavan hallintovoudin ja hallintovoudin nimittää valtakunnanvouti. Johtavan kihlakunnanvoudin ja johtavan hallintovoudin virat olisivat määräajaksi täytettäviä. Heidät nimitettäisiin viideksi vuodeksi kerrallaan. Toimikausi olisi uusittavissa. Eroamisikää koskeva rajoitus koskisi myös näitä virkoja. Tässä pykälässä tarkoitettujen määräajaksi täytettävien virkojen määräaikaisuus ei koskisi nykyisiä viranhaltijoita. Virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyisivät tehtävien mukana uuteen organisaatioon virkamieslain nojalla.
Pykälään lisättäisiin uudet 4—6 momentit.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ensinnäkin johtavalle kihlakunnanvoudille ja kihlakunnanvoudille asetettavista kelpoisuusvaatimuksista. Säännös vastaisi voimassa olevan pykälän 2 momentissa heille asetettuja kelpoisuusvaatimuksia. Kuten nykyisin, johtavan kihlakunnanvoudin osalta lakiin sisältyisi nimenomainen säännös, jonka mukaan virkaan nimitettävältä edellytetään tehtävän hoitamisessa tarvittavaa johtamistaitoa. Ulosottopiirijaon poistuessa, yhden viraston organisaatiossa myös yksittäisen kihlakunnanvoudin suoraan alaisuuteen voi tulla varsin runsaslukuinen joukko virkamiehiä. Tämän vuoksi olisi myös kihlakunnanvoudin virkaan nimitettäessä ja hakijan henkilökohtaisia ominaisuuksia arvioitaessa tällöin kiinnitettävä erityistä huomiota johtamistaidon arviointiin.
Pykälän 5 momentin mukaan ulosottolaitoksen keskushallinnossa toimivien johtavan hallintovoudin ja hallintovoudin virkojen kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tarkoitus on, että heidän kelpoisuusvaatimuksensa vastaisivat voimassa olevan Valtakunnanvoudinvirastosta annetun lain 5 §:n 2 momenttiin sisältyviä kelpoisuusvaatimuksia.
Pykälän 6 momentin mukaan ulosottoylitarkastajan ja ulosottotarkastajan virkojen kelpoisuusvaatimuksista ja nimittämisestä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Vastaava viittaussäännös koskien kihlakunnanulosottomiehiä on voimassa olevan pykälän 3 momentissa. Tällä hetkellä kihlakunnanulosottomiesten ja maakunnanulosottomiesten kelpoisuusvaatimuksista säädetään ulosottotoimen hallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:ssä.
On tarkoitus, että ulosottoylitarkastajaksi voitaisiin nimittää henkilö, joka on suorittanut alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon ja jolla on käytännön kokemusta virkaan kuuluvissa tehtävissä. Tällä hetkellä kihlakunnanulosottomiehen koulutusvaatimuksena on korkeakoulututkinto, virkaan soveltuva ammatillinen tutkinto tai ylioppilastutkinto. Ulosottoylitarkastajan kelpoisuusvaatimukset koulutuksen osalta olisivat korkeammat kuin kihlakunnanulosottomiehellä. Tarkoitus on, etteivät ne kuitenkaan koskisi lain voimaan tullessa kihlakunnanulosottomiehen vakinaisessa virassa olevaa virkamiestä, Ne eivät myöskään koskisi määräaikaisessa virkasuhteessa olevaa virkamiestä, jos virkasuhteen kesto ulottuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan. Momentin mukaan Ulosottolaitoksessa voi olla myös muuta virkasuhteista henkilöstöä.
24 §.Ulosoton tietojärjestelmä ja ulosottorekisteri. Pykälän 1 momentin mukaan Valtakunnanvoudinvirasto huolehtii tietojärjestelmän ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Organisaatiomuutoksesta johtuen Valtakunnanvoudinviraston tilalle vaihdettaisiin Ulosottolaitos.
Pykälän 2 momentin mukaan ulosottorekisteri koostuu valtakunnallisesta hakemisto-osasta ja paikallisesti ylläpidetyistä rekisterin osista. Ulosottolaitoksen muuttuessa valtakunnalliseksi organisaatioksi ei ulosottorekisterissä enää olisi paikallisesti ylläpidettäviä rekisterin osia. Tämän vuoksi lainkohdasta poistettaisiin edellä mainittu ulosottorekisterin jaottelu osiin.
25 §.Rekisterinpitäjä. Pykälään tehtäisiin organisaatiomuutoksesta johtuvat muutokset. Rekisterinpitäjänä toimisi Ulosottolaitos. Ulosottolaitoksen keskushallinto huolehtisi rekisterin ylläpidosta nykyisen Valtakunnanvoudinviraston sijaan.
26 §.Rekisterin tietosisältö. Pykälää muutettaisiin organisaatiomuutoksesta johtuen. Pykälän 1 momentissa säädetään tiedoista, joita ulosottorekisterin paikallisiin osiin saadaan kerätä ja tallettaa. Momentin johdantokappaleesta poistettaisiin viittaus paikallisiin rekisterin osiin.
Pykälän 2 momentin mukaan rekisterin hakemisto-osaan saadaan tallettaa asianhallintatietoja, jotka ovat tarpeen asian löytämiseksi paikallisista rekisterin osista. Momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Valtakunnallisessa ulosotto-organisaatiossa ulosottorekisterissä ei enää olisi paikallisia rekisterin osia.
27 §.Oikeus käsitellä tietoja.Pykälän 2 momentin mukaan kihlakunnanvoudit, heidän alaisensa virkamiehet sekä oikeusministeriön ja Valtakunnanvoudinviraston asianomaiset virkamiehet saavat ulosottoasiassa tai ulosoton hallintoasiassa käsitellä salassapitosäännösten estämättä 26 §:ssä mainittuja tietoja, erityistietoja kuitenkin vain asiassa välttämättömin osin. Momenttiin tehtäisiin organisaatiomuutoksen edellyttämät muutokset. Ehdotuksen mukaan Ulosottolaitoksen ja oikeusministeriön asianomaiset virkamiehet saisivat käsitellä momentissa tarkoitettuja tietoja siten, kuin momentissa säädetään.
31 §.Todistus ulosottorekisteristä. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada paikalliselta ulosottoviranomaiselta nimeämäänsä henkilöä ulosottoasian vastaajana koskeva todistus ulosottorekisteristä. Organisaatiomuutoksesta johtuen momentista poistettaisiin viittaus paikallisiin ulosottoviranomaisiin.
35 §.Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälän mukaan Valtakunnanvoudinvirasto voi päättää teknisen käyttöyhteyden perustamisesta ja tietojen luovuttamisesta sen avulla ulosottorekisteristä. Organisaatiomuutoksesta johtuen Valtakunnanvoudinviraston tilalle vaihdettaisiin Ulosottolaitos.
2 luku Ulosottoperusteet
28 §.Tuomioistuimen ilmoitus ja ulosottomiehen todistus. Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuimen, jossa on nostettu 26 §:ssä tarkoitettu kanne, tulee välittömästi ilmoittaa siitä paikkakunnan ulosottomiehelle ulosoton tietojärjestelmään merkitsemistä varten. Organisaatiomuutoksesta johtuen momentista poistettaisiin viittaus paikalliseen ulosottoviranomaiseen.
3 luku Yleiset menettelysäännökset
1 §.Ulosoton hakeminen. Pykälän 1 momentissa säädetään ulosoton hakemistavoista. Voimassa olevan säännöksen mukaan ulosottoa haetaan joko kirjallisella hakemuksella, joka toimitetaan vastaajan asuin- tai kotipaikan ulosottomiehelle tai muulle paikalliselle ulosottoviranomaiselle, tai sähköisellä viestillä, joka toimitetaan paikalliselle ulosottoviranomaiselle tai teknisen käyttöyhteyden avulla ulosoton valtakunnalliseen tietojärjestelmään, jos Valtakunnanvoudinvirasto tai sen määräämä on myöntänyt hakijalle siihen luvan (tietojärjestelmähakija).
Momentista poistettaisiin viittaukset paikallisiin ulosottoviranomaisiin ja Valtakunnanvoudinviraston tilalle vaihdettaisiin Ulosottolaitos. Momenttiin lisättäisiin mahdollisuus tehdä ulosottohakemus myös ulosoton sähköisen asiointipalvelun kautta.
Ulosottoa voi hakea oikeushallinnon sähköisen asiointipalvelun kautta sähköisesti. Siitä huolimatta ulosottovirastoihin saapuu vuosittain noin 350 000 kirjallisesti laadittua tai sähköpostitse toimitettua ulosottohakemusta. Tällaisia hakemuksia toimittavat paljon myös ammattivelkojat, joilla usein on myös tietojärjestelmähakijan lupa. Myös julkisyhteisöiltä tulee paljon paperisia hakemuksia. Manuaalihakemusten käsittely ulosottovirastoissa vie enemmän aikaa kuin sähköisesti toimitettujen hakemusten. Ulosottolaitoksen tavoitteena on saada mahdollisimman suuri osa ulosottohakemuksista sähköisesti joko ulosoton sähköisen asiointipalvelun kautta tai tietojärjestelmähakijan käytössä olevan yhteyden kautta.
Edellä sanotun johdosta pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan ammattimaista perintätoimintaa harjoittavan henkilön ja julkisyhteisön olisi toimitettava ulosottohakemus ulosottoviranomaiselle 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Muulla tavalla toimitettua ulosottohakemusta ei otettaisi käsiteltäväksi. Ulosottohakemus otettaisiin kuitenkin käsiteltäväksi myös muulla tavoin toimitettuna, jos ulosottohakemus ei olisi laadittavissa edellä mainitulla tavalla. Velvoite sähköiseen asiointiin ei siten olisi ehdoton. Poikkeuksellisesti, jos ulosottohakemusta ei olisi esimerkiksi teknisluonteisista syistä mahdollista tehdä sähköisen asiointipalvelun tai tietojärjestelmähakijayhteyden kautta, se voitaisiin toimittaa muulla tavoin. Myös esimerkiksi harvinaisia tai monimutkaisia korkovaatimuksia ei kaikissa tapauksissa pystytä ilmoittamaan tietojärjestelmähakijan yhteyden kautta. Tällöinkin tulee vaihtoehtoisesti käyttää ulosoton sähköistä asiointiliittymää, jos hakemus on mahdollista siten toimittaa.
Ammattimaista perintätoimintaa harjoittavalta hakijalta sekä julkisyhteisöiltä voitaisiin edellyttää sähköisten palvelukanavien käyttöä. Sen sijaan kaikilla luonnollisilla henkilöillä ei ole osaamista tai mahdollisuuksia asioida sähköisesti viranomaisessa. Tämän vuoksi säännöstä ei laajennettaisi koskemaan heitä ottaen huomioon ottaen perustuslain 6 §:n turvaama yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto. Perustuslain turvaama yhdenvertaisuus ulottuu lähtökohtaisesti vain luonnollisiin henkilöihin.
Perintätoiminnalla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä saatavien perintää toisen lukuun sekä omien saatavien perintää tapauksissa, joissa on ilmeistä, että saatavat on otettu vastaan yksinomaan perintätarkoituksessa. Ammattimaista perintätoimintaa harjoittavalla henkilöllä tarkoitettaisiin tässä yhteydessä ensinnäkin niitä perintätoiminnan harjoittajia, jotka tarvitsevat toimintaansa perintätoiminnan luvanvaraisuudesta annetussa laissa (517/1999) tarkoitetun luvan. Lisäksi säännöstä sovellettaisiin myös yhteisön tai säätiön saatavien perintään, kun toimeksiantaja ja perintätoiminnan harjoittaja kuuluvat samaan kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettuun konserniin ja perintätoiminta on muuta kuin satunnaista. Henkilöllä tarkoitettaisiin tässä yhteydessä ulosottokaaren 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti luonnollisen henkilön lisäksi myös yhteisöä, laitosta ja säätiötä. Julkisyhteisöjä ovat muun muassa valtio, kunnat, kuntayhtymät, Ahvenanmaan maakunta sekä uskonnolliset yhdyskunnat.
Ulosottokaaren 3 luvun 104 §:ssä säädetään velkojan velvollisuudesta ilmoittaa saatavansa määrä silloin, kun passiivisaatavan suorittamiseksi on toimitettu ulosmittaus. Lainkohdan mukaan ilmoitus on tehtävä ulosottokaaren 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ammattimaista perintätoimintaa harjoittavan henkilön ja julkisyhteisön olisi ulosottohakemuksen tavoin toimitettava saldoilmoitus 1 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sähköisesti aina, kun se on teknisesti mahdollista. Tällä hetkellä ilmoituksen tekeminen ei ole mahdollista ulosoton sähköisen asiointipalvelun kautta, mutta sen mahdollistaminen lähivuosina on suunnitteilla.
2 §.Ulosottohakemuksen sisältö. Pykälän 2 momentti säätelee ulosoton hakemista tilanteessa, jolloin usea velallinen vastaa hakijan saatavasta tai sen osasta ja saatavaa koskeva toinen ulosottoasia on jo vireillä tai pannaan samalla kertaa vireille. Hakemuksessa on tällöin ilmoitettava, kuka on toisessa asiassa vastaavana kihlakunnanulosottomiehenä tai missä asiaa käsitellään taikka kuka on siinä velallisena. Säännöstä ehdotetaan selkiytettäväksi siten, että hakijan tarvitsisi ilmoittaa vain se, kuka on toisessa asiassa velallisena. Hakijalta ei edellytettäisi enää tietoa siitä, kuka toisessa asiassa on vastaavana ulosottomiehenä tai missä sitä käsitellään.
7 §.Ulosottoperusteen ja saamistodisteen toimittaminen jälkikäteen. Pykälän 1 momentin mukaan sähköisessä muodossa tehdystä hakemuksesta puuttuva, säännöksessä tarkoitettu asiakirja tulee toimittaa 13 §:ssä tarkoitetulle vastaavalle ulosottomiehelle tai muulle paikalliselle ulosottoviranomaiselle. Organisaatiomuutoksesta johtuen säännöksestä poistettaisiin viittaus vastaavaan ulosottomieheen tai muuhun paikalliseen ulosottomieheen. Ehdotuksen mukaan asiakirja tulisi toimittaa ulosottoviranomaiselle.
8 §.Vireilletulon ajankohta. Pykälän 1 momentin mukaan ulosottoasia tulee vireille, kun ulosottohakemus saapuu paikalliselle ulosottoviranomaiselle tai ulosoton tietojärjestelmään, jollei myöhemmin käy ilmi, ettei vireilletulon edellytyksiä ollut. Organisaatiomuutoksesta johtuen momentista poistettaisiin viittaus paikalliseen ulosottoviranomaiseen.
11 §.Asiamiehen valtakirja. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että voimassa olevasta säännöksestä poiketen mahdollistettaisiin myös varojen nostamiseen tai omaisuuden haltuun ottamiseen oikeuttava valtakirjan toimittaminen sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä. Jos ulosottomies epäilee valtakirjan aitoutta, hänen olisi vaadittava asiamiestä toimittamaan se alkuperäisenä.
Käytännössä momentissa tarkoitettuja valtakirjoja annetaan paljon. Yleensä valtakirja on annettu ammattimaisen perintätoiminnan harjoittajille. Alkuperäisyysvaatimuksesta luovuttaisiin sähköisen asioinnin helpottamiseksi ulosotossa. Ulosoton hakemista koskevaa puheena olevan luvun 1 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ammattimaista perintätoimintaa harjoittava henkilö ja julkisyhteisö velvoitettaisiin toimittamaan ulosottohakemus sähköisesti.
Jos ulosottomiehellä olisi vähäisintäkään epäilystä valtakirjan aitoudesta, hänen olisi vaadittava valtakirjan toimittamista alkuperäisenä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, jos valtakirja on annettu yksityishenkilölle, joka ei harjoita ammattimaista perintätoimintaa.
Pykälän 3 momentin mukaan Valtakunnanvoudinvirasto tai sen määräämä voi velkojan pyynnöstä päättää, että valtakirja talletetaan ulosoton tietojärjestelmään asiamiehen edustusvallan osoittamiseksi. Organisaatiomuutoksesta johtuen ehdotetaan säädettäväksi, että valtakirjan tallentamisesta päättäisi Ulosottolaitos.
13 §.Vastaava ulosottomies. Ulosottolain muuttamisesta annetulla lailla, joka tuli voimaan maaliskuun alusta 2004, siirryttiin samaa vastaajaa koskevien ulosottoasioiden keskitettyyn hoitamiseen. Sama ulosottomies käsittelee kaikki samaa vastaajaa koskevat ulosottoasiat. Vastaavan ulosottomiehen järjestelmästä ei ole tarkoitus luopua. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan kuitenkin lisäystä, joka mahdollistaisi samaa velallista koskevien ulosottoasioiden käsittelyn yhteisesti useampien ulosottomiesten kesken perintäryhmässä. Velallisen ulosottoasioiden käsittely perintäryhmässä mahdollistaisi ryhmän sisäistä erikoistumista sekä tehostaisi ja yhdenmukaistaisi menettelyä. Kyseessä ei olisi tällöin 14 a §:n 2 momentissa tarkoitettu erityistoimien keskittäminen.
Koska ehdotetun 1 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan myös ulosottotarkastaja on ulosottomies, momenttiin tehtäisiin tätä koskeva tarkennus.
Vastaavana ulosottomiehenä toimisi 2 momentin nojalla asianomaisen kihlakunnanvoudin ohella perintäryhmässä se ulosottoylitarkastaja tai ulosottotarkastaja, jolle kyseistä vastaajaa koskevat asiat työnjaon mukaisesti kuuluvat. Tällöin kyseisen vastaajan vastaavalla ulosottomiehellä olisi kokonaisvastuu siitä, että vastaajan ulosottoasiat hoidetaan laissa edellytetyin tavoin joutuisuutta, asianmukaisuutta ja ulosottomenettelyn muita periaatteita noudattaen. Kukin perintäryhmään kuuluva ulosottomies vastaisi tekemänsä täytäntöönpanotoimen lainmukaisuudesta tai täytäntöönpanotoimen laiminlyönnistä.
Uutena 3 momenttina olisi nykyisin 1 momentissa oleva säännös siitä, että vastaavalla ulosottomiehellä on toimivalta koko maassa. Tämän lisäksi momentissa säädettäisiin, että vastaavan ulosottomiehen ohella myös toisilla perintäryhmään kuuluvilla ulosottomiehillä on sama toimivalta silloin, kun he suorittavat täytäntöönpanotoimia perintäryhmälle kuuluvassa ulosottoasiassa.
Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan saapunut ulosottohakemus on mahdollisimman pian tarpeellisten jatkotointen jälkeen ohjattava vastaavalle ulosottomiehelle. Säännös ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana, koska valtakunnallisessa organisaatiossa ei vireille tullutta asiaa enää tarvitse ohjata ulosottopiiristä toiseen. Ulosottohakemus ohjautuu ulosoton tietojärjestelmässä aina heti sisäänkirjauksen jälkeen asianomaiselle vastaavalle ulosottomiehelle.
14 §.Vastaavan ulosottomiehen määräytyminen laajassa täytäntöönpanossa. Voimassa olevassa 14 §:ssä on säädetty vastaajan oikeusturvan kannalta tärkeät käsittelypaikan määräytymisen edellytykset. Perusteissa, joiden mukaisesti vastaava ulosottomies määräytyy, tulee ottaa huomioon vastaajan asuin- tai kotipaikka tai vastaajan muu tosiasiallinen mahdollisuus valvoa etuaan. Lisäksi pykälässä on säädetty, että jos on useita mainitut edellytykset täyttäviä vaihtoehtoja, vastaava ulosottomies määräytyy sen mukaan, missä täytäntöönpano voidaan tarkoituksenmukaisimmin toimittaa. Perusteista, joiden mukaisesti vastaava ulosottomies määräytyy, on säädetty ulosottomenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 1—3 §:ssä. Asetuksen 1 § pitää sisällään yleiset määräytymisperusteet ja 2 § erityiset määräytymisperusteet. Asetuksen 3 §:ssä säädetään vastaavan ulosottomiehen määräytymisestä erityistoimia edellyttävissä ulosottoasioissa. Ulosottomenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 1—3 § kumottaisiin tämän lain voimaantullessa ja vastaavan ulosottomiehen määräytymisen perusteet kokonaisuudessaan sisällytettäisiin soveltuvin osin kyseessä olevaan pykälään ja ehdotettuun14 a §:ään.
Pykälässä säädettäisiin vastaavan ulosottomiehen määräytymisen perusteista laajassa täytäntöönpanossa. Pykälän otsikko muutettaisiin tätä vastaavaksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että laajassa täytäntöönpanossa vastaajana olevan luonnollisen henkilön vastaava ulosottomies on hänen asuin- tai kotipaikkansa ulosottomies. Laajaan täytäntöönpanoon kuuluvat ulosottoasiat käsiteltäisiin paikallisesti kunkin alueellisen toimintayksikön toimialueella sijaitsevissa Ulosottolaitoksen toimipaikoissa. Tarkoitus on, että laajaa täytäntöönpanoa toimittavia ulosottoylitarkastajia olisi sijoitettuna lähtökohtaisesti kaikkiin toimipaikkoihin. Voimassa olevan pykälän perustelujen (HE 216/2001 vp) mukaan vastaavan ulosottomiehen määräytymisen perusteilla tarkoitetaan niitä kriteerejä, joiden mukaisesti ulosottoasia ohjataan tiettyyn piiriin. Valtakunnallisessa Ulosottolaitoksessa ei olisi ulosottopiirijakoa. Tilanteissa, joissa kunnallisen jaotuksen perusteella määräytyvällä asuin- tai kotipaikalla ei ole Ulosottolaitoksen toimipaikkaa, asuin- tai kotipaikan vastaava ulosottomies määräytyisi sen toimipaikan mukaan, missä työnjaon mukaan käsitellään asianomaisen paikkakunnan ulosottoasiat. Kyseessä olisi myös tällöin lainkohdassa tarkoitettu asuin- tai kotipaikan ulosottomies. Lähtökohtana laajan täytäntöönpanon työnjaolle tulee olla, että vastaavaksi ulosottomieheksi määräytyy vastaajan asuin- tai kotipaikkaa lähinnä sijaitsevan toimipaikan ulosottomies. Lain 1 luvun 19 §:ään sisältyvät velvoitteet huomioon ottaen, silloin kun vastaajan mahdollisuudet valvoa etuaan sitä edellyttävät, käsittelypaikaksi voisi valikoitua myös esimerkiksi asiointiyhteyksiltään asuin- tai kotipaikassa sijaitsevaa toimipaikkaa luontevampi toimipaikka.
Voimassa olevaan 1 momenttiin sisältyy säännös, jonka mukaan erityistoimia edellyttävät ulosottoasiat voidaan keskittää tietyille ulosottomiehille, jotka toimivat silloin siltä osin vastaavina ulosottomiehinä. Säännös ehdotetaan kumottavaksi. Sen korvaisivat ehdotetut erityistäytäntöönpanoa koskevat säännökset, jotka sisältyvät 1 luvun 2 a §:n 1 momenttiin, 11 §:n 2 momenttiin ja tämän luvun 14 a §:n 1 momenttiin, sekä säännös erityistoimien keskittämisestä tietyille ulosottomiehille, josta säädettäisiin mainitun 14 a §:n 2 momentissa.
Ehdotettu 2 momentti sisältää säännökset vastaavan ulosottomiehen määräytymisen perusteista vastaajana olevan elinkeinonharjoittajan, yhtiön, yhtymän tai muun yhteisön osalta. Lähtökohtaisena määräytymisperusteena olisi tosiasiallinen toimipaikka. Jos vastaajalla ei ole tosiasiallista toimipaikkaa Suomessa, vastaava ulosottomies olisi kaupparekisteriin merkityn kotipaikan ulosottomies. Tämä vastaisi asiallisesti ulosottomenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen voimassa olevaa 2 §:n 2 momenttia. Voimassa olevan 2 momentin säännös siitä, että vastaavan ulosottomiehen määräytymiseen ei saa hakea muutosta, siirrettäisiin uuteen 15 a §:ään.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti. Jos toimitukset pitää kokonaisuudessaan tai pääosin muu kuin asuin- tai kotipaikan taikka tosiasiallisen toimipaikan ulosottomies, eikä muita ulosottoasioita ole vireillä, vastaava ulosottomies olisi toimituspaikan ulosottomies. Säännös vastaisi asiallisesti ulosottomenettelystä annetun asetuksen voimassa olevaa 2 §:n 1 momenttia.
Pykälän uusi 4 momentti koskisi ensinnäkin tilanteita, joissa vastaajalla ei ole asuin- tai kotipaikkaa eikä toimipaikkaa Suomessa tai se ei ole tiedossa. Vastaavana ulosottomiehenä toimisi tällöin sen toimipaikan ulosottomies, jossa toimitukset voidaan tarkoituksenmukaisimmin suorittaa. Käsittelypaikka määräytyisi samoin tilanteissa, joissa vastaavan ulosottomiehen määräytymiselle on useita vaihtoehtoja. Sääntely vastaisi viimeksi mainitun osalta voimassa olevan pykälän 1 momenttiin sisältyvää säännöstä.
Jos vastaavan ulosottomiehen määräytymisestä syntyy epäselvyyttä, tulisi asia saattaa valtakunnanvoudin tai hänen määräämänsä ratkaistavaksi. Tästä hallinnollisesta kysymyksestä ei ole pidetty tarpeellisena esittää säännöstä lakiin.
14 a §.Vastaavan ulosottomiehen määräytyminen muussa täytäntöönpanossa. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 14 a §.
Perustäytäntöönpanoon kuuluvat ulosottoasiat keskitettäisiin perustäytäntöönpanon valtakunnalliseen toimintayksikköön ja erityistäytäntöönpanoon kuuluvat asiat erityistäytäntöönpanon valtakunnalliseen toimintayksikköön. Näistä toimintayksiköistä säädettäisiin 1 luvun 11 §:n 2 momentissa. Kyseessä olevan pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että puheena olevissa toimintayksiköissä toimivat ulosottomiehet olisivat vastaavana ulosottomiehenä siellä täytäntöönpanon kohteena oleville vastaajille asianomaisen toimintayksikön työnjaon mukaisesti, jolloin sama ulosottomies käsittelee kaikki samaa vastaajaa koskevat ulosottoasiat.
Pykälän 2 momentiksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettyjä erityisosaamista vaativia täytäntöönpanotoimia (erityistoimi) voidaan täytäntöönpanon tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi keskittää tietyille ulosottomiehille. He toimisivat silloin niiltä osin vastaavina ulosottomiehinä. Lainkohta mahdollistaisi rajoitetun poikkeamisen velalliskohtaisuudesta. Ulosottomies, jonka käsiteltäviksi erityistoimia on keskitetty, olisi ulosottoasiassa vastaavana ulosottomiehenä ainoastaan hänelle kuuluvan toimituksen osalta ja vain siihen saakka, kunnes se on saatettu loppuun. Tältä osin säännös sanamuodoltaan vastaisi voimassa olevan 14 §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä. Vastuu velallisen kokonaistilanteesta olisi velallisen varsinaisella vastaavalla ulosottomiehellä.
Tarkoitus on, että kyseessä oleva valtioneuvoston asetus annetaan tarvittaessa myöhemmin lain voimaantulon jälkeen. Erityistoimien keskittämisen järjestämisestä annettaisiin tarkemmat määräykset Ulosottolaitoksen työjärjestyksessä. Säännös tästä sisältyisi 1 luvun 13 §:n kohtaan. Estettä ei olisi sille, että ulosottomiehellä, jolle erityistoimia on keskitetty, olisi erikoistumistehtävänsä ohella oma vastuualue ulosottovelallisista, niin sanottu rooteli.
Erityistoimi voi olla luonteeltaan paikkasidonnainen, jolloin täytäntöönpanoa ei ole mahdollista toimittaa muualla kuin täytäntöönpanon kohteen sijaintipaikkakunnalla. Jos taas erityistoimen täytäntöönpano ei vaadi paikallista käsittelyä, käsittelypaikka voitaisiin valita tarkoituksenmukaisuusperusteilla.
Ulosottolaitoksen tietyissä toimipaikoissa, käytännössä lähinnä suurimmissa toimipaikoissa, voisi olla tällaisiin erityistoimiin, esimerkiksi realisointeihin tai kuolinpesäosuuksien ulosmittauksiin erikoistuneita ulosottomiehiä. Lisäksi esimerkiksi erilaiset kansainväliseen täytäntöönpanoon liittyvät erityisosaamista vaativat toimenpiteet ovat lisääntyneet ja lisääntynevät edelleen tulevina vuosina. Erityistoimet voisivat liittyä tiettyihin kansainvälisen sidoksen omaaviin asiakokonaisuuksiin, joita tällä hetkellä ovat esimerkiksi varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annettuun lakiin (325 /2013) tai lakiin eräiden Suomelle Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä (659/1967, pakotelaki), liittyvät tietyt täytäntöönpanotehtävät.
Esitetty erikoistuminen mahdollistaisi sen, että ammatilliseen erityisosaamiseen olisi tarpeen kouluttaa vain tietyt ulosottomiehet ja keskittää kyseinen täytäntöönpano heille. Täytäntöönpanon laatu ja asianosaisten oikeusturva paranisivat, kun tehtävää hoitaisi sen toimittamiseen pätevöitynyt ulosottomies.
Voimassa olevan 14 §:n perusteluissa (HE 216/2001 vp) todetaan vastaavan ulosottomiehen määräytymisestä erityistoimia edellyttävien asioiden osalta, että tällöin voitaisiin tehdä tavallista pitemmälle menevä poikkeaminen asuin- tai kotipaikasta taikka etujen valvontapaikasta. Edelleen perusteluissa todetaan, että näissäkin tapauksissa mainitut kriteerit tulee ottaa huomioon siten, että asia siirretään lähimmälle tällaisiin asioihin erikoistuneelle ulosottomiehelle. Periaate ei enää kaikilta osin sovellu nykyaikaisen ulosottomenettelyn tarpeisiin. Velallisen ulosottoasioiden käsittely perustäytäntöönpanon tai erityistäytäntöönpanon toimintayksikössä tarkoittaisi sitä, että toimituspaikka voisi määräytyä toisin kuin laajassa täytäntöönpanossa lähtökohtaisesti. Sama koskisi erityistoimia. Toimituspaikan määräytyminen ei välttämättä perustuisi vastaajan asuin- tai kotipaikkaan eikä muihin 14 §:ssä säädettäviksi ehdotettuihin vastaavan ulosottomiehen määräytymisperusteisiin, vaan toiminnallisiin ja taloudellisiin näkökohtiin. Oikeusministeriön asetuksessa, jossa säädetään Ulosottolaitoksen toimipaikkojen tehtävistä, tulisi ottaa huomioon myös nämä näkökohdat. Edellä sanotuissa tapauksissa vastaajan asiointi- ja vaikutusmahdollisuudet turvattaisiin alla esitettävän mukaisesti.
Ehdotettuun 1 luvun 11 §:n 4 momenttiin sisältyisi säännös, jonka mukaan toimintaa järjestettäessä on huolehdittava palvelujen alueellisesta saatavuudesta. Mainittu velvoite olisi voimassa myös järjestettäessä kyseessä olevassa pykälässä tarkoitettujen toimintayksiköiden toimintaa tai keskitettäessä erityistoimien käsittelyä. Ulosottolaitoksella on oltava riittävästi asioinnin mahdollistavia toimipaikkoja, vaikka keskittämisen seurauksena vastaajan mahdollisuus asioida henkilökohtaisesti vastaavan ulosottomiehen kanssa ei maantieteellisten etäisyyksien vuoksi olisi aina käytännössä mahdollista. Velvoitteen korostamiseksi puheena olevan pykälän 3 momentiksi otettaisiin nimenomainen säännös, jonka mukaan täytäntöönpanoa keskitettäessä on aina huolehdittava siitä, että vastaajan tosiasiallinen mahdollisuus valvoa etujaan tulee asianmukaisesti turvatuksi.
Lain 1 luvun 20 § koskee avoimuutta ja ulosottomiehen tiedottamisvelvollisuutta ulosottoasiassa. Säännöksen nojalla ulosottomiehellä on muun muassa velvollisuus antaa asianosaisille ohjausta ulosottoasiassa ja tietoa täytäntöönpanon vaiheesta sekä muista asianosaisille merkityksellisistä seikoista. Avoimuuden vaatimus voidaan myös nähdä osana nykyaikaisessa ulosotossa noudatettavaa laajempaa palveluperiaatetta. (Linna-Leppänen: Ulosotto-oikeus 1 - Ulosottomenettely, 2014, s. 52). Puheena oleva 3 momentti ilmentää osaltaan kyseistä palveluperiaatetta. Säännös pitää sisällään muun muassa sen, että vastaajalla on oikeus asioida häntä lähinnä sijaitsevan toimipaikan asiakaspalvelussa tai kyseisen toimipaikan päivystävän ulosottomiehen kanssa. Asianmukaiseen palveluun ulosotossa kuuluu, että toimipaikasta riippumatta vastaajalle annetaan tarpeellista neuvontaa ja ohjausta sekä otetaan vastaan hänen mahdollisesti mukanaan tuomia ulosottoasiaan liittyviä asiakirjoja, jotka välitetään edelleen toisaalla olevalle vastaavalle ulosottomiehelle. Pyynnöstä vastaajalle on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä tilaisuus asioida vastaavan ulosottomiehen kanssa puhelimitse tai verkkoyhteyden avulla. Ulosottolaitoksen keskushallinto voisi tarvittaessa antaa ohjeistusta palveluperiaatteen noudattamisen yhtenäistämiseksi eri toimipaikoissa.
Edellä sanotun johdosta on katsottu, että vastaajan oikeusturvan takeet olisivat riittävät ehdotetulla sääntelyllä ja menettelyllisillä ohjeilla myös silloin, kun ulosottoasioiden käsittelyä tai täytäntöönpanotoimia keskitetään.
15 §.Vastaavan ulosottomiehen vaihtuminen. Voimassa olevan pykälän mukaan asia on siirrettävä uudelle vastaavalle ulosottomiehelle, jos ulosottomenettelystä annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu olosuhde, jonka perusteella vastaava ulosottomies määräytyy, muuttuu. Mainittuun asetukseen sisältyvät, vastaavan ulosottomiehen määräytymisen perusteita koskevat säännökset ehdotetaan kumottaviksi. Edellä 14 §:ssä säädettäisiin vastaavan ulosottomiehen määräytymisestä laajassa täytäntöönpanossa. Luvun 14 a §:ssä säädettäisiin vastaavan ulosottomiehen määräytymisestä perustäytäntöönpanossa ja erityistäytäntöönpanossa. Pykälässä säädettäisiin myös vastaavan ulosottomiehen määräytymisestä silloin, kun erityistoimia keskitetään tietylle ulosottomiehelle. Kyseessä olevaan pykälään sisältyvä viittaus valtioneuvoston asetukseen ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi edellä mainittuihin pykäliin.
15 a §.Muutoksenhakukielto vastaavan ulosottomiehen määräytymiseen. Koska lukuun lisättäisiin uusi 14 a §, voimassa olevan 14 §:n 2 momentin säännös siitä, että vastaavan ulosottomiehen määräytymiseen ei saa hakea muutosta, ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 15 a §:ksi. Muutoksenhakukielto koskisi vastaavan ulosottomiehen määräytymistä sekä 14, 14 a että 15 §:n nojalla.
19 §.Väliaikaistoimi. Pykälän 2 momentin mukaan väliaikaistoimen saa suorittaa muukin kuin vastaava ulosottomies ja myös kihlakunnanulosottomies kihlakunnanvoudin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvassa asiassa. Organisaatio- ja virkanimikemuutoksista johtuen kihlakunnanulosottomies korvattaisiin momentissa ulosottoylitarkastajalla.
Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan ulosottotarkastaja voi suorittaa väliaikaistoimen myös ulosottoylitarkastajan toimivaltaan kuuluvassa asiassa. Kiireellisissä tilanteissa, joissa velallisen ulosottoasioita ei ehditä siirtää perustäytäntöönpanosta laajaan täytäntöönpanoon ulosottoylitarkastajan toimivaltaan kuuluvien tehtävien suorittamiseksi, ulosottotarkastaja voisi suorittaa väliaikaistoimen. Velallisen ulosottoasiat olisi näissä tilanteissa siirrettävä väliaikaistoimen suorittamisen jälkeen viipymättä laajaan täytäntöönpanoon.
33 §.Vireilletuloilmoitus. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan vireilletuloilmoitukseen merkitään vastaava kihlakunnanulosottomies ja hänen yhteystietonsa. Ehdotetuista virkanimikemuutoksista johtuen vastaava kihlakunnanulosottomies korvattaisiin tässä ulosottoylitarkastajalla ja ulosottotarkastajalla.
Asiakaspalvelua on tarkoitus kehittää siten, että asiakaspalveluhenkilöstö voisi nykyistä enemmän vastata asiakaspuheluihin ja muihin yhteydenottoihin selkeissä ja yksinkertaisissa asioissa, jotka eivät edellytä päätöksen tekemistä. Tästä syystä ehdotetaan, että ulosottomiehen yhteystietojen sijaan vireilletuloilmoituksessa ilmoitettaisiin tarvittavat yhteystiedot, jotka esimerkiksi voisivat ohjata puhelut ensisijaisesti asiakaspalveluun.
Pykälän 2 momenttiin sisältyy säännös, jonka mukaan 1 momentin 1, 2 ja 7 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävä vireilletuloilmoitus annetaan myös hakijalle, jos asia käsitellään muussa kuin siinä paikallisessa ulosottoviranomaisessa, jonne hän on hakemuksensa toimittanut. Säännös ehdotetaan poistettavaksi momentista. Ulosottolaitoksen muuttuessa valtakunnalliseksi organisaatioksi ei säännöksellä enää olisi merkitystä.
40 §.Todisteellinen tiedoksianto. Pykälän 3 momentin mukaan tilanteissa, joissa tiedoksianto ei ole onnistunut, tiedoksi annettaviksi tarkoitetut asiakirjat säilytetään kyseisessä ulosottovirastossa vastaanottajan saatavilla. Organisaatiomuutoksesta johtuen a ulosottovirasto korvattaisiin Ulosottolaitoksen toimipaikalla.
64 §.Yleinen säännös. Pykälän 2 momentin mukaan Valtakunnanvoudinvirastolla on oikeus saada pykälän1 momentissa tarkoitettuja tietoja siinä mainituin ehdoin ja luovuttaa niitä ulosottomiehille käytettäväksi yksittäisissä ulosottoasioissa, jos tällainen keskitetty tietojen hankkiminen on tarkoituksenmukaista.
Lainkohdan perusteluiden mukaan (HE 46/2009 vp. s.13) keskitettyä tietojen hankintaa voidaan pitää tarkoituksenmukaisena esimerkiksi silloin, kun on kyse suuresta tietomassasta ja keskittämisellä voidaan välttää turhien kulujen tai henkilötyön syntymistä tietojen luovuttajalle. Tarkoituksena on helpottaa tietojensaantia silloin, kun lukuisissa asioissa tarvitaan tietoa samasta lähteestä, esimerkiksi sähköisestä rekisteristä tai tietojärjestelmästä.
Valtakunnanvoudinvirasto on tehnyt lainkohdassa tarkoitettua tiedonhankintaa muun muassa tilanteissa, joissa yhteisö on ollut maksamassa suurelle joukolle henkilöitä osuuskunnan päättymiseen liittyviä jäsenyyden perusteella maksettavia tuottoja. Tällöin velallisten omistustiedot on keskitetysti selvetty rekisteristä, johon ulosottomiehillä ei ole ollut katseluoikeutta. Näissä tilanteissa tietojen hankkiminen on edellyttänyt ulosoton velallistietokannan tietojen ristiinajoa toisen tietokannan kanssa. Keskitetty tiedonhankinta on tämän kaltaisissa tilanteissa ollut tarkoituksenmukaista sekä ulosoton että tiedonluovuttajan näkökulmasta.
Käytännön ongelmana keskitetyssä tiedonhankinnassa on joissain tapauksissa ollut se, että tiedonluovuttaja ei ole katsonut olevansa velvollinen luovuttamaan tietoja kyseisen säännöksen nojalla Valtakunnanvoudinvirastolle. Tästä johtuen säännöksen sanamuotoa ehdotetaan selkiytettäväksi. Ehdotuksen mukaan Ulosottolaitoksella olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä maksutta saada keskitetysti lainkohdassa tarkoitettuja tietoja, asiakirjoja ja aineistoja sekä luovuttaa niitä ulosottomiehille käytettäväksi yksittäisissä ulosottoasioissa, jos tietojen keskitetty hankkiminen on täytäntöönpanoa varten tarkoituksenmukaista.
69 §.Yleinen säännös. Pykälään sisältyy säännös ulosottoviranomaisen oikeudesta luovuttaa tietoja toiselle ulosottoviranomaiselle ulosottoasian hoitamista varten sekä oikeusministeriölle ja Valtakunnanvoudinvirastolle hallintotehtävien hoitamista varten. Organisaatiomuutoksesta johtuen Valtakunnanvoudinvirasto korvattaisiin säännöksessä Ulosottolaitoksen keskushallinnolla.
108 §.Virka-apu muulta viranomaiselta. Pykälän 2 momentin mukaan kihlakunnanulosottomies saa pyytää virka-apua muulta viranomaiselta, jos asia on kiireellinen. Virkanimikemuutoksesta johtuen kihlakunnanulosottomies korvattaisiin ulosottoylitarkastajalla. Perustäytäntöönpanossa virka-apua voisi tarvittaessa pyytää asianomainen kihlakunnanvouti.
4 luku Ulosmittaus
83 §.Maksun ajankohta. Pykälän 2 momentin mukaan käteismaksu katsotaan suoritetuksi, kun se on maksettu vastaavalle ulosottomiehelle tai jollekin muulle paikalliselle ulosottoviranomaiselle. Organisaatiomuutoksesta johtuen momentista poistettaisiin viittaus paikallisiin ulosottoviranomaisiin. Käteismaksu katsottaisiin suoritetuksi, kun se on maksettu ulosottoviranomaiselle.
10 luku Itseoikaisu, täytäntöönpanoriita, täytäntöönpanon keskeyttäminen ja hallintokantelu
Koska lukuun ehdotetaan lisättäväksi hallintokantelun tekemistä ja ratkaisemista säätelevä uusi 27 §, luvun otsikko muutettaisiin tätä vastaavaksi.
27 §.Hallintokantelun tekeminen ja ratkaiseminen. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 27 §. Tällä hetkellä hallintokantelusta ulosotossa säädetään Valtakunnanvoudinvirastosta annetun lain 2 §:n 4 kohdassa. Säännöksen mukaan Valtakunnanvoudinvirasto ratkaisee sille kuuluvat ulosottoviranomaisten toimintaa koskevat kantelut ja korvausvaatimukset.
Laki Valtakunnanvoudinvirastosta kumottaisiin tämän lain voimaan tullessa. Hallintolain 53 a §:n (368/2014) 1 momentin mukaan hallintokantelu tehdään toimintaa valvovalle viranomaiselle. Tämän vuoksi ulosottokaareen ehdotetaan otettavaksi hallintolain 8 a lukua (368/2014) tältä osin tarkentavat säännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että hallintokantelu tehdään Ulosottolaitoksen keskushallinnolle. Ulosottolaitoksen keskushallinto olisi ehdotetun 1 luvun 12 a §:n 1 momentin nojalla hallintolaissa tarkoitettu ulosottoviranomaisten toimintaa valvova viranomainen. Mainitun pykälän 2 momentin 4 kohdassa säädettäisiin nimenomaisesti, että Ulosottolaitoksen keskushallinnon tehtävänä on ratkaista sille kuuluvat ulosottoviranomaisten toimintaa koskevat kantelut. Lain 11 luvun 18 §:ssä vastaavasti säädettäisiin käräjäoikeuden osoituksesta tehdä kantelu keskushallinnolle.
Pykälän 2 momentin mukaan hallintokantelut ratkaisisi Valtakunnanvouti tai hänen määräämänsä johtava hallintovouti. Käytännössä tämä tarkoittaisi keskushallinnon oikeudellisen yksikön johtavaa hallintovoutia. Valtakunnanvoudin ja apulaisvaltakunnanvoudin toimista tehdyn hallintokantelun ratkaisisi oikeusministeriö.
11 luku Muutoksenhaku ulosottomiehen menettelyyn
2 §.Toimivaltainen tuomioistuin. Pykälän 3 momentti kumottaisiin. Säännökset siitä, miltä käräjäoikeudelta muutosta haetaan, sisältyisivät uuteen 2 a §:ään.
2 a §.Toimivaltaisen tuomioistuimen määräytyminen. Pykälässä säädettäisiin tuomioistuinten alueellisesta toimivallasta eli siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään täytäntöönpanotointa tai ulosottomiehen päätöstä koskevan valituksen. Luvun kumottavaksi ehdotetun 2 §:n 3 momentin mukaan muutosta haetaan siltä käräjäoikeudelta, jonka tuomiopiirissä täytäntöönpanotoimi on suoritettu. Sääntelyn muuttaminen on tarpeellista sen vuoksi, että esityksessä mahdollistetaan ehdotetun perustäytäntöönpanon keskittäminen tietyille ulosottomiehille heidän maantieteellisestä sijainnistaan riippumatta. Täytäntöönpanotoimen suorittamispaikka voi siten valikoitua vastaajan näkökulmasta sattumanvaraisesti tai sijaita kaukana vastaajasta. Vastaajan näkökulmasta on perusteltua, että ulosottovalitus käsitellään häntä lähellä olevassa käräjäoikeudessa. Jotta sääntely olisi selkeä, toimivaltainen tuomioistuin määräytyisi samoilla perusteilla riippumatta siitä, onko ulosottoasiaa käsitelty perustäytäntöönpanossa, laajassa täytäntöönpanossa vai erityistäytäntöönpanossa. Samoin kuin oikeudenkäymiskaaren 10 luvun (135/2009) mukaisessa oikeuspaikkaa koskevassa sääntelyssä lähtökohtana olisi tuomioistuimen määräytyminen vastaajan sijainnin perusteella.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimivaltaisesta käräjäoikeudesta silloin, kun ulosottoasian vastaaja on luonnollinen henkilö. Muutosta haettaisiin siltä käräjäoikeudelta, jonka tuomiopiirissä vastaajalla on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Säännös vastaisi oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n säännöstä luonnollisen henkilön yleisestä oikeuspaikasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimivaltaisesta käräjäoikeudesta silloin, kun ulosottoasian vastaaja on oikeushenkilö. Muutosta haettaisiin siltä käräjäoikeudelta, jonka tuomiopiirissä oikeushenkilön kotipaikka sijaitsee tai sen hallintoa pääasiallisesti hoidetaan. Säännös vastaisi oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n 1 momentin säännöstä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tuomioistuimen määräytymisestä silloin, kun valitus koskee yksinomaan kiinteää omaisuutta. Muutoksenhaku käsiteltäisiin tällöin siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä kiinteä omaisuus sijaitsee. Kiinteän omaisuuden osalta poikettaisiin siten 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista oikeuspaikoista. Toisin kuin oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 8 §, puheena oleva säännös olisi ehdoton. Silloin kun valitus koskisi yksinomaan kiinteää omaisuutta, vain se käräjäoikeus olisi toimivaltainen, jonka tuomiopiirissä kiinteä omaisuus sijaitsee. Valitus voisi tällöin koskea esimerkiksi sitä, onko kiinteistö myyty oikeaan hintaan. Tuomioistuimella, jonka tuomiopiirissä kiinteä omaisuus sijaitsee, on yleensä parhaat edellytykset arvioida tätä seikkaa. Jos valitus koskisi samanaikaisesti kiinteää omaisuutta ja muita täytäntöönpanotoimia tai päätöksiä, toimivaltainen käräjäoikeus määräytyisi kuitenkin 1 tai 2 momentin nojalla.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toimivaltaisesta tuomioistuimesta silloin, kun mikään edellisistä momenteista ei sovellu tilanteeseen. Jos mikään käräjäoikeus ei olisi 1—3 momentin nojalla toimivaltainen, muutosta haettaisiin siltä käräjäoikeudelta, jonka tuomiopiirissä täytäntöönpanotoimi on suoritettu. Tilanne voi olla tällainen esimerkiksi silloin, kun vastaajan kotipaikka on toisessa valtiossa.
3 §.Valituksen tekeminen ja peruuttaminen. Pykälän 1 momentin mukaan valituskirjelmä on toimitettava toimen tai päätöksen tehneen ulosottomiehen kansliaan. Ulosotto-organisaation ja osin myös täytäntöönpanomenettelyn muuttuessa valtakunnalliseksi ehdotetaan asianosaisten oikeusturva huomioiden, että valitus voitaisiin toimittaa mihin tahansa Ulosottolaitoksen toimipaikkaan.
4 §.Valituksen vireilletulo. Pykälän 1 momentin mukaan valitus tulee vireille toimivaltaisessa käräjäoikeudessa, kun valituskirjelmä on saapunut ulosottomiehen kansliaan. Luvun 3 §:n 1 momentin perusteluja vastaavasti ehdotetaan, että valitus tulisi vireille toimivaltaisessa käräjäoikeudessa, kun valituskirjelmä on saapunut Ulosottolaitokselle.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos valituskirjelmä on määräajassa toimitettu muulle kuin toimen tai päätöksen tehneelle ulosottomiehelle tai se on toimitettu toimivaltaiseen käräjäoikeuteen, valituksen katsotaan tulleen oikein vireille. Luvun 3 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valitus voitaisiin toimittaa mihin tahansa Ulosottolaitoksen toimipaikkaan. Tämän vuoksi puheena olevassa momentissa säädettäisiin ainoastaan siitä, että valituskirjelmä on katsottava tulleen oikein vireille myös silloin, kun se on määräajassa toimitettu toimivaltaiseen käräjäoikeuteen.
10 §.Kihlakunnanvoudin lausunto. Voimassa olevan pykälän otsikko ”Ulosottomiehen lausunto” ehdotetaan muutettavaksi otsikoksi ”Kihlakunnanvoudin lausunto”. Otsikkoa vastaavasti pykälässä säädettäisiin kihlakunnanvoudin velvollisuudesta laatia ja toimittaa lausunto käräjäoikeuteen. Käytännössä selvityksen tehdyistä täytäntöönpanotoimista antaisi toimitusmiehenä ollut ulosottomies, ja sen perusteella kihlakunnanvouti laatisi lausunnon käräjäoikeudelle. Asianomainen kihlakunnanvouti voi nykyisinkin halutessaan täydentää lausuntoa tai laatia sen itse. Voimassa olevaa lakia säädettäessä tarkoitus on ollut, että juridista pohdintaa vaativan lausunnon laatija olisi oikeustieteellisen koulutuksen saanut kihlakunnanvouti ja muut lausunnot laatisi kihlakunnanulosottomies. Käytännössä lausunnonantajataho ja myös lausuntojen taso on vaihdellut.
Luvun 11 §:n säännös edellyttää lausunnon sisältävän perustellun kannanoton valituskirjelmässä esitetyistä vaatimuksista ja seikoista, joihin vaatimus perustuu. Puheena olevalla muutoksella korostettaisiin lausunnon tarkoitusta juridisena arviointina asiassa merkityksellisistä seikoista. Kun lausunnon laatisi aina kihlakunnanvouti, palvelisi se myös asian oikeudellista ratkaisutoimintaa käräjäoikeudessa.
11 §.Lausunnon sisältö. Pykälässä säädettäisiin nykyistä vastaavasti, mitä lausunnon tulee sisältää. Luvun 10 §:n perusteluissa todetuista syistä kyse olisi kihlakunnanvoudin lausunnosta nykyisen ulosottomiehen lausunnon sijaan.
18 §.Osoitus kantelun tekemiseen. Pykälän mukaan, jos valituskirjelmässä on ilmoitus siitä, että ulosottomies on tehnyt virheellisen virkatoimen tai laiminlyönyt toimen suorittamisen, eikä ilmoitusta voida tutkia muutoksenhakemuksena, käräjäoikeuden tulee jättää valitus siltä osin tutkimatta ja osoittaa asianomainen kantelemaan Valtakunnanvoudinvirastolle. Organisaatiomuutoksesta johtuen Valtakunnanvoudinvirasto korvattaisiin pykälässä Ulosottolaitoksen keskushallinnolla.
20 §.Oikeudenkäyntikulut. Pykälän 2 momentin mukaan valtio voidaan määrätä korvaamaan myös ulosoton asianosaisen oikeudenkäyntikulut, jos asiassa on sattunut selvä virhe, joka olisi tullut korjata itseoikaisuna. Ennen kulujen määräämistä valtion korvattaviksi Valtakunnanvoudinvirastoa on kuultava. Organisaatiomuutoksesta johtuen Valtakunnanvoudinvirasto korvattaisiin Ulosottolaitoksen keskushallinnolla.
12 luku Erinäiset säännökset
2 §.Määräykset. Pykälän mukaan Valtakunnanvoudinvirasto voi antaa hallinnollisia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanemiseksi. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Ulosottolaitoksen keskushallinto voisi laissa säädetyn tehtävänsä alalla antaa ohjeita ilman erityistä valtuutusta.