1  Asian tausta ja valmistelu

2  EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

3  Nykytila ja sen arviointi

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

6  Lausuntopalaute

Esitysluonnoksesta annettiin 12 lausuntoa, joiden antajat ilmenevät kappaleesta 1.2. Lisäksi kolme tahoa ilmoitti, ettei niillä ole lausuttavaa. 

Varsinaisten muutos- ja tarkennusehdotusten lisäksi lausunnoissa esitettiin erilaisia huomioita sekä esitykseen että aihepiiriin liittyen muutoin. Esitystä ei vastustettu yhdessäkään lausunnossa. 

Oikeusministeriö on lausunnossaan viitannut siihen, että hallituksen esityksessä on otettu lähtökohdaksi liiketoimintakieltoa koskeva osin aiempiin esitöihin ja oikeuskäytäntöön perustunut luonnehdinta liiketoimintakiellon luonteesta turvaamistoimenpiteenä. Oikeusministeriö toteaa, että korkein oikeus on sittemmin arvioinut liiketoimintakiellon luonnetta suhteessa perustuslain 105 §:ssä säädettyyn armahdukseen ja katsonut, että rikoksen perusteella määrätty liiketoimintakielto on sellainen muu rikosoikeudellinen seuraamus, josta perustuslain 105 §:n 1 momentin nojalla voidaan armahtaa (KKO:2022:78). Liiketoimintakiellon edellä mainitulla oikeudellisella luonnehdinnalla voi olla heijastusvaikutuksia esityksessä ehdotettuun erityisesti siltä osin kuin on tarve arvioida, onko liiketoimintakiellon määräämistä koskeva tieto luonteeltaan valtiosääntöisesti arkaluonteinen. Esityksen jatkovalmistelussa tulisi lausunnon mukaan arvioida korkeimman oikeuden edellä mainitusta lausunnosta ilmenevän tulkinnan vaikutukset nyt käsillä olevaan ehdotukseen.  

Oikeusministeriö on lausuntonsa mukaan arvioinut liiketoimintakiellosta annetun lain suhdetta EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen aiemmin (HE 2/2020 vp). Tuolloin katsottiin ainoastaan tarpeelliseksi täsmentää liiketoimintakieltoon liittyvään henkilötietojen käsittelyyn sovellettava yleislaki ja käsittelyn katsottiin kuuluvan pääosin EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Tämä lähtökohta on myös huomioitu esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa. Oikeusministeriö on kiinnittänyt kuitenkin huomiota siihen, että korkein oikeus on sittemmin täsmentänyt liiketoimintakiellon oikeudellista luonnehdintaa ja rinnastanut sen aiempaa selvemmin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja turvaamistoimiin. Tarkistus aiheuttaa tarpeen arvioida tarkemmin henkilötietojen käsittelyyn sovellettavaan yleissäädöstä siltä osin kuin on kyse rikosasioissa toimivaltaisista viranomaisista. Toisaalta liiketoimintakieltorekisteristä luovutettavien tietojen käyttötarkoitukset voisivat edelleen puoltaa voimassa olevan lain mukaisesti sitä, että henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia. Henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain (1054/2018) soveltamisala on kapea ja koskee vain siinä tarkoitettuja viranomaisia. 

Siinä tapauksessa, että sovellettavina yleissäädöksinä pidettäisiin edelleen tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia, jatkovalmistelun aikana olisi oikeusministeriön mukaan joka tapauksessa arvioitava tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettujen suojatoimien riittävyyttä, huomioiden, että artikla koskee myös rikosoikeudellisia turvaamistoimia. Korkeimman oikeuden linjaus tarkoittaa oikeusministeriön näkemyksen mukaan, että liiketoimintakielto olisi samalla katsottava valtiosääntöisesti arkaluonteiseksi tiedoksi. Toisaalta suojatoimien arvioinnissa on tarpeen huomioida se, että voimassa olevaa liiketoimintakieltoa koskeva tieto on julkinen ja sillä on erityistä merkitystä harmaan talouden ja talousrikosten torjunnassa, kun mahdollisen sopimuskumppanin osalta on mahdollisuus vaivatta tarkistaa, onko henkilöllä voimassa olevaa liiketoimintakieltoa. Päättynyttä liiketoimintakieltoa koskeva tieto on kuitenkin säädetty salassa pidettäväksi ja salassapitovaatimus voi osaltaan toimia suojatoimena. Oikeusministeriö on pitänyt tarpeellisena arvioida näitä näkökohtia tarkemmin hallituksen esityksen jatkovalmistelun aikana yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Oikeusministeriöllä on ollut tarkoitus arvioida lakia myös osana hallitusohjelmaan sisältyvää tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistusta.  

Esitysluonnoksen säätämisjärjestystä koskevissa perusteluissa on arvioitu tietojenvaihtoa koskevien säännösten suhdetta perustuslain 10 §:n mukaiseen henkilötietojen suojaan. Siinä tapauksessa, että liiketoimintakieltoon liittyvän henkilötietojen käsittelyn katsottaisiin arvioinnin perusteella edelleen kuuluvan yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan, säätämisjärjestysperusteluita olisi oikeusministeriön lausunnon mukaan tarpeen täydentää tietojenvaihtoa koskevan jakson osalta. 

Oikeusministeriö on edelleen säätämisjärjestysperusteluiden osalta todennut, että luonnoksessa on arvioitu esityksessä ehdotettua perustuslain yhdenvertaisuutta koskevan 6 §:n valossa. Säätämisjärjestysperusteluista ei kuitenkaan selvästi ilmene, miksi kyseinen perusoikeus on relevantti luonnoksessa ehdotetun uuden sääntelyn kannalta. Oikeusministeriö on katsonut kyse olevan ilmeisesti erityisesti siitä, että sääntely mahdollistaa vain ETA-alueella määrättyjen liiketoimintakieltojen tai siellä tapahtuneen rikollisen menettelyn huomioimisen. Kyseinen peruste ei kuitenkaan vaikuta asettavan henkilöitä eri asemaan esimerkiksi suoraan kansalaisuuden perusteella, vaan kansalaisuudesta riippumatta tietyllä alueella määrätyn liiketoimintakiellon tai tapahtuneen rikollisen menettelyn perusteella. Säätämisjärjestysperusteluja tulisi vielä selkeyttää tältä osin. Luonnoksessa on arvioitu esityksessä ehdotettua myös perustuslain 18 §:ssä säädetyn elinkeinonvapauden kannalta. Tältä osin säätämisjärjestysperusteluissa oleva arvio on verrattain suppea ja perusteluita olisi syytä oikeusministeriön näkemyksen mukaan tarkentaa. 

Oikeusministeriö on todennut epäselväksi jääneen, miksi julkisten tietojen antamisesta toiseen vaiheen tietojenvaihdossa on katsottu tarpeelliseksi säätää erikseen. Vastaava oikeus olisi Oikeusrekisterikeskuksella jo julkisuuslain perusteella. Jos säännöksellä halutaan oikeusministeriön mukaan selventää, että kyseessä on henkilötietojen luovuttaminen henkilörekisteristä julkisuuslain 16 §:n 3 momenttia laajemmin, eli siten että Oikeusrekisterikeskuksella ei olisi velvollisuutta selvittää, onko tiedon pyytäjällä henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää henkilötietoja, olisi yleislain ja erityislain systematiikan kannalta selkeämpää, että säännös muotoiltaisiin nimenomaan poikkeukseksi julkisuuslain 16 §:n 3 momentin edellytyksistä. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida vielä säännöksen tarpeellisuutta ja sen suhdetta yleislaissa säädettyyn.  

Oikeusministeriön mukaan, kun liiketoimintakieltolain 21 §:n 7 momentissa säädetään asiallisesta erilaisesta tiedonvaihtotilanteesta kuin 6 momentissa, vaikuttaa selkeyden vuoksi asianmukaisemmalta säätää maksuttomuudesta erikseen myös 7 momentissa.  

Oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että 3 §:ään ehdotettaviin muutoksiin sisältyy mahdollisuus ottaa 3 §:ssä tarkoitetussa kokonaisarvioinnissa huomioon toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa määrätty liiketoimintakielto samoin kuin henkilön syyllistyminen edellä tarkoitetussa valtiossa saman momentin 2 kohdassa tarkoitettua vastaavaan rikolliseen menettelyyn. Luonnoksessa 21 §:ään ehdotettu tiedonvaihto näyttäisi kuitenkin koskevan ainoastaan nimenomaan liiketoimintakieltoja. Esityksen perusteella jää siis epäselväksi, mistä kokonaisarvioinnissa huomioon otettava tieto syyllistymisestä liiketoimintakieltolain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua vastaavaan rikolliseen menettelyyn olisi kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimen saatavilla.  

Oikeusministeriö on viitaten oikeuskäytäntöön (KKO 2002:78 ja KKO 2013:43) lainannut esitysluonnoksen 21 §:n yksityiskohtaisia perusteluita, jossa on käsitelty muualla tapahtuneen rikollisen menettelyn huomioimisen osalta huomioitavia seikkoja. Esitysluonnoksen mukaan ” jos kyse on kiellon sijaan vain rikollisen menettelyn huomioimisesta, on rikoksen tekoajankohdalla ja sen vakavuudelle keskeinen vaikutus liiketoimintakiellon määräämisessä. Mitä vakavammasta rikoksesta on kyse, voitaisiin ajallisen vaikutuksenkin katsota olevan pidempikestoisempi. Harkinnan tukena voidaan pitää liiketoimintakieltolain 8 §:ssä vireillepanoajasta säädettyä Suomessa tapahtuneista laiminlyönneistä tai rikoksista liiketoimintakieltoa määrättäessä. Ei ole kuitenkaan estettä sille, etteikö kokonaisarvioinnissa voida huomioida viittä vuotta vanhempiakin rikoksia, jos niiden on katsottava ilmentävän Suomessa jatkuneena henkilön suhtautumista liiketoimintaan liittyviin velvollisuuksiin tai liiketoiminnassa tapahtuvaan rikolliseen menettelyyn ”. Oikeusministeriön mukaan, vaikkei muualla kuin Suomessa tehty rikos vaikutakaan itsenäisenä kiellon määräämisperusteena, esityksessä olisi syytä selventää tarkemminkin, milloin ja minkälainen vaikutus viittä vuotta vanhemmille teoille kokonaisarvioinnissa voitaisiin antaa, kun Suomessakaan tehtyinä tällaiset teot eivät voi itsenäisesti johtaa kiellon määräämiseen. Sanottu korostuu, mikäli lähtökohtana pidetään sellaista kieltoa tai rikollista menettelyä, jonka voidaan katsoa osaltaan ilmentävän henkilön suhtautumista liiketoiminnan harjoittamiseen vielä arviointihetkellä. Säädösperusteluissa tulisi selventää sitä, minkälainen suhde arvioinnissa huomioitavilla teoilla tulee olla toisiinsa ja kiellon kohteen (arviointihetken mukaisen) suhtautumisen selvittämiseen.  

Mikäli kokonaisarvioinnissa voitaisiin huomioida viittä vuotta vanhempiakin rikoksia, jos niiden katsotaan ilmentävän Suomessa jatkuneena henkilön suhtautumista liiketoiminnassa tapahtuvaan rikolliseen menettelyyn, johdonmukaisuussyistä tulisi oikeusministeriön mukaan myös ottaa kantaa siihen, voidaanko kokonaisarvioinnissa huomioida sellainen muualla kuin Suomessa määrätty kielto, joka on ollut voimassa Suomessa tehtyjen rikosten tekohetkellä, muttei enää tuomion antamisen hetkellä. 

Oikeusministeriö on todennut, viitaten esitysluonnoksen mukaiseen vastaavuusvaatimukseen ja edelleen oikeuskäytäntöön KKO 2022:78, että sääntelyssä korostuvat laillisuusperiaatteen vaatimukset sääntelyn tarkkarajaisuudesta, täsmällisyydestä ja ennakoitavuudesta. Oikeusministeriö on katsonut, että 3 §:n säädösperusteluissa olisi aiheellista kuvata vieläkin laajemmin ja konkreettisemmin arvioinnin sisältöä sekä rajoja.  

Oikeusministeriön lausunnon perusteella esityksen säätämisjärjestysperusteluita on laajennettu ja tarkennettu lausunnossa edellytetyllä tavalla. Edelleen esitystä on muutettu siten, että myös toisen vaiheen tiedot tulisi luovuttaa joko yhteenliittämisjärjestelmän välityksellä tai muuta suojattu tiedonsiirtoyhteyttä- tai tapaa käyttämällä. Direktiivin täytäntöönpanoasetuksen mukaan kyselyt ja vastaukset siirretään yhteenliittämisjärjestelmän kautta käyttäen päästä päähän –salausta, joten tätä on perusteltua soveltaa myös muihin tiedonsiirtotapoihin. Tämän vuoksi julkisten tietojen sähköisen luovuttamisen tavasta säädettäisiin erikseen, jotta kansallinen sääntely täyttäisi direktiivin edellytykset tietojensiirrolle.  

Esitystä on oikeusministeriön lausunnon perusteella muutettu myös siten, että liiketoimintakieltolain 21 §:n 7 momentissa säädetään tietojen maksuttomuudesta. Pykälän 7 momenttia on muokattua myös muutoin sen kuitenkin sisällöllisesti vastatessa lausuntokierroksella ollutta. Lisäksi esitystä on muutettu siten, että Suomesta esitettävä pyyntö voi käsittää myös muut liiketoimintakiellon määräämisen kannalta saatavissa olevat merkitykselliset tiedot. Lisäksi perusteluissa on viitattu rikosrekisteritietojen säilyttämisestä ja luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettuun lakiin. 

Säännöskohtaisia perusteluita on oikeusministeriön lausunnon perusteella selvennetty liiketoimintakieltolain 3 §:n osalta muualla tuomittujen rikosten huomioimisen suhteen. Lisäksi myös syyttäjälaitos on kiinnittänyt huomiota rikoksen tekohetkellä voimassa olleeseen muualla määrättyyn kieltoon. Perusteluita on muokattu siten, että tällainen kielto voitaisiin huomioida. Esityksen mukaan kokonaisarvioinnilla ei ole vaikutusta liiketoimintakieltolain 3 §:n 3 momentissa tarkoitettujen rikosten yhteydessä, eikä esityksellä siten ole vaikutusta 3 momentin nojalla liiketoimintakieltoa määrättäessä. Oikeusministeriön lausunnon perusteella on kuitenkin tarkennettu perusteluissa sitä, että esimerkiksi kiskonnantapaisen työsyrjintä voi olla merkityksellinen myös terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen kannalta. Jatkovalmistelussa on pyritty myös tarkentamaan 3 §:ssä vastaavuudella tarkoitettua. 

Sisäministeriön poliisiosasto on antamassaan lausunnossa kannattanut esitystä. Sisäministeriö on kuitenkin katsonut, ettei tietojenvaihtoa nimen ja syntymäajan perusteella voida pitää riittävinä tietoina tietojen luovutukseen. Edelleen sisäministeriö on todennut, että ulkomaille ulottuva lisäselvitysten pyytäminen mahdollisista siellä määrätyistä liiketoimintakielloista ei lähtökohtaisesti tulisi koskea kaikkia epäiltyjä, joihin liiketoimintakiellon tutkintaan Suomessa olisi edellytykset. Sisäministeriön mukaan lisäselvitysharkinta ja pyyntö mahdollisesta tietopyynnöstä tulisi lähtökohtaisesti kuulua syyttäjän harkinnan piiriin ja tai siitä tulisi ainakin sopia syyttäjän kanssa erikseen, mikäli selvityksen kohteella olisi olemassa jokin side toiseen jäsenvaltioon.  

Koskien sisäministeriön lausuntoa, tietojenvaihdon toteutuksesta säädetään täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/1042, jossa vähimmäistiedoiksi on määritelty nimi ja syntymäaika. Jäsenvaltio voi kuitenkin ilmoittaa, että yksiselitteiseksi tunnistamiseksi se tarvitsee esimerkiksi henkilön henkilötunnuksen, mutta tällaisen tiedon lisäämistä tietopyyntöön ei voida kuitenkaan toiselta jäsenvaltiolta vaatia. Lisäksi esityksessä lähtökohta on nimenomaisesti se, että tietopyyntö toiseen jäsenvaltioon tehdään vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin kun liiketoimintakiellon edellytyksiä tutkitaan sellaisen henkilön kohdalta, jolla tiedetään olevan siteitä johonkin toiseen jäsenvaltioon. Koska edellytysten tutkinta kuuluu liiketoimintakieltolain 19 a §:n nojalla esitutkintaviranomaiselle, olisi oikeus tietopyyntöön esitutkintaviranomaisella. Syyttäjän oikeudesta vaatia liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset tutkittavaksi säädetään samassa pykälässä. Lisäksi esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyöstä säädetään esitutkintalain (805/2011) 5 luvussa. 

Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan esityksen tavoitteet ovat kannatettavia ja toisessa Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvassa valtiossa määrätyn liiketoimintakiellon sekä ETA -jäsenvaltioiden hallussa olevien muiden liiketoimintakiellon kannalta merkityksellisten tietojen huomioiminen määrättäessä kansallista liiketoimintakieltoa on perusteltua. Henkilölle jo ennestään toisessa valtiossa vahvistettu liiketoimintakielto tai vastaava turvaamistoimenpide tai seuraamus on vahva osoitus vakavasta ja toistuvasta piittaamattomuudesta liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista. Näin ollen toisessa valtiossa annetulla liiketoimintakiellolla tulee olla painoarvoa kansallisen liiketoimintakiellon määräämistä koskevassa tilanteen kokonaisarvioinnissa.  

Valtiovarainministeriö on lisäksi kiinnittänyt yleisesti huomiota voimassa olevan kansallisen liiketoimintakiellon tarkastamisen nykytilanteeseen. Liiketoimintakielto on julkista tietoa, mutta valtiovarainministeriö pitää ongelmallisena sitä, että voimassa olevan kiellon tarkastamiseksi tulee tilata Oikeusrekisterikeskuksen sähköisessä asiointipalvelussa 22 euroa maksava rekisteriote tai todistus riippuen siitä, onko henkilöllä voimassa olevaa liiketoimintakieltoa vai ei. Tämä kustannus tulee jokaisesta erillisestä yksittäiseen henkilöön kohdistuneeseen kyselyyn annetusta vastauksesta. Lisäksi tietoja voimassa olevista liiketoimintakielloista voi ostaa myös yksityissektorin palveluntarjoajilta. 

Valtiovarainministeriö on viitannut liiketoimintakiellon luonteeseen turvaamistoimenpiteenä, jonka tarkoitus on estää vahingollisen toiminnan jatkaminen. Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan yksi tapa järjestää tämä asia voisi olla se, että kansallisia liiketoimintakieltoja koskevaa tietoa jaettaisiin esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä, jossa nykyiselläänkin jaetaan tietoa muun muassa veroveloista ja eri ilmoituksiin liittyvistä puutteista julkisesti.  

Koskien valtiovarainministeriön lausuntoa, esitys koskee liiketoimintakieltoja koskevaa tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä, eikä sen yhteydessä ole selvitetty tarkemmin liiketoimintakieltotiedon saatavuuden parantamista kansallisesti tai tietojen asettamista saataville maksuttomasti. Siltä osin kuin henkilö, joka on määrätty liiketoimintakieltoon, on merkittynä kaupparekisteriin, tehdään kiellosta merkintä asianomaisen yrityksen tai yhteisön kohdalle. Yrityksen tai yhteisön tulisi ilmoittaa tällainen henkilö poistettavaksi kaupparekisteristä, jos henkilö ei voi toimia kaupparekisteriin merkittynä vastuuhenkilönä. Liiketoimintakielto ilmenee kaupparekisteriotteelta, joka on saatavissa maksuttomasti.  

Kaupparekisteristä eivät ilmene sellaiset henkilöt, joille on määrätty liiketoimintakielto, mutta jotka eivät ole merkitty vastuuhenkilöksi kaupparekisteriin, vaan tältä osin tiedot ilmenevät vain liiketoimintakieltorekisteristä. Liiketoimintakieltotiedon julkisuus on oleellisen osa sen tarkoitusta estää vahingollisen toiminnan jatkaminen. Tietojen asettamille saataville maksutta liittyy kuitenkin niin taloudellisia kysymyksiä riippuen toteutustavasta samoin kuin tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Edellä oikeusministeriön näkemyksen mukaan liiketoimintakieltoa on pidettävä arkaluonteisena tietona, jolloin tosiasiallisen julkisuuden lisäämistä maksuttomuuden kautta tulisi arvioida myös sen suhteen. 

Oikeusrekisterikeskus on todennut lausunnossaan, että se toimii liiketoimintakieltorekisterin rekisterinpitäjänä, ja tulisi esitetyn sääntelyn mukaisesti vastaamaan liiketoimintakieltoja koskevasta tiedonvaihdosta toisten jäsenvaltioiden kanssa. Oikeusrekisterikeskus pitää esitettyä sääntelyä kannatettavana. Erityisesti tiedonvaihdon maksuttomuudesta säätäminen on kannatettavaa, koska maksullisuuden toteuttaminen lisäisi järjestelmäkehityksen arvioituja kustannuksia merkittävästi. Liiketoimintakieltorekisteristä luovutettavat tiedot ovat pääsääntöisesti tällä hetkellä maksullisia liiketoimintakieltolain 21.3 §:ssä säädettyä lukuun ottamatta. Oikeusrekisterikeskus esittää lausunnossaan harkittavaksi, olisiko otteiden luovuttamista mahdollista säätää maksuttomaksi kokonaan. Oikeusrekisterikeskuksen käsityksen mukaan tällä ei olisi valtion tulokertymän kannalta merkittävää vaikutusta.  

Oikeusrekisterikeskus toteuttaa lausunnon mukaan parhaillaan tiedonvaihdon edellyttämiä järjestelmä- ja rajapintamuutoksia. Esityksen taloudellisissa vaikutuksissa todetusti teknistä toteutusta varten Oikeusrekisterikeskukselle on osoitettu 120.000 euron siirtomääräraha. Järjestelmäkehitykseen liittyvät kustannukset ovat täsmentyneet projektin edetessä, ja Oikeusrekisterikeskuksen tarkentunut arvio kustannuksista on tällä hetkellä 145.000 euroa. 

Koskien Oikeusrekisterikeskuksen lausuntoa, liiketoimintakieltotietojen maksuttomuuden osalta viitataan edellä valtiovarainministeriön lausunnon osalta todettuun, eikä asiaa ole ollut mahdollista selvittää tarkemmin jatkovalmistelun yhteydessä. Siltä osin kuin järjestelmäkehityksestä aiheutuvat kulut ylittävät siirtomäärärahan, on kustannusten kattaminen käsitelty taloudellisten vaikutusten yhteydessä. 

Patentti- ja rekisterihallitus on arvioinut, ettei esityksellä ole vaikutusta kaupparekisterin toimintaan tai muihinkaan PRH:n viranomaistehtäviin.  

Poliisihallitus on lausunnossaan viitannut havaintoihin siitä, että liiketoimintakieltoa pyritään kiertämään jatkamalla liiketoimintaa toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sekä muussa rajat ylittävässä talousrikollisuudessa. Liiketoimintakiellon soveltamisalaa laajentamalla voitaisiin tehostaa turvaamistoimenpiteen käyttötarkoitusta, jolla toisin sanoen pyritään estämään liiketoimintakieltolaissa kuvatun vahingollisen toiminnan jatkaminen. Poliisihallituksen tietojen mukaan määrätyt liiketoimintakiellot ovat vähentyneet viime vuosien aikana esimerkiksi liiketoimintakiellosta annetun lain 8 §:n vireillepanoaikaa ja yleisesti talousrikostutkintaa koskevista haasteista johtuen.  

Poliisihallitus on kiinnittänyt huomiota asianmukaisten tiedonvaihto- ja saantisäännösten merkitykseen, jotta liiketoimintakieltosäännöksiä voidaan tehokkaasti soveltaa esitutkinnan aikana sekä myöhemmin rikosprosessissa. Tiedonvaihdon toteuttaminen sekä mahdollisten sääntelyesteiden purkaminen liiketoimintakieltolain soveltamisalalla tulisi huomioida myös tiedonvaihtoa sekä siihen liittyviä säännöksiä arvioivassa työryhmässä. 

Poliisihallituksen lausunnon mukaan liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksien arvioimiseksi ja toisen jäsenvaltion määräämän kiellon huomioon ottamiseksi tulisi myös selvittää tietojärjestelmiä koskevia kysymyksiä. Hallituksen esityksessä mainittua kokonaisarviointia ja erityisesti esitutkintaviranomaisen työskentelyä edistäisi se, mikäli käytössä olisi esimerkiksi yleiseurooppalainen rekisteri ja/tai kyselymahdollisuus. Lausunnon mukaan esitutkinnan tehokkuutta parantaisi, jos viranomaisen päätös liiketoimintakiellosta Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa olisi ladattavissa ja käytettävissä esitutkinnassa. Tehostava ja nopeuttava vaikutus esitutkintaprosessiin edellä mainitulla rekisterillä olisi ilmeinen verrattuna menettelyyn, missä tietojen saaminen olisi toteutettava esimerkiksi kansainvälisin oikeusapupyynnöin tai -määräyksin. Kokonaisarvioinnin toteuttamiseksi tulisi varmistaa, että edellä mainitut tiedot ja muut kokonaisarvioinnin kannalta merkitykselliset tiedot ovat myös tuomioistuimen käytettävissä. 

Koskien Poliisihallituksen lausuntoa, esityksessä on tunnistettu se, että riittävän selvityksen saaminen kokonaisharkinnan tueksi voi olla haastavaa. Tämä voi johtaa myös siihen, että tiedossa oleva liiketoimintakielto jää huomioimatta. Yhtiöoikeusdirektiivissä tarkoitettu tietojenvaihto koskee jäsenmaita velvoittavasti vain siltä kuin kyse on siitä, onko tietojenvaihtopyynnössä tarkoitettu henkilö määrätty liiketoimintakieltoon toisessa jäsenvaltiossa. Muiden tietojen antaminen on yhtiöoikeusdirektiivin tarkoittamassa tietojenvaihdossa jäsenvaltion harkinnassa. Siten muiden tietojen saaminen voi edellyttää Poliisihallituksen lausunnossa viittamaa oikeusapupyyntöä. Yhtiöoikeusdirektiivin täytäntöönpanossa ei ole mahdollista vaikuttaa siinä säädetyn lisäksi uusiin rajat ylittäviin tiedonvaihtotapoihin. Lausunto on annettu tiedoksi sisäministeriössä käynnissä olevalle lainsäädäntöhankkeelle (SM046:00/2023) poliisin tiedonvaihtoa koskevan sääntelyn muuttamiseksi. 

Syyttäjälaitos on lausunnossaan katsonut, että huomioon tulee ottaa myös sellainen toisessa valtiossa määrätty kielto, joka on ollut voimassa, kun rikokset liiketoiminnassa Suomessa on tehty, mutta joka ei välttämättä siis ole enää tuomion antamisen hetkellä voimassa. Tämä edellyttää, että tiedot tällaisesta kiellosta ovat saatavissa. Näin tulisi olla ottaen huomioon prosessien kestot sekä se, mitä yhdessä valtiossa voimassa olevan kiellon vastainen toiminta toisessa valtiossa osoittaa, vaikka siitä ei erikseen voikaan rangaista. Syyttäjälaitoksen käsityksen mukaan se ilmentää kokonaisarvioinnin kannalta sellaista moitittavaa suhtautumista velvollisuuksien noudattamiseen, että se tulisi ottaa harkinnassa huomioon.  

Syyttäjälaitoksen lausunnossaan esittämillä perusteilla ja edellä oikeusministeriön samassa asiassa esittämien huomioiden perusteella liiketoimintakieltolain 3 §:n perusteluita on muutettu siten, että huomioida voitaisiin myös sellainen toisessa jäsenvaltiossa määrätty liiketoimintakielto, joka on ollut voimassa henkilön laiminlyödessä Suomessa liiketoimintaan liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia tai henkilön syyllistyessä Suomessa liiketoiminnassa rikolliseen menettelyyn. 

Tulli on lausunnossaan todennut, että toisessa Euroopan talousalueen valtiossa määrätyn liiketoimintakiellon huomioiminen määrättäessä kansallista liiketoimintakieltoa voi olla perusteltua, koska henkilölle jo lainvoimaisesti vahvistettu kielto toisessa valtiossa osoittaa piittaamattomuutta liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista. Näin ollen se, että Suomessa kansallisesti harkitaan liiketoimintakiellon määräämistä samalle henkilölle, osoittaa jatkumoa piittaamattomaan toiminnan harjoittamiseen. Siten jo toisessa valtiossa annetulla liiketoimintakiellolla tulee olla painoarvoa arvioitaessa kansallisen liiketoimintakiellon määräämistä ja sen kestoa sekä kokonaisarviointia.  

Tullin mukaan pohdittavaksi nousee tilanne, jossa olisi tarpeen saada tarkempia tietoja toisessa ETA-valtiossa määrätyn liiketoimintakiellon perusteena olevista rikoksista, niiden vakavuudesta ja mahdollisesta samankaltaisuudesta Suomessa harkittavana olevan liiketoimintakiellon ”perusterikoksista”. Kysymys on siitä, onko toimivaltaisten viranomaisten mahdollista saada ne Oikeusrekisterikeskuksen kautta vai tuleeko esitutkintaviranomaisen pyytää kyseessä olevia tietoja oikeusapumenettelyä käyttäen. Kyse on lähinnä siitä, mitkä ovat Oikeusrekisterikeskuksen toimivaltuudet pyytää ja saada yksityiskohtaisempia tietoja toisesta valtiosta tietoja, jotka eivät ole suoraan Oikeusrekisterikeskuksen liiketoimintakieltorekisterissä tai muissa sen järjestelmissä. Sama kysymyksenasettelu nousee esille myös tilanteissa, joissa toinen ETA-valtio haluaa tarkempia tietoja Suomessa määrätyn liiketoimintakiellon perusteista ja rikoksista. 

Koskien Tullin lausuntoa, edellä oikeusministeriön lausunnon osalta todetusti esitystä on muokattu siten, että pyyntö voi käsittää myös muut liiketoimintakiellon määräämisen kannalta saatavissa olevat merkitykselliset tiedot. Tietojen saaminen riippuu kuitenkin kunkin jäsenvaltion kansallisesta ratkaisusta. Lisäksi on viitattu rikosrekisteritietojen säilyttämisestä ja luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettuun lakiin. Käytännössä tarve lisätietojen saamiselle on vain tilanteessa, jossa ensimmäiseen vaiheen kyselyssä on tullut positiivinen osuma. Esitutkintaviranomainen voi käyttää myös muita sen käytettävissä olevia tietojenvaihtokanavia riittävän selvityksen saamiseksi.  

Verohallinto on kiinnittänyt huomioita siihen, että asiassa on yhtenä vaihtoehtona selvitetty esimerkiksi liiketoimintakieltoa vastaavien muiden maiden kieltojen liputtamista ilmoittajan toimesta kaupparekisteriin, mutta tästä on luovuttu erinäisten ongelmien vuoksi. Verohallinto toteaa, että yleisesti tieto muualla määrätystä liiketoimintakiellosta olisi hyödyllinen myös verovalvonnan riskien kartoituksen näkökulmasta. Vaikka nyt tällaista laajaa tiedonsaantia ei edistettäisi, voisi tulevaisuudessa Verohallinnon lausunnon mukaan olla eri viranomaisten kannalta hyödyllistä, mikäli tietoa EU- / ETA-valtioissa määrätyistä liiketoimintakielloista ja näiden perusteista kerättäisiin esimerkiksi automaattisella tietojenvaihdolla.  

Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry on todennut lausunnossaan jatkossa olevan tärkeää, että tuomioistuinlaitos tarkoin perustelee päätöksissään, mihin liiketoimintakieltoon Suomessa määrääminen perustuu ja miten ETA –alueella määrätty liiketoimintakielto on otettu huomioon kokonaisharkinnassa. Esityksessä olisi lausunnon mukaan voitu arvioida hieman laajemmin pääasiallisia vaikutuksia myös liiketoimintakieltoon määrättävien oikeudelliseen asemaan ja siihen, miten kokonaisharkinnan laajentamisen tällä tavoin uskotaan vaikuttavan liiketoimintakieltoon määräämisen mahdolliseen kasvuun suomalaisissa tuomioistuimissa.  

Koskien EK:n lausuntoa, liiketoimintakiellon vaikutusta liiketoimintakieltoon määrättävän asemaan on pyritty kuvaamaan säännöskohtaisissa perusteluissa esimerkiksi vastaavuusvaatimuksen yhteydessä niiden edellytysten osalta, joiden tulee täyttyä muualla määrätyn liiketoiminakiellon huomioimiseksi samoin kuin muualla määrätyn liiketoimintakiellon vaikutukseen Suomessa määrättävään liiketoimintakieltoon. Ottaen huomioon liiketoimintakieltojen vuosittainen varsin rajallinen määrä, ei muutoksella ole arvioitu olevan vaikutusta erityisen lukuisiin tapauksiin, mutta tosiasiallinen vaikutus voidaan arvioida vasta lain tultua voimaan. 

Suomen Juristiliitto (rek. Suomen Lakimiesliitto) on todennut lausunnossaan, että esitysvaiheessa syytä huomioida taloudellisissa vaikutuksissa riittävällä tarkkuudella kaikki eri virastot sekä osapuolet, joita selvitysten hankkiminen tulee koskemaan. Lisäksi lausunnossa on kannustettu selvittämään jatkoselvittelyssä lisää toisessa valtiossa määrättyä kieltoa itsenäisenä määräämisperusteena.  

Koskien Juristiliiton lausuntoa, esityksen on arvioitu aiheuttavan merkittävämmin taloudellisia vaikutuksia Oikeusrekisterikeskukseen, jolle on osoitettu määräraha järjestelmäteknisiin muutoksiin sekä yhden henkilötyövuoden pysyvä resurssi. Muiden viranomaisten osalta esityksen vaikutuksia on seurattava voimaantuloon jälkeen esimerkiksi sen osalta, lisääkö se huomattavissa määrin käännöstöitä esitutkintaviranomaisissa. Alustavasti vaikutuksen ei ole arvioitu olevan erityisen suuri huomioiden liiketoimintakieltojen määrä kokonaisuudessaan ja se, ettei muutos vaikuttaisi niistä todennäköisesti kuin murto-osaan. Ottaen huomioon, että muissa maissa määrättyjen liiketoimintakieltojen huomioiminen itsenäisenä perusteena lisäisi merkittävästi esimerkiksi sen perusteen vastaavuuteen suhteessa liiketoimintakieltolaissa säädettyyn kohdistuvia vaatimuksia samoin kuin haasteet ollut löytää yhtiöoikeusdirektiivin 13 i artiklan täytäntöönpanemiseksi sen vaatimukset täyttävä muun lainsäädännön kanssa sopusoinnussa oleva ratkaisu, ei asiaa ole mahdollista tässä vaiheessa selvittää lisää huomioiden erityisesti se, että direktiivin 13 i artiklan täytäntöönpano on tällä hetkellä myöhässä. 

Suomen Yrittäjät on lausunnossaan pitänyt sopimattomaan ja vahingolliseen liiketoimintaan puuttumista sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämistä tärkeänä tavoitteena. Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että vaatimuksia muualla määrätyn kiellon tai rikollisen menettelyn huomioimisesta kokonaisarvioinnissa ei tehdä, mikäli käytettävissä ei ole riittävän kattavaa selvitystä. Huomioon on myös otettava se, että lainsäädäntö ei ole kaikkialla liiketoimintakiellon osalta samanlaista. Erityisesti on lausunnon mukaan huolehdittava siitä, että lainsäädännön noudattamiseen pyrkivät yritykset eivät joudu kärsijöiksi ylimääräisten liiketoimintakieltoasioiden tutkintojen vuoksi. Turhat liiketoimintakieltoasioita koskevat tutkinnat voivat aiheuttaa yrityksille hallinnollisen taakan lisäksi merkittäviä mainehaittoja. Edelleen Suomen Yrittäjät katsoo, että lakimuutoksen käytännön vaikutuksia on välttämätöntä arvioida myös jälkikäteen. Erityisesti siitä näkökulmasta, mikä on ollut Euroopan talousalueeseen kuuluvassavaltiossa määrättyjen liiketoimintakieltojen vaikutus Suomessa määrättävien liiketoimintakieltojen kokonaisharkinnassa.  

Koskien Suomen Yrittäjien lausuntoa, esityksen tosiasiallisia vaikutuksia liiketoimintakiellon määräämiseen on vaikea arvioida etukäteen, joskin liiketoimintakieltojen kokonaismääräkin huomioiden vaikutukset on joka tapauksessa arvioitu varsin vähäisiksi. On kuitenkin tarpeellista tarkastella vaikutuksia sen jälkeen, kun lain soveltamisesta on kokemuksia.  

7  Säännöskohtaiset perustelut

8  Voimaantulo

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 1.1.2025. 

Liiketoimintakieltoja koskevan tietojenvaihdon aloittaminen edellyttää kuitenkin teknistä toteutusta, mutta sen arvioidaan olevan mahdollista lain voimaantullessa tai joka tapauksessa varsin pian voimaantulon jälkeen. 

9  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Oikeusministeriössä on valmisteltu esitys asetuksenantovaltuussääntelyn päivittämistä oikeusministeriön hallinnonalalla koskevaksi lainsäädännöksi. Asiaa koskeva hallituksen esitys HE 73/2024 vp on annettu 20.6.2024. 

Hallituksen esityksen HE 73/2024 vp 10. lakiehdotuksessa esitetään liiketoimintakieltolain 21 §:n 1 momentin muuttamista. Muutoksella olisi vaikutus tämän esityksen 1. lakiehdotuksen johtolauseeseen. 

10  Toimeenpano ja seuranta

Yhtiöoikeusdirektiivin 13 i artikla

Direktiivin (EU) 2019/1151 2 artiklan 2 kohdan mukaan sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on saatettava tämä direktiivin 1 artiklan 5 alakohdan, siltä osin kuin se koskee direktiivin (EU) 2017/1132 13 i artiklaa, 13 j artiklan 2 kohtaa, ja tämän direktiivin 1 artiklan 6 alakohdan, siltä osin kuin se koskee direktiivin (EU) 2017/1132 16 artiklan 6 kohtaa, noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä elokuuta 2023. Saman artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 

Saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan komissio suorittaa viimeistään 1 päivänä elokuuta 2024 tai, jos jokin jäsenvaltio soveltaa 2 artiklan 3 kohdassa säädettyä poikkeusta, viimeistään 1 päivänä elokuuta 2025 tällä direktiivillä direktiiviin (EU) 2017/1132 lisättyjä säännöksiä koskevan arvioinnin ja esittää havainnoistaan kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, lukuun ottamatta 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä, joita koskeva arviointi on tehtävä ja kertomus esitettävä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2026. 

Edellä ilmenevästi yhtiöoikeusdirektiivin 13 i artikla olisi tullut panna täytäntöön jäsenvaltioissa viimeistään 1 päivänä elokuuta 2023. Komissio on aloittanut asiassa rikkomusmenettelyn INFR(2023)0215. Suomi on ilmoittanut komissiolle, että 13 i artikla implementoidaan kansalliseen lainsäädäntöön siten, että lainsäädäntö on voimassa viimeistään vuoden 2025 alusta, jolloin digitalisointidirektiivin (EU) 2019/1151 täytäntöönpano olisi Suomen näkemyksen mukaan täydellinen. 

11  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esitys on merkityksellinen yhdenvertaisuutta koskevan perustuslain 6 §:n, yksityiselämän suojaa koskevan 10 §:n, elinkeinovapautta koskevan perustuslain 18 §:n ja oikeusturvaa koskevan 21 §:n kannalta. 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut liiketoimintakieltolakia voimassa olevaa lakia säädettäessä (PeVL 12/1985 vp). Tältä osin on huomioitava, että ehdotettu alkuperäinen säädös sisälsi nykytilaan nähden hyvin erilaiset edellytykset liiketoimintakiellon määräämiselle. Sittemmin perustuslakivaliokunta ei ole käsitellyt liiketoimintakieltolakia koskevia muutoksia tai lausunut liiketoimintakiellon luonteesta. 

Muualla kuin Suomessa määrätyn liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvän kiellon tai rikollisen menettelyn huomioiminen Suomessa

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. 

Esityksen mukaan liiketoimintakieltoa määrättäessä voitaisiin kokonaisarvioinnissa huomioon ottaa myös Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa henkilölle määrätty kielto harjoittaa liiketoimintaa tai osallistua liiketoimintaan samoin kuin henkilön syyllistyminen liiketoiminnassa edellä tarkoitetussa valtiossa rikolliseen menettelyyn. Edellytyksenä huomioimiselle on, että kyseessä on liiketoimintakieltolaissa tarkoitettu henkilö, joka on Suomessa menetellyt tavalla, jonka perusteella henkilölle ollaan harkitsemassa liiketoimintakiellon määräämistä. Lisäksi edellytyksenä muualla määrätyn kiellon huomioimiselle kokonaisarvioinnissa on, että sen perusteena on liiketoimintakieltolaissa tarkoitettua vastaava laiminlyönti tai rikollinen menettely. Sama vastaavuusvaatimus koskee myös pelkän liiketoiminnassa tapahtuneen rikollisen menettelyn huomioimista. 

Kyse olisi kokonaisarvioinnissa huomioonotettavasta uudesta perusteesta, ei itsenäisestä perusteesta liiketoimintakiellon määräämiseksi. Toisin sanoen henkilölle ei voitaisi määrätä liiketoimintakieltoa pelkästään muualla määrätyn kiellon tai rikollisen menettelyn perusteella. Koska huomioiminen olisi osa kokonaisarviointia, ei ehdotuksessa ole yksityiskohtaisesti määritelty sitä, millä perusteilla muualla annettu kielto tulisi olla annettu, jotta se voidaan huomioida. Lainsäädäntö, kuten liiketoimintaan liittyvät velvollisuudet, vaihtelee maittain, eikä yksityiskohtainen sääntely ole mahdollista. Vastaavuus vaatimus liiketoimintakieltolain perusteiden kanssa edellyttää kuitenkin, että kyse on liiketoimintaan liittyvien velvollisuuksien olennaisesta laiminlyönnistä tai liiketoimintaan liittyvästä rikollisesta menettelystä, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Tarkoituksena on, että huomioiduksi tulevat liiketoiminnassa tapahtuneeseen moitittavaan menettelyyn perustuvat muualla määrätyt kiellot. Huomioimatta jäisivät sellaiset kiellot, jotka on määrätty oikeusjärjestelmällemme vierailla perusteilla ja jotka eivät siten luonteeltaan vastaa liiketoimintakieltolaissa liiketoimintakiellon perusteista säädettyä. Jos henkilölle ei ole määrätty toisessa valtiossa liiketoiminnan harjoittamisen kieltoa, vaan kyse olisi vain muualla tapahtuneen rikollisen menettelyn huomioimisesta kokonaisarvioinnissa, edellytetään tällöinkin rikolliselta menettelyltä vastaavuutta liiketoimintakieltolaissa rikollisesta menettelystä säädetyn kanssa. Tämä tarkoittaa henkilön syyllistymistä vähäistä merkittävämpään rikolliseen menettelyyn liiketoiminnassa. 

Edellytyksenä liiketoimintakiellon määräämiselle kokonaisarvioinnin perusteella liiketoimintalain mukaan on, että henkilön toimintaa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. Tässä kokonaisarvioinnissa voitaisiin jatkossa huomioida muualla määrätyt liiketoiminnan harjoittamisen kiellot tai rikollinen menettely. Ottaen huomioon, että muualla määrätty kielto tai rikollinen menettely ei ole itsenäinen liiketoimintakiellon määräämisen peruste samoin kuin se, että niiden huomioimisen edellytyksenä kokonaisarvioinnissa on edellä selitetty vastaavuusvaatimus, ehdotetun sääntelyn katsotaan sisältävän riittävät takeet sille, että henkilölle ei määrättäisi muualla tapahtuneen laiminlyönnin tai rikollisen menettelyn perusteella liiketoimintakieltoa matalammalla kynnyksellä kuin jos laiminlyönti tai rikollinen menettely olisi tapahtunut Suomessa. Yhtiöoikeusdirektiivin vähimmäisvaatimukset täyttävänä ehdotetun sääntelyn katsotaan näin ollen turvaavan toimenpiteen kohteena olevien henkilöiden yhdenvertaisuutta.  

Koska ehdotettu sääntely voi estää henkilöä harjoittamasta liiketoimintaa, se rajoittaa elinkeinovapautta. Elinkeinovapautta koskevassa perustuslain 18 §:ssä säädetään kuitenkin siitä, että jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Näin ollen lailla voidaan säätää myös rajoituksia elinkeinovapauteen.  

Liiketoimintakieltolain 1 §:n, joka koskee lain tarkoitusta, 1 momentin mukaan sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi voidaan määrätä liiketoimintakielto siten kuin tässä laissa säädetään. Tämä esitys tukee liiketoimintakieltolain tarkoitusta. Alkuperäinen liiketoimintakieltolaki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 12/1985 vp), joskin laki on säädetty ennen perustuslakiuudistusta. Liiketoimintakieltolain ja liiketoimintakiellon edellä mainittu tarkoitus huomioiden on perustuslain 18 §:n näkökulmasta pidettävä hyväksyttävänä elinkeinovapauden rajoituksena sääntelyä, joka tukee lain ja liiketoimintakiellon tarkoituksen tehokkaampaa toteutumista. 

Kaksoisrangaistavuudenkielto edellyttää, ettei samasta teosta voida määrätä useampia rangaistusluonteisia seuraamuksia. Kuten edeltä ilmenee, henkilölle on voitu määrätä laiminlyönnin tai rikollisen menettelyn perusteella liiketoimintakieltoa vastaava kielto jossain muualla kuin Suomessa.  

Hallituksen esityksessä HE 29/1985 vp eduskunnalle laiksi liiketoimintakiellosta on katsottu, että liiketoimintakielto on luonteeltaan elinkeino-oikeudellinen turvaamistoimenpide, jonka tarkoituksena on estää liiketoiminnan harjoittamiseen sopimattomaksi osoittautunutta aiheuttamasta vastaisuudessa vahinkoa yhteiskunnalle ja yksityisille velkojille Samoin esimerkiksi hallituksen esityksessä HE 2/2020 vp eduskunnalle laeiksi oikeusministeriön hallinnonalan eräiden henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten muuttamisesta . Korkein oikeus on tulkintakäytännössään sittemmin aiempaa selvemmin rinnastanut liiketoimintakiellon rikosoikeudellisiin turvaamistoimenpiteisiin tai rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Arvioidessaan liiketoimintakiellon luonnetta suhteessa armahdusta koskevan perustuslain 105 §:ssä tarkoitettuun rikosoikeudellisen seuraamuksen käsitteeseen KKO katsoi, että rikoksen perusteella määrätty liiketoimintakielto on sellainen muu rikosoikeudellinen seuraamus, josta perustuslain 105 §:n 1 momentin nojalla voidaan armahtaa (KKO 2022:78). Lisäksi korkein oikeus on jo aikaisemmin katsonut, että liiketoimintakiellolla on sekä turvaamistoimenpiteisiin että rikosoikeudellisiin seuraamuksiin liittyviä piirteitä. Korkein oikeus on katsonut perustelluksi tulkita liiketoimintakiellosta annetun lain 8 §:ää siten, että samaa menettelyä, jota on noudatettava syyteoikeuden vanhentumista katkaistaessa, on noudatettava myös liiketoimintakieltovaatimuksen osalta (KKO:2013:43).  

Kun liiketoimintakiellon perusteena on rikos ja kielto määrätään rikoksesta tuomittaessa, yhteys rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin on ilmeinen. Tällöin korkeimman oikeuden käytännössä liiketoimintakieltoon on selkeämmin katsottu sisältyvän rikosoikeudellisen seuraamuksen tai turvaamistoimenpiteen piirteitä. Sillä, että liiketoimintakielto on tietyissä yhteyksissä rinnastettu rikosoikeudelliseen seuraamukseen, ei ole vaikutusta liiketoimintakieltoon turvaamistoimenpiteenä. Erityisesti siltä osin kuin edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa arvioitiin liiketoimintakiellon luonnetta perustuslain 105 §:ssä tarkoitettuna rikosoikeudellisena seuraamuksena voidaan todeta, että arvio kiinnittyi nimenomaan perustuslain 105 §:n soveltamisen kontekstiin (vrt. perustuslain käsitteiden autonominen tulkinta lausunnoissa (PeVL 12/2015 vp, s. 3, PeVL 17/2018 vp, s. 2)). Tämä huomioiden ja riippumatta siitä, katsotaanko liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvä kielto rangaistukseksi tai rangaistusluonteiseksi toisessa valtiossa, ei se estä tällaisen kiellon huomioimista Suomessa esityksessä ehdotetulla tavalla. Käytännössä kyse on kiellon maantieteellisestä laajentamisesta kansallisessa sääntelyssä säädetyllä tavalla ja laajuudessa. Sen enempää kaksoisrangaistavuuden kielto ei estä määräämästä liiketoimintakieltoa tilanteessa, jossa se perustuu muualla kuin Suomessa liiketoiminnassa tapahtuneeseen rikolliseen menettelyyn ilman, että sen perusteella olisi määrätty liiketoimintakieltoa vastaavaa kieltoa. Ehdotetun sääntelyn ei ole katsottava vaarantavan perustuslain 21 §:n edellyttämää oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. 

Liiketoimintakieltoa koskeva tietojenvaihto

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Henkilötietojen suojasta säädetään yleisessä tietosuoja-asetuksessa (EU) 2016/679 ja sitä täsmentävässä tietosuojalaissa (1050/2018). Liiketoimintakiellosta annettu laki sisältää henkilötietojen käsittelyyn liittyvät erityissäännökset liiketoimintakieltorekisteristä sekä henkilötietojen luovuttamisesta. Liiketoimintakieltorekisterin rekisterinpitäjä on Oikeusrekisterikeskus. Käsittelyn oikeusperusteena on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaista kansallista sääntelyliikkumavaraa käytetään laissa rekisteröitävien henkilötietojen ja niiden luovuttamisen osalta.  

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla sitä täydentävä kansallisesta sääntelystä tulisi pidättäytyä ja rajata se riskiperusteisesti välttämättömään. Lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely mahdollistaa myös viranomaistoiminnan sääntelyn osalta nykyistä kansallista sääntelymallia huomattavasti yleisemmän, henkilötietojen suojaa ja käsittelyn perusteita sääntelevän lakitasoisen sääntelyn (PeVL 14/2018 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisiin tehtäviin ei lähtökohtaisesti kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (ks. esim. PeVL 11/2022 vp, kappale 7, PeVL 10/2022 vp, kappale 3, PeVL 13/2019 vp, s. 2, PeVL 31/2017 vp, s. 4). Valiokunta on kuitenkin kiinnittänyt toistuvasti huomiota siihen, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. esim. PeVL 1/2018 vp, PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on näissä yhteyksissä painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (ks. esim. PeVL 1/2018 vp, s. 3, PeVL 26/2017 vp, s. 42).  

Voimassa olevan liiketoimintakieltolain 21 §:ssä säädetään siitä, että Oikeusrekisterikeskus pitää yleiseen käyttöön tarkoitettua rekisteriä liiketoimintakiellon julkisuuden toteuttamiseksi sekä kiellon noudattamiseksi ja valvomiseksi. Rekisteriin merkitään liiketoimintakieltoon tai väliaikaiseen liiketoimintakieltoon määrätyn henkilön nimi, henkilötunnus ja kotikunta sekä muut rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeelliset tiedot kiellon sisällöstä, kestosta ja muusta voimassaolosta tuomioistuimen ratkaisustaan antaman ilmoituksen perusteella. Liiketoimintakieltorekisteri on julkinen rekisteri, josta kaikilla on oikeus saada tietoja voimassa olevista liiketoimintakielloista. 

Edellä mainittu aiempaa selvempi liiketoimintakiellon yhteys rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja turvaamistoimiin tarkoittaa samalla, että liiketoimintakielto rinnastuisi tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuihin turvaamistoimiin. Tämä aiheuttaa tarpeen arvioida tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettujen suojatoimien riittävyyttä. Samalla tietoja voitaisiin pitää valtiosääntöisesti arkaluonteisina tietoina. 

Vaikka liiketoimintakielto rinnastuisi valtiosääntöisesti arkaluonteisiin tietoihin, liiketoimintakiellosta annetun lain mukaisesti yksi liiketoimintakieltorekisterin tarkoituksista on liiketoimintakiellon julkisuuden toteuttaminen. Rekisterin julkisuus edesauttaa lain tavoitteita sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämisestä sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämisestä. Jokaisella on oikeus saada tietoja rekisteriin voimassa olevista liiketoimintakielloista tehdyistä merkinnöistä. Tällä on vaikutusta siihen, minkälaiset suojatoimet soveltuisivat liiketoimintakieltoa koskevien henkilötietojen käsittelyssä. 

Tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa säädetään siitä, että rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Suojatoimista säädetään tietosuojalain 7 §:n mukaisesti lain 6 §:n 2 momentissa. Kyseisessä momentissa säädetyistä suojatoimista kuitenkaan kaikki eivät sovellu, huomioiden voimassa olevaa liiketoimintakieltoa koskevan tiedon julkisuuden. Direktiivin mukaisesti lakiin lisättäisiin säännökset liiketoimintakieltoon liittyvien tietojen säilyttämisestä. Säilytysaikaa koskevia uusia säännöksiä voidaan pitää ylimääräisenä suojatoimena sen lisäksi, mitä tietosuojalaissa säädetään. Huomioiden sen, että päättynyttä liiketoimintakieltoa koskeva tieto on säädetty laissa salassa pidettäväksi tiedoksi, ehdotettua sääntelyä voidaan pitää riittävänä yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan vaatimusten täyttämiseksi. 

Tietosuoja-asetusta ja tietosuojalain säännöksiä täydentävät yksityiskohtaisemmat säännökset tietojen säilyttämisestä ovat tarpeen myös perustuslaista johtuvien vaatimusten täyttämiseksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on edelleen syytä arvioida myös aiemman sääntelyn lakitasoisuutta koskevan käytännön pohjalta. (PeVL 14/2018 vp ja PeVL 15/2018 vp). Vaikka EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta kansallisessa lainsäädännössä tulee tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan valitun erityisten henkilötietoryhmien käsitteen vuoksi välttää arkaluonteisten tietojen käsitteen käyttämistä sääntelyn selvyyden vuoksi (ks. myös PeVL 14/2018 vp), on perustuslakivaliokunta edelleen pitänyt perusteltuna kuvata valtiosääntöisesti tiettyjä henkilötietoryhmiä nimenomaan arkaluonteisiksi (PeVL 15/2018 vp). Näillä tarkoitetaan laajempaa tietojoukkoa kuin vain tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä (ks. tältä osin myös esim. PeVL 17/2018 vp.). 

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt tulkintakäytännössään erityistä huomiota arkaluonteisten henkilötietojen säilytysaikoihin. Perustuslakivaliokunnan mukaan tietojen pysyvä säilyttäminen ei ole henkilötietojen suojan mukaista, ellei siihen ole tietojärjestelmän luonteeseen tai tarkoitukseen liittyviä perusteita (ks. esim. PeVL 51/2018 vp, PeVL 31/2017 vp). Valiokunta on pitänyt myös viiden vuoden säilytysaikaa arkaluonteisten tietojen osalta pitkänä (PeVL 3/2021 vp, s. 4, PeVL 51/2018 vp, s. 16, PeVL 13/2017 vp, s. 6) ja korostanut, että mitä pidemmäksi tietojen säilytysaika muodostuu, sitä olennaisempaa on huolehtia tietoturvasta, tietojen käytön valvonnasta ja rekisteröidyn oikeusturvasta (PeVL 28/2016 vp, s. 7).  

Jatkossa liiketoimintakieltolaissa säädettäisiin siitä, että saatuaan toiselta valtiolta yhtiöoikeusdirektiivissä tarkoitetun pyynnön, Oikeusrekisterikeskus antaisi rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän välityksellä tiedon, onko pyynnössä tarkoitettu henkilö määrätty Suomessa liiketoimintakieltoon. Oikeusrekisterikeskuksella olisi erillisestä pyynnöstä oikeus antaa tieto liiketoimintakieltoon määrätyn henkilön kohdalle rekisteriin merkityistä muista julkisista tiedoista. Tähän voidaan yhteenliittämisjärjestelmän lisäksi direktiivin täytäntöönpanoasetuksen edellyttämällä tavalla käyttää jotain muuta suojattua tiedonsiirtoyhteyttä tai -tapaa. 

Toisista jäsenvaltioista tulevat pyynnöt koskisivat yksittäistä henkilöä. Jäsenvaltio esittäisi pyynnössä henkilön etunimen, sukunimen sekä syntymäajan tai suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnusta tarvittaisiin ainakin sellaisessa tilanteessa, jossa nimen ja syntymäajan yhdistelmällä tulee positiivinen osuma eli henkilö vaikuttaisi olevan liiketoimintakiellossa. Henkilön yksiselitteinen tunnistaminen käytännössä edellyttää henkilötunnusta. Jos toisella jäsenvaltiolla ei ole tietoa henkilötunnuksesta, jää sen harkittavaksi, huomioiko se nimellä ja syntymäajalla tulleen positiivisen osuman. Hakukriteereinä käytettävien tietojen hankkiminen kuuluu tietoa pyytävälle jäsenvaltiolle ja Oikeusrekisterikeskus vain ilmoittaisi pyynnön esittäjälle, onko tällainen henkilö merkitty Suomessa liiketoimintakieltorekisteriin. Jos vastaus olisi positiivinen, jäsenvaltiolle voitaisiin erillisestä pyynnöstä toimittaa myös muut liiketoimintakieltorekisteriin merkityt julkiset tiedot.  

Toisella Euroopan talousalueeseen kuuluvalla valtiolla on velvollisuus henkilötietojen tietosuoja-asetuksen mukaiseen käsittelyyn ja velvollisuus noudattaa, mitä käsittelystä yhtiöoikeusdirektiivissä säädetään. Yhtiöoikeusdirektiivin 13 i artiklan 7 kohdan mukaan artiklassa tarkoitettujen henkilöiden henkilötietoja on käsiteltävä asetuksen (EU) 2016/679 ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotta toimivaltainen viranomainen tai kansallisessa lainsäädännössä valtuutettu henkilö tai elin voi arvioida henkilön johtajana toimimista koskevaan liiketoimintakieltoon asettamiseen liittyviä tarvittavia tietoja petoksellisen toiminnan tai muiden väärinkäytösten estämiseksi sekä yhtiöiden tai sivuliikkeiden kanssa asioivien henkilöiden suojaamisen varmistamiseksi. Edelleen 7 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että 16 artiklassa tarkoitetut rekisterit, viranomaiset tai kansallisessa lainsäädännössä minkä tahansa sähköisten menettelyjen osasta huolehtimaan valtuutetut henkilöt tai elimet eivät säilytä tämän artiklan soveltamiseksi siirrettyjä henkilötietoja pidempään kuin on tarpeen eikä missään tapauksessa pidempään kuin yhtiön perustamiseen, sivuliikkeen rekisteröintiin tai yhtiön tai sivuliikkeen tekemiin ilmoituksiin liittyviä henkilötietoja säilytetään. 

Vastaavasti Oikeusrekisterikeskus luovuttaisi liiketoimintakieltoasian tutkinnassa toimivaltaiselle viranomaiselle samoin kuin syyttäjälle ja tuomioistuimelle sen rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän välityksellä toisesta jäsenvaltiosta edellä mainitun viranomaisen pyynnöstä saamat tiedot henkilön määräämisestä kieltoon harjoittaa liiketoimintaa tai osallistua liiketoimintaan toisessa jäsenvaltiossa. Pyyntö voisi käsittää myös muut liiketoimintakiellon määräämisen kannalta saatavilla olevat merkitykselliset tiedot. Pyynnössä olisi mainittava henkilön etunimi ja sukunimi sekä syntymäaika sekä tarvittaessa saatavilla oleva toisen jäsenvaltion määrittelemä tieto henkilön yksiselitteiseksi tunnistamiseksi. Tietojenvaihdossa saatuja henkilötietoja ei saisi säilyttää pidempään kuin on tarpeen liiketoimintakieltoa koskevan asian tutkimiseksi ja asian ratkaisemiseksi. 

Ehdotettu tietojenvaihto Suomesta tehtävien pyyntöjen osalta poikkeaisi jossain määrin yhtiöoikeusdirektiivin täytäntöönpanoasetuksessa tiedonvaihtotilanteesta säädetystä, koska sen mukaan Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää BRIS-järjestelmän kautta yhdeltä tai useammalta jäsenvaltiolta tietoja siitä, onko henkilö, joka hakee jonkin yhtiömuodoltaan direktiivin (EU) 2017/1132 liitteessä II mainitun yhtiön johtajaksi, liiketoimintakiellossa tai onko hänet merkitty johonkin näiden jäsenvaltioiden rekisteriin, jossa on johtajien liiketoimintakiellon kannalta merkityksellisiä tietoja. Esityksessä ehdotetun tietojenvaihdon on kuitenkin katsottava olevan yhtiöoikeusdirektiivin 13 i artiklan mukainen, koska sen perusteella ei ole tehtävissä päätelmää tietojenvaihdon rajoittamisesta nimittämismenettelyyn tai henkilön rekisteröintiin. Ehdotetun tietojenvaihdon on ylipäätään katsottava tukevan artiklan tavoitetta yhtiöiden kanssa asioivien henkilöiden suojaamisesta, koska tietojenvaihdossa saatua tietoa voitaisiin käyttää määrättäessä henkilöä liiketoimintakieltoon Suomessa. Mahdollinen liiketoimintakielto estäisi henkilön toimimisen myös direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa osakeyhtiöissä.  

Liiketoimintakieltorekisterin osalta säädetään siitä, että liiketoimintakieltoa koskevat tiedot poistetaan rekisteristä viiden vuoden kuluttua kiellon päättymisestä. On kuitenkin huomattava, että Oikeusrekisterikeskus ei rekisteröisi tietojenvaihdossa saatuja tietoja, vaan välittäisi ne tietopyynnön tehneelle viranomaiselle. Tämä viranomainen ei voisi säilyttää tietoja pidempään kuin on tarpeellista liiketoimintakieltoasian tutkimiseksi ja ratkaisemiseksi. Oikeusrekisterikeskus tekisi nykyistä vastaavasti rekisterimerkinnän vasta kun mahdollisesti tietojenvaihdossa saatujen tietojen perusteella henkilölle määrättäisiin liiketoimintakieltolain mukaisesti liiketoimintakielto. Edellä ilmenevän yhtiöoikeusdirektiivin 13 i artiklan 7 kohdassa säädetyn ei ole katsottava olevan esteenä sille, että liiketoimintakieltoasiaa koskevassa päätöksessä ilmenisi tietoja henkilön kiellosta harjoittaa tai osallistua liiketoimintaan jossain toisessa jäsenvaltiossa riippumatta siitä, säilytetäänkö päätös määräajan vai pysyvästi. 

Esityksestä ilmenevästi yhtiöoikeusdirektiivi edellyttää jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja liiketoimintakiellossa olevista vastuuhenkilöistä, samoin kuin se edellyttää sääntelyä toisessa jäsenvaltiossa määrätyn liiketoimintakiellon huomioimisesta. Direktiivissä edellytettyä ei ole saavutettavissa ilman ehdotettua sääntelyä lukuun ottamatta sitä, että Suomi luovuttaisi liiketoimintakieltoa koskevan tiedon lisäksi myös muut liiketoimintakieltorekisteriin merkityt liiketoimintakieltoa koskevat julkiset tiedot. Luovutettavat tiedot muodostavat kokonaisuuden ja niiden on katsottava edesauttavan vahingollisen toiminnan jatkamisen estämistä toisessa jäsenvaltiossa. Kun lisäksi otetaan huomioon, mitä yhtiöoikeusdirektiivin 13 i artiklan 7 kohdassa säädetään Suomesta luovutettavien henkilötietojen säilyttämisestä toisessa jäsenvaltiossa, samoin kuin mitä tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Suomeen luovutettavien henkilötietojen säilyttämisestä, liikkumavaran käytöllä vahvistetaan henkilötietojen suojaa tilanteessa, jossa arkaluonteisina pidettäviä tietoja on tarpeen asettaa saataville ja luovuttaa direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotetut säännökset ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia direktiivin mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, eikä ehdotetun sääntelyn ole katsottava olevan ristiriidassa perustuslain henkilötietojen suojaa koskevan 10 §:n kanssa. 

Lakiehdotukset voidaan hallituksen käsityksen mukaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.