Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vakuutusten tarjoamisesta annettua lakia ja vakuutusyhtiölakia.
Vakuutusten tarjoamisesta annetun lain mukaisia vakuutusmeklarin vastuuvakuutuksen vähimmäiseuromääriä ehdotetaan tarkistettavaksi vakuutusten tarjoamista koskevaan direktiiviin tehdyn muutoksen täytäntöön panemiseksi. Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mukaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalta edellytettävän ammatillisen vastuuvakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden euromääriä tulee tarkistaa säännöllisesti Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajaindeksissä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon viiden vuoden välein.
Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi myös teknisluonteisia tarkistuksia vakuutusyhtiölakiin ja vakuutusten tarjoamisesta annettuun lakiin.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 9.10.2024.
Vakuutusten tarjoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 (jäljempänä myös IDD-direktiivi ) 10 artiklan 4 kohdan mukaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillisesta virheestä tai laiminlyönnistä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi koko unionin alueella voimassa oleva ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus. Lisäksi 10 artiklan 4 kohdassa säädetään sitä, miten suuria vahinkoja euromääräisesti vastuuvakuutuksen on vähintään katettava. IDD-direktiivin 10 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa säädetään lisäksi eräistä vähimmäismääristä, jotka Suomi on valinnut olla panematta täytäntöön, eivätkä näiden vähimmäismäärien muutokset siten koske Suomea.
IDD-direktiivin 10 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan 10 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja määriä tarkistetaan säännöllisesti EU:n tilastotoimisto Eurostatin julkaise-massa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon. Ensimmäinen tarkastelu kattaa ajanjakson 31. joulukuuta 2017 asti, ja sitä seuraavat tarkistukset tehdään sen jälkeen viiden vuoden välein.
IDD-direktiivin 10 artiklan 7 kohdassa siirretään Euroopan komissiolle toimivalta hyväksyä de-legoituja säädöksiä, joilla tarkistetaan 10 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettua euromääräistä vähimmäismäärää sen jälkeen, kun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen EIOPA on toimittanut teknisten sääntelystandardien luonnokset.
Edellisen kerran vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan vastuuvakuutuksen euromääräisiä vähimmäismääriä on tarkistettu vuonna 2019 delegoidulla asetuksella (EU) 2019/1935. Kyseinen direktiivin muutos on saatettu kansallisesti voimaan lailla 323/2020.
Komissio on antanut keväällä 2024 delegoidun asetuksen (EU) 2024/896 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse teknisistä sääntelystandardeista, joilla tarkistetaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien ja sivutoimisten vakuutusedustajien ammatillisten vastuuvakuutusten sekä taloudellisen kantokyvyn euromääräisiä vähimmäismääriä (jäljempänä IDD-muutosasetus ), jonka nojalla tarkistetaan IDD-direktiivin 10 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja vähimmäismääriä. IDD-muutosasetus on tullut voimaan 9.4.2024, ja sitä sovelletaan 9.10.2024 alkaen.
IDD-direktiivin 10 artiklan 7 kohdan mukaan vakuutusedustajia koskevien vähimmäismäärien tarkistaminen on tehtävä määräajoin. IDD-muutosasetuksella varmistetaan vähimmäismäärien johdonmukainen yhdenmukaistaminen ja riittävä kuluttajansuoja koko EU:ssa.
Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen EIOPA järjesti asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (jäljempänä EIOPA-asetus ) 10 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti julkisen kuulemisen teknisten sääntelystandardien luonnoksista. Kuulemisasiakirja julkaistiin EIOPAn verkkosivustolla 9. helmikuuta 2023 ja kuuleminen päättyi 6. toukokuuta 2023. Lisäksi EIOPA pyysi vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmää antamaan palautetta teknisten sääntelystandardien luonnoksista. EIOPA on julkaissut julkisesta kuulemisesta loppuraportin, jossa selitetään, miten kuulemisen tulokset on otettu huomioon komissiolle toimitetuissa teknisten sääntelystandardien luonnosten lopullisissa versioissa. Raportti on saatavilla englanniksi osoitteessa https://www.eiopa.europa.eu/system/files/2023-07/EIOPA-BoS-23-253_Final_Report_Consultation_Paper-on_RTS_for_base_amounts_of_PII.pdf .
Ennen teknisten sääntelystandardien luonnoksien toimittamista komissiolle EIOPA on analysoinut EIOPA-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti muutoksesta mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä. Se totesi, että vakuutusedustajille aiheutuvien kustannusten mahdollisen nousun kompensoi hyöty, joka saadaan varmistamalla vakuutusedustajien ammattitaidon ja kuluttajansuojan riittävyys korottamalla vähimmäismääriä inflaation mukaisesti. Analyysi on saatavilla EIOPAn loppuraportissa sivuilla 17–18, osoitteessa https://www.eiopa.europa.eu/system/files/2023-07/EIOPA-BoS-23-253_Final_Report_Consultation_Paper-on_RTS_for_base_amounts_of_PII.pdf .
Esitys on valmistelu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Lausuntokierros hallituksen esityksen luonnoksesta järjestettiin 30.4.2024 – 11.6.2024. Hallituksen esityksestä pyydettiin lausuntoa Finanssivalvonnalta, Finanssiala ry:ltä, Vakuutusmeklariliitto ry:ltä, oikeusministeriöltä ja työ- ja elinkeinoministeriöltä.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla valtioneuvoston hankeikkunan julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hanke?tunnus=STM046:00/2024 .
IDD-direktiivi sisältää sääntelyä vakuutusten ja jälleenvakuutusten tarjoamisesta. Direktiiviä sovelletaan henki-, vahinko- ja jälleenvakuutusyrityksiin sekä pää- ja sivutoimisiin vakuutusedustajiin. Suomessa vakuutusedustajia ovat asiamiehet ja meklarit. Vastuuvakuutuksen vähimmäismäärät koskevat Suomessa vain vakuutusmeklareita.
IDD-muutosasetuksen mukaan Eurostatin unionille tuottama Euroopan kuluttajaindeksi on noussut 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana 20,32 prosenttia. Näin ollen on ollut tarpeen tarkistaa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien ammatillisen vastuuvakuutuksen euromääräisä vähimmäismääriä kyseisellä prosenttiosuudella.
Voimassa olevassa vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa (234/2018) vakuutusmeklarin vastuuvakuutuksen vähimmäismäärät vastaavat delegoidulla asetuksella (EU) 2019/1935 IDD-direktiiviin tehtyä muutosta, eli vähintään 1 300 380 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 1 924 560 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden.
IDD-muutosasetuksessa säädetään, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillisesta virheestä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi koko unionin alueella voimassa oleva ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 564 610 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 2 315 610 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden. Vakuutusten tarjoamisesta annettua lakia on tarpeen muuttaa vähintään IDD-muutosasetusta vastaavalla tavalla.
IDD-muutosasetuksessa muutetaan lisäksi 10 artiklan 6 kohdan b alakohtaa, jossa säädetään eräistä vähimmäismääristä. Suomi on valinnut olla panematta täytäntöön kyseisiä vähimmäismääriä ja valinnut toisen sääntelyvaihtoehdon, eikä kansallista lainsäädäntöä näin ollen ole tarpeen muuttaa.
Esityksessä ehdotetaan tarkistettavaksi vakuutusten tarjoamisesta annetun lain mukaisia vakuutusmeklarin vastuuvakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden vähimmäismääriä IDD-direktiiviin tehtyä tarkistusta vastaavalla tavalla.
Lisäksi vakuutusyhtiölakiin ja lakiin vakuutusten tarjoamisesta ehdotetaan tehtävän teknisluonteiset tarkistukset. Molempiin lakeihin ehdotetaan lisättäväksi informatiivinen viittaus lakiin Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (1171/2022) (jäljempänä ilmoittajansuojelulaki ), jolla on pantu täytäntöön unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937. Täsmennyksellä selkeytetään vakuutusyhtiölain ja vakuutusten tarjoamisesta annetun lain luonnetta erityislakina suhteessa yleislakina pidettävään ilmoittajansuojelulakiin, joka kuitenkin jo voimassa olevan ilmoittajansuojelulain mukaisesti soveltuu vakuutusyhtiöihin ja vakuutusedustajiin.
Ehdotuksilla saatetaan kansallisesti voimaan EU-säännös. Vakuutusmeklarien tai sellaiseksi hakevien on ehdotusten voimaantulon jälkeen varmistuttava siitä, että vastuuvakuutuksen vähimmäismäärät täyttävät kansallisen ja EU-sääntelyn korkeammat vaatimukset. Finanssivalvonnan on jatkuvan valvonnan yhteydessä varmistuttava, että vakuutusmeklarit tai sellaiseksi hakevat täyttävät kyseiset vaatimukset.
Korkean inflaation johdosta vastuuvakuutuksen vähimmäistason korotus on huomattava (20,32 prosenttia) ja näin ollen sillä voi olla kertaluontoisia ja jatkuvia kustannusvaikutuksia vakuutusmeklareille. Kustannuksia voi aiheutua siitä, että vastuuvakuutussopimuksia on mukautettava uusin vähimmäismääriin. Lisäksi voisi olla mahdollista, että vakuutusmeklarien maksamat vakuutusmaksut nousisivat uusien vähimmäismäärien johdosta. EIOPAn arvion mukaan ei kuitenkaan ole ilmennyt, että vastuuvakuutuksen vähimmäismäärien nosto aiheuttaisi vastuuvakuutuksien vakuutusmaksutason kasvamista. s. 17. https://www.eiopa.europa.eu/system/files/2023-07/EIOPA-BoS-23-253_Final_Report_Consultation_Paper-on_RTS_for_base_amounts_of_PII.pdf Ehdotuksella kuitenkin varmistetaan, että IDD-direktiivissä tarkoitettuja vähimmäismääriä ylläpidetään vähintään siten, että vastuuvakuutuksen suojan taso ei heikenny rahan arvon laskun, eli inflaation johdosta. Lisäksi on huomioitava, että kustannusvaikutusten voidaan katsoa aiheutuneen jo IDD-direktiivistä, jossa on siirretty toimivalta komissiolle tarkistaa vähimmäismäärät kuluttajaindeksissä tapahtuneiden muutosten johdosta.
Ehdotuksilla ei arvioida olevan olennaista vaikutusta Finanssivalvonnan, vakuutusyhtiöiden tai vakuutusmeklareiden tehtäviin, tuloihin, vakavaraisuuteen, henkilöstöön tai organisaatioihin.
Lausunnonantajat kannattivat esitystä, eikä esitykseen ollut lausunnoissa huomautettavaa.
7 luku Vakuutusmeklarin toiminta
58 § . Vastuuvakuutus . Pykälän 1 momentin mukaisen vakuutusmeklarilta vaadittavan vastuuvakuutuksen vähimmäismääriä tarkistetaan IDD-direktiiviä vastaavasti. Ehdotus vastaa IDD-muutosasetuksen 1 artiklalla muutetun IDD-direktiivin 10 artiklan 4 kohtaa.
9 luku Valvonta, hallinnolliset seuraamukset ja vahingonkorvausvastuu
72 § . Rikkomuksista ilmoittaminen . Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus ilmoittajansuojelulakiin. Muutos selkeyttäisi vakuutusten tarjoamisesta annetun lain luonnetta erityislakina suhteessa yleislakina pidettävään ilmoittajansuojelulakiin.
Momentti säilyisi lähtökohtaisesti ennallaan ja siinä säädettäisiin sisäisen ilmoituskanavan perustamisvelvollisuudesta. Momenttiin kuitenkin lisättäisiin viittaus ilmoittajansuojelulakiin siten, että sen säännöksiä muun muassa ilmoituksen vastaanottamisessa noudatettavista menettelytavoista, ilmoitusten käsittelystä, vastatoimien kiellosta ja ilmoittajansuojelusta, oikeussuojakeinot mukaan lukien, sovelletaan myös silloin, kun sisäisen ilmoituskanavan perustamisvelvollisuus seuraa ilmoittajansuojelulain sijasta vakuutusten tarjoamisesta annetusta laista. Ilmoittajansuojelulakia sovellettaisiin täydentävästi niiltä osin kuin se parantaa ilmoittajansuojelun tasoa vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa säädetystä. Sanamuoto, jonka mukaan ilmoittajansuojelulakia sovelletaan täydentävästi, tarkoittaisi kuitenkin sitä, että siltä osin kuin ilmoittajansuojelulain säännökset olisivat ristiriidassa vakuutusten tarjoamisesta annetun lain ilmoittamista koskevien säännösten kanssa, ei ilmoittajansuojelulain tällaisia säännöksiä sovellettaisi. Tällainen säännös olisi esimerkiksi vaatimus sisäisen ilmoituskanavan ensisijaisuudesta, joka ei koskisi vakuutusten tarjoamisesta annetun lain perusteella sisäiseen ilmoituskanavaan kyseisen lain tai markkinoiden väärinkäytöstä ja markkinoiden väärinkäyttöasetuksen epäillystä rikkomisesta ilmoittavaa. Näin ollen tällaisella ilmoittajalla on edelleen valintansa mukaan mahdollisuus ilmoittaa epäillystä rikkomisesta vakuutusten tarjoamisesta annetun lain sisäiseen ilmoituskanavaan tai Finanssivalvonnasta annetun lain 71 a §:ssä tarkoitettuun ilmoituskanavaan ilman ilmoittajansuojelulain mukaista porrasteisuuden vaatimusta.
Vaikka säännös sanamuotonsa mukaan kattaa ainoastaan mahdollisuuden ilmoittaa vakuutusten tarjoamisesta annetun lain tai markkinoiden väärinkäyttöasetuksen epäillystä rikkomisesta taikka markkinoiden väärinkäytöstä, on tämän säännöksen perusteella perustettua ilmoituskanavaa luonnollisesti mahdollista käyttää myös muiden kuin säännöksessä nimenomaisesti mainittujen ilmoitusten vastaanottamiseen. Siten tässä säännöksessä tarkoitettua kanavaa voidaan käyttää ilmoittajansuojelulain 2 §:n aineelliseen soveltamisalaan kuuluvista epäillyistä rikkomisista tehtävien ilmoitusten vastaanottamiseen.
6 luku Vakuutusyhtiön johto, hallintojärjestelmä ja varojen sijoittaminen
17 a § . Rikkomuksista ilmoittaminen . Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus ilmoittajansuojelulakiin. Muutos selkeyttäisi vakuutusyhtiölain luonnetta erityislakina suhteessa yleislakina pidettävään ilmoittajansuojelulakiin.
Momentti säilyisi lähtökohtaisesti ennallaan ja siinä säädettäisiin sisäisen ilmoituskanavan perustamisvelvollisuudesta. Momenttiin kuitenkin lisättäisiin viittaus ilmoittajansuojelulakiin siten, että sen säännöksiä muun muassa ilmoituksen vastaanottamisessa noudatettavista menettelytavoista, ilmoitusten käsittelystä, vastatoimien kiellosta ja ilmoittajansuojelusta, oikeussuojakeinot mukaan lukien, sovelletaan myös silloin, kun sisäisen ilmoituskanavan perustamisvelvollisuus seuraa ilmoittajansuojelulain sijasta vakuutusyhtiölaista. Ilmoittajansuojelulakia sovellettaisiin täydentävästi niiltä osin kuin se parantaa ilmoittajansuojelun tasoa vakuutusyhtiölaissa säädetystä. Sanamuoto, jonka mukaan ilmoittajansuojelulakia sovelletaan täydentävästi, tarkoittaisi kuitenkin sitä, että siltä osin kuin ilmoittajansuojelulain säännökset olisivat ristiriidassa vakuutusyhtiölain ilmoittamista koskevien säännösten kanssa, ei ilmoittajansuojelulain tällaisia säännöksiä sovellettaisi. Tällainen säännös olisi esimerkiksi vaatimus sisäisen ilmoituskanavan ensisijaisuudesta, joka ei koskisi vakuutusyhtiölain perusteella sisäiseen ilmoituskanavaan markkinoiden väärinkäytöstä ja markkinoiden väärinkäyttöasetuksen epäillystä rikkomisesta ilmoittavaa. Näin ollen tällaisella ilmoittajalla on edelleen valintansa mukaan mahdollisuus ilmoittaa epäillystä rikkomisesta vakuutusyhtiölain sisäiseen ilmoituskanavaan tai Finanssivalvonnasta annetun lain 71 a §:ssä tarkoitettuun ilmoituskanavaan ilman ilmoittajansuojelulain mukaista porrasteisuuden vaatimusta.
Vaikka säännös sanamuotonsa mukaan kattaa ainoastaan mahdollisuuden ilmoittaa markkinoiden väärinkäytöstä tai markkinoiden väärinkäyttöasetuksen epäillystä rikkomisesta, on tämän säännöksen perusteella perustettua ilmoituskanavaa luonnollisesti mahdollista käyttää myös muiden kuin säännöksessä nimenomaisesti mainittujen ilmoitusten vastaanottamiseen. Siten tässä säännöksessä tarkoitettua kanavaa voidaan käyttää ilmoittajansuojelulain 2 §:n aineelliseen soveltamisalaan kuuluvista epäillyistä rikkomisista tehtävien ilmoitusten vastaanottamiseen.
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 9.10.2024. IDD-muutosasetuksessa IDD-direktiiviin tehdyt muutokset tulevat sovellettavaksi 9.10.2024 ja näin ollen ehdotetaan, että kansallinen laki tulisi voimaan samaan aikaan, jotta täytäntöönpano ei myöhästyisi.
Ponsi
Koska IDD-direktiiviin tehdyissä muutoksissa on säännöksiä, jotka ehdotetaan pantaviksi täytäntöön lailla, annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: