2.1.1  Maataloustyön kuormitustekijöistä

Eri ammattiryhmien väliset erot työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuudessa ovat merkittäviä. Maatalousyrittäjillä työkyvyttömyyseläkealkavuus on suurempaa kuin muilla yrittäjillä tai palkansaajilla. Vuonna 2023 työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus oli MYEL-vakuutetuilla 4,22 promillea, työntekijän eläkelain (395/2006, jäljempänä TyEL) mukaan vakuutetuilla 3,68 promillea ja yrittäjän eläkelain (1272/2006, jäljempänä YEL) mukaan vakuutetuilla 2,92 promillea. Maatalousyrittäjänaisilla (5,12 promillea) työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus oli yleisempää kuin maatalousyrittäjämiehillä (3,52 promillea). YEL- ja TyEL-vakuutettujen osalta miesten ja naisten erot olivat pienet. ETK:n tilastot 2023. Lisäksi työtapaturmien ja ammattitautien esiintyvyys on suuri Pirjo Saari: Maatalousyrittäjien työkykyriskin hallinta. Välitä viljelijästä -projektin yhteydet koettuun psykososiaaliseen kuormitukseen ja työkykyyn (Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus 2019), s. 10-12 sekä siellä viitatut lähteet. Vrt. myös Teemu Mäkinen: Ammattikalastajien työtapaturmat – Vuosina 2000–2014 (Opinnäytetyö (AMK) 2016). . Maatalousyrittäjillä työkyvyttömyys johtuu selvästi yleisimmin tuki- ja liikuntaelinsairauksista, mutta henkinen kuormitus on ollut jo pidempään kasvussa. Viime vuosikymmenen puolivälissä oli jo nähtävissä psykososiaalisten kuormitustekijöiden kasvu, minkä vuoksi näiden kuormitustekijöiden hallinta korostuu. Maatalousyrittäjänaisilla vuonna 2023 alkaneista työkyvyttömyyseläkkeistä noin 48,2 prosenttia myönnettiin tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella ja noin 26,4 prosenttia mielenterveyden sairauksien perusteella, jolloin muiden syiden osuus oli noin 26,4 prosenttia. Maatalousyrittäjänä toimivilla miehillä työkyvyttömyyseläkkeen alkamisen perusteena olevissa sairauksissa puolestaan esiintyi naisia enemmän hajontaa: noin 36,4 prosentilla miehistä syynä oli tuki- ja liikuntaelinsairaus, noin 15,8 prosentilla mielenterveyden sairaus ja noin 47,8 prosentilla muu sairaus. Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2023 jääneistä MYEL-vakuutetuista maatalousyrittäjistä noin 64 % oli naisia. YEL-vakuutettujen osalta vastaavaa eroa naisten ja miesten välillä ei ole. ETK:n tilastot 2023; ks. myös Saari 2019, s. 10. 

Maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:n mukaan maatalousyrittäjinä pidetään lainkohdassa tarkemmin määriteltyjä maatilatalousyrittäjiä, ammattikalastajia ja poronhoitotyötä tekeviä poronomistajia. 

MYEL-vakuutetuille maatalousyrittäjille sattui vuosina 2018–2021 keskimäärin yhteensä 3 900 työtapaturmaa vuodessa. Maatalousyrittäjien vuosittaisista työtapaturmista keskimäärin 67 prosenttia aiheuttaa vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden ja 1 prosentti johtaa vähintään vuoden työkyvyttömyyteen. Tapaturmakuolemia maatalousyrittäjille sattuu keskimäärin 4–5 vuodessa. MYEL-vakuutetuille maatalousyrittäjille laskettu tapaturmasuhde eli vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien määrä 100 000 vakuutettua kohden on vuosina 2018–2021 ollut keskimäärin 4 860. Samalla ajanjaksolla kaikkien palkansaajien tapaturmasuhde on ollut noin 1 860 ja esimerkiksi teollisuuden palkansaajien noin 1 950. Maatalousyrittäjien työtapaturmien määrä on tosin viime vuosina jonkin verran laskenut: vuonna 2021 työtapaturmien määrä oli noin 3 400 ja vuonna 2022 noin 3 100, jolloin tapaturmasuhde laski tasolle 4 030. 

MYEL-vakuutetuille maatalousyrittäjille on vuosina 2018–2021 korvattu keskimäärin noin 90 ammattitautia vuodessa, mikä vastaa kahta ammattitautia 100 000 vakuutettua kohden vuodessa. Työterveyslaitoksen ylläpitämän työperäisten sairauksien rekisterin mukaan maanviljelijät ja eläintenkasvattajat käsittävässä ammattiryhmässä, johon muun muassa MYEL-vakuutetut kuuluvat, oli vuosina 2016–2020 esiintynyt suhteellisesti eniten työperäisiä sairauksia. Maatalousyrittäjien työhön liittyvinä kuormitustekijöinä nousevat esiin erityisesti taloudellisen kannattavuuden vaikeudet ja pitkään jatkuneet, epävakaat taloussuhdanteet. Lisäksi kuormitusta aiheuttavat toistuvat muutokset, joita esimerkiksi maatalous-, kalastus- ja tukipolitiikassa, -lainsäädännössä sekä työhön liittyvissä hallinnollisissa käytännöissä ja velvollisuuksissa tapahtuu. Viimeksi mainitut lisäävät myös maatalousyrittäjän hallinnollista taakkaa ja taloudellista riskiä. Esimerkiksi kalastuskiintiöt voivat eri vuosina vaihdella huomattavasti ja kalastuskieltoja voidaan saattaa voimaan myös nopeasti. 

Sosiaalisista kuormitustekijöistä korostuvat erityisesti yksintyöskentely ja eristyneisyys. Toisaalta työtä tehdään maatalousyrityksissä usein pariskuntana, jolloin työn ja parisuhteen haasteet voivat limittyä toisiinsa. Maatiloilla työskentelee tai asuu usein myös muita lähisukulaisia, mikä voi omalta osaltaan aiheuttaa ristiriitoja työyhteisöön. Kun erityisesti maatilatalousyrittäjän työpaikka on samalla hänen ja hänen perheensä koti, työn ja vapaa-ajan raja voi olla hyvin liukuva, mikä voi vaikeuttaa maatalousyrittäjän henkistä irrottautumista työstä. Kotieläintiloilla – ja erityisesti lypsykarjatiloilla – työ on lisäksi luonteeltaan erittäin sitovaa. Maatalousyrittäjillä alkaneita mielenterveysperusteisia työkyvyttömyyseläkkeitä koskeneessa tutkimuksessa havaittiin, että mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä maatalousyrittäjillä oli usein takanaan taloudellista kuormitusta sekä merkittävää ihmissuhdekuormitusta Pirjo Saari: Maatalousyrittäjien työkykyriskin hallinta. Välitä viljelijästä -projektin yhteydet koettuun psykososiaaliseen kuormitukseen ja työkykyyn (Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus 2019), s. 8–9. Lisäksi tekstissä on hyödynnetty Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:ltä, Kalatalouden Keskusliitolta, Paliskuntain yhdistykseltä ja SamiSoster ry:ltä saatuja tietoja. .  

Maatalousyrittäjän taloudellisten ongelmien ja sosiaalisten ongelmien taipumus kietoutua yhteen on havaittu myös Välitä viljelijästä -projektissa tehdyssä käytännön työssä. Maataloustyön sitovuus ja pitkät työpäivät yhdistettynä työn usein yksinäiseen luonteeseen voivat johtaa myös erakoitumiseen, jolloin ulkopuolisten on vaikea havaita maatalousyrittäjän hyvinvoinnin ongelmia eivätkä maatalousyrittäjän omat voimavarat välttämättä riitä avun hakemiseen. Elena Suomela: Välitä viljelijästä. Projektin vaikuttavuustutkimus (Opinnäytetyö 2018, Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma), s. 4, 9 ja 27 Taloudelliset vaikeudet voivat maatalousyrittäjän kannalta hankaloittaa myös lomituspalvelujen käyttämistä siltä osin kuin nämä palvelut ovat maksullisia.  

Poronomistajat eivät maatalousyrittäjien lomituspalvelulain (1231/1996) mukaan kuulu lomituspalvelujen piiriin. Heille korvataan kuitenkin kustannuksia heidän itse järjestämästään sijaisavusta poronhoitajien sijaisavusta annetun lain mukaan (1238/2014). Sijaisapu tulee kysymykseen ainoastaan sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi, ei muissa työstä estymisen tilanteissa. Korvauksen tuntikohtainen enimmäismäärä perustuu lakiin, ja sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain korvattavien sijaisaputuntien enimmäismäärän. Saamelaiskäräjät on todennut nykyisen lainsäädännön poronhoitajien sijaisavusta heikentävän yhdenvertaisuuden toteutumismahdollisuuksia. 

Monet maatalousyrittäjiä kuormittavat tekijät liittyvät maatilatalouden, ammattikalastuksen ja poronhoitotyön yleiseen toimintaympäristöön ja sen muutoksiin, joihin maatalousyrittäjä ei voi suoraan vaikuttaa. Ammattikalastuksen ja poronhoidon osalta kyse on muun muassa maa- ja vesialueiden muun käytön mukanaan tuomista muutoksista ja haasteista sekä luonnonvaraisten eläinten elinkeinolle aiheuttamien vahinkojen lisääntymisestä (merihylkeet, merimetsot, maasuurpedot). Maatalousalalla koetaan yleisesti epävarmuutta tulevaisuudesta. Kuormituksen lisääntymiseen vaikuttaa myös maatilojen koon kasvaminen. Tilojen koon kasvattamisella pyritään monesti vastaamaan maatalousyrityksen kannattavuushaasteisiin – sen pienentäessä tuotannon yksikkökustannuksia – mutta samalla kasvavat yleensä myös maatalousyrityksen työmäärä, työhön liittyvät osaamisvaatimukset sekä toiminnan taloudelliset riskit. Vastaavasti myös poromäärät ovat keskittyneet yhä harvemmille poronomistajille, mikä kasvattaa heidän työnsä vaativuutta. Ammattikalastajien määrän vähennyttyä merkittävästi – erityisesti merialueilla, mutta myös muutoin – ammattikalastajien keskimääräinen ikä on noussut peräti 59 vuoteen. 

Poronhoito kuuluu tiiviisti saamelaisten kulttuuri- ja elämänmuotoon ja on osa saamelaisten oman kielen, kulttuurin ja elämänmuodon ylläpitämistä ja kehittämistä. Poronhoidolla on suuri merkitys saamelaisille saamelaisalueilla. Poronhoito on ylivoimaisesti merkittävin luontaiselinkeino saamelaisten kotiseutualueella. Poronhoito toimii myös saamelaisalueen syrjäkylien asutusrakenteen säilyttäjänä ja luo työllisyyttä alueille, joissa muut työllistymismahdollisuudet ovat vähäisiä. Poronhoitoon kuuluu läheisesti liitännäiselinkeinoja, kuten matkailua ja erilaista palvelutuotantoa, käsitöitä ja porotuotteiden jatkojalostusta. Poronhoidon säilyminen myös osaltaan turvaa ruokahuoltoa ja ruokaomavaraisuutta. Poronhoitoa harjoitetaan saamelaisalueiden lisäksi myös muualla poronhoitoalueella. 

Poronhoidossa haasteina ovat muun muassa poikkeukselliset luonnonolosuhteet, jotka ovat aiheuttaneet laajoja vahinkoja porotuhoina ja sitä kautta porokarjan vähenemisenä, vasatuoton alenemisena sekä kustannusten nousuna ja vähäisinä tuloina. Ilmastonmuutos on suhteellisen lyhyessä ajassa muuttanut laidunalueiden tilannetta vaikuttaen luonnonolosuhteista riippuvaisen elinkeinon edellytyksiin. Ongelmat ilmenevät muun muassa siten, että porojen hätä- ja lisäruokinnan tarve ja sen kustannukset ovat selvästi lisääntyneet. Ruokintaan liittyvät välimatkat ovat tyypillisesti pitkiä ja kulkuolosuhteet voivat olla haastavia. Vaikeudet voivat johtaa poronhoitoperheiden poronhoitotyön lopettamiseen. 

Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan maatilojen keskimääräinen vuosittainen kannattavuus on 2020-luvun ensimmäisinä vuosina noussut jonkin verran edeltävän vuosikymmenen tilanteeseen verrattuna. Eri tuotantosuuntien väliset erot keskimääräisessä kannattavuudessa ovat kuitenkin melko suuria. Kaikille tiloille laskettu keskimääräinen kannattavuuskerroin oli 0,55 vuonna 2021. Vuonna 2022 vastaava kerroin oli 0,90, mikä oli koko 2000-luvun tähän saakka korkein ja ylitti selvästi tavanomaisen tason. Liiketoiminnan tuoton katsotaan riittävän kattamaan toiminnan kustannukset, kun kannattavuuskerroin nousee yli yhden. Vuoden 2023 keskimääräisen kannattavuuskertoimen laskenta on kesken, mutta kertoimen on ennustettu olevan noin 0,49. Myös eri vuosien väliset erot ovat näin ollen melko suuria. Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-nettisivu (https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/taloustohtori/kannattavuuskirjanpito/aikasarja/Kannattavuuskerroin_tuotantosuunnittain/) Vrt. myös Susanna Karhu: Välitä viljelijästä -sidosryhmäverkosto − varhaisen välittämisen mallin kehittäminen (Pro gradu -opinnäytetyö 2018, Maatalousekonomian taloustieteen osasto), s. 8. 

2.1.2  Maatalousyrittäjän työssä jaksamisen ja työkyvyn tukemisen erityispiirteistä

2.2.1  Yleistä

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela on vuoden 2017 alusta lukien toimeenpannut määräaikaisen rahoituksen turvin valtakunnallista Välitä viljelijästä -projektia. Projektin rahoitus perustui alun perin ns. maatalouden kriisipakettiin, josta Juha Sipilän hallitus päätti syksyn 2016 budjettiriihessä. Tällöin perusteena oli maatalouden toimintaympäristön kriisiytynyt tilanne. Vuoden 2016 budjettikirjauksessa määriteltiin, että Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toteuttamalla hankkeella tuetaan maatalousyrittäjien työssä jaksamista. Välitä viljelijästä -projektin rahoitus on sisältynyt erillismäärärahana lomitusjärjestelmään. 

Välitä viljelijästä -projektin kohderyhmään ovat MYEL:n mukaan vakuutetuista maatalousyrittäjistä kuuluneet ainoastaan maatalouden harjoittajat (kotieläin- ja viljatilalliset). Projektin palvelujen piiriin eivät siten ole kuuluneet MYEL-vakuutetut poronhoitajat ja ammattikalastajat, jotka kuitenkin MYEL 3 §:ssä määritellään maatalousyrittäjiksi. 

Projektiin on vuosina 2018–2023 ollut käytettävissä vuosittain noin 2 miljoonaa euroa, kun myös siirtyneet määrärahat huomioidaan. 

Vuonna 2017 oli käynnissä useita tuottajaliittojen hankkeita, joiden kanssa Välitä viljelijästä -projekti toimi yhteistyössä. Välitä viljelijästä -projektiin on palkattu uusia työntekijöitä sitä mukaa, kun sellaiset alueelliset hankkeet, joissa hanketyöntekijä on tehnyt samaa työtä kuin Melan projektityöntekijät, ovat loppuneet. Toiminnan luonne on pysynyt samana projektin laajentuessa ja kehittyessä valtakunnalliseksi. Välitä viljelijästä -projekti on toiminut osana Melan työkykypalvelut -yksikköä. Vuoden 2024 alussa projektissa työskenteli yhteensä 18 henkilöä. 

Jo ennen Välitä viljelijästä -projektin alkamista maatalousyrittäjien työhyvinvointia pyrittiin tukemaan eri tahojen toteuttamilla alueellisilla hankkeilla. Näitä hankkeita ovat rahoittaneet ainakin Maaseuturahasto ja Euroopan sosiaalirahasto, ja hankkeita on ollut käynnissä myös Välitä viljelijästä -projektin rinnalla. Maatalousyrittäjän työssä jaksamisen yksilölliseen, tilakohtaiseen tukemiseen perustuvaa palvelumallia testattiin ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten Maaseuturahaston hankkeessa, jonka toteuttajana oli Sastamalan seurakunta. Vastaava toiminta käynnistyi syksyllä 2013 myös Satakunnassa, Varavoimaa farmarille -hankkeella. Vastaavia hankkeita on tämän jälkeen toteutettu myös muualla Suomessa. Pirjo Saari: Maatalousyrittäjien työkykyriskin hallinta. Välitä viljelijästä -projektin yhteydet koettuun psykososiaaliseen kuormitukseen ja työkykyyn (Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus 2019), s. 22. 

Välitä viljelijästä -projektin palvelujen sisällöstä ei nykyisin ole olemassa lainsäädäntöä. Mela on vuosittain toimittanut sosiaali- ja terveysministeriölle toimintasuunnitelman siitä, minkälaisia palveluja maatalousyrittäjille järjestetään työssä jaksamisen tukemiseksi. Mela on lisäksi puolivuosittain raportoinut sosiaali- ja terveysministeriölle toimintasuunnitelman toteutumisesta. 

2.2.2  Projektityöntekijöiden neuvonta ja ohjaus

Projektiin on kuulunut keskeisenä osana Melan palveluksessa olevien projektityöntekijöiden tarjoama konsultaatio maatalousyrittäjille ja heidän maataloustyöhön osallistuville perheenjäsenilleen. Maatalousyrittäjä voi itse ottaa yhteyttä projektityöntekijään. Yhteydenottopyynnön voi maatalousyrittäjän puolesta ja hänen luvallaan välittää projektityöntekijälle myös esimerkiksi Melan ylläpitämään sidosryhmäverkostoon kuuluva henkilö. Projektityöntekijän ja asiakkaan tapaamisissa kartoitetaan kokonaisvaltaisesti asiakkaan tilanne ja etsitään keinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Tärkeässä asemassa ovat henkilökohtaiset tapaamiset sekä mahdollisuus keskusteluun, muun muassa tilakäynnit. Apu on asiakkaalle maksutonta ja luottamuksellista, ja tavoitteena on, että sen piiriin on mahdollista hakeutua matalalla kynnyksellä. Projektityöntekijöillä on työkykykoordinaattorin koulutus sekä monipuolista asiantuntemusta maatalousyrittäjien toimintaympäristöstä ja sen haasteista. Lisäksi heillä on yhteiskunnan erilaisia palvelujärjestelmiä koskevaa osaamista. Tämän osaamisensa turvin projektityöntekijät voivat neuvoa ja auttaa maatalousyrittäjiä heidän jaksamiseensa ja työkykyynsä liittyvissä haasteissa sekä tarpeen mukaan ohjata heitä myös muun soveltuvan avun piiriin ja koordinoida avun saamista. 

Viime vuosina asiakkaiden yhteydenottojen syinä ovat painottuneet oma jaksaminen ja henkinen terveys, parisuhteeseen ja muihin ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat sekä työmäärä. Asiakastiloilla on usein ollut kyse moninaisista toisiinsa liittyvistä kysymyksistä. Taustatekijöinä ovat voineet olla muun muassa taloudelliset vaikeudet sekä raskaaksi koettu hallinnollinen taakka. Yhteydenottojen taustalla on ollut myös muun muassa äkillisiä kriisitilanteita. Toisaalta osa asiakkaista hakee apua myös ennaltaehkäisevästi. Esiin ovat nousseet esimerkiksi tulevaisuuden ennakointiin ja suunnitteluun liittyvät tarpeet. Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023 (Atte Penttilä, Ville Pitkänen, Eija Eronen, Mari Paljakka ja Marjatta Selänniemi), s. 17-25. 

Asiakastilojen ongelmien ratkaisemiseen voidaan tarvita eri alojen ammattilaisia ja sidosryhmistä koostuvia moniammatillisia tiimejä, jolloin projektityöntekijä on voinut koordinoida oikeanlaisen avun saamista. Toisaalta on tilanteita, joissa yksistään maatalousyrittäjän ja projektityöntekijän välinen keskustelu on riittänyt pulmien ratkaisemiseen. Usein etä- tai lähitapaamisia on tarvittu enemmän kuin yksi. Prosessien pituus on vaihdellut muun muassa tapauskohtaisista olosuhteista riippuen Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023, s. 34 ja 36-38. . Vuosina 2022 ja 2023 tilakäyntien määrä nousi aiempiin vuosiin nähden. Melan arvion mukaan nousu johtui projektityöntekijöiden kasvaneesta määrästä sekä projektin tunnettuuden kasvamisesta sidosryhmien piirissä. Tilakäyntien ja muiden tapaamisten määrät ilmenevät alempana olevasta taulukosta.  

Vuonna 2023 toteutetussa Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarvioinnissa 91 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa projektityöntekijän avun erittäin tai melko hyödylliseksi. Projektityöntekijän avun koettiin yleensä vahvistaneen etenkin omaa jaksamista ja henkistä terveyttä. Lisäksi vastaajat olivat kokeneet avun hyödylliseksi muun muassa äkillisissä ja yllättävissä kriiseissä, parisuhteen ja muiden ihmissuhteiden kannalta sekä useilla muillakin elämänalueilla. Alle 35-vuotiaat vastaajat arvioivat keskimäärin hyötyneensä projektityöntekijän avusta lähes kaikilla osa-alueilla useammin kuin vanhempien ikäryhmien edustajat. Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan omaa työkykyään ja hyvinvointiaan ennen projektityöntekijän apua ja avun saamisen jälkeen. Vastaajat antoivat työkyvylleen ennen projektityöntekijän apua keskimäärin 4,5 pistettä ja avun saamisen jälkeen keskimäärin 6,3 pistettä kymmenestä. Vastauksissa näkyi näin ollen selvästi koettu työkyvyn koheneminen. Koetun hyvinvoinnin osalta keskimääräinen tulos nousi vastaavasti 3,7 pisteestä 6,3 pisteeseen. Ne vastaajat, jotka olivat projektityöntekijän avun lisäksi saaneet moniammatillista tukea, arvioivat sekä työkykynsä että hyvinvointinsa parantuneen hieman keskimääräistä enemmän. Myös ostopalvelusitoumuksen käyttäneet arvioivat työkykynsä kohentuneen keskimääräistä enemmän. Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023, s. 41, 45-47 ja 51. 

Projektityöntekijöiden tehtäviin on kuulunut myös ostopalvelusitoumuksiin liittyvä palveluohjaus, verkostotyö yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja asiakkaille suunnattujen koulutusten ja tapahtumien järjestäminen. 

Taulukko 1. Projektityöntekijöiden tilakäynnit ja asiakkaat vuosina 2017–2023 (kpl) 

2.2.3  Ostopalvelusitoumukset

Välitä viljelijästä -projektin käytettävissä oleviin keinoihin on projektin alusta alkaen kuulunut ostopalvelusitoumusten tarjoaminen asiantuntijapalveluihin jaksamisen ja henkisen kuormituksen helpottamiseksi. Ostopalvelusitoumuksen tavoitteena on mahdollistaa maatalousyrittäjän nopea pääsy tarvitsemansa asiantuntija-avun piiriin silloin, kun se on projektityöntekijän tarjoaman neuvonnan ja ohjauksen lisäksi tarpeen. Ostopalvelusitoumuksen antamisesta sitä haluaville asiakkaille päättää Mela, ja sitoumuksen antaminen edellyttää projektityöntekijän suositusta. 

Vuonna 2024 ostopalvelusitoumuksen arvo on ollut 500 euroa. Maatalousyrittäjän saamien ostopalvelusitoumusten enimmäismäärä projektin ajalla on rajattu kahteen sitoumukseen, joista myös jälkimmäistä on haettava erikseen. Maatalousyrittäjä voi käyttää saamansa ostopalvelusitoumukset samaan tai eri palveluun. Kullakin sitoumuksella voi kuitenkin ostaa palveluja vain yhdeltä palveluntuottajalta. Ostopalvelusitoumuksella ei voi maksaa palveluun liittyvää mahdollista arvonlisäveron osuutta eli tämän maatalousyrittäjä maksaa tarvittaessa itse. 

Valtaosa ostopalvelusitoumuksista on viime vuosina käytetty mielenterveyden asiantuntijapalveluihin: vuonna 2022 ja 2023 ostopalvelusitoumuksista yli 98 % myönnettiin henkisen jaksamisen tukemiseen (yksilö-, pari tai perheterapiaan, psykologin tai psykiatrin palveluihin tai työnohjaukseen). Muuhun jaksamista tukevaan asiantuntija-apuun (talouden tai juridiikan asiantuntijapalveluihin) myönnettyjen ostopalvelusitoumusten osuus on parin viime vuoden aikana ollut alle 2 prosenttia kaikista myönnetyistä sitoumuksista, ja jo tätä ennen 2020-luvun ensimmäisinä vuosina se on ollut enää noin 6–7 prosenttia. Taloudellisen neuvonnan tarvetta vähentää käytännössä myös se, että maatalousyrittäjät nykyisin saavat talouteen liittyvää neuvontaa pääasiassa EU:n maaseuturahaston tuella. 

Välitä viljelijästä -projektin alkuvuosina ostopalvelusitoumuksia myönnettiin nykyistä laajemmin etenkin taloudellisiin asiantuntijapalveluihin. Projektin ensimmäisenä toimintavuonna 2017 myönnetyistä ostopalvelusitoumuksista 57 prosenttia myönnettiin henkisen jaksamisen tukemiseen, 37 prosenttia talousneuvontaan ja 6 prosenttia juridiseen neuvontaan. Kriteerit talous- tai juridisen asiantuntija-avun saamiseksi ovat Välitä viljelijästä -projektin alusta alkaen olleet melko tiukat. Talousasiantuntijan palvelujen saaminen on edellyttänyt selviä maksuvaikeuksia ja -rästejä, ja juridista apua on myönnetty lähinnä avioerosta johtuviin osituksiin tai velkasaneerauksen tai yksityishenkilön velkajärjestelyn alkuselvittelyihin. Kriteerejä näihin asiantuntijapalveluihin on sittemmin vielä tarkennettu. Ostopalvelusitoumuksen saaminen ei sen sijaan ole edellyttänyt sairausdiagnoosia. Ostopalvelusitoumusten myöntämisen kriteerit on projektin aikana hyväksynyt sosiaali- ja terveysministeriö. 

Tuotantosuunnittain tarkasteltuna noin 46 prosenttia ostopalvelusitoumuksista myönnettiin lypsykarjatiloilla työskenteleville, noin 30 prosenttia kasvinviljelytiloilla työskenteleville, noin 13 prosenttia naudanlihatiloilla työskenteleville ja noin 11 prosenttia muille maatilatalousyrittäjille. 

Ostopalvelusitoumusten käyttäjien tyytyväisyyttä saamaansa palveluun on selvitetty kyselytutkimuksilla projektin kaikkina toimintavuosina. Selvitysten tulokset ovat olleet hyvin yhdenmukaisia siltä osin, että valtaosa ostopalvelusitoumusten käyttäjistä on ollut hyvin tyytyväisiä käyttämäänsä palveluun ja arvioinut työkykynsä ja hyvinvointinsa palvelun käyttämisen myötä kohentuneen. 

Viimeisimmässä, vuoden 2023 kyselyssä 88 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa ostopalvelusitoumuksella saadun palvelun erittäin tai melko hyödyllisenä. Erittäin tyytyväisten vastaajien osuus oli vuoden 2023 kyselyssä noussut 67 prosenttiin, kun se esimerkiksi vuonna 2018 oli 51 prosenttia. 

Vuonna 2023 vastaajat antoivat työkyvylleen ennen Välitä viljelijästä -projektityöntekijältä saamaansa apua pistemääräksi keskimäärin 4,5 pistettä kymmenestä. Vastaajat arvioivat työkykynsä nousseen projektityöntekijältä saadun avun jälkeen keskimäärin 6,3 pisteeseen, ja ostopalvelusitoumuksen käyttämisen jälkeen keskimäärin 7,2 pisteeseen. Näin ollen jo projektityöntekijän apu vahvisti asiakkaiden koettua työkykyä ja ostopalvelusitoumuksen käyttäminen lisäsi sitä entisestään. Esimerkiksi vuonna 2018 saatujen vastausten mukaan ostopalvelusitoumuksen käyttämisen tuoma parannus koettuun työkykyyn toteutui tasosta 4,9 tasoon 6,9 ja vuonna 2017 saatujen vastausten mukaan tasosta 5,3 tasoon 7,1. Tuloksissa on näin ollen toistuvasti tullut esiin melko merkittävä koetun työkyvyn koheneminen. 

Kyselyissä näkyy myös ostopalvelusitoumusten käyttökohteissa tapahtunut muutos: vuonna 2017 sosiaali- ja terveysalan ostopalveluja oli käyttänyt 59 prosenttia ja seuraavana vuonna jo 81 prosenttia. Vuoden 2023 kyselyssä muita kuin sosiaali- ja terveysalan ostopalveluja käyttäneiden osuus oli enää noin 8 prosenttia. Vuoden 2018 kyselytuloksista ilmenee, että ostopalvelusitoumuksella hankitun asiantuntija-avun katsottiin auttaneen selvästi eniten omaan jaksamiseen. Lisäksi merkittävänä pidettiin apua parisuhteessa ja muissa ihmissuhteissa. Selvästi vähemmän hyötyä asiantuntija-avusta koettiin olleen tilan johtamiseen tai talouteen. Mahdollista onkin, että 500 euron ostopalvelusitoumuksen koettiin paremmin riittävän työstämisen käynnistämiseen jaksamiseen ja ihmissuhteisiin liittyvissä ongelmissa kuin tilan taloudellisissa ongelmissa. Vuoden 2023 vaikuttavuustutkimukseen liittyneissä haastatteluissa terapiapalveluja saaneet asiakkaat kertoivat, että avun myötä heidän olonsa on parantunut ja heidän kykynsä puhua kohtaamistaan vaikeuksista on kasvanut. Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023, s. 60-69; Pirjo Saari: Maatalousyrittäjien työkykyriskin hallinta. Välitä viljelijästä -projektin yhteydet koettuun psykososiaaliseen kuormitukseen ja työkykyyn (Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus 2019), s. 40-52 sekä Elena Suomela: Välitä viljelijästä. Projektin vaikuttavuustutkimus (Opinnäytetyö 2018, Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma), s. 39-45. 

2.2.4  Sidosryhmäyhteistyö Välitä viljelijästä -verkostossa

Varhaisen välittämisen toiminnaksi kutsuttua sidosryhmäyhteistyötä on tehty Melassa noin vuosikymmenen ajan, joten toiminta on alkanut jo ennen Välitä viljelijästä -projektia. Varhaisen välittämisen mallin kehittäminen käynnistyi Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja MTK-tuottajaliiton yhteistyönä. Välitä viljelijästä -projektin käynnistymisen jälkeen sidosryhmäverkoston kokoaminen maakuntiin sekä verkoston säännöllinen kouluttaminen varhaisen välittämisen toimintana on kuulunut projektin keskeisiin toimintatapoihin. Vuodesta 2018 alkaen Mela on osana Välitä viljelijästä -verkostoa solminut sidosryhmien kanssa kumppanuussopimuksia, joilla Melan mukaan vakiinnutetaan varhaisen välittämisen toiminta pysyväksi osaksi maatalousyrittäjien työkykyä tukevaa työtä. Verkoston tavoitteena on turvata riittävän ja oikea-aikaisen varhaisen välittämisen tuen saatavuus koko maassa varhaisen välittämisen mallin mukaisesti. Varhaisen välittämisen mallin tarkoituksena on auttaa puuttumaan maatalousyrittäjän työkykyä uhkaaviin ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Maatalousyrittäjien kanssa tekemisissä olevia toimijoita – esimerkiksi työnsä vuoksi maatilalla vierailevia henkilöitä – rohkaistaan siksi ottamaan maatalousyrittäjän kanssa puheeksi jaksamiseen liittyviä asioita tilanteissa, joissa he havaitsevat merkkejä uupumuksesta tai muusta työkykyä uhkaavasta asiasta. 

Vuoden 2023 loppuun mennessä 116 maatalouden sidosryhmäorganisaatiota on solminut kumppanuussopimuksen Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kanssa. Mukana on mm. lomituksen, neuvonnan, työterveyshuollon, maataloushallinnon, edunvalvonnan, meijereiden, pankki- ja vakuutusalan sekä kolmannen sektorin toimijoita. Lista Välitä viljelijästä -verkoston jäsenistä löytyy Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen verkkosivuilta: https://www.mela.fi/tyokykypalvelut/valita-viljelijasta/valita-viljelijasta-verkosto/verkoston-jasenet/. 

Maatalousyrittäjien eläkelaitos koordinoi valtakunnallista sidosryhmäverkostoa, joka toteuttaa varhaisen välittämisen toimintaa, ja projektityöntekijöiden vastuulla on maakunnallinen sidosryhmäyhteistyö. Sidosryhmäkumppanit toimivat työssään varhaisen välittämisen mallin mukaisesti ja verkoston koordinoijina projektityöntekijät tukevat tätä toimintaa esimerkiksi kouluttamalla ja perehdyttämällä verkoston jäseniä havaitsemaan maatalousyrittäjän haastavan tilanteen, ottamalla sen puheeksi ja ohjaamalla avun piiriin. 

Verkoston toimintaa on ylläpidetty ja kehitetty projektin järjestämillä Välitä viljelijästä -verkostotapaamisilla. Verkostolle on järjestetty myös koulutusta mm. itsetuhoisuuden tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Varhaisen välittämisen 10-vuotismerkkivuoden kunniaksi Maatalousyrittäjien eläkelaitos on tehnyt myös videoita, joita hyödynnetään projektin järjestämissä tilaisuuksissa, verkostotapaamisissa ja sosiaalisessa mediassa. 

Osana vuonna 2023 toteutettua Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointia haastateltiin myös verkostoon liittyneisiin sidosryhmiin kuuluvia henkilöitä. Useat heistä totesivat, että jaksamiseen liittyvien kysymysten puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa. He kokivat saaneensa tähän työkaluja verkostosta. Haastattelujen perusteella sidosryhmiin kuuluvat kokivat varhaisen välittämisen mallin erittäin hyödylliseksi ja he myös arvioivat sen parantaneen kohderyhmän työkykyä. Haastatellut myös korostivat, etteivät maatalousyrittäjät yleensä saa muualta projektin kaltaista kokonaisvaltaista apua. Vaikuttavuusarviointiin liittyneeseen kyselyyn vastanneista maatalousyrittäjistä peräti neljäsosa oli saanut tiedon Välitä viljelijästä -projektin palveluista tilalla käyneeltä yhteistyökumppanilta. Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023, s. 74-78. 

2.2.5  Muut projektin palvelut

Projektin toimesta on järjestetty projektin kohderyhmään kuuluville maatalousyrittäjille suunnattuja koulutuksia, kuten niin kutsutut Maatalousyrittäjien hyvinvoinnin ABC –kurssit, jotka pohjautuvat Mieli ry:n Mielenterveyden ensiapu 1 -koulutukseen. Kursseilla on käsitelty psykososiaalisen kuormituksen hallintakeinoja. Maatalousyrittäjien ohjaaminen kursseille on tapahtunut muun muassa Välitä viljelijästä -projektityöntekijöiden kautta. Ohjausta on tehty myös toiseen suuntaan, eli kursseilta on ohjattu ottamaan yhteyttä projektityöntekijöihin. 

Projektiin on kuulunut aktiivista viestintää ja tiedottamista niin perinteisten medioiden, sosiaalisen median kuin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen omien viestintäkanavien ja sidosryhmien viestintäkanavien kautta. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen internetsivuilla on Välitä viljelijästä -projektiin liittyvät sivut, jotka on suunnattu sekä maatalousyrittäjille että sidosryhmille. Sivuille on koottu muun muassa erilaisia työkyvyn kehittämiseen liittyviä digitaalisia työkaluja, videoita, listoja auttavista tahoista sekä tietoa esimerkiksi erilaisista aiheeseen liittyvistä tilaisuuksista. Projektin viestintään on kuulunut myös esimerkiksi messuille ja muihin tapahtumiin osallistumista. 

2.3.1  Toiminnan lähtökohdat

Työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävällä toiminnalla viitataan vakiintuneesti lakisääteistä työeläkevakuuttamista harjoittavien eläkevakuuttajien niihin toimiin, joiden avulla eläkevakuuttajat pyrkivät ennaltaehkäisevästi vähentämään vakuuttamiensa työntekijöiden riskiä tulla työkyvyttömäksi. Varsinkin aiemmin samaa toimintaa on nimitetty myös työhyvinvointitoiminnaksi. Toiminnan tavoitteena on vähentää eläkevakuuttajalle työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvia kustannuksia. Tällaisen pyrkimyksen on katsottu liittyvän niin kiinteästi työeläkevakuuttajan lakisääteisiin tehtäviin, että työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävän toiminnan on vakiintuneesti katsottu olevan työeläkevakuuttajalle tietyissä rajoissa sallittua, vaikka toiminnasta ei ole nimenomaisesti säädetty muiden työeläkevakuuttajien kuin Kevan osalta. 

Työeläkevakuuttajan vastuulla olevia työkyvyttömyysriskejä lähestytään toiminnassa vakuutusriskien kollektiivisen vähentämisen näkökulmasta. Toiminta ei lähtökohtaisesti kohdistu vakuutettuun yksilönä. Finanssivalvonta (Fiva) on verrannut työeläkevakuuttajien työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävää toimintaa vahinkovakuuttamisessa harjoitettavaan palovahingontorjuntavalistukseen. 

Fiva on antanut työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävästä toiminnasta ohjeet erikseen työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetuille työeläkevakuutusyhtiöille, Merimieseläkekassalle sekä Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle (Määräykset ja ohjeet 8/2018; Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hallinto). Kyseiset Fivan ohjeet ovat suositusluonteisia, lukuun ottamatta työeläkevakuutusyhtiöitä koskevaan ohjeeseen sisältyviä määräyksiä Fivalle raportoinnista. Kaikkien mainittujen ohjeiden mukaan toiminnan lähtökohtana on riskiperusteisuus, mikä vastaa riskienhallinnan yleisiä periaatteita. Melalle osoitetussa ohjeessa tätä tarkennetaan muun muassa siten, että toimenpiteet tulisi perustaa tutkittuun tietoon työkyvyttömyyttä aiheuttavista riskeistä. 

Melassa vakuutettavilla maatalousyrittäjillä ja apurahansaajilla ei ole työnantajaa. Melan mahdolliset toimet työkyvyttömyysriskin vähentämiseksi eivät tämän vuoksi voi kohdistua työnantajiin. Niillä työeläkevakuuttajilla, jotka vakuuttavat työntekijöitä, toimet sen sijaan kohdistuvat käytännössä aina työnantajiin. Melan osalta erityispiirteenä on lisäksi se, että Mela ei kilpaile asiakkaistaan muiden työeläkevakuuttajien kanssa. 

Mela käytti Välitä viljelijästä -projektin alkamista edeltävänä vuonna (2016) työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävään toimintaan kaikille MYEL-vakuutetuille noin 88 000 euroa, mikä rahoitettiin MYEL-järjestelmän hoitokuluista. Tässä määrässä on huomioitu myös toimintaan liittyneet henkilöstökulut. Varoja käytettiin muun muassa koulutuksiin, työhyvinvointitilaisuuksiin ja viestintään. MYEL-vakuutettujen työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävää toimintaa on myös Välitä viljelijästä -projektin aikana rahoitettu osin MYEL-järjestelmän hoitokuluista. Menot ovat aiheutuneet enimmäkseen Välitä viljelijästä -projektin palvelujen ulkopuolella oleville vakuutetuille järjestetystä toiminnasta. Vuonna 2022 toimintaa rahoitettiin MYEL-hoitokuluista yhteensä 102 000 eurolla, missä ovat mukana myös toimintaan liittyneet henkilöstökulut. 

Apurahansaajille Mela on järjestänyt muun muassa työhyvinvointipäiviä sekä koulutusta, joka on liittynyt erityisesti psykososiaalisen kuormituksen hallintaan. Apurahansaajien käytettävissä on ollut myös Melan työhyvinvointineuvojan puhelinpalvelu, joka on kaikkien MYEL-vakuutettujen käytettävissä, sekä digiaineistoja. 

2.3.2  Ehdotettujen muutosten vaikutus

Kun Välitä viljelijästä -projektin palveluista tehdään pysyvä toimintamalli, MYEL-järjestelmän hoitokuluja ei enää olisi tarpeen käyttää niiden maatalousyrittäjien työkyvyttömyysriskin hallitsemiseksi, jotka kuuluisivat lakisääteisten varhaisen tuen palvelujen piiriin. Ehdotuksen tarkoittamat palvelut olisivat uusia lakisääteisiä palveluja, jotka tosiasiallisesti täyttäisivät ne tarpeet, joihin työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävä toiminta on aiemmin voinut osin vastata. Samalla ehdotettavat uudet palvelut kuitenkin myös monissa suhteissa irrottautuisivat niistä lähtökohdista, jotka ohjaavat työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävän toiminnan järjestämistä: etenkin Melan työkykykoordinaattorin palvelut sekä mahdollisuus ostopalvelusitoumuksen saamiseen palvelisivat myös asiakkaan henkilökohtaisia tarpeita, toisin kuin riskien kollektiiviseen vähentämiseen tähtäävä työkyvyttömyysriskin hallinta lähtökohtaisesti. Varhaisen tuen palveluista säädettäisiin erikseen laissa, eivätkä Fivan nykyiset ohjeet työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävästä toiminnasta ohjaisi niiden järjestämistä. 

Koska MYEL-vakuutetut apurahansaajat eivät tulisi uusien palvelujen piiriin, Melan mahdollisuus järjestää työkyvyttömyysriskin hallintaan tähtäävää toimintaa säilyisi heidän osaltaan ennallaan. Myös toiminnan rahoitus säilyisi heidän osaltaan ennallaan. 

4.2.1  Vaikutukset julkiseen talouteen

Välitä viljelijästä -projektille on myönnetty vuosittain noin 2 miljoonan euron määräraha. Projektin muuttamisessa vakinaiseksi toimintamalliksi on otettu lähtökohdaksi kustannusten pysyminen samalla tasolla kuin projektin aikana. 

Maatalousyrittäjien varhaisen tuen palvelut lisäävät momentin 33.40.51 määrärahatarvetta. Määrärahatarpeen lisäys olisi vuosittain enintään noin 2 miljoonaa euroa. Välitä viljelijästä -projektin päättyessä poistuu vastaava määrärahatarve momentilta 33.80.50 (Valtion korvaus maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelujen hallintomenoihin). Lainmuutoksen myötä maatalousyrittäjien varhaisen tuen palvelujen piiriin tulisivat maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti vakuutetut maatalousyrittäjät eli maatilatalouden harjoittajien lisäksi poronhoitajat ja ammattikalastajat. Poronhoitajien ja kalastajien tullessa palvelujen piiriin kohderyhmään tulisi noin 1400 henkilöä lisää verrattuna Välitä viljelijästä -projektin kohderyhmään, johon kuuluivat pelkästään kotieläin- ja viljatiloilla maataloutta harjoittavat. MYEL-vakuutetut metsätilalliset harjoittavat tavallisesti myös maataloutta tai ovat palkkatyössä. Tässä ryhmässä voisi myös olla vähäinen määrä henkilöitä, joille vasta lainmuutoksen jälkeen tarjotaan varhaisen tuen palveluja. 

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen arvion mukaan maatalousyrittäjien varhaisen tuen palvelut voitaisiin järjestää nykyisen tasoisilla resursseilla (enintään 2 miljoonaa euroa vuodessa). Kustannustason kehittymiseen vaikuttaa tulevaisuudessa todennäköisesti osaltaan maatalousyrittäjien määrän väheneminen. Kustannusten määrän kehitykseen vaikuttaa myös palkkojen kehitys, sillä suuri osa kustannuksista koostuisi työkykyneuvojien palkkakuluista. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen arvion mukaan kustannukset tulisivat tulevina vuosina hieman alenemaan huolimatta palkkakustannusten noususta, jos maatalousyrittäjien määrän väheneminen jatkuu. Tarkoituksena on, että rahoituksen taso mahdollistaa palvelujen vakaan toteuttamisen vuosittain. 

Mikäli maatalousyrittäjien varhaisen tuen palveluilla pystytään vaikuttamaan vähentävästi maatalousyrittäjien työkyvyttömyydestä johtuviin poissaoloihin ja pidentämään maatalousyrittäjien työuria, työkyvyttömyydestä johtuvista etuuksista aiheutuvat valtion, työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmän sekä työeläkejärjestelmän menot vähenevät. Maatalousyrittäjien työssä jatkamisella olisi myönteisiä vaikutuksia myös työllisyyteen, talouteen ja muun elinkeinotoiminnan edellytyksiin sekä alueellisella että valtion tasolla. Näiden myönteisten vaikutusten suuruutta on kuitenkin vaikea arvioida, koska niiden toteutumiseen vaikuttavat monet yksilölliset ja yhteiskunnalliset tekijät. 

4.2.2  Vaikutukset eläkelaitoksen toimintaan

Se, että maatalousyrittäjien varhaisen tuen palveluista jatkossa säädettäisiin laissa, muodostaisi palvelujen toimeenpanolle pysyvän perustan. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen palveluksessa Välitä viljelijästä -projektissa työskennelleet projektityöntekijät voitaisiin vakinaistaa työkykyneuvojiksi lainmuutoksen myötä. Työkykyneuvojat koulutettaisiin työskentelemään myös poronhoitajien ja kalastajien työolosuhteisiin liittyvien kysymysten parissa. Varhaisen tuen palveluissa tehtäisiin yhteistyötä poronhoitajia ja kalastajia lähellä olevien tahojen kanssa, ja varhaisen tuen verkostoa laajennettaisiin näille asiakasryhmille. Muutokset otettaisiin huomioon asiakasinformaatiossa ja viestinnässä. 

MYEL-vakuutettujen ammattikalastajien ja poronomistajien määrä on pieni suhteessa kaikkien maatalousyrittäjien määrään. Palvelujen kysynnän arvioidaan tämän vuoksi lisääntyvän vain melko vähäisessä määrin. Maatalousyrittäjien eläkelaitosta velvoittaa saamen kielilain mukaiset velvoitteet (1086/2003). Velvoitteet huomioidaan maatalousyrittäjien varhaisen tuen palvelujen järjestämisessä. 

Muuten aiemmin projektin muodossa toteutettujen palvelujen toimeenpano jatkuisi Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa olennaisesti entiseen tapaan. 

Esityksestä johtuvat muutokset eivät aiheuttaisi merkittäviä teknisiä muutoksia Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen järjestelmiin. 

4.2.3  Vaikutukset maatalousyrittäjiin

Välitä viljelijästä -projektin palveluja käyttäneiden maatilatalousyrittäjien tyytyväisyyttä saamaansa palveluun on selvitetty kyselytutkimuksin vuosina 2017, 2018 ja 2023 Elena Suomela: Välitä viljelijästä. Projektin vaikuttavuustutkimus (Opinnäytetyö 2018, Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma); Pirjo Saari: Maatalousyrittäjien työkykyriskin hallinta. Välitä viljelijästä -projektin yhteydet koettuun psykososiaaliseen kuormitukseen ja työkykyyn (Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus 2019) ja Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023 (Atte Penttilä, Ville Pitkänen, Eija Eronen, Mari Paljakka ja Marjatta Selänniemi). . Kysely lähetettiin kaikilla kerroilla henkilöille, jotka olivat käyttäneet projektista saamansa ostopalvelusitoumuksen. Koska ostopalvelusitoumuksen myöntäminen edellyttää projektityöntekijän puoltavaa kantaa, kaikki kyselyihin vastanneet olivat käyttäneet myös projektityöntekijän palveluja. Kyselyihin vastanneet olivat hyvin tyytyväisiä sekä projektityöntekijältä saamaansa apuun että ostopalvelusitoumuksella saamaansa palveluun.  

Vuonna 2023 toteutetussa Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarvioinnissa peräti 91 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa projektityöntekijän avun erittäin tai melko hyödylliseksi. Projektityöntekijän avun koettiin tyypillisesti vahvistaneen etenkin omaa jaksamista ja henkistä terveyttä. Ostopalvelusitoumuksella saadun palvelun puolestaan koki erittäin tai melko hyödylliseksi 88 prosenttia vastaajista. Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan omaa työkykyään ja hyvinvointiaan asteikolla nollasta kymmeneen ennen palvelujen käyttämistä ja sen jälkeen. Vuonna 2023 vastaajat antoivat työkyvylleen ennen projektityöntekijän avun saamista keskimäärin 4,5 pistettä, työkyvylleen projektityöntekijältä saadun avun jälkeen keskimäärin 6,3 pistettä ja työkyvylleen ostopalvelusitoumuksen käyttämisen jälkeen keskimäärin 7,2 pistettä. Näin ollen jo projektityöntekijän apu kohensi selvästi palvelun käyttäjien koettua työkykyä, ja ostopalvelusitoumuksella saatu palvelu vahvisti sitä entisestään. Koetun hyvinvoinnin osalta keskimääräinen tulos nousi projektityöntekijän avun myötä samalla asteikolla 3,7 pisteestä 6,3 pisteeseen. Projektityöntekijän koordinoimaa moniammatillista apua saaneilla viimeksi mainittu pistemäärä oli vielä hiukan tätä korkeampi, keskimäärin 6,5. Tulokset olivat vastaavia myös aiempien vuosien kyselyissä, joista on kerrottu myös tämän esityksen nykytilaa kuvaavassa osuudessa. 

Välitä viljelijästä -projektin palveluja käyttäneiden maatilatalousyrittäjien kokemuksen mukaan palvelut siis kohensivat selvästi koettua työkykyä ja hyvinvointia. Aiemmissa työntekijöitä koskeneissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että työntekijän oma kokemus työkyvystään saattaa olla sairauspoissaoloja ennakoiva tekijä. Yhteys koetun työkyvyn ja sairauspoissaolojen määrän välillä havaittiin ainakin Helsingin kaupungin työntekijöitä koskeneessa rekisteritutkimuksessa, jossa heikoksi koetun työkyvyn yhteys suurempaan määrään sairauspoissaoloja oli huomattavasti voimakkaampi kuin esimerkiksi henkilön iän ja sairauspoissaolojen välinen yhteys Ks. Lääkärilehti 9.10.2020, 41/2020 vsk 75, s. 2138-2143 . Näin ollen on perusteltua olettaa, että Välitä viljelijästä -projektia koskeneissa kyselyissä toistuvasti esiin tullut maatilatalousyrittäjien oma arvio työkykynsä paranemisesta viittaa siihen, että nämä palvelut ovat verraten tehokas keino vaikuttaa kohderyhmän työkykyyn ja hyvinvointiin. Se, miten heikoksi kyselyihin vastanneet keskimäärin arvioivat palvelujen käyttämistä edeltävän työkykynsä, näyttäisi toisaalta ilmentävän sitä, että näille palveluille on selvä tarve.  

Vuonna 2023 toteutettuun Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointiin kuului myös tutkimushaastatteluja. Palveluja käyttäneiden maatilatalousyrittäjien ohella haastateltiin projektin työntekijöitä sekä viljelijöiden sidosryhmien edustajia. Projektityöntekijöiden vastauksista ilmenee selvästi kokemus siitä, että työllä voidaan vaikuttaa maatilatalousyrittäjien hyvinvointiin ja työssä selviytymiseen. Myös viljelijöiden sidosryhmiin kuuluvien haastateltavien enemmistö koki projektista annetun avun auttaneen sen saajia ja parantaneen heidän työkykyään. Sidosryhmien edustajien käsityksenä oli, että viljelijät eivät yleensä saa muualta projektin kaltaista kokonaisvaltaista apua. Sidosryhmien edustajat kokivat myös omasta näkökulmastaan helpottavaksi sen, että projektin myötä on olemassa taho, jonka apua he voivat viljelijöille tarvittaessa suositella. Niin projektin asiakkaat, projektityöntekijät kuin sidosryhmiin kuuluvat toivoivat projektissa tehtävän työn jatkuvan Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023 (Atte Penttilä, Ville Pitkänen, Eija Eronen, Mari Paljakka ja Marjatta Selänniemi), s. 77-81 ja 91. .  

Tutkimushaastatteluissa tuli esiin näkemyksiä myös projektissa annetun avun pitkäaikaisista vaikutuksista. Projektin asiakkaiden taholta tuotiin esiin kokemuksia siitä, että projektityöntekijän tarjoama keskusteluapu – sekä sitä mahdollisesti seurannut terapia-apu – antoivat mahdollisuuden henkisten solmukohtien avaamiseen. Tämän koettiin parantaneen omaa hyvinvointia ja tunne-elämän tasapainoa myös pitkällä aikavälillä. Parantunut henkinen jaksaminen lisäsi toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen ja antoi voimavaroja selviytyä myös niiden haasteiden keskellä, jotka edelleen jatkuivat. Sekä projektin asiakkaiden, projektityöntekijöiden että sidosryhmien parissa toistui näkemys vaikeuksista puhumisen tärkeydestä. Projektin toiminnan katsottiin auttaneen puhumattomuuden kierteen katkaisemisessa. Puhumisen ja avoimuuden lisääntymisen katsottiin olevan omiaan parantamaan läheisiä ihmissuhteita sekä helpottamaan kielteisistä ylisukupolvisista ja kulttuurisista käyttäytymismalleista irrottautumista. Kun ihmiset oppivat puhumaan jaksamisestaan ilman leimautumisen vaaraa, yhteisöllisyys voi vahvistua ja voi syntyä tukiverkostoja, joissa ihmiset voivat auttaa ja tukea toisiaan. Haastateltavat arvelivat lisäksi, että viljelijöiden saama apu voi olla omiaan tukemaan tilanpidon jatkamista ja parantamaan sen tulosta, jolloin tilalle on myös helpompi löytää jatkaja, kun sen aika on. Viljelijöiden hyvinvointi voi vaikuttaa myös heidän haluunsa investoida ja sitoutua pitkän aikavälin suunnitelmiin maatalousalalla. Kun maatalousyrittäjä jatkaa työuraansa, joko maatalouden parissa tai esimerkiksi työkyvyn haasteiden vuoksi alaa vaihtaen, hän vaikuttaa myönteisesti talouteen paikallisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Paikalliset vaikutukset voivat myös olla omiaan lisäämään paikallisyhteisöjen ja niiden elinkeinotoiminnan vireyttä Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023 (Atte Penttilä, Ville Pitkänen, Eija Eronen, Mari Paljakka ja Marjatta Selänniemi), ks. mm. s. 50, 65-67 ja 84-87. Puhumattomuuden kulttuuriin ja sen tuomiin ongelmiin viittaa myös Ristenrauna Magga: Veaján – Jaksan. Selvitys saamelaisten poronhoitajien työhyvinvoinnin edistämisen haasteista (2019), s. 26 ja 31. . Välitä viljelijästä -projektin palvelujen myönteiset kerrannaisvaikutukset maatalousyrittäjille, paikallisyhteisöille ja myös yhteiskunnalle arvioitiin haastatteluissa näin ollen merkittäviksi.  

Vaikuttavuusarvioinnin raportissa nostetaan esiin myös se, että MYEL-vakuutettujen siirtyminen mielenterveysperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutukseen on Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan Välitä viljelijästä -projektin aikana vähentynyt sekä lukumäärältään että prosentuaalisesti kaikkiin syihin verrattuna. Raportissa kuitenkin todetaan olevan vielä liian varhaista arvioida, mikä projektin palvelujen merkitys tämän myönteisen kehityskulun kannalta on ollut Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi, E2 Tutkimus 2023 (Atte Penttilä, Ville Pitkänen, Eija Eronen, Mari Paljakka ja Marjatta Selänniemi, s. 87. .  

Kansaneläkelaitoksen tilastoimien tietojen mukaan MYEL-vakuutetuille maatalousyrittäjille maksetuissa sairauspäivärahoissa on vuosien 2015 ja 2023 välillä nähtävissä vähäistä vähenemistä sekä päivärahan saajien kokonaismäärässä että korvattujen päivien kokonaismäärässä. Näissä tapahtunut väheneminen ei näyttäisi selittyvän yksistään MYEL-vakuutettujen maatalousyrittäjien määrän vähenemisellä, vaan se on aavistuksen verran tämän perusteella odotettavissa olevaa laskua suurempi. MYEL-vakuutetuille maatalousyrittäjille maksettavien sairauspäivärahaetuuksien euromääräinen kokonaismäärä on tosin viime vuosina hieman noussut, mikä johtuu keskimääräisen MYEL-työtulon noususta. Esimerkiksi vuonna 2018 sairauspäivärahaa sai 6145 MYEL-vakuutettua maatalousyrittäjää, joille korvattujen sairauspäivärahapäivien kokonaismäärä oli 316 867 ja maksettujen sairauspäivärahaetuuksien kokonaismäärä 19 421 103 euroa (keskimääräisen päivärahan ollessa 61,29 euroa päivässä). Vuonna 2023 sairauspäivärahaa puolestaan sai 5178 MYEL-vakuutettua maatalousyrittäjää, joille korvattujen sairauspäivärahapäivien kokonaismäärä oli 291 725 ja maksettujen sairauspäivärahaetuuksien kokonaismäärä 20 837 406 euroa (keskimääräisen päivärahan ollessa 71,43 euroa päivässä). 

Se, että myös MYEL-vakuutetut ammattikalastajat ja poronhoitotyötä tekevät poronomistajat, mukaan lukien saamelaiset poronhoitajat, ehdotuksen mukaan tulisivat maatalousyrittäjien lakisääteisten varhaisen tuen palvelujen piiriin, ja palvelujen järjestämisessä otettaisiin huomioon näiden ryhmien erityispiirteet, merkitsisi maatalousyrittäjien yhdenmukaista kohtelua. Näin myös ammattikalastajat ja poronhoitajat pääsisivät hyötymään varhaisen tuen palveluista. 

4.2.4  Vaikutukset eri sukupuoliin

Esityksellä ei ole suoria vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon. Esityksellä voi mahdollisesti olla epäsuoria eli välillisiä vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon. 

MYEL-vakuutetuista maatilatalouden harjoittajista naisia on noin 30 prosenttia ja miehiä noin 70 prosenttia. Välitä viljelijästä -projektissa ostopalvelusitoumuksen saajista noin puolet on ollut naisia ja noin puolet miehiä. Naiset ovat siten olleet yliedustettuina ostopalvelusitoumuksen käyttäjissä. Projektin muita palveluja käyttäneistä maatilatalousyrittäjistä ei ole tietoa. Vaikka ostopalvelusitoumuksia on käytetty myös pariterapiaan Vuosina 2017-2022 11 % ostopalvelusitoumuksista käytettiin parisuhdeterapiaan (Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarviointi) , voidaan ostopalvelusitoumusten käyttöä koskevien tietojen perusteella kuitenkin olettaa, että projektin palvelut ovat saattaneet suhteessa hieman tehokkaammin tavoittaa maatilatalousyrittäjinä toimivia naisia kuin maatilatalousyrittäjinä toimivia miehiä. Ottaen huomioon, että maatalousyrittäjinä toimivilla naisilla työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus etenkin mielenterveyssyistä on suurempi kuin maatalousyrittäjinä toimivilla miehillä, ehdotuksen mukaiset varhaisen tuen palvelut voivat olla omiaan tasoittamaan tätä eroa, jos ne myös jatkossa tavoittavat hyvin maatalousyrittäjinä toimivat naiset. Toisaalta vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan miehet kokivat saaneensa ostopalvelusitoumuksella hankitusta asiantuntija-avusta enemmät hyötyä kuin naiset Saari 2019, s. 1. . Kuten vaikuttavuustutkimukseen liittyneissä haastatteluissa arveltiin, miehillä saattaisi olla naisia korkeampi kynnys hakea apua jaksamisen haasteisiin. Jos tällaisia esimerkiksi kulttuurisista syistä johtuvia esteitä avun hakemiseen tunnistetaan, on palvelujen järjestämisessä mahdollista ottaa huomioon sukupuolierityisiä kysymyksiä esimerkiksi koulutuksissa Välitä viljelijästä -projektissa on järjestetty esimerkiksi nimenomaan miehille suunnattu Maatalousyrittäjien hyvinvoinnin ABC-koulutus. .  

4.2.5  Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Maatalousyrittäjien varhaisen tuen palveluilla tuettaisiin maatilataloustyön, ammattimaisen kalastuksen ja poronhoitotyön edellytyksiä maatalousyrittäjien työkykyä tukemalla. Se, että maatalousyrittäjät tarvittaessa oikea-aikaisesti saisivat tehokasta apua työkyvyn ja työssä jaksamisen tukemiseksi, voisi edistää maatalousyrittäjien edellytyksiä ja halua jatkaa toimintaansa. Jo tietoisuus tästä mahdollisuudesta saattaisi lisätä maatalousyrittäjien luottamusta työstä selviytymiseensä ja mahdollisesti myös madaltaa uusien yrittäjien kynnystä hakeutua näiden elinkeinojen pariin. Maatalousyrittäjien hyvinvointia parantamalla pyrittäisiin myös vahvistamaan heidän edellytyksiään suunnitella työtään ja tavoitella toiminnassaan mahdollisimman hyvää kannattavuutta. Näitä vaikutuksia tavoiteltaisiin sekä inhimillisistä syistä että maataloustyön tärkeän yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. 

Suomessa tehtävä maataloustyö muodostaa kotimaisen ruuantuotannon välttämättömän perustan. Se, että ruokaa tuotetaan myös Suomessa, lähellä sen kotimaisia kuluttajia, lyhentää elintarvikkeiden keskimääräistä kuljetusketjua ja vähentää Suomen riippuvuutta elintarvikkeiden tuonnista. Kotimainen ruuantuotanto on lisäksi kansallisen elintarvikehuoltovarmuuden kannalta ratkaisevan tärkeässä asemassa. Maatalousyrittäjän työ vaikuttaa lisäksi myönteisesti hänen kotiseutunsa työllisyyteen ja talouteen ja luo edellytyksiä muulle elinkeinotoiminnalle, mikä samalla vaikuttaa myönteisesti koko Suomen työllisyyteen, talouteen ja elinkeinotoimintaan. 

Välitä viljelijästä -projektin vaikuttavuusarvioinnissa sekä sitä edeltäneissä kyselyissä esiin tulleet kokemukset ja näkemykset, joista edellä kerrotaan maatalousyrittäjiä koskevia vaikutuksia arvioitaessa, viittaavat siihen, että on realistista olettaa maatalousyrittäjien varhaisen tuen palvelujen edistävän maataloustyössä jatkamista ja työn tuloksellisuutta. Nämä vaikutukset toteutuisivat käytännössä yksittäisten maatalousyrittäjien toiminnassa, riippuen heidän tekemistään ratkaisuista ja heidän olosuhteistaan. Maatalouden toimintaympäristö on pitkään ollut murrostilassa, ja voidaan olettaa, että maatalousyrittäjien toimintaan yleensä vaikuttavat myös monet muut seikat kuin heidän työkykynsä. Selvää on myös, että varhaisen tuen palveluilla ei voida vaikuttaa kaikkiin niihin tekijöihin, jotka ratkaisevat henkilön maataloustyössä jatkamisen. Näistä syistä on vaikeaa esittää tarkkaa arviota siitä, mikä lakisääteisten varhaisen tuen palvelujen vaikutus maatalousyrittäjien työssä jatkamiseen kaikkiaan olisi. Arvioitu myönteinen vaikutus olisi kuitenkin perusteltua ja tärkeää hyödyntää, sillä maatalousyrittäjien määrä on Suomessa pitkään vähentynyt ja on tarpeen turvata se, että myös jatkossa riittävän moni tekisi Suomessa maataloustyötä. Näin turvattaisiin se, että maataloustyön tärkeät yhteiskunnalliset vaikutukset toteutuisivat myös tulevaisuudessa. 

Maatalousyrittäjien työkyvyttömyydestä johtuvien poissaolojen mahdollinen väheneminen sekä työurien mahdollinen pidentyminen vähentäisivät työkyvyttömyydestä johtuvista etuuksista aiheutuvia menoja, vaikuttaisivat myönteisesti työllisyyteen ja talouteen työssäkäyntiajan keston pidentyessä sekä tukisivat osaltaan eläkejärjestelmän kestävyyttä. Maatalousyrittäjien varhaisen tuen palvelujen tämän suuntaisia myönteisiä vaikutuksia voidaan pitää todennäköisinä, mutta niiden suuruutta on edellä esitetyistä syistä vaikea luotettavasti arvioida.