1  Asian tausta ja valmistelu

2  Sopimuksen tavoitteet

Sopimuksen tavoitteena on tiivistää Suomen ja Ruotsin poliisin jo ennestään hyvää yhteistyötä ja siten parantaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoa sekä rikosten ehkäisemistä, paljastamista ja tutkintaa Suomen ja Ruotsin rajaseudulla.  

Näitä tavoitteita varten sopimuksessa määrättäisiin toisen osapuolen poliisin toiminnasta kohdevaltiossa kahdenlaisessa kiiretilanteessa. Ensinnäkin apua tarvitsevan maan poliisi voisi pyytää apua toiselta osapuolelta, kun on kyse kiireellisestä tilanteesta raja-alueella, jossa on ryhdyttävä toimiin sellaisen vakavan rikollisuuden torjumiseksi, johon liittyy ihmisen elämää, terveyttä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vaara. Tavoitteena on, että tällöin lähin poliisipartio menisi paikalle ja hoitaisi tilannetta siihen asti, kunnes isäntävaltion poliisi ehtisi paikalle. Tämän jälkeen vastuu tilanteesta siirtyisi isäntävaltion virkamiehille. Avunpyynnöstä voisi aina kieltäytyä.  

Toiseksi poliisiyhteistyösopimus mahdollistaa avunantamisen ilman toisen osapuolen pyyntöä. Kiireellisissä tilanteissa osapuolen toimivaltaiset virkamiehet voisivat ilman isäntäosapuolen esittämää pyyntöä ylittää valtioiden välisen rajan ja ryhtyä raja-alueella sellaisiin väliaikaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen ihmisen henkeä, terveyttä tai ruumiillista koskemattomuutta välittömästi uhkaavan vaaran torjumiseksi. Tämä on mahdollista vain, jos on olemassa riski, että vaara toteutuu ennen kuin isäntäosapuolen virkamiehet saapuvat paikalle ja ryhtyvät toimiin. 

Sopimuksen merkittävin muutos nykytilaan on se, että suomalainen tai ruotsalainen poliisimies voi ylittää valtakunnan rajan hoitaakseen kiireellistä poliisitehtävää toisessa valtiossa ilman, että kyseessä on tilanne, joka on alkanut jo poliisimiehen kotivaltiossa. Esimerkiksi takaa-ajon jatkaminen valtakunnan maarajan yli on jo nyt mahdollista Schengenin säännöstön mukaan. 

Sopimuksen lähtökohtana on, että kunkin maan poliisi vastaa jatkossakin oman maansa poliisitehtävistä.  

3  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdyn sopimuksen. 

Esitys sisältää myös ehdotuksen sekamuotoiseksi voimaansaattamislaiksi, jossa säädettäisiin sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisen lisäksi sopimuksen toimeenpanosta Suomessa. Sopimuksessa on kyse uudenlaisesta yhteistyöstä Suomen ja Ruotsin poliisien välillä. Yhteistyö eroaa Prüm-päätöksen nojalla tehtävästä yhteistyöstä, kuten yhteisistä operaatioista siten, että sopimus koskee välitöntä, ei ennalta suunniteltua ja sovittua toimintaa. Kyse on pääsääntöisesti toisen sopijapuolen pyynnöstä ja suoritettavat tehtävät kuuluvat poliisin tavanomaisiin hälytystehtäviin. Ne suoritetaan kuitenkin toisen sopijapuolen alueella. Lisäksi sopimus on voimassa vain rajoitetulla maantieteellisellä alueella, minkä johdosta sopimusta täydentävien säännösten sisällyttäminen esimerkiksi poliisilakiin olisi vaikeuttanut lain luettavuutta. Erityisesti lain soveltajien kannalta on siten selvempää, että sopimusta täydentävät säännökset löytyvät samasta laista kuin muutkin sopimukseen liittyvät säännökset. 

Lisäksi esitys sisältää ehdotuksen ampuma-aselain (1/1998) 17 §:n muuttamisesta.  

4  Esityksen vaikutukset

5  Lausuntopalaute

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, ulkoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Rajavartiolaitokselta, Poliisihallitukselta, keskusrikospoliisilta, Poliisiammattikorkeakoululta, Tullilta, tietosuojavaltuutetulta, Suomen Poliisijärjestöjen Liitolta, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:ltä, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:ltä, Ammattiliitto Pro ry:ltä, Enontekiön kunnalta, Kolarin kunnalta, Muonion kunnalta, Pellon kunnalta, Tornion kaupungilta ja Ylitornion kunnalta.  

Lausuntoja saatiin yhteensä kahdeksan kappaletta. 

Rajavartiolaitoksella ja Kolarin kunnalla ei ollut esitysluonnokseen lausuttavaa.  

Keskusrikospoliisi totesi pitävänsä sopimusta kokonaisuudessaan kannatettavana. Se piti myös tärkeänä, että keskusrikospoliisia informoidaan varhaisessa vaiheessa sen tutkintavastuulle kuuluvista rikoksista, jotta se voi varautua jatkotoimien sujuvaan hoitamiseen.  

Valtiovarainministeriö esitti lausunnossaan täsmennyksiä perusteluissa oleviin viittauksiin valtion virkamieslakiin. Esitysluonnosta muutettiin näiden mukaisesti. Lisäksi valtiovarainministeriö nosti esille esityksestä mahdollisesti aiheutuvat kustannukset, jotka lähtökohtaisesti tulee rahoittaa poliisille talousarvioissa ja julkisen talouden suunnitelmissa osoitetulla määrärahalla tarvittaessa uudelleenkohdentamalla rahoitusta eri toimintojen välillä.  

Ulkoministeriö esitti säädösteknisiä muutoksia siihen, miten ampuma-aselain muutos sekä sopimuksen että voimaansaattamislain voimaantulo tulisi esittää. Esitysluonnosta muutettiin näiden mukaisesti. 

Oikeusministeriö nosti lausunnossaan esille, että esitysluonnoksen tiettyjen osien perustelutekstejä tulisi täydentää. Oikeusministeriö katsoi, että esitysluonnoksen perus- ja ihmisoikeusvaikutuksienarviointia tulisi täydentää, erityisesti esitysluonnoksessa ehdotettavaksi esitettyjen toimivaltuuksien osalta. Oikeusministeriön mukaan arvioinnissa tulisi muun ohella arvioida ja ottaa huomioon ehdotettavien uusien toimivaltuuksien rajoittuminen välttämättömään ja että ehdotukset toimivaltasääntelyn suhteen ovat täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Toimivaltuuksia tulisi myös arvioida Suomen täysivaltaisuutta koskevien perustuslain säännösten kannalta. Esitysluonnosta täydennettiin näiden mukaisesti.  

Oikeusministeriö piti tärkeänä, että esitysluonnoksen käsittelyjärjestystä koskevia perusteluita täydennetään. Sen mukaan jatkovalmistelussa tulisi arvioida erityisesti niiden toimivaltuuksien perustuslainmukaisuutta, jotka ulottuvat voimassa olevaa sääntelyä pidemmälle. Tältä osin esitysluonnoksen perusteluja tulisi täydentää erityisesti arvioimalla tarkemmin poliisiyhteistyösopimuksen määräyksiä Ruotsin poliisin toimivaltuuksista Suomessa täysivaltaisuussäännösten kannalta ottamalla laajemmin huomioon asiaan liittyvä perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö. Esitysluonnosta täydennettiin näiden mukaisesti.  

Oikeusministeriö katsoi myös, että esitysluonnoksen perusteluja voimakeinojen käytöstä ja erityisesti aseiden käytöstä tulisi täydentää erityisesti siltä osin kuin poliisiyhteistyösopimuksen määräysten katsotaan olevan riittävän selkeitä eikä niiden katsota edellyttävän täydentävää lainsäädäntöä. Esitysluonnosta täydennettiin tältä osin.  

Lisäksi oikeusministeriön lausunnon pohjalta lakiehdotuksen 5 §:n 3 momenttia täydennettiin lisäämällä maininta siitä, ettei ruotsalaisella poliisimiehellä ole oikeutta suorittaa pakkokeinolaissa säädettyä henkilönkatsastusta.  

Poliisihallitus ja Suomen Poliisijärjestöjen liitto nostivat lausunnoissaan esille työnantajan työnjohto- ja valvonta-oikeuden erityisesti koskien sitä, voidaanko kyseisen oikeuden nojalla poliisimies velvoittaa osallistumaan poliisiyhteistyösopimuksen mukaiseen yhteistyöhön. Esitysluonnoksessa kuvataan mitä työnjohto- ja valvontaoikeus tarkoittaa virkamieslaissa. Esitysluonnoksessa ei esitetä, että poliisimiehiä velvoitettaisiin jatkossa osallistumaan kansainvälisiin tehtäviin. Tämän selventämiseksi esitysluonnokseen on lisätty muun ohella maininta siitä, ettei esityksessä ehdoteta muutoksia siihen, miten poliisissa järjestetään kansainvälisten tehtävien hoitaminen ja niihin osallistuvien henkilöiden valinta.  

Poliisihallitus ja Suomen Poliisijärjestöjen Liitto painottivat lausunnoissaan riittävän koulutuksen tärkeyttä. Tärkeimmiksi asioiksi Poliisihallitus nosti koulutuksen toteuttamisvastuun, koulutuksen suunnittelun, poliisien kielitaidon, Ruotsin lainsäädännön tuntemuksen sekä poliisien henkilökohtaisen osaamisen. Suomen Poliisijärjestöjen Liitto katsoi, että poliisiyhteistyösopimuksen mukaisissa tehtävissä riittävä kielitaito tarkoittaisi poliisimiehen kaksikielisyyttä (suomen kieli ja ruotsin kieli).  

Suomen Poliisijärjestöjen Liiton mukaan esitysluonnoksessa suomalaisten poliisimiesten asemaan/oikeuksiin otetaan kantaa vain yleisesti lainsäädäntöviittauksin tai lyhyin toteamuksin. Sen sijaan ruotsalaisten poliisimiesten asemaa ja toimivaltuuksia Suomessa on käsitelty laajemmin ja niistä esitetään pykäliä sopimuksen voimaansaattamislakiin.  

Suomalaisten poliisimiesten asemasta ja toimivaltuuksista Ruotsin alueella, tulee säätää Ruotsin lainsäädännössä. Suomalaisten poliisimiesten toimivaltuudet Ruotsin alueella eivät kuitenkaan voi ylittää sitä, mitä ne ovat Suomen lain mukaan.  

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto nosti lausunnossaan esille, että esitysluonnoksessa on vähätelty sopimuksen henkilöstövaikutuksia Suomen poliisille. Resurssikysymyksiä on kuitenkin käsitelty neuvotteluprosessin aikana ja sekä Suomen että Ruotsin viranomaisten kesken on ollut yksimielisyys siitä, ettei sopimuksella ole resurssivaikutuksia. Apua toiselle valtiolle annetaan vain, jos omat tehtävät sen mahdollistavat.  

Lisäksi Suomen Poliisijärjestöjen Liiton mukaan virkamiesten työturvallisuuteen, oikeudelliseen asemaan ja oikeusturvaan tulee kiinnittää huomiota. Sen mukaan lainsäädäntöön tulee sisällyttää säännökset poliisimiehen asemasta mahdollisten oikeudenkäyntien osalta sekä oikeus tulkkaus- ja käännöspalveluihin kanteluissa ja oikeudenkäynnissä sekä oikeus matkakulukorvauksiin. Omaisten asema tulee turvata mahdollisissa kuolemantapauksissa.  

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto nosti esille myös yhteistyön toteuttamisen käytännössä ja miten siihen liittyvät mahdolliset ongelmat, kuten yhteistyön edellyttämän tilannejohtamisen ja viestinnän toimivuuden sekä tietojärjestelmien käytön. Ennen sopimuksen soveltamisen aloittamista Suomen ja Ruotsin poliisin tulee sopia selkeät ja yksiselitteiset menettely- ja viestintätavat ja yhteistyöhön osallistuvat poliisimiehet tulee kouluttaa, jotta he osaavat kiiretilanteissa toimia sovittujen menettelytapojen mukaisesti. Näissä on kyse käytännön toimintatavoista.  

Lausuntojen pohjalta esitysluonnokseen lisättiin luku poliisiyhteistyösopimuksen voimaansaattamisen valmistelusta Ruotsissa.  

6  Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

1. artikla . Sopimuksen tarkoitus ja soveltamisala . Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen tarkoituksena on tehostaa poliisiyhteistyötä osapuolten välillä parantamalla yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä rikosten ehkäisemistä, paljastamista ja tutkintaa.  

Artiklan 2 kohdassa määritellään raja-alue. Sopimusta sovellettaisiin Suomessa Enontekiön, Kolarin, Muonion, Pellon, Tornion ja Ylitornion kuntien alueilla. Ruotsissa sopimusta sovellettaisiin Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kuntien alueilla. Sopimuksen soveltaminen on rajattu edellä mainittuihin rajakuntiin, koska on arvioitu, että toisen maan poliisi pääsee niihin paikalle suhteellisen nopeasti.  

Sopimuksen kattama maantieteellinen alue on kuitenkin laaja. Jos partion lähtö- ja kohdepaikka ovat molemmat lähellä rajaa, voi partio ehtiä paikalle muutamassa minuutissa. Jos sen sijaan esimerkiksi suomalaisen partion tulisi lähteä, vaikka läheltäkin rajaa, kauimpana sijaitsevaan Ruotsin kuntaan, voisi kestää muutama tunti ennen kuin partio pääsisi paikalle. Tällaisissa tilanteissa Ruotsin oma partio ehtisi todennäköisesti paikalle suunnilleen samassa ajassa. Onkin todennäköistä, että yhteistyö tulee keskittymään rajan läheisyyteen. 

Raja-alue sisältää Suomen ja Ruotsin välisen maarajan (kuiva maa ja rajavesistöt). Raja-alueella ei tarkoiteta Suomen ja Ruotsin sisäisiä tai ulkoisia aluevesiä taikka talousvyöhykkeitä. Sopimuksen mukainen toiminta ei siten edellytä Rajavartiolaitoksen resursseja.  

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusta ei sovelleta poliisin erityistoimintayksiköihin. Yksiköillä tarkoitetaan ATLAS-päätöksen mukaisia yksiköitä eli Suomessa poliisin erityistoimintayksikkönä toimivaa ns. Karhu-ryhmästä.  

Sopimuksen mukaisessa yhteistyössä on kyse poliisin kansainvälisestä oikeus- ja virka-avusta, josta säädetään poliisilain 9 luvun 9 §:ssä. Annettava virka-apu on kuitenkin eri tyyppistä kuin esimerkiksi Prüm-operaatiot, joita suunnitellaan etukäteen. Sopimuksen mukaisissa tehtävissä on kyse kiireellisistä toimenpiteistä, joita suoritetaan vieraan valtion alueella ja pääsääntöisesti vieraan valtion viranomaisten pyynnöstä. Tehtävä päättyy, kun kyseisen valtion viranomaiset saapuvat paikalle ja ottavat tilanteen hoidettavaksi. Kyse on samanlaisista hälytystehtävistä, joita poliisit jo nyt suorittavat sekä Suomessa että Ruotsissa mutta sopimuksen mukaisessa toiminnassa poliisit toimisivat toisen valtion alueella. Siltä osin kuin soveltamisalaan kuuluisi rikosten selvittäminen (esitutkintavaihe), kyse olisi Suomessa kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa, josta säädetään kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetussa laissa (4/1994). EU:n jäsenvaltioiden ja siten myös Ruotsin osalta merkittävä sääntely kansainvälisessä rikosoikeusavussa sisältyy rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevaan direktiiviin 2014/41/EU, joka on Suomessa pantu täytäntöön rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annetulla lailla (430/2017). Tavanomaista on, että kansainvälistä rikosoikeusapua koskeva sääntely on erillistä muusta poliisin toimintaa koskevasta sääntelystä.  

2. artikla . Keskusviranomaiset, toimivaltaiset virkamiehet ja paikalliset yhteyspisteet. 

Artiklan 1 kohdan mukaan Suomessa keskusviranomaisena toimii Poliisihallitus ja Ruotsissa Polismyndigheten.  

Artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaisia virkamiehiä ovat Suomessa Suomen poliisin poliisivirkamiehet ja Ruotsissa Polismyndighetenin poliisivirkamiehet.  

Poliisilain 1 luvun 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on huolehtia myös tehtäviinsä kuuluvasta kansainvälisestä yhteistyöstä. Poliisilain 9 luvun 9 §:n mukaan poliisin antamasta oikeus- ja virka-avusta vieraan valtion poliisille ja poliisin siltä saamasta oikeus- ja virka-avusta sekä vieraan valtion poliisimiehen oikeudesta käyttää suomalaisen poliisimiehen toimivaltuuksia on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa sovitaan.  

Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virkamieslain mukaisen työnjohto- ja valvontaoikeuden puitteissa virasto voi määrätä virkamiehen hoitamaan virkatehtäviään virkamatkalle, joka voi olla kotimaan tai ulkomaan virkamatka. Virkamieslain työnjohto- ja valvontaoikeus ulottuu siten myös Suomen rajojen ulkopuolelle siinä mielessä, että virkamies voidaan määrätä hoitamaan tehtäviään ulkomailla. Työnantajan työnjohto- ja valvonta-oikeutta voi rajoittaa esimerkiksi virkamiehen osaaminen: työnantaja ei voi osoittaa virkamiehelle tehtäviä, joita virkamies ei kokemuksensa ja koulutuksensa puolesta osaa. Nykyisin poliisin kansainvälisiin tehtäviin lähetetään ensisijaisesti näihin tehtäviin ilmoittautuneita poliisimiehiä, joilla on muun muassa tehtävien edellyttämä kielitaito ja muut taidot. Poliisimiehet voivat työskennellä eri puolilla Suomea. Kyse on käytännössä tehtävistä, jotka on suunniteltu ja joihin on varauduttu etukäteen. Sopimuksen mukaisissa tilanteissa tehtävää ei voi etukäteen suunnitella, sillä kyse on aina kiiretilanteesta. Vastaavat tehtävät Suomen puolella kuuluvat poliisin tavanomaisiin hälytystehtäviin. Jo tällä hetkellä on voimassa muun muassa Schengenin säännöstö, jonka nojalla poliisimies voi jatkaa takaa-ajoa valtakunnan rajan yli. Esityksellä ei kuitenkaan ehdoteta muutoksia siihen, miten poliisissa järjestetään kansainvälisten tehtävien hoitaminen ja niihin osallistuvien henkilöiden valinta. 

Sopimusta sovelletaan Lapin poliisilaitoksen toimialueella. Siten yhteistyöhön osallistuisivat useimmiten Lapin poliisilaitoksen ennalta suostumuksensa antaneet poliisivaltuuksilla toimivat poliisimiehet. Poliisimiehet ovat virkamatkalla tehdessään sopimuksen mukaisia tehtäviä Ruotsin alueella. Virkamatkaan sovelletaan valtion virka- ja työehtosopimusta matkakustannusten korvaamisesta. 

Artiklan 3 kohdasta seuraa, että Poliisihallitus sopimuksen tarkoittamana keskusviranomaisena nimeäisi työjärjestystään noudattaen paikallisen yhteyspisteen sopimuksen 3 ja 4 artiklassa määriteltyjä kiireellisiä toimenpiteitä varten. Suomessa paikallinen yhteyspiste olisi poliisin pohjoisen johtokeskusalueen johtokeskus Oulussa. Johtokeskus vastaa Lapin poliisilaitoksen yleisjohdosta ympärivuorokautisesti. Ruotsissa Polismyndighet nimeää vastaavasti Ruotsin paikallisen yhteyspisteen. Keskusviranomaiset antavat toisilleen tiedot paikallisista yhteyspisteistä. 

3. artikla.Pyynnöstä toteutettavat kiireelliset toimenpiteet . Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolen toimivaltaiset virkamiehet voivat vastaanottavan osapuolen paikallisen yhteyspisteen pyynnöstä ylittää rajan ja toteuttaa tarvittavat väliaikaiset toimenpiteet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten ehkäisemiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi.  

Artiklan 2 kohdan mukaan tällainen pyyntö voidaan esittää, jos raja-alueella tarvitaan kiireellistä apua toimiin ryhtymiseksi sellaisten vakavien rikosten torjumiseksi, joihin liittyy ihmisten elämän, terveyden tai ruumiillisen koskemattomuuden vaarantuminen. Kohta sisältää tällaisista rikoksista luettelon, joka ei ole tyhjentävä. Aina ei tehtävän käynnistyessä tiedetä, mihin tilanne voi johtaa. Olennaista on arvio siitä, että tilanne on kiireellinen ja että siihen liittyy ihmisten hengen, terveyden tai fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Sopimuksen mukaista apua voidaan pyytää näiden edellytysten täyttyessä.  

Artiklan 3 kohdan mukaan pyyntö voidaan esittää suullisesti tai kirjallisesti käyttäen kaikkia käytettävissä olevia teknisiä keinoja, ja siinä on mahdollisuuksien mukaan täsmennettävä toteutettavat väliaikaiset toimenpiteet. Pyynnön vastaanottaneen osapuolen paikallinen yhteyspiste voi hyväksyä tai evätä pyynnön tai, jos mahdollista, ehdottaa toisenlaista apua.  

Artiklan 4 kohdan mukaan, jos pyyntö hyväksytään, vastaanottavan osapuolen on viipymättä toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen tilanteen, joka on pyynnön perusteena, ja ottaakseen operaation vastuulleen.  

Artiklan 5 kohdan mukaan rajan ylittävät toimivaltaiset virkamiehet voivat toimia yksin, kunnes vastaanottavan osapuolen virkamiehet saapuvat. Tämän jälkeen he voivat avustaa vastaanottavan osapuolen virkamiehiä heidän johdollaan ja pääsääntöisesti heidän ollessaan läsnä. Rajan ylittäneiden toimivaltaisten virkamiesten on mahdollisimman pian raportoitava toteuttamistaan väliaikaisista toimenpiteistä.  

Esimerkiksi Prüm-päätöksen mukainen yhteistyö käynnistyy siten, että toisen jäsenvaltion tekemä pyyntö yhteisen operaation toteuttamiseksi Suomessa toimitetaan Viestiliikennekeskukseen (KRP). Viestiliikennekeskus välittää saapuneen pyynnön Poliisihallitukselle pyynnön täytäntöönpanon edellytysten arviointia varten ja ilmoittaa pyynnöstä sille poliisiyksikölle, jonka toimialuetta pyyntö ensisijaisesti koskee. Poliisiyksikkö arvioi osallistumismahdollisuudet ottaen huomioon resurssitilanne ja pyydettävän avun tarve, ja ilmoittaa kantansa Poliisihallitukselle. Keskusrikospoliisi varmistaa, että Suomeen saapuva ja Suomesta lähtevä pyyntö tai pyyntöön annettu vastaus toimitetaan vastaanottajalle. Sopimukseen kirjataan operaation toteuttamisen kannalta keskeiset seikat.  

Poliisiyhteistyösopimuksen mukainen yhteistyö käynnistyisi siten, että poliisin pohjoisen johtokeskusalueen johtokeskuksen yleisjohtaja päättäisi sopimuksen 3 artiklan mukaisen pyynnön tekemisestä Ruotsille ja vastauksesta Ruotsin tekemään pyyntöön. Yleisjohtaja ilmoittaisi tehdystä päätöksestä ja annetusta avusta Poliisihallituksen johtovalmiudessa olevalle poliisimiehelle, joka voisi tarvittaessa ottaa asian päätettäväkseen. Menettelystä päätettäisiin Poliisihallituksen työjärjestyksen mukaisesti. Poliisista annetun valtioneuvoston asetuksen (1080/2013) 8 §:n mukaan Poliisihallituksen johtovalmiuteen määrätty päällystöön kuuluva poliisimies johtaa Poliisihallituksen johdettavaksi otettua poliisitoimintaa, kunnes johtosuhteista toisin määrätään. 

Sopimuksen 3 ja jäljempänä selostettavassa 4 artiklassa määrätään, että toisen osapuolen viranomaiset hoitavat tilannetta, kunnes isäntävaltion viranomaiset ehtivät paikalle. Sopimuksen 3 artiklan mukaan kyse olisi väliaikaisista toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten ehkäisemiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi. Kyse olisi tuolloin rikospaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä tapahtuvista kiireellisistä toimenpiteistä. Näihin kuuluisivat välttämättömät toimenpiteet, jotta rikos saadaan estettyä tai sen seuraukset minimoitua. Sääntely mahdollistaa pakkokeinolain mukaisten pakkokeinojen käytön, esimerkiksi kiinniottamisen. Sopimuksen 3 artiklan mukaan pyynnön esittää se osapuoli, joka haluaa toisen osapuolen virkamiesten saapuvan alueelleen. Lisäksi pyynnön saaneella osapuolella on aina mahdollisuus kieltäytyä pyynnöstä.  

Lakiin esitetään otettavaksi säännös siitä, mitä toimivaltuuksia ruotsalaisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi rikosten ennalta estämiseksi ja torjumiseksi Suomessa.  

4. Artikla . Pyytämättä toteutettavat kiireelliset toimenpiteet . Artiklan 1 kohdan mukaan kiireellisissä tilanteissa osapuolen toimivaltaiset virkamiehet voivat ilman vastaanottavan osapuolen pyyntöä ylittää rajan ja toteuttaa raja-alueella kaikki tarvittavat väliaikaiset toimenpiteet yksilöiden henkeä, terveyttä tai fyysistä koskemattomuutta uhkaavan välittömän vaaran välttämiseksi. Virkamiehet voivat ylittää rajan ja ryhtyä toimenpiteisiin vain, jos on riski, että vaara toteutuu ennen kuin vastaanottavan osapuolen virkamiehet saapuvat ja toimivat.  

Artiklan 2 kohdan mukaan rajan ylittävien toimivaltaisten virkamiesten on ilmoitettava asiasta viipymättä vastaanottavan osapuolen paikalliselle yhteyspisteelle. Vastaanottavan osapuolen on vahvistettava ilmoituksen vastaanottaminen ja toteutettava viipymättä tarvittavat toimenpiteet vaaran välttämiseksi ja operaation johtamiseksi. 

Artiklan 3 kohdan mukaan rajan ylittävät toimivaltaiset virkamiehet voivat toimia yksin, kunnes vastaanottavan osapuolen virkamiehet saapuvat. Tämän jälkeen he voivat avustaa vastaanottavan osapuolen virkamiehiä heidän johdollaan ja pääsääntöisesti heidän ollessaan läsnä. Rajat ylittäneiden virkamiesten on mahdollisimman pian raportoitava toteuttamistaan väliaikaisista toimenpiteistä.  

Sopimuksen 4 artikla tulee käytännössä sovellettavaksi silloin, kun toimivaltainen viranomainen näkee sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan tilanteen. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi Tornion Rajalla-kauppakeskuksen piha-alueella, jossa Ruotsin puolella liikkuva teräaseella varustautunut henkilö uhkailisi ihmisiä. Suomen poliisipartio havaitsisi tapahtuneen, ottaisi henkilön kiinni ja ilmoittaisi siitä Ruotsin poliisille toimenpiteitä varten sekä pohjoisen johtokeskusalueen johtokeskuksen yleisjohtajalle. Yleisjohtaja ilmoittaisi asian edelleen Poliisihallituksen johtovalmiudessa olevalle. Lisäksi yleisjohtaja ilmoittaisi asiasta Ruotsin poliisille, jos tehtävän suorittanut poliisipartio ei olisi sitä jo ennättänyt tehdä. Artikla voisi tulla sovellettavaksi myös silloin, kun Suomen poliisille kerrottaisiin vakavasta tilanteesta Ruotsin puolella rajaa ja poliisi olisi lähellä tapahtumapaikkaa. 

Sopimuksen 4 artikla laadittiin pitkälti samanlaiseksi kuin Prümin sopimuksen 25 artikla, joka sisältää määräyksen toimenpiteistä välittömän vaaran uhatessa. Prümin sopimuksen perustelukappaleiden mukaan sen soveltamisala olisi rikostorjunta, joten sen sääntely ei kata esitutkintavaihetta. Prümin sopimuksen voimaansaattamislain (277/2007) 4 §:ssä tarkennetaan välittömässä vaaratilanteessa toimivan toisen valtion virkamiehen toimivaltaa. Pykälän mukaan sopimuksen 25 artiklan nojalla välittömässä vaaratilanteessa Suomen alueella rajan läheisyydessä toimivalla toisen valtion toimivaltaisella virkamiehellä on oikeus käyttää sellaisia poliisilain 2 luvussa säädettyjä valtuuksia, joiden kiireellinen käyttäminen on välttämätöntä henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Edellytyksenä on lisäksi, että suomalainen toimivaltainen virkamies ei voi välittömästi käyttää valtuuksia.  

Poliisiyhteistyösopimuksen 4 artikla täydentää 3 artiklaa. Rajan ylittävät virkamiehet eivät jatka oman valtionsa alueella alkanutta toimintaa, vaan kyse on avun tarpeesta vastaanottavassa valtiossa. 

5 artikla.Valtionrajat ylittävä valvonta ja välitön taka-ajo . Artiklan mukaan Schengenin säännöstön säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan rajat ylittävään valvontaan ja takaa-ajoon. Artiklassa selvennetään, että maarajat ylittävä takaa-ajo tarkoittaa myös takaa-ajoa joki- ja järvirajojen yli.  

Schengenin yleissopimuksen 40 ja 41 artiklan määräyksiä rajat ylittävästä valvonnasta ja välittämästä takaa-ajosta on selvitetty edellä asian taustaa ja valmistelua koskevassa jaksossa.  

6 artikla . Johtaminen ja toimivaltuudet . Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen nojalla toisen osapuolen alueella toimivien toimivaltaisten virkamiesten on toimittava vastaanottavan osapuolen lainsäädännön mukaisesti ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisten valtuuksiensa rajoissa. Heidän tulee noudattaa vastaanottavan osapuolen paikallisen yhteyspisteen tai paikan päällä komennossa olevien poliisien antamia ohjeita, jos tällaisia ohjeita on saatavilla. Vastaanottava osapuoli vastaa virkamiesten toimista. Kohdassa noudatetaan samoja periaatteita kuin Schengenin sopimuksen ja Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan (35/2014) määräyksissä aluevaltion lainsäädännön noudattamisesta. Myös Prüm-päätös ja ATLAS-päätös edellyttävät tätä. Lisäksi virkamiesten on toimittava myös kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.  

Kohdassa asetetaan osapuolen virkamiehille velvoite noudattaa vastaanottavan osapuolen lainsäädäntöä lähettävän osapuolen mukaisten valtuuksien rajoissa. Kohdassa ei määrätä toimivaltuuksien sisällöstä, joka määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaan tai siitä, että toisen osapuolen poliisimies olisi toisen osapuolen lainsäädännössä tarkoitettu poliisimies. Näin ollen toimivaltuuksista tulee säätää kansallisessa lainsäädännössä erikseen. 

Sopimuksen mukaisessa yhteistyössä on kyse poliisilain 9 luvun 9 §:ssä säädetystä kansainvälisestä oikeus- ja virka-avusta. Pykälän mukaan poliisin antamasta oikeus- ja virka-avusta vieraan valtion poliisille ja poliisin siltä saamasta oikeus- ja virka-avusta sekä vieraan valtion poliisimiehen oikeudesta käyttää suomalaisen poliisimiehen toimivaltuuksia on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa sovitaan. Sopimuksessa on sovittu voimakeinojen käytöstä mutta ei muuten erikseen poliisin toimivaltuuksista. Poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 15 a §:n mukaan poliisimiehellä on kansainvälisiä tehtäviä suorittaessaan poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Suomen lähettämä poliisimies voisi siis käyttää niitä toimivaltuuksia, joihin hän on saanut koulutuksen. 

Artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaisilla virkamiehillä on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisten valtuuksiensa rajoissa sama oikeus käyttää voimakeinoja kuin vastaanottavan osapuolen virkamiehillä.  

Poliisilain 2 luvun 17 §:ssä säädetään voimakeinojen käytöstä. Poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi, kiinniottamisen toimittamiseksi, vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi, esteen poistamiseksi, miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Poliisimiehellä on virantoimituksessa lisäksi oikeus hätävarjeluun siten kuin rikoslain 4 luvun 4 §:ssä säädetään. Tällaisessa hätävarjelussa poliisimies toimii virkavastuulla. Arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta on otettava huomioon poliisimiehelle koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella asetettavat vaatimukset. Sillä, joka poliisimiehen pyynnöstä tai tämän suostumuksella tilapäisesti avustaa poliisimiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen apuun voimakeinojen käytössä erittäin tärkeän ja kiireellisen poliisin virkatehtävän suorittamisessa, on oikeus poliisimiehen ohjauksessa sellaisten voimakeinojen käyttämiseen, joihin poliisimies toimivaltansa nojalla hänet valtuuttaa. 

Suomessa toimiva ruotsalainen poliisimies on oikeutettu käyttämään voimakeinoja enintään edellä mainitun mukaisesti. 

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 a §:n 2 momentin mukaan poliisimiehellä on kansainvälisiä tehtäviä suorittaessaan poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Poliisimiehen toimivaltuudet eivät kuitenkaan voi ylittää niitä toimivaltuuksia, jotka Ruotsin valtio hänelle antaa. Virkamiehen toimivaltuudet toisen osapuolen alueella määräytyvät siten sen osapuolen lainsäädännön mukaan, jonka lainsäädäntö rajoittaa eniten niiden käyttöä. Tämä vastaa poliisilain 9 luvun 9 e §:n säännöstä poliisimiehen toimivaltuuksista kansainvälisen avun tilanteessa.  

Pakkokeinojen osalta kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 ja 23 § sisältää edellytykset niiden käytölle vieraan valtion viranomaisen tekemän oikeusapupyynnön perusteella. Periaatteena on, että pakkokeinoja ei saa käyttää, jos se ei Suomen lain mukaan ole sallittua, jos pyynnön perusteena oleva teko on tehty Suomessa vastaavissa olosuhteissa. Säännökset ovat sopusoinnussa artiklan periaatteiden kanssa.  

Lakiin esitetään otettavaksi säännös siitä, mitä pakkokeinoja ruotsalaiset poliisimiehet ovat oikeutettuja Suomen alueella käyttämään.  

Sopimuksessa ei ole määräyksiä työtapaturmista ja niiden korvaamisesta. Tämän johdosta lakiin esitetään säännöstä siitä, että suomalaiselle poliisimiehelle Ruotsin puolella sattuneen työtapaturman korvaamisesta säädetään työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015). Sovellettava laki olisi sama kuin kansallisissa tehtävissä. 

7. artikla.Aseet, ammukset ja muut varusteet . Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen nojalla toisen osapuolen alueella toimivat toimivaltaiset virkamiehet voivat käyttää kansallisia univormujaan. He voivat kantaa sellaisia aseita, ammuksia ja varusteita kuin lähettävän osapuolen kansallisen lainsäädännön mukaan on sallittua. Vastaanottava osapuoli voi kieltää lähettävän osapuolen virkamiehiä kuljettamasta tiettyjä aseita, ammuksia ja varusteita alueellaan.  

Artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaisilla virkamiehillä on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisten valtuuksiensa rajoissa sama oikeus käyttää aseita, ammuksia ja varusteita kuin vastaanottavan osapuolen virkamiehillä.  

Ampuma-aselain 17 §:ssä säädetään lain soveltamisalaa koskevista poikkeuksista. Pykälään esitetään lisättäväksi poliisiyhteistyösopimus. Esityksen mukaan ampuma-aselakia ei sovellettaisi sopimuksen nojalla Suomen alueella toimiville toisen jäsenvaltion toimivaltaisille virkamiehille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta eikä niiden hallussapitoa. 

Artiklan 3 kohdan mukaan, jos osapuolen toimivaltaiset virkamiehet käyttävät sopimuksen nojalla toisen osapuolen alueella ajoneuvoja, heihin sovelletaan samoja tieliikennesääntöjä kuin vastaanottavan osapuolen virkamiehiin, mukaan lukien ajo- ja erityisoikeudet. Tieliikennelain (729/2028) 184 §:ssä säädetään poikkeuksesta velvollisuuteen noudattaa liikennesääntöjä, liikenteenohjauslaitteita ja ajoneuvon käyttöä koskevia säännöksiä muun muassa poliisitehtävää suoritettaessa. 

Poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetään ampuma-aseen käytöstä. Ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi. Ampuma-asetta ei saa käyttää väkijoukon hajottamiseksi, ellei ampuma-aseessa käytetä kaasupatruunoita tai muita vastaavia ammuksia niistä erikseen annettujen määräysten mukaisesti.  

Pakkokeinolain 2 luvun 3 §:ssä säädetään voimakeinojen käytöstä. Rikoslain 4 luvun 4 §:ssä säädetään hätävarjelusta ja 6 §:ssä voimakeinojen käytöstä. 

Rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun lain 17 §:n 3 momentin mukaan Suomen alueella laissa tarkemmin säädellyin tavoin toimivalle toisen Euroopan unionin jäsenvaltion virkamiehelle voidaan antaa oikeus käyttää asetta, jos se on välttämätöntä suoritettavan toiminnan luonteen vuoksi. Asetta on oikeus käyttää vain rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaisessa hätävarjelutilanteessa.  

Poliisilain 2 luvun 22 §:n mukaan Schengenin yleissopimuksen 41 artiklassa tarkoitetulla Schengenin säännöstöä soveltavan valtion toimivaltaisella virkamiehellä on oikeus maansa alueella verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän takaa-ajoon Suomen alueella samoin kuin kiinniottoon ja turvallisuustarkastukseen Suomen alueella siten kuin Suomea velvoittavassa Schengenin säännöstössä määrätään. Edelleen pykälän mukaan oikeus voimakeinoin tapahtuvaan verekseltä tavatun tai pakenevan kiinniottoon on kuitenkin vain, jos kiinni otettava vastarintaa tekemällä koettaa välttää kiinnijoutumisen eikä suomalaisen toimivaltaisen virkamiehen apua kiinniottoon ole viipymättä saatavilla. Lisäksi voimakeinojen käytön edellytyksistä ja käytöstä on voimassa, mitä muualla poliisilaissa ja rikoslaissa säädetään. 

Poliisiyhteistyösopimuksessa voimakeinojen käyttöä ei ole rajoitettu hätävarjelutilanteeseen. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat kiireelliset tilanteet ovat tyypillisesti sellaisia, joissa voimakeinojen käyttöön voidaan joutua turvautumaan. Kyse on kiireellisistä tilanteista, joissa tavoite on sellaisen vakavan rikoksen torjuminen, johon liittyy ihmisen henkeä, terveyttä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vaara. Vieraan valtion virkamiehillä tulee tällöin olla oikeus voimakeinojen, mukaan lukien aseen käyttöön.  

8. artikla.Koulutus. Artikla sisältää yhteistyöhön osallistuvien virkamiesten koulutusta koskevia määräyksiä. Kummankin osapuolen vastuulla on varmistaa omien toimivaltaisten virkamiestensä osalta, että yhteistyöhön osallistuvilla virkamiehillä on tehtävään tarvittavat taidot, tiedot ja varusteet. Osapuolet toimivat yhteistyössä sovittaakseen yhteen ja järjestääkseen yhteistä koulutusta mahdollisuuksien mukaan.  

Työnantaja vastaa siitä, että yhteistyöhön osallistuvilla poliisimiehillä on riittävät tiedot ja taidot tehtävien suorittamiseksi. Koska kyse on perusoikeusherkästä toiminnasta, riittävä koulutus on ehdoton edellytys toiminnan aloittamiselle. Koulutuksen tulee sisältää erityisesti Suomen ja Ruotsin lainsäädäntöön perehtymistä sekä kielikoulutusta.  

9. artikla . Rikosoikeudellinen vastuu . Artikla sisältää velvoitteen, jonka mukaan toisen osapuolen alueella toimivaa toimivaltaista virkamiestä kohdellaan niin hänen siellä tekemiensä kuin häneen siellä kohdistuneidenkin rikosten osalta samalla tavoin kuin isäntäosapuolen virkamiehiä, kuitenkin samalla muut osapuolia sitovat sopimukset huomioon ottaen.  

Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan rikoslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan Suomen lakia. Tämä koskee myös ulkomaalaisen Suomessa tekemäksi epäiltyjä rikoksia. Tarkempia säännöksiä on kuitenkin siitä, milloin ulkomainen virkamies voi syyllistyä rikoslain 40 luvussa rangaistaviksi säädettyihin virkarikoksiin. Rikoslain 40 luvun 11 §:n 4 kohdan mukaan ulkomaisella virkamiehellä tarkoitetaan henkilöä, joka hoitaa julkista tehtävää vieraan valtion puolesta. Rikoslain 40 luvun 12 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaiseen virkamieheen sovelletaan, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta, sen luvun 1−3 ja 14 §:ää ja saman momentin 2 kohdan mukaan 5 ja 7−10 §:ää, jos ulkomainen virkamies toimii Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtävissä tai rikosten ennalta estämistehtävissä ja esitutkintatehtävissä. Kohdissa viitataan kattavasti rikoslain 40 luvun rangaistussäännöksiin, jotka voivat tulla sovellettavaksi myös poliisiyhteistyösopimuksen mukaisesti Suomessa toimivaan ruotsalaiseen virkamieheen. Suomessa tehtyjen ja rikoslaissa rangaistaviksi säädettyjen rikosten kohteina voivat olla myös ulkomaiset virkamiehet. Rikoslaissa on tarkempia säännöksiä siitä, milloin ulkomainen virkamies voi olla rikoslain 16 luvussa rangaistavaksi säädetyn viranomaista vastaan tehdyn rikoksen kohteena. Mainitun luvun 20 §:n 1 ja 2 momentin mukaan sovellettaessa luvun 1−3 tai 9 §:ää teon kohteena olevaan virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu sellainen ulkomainen virkamies, joka toimii Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtävissä tai rikoksen ennalta estämistehtävissä tai esitutkintatehtävissä. Rikoslain 16 luvun 20 §:n 3 momentin mukaan sovellettaessa sen luvun 13 ja 14 §:ää rikollisen teon kohteena olevaan virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu ulkomainen virkamies. Rikoslain 16 luvun 20 §:n 1−3 momentissa viitataan sen luvun rangaistussäännöksiin, jotka koskevat virkamiehen väkivaltaista vastustamista, virkamiehen vastustamista, haitantekoa virkamiehelle, virkavallan anastusta, lahjuksen antamista ja törkeää lahjuksen antamista ja jotka luvun rangaistussäännöksistä ovat merkityksellisiä juuri nyt kysymyksessä olevassa rajat ylittävässä toiminnassa.  

Ulkomaiseen virkamieheen kohdistunutta rikosta koskeva erityissäännös on lisäksi rikoslain 21 luvun 18 §:ssä. Sen mukaan sovellettaessa luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohtaa rikollisen teon kohteena olevaan virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu sellainen ulkomainen virkamies, joka toimii Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkkailu-, takaa-ajo- tai esitutkintatehtävissä. Viitatun kohdan mukaan tekijä tuomitaan murhasta, jos tappo tehdään tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi ja jos rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. 

Suomen rikoslainsäädännössä ei ole säännöksiä, jotka estäisivät suomalaisen virkamiehen Ruotsissa tekemäksi epäillyn rikoksen käsittelemisen Ruotsin rikoslainsäädännön mukaisesti niin hänen ollessaan rikoksesta epäilty kuin rikoksen kohdekin.  

Poliisin toimenpiteet ovat suurelta osin sellaisia, joihin ei ole mahdollista hakea muutosta valittamalla tai muita muutoksenhakukeinoja käyttäen. Poliisitoimet kohdistuvat usein yksityisiin näiden toimintaa rajoittavina tai estävinä. Poliisin toiminnasta voidaan kannella ylimmille laillisuusvalvojille (valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies) sekä poliisiorganisaation sisäisesti poliisilaitoksille tai Poliisihallitukselle.  

Vieraan valtion viranomaisten on mahdollista jo nyt toimia ja käyttää julkista valtaa Suomen alueella, siten kun niistä on erikseen säädetty ja sovittu vieraan valtion kanssa. Laillisuusvalvonnassa ei juurikaan ole käsitelty sellaisia kanteluasioita, joissa arviointi olisi kohdistunut Suomen alueella toimivaan ulkomaiseen poliisimieheen. Poliisiyhteistyösopimuksen 6 artiklan mukaan isäntäosapuoli on vastuussa vieraan valtion virkamiesten toiminnasta. Kansalaisten oikeusturvan kannalta olisi yksinkertaisinta, että ruotsalaisen poliisimiehen toiminnasta voisi kannella samalla tavalla kuin suomalaisen poliisin toiminnasta. Tällöin perusteltua olisi, että näihin tilanteisiin liittyvät kantelut käsiteltäisiin Suomessa lähtökohtaisesti ylimpien laillisuusvalvojien toimesta. Ruotsin lainsäädännön mukaan Ruotsin oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat oikeutettuja valvomaan ruotsalaisia poliisimiehiä näiden toimiessa myös ulkomailla. Maiden viranomaisten välinen yhteistyö kanteluasian käsittelyssä olisi tärkeätä.  

Ylimmillä laillisuusvalvojilla on valvontatehtävissään oikeus, mahdollisten salassapitomääräysten estämättä, saada tietoja ja asiakirjoja, jotka ovat tarpeen asian selvittämiseksi (laki valtioneuvoston oikeuskanslerista, 193/2000, 9 § ja laki eduskunnan oikeusasiamiehestä, 197/2002, 6 §). Sellaisia ovat esimerkiksi hälytysilmoitukset, rikosilmoitukset ja kuulustelukertomukset poliisia koskevissa vireillä olevissa asioissa. Koska valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat erityissyyttäjiä virkarikosasioissa, heillä on myös syyttäjille kuuluvat toimivaltuudet. 

Laillisuusvalvojien oikeuteen saada muilta viranomaisilta virka-apua liittyy myös se, että laillisuusvalvojat voivat määrätä poliisin suorittamaan esitutkinnan asiassa tai, jos esitutkinnan toimittamiskynnys ei ole ylittynyt, poliisilain 6 luvussa säännellyn poliisitutkinnan (laki valtioneuvoston oikeuskanslerista 5 a § ja laki eduskunnan oikeusasiamiehestä 8 §). 

Virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä saattaa virkamiehelle aiheutua rikosoikeudellinen vastuu, kurinpidollinen vastuu ja vahingonkorvausvastuu. Tämä koskee yhtä lailla poliisilain mukaisten toimivaltuuksien käyttöä kuin myös pakkokeinolain mukaisten toimivaltuuksien käyttöä.  

10. artikla . Palvelussuhde ja kurinpidollinen vastuu . Artiklan mukaan toimivaltaisiin virkamiehiin, jotka toimivat toisen osapuolen alueella poliisiyhteistyösopimuksen perusteella, sovelletaan etenkin kurinpitosääntöjen osalta heidän omassa valtiossaan sovellettavaa työlainsäädäntöä. Yhteistyöhön osallistuvien virkamiesten oman valtion viranomaiset tekevät päätökset näihin virkamiehiin liittyvästä kurinpidollisesta vastuusta.  

Valtion virkamieslaissa säädetään yleisistä virkamiesoikeudellisista seuraamuksista, jos virkamies menettelee virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai laiminlyö niitä. Lain 24 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Kysymyksessä ei ole varsinainen kurinpitoseuraamus, eikä sitä merkitä nimikirjaan. Jos virkamies uudelleen rikkoo tai laiminlyö virkavelvollisuuksiaan, aikaisempi varoitus voidaan ottaa huomioon harkittaessa irtisanomista tai virkasuhteen purkamista.  

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:ssä säädetään poliisimiestä koskevasta kurinpitorangaistuksesta. Pykälän mukaan poliisimiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei varoitusta ole pidettävä riittävänä.  

11. artikla . Siviilioikeudellinen vastuu . Artiklan 1 kohdan mukaan, jos toimivaltaiset virkamiehet toimivat toisen osapuolen alueella tämän sopimuksen nojalla, heidän valtionsa on vastuussa heidän toimintansa aikana aiheuttamistaan vahingoista sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella he toimivat.  

Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolen, jonka alueella vahinko on aiheutunut, on korvattava vahinko omien virkamiestensä aiheuttamiin vahinkoihin sovellettavien edellytysten mukaisesti.  

Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolen, jonka toimivaltaiset virkamiehet ovat aiheuttaneet vahinkoa toisen osapuolen alueella olevalle henkilölle, on korvattava toiselle osapuolelle täysimääräisesti toisen osapuolen uhrille tai korvaukseen oikeutetuille maksamat korvausmäärät.  

Artiklasta seuraa, että Suomen valtio on vastuussa suomalaisten poliisimiesten Ruotsin alueella aiheuttamista vahingoista Ruotsin lainsäädännön mukaisesti ja vastaavasti Ruotsin valtio on vastuussa ruotsalaisten toimivaltaisten viranomaisten Suomen alueella aiheuttamista vahingoista Suomen lainsäädännön mukaisesti. Poliisilain 8 luvussa säädetään vahingonkorvauksesta. Virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä tai laiminlyönnistä aiheutuvasta vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). 

Artiklan määräykset vastaavat toisen lisäpöytäkirjan 22 artiklan määräyksiä sekä periaatteiltaan kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 25 b §:n sisältöä.  

12. artikla . Kulut . Artiklan mukaan kumpikin osapuoli vastaa toimintakuluista, jotka sen toimivaltaisille virkamiehille aiheutuu poliisiyhteistyösopimuksen täytäntöönpanosta. Osapuolet voivat sopia myös muunlaisesta järjestelystä.  

13. − 17. artikla . Riitojen ratkaiseminen, sopimuksen muuttaminen, suhde muihin kansainvälisiin sopimuksiin, sopimuksen irtisanominen ja voimaantulo . Artiklat sisältävät valtiosopimuksen tavanomaiset loppumääräykset sekä määräyksen sopimuksen täytäntöönpanon ja soveltamisen arvioinnista.  

7  Lakiehdotusten säännöskohtaiset perustelut

8  Voimaantulo

Poliisiyhteistyösopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on vastaanotettu jälkimmäinen osapuolten keskenään diplomaattiteitse vaihtamista ilmoituksista, joilla ilmoitetaan, että tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansalliset oikeudelliset vaatimukset on täytetty. 

Poliisiyhteistyösopimuksen voimaansaattamislaki ja laki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta ovat tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kun sopimus tulee voimaan.  

9  Toimeenpano ja seuranta

Poliisiyhteistyösopimuksen 18 artikla sisältää määräyksen sopimuksen arvioinnista. Sen mukaan osapuolten keskusviranomaiset keskustelevat vuosittain sopimuksen perusteella toteutetuista toimenpiteistä. Viimeistään kahden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta osapuolet arvioivat sen täytäntöönpanoa ja soveltamista ja harkitsevat, onko sopimusta tarpeen muuttaa. 

10  Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys