3.1  RED II -direktiivi

Määritelmät 

Artiklaan 2 on lisätty lukuisia uusia määritelmiä sekä muutettu nykyistä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määritelmän sisältöä. Muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden (renewable fuels of non-biological origin, jäljempänä RFNBO-polttoaineet) määritelmää laajennetaan koskemaan kaikkia RFNBO-polttoaineita riippumatta niiden käyttökohteesta. 

Uusista määritelmistä mainittakoon korkealaatuisen ainespuun (quality roundwood) määritelmä, jolla tarkoitetaan hakattua tai muuten korjattua ainespuuta, jonka ominaisuudet, kuten puulaji, mitat, suoruus ja oksaisuus, tekevät siitä teolliseen käyttöön soveltuvan siten, kuin se on jäsenvaltiossa määritelty ja asianmukaisesti perusteltu olennaisten metsäolosuhteiden mukaisesti. Määritelmä ei koske esikaupallisissa harvennuksissa tai metsäpalojen, tuholaisten, tautien tai abioottisten tekijöiden seurauksena korjattuja puita. 

Lisäksi määritelmiin on lisätty plantaasimetsän (plantation forest) ja istutusmetsän (planted forest) määritelmät. Plantaasimetsällä tarkoitetaan tehokkaasti hoidettua istutusmetsää, joka täyttää istutusvaiheessa ja uudistuskypsänä seuraavat kriteerit: yksi tai kaksi puulajia, tasainen ikäjakauma ja säännöllinen tilajärjestys. Plantaasimetsät sisältävät lyhytkiertoiset puuviljelmät puun, puukuitujen ja energian tuottamiseen. Plantaasimetsät eivät sisällä metsiä, jotka on istutettu suojelua tai ekosysteemin ennallistamista varten eikä metsiä, jotka uudistuskypsinä muistuttavat tai tulevat muistuttamaan luontaisesti syntyneitä metsiä. Istutusmetsällä puolestaan tarkoitetaan metsää, joka koostuu pääasiallisesti istutetuista ja/tai kylvetyistä puista edellyttäen, että istutettu tai kylvetty puusto muodostaa yli 50 prosenttia puustosta, kun metsä saavuttaa uudistuskypsyyden. Määritelmä sisältää vesasyntyiset metsät, jotka on alun perin istutettu tai kylvetty. 

Lisäksi direktiiviehdotukseen on lisätty uusiutuvien polttoaineiden (renewable fuels) määritelmä. Uusiutuvilla polttoaineilla tarkoitetaan biopolttoaineita, bionesteitä, biomassapolttoaineita ja RFNBO-polttoaineita.  

Muut määritelmät liittyvät lähinnä järjestelmäintegraatioon, joiden osalta viitataan asianmukaisiin muihin EU-direktiiveihin.  

Sitova unionin yleistavoite vuodelle 2030 

Muutosehdotuksessa unionin yhteistä uusiutuvan energian tavoitetta nostetaan 32 prosentista 40 prosenttiin. Samalla alkuperäiseen direktiiviin sisällytetty tarkastuspiste vuodelle 2023 poistettaisiin. Jäsenvaltiot asettaisivat jatkossakin omat tavoitteensa hallintomalliasetuksen mukaisessa kansallisessa ilmasto- ja energiasuunnitelmassa.  

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi luoda mahdollistava viitekehys, joka voi sisältää tukiohjelmia tai pitkäaikaisten sähkön ostosopimusten (jäljempänä PPA-sopimukset) käyttöönottoa, jotta kansallinen uusiutuvan energian tavoite välitavoitteineen saavutetaan. Viitekehyksen tulisi sisältää erityisesti toimenpiteitä, joilla poistetaan lupamenettelyihin liittyviä jäljellä olevia esteitä ja hidasteita. 

Tukijärjestelmät ja kaskadikäyttö 

Artiklan 3 kohtaa 3 ehdotetaan muutettavaksi velvoittavampaan muotoon siten, että jatkossa jäsenvaltioilta edellytetään toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että energia, joka on peräisin biomassasta, on tuotettu tavalla, joka minimoi kohtuuttomat vääristymät raaka-ainemarkkinoilla sekä haitalliset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Edellä mainittua tarkoitusta varten jätehierarkian lisäksi jäsenvaltioiden on vastaisuudessa otettava huomioon myös kaskadiperiaate. Kaskadiperiaatteella tarkoitetaan materiaalien resurssitehokasta käyttöä siten, että metsäbiomassaa käytetään ensi sijassa tuotteisiin ja materiaaleihin energiakäytön sijasta.  

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot eivät saa myöntää tukea sahatukkien, vaneritukkien tai kantojen ja juurien käyttöön energian tuottamiseksi. Lisäksi vuoden 2026 jälkeen jäsenvaltiot eivät saa myöntää tukea metsäbiomassaa polttoaineena käyttäville voimalaitoksille, jotka tuottavat ainoastaan sähköä. Poikkeuksena ovat laitokset, jotka sijaitsevat alueilla, joilla on erityinen asema oikeudenmukaisen siirtymän rahastossa sekä laitokset, joissa on hiilidioksidin talteenotto ja varastointi.  

Artiklaan 3 lisätään komissiolle toimivalta antaa delegoitu säädös kaskadiperiaatteen soveltamisesta biomassoille ja erityisesti siitä, miten ainespuun käyttöä energiatuotannossa voidaan minimoida keskittyen tukijärjestelmiin kansalliset erityispiirteet huomioiden. Valtuutussäännöksen mukaan delegoitu säädös tulee antaa vuosi muutosdirektiivin voimaantulon jälkeen. 

Ehdotuksen mukaan komissio raportoi vuoteen 2026 mennessä jäsenvaltioiden biomassaa koskevien tukiohjelmien vaikutuksista erityisesti luonnon monimuotoisuuteen ja markkinoiden vääristymiin, sekä tulee arvioimaan mahdollisten lisärajoitusten tarpeesta metsäbiomassan tukijärjestelmille. 

Laskentasäännöt 

Laskentasääntöjä muutettaisiin 7 artiklassa RFNBO-polttoaineiden osalta siten, että RFNBO-polttoaineista tuotettu energia laskettaisiin jatkossa sille sektorille (sähkö, lämmitys- ja jäähdytys tai liikenne), jolla energia on kulutettu. Sähkön kokonaisloppukulutusta laskettaessa huomioitaisiin sähkö, joka on tuotettu RFNBO-polttoaineilla, kun taas RFNBO-polttoaineiden tuottamiseen käytettyä sähköä ei huomioitaisi.  

Yhteishankkeet ja merellä tuotettava energia 

Ehdotuksen 9 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulisi sopia yhteishankkeesta 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä. Yhteishankkeeksi hyväksyttäisiin unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismin kautta rahoitetut hankkeet. 

Rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden tulisi artiklan mukaisesti määrittää yhteistyössä kullakin merialueella tuotettavan merienergian määrä vuonna 2050 sekä välivaiheet vuosille 2030 ja 2040.  

Hallinnolliset menettelyt ja PPA-sopimukset 

Ehdotuksen 15 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulee arvioida PPA-sopimuksiin liittyviä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä. Jäsenvaltioiden tulee purkaa esteitä ja edistää PPA-sopimuksia erityisesti taloudellisia riskejä vähentämällä. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että kyseisiin sopimuksiin ei liity kohtuuttomia tai syrjiviä menettelyitä tai maksuja. Sopimuksiin liittyvät alkuperätakuut pitää voida siirtää uusiutuvan energian ostajalle. Jäsenvaltioiden tulee raportoida näistä toimista sekä PPA-sopimusten määrästä hallintomalliasetuksen mukaisissa selvityksissä.  

Artiklan mukaan komissio tarkastelisi ja tarvittaessa ehdottaisi muutoksia artikloissa 15-17 asetettuihin hallinnollisia menettelyjä koskeviin säännöksiin ja niiden soveltamiseen, sekä voisi tehdä lisätoimia näiden artikloiden toimeenpanon tukemiseksi. 

Uusiutuva energia rakennuksissa 

15a artiklaan on koottu ehdotuksen sääntely koskien uusiutuvaa energiaa rakennuksissa. Jäsenvaltioiden tulisi asettaa vuodelle 2030 ohjeellinen tavoite uusiutuvan energian osuudelle rakennussektorilla. Tavoitteen tulisi olla johdonmukainen EU-tason tavoitteen kanssa, joka olisi 49 prosenttia uusiutuvaa rakennussektorin energian loppukulutuksesta vuonna 2030. Ehdotuksessa ei oteta kantaa siihen, tulisiko kaikilla jäsenvaltiolla olla 49 prosentin tavoite, vai riittääkö että EU-tasolla tavoite täyttyy. Jäsenvaltioiden tulisi edellyttää rakennusmääräyksissään uusiutuvan energian vähimmäistasoa rakennuksissa rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU (jäljempänä rakennusten energiatehokkuusdirektiivi) säännösten mukaisesti. Voimassaolevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin säännökset liittyvät tältä osin uudis- ja korjausrakentamiseen, eivätkä edellytä muutoin toimia olemassa oleville rakennuksille. Julkisia rakennuksia koskisi vaatimus toimia esimerkkinä uusiutuvan energian direktiivin noudattamisessa. Vaatimus koskisi kaikkia tällaisia rakennuksia, eikä ainoastaan uusia tai perusteellisesti kunnostettavia rakennuksia. Asevoimien rakennusten osalta direktiivin mahdollistamat helpotukset rajoittuisivat koskemaan ainoastaan olemassa olevia rakennuksia.  

Asentajien ja suunnittelijoiden sertifiointijärjestelmä 

Tiedottamista ja koulutusta koskevaa 18 artiklaa mukaista sertifiointijärjestelmää laajennettaisiin koskemaan asentajien lisäksi myös suunnittelijoita, sekä laajempaa joukkoa uusiutuviin energialähteisiin perustuvia lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden tulisi taata, että sertifioituja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien asentajia olisi riittävästi, jotta 23 artiklassa lämmitys- ja jäähdytysalalle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että sertifioinnin mahdollistavia koulutuksia on tarjolla, ja edistää koulutuksiin osallistumista.  

Alkuperätakuut 

Alkuperätakuita koskevaa 19 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että alkuperätakuita olisi jatkossa aina myönnettävä myös tuotannolle, joka on saanut taloudellista tukea.  

Järjestelmäintegraatio  

Direktiiviin ehdotetaan lisättäväksi uusi artikla 20a, joka koskisi järjestelmäintegraation edistämistä. Kantaverkon- ja jakeluverkonhaltijoilta tulisi vaatia uusiutuvan sähkön osuuden ja sähkön kasvihuonekaasupäästöjen määrän julkaisemista digitaalisesti tarjousalueittain mahdollisimman reaaliaikaisesti. 

Akkuihin liittyen jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että akkujen valmistajat mahdollistavat reaaliaikaisen pääsyn akkujen hallintatietojärjestelmiin akkujen omistajille, käyttäjille sekä heidän puolestaan toimiville kolmansille osapuolille. Ehdotuksessa asetetaan vaatimuksia akkuja koskevien tietojen reaaliaikaisesta saatavuudesta ajoneuvojen valmistajille. 

Sähkön latausinfrastruktuurin osalta jäsenvaltioiden tulisi taata, että asennettavissa ei-julkisessa käytössä olevissa sähkön latausjärjestelmissä olisi älykkään latauksen toiminnallisuudet sekä tarvittaessa ja viranomaisen harkinnan mukaan myös kaksisuuntaisen latauksen toiminnallisuudet. Jäsenvaltioiden tulisi taata, että pienten ja siirrettävien järjestelmien osallistumista sähkömarkkinoille ei rajoiteta. 

Teollisuus 

Direktiiviin ehdotetaan lisättäväksi myös uusiutuvaa energiaa teollisuudessa koskeva artikla 22a. Jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä nostamaan uusiutuvien osuutta energialähteistä, joita käytetään energiantuotantoon ja muihin tarkoituksiin teollisuussektorilla ohjeellisen 1,1 prosentin keskimääräisen lisäystavoitteen mukaisesti vuosittain vuoteen 2030 asti. Teollisuudella tarkoitetaan yrityksiä ja tuotteita, jotka sisältyvät NACE Rev.2 –toimialaluokituksen luokkien B, C, F ja J (alaluokka 63) piiriin. Näihin luokkiin sisältyvät esimerkiksi kaivannaisteollisuus, valmistava teollisuus, rakennusteollisuus sekä tietopalvelutoiminta.  

Teollisuuden RFNBO-polttoaineiden osuuden tulisi olla 50 prosenttia teollisuudessa käytetystä vedystä vuoteen 2030 mennessä. Laskennassa ei huomioida perinteisten liikennepolttoaineiden tuotantoon käytettyä vetyä. Jäsenvaltion tulisi lisäksi varmistaa, että uusiutuvalla energialla tai RFNBO-polttoaineilla tuotetuksi väitettyihin tuotteisiin tulee merkitä uusiutuvan energian tai RFNBO-polttoaineiden osuus raaka-aineiden hankinnasta, esikäsittelystä, valmistuksesta ja jakelusta.  

Lämmitys ja jäähdytys 

Uusiutuvaa energiaa lämmitys- ja jäähdytysalalla koskevaa 23 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että uusiutuvan energian vuosittaisesta lisäystavoitteesta tulisi sitova ja lisäystavoitteen suuruus olisi 1,1 prosenttia. Jos hukkalämpö ja -kylmä lasketaan mukaan, lisäystavoite on 1,5 prosenttia. 1,1 prosentin suuruisen vähimmäistavoitteen lisäksi jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä nostamaan uusiutuvan energian osuutta direktiiviin ehdotetun liitteen 1a mukaisesti. Jäsenvaltioiden tulisi laatia pitkän aikavälin strategia lämmityksen ja jäähdytyksen hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle. Suomen soveltamat joustot lisäystavoitteeseen säilyisivät RED II -direktiivin mukaisina. 

Kaukolämmitystä ja -jäähdytystä koskevaa 24 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän yhteenlaskettua vuosittaista ohjeellista lisäystavoitetta nostettaisiin 2,1 prosenttiin. Vuosittainen lisäystavoite ei koskisi jäsenvaltioita, joiden yhteenlaskettu uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuus kaukolämmityksessä ja –jäähdytyksessä on yli 60 prosenttia. Asiakkaalle kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen alkuperää koskevan tiedon vaatimuksia tarkennettaisiin niin, että asiakkaalle tulisi ilmoittaa myös kuinka paljon energiaa yhden asiakkaalle tai loppukäyttäjälle toimitetun energiayksikön tuottamiseen on käytetty. Artiklan toimeenpanoa koskevia poikkeuksia ehdotetaan muutettavaksi olennaisesti aiempaa suppeammiksi. Näin ollen kaikkien jäsenvaltioiden tulisi toimeenpanna uusiutuviin energialähteisiin sekä hukkalämpöön tai -kylmään perustuvan lämmön ja jäähdytyksen ostovelvoite kolmansilta osapuolilta tietyin poikkeuksin. Velvoite koskisi lämpöteholtaan yli 25 megawatin kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiä. Kaukolämpö- ja -jäähdytysyhtiöiden yhteistyötä sekä potentiaalisten hukkalämmön tuottajien että kantaverkon- ja jakeluverkonhaltijoiden kanssa tulisi vahvistaa. 

Liikenne  

Uusiutuvan energian edistämistä liikennealalla koskevaa 25 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että liikenteen energiasisältöön perustuva velvoite korvaantuisi jatkossa liikenteen polttoaineiden kasvihuonekaasuintensiteetin vähentämisvelvoitteella. Liikenteeseen jaeltujen polttoaineiden ja sähkön kasvihuonekaasuintensiteetin tulisi vähentyä vähintään 13 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. 

Lisäksi tietyille polttoaineille asetettaisiin artiklassa edelleen vähimmäisosuusvelvoitteita. Kehittyneille biopolttoaineille ja biokaasulle, jotka on tuotettu liitteen IX A-osan raaka-aineista, asetettaisiin erillinen vähimmäisosuusvelvoite siten, että edellä mainittujen polttoaineiden osuus energian loppukulutuksesta liikennealalla olisi oltava vähintään 0,5 prosenttia (1 prosentin sijaan) vuonna 2025 ja vähintään 2,2 prosenttia (3,5 prosentin sijaan) vuonna 2030. Edellä kuvattujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun niin sanottu tuplalaskenta poistuisi. Lisäksi komissio ehdottaa asetettavaksi liikennealalla käytetyille RFNBO-polttoaineille uuden 2,6 prosentin vähimmäisosuusvelvoitteen vuodelle 2030. Kehittyneiden polttoaineiden ja liikenteen uusiutuvan sähkön painokertoimet poistetaan. Ainoastaan meri- ja lentoliikenteeseen toimitetut kehittyneet polttoaineet ja RFNBO-polttoaineet otettaisiin huomioon kertoimella 1,2. 

Toisena keskeisenä muutoksena liikennettä koskeviin velvoitteisiin on komission ehdottama hyvitysjärjestelmä, jolla edistettäisiin sähkön käyttöä liikenteessä. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on luotava hyvitysjärjestelmä, jossa julkisiin latauspisteisiin sähköä toimittavat toiminnanharjoittajat saavat hyvityksiä, joita he voivat myydä polttoaineen toimittajille. Polttoaineen toimittajat voivat ehdotuksen mukaan käyttää ostamiaan hyvityksiä täyttääkseen heille asetettuja velvoitteita.  

Jäsenvaltiot voivat edelleen vapauttaa toimittajat, jotka toimittavat liikenteeseen polttoaineita ainoastaan sähkön tai RFNBO-polttoaineiden muodossa, vaatimuksesta noudattaa näiden polttoaineiden osalta liitteessä IX olevassa A osassa mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun vähimmäisosuusvelvoitetta. 

Artikla 27 ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetään jatkossa sekä kasvihuonekaasuintensiteetin vähennyksen että kehittyneiden polttoaineiden ja RFNBO-polttoaineiden vähimmäisosuusvelvoitteiden laskentasäännöistä. Komission ehdotuksen mukaan kasvihuonekaasuintensiteetin vähennys lasketaan laskemalla ensin uusiutuvien polttoaineiden ja sähkön kasvihuonekaasupäästöjen vähennys. Kasvihuonekaasuintensiteetin vähennyksen laskemiseksi uusiutuvien polttoaineiden ja sähkön kasvihuonekaasupäästöjen vähennys jaetaan lähtötasolla, joka määritetään kertomalla kaikkien liikenteen aloille toimitettujen polttoaineiden määrä fossiilisten polttoaineiden vertailuarvolla. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennyslaskentaa on kuvattu tarkemmin direktiiviehdotuksen artiklassa 31 ja liitteessä V. Laskennassa tarvittavien polttoaineiden energiasisältöjä on lueteltu liitteessä III, mutta niitä voitaisiin määrittää myös käyttäen relevantteja eurooppalaisia standardeja taikka ISO standardeja. 

Ehdotuksen mukaan komissiolle annetaan toimivalta antaa delegoituja säädöksiä mukauttaakseen liitteessä III määriteltyjä polttoaineiden energiasisältöjä tieteen ja tekniikan kehitykseen.  

Lisäksi komissio ehdottaa muutoksia biopolttoaineiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähenemän laskennassa liitteissä V ja VI. Muutosehdotuksen mukaan biopolttoaineiden ja biomassapolttoaineiden raaka-aineina käytettäville jätteille ja tähteille, joita ei ole lueteltu direktiivin liitteessä IX ja jotka sopivat käytettäväksi ruoka- ja rehuketjussa, tulisi kohdistaa mm. viljelyn ja keräilyn päästöjä lähimmän verrokkituotteen mukaisesti (liite V, osa D).  

Kestävyyskriteerit  

Kestävyyskriteerien soveltamisrajan osalta komissio ehdottaa kiinteitä biomassapolttoaineita käyttävien laitoksen kokonaislämpötehorajan alentamista 20 MW:sta 5 MW:iin. Artiklan 30 (6) neljännen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden olisi luotava 5–10 MW:n sähköä, lämpöä ja jäähdytystä tuottaville laitoksille yksinkertaistettu varmentamisjärjestelmä.  

Kaasumaisten biomassapolttoaineiden osalta komissio tuo nykyisen 2 MW lämpötehorajan lisäksi biometaanin virtausnopeuteen perustuvan vastaavan soveltamisalarajan (200 m3/h).  

Toisena keskeisenä muutoksena kestävyyskriteereihin komissio esittää tiettyjä kiellettyjä alueita koskevien alkuperäkriteereiden soveltamista myös metsäbiomassoihin. Aiemmin näitä kriteereitä on sovellettu ainoastaan maatalousbiomassoihin. Kielletyt alueet liittyvät biologisesti erittäin monimuotoisiin alueisiin, kiellettyyn maankäytön muutokseen ja turvemaiden kuivattamiseen. Metsäbiomassaa ei luettaisi kestäväksi energianlähteeksi, jos se on peräisin esimerkiksi aarniometsistä tai erityisen monimuotoisilta ruohoalueilta, eikä myöskään vuoden 2008 jälkeen kuivatetuilta kosteikoilta tai aiemmin kuivattamattomalta turvemaalta, jonka kuivatus on tapahtunut tammikuussa 2008 tai sen jälkeen. 

Komissio esittää lisäyksiä myös metsäbiomassan riskiperusteisen tarkastelun alakohtaan, joka koskee maaperän laatuun ja biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien negatiivisten vaikutusten minimointia hakkuiden yhteydessä. Uutena kriteeriin lisättäisiin listaus useista erilaisista keinoista, joilla pyritään minimoimaan negatiiviset vaikutukset maaperän laatuun ja biologiseen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Ehdotuksen mukaan korjuun yhteydessä on otettava huomioon maaperän laadun ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen tavalla, jolla vältetään kantojen ja juurien korjuuta, aarniometsien (primary forests) tilan heikkenemistä tai niiden muuttamista plantaasimetsiksi sekä korjuuta haavoittuvilla maaperillä. Maaperän laadun ja biologisen monimuotoisuuden kriteerin täyttyminen edellyttäisi lisäksi, että minimoidaan laajoja avohakkuita, varmistetaan paikallisesti asianmukaiset kynnysarvot kuolleen puun poistamiseen ja asetetaan vaatimukset puunkorjuujärjestelmien käyttämisestä, joilla minimoidaan haitallisia vaikutuksia maaperän laatuun, mukaan lukien maaperän tiivistymiseen, sekä monimuotoisuuteen ja elinympäristöihin. 

Neljäntenä keskeisenä muutoksena kestävyyskriteereihin komissio ehdottaa artiklaan 29 (10) sisältyvän kasvihuonekaasuvähenemävaatimuksen ulottamista myös jo olemassa oleviin biomassapolttoaineita käyttäviin sähkön, lämmön ja jäähdytyksen tuotantolaitoksiin. Lisäksi kasvihuonekaasuvähenemävaatimus nousisi 70 prosentista 80 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2026.  

Lisäksi ehdotus kestävyyskriteerien noudattamisen todentamista koskevasta 30 artiklasta on poistettu metsäbiomassaa koskeva kevennetty todentamismenettely, jonka perusteella metsäbiomassan maatason kriteerien täyttymiseen voidaan käyttää ensimmäisen tai toisen osapuolen tarkastuksia metsäbiomassan ensimmäiseen keräyspaikkaan saakka. 

RFNBO-polttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähenemävaatimus 

Direktiiviin ehdotetaan uutta RFNBO-polttoaineita ja kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita koskevaa 29a artiklaa. Artiklan mukaan RFNBO-polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet voitaisiin laskea mukaan kansallisiin tavoitteisiin, mikäli ne saavuttavat 70 prosentin kasvihuonekaasupäästövähenemän.  

Unionin tietokanta 

Direktiiviin ehdotetaan lisättäväksi unionin tietokantaa koskeva 31a artikla. Tietokannan soveltamisalaa laajennettaisiin kaikkiin sektoreihin, joissa käytetään kaasumaisia tai nestemäisiä uusiutuvia polttoaineita ja kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita. Artiklaan on lisätty komissiolle toimivalta antaa delegoituja säädöksiä, joilla voitaisiin laajentaa tietokantaan syötettyjen tietojen alaa. 

3.2  Hallintomalliasetus

Komissio esittää muutoksia Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta 11 päivänä joulukuuta 2018 annettuun asetukseen (EU) 2018/1999 (hallintomalliasetus) siten, että alkuperäinen 32 prosentin uusiutuvan energian tavoite korvataan kauttaaltaan viittauksella RED II -direktiivin 3 artiklan tavoitteeseen. Hallintomalliasetuksessa määriteltyä ohjeellista kehityspolkua jäsenvaltion uusiutuvan energian lisäämiseksi vuoden 2020 sitovan uusiutuvan energian tavoitteen ja jäsenvaltion itse asettaman vuotta 2030 koskevan tavoitteen välille ei olla muuttamassa.  

3.3  Polttoaineiden laatudirektiivi

Komission ehdotusten tarkoituksena on poistaa kaksinkertaiset vaatimukset liikennepolttoaineiden hiilettömyystavoitteista ja yhdenmukaistaa sääntelyä RED II -direktiivin kanssa liittyen mm. kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja biopolttoaineiden käyttöön. Tämän johdosta polttoaineiden laatudirektiivin soveltamisalaa sekä eräitä määritelmiä tarkistetaan. Kasvihuonekaasupäästövähennyksiä ja biopolttoaineiden käyttöä koskevat velvoitteet (7a–7d artikla) poistetaan polttoaineiden laatudirektiivistä kaksikertaisen sääntelyn poistamiseksi. Lisäksi dieselöljyn laatuvaatimuksiin ehdotetaan muutosta, joka koskisi rasvahapon metyyliesterin (FAME) pitoisuutta. Myös seuranta- ja raportointivaatimukset poistettaisiin polttoaineiden laatudirektiivistä.  

Ehdotuksen 4 artikla sisältää siirtymäsäännökset polttoaineiden laatudirektiivin raportoinnista sen varmistamiseksi, että kumottavaksi ehdotetun 3 artiklan 4 kohdan mukaiset tiedot toimitetaan komissiolle. Lisäksi komissio ehdottaa bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY mukaisista laskentamenetelmistä ja raportointivaatimuksista annetun neuvoston direktiivi (EU) 2015/652 kumoamista. 

5.1  Vaikutuksen kansalliseen lainsäädäntöön

RED II -direktiivi 

Direktiiviehdotuksella olisi vaikutuksia Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Voimassa oleva uusiutuvan energian direktiivi on pantu täytäntöön muun muassa biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annetun lain (393/2013, jäljempänä kestävyyslaki) muutoslaeilla (967/2020 ja 604/2021), uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007, jäljempänä myös jakeluvelvoitelaki) muutoslailla (603/2021) ja lailla uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä (1145/2020). Lisäksi eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä hallituksen esitys laiksi energian alkuperätakuista (HE 87/2021 vp.). Direktiiviä koskevaa kansallista sääntelyä on myös useissa muissa säädöksissä. 

Direktiiviehdotuksen säännökset edellyttäisivät voimassa olevan lainsäädännön muutoksia ja mahdollisesti laintasoisia uusia säädöksiä. Muutoksia tai korvaavia säädöksiä edellytettäisiin erityisesti jakeluvelvoite- sekä kestävyyslain osalta. Metsäbiomassan maatason kriteereihin tehdyt muutokset saattavat edellyttää myös muutoksia kansalliseen metsälainsäädäntöön, mikäli Suomen halutaan täyttävän maatason kriteerit. Lämmitystä koskevat sääntelyn muutosehdotukset edellyttäisivät uutta lämmitysalaa koskevaa sääntelyä. Teollisuutta koskevat ehdotukset saattaisivat myös edellyttää uutta kansallista sääntelyä. Lisäksi direktiiviehdotuksen mukaiset kansallisia tukijärjestelmiä koskevat uudet säännökset tulisi ottaa huomioon nykyisiä tukiohjelmia muutettaessa tai uusia käyttöönotettaessa.  

Polttoaineiden laatudirektiivi 

Polttoaineiden laatudirektiivi on täytäntöönpantu kansallisesti eräiden polttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä annetulla lailla (170/2018, jäljempänä KHK-laki), biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annetulla lailla (393/2013, jäljempänä kestävyyslaki) sekä useilla valtioneuvoston asetuksilla, muun muassa moottoribensiinin, dieselöljyn ja eräiden muiden nestemäisten polttoaineiden laatuvaatimuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella (1206/2010, jäljempänä polttoainelaatuasetus). KHK-lailla on pantu kansallisesti täytäntöön myös bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ((EU) 2015/1513; jäljempänä ILUC -direktiivi) sekä täytäntöönpanodirektiivi. Näistä jälkimmäinen esitetään kumottavaksi komission ehdotuksessa. 

Komission ehdotuksen myötä liikennesektorin uusiutuvien polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä ja kestävyyskriteerejä koskeva sääntely keskittyisi vain RED II -direktiiviin. Polttoaineiden laatudirektiiviin kohdistuvat komission ehdotukseen sisältyvät muutokset eivät alustavan tarkastelun perusteella edellyttäisi suuria muutoksia kansalliseen sääntelyyn. Komission ehdotuksen mukainen direktiivin 7a artiklan kumoaminen tekee alustavan arvion mukaan kansallisen KHK-lain tarpeettomaksi. Polttoaineiden laatudirektiiviin ehdotetut muutokset merkitsisivät pieneltä osin myös tarvetta muuttaa kansallista polttoainelaatuasetusta. 

5.2  Ympäristövaikutukset

Komission julkaiseman vaikutustenarvioinnin eri skenaarioiden mukaan uusiutuvan energian kustannustehokas osuus on 38–40 prosenttia vuonna 2030. Vertailuskenaarion eli nykyisten toimien seurauksena EU:n uusiutuvan energian osuus nousisi noin 33,2 prosenttiin. Siten uusi tavoitetaso edellyttäisi jäsenvaltioilta uusia toimenpiteitä uusiutuvan energian lisäämiseksi. Vaikutustenarvioinnin mukaan Suomen osuus tulisi kasvaa 57 prosenttiin. Komissiolle vuonna 2019 toimitetussa kansallisessa suunnitelmassa (NECP) Suomi on sitoutunut 51 prosentin osuuteen. Suunnitelman mukaan osuus kasvaisi kuitenkin noin 54 prosenttiin jo nykytoimilla.  

Uusiutuvan energian lisäämisen sekä kasvihuonekaasupäästövähennysten lisäksi myös muiden ilmansaasteiden määrä vähenisi. Vaikutusarvion mukaan ilmansaasteet vähenisivät noin 10 prosenttia vertailuskenaarioon nähden. Tällä olisi myös merkittäviä terveysvaikutuksia.  

5.3  Taloudelliset vaikutukset

Komission vaikutustenarviointi sisältää toimenpiteittäin erilaisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Vaikutustenarviointi ei kuitenkaan sisällä juurikaan jäsenvaltiokohtaisia vaikutuksia. Vaikutustenarviointi ei myöskään sisällä erilaisia välillisiä vaikutuksia esimerkiksi investointivarmuuteen. Keskeisimpien vaikutusten arvioidaan Suomessa liittyvän eri tavoitteiden kiristämiseen ja metsäbiomassan käyttöä koskeviin muutoksiin sääntelyssä sekä lämpö- ja liikennesektorien muutoksiin. On myös syytä huomata, että komission valmiuspaketin eri lainsäädäntöehdotuksilla on päällekkäisiä ja kumuloituvia kustannusvaikutuksia esimerkiksi liikenteen, rakentamisen ja teollisuuden osalta. 

Erityisesti liikennettä ja metsäbiomassan energiakäyttöä koskevien kriteerien muuttaminen välittömästi alkuperäisen direktiivin toimeenpanon jälkeen voidaan arvioida heikentävän investointivarmuutta uusiutuvan energian sektorilla ja siten lisäävän alan kokemaa riskiä.  

Vaikutusarvioinnin mukaan eri skenaarioiden kustannukset eivät merkittävästi poikkea vertailuskenaariosta, sillä jo nykyinen viitekehys edellyttää merkittäviä investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan. Vertailuskenaariossa vuosittaisten keskimääräisten energiakustannusten on arvioitu olevan EU:ssa noin 1 518 miljardia euroa. Eri skenaarioissa keskimääräiset vuosittaiset kustannukset vaihtelevat n. 1 541 ja 1 555 miljardin euron välillä. Toimien seurauksena energian tuontiriippuvuus vähenisi hieman 54 prosentista 51–53 prosenttiin, mikä säästäisi noin 99–136 miljardia euroa tuontienergiaan liittyviä kuluja vertailuskenaarioon nähden. Investointikustannukset olisivat noin 944–1 073 miljardia euroa vuodessa eli noin 284,5–413,9 miljardia euroa vertailuskenaariota enemmän. Valtaosa investoinneista liittyy liikenteeseen (n. 60 prosenttia). Vaikutukset bruttokansantuotteeseen ovat vähäisiä ja bruttokansantuote olisi 0,52 prosenttia vertailuskenaariota korkeampi vuonna 2030. Jos yksityisen rahoituksen syrjäyttämisvaikutus huomioidaan, bruttokansantuote olisi 0,2 prosenttia pienempi vertailuskenaarioon nähden vuonna 2030. Vaikutusarvioinnin mukaan myös työllisyys kasvaisi hieman (0,36 prosenttia) vertailuskenaarioon nähden.  

Vaikutusarvioinnin mukaan sähkön hinta valtaosassa jäsenvaltioita laskisi. Esimerkiksi Suomessa sähkön markkinahinta laskisi 1,2 prosenttia vertailuskenaarioon nähden. Lämmityssektorilla polttoainekustannukset hieman laskisivat, mutta kustannukset koneisiin ja laitteisiin nousisivat. Yksityisen kulutuksen energianhankintaan liittyvien kustannusten osuus nousisi hieman vertailuskenaarion nähden. Valtaosa kustannuksista liittyy lämmityspolttoaineisiin tai lämmitystapainvestointeihin sekä liikennesektorilla ajoneuvokustannuksiin. Siten vaikutukset kotitalouksiin ja eri tuloryhmiin riippuisivat etenkin nykyisestä lämmitystavasta, investointitarpeista sekä ajoneuvotarpeesta. 

Liikennesektorin vaikutustenarviointia vaikeuttaa se, että uusi tavoite perustuu päästövähennykseen, eikä siten ole suoraan vertailukelpoinen aikaisempaan 14 prosentin uusiutuvan energian vähimmäisosuuteen. Vaikutustenarvioinnin mukaan 13 prosentin päästövähennystavoite vastaisi noin 26 prosentin uusiutuvan energian osuutta. Laskenta on kuitenkin erittäin herkkä oletuksille ja liikennesähkön rooli on korostunut. Vaikutusarvioinnin mukaan RFNBO-polttoaineet ovat vielä liian kalliita tullakseen laajasti markkinoille nykytoimilla vuoteen 2030 mennessä. Vähimmäisosuusvelvoitteella kyseisten polttoaineiden kysyntää kasvatetaan ja siten kannustetaan nykykehitystä aikaisempiin investointeihin. Kyseisten polttoaineiden osuus pysynee kuitenkin vähäisenä vuoteen 2030 asti ja siten vaikutus olisi vähäinen. 

Uusiutuvan energian lisääminen velvoitteella liikenteessä lisäisi uusiutuvien polttoaineiden kysyntää ja siten myös ainakin lyhyellä aikavälillä niihin liittyvää niukkuutta. Siten tavoitetason nostaminen johtaisi todennäköisesti polttoainehintojen nousuun. RFNBO-polttoaineita koskevan vähimmäisosuusvelvoitteen seurauksena jakeluvelvoitteesta aiheutuvat kustannukset jakelijoille todennäköisesti nousisivat, mikä heijastuisi myös polttoainehintoihin. Kustannuksia nostaisi myös tiukentuva sääntely tiettyjä raaka-aineita koskien sekä muiden sektoreiden kilpailu samoista raaka-aineista. Erityisesti liikennesähköön liittyvät joustokeinot ja niille edullinen päästölaskentatapa todennäköisesti kuitenkin kompensoisi vaikutusta. Vastaavasti vähimmäisosuusvelvoite RFNBO-polttoaineiden osuudelle käytetystä vedystä voi nostaa teollisuuden kustannuksia. 

Vaikutustenarvioinnin mukaan bioenergian määrä kasvaisi vain hyvin maltillisesti vuoteen 2030 mennessä. Tämän jälkeen sen osuus kuitenkin kasvaisi erityisesti teollisuuden sekä pitkän matkan liikenteen päästövähennysten takia. Bioenergiasta yli 90 prosenttia tuotettaisiin EU:n sisällä. Valtaosa bioenergiasta perustuu puupohjaisiin ja erityisesti tähde- ja jätepohjaisiin raaka-aineisiin. Noin 4 prosenttia perustuu teolliseen ainespuuhun.  

Nykyisin noin 75 prosenttia kiinteistä biomassapolttoaineista käytetään yli 20 MW:n laitoksissa, mutta noin puolet metsähaketta käyttävistä laitoksista on alle 5 MW:n laitoksia. Soveltamisalan laajentaminen yli 5 MW:n laitoksiin kasvattaisi metsäbiomassan osalta kattavuutta 93 prosenttiin kaupallisista laitoksista. Vaikutustenarvioinnin mukaan 5–20 MW laitoksia on Suomessa 94. Vaikutustenarvioinnin mukaan soveltamisalan laajentaminen nostaisi hallinnollisia kustannuksia ja siten bioenergiaan liittyviä kokonaiskustannuksia. Bioenergialla on uusiutuvan energian lähteistä suurin työllistävä vaikutus EU:ssa. Lisääntyvä hallinnollinen rasite pienille laitoksille voisi johtaa näiden laitosten sulkemisiin.  

Etenkin kiellettyjen alueiden kriteerien laajentaminen koskemaan myös metsäbiomassaa johtaisi positiivisiin monimuotoisuusvaikutuksiin. Suurin vaikutus olisi sellaisissa maissa, joissa aarniometsiä ei ole suojeltu. Kriteerien tiukentaminen voi vähentää metsäbiomassan tuontia kolmansista maista. Päästövähennysvaatimuksen ulottaminen vanhoihin laitoksiin, koskisi vaikutustenarvioinnin mukaan yli 540 yli 20 MW:n tehoista bioenergialaitosta EU-alueella. Kestävyyskriteereitä koskevat muutokset lisäävät yritysten hallinnollista taakkaa ja siten kustannuksia. 

Uusiutuvaa energiaa edistävistä toimenpiteistä voi aiheutua budjettivaikutuksia Suomessa. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Lisäksi hallitusohjelman mukaan sähkön ja lämmön tuotannon tulee olla Suomessa lähes päästötöntä 2030-luvun loppuun mennessä huolto- ja toimitusvarmuusnäkökulmat huomioiden. Hallitusohjelman tavoitteet edellyttävät uusiutuvan energian käytön nopeaa ja merkittävää lisääntymistä ja siten direktiiviesityksessä esitetty 40 prosentin tavoite ei todennäköisesti edellytä merkittäviä lisätoimia uusiutuvan energian lisäämisen osalta hallitusohjelman edellyttämien toimenpiteiden lisäksi. Lisäksi Suomen uusiutuvien ja hukkalämmön osuus lämmitys- ja jäähdytyssektorilla ja uusiutuvien polttoaineiden osuus liikennesektorilla kasvavat jo nykytoimilla enemmän kuin direktiivi edellyttää. Lähtökohtana on, että mahdolliset lisäkustannukset katetaan julkisen talouden suunnitelmien ja valtion talousarvioiden mukaisten määrärahojen puitteissa. Mahdollisiin lisäresursointitarpeisiin otetaan normaaliin tapaan kantaa julkisen talouden suunnitelmia ja valtion talousarvioita koskevin päätöksin. 

Kiristyvä uusiutuvan energian tavoite lisäisi kysyntää uusiutuvan energian ratkaisuille ja voisi siten merkittävästi edistää suomalaisten puhtaisiin teknologioihin keskittyneiden yritysten tuotteiden ja palveluiden kysyntää ja siten myös vientiä.  

Hallinnolliset kustannukset 

Vaikutusarvioinnissa arvioidaan, että tavoitetasojen nostaminen eri sektoreilla ei sinänsä merkittävästi lisäisi hallinnollista taakkaa, sillä niistä raportoidaan jo nykyisin hallintomalliasetuksen mukaisesti. Muutokset hallintomalliasetukseen eivät luo uutta suunnittelu- ja raportointijärjestelmää, vaan niihin sovelletaan kyseisessä asetuksessa määriteltyä nykyistä suunnittelu- ja raportointikehystä. 

Lämmityssektorilla erityisesti kaukolämpösektoriin liittyvät muutokset edellyttänevät täysin uutta lainsäädäntöä ja siten myös nykyistä enemmän viranomaisvalvontaa. Tämä lisäisi myös yritysten hallinnollista taakkaa. Myös rakennuksia koskevat uudet säännöt voivat lisätä hallinnollista taakkaa.  

Liikennesektorilla vaikutustenarvioinnin mukaan esitys vähentäisi hallinnollista taakkaa, kun polttoaineiden laatudirektiiviin ja uusiutuvan energian direktiiviin liittyvää nykyistä päällekkäistä sääntelyä poistettaisiin. Hallinnollista taakkaa saattaa kuitenkin lisätä lisääntyvä valvonta- ja sertifiointitarve erityisesti päästövähennysmalliin liittyen. Toisaalta päästövähennysmalli harmonisoituna koko EU-alueelle vähentäisi polttoainejakelijoiden eri markkinoiden erilaisista velvoitteista johtuvia hallinnollisia kustannuksia. Hallinnollinen rasite heijastuisi myös polttoaineen tuottajiin ja metsänomistajiin.  

Kestävyyskriteerien soveltamisalan laajentaminen kiinteitä biomassapolttoaineita käyttäviin 5 MW:n laitoksiin lisäisi pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollista taakkaa ja siitä johtuvia kustannuksia. Myös olemassa olevien kestävyysjärjestelmien päivittäminen vastaamaan uusia vaatimuksia edellä kuvatulla tavalla, aiheuttaa kuluja toiminnanharjoittajille.