3
Ehdotuksen pääasiallinen sisältö
Asetusehdotus rakentuisi seitsemälle pilarille: edellytykset, jotka ovat tarpeen nettonollateknologioiden valmistushankkeiden edistämiseksi, hallinnollisten menettelyjen ja lupien myöntämisprosessien sujuvoittamiseksi ja strategisten hankkeiden määrittelemiseksi (pilari 1); hiilidioksidin talteenottokapasiteetin lisäämiseksi (pilari 2); nettonollateknologioiden kysynnän kannustamiseksi (pilari 3); ammattitaitoisen työvoiman varmistamiseksi (pilari 4); innovaatioiden edistämiseksi (pilari 5); hallintorakenteeksi (pilari 6), sekä näiden toimenpiteiden täytäntöönpanon seurannaksi (pilari 7).
Asetusehdotuksen kohde, soveltamisala, määritelmät (1–3 artiklat)
Asetusehdotuksessa vahvistettaisiin puitteet toimenpiteille innovaatioiden edistämiseksi sekä nettonollateknologioiden valmistuskapasiteetin lisäämiseksi, jotta tuetaan EU:n vuoden 2030 tavoitetta vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta ja vuodelle 2050 asetettua ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista. Ehdotuksella pyrittäisiin varmistamaan unionin energiajärjestelmän kestävyyden turvaamiseksi tarvittavan turvallisen ja kestävän nettonollateknologian saatavuus, sekä laadukkaiden työpaikkojen luominen.
Ehdotus sisältää toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että vuoteen 2030 mennessä ehdotuksen liitteessä lueteltujen strategisten nettonollateknologioiden valmistuskapasiteetti unionissa lähestyy tai saavuttaa vähintään 40 prosentin tason unionin vuosittaisesta käyttöönoton tarpeesta. Ehdotuksella pyritään varmistamaan sisämarkkinoille saatettujen nettonollateknologioiden vapaa liikkuvuus.
Ehdotusta sovellettaisiin nettonollateknologioihin lukuun ottamatta sääntelyn testiympäristöjä koskevia säännöksiä, joita sovellettaisiin ehdotuksen tarkoittamiin innovatiivisiin nettonollateknologioihin. Asetusta ei sovellettaisi sellaisiin kriittisiin raaka-aineisiin, jotka kuuluvat raaka-aineasetuksen soveltamisalaan.
Nettonollateknologioilla tarkoitettaisiin seuraavia teknologioita: uusiutuvan energian teknologiat, sähkön ja lämmön varastointiteknologiat, lämpöpumput, sähköverkkoteknologiat, ei-biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet, kestävät vaihtoehtoiset polttoaineteknologiat, elektrolyysilaitteet ja polttokennot, kehittyneet teknologiat energian tuottamiseksi ydinenergian prosesseista mahdollisimman vähäisellä polttoainekierron jätteellä, pienet modulaariset reaktorit ja ydinenergiaan liittyvät luokkansa parhaat polttoaineet, hiilidioksidin talteenotto-, käyttö- ja varastointiteknologiat ja energiajärjestelmiin liittyvät energiatehokkuusteknologiat. Edellä mainituilla viitataan myös lopputuotteisiin, tiettyihin komponentteihin ja erityisiin koneisiin, joita käytetään ensisijaisesti näiden tuotteiden valmistuksessa. Näiden teknologioiden on tullut saavuttaa vähintään tason kahdeksan teknologinen valmiusaste.
Innovatiivisilla nettonollateknologioilla tarkoitettaisiin teknologioita, jotka täyttävät nettonollateknologian määritelmän, paitsi että ne eivät ole saavuttaneet teknologisen valmiusasteen tasoa kahdeksan, ja jotka ovat tarpeeksi kehittyneitä testattavaksi kontrolloidussa ympäristössä.
Nettonollateknologian valmistushankkeella tarkoitettaisiin nettonollateknologiaa valmistavaa teollisuuslaitosta tai olemassa olevan laitoksen laajentamista tai uudelleenkäyttöä.
Strateginen nettonollateknologiahanke olisi unionissa sijaitseva nettonollateknologian valmistusprojekti, joka täyttää ehdotuksen 10 artiklassa säädetyt kriteerit.
Luvan myöntämisprosessi tarkoittaisi prosessia, joka kattaa kaikki asiaankuuluvat hallinnolliset luvat suunnitella, rakentaa, laajentaa ja käyttää nettonollateknologian tuotantohankkeita, mukaan lukien rakennus-, kemikaali- ja verkkoliitäntäluvat sekä ympäristöarvioinnit ja -luvat, ja kattaa kaikki hallinnolliset hakemukset ja menettelyt hakemuksen täydellisyyden toteamisesta toimivaltaisen kansallisen viranomaisen menettelyn lopputulosta koskevan kattavan päätöksen antamiseen tiedoksi.
Kattavalla päätöksellä tarkoitettaisiin jäsenvaltioiden viranomaisten (pois lukien tuomioistuimet) tekemää päätöstä tai päätösten joukkoa, jotka määrittävät, onko hankkeen toteuttajalla lupa toteuttaa nettonollateknologian valmistusprojekti, rajoittamatta hallinnollisissa muutoksenhakumenettelyissä tehtyjä päätöksiä.
Hankkeen toteuttaja tarkoittaisi mitä tahansa yritystä tai yritysten yhteenliittymää, joka kehittää nettonollateknologian valmistusprojektia tai strategista nettonollateknologiahanketta.
Sääntelyn testiympäristöllä tarkoitetaan järjestelmää, jonka avulla yritykset voivat testata innovatiivisia nettonollateknologioita valvotussa todellisessa ympäristössä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.
Teknologinen valmiusaste tarkoittaisi menetelmää teknologioiden kypsyyden arvioimiseksi Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) käyttämän luokituksen mukaisesti.
Hiilidioksidin talteenottokapasiteetti tarkoittaisi hiilidioksidin vuotuista määrää, joka voidaan varastoida toimivaan geologiseen varastointipaikkaan, joka on sallittu direktiivin 2009/31/EY mukaisesti päästöjen vähentämiseksi tai hiilidioksidin poistumisen lisäämiseksi erityisesti suuren mittakaavan teollisuuslaitoksissa ja joka mitataan tonneina vuodessa.
Tuotantokapasiteetilla tarkoitettaisiin tuotantohankkeessa tuotetun nettonollateknologian tuotantokapasiteetin kokonaismäärää. Jos tuotantolaitoksessa valmistetaan tiettyjä komponentteja tai tiettyjä koneita, joita käytetään ensisijaisesti lopputuotteiden valmistukseen, valmistuskapasiteetilla tarkoitetaan lopputuotteen tuotantokapasiteettia.
Keskitetty yhteyspiste, tietojen saatavuus (4–5 artiklat)
Jäsenvaltion olisi nimettävä kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka toimisi keskitettynä yhteyspisteenä ja vastaisi koordinaatiosta ja nettonollateknologiahankkeiden sekä strategisten nettonollateknologiahankkeiden lupien myöntämisen sujuvoittamisesta. Toimivaltainen viranomainen toimisi hankkeen toteuttajan keskitettynä yhteyspisteenä luvan myöntämisprosessissa, joka johtaisi tiettyä hanketta koskevaan kattavaan päätökseen, ja koordinoisi kaikkien asiaankuuluvien asiakirjojen ja tietojen toimittamista.
Tehtävän voisi delegoida toiselle viranomaiselle kunkin yksittäisen hankkeen kohdalla siten, että tehtävän saanut viranomainen toimisi hankeen lupaprosessin yksinomaisena viranomaisyhteyspisteenä.
Hankkeen toteuttajat voisivat toimittaa minkä tahansa lupa-asiakirjan sähköisessä muodossa. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi ennen luvan myöntämistä otettava huomioon kaikki kyseisen hankkeen toteutusta varten tehdyt tutkimukset ja selvitykset sekä myönnetyt luvat.
Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, että lupamenettelyistä, mukaan lukien niihin liittyvistä mahdollisista riidanratkaisumenettelyistä, on helposti saatavilla olevaa tietoa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kansallisen viranomaisen riittävät resurssit ja osaaminen.
Jäsenvaltioiden olisi tarjottava nettonollateknologiahankkeiden ja strategisten nettonollateknologiahankkeiden kannalta olennaiset lupamenettelyjä koskevat tiedot keskitetysti ja digitaalisesti. Tietojen tulisi kattaa lupaprosessit, rahoitus ja investointipalvelut, kansallisen ja EU-tason rahoitusmahdollisuudet, saatavilla olevat yrityspalvelut, kuten yhtiöveroilmoitus, verolainsäädäntö ja sovellettava työlainsäädäntö.
Lupaprosessin määräajat, ympäristöarvioinnit ja -luvat, kaavoitus, UNECE:n yleissopimusten sovellettavuus (6–9 artiklat)
Nettonollateknologioiden valmistushankkeiden rakentamiselle myönnettävä lupa tulisi käsitellä 12 kuukauden kuluessa, mikäli hankkeen vuosittainen tuotantokapasiteetti on alle yksi gigawattia ja 18 kuukaudessa, mikäli hankkeen vuosittainen tuotantokapasiteetti on yli yksi gigawattia. Mikäli vuosittaista tuotantokapasiteettia ei mitata gigawatteina, luvan käsittelyn määräaika olisi 18 kuukautta. Olemassa olevien tuotantolaitosten laajentamista koskevissa luvissa määräajat olisivat puolet edellä mainituista.
Mikäli hankeen luonne, monimutkaisuus, sijainti tai koko niin edellyttäisi, toimivaltainen viranomainen voisi jatkaa lupaprosessia korkeintaan yhdellä kuukaudella ennen alkuperäisen määräajan umpeutumista. Mikäli hankkeesta katsottaisiin aiheutuvan riskejä työntekijöiden tai muun väestön terveydelle ja turvallisuudelle, voitaisiin määräaikoja tapauskohtaisesti jatkaa kuudella kuukaudella ennen alkuperäisen määräajan päättymistä.
Toimivaltaisten viranomaisten olisi viimeistään kuukauden kuluttua lupahakemuksen vastaanottamisesta tarkistettava hakemuksen vaatimustenmukaisuus. Hakijan olisi toimitettava mahdolliset lupahakemusta täydentävät tiedot 14 päivän kuluessa viranomaisen pyynnöstä. Luvan myöntämisen määräaika alkaisi siitä päivästä, jona toimivaltainen viranomainen toteaa hakemuksen olevan vaatimustenmukainen.
Kansallinen toimivaltainen viranomainen laatisi yhteistyössä hankkeen toteuttajan ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa luvan myöntämisprosessia koskevan yksityiskohtaisen aikataulun viimeistään kuukauden kuluttua hakemuksen täydellisyyden vahvistamisesta. Aikataulu julkaistaisiin verkkosivuilla.
Edellä todetut määräajat eivät rajoittaisi unionin oikeudesta ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvia velvoitteita, eivätkä hallinnollisia muutoksenhakumenettelyjä ja oikeudellisia muutoksenhakukeinoja tuomioistuimessa.
Jos ympäristövaikutukset tulisi arvioida direktiivin 2011/92/EU (YVA-direktiivi) 5–9 artiklan mukaisesti, asianomaisen hankkeen toteuttajan olisi pyydettävä toimivaltaiselta viranomaiselta lausunto vaikutusarviontiin sisällytettävien tietojen laajuudesta ja yksityiskohtaisuudesta. Lausunto olisi annettava 30 päivän kuluessa pyynnöstä.
Jos ympäristövaikutusten arviointivelvollisuus johtuu samanaikaisesti YVA-, SOVA-, luonto-, lintu-, vesipuite-, teollisuuspäästö-, jäte- tai Seveso -direktiiveistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista, Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY luonnonvaraisten lintujen suojelusta, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU teollisuuden päästöistä tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/18/EU vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta, toimivaltaisen viranomaisen olisi joko yhteen sovitettava tai yhdistettävä menettelyt. Yhteen sovitetussa menettelyssä asianomainen viranomainen yhteen sovittaisi unionin lainsäädännön edellyttämät ympäristövaikutusten arvioinnit. Mikäli ympäristövaikutusten arvioinnit yhdistetään, olisi ne katettava yhdessä arvioinnissa.
Toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, että asianomaiset viranomaiset antavat YVA-direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun lausunnon ympäristövaikutusten arvioinnista (sisältäen ympäristöraportti ja kuulemiset) kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet kaikki tarvittavat tiedot, jotka on kerätty kyseisen direktiivin 5 - 7 artiklan mukaisesti, ja saatetaan päätökseen mainitun direktiivin 6 ja 7 artiklassa tarkoitetut kuulemiset.
Määräaika YVA-direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ympäristöraportin kuulemiselle olisi enintään 45 päivää. Mikäli ehdotetusta hankkeesta arvioidaan aiheutuvan poikkeuksellisia riskejä työntekijöiden tai muun väestön terveydelle ja turvallisuudelle, määräaika pidennettäisiin 90 päivään.
Kaavoituksessa sekä muissa alueidenkäyttöä koskevissa suunnitelmissa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten olisi tarvittaessa otettava huomioon nettonollateknologioiden ja strategisten nettonollateknologioiden tuotantohankkeiden kehittäminen. Mikäli suunnitelmiin liittyisi arviointitarve SOVA-direktiivin (2001/42/EY) ja luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan mukaisesti, nämä arvioinnit yhdistetään.
Yhdistetyssä arvioinnissa olisi tarvittaessa tarkasteltava myös mahdollisia vaikutuksia vesistöihin ja tarkistettava, estääkö suunnitelma vesimuodostumaa saavuttamasta hyvää tilaa tai hyvää potentiaalia tai aiheuttaako suunnitelma vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) 4 artiklassa tarkoitetun tilan tai potentiaalin huononemista. Jos asianomaisten jäsenvaltioiden on arvioitava nykyisten ja tulevien toimien vaikutukset meriympäristöön, mukaan lukien maan ja meren välinen vuorovaikutus, kuten merten aluesuunnittelun puitteista annetun direktiivin (2014/89/EU) 4 artiklassa tarkoitetaan, myös nämä vaikutukset on sisällytettävä yhdistettyyn arviointiin.
Ehdotuksella ei rajoitettaisi tiedonsaantia, yleisön osallistumista päätöksentekoon ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) mukaisesti, eikä YK:n Euroopan talouskomission yleissopimusta rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoon sopimus, SopS 67/1997).
Strategisten nettonollateknologiahankkeiden valintakriteerit, hyväksyntä ja prioriteettiasema (10–12 artiklat)
Strategisia nettonollateknologiahankkeita olisivat ehdotuksen liitteessä lueteltuja teknologioita koskevat valmistushankkeet. Strategisten hankkeiden valintaperusteet kattaisivat hankkeen panoksen unionin energiajärjestelmän teknologiseen ja teolliseen kestävyyteen ja/tai hankkeen osuuden EU:n nettonollateollisuuden toimitusketjun kilpailukykyyn ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen. Strategisen aseman arvioinnissa huomioitaisiin muun muassa valmistettavaksi tulevan teknologian merkitys unionin tuotannon merkittävälle kasvattamiselle, teknologian kestävyys- ja suorituskyky, merkitys työvoiman osaamisen kehittämiselle sekä merkitys vähähiilisille ja kiertotalouden valmistuskäytännöille. Jäsenvaltioiden olisi eräin perustein tunnustettava strategisiksi nettonollateknologiahankkeiksi myös hiilidioksidin varastointihankkeet.
Mikäli ehdotuksen liitteen mukaisen nettonollateknologian valmistushanke sijaitsisi vähemmän kehittyneillä alueilla, siirtymäalueilla tai oikeudenmukaisen siirtymärahaston alueilla, ja mikäli hanke olisi oikeutettu rahoitukseen koheesiopolitiikan sääntöjen mukaisesti, tulisi sen saada strategisen hankkeen asema hankkeen toteuttajan pyynnöstä ilman muodollista hakemusta. Myös hanke, joka joko hyötyy päästökauppajärjestelmän innovaatiorahastosta tai on osa Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita (IPCEI), Euroopan vetylaaksoja (European Hydrogen Valleys) tai vetypankkia, olisi tunnustettava strategiseksi nettonollateknologiahankkeeksi ilman muutoin vaadittavaa muodollista hakemusta.
Hankkeen toteuttajan olisi jätettävä hakemukset nettonollateknologiahankkeiden tunnustamiseksi strategisiksi hankkeiksi asianomaiselle jäsenvaltiolle. Jäsenvaltioiden olisi arvioitava hakemus kuukauden kuluessa. Jos jäsenvaltiot eivät tee päätöstä hakemuksesta määräajassa, se merkitsisi hankkeen strategisen aseman hyväksymistä. Jos jäsenvaltio hylkäisi hakemuksen, hakijalla olisi oikeus toimittaa hakemus komission arvioitavaksi. Komissio esittäisi arvionsa 20 työpäivän kuluessa. Jos komission arvio poikkeaisi jäsenvaltion arviosta, Euroopan nettonollafoorumi keskustelisi kyseisestä hankkeesta. Mikäli strateginen nettonollateknologiahanke ei enää täyttäisi sille asetettuja kriteerejä, jäsenvaltio voisi hankkeen toteuttajaa kuultuaan kumota hankkeen strategista asemaan koskevan päätöksen.
Strategisille nettonollateknologiahankkeille myönnettäisiin prioriteettiasema, jotta varmistetaan nopeimmat lupaprosessit kattaen ympäristöarvioinnit ja aluesuunnittelu, kansallisten ja EU-lainsäädännön mukaisesti. Strategisten hankkeiden katsotaan edistävän strategisten nettonollateknologioiden toimitusvarmuutta unionissa, ja siksi ne olisivat yleisen edun mukaisia.
Strategiset nettonollateknologiahankkeet katsottaisiin 12(3) artiklan mukaan olevan luontodirektiivin 6(4) ja 16(1) artiklassa ja lintudirektiivin 9(1)(a) artiklassa sekä vesipuitedirektiivin 4(7) artiklassa tarkoittamalla tavalla erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä toteutettavia hankkeita, mikäli muut kyseisissä direktiiveissä asetetut vaatimukset täyttyvät.
Kaikki strategisiin nettonollateknologiahankkeisiin liittyvät riitojenratkaisumenettelyt, riita-asiat, valitukset ja oikeussuojakeinot missä tahansa kansallisessa tuomioistuimessa, paneelissa, mukaan lukien sovittelu tai välimiesmenettely, olisi käsiteltävä kiireellisinä edellyttäen, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisista kiireellisistä menettelyistä.
Strategisten nettonollateknologiahankkeiden lupaprosessi, hankkeiden toimeenpanon nopeuttaminen, rahoituksen koordinointi (13–15 artiklat)
Strategisten hankkeiden rakentamiselle myönnettävä lupa tulisi käsitellä yhdeksän kuukauden kuluessa, mikäli hankkeen vuosittainen tuotantokapasiteetti on alle yksi gigawattia ja 12 kuukaudessa, mikäli hankkeen vuosittainen tuotantokapasiteetti on yli yksi gigawattia. Hiilidioksidin varastointia koskevat luvat tulisi käsitellä 18 kuukauden kuluessa. Mikäli vuosittaista tuotantokapasiteettia ei mitata gigawatteina, luvan käsittelyn määräaika olisi 12 kuukautta. Nykyisten tuotantolaitosten tuotantokapasiteetin laajentamista koskeviin lupiin sovellettaisiin edellä mainittuja käsittelyaikoja puolet lyhyempiä määräaikoja.
Määräaikojen ylittyminen tarkoittaisi luvan myöntämistä pois lukien tilanne, jossa hankkeeseen tulee sovellettavaksi tietyt EU:n lainsäädännöstä johtuvat ympäristövaikutusten arviointivelvoitteet direktiivit 92/43/ETY, 2000/60/EY, 2008/98/EY, 2009/147/EY, 2010/75/EU, 2011/92/EU tai 2012/18/EU (kuten alaviitteessä 6) tai mikäli kansalliseen oikeusjärjestelmään ei sisälly hallinnollisen hiljaisen hyväksynnän periaatetta.
Rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista jäsenvaltiot ryhtyisivät toimiin nopeuttaakseen yksityisiä investointeja ja kohdistaakseen ne strategisiin hankkeisiin. Jäsenvaltiot voisivat myös tarjota hallinnollista tukea hankkeiden edistämiseksi muun muassa tarjoamalla apua sovellettavien hallinnollisten ja raportointivelvoitteiden noudattamiseksi sekä tukea hankkeen yleisen hyväksynnän lisäämiseksi.
Euroopan nettonollafoorumi keskustelisi strategisten nettonollateknologiahankkeiden rahoitustarpeista ja pullonkauloista, mahdollisista parhaista käytännöistä erityisesti EU:n rajat ylittävien arvoketjujen kehittämiseksi pohjautuen asiaankuuluvien teollisuusallianssien kanssa käytävään vuoropuheluun.
Nettonollafoorumin tulisi tarvittaessa avustaa strategisen hankkeen toteuttajaa hankkeen rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä.
Hiilidioksidin talteenottotavoite, hiilidioksidin varastointikapasiteetti, valtuutettujen öljyn- ja kaasuntuottajien osuus (16–18 artiklat)
Ehdotuksessa asetettaisiin unionin tason tavoite 50 miljoonan hiilidioksiditonnin vuotuiselle hiilidioksidin varastointikapasiteetille vuoteen 2030 mennessä.
Jäsenvaltioiden olisi asetettava julkisesti saataville tiedot alueista, joilla hiilidioksidin varastointipaikat voidaan niiden alueella sallia. Jäsenvaltioiden tulisi velvoittaa sellaiset öljyn ja kaasun tuottajat, joilla on direktiivin 94/22/EY tarkoittama lupa hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon, asettamaan julkisesti saataville geologiset tiedot käytöstä poistetuista tuotantolaitoksista.
Jäsenvaltion olisi raportoitava komissiolle vuosittain käynnissä olevista hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeista ja niihin liittyvistä tarpeista sekä kansallisista tukitoimista näiden edistämiseksi.
Valtuutetuilla öljyn ja kaasun tuottajilla olisi velvoite osallistua unionin vuoden 2030 varastointitavoitteeseen erikseen laskettavilla osuuksilla. Jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä ja raportoitava komissiolle kyseisten toimijoiden osuudet raakaöljyn ja maakaasun tuotannossa 1.1.2020 - 31.12.2023 väliseltä ajalta. Toimijoiden olisi puolestaan raportoitava komissiolle säännöllisesti suunnitelmistaan sekä edistymisestään täyttää niille asetettu talteenottovelvoite.
Komissiolla olisi mahdollisuus antaa delegoituja säädöksiä koskien menettelyitä, jotka voidaan ottaa huomioon toimijoille osoitetun varastointikapasiteetin täyttämisessä, sekä asiaan liittyvistä raportointivelvoitteista.
Julkisten hankintojen kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutus, huutokaupat, muut julkiset toimet ja koordinaatio (19–22 artiklat)
Julkisissa hankinnoissa olisi ehdotuksen liitteen mukaisilla strategisilla toimialoilla arvioitava hankinnan kokonaistaloudellista edullisuutta parhaan hinta-laatusuhteen sekä vähintään tarjouksen kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutusten perusteella. Muilta osin hankinnassa noudatettaisiin EU:n hankintalainsäädäntöä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU käyttöoikeussopimusten tekemisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta sekä sovellettavaksi tulevaa sektorikohtaista lainsäädäntöä ja unionin kansainvälisiä sitoumuksia, mukaan lukien WTO:n julkisia hankintoja koskeva sopimus sekä muut unionia sitovat kansainväliset sopimukset.
Tarjouksen kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutusten tulisi perustua kriteereihin koskien ympäristön kestävyystavoitteita, innovaatioiden edistämistä ja energiajärjestelmän integraatiota. Kriteereihin sisältyisi myös vaatimus ottaa huomioon yhdestä hankintalähteestä peräisin olevien tuotteiden osuus, jos se ylittää 65 prosenttia kyseisen nettonollateknologian tarjonnasta unionissa.
Kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutuksille tulisi hankintakriteereissä antaa 15–30 prosentin painoarvo. Myös uusiutuvien energialähteiden käyttöönottamiseksi tarkoitetuissa huutokaupoissa tarjousten paremmuutta olisi arvioitava kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutusten perusteella, ja asetettava niille 15 – 30 prosentin painoarvo. Kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutukset eivät tulisi sovellettaviksi, mikäli hankinnasta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia, teknisiä ongelmia tai yhteensopimattomuutta olemassa oleviin järjestelmiin.
Perustettaessa kotitalouksille ja kuluttajille kannustimia hankkia liitteen mukaisia nettonollateknologian lopputuotteita, tulee kannustinjärjestelmien edistää nimenomaisesti sellaisten lopputuotteiden hankkimista, joilla on korkea kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutus tarjoamalla niiden hankintaan suhteellista taloudellista lisäetua. Suhteellinen etu ei saisi ylittää viittä prosenttia kyseisen nettonollateknologian lopputuotteen kuluttajahinnasta.
Komissio voisi antaa ohjausta kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutusten arviointiin. Komission tulisi asettaa saataville ja päivittää säännöllisesti ehdotuksen liitteen mukaisten nettonollateknologioiden kattamat lopputuotteet, mukaan lukien tiedot niiden tuontiosuuksista unioniin.
Euroopan nettonollafoorumi käsittelisi jäsenvaltioiden hankinta- ja kannustinjärjestelmiin sovellettavia käytäntöjä sekä kestävyys- ja häiriönsietokykyvaikutusten määrittelyyn liittyviä kysymyksiä.
Eurooppalaiset nettonollateollisuusakatemiat, säännellyt ammatit ja ammattipätevyyden tunnustaminen, nettonollafoorumi (artiklat 23–25)
Perustettavaksi tulevien eurooppalaisten nettonollateollisuusakatemioiden tavoitteena olisi kehittää koulutusohjelmia ja koulutusmateriaaleja nettonollateknologioiden koulutusta, kehitystä, tuotantoa, käyttöönottoa ja kierrätystä varten sekä toimivaltaisten viranomaisten valmiuksien tukemiseksi luvituksessa ja julkisissa hankinnoissa. Teollisuusakatemiat voisivat kehittää ja ottaa käyttöön osaamiskokonaisuuksia työpaikkojen välisen liikkuvuuden sekä rajat ylittävän liikkuvuuden edistämiseksi esimerkiksi Euroopan työvoimapalveluverkoston (EURES) ja EURAXESS-työkalun kautta.
Teollisuusakatemiat edistäisivät sukupuolistereotypioiden kumoamista kiinnittäen huomiota tarpeeseen aktivoida enemmän naisia ja nuoria, myös työmarkkinoiden ulkopuolelta.
Jäsenvaltioiden tulisi arvioida säännöllisesti, vastaavatko teollisuusakatemioiden kehittämät koulutusohjelmat nettonollateknologioiden aloille säädettyjä kansallisia ammattipätevyysvaatimuksia. Vastaavuuden toteutuessa jäsenvaltion tulisi edesauttaa osaamiskokonaisuuden tunnustamista ammattipätevyysdirektiivin (2005/36/EY) 3(1) artiklan a alakohdan mukaisesti hyväksymällä osaamiskokonaisuus riittävänä todisteena muodollisesta pätevyydestä.
Mikäli nettonollateknologioiden kannalta tärkeä ammattiryhmä on säännelty ammattipätevyysdirektiivin 3(1) artiklan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä kehittämään yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joita tarvitaan tämän tietyn ammatin harjoittamiseen ammattipätevyysdirektiivin 49a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisten koulutuspuitteiden luomiseksi ja pätevyyden automaattiseksi tunnustamiseksi.
Euroopan nettonollafoorumi toimisi komission sekä teollisuusakatemian tukena mm. tuottamalla osaavan työvoiman kysyntään ja tarjontaan liittyvää tietoa. Foorumi toimisi tiedonvälittäjänä teollisuusakatemioiden ja kansallisten koulutuksen tarjoajien välillä ja edistäisi teollisuusakatemioiden koulutusohjelmien toimeenpanoa. Foorumi edistäisi myös teollisuusakatemioiden koulutuskokonaisuuksien tunnustamista jäsenvaltioissa sekä eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Foorumi voisi edesauttaa tarvittavien ammattiprofiilien kehittämistä keskeisimmille nettonollateknologioiden aloille.
Foorumi edistäisi asianmukaisia työoloja nettonollateollisuuden työpaikoissa sekä nuorten, naisten ja eläkeläisten aktivointia työmarkkinoille ja ammattitaitoisten työntekijöiden houkuttelemista kolmansista maista. Foorumi edistäisi jäsenvaltioiden keskinäistä koordinaatiota ja parhaiden käytäntöjen jakamista ja vaikuttaisi EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkoihin osaajien houkuttelemiseksi kolmansista maista.
Sääntelyn testiympäristöt, pienille ja keskisuurille yrityksille suunnatut toimet (26–27 artiklat)
Jäsenvaltiot voisivat perustaa määräaikaisia nettonollateknologioiden sääntelyn testiympäristöjä (regulatory sandboxes), joilla mahdollistettaisiin innovatiivisen nettonollateknologian kehittäminen, testaus ja hyväksyntä valvotussa reaalimaailmassa ennen markkinoille saattamista tai käyttöönottoa. Sääntelyn testiympäristö tulisi tiettyjen kelpoisuusvaatimusten täyttyessä perustaa myös innovatiivista nettonollateknologiaa kehittävän yrityksen pyynnöstä.
Sääntelyn testiympäristöihin sovellettavat säännöt ja ehdot hyväksyttäisiin erillisillä täytäntöönpanosäädöksillä, joiden tulisi jättää liikkumavaraa kansallisille toimivaltaisille viranomaisille sääntelyn testiympäristön järjestämiseksi ja etenkin pienten ja keskisuurten sekä start-up-yritysten osallistumismahdollisuuksien edistämiseksi.
Innovatiivisten nettonollateknologioiden kehittäminen ja hyväksyntä tapahtuisi toimivaltaisten viranomaisten suorassa valvonnassa ja ohjauksessa. Sääntelyn testiympäristöön osallistuminen ei vaikuttaisi kokeilua valvovan viranomaisen toimivaltuuksiin, mutta toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä valvontavaltuuksiaan ja harkintavaltaa joustavasti asiaa koskevan lainsäädännön rajoissa. Tarvittaessa tulisi harkita lainsäädännön soveltamiseen liittyvien poikkeuksien tai vapautusten myöntämistä.
Mikäli sääntelyn testiympäristöstä aiheutuisi vaaraa terveydelle, turvallisuudelle tai ympäristölle, olisi kokeilu keskeytettävä välittömästi. Mikäli testaukseen liittyy myrkyllisten aineiden käyttöä, voidaan testaussuunnitelma hyväksyä vasta sen jälkeen, kun asianmukaisista suojatoimista on huolehdittu.
Edellyttäen, että sääntelyn testiympäristössä noudatetaan vilpittömässä mielessä kaikkia siihen sovellettavia viranomaisohjeita sekä kyseistä kokeilua varten laadittua suunnitelmaa, viranomaisten ei tulisi määrätä asianosaiselle toimijalle hallinnollisia sakkoja tai muita seuraamuksia asiaan sovellettavan unionin tai jäsenvaltion lainsäädännön rikkomisesta. Sääntelyn testiympäristö ei poistaisi vastuuvapautta, mikäli sen seurauksena aiheutuu vahinkoa kolmansille osapuolille.
Sääntelyn testiympäristöjen tulisi mahdollisuuksien mukaan edesauttaa toimivaltaisten viranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä ja niitä koordinoitaisiin Euroopan nettonollafoorumin kautta. Jäsenvaltioiden tulisi raportoida vuosittain kokeiluista ja niiden tuloksista komissiolle.
Jäsenvaltioiden tulisi priorisoida pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä sääntelyn testiympäristöihin. Jäsenvaltioiden tulisi suunnata pk-yrityksille myös erityistä tiedotusta, ohjausta sekä hallinnollinnollista tukea sääntelyn testiympäristöihin osallistumiseksi.
Euroopan nettonollafoorumin perustaminen, tehtävät, kokoonpano ja toiminta, kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat (28–30 artiklat)
Ehdotuksella perustettaisiin Euroopan nettonollafoorumi, jonka avulla komissio voi koordinoida asetuksen mukaisia toimia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Foorumiin nimettäisiin korkean tason edustaja kustakin jäsenvaltiosta. Komissio vastaisi foorumin käytännön toiminnasta ja teknisestä tuesta.
Foorumi toimisi elimenä, jossa komissio ja jäsenvaltiot voivat keskustella ja jakaa parhaita käytäntöjä asetuksen soveltamiseen liittyvissä asioissa, ja jonka kautta komissio voisi saada palautetta kolmansilta osapuolilta, kuten asiantuntijoilta ja teollisuudelta. Foorumin työ voitaisiin järjestää erilaisiin vakituisiin tai tilapäisiin alaryhmiin.
Foorumin tehtävät sisältyvät ehdotuksen eri artikloihin. Erityisesti foorumi keskittyisi lupamenettelyjä, keskitettyjä asiointipisteitä, strategisia nettonollateknologiahankkeita, rahoituksen koordinointia, markkinoillepääsyä, osaamista, raportointia ja sääntelyn testiympäristöjä koskevien määräysten seurantaan ja toimeenpanoon.
Komissio ja jäsenvaltiot voisivat foorumin kautta koordinoida myös kolmansien maiden kanssa solmittavia nettonollateollisuuskumppanuuksia. Foorumi koordinoisi työtään myös olemassa olevien teollisten allianssien kanssa.
Valvonta (31 artikla)
Valvontaan sisältyvillä säännöksillä huolehdittaisiin unionitason tuotantotavoitteiden sekä hiilidioksidin talteenottotavoitteen edistymisestä. Jäsenvaltioiden olisi kerättävä tiedot ja raportoitava vuosittain komissiolle nettonollateknologian kehityksestä ja markkinatrendeistä, mukaan lukien keskimääräiset investointi- ja tuotantokustannukset sekä vastaavien nettonollateknologioiden markkinahinnat; nettonollateknologioiden tuotantokapasiteetista ja koulutuksesta ja osaamisesta sekä työpaikoista; nettonollateknologioiden tuonnista ja viennistä; lupamenettelyjen keskimääräisestä kestosta; myönnetyistä ja peruutetuista luvista; sääntelyn testiympäristöistä; hiilidioksidin varastointimääristä.
Jäsenvaltioiden olisi toimitettava kerätyt tiedot myös kansallisille tilastoviranomaisille ja Eurostatille. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä tietojen toimittamisesta vastaava kansallinen viranomainen.
Komissio seuraisi unionitason edistymistä jäsenvaltioiden raportoinnin perusteella ja antaisi suosituksia vuosittain osana puhtaan energian kilpailukykyä koskevia vuosikertomuksia. Se raportoisi hiilidioksidin talteenottoa koskevan tavoitteen edistymisestä myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Säädösvallan delegointi, komiteamenettely, arviointi (32–35 artiklat)
Komissiolle delegoitaisiin säädösvaltaa niiden yksityiskohtaisten sääntöjen muuttamiseksi, jotka liittyvät muun muassa hiilidioksidin varastointikapasiteettia koskevien toimijakohtaisten osuuksien laskentaan, toimijoiden kontribuutiovelvollisuutta koskevien sopimusten modaliteetteihin sekä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevien kertomusten sisältöön. Komissiolla olisi toimivalta hyväksyä delegoituja säädöksiä viisi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen, ja komissiolle annetun toimivallan kestoa olisi mahdollista myös pidentää.
Komissiolle siirrettäisiin myös toimivaltaa antaa täytäntöönpanosäädöksiä. Komissiota avustaisi komitologia-asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. Tilanteesta riippuen voitaisiin soveltaa neuvoa-antavaa- tai tarkastusmenettelyä, tai välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.
Komissio arvioisi asetusta ja sen vaikutuksia kolmen vuoden kuluttua sen soveltamispäivästä ja sen jälkeen joka neljäs vuosi. Arvioinnin tulokset esiteltäisiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Luottamuksellisten tietojen käsittely, muutettavat säädökset, voimaantulo ja soveltaminen (36–38 artiklat)
Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava liike- ja yrityssalaisuuksien ja muiden arkaluonteisten, luottamuksellisten ja turvaluokiteltujen tietojen suojaaminen, jotka on hankittu ja tuotettu asetuksen soveltamiseksi.
Digitaalisesta palveluväylästä annettua asetusta (EU) 2018/1724 muutettaisiin vastaamaan tämän ehdotuksen myötä viranomaisille osoitettavia tiedonantovelvoitteita. Loppumääräykset kattavat määräykset myös voimaantulosta ja soveltamisesta.
7
Ehdotuksen suhde perustuslakiin sekä perus- ja ihmisoikeuksiin
Komission mukaan asetusehdotus osittain edistää EU:n perusoikeuskirjan 16 artiklassa turvattua elinkeinonvapautta, koska ehdotus lisää innovaatiokapasiteettia sekä puhtaiden energiateknologioiden kysyntää unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti. Kuitenkin komission mukaan asetusehdotuksen pilarilla 2, jonka toimenpiteet koskevat tuotantoketjujen häiriöiden estämistä, on myös elinkeinonvapautta ja sopimusvapautta väliaikaisesti rajoittavia vaikutuksia. Kyseiset toimenpiteet rajoittaisivat myös EU:n perusoikeuskirjan 17 artiklassa turvattua omaisuuden suojaa. Komission mukaan kyseiset perusoikeuksien rajoitukset olisivat hyväksyttäviä, koska niistä säädetään laissa, ne kunnioittavat oikeuksien ja vapauksien ydinaluetta ja ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Komissio katsoo ehdotetun sääntelyn olevan oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärän nähden, kun otetaan huomioon energian toimitushäiriöiden vakavat taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraamukset sekä häiriöiden hillintätoimien merkitys.
Asetusehdotus on merkityksellinen ainakin Suomen perustuslain (731/1999) 6 §:n (yhdenvertaisuus), 10 §:n (yksityiselämän suoja), 12 §:n (julkisuus), 18 §:n (elinkeinovapaus), 20 §:n (vastuu ympäristöstä), 21 §:n (oikeusturva) ja 121 §:n (kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto) kannalta.
Yhdenvertaisuus
Asetusehdotuksen luvussa II säädettäisiin mahdollistavista toimenpiteistä nettonollateknologioita valmistaville toimijoille. Toimijat hyötyisivät esimerkiksi keskitetyn yhteyspisteen käyttämisestä luvitusmenettelyssä sekä luvituksen nopeudesta asetuksessa säädettyjen määräaikojen vuoksi. Lisäksi strategisiksi tunnustetut hankkeet hyötyisivät asetusehdotuksessa säädetyistä toimenpiteistä, esimerkiksi nopeutetuista käsittelymenettelyistä ja niihin liitettäisiin julkinen intressi. Asetusehdotuksessa määritettäisiin enimmäismääräajat strategisia hankkeita koskeville luvitusmenettelyille. Strategiset hankkeet saisivat myös esimerkiksi pyynnöstä neuvontaa eurooppalaiselta nettonollafoorumilta hanketta koskevasta rahoituksesta.
Sääntely asettaa nettonollateknologioita tuottavat toimijat sekä strategiseksi tunnustetut hankkeet edullisempaan asemaan muihin toimijoihin nähden, minkä vuoksi sääntelyä on arvioitava perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti todennut, ettei yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä on, voidaanko kulloisetkin erottelut perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Erottelut eivät saa olla mielivaltaisia eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVL 37/2010 vp, s. 3/I, PeVM 11/2009 vp, s. 2, PeVL 18/2006 vp, s. 2/II). Perustuslain yhdenvertaisuussäännös koskee lähtökohtaisesti vain ihmisiä. Yhdenvertaisuusperiaatteella voi kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan. Näkökulman merkitys on sitä vähäisempi mitä etäisempi tämä yhteys on (PeVL 11/2012 vp, s. 2/II, PeVL 37/2010 vp, s. 3/I).
Sääntelyn kohteena on yritykset, joilla on nettonollateknologian tuotantoa edistäviä hankkeita, ja yritykset, joiden hankkeet on tunnustettu strategisiksi. Mahdollistavat toimenpiteet edistävät unionin tavoitetta tukea nettonollateknologioiden valmistamista, minkä vuoksi yritysten erilaisella kohtelulla voidaan katsoa olevan hyväksyttävä tavoite. Asetusehdotuksessa määritellään kriteerit nettonollateknologioita valmistaville yrityksille sekä projektien tunnistamiselle strategisiksi hankkeiksi, minkä vuoksi sääntely ei olisi mielivaltaista. Alustavan arvion mukaan mahdollistavat toimenpiteet eivät johtaisi kohtuuttomiin eroihin yritysten kohtelussa.
Asetusehdotuksen luvussa VI koskien innovaatioita säädettäisiin sääntelyn testiympäristöistä. Ehdotetun 26(4) artiklan perusteella toimivaltaiset viranomaiset voisivat myöntää testiympäristöihin osallistujille vapautuksia tai poikkeuksia lainsäädännön noudattamisesta siltä osin kuin unionin tai jäsenvaltion lainsäädäntö mahdollistaa kyseisten poikkeusten myöntämisen. Asetusehdotuksessa säädettäisiin seikoista, jotka tulee huomioida poikkeuksia myönnettäessä, kuten että testiympäristöä koskevassa suunnitelmassa varmistetaan lainsäädännön keskeisten vaatimusten noudattaminen. Lisäksi ehdotetussa 27 artiklassa säädettäisiin pk-yritysten toimintaa edistävistä toimenpiteistä, kuten ensisijaisen pääsyn myöntämisestä kyseisille yrityksille sääntelyn testiympäristöihin.
Sääntely asettaa sääntelyn testiympäristöihin osallistuvat yritykset edullisempaan asemaan muihin yrityksiin nähden, minkä vuoksi sääntely on merkityksellistä perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden osalta. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan kauttaaltaan katsonut, että jonkinasteiseen erilaisuuteen johtava kokeilulainsäädäntö on sinänsä hyväksyttävää yhdenvertaisuuden kannalta, mikäli kokeilulle on osoitettavissa hyväksyttävä tavoite (ks. esim. PeVL 20/2012 vp, s. 2/I—II ja PeVL 58/2001 vp, s. 2/II sekä niissä viitatut lausunnot). Valiokunta on kytkenyt kokeilun hyväksyttävyyden myös nimenomaisesti tietojen ja kokemuksien hankkimiseen tiettyjen suunnitteilla olevien uudistusten vaikutuksista (PeVL 51/2016 vp, s. 3, PeVL 19/1997 vp, s. 1/I).
Sääntelyn testiympäristöillä voidaan katsoa olevan hyväksyttäviä tavoitteita innovaatioiden edistämisestä ja sääntelyn soveltamisesta saatujen kokemusten hyödyntämisestä. Asetusehdotus jättää avoimeksi, kuinka laajaa harkintavaltaa viranomainen voisi käyttää myöntäessään vapautuksia lainsäädännön noudattamiseen testiympäristöistä. Tältä osin tulisi huomioida myös, kuinka testiympäristön toiminta rajataan. Perustuslain 2 §:n 3 momentin nojalla julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Lisäksi lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista (PL 80.1 §). Vaatimus ulottuu myös oikeushenkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joskin merkitys on sitä pienempi mitä omaisuusmassaltaan suuremmista yrityksistä on kyse ja mitä etäämmällä ne ovat luonnollisista henkilöistä.
Asetusehdotuksen toimenpiteet pk-yritysten toiminnan edistämisestä voidaan katsoa alustavasti hyväksyttäväksi yhdenvertaisuuden kannalta, koska käytännössä valtaosa yrityksistä on pk-yrityksiä, minkä vuoksi erot yritysten erilaisessa kohtelussa jäisivät pieniksi. Valtioneuvosto on arvioinut osin samankaltaista testiympäristöjä koskevaa sääntelyä EU:n tekoälyasetusehdotusta koskevassa valtioneuvoston kirjelmässä U 28/2021 vp. Kirjelmän mukaisesti valtioneuvosto on pitänyt mahdollisena tukea pk-yrityksiä testaus- ja kokeiluympäristöjen perustamisen myötä, mutta on myös pitänyt tärkeänä, että sääntelyn soveltamisalasta ja toimijoiden velvoitteista sekä niistä tehtävien poikkeusten edellytyksistä säädetään tarkkarajaisesti perussäädöksessä ja sääntelyssä turvataan toimijoiden yhdenvertaisuus (U 28/2021 vp, s. 25).
Omaisuuden suoja, sopimusvapaus, elinkeinovapaus
Perustuslain 15 §:ssä säädetään omaisuuden suojasta. Omaisuudella on tarkoitettu varallisuusarvoisia etuja, joihin kuuluu laajimpana omistusoikeus. Omaisuudensuoja sisältää paitsi omistajalle lähtökohtaisesti kuuluvan vallan hallita, käyttää ja hyödyntää omaisuuttaan haluamallaan tavalla myös vallan määrätä siitä (ks. esim. PeVL 41/2006 vp, s. 2, PeVL 49/2005, s. 2). Jos omistusoikeuteen kuuluvia oikeuksia vähennetään tai rajoitetaan, puututaan samalla omaisuudensuojaan, vaikka omistusoikeuden kohteena oleva esine sinänsä säilyisikin koskemattomana haltijallaan (HE 309/1993 vp, s. 62). Perusoikeuksien suoja koskee pääasiallisesti luonnollisia henkilöitä. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että laissa asetettavien velvollisuuksien koskiessa pörssiyhtiöitä tai muita varallisuusmassaltaan huomattavia oikeushenkilöitä lainsäätäjän liikkumavara on omaisuudensuojan näkökulmasta lähtökohtaisesti suurempi kuin silloin, kun sääntelyn vaikutukset muodostuisivat hyvin välittömiksi oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden asemalle (ks. esim. PeVL 55/2018 vp, s. 3, PeVL 10/2014 vp, PeVL 21/2010 vp, PeVL 9/2008 vp, PeVL 32/2004 vp, PeVL 61/2002 vp ja PeVL 34/2000 vp).
Asetusehdotuksen 18 artikla on merkityksellinen perustuslaissa säädetyn omaisuuden suojan osalta, koska se asettaa luvan saaneille öljy- ja maakaasuntuottajille velvoitteen antaa kontribuutio EU:n tavoitteeseen hiilidioksidin varastointikapasiteetista. Asetusehdotuksessa säädetään kontribuution laskentatavasta, mutta ehdotuksen perusteella on epäselvää, mitä toimenpiteitä kontribuutio tarkoittaisi. Asetusehdotuksen sääntelyn kohteena ovat toimijat, jotka tuottavat raakaöljyä ja maakaasua, eikä Suomessa käytännössä ole kyseisiä toimijoita. Näin ollen sääntelyllä voidaan katsoa olevan etäinen yhteys luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan, ja lainsäätäjällä olisi suurempi liikkumavara omaisuudensuojan näkökulmasta.
Komissio perustelee asetusehdotuksen omaisuudensuojaa rajoittavaa sääntelyä muun muassa sillä, että rajoitteet ovat väliaikaisia. Asetusehdotuksen 18(4) artiklan mukaan yritysten tulee tehdä asetuksen voimaantulosta 12 kuukauden kuluessa suunnitelma, kuinka ne aikovat edistää unionin hiilidioksidin varastointikapasiteettia koskevia tavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Kontribuutiovelvoitteen piiriin kuuluvat toimenpiteet ovat epäselviä asetusehdotuksessa, minkä vuoksi ehdotettua sääntelyä on vaikeaa arvioida paitsi omaisuuden suojan näkökulmasta myös perustuslain 18 §:ssä säädetyn elinkeinovapauden rajoittamisen näkökulmasta.
Asetusehdotuksessa on merkityksellistä sääntelyä sopimusvapauden näkökulmasta. Sopimusvapautta ei ole nimenomaisesti turvattu perustuslaissa, mutta se kuitenkin saa suojaa tietyssä määrin omaisuudensuojaa turvaavan yleislausekkeen kautta (HE 309/1993 vp, s. 62). Asetusehdotuksen 18(5) säädettäisiin tavoista, jolla toimija voisi täyttää tavoitteensa hiilidioksidin varastointikapasiteetista. Asetusehdotus jättää avoimeksi, voisivatko toimijat täyttää tavoitteensa muulla tavoin kuin asetuksessa säädetyillä tavoilla. Asetusehdotuksen mukaan toimijat voisivat tehdä esimerkiksi sopimuksia täyttääkseen kontribuutionsa, ja komissio voisi antaa delegoituja säädöksiä modaliteeteista koskien kyseisiä sopimuksia. Sääntely jättää avoimeksi, voisivatko osapuolet käyttää muunlaisia sopimuksia kuin komission delegoiduilla säädöksissä määriteltyjä sopimuksia.
Oikeusturva, vastuu ympäristöstä
Perustuslain 21 §:n oikeusturvaa koskevan säännöksen nojalla jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lisäksi kyseisen säännöksen nojalla käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Asetusehdotuksen 11(3) artiklan nojalla, jos jäsenvaltio ei tekisi päätöstä hakemuksen pohjalta hankkeen tunnustamisesta strategiseksi hankkeeksi asetuksessa säädettyjen määräaikojen kuluessa, katsottaisiin tunnustaminen automaattisesti hyväksytyksi. Asetusehdotuksessa tarkoitettu automaattinen hyväksyntämenettely ei ole yleisesti käytössä kansallisessa hallintomenettelyssä. Säännös on ongelmallinen perustuslain 21 §:n osalta muun muassa muutoksenhakukeinojen käyttämisen näkökulmasta. Muutoksenhakukeinojen käyttäminen edellyttää, että viranomainen on antanut hallintoasian ratkaisusta päätöksen. Hallintolain (434/2003) 7 luvussa säädetään viranomaisen päätöksen muodosta, sisällöstä, velvollisuudesta perustella päätös sekä oikaisuvaatimusohjeesta ja valitusosoituksesta. Hallintoasian käsittelyssä tulisi myös huomioida hallintoasian käsittelyä koskevat vaatimukset. Lisäksi viranomaisen päätöksen antaminen hankkeen tunnustamisesta on tärkeää, koska tunnustamisella voi olla vaikutuksia muiden toimijoiden kuin hakijan oikeuksiin.
Lisäksi asetusehdotuksen 13(4) artiklassa säädettäisiin erityisten välitoimenpiteiden (specific intermediary steps) automaattisesta hyväksynnästä, jos jäsenvaltion hallinnollisilta elimiltä ei ole saatu vastausta asetuksessa säädettyjen määräaikojen kuluessa. Kyseinen säännös mahdollistaisi kuitenkin jäsenvaltioiden poikkeamisen kyseisestä säännöksestä, jos niiden kansallinen lainsäädäntö ei mahdollista automaattista hyväksyntää. Kyseisen säännöksen perusteella lopullisen päätöksen, joka syntyy luvitusprosessin tuloksena, tulee olla nimenomainen. Suomessa luvitusprosessin tuloksena syntyy nimenomainen päätös, jotta voidaan huomioida esimerkiksi perustuslain 21 §:ssä säädetty oikeus saada perusteltu päätös sekä hallintolaissa säädetyt vaatimukset viranomaisen päätökselle. Hallintopäätöksen antamisella on myös vaikutuksia muiden tahojen oikeusasemaan ja päätöksen täytäntöönpanoon. Säännöksessä jää avoimeksi, kuinka tulisi menetellä, jos lopullista päätöstä ei ole tehty asetuksessa säädettyjen määräaikojen kuluessa.
Asetusehdotuksen 6 artiklassa säädettäisiin nettonollateknologioiden valmistusta koskevien hankkeiden luvituksen enimmäismääräajoista ja artiklassa 13 puolestaan strategisia hankkeiden luvituksen enimmäismääräajoista. Luvituksen enimmäismääräaikoihin olisi asetuksessa säädettyjen edellytysten täyttyessä mahdollista myöntää tiettyjä pidennyksiä. Asetettaessa enimmäismääräaikoja luvitukselle tulisi huomioida perustuslain 21 §:ssä säädetty vaatimus käsittelyn asianmukaisuudesta. Hallintoasia tulisi pyrkiä käsittelemään ilman aiheetonta viivytystä, mutta käsittely ei saisi vaarantaa asianmukaisen käsittelyn vaatimuksia. Sääntelyssä tulisi varmistua siitä, että luvitukselle asetetut enimmäismääräajat ja viranomaisten mahdollisuudet myöntää pidennyksiä määräaikoihin ovat oikeassa suhteessa siihen aikaan, jonka viranomaiset tarvitsevat asian käsittelemiseksi huolellisesti. Jos luvituksen määräajat asetetaan liian tiukoiksi, riskinä on, että viranomaiset eivät pysty arvioimaan perusteellisesti luvan myöntämisen edellytyksiä esimerkiksi hankkeiden ympäristövaikutusten näkökulmasta. Tämän vuoksi luvituksen määräajoilla on välitön yhteys perustuslain 20 §:ssä säädettyyn vastuuseen ympäristöstä. Kyseisen säännöksen mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Asetusehdotuksen suhde yleissopimukseen tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (ns. Århusin sopimus, SopS 121/2004) on epäselvä. Asetusehdotuksen 7(1) artiklassa asetettu määräaika kansallisen toimivaltaisen viranomaisen lausunnon antamiselle hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta ei mahdollista arviointiohjelmasta kuulemista YVA-laissa säädetyllä tavalla ennen lausunnon antamista. Arviointiohjelmassa määritetään ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laajuus ja tarkkuus, joihin vaikuttaminen on tärkeä osa yleisön osallistumisoikeutta ja oikeutta vaikuttaa elinympäristöönsä.
Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto
Asetusehdotuksen artiklassa 8 säädettäisiin siitä, että kaavoituksessa on soveltuvin osin otettava huomioon määräykset nettonollateknologioita tuottavien hankkeiden kehittämisestä. Kaavoitusta koskevien tehtävien on katsottu olevan osa kuntien itsehallintoa, josta säädetään perustuslain 121 §:ssä. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 20 §:n 2 momentin mukaisesti kunnan on huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta, rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan sekä maapolitiikan harjoittamisesta. Jatkokäsittelyssä on tarkasteltava, kuinka asetusehdotuksen artikla 8 vaikuttaisi kuntien harkintavaltaan kaavoitusta koskevissa asioissa. Asiaa on arvioitava myös osana ehdotuksen oikeusperustaa sekä suhteellisuusperiaatteen toteutumista (ks. edellä kappale Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteisiin).
Asetusehdotuksella on vaikutuksia viranomaisten tehtävien järjestämiseen ja hallinnollisiin menettelyihin. Jatkokäsittelyssä on tarkasteltava, kuinka kyseinen sääntely vaikuttaa kunnalliseen itsehallintoon ja suhteellisuusperiaatteen toteutumiseen.
Julkisuus
Perustuslain 12 §:n 2 momentin nojalla viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Asetusehdotuksessa säädettäisiin jäsenvaltioille useita tiedonanto- ja raportointivelvollisuuksista, joista osa koskee yrityksiä koskevia tietoja (ks. esim. 18(2), 26(8) ja 31(2) artikla). Asetusehdotuksessa asetettaisiin myös yrityksille suoria tiedonantovelvoitteita jäsenvaltioiden viranomaisille 17(1) artiklan ja komissiolle 18(4) ja (6) artiklan nojalla. Lisäksi säädettäisiinjäsenvaltioille tai komissiolle velvollisuuksista saattaa raportoitavat tiedot julkiseen tietokantaan tai pitää tiettyjä tietoja julkisesti saatavilla (ks. esim. 9(2), 13(4), 17(1) ja 18(6) artikla). Siltä osin kuin tietojen julkaisuvelvollisuudet kohdistuvat viranomaisen asiakirjoihin, sääntely edistää perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvattua viranomaisten asiakirjojen julkisuutta.
Asetusehdotuksessa säädettäisiin asiakirjojen salassapidosta, mikä merkitsee poikkeusta perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädettyyn viranomaisten asiakirjojen julkisuuteen. Salassapidon kannalta merkityksellisiä ovat asetusehdotuksen 36(1) artiklan mukaan asetuksen toimeenpanossa saatuja tietoja tulisi käsitellä vain asetuksen määrittämiin tarkoituksiin ja tietoja tulisi suojata unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Edelleen 36(2) artiklan mukaan jäsenvaltioiden ja komission tulee varmistaa liikesalaisuuksien ja muun luottamuksellisen tiedon, jotka ovat syntyneet asetuksen soveltamisesta, salassapito unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan julkisuutta voidaan rajata lailla välttämättömistä syistä. Kansallisesti viranomaisten asiakirjojen salassapitoperusteista säädetään viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, julkisuuslaki). Tiedonantovelvollisuuksien piiriin voi kuulua yrityksiä koskevia salassapidettäviä tietoja, kuten liikesalaisuuksia, joiden julkisuutta on välttämätöntä rajoittaa laissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.
Säädöstaso
Asetusehdotus sisältää valtuuksia komissiolle antaa delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän unionin säädöksen tasolla. Säädösvallan delegoinnit tulisi rajoittaa SEUT 290 artiklan mukaan yleisiin säädöksiin, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että komissio voisi antaa täytäntöönpanosäädöksiä esimerkiksi sääntelyn testiympäristöihin osallistuvien toimijoiden kelpoisuudesta ja valinnasta testiympäristöihin, osallistujiin sovellettavista ehdoista sekä hallinnollisista menettelyistä koskien testiympäristöjä. Jatkokäsittelyssä tulee varmistaa, että testiympäristöihin osallistuvien tahojen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä viranomaisten toimivaltuuksista säädetään riittävän tarkkarajaisesti perussäädöksessä.
9
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto on muodostanut näkemyksiä asiakokonaisuuteen aikaisemmin U 117/2022 vp sekä E 174/2022 vp ja E 102/2021 vp seuraavasti:
Suomi on sitoutunut edistämään yritysten ja toimialojen vihreää siirtymää osana kansallisen ilmastolain (423/2022) mukaista tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuonna 2035 ja tukee komission tavoitetta nopeuttaa entisestään vihreän ja digitaalisen siirtymän toteutumista. Avoimella ja sääntöihin perustuvalla kaupalla on keskeinen rooli EU:n kilpailukyvyn turvaamisessa ja vihreän siirtymän tukemisessa. On tärkeää, että EU säilyy jatkossakin avoimena kansainväliselle kaupalle ja investoinneille.
Valtioneuvosto painottaa markkinaehtoista ja teknologianeutraalia lähestymistapaa, jossa markkinalle annetaan mahdollisuus hakea ilmasto- ja luontohaittojen vähentämiseen tehokkaita ratkaisuja. Hiilineutraalin teollisuuden toteutumisen vaatima uudistuminen ja tulevaisuuden kilpailukyky edellyttävät investointeja uuteen teknologiaan sekä monipuolisten, sektorirajat ylittävien liiketoiminta- ja innovaatioekosysteemien kehittymiseen.
Selkeät, laadukkaat ja kestoltaan kohtuulliset hallinnolliset menettelyt ovat olennainen tekijä vihreän siirtymän edistämisessä. Valtioneuvosto korostaa tarvetta huomioida kansalliset erityispiirteet asianmukaisella tavalla jättämällä jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa lupamenettelyjen kehittämiseen ja nopeuttamiseen.
Valtioneuvosto tunnistaa kokeilujen, pilotointien ja sääntelyn testiympäristöjen merkityksen uusien teknologioiden kehittämisen ja käyttöönoton vauhdittajana, sekä julkisten hankintojen merkityksen vähähiilisten ja kiertotaloustuotteiden markkinoiden luomisessa.
Valtioneuvosto pitää hyvänä unionin aktiivisia toimia nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiin vastaavan osaamisen varmistamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että toimissa otetaan huomioon eri väestöryhmät ja toimialat laajasti.
Suomi kiinnittää huomiota siihen, että päästöttömien energialähteiden asema osana taksonomiaa on varmistettava teknologianeutraaliuden periaatteita noudattaen ja että epävarmuus ydinenergian kriteereistä vaikuttaa alan investointivarmuuteen.
Valtioneuvosto täydentää aikaisempia kantojaan seuraavasti osallistuakseen asetusehdotuksen käsittelyyn neuvostossa:
Valtioneuvosto korostaa kokonaisvaltaista näkökulmaa teollisuuden tarvitseman puhtaan energian tuottamisessa tarvittavan teknologian kehittämiseen ja valmistukseen. Ratkaisuja tulisi hakea tavoilla, jotka uudistavat teollisuutta sekä vääristävät vähiten sisämarkkinoiden toimintaa ja kilpailua.
Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen soveltamisala edellyttää selkiyttämistä. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti komission esittämään lähestymistapaan, jolla määriteltäisiin soveltamisalaksi tietyt nettonollateknologiat ja strategiset hankkeet, sillä valittu tapa ei huomioisi teknologista kehitystä. Kaikkia puhtaan energiatuotannon mahdollistavia teknologioita tarvitaan siirtymässä kohti ilmastoneutraaliutta.
Valtioneuvosto tunnistaa sujuvan luvituksen merkityksen osana houkuttelevaa investointiympäristöä. Toimintaympäristön kannalta on tärkeää varmistaa lupa- ja muutoksenhakuprosessien ja niiden keston ennakoitavuus. Luvitukselle asetettavien enimmäismääräaikojen ja viranomaisten määräaikoihin myöntämien pidennysten tulisi olla oikeassa suhteessa siihen aikaan, jonka viranomaiset tarvitsevat asian käsittelemiseksi huolellisesti.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota ehdotuksen 11 artiklaan, joka mahdollisesti siirtäisi toimivaltaa strategisten hankkeiden lopullisessa määrittelyssä komissiolle. Asiaan liittyviä vastuita ja suhdetta kansalliseen muutoksenhakuun tulisi selventää neuvottelujen kuluessa. Valtioneuvosto kiinnittää myös huomiota siihen, että ehdotettu strategisten hankkeiden tunnustamista koskevien hakemusten automaattinen hyväksyntämenettely olisi ongelmallinen perustuslain 21 §:n osalta muun muassa muutoksenhakukeinojen käyttämisen näkökulmasta.
Sääntelyssä tulisi varmistaa ympäristön- ja luonnonsuojelun korkea taso ja johdonmukaisuus unionin muihin ympäristötoimiin ja ympäristötavoitteisiin sekä yleisön osallistumiseen nähden. Erittäin tärkeän yleisen edun periaatteen soveltamiseen tulisi jäädä riittävästi kansallista liikkumavaraa luonto- ja ympäristöarvojen huomioimiseksi. Tältä osin jatkoneuvotteluissa tulisi erityisesti huomioida periaatteen soveltaminen suhteessa Natura 2000 -alueeseen, lintu- ja luontodirektiiviin sekä vesipuitedirektiiviin. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ehdotuksessa mainittu vaihtoehto sovittaa yhteen eri menettelyjen ympäristövaikutusten arvioinnit säilyy.
Ehdotuksen vaikutuksia kansalliseen alueidenkäytön suunnitteluun tulee pyrkiä selventämään.
Jatkokäsittelyssä etenkin kaavoitusta koskevan sääntelyn selkeyteen tulee kiinnittää huomiota ja tarkastella, kuinka sääntely vaikuttaisi kuntien harkintavaltaan kaavoitusta koskevissa asioissa. Lisäksi on tarkasteltava, kuinka ehdotukset viranomaisten tehtävien järjestämisestä ja hallinnollisista menettelyistä vaikuttaisivat kunnalliseen itsehallintoon.
Valtioneuvosto suhtautuu alustavan varauksellisesti ehdotuksen julkisia hankintoja koskeviin säännöksiin, joissa tarjousten vertailulle asetettaisiin laadullisia mm. tuotteiden alkuperämaahan liittyviä vaatimuksia. Jatkotyössä tulisi tarkentaa ehdotettujen kestävyys- ja häiriönsietokykykriteereiden sisältöä ja käytännön toteutettavuutta sekä varmistaa hankintoja koskevien säännösten yhdenmukaisuus WTO:n julkisia hankintoja koskevan sopimuksen ja EU:n muiden kansainvälisten sitoumusten kanssa.
Valtioneuvosto pitää tarpeellisena saada tarkempaa tietoa keinoista, joilla osaamista on tarkoitus lisätä ja suhtautuu alustavan varauksellisesti uusien eurooppalaisten koulutusrakenteiden luomiseen. Sen sijaan valtioneuvosto katsoo, että tarkoituksenmukaisempaa olisi kehittää koulutuksen sisältöjä ja koulutuksen saavutettavuutta olemassa olevia kumppanuuksia ja digitalisaatiota hyödyntäen. Koska ammattipätevyysdirektiivin nojalla tunnustetaan ammattipätevyys eikä koulutusohjelmaa, ei yksittäisiä koulutusohjelmia tulisi arvioida ammattipätevyyssääntelyn kautta.
Koskien sääntelyn testiympäristöjä tulee huolehtia, että toiminnalle säädettäisiin riittävän täsmälliset reunaehdot. Erityisesti testiympäristöihin osallistuvien tahojen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä viranomaisten toimivaltuuksista tulisi säätää riittävän tarkkarajaisesti ehdotetussa asetuksessa.
Komissiolle siirrettäväksi ehdotetun toimivallan antaa delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä tulisi olla oikeasuhtaista, täsmällistä ja hyvin perusteltua.
Valtioneuvosto katsoo ehdotuksen oikeusperustan olevan lähtökohtaisesti asianmukainen. Valtioneuvosto kuitenkin arvioi ehdotuksen oikeusperustan asianmukaisuutta kaavoituksen osalta neuvottelujen edetessä. Valtioneuvosto katsoo, että komission asetusehdotus on nykyisellään toissijaisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuusperiaatteen toteutumista tulee arvioida neuvotteluiden kuluessa siltä osin kuin ehdotus koskee kaavoitusta, jäsenvaltioiden viranomaisten tehtäviä ja hallinnollisia menettelyitä.
Valtioneuvosto katsoo, että jatkoneuvotteluissa tarvitaan myös lisäselvitystä ehdotuksen suhteesta muuhun unionin sääntelyyn ja kansainväliseen oikeuteen.
Jatkokäsittelyssä on tärkeää varmistaa, että asetusehdotus jättää riittävän siirtymäajan kansalliselle täytäntöönpanolle muun muassa sääntelyn ennakoitavuuden ja kansallisten lainsäädännön muutostarpeiden vuoksi.
Valtioneuvosto tarkentaa kantojaan neuvottelujen edetessä ja toimittaa eduskunnalle tarvittavat jatkoselvitykset.