3.1  Komission tiedonanto

Komission tiedonanto sisältää kuvauksen toimintaympäristön nykytilasta ja kuvailee komission tavoitetilaa. Toimilla pyritään varmistamaan raaka-aineiden saatavuus unionissa ja täten turvaamaan kaksoissiirtymän tavoitteet ja unionin kriisinkestävyys. Komissio erittelee toimet kolmen kokonaisuuden alle. Tiedonannon ensimmäisenä kokonaisuutena on eurooppalaisten arvoketjujen vahvistaminen. Toisena kokonaisuutena on toimitusketjujen monipuolistaminen, tasaveroiset kumppanuudet ja globaali tuotanto. Kolmannen kokonaisuuden muodostaa kestävän tuotannon toimet sekä kiertotalouden vahvistaminen. 

Komission mukaan eurooppalaisia arvoketjuja tulisi kehittää sujuvoittamalla luvitusta. Komission mukaan pitkät ja epävarmat luvitusprosessit ovat merkittävä pidäke investoinneille. Komission mukaan arvoketjuja tulisi myös tukea parantamalla viranomaisten osaamista. Hallinnon tehostamiseksi tulisi hyödyntää digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia. Toiminnan hyväksyttävyyden edistämiskeinoiksi komissio näkee kuulemisprosessit sekä läpinäkyvän ja jatkuvan dialogin, jossa huomioidaan asianmukaisella tavalla laaja yleisö sekä alkuperäiskansat. Komission mukaan arvoketjujen resilienssiä parantavat myös osaltaan ehdotettu monitorointi- ja seurantatietojen raportointi sekä tuotantoketjujen stressitestit, strategiset varastot ja raaka-aineiden yhteisostot. Näihin liittyviä tietotarpeita tukee jäsenvaltioiden sekä komission ammattilaisista koostuva johtokunta. Hankerahoituksen edistämisen keinoiksi komissio näkee mm. erilaiset rahoitusinstrumentit. Lisäksi komissio edistää kestävän rahoituksen taksonomian kehittämistä kaivosteollisuudelle ja jalostukselle. 

Komissio pitää tärkeänä osaamisen kehittämistä koko arvoketjussa. Keinoina osaamisen kehittämiseen tuodaan esiin nettonolla-akatemiana perustettava ns. raaka-aineakatemia (Raw Materials Academy) sekä erilaiset muunto- ja täydennyskoulutukset. Tutkimus- ja innovaatiopuolen keinoina arvoketjun vahvistamiseen nostetaan esiin Horisontti Eurooppa -ohjelma sekä koordinoitu ja strateginen toimintasuunnitelma, jossa huomioitaisiin vaihtoehtoiset ja kehittyneet materiaalit. Lisäksi kehitettäisiin suunnitelma tulevaisuuden TKI -tarpeiden ohjaamiseen. 

Komissio näkee tarpeelliseksi toimitusketjujen monipuolistamisen samanmielisten valtioiden yhteistyön kautta. Strategisten kahdenvälisten kumppanuuksien osalta komissio pyrkii laajentamaan strategisten raaka-aineiden kumppanuuksien verkostoa ja edistämään vääristymättömien kaupan ja investointien tavoitetta strategisissa raaka-ainekumppanuuksissa. Yhteistyön kannalta keskeisenä alustana toimisi ns. kriittisten raaka-aineiden klubi (Critical Raw Materials Club), joka toimisi yhteistyön alustana ja mahdollistaisi yhteistyön keskeisten kumppaneiden välillä. WTO:n sääntöjen mukaisuus, nykyisen EU:n kauppa- ja investointisopimusverkoston laajentaminen mm. uuden tyyppisillä kumppanuuksilla sekä EU:n Global Gateway -strategian hyödyntäminen ovat keskiössä. Komissio tarkkailee tullitariffien vaikutusta kriittisten raaka-aineiden maahantuontiin ja tarvittaessa tutkii edellytykset tullien alentamiselle tai poistamiselle. Lisäksi komissio aikoo tutkia kaupan suojatoimien hyödyntämismahdollisuuden EU:n kaivostoiminnan ja prosessointi/kierrätysteollisuuden suojelemiseksi.  

Komission mukaan tuotannon kestävyyttä tulisi vahvistaa jatkamalla EU:n vastuullisuustyötä, ja hyödyntämällä eurooppalaisia tuotestandardeja sekä kansainvälisiä vastuullisuus- ja kestävyysmekanismeja ja teollisia aloitteita. Komissio ehdottaa kestävän kehityksen tukemista kauppasopimusten kautta. Komission mukaan tuotannon kestävyyden kannalta tulee ottaa huomioon myös kiertotalous ja aiheen kannalta keskeinen suunnitteilla oleva unionin lainsäädäntö, kuten tuotesuunnittelusääntely ja jätelainsäädäntö. Komissio ehdottaa tulevaisuudessa jätelainsäädäntöön kriittisten raaka-aineiden talteenottoa koskevia vaatimuksia ja suosituksia mm. romuajoneuvoille sekä paljon kriittisiä raaka-aineita sisältäville kuluttajatuotteille (puhelimet, tabletit, tietokoneet). Tarkoituksena on myös tarkastella jätesääntelyn muita kriittisten raaka-aineiden kannalta keskeisiä puolia kuten kierrätyksen kannattavuutta sekä jätteiden ja sivuvirtojen liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Vaikuttamisen työkaluna komissio mainitsee myös uudet kiertotalouskeskittymät (Hubs for Circularity) ja niiden rahoituksen. 

3.2  Kriittisten raaka-aineiden asetusehdotus

Ehdotus sisältää kriittisiä ja strategisia raaka-aineita koskevia toimia: 1. EU:n raaka-ainearvoketjujen vahvistaminen, 2. riskien monitorointi ja vähentäminen, 3. kestävyys, 4. strategiset kumppanuudet, ja 5. tavoitteiden toteuttamista koskevan rakenteen luominen sekä hallintoon että seurantaan. 

Ehdotuksen toimenpiteillä komissio koordinoi, fokusoi ja vauhdittaa kriittisiksi ja strategisiksi määriteltyjen raaka-aineiden etsintää ja jalostusta sekä talteenottoa kierrätyslähteistä, ja kiirehtii erityisesti strategisesti tärkeiksi luokiteltujen hankkeiden nopeaa toteutumista. 

Ehdotuksen myötä komissiolla on merkittävä rooli tiedon kerääjänä sekä vauhditettavien hankkeiden valinnassa ja toimenpiteiden seurannassa. Jäsenvaltiolle ja yrityksille kohdistetaan runsaasti raportointivelvoitteita, hallinnollisen taakan kasvua pyritään rajoittamaan komission tuottamilla mallipohjilla. Ehdotus korostaa julkisen sektorin roolia hankkeiden valinnassa ja edistämisessä. 

Asetusehdotuksen tavoitteet ja määritelmät (1‒2 artiklat) 

Yleisenä tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimivuutta ja varmistaa unionin tarvitsemien kriittisten raaka-aineiden saatavuus ja näiden vastuullisuus. Edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi sääntelyllä pyritään vahvistamaan strategisten raaka-aineiden arvoketjuja.  

Ehdotuksessa asetetaan konkreettiset tavoitteet strategisten raaka-aineiden EU:n oman tuotannon vahvistamiselle siten, että vuoteen 2030 mennessä kaikkien strategisten raaka-aineiden osalta EU:n kapasiteetti on parantunut ja kokonaisuutena: 

10 % käytetyistä strategisista raaka-aineista tuotetaan EU:ssa 

40 % käytetyistä strategisista raaka-aineista jalostetaan EU:ssa 

15 % käytetyistä strategisista raaka-aineista on kierrätyslähteistä 

Unionin strategisten raaka-aineiden tuonti monipuolistuu niin, että 2030 mennessä minkään strategisen raaka-aineen osalta Euroopan riippuvuus yksittäisen kolmannen maan tuotannosta tai jatkojalostuksesta ei ylittäisi 65 %:a. 

Unionin monitorointi ja kyky kriittisten raaka-aineiden toimitusriskien vähentämiseen on parantunut.  

Kriittisten raaka-aineiden ja niitä sisältävien tuotteiden liikkuvuus sisämarkkinoilla varmistetaan, ja samalla varmistetaan ympäristönsuojelun korkea taso lisäämällä kierrätystä ja kestävyyttä.  

Mikäli komission kolmen vuoden välein julkaisema raportti (artikla 42) ei osoita 2030-tavoitteiden saavuttamista, komissiolla on mahdollisuus esittää lisätoimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.  

Komissio huomioi ehdotuksen tavoitteet ekosuunnittelusääntelyä (ecodesign) kehittäessään.  

Määritelmissä on kuvattu kattavasti ehdotuksessa käytetyt termit. Esimerkiksi ”luvanmyöntämisprosessi” kattaa kaikki hallinnolliset luvat, joita 5. artiklan strategisen hankkeen toiminta edellyttää, mukaan lukien rakentaminen, kemikaalien käyttö ja energiainfrastruktuuri. 

Raaka-aineet, joita ehdotus koskee (3‒4 artiklat) 

Ehdotuksessa on uutena suppeampi strategisten raaka-aineiden lista sekä päivitetty kriittisten raaka-aineiden lista. Liitteessä I on lueteltu strategiset raaka-aineet ja liitteessä II on lueteltu kriittiset raaka-aineet. Liitteissä on myös raaka-aineiden arviointiin käytetyt menetelmät. Komissiolla olisi toimivalta muuttaa listoja delegoiduilla säädöksillä. Komission tulee tarkastella listat neljän vuoden välein, ja päivittää ne tarvittaessa.  

Strategisen hankkeen kriteerit, hakemuksen sisältö, valinta ja implementointi (5‒7 artiklat) 

EU:n arvoketjujen vahvistamisen keskeinen elementti on strategiset hankkeet arvoketjun eri vaiheissa. 

Projektin vetäjän hakemuksesta ja artiklan 6 mukaisella prosessilla komissio voi vahvistaa hankkeen strategisen statuksen.  

Hankkeen tulee  

antaa merkityksellinen panos Unionin strategisten raaka-aineiden huoltovarmuuteen,  

olla tai tulla teknisesti kannattavaksi, ja tuotantomäärä tulee olla arvioitavissa 

olla vastuullisesti toteutettu, niin ympäristöllisesti kuin sosiaalisestikin 

Unionin sisällä sijaitessaan hyödyttää myös muuta jäsenvaltiota 

sijaitessaan kolmansissa maissa hyödyttää sekä Unionia että sijaintivaltiota 

Hankkeen sijaintivaltiolla on ”veto-oikeus” statuksen myöntämiseen. Komissio arvioi hakemuksen liitteen III mukaisesti. Komissiolla on oikeus delegoiduilla säädöksillä määritellä seikat ja todisteet, jotka huomioidaan hanketta arvioitaessa. Strategisen hankkeen status ei vaikuta hankkeelta edellytettäviin kansainvälisiin, Unionin tai kansallisiin oikeudellisiin seikkoihin. Komission tulee huomioida Johtokunnan (artikla 34) näkemys hankkeen kelpoisuudesta ja tehdä päätös 60 päivän kuluessa hakemuksesta.  

Strategisen hankkeen tulee hyödyttää Unionin strategisten raaka-aineiden huoltoa.  

Strategisia raaka-aineita koskevat hankkeet katsottaisiin asetusehdotuksen 7(2) artiklan mukaan olevan luontodirektiivin artiklassa 6(4) ja 16(1) ja lintudirektiivin artiklassa 9(1)(a) sekä vesipuitedirektiivin 4(7) artiklassa tarkoittamalla tavalla erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä toteutettavia hankkeita, mikäli kaikki kyseisissä direktiiveissä asetetut ehdot täyttyvät.  

Jäsenvaltion, jonka alueella hanke sijaitsee, tulee edistää sen ripeää ja tehokasta etenemistä.  

Johtokunta keskustelee säännöllisesti strategisista hankkeista sekä toimista joita jäsenvaltio tai toimija voisi tehdä projektin edistämiseksi. 

Toimijan tulee kahden vuoden välein raportoida komission lomakkeella Johtokunnalle hankkeen etenemisestä, mahdollisista hidasteista ja rahoituksen kehittymisestä. Johtokunta voi pyytää lisätietoja. Toimijan tulee tiedottaa komissiota projektimuutoksista, jotka vaikuttavat strategiselle hankkeelle asetettuihin edellytyksiin. Toimijan tulee ylläpitää strategisen hankkeen verkkosivustoa ja päivittää sitä relevantilla tiedolla.  

Lupaprosessiin keskitetty yhteyspiste, tietojen saatavuus (artiklat 8‒9) 

Jäsenvaltion olisi nimettävä kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka toimisi keskitettynä yhteyspisteenä ja vastaisi koordinaatiosta ja kriittisten raaka-aineiden hankkeiden lupien myöntämisen sujuvoittamisesta. Toimivaltainen viranomainen toimisi hankkeen toteuttajan keskitettynä yhteyspisteenä lupien myöntämisprosessissa, joka johtaisi tiettyä hanketta koskevaan kattavaan päätökseen, ja koordinoisi kaikkien asiaankuuluvien asiakirjojen ja tietojen toimittamista. 

Tehtävän voisi delegoida toiselle viranomaiselle kunkin yksittäisen hankkeen kohdalla, siten, että tehtävän saanut viranomainen toimisi hankeen lupaprosessin yksinomaisena viranomaisyhteyspisteenä. 

Hankkeen toteuttajat voivat toimittaa lupaan tarvittavat asiakirjat sähköisessä muodossa. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi ennen luvan myöntämistä otettava huomioon kaikki kyseisen hankkeen toteutusta varten tehdyt tutkimukset ja selvitykset sekä myönnetyt luvat. 

Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, että lupamenettelyistä, mukaan lukien niihin liittyvistä mahdollisista riidanratkaisumenettelyistä, on helposti saatavilla olevaa tietoa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kansallisten viranomaisten riittävät resurssit ja osaaminen. 

Jäsenvaltioiden olisi tarjottava strategisten hankkeiden kannalta olennaiset lupamenettelyjä koskevat tiedot keskitetysti ja digitaalisesti. Tietojen tulisi kattaa lupaprosessit, rahoitus ja investointipalvelut, kansallisen ja EU-tason rahoitusmahdollisuudet, saatavilla olevat yrityspalvelut, kuten yhtiöveroilmoitus, verolainsäädäntö ja sovellettava työlainsäädäntö. 

Lupaprosessin määräajat, ympäristöarvioinnit ja -luvat, kaavoitus, UNECE:n yleissopimusten sovellettavuus (10–13 artiklat) 

Strategisten prosessointi- ja kierrätyshankkeiden suunnittelulle, rakentamiselle ja toiminnalle tarvittavat luvat tulisi käsitellä 12 kuukauden kuluessa. Kaivoshankkeille käsittelyaika olisi 24 kuukautta. Hankkeille, joissa lupaprosessi on vireillä ennen strategisen statuksen myöntämistä, olisivat käsittelyajat vastaavasti 9 kuukautta ja 21 kuukautta. 

Mikäli hankeen luonne, monimutkaisuus, sijainti tai koko niin edellyttäisi, toimivaltainen viranomainen voisi jatkaa prosessointi- tai kierrätyshankkeen lupakäsittelyaikaa korkeintaan kuukaudella ja kaivoshankkeen kolmella kuukaudella ennen alkuperäisen määräajan umpeutumista. Yhteysviranomaisen tulee kertoa toimijalle jatkon perustelut sekä uusi määräaika.  

Jos jäsenvaltio ei tekisi kokonaisvaltaista päätöstä prosessointia ja kierrätystä koskevien strategisten hankkeiden luvituksen osalta asetuksessa säädettyjen määräaikojen kuluessa, katsottaisiin luvan myöntämistä koskeva hakemus automaattisesti hyväksytyksi. 

Toimivaltaisten viranomaisten olisi viimeistään kuukauden kuluttua lupahakemuksen vastaanottamisesta tarkistettava hakemuksen vaatimustenmukaisuus. Hakijan olisi toimitettava mahdolliset lupahakemusta täydentävät tiedot 14 päivän kuluessa viranomaisen pyynnöstä. Luvan myöntämisen määräaika alkaisi siitä päivästä, jona toimivaltainen viranomainen toteaa hakemuksen olevan vaatimustenmukainen. 

Kansallinen toimivaltainen viranomainen laatisi yhteistyössä hankkeen toteuttajan ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa luvan myöntämisprosessia koskevan yksityiskohtaisen aikataulun viimeistään kuukauden kuluttua hakemuksen täydellisyyden vahvistamisesta. Aikataulu julkaistaisiin verkkosivuilla. 

Edellä todetut määräajat eivät rajoita unionin oikeudesta ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvia velvoitteita, eivätkä hallinnollisia muutoksenhakumenettelyjä ja oikeudellisia muutoksenhakukeinoja tuomioistuimessa.  

Jos ympäristövaikutukset tulisi arvioida direktiivin 2011/92/EU (YVA-direktiivi) 5–9 artiklan mukaisesti, asianomaisen hankkeen toteuttajan olisi pyydettävä toimivaltaiselta viranomaiselta lausunto vaikutusarviontiin sisällytettävien tietojen laajuudesta ja yksityiskohtaisuudesta. Lausunto olisi annettava 30 päivän kuluessa pyynnöstä. 

Jos ympäristövaikutusten arviointivelvollisuus johtuu samanaikaisesti direktiiveistä 2011/92/EU (YVA-direktiivi), 2001/42/EY (SOVA-direktiivi), 92/43/ETY (luontodirektiivi), 2009/147/EY (lintudirektiivi), 2000/60/EY (vesipuitepuitedirektiivi), 2010/75/EU (teollisuuspäästödirektiivi), 2008/98/EY (jätedirektiivi) ja 2012/18/EU (Seveso -direktiivi), toimivaltaisen viranomaisen olisi joko yhteen sovitettava tai yhdistettävä menettelyt. Yhteen sovitetussa menettelyssä asianomainen viranomainen yhteen sovittaisi unionin lainsäädännön edellyttämät ympäristövaikutusten arvioinnit. Mikäli ympäristövaikutusten arvioinnit yhdistetään, olisi ne katettava yhdessä arvioinnissa. 

Toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, että asianomaiset viranomaiset antavat YVA-direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun lausunnon ympäristövaikutusten arvioinnista (sisältäen ympäristöraportti ja kuulemiset) kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet kaikki tarvittavat tiedot, jotka on kerätty kyseisen direktiivin 5‒7 artiklojen mukaisesti, ja saatetaan päätökseen mainitun direktiivin 6 ja 7 artiklassa tarkoitetut kuulemiset. 

Määräaika YVA-direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ympäristöraportin kuulemiselle olisi enintään 90 päivää.  

Kaavoituksessa sekä muissa alueidenkäyttöä koskevissa suunnitelmissa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten olisi tarvittaessa otettava huomioon kriittisten raaka-aineiden hankkeiden kehittäminen. Mikäli suunnitelmiin liittyisi arviointitarve SOVA-direktiivin (2001/42/EY) ja luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan mukaisesti, nämä arvioinnit yhdistetään. 

Yhdistetyssä arvioinnissa olisi tarvittaessa tarkasteltava myös mahdollisia vaikutuksia vesistöihin ja tarkistettava, estääkö suunnitelma vesimuodostumaa saavuttamasta hyvää tilaa tai hyvää potentiaalia tai aiheuttaako suunnitelma vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) 4 artiklassa tarkoitetun tilan tai potentiaalin huononemista. Jos asianomaisten jäsenvaltioiden on arvioitava nykyisten ja tulevien toimien vaikutukset meriympäristöön, mukaan lukien maan ja meren välinen vuorovaikutus, kuten teollisuuspäästödirektiivin (2014/89/EU) 4 artiklassa tarkoitetaan, myös nämä vaikutukset on sisällytettävä yhdistettyyn arviointiin. 

Ehdotuksella ei rajoitettaisi tiedon saantia, yleisön osallistumista päätöksentekoon ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) mukaisesti, eikä YK:n Euroopan talouskomission yleissopimusta rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoon sopimus, SopS 67/1997). 

Hankkeitten vauhdittaminen ja rahoituksen koordinaatio (14‒15 artiklat) 

Komissio ja jäsenvaltiot vauhdittavat strategisten hankkeiden yksityistä rahoitusta. Jäsenvaltiot voivat avustaa strategisten hankkeiden hallinnollisissa ja raportointivelvoitteissa sekä edistää projektin yleistä hyväksyttävyyttä.  

Johtokunnan pysyvä alatyöryhmä voi toimijan pyynnöstä antaa rahoitukseen liittyviä neuvoja erilaisista rahoitusmahdollisuuksista.  

Ostosopimukset (16 artikla) 

Komissio luo kilpailusääntöjen mukaisen järjestelmän palvelemaan strategisiin hankkeisiin liittyviä ostosopimuksia (off-take agreements). Ostaja voivat ilmaista tarpeensa laadun ja määrän sekä hinnan ja aikajänteen. Strategisten hankkeiden toimijat voivat indikoida vastaavat tiedot hankkeestaan. Komissio toimii näiden tahojen välisenä välittäjänä.  

Hallinnollinen tieto verkossa (17 artikla) 

Jäsenvaltioiden tulee tarjota hallinnollisiin prosesseihin liittyvää tietoa verkossa keskitetysti ja saavutettavasti. Tiedon tulee kattaa lupaprosessit, rahoitus- ja sijoituspalvelut, rahoitusmahdollisuudet EU- ja jäsenvaltiotasolla sekä muita yrityspalveluita, kuten tietoa yritysverotuksesta, verosääntelystä ja työlainsäädännöstä.  

Malminetsintä (18 artikla) 

Jäsenvaltioiden tulee tehdä kriittisten raaka-aineiden malminetsintäsuunnitelma vuoden kuluessa ja suunnitelmat tulee arvioida ja tarvittaessa päivittää vähintään viiden vuoden välein.  

Suunnitelman tavoitteena on lisätä tietoa Unionin kriittisten raaka-aineiden esiintymistä. Suunnitelman tulee sisältää soveltuvin osin kartoitusta, geokemiallisia ja geofysiikan tutkimuksia sekä muusta malminetsinnästä kertyvän datan prosessointia ja tulkintakarttoja. Olemassa oleva geodata tulee käydä läpi identifioimattomien esiintymien varalta.  

Komissio seuraa jäsenvaltioiden suunnitelmia sekä niiden toteuttamista. Jäsenvaltioiden tulee julkistaa suunnitelman mukaisesti kerätty data vastikkeetta verkkosivuilla. Tieto on mahdollisuuksien mukaan raportoitava United Nations Framework Classification (UNFC) -muodossa. Komissiolla on oikeus toteuttavilla säädöksillä täsmentää mallipohja tietojen julkistamiseksi.  

Johtokunnan pysyvä alatyöryhmä keskustelee kansallisista suunnitelmista ja niiden toteuttamisesta, yhteistyömahdollisuuksista rajat ylittävien esiintymien osalta, parhaista käytännöistä sekä mahdollisuudesta luoda yksi yhteinen tietokanta kansallisten ohjelmien tulosten tallentamiseen.  

Monitorointi ja stressitestit (19‒20 artiklat) 

Komissio monitoroi kriittisten raaka-aineiden toimitusriskejä seuraamalla raaka-ainemarkkinaa systemaattisesti: kauppavirrat, kysyntä ja tarjonta, tarjonnan keskittyminen sekä Unionin ja globaali tuotanto arvoketjun eri osissa.  

Johtokunnan pysyvän alatyöryhmän kansalliset viranomaiset tukevat komission monitorointia toimittamalla omat tietonsa yllä olevista sekä artiklan 20 tiedoista, yhteistyössä tehtävillä kehitysnäkymillä sekä analysoimalla tietojen perusteella toimitusriskejä.  

Komissio ja viranomaiset varmistavat, että kaikkien strategisten raaka-aineiden toimitusketjut stressitestataan joka kolmas vuosi. Eri raaka-aineiden testaus voidaan jakaa alatyöryhmän viranomaisten kesken. Stressitestin tulee sisältää arviot Unionin toimitusketjun haavoittuvuudesta, skenaarioista sekä erilaisten häiriöiden aiheuttamista vaikutuksista. Arviossa on huomioitava missä raaka-aine on tuotettu, prosessoitu tai kierrätetty, tietoja arvoketjun toimijoista ja markkinamekanismeista, seikoista jotka voivat vaikuttaa saatavuuteen, kuten geopoliittinen tilanne, logistiikka, energian saanti, työvoima tai luonnonmullistukset, sekä tieto vaihtoehtoisista lähteistä ja korvaavista materiaaleista, raaka-aineen käyttäjistä ja heidän osuuksistaan huomioiden erityisesti kaksoissiirtymän tarvitsemien teknologioiden valmistuksen ja puolustus- ja avaruussovellukset.  

Komissio julkaisee verkkosivustolla säännöllisesti päivitettävän monitorointitiedon, joka sisältää muun muassa toimitusriskit kriittisille raaka-aineille, stressitestien tulokset ja mahdolliset ehdotukset riskin vähentämisen strategioiksi.  

Komissio hälyttää tarvittaessa jäsenvaltiot, Johtokunnan ja relevantit Unionin kriisinhallintaorganisaatiot, katsoessaan että on olemassa selvä indikaatio toimitushäiriön riskistä.  

Jäsenvaltiot velvoitetaan seuraamaan ja informoimaan komissiota relevanteista uusista raaka-ainehankkeista, keskeisistä kriittisten raaka-aineiden arvoketjun toimijoista, ja monitoroimaan näitä artiklan 19 mukaisten tietojen keräämiseksi, sekä informoimaan komissiota viivytyksettä näiden toimijoiden merkittävistä toimintahäiriöistä. 

Strategiset varastot ja niiden koordinointi, yritysten varautuminen ja yhteisostot (21‒24 artiklat) 

Jäsenvaltioilta kerätään nykytilatiedot strategisten raaka-aineiden strategisista varastoista. Tiedot kerätään viranomaisten ja julkisesti omistettujen yritysten osalta, sekä kaupallisilta toimijoilta, jotka tarjoavat jäsenvaltiolle varastointia palveluna. Komissiolle raportoidaan varastojen tiedot jokaisen strategisen raaka-aineen osalta sekä tonneina että osuutena kansallisesta vuosikulutuksesta, ja varastoidun raaka-aineen muoto. Lisäksi raportoidaan varastojen kehitys viideltä viime vuodelta sekä menettelyt, joilla varastoista vapautetaan, jaetaan strategisia aineita. Raportti voi sisältää tietoja myös kriittisten tai muiden raaka-aineiden varastoinnista.  

Varastoja lähdetään komission johdolla koordinoidusti kehittämään. Komissio informoi johtokuntaa kahden vuoden kuluttua strategisten varastojen tasosta, turvallisesta tasosta sekä valtiorajat ylittävästä strategisten varastojen käytöstä. Komissio päättää johtokuntaa kuultuaan varastojen turvallisesta tasosta. Komissio voi kohdistaa jäsenvaltioille näkemyksiä varastotason noston tarpeesta sekä varastojen käytön menettelyistä johtokunnan näkemykset huomioiden. Johtokunta huomioi näkemyksessään tarpeen ylläpitää kannusteita toimijoiden omiin varastoihin tai muuhun tapaan varmistaa raaka-aineiden saanti. Jäsenvaltion tulee kertoa kuinka se ottaa huomioon saamansa näkemykset. Mikäli vähintään kaksi jäsenvaltiota aikoo osallistua kansainväliseen tai monenväliseen strategisten raaka-aineiden strategiseen varastointiin, komissio varmistaa etukäteen koordinoinnin joko asianomaisten jäsenvaltioiden ja komission välisessä kokouksessa tai erityisessä johtokunnan kokouksessa. Komissio toimittaa varastotiedot EU:n relevanteille kriisienhallintaorganisaatioille. 

Jäsenvaltioiden tulee tunnistaa maissaan strategisia teknologioita strategisista raaka-aineista valmistavat suuryritykset. Strategisiin teknologioihin sisältyy liikkumiseen ja sähkön varastointiin käytettävät akut, vedyn tuotannon ja käytön välineet, uusiutuvan energian tuotantovälineet, vetomoottorit, lämpöpumput, datan välitys ja varastointi, liikkuvat sähkölaitteet, 3D-tulostus (additive manufacturing), robotiikka, droonit, raketinheittimet, satelliitit ja kehittyneet sirut. 

Suurten yritysten tulee auditoida toimitusketjunsa kahden vuoden välein. Tällöin tulee selvittää missä yhtiön strategisten raaka-aineiden tuotanto, jalostus tai kierrätys tapahtuu, sekä tehdä stressitesti arvioimalla toimitusten haavoittuvuutta erilaisten skenaarioiden ja niistä aiheutuvien vaikutusten kautta huomioiden ainakin artiklan 19 (3) seikat. Stressitestien tulokset on raportoitava yhtiön johdolle. Ehdotuksessa suurella yrityksellä tarkoitettaisiin yrityksiä, joilla oli keskimäärin yli 500 työntekijää palveluksessaan ja joiden liikevaihto oli yli 150 miljoonaa niiden viimeisimmän tilipäätöksen laadintavuonna. 

Komissio perustaa yhteisostojärjestelmän, jonka kautta strategisia raaka-aineita käyttävät yritykset ja strategisista varastoista vastaavat unionin ja jäsenvaltioiden viranomaiset voivat hankkia tarvitsemiaan raaka-aineita. Komissio pyytää koordinoijana kokonaiskysyntään perustuen tarjouksia toimittajilta. Järjestelmä koskee sekä jalostamattomia että jalostettuja strategisia raaka-aineita. 

Komissio valitsee yhteisostojen raaka-aineet ja välituotteet huomioiden eri strategisten raaka-aineiden suhteellisen toimitusriskin ja tarpeen varastojen kasvattamiselle artikloiden 21 ja 22 mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella. Komissio asettaa oston vähimmäisrajan osallistujille huomioiden odotettavissa olevien kiinnostuneiden ostajien määrän ja toisaalta tarpeen varmistaa hallittava määrä osallistujia. Järjestelmään osallistuminen on avointa ja läpinäkyvää kaikille Unionin yrityksille ja jäsenvaltioiden viranomaisille Jäsenvaltioiden tai kansallisten yksiköiden, joita koskee direktiivit 2014/24 tai 2014/25 osallistuminen on mahdollisia vain osallistumisen ollessa näiden direktiivien mukaista. 

Järjestelmään osallistuvat unionin yritykset ja jäsenvaltioiden viranomaiset voivat neuvotella ostosta avoimesti yhdessä saavuttaakseen parempia ehtoja tavarantoimittajiensa kanssa tai estääkseen materiaalipuutetta. Yhteisostoon osallistuvien tahojen on noudatettava unionin oikeutta, unionin kilpailulainsäädäntö mukaan lukien. 

Tahot, joihin kohdistuu Unionin artiklan 215 SEUT mukaisia rajoittavia toimia, tai joiden suoraan tai epäsuoraan omistajaan tai hallinnoijaan kohdistuu rajoitteita, eivät voi osallistua yhteisostoihin.  

Komissio voi ostaa järjestelmään tarvittavia palveluita, kunhan palvelun tarjoajalla ei ole eturistiriitaa. Komissio määrittelee palvelusopimuksessa tehtävät, jotka palveluntarjoajan on annettava sekä käytännön asioita, kuten IT-työkalun käyttö, turvatoimenpiteet, valuutta tai valuutat, maksujärjestelmä ja vastuut. Komissiolle tulee sopimuksessa varata oikeus monitoroida ja auditoida, joten komissiolla tulee olla vapaa pääsy kaikkeen tietoon ja serverit, joilla tieto on, tulee sijaita Unionin alueella. Sopimuksen mukaan palvelun tarjoajan omistusoikeus kaikkien tietojen osalta päättyy sopimuksen umpeutuessa ja tiedot tulee voida siirtää komissiolle.  

Kansalliset kiertotaloustoimet ja kaivannaisjätteiden sisältämien kriittisten raaka-aineiden hyödyntäminen (25–26 artiklat)  

Jokaisen jäsenvaltion tulisi hyväksyä ja toteuttaa kolmen vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta raaka-aineiden uudelleenkäyttöön liittyvät ohjelmat, joilla pyritään raaka-aineiden parempaan talteenottoon jätteistä, tuotteiden uudelleenkäytön lisäämiseen, kierrätysmateriaalien käytön lisäämiseen, kierrätys- uudelleenkäyttö ja materiaalitehokkuusteknologioiden teknisen kypsyyden parantamiseen sekä työvoiman kiertotalousosaamisen vahvistamiseen.  

Jäsenvaltiot velvoitettaisiin hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimia myös kaivannaisjätteiden sisältämien kriittisten raaka-aineiden talteenoton parantamiseksi.  

Toiminnanharjoittajien, joiden on kaivannaisjätedirektiivin 2006/21/EC 5 artiklan mukaan laadittava jätteidenhallintasuunnitelma, tulisi toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle alustava taloudellinen arviointi joka koskee kriittisten raaka-aineiden talteenottoa varastoidusta kaivannaisjätteestä sekä tuotetusta kaivannaisjätteestä tai jos se on tehokkaampaa niin materiaalista ennen kuin siitä tulee jätettä.  

Jäsenvaltioiden tulisi myös perustaa tietokanta kaikista käytöstä poistetuista ja hylätyistä kaivannaisjätealueista, jotka sijaitsevat niiden alueella. Tietokantaan tulisi tallentaa tiedot jätealueen sijainnista, pinta-alasta ja jätteen määrästä, toiminnanharjoittajasta ja tämän mahdollisesta edeltäjästä sekä likimääräisistä määristä ja pitoisuuksista kaikista raaka-aineista. Lisäksi tietokantaan tulisi tallentaa kaikki muut tiedot, jotka jäsenvaltio katsoo asiaankuuluvaksi tallentaa kriittisten raaka-aineiden talteenoton kannalta.  

Kestomagneettien kierrätettävyys ja kierrätysmateriaalien osuus kestomagneeteissa (27–28 artiklat) 

Asetuksen 27 artiklassa lueteltujen tuotteiden, kuten teollisuusrobottien, mikroaaltouunien, astianpesukoneiden ja imuroiden markkinoille saattajan olisi ehdotuksen mukaan varmistettava, että kolmen vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta nämä tuotteet ovat varustettu merkinnällä joka osoittaa sisältävätkö tuotteet pysyviä magneetteja. Lisäksi asetuksessa edellytettäisiin tuotteiden yhteyteen liitettävän tarkempia tietoja mm. kestomagneettien tyypistä, niiden sijainnista tuotteessa sekä niiden kemiallisesta koostumuksesta.  

Niiden, jotka saattavat markkinoille tuotteita, joissa on eräitä pysyviä magneetteja yli 0,2 kg tulisi saattaa julkisesti saavutettavalle verkkosivustolle tiedot siitä, kuinka suuri osa magneettien neodymiumista, dysprosiumista, praseodymiumista, terbiumista, boorista, samariumista, nikkelistä ja koboltista on saatu kierrätetystä kuluttajajätteestä. 

28 artiklassa komissiolle säädettäisiin myös toimivalta vähimmäisosuuksien määrittelemiseksi kuluttajajätteistä saaduille kierrätysmateriaaleille asetuksessa määriteltyjen tuotteiden sisältämissä kestomagneeteissa. (Katso tästä myös myöhemmin kohta Säädösvallan delegointi ja komiteamenettely artiklat 36–37) 

Tunnustetut sertifiointijärjestelmät ja ympäristöjalanjäljestä tiedottaminen (29–30 artiklat) 

Hallituksilla ja organisaatioilla, jotka ovat kehittäneet sertifiointijärjestelmiä kriittisten raaka-aineiden kestävyydelle, olisi mahdollisuus hakea komissiolta tunnustusta sertifiointijärjestelmälleen. Komissio perustaisi tietokannan tunnustetuille sertifiointijärjestelmille ja ylläpitäisi järjestelmää. Rekisteri olisi saatavilla yleisellä verkkosivustolla.  

Asetusehdotuksessa säädettäisiin komission mahdollisuudesta hyväksyä ympäristöjalanjälkeä koskevia lasku- ja vahvistamissääntöjä kriittisille raaka-aineille, joilla on merkittävä ympäristöjalanjälki. Raaka-ainetta markkinoille saattavan tulisi antaa saataville raaka-aineen ympäristöjalanjälkeä koskeva ilmoitus, jos komissio on laatinut kyseiselle raaka-aineelle ympäristöjalanjäljen laskenta- ja vahvistamissäännöt. Ilmoitusvelvollisuus koskisi ainoastaan yksittäisiä raaka-aineita, eikä sitä sovellettaisi väli- tai lopputuotteisiin. Asetusehdotus sisältäisi säännökset ilmoituksessa edellytettävistä tiedoista. Ilmoitus tulisi saattaa saataville yleiselle verkkosivulle.  

Vapaa liikkuvuus, vaatimustenmukaisuus ja markkinavalvonta (31–32 artiklat)  

Vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien ehdotettujen säännösten mukaan jäsenvaltiot eivät saisi rajoittaa asetuksessa asetettujen tieto- ja tuotevaatimukset täyttävien tuotteiden saattamista markkinoille. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voisi kieltää messuilla, näyttelyissä ja vastaavissa tapahtumissa pysyviä magneetteja tai kriittisiä raaka-aineita sisältävien tuotteiden esittelyä, edellyttäen, että näkyvä merkki osoittaa selvästi, että tällaiset tuotteet tai materiaalit eivät täytä asetuksen vaatimuksia ja, että niitä ei voida saattaa markkinoille ennen kuin ne täyttävät asetuksen vaatimukset. 

Ehdotuksen mukaan ennen kuin tuote, joka kuuluu asetuksen 27 tai 28 artiklan soveltamisalaan, saatetaan markkinoille, tulee varmistaa, että sovellettava vaatimustenmukaisuusarviointimenettely on suoritettu ja tarvittava tekninen dokumentaatio on laadittu. Jos tuotteen vaatimustenmukaisuus on osoitettu vaatimustenmukaisuusarviointimenettelyjen avulla, vastuullisten luonnollisten tai oikeushenkilöiden on varmistettava, että EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutus on laadittu ja, että tuote on CE-merkitty.  

Lisäksi säädettäisiin markkinavalvonnasta joka olisi vahvasti kytketty komission ehdotukseen tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista ja direktiivin 2009/125/EY kumoamisesta (ns. ekosuunnitteluasetus). 

Strategiset kumppanuudet (33 artikla) 

Asetuksessa pyrittäisiin jatkamaan jo aiemmin aloitettua työtä strategisten kumppanuuksien osalta. Ehdotuksessa säädettäisiin strategisten kumppanuuksien koordinoinnista toimitusvarmuuden takaamiseksi. Strategiset kumppanuudet ovat keskeisiä Euroopan raaka-ainehuollon varmistajia. Kumppanuuksissa on tärkeää hyvien ja vastuullisten käytäntöjen varmistaminen ja edistäminen kumppanimaissa, sekä arvoketjujen kehittyminen näihin raaka-ainerikkaisiin maihin.  

Johtokunta arvioisi säännöllisesti, miten kumppanuudet täyttävät niille asetetut edellytykset, arvioisi kumppanuuksille asetettavia sisältövaatimuksia, suosittaisi uusia kumppanimaita sekä arvioisi mitä ovat kahdenvälisten sopimusten ja strategisten kumppanuuksien synergiat. 

Johtoryhmä varmistaisi myös kehittyvien maiden kumppanuuksien yhteensopivuuden muiden yhteistyömekanismien, kuten Global Gateway -strategian puitteissa solmittujen kumppanuuksien kanssa. 

Kriittisten raaka-aineiden johtokunta (34–35 artiklat)  

Asetuksella perustettaisiin kriittisten raaka-aineiden johtokunta. Johtokunta suorittaisi sille asetuksessa määriteltyjä tehtäviä. 

Johtokunta koostuisi komission ja jäsenvaltioiden edustajista ja tukisi komission raaka-ainetyötä ehdotuksessa sille asetettujen tehtävien ja tavoitteiden mukaisesti. Johtokunta voi perustaa pysyviä tai määräaikaisia, temaattisia alatyöryhmiä, joista mainitaan pysyvinä asiantuntijaryhminä malminetsintä, rahoitus, seuranta ja huoltovarmuus. 

Säädösvallan delegointi ja komiteamenettely (36–37 artiklat)  

Komissiolle delegoitaisiin säädösvaltaa niiden yksityiskohtaisten sääntöjen muuttamiseksi, jotka liittyvät strategisista ja kriittisistä raaka-aineista annettavien listausten päivittämiseen. 

Komissiolle delegoitaisiin säädösvaltaa strategisten projektien arvioinnissa huomioon otettavien yksityiskohtaisten sääntöjen muuttamiseksi silloin kuin muutostarpeet johtuvat teknisestä ja tieteellisestä kehityksestä taikka unionin sääntelyn tai kansainvälisten instrumenttien kehityksestä.  

Komissiolle delegoitaisiin säädösvaltaa kestomagneetteja sisältävien tuotteiden tullinimikkeiden ja tuotekuvausten osalta tulliviranomaisten työn tukemiseksi. Komissiolle delegoitaisiin säädösvaltaa myös kestomagneettien sisältämien kriittisten raaka-aineidenkierrätysosuuden laskemiseen ja vahvistamiseen liittyen. Lisäksi komissiolle delegoitaisiin säädösvaltaa antaa delegoituja säädöksiä vähimmäisosuuksien määrittelemiseksi kuluttajajätteistä saaduille kierrätysmateriaaleille tiettyjen tuotteiden sisältämissä kestomagneeteissa. 

Lisäksi komissiolle delegoitaisiin säädösvaltaa liittyen kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjälkien laskemista ja vahvistamista koskeviin sääntöihin.  

Ehdotuksessa siirrettäisiin komissiolle valtuuksia antaa täytäntöönpanosäädöksiä.  

Komissiolle siirrettäisiin toimivalta vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä mallipohjat, joita käytetään haettaessa strategisen projektin asemaa sekä raportoitaessa strategisesta projektista.  

Komissiolle siirrettäisiin toimivalta vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä mallipohjat, joita jäsenvaltiot käyttävät julkaistessaan malminetsintäsuunnitelman mukaisesti kerättyä dataa internetissä. 

Komissio siirrettäisiin valtuus vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä mallipohjat, joita jäsenvaltiot käyttäisivät raportoidessaan SER-jätteestä kerätyistä kriittisistä raaka-aineista. Komissiolle siirrettäisiin myös valtuus vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä lista tuotteista, komponenteista ja jätteistä, jotka ovat ainakin otettava huomioon raaka-aineiden talteenotossa.  

Komissiolle siirrettäisiin valtuus antaa täytäntöönpanosäädös, jossa määritetään muodot merkinnöille, joita kestomagneetteja sisältäviin tuotteisiin olisi kiinnitettävä.  

Komissiolla olisi valtuus antaa täytäntöönpanosäädöksiä sertifiointijärjestelmien tunnustamista koskevilta hakemuksilta edellytettävästä tietosisällöistä sekä tunnustamisen myöntämisestä järjestelmille ja tunnustamisen peruuttamisesta.  

Komissiolla olisi valtuus antaa täytäntöönpanosäädös, jolla vahvistetaan ympäristöjalanjälkeä koskevan ilmoituksen muoto.  

Komissiolla olisi myös toimivalta antaa täytäntöönpanosäädöksi mallipohjista joita käytettäisiin jäsenvaltioiden raportoidessa komissiolle asetuksen edellyttämiä tietoja.  

Komissiota avustaisi komitologia-asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. Tilanteesta riippuen voitaisiin soveltaa neuvoa-antavaa- tai tarkastusmenettelyä. 

Muutettavat säädökset (38–41 artiklat)  

Artikloissa säädettäisiin tarvittavista muutoksista muihin säädöksiin. Artiklassa 38 säädettäisiin muutoksesta asetukseen (EU) 2018/1724, asetus yhteisestä digitaalisesta palveluväylästä. Artiklassa 39 säädettäisiin muutoksesta asetukseen (EU) 2019/1020, markkinavalvonta-asetus. Artiklassa 40 säädettäisiin muutoksesta asetukseen (EU) 2018/858, asetus moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta. Artiklassa 41 säädettäisiin muutoksesta asetukseen (EU) 168/2013, asetus kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta. 

Monitorointi ja jäsenvaltioiden raportointi (42–43 artiklat) 

Komission olisi julkaistava vähintään joka viides vuosi raportti, joka kuvaa unionin edistymistä asetuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Ensimmäisen raportin tulee olla laadittu neljä vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen. Raportin tulee sisältää kvantitatiivista tietoa unionin edistymisestä määriteltyjen mittapuiden suhteen.  

Jäsenvaltioiden tulisi lähettää vuosittain raportti komissiolle, joka sisältäisi 18(4) artiklassa, 20(1) ja (2) artikloissa, 21(1) artiklassa, 22(5) artiklassa sekä 25(6) artiklassa tarkoitetut tiedot. Ensimmäinen raportti tulisi lähettää vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. 

Luottamuksellisten tietojen käsittely, rangaistukset, arviointi ja voimaantulo (44–47 artiklat) 

Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava liike- ja yrityssalaisuuksien ja muiden arkaluonteisten, luottamuksellisten ja turvaluokiteltujen tietojen suojaaminen, jotka on hankittu ja tuotettu asetuksen soveltamiseksi.  

Viimeistään 12 kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat asetuksen rikkomuksista määrättäviä seuraamuksia ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Nämä säännöt on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja ilmoitettava niihin tehtävistä myöhemmistä muutoksista.  

Komissio arvioisi asetusta ja sen vaikutuksia viiden vuoden kuluttua sen soveltamispäivästä ja sen jälkeen joka neljäs vuosi. Arvioinnin tulokset esiteltäisiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 

Loppumääräykset kattavat määräykset myös asetuksen voimaantulosta. 

5.1  Taloudelliset vaikutukset

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan tietojen parempi saatavuus tukee kriittisten raaka-aineiden arvoketjun kilpailukykyä. Komission mukaan tiedon parempi saatavuus hyödyttäisi koko arvoketjua, kun malminetsintään liittyvät riskit arvoketjun alkupäässä pienenisivät. Komissio katsoo, että yritykset hyötyvät suoraan myös ajantasaisesta saatavuusriskejä koskevasta tiedosta, jonka avulla ne voivat varautua riskeihin. 

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan strategisia hankkeita koskevat ehdotukset tukisivat kriittisten raaka-aineiden arvoketjua EU:ssa sekä kolmansissa maissa ja turvaisi jatkokäyttäjien raaka-ainetarpeet. Komission mukaan tällä on positiivisia taloudellisia vaikutuksia myös jatkojalostussektoreihin ja työpaikkojen syntymiseen. 

Komission vaikutusarvioinnin mukaan yrityksille aiheutuisi koko unionin tasolla yhteensä n. 15 miljoonan euron kertakustannukset ympäristöjalanjälkilaskelmien tekemisestä ja niihin liittyvistä selvityksistä sekä kaivannaisjätteisiin liittyvistä raportointivelvoitteista. 

Raportointivelvoitteista ja stressitestien suorittamisesta aiheutuisi yrityksille eräitä jatkuvia kustannuksia. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan stressitestien suorittaminen ja niiden tulosten raportointi, sekä muut yrityksille asetetut raportointivelvoitteet aiheuttaisivat yrityksille jatkuvina kustannuksina koko EU:n tasolla noin 1,1 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. 

Ehdotus edellyttää komission mukaan määrärahoja kuluvalla rahoituskehyskaudella (2021‒2027) yhteensä 18,169 miljoonaa euroa, ja komission mukaan se voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä. Rahoitustarpeet katetaan sisämarkkinaohjelman määrärahoista. 

Ehdotukseen ei sisälly uusia EU-tason rahoitusvälineitä tai -mekanismeja, mutta komission ehdotuksen mukaan olemassa olevia EU-tason rahoitusohjelmia ja -välineitä (kuten elpymis- ja palautumistukiväline (RRF), Horisontti Eurooppa, Innovaatiorahasto, InvestEU ja koheesiorahoitus) voitaisiin hyödyntää arvoketjujen kehittämisessä. 

Viranomaistehtävien organisointi aiheuttaisi taloudellisia kustannuksia kansallisesti. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan asetus edellyttäisi vähintään 4 kokopäiväistä henkilöresurssia jäsenvaltiota kohden. Lisäksi komission vaikutustenarvioinnin mukaan asetus edellyttäisi kertakuluna 25 kokopäiväistä henkilöresurssia jäsenvaltiota kohden kansallisten malminetsintäohjelmien kehittämiseen. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan kertakuluna tarvittavien henkilöresurssien määrä olisi kuitenkin riippuvainen esimerkiksi jäsenvaltion koosta sekä olemassa olevista hallinto- ja tutkimusvalmiuksista. Asetusehdotuksessa ei käsitellä tarkemmin luvitusta koskevien ehdotusten mahdollisia vaikutuksia viranomaisten henkilöresurssitarpeisiin, mikä on puute. 

Näitä kansallisia henkilöresurssitarpeita on vielä arvioitava jatkokäsittelyssä tarkemmin ja pyrittävä hillitsemään hallinnollisen taakan lisääntymistä. Lähtökohtaisesti lisätarpeet rahoitetaan olemassa olevia resursseja uudelleen kohdentamalla. Mahdolliset lisärahoitustarpeet käsitellään normaaliin tapaan osana julkisen talouden suunnitelmaa ja talousarviota koskevia menettelyjä.  

5.2  Vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön

Kyseessä on komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi. Asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta EU:n jäsenvaltioissa. Kuitenkin asetus voi aiheuttaa myös tarpeen mukauttaa kansallista lainsäädäntöä vastaamaan asetuksen sääntelyä. 

Ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot nimeämään kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka toimii keskitettynä yhteyspisteensä ja koordinoi hankkeiden lupamenettelyjä ehdotuksen määräaikojen mukaisesti. Ehdotus aiheuttaa todennäköisesti tarvetta muuttaa ja täydentää kansallista lainsäädäntöä. 

Asetusehdotuksen 9 artiklassa säädettäisiin strategisia hankkeita koskevasta priorisoinnista luvitusmenettelyissä sekä nopeutetuista menettelyistä riidanratkaisussa, jos kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa kyseiset menettelyt. Kansallisessa hallintomenettelyssä asiat käsitellään yleensä siinä järjestyksessä, kun ne tulevat vireille, mikä johtuu hallintolain 6 §:ssä säädetystä tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta. Viranomaisen on kuitenkin mahdollista antaa etusija asian käsittelylle, jos tästä on säädetty kansallisessa erityislainsäädännössä. Ehdotuksessa asetettaisiin myös enimmäismääräaikoja hankkeiden luvitukselle. Hallintolain 23 §:ssä säädetään yleisestä vaatimuksesta käsitellä asia ilman aiheetonta viivytystä. Kuitenkin kansallisessa erityislainsäädännössä on mahdollista asettaa luvitusta koskevia enimmäismääräaikoja. Asetusehdotuksen 10(4) artiklassa säädettäisiin automaattisesta lupahakemuksen hyväksynnästä, jos viranomainen ei ole tehnyt päätöstä lupahakemuksesta määräajan kuluessa. Asetusehdotuksessa tarkoitettu automaattinen hyväksyntämenettely ei ole käytössä kansallisessa hallintomenettelyssä. 

Asetusehdotuksen 11(1) artiklassa velvoitetaan kansallinen toimivaltainen viranomainen antamaan lausunto hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta 30 päivän kuluessa hankkeesta vastaavan pyynnöstä. Kansallisesti YVA-lain mukaan arviointiohjelmasta tulee ennen yhteysviranomaisen lausuntoa järjestää kuuleminen, jonka kesto on 30 päivää tai erityisistä syistä 60 päivää. 

Asetusehdotuksen 11(2) artiklan mukaan, jos ympäristövaikutusten arviointivelvollisuus johtuu samanaikaisesti YVA-, luonto-, lintu-, vesipuite-, teollisuuspäästö-, jäte- tai Seveso-direktiiveistä (2011/92/EU, 92/43/ETY, 2009/147/EY, 2000/60/EY, 2010/75/EU, 2008/98/EY, 2012/18/EU), toimivaltaisen viranomaisen olisi joko yhteen sovitettava tai yhdistettävä menettelyt. Yksittäistä hanketta ja yleisempää suunnitelma- ja ohjelmatason ympäristövaikutusten arviointia on lähtökohtaisesti vaikeaa yhdistää samaan menettelyyn suunnittelun erilaisen ajankohdan ja toimivaltaisten viranomaistahojen vuoksi. Esimerkiksi kaavoituksen vaikutusten arvioinnista vastaa kunta tai maakunnan liitto ja hanketason vaikutusten arvioinnista toiminnanharjoittaja. Erilaisten ympäristövaikutusten arviointien yhteen sovittaminen on nykyisen kansallisen lainsäädännön puitteissa mahdollista. Näiden menettelyiden yhdistäminen aiheuttaisi tarvetta muuttaa kansallista lainsäädäntöä. 

Kansallisesti luvitusmenettelyt ovat hajaantuneet monelle eri hallinnonalalle ja menettelyt perustuvat sektorikohtaisiin lakeihin. Ehdotuksella voidaan tunnistaa olevan vaikutuksia muun muassa kansalliseen ympäristöllisiä lupia koskevaan menettelyyn, joista säädetään esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa (527/2014), vesilaissa (587/2011), luonnonsuojelulaissa (9/2023, voimassa 1.6.2023 alkaen), ja maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999), sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevaan lainsäädäntöön. Näiltä osin vaikutukset kohdistuvat useisiin eri toimivaltaisiin viranomaisiin. Alustavan arvion mukaan asetusehdotuksella olisi myös vaikutuksia muun muassa vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (309/2005, kemikaaliturvallisuuslaki) ja kaivoslain (621/2011) mukaisiin lupa- ja ilmoitusmenettelyihin.  

Asetusehdotuksen 8(6) artiklassa säädettäisiin kansallisille toimivaltaisille viranomaisille asetetusta velvollisuudesta perustaa yksinkertaisia tapoja luvan myöntämisprosessia ja lupien myöntämistä koskevien riitojen ratkaisuun ja tarvittaessa vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyitä. Suomessa hallintoviranomaisen päätökseen haetaan ensisijaisesti muutosta valittamalla. Suomessa ei ole käytössä sovittelumenettelyä tai muita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä hallintoprosessissa. 

Suomessa on ympäristölainsäädännön osalta jo olemassa ehdotuksen kaltainen yhteensovittavan viranomaisen tehtävä, joka on määritelty lailla eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta (764/2019). Kyseinen laki mahdollistaa luvanhakijalle usean luvan yhtäaikaisen käsittelyn, ns. yhden luukun periaatteella. Käytännössä yhteensovittamisen edellytyksenä on, että yhteensovitettavat lupa-asiat tulisivat vireille riittävän samanaikaisesti sähköisessä järjestelmässä. Yhteensovittavana viranomaisena toimii aluehallintovirasto tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen riippuen siitä, kumpi viranomainen on toimivaltainen hankkeeseen liittyvässä ympäristö-, vesi- tai maa-ainesluvassa. Muissa lain mukaisissa ympäristöllisissä luvissa toimivaltaisia lupaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Tukes ja kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Yhteensovittava viranomainen koordinoi yhteensovitettavan hankkeen viranomaisyhteistyötä lupien käsittelyvaiheiden yhdistämisessä. Lailla ei ole muutettu viranomaisten sisällöllistä toimivaltaa lupahakemusten käsittelyssä ja päätöksissä. Vastaavasti kuin asetusehdotuksessa, lain tavoitteena on sovittaa yhteen ja jouduttaa ympäristöön vaikuttavien hankkeiden lupamenettelyjä. Yhteensovittamisen edellytyksenä on, että luvanhakija sitä pyytää. Yhteensovittamiseen liittyy kiinteästi hakijan neuvonta. 

Suomessa on säädetty lainsäädäntöä eräiden vihreän siirtymän hankkeiden väliaikaisesta etusijasta aluehallintovirastojen lupakäsittelyssä vuosina 2023‒2026 ja hallintotuomioistuimissa vuosina 2023‒2028. Ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa annettuun lakiin (898/2009), vesilakiin (587/2011), ympäristönsuojelulakiin (527/2014) ja maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) tehtiin väliaikaiset muutokset eräiden vihreän siirtymän hankkeiden sekä eräiden kaavojen osalta. Sääntely koskee lupakäsittelyä aluehallintovirastossa ja valitusasioiden käsittelyä hallintotuomioistuimissa. Lain myötä eräitä vihreää siirtymää tukevia investointeja koskevat ja ei merkittävää haittaa (DNSH) -periaatetta toteuttavat lupahakemukset voivat saada menettelyllisen etusijan lupaviranomaisessa 2023‒2026 ja ko. hankkeita koskevat valitukset kiireellisen käsittelyn hallintotuomioistuimissa 2023‒2028. (HE 128/2022, laki ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa 898/2009). Sääntelyssä on merkittävästi vastaavan kaltaisia piirteitä kuin nyt käsillä olevissa ehdotuksissa. 

Suomessa luontodirektiivin 6(4) artiklan täytäntöönpanevan luonnonsuojelulain (1096/1996) 66 §:n mukaan valtioneuvosto päättää Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja merkittävästi heikentävän hankkeen tai suunnitelman sallimisesta, mikäli se on erittäin tärkeän y1eisen edun kannalta pakottavasta syystä toteuttava, eikä sille ole vaihtoehtoista ratkaisua. Asetusehdotuksen 7 artiklan 2 kohta tarkoittaisi, että valtioneuvoston harkintavalta tältä osin kaventuisi. Sama koskisi luonnonsuojeluviranomaisen harkintavaltaa siltä osin, kun on kyse luonnonsuojelulailla suojeltujen lajien suojelusta poikkeamisesta luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisesta luontodirektiivin 16(1) artiklan ja lintudirektiivin 9(1) artiklan edellytyksin. 

Suomessa vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) 4 artiklan 7 kohdan mukainen poikkeaminen on tällä hetkellä mahdollista vain vesienhoidon suunnittelumenettelyssä. Parhaillaan käynnissä on säädöshanke, jossa valmistellaan säännökset menettelystä poikkeamisasiassa ja toimivaltaisesta viranomaisesta suunnittelumenettelyn ulkopuolella. Muutokset joustavoittaisivat poikkeamisasian käsittelyä. Asetusehdotuksen 7 artiklan 2 kohta tarkoittaisi, että kansallinen harkintavalta poikkeuksen edellytysten harkinnassa kaventuisi tämän edellytyksen osalta. 

Alustavan arvion mukaan artiklassa 8 esitetty kolmen kuukauden määräaika perustaa tai nimetä keskitetty kansallinen viranomainen hallinnoimaan lupamenettelyä on liian lyhyt ottaen huomioon, että viranomaisen nimeäminen vaatii todennäköisesti kansallisen lainsäädännön muutoksia.  

Jatkokäsittelyssä on tarkasteltava asetusehdotuksen vaikutuksia saamelaisten oikeuksia koskevaan lainsäädäntöön.  

5.3  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotuksen myötä toimivaltaisille viranomaisille sovitettaisiin uusia, ehdotuksen toimeenpanoon liittyviä tehtäviä. Näitä olisivat ainakin kansallisten malminetsintäohjeiden kehittäminen, lupaprosessien vauhdittamiseen liittyvät mahdolliset uudet tehtävät sekä keskitetylle yhteysviranomaiselle osoitettu velvoite lupaprosessin kokonaisvaltaisesta koordinaatiosta sekä raportointivelvoitteet komissiolle strategisista hankkeista ja niiden luvituksesta.  

Geologian tutkimuskeskus GTK ylläpitää kansallista, turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät seikat huomioiden julkista geotietokantaa ja kaivosviranomainen kerää kaivoslain (621/2011) nojalla kaivosten tuotantotietoja ja malminetsinnän tutkimustietoa. Tietokanta ei sisällä kaikkia ehdotuksessa edellytettyjä tietoja. Tiedonkeruusta aiheutuu kustannuksia ja resurssitarpeita viranomaisille.  

5.4  Ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan asetusehdotus on linjassa EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, sillä se parantaisi puhtaan teknologian sektorin toimintaympäristöä ja edistäisi uusiutuvien energialähteiden saatavuutta ja käyttöönottoa. 

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan ehdotuksen kriittisten materiaalien talteenottoa jätteistä koskevat toimet voisivat vähentää kriittisten raaka-aineiden ympäristövaikutuksia merkittävästi. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan materiaalien talteenotto jätteistä ja niiden uudelleenkäyttö vähentää tarvetta neitseellisten raaka-aineiden tuotantoon.  

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan strategisille hankkeille suunniteltu asema mahdollisina erittäin tärkeän yleisen edun projekteina ei ylittäisi nykyisen ympäristölainsäädännön puitteita eikä siten sivuuttaisi tapauskohtaista arviointia taikka vaatimusta täyttää asiaankuuluvien direktiivien asettamat ehdot.  

Komission vaikutusarvioinnin mukaan, vaikka kaivostoiminta voi vaikuttaa elinympäristöön tai vesiolosuhteisiin toimintojen ympärillä, toimenpiteet, jotka liittyvät raaka-aineiden ympäristöjalanjälkeen kannustaisivat parhaan saatavilla olevan ympäristösuorituskyvyn käyttöönottoon alalla, joka auttaisi lieventämään toiminnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja.  

Komissio myös katsoo vaikutusarvioinnissa, että EU:n alueella sijaitsevien strategisten hankkeiden kehittäminen vähentäisi riippuvuutta kolmansista maista saatavista raaka-aineista ja varmistaisi, että lisätuotantoa kehitetään EU:n ympäristölainsäädännön mukaisesti. Tämä vähentäisi ympäristövaikutuksia kolmansissa maissa.  

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan strategiset hankkeet loisivat taloudellisia mahdollisuuksia sekä työpaikkoja. Komission vaikutustenarvioinnissa todetaan, että tällä hetkellä ei ole varmasti arvioitavissa, kuinka monta työpaikkaa ehdotuksen seurauksena syntyisi tai kuinka ne jakautuisivat.  

Komissio kuitenkin katsoo, että koska entiset kaivosalueet ovat usein vähemmän kehittyneitä taloudellisesti, saattaisivat strategiset hankkeet piristää näiden alueiden taloutta. Komission vaikutusarvioinnin mukaan investoinnit loisivat työpaikkoja korkean työttömyysasteen alueille ja edistäisivät paikallista taloudellista toimintaa. Hankkeet myös hyödyntäisivät ja päivittävät alueen työvoiman osaamista.  

Komission vaikutusarvioinnissa esittämän alustavan arvion mukaan strategiset hankkeet saattaisivat luoda 3 840 suoraa työpaikkaa vuosittain EU:n alueelle. Kokonaisuudessaan komissio arvioi, että jos strategisia hankkeita valitaan yli 100 syntyisi niiden seurauksena jopa yli 100 000 suoraa tai epäsuoraa työpaikkaa EU:n alueelle.