3.1  Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Ehdotetussa asetuksessa säädettäisiin vaatimuksista ajoneuvojen kiertotalouden mukaiselle suunnittelulle ja valmistamiselle. Vaatimukset liittyisivät ajoneuvojen uudelleenkäytettävyyteen, kierrätettävyyteen ja hyödynnettävyyteen sekä ajoneuvoissa käytettäviin kierrätettyihin raaka-aineisiin. Ehdotukseen sisältyy vaatimus kierrätetyn muovin osuudesta ajoneuvoissa. Ajoneuvojen valmistajille tulisi velvollisuus merkitä tietyt ajoneuvojen osat, komponentit ja materiaalit sekä antaa tietoa tiettyjen osien, komponenttien ja materiaalien irrottamisesta ja vaihtamisesta. Tiettyjen haitallisten aineiden käyttöä ajoneuvoissa rajoitettaisiin. Vaatimukset koskisivat ensimmäistä kertaa unionin alueella markkinoille saatettavia ajoneuvoja. Vaatimusten täyttyminen todennettaisiin ajoneuvojen tyyppihyväksynnän yhteydessä ja sitä valvottaisiin osana ajoneuvojen markkinavalvontaa.  

Asetuksessa säädettäisiin nykyistä romuajoneuvodirektiiviä tarkemmin ja tiukemmin laajennetusta tuottajavastuusta. Asetuksen mukaan ajoneuvojen valmistajilla, maahantuojilla ja jakelijoilla tulisi olla vastuu romuajoneuvojen jätehuollon järjestämisestä ja kustannuksista sekä romuajoneuvojen uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämistavoitteiden saavuttamisesta. Suomen nykyinen ajoneuvojen tuottajavastuujärjestelmä kattaa jo edellä mainitut vastuut. Asetus kuitenkin muun muassa tarkentaisi tuottajien kustannusvastuuta, muuttaisi tuottajien tuottajayhteisöille maksamien maksujen mukauttamista, lisäisi tuottajien raportointivaatimuksia ja tiukentaisi tuottajavastuun valvontaa. Asetukseen sisältyisi myös romuajoneuvojen keräämistä ja käsittelyä koskevia vaatimuksia ja tavoitteet romuajoneuvojen uudelleenkäytölle, kierrätykselle ja hyödyntämiselle sekä niiden sisältämän muovin kierrätykselle. Lisäksi asetukseen sisältyisi käytettyjen ajoneuvojen omistajanvaihdoksiin ja vientiin liittyviä säännöksiä. 

Asetus ei sisältäisi ajoneuvojen akkujen suunnittelua, valmistusta ja jätehuoltoa koskevaa sääntelyä, sillä niistä säädetään akuista ja paristoista ja jäteakuista ja -paristoista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2023/1542 (jäljempänä akkuasetus ). Ehdotettu asetus sisältäisi kuitenkin säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan, että akut ovat irrotettavissa ajoneuvoista ja uudelleenkäytettävissä tai kierrätettävissä akkuasetuksen mukaisesti.  

Ehdotetulla asetuksella korvattaisiin nykyinen romuajoneuvodirektiivi ja nykyinen kierrätettävyysdirektiivi. Lisäksi ehdotetulla asetuksella muutettaisiin moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/858 (jäljempänä autojen ja niiden perävaunujen puiteasetus ) sekä markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1020 (jäljempänä markkinavalvonta-asetus ).  

Ehdotukseen sisältyy laaja toimivallan siirto komissiolle. Ehdotetun asetuksen nojalla komissio voisi antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä, joilla tarkennettaisiin asetuksen sisältöä, yhdenmukaistettaisiin sen täytäntöönpanoa ja soveltamista, mukautettaisiin asetusta tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen sekä säädettäisiin esimerkiksi uusista vaatimuksista tiettyjen kierrätettyjen materiaalien osuudelle ajoneuvoissa. Ehdotettu asetus sisältäisi myös seuraamussäännöksiä. Jäsenvaltioiden tulisi vahvistaa tehokkaat, oikeasuhtaiset ja varoittavat seuraamukset tiettyjen asetuksen säännösten rikkomisesta.  

3.2  Ehdotuksen yksityiskohtainen sisältö

Soveltamisala (2 artikla) 

Ehdotettua asetusta sovellettaisiin heti sen voimaan tultua ajoneuvoluokkiin M 1 (henkilöauto) ja N 1 (pakettiauto). Viisi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen sitä sovellettaisiin myös ajoneuvoluokkiin M 2 ja M 3 (linja-auto), N 2 ja N 3 (kuorma-auto), O (perävaunu) sekä L 3e (kaksipyöräinen moottoripyörä), L 4e (sivuvaunullinen kaksipyöräinen moottoripyörä), L 5e (moottorikäyttöinen kolmipyörä), L 6e (kevyt nelipyörä) ja L 7e (raskas nelipyörä). Asetusta sovellettaisiin sekä ajoneuvoihin että romuajoneuvoihin, jotka kuuluvat mainittuihin ajoneuvoluokkiin. Ajoneuvoluokkiin M, N ja O kuuluvat ajoneuvot määritellään autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa ja ajoneuvoluokkaan L kuuluvat ajoneuvot kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 168/2013.  

Linja-autoihin, kuorma-autoihin, perävaunuihin ja ajoneuvoluokkiin L 3e -L 7e kuuluviin ajoneuvoihin ei kuitenkaan sovellettaisi kaikkia asetuksen säännöksiä. Niihin ehdotetaan sovellettavan ajoneuvojen valmistajan velvollisuutta antaa maksutta tietoa ajoneuvojen osien, komponenttien ja materiaalien irrottamisesta ja vaihtamisesta (11 artikla), romuajoneuvojen keräystä (23 artikla), toimittamista valtuutetuille käsittelylaitoksille (24 artikla) ja puhdistamista (29 artikla) koskevia vaatimuksia, osaa valtuutettujen käsittelylaitosten velvollisuuksista (27 artikla), romuajoneuvon omistajan velvollisuuksia (26 artikla) sekä romutustodistusta (25 artikla) ja käytetyn ajoneuvon ja romuajoneuvon erottamista omistajanvaihdostilanteessa (37 artikla) koskevia säännöksiä.  

Linja-autoihin, kuorma-autoihin ja perävaunuihin sekä ajoneuvoluokkiin L 3e -L 7e sovellettaisiin myös tuottajavastuuta koskevia vaatimuksia (16-20 artikla), mutta vain romuajoneuvojen keräyksen ja puhdistamisen osalta. Niihin ei kuitenkaan sovellettaisi tuottajien tuottajayhteisölle maksamien maksujen mukauttamista (21 artikla) eikä tuottajan kustannusvastuuta, kun ajoneuvosta tulee romuajoneuvo toisessa jäsenvaltiossa kuin jäsenvaltio, jossa ajoneuvo saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille (22 artikla). Linja-autoihin, kuorma-autoihin ja perävaunuihin sovellettaisiin lisäksi käytettyjen ajoneuvojen vientiä koskevia säännöksiä (38-45 artikla). Tarkastuksia, jäsenvaltioiden kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä, seuraamuksia sekä raportointia komissiolle koskevia säännöksiä (46-49 artikla) sovellettaisiin linja-autoihin, kuorma-autoihin, perävaunuihin ja ajoneuvoluokkiin L 3e -L 7e kuuluviin ajoneuvoihin vain niihin sovellettavien muiden säännösten osalta.  

Asetusta ei pääsääntöisesti sovellettaisi erikoiskäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin. Niihin sovellettaisiin kuitenkin haitallisten aineiden käytön rajoituksia (5 artikla), laajennettua tuottajavastuuta (16 artikla), tuottajien taloudellista vastuuta (20 artikla), romuajoneuvojen keräystä (23 artikla), toimittamista valtuutetuille käsittelylaitoksille (24 artikla) ja puhdistamista (29 artikla) koskevia vaatimuksia, romuajoneuvon omistajan velvollisuuksia (26 artikla) sekä romutustodistusta (25 artikla) ja tiettyjen osien ja komponenttien irrottamista romuajoneuvosta uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten (30 artikla) koskevia säännöksiä.  

Asetusta ei sovellettaisi lainkaan pakettiautojen, linja-autojen ja kuorma-autojen monivaiheisessa tyyppihyväksynnässä hyväksyttyihin muihin ajoneuvon osiin kuin perusajoneuvoon, pieninä sarjoina valmistettuihin ajoneuvoihin eikä museoajoneuvoihin. 

Määritelmät (3 artikla) 

Asetus sisältäisi 35 määritelmää. Lisäksi sovellettaisiin eräitä muihin EU-säädöksiin sisältyviä määritelmiä. Ehdotuksessa määritellyt keskeiset käsitteet ovat romuajoneuvo, uudelleenkäytettävyys, uudelleenkäyttö, kierrätettävyys, hyödynnettävyys, valtuutettu käsittelylaitos, tuottaja, irrottaminen, uudelleenvalmistaminen, kunnostaminen, käytetty ajoneuvo ja vietäväksi tarkoitettu käytetty ajoneuvo. Romuajoneuvolla tarkoitettaisiin ajoneuvoa, joka on jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (jäljempänä jätedirektiivi ) määriteltyä jätettä tai ajoneuvoa, joka on korjauskelvoton ehdotukseen sisältyvien romuajoneuvon määrittelykriteerien mukaisesti. Tuottajalla tarkoitettaisiin myyntitavasta riippumatta, etämyynti mukaan lukien, ajoneuvon valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, joka tarjoaa ajoneuvon ensimmäistä kertaa ammattimaisesti jakeluun tai käyttöön jäsenvaltion alueella.  

Ajoneuvojen suunnittelun kiertotalousvaatimukset (4–7 artikla) 

Ehdotetussa asetuksessa säädettäisiin vaatimuksista ajoneuvojen kiertotalouden mukaiselle suunnittelulle ja valmistukselle. Kukin tiettyyn ajoneuvotyyppiin kuuluva ajoneuvo olisi rakennettava siten, että vähintään 85 prosenttia ajoneuvon massasta on uudelleenkäytettävissä tai kierrätettävissä, ja vähintään 95 prosenttia ajoneuvon massasta on uudelleen käytettävissä tai hyödynnettävissä. Ajoneuvojen valmistajat velvoitettaisiin laskemaan ajoneuvojen uudelleenkäytettävyys-, kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysasteet sekä keräämään, todentamaan ja tallentamaan laskentaan tarvittavat tiedot.  

Ajoneuvojen valmistajien olisi myös merkittävä ajoneuvojen polymeereistä ja elastomeereistä valmistetut osat ja komponentit. Liikenneturvallisuuden ja ympäristönsuojelun vuoksi ajoneuvojen valmistajien olisi myös varmistettava, että tiettyjä ajoneuvojen osia ja komponentteja ei uudelleen käytetä uusien ajoneuvojen valmistuksessa. Tällaisia osia olisivat esimerkiksi turvatyynyt, turvavyöt ja niiden osat, katalysaattorit ja hiukkassuodattimet. 

Kunkin tyyppihyväksytyn ajoneuvotyypin pitäisi sisältää vähintään 25 % kierrätettyä muovia, joka on peräisin markkinoille saatetuista tuotteista syntyneestä muovijätteestä. Vähintään 25 % prosenttia edellä mainitusta tavoitteesta olisi saavutettava käyttämällä ajoneuvoissa kierrätettyä muovia, joka on peräisin kyseisen ajoneuvotyypin romuajoneuvoista. Komissio arvioisi myöhemmin tavoitteiden asettamista muiden kierrätettyjen materiaalien, kuten teräksen, alumiinin, magnesiumin ja tiettyjen kriittisten raaka-aineiden osuudelle ajoneuvoissa. 

Asetuksessa kiellettäisiin tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta lyijyn, elohopean, kadmiumin ja kuudenarvoisen kromin käyttö ajoneuvoissa. Ajoneuvot olisi myös suunniteltava tavalla, joka ei vaikeuta tiettyjen osien ja komponenttien irrottamista ajoneuvosta, kun siitä on tullut jätettä. Sähköautojen ajovoima-akut ja sähkömoottorit olisi voitava vaivattomasti ja hajottamatta irrottaa ja vaihtaa sekä ajoneuvon käyttövaiheen että jätehuoltovaiheen aikana. 

Ajoneuvojen valmistajien velvollisuudet (8–13 artikla) 

Ajoneuvojen valmistajien olisi tyyppihyväksyntää hakiessaan toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle asiakirjat, jotka osoittavat, että kyseistä ajoneuvotyyppiä koskevat kiertotalousvaatimukset täyttyvät. Valmistajien olisi myös laadittava kullekin tyyppihyväksyttävälle ajoneuvotyypille kiertotalousstrategia, jossa kuvataan toimet kyseistä ajoneuvotyyppiä koskevien kiertotalousvaatimusten täyttämiseksi. Valmistajan olisi seurattava kiertotalousstrategian toimenpiteitä ja päivitettävä strategia joka viides vuosi. Valmistajan olisi toimitettava kiertotalousstrategia ja sen päivitetyt versiot tyyppihyväksyntäviranomaiselle ja komissiolle. Komissio julkaisisi kiertotalousstrategiat ja niiden päivitykset luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta ja laatisi niiden perusteella säännöllisin väliajoin kiertotaloutta autoalalla tarkastelevan raportin. Ajoneuvojen valmistajien olisi myös toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle selvitys kierrätettyjen materiaalien osuuksista ajoneuvotyypissä. 

Ajoneuvojen valmistajat velvoitettaisiin tarjoamaan maksutta ajoneuvojen ylläpito- ja korjaustoimijoille sekä jätehuoltotoimijoille tietoa tiettyjen ajoneuvojen osien ja materiaalien irrottamisesta ja vaihtamisesta. Tiedon tarjoamista ja toimijoiden välistä yhteistyötä varten valmistajien olisi perustettava viestintäalustoja. Seitsemän vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen markkinoille saatettavilla ajoneuvoilla olisi myös oltava digitaalinen kiertotalouspassi, jonka avulla edellä mainittuja tietoja jaettaisiin. Valmistajan olisi varmistettava, että kiertotalouspassin sisältämät tiedot ovat virheettömät, kattavat ja ajantasaiset. Ajoneuvojen sähkömoottoreihin, jotka sisältävät kestomagneetteja, olisi merkittävä näkyvästi, selkeästi ja pysyvästi tietyt tiedot. 

Tuottajavastuu (16–22 artikla) 

Ehdotetun asetuksen mukaan tuottajilla olisi oltava velvollisuus varmistaa, että niiden ensimmäistä kertaa jäsenvaltion markkinoille saattamat ajoneuvot, joista on tullut romuajoneuvoja, kerätään ja käsitellään asetuksen mukaisesti. Tuottajilla olisi myös oltava velvollisuus varmistaa, että romuajoneuvojen käsittelijät saavuttavat romuajoneuvojen uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet. Tuottajavastuun olisi täytettävä ehdotetussa asetuksessa sekä jätedirektiivin 8 ja 8 a artiklassa säädetyt vaatimukset. Jätedirektiivin 8 artiklassa säädetään tuotteiden uudelleenkäytön, jätteen synnyn ehkäisyn sekä jätteen kierrättämisen ja muun hyödyntämisen edistämisestä jäsenvaltioissa laajennetun tuottajavastuun avulla. Jätedirektiivin 8 a artiklassa säädetään tuottajavastuujärjestelmien yleisistä vähimmäisvaatimuksista ja tuottajien vähimmäiskustannusvastuusta. 

Toimivaltaisten viranomaisten olisi perustettava tuottajavastuun valvomista varten rekisteri, jossa on linkit muiden jäsenvaltioiden rekistereihin. Tuottajien olisi haettava merkitsemistä rekisteriin sähköisen järjestelmän kautta jokaisessa jäsenvaltiossa, jonka alueella ne saattavat ajoneuvon ensimmäistä kertaa markkinoille. Tuottaja voisi saattaa ajoneuvon markkinoille jäsenvaltion alueella vain, jos tuottaja tai sen nimetty edustaja on merkitty kyseisen jäsenvaltion rekisteriin. Tuottaja voisi hoitaa tuottajavastuuvelvoitteensa myös tuottajayhteisön kautta, jolloin tuottajayhteisön olisi täytettävä rekisteröintiä koskevat vaatimukset, ellei jäsenvaltio, jossa ajoneuvo on saatettu ensimmäisen kerran markkinoille, toisin määrää. Tuottajan rekisteröintiä koskevat velvoitteet voisi tämän puolesta hoitaa myös nimetty edustaja.  

Toimivaltaisen viranomaisen tulisi merkitä tuottaja rekisteriin määräajassa. Viranomainen voisi tietyin ehdoin myös olla hyväksymättä tuottajaa rekisteriin tai perua rekisteröinnin. Tuottajan olisi raportoitava viranomaiselle tuottajavastuuvelvoitteiden noudattamisesta sekä ilmoitettava toimintansa muutoksista. Tuottajayhteisön olisi julkaistava verkkosivuillaan vuosittain omien jäsentensä osalta tiedot kerätyistä romuajoneuvoista sekä edistymisestä uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämistavoitteissa. Tuottajayhteisöjen pitäisi varmistaa, että niiden hallinnossa on tasavertaisesti edustettuna tuottajat ja jätehuollon toimijat. 

Tuottajan tai tuottajayhteisön pitäisi hakea toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntää tuottajavastuuvelvoitteiden täyttämiselle. Viranomainen voisi myöntää hyväksynnän vain, jos jätedirektiivin 8 a artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät. Mainittujen kohtien mukaan tuottajan tai tuottajayhteisön järjestämän jätehuollon on oltava maantieteellisesti kattava, keräysjärjestelmiä on oltava asianmukaisesti saatavilla ja tuottajalla tai tuottajayhteisöllä on oltava riittävät taloudelliset tai taloudelliset ja organisatoriset keinot täyttää tuottajavastuuvelvoitteet sekä riittävät omavalvontamekanismit. Tuottajien ja tuottajayhteisöiden toteuttamien toimien pitäisi myös olla riittävät ehdotetussa asetuksessa säädettävien romuajoneuvojen jätehuoltovaatimusten täyttämiseksi. Jäsenvaltio voisi päättää, että tuottajien rekisteröinti ja tuottajavastuuvelvoitteiden täyttämisen hyväksyminen muodostavat yhden menettelyn. 

Tuottajavastuuvelvoitteiden hoitamista valvottaisiin jätedirektiiviin 8 a artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisen omavalvontamekanismin avulla. Omavalvontaa olisi tehtävä vähintään kolmen vuoden välein ja viranomaisen pyytäessä. Tuottajan tai tuottajayhteisön olisi pyynnöstä toimitettava viranomaiselle omavalvontaraportti ja tarvittaessa toimintasuunnitelma toiminnan korjaamiseksi. Viranomaisen mahdollisten huomioiden perusteella tuottajan tai tuottajayhteisön olisi laadittava ja toteutettava toimintasuunnitelma toiminnan korjaamiseksi. Viranomainen voisi tietyin ehdoin peruuttaa tuottajavastuuvelvoitteiden täyttämisen hyväksynnän. 

Tuottajan olisi katettava romuajoneuvojen keräyksestä ja käsittelystä aiheutuvat kustannukset edellyttäen, etteivät jätehuoltotoimijoiden tulot romuajoneuvojen, varaosien tai kierrätettyjen materiaalien myynnistä kata niitä. Tuottajan olisi myös katettava kustannukset romuajoneuvojen keräykseen liittyvistä tiedotuskampanjoista, sähköistä romutustodistusta varten perustettavan järjestelmän toteuttamisesta sekä tietojen keruusta ja raportoinnista. Viranomaisen pitäisi valvoa romuajoneuvojen jätehuollon kustannuksia, jätehuoltotoimijoiden tuloja sekä tuottajien tuottajayhteisölle maksamia maksuja, jotta kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti toimijoiden välillä. Tuottajien, jotka hoitavat tuottajavastuuvelvoitteet itse, olisi annettava markkinoille ensimmäistä kertaa saattamilleen ajoneuvoille vakuus siitä, että ne kattavat sen jätehuollosta syntyvät kustannukset. Vakuutena voisi toimia osallistuminen järjestelmiin, joilla rahoitetaan romuajoneuvojen jätehuoltoa, vakuutus tai pankkitalletus. Asetuksessa säädettäisiin myös tuottajien tuottajayhteisölle maksamien maksujen mukauttamiskriteereistä. 

Kun ajoneuvosta tulee romuajoneuvo toisessa jäsenvaltiossa kuin jäsenvaltio, jossa ajoneuvo saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille, tuottajan tai tuottajayhteisön olisi varmistettava, että romuajoneuvon jätehuollosta aiheutuvat kustannukset tulevat katetuiksi. Tätä varten tuottajan tai tuottajayhteisön olisi nimettävä edustaja jokaiseen jäsenvaltioon ja tehtävä jäsenvaltioiden rajat ylittävää yhteistyötä jätehuoltotoimijoiden kanssa. Tuottajaa tai tuottajayhteisöä valvoisi jäsenvaltio, jonka alueella ajoneuvosta tuli romuajoneuvo. Valvonta perustuisi tietoihin, jotka tuottajan tai tuottajayhteisön olisi toimitettava viranomaiselle.  

Romuajoneuvojen keräys (23–26 artikla) 

Tuottajien olisi järjestettävä keräys romuajoneuvoille, jotka kuuluvat tuottajan ensimmäistä kertaa jäsenvaltion markkinoille saattamiin ajoneuvoluokkiin. Keräyksen olisi katettava koko jäsenvaltion alue ja valtuutettuja käsittelylaitoksia olisi oltava saatavilla riittävästi. Keräystä ja käsittelyä ei saisi rajoittaa alueille, joissa niiden toteuttaminen on kannattavinta. Keräyksen olisi katettava kaiken merkkiset romuajoneuvot niiden alkuperästä riippumatta. Keräys olisi järjestettävä myös ajoneuvojen osille, jotka ovat jätettä. Tuottajien pitäisi myös järjestää mahdollisuus toimittaa romuajoneuvot ilmaiseksi valtuutettuihin käsittelylaitoksiin sekä toteutettava tiedotuskampanjoita romuajoneuvojen keräyksestä ja epäasianmukaisen keräyksen ja käsittelyn ympäristövaikutuksista. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia, joilla varmistetaan, että tuottajat järjestävät keräyksen kaikille romuajoneuvoille. 

Kaikki romuajoneuvot olisi toimitettava käsiteltäväksi valtuutettuun käsittelylaitokseen. Romuajoneuvon toimittamisen valtuutettuun käsittelylaitokseen tulisi olla ilmaista ajoneuvon viimeiselle omistajalle, ellei romuajoneuvosta puutu sähköauton ajovoima-akkua lukuun ottamatta olennaisia osia tai komponentteja tai ellei romuajoneuvoon ole lisätty jätettä. Valtuutettujen käsittelylaitosten olisi annettava sähköinen romutustodistus romuajoneuvon omistajalle ja asiaankuuluville viranomaisille. Jos romutettu ajoneuvo on alun perin rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, romutusmaan rekisteröintiviranomaisen olisi ilmoitettava romutustodistuksen myöntämisestä alkuperäiselle rekisteröintiviranomaiselle. Asiaankuuluvan viranomaisen olisi peruutettava ajoneuvon rekisteröinti, kun se on saanut ajoneuvon romutustodistuksen. Yhdessä jäsenvaltiossa annettu romutustodistus pitäisi hyväksyä kaikissa jäsenvaltioissa. Romuajoneuvon omistajan olisi toimitettava se romuajoneuvojen keräyspisteeseen tai valtuutettuun käsittelylaitokseen viipymättä sen jälkeen, kun on saanut tiedon, että ajoneuvo täyttää asetuksen liitteessä I säädetyt korjauskelvottomuutta koskevat kriteerit sekä esitettävä romutustodistus rekisteröintiviranomaiselle. 

Romuajoneuvojen käsittely (15 artikla, 27–36 artikla) 

Asetuksessa säädettäisiin valtuutetusta käsittelylaitoksesta, jolla tarkoitettaisiin laitosta tai yritystä, jolle on myönnetty ehdotetun asetuksen ja jätedirektiivin mukaisesti lupa kerätä ja käsitellä romuajoneuvoja. Laitoksen tai yrityksen, joka aikoo käsitellä romuajoneuvoja, olisi haettava toimivaltaiselta viranomaiselta lupaa. Luvan saadakseen hakijalla olisi oltava tekniset, taloudelliset ja organisatoriset edellytykset täyttää asetuksen valtuutettua käsittelijää koskevat vaatimukset. 

Valtuutettujen käsittelylaitosten olisi varmistettava, että kaikki romuajoneuvot ja niiden osat, komponentit ja materiaalit sekä ajoneuvojen osat, jotka ovat jätettä, otetaan vastaan ja käsitellään ehdotetun asetuksen mukaisesti. Asetuksessa ja sen liitteissä säädettäisiin vaatimuksista, jotka koskisivat romuajoneuvojen sekä niiden osien, komponenttien ja materiaalien säilyttämistä ja käsittelyä, romuajoneuvojen puhdistamista sekä tiettyjen osien ja komponenttien irrottamista ennen romuajoneuvon murskaamista tai puristamista. Valtuutettujen käsittelylaitosten olisi myös sähköisesti tallennettava ja säilytettävä tiedot romuajoneuvojen käsittelystä. 

Murskattavaksi vastaanotettavista romuajoneuvoista olisi pyydettävä asiakirja, josta selviää ajoneuvon valmistenumero, sekä kopio romutustodistuksesta. Jos romuajoneuvosta ei olisi saatavilla kyseisiä asiakirjoja, siitä olisi ilmoitettava viranomaiselle sekä oltava murskaamatta romuajoneuvoa, ellei viranomainen anna siihen lupaa. Romuajoneuvoja tai niiden osia, komponentteja tai materiaaleja ei saisi sekoittaa murskauksessa pakkausjätteen eikä sähkö- ja elektroniikkaromun kanssa. Valtuutettujen käsittelylaitosten olisi puhdistettava romuajoneuvot ennen niiden jatkokäsittelyä. Romuajoneuvojen sisältämät nesteet ja jäteöljyt olisi kerättävä ja säilytettävä erillään. Romuajoneuvosta olisi irrotettava haitallisia aineita sisältävät osat, komponentit ja materiaalit sekä akut. Romuajoneuvojen akut olisi säilytettävä erillään ja käsiteltävä akkuasetuksen mukaisesti. 

Valtuutettujen käsittelylaitosten olisi varmistettava, että ennen murskaamista romuajoneuvoista irrotetaan uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varteen tietyt osat ja komponentit. Tästä voitaisiin poiketa tietyin ehdoin. Poikkeuksen mukaisesti käsitellyistä romuajoneuvoista olisi pidettävä kirjaa ja kirjanpitotiedot olisi toimitettava viranomaiselle. Romuajoneuvoista irrotetut osat ja komponentit olisi arvioitava sen määrittelemiseksi, sopivatko ne uudelleenkäytettäväksi, uudelleenvalmistettavaksi, kunnostettavaksi tai muuhun käsittelyyn. Arvioinnin vahvistavat dokumentit olisi pyynnöstä annettava viranomaisille. Osia ja komponentteja, jotka sopivat uudelleenkäytettäväksi, uudelleenvalmistettavaksi tai kunnostettavaksi, ei pidettäisi jätteenä.  

Uudelleenkäytettäväksi, uudelleenvalmistettavaksi tai kunnostettavaksi sopivat osat ja komponentit olisi merkittävä ja niille olisi annettava takuu. Myös käytetyillä, uudelleenvalmistetuilla tai kunnostetuilla osilla tai komponenteilla kauppaa käyvän olisi varmistettava, että ne on merkitty ja annettava niille takuu. Asetuksen liitteeseen VII sisältyisi lista osista ja komponenteista, joita ei saisi uudelleenkäyttää. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia ajoneuvojen osien ja komponenttien uudelleenkäytön, uudelleenvalmistuksen ja kunnostamisen edistämiseksi. Mahdollisiksi toimiksi ehdotetaan esimerkiksi taloudellisia kannustimia, joista mainitaan alennetun arvonlisäverokannan käyttöönotto.  

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jätehuoltotoimijat täyttävät viimeistään kolme vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen seuraavat tavoitteet: 

uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen yhteenlaskettuna on vähintään 95 % ajoneuvon keskimääräisestä painosta (akut pois lukien) vuodessa  

uudelleenkäyttö ja kierrätys yhteenlaskettuna on vähintään 85 % ajoneuvon keskimääräisestä painosta (akut pois lukien) vuodessa.  

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että viimeistään viisi vuotta asetuksen voimaan tulon jälkeen jätehuoltotoimijat kierrättävät vähintään 30 % romuajoneuvojen sisältämästä muovista.  

Asetuksessa säädettäisiin myös kiellosta vastaanottaa kaatopaikalle romuajoneuvojen murskauksessa syntyneitä jätejakeita, jotka sisältävät ei-pysyvää jätettä, ja joita ei ole käsitelty murskauksen jälkeen. Asetuksessa säädettäisiin myös, että romuajoneuvoja voisi toimittaa EU:n ulkopuolelle käsiteltäväksi edellyttäen, että jätteensiirrossa noudatetaan jätteensiirtoasetusta (EY) N:o 1013/2006. EU:n ulkopuolelle käsiteltäväksi toimitetut romuajoneuvot otettaisiin huomioon tavoitteiden laskennassa vain, jos romuajoneuvojen viejä tarjoaa kohdemaan viranomaisen hyväksymät kirjalliset todisteet siitä, että käsittely tapahtui olosuhteissa, jotka vastaavat ehdotetun asetuksen vaatimuksia sekä muuhun EU-lainsäädäntöön sisältyviä ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia. 

Käytetyt ajoneuvot ja niiden vienti (37–45 artikla) 

Ajoneuvon omistajanvaihdosta varten ajoneuvon omistajan olisi pystyttävä osoittamaan, että kyseessä ei ole romuajoneuvo. Sen arvioimiseksi, onko ajoneuvo romuajoneuvo, käytettäisiin asetuksen liitteessä I säädettäviä kriteereitä. Asetukseen sisältyisi myös vietäväksi tarkoitettuja käytettyjä ajoneuvoja koskevia vaatimuksia ja valvontamenettelyitä. Vietäväksi tarkoitetulla käytetyllä ajoneuvolla tarkoitettaisiin käytettyä ajoneuvoa, joka on tarkoitus asettaa unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (jäljempänä unionin tullikoodeksi ) 269 artiklan mukaiseen vientimenettelyyn. Kyseinen artikla koskee unionin tullialueelta vietäviä unionitavaroita. Käytetty ajoneuvo voitaisiin viedä unionista vain, jos se ei edellä mainittujen kriteerien perusteella ole romuajoneuvo ja jos se on liikennekelpoinen jäsenvaltiossa, jossa se on viimeksi rekisteröity. Jokaisesta vietäväksi tarkoitetusta käytetystä ajoneuvosta olisi toimitettava tulliviranomaiselle valmistenumero ja todistus siitä, että käytetyn ajoneuvon vientiä koskevat vaatimukset täyttyvät.  

Vietäväksi tarkoitettuihin käytettyihin ajoneuvoihin ei saisi soveltaa tiettyjä tulliyksinkertaistuksia, joista säädetään unionin tullikoodeksissa. Ennen käytetyn ajoneuvon luovuttamista vientiin tulliviranomaisen olisi tarkistettava, että ajoneuvo on liikennekelpoinen. Tarkoituksena on, että tulli voisi tarkistaa liikennekelpoisuuden sähköisistä järjestelmistä. Tulliviranomaisen ei tulisi luovuttaa ajoneuvoa vientiin, jos sille toimitetut tiedot eivät vastaa ajoneuvon viimeisen rekisteröintimaan rekistereissä olevia tietoja. Käytettyjen ajoneuvojen viennin valvomiseksi tulliviranomaisen olisi myös tehtävä unionin tullikoodeksin mukaisia riskianalyysiin perustuvia tullitarkastuksia. Tulliviranomaisen olisi myös tarkistettava, että vietäväksi tarkoitettu käytetty ajoneuvo täyttää ympäristönsuojeluun ja liikenneturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, joista komissio voisi antaa delegoidun säädöksen. Vaatimusten tulisi olla sellaisia, että niiden täyttyminen voidaan tarkistaa sähköisistä järjestelmistä. Tulliviranomaisen ei tulisi luovuttaa käytettyä ajoneuvoa vientiin, jos se epäilee, että viennin vaatimukset eivät täyty. Asetuksessa säädettäisiin myös menettelytavoista näissä tilanteissa. 

Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi tehtävä keskenään ja kolmansien maiden viranomaisten kanssa yhteistyötä ja vaihdettava tietoja käytettyjen ajoneuvojen vientiä koskevien vaatimusten toimeenpanemiseksi. Viranomaisten väliseen yhteistyöhön ja tietojen vaihtoon sovellettaisiin unionin tullikoodeksia. Viennin valvonnassa tarvittavien tietojen vaihtoon ja ilmoitusten toimittamiseen käytettäisiin EU:n MOVE-HUB-järjestelmää. Tätä varten jäsenvaltiot velvoitettaisiin liittämään ajoneuvojen rekisteröintiin ja liikennekelpoisuuteen liittyvät rekisterinsä MOVE-HUB-järjestelmään. Komission olisi liitettävä yhteen MOVE-HUB-järjestelmä ja unionin tullialan yhdennetty palveluympäristö (tullialan Single Window). Ennen kuin MOVE-HUB-järjestelmä toimisi valvonnan edellyttämällä tavalla, valvonta perustuisi jäsenvaltioiden viranomaisten väliseen yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon. 

Täytäntöönpano ja valvonta (14 artikla, 46–47 artikla) 

Jäsenvaltioille säädettäisiin velvollisuus nimetä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä olisi valvoa romuajoneuvojen jätehuoltoa, erityisesti tuottajavastuuvelvoitteiden noudattamista. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä toimivaltaisten viranomaisten organisoitumisesta ja toiminnasta, tuottajavastuuta koskevista hallinnollisista säännöistä, menettelyistä ja valvonnasta sekä viranomaisten tiedonkeruusta ja tietojen julkaisemisesta.  

Asetuksen toimeenpanemiseksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä tarkastuksia valtuutettuihin käsittelylaitoksiin, ylläpito- ja korjausyrityksiin sekä muihin laitoksiin ja yrityksiin, jotka saattavat käsitellä romuajoneuvoja. Tarkastusten olisi katettava joka vuosi vähintään 10 % valtuutetuista käsittelylaitoksista ja muista toimijoista, jotka saattavat käsitellä romuajoneuvoja. Jäsenvaltioiden olisi myös tehtävä tarkastuksia, joilla varmistetaan käytettyjen ajoneuvojen vientiä koskevien vaatimusten täyttyminen. 

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön toimintatapoja, joilla viranomaiset voivat tehdä kansallista yhteistyötä ja koordinoida toimiaan asetuksen toimeenpanossa. Jäsenvaltioiden olisi myös tehtävä keskenään yhteistyötä romuajoneuvojen laittoman käsittelyn ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava ajoneuvojen rekisteröintiä koskevia tietoja sekä tietoja ajoneuvojen ylläpito- ja korjaustoimijoista ja toimijoista, joiden toiminta liittyy romuajoneuvojen käsittelyyn. Jäsenvaltioiden olisi myös vaihdettava kokemuksia ja tietoa asetuksen toimeenpanosta. 

Seuraamukset (48 artikla) 

Ehdotetun asetuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi säätää seuraamuksista tiettyjen asetuksen säännösten vastaisesta toiminnasta. Säännöt, joiden rikkomisesta tulisi säätää seuraamus, liittyvät valtuutetun käsittelylaitoksen lupaan (15 artiklan 1 kohta), laajennettuun tuottajavastuuseen (16 artikla, 19 artiklan 1 kohta sekä 22 artiklan 1 ja 2 kohta), romuajoneuvojen keräykseen ja käsittelyyn (luku IV, jakso 3 ja 4) sekä käytettyjen ajoneuvojen omistajanvaihdoksiin ja vientiin (37 ja 38 artikla). Ehdotuksessa ei sen sijaan edellytetä, että ajoneuvojen suunnittelun kiertotalousvaatimusten ja valmistajien velvollisuuksien rikkomisesta tulisi säätää seuraamus. Ehdotuksen johdannon mukaan asetuksen vaatimusten mukaisesti myönnettyihin tyyppihyväksyntöihin sovellettaisiin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen hallinnollisia säännöksiä, mukaan lukien seuraamuksia koskevia säännöksiä. 

Raportointi komissiolle (49 artikla)  

Asetuksessa säädettäisiin myös jäsenvaltioiden velvollisuudesta julkaista vuosittain yhteen laskettuna tietyt tiedot ajoneuvoista, romuajoneuvoista, uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämistavoitteiden saavuttamisesta sekä tuottajayhteisöistä ja niiden jäsenistä. Tietojen olisi oltava koneellisesti luettavassa muodossa, järjestettävissä, haettavissa ja kolmansien osapuolten hyödynnettävissä. Jäsenvaltioiden olisi myös laadittava joka viides vuosi yhteenvetoraportti käyttöön ottamistaan kannusteista uudelleenkäytön, uudelleenvalmistuksen ja kunnostamisen edistämiseksi, asetuksen rikkomisesta annetuista seuraamuksista, ilmoitetuista rikkomuksista ja niiden johdosta tehdyistä toimenpiteistä, tarkastusten tuloksista sekä romuajoneuvon ja käytetyn ajoneuvon määritelmien soveltamisesta. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava yhteenvetoraportti komissiolle, joka tarkistaisi raportit ja laatisi tarvittaessa raportteja jäsenvaltioiden parhaista käytännöistä. 

Toimivallan siirto komissiolle 

Ehdotuksen 50 artiklan mukaan komissiolle siirrettäisiin viideksi vuodeksi asetuksen voimaantulosta alkaen valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 290 artiklan tarkoittamia delegoituja säädöksiä. Säädösvallan siirto jatkuisi viiden vuoden jaksoissa, ellei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta jatkumista vähintään kolme kuukautta ennen edellisen jakson loppua. Parlamentti tai neuvosto voisi myös peruuttaa toimivallansiirron. Komissio voisi hyväksyä delegoituja säädöksiä seuraavista aiheista: 

lyijyn, elohopean, kadmiumin ja kuudenarvoisen kromin enimmäispitoisuuksista tietyissä ajoneuvojen osissa, komponenteissa ja homogeenisissa materiaaleissa, tiettyjä ajoneuvojen osia, komponentteja ja homogeenisia materiaaleja koskevista poikkeuksista kieltoon käyttää edellä mainittuja aineita ajoneuvoissa sekä osista, komponenteista ja homogeenisista materiaaleista, jotka on irrotettava ennen jatkokäsittelyä, ja vaatimuksesta merkitä tai tehdä ne muuten tunnistettavaksi (5 artikla) 

terästä, alumiinia ja sen seoksia, magnesiumia ja sen seoksia sekä tiettyjä kriittisiä raaka-aineita koskevien tavoitteiden asettamisesta markkinoille saatetuista tuotteista peräisin olevien kierrätettyjen materiaalien osuudelle ajoneuvoissa (6 artikla) 

ajoneuvojen osista ja komponenteista, jotka olisi voitava vaivattomasti ja hajottamatta irrottaa ja vaihtaa ajoneuvon käyttövaiheen ja jätehuoltovaiheen aikana (7 artikla) 

ajoneuvotyypin kiertotalousstrategian ja sen päivityksen sisältövaatimuksista (9 artikla) 

ajoneuvojen osista, komponenteista ja materiaaleista, joiden irrottamisesta ja vaihtamisesta ajoneuvojen valmistajien olisi tarjottava tietoa, ja tiedoista, joita niistä olisi tarjottava (11 artikla) 

ajoneuvojen polymeereistä ja elastomeereistä valmistettujen osien ja komponenttien sekä kestomagneetteja sisältävien sähkömoottorien merkintävaatimuksista (12 artikla) 

tuottajien tuottajayhteisölle maksamien maksujen mukauttamista koskevien kriteerien soveltamisesta (21 artikla) 

yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat tuottajien, jäsenvaltioiden ja jätehuoltotoimijoiden velvoitteita, kun ajoneuvosta tulee romuajoneuvo toisessa jäsenvaltiossa kuin jäsenvaltio, jossa ajoneuvo saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille (22 artikla) 

romuajoneuvojen käsittelyvaatimuksista (27 artikla) 

kriteereistä sen määrittelemiseksi, onko ajoneuvo romuajoneuvo (38 artikla) 

ympäristönsuojeluun ja liikenneturvallisuuteen liittyvistä vaatimuksista, jotka ulkomaille vietäväksi tarkoitetun käytetyn ajoneuvon pitäisi täyttää (40 artikla). 

Lisäksi komissio voisi hyväksyä SEUT 291 artiklan tarkoittamia täytäntöönpanosäädöksiä seuraavista aiheista: 

menetelmästä ajoneuvon uudelleenkäytettävyys-, kierrätettävyys-, ja hyödynnettävyysasteiden laskemiseksi ja todentamiseksi (4 artikla) 

menetelmästä, jolla laskettaisiin ja todennettaisiin ajoneuvotyypin sisältämän markkinoille saatetuista tuotteista peräisin olevan kierrätetyn muovin osuus ja romuajoneuvoista peräisin olevan kierrätetyn muovin osuus (6 artikla) 

menetelmistä, joilla laskettaisiin ja todennettaisiin eri kierrätettyjen materiaalien osuudet ajoneuvotyypeissä (6 artikla) 

vaatimuksista, joilla varmistettaisiin ajoneuvojen osien ja komponenttien irrottamista ja vaihtamista koskevien suunnitteluvaatimusten harmonisoitu täytäntöönpano (7 artikla) 

ajoneuvon kiertotalouspassin teknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista sekä muiden kuin ajoneuvojen valmistajien mahdollisuudesta lisätä tietoja kiertotalouspassiin ja sekä muokata ja päivittää niitä (13 artikla) 

MOVE-HUB-järjestelmältä vaadittujen toimintojen toteuttamiseen tarvittavista järjestelyistä, mukaan lukien teknisistä näkökohdista kansallisten järjestelmien liittämiseksi MOVE-HUB järjestelmään, järjestelmien välistä yhteyttä koskevista vaatimuksista sekä kansallisista järjestelmistä MOVE-HUB-järjestelmään siirrettävistä tiedoista ja tiedonsiirron muodosta (45 artikla) 

menetelmistä ja säännöistä, joita soveltamalla laskettaisiin, todennettaisiin ja raportoitaisiin yhteenvetotiedot, jotka jäsenvaltiot ovat velvollisia julkaisemaan sekä julkaistavien tietojen laadunvarmistusraportin ja komissiolle toimitettavan yhteenvetoraportin muodosta (49 artikla). 

Täytäntöönpanosäädökset hyväksyttäisiin yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan mukaisessa tarkastelumenettelyssä. 

Muiden asetusten muuttaminen 

Autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksessa säädetään ajoneuvojen ja niiden perävaunujen, järjestelmien, komponenttien ja teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä ja markkinavalvonnasta. Asetuksen liitteissä säädetään säädöksistä, joiden vaatimukset ajoneuvotyyppien pitää täyttää saadakseen tyyppihyväksynnän. Ehdotettu asetus lisättäisiin autojen ja niiden perävaunujen puiteasetuksen liitteeseen II, jolloin asetuksen vaatimukset olisi täytettävä, jotta ajoneuvotyypille voidaan myöntää tyyppihyväksyntä. 

EU:n markkinavalvonta-asetuksen liitteessä II on luettelo unionin yhdenmukaistamislainsäädännöstä, joka ei sisällä säännöksiä seuraamuksista. Markkinavalvonta-asetuksen 41 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä luetteloon sisältyvien säädösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Markkinavalvonta-asetuksen liitteestä II poistettaisiin viittaukset romuajoneuvodirektiiviin ja kierrätettävyysdirektiiviin, sillä ehdotettava asetus korvaisi kyseiset direktiivit ja sisältäisi säännöksiä seuraamuksista. 

Voimaantulo ja soveltaminen 

Asetus tulisi voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sitä sovellettaisiin kahdentoista kuukauden kuluttua sen voimaantulosta. Asetuksen tiettyjä säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin myöhemmin. Esimerkiksi ajoneuvojen suunnittelun kiertotalousvaatimuksia sovellettaisiin tyyppihyväksynnässä kuuden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Siihen saakka sovellettaisiin kierrätettävyysdirektiiviä. Ajoneuvojen valmistajien olisi kuitenkin laadittava kolmen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta kiertotalousstrategia kullekin ajoneuvotyypille, joka tyyppihyväksytään. Esimerkiksi laajennettua tuottajavastuuta, uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämistavoitteita sekä jäsenvaltioiden velvollisuutta julkaista ja raportoida komissiolle tietyt tiedot sovellettaisiin kolmen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Siihen saakka sovellettaisiin romuajoneuvodirektiivin säännöksiä. 

5.1  Lainsäädännölliset vaikutukset

Jätelaki (646/2011) sisältää säännökset jätehuollon järjestämisestä ja valvonnasta, tuottajavastuun perusteista sekä tuottajien velvollisuudesta liittyä tuottajayhteisöön ja hakea hyväksymistä tuottajarekisteriin. Jätelailla on pantu täytäntöön EU:n jätealan säädökset. Jätelain nojalla on annettu valtioneuvoston asetuksia, joilla täydennetään tuottajavastuun alaisia tuotekohtaisia vaatimuksia. Jätehuoltoa koskevasta lupa- ja ilmoitusmenettelystä säädetään ympäristönsuojelulaissa (527/2014) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa ympäristönsuojelusta (713/2014). Voimassa oleva romuajoneuvodirektiivi on pantu Suomessa täytäntöön sekä jätelailla että romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa annetulla valtioneuvoston asetuksella (123/2015, jäljempänä romuajoneuvoasetus ). Romuajoneuvoasetus sisältää säännökset muun muassa romuajoneuvojen ja käytöstä poistettujen osien vastaanotosta, romuajoneuvojen varastoinnista ja esikäsittelystä, uudelleenkäyttöä koskevista vaatimuksista ja romutustodistuksesta. Vaikka EU:n asetus on kansallisesti suoraan sovellettavaa oikeutta, tietyistä asetusehdotuksen säännöksistä olisi annettava kansallista lainsäädäntöä. Kansallisesti olisi säädettävä muun muassa toimivaltaisista viranomaisista ja seuraamuksista. Jätelain ja romuajoneuvoasetuksen säännöksiä olisi muutettava uuden asetuksen täytäntöönpanemiseksi.  

Ajoneuvolaki (82/2021) on muutettu vastaamaan kierrätettävyysdirektiivin hyväksymisen jälkeen muuttunutta EU-lainsäädäntöä ja erityisesti voimassa olevaa autojen ja niiden perävaunujen puiteasetusta. Puiteasetus viittaa kierrätettävyysdirektiivin vaatimuksiin ja on suoraan kansallisesti sovellettavaa lainsäädäntöä. Ajoneuvolain nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella ajoneuvoista (162/2021) säädetään muun muassa tietyistä kansalliseen tyyppihyväksyntään liittyvistä yksityiskohdista, ajoneuvon rakenteeseen ja varusteisiin liittyvistä poikkeuksista ja tietyistä ajoneuvon rekisteri-ilmoituksen yksityiskohdista, kuten lopullisesta rekisteristä poistosta. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto on antanut ajoneuvolain nojalla määräyksen (TRAFICOM/420030/03.04.03.00/2019) tarkemmista ajoneuvojen teknisistä vaatimuksista. Edellä mainitussa määräyksessä viitataan kierrätettävyysdirektiivin vaatimuksiin. Säännöksiä joudutaan mahdollisesti muuttamaan tai kumoamaan uuden asetuksen täytäntöönpanemiseksi.  

5.2  Taloudelliset vaikutukset

5.3  Ympäristövaikutukset

Komission vaikutusarvion mukaan säädösehdotuksella olisi merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ympäristöön. Ehdotuksella voitaisiin pienentää ajoneuvojen tuotantoon ja romutukseen liittyvää ympäristöjalanjälkeä. Toisaalta komissio on todennut, että ympäristöhyötyjä on etukäteen vaikea arvioida tarkkaan, koska ajoneuvojen kierrätettävyyttä ja hyödynnettävyyttä parantavien toimenpiteiden hyödyt konkretisoituvat vasta useiden vuosien jälkeen, kun ajoneuvoista tulee jätettä.  

Komission mukaan ehdotus parantaisi ajoneuvojen uudelleenkäytettävyyttä, kierrätettävyyttä ja hyödynnettävyyttä. Vaatimukset kierrätysmateriaalien käytölle lisäisivät niiden kysyntää autoteollisuudessa ja vähentäisivät tarvetta käyttää neitseellisiä luonnonvaroja. Ajoneuvojen valmistajien tiedonantovelvoitteiden myötä myös kuluttajien mahdollisuudet hankkia ympäristöystävällisiä ajoneuvoja paranisivat. Komission arvion mukaan ehdotus vähentäisi autoteollisuuden hiilidioksidipäästöjä siten, että esimerkiksi vuonna 2035 vuotuiset päästöt vähenisivät 12,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Hiilidioksidipäästöjen väheneminen johtuisi ajoneuvoissa käytettyjen materiaalien uudelleenkäytöstä ja kierrätyksestä sekä siitä, että EU:ssa kerättäisiin ja käsiteltäisiin jopa 3,8 miljoonaa romuajoneuvoa nykyistä enemmän. Myönteisiä ympäristövaikutuksia seuraisi komisison mukaan myös siitä, että liikennekelvottomia vanhoja ajoneuvoja ei enää vietäisi EU:sta kolmansiin maihin, jolloin niistä aiheutuvat haitalliset ilmansaasteet vähenisivät. Myös ajoneuvojen epäasianmukainen purkaminen kolmansissa maissa vähentyisi. 

Suomessa asetus voisi vähentää jätehuollon ulkopuolelle jäävien romuajoneuvojen määrää, mikä vähentäisi niistä aiheutuvia ympäristöhaittoja. Asetus toisi myös laajennetun tuottajavastuun piiriin uusia ajoneuvoluokkia, mikä voisi tehostaa niiden jätehuoltoa. Näistä syistä myös romuajoneuvojen materiaalien kierrätys lisääntyisi. Suomi hyötyisi myös EU:n autoteollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähenemisen ilmastonmuutosta hillitsevästä vaikutuksesta. Suomessa hiilidioksidipäästöjen vähenemä olisi pienempi johtuen siitä, että Suomessa autoteollisuutta on vähän.  

Ehdotetut tavoitteet kierrätetyn muovin osuudelle ajoneuvoissa ja romuajoneuvojen sisältämän muovin kierrätykselle saattaisivat lisätä pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP-yhdisteitä) sisältävien muovijätteiden päätymistä kierrätykseen. Pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1021 (jäljempänä POP-asetus ) kielletään tiettyjä POP-yhdisteitä vähintään asetuksessa säädetyn pitoisuusrajan mukaisina pitoisuuksina sisältävien jätteiden loppukäsittely- ja hyödyntämismenetelmät, jotka voivat johtaa kyseisten yhdisteiden hyödyntämiseen, kierrätykseen, talteenottoon tai uudelleenkäyttöön sellaisenaan.  

5.4  Vaikutukset kansalaisiin

Ehdotetun asetuksen mukaan käytetyn ajoneuvon omistajanvaihdoksen yhteydessä ajoneuvon omistajan tulisi pystyä osoittamaan, ettei kyseessä ole romuajoneuvo. Epäselväksi jää, millä menettelyllä osoittaminen tehdään, minkä vuoksi vaikutuksia on vaikeaa arvioida. Menettely mahdollisesti lisää käytetyn ajoneuvon omistajanvaihdokseen liittyvää yksityisten henkilöiden hallinnollista taakkaa. Ajoneuvojen suunnittelua ja valmistusta sekä laajennettua tuottajavastuuta koskevat vaatimukset voisivat myös nostaa uusien ajoneuvojen hintaa. Komission arvion mukaan ajoneuvojen hinta nousisi noin 39 eurolla per ajoneuvo. Lisäksi romuajoneuvojen keräystä ja käsittelyä koskevat vaatimukset saattaisivat vaikuttaa vastaanottopisteiden saatavuuteen.