Edustaja Gebhard esitti edustaja Koskisen kannattamana, että luonnoksen kappaleet 7—9 korvataan uusilla kappaleilla 7—13 seuraavasti ja että valiokunnan päätösesitys hyväksytään seuraavan sisältöisenä:
"(7) Perustuslain esitöiden ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan erilaisen kohtelun mahdollistavalle hyväksyttävälle perusteelle asetettavat vaatimukset ovat korkeat silloin, kun erottelu perustuu perustuslain 6 §:n 2 momentin syrjintäkiellossa tarkoitettuihin henkilöön liittyviin syihin. Hallituksen esityksessä ei voida katsoa esitettävän tällaisia painavia ja perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttäviä syitä.
(8) Samoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan seksuaalinen suuntautuminen on yksi niin sanotuista epäilyttävistä syrjintäperusteista, joiden osalta valtion harkintamarginaali on kapea ja vain hyvin painavat syyt voivat oikeuttaa erilaisen kohtelun (ks. esim. tapaukset Smith ja Grady v. Yhdistynyt kuningaskunta 27.9.1999, Salgueiro Da Silva Mouta v. Portugali 21.12.1999, Fretté v. Ranska 26.2.2002, E.B. v. Ranska 22.1.2008, suuri jaosto ja X ym. v. Itävalta 19.2.2013, suuri jaosto, ks. erit. kappaleet 99, 148 ja 151,).
(9) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännössä on katsottu, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18-19/1990, EIS) 8 artiklassa suojattuun oikeuteen nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta sisältyvät niin sanotut reproduktiiviset oikeudet. Artikla suojaa perheen perustamista koskevia yksilön ratkaisuja, joihin lukeutuu myös päätös hakeutua hedelmöityshoitoon (ks. esim. Evans v. Yhdistynyt kuningaskunta (10.4.2007), kohta 71; SH ja muut v. Itävalta (3.11.2011), kohta 82. Ks. myös tapaus X ja muut v. Itävalta (19.2.2013), kohta 95).
(10) Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan perustuslakivaliokunnan ratkaisuihin koskien hedelmöityshoitolain hallituksen esityksiä vuosilta 2002 ja 2006. Perustuslakivaliokunta viittasi näissä hedelmöityshoitolakia koskevassa lausunnossaan (PeVL 59/2002 vp, PeVL 16/2006 vp ja PeVL 25/2006 vp) lainsäätäjän liikkumavaraa koskevien kannanottojensa tueksi yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin. Tätä taustaa vasten pidämme selvänä, että valiokunnan näissä lausunnoissaan omaksumaa kantaa ei sellaisenaan voida siirtää tähän hetkeen huomioimatta oikeustilassa tapahtuneita muutoksia. Perustuslakivaliokunnan nyt käsiteltävää lausuntoa ei voida perustella vuoden 2006 vallitsevilla yhteiskunnallisilla arvoilla. Sitä, ovatko esitetyt syyt hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia ihmisten asettamiseen eri asemaan terveydentilan, seksuaalisen suuntautumisen tai siviilisäädyn perusteella, on punnittava vastoin tämän hetkistä lainsäädännön tilaa. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien merkittävä vahvistuminen lainsäädännössä asettaa näin korkeamman vaatimuksen esitetyllä rajaukselle, kuin mitä 20 vuotta sitten voitiin pitää riittävänä.
(11) Tätä taustaa vasten hallituksen esityksessä ei esitetä perusoikeusjärjestelmän ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita sille, että korvausoikeuden rajaaminen sairausperusteella saattaa tosiasiassa samaa sukupuolta olevat pariskunnat ja ns. itselliset naiset muita epäedullisempaan asemaan seksuaalisen suuntautumisen ja perhesuhteen perusteella. Korvausoikeuden sitominen sairausperusteeseen on jo lähtökohtaisesti ongelmallista hedelmöityshoitoon hakeutuvien ihmisten kannalta, ottaen huomioon, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan noin neljäsosassa tapauksista lapsettomuuden taustalla olevaa syytä ei saada selvitettyä.
(12) Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan erilaisen kohtelun hyväksyttävänä perusteena sairausvakuutuslain korvausperiaatteisiin, joiden mukaan sairausvakuutuksesta on mahdollista korvata vain sairauteen perustuvia hedelmöityshoidon kustannuksia. Sairausperusteen hyväksyttävyyttä korvauksen rajausperusteena horjuttaa kuitenkin se, että voimassa olevan sairausvakuutuslain mukaan korvausta voidaan maksaa äitiyden ja vanhemmuuden aikana ilman lääketieteellistä diagnoosia tai sairausperustetta, ja että eduskunnassa on parhaillaan myös vireillä hallituksen esitys HE 195/2024 vp, jossa ehdotetaan sairausvakuutuslakia muutettavaksi siten, että suuhygienistin hoito- ja tutkimuskäynnit olisivat korvattavia ilman hammaslääkärin lähetettä enintään kaksi kertaa kalenterivuodessa ja fysioterapeutin käynnit ilman lääkärin lähetettä enintään neljä kertaa kalenterivuodessa ilman sairausperustetta.
(13) Sairausperusterajaus on myös jännitteessä sen esityksen sinänsä hyväksyttävän tavoitteen kanssa, että esityksen mukaan sillä tavoitellaan positiivista vaikutusta syntyvyyteen. Näin ollen jää täyttymättä myös se perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä vakiintuneesti edellytetty vaatimus, jonka mukaan perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävän perusteen on oltava "asiallisessa ja kiinteässä yhteydessä lain tarkoitukseen". (ks. mm. PeVL 79/2024 vp, kappale 16, PeVL 55/2018 vp ja PeVL 44/2010 vp).
Perustuslakivaliokunta esittää,
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, mikäli valiokunnan huomiot perutuslain 6 §:n 2 momentin syrjintäkieltosäännöksen ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten syrjintäkieltomääräysten vaikutuksista huomioidaan siten, että korvausoikeuden rajaamisesta sairausperusteella luovutaan."