Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) tuomitsi Suomen vuoden 2019 marraskuussa ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta. EIT:n antama langettava päätös perustuu tiedotusvälineissäkin laajaa huomiota saaneeseen turvapaikkahuijaukseen, jossa käytettiin muun muassa väärennettyä kuolintodistusta. Päätös liittyy Suomesta joulukuussa 2017 käännytettyyn irakilaiseen turvapaikanhakijaan. EIT totesi Suomen loukanneen ihmisoikeussopimusta palautettuaan kyseisen turvapaikanhakijan kuolemaan. EIT:n käsiteltäväksi asian vei kuolleeksi väitetyn henkilön tytär, joka kertoi Suomen menettelyn ja omaisen kohtalon aiheuttaneen hänelle huomattavaa kärsimystä. Irakilaismies, joka ei Maahanmuuttoviraston mukaan ollut oikeutettu turvapaikkaan, palasi vapaaehtoisesti Irakiin, jossa hänen väitettiin saaneen surmansa. Langettavassa päätöksessään EIT katsoi, että Suomi oli rikkonut menettelyssä Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloja 2 ja 3, jotka käsittelevät oikeutta elämään ja kidutuksen kieltoa.
Irakilaismiehen väitettiin kuolleen Irakissa joulukuussa 2019. Pian Irakin viranomaisilta tuli kuitenkin tieto, että kyseinen henkilö voisi yhä olla elossa. Näin ollen keskusrikospoliisi aloitti joulukuussa 2019 esiselvityksen asiasta. Keskusrikospoliisi tiedotti 24.4.2020 epäilevänsä, että langettavaan päätökseen johtaneet asiakirjat ovat väärennettyjä ja että kuolleeksi väitetty mies on yhä elossa. Poliisi saikin Irakin viranomaisilta tiedon, että kuolleeksi väitetty mies on elossa. Miehen tytärtä epäillään törkeästä petoksesta ja törkeästä asiakirjojen väärennyksestä, ja hänet vangittiin 24.4.2020. Epäiltynä on myös tyttären ex-aviomies.
On edelleen epäselvää, miten väärennetty kuolintodistus on mennyt läpi prosessin eri vaiheissa ja eri oikeusistuimissa. Jokaisella oikeusistuimella on kuitenkin selvittämisvelvollisuus. Mikään taho ei ole kyennyt vastaamaan, miksi todentamaton kuolintodistus on hyväksytty. Myös Maahanmuuttovirasto on ihmetellyt asiaa. Maahanmuuttovirasto oli aiemmin antanut lausunnon, jossa se totesi, ettei asiakirjojen aitoudesta ja alkuperästä voitu varmistua. Kyseisessä oikeustapauksessa henkilön kuolema on keskeinen asia, ja kuolemaa koskevien asiakirjojen aitous olisi ollut mahdollista selvittää virka-apupyynnöllä. Vaikka Suomen valtio oli jo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyssä tuonut ilmi, ettei se voinut varmistaa oikeudessa todisteena esitettyjen asiakirjojen, kuten kuolintodistuksen, aitoutta, ei EIT nähnyt tarpeelliseksi selvittää niiden ai-toutta. EIT:n arvovallan ja laillisen oikeutuksen säilymisen kannalta on tärkeää, että se tekee päätökset paikkansa pitävien tosiasioiden pohjalta. Ratkaisu oli sisällöllisesti puutteellinen eikä ottanut kantaa esitettyjen asiakirjojen aitouteen.
Pakolaisneuvonta avusti irakilaismiehen tytärtä, joka vei asian EIT:hen. Järjestö on kiistänyt tienneensä mahdollisista vääristä tiedoista, mutta ei ole yksilöinyt, yrittikö se tässä tapauksessa tarkistaa tietojen paikkansapitävyyden.
EIT-huijauksen yhteydessä tehdyt väärennökset ovat paljastuneet poliisin esitutkintamateriaalin perusteella nopeasti ja huolimattomasti tehdyiksi. Väärennetyiksi epäillään neljää asiakirjaa. Ne ovat kuolleeksi väitetyn, mutta yhä elossa olevaksi todetun henkilön kuolintodistus, tapaukseen liittyvä poliisiraportti, raportti tutkinnan etenemisestä sekä kuulustelukertomus. Kaikki neljä asiakirjaa on esitutkintapöytäkirjan mukaan kirjattu samalle päivämäärälle. Kuolintodistuksen kohta 11 on puolestaan tyhjä. Kyseiseen kohtaan tulisi kirjata uhrin kuolinpäivä ja -aika. Myös asiakirjojen leimoissa on puutteita. Poliisi on kertonut epäilevänsä törkeistä petoksista ja väärennyksistä myös valekuolleeksi epäiltyä miestä itseään ja hänen vaimoaan. Mies ei ole ollut paikalla oikeudenkäynnissä, koska häntä ei ole saatu Suomeen.
Helsingin käräjäoikeus alkoi käsitellä kyseistä turvapaikkahuijausta 11.1.2021. Asianomistajina ovat Suomen valtio, Maahanmuuttovirasto ja ulkoministeriö. Syyttäjä vaatii irakilaiselle naiselle ja naisen irakilaiselle ex-aviomiehelle ehdottomia vankeusrangaistuksia törkeästä petoksesta ja törkeästä väärennyksestä. Enimmäisrangaistus on kummassakin rikosnimikkeessä neljä vuotta vankeutta. Lisäksi naista syytetään perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä. Syyttäjän mukaan nainen on valehdellut isäänsä Irakissa kohdistuneesta vainosta turvapaikkakuulustelussa. Motiivina naisella oli oleskeluluvan saaminen itselleen ja lapsilleen. Toisaalta hän vaati Suomen valtiolta myös vahingonkorvauksia. Syyttäjän mukaan mies ja nainen käyttivät asiakirjoja hallinto-oikeuden ja EIT:n huijaamiseen uskottelemalla, että naisen Irakiin käännytetty isä ammuttiin kadulle Bagdadissa.
Suomi ilmoitti EIT:lle keskusrikospoliisin rikosepäilyistä ja kertoi, ettei valtio aio maksaa kuolleeksi väitetyn henkilön tyttärelle korvauksia määräajassa. EIT määräsi valtion korvaamaan hänelle 20 000 euroa vahingonkorvauksia ja 4 500 euroa oikeudenkäyntikuluja elokuun 2020 puoliväliin mennessä. Tätä määräaikaa ei noudatettu esitutkinnan ollessa kesken. Korvaussummaan juoksee kuitenkin edelleen viivästyskorko. EIT voi muuttaa tekemiään päätöksiä jälkikäteen, jos ratkaisun antamisen jälkeen tulee ilmi uusia merkittäviä tietoja tapauksesta. Suomen on pyydettävä ihmisoikeustuomioistuinta tarkistamaan tuomiotaan uusien tietojen perusteella.
EIT:n virheellisiin tietoihin perustunut langettava päätös herätti Suomessa kiivasta julkista keskustelua. Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) mielestä kyseinen "kuolemaan toimittaminen" oli "häpeätahra" koko maalle. Hallitus käytti tapausta häikäilemättä hyväksi pyrkiessään estämään turvapaikanhakijoiden palautukset. EIT:n päätöksen seurauksena sisäministeri Ohisalo muun muassa keskeytti kaikki palautukset Irakiin ja määräsi Maahanmuuttoviraston käymään uudelleen läpi jo kielteisiksi todettuja päätöksiä. Maahanmuuttovirasto tarkasti ainakin yli 300 tekemäänsä lainvoimaista turvapaikkapäätöstä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antaman langettavan päätöksen takia. Turvapaikkayksikön henkilöstölle järjestettiin myös heti päätöksen jälkeen lisäkoulutusta ja -ohjeistusta tulevaisuuden uhan arvioinnista. Kyseisellä turvapaikkahuijauksella oli myös negatiivinen vaikutus Suomen maineeseen oikeusvaltiona.