Omaishoitosopimus on omaishoitajan ja kunnan välinen toimeksiantosopimus omaishoidon järjestämisestä ja hoitajalle maksettavasta rahallisesta hoitopalkkiosta. Sopimus sisältää omaishoitolain (937/2005 § 8) vaatimat säädökset. Omaishoitajille ei kuulu työehtosopimuksen mukaisia lomia, päivärahoja eikä työaikaoikeuksia tai etuuksia. Vaikka usein omaishoito on ympärivuorokautista ja raskasta työtä, omaishoitajan työ ei täytä työssäoloehtoa. Suomen valtio ei siis katso omaishoitoa varsinaisesti työksi, vaikka työstä maksetaan palkkiota ja siitä kertyy pientä eläkettä, ellei omaishoitaja ole jo eläkkeellä.  

Työttömyysturvan viiden kuukauden karenssi kuitenkin koskee omaishoitajia, eli mikäli avustettava kuolee tai omaishoitosuhde päättyy muusta syystä, pahimmillaan omaishoitaja jää ilman toimeentuloa useaksi kuukaudeksi. Tämä kertoo vahvasti hallituksen arvostuksesta omaishoitajien ''työtä'' kohtaan. Lisäksi on tunnistettava ongelmakohta siinä, että avustettavan omaishoitajalle on mahdollista saada perheen ulkopuolinen sijainen, vaikka omaishoitoa ei katsotakaan työksi. Sijaisen kohdalla työssäoloehto kuitenkin täyttyy ja kokemus voidaan lukea hyväksi opinnoissa. Lisäksi hänelle kuuluvat myös edellä mainitut lomat, päivärahat sekä työaikaoikeudet ja -etuudet. Tämä ei vastaa kansalaisten oikeustajua.  

Tällä hetkellä omaishoitaja ei käytännössä pysty hyödyntämään kokemustaan omaishoitajana mitenkään, sillä omaishoitoa ei pystytä lukemaan hyväksi opinnoissa lainkaan. Mikäli omaishoitotyö voitaisiin lukea hyväksi työnä, työkokemuksena tai opintokokemuksena opinnoissa, monet omaishoitajat todennäköisesti kouluttautuisivat ammattiin hoitotyön pariin omaishoitosuhteen päättymisen jälkeen, mikä osaltaan auttaisi myös vastaamaan nykyiseen hoitajapulaan. Lisäksi hyväksilukemisen mahdollisuus poistaisi eriarvoisuutta ja auttaisi omaishoitajia hakeutumaan työelämään helpommin hoidettavan kuoleman tai omaishoitosuhteen päätyttyä.