Entistä paremman hoitamisen ja hoitotuloksien saavuttamisen lähtökohta on tiedolla hoitaminen. Terveydenhuollon laaturekisterit ovat keskeisessä roolissa, kun potilaille halutaan tarjota tietoon perustuvaa ja kustannusvaikuttavaa hoitoa. Terveydenhuollon laaturekisteristä saadaan tietoa potilaan hoidosta, lääkityksistä, haittavaikutuksista ja turvallisuudesta sekä saavutetuista hoitotuloksista. Rekisterien avulla voidaan myös rakentaa potilaiden laadukkaampia hoitoketjuja sekä vertailla ja kehittää parempia hoitokäytänteitä. Rekistereistä saatava avoin tieto on myös tärkeää potilaille sekä kansalaisille, kun tietojen avulla voidaan luotettavasti ja järjestelmällisesti seurata, vertailla ja arvioida terveydenhuollon laatua sekä mm. hoitoonpääsyä ja tuloksia.
Muissa Pohjoismaissa eri terveydenhuollon laaturekistereitä on jo useita kymmeniä, Ruotsissa yli 100, Tanskassa 80 ja Norjassa yli 50. Muita maita, joissa laaturekistereitä on rakennettu ja hyödynnetty laajalti, ovat mm. Australia, Britannia, Alankomaat ja Yhdysvallat. Suomi poikkeaa merkittävästi laaturekistereiden puuttumisen vuoksi muiden Pohjoismaiden ja monien EU- ja OECD-maiden käytännöistä.
Sote-uudistuksessa terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille. Jotta uusilla hyvinvointialueilla pystytään tarjoamaan oikea-aikaisia ja laadukkaita palveluita, tarvitaan ajantasaista tietoa päätöksenteon ja johtamisen tueksi. Tiedolla johtaminen ei ole mahdollista, jos ei ole saatavilla laaturekisterien tarjoamaa tietoa eri hoitojen vaikuttavuudesta. Paikalliset rekisteritoimijat ovat arvokkaita tiedontuottajia, mutta jotta valtakunnallisesti saataisiin vertailtua, arvioitua, suunniteltua ja kehitettyä potilaiden hoitoa tarvitaan kansallisia laaturekistereitä. Laadun hallintaan, vaikuttavuuden parantamiseen sekä eri hyvinvointialueiden vertailuun ja koordinointiin tarvitaan järjestelmistä saatavaa keskitettyä, oikea-aikaista ja riittävää tietoa.
Terveydenhuollon laaturekisterit odottavat edelleen laaturekisteriasetuksen valmistumista ja lakisääteistä asemaa. Pelkkä asetuskaan ei kuitenkaan riitä, vaan lakisääteisen aseman saaville laaturekistereille tulee osoittaa valtion budjetista riittävät taloudelliset resurssit.
THL:n laskelmien mukaan laaturekisterien rahoituksen tulisi olla vuosittain noin kolme miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tarvitaan myös ICT-toteutuksen rahoitus, joka on erityisesti alkuvaiheen investointitarpeiden vuoksi yhtä suuri kuin muun laaturekisteritoiminnan rahoitustarve yhteensä.
STM esitti valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2022 laaturekistereille 3,4 miljoonaa euroa. Lisäksi STM:n asetusluonnoksessa mainitaan, että kymmenen laaturekisterien ylläpito ja kehittäminen sekä niiden vaatima koordinoiva toiminta edellyttävät noin 2,0 miljoonaa euroa vuonna 2022, 2,5 miljoonaa vuonna 2023 ja 3,0 miljoonaa euroa vuonna 2024.
Eduskunta edellytti valtion vuoden 2021 talousarvion yhteydessä valiokuntalausunnoissaan laaturekisteritoiminnan rahoituksen saattamista pysyvälle pohjalle.
Laaturekisterit tarvitsevat pitkäjänteisen ja pysyvän rahoituksen toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi.