Ammattitaitoisista näytteenottajista on ollut pula pitkään. Koronaviruksen vuoksi syntyneen hoitovajeen purku edellyttää hoitoonpääsyn varmistamisen ohella laboratoriotutkimuksia niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa.
Asiantuntija-arvioiden mukaan noin 70 prosenttia hoitopäätöksistä perustuu laboratoriotutkimuksiin. Suomessa tehdään vuosittain noin 80 miljoonaa laboratoriotutkimusta, joiden vuotuiset kustannukset ovat noin 700 miljoonaa euroa. Näytteenotossa tapahtuvien virheiden ja poikkeamien takia uudelleen otettavien näytteiden suorat vuosikustannukset ovat noin 10 miljoonaa euroa. Virheellisten näytteiden aiheuttama lisätyö ja hoitoviiveet vaikeuttavat ja hidastavat myös potilaan hoitoa ja voivat olla joskus kohtalokkaitakin. Ammattitaitoinen näytteenotto ja luotettava laboratorionäyte ja sen pohjalta tehtävä laboratorioanalyysi ovat oleellisen tärkeitä diagnostiikassa ja päätöksenteossa jatkohoidon osalta.
Pula näytteenoton korkeakoulutetuista ammattilaisista, bioanalyytikoista, on johtanut siihen, että näytteenottotehtäviä on siirretty muille terveydenhuollon ammattiryhmille. Puutteellinen koulutus lisää riskiä näytteenoton virheisiin eri syiden takia, mm. vajavainen tai virheellinen näytteenottotekniikka ja näytteen käsittely voivat johtaa virheellisiin tuloksiin.
Näytteenottotyötä tekevien koulutustaustat ja osaaminen ovat tällä hetkellä Suomessa hyvin kirjavia, ja yhtenäisiä käytänteitä tai standardeja osaamisen varmistamiseksi ei ole. Työnantajille riittävän osaamisen ja tarvittavan työpaikkakoulutuksen määrän arviointi voi olla vaikeaa. Diagnostiikan luotettavuuden kannalta on oleellista, että virheet näytteenotossa minimoidaan. On välttämätöntä, että bioanalyytikot näytteenoton korkeakoulutettuina ammattilaisina vastaavat näytteenottotoiminnasta, sen organisoinnista, laadusta ja koulutuksesta terveydenhuollossa.
Tehy-lehti uutisoi 25.1.2024 laboratoriohoitajien muihin sote-ammattilaisiin verrattuna korkeasta työstressistä. Lisäksi laboratoriohoitajat kokevat vähiten sanavaltaa omaan työhönsä. Tulokset perustuvat Työterveyslaitoksen "Mitä kuuluu hyvinvointialueiden työhyvinvoinnille 2023"-tilannekatsaukseen. Merkittävä työstressiä lisäävä seikka on paheneva pula bioanalyytikoista. Suomen Bioanalyytikot on ottanut kantaa siihen, että pitävät merkittävänä työhyvinvointiin liittyvänä asiana työnjaossa tapahtuneita muutoksia. Työvoimapulan takia enenevissä määrin laboratorioissa bioanalyytikon tehtäviä on otettu hoitamaan muita ammattilaisia. Tämä aiheuttaa uudenlaista eettistä kuormaa tarkkuutta vaativassa laboratoriotyössä, jos ei voi olla täysin varma, että tiimissä tehtävä työ on kaikilta osin suoritettu laadukkaasti.
Oikeaoppisesti otettu näyte edellyttää näytteenottajalta laajamittaista osaamista koko laboratoriotutkimusprosessista sekä tulokseen vaikuttavista preanalyyttisistä tekijöistä. Näytteenottaja kohtaa työssään päivittäin lukuisia ihmisiä, jolloin myös vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot korostuvat.
Eurooppalainen kliinisen kemian ja laboratoriolääketieteen kattojärjestö (EFLM) on suosittanut kansallisen suosituksen laatimista näytteenottajien osaamisen varmistamiseksi. Kansallinen suositus on jo olemassa seitsemässä Euroopan maassa. Lisäksi useat maat ovat kiinnostuneita kansallisesta suosituksesta ja ovat joko laatimassa tai pilotoimassa sitä. Maakohtaiset, omat kansalliset suositukset ovat tärkeitä, koska niissä huomioidaan terveyspalveluiden ja koulutusjärjestelmän erityispiirteet.
Suomen Bioanalyytikkoliitto ry on esittänyt, että Suomessa käynnistetään kansallisen suosituksen laatiminen siitä, mitä osaamista näytteenottoon osallistuvilta vaaditaan, kuka heitä kouluttaa ja perehdyttää ja miten osaamisen ylläpitäminen varmistetaan. Laboratorioalalla vallitsee poikkeuksellisen laaja yksimielisyys siitä, että suositus tarvitaan potilasturvallisuuden sekä henkilöstön riittävyyden ja osaamisen varmistamiseksi.
Ammattitaidottomasti tehty laboratoriotutkimus on vaaratekijä potilasturvallisuudelle, sillä se voi johtaa vääriin päätelmiin potilaan hoidossa. Ohuemmalla osaamisella työskentely lisää kaikkien työtaakkaa ja voi pahimmillaan johtaa vuorovaikutusongelmiin työyhteisöissä. Lopputulema voi olla kato alalta ja entistä pahempi työvoimapula samaan aikaan heikkenevän laadun ja vaaratilanteiden lisääntyessä.
Kansallisen näytteenottosuosituksen laatiminen on myös linjassa pääministeri Orpon hallitusohjelman kanssa, jossa on tavoitteena terveydenhuollon vaikuttavien menetelmien ja parhaiden käytänteiden jalkauttaminen palvelujärjestelmään. Hallitusohjelman mukaan kansallista terveydenhuollon menetelmien arviointia uudistetaan ja vahvistetaan kokoamalla osaaminen ja resurssit yhdeksi kokonaisuudeksi sekä koordinoidaan laatuun ja vaikuttavuuteen liittyvää osaamista. Tavoitteena on, että käyttöön otetaan yhdenmukaisesti arvioituja, vaikuttavia ja kustannusvaikuttaviksi todettuja menetelmiä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavien menetelmien ja parhaiden käytäntöjen käyttöönoton tehostamiseksi panostetaan muun muassa suositusten kehittämiseen sekä vakiinnuttamiseen palvelujärjestelmään. Linjaukset ovat keskeisessä roolissa osana sote-palveluiden kustannusten kasvun hillintää.