Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Ulosottovelallisia oli vuoden 2014 lopussa lähes 240 000. Näistä naisia oli 77 800 ja miehiä 133 900. Hyvin usein käy niin, että ulosotossa olevan henkilön ei kannata mennä töihin, koska ulosotto korkoineen vie niin suuren osan palkasta, että palkan osuus jää pienemmäksi kuin toimeentulotuki. Nykyinen ulosottolaki määrää, että ennakonpidätyksen jälkeisestä palkasta 2/3 on jätettävä ulosmittaamatta. Palkan ollessa hyvin pieni sitä pehmennetään suojaosuussäädöksillä, joilla ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta siihen, että ulosotto hyvin usein tuhoaa pienituloisen ansiotyöhalut ja suorastaan ajaa ihmiset hengenpitimikseen harmaille työmarkkinoille.
Jotta ihmiset pääsevät pois velkakierteestä ja köyhyydestä ja jotta edistetään Suomen työllisyyttä, tulee suojaosuutta kasvattaa. Tämä voitaisiin ratkaista muuttamalla ulosottolakia niin, että korkeintaan 1/10 voimassa olevan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesta tulosta olisi ulosoton alaista. Tällä toimenpiteellä viestitettäisiin pienituloisille ulosottovelallisille, että heidän elämässään on toivoa ja tehtyjen virheiden vuoksi ei tarvitse kärsiä koko loppuelämäänsä. Ratkaisu hyödyttäisi sekä velallista että velkojaa velkansa hoitamatta jättäneiden ryhtyessä maksamaan heidän tuloihinsa nähden järjellisempiä osuuksia. Asian korjaamisella olisi myönteinen vaikutus kuntien ja valtion verotuloihin, ja toimeentulotukimenot pienentyisivät.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: