Tyttöjen ja naisten ympärileikkaukseen viitataan kansainvälisesti termillä FGM (female genital mutilation) eli tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen. Käsitteellä tarkoitetaan kaikkia kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy naisten ulkoisten sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen tai niiden vahingoittaminen jollain muulla tavalla. Suomessa tyttöjen ja naisten sukupuolielinten silpominen katsotaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin edistämään naisten ja lasten ihmisoikeuksia sekä ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.  

Suomessa tyttöjen ja naisten ympärileikkaukset tulivat ajankohtaisiksi 1990-luvun alussa, jolloin Suomeen alkoi saapua maahanmuuttajia alueilta, joissa ympärileikkausperinnettä harjoitettiin. Suomessa elää tälläkin hetkellä joukko tänne muuttaneita, muualla ympärileikattuja tyttöjä ja naisia. Silpomisia ei tiedetä tehdyn Suomessa, mutta tytön perhe vie usein lapsen ulkomaille leikattavaksi. Laajimmassa, faraonisessa ympärileikkauksessa naiselta poistetaan isot ja pienet häpyhuulet sekä klitoris ja sukuelimet ommellaan kiinni. Ompeleeseen jätetään vain pieni aukko, josta kuukautisveri ja virtsa pääsevät tulemaan. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta aiheutuu monenlaisia niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin terveysongelmia. Ympärileikkaus vaikeuttaa henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimista ja aiheuttaa kuukautis- ja yhdyntäkipuja, virtsaamisongelmia, hedelmättömyyttä sekä synnytyspelkoa. Ympärileikattujen naisten riskit raskausajan infektioihin ja synnytyskomplikaatioihin ovat suuremmat. 

Odottavan äidin ympärileikkauksen laajuus voi selvitä vasta synnytyksen jo käynnistyttyä synnytyssalissa. Kätilöliiton taholta on todettu, että suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on aukko, jos raskaana olevan, ympärileikatun naisen sukuelinten tila tulee vasta synnytyshetkellä ilmi ja hän on päässyt koko äitiyshuoltoketjun läpi ilman, että ympärileikkauksesta on tiedetty. Kätilöliiton taholta on myös kerrottu, että kätilöt voivat kokea vaikeaksi ottaa keskusteluissa esille ympärileikkauksen maahanmuuttajataustaisen äidin kanssa. 

Maahanmuuttajataustaisten naisten ja tyttöjen lukumäärän kasvaessa Suomessa olisi syytä tarkastella sitä, onko terveydenhuolto- ja koulujärjestelmillämme riittävät valmiudet kohdata ympärileikattuja tyttöjä ja naisia ja toisaalta myös ennaltaehkäistä tätä naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia loukkaavaa toimenpidettä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelma 2012—2016 sisältää monia tärkeitä keinoja tyttöjen ja naisten ympärileikkausten torjumiseksi ja ympärileikattujen naisten elämänlaadun ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Silpomisten ehkäisemissä olisi kuitenkin myös syytä selvittää tarve ja mahdollisuus etnisiin riskiryhmiin kuuluvien tyttöjen terveystarkastusten suorittamisesta kouluterveydenhuollon yhteydessä. Koulujen aktiivisuus ja valppaus esimerkiksi silloin, kun riskiryhmään kuuluvulla tytöllä epäillään olevan suuri riski joutua silvottavaksi ulkomaille, on erityisen arvokasta.