Suot ovat metsiäkin suurempi hiilivarasto. Turpeen energiantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat kivihiilen luokkaa, ja Suomen ilmastopäästöistä noin 15 % johtuu turpeesta. Poltosta aiheutuvien päästöjen lisäksi turpeen energiakäyttö johtaa metaanipäästöihin turvetuotantoalueella. Turpeen energiakäyttö yksiselitteisesti vauhdittaa ilmastonmuutosta. 

Lisäksi turpeen nosto on erittäin haitallista arvokkaalle suoluonnolle. Suoluonto tuhoutuu turpeen nostossa ja palautuu entiselleen erittäin hitaasti. Pohjoismaiden suolintulajien kannat ovat pienentyneet kolmanneksen kolmessa vuosikymmenessä. Kaikkein huonoin tilanne on Suomessa. Syynä suolintujen kantojen pienenemiseen on luonnontilaisten soiden väheneminen turvetuotannon ja ojituksen vuoksi. Turpeennosto on myös uhka alueen vesistöille. 

Ihmiskunnan kaksi suurinta haastetta ovat ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja luonnon biodiversiteetin hupenemisen estäminen. Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä YK:n biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa (Convention on Biological Diversity), luonnon monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa vuoteen 2020 sekä Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaksi vuosiksi 2012—2020.  

Suomen hallitus päätti kehysriihessä 2018, että Suomi luopuu kivihiilen käytöstä vuoteen 2029 mennessä hillitäkseen ilmastonmuutosta. Mikäli turpeen poltosta energiantuotannossa ei luovuta, päätöksen ilmastovaikutukset vesittyvät.