Koronaviruksen leviämisen estämiseen tarkoitetusta suojavarusteista, kuten kasvomaskeista, on pulaa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tarvikepulasta ovat raportoineet muun muassa suurimmat kunnat sekä useat terveydenhuollon tarvikkeista vastaavat organisaatiot sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.  

Suojavarustepulan ja osin puutteellisen ohjeistuksenkin seurauksena terveydenhuollon henkilökunta on joutunut potilastyöhön esimerkiksi joissakin sairaaloissa ja vanhusten hoivakodeissa joko kokonaan ilman suojavarusteita tai siten, että kertakäyttöisiä suojavarusteita on puhdistettu ja sen jälkeen käytetty uudelleen. Tällä tavoin hoitohenkilökunta on saattanut altistaa sekä itsensä että hoidettavat henkilöt koronavirustartunnalle. Suojavarusteiden tilaaminen ulkomailta puolestaan on osoittautunut hankalaksi, koska markkinoilla kysyntä on ylittänyt tarjonnan usean maan samanaikaisesta tarvikkeiden hankinnasta johtuen. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen äskettäin Kiinasta hankkimat kasvomaskit eivät ole vastanneet tilattua laatua ja vaadittavaa suojaustasoa.  

Suojavarusteiden lisäksi toinen tarpeellisten hankintojen kohde ovat koronavirustestit. Yksityisillä sosiaali- ja terveysalan yrityksillä olisi mahdollisuus merkittävästi lisätä testauksen määrää ja näin täydentää julkisella sektorilla tehtävää testausta. Testauksen lisääminen antaisi viranomaisille tärkeää tutkimustietoa viruksen leviämisestä. Esimerkiksi Etelä-Korean ja Singaporen on arvioitu onnistuneen koronaviruksen leviämisen rajoittamisessa suureksi osaksi sen vuoksi, että näissä maissa on ihmisiä testattu laajasti ja kattavasti.  

Koronavirustestien lisäksi koronaviruksen jo sairastaneiden vasta-ainetestejä tarvittaisiin selvästi nykyistä enemmän. Sekä koronavirustestauksen että vasta-ainetestauksen toteuttaminen laajassa mittakaavassa olisi suomalaisten etu, kun tarkastellaan myös kriisistä aiheutuvien rajoituksien asteittaista purkamista. Koronaviruksen jo sairastaneet voisivat palata asiantuntijoiden määrittämän karanteenin jälkeen sujuvasti työelämään ja edesauttaa Suomen toipumista koronakriisin epäedullisista taloudellisista seurauksista. 

Vaikka päävastuu epidemian hallitsemiseen tarvittavan välineistön hankinnasta on julkisella sektorilla, yksityinen sektori voi täydentää jo olemassa olevia resursseja tilanteessa, jossa tarvikkeista on pulaa ja toimitusajat ovat pitkiä. Osa suomalaisista yrityksistä on jo ryhtynyt tai ilmoittanut kiinnostuksestaan ryhtyä valmistamaan tarvittavia suojavarusteita, koronavirustestejä ja vasta-ainetestejä.  

Kaikki luotettavat kotimaiset tavarantoimittajaresurssit kannattaisi nyt hyödyntää täysimääräisesti taistelussa virusta vastaan. Toiminnan tulisi kuitenkin olla hyvin suunniteltua ja koordinoitua, jotta tilattujen tarvikkeiden sekä määrä ja laatu että hinta asettuisivat maksajan ja käyttäjän kannalta tarkoituksenmukaiselle ja toivotulle tasolle.