Valtioneuvosto julkaisi huhtikuussa koronaviruspandemiaan liittyvän exit-strategian, jossa luonnehdittiin rajoitusten purkua ja porrastusta. Siinä Suomen avaaminen on kytköksissä epidemian vaiheiden luokittelussa käytettyihin kriteereihin, kuten koronaviruksen ilmaantuvuuteen sekä koronaviruspotilaiden käytössä olevien sairaala- ja tehohoitopaikkojen lukumäärään eri alueilla.  

Terveysturvallisen kansainvälisen liikenteen toteuttamiseen liittyviä linjauksia ei exit-strategiassa ole kuitenkaan riittävän selvästi esitetty, minkä seurauksena vastuu linjauksista ja eri toimijoiden keskinäisestä työnjaosta ja velvollisuuksista on edelleen epäselvä. Vaikutelma on, että lin-jausten veto ja toimintavastuu asiassa on jätetty pääasiassa EU-tasolle, vaikka myös kansallisilla keinoilla voitaisiin nopeuttaa matkustamisen avautumista tehokkaammin. 

Matkailuyrityksillä ja liikennepalvelujen tarjoajilla ei kuitenkaan ole enää varaa odottaa EU:ssa hitaasti valmistuvaa lainsäädäntöä, sillä koronapandemiaa on jatkunut jo reilusti yli vuoden ja kyseessä on jo toinen kesälomakausi, joka matkailuyrityksiltä uhkaa jäädä toteutumatta. Esimerkiksi rokotekattavuuden parantuminen mahdollistaisi yhä useamman rokotetun henkilö matkustamisen niin Suomesta muualle kuin ulkomailta Suomeen. Kesälomakausi on kohta alkamassa, joten asialla on jo kiire. 

Kansainvälisen liikenteen parissa toimivat tahot ovat eri yhteyksissä korostaneet, että yksi tehokkaimmista keinoista olisi vaatia matkustajalta voimassa oleva todistus rokotteesta, sairastetusta koronavirustaudista tai tuoreesta (72 h) negatiivisesta testituloksesta. Monet muut Schengen-maat vaativat jo nykyisellään maahantulon ehtona näitä todistuksia ja toteutettuna niin, että nämä todistukset tarkastetaan jo lähtömaassa. Tässä mallissa liikennepalvelun tarjoavaa liikenteenharjoittajaa edellytetään vaatimaan näitä todistuksia Suomeen suuntautuvassa liikenteessä liikennevälineeseen pääsyn ehtona. Jos Suomessakin olisi tämä menettelytapa käytössä, tällä vältyttäisiin maahamme tulevien matkustajien systemaattiselta testaukselta ja testauspisteiden ruuhkautumiselta Suomen raja-asemilla. Suomessa tämän jälkeen tehtävät toimenpiteet voisivat olla enää pääasiassa ainoastaan täydentäviä toimia, kuten riskiperusteisesti pistokokeina tehtäviä pikatestejä rajanylityspaikoilla, omaehtoisia karanteeneja erityisen korkean riskin maista ja myöhemmin tehtäviä varmistustestejä.  

Edellä kuvatun toimintatavan mahdollistava lainsäädäntö yhdenmukaistaisi liikennepalvelujen tar-joajien käytäntöjä terveysturvallisiksi ja mahdollistaisi sen, että Suomi pysyy muun Euroopan tahdissa, kun rajoituksista hiljattain luovutaan ja matkustajavirrat alkavat lisääntyä. Muusta Euroopasta poikkeavat, epäselvät ja alituiseen muuttuvat toimintatavat ovat omiaan heikentämään Suomen saavutettavuutta ja siirtävät matkustajavirrat niihin maihin, joissa terveysturvalliset toimintatavat on jo otettu käyttöön. Tällainen kehitys ei olisi tietenkään kansantalouden, matkailuyritysten, liikennepalvelujen tarjoajien tai Suomen etu.