Vammaisurheilijoiden omavastuuosuudet kisamatkoista nousivat keskusteluun Berliinissä 20.—26.8.2018 järjestettyjen EM kisojen yhteydessä, kun vammaisurheilija Ronja Oja nosti aiheen esille voitettuaan kisoissa pronssia.  

EM-kisoihin osallistuneilla suomalaisurheilijoilla oli 900 euron omavastuuosuus kisamatkasta. Omavastuuosuudesta vapautuu, jos urheilija sijoittuu lajissaan kolmen parhaan joukkoon. Erikoiseksi käytännön tekee se, että yleisurheilun aikuisten kisoissa ei urheilijoilta omavastuuosuuksia vaadita. Vammaisurheilijoilta ja nuorilta urheilijoilta sen sijaan veloitetaan esimerkiksi noin tuhannen euron maksuja kisamatkoista.  

Käytäntö on yhdenvertaisuuden kannalta kyseenalainen ja asiaan ovat julkisuudessa kiinnittäneet huomiota niin yhdenvertaisuusvaltuutettu kuin Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhokin. Suomen Urheiluliiton (SUL) toimintatapojen lisäksi kyse on myös Kansainvälisen paraolympiakomitean (IPC) toimintatavoista. 

Omavastuuosuuteen liittyy yhdenvertaisuuskysymysten lisäksi myös rakenteellinen ongelma: huipulla olevat ja todennäköisimmin mitalisijoille päätyvät urheilijat, joita tuetaan lähtökohtaisesti enemmän, vapautuvat todennäköisimmin omavastuuosuudesta tai voivat kuitata sen tukien kautta. Tällöin nousevien urheilijoiden suhteellinen asema ja olosuhteet vaikeutuvat entisestään. 

Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen turvaamiseksi. Vaikka nyt käsiteltävät omavastuulinjaukset eivät olisi yhdenvertaisuuslain vastaisia, heikentävät ne joka tapauksessa urheilijoiden tosiasiallisia yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on otettava huomioon myös urheilupoliittisessa päätöksenteossa.  

Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa esimerkiksi Suomen Urheiluliiton toimintaa vuosittain yli miljoonalla eurolla ja rahoitukseen tulisi sisältyä riittävän kunnianhimoiset velvoitteet yhdenvertaisuuden edistämisestä.