Joka vuosi syntyy 600—3 000 lasta, joita äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on vaurioittanut pysyvästi. Vauriot eivät aina näy ulkoisina piirteinä, mutta ne voivat näkyä mm. vaikeuksina oppimisessa, oman käyttäytymisen säätelyssä tai kyvyssä olla osana sosiaalista vuorovaikutusta. Yksilöllisyyden vuoksi heidän tunnistamisessaan ja diagnosoinnissaan on edelleen haasteita.  

Jokainen FASD-lapsi ja -nuori on omanlainen, ja siksi myös tuen tarpeet tulisi tunnistaa ja määritellä yksilöllisesti. Usein he tarvitsevat laaja-alaista tukea ja apua sekä elämässä että arjessa selviytymisessä. Tuen tarve jatkuu aina aikuisuuteen saakka.  

FASDin kohdalla kysymys saattaa olla perheiden ja odottavien äitien hankalista ja monisyisistä ongelmista, jotka ovat vaarassa myös siirtyä sukupolvelta toiselle. Tästä syystä FASD-lapsi tai ‑nuori saattaa tarvita lastensuojelun apua saadakseen riittävän turvallisen kasvuympäristön. Lisäksi myös he itse tarvitsevat ymmärryksen lisäämistä omasta tilanteestaan, jotta sopivien palveluiden ja tukimuotojen löytyminen helpottuisi.