Niin kutsutuissa vertaislainoissa yksityiset henkilöt ja (ei-finanssialan) yritykset lainaavat rahaa toisilleen. Markkinoita on viime vuosina muuttanut verkkopohjaisen teknologian käyttöön ottaminen: lainaa tarvitsevat voivat tehdä lainahakemuksen vertaislainayritysten ylläpitämillä verkkosivuilla, ja samoja verkkosivuja ylläpitävät yritykset puolestaan tarjoavat lainanantajille sijoitusmahdollisuuden. Lainasopimuksen osapuoliksi tulevat aina lainanantaja-sijoittaja toisaalla ja lainanottaja toisaalla, ja vertaislainayritykset jäävät sopimussuhteen ulkopuolelle palvelut tarjottuaan. 

Suomen vertaislainamarkkinoilla toimii tällä hetkellä useita yrityksiä, jotka ovat raportoineet myöntämiensä lainojen huomattavasta kasvusta. Uusi teknologia ja kasvavat markkinat eivät ole vaikuttaneet alan säätelyyn: osapuolten suhteita säätelee velkakirjalaki vuodelta 1947. Kuluttajansuojaan yleensä ja rahoitusalan kuluttajansuojaan erityisesti viime vuosikymmeninä tehdyt muutokset eivät ole vaikuttaneet toimintaan. Kuitenkin kuluttajansuoja on finanssialalla todettu tarpeelliseksi: lainaa tarvitsevien henkilöiden on usein todettu ymmärtävän heikosti lainan keskeiset ehdot, todellisesta lainakorosta lähtien. Julkisuudessa on esiintynyt tietoja sekä suurista lainasummista että erittäin korkeista todellisista vuosikoroista, minkä perusteella kuluttajansuojaa vertaislainoissa voisi pitää tarpeellisena. Lainanottajien lisäksi parempaa informaatiota voisivat tarvita myös lainanantajat: on epäselvää, missä määrin sijoittajina toimivat henkilöt ymmärtävät, ettei luottotappioiden riskejä ole katettu samalla tavoin kuin muussa sijoitustoiminnassa. 

Lainsäädännön ajanmukaistamisen arvioinnin ohella tarpeen olisi saada viranomaistietoa vertaislainamarkkinoiden koosta ja vertaislainoissa noudatettavista ehdoista.