Suomen vesihuoltoa siirretään julkishallinnoinnista sijoittajien ja yksityisyritysten haltuun kiihtyvällä tahdilla. Hiljattain uutisoitiin, että Jyväskylän Alva-kaupasta on tulossa Suomen toistaiseksi suurin vesihuollon yksityistäminen, sillä kaupunki on myymässä Alva-yhtiöstä 30—40 %:n osuutta yksityiselle. Kyseessä on ensimmäinen iso suomalainen kaupunki, joka on tekemässä tällaista ratkaisua. Muista kunnista ainakin Ähtärissä valmistellaan myyntiä.
Vesihuollon sekä vesilaitosten myötä myös pohjavesien hallinnoimisesta ja vedenottamoiden käyttöluvista luopuminen on lyhytnäköistä toimintaa. Vaikka nyt vakuuteltaisiin julkisuudessa esimerkiksi Jyväskylän tapauksessa, että päätäntävalta pysyy jatkossakin Jyväskylällä, voi asianlaita olla toinen vuosien kuluttua myynnistä. Vaarana on kuluttajahintojen jyrkkä nouseminen samaan tapaan kuin sähköverkkoliiketoiminnassa on Caruna-kaupanteon jälkeen nähty.
Suomessa on tiedostettava, että vesivaramme ovat harvinaislaatuinen aarre. Maapallon vedestä makeaa on vain kolme prosenttia ja siitäkin vähästä osa on napa-alueiden jäätiköissä ihmisten ulottumattomissa.
Maailmanlaajuisesti väestönkasvu jatkuu edelleen, ja vedestä on monilla seuduilla pulaa väestömäärän, saastumisen ja veden tuhlailun takia. Vedestä tullaan tulevina vuosikymmeninä kilpailemaan globaalisti samaan tapaan kuin öljystä aiemmin.
Muualla Euroopassa kehityskulku on kääntymässä siihen suuntaan, että aiemmin yksityistettyjä luonnonvaroja ja infrastruktuuria halutaan palauttaa takaisin julkisomisteiseksi. Tässä tilanteessa Suomesta tulee entistäkin houkuttelevampi kohde ulkomaalaisille sijoittajille, jotka haluavat luonnonvaroja haltuunsa.
Pohjavedet ja toimiva vesihuolto tulevat olemaan arvokkaita sukupolvesta toiseen, ja niillä on merkitystä huoltovarmuudenkin kannalta. Valtiossa on lainsäädännöllä turvattava niiden säilyminen kansalaisia varten. Pohjavedet tulee määritellä laissa sellaiseksi kansallisomaisuudeksi, jota yksityiset ulkomaalaiset tahot eivät voi omistaa suoraan tai vedenottamoiden käyttölupien kautta.
Vesihuolto on Suomessa luonnollinen monopoli, jossa kilpailun lisääminen ei paranna palvelua kustannustehokkaalla tavalla. Julkiset luonnolliset monopolit kannattaa jatkossakin pitää julkishallinnon piirissä.