Valtion retkeilyalueet ovat monipuolisia, retkeilyyn ja muuhun luonnon virkistyskäyttöön tarkoitettuja kohteita. Valtion retkeilyalueet kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon. Suomessa on viisi ulkoilulailla perustettua valtion retkeilyaluetta: Evon, Ison-Syötteen, Kylmäluoman, Oulujärven ja Ruunaan retkeilyalueet, joiden pinta-ala on yhteensä noin 242 km2. Retkeilyalueet vastaavat hyvin tämän ajan tarpeeseen: luontosuhteen vahvistamiseen, kestävän metsätalouden tukemiseen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtimiseen.
Retkeilyalueet tarjoavat mahdollisuuden luonnosta nauttimiseen ja luonnossa liikkumiseen monipuolisesti. Retkeilyalueilla on merkittyjä kävely- ja hiihtoreittejä, luontopolkuja, telttailualueita ja laavuja. Valtion retkeilyalueilla harjoitetaan myös rajoitettua metsätaloutta, jossa otetaan huomioon luonnon monimuotoisuus. Retkeilyalueilla voi lähtökohtaisesti harjoittaa kalastusta ja riistanhoitoa.
Esimerkiksi Hämeenlinnan Lammilla sijaitseva Evon alue on monipuolisesti erilaisten metsänkävijöiden käytössä, ja kiinnostus alueen kehittämiseen on tullut näkyväksi tiedekansallispuistoavauksen sekä koronapandemian myötä. Alueeseen sisältyy luonnonsuojelualueita, kaksi korkeakoulun tutkimuslaitosta, partion retkeilyalue, Metsähallituksen talousmetsää, metsänhoitomenetelmien tutkimusta ja opetusmetsää sekä paljon muuta.
Maanomistajien taimituhoja, liikenteen vahinkoja ja alueen susikantaa on hillitty muun muassa hirvien kannanhoidollisella metsästyksellä, jonka retkeilyaluestatus mahdollistaa. Metsähallituksen Evon metsästysalue on Etelä-Suomen suurin lupa-alue, johon kuka tahansa voi ostaa päivälupia mukaan lukien seurattomat metsästäjät. Alueella toimii myös kymmenkunta metsästysseuraa. Alueella on tärkeitä suojeltuja kohteita, joita tulee vaalia myös jatkossa. Metsänhoito taas pitää metsät terveinä kasvattaen hiilinieluja myös tulevaisuudessa. Alueen virkistyskäytön ja kestävän matkailun ansiosta moni suomalainen lähialueilta ja kauempaakin on oppinut metsästä ja vahvistanut luontosuhdettaan.
Retkeilyalueet ovat monipuolisuudessaan ainutlaatuisia. Siksi retkeilyalueisiin panostaminen ympäri Suomen on kannattava tavoite. Valitettavasti retkeilyalueet ovat kuitenkin jääneet jalkoihin alueita kehitettäessä. Myös retkeilyalueiden brändi on jäänyt tuntemattomaksi varsinkin, jos sitä vertaa kansallispuiston brändiin.
Esimerkiksi Evolla kansallispuiston perustamiskustannusten hintalapuksi on arvioitu noin 3 miljoonaa euroa ja vuotuisiksi ylläpitokustannuksiksi vähintään 300 000 euroa. Myös retkeilyalueiden kohdalla tavoitteena pitäisi olla rahoituksen parantaminen ja alueiden infran riittävä kehittäminen. Myös jo perustettujen retkeilyalueiden reiteillä on paikoin korjausvelkaa.
Tarvitsemme Suomessa jatkossakin alueita, joilla metsien monet mahdollisuudet suojelusta metsästykseen, metsänhoitoon ja virkistäytymiseen yhdistyvät. Retkeilyalueiden alasajon sijaan niitä tulee kehittää vahvalla poliittisella tahdolla. Retkeilyalueiden brändi tulee päivittää 2020-luvulle kansallispuistojen rinnalle. Me tarvitsemme uuden ajan retkeilyalueita.