Kanadalainen kaivosyhtiö Belvedere Mining lopetti toimintansa Suomessa kaksi vuotta sitten, ja kaivos Nivalassa suljettiin konkurssin vuoksi. Yhtiö jätti jälkeensä miljoonien eurojen laskun Suomen veronmaksajille. Rahaa tarvittiin muun muassa ympäristövahinkojen estämiseen. Kaivoksen jälkihoitoon oli varattu kaksi miljoonaa euroa, mutta summa ei riittänyt, vaan valtion rahaa kului viisi miljoonaa euroa. 

Teollisuuden vastuujärjestelmässä eri teollisuuden alat keräävät varoja rahastoon, jolla hoidetaan ympäristöasioita. Rahaston varoja ei voi kuitenkaan käyttää konkurssitapauksiin. Tällöin ainoa keino on rahoittaa ympäristövahinkojen estäminen verorahoilla. 

Nyt Euroopan unionin ja Suomen sopimassa CETA-vapaakauppasopimuksessa Euroopan unionin ja Kanadan välillä valtioiden sääntelyoikeutta rajataan siten, ettei valtio voi säätää lakia, jolla toisesta sopimusvaltiosta tulevan sijoittajan omaisuus kyseisessä valtiossa pakkolunastetaan ilman riittäviä perusteita. 

Ulkomaiset kaivosyhtiöt saavat Suomen nykyisellä kaivoslailla täydet kaivosoikeudet suomalaisen maaperän arvokkaisiin mineraaleihin, eikä näistä ulkomaalaisten ylläpitämistä kaivoksista makseta Suomelle korvausta luonnonresurssien vähenemisestä. 

Mikäli CETA-sopimus solmitaan, Suomella on jatkossa huonompi mahdollisuus palauttaa maaperänsä kaivosmineraaleja kansalliseen hallintaan. 

Solmittava vapaakauppasopimus rajoittaa valtiollista toimintavapautta.