Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Hallitusta muodostettaessa sen tavoitteena oli nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä. Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut, ettei tämä tavoite ole toteutumassa.
Työmarkkinatilanteessa on suuria alueellisia eroja. Vuoden 2017 ammattibarometrin mukaan eri ammattiryhmien ammattilaisten ylitarjonta on laajinta Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Eniten työvoimapula-ammatteja taas on Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Työllisyyden lisäämiseksi tulisikin kannustaa ihmisiä liikkumaan työn perässä alueelta toiselle, myös lyhytaikaisten työmahdollisuuksien perässä.
Perheetön henkilö ei voi vähentää verotuksessaan työasunnon kuluja, vaan oletus on, että hän muuttaa aina työpaikan perässä. Perheetön henkilö voi saada työasuntovähennyksen vain, jos hänellä on samanaikaisesti vähintään kaksi varsinaista työpaikkaa ja kaksi eri asuntoa näiden työpaikkojen sijainnin vuoksi tai jos hän on virkavapaana vakituisesta työstään ja työskentelee väliaikaisesti muualla.
Perheellisellä henkilöllä on taas oikeus työasuntovähennykseen, jos hän vuokraa käyttöönsä toisen asunnon varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi ja hänellä on samanaikaisesti käytössään vakituinen asunto, jossa hän asuu perheensä kanssa.
Perheettömän henkilön odotetaan siis luopuvan vakinaisesta asunnostaan ja muuttavan toiselle paikkakunnalle kokonaan, vaikka työsuhde olisi määräaikainen ja hyvinkin lyhyt. Tämä nostaa ymmärrettävästi työn vastaanottamisen kynnystä, erityisesti muutaman kuukauden pituisten työsopimusten kohdalla. Erityisesti omistamassaan asunnossaan asuvien kohdalla vakituisesta asunnosta luopuminen muutaman kuukauden vuoksi voi olla vaikeaa. Jos vakituisesta asunnosta ei pysty luopumaan ja työasuntovähennystä ei saa, lyhyttä määräaikaisuutta ei välttämättä kannata ottaa vastaan kahden asunnon kulujen vuoksi.
Tämä käytäntö nostaa perheettömien työnhakijoiden kynnystä ottaa vastaan lyhyttä määräaikaista työtä toiselta paikkakunnalta. Lisäksi käytäntö kohtelee eriarvoisesti perheettömiä ja perheellisiä henkilöitä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: