Suomessa poltettiin vuonna 2017 THL:n arvion mukaan verollisia savukkeita 4,1 miljardia kappaletta ja sikareita 199 miljoonaa kappaletta. Todellinen määrä oli suurempi, sillä tupakkaa ostetaan ja tuodaan myös ulkomailta. Tupakkatuotteiden kulutus on onneksi laskusuunnassa.
Tupakka ei ole ainoastaan terveysongelma, vaan se on myös ympäristöongelma. Tupakantuotannossa syntyvien ongelmien lisäksi tupakka aiheuttaa myös jäteongelmia. Iso osa Suomessakin poltetuista yli neljästä miljardista tupakasta päätyy polton jälkeen roskana ympäristöön. Arvion mukaan vuonna 2017 yli kolme miljardia tumppia päätyi luontoon. Siis kolme miljardia yksin Suomessa. Maailmanlaajuisesti luontoon arvioidaan päätyvän vuosittain 4,5 biljoonaa tumppia.
Savukkeiden filtterit on tehty selluloosa-asetaatista. Selluloosa-asetaatti on muovia, joka ei luonnossa yleensä maadu. Tumpit eivät siis maadu, ja hajoaminenkin kestää vuosia. Yhden tupakantumpin hajoaminen kestää keskimäärin puolitoista vuotta makeassa vedessä ja kolme vuotta merivedessä.
Tumpeissa on monia myrkyllisiä ympäristöön liukenevia kemikaaleja, kuten kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä, joita jää tupakoitaessa filtteriin. Kun tumpit heitetään maahan, tuuli ja sade kuljettavat ne vesistöihin, ja samalla tumpeissa olevat myrkylliset kemikaalit huuhtoutuvat vesistöjen ekosysteemiin. Lisäksi tumpit saattavat päätyä eläinten ravinnoksi ja olla niille vaarallisia. Arviolta 40 prosenttia kaikesta maailman rannoilta kerätystä roskasta liittyy tavalla tai toisella tupakoimiseen.
Paras keino vähentää tupakan aiheuttamaa muoviroskaa ympäristöstä on vähentää tupakointia sekä ohjata tupakantumpit roska-astioihin. Koska emme elä ihanteellisessa maailmassa, tulee meidän tunnustaa, että tupakointi ei ole heti loppumassa eivätkä kaikki tumpit päädy roskiin myöskään tulevaisuudessa.
Suomen ja EU:n tulisikin harkita sääntelyn muuttamista niin, että myytävien tupakkatuotteiden tulisi olla aidosti maatuvia ja ympäristölle vaarattomia. Se tarkoittaisi nykyisten selloloosa-asetaatti-muovifilttereiden korvaamista biomaatuvilla filttereillä. Se on mahdollista, sillä biohajoavia tupakanfilttereitä on jo kehitetty.
EU:n kertakäyttömuovituotteita koskeva direktiivi tuo mukanaan sääntelyä myös tupakan filttereille. Tupakantumpit tulevat laajennetun tuottajavastuun piiriin, eli käytännössä valmistajien edellytetään osallistuvan roskien siivoamisen, roskaantumista koskevan tiedon keräämisen sekä viestinnän kustannuksiin. Lisäksi valmistajat joutuvat osallistumaan tupakan filttereiden keräämisen ja kuljettamisen kustannuksiin.
Tuottajavastuun laajentuminen on tervetullutta, mutta voiko se toteutua käytännössä, kun tupakkaa kulutetaan hajautetusti joka paikassa ja kun ihmiset heittävät tumpit luontoon? Ei ole realismia, että tupakkafirmat kulkevat luonnossa keräämässä roskia. Pelkona on, että tuottajavastuu jää täysin kuolleeksi kirjaimeksi eikä sillä ole merkittävää vaikutusta tupakkaroskan vähentymiseen, kun tupakantumppeja ei tässä direktiivissä säädetä biohajoaviksi.
Ministeriö on luvannut käynnistää helmikuussa laajemman direktiivin toteuttamista koskevan kansallisen selvityksen, ja myöhemmin tänä vuonna alkaa direktiivin kansallinen toimeenpano. Suomen tulisikin EU:ssa ajaa pakottavaa sääntelyä, jolla tupakanfiltterit vaaditaan tehtäviksi biohajoavasta materiaalista. Mikäli asia ei etene EU-tasolla, tulee Suomen harkita kansallista sääntelyä.