Valtionosuusjärjestelmällä pyritään varmistamaan julkisten palvelujen saatavuus tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta. Kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteissa huomioidaan muun muassa ikärakenteeseen, sairastavuuteen, työttömien määrään, asukastiheyteen ja sairastavuuteen liittyviä muutoksia. Tällä tavoin pystytään huomioimaan väestömäärältään supistuvien ja toisaalta taas kasvavien kuntien tarpeet paremmin.  

Valtionosuusjärjestelmä ei kuitenkaan nykyisellään huomioi riittävästi erityisesti pääkaupunkiseudulla suhteellisen nopeasti kasvavan vieraskielisen väestön ja segregaation mukanaan tuomia haasteita. Esimerkiksi Espoossa vieraskielisten eli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien osuus väestönkasvusta oli 54 prosenttia vuonna 2010, mutta vuonna 2018 jo 72 prosenttia. Vieraskielisten osuuden vuosittaisesta väestönkasvusta on ennakoitu kiihtyvän siten, että vuoteen 2030 tultaessa jo 80 prosenttia väestönkasvusta olisi vieraskielisiä. Viime vuonna yhteensä 18 prosenttia espoolaisista oli vieraskielisiä.  

Kunnallisvero on Suomessa tulovero, joka peritään verovelvollisen ansiotuloista. Huomionarvoista on, että Espoossa veronalaista tuloa saaneista vieraskielisistä 60 % maksoi kunnallisveroa, kun suomalaistaustaisilla vastaava osuus oli 78 %. Vuonna 2018 maksetun kunnallisveron mediaani eli tyypillinen maksettu kunnallisvero oli vieraskielisellä väestöllä 42 % kotimaankielisten mediaanista, 

Vaikka väestömäärä kasvaa, kunnallisveron määrä ei kasva tarvetta vastaavasti. Vieraan kielen ja kulttuuritaustan huomioiminen vaatii huomattavaa palveluiden monipuolistamista muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä opetus- ja varhaiskasvatuksen palveluiden puolella. Valtionosuusjärjestelmän vieraskielisyyden yksikköhinta, noin 2 000 euroa/asukas, ei kata sekä heikompaa tulotasoa että korkeampia palvelukustannuksia. 

Espoo menettää valtionosuuksien tasausjärjestelmän kautta muualle Suomeen vuosittain keskimäärin 170 miljoonaa euroa, eli tämä summa vähentää joka vuosi Espoon tarveperusteista laskennallisten valtionosuuksien määrää, ja näin ollen myös vieraskielisyyden kustannuksiin tarkoitetun osuuden. Tasaukseen perustuvaa järjestelmää tuleekin uudistaa. Ei voi olla perusteltua, että kasvavat kunnat joutuvat rahoittamaan oman alueensa peruspalvelut verorahoituksella ja kasvuinvestoinnit velkarahalla, koska valtionosuuden tasaus vie kasvukunnilta suurelta osin tarveperusteisen peruspalvelujen rahoituksen.  

Samalla tulee huomioida epäkohta, jonka mukaan valtionosuusjärjestelmän tulopohjan tasauksen kunnallisverotulot lasketaan kuntien keskimääräisellä verotuloprosentilla. Keskiarvoprosentin käyttö suurentaa tasausvähennystä niissä kunnissa, joissa kunnallisveroprosentti on keskiarvoa alempi. Mallin tulisi olla neutraali tältä osin ja siksi käyttää mieluiten kuntien omia veroprosentteja.