Asunnottomien määrä on kasvanut ensimmäisen kerran yli 10 vuoteen, selviää vuoden 2024 asunnottomuusselvityksestä. Ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa majoittuvien määrä on kasvanut, samoin tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona majoittuvien asunnottomien määrä on kasvanut. Asunnottomuuden kasvun taustalla on kohtuuhintaisen vuokra-asumisen puute, korkeat elin- ja asumiskustannukset sekä sosiaaliturvan heikennykset. Myös maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntyminen näkyy asunnottomuuden kasvun taustalla.
Pääministeri Petteri Orpon johtaman hallituksen sosiaaliturvaan sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin kohdistuvien leikkausten seurannaisvaikutukset uhkaavat lisätä asunnottomuutta jatkossa entisestään. Tällä hetkellä nimenomaan järjestöt tekevät paljon asunnottomuutta ennalta ehkäisevää työtä.
Ympäristöministeriö on asettanut ohjelman pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä. Vuoden 2024 lopulla Suomessa tilastoitiin 3 806 yksin elävää asunnottomuutta kokevaa ihmistä, joista 1 010 koki pitkäaikaisasunnottomuutta. Asunnottomuusriski on korkeampi heikossa sosioekonomisessa asemassa olevilla, pitkäaikaistyöttömillä tai matalapalkkaisella alalla työskentelevillä, rikoksilla oireilevilla nuorilla, vapautuvilla vangeilla ja Suomeen muualta muuttaneilla ihmisillä.
Pitkäaikaisasunnottomuutta kokevien ihmisten kohdalla asunnottomuuskierteen jatkumon taustalla tunnistettavia syitä ovat psykososiaaliset ongelmat, erilaiset hallitsemattomat riippuvuussairaudet, mielenterveysongelmat ja toiminnanohjaukseen liittyvät haasteet. Neuroepätyypillisyyteen liittyvien oireiden ja haasteiden tiedetään kasvattavan häätöriskiä ja altistavan asunnottomuudelle.
Neuroepätyypillisten ja asunnottomuutta kokevien ihmisten elämän eri osa-alueille ulottuvat haasteet vaikeuttavat asiointi- ja toimintakykyyn kokonaisvaltaisesti, heijastuvat yleiseen hyvinvointiin ja johtavat herkästi asunnottomuuden uusiutumiseen ja pitkittymiseen neuroepätyypillisyden heikon tunnistettavuuden ja tuen puutteen seurauksena. Neuroepätyypilliset asunnottomuutta kokevat ihmiset myös altistuvat risteävälle stigmalle, mikä johtaa moniperusteiseen ja moninkertaiseen syrjintään, syventää ulkopuolisuuden tunnetta sekä sosiaalista eristäytymistä.
Hallitusohjelmassa on linjattu pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta. Tavoitteen saavuttamiseksi on kuitenkin monia haasteita: neuroepätyypillisille suunnattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus on heikkoa, erityistukea asumiseen tarvitseville suunnattuja asumisratkaisuja ei ole riittävästi, asunnottomuus- ja asumispalveluissa on henkilöstövaje kohderyhmien tarvitsevuuteen nähden ja kohtuuhintaisen asumisen puutteen ja sosiaaliturvan heikennysten myötä asunnottomuutta kokeneilla ei ole mahdollisuutta siirtyä tuetusta tilapäis- tai asumisyksikköasumisesta itsenäiseen ja tarvittaessa kevyesti tuettuun asumiseen.