Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Avioliittoon pakottaminen on maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa myös joitakin Suomessa asuvia ihmisiä. Aihe on ollut viime aikoina esillä Ihmisoikeusliiton kampanjoinnin johdosta. Ihmisoikeusliiton kunniaan liittyvän väkivallan selvityksessä (2016) käsitellään pakkoavioliittoja. Myös oikeusministeriössä on julkaistu aiheesta selvitys syksyllä 2017.
Pakkoavioliitto määritellään usein avioliitoksi, joka on solmittu ilman toisen tai molempien aviopuolisojen täyttä suostumusta tai johon heidät tai jompikumpi heistä on pakotettu tai painostettu. Määritelmä on kuitenkin niukka, ja tosiasiassa ilmiö on moninaisempi. Myös syyt pakko-avioliittojen taustalla vaihtelevat runsaasti.
Suomen rikoslainsäädäntö ei tunne pakkoavioliittoa tai avioliittoon pakottamista erillisenä rikosnimikkeenä, eikä poliisin tietoon tulleista tapausten määrästä ole tietoa. Tiedossa on, että pakko-avioliittoja on Suomessakin, mutta niiden tunnistaminen on heikkoa. Monia tapauksia ei raportoida ollenkaan, ja rikosprosessiin tapauksia ei juuri päädy. Ihmiskauppaan ja pakottamiseen liittyvä lainsäädäntö vastaa huonosti tilanteiden tunnistamista.
Ihmisoikeusliiton selvityksessä useat viranomaiset nostivat esille Istanbulin sopimuksen mukaisen pakkoavioliiton kriminalisointivaatimuksen. Istanbulin sopimus velvoittaa sen ratifioineet valtiot muun muassa kriminalisoimaan pakkoavioliitot ja lisäämään tietoa aiheesta. He arvioivat, että kriminalisointi tekisi laintulkinnasta yksiselitteisempää ja pakkoavioliittoihin puuttumisesta tehokkaampaa.
Oikeusministeriön selvityksessä puolestaan arvioidaan, että asiaa koskeva koulutus ja ohjeistus puuttuvat eikä viranomaisyhteistyö ole aina toimivaa. Pakkoavioliittojen tunnistamisen ja puuttumisen haasteet koskevat sekä viranomaisia että esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisia, oppilaitosten henkilökuntaa ja järjestöjen toimijoita. Toimintatapoja tulisi selkeyttää ja viranomaisia kouluttaa aiheesta, jotta eri tahoilta osattaisiin auttaa ja ohjata pakkoavioliiton tai sen uhan kohteeksi joutunutta parhaalla mahdollisella tavalla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: